@Herbert kirjoitti:
Itselläni on tylsä lähestymistapa tähän. Kun autossa on n. 150 hv ja 320 nm, sen tekniikka oletettavasti on mitoitettu tuohon. Kun yleensä tarvin siitä vain pienen osan ja raskaan kärryn vedossakaan en läheskään kaikkea, auton käyttöikä lienee pitkä.
Aikanaan vingutin 1,3 Corollaa tuhannet kerrat punarajalle - ja ajoin sillä 392000 saakka ilman ongelmia. Silloin totesin että kyllä kaikki hevoset on tehty käytettäväksi. Corollakin varmaan happani seuraavalla omistajalla muuten ennen moottorin pettämistä. Nyt vanhimman automme 20 venttiilinen 1,8 turbo on jo ylittänyt 330000 km ilman mitään mekaanisia ongelmia tai pienintäkään öljynkulutusta. Sähköosia siihen on kyllä joutunut vaihtamaan.
Minun 170 hv ja 400 Nm moottorissa ahtopaine makaa rajoittajalla pitkän tovin mökkimatkan ylämäessä. Halkokärry vetokuulassa vain lisää momentinrajoitus päällä ajettavaa matkaa.
En minäkään maksimitehoa käytä koskaan, mutta automatiikka kyllä hyödyntää vääntökäyrän huippua silloin kun se järkeilee että syötön lisääminen isolla vaihteella on taloudellisempaa kuin vaihto alas.
En tiedä, mutta veikkaan tehokkaammassa autossa olevan myös järeämmän voimansiirron ja jarrut. Niitä ei saa heikompaan edes lisävarusteena.
Itse vaihdan pienemmälle vaihteelle mieluummin kuin annan auton luoda matalille kierroksille voimaa. Jotenkin käy sääliksi vaihteistoa ja moottorin runkolaakereita, kun matalilla kierroksilla jurnutetaan. Autohan ohjaa kevyelläkin kuormalla vaihtamaan kutoselle (manuaali) jo alta 80 nopeudessa. Itse vaihdan vasta lähellä satasta.
@Herbert kirjoitti:
Itse vaihdan pienemmälle vaihteelle mieluummin kuin annan auton luoda matalille kierroksille voimaa.
En olisi uskaltanut ajaa omaa autoani manuaalivaihteisena niin matalilla kierroksilla kuin automatiikka sitä käyttää. Kiihdytyksiä lukuun ottamatta sataseen saakka mennään alle 1500 RPM käyntinopeudella.
Pienempi ahdin pyörii vinhasti jo tyhjäkäynniltä ja tuollainen moottori on sekä kiva ajaa että erittäin taloudellinen rauhassa ajettuna. Neloskoneen värinöitä ei vaan pysty kompensoimaan suurella ahdolla eikä edes vastapainoakseleilla, joten ei ihme, että samoja moottoreita on tuhottu sarjatyönä raskaissa pakettiautoissa. Koukku käytössä tulee aina napsautetuksi automaatti varalta S-asentoon herkemmän alas vaihdon varmistamiseksi.
@Herbert kirjoitti:
Itse vaihdan pienemmälle vaihteelle mieluummin kuin annan auton luoda matalille kierroksille voimaa.
En olisi uskaltanut ajaa omaa autoani manuaalivaihteisena niin matalilla kierroksilla kuin automatiikka sitä käyttää. Kiihdytyksiä lukuun ottamatta sataseen saakka mennään alle 1500 RPM käyntinopeudella.
Pienempi ahdin pyörii vinhasti jo tyhjäkäynniltä ja tuollainen moottori on sekä kiva ajaa että erittäin taloudellinen rauhassa ajettuna. Neloskoneen värinöitä ei vaan pysty kompensoimaan suurella ahdolla eikä edes vastapainoakseleilla, joten ei ihme, että samoja moottoreita on tuhottu sarjatyönä raskaissa pakettiautoissa. Koukku käytössä tulee aina napsautetuksi automaatti varalta S-asentoon herkemmän alas vaihdon varmistamiseksi.
Omassa itselataavassa takavetohybridissäkin matalavääntöinen ahtamaton bensiinimoottori pyörii satasen vauhdissa tasamaalla 1500 r/min, alamäessä vähemmän ja ylämäessä enemmän. Tulkitsen asian niin, että se käy koko ajan kaasuläppä auki eli kaasu pohjassa. Nopeasta reagoinnista kaasupolkimen painamiseen huolehtii sähkömoottori, polttomoottorin lisätessä tehoaan sitä mukaa kun se ehtii ottaa kierroksia.
Aikanaan vingutin 1,3 Corollaa tuhannet kerrat punarajalle - ja ajoin sillä 392000 saakka ilman ongelmia. Silloin totesin että kyllä kaikki hevoset on tehty käytettäväksi. Corollakin varmaan happani seuraavalla omistajalla muuten ennen moottorin pettämistä. Nyt vanhimman automme 20 venttiilinen 1,8 turbo on jo ylittänyt 330000 km ilman mitään mekaanisia ongelmia tai pienintäkään öljynkulutusta. Sähköosia siihen on kyllä joutunut vaihtamaan.
Minun 170 hv ja 400 Nm moottorissa ahtopaine makaa rajoittajalla pitkän tovin mökkimatkan ylämäessä. Halkokärry vetokuulassa vain lisää momentinrajoitus päällä ajettavaa matkaa.
En minäkään maksimitehoa käytä koskaan, mutta automatiikka kyllä hyödyntää vääntökäyrän huippua silloin kun se järkeilee että syötön lisääminen isolla vaihteella on taloudellisempaa kuin vaihto alas.
En tiedä, mutta veikkaan tehokkaammassa autossa olevan myös järeämmän voimansiirron ja jarrut. Niitä ei saa heikompaan edes lisävarusteena.
Itse vaihdan pienemmälle vaihteelle mieluummin kuin annan auton luoda matalille kierroksille voimaa. Jotenkin käy sääliksi vaihteistoa ja moottorin runkolaakereita, kun matalilla kierroksilla jurnutetaan. Autohan ohjaa kevyelläkin kuormalla vaihtamaan kutoselle (manuaali) jo alta 80 nopeudessa. Itse vaihdan vasta lähellä satasta.
En olisi uskaltanut ajaa omaa autoani manuaalivaihteisena niin matalilla kierroksilla kuin automatiikka sitä käyttää. Kiihdytyksiä lukuun ottamatta sataseen saakka mennään alle 1500 RPM käyntinopeudella.
Pienempi ahdin pyörii vinhasti jo tyhjäkäynniltä ja tuollainen moottori on sekä kiva ajaa että erittäin taloudellinen rauhassa ajettuna. Neloskoneen värinöitä ei vaan pysty kompensoimaan suurella ahdolla eikä edes vastapainoakseleilla, joten ei ihme, että samoja moottoreita on tuhottu sarjatyönä raskaissa pakettiautoissa. Koukku käytössä tulee aina napsautetuksi automaatti varalta S-asentoon herkemmän alas vaihdon varmistamiseksi.
Omassa itselataavassa takavetohybridissäkin matalavääntöinen ahtamaton bensiinimoottori pyörii satasen vauhdissa tasamaalla 1500 r/min, alamäessä vähemmän ja ylämäessä enemmän. Tulkitsen asian niin, että se käy koko ajan kaasuläppä auki eli kaasu pohjassa. Nopeasta reagoinnista kaasupolkimen painamiseen huolehtii sähkömoottori, polttomoottorin lisätessä tehoaan sitä mukaa kun se ehtii ottaa kierroksia.