Vaikka tuo laskelma on mielenkiintoinen niin sitä vääristää jonkin verran se että verrokkina on
a ) hybridi - muilla ei ole tarjolla
b ) automaattivaihteella - Cliolla ei tuontiohjelmassa EDC:tä.
Molemmilla on myös 1,2-1,3 litraiset perinteiset moottorit tarjolla.
Clio on autona jonkin verran isompi kuin Yaris, mutta sellaista ei taideta ostovaiheessa juuri huomioida kun ne kuuluvat samaan kategoriaan, eli Golf-luokan alapuolelle.
Uusi laskelma. Jätän talvirengas- yms. tarjoukset Toyotalta pois, koska niitä tulee ja menee molemmilla merkeillä. Toyota ei anna alennuksia Renaultia paremmin. Lisäksi tarjoukset vaikuttaa käteisalennukseen, joten ilmaisia renkaita tuskin on olemassa. Käytän Hesarin lukuja arvon alenemisesta ja molemmille autoille samat kulut, kuten renkaat ja toimituskulut, jätän pois. Cliota ei listalla ole, joten oletan luvuksi 62%. Yariksen prosenttiin ei hybridi-malli vielä vaikuta, joten käytän Priuksen lukua 72,3%.
Renault em. varusteilla: 18400
Bensat: 60 tkm*6l/100 km = 5760
Korjaukset: 150
Arvon alenema 4v/60 tkm 62% mukaan: 7000
Kustannukset yhteensä: 12900
Yaris em. varusteilla ja Renaultia vastaavalla hinnoittelulla: 22900
Bensat 60 tkm* 4,5 l/100 km = 4320
Korjaukset 50
Arvon alenema 4v/60 tkm 72,3% mukaan: 6300
Kustannukset yhteensä: 10700
Renaultin kanssa paloi rahaa 2200 enemmän eli 550 /vuosi. Vastaavasti Toyotan ostaja sitoo pääomaa 4500 enemmän autoon, jossa se on poissa muusta kulutuksesta.
Vaikka tuo laskelma on mielenkiintoinen niin sitä vääristää jonkin verran se että verrokkina on
a ) hybridi - muilla ei ole tarjolla
b ) automaattivaihteella - Cliolla ei tuontiohjelmassa EDC:tä.
Molemmilla on myös 1,2-1,3 litraiset perinteiset moottorit tarjolla.
Clio on autona jonkin verran isompi kuin Yaris, mutta sellaista ei taideta ostovaiheessa juuri huomioida kun ne kuuluvat samaan kategoriaan, eli Golf-luokan alapuolelle.
Nämä pitävät paikkansa, mutta laskelman perusvika on edelleen prosenteissa. Ei ole uskottavaa, että käytetyn auton todellinen sisäänostohinta (hyvityshinta käteisalennuksen jälkeen) olisi neljän vuoden kohdalla 72 % tai 80 %. Kumpikin auto on laskelmaa kalliimpi pitää.
Tuollainen 80 %:n arvonsäilyminen tarkoittaisi nykykoroilla sitä, että 60 000 euron auton pitäminen neljä vuotta maksaisi 12 000 euroa arvonalennuksena (= 3000 euroa vuosi) ja suuruusluokkaa 1000 euroa menetettyinä korkotuottoina. Pääomakulut kokonaisuudessaan reilu 300 /kk. Siihen huoltosopimus ja vakuutukset päälle, niin kokonaiskulut olisivat noin 500 /kk + juomat. Aika vähän verrattuna siihen, että AL:n laskelma puolet halvemmasta antaa suunnilleen saman lukeman...
Yariksen kohdalla korkeat prosentit voivat selittyä sillä, että pikkuautolla autoliikkeen ottama kate, tinkivara ja riskikorvaus ovat suhteessa isompia kuin isommalla autolla. Avensiksen kohdalla tätä selitystä ei voi käyttää. Priuksen huonompi arvonsäilyminen voi liittyä käytettyjen hybridien kysyntään (ei luoteta, teknofriikit haluavat uutta), veromuutokseen (uusien hinnat putosivat) tai mallimuutokseen (kyselyn käytetyt saattavat olla vanhaa mallia).
En väitä, etteikö riisikuppi säilyttäisi arvoaan ranskiksia paremmin, joten on tuolla listalla jotain järkeä järjestyksessä. Euroilla tehtävät laskelmat ovat kuienkin vähän koomisia, koska prosentit ovat selvästi yläkanttiin. Paremman datan saisi vaikka Autovistalta, mutta jostain syystä tätä ei ole haluttu käyttää.
Tuolta pohjalta ajateltuna laskelman toinen heikkous, uudesta autosta annettava alennus, hiukan korjaa virhettä. Neljävuotiasta vaihtoautoa tarjoava ei saa 7% alennusta uuden hinnasta. Hyvin saa neuvotella tai olla muuten vain hyvä asiakas, että saa edes käteiskaupalla.
Voisiko olla niin, että aika monille arvonaleneminen ei ole mikään kriteeri. Jos vaihdat autosi ko. hetken suosikkimalliin, jota jonotetaan, saat varmasti vähemmän kuin vaihtamalla vähän myytyyn malliin, jonka myyjä haluaa kovasti kasvattaa markkinaosuutta. Jälkimmäinen hyvittää varmasti enemmän, oli vaihdokkisi mikä hyvänsä.
Lähipiirissä on myös tapaus, jossa auton valinta ei kohdistunut parhaimmin arvonsa säilyttävään eikä pienikulutuksiseen vaan siihen, jossa sai hyvän ajoasennon, josta näki parhaimmin ulos ja jossa oli reilu maavara.
Tuolta pohjalta ajateltuna laskelman toinen heikkous, uudesta autosta annettava alennus, hiukan korjaa virhettä. Neljävuotiasta vaihtoautoa tarjoava ei saa 7% alennusta uuden hinnasta. Hyvin saa neuvotella tai olla muuten vain hyvä asiakas, että saa edes käteiskaupalla.
Olen autonvaihdoissa pyrkinyt tekemään niin, että olen pyytänyt autokauppiaalta kaksi tarjousta. Toisen käteiskaupalla, toisen vaihtoautolla. Näiden erosta näkee sen todellisen hyvitysarvon. Yleensä numero on ollut harmillisen pieni, jopa niin pieni, että laiskankin on ollut pakko myydä auto itse.
Tosin viime aikoina etenkin firma-autojen kohdalla kauppiaat ovatkin jo suoraan lyöneet tietokoneen tekemän rätingin pöytään. Jostain syystä yritysasiakkaita ei yritetä viilata linssiin samalla kikalla kuin yksityisasiakkaita. Hauskasti myös eri kauppiaat käyttävät samaa arviointiohjelmaa, joten joskus on sitten tullut kahdesta paikasta eurolleen sama tarjous käytetystä.
Tuollainen 7 %:n alennus vaatii jo sitä, että kauppias haluaa tosissaan myydä auton syystä tai toisesta (myyntitavoitteet, kilpailijalta saatava asiakas, huonosti myyvä malli, erityisen hyväkatteinen kokoonpano, kauppias samassa puulaakitiimissa). Kolme prosenttia irtoaa yleensä kysymällä, sen yli tuntuu vaativan kilpailuttamista. Käytettyjen sisäänostohinnoissa voi kuitenkin olla tuurilla suurempiakin eroja etenkin vähän vähemmän tavallisissa autoissa.
Tietty näköharha alennuksiin tulee myös siitä, että ihmiset mielellään kehuskelevat olevansa kovia kaupankävijöitä. On kiva kertoa saaneensa 8 % alennusta, kun alennusta tuli 7,1 % ja sekin pääosin väistyvän mallin vuoksi. Ei sitä kukaan mainosta, että seitsemän tarjouspyynnön ja raivoisan tinkimisen jälkeen sai Taka-Hikiän Autolta 3,4 % käteisalennusta ja jääraapan kaupan päälle. Uusissa tavoitelluissa malleissa tinkivara voi olla hyvinkin kapea.
Autokauppiaat ovat kuitenkin mestareita piilottamaan tuotteiden todellisen hinnoittelun. Ja lopulta useimmille asiakkaille väliraha on se olennainen parametri.
Voisiko olla niin, että aika monille arvonaleneminen ei ole mikään kriteeri. Jos vaihdat autosi ko. hetken suosikkimalliin, jota jonotetaan, saat varmasti vähemmän kuin vaihtamalla vähän myytyyn malliin, jonka myyjä haluaa kovasti kasvattaa markkinaosuutta. Jälkimmäinen hyvittää varmasti enemmän, oli vaihdokkisi mikä hyvänsä.
Lähipiirissä on myös tapaus, jossa auton valinta ei kohdistunut parhaimmin arvonsa säilyttävään eikä pienikulutuksiseen vaan siihen, jossa sai hyvän ajoasennon, josta näki parhaimmin ulos ja jossa oli reilu maavara.
Arvonalenemisen olisi syytä olla kriteeri, koska se on yksi suurimmista autoilun kulueristä. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa: suuri osa asiakkaista ei oikeasti ymmärrä autoilun kulurakennetta, ja toisaalta auton todellisen arvonalenemisen ennustaminen on hyvin hankalaa. Tässä tulee leasing-yhtiöillekin yllätyksiä aina välillä, niillehän tuo on yksi liiketoiminnan tärkeimpiä palikoita.
En usko olevani kovin erikoinen uuden auton ostaja. Tässä oma prosessini:
- vaatimusten määrittely
- vaatimukset täyttävien autojen laitto mieluisuusjärjestykseen
- autojen kokonaiskustannusten arviointi (arvonalennus, vakuutukset, polttoaine, huollot)
- niiden pudottaminen, joille löytyy mieluisampi ja edullisempi vaihtoehto
- kompromissin tekeminen hinnan ja mieluisuuden välillä
Veikkaisin, että hyvin suuri osa ostajista käy tämän prosessin jollain tasolla läpi. Käytännössä kuitenkin tuo kokonaiskustannusten arviointi on erittäin hankalaa, vaikka vähän ymmärtääkin siihen liittyvää problematiikkaa. Erityisesti arvonalennuksen arvaaminen menee salatieteeksi. Muu arviointihan onkin sitten jo subjektiivista, jonka vain ostaja itse voi tehdä. Jollekulle automerkki on yksi vaatimuksista, toiselle vaikkapa väri, kolmannelle saatavuus.
Sikäli Hesari on oikealla asialla, että objektiivinen tieto arvonalennuksesta olisi arvokasta tietoa autonostajalle. Tulokset vain ovat ihan epärealistisia johtuen väärästä tutkimustavasta.
Tuollainen 7 %:n alennus vaatii jo sitä, että kauppias haluaa tosissaan myydä auton syystä tai toisesta (myyntitavoitteet, kilpailijalta saatava asiakas, huonosti myyvä malli, erityisen hyväkatteinen kokoonpano, kauppias samassa puulaakitiimissa). Kolme prosenttia irtoaa yleensä kysymällä, sen yli tuntuu vaativan kilpailuttamista.
4% on minun kokemus siitä, mihin pääsee helposti. Mutta tässä laskelmassa unohtui se, että verosta ei saa alennusta eli alennus lasketaan verottomasta hinnasta, joten viivan alle jäävästä summasta laskien prosentti on pienempi.
Kyllä minä pidän itseäni tyypillisenä autonostajana. Ensin päätän budjetin, kartoitan tarpeeni/vaatimukseni, sitten valitsen tarpeisiini ja budjettiini sopivat vaihtoehdot, joista valitsen itselleni mieleisen auton. Auto on sen verran iso hankinta, että sen täytyy olla mieleinen. En minä kyllä autoa ostaessani mieti arvonalennusta, vaan sitä, että auto on itselleni sopiva. Jos vaihtoehtoina on mieluisampi ja arvonsa paremmin säilyttävä auto, jotka molemmat sopivat budjettiin, niin väitän että aika harva ihminen valitsee tuolloin sen paremmin arvonsa säilyttävän. Miksi ottaa epämieluisampi auto??? Sama asia kuin jos ottaisi omasta mielestään ruman värin uuteen hienoon autoonsa, koska tämän värinen auto on sitten helpompi myydä! Ei ymmärrä. Ihan kuin auto ostettaisiin jollekin toiselle ihmiselle kuin itselle?!?
Ps: A Tapio voisi hiljalleen linkittää niitä 3000 euron 8-vuotiaita clioja...
Kyllä katsoin Clion + Yariksen hintoja nettiautosta ennen kirjoitustani. Otin hinnat kummankin ns. puolivälistä. Huomasit varmaan paljonko kalleimmilla Yariksilla pyydettiin?
Jos luit juttuni huolella niin tajusit, että kärjistin juttua tarkoituksella. Toki Toyotaankin tulee vikoja jossain vaiheessa - ei sitä käy kiistäminen.
Esimerkissäni oli kuitenkin taustalla hyvä annos nykypäivää+historiaa. Vertaa vaikka vuoden 1993 Renu 19 ja vastaavan hintaista Corollaa. Renut paalattu aikapäiviä sitten, mutta luotettavalla Corollalla voi vielä pyytää useita tonneja. Jos on yhtään halvempi eli huonommin pidetty ja paljon ajettu, niin lähtee siltikin vielä hyötykäyttöön Afrikkaan ja hintaa voi pitää edelleen nelinumeroisissa lukemissa. Hintojen kehitys noudatteli aikaslailla tuota esimerkkiäni.
Tähän asti ranskisten viat ovat myös olleet kalliita korjata - esim. monet muutoin hyväkuntoiset Pösön 405-mallit meni romikselle turhankin nuorena sen takia, että taka-akselin uusiminen tuli laakeroinnin kuluttua eteen...ja se oli kallista hommaa. Tutun nättikuntoinen Pösö meni jo 12v romikselle koska korjauslasku olisi ylittänyt auton myyntiarvon. Kahdessa uusimmassa Meganessa ja Lagunassa on mainostettu laatua ja hyvää takuuta. Silti auto pärjää surkeasti vikatilastoissa ja Merkkien Merkki-tutkimuksessa. Milloinkahan se laatu näkyy tuotteessa saakka?
Kiteyttäen sanoisin, että ranskiksen ostaminen uutena on ok - jos ei tarvitse omalla rahalla hankkia. Käytetyn hankkiminen taas on arpapeliä laadun suhteen - hyvällä voi ajaa huoletta pitkään, huonolla ei hyvää päivää näe. Arvo noissa tippuu (laatuongelmista ja niiden vaikutuksesta imagoon johtuen) koko ajan enemmän kuin vaikka Tojossa tai Volkkarissa eli kun kerran sen Renun ostat niin sitten sillä myös ajat (tai maksat niitä korjauskuluja sitten).
Minusta nuo ovat enempi "harrasteajokkeja" - mutta en toki halua viedä esim. sinun iloasi noita kohtaan. Osta toki mieleinen itsellesi - älä muille. Löydät sen Cliosi sitten helpommin sieltä Yaristen keskeltä parkkipaikalta
Vertaa vaikka vuoden 1993 Renu 19 ja vastaavan hintaista Corollaa. Renut paalattu aikapäiviä sitten, mutta luotettavalla Corollalla voi vielä pyytää useita tonneja.
Mitä se kertoo ostajasta jos maksaa v. 1993 Corollasta, eli keskimääräisen romutusiän ylittäneestä autosta useita tonneja?
Miksei v. 2003 auto kelpaa ostajalle, siinä on kolariturva kunnossa (muutakin kuin vain turvavyöt ) ja pakokaasupuhdistus parempi?
Juuri tämän takia hyväksyn itse auton arvonalennuksen vuosien kuluessa, eli kun autosta tulee 15 - 18 vuotias pystyy sen laittamaan kierrätettäväksi Kuusakoskelle.
auton todellisen arvonalenemisen ennustaminen on hyvin hankalaa. Erityisesti arvonalennuksen arvaaminen menee salatieteeksi.
Luettelit juuri kaksi syytä, joiden takia arvoalenemiseen ei hirveästi kannata ajatusta uhrata. Itse luettelin muita. Ja lisään vielä tärkeimmän: valitsen sellaisen auton jota ko. hetkellä/tilanteessa tarvitsen ja jos tarjolla on useampi vaihtoehto, niistä mieluisimman.
Hyvää laskelmaa ja esimerkkejä nuorelta autoilijalta ja Herbertiltä!
Hiilipäästö piti liikkeen osto- ja myyntihinnan eroa virheenä, mutta minusta tuo on näkökulmakysymys. Ostaessa yleensä maksetaan ulosmyyntihinta ja myydessä saadaan vain ostohinta, joten autolla on samanakin päivänä kaksi eri hintaa. Mutta ostajan kannalta uusi vs. käytetty simulointi samoin kuin mallien vertailu pitääkin tehdä vastaavalla hinnalla.
Taisinpa Rynelle ja A Tapiolle juuri sanoa, että jos linkitätte niitä VANHEMMAN korimallin clioja, joita myytiin uuden clion rinnalla huomattavilla alennuksilla/tarjoushinnoilla, niin mitä se kertoo clion arvonsäilymisestä??? Piti sitten tehdä juuri niin. Tuota clion mallia sai tarjouksena alle 13000 euron aikanaan, ei suinkaan 16000 euroa. Ainahan vanhemman korimallin arvo syöksyy kun uusi malli tulee. 8 vuotias eli siis vuosimallin 2006 clioja ei tuohon hintaan löydy YHTÄKÄÄN! Sen taisit tietääkin, koska linkität vanhemman korimallin tarjousclioja...
Katselin kyllä A Tapio noita kalleimpia Yariksen hintoja. Niitä ei maksa kyllä kukaan, tai sitten ostaja on aivan täydellinen pässi! Pyytää saa mitä tahansa. Voinhan minäkin tehdä feikki-ilmoituksia 2006 vuosimallin clioista hirveillä pyynneillä ja kehuskella kuinka arvo säilyy! Selvennykseksi vielä: Otit hinnat puolesta välistä ja päädyit Clion hintaan 3000 euroa halvimman 8 vuotiaan (unohtakaa ne vanhan korimalliset) halvimman maksaessa 5600 euroa? Ok...
Suosittelen kyllä vertaamaan Clio III:n (1,2 Tce, 1,5 dci) hintoja samanikäisiin Poloihin ja Yariksiin. Cliossa on sama akseliväli kuin Golfissa, eli se on verrokkejaan vähän isompi, lisäksi bensaversiossa on turbokone (on tosin niitä 1,2 75 hv tavallisiakin ). Silti sen saa pari tuhatta halvemmalla.
Tosin en ole koskaan koeajanut Yarista, eli voihan siinä olla "sitä jotakin" jonka vuoksi tyytyy vanhempaan autoon.
Myyjän kannalta se tosin tarkoittaa Cliolle suurempaa arvonalennusta. Eli toivottavasti ostaja huomaa saaneensa auton halvalla, eli hyväksyy sen jos "halpaan" autoon tulee jokin vika. Vikoja on hieman enemmän kuin noissa kahdessa uusimman korimallin verrokissa, mutta silti luokan keskiarvoa vähemmän - vähemmän kuin vaikkapa Nissan Micrassa.
Edellisen mallin Yaris ei raportin mukaan suinkaan ole virheetön, ja Polo on keskiverron huonommalla puolella. Eli riippuu vähän siitäkin mihin vertaa. Käytetyn Yariksen myyjälle kuitenkin hyvä, eli jos auto ei olekaan maineensa mukaisesti 100% viaton niin ostajalle toivottavasti on jäänyt korjausrahaa kaupan jälkeen taskunpohjalle.
Yariksen käsittämättömän hyvää arvonalentumista selittää varmaan asiakaskunta jotka noita käytettynä ostaa.
No kyllä sen ilmeisesti täytyy selittyä tuolla, matetematiikka ei voi asiakaskunnalla olla kovin hyvin hallussa jos maksaa tuollaisia hintoja käytetystä suhteessa uuteen. Oli mikä auto hyvänsä.
Jos itse lähden ostamaan mainitsemaasi kakkosautoa 3-4 vuotta vanhoista autoista, niin 50-60% uuden hinnasta on ehdoton maksimi minkä suostun maksamaan. Pari tuhatta kilsaa ajettuja esittelyautojakin saa 10-20% alennuksella verrattuna uuteen.
Itseään vahvistavilla hokemilla ja uskomuksilla on hämmästyttävän suuri voima myös autoihin liittyvissä mielikuvissa ja suhtautumisessa eri merkkisiin autoihin. Kun vähän vanhempaan Toyotaan tulee pienikin vika, se korjataan koska "on tämä vaan niin hyvä ja vähävikainen auto ja arvoakin on vielä mukavasti" kun taas vanhan Rellun annetaan rappeutua rauhassa koska "tällaisia nämä ranskikset nyt vaan ovat eikä tähän kannata enää rahaa laittaa".
Itse ostaisin kyllä käytetyn Renun mieluummin kuin tuon Toyon. Eurojen ja ominaisuuksien suhde on paremmin kohdallaan, hinnasta voi todennäköisesti tinkiä ja arvon pudotus jatkossa vähäistä koska iso osa hinnasta on jo kadonnut. Lähes uuden hintaisen 4-vuotiaan auton ostamisessa ei ole mitään järkeä.
Esimerkissäni oli kuitenkin taustalla hyvä annos nykypäivää+historiaa. Vertaa vaikka vuoden 1993 Renu 19 ja vastaavan hintaista Corollaa. Renut paalattu aikapäiviä sitten, mutta luotettavalla Corollalla voi vielä pyytää useita tonneja.
Tähän asti ranskisten viat ovat myös olleet kalliita korjata - esim. monet muutoin hyväkuntoiset Pösön 405-mallit meni romikselle turhankin nuorena sen takia, että taka-akselin uusiminen tuli laakeroinnin kuluttua eteen...ja se oli kallista hommaa. :
Minulle vuoden 1993 autoista pitäisi maksaa, koska kummastakaan ei ole mitään muuta kuin harmia ja hengenvaaraa.
Pösön 405 ja 406 olivat tunnettuja hyvin luotettavina autoina ja niillä ajettiin paljon. 406 oli yeinen taksissakin. Tuo sinun juttusi noiden mallien osalta vaikuttaa essonbaarin jutuilta.
Mikään ei ole niin tarkka kuin Toyota miehen tiedot "ranskiksista".
Täällä meilläpäin 406:sia ja 405:sia näkyy liikenteessä vielä oikein mukavasti.
Tuo 405:sten taka-akseli juttu ei ole pelkkää legendaa vaikka liioittelua ympärilleen kerääkin. Omaan -88 malliin oli jälkiasennettu öljynipat taka-akseliin. Kuuden vuoden omistajuuden aikana tuuttasin pari kertaa rasvaa sisään ja hyvin meni.
Autossa oli iso liuta hyviä ominaisuuksia ja pari huonoa.
Keskustelun johtopäätös on kaiketi se, että totta kai halvalla saa hyvää - ja jääpähän ainakin korjausrahaa. Ja auton arvonsäilyminen on huono asia
Jos ei ole Toyotaa pidempään omistanut niin ei ehkä voi tajuta sitä, mikä autossa on parasta. Huolettomuus, vaivattomuus ja yleinen laatu.
Ja kun olen kiertänyt ranskikset kaukaa (jos ei lasketa noita perhepiiriin + Esson baariin kuuluneita tapauksia) niin olen varmaan sitten jäänyt jostakin todella upeasta paitsi. Pitänee varmaan joskus ostaa ja kokeilla... mutta en omalla rahalla, koska haluan vaihtaa uuden sitten taas muutaman tonnin välirahalla 3-5v päästä.
Alkanut taas tällä viikolla jyvät erottua akanoista.
Tuntuu olevan likaa nämä -25 kelit noille hyville ranskiksille. Naapurin täysin uusi c3 lähti tiistaina ja tänään lavetilla. Sekä tuosta vähän matkan päästä samanperheen emännän 607 ja isännän 508 pösö tänä aamuna. Näytti tänään muutenkin Viitaniemessä (jyväskylässä Jmt:n piha olevan täynnä noita tämän viikon jäljiltä.
Mut hei, onhan heillä jäänyt reilusti rahaa laittaa niitä. Itseäni ei tosin paljon tonni tilillä lämmittäisi jos vaihtoehtona on seisoa bussipysäkillä odottamassa autoa tuossa kelissä.
Ja itse olen nähnyt tällä viikolla yhden Yariksen lavetilla kaverinaan Avensis. Lisäksi yhden Audi A4:sen, Peugeotin 208:n, Citroen C5:sen ja jopa yhden ikiluotettavan Mazdan!! Ovatko siis kaikki Ranskalaiset, saksalaiset ja japanilaiset autot huonoja???
Itse ajan ranskalaisella tälläkin hetkellä ja hyvinhän tuo pelaa! Huono tuuri voi sattua kenelle tahansa! Auto on monimutkainen tekninen laite ja kenen tahansa auto voi teoriassa hajota koska tahansa. Nuo yksittäiset heitot on ihan tuubaa... Ryne ei selvästikään kykene asialliseen keskusteluun: Ensin tyrkyttää halpiskorimallin Clioa osoittaakseen, että arvo suorastaan romahtaa ja sitten kun huomaa ettei perustelut oikein pure, niin kertoo nähneensä oikein ranskalaisia autoja hyytyneenä tien laitaan, hui! Kertokaapa: Onko olemassa edes automerkkiä näistä yleisistä, jota ette ole lavetilla nähneet??? Itselläni 10 vuotta vasta autoilu-uraa takana, mutta voin vastata, että EI OLE.
On tuosta lavetilla "matkustamisesta" tutkimuksia tehtynä ja ne ei yleensä mairittele kyllä niitä patonkimaan pelejä.
Yhden empiirisen kotimaassa tehdyn raportin muistan, jossa auton hyytyminen oli suhteessa autokantaan. Muistaakseni Honda oli vähiten tienpäälle hyytynyt ja kärkipäähän kuului myös Toyota, Saab ja jopa hiukan yllättäen Citroen. Tutkimuksen heikkous oli muistaakseni se, että polttoaineenloppumista ei oltu eroteltu vioista. Muut ranskalaiset ja Volkkarit oli siellä häntäpäässä. Liekkö niissä aina tankki tyhjä? Kaikkia autoja olen laveteilla nähnyt - useimmiten VW tai ranskalainen. Eilen oli Golf ja Scenic hätävilkut päällä ja pelti pystyssä tien poskessa.
En nyt tarkoituksella nuorta autoilijaa ärsytä, mutta ainakin omien havaintojeni mukaan uutisissa, joissa auto on syttynyt palamaan niin 2/3 tapauksista sattuu ranskalaisen merkin kohdalle ja se on paljon suhteessa niiden osuuteen autokannassa. Tuttavan C5 (mk1) kärysi uudekseltaan aikanaan -20 pakkasilla. Joku oikosulku kojetaulun takana. Toki jälleen autoyksilö kyseessä, mutta hyvin karkottaa ostohalut ainakin lähipiiriltä.
Nykyisin omassa lähipiirissä ei ole enää kuin muutama, jotka enää ajaa ranskalaisilla ja myös VW:t on vaihtumassa pois yksitellen. Yhteistä on ollut runsaat viat, ylihintaiset huollot ja takuuasioiden kehno hoito. Harmi kun noita kahta viimeistä asiaa ei huomioida autolehdissä. Toki funktiona onkin vaan tutkia uuden auton ominaisuuksia. Esim. VW:n todelliset huoltokulut näyttää olevan aivan jotain muuta kuin testeihin ilmoitetut...(tästä myös omaa kokemusta).
Edelleen jokainen saa valita haluamansa. Ja itsekin myönnän, että monet ranskalaismallit on todella hienosti muotoiltuja (esim. aiemmat Pösöt 405-407, 206, 607, uusi Clio ja Megane). Uusimmat Citikat on mielestäni paisuneet kuin pullataikina eräänlaisiksi möhköiksi ja uusin 308 näyttää aivan Kia Ceedille tai oikeastaan vielä tylsemmälle. Tylsyydessä vain Octavia on enää edellä Pösöä.
Jos hankkisin itselleni ranskalaisen niin sen pitäisi ehdottomasti olla kaunis ja lujakoneinen 505 80-luvun puolesta välistä ...sillä voisi kesällä kurvailla korttelin ympäri.
Olen minäkin pakkasessa jäänyt auton kanssa tien poskeen. Kyseessä oli firman Nissan ajalta ennen merkin eurooppalaistumista, mutta syynä huoltamattoman dieselmoottorisen auton jäätynyt polttoaineensuodatin. Ei siis auton vika, vaan huoltamattomuuden. Suodattimen vaihdon jälkeen kovemmatkaan pakkaset ei tuottaneet mitään ongelmaa, vaikka mittarissa oli lähes puoli miljoonaa km.
Kovin syvällistä analyysiä ei ohitse ajavien kannata tehdä muutamasta pakkaskelillä hyytyneestä autosta.
Vaikka tuo laskelma on mielenkiintoinen niin sitä vääristää jonkin verran se että verrokkina on
a ) hybridi - muilla ei ole tarjolla
b ) automaattivaihteella - Cliolla ei tuontiohjelmassa EDC:tä.
Molemmilla on myös 1,2-1,3 litraiset perinteiset moottorit tarjolla.
Clio on autona jonkin verran isompi kuin Yaris, mutta sellaista ei taideta ostovaiheessa juuri huomioida kun ne kuuluvat samaan kategoriaan, eli Golf-luokan alapuolelle.
Näppäilyvirhe Toyotan kohdalla, alla korjattuna:
Herbert:
E2800:
Nämä pitävät paikkansa, mutta laskelman perusvika on edelleen prosenteissa. Ei ole uskottavaa, että käytetyn auton todellinen sisäänostohinta (hyvityshinta käteisalennuksen jälkeen) olisi neljän vuoden kohdalla 72 % tai 80 %. Kumpikin auto on laskelmaa kalliimpi pitää.
Tuollainen 80 %:n arvonsäilyminen tarkoittaisi nykykoroilla sitä, että 60 000 euron auton pitäminen neljä vuotta maksaisi 12 000 euroa arvonalennuksena (= 3000 euroa vuosi) ja suuruusluokkaa 1000 euroa menetettyinä korkotuottoina. Pääomakulut kokonaisuudessaan reilu 300 /kk. Siihen huoltosopimus ja vakuutukset päälle, niin kokonaiskulut olisivat noin 500 /kk + juomat. Aika vähän verrattuna siihen, että AL:n laskelma puolet halvemmasta antaa suunnilleen saman lukeman...
Yariksen kohdalla korkeat prosentit voivat selittyä sillä, että pikkuautolla autoliikkeen ottama kate, tinkivara ja riskikorvaus ovat suhteessa isompia kuin isommalla autolla. Avensiksen kohdalla tätä selitystä ei voi käyttää. Priuksen huonompi arvonsäilyminen voi liittyä käytettyjen hybridien kysyntään (ei luoteta, teknofriikit haluavat uutta), veromuutokseen (uusien hinnat putosivat) tai mallimuutokseen (kyselyn käytetyt saattavat olla vanhaa mallia).
En väitä, etteikö riisikuppi säilyttäisi arvoaan ranskiksia paremmin, joten on tuolla listalla jotain järkeä järjestyksessä. Euroilla tehtävät laskelmat ovat kuienkin vähän koomisia, koska prosentit ovat selvästi yläkanttiin. Paremman datan saisi vaikka Autovistalta, mutta jostain syystä tätä ei ole haluttu käyttää.
Tuolta pohjalta ajateltuna laskelman toinen heikkous, uudesta autosta annettava alennus, hiukan korjaa virhettä. Neljävuotiasta vaihtoautoa tarjoava ei saa 7% alennusta uuden hinnasta. Hyvin saa neuvotella tai olla muuten vain hyvä asiakas, että saa edes käteiskaupalla.
Voisiko olla niin, että aika monille arvonaleneminen ei ole mikään kriteeri. Jos vaihdat autosi ko. hetken suosikkimalliin, jota jonotetaan, saat varmasti vähemmän kuin vaihtamalla vähän myytyyn malliin, jonka myyjä haluaa kovasti kasvattaa markkinaosuutta. Jälkimmäinen hyvittää varmasti enemmän, oli vaihdokkisi mikä hyvänsä.
Lähipiirissä on myös tapaus, jossa auton valinta ei kohdistunut parhaimmin arvonsa säilyttävään eikä pienikulutuksiseen vaan siihen, jossa sai hyvän ajoasennon, josta näki parhaimmin ulos ja jossa oli reilu maavara.
Herbert:
Olen autonvaihdoissa pyrkinyt tekemään niin, että olen pyytänyt autokauppiaalta kaksi tarjousta. Toisen käteiskaupalla, toisen vaihtoautolla. Näiden erosta näkee sen todellisen hyvitysarvon. Yleensä numero on ollut harmillisen pieni, jopa niin pieni, että laiskankin on ollut pakko myydä auto itse.
Tosin viime aikoina etenkin firma-autojen kohdalla kauppiaat ovatkin jo suoraan lyöneet tietokoneen tekemän rätingin pöytään. Jostain syystä yritysasiakkaita ei yritetä viilata linssiin samalla kikalla kuin yksityisasiakkaita. Hauskasti myös eri kauppiaat käyttävät samaa arviointiohjelmaa, joten joskus on sitten tullut kahdesta paikasta eurolleen sama tarjous käytetystä.
Tuollainen 7 %:n alennus vaatii jo sitä, että kauppias haluaa tosissaan myydä auton syystä tai toisesta (myyntitavoitteet, kilpailijalta saatava asiakas, huonosti myyvä malli, erityisen hyväkatteinen kokoonpano, kauppias samassa puulaakitiimissa). Kolme prosenttia irtoaa yleensä kysymällä, sen yli tuntuu vaativan kilpailuttamista. Käytettyjen sisäänostohinnoissa voi kuitenkin olla tuurilla suurempiakin eroja etenkin vähän vähemmän tavallisissa autoissa.
Tietty näköharha alennuksiin tulee myös siitä, että ihmiset mielellään kehuskelevat olevansa kovia kaupankävijöitä. On kiva kertoa saaneensa 8 % alennusta, kun alennusta tuli 7,1 % ja sekin pääosin väistyvän mallin vuoksi. Ei sitä kukaan mainosta, että seitsemän tarjouspyynnön ja raivoisan tinkimisen jälkeen sai Taka-Hikiän Autolta 3,4 % käteisalennusta ja jääraapan kaupan päälle. Uusissa tavoitelluissa malleissa tinkivara voi olla hyvinkin kapea.
Autokauppiaat ovat kuitenkin mestareita piilottamaan tuotteiden todellisen hinnoittelun. Ja lopulta useimmille asiakkaille väliraha on se olennainen parametri.
Zagarat:
Arvonalenemisen olisi syytä olla kriteeri, koska se on yksi suurimmista autoilun kulueristä. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa: suuri osa asiakkaista ei oikeasti ymmärrä autoilun kulurakennetta, ja toisaalta auton todellisen arvonalenemisen ennustaminen on hyvin hankalaa. Tässä tulee leasing-yhtiöillekin yllätyksiä aina välillä, niillehän tuo on yksi liiketoiminnan tärkeimpiä palikoita.
En usko olevani kovin erikoinen uuden auton ostaja. Tässä oma prosessini:
- vaatimusten määrittely
- vaatimukset täyttävien autojen laitto mieluisuusjärjestykseen
- autojen kokonaiskustannusten arviointi (arvonalennus, vakuutukset, polttoaine, huollot)
- niiden pudottaminen, joille löytyy mieluisampi ja edullisempi vaihtoehto
- kompromissin tekeminen hinnan ja mieluisuuden välillä
Veikkaisin, että hyvin suuri osa ostajista käy tämän prosessin jollain tasolla läpi. Käytännössä kuitenkin tuo kokonaiskustannusten arviointi on erittäin hankalaa, vaikka vähän ymmärtääkin siihen liittyvää problematiikkaa. Erityisesti arvonalennuksen arvaaminen menee salatieteeksi. Muu arviointihan onkin sitten jo subjektiivista, jonka vain ostaja itse voi tehdä. Jollekulle automerkki on yksi vaatimuksista, toiselle vaikkapa väri, kolmannelle saatavuus.
Sikäli Hesari on oikealla asialla, että objektiivinen tieto arvonalennuksesta olisi arvokasta tietoa autonostajalle. Tulokset vain ovat ihan epärealistisia johtuen väärästä tutkimustavasta.
Hiilipäästö:
4% on minun kokemus siitä, mihin pääsee helposti. Mutta tässä laskelmassa unohtui se, että verosta ei saa alennusta eli alennus lasketaan verottomasta hinnasta, joten viivan alle jäävästä summasta laskien prosentti on pienempi.
Kyllä minä pidän itseäni tyypillisenä autonostajana. Ensin päätän budjetin, kartoitan tarpeeni/vaatimukseni, sitten valitsen tarpeisiini ja budjettiini sopivat vaihtoehdot, joista valitsen itselleni mieleisen auton. Auto on sen verran iso hankinta, että sen täytyy olla mieleinen. En minä kyllä autoa ostaessani mieti arvonalennusta, vaan sitä, että auto on itselleni sopiva. Jos vaihtoehtoina on mieluisampi ja arvonsa paremmin säilyttävä auto, jotka molemmat sopivat budjettiin, niin väitän että aika harva ihminen valitsee tuolloin sen paremmin arvonsa säilyttävän. Miksi ottaa epämieluisampi auto??? Sama asia kuin jos ottaisi omasta mielestään ruman värin uuteen hienoon autoonsa, koska tämän värinen auto on sitten helpompi myydä! Ei ymmärrä. Ihan kuin auto ostettaisiin jollekin toiselle ihmiselle kuin itselle?!?
Ps: A Tapio voisi hiljalleen linkittää niitä 3000 euron 8-vuotiaita clioja...
Monta clioa laitetaan vm.2005 ja max.3000?
http://www.nettiauto.com/renault/clio/6155923
Monta yarista laitetaan vm.2005 ja min.6000?
http://www.nettiauto.com/toyota/yaris/6149533
Uutena nuo oleet about samanhintaiset clio=16000 ja risat ja karvalakki (terra) yaris himpun alle 15000.
nuori autoilija:
Kyllä katsoin Clion + Yariksen hintoja nettiautosta ennen kirjoitustani. Otin hinnat kummankin ns. puolivälistä. Huomasit varmaan paljonko kalleimmilla Yariksilla pyydettiin?
Jos luit juttuni huolella niin tajusit, että kärjistin juttua tarkoituksella. Toki Toyotaankin tulee vikoja jossain vaiheessa - ei sitä käy kiistäminen.
Esimerkissäni oli kuitenkin taustalla hyvä annos nykypäivää+historiaa. Vertaa vaikka vuoden 1993 Renu 19 ja vastaavan hintaista Corollaa. Renut paalattu aikapäiviä sitten, mutta luotettavalla Corollalla voi vielä pyytää useita tonneja. Jos on yhtään halvempi eli huonommin pidetty ja paljon ajettu, niin lähtee siltikin vielä hyötykäyttöön Afrikkaan ja hintaa voi pitää edelleen nelinumeroisissa lukemissa. Hintojen kehitys noudatteli aikaslailla tuota esimerkkiäni.
Tähän asti ranskisten viat ovat myös olleet kalliita korjata - esim. monet muutoin hyväkuntoiset Pösön 405-mallit meni romikselle turhankin nuorena sen takia, että taka-akselin uusiminen tuli laakeroinnin kuluttua eteen...ja se oli kallista hommaa. Tutun nättikuntoinen Pösö meni jo 12v romikselle koska korjauslasku olisi ylittänyt auton myyntiarvon. Kahdessa uusimmassa Meganessa ja Lagunassa on mainostettu laatua ja hyvää takuuta. Silti auto pärjää surkeasti vikatilastoissa ja Merkkien Merkki-tutkimuksessa. Milloinkahan se laatu näkyy tuotteessa saakka?
Kiteyttäen sanoisin, että ranskiksen ostaminen uutena on ok - jos ei tarvitse omalla rahalla hankkia. Käytetyn hankkiminen taas on arpapeliä laadun suhteen - hyvällä voi ajaa huoletta pitkään, huonolla ei hyvää päivää näe. Arvo noissa tippuu (laatuongelmista ja niiden vaikutuksesta imagoon johtuen) koko ajan enemmän kuin vaikka Tojossa tai Volkkarissa eli kun kerran sen Renun ostat niin sitten sillä myös ajat (tai maksat niitä korjauskuluja sitten).
Minusta nuo ovat enempi "harrasteajokkeja" - mutta en toki halua viedä esim. sinun iloasi noita kohtaan. Osta toki mieleinen itsellesi - älä muille. Löydät sen Cliosi sitten helpommin sieltä Yaristen keskeltä parkkipaikalta
A Tapio:
Mitä se kertoo ostajasta jos maksaa v. 1993 Corollasta, eli keskimääräisen romutusiän ylittäneestä autosta useita tonneja?
Miksei v. 2003 auto kelpaa ostajalle, siinä on kolariturva kunnossa (muutakin kuin vain turvavyöt ) ja pakokaasupuhdistus parempi?
Juuri tämän takia hyväksyn itse auton arvonalennuksen vuosien kuluessa, eli kun autosta tulee 15 - 18 vuotias pystyy sen laittamaan kierrätettäväksi Kuusakoskelle.
Hiilipäästö:
Luettelit juuri kaksi syytä, joiden takia arvoalenemiseen ei hirveästi kannata ajatusta uhrata. Itse luettelin muita. Ja lisään vielä tärkeimmän: valitsen sellaisen auton jota ko. hetkellä/tilanteessa tarvitsen ja jos tarjolla on useampi vaihtoehto, niistä mieluisimman.
Hyvää laskelmaa ja esimerkkejä nuorelta autoilijalta ja Herbertiltä!
Hiilipäästö piti liikkeen osto- ja myyntihinnan eroa virheenä, mutta minusta tuo on näkökulmakysymys. Ostaessa yleensä maksetaan ulosmyyntihinta ja myydessä saadaan vain ostohinta, joten autolla on samanakin päivänä kaksi eri hintaa. Mutta ostajan kannalta uusi vs. käytetty simulointi samoin kuin mallien vertailu pitääkin tehdä vastaavalla hinnalla.
Zagarat:
Just näin!
Kun perustelu on kuitenkin useimmiten "mä halusin tällasen", miksei sitä voi myöntää?
Onko Toyota oikeasti niin vastenmielinen auto, ettei sitä kukaan halua, vaan Toyota ostetaan olosuhteiden pakottamana?
Olosuhteet?
En voi auttaa, ellet halua ymmärtää.
Taisinpa Rynelle ja A Tapiolle juuri sanoa, että jos linkitätte niitä VANHEMMAN korimallin clioja, joita myytiin uuden clion rinnalla huomattavilla alennuksilla/tarjoushinnoilla, niin mitä se kertoo clion arvonsäilymisestä??? Piti sitten tehdä juuri niin. Tuota clion mallia sai tarjouksena alle 13000 euron aikanaan, ei suinkaan 16000 euroa. Ainahan vanhemman korimallin arvo syöksyy kun uusi malli tulee. 8 vuotias eli siis vuosimallin 2006 clioja ei tuohon hintaan löydy YHTÄKÄÄN! Sen taisit tietääkin, koska linkität vanhemman korimallin tarjousclioja...
Katselin kyllä A Tapio noita kalleimpia Yariksen hintoja. Niitä ei maksa kyllä kukaan, tai sitten ostaja on aivan täydellinen pässi! Pyytää saa mitä tahansa. Voinhan minäkin tehdä feikki-ilmoituksia 2006 vuosimallin clioista hirveillä pyynneillä ja kehuskella kuinka arvo säilyy! Selvennykseksi vielä: Otit hinnat puolesta välistä ja päädyit Clion hintaan 3000 euroa halvimman 8 vuotiaan (unohtakaa ne vanhan korimalliset) halvimman maksaessa 5600 euroa? Ok...
Suosittelen kyllä vertaamaan Clio III:n (1,2 Tce, 1,5 dci) hintoja samanikäisiin Poloihin ja Yariksiin. Cliossa on sama akseliväli kuin Golfissa, eli se on verrokkejaan vähän isompi, lisäksi bensaversiossa on turbokone (on tosin niitä 1,2 75 hv tavallisiakin ). Silti sen saa pari tuhatta halvemmalla.
Tosin en ole koskaan koeajanut Yarista, eli voihan siinä olla "sitä jotakin" jonka vuoksi tyytyy vanhempaan autoon.
Myyjän kannalta se tosin tarkoittaa Cliolle suurempaa arvonalennusta. Eli toivottavasti ostaja huomaa saaneensa auton halvalla, eli hyväksyy sen jos "halpaan" autoon tulee jokin vika. Vikoja on hieman enemmän kuin noissa kahdessa uusimman korimallin verrokissa, mutta silti luokan keskiarvoa vähemmän - vähemmän kuin vaikkapa Nissan Micrassa.
Edellisen mallin Yaris ei raportin mukaan suinkaan ole virheetön, ja Polo on keskiverron huonommalla puolella. Eli riippuu vähän siitäkin mihin vertaa. Käytetyn Yariksen myyjälle kuitenkin hyvä, eli jos auto ei olekaan maineensa mukaisesti 100% viaton niin ostajalle toivottavasti on jäänyt korjausrahaa kaupan jälkeen taskunpohjalle.
http://www.used-car-report.com/index.php?id=12&no_cache=1
Ryne:
No kyllä sen ilmeisesti täytyy selittyä tuolla, matetematiikka ei voi asiakaskunnalla olla kovin hyvin hallussa jos maksaa tuollaisia hintoja käytetystä suhteessa uuteen. Oli mikä auto hyvänsä.
Jos itse lähden ostamaan mainitsemaasi kakkosautoa 3-4 vuotta vanhoista autoista, niin 50-60% uuden hinnasta on ehdoton maksimi minkä suostun maksamaan. Pari tuhatta kilsaa ajettuja esittelyautojakin saa 10-20% alennuksella verrattuna uuteen.
Itseään vahvistavilla hokemilla ja uskomuksilla on hämmästyttävän suuri voima myös autoihin liittyvissä mielikuvissa ja suhtautumisessa eri merkkisiin autoihin. Kun vähän vanhempaan Toyotaan tulee pienikin vika, se korjataan koska "on tämä vaan niin hyvä ja vähävikainen auto ja arvoakin on vielä mukavasti" kun taas vanhan Rellun annetaan rappeutua rauhassa koska "tällaisia nämä ranskikset nyt vaan ovat eikä tähän kannata enää rahaa laittaa".
Itse ostaisin kyllä käytetyn Renun mieluummin kuin tuon Toyon. Eurojen ja ominaisuuksien suhde on paremmin kohdallaan, hinnasta voi todennäköisesti tinkiä ja arvon pudotus jatkossa vähäistä koska iso osa hinnasta on jo kadonnut. Lähes uuden hintaisen 4-vuotiaan auton ostamisessa ei ole mitään järkeä.
A Tapio:
Minulle vuoden 1993 autoista pitäisi maksaa, koska kummastakaan ei ole mitään muuta kuin harmia ja hengenvaaraa.
Pösön 405 ja 406 olivat tunnettuja hyvin luotettavina autoina ja niillä ajettiin paljon. 406 oli yeinen taksissakin. Tuo sinun juttusi noiden mallien osalta vaikuttaa essonbaarin jutuilta.
Mikään ei ole niin tarkka kuin Toyota miehen tiedot "ranskiksista".
Täällä meilläpäin 406:sia ja 405:sia näkyy liikenteessä vielä oikein mukavasti.
Tuo 405:sten taka-akseli juttu ei ole pelkkää legendaa vaikka liioittelua ympärilleen kerääkin. Omaan -88 malliin oli jälkiasennettu öljynipat taka-akseliin. Kuuden vuoden omistajuuden aikana tuuttasin pari kertaa rasvaa sisään ja hyvin meni.
Autossa oli iso liuta hyviä ominaisuuksia ja pari huonoa.
Keskustelun johtopäätös on kaiketi se, että totta kai halvalla saa hyvää - ja jääpähän ainakin korjausrahaa. Ja auton arvonsäilyminen on huono asia
Jos ei ole Toyotaa pidempään omistanut niin ei ehkä voi tajuta sitä, mikä autossa on parasta. Huolettomuus, vaivattomuus ja yleinen laatu.
Ja kun olen kiertänyt ranskikset kaukaa (jos ei lasketa noita perhepiiriin + Esson baariin kuuluneita tapauksia) niin olen varmaan sitten jäänyt jostakin todella upeasta paitsi. Pitänee varmaan joskus ostaa ja kokeilla... mutta en omalla rahalla, koska haluan vaihtaa uuden sitten taas muutaman tonnin välirahalla 3-5v päästä.
Alkanut taas tällä viikolla jyvät erottua akanoista.
Jmt:n piha olevan täynnä noita tämän viikon jäljiltä.
Tuntuu olevan likaa nämä -25 kelit noille hyville ranskiksille. Naapurin täysin uusi c3 lähti tiistaina ja tänään lavetilla. Sekä tuosta vähän matkan päästä samanperheen emännän 607 ja isännän 508 pösö tänä aamuna. Näytti tänään muutenkin Viitaniemessä (jyväskylässä
Mut hei, onhan heillä jäänyt reilusti rahaa laittaa niitä. Itseäni ei tosin paljon tonni tilillä lämmittäisi jos vaihtoehtona on seisoa bussipysäkillä odottamassa autoa tuossa kelissä.
Ja itse olen nähnyt tällä viikolla yhden Yariksen lavetilla kaverinaan Avensis. Lisäksi yhden Audi A4:sen, Peugeotin 208:n, Citroen C5:sen ja jopa yhden ikiluotettavan Mazdan!! Ovatko siis kaikki Ranskalaiset, saksalaiset ja japanilaiset autot huonoja???
Itse ajan ranskalaisella tälläkin hetkellä ja hyvinhän tuo pelaa! Huono tuuri voi sattua kenelle tahansa! Auto on monimutkainen tekninen laite ja kenen tahansa auto voi teoriassa hajota koska tahansa. Nuo yksittäiset heitot on ihan tuubaa... Ryne ei selvästikään kykene asialliseen keskusteluun: Ensin tyrkyttää halpiskorimallin Clioa osoittaakseen, että arvo suorastaan romahtaa ja sitten kun huomaa ettei perustelut oikein pure, niin kertoo nähneensä oikein ranskalaisia autoja hyytyneenä tien laitaan, hui! Kertokaapa: Onko olemassa edes automerkkiä näistä yleisistä, jota ette ole lavetilla nähneet??? Itselläni 10 vuotta vasta autoilu-uraa takana, mutta voin vastata, että EI OLE.
On tuosta lavetilla "matkustamisesta" tutkimuksia tehtynä ja ne ei yleensä mairittele kyllä niitä patonkimaan pelejä.
...sillä voisi kesällä kurvailla korttelin ympäri.
Yhden empiirisen kotimaassa tehdyn raportin muistan, jossa auton hyytyminen oli suhteessa autokantaan. Muistaakseni Honda oli vähiten tienpäälle hyytynyt ja kärkipäähän kuului myös Toyota, Saab ja jopa hiukan yllättäen Citroen. Tutkimuksen heikkous oli muistaakseni se, että polttoaineenloppumista ei oltu eroteltu vioista. Muut ranskalaiset ja Volkkarit oli siellä häntäpäässä. Liekkö niissä aina tankki tyhjä? Kaikkia autoja olen laveteilla nähnyt - useimmiten VW tai ranskalainen. Eilen oli Golf ja Scenic hätävilkut päällä ja pelti pystyssä tien poskessa.
En nyt tarkoituksella nuorta autoilijaa ärsytä, mutta ainakin omien havaintojeni mukaan uutisissa, joissa auto on syttynyt palamaan niin 2/3 tapauksista sattuu ranskalaisen merkin kohdalle ja se on paljon suhteessa niiden osuuteen autokannassa. Tuttavan C5 (mk1) kärysi uudekseltaan aikanaan -20 pakkasilla. Joku oikosulku kojetaulun takana. Toki jälleen autoyksilö kyseessä, mutta hyvin karkottaa ostohalut ainakin lähipiiriltä.
Nykyisin omassa lähipiirissä ei ole enää kuin muutama, jotka enää ajaa ranskalaisilla ja myös VW:t on vaihtumassa pois yksitellen. Yhteistä on ollut runsaat viat, ylihintaiset huollot ja takuuasioiden kehno hoito. Harmi kun noita kahta viimeistä asiaa ei huomioida autolehdissä. Toki funktiona onkin vaan tutkia uuden auton ominaisuuksia. Esim. VW:n todelliset huoltokulut näyttää olevan aivan jotain muuta kuin testeihin ilmoitetut...(tästä myös omaa kokemusta).
Edelleen jokainen saa valita haluamansa. Ja itsekin myönnän, että monet ranskalaismallit on todella hienosti muotoiltuja (esim. aiemmat Pösöt 405-407, 206, 607, uusi Clio ja Megane). Uusimmat Citikat on mielestäni paisuneet kuin pullataikina eräänlaisiksi möhköiksi ja uusin 308 näyttää aivan Kia Ceedille tai oikeastaan vielä tylsemmälle. Tylsyydessä vain Octavia on enää edellä Pösöä.
Jos hankkisin itselleni ranskalaisen niin sen pitäisi ehdottomasti olla kaunis ja lujakoneinen 505 80-luvun puolesta välistä
Olen minäkin pakkasessa jäänyt auton kanssa tien poskeen. Kyseessä oli firman Nissan ajalta ennen merkin eurooppalaistumista, mutta syynä huoltamattoman dieselmoottorisen auton jäätynyt polttoaineensuodatin. Ei siis auton vika, vaan huoltamattomuuden. Suodattimen vaihdon jälkeen kovemmatkaan pakkaset ei tuottaneet mitään ongelmaa, vaikka mittarissa oli lähes puoli miljoonaa km.
Kovin syvällistä analyysiä ei ohitse ajavien kannata tehdä muutamasta pakkaskelillä hyytyneestä autosta.