Karmealla tavalla luistotavan merkitys tuli esiin esimerkiksi uusimman lehden Tutkijalautakuntaa tarvittiin- artikkelissa. Yaris kääntyi poikittain, jolloin Avensis tuli kylkeen. Törmäystapa kannattaa ottaa huomioon, kun luo itselleen mielikuvaa miellyttävästä ajokäytöksestä (yliohjaava/aliohjaava).
Karmeintahan tuossa esimerkissä on se, että Yariksen kuskilla ei ollut perustavaa laatua olevaa tietoa siitä, että jos kesken kaarteen painaa jarrua tai nostaa kaasua niin takapää kevenee ja se vähäinenkin pito saatetaan menettää esimerkissä mainituin seurauksin. Taisipa kuski vielä varmistaa hallinnan menentyksen kääntämällä rattia äkkiä oikealla pelästyessään olevansa liian keskellä tietä samalla kun nosti kaasun. Jos tuosta nyt jotain kannattaa ottaa opiksi niin se, että pidon äärirajoilla kun mennään niin kesken kaarteen ei saa nostaa kaasua eikä jarruttaa, mutta tuotahan ei normaalissa tieliikenteessä opi vaan se pitää opetella (jääradalla jos sen haluaa tulevan tarvittaessa selkärangasta.
Jos tuosta nyt jotain kannattaa ottaa opiksi niin se, että pidon äärirajoilla kun mennään niin kesken kaarteen ei saa nostaa kaasua eikä jarruttaa, mutta tuotahan ei normaalissa tieliikenteessä opi vaan se pitää opetella (jääradalla jos sen haluaa tulevan tarvittaessa selkärangasta.
Kyllä siitä kannattaa oppia myös se, ettei osta pikkuautoa ilman ajonvakautusta, vaikka se olisikin "kallis" lisävaruste.
Nyt ilmeisesti mennään teoreettisella pohjalla sillä aika harvahan meistä ajelee kaarteita kovin leveissä sivuluisuissa.
Harva ajelee kaarteita sivuluisussa, mutta aina joskus joku ajaa. Siksi ei olla ollenkaan teoreettisella pohjalla. Eikös suistuminen ole yksi yleisimmistä onnettomuustyypeistä kuolemaan johtaneissa tapauksissa.
Etenkin jos luistotilanteeseen on jouduttu vahingossa, on tilanne vaarallinen. Todennäköisesti joka päivä joku jossain päin Suomea lipsauttaa ulos. Joskus seuraukset ovat vakavat.
Auton hallintahan luistotilanteessa on ainakin hetkeksi menetetty, muutenhan auto ei luistaisi.
Täällä keskustelupalstalla on mukava jutustella rata-ajon kikoista, mutta jos tien päällä tilanne tulee yllätyksenä, vieressä on syvät ojat ja tilanteessa ehkä muutakin liikennettä, on siinä moni poika totisen paikan edessä.
Karmeintahan tuossa esimerkissä on se, että Yariksen kuskilla ei ollut perustavaa laatua olevaa tietoa siitä, että jos kesken kaarteen painaa jarrua tai nostaa kaasua niin takapää kevenee ja se vähäinenkin pito saatetaan menettää esimerkissä mainituin seurauksin.
Monissa ajamista käsittelevissä opuksissa neuvotaan painamaan kytkin pohjaan etuvetoisen yliohjautuessa. Tekikö kuski näin, sitä emme tiedä. Mutta siitä voimme olla varmoja, ettei läheskään kaikki osaa hallita autoa yllättävässä luistossa.
Ei moni sellainenkaan, joka radalla osaa pyöritellä autoansa miten tahansa.
Nyt ilmeisesti mennään teoreettisella pohjalla sillä aika harvahan meistä ajelee kaarteita kovin leveissä sivuluisuissa.
Harva ajelee kaarteita sivuluisussa, mutta aina joskus joku ajaa. Siksi ei olla ollenkaan teoreettisella pohjalla. Eikös suistuminen ole yksi yleisimmistä onnettomuustyypeistä kuolemaan johtaneissa tapauksissa...
Ilmaisin itseäni vähän epäselvästi.
Pahoittelut siitä.
Tarkoitin tätä keskustelua eri vetotapojen välisistä eroista kaarreajossa.
Hauska aihe sinänsä mutta hiukan kaukana päivittäisestä ajosta joka suoritetaan muun liikenteen seassa.
Tällaisessa talvisessa liikenteessä ajamisessa ja yllättävissä tilanteissa ajovakaudenhallinta ja kunnon rengastus ovat huomattavasti tärkeämpiä.
Liukkaan kelin harjoittelu on tietenkin tärkeää, mutta pienissä määrissä ja nuorilla miehillä se vaikuttaa helposti enemmänkin luuloihin omista taidoista kun varsinaisiin kykyihin.
Tällaisessa talvisessa liikenteessä ajamisessa ja yllättävissä tilanteissa ajovakaudenhallinta ja kunnon rengastus ovat huomattavasti tärkeämpiä.
Liukkaan kelin harjoittelu on tietenkin tärkeää, mutta pienissä määrissä ja nuorilla miehillä se vaikuttaa helposti enemmänkin luuloihin omista taidoista kun varsinaisiin kykyihin.
Monissa ajamista käsittelevissä opuksissa neuvotaan painamaan kytkin pohjaan etuvetoisen yliohjautuessa. Tekikö kuski näin, sitä emme tiedä. Mutta siitä voimme olla varmoja, ettei läheskään kaikki osaa hallita autoa yllättävässä luistossa.
Ei moni sellainenkaan, joka radalla osaa pyöritellä autoansa miten tahansa.
Totta puhut!
Hyvä konsti opetella hallitsemaan etuvetoista yllättävissä takapyöräluistotilanteissa on käskeä repsikkaa vetelemään käsijarrusta satunnaisesti erilaisissa tilanteissa ja kuskin tietämättä, suljetulla jääradalla tietysti. Tarpeeksi monta kertaa kun on pyörähdellyt niin jos ei opi oikaisemaan luistoa, tietää ainakin ajella riittävän varovasti liikenteessä. Vanhoilla Saabeilla ja Citikoilla näin voi harjoitella etupyöräluistoja, tosin kone varmaan sammuu, kun käsijarru vaikuttaa etupyöriin.
Tositilanteessa etuvetoisella on äärimmäisen vaikeata uskaltaa pitää veto päällä, joka yhdessä ratin luiston suuntaan kääntämisen kanssa oikaisisi luiston. Normaali reagointihan on juuri tuo slowgearin arvelema tapahtuma. Nämä taidot eivät tule selkäytimestä, jos niitä ei pääse harjoittelemaan tarpeeksi usein!
Halvin henkivakuutus on oikea asenne liikenteessä ja turvalliset renkaat. Nykytekniikka sitten auttaa ehkä selviytymään tilanteesta, johon hyvä kuljettaja ei edes joudu.
FARwd: "Hyvä konsti opetella hallitsemaan etuvetoista yllättävissä takapyöräluistotilanteissa on käskeä repsikkaa vetelemään käsijarrusta satunnaisesti erilaisissa tilanteissa ja kuskin tietämättä, suljetulla jääradalla tietysti."
Minusta tuo ei silti ole ensisijainen tapa oikaista luistoja. Yleisen liikenteen seassa pitää yleensä saada luistotilanteessa vauhtia pois, joten kytkin pohjaan on parempi tapa. Siitä huolimatta, että kiihdyttäminen on periaatteessa tehokkaampi.
"Tositilanteessa etuvetoisella on äärimmäisen vaikeata uskaltaa pitää veto päällä, joka yhdessä ratin luiston suuntaan kääntämisen kanssa oikaisisi luiston."
Luistoon on jouduttu liian kovan tilannenopeuden tai ohjausvirheen (sekin vähintään suht kovassa nopeudessa) takia, joten kiihdyttämällä tehty korjaus ei välttämättä ole hyvä tapa.
Takavetoisessa painetaan kytkin pohjaan. Kukaan ei kyseenalaista tätä tapaa luiston korjauksessa. Miksei sama pätisi etuvetoisessakin? Moottorijarrutus on eri asia, se on etuvedossa huono juttu.
Eri asia on sitten, jos leikitään ja laitetaan auto tahallaan luistoon. Silloin voi tehdä melkein mitä lystää, auton saa käytännössä aina oikaistua.
"Halvin henkivakuutus on oikea asenne liikenteessä ja turvalliset renkaat. Nykytekniikka sitten auttaa ehkä selviytymään tilanteesta, johon hyvä kuljettaja ei edes joudu."
Totta. Lisäksi on syytä muistaa, että hankaluuksien välttäminen on huomattavasti helpompaa kuin niistä selviytyminen.
Pakko muuten vielä kommentoida tuota kaarrenopeusasiaa. Jos autolla halutaan ajaa kaarre mahdollisimman nopeasti, niin vetotavasta riippumatta se nopeus saavutetaan, kun veto ei ole päällä. Kaikki pitkittäinen voima renkaissa vie kitkaa poikittaiselta.
Näinpä juuri. Tästä syystä turvallisin ja tehokkain keino oikaista (ilman ajonhallintoja olevan) auton luisto on painaa kytkin pohjaan ja päästää kaikki pyörät vapaasti pyörimään...konsti jota kovin moni "automies" ei usko vaikka miten perustelisi.
Nykyisinhän elektroniikka hoitaa tämän asian paremmin, joten asiasta ei tarvitse oikeastaan edes keskustella.
Minusta tuo ei silti ole ensisijainen tapa oikaista luistoja. Yleisen liikenteen seassa pitää yleensä saada luistotilanteessa vauhtia pois, joten kytkin pohjaan on parempi tapa. Siitä huolimatta, että kiihdyttäminen on periaatteessa tehokkaampi.
Onko kiihdyttäminen edes periaatteessa tehokkaampi tapa oikaista luistoa? Tämä on tapa, joka on opittu moottoriurheilusta. Siellä pyrkimyksenä on edetä mahdollisimman nopeasti luiston äärirajoilla, joten luonnollisesti vauhdin hidastaminen ei ole vaihtoehtona. Kuten Räikkösenkin ajosuorituksesta näkee, oikaisu ei vedättämällä ei aina onnistu edes mestarilta.
Kyllä se etuvedolla on, edellyttää tietenkin että luisto on edes jotenkin vielä hallinnassa. Mutta jos luistoon joutuu yllättäen, silloin kytkinpoljin on paras apuri. Etuvedolla takapyöräluistossa kaasun nostaminen on se pahin virhe, luisto vaan kasvaa (näin on varmaan käynyt ed. mainitussa Yaris tapauksessa), etuvedolla aina kytkin pohjaan, ja sitten vasta kaasu ylös jos perä lähtee alta.
Jos taas auto lähtee "heittelehtimään", siis suoralla tiellä, niin sen saa tehokkaimmin hallintaan kun painaa sekä kytkimen alas, että jarrut pohjaan, tämä juuri silloin, kun auto on eniten poikittain. Tässä tilanteessa myös ABS jarrut menee lukkoon ja auto liukuu hyvällä tuurilla pitkin omaa kaistaa, eikä heittelehdi vastaantulijan keulaan. Jos alla ei ole mikään 7metrin limusiini, niin normaalikokoinen auto mahtuu kyllä menemään omalla kaistalla poikittain.
Aika kauas ollaan talviautovertailusta karattu. Teiden ritareille voisi varmaan perustaa oman ketjun.
Noh, vastahan tässä on opittu, miten käy kun vajaavetoisella kiihdyttää mutkaan. Ja että on suositeltavaa kiihdyttää ja jarruttaa vain silloin kun auto on suorassa, sillä niinhän asiantuntijatkin tekevät. Sitten kun on käsitelty vielä tasakaasulla ajon problematiikka ja eri vetotapojen ominaispiirteet, voidaan haudata tämä talviajettavuuspuoli ja keskittyä lämmityslaitteeseen ja huurteenpoistoon.
Aika kauas ollaan talviautovertailusta karattu. Teiden ritareille voisi varmaan perustaa oman ketjun.
Niin voisi, mutta tätä palstaa vaivaa sellainen riivaus, että uusia ketjuja ei jostain perkeleen syystä voi kirveelläkään perustaa, ja samoissa ylipitkissä ketjuissa puidaan kaikki väsyneet asiat bemarin suuntavakaudesta subarun alaväännön kautta mersun ohjaukseen.
Tänä aamuna oli aika hyvä suorittaa talviautovertailua Vaimoni lähti 4-vedolla töihin ilman ongelmia, aurasi puhtaaseen hankeen jopa muutaman sentin uran. Itse sain auton ulos autotallista luiskaa alas ja siihen sitten etuveto jäikin. Matkaan pääsin vasta reilun puolen tunnin lumitöiden jälkeen. Ohessa tuli työnnettyä myös naapurin etuveto Likkeelle.
Matkalla totesin toisen mainoin talvivarusteen toimivuuden. Alijäähtynyttä vettä kun satoin niin tuulilasin lämmitysvastukset toimivat oikein mainiosti. Varsinkin alkumatkasta olisi ollut nykydieselillä tuskaista kun lämpö ei riitä lasin pitämiseen sulana ilman vastuksia.
Maantiellä pöperössä ajokin oli aika tuskaa. Meno oli OK kun ajoura oli puhdas mutta heti kun uralta poikkesi tai oli muuten lunta levinnyt niin alkoi auto vikuroimaan. Kohtuullista vauhtia ajellessa perään ilmestyi uraohjus joka jäi sinne kylläkin roikkumaan, ei uskaltanut sentää ohittamaan. Kaupunkiin tullessamme tulikin valoissa rinnalle ja vihreiden vaihtuessa katosi, auto oli A4 Quattro. Kuski varmaankin tuskaili joutuessaan roikkumaan vajaavetoisen perässä
Joko täällä on saatu selville mikä on paras auto jos ajetaan jäiseen mutkaan sivuluistossa 200 km/h? Samaten kiinnostais vähän myös, että millä autolla liikennevaloista pääsee mahdollisimman nopeasti 200 km tuntinopeuteen jäisellä tiellä.
Niin voisi, mutta tätä palstaa vaivaa sellainen riivaus, että uusia ketjuja ei jostain perkeleen syystä voi kirveelläkään perustaa, ja samoissa ylipitkissä ketjuissa puidaan kaikki väsyneet asiat bemarin suuntavakaudesta subarun alaväännön kautta mersun ohjaukseen.
Kyllä noita ketjuja voi perustaa, mutta monet näkevät tähdellisemmäksi inttää esim. oman autonsa ylivertaisuudesta. Taitaa väitteleminen olla autoilua kiinnostavampi aihe.
Tässä yksi ketju joka ei ole vielä saastunut nelivetoväittelystä:
Kyllä se etuvedolla on, edellyttää tietenkin että luisto on edes jotenkin vielä hallinnassa.
Onko varmasti näin?
Pienessä kikkailussa kaasunkäyttö on ok, tosin useimmat etuvetoiset puskevat joka tapauksessa eikä tästä ole suurta apua. Mutta varsinaisessa luistossa olen eri linjoilla.
Tässä ns. oikaisussa nimittäin usein unohtuu auton tiellä vaatima tila. Liikenteessä ei ole tilaa luistaa, oma kaista on kapea. Kaasulla auto kyllä voi (onnistuessaan) oieta, mutta oikaisulinjasta tulee usein liian laaja. Samoin vauhti kasvaa ja kaasun annostelu ja rattiliike siihen yhdistettynä harvoin sattuvat sopivaksi, mikä useimmiten johtaa ongelmiin ensimmäisen ns. oikaisun jälkeen. Aika monet ulosajot tapahtuvat vasta toisella tai kolmannella "heilurilla". Ja siinä vaiheessa tuntuvalla nopeudella.
Tietysti on niin, että etuvetoisella ei pitäisi oikein kaasua käytettäessä joutua tilanteeseen jossa perä jostain syystä luistaa. Osaisiko kuljettaja, joka ei osannut pitää autoa hallinnassa oikealla kaasunkäytöllä oikaista auton kaasulla???
"Tässä ns. oikaisussa nimittäin usein unohtuu auton tiellä vaatima tila. Liikenteessä ei ole tilaa luistaa, oma kaista on kapea. Kaasulla auto kyllä voi (onnistuessaan) oieta, mutta oikaisulinjasta tulee usein liian laaja. Samoin vauhti kasvaa ja kaasun annostelu ja rattiliike siihen yhdistettynä harvoin sattuvat sopivaksi, mikä useimmiten johtaa ongelmiin ensimmäisen ns. oikaisun jälkeen. Aika monet ulosajot tapahtuvat vasta toisella tai kolmannella "heilurilla". Ja siinä vaiheessa tuntuvalla nopeudella."
Periaatteessa olen aivan samaa mieltä. Mutta jos unohdetaan hetkeksi ns. normaali liikenne, niin tehokkain tapa vähentää vauhtia ennen mutkaa liukkaalla on panna auto poikittain, jolloin kaikki neljä pyörää ja mahdollisimman monta nastaa (jos on!) raapii tietä. Eikä etuvetoinen auto mutkassa juurikaan kykene kasvattamaan vauhtiaan ollessaan takapyöräluistossa, vaikka painaisi kaasun pohjaan. Etupyörien pito ei vain riitä kumoamaan "poikittain olevien" takapyörien jarruttavaa voimaa, ennen kuin auto oikenee.
Tämä tosiaan kuuluu vain autourheiluun, ei missään nimessä liikenteeseen! Mutta jos jostain syystä joutuu yllättävään tilanteeseen, jossa uhkaa yhteenajo tai suistuminen "kovaan" esteeseen, tulee tietysti käyttää kaikki taitonsa sen välttämiseen. Tuon oppiminen taas vaatisi hakeutumista ajokoulutukseen tai jääradalle, mutta siitä on nykyään tehty perin kallista tai hankalaa.
Joo ilman muuta pitää vaihtaa kaikki Helsingin taksit maastoautoihin. Mieluummin V8-koneella, niin ei voimakaan lopu kesken jos kaupungin auraa ei näy. Seuraava näin luminen talvi saattaa tulla jo ensi vuonna tai sitten 30 vuoden päästä. Mutta voihan vähemmänkin lumen jättää "säästösyistä" auraamatta, niin saadaan kunnon maastofiilis ja kerran vuodessa maastureillekin käyttöä.
Ympäristön ja talouden kannalta olisi kyllä edullisempaa panostaa muutamaan lumenluontiyksikköön kuin vaihtaa koko autokalusto nelivetoiseksi...kumma muuten että aika monessa muussakin kaupungissa lunta on tullut yhtä paljon mutta yhtään Mersua en ole kinoksen päälle ajettuna nähnyt. Mistä lie kertookaan.
Saako muuten yhtään alennusta, jos olen kyydissä ja pääsen/joudun(?) työntämään premiumia päästäkseni jonnekin?
Enpä tiedä kun ei ole tarvinnut turvautua vajaavetoiseen taksiin sen takia, että oma auto olisi jäänyt jumiin parkkiin.
Ainakaan meseen ei saa edes lisävarusteena karvalakkimallia parempaa luistonestoa, joten työntäkää!
EDIT: Ehdinkin jo ihmetellä sitä kun ihan kaupunkitakseina näkee nykyään jo vaikka millaisia tekeleitä, kuten esim. manuaalivaihteinen CR-V. Vaikka sellaisessa ei ole maavaraa nykyään nimeksikään, eikä nelivetoakaan voine kehua, niin ilmeisesti sillä tekee muutamana talvipäivänä niin hyvän tilin (ilman että tarvitsee asiakkaita pyytää työntöhommiin), että tuollainenkin tuote on loppujen lopuksi järkevä taksina.
Onko mikahe sinulla ollut paljonkin ongelmia vajaavetoisen ratin takana istuessasi?
Kirjoituksiasi jo monen topicin alla lukeneena olen vain saanut sellaisen kuvan, että ilman nelivetoa et pysyisi edes suoralla tiellä ojien välissä saati sitten kaarteissa, puhumattakaan liikkeelle lähdöistä tai jarrutuksista...
"Paljon" on tietysti suhteellinen käsite, mutta ongelmieni määrä on ollut radikaalisti alenevassa polvessa sarjassa taka - etu - jatkuva neliveto.
No hyvä, että olet löytänyt lääkkeen ongelmiisi. Minä ja vaimoni olemme ainakin toistaiseksi pärjänneet sarjassa "takaveto" ilman minkäänlaisia ongelmia, kun oikein lumisina talvina olemme pysytelleet yleisillä teillä.
"Paljon" on tietysti suhteellinen käsite, mutta ongelmieni määrä on ollut radikaalisti alenevassa polvessa sarjassa taka - etu - jatkuva neliveto.
No hyvä, että olet löytänyt lääkkeen ongelmiisi. Minä ja vaimoni olemme ainakin toistaiseksi pärjänneet sarjassa "takaveto" ilman minkäänlaisia ongelmia, kun oikein lumisina talvina olemme pysytelleet yleisillä teillä.
Hyvä niin! Yleisillä teillä on muuten toisinaan hiton liukasta, joten jos käytte siellä kävelyllä, niin ottakaa toki mukaan hyvät heijastimet/liivit kävelysauvojen ja jopa liukuesteiden lisäksi. Taskulamppukin on hyvä varuste.
Minä jätin nuo liukuesteet pois nelivedosta, koska ne olisivat ihan "overkill".
Joo ilman muuta pitää vaihtaa kaikki Helsingin taksit maastoautoihin. Mieluummin V8-koneella, niin ei voimakaan lopu kesken jos kaupungin auraa ei näy. Seuraava näin luminen talvi saattaa tulla jo ensi vuonna tai sitten 30 vuoden päästä. Mutta voihan vähemmänkin lumen jättää "säästösyistä" auraamatta, niin saadaan kunnon maastofiilis ja kerran vuodessa maastureillekin käyttöä.
Ympäristön ja talouden kannalta olisi kyllä edullisempaa panostaa muutamaan lumenluontiyksikköön kuin vaihtaa koko autokalusto nelivetoiseksi...kumma muuten että aika monessa muussakin kaupungissa lunta on tullut yhtä paljon mutta yhtään Mersua en ole kinoksen päälle ajettuna nähnyt. Mistä lie kertookaan.
Hyvin sanottu, etenkin kun maasturia ei näilläkään keleillä tarvita vaan pelkkä neliveto riittää etenemiskykyyn, ja useimmat tulevat ihan hyvin toimeen jopa näin naurettavissa tilanteissa ihan kaksivetoisella henkilöautolla! Sitäpaitsi useimpien maastureiden naurettavan leveät renkaat eivät ole lainkaan paras juttu lumipöperöön.
Herbert:
Karmeintahan tuossa esimerkissä on se, että Yariksen kuskilla ei ollut perustavaa laatua olevaa tietoa siitä, että jos kesken kaarteen painaa jarrua tai nostaa kaasua niin takapää kevenee ja se vähäinenkin pito saatetaan menettää esimerkissä mainituin seurauksin. Taisipa kuski vielä varmistaa hallinnan menentyksen kääntämällä rattia äkkiä oikealla pelästyessään olevansa liian keskellä tietä samalla kun nosti kaasun. Jos tuosta nyt jotain kannattaa ottaa opiksi niin se, että pidon äärirajoilla kun mennään niin kesken kaarteen ei saa nostaa kaasua eikä jarruttaa, mutta tuotahan ei normaalissa tieliikenteessä opi vaan se pitää opetella (jää
slowgear:
Kyllä siitä kannattaa oppia myös se, ettei osta pikkuautoa ilman ajonvakautusta, vaikka se olisikin "kallis" lisävaruste.
Knight Rider:
Tai mieluummin niin, että ei isoa autoa ilman ajonvakautusta, koska se vie vielä enemmän arvokasta tilaa sivuluisussa kuin pikkuauto.
Pauli Petteri:
Harva ajelee kaarteita sivuluisussa, mutta aina joskus joku ajaa. Siksi ei olla ollenkaan teoreettisella pohjalla. Eikös suistuminen ole yksi yleisimmistä onnettomuustyypeistä kuolemaan johtaneissa tapauksissa.
Etenkin jos luistotilanteeseen on jouduttu vahingossa, on tilanne vaarallinen. Todennäköisesti joka päivä joku jossain päin Suomea lipsauttaa ulos. Joskus seuraukset ovat vakavat.
Auton hallintahan luistotilanteessa on ainakin hetkeksi menetetty, muutenhan auto ei luistaisi.
Täällä keskustelupalstalla on mukava jutustella rata-ajon kikoista, mutta jos tien päällä tilanne tulee yllätyksenä, vieressä on syvät ojat ja tilanteessa ehkä muutakin liikennettä, on siinä moni poika totisen paikan edessä.
slowgear:
Monissa ajamista käsittelevissä opuksissa neuvotaan painamaan kytkin pohjaan etuvetoisen yliohjautuessa. Tekikö kuski näin, sitä emme tiedä. Mutta siitä voimme olla varmoja, ettei läheskään kaikki osaa hallita autoa yllättävässä luistossa.
Ei moni sellainenkaan, joka radalla osaa pyöritellä autoansa miten tahansa.
Herbert:
Ilmaisin itseäni vähän epäselvästi.
Pahoittelut siitä.
Tarkoitin tätä keskustelua eri vetotapojen välisistä eroista kaarreajossa.
Hauska aihe sinänsä mutta hiukan kaukana päivittäisestä ajosta joka suoritetaan muun liikenteen seassa.
Tällaisessa talvisessa liikenteessä ajamisessa ja yllättävissä tilanteissa ajovakaudenhallinta ja kunnon rengastus ovat huomattavasti tärkeämpiä.
Liukkaan kelin harjoittelu on tietenkin tärkeää, mutta pienissä määrissä ja nuorilla miehillä se vaikuttaa helposti enemmänkin luuloihin omista taidoista kun varsinaisiin kykyihin.
Pauli Petteri:
Täysin samaa mieltä.
Herbert:
Monissa ajamista käsittelevissä opuksissa neuvotaan painamaan kytkin pohjaan etuvetoisen yliohjautuessa. Tekikö kuski näin, sitä emme tiedä. Mutta siitä voimme olla varmoja, ettei läheskään kaikki osaa hallita autoa yllättävässä luistossa.
Ei moni sellainenkaan, joka radalla osaa pyöritellä autoansa miten tahansa.
Totta puhut!
Hyvä konsti opetella hallitsemaan etuvetoista yllättävissä takapyöräluistotilanteissa on käskeä repsikkaa vetelemään käsijarrusta satunnaisesti erilaisissa tilanteissa ja kuskin tietämättä, suljetulla jääradalla tietysti. Tarpeeksi monta kertaa kun on pyörähdellyt niin jos ei opi oikaisemaan luistoa, tietää ainakin ajella riittävän varovasti liikenteessä. Vanhoilla Saabeilla ja Citikoilla näin voi harjoitella etupyöräluistoja, tosin kone varmaan sammuu, kun käsijarru vaikuttaa etupyöriin.
Tositilanteessa etuvetoisella on äärimmäisen vaikeata uskaltaa pitää veto päällä, joka yhdessä ratin luiston suuntaan kääntämisen kanssa oikaisisi luiston. Normaali reagointihan on juuri tuo slowgearin arvelema tapahtuma. Nämä taidot eivät tule selkäytimestä, jos niitä ei pääse harjoittelemaan tarpeeksi usein!
Halvin henkivakuutus on oikea asenne liikenteessä ja turvalliset renkaat. Nykytekniikka sitten auttaa ehkä selviytymään tilanteesta, johon hyvä kuljettaja ei edes joudu.
FARwd: "Hyvä konsti opetella hallitsemaan etuvetoista yllättävissä takapyöräluistotilanteissa on käskeä repsikkaa vetelemään käsijarrusta satunnaisesti erilaisissa tilanteissa ja kuskin tietämättä, suljetulla jääradalla tietysti."
Minusta tuo ei silti ole ensisijainen tapa oikaista luistoja. Yleisen liikenteen seassa pitää yleensä saada luistotilanteessa vauhtia pois, joten kytkin pohjaan on parempi tapa. Siitä huolimatta, että kiihdyttäminen on periaatteessa tehokkaampi.
"Tositilanteessa etuvetoisella on äärimmäisen vaikeata uskaltaa pitää veto päällä, joka yhdessä ratin luiston suuntaan kääntämisen kanssa oikaisisi luiston."
Luistoon on jouduttu liian kovan tilannenopeuden tai ohjausvirheen (sekin vähintään suht kovassa nopeudessa) takia, joten kiihdyttämällä tehty korjaus ei välttämättä ole hyvä tapa.
Takavetoisessa painetaan kytkin pohjaan. Kukaan ei kyseenalaista tätä tapaa luiston korjauksessa. Miksei sama pätisi etuvetoisessakin? Moottorijarrutus on eri asia, se on etuvedossa huono juttu.
Eri asia on sitten, jos leikitään ja laitetaan auto tahallaan luistoon. Silloin voi tehdä melkein mitä lystää, auton saa käytännössä aina oikaistua.
"Halvin henkivakuutus on oikea asenne liikenteessä ja turvalliset renkaat. Nykytekniikka sitten auttaa ehkä selviytymään tilanteesta, johon hyvä kuljettaja ei edes joudu."
Totta. Lisäksi on syytä muistaa, että hankaluuksien välttäminen on huomattavasti helpompaa kuin niistä selviytyminen.
Hiilipäästö:
Näinpä juuri. Tästä syystä turvallisin ja tehokkain keino oikaista (ilman ajonhallintoja olevan) auton luisto on painaa kytkin pohjaan ja päästää kaikki pyörät vapaasti pyörimään...konsti jota kovin moni "automies" ei usko vaikka miten perustelisi.
Nykyisinhän elektroniikka hoitaa tämän asian paremmin, joten asiasta ei tarvitse oikeastaan edes keskustella.
Herbert:
Onko kiihdyttäminen edes periaatteessa tehokkaampi tapa oikaista luistoa? Tämä on tapa, joka on opittu moottoriurheilusta. Siellä pyrkimyksenä on edetä mahdollisimman nopeasti luiston äärirajoilla, joten luonnollisesti vauhdin hidastaminen ei ole vaihtoehtona. Kuten Räikkösenkin ajosuorituksesta näkee, oikaisu ei vedättämällä ei aina onnistu edes mestarilta.
Kyllä se etuvedolla on, edellyttää tietenkin että luisto on edes jotenkin vielä hallinnassa. Mutta jos luistoon joutuu yllättäen, silloin kytkinpoljin on paras apuri. Etuvedolla takapyöräluistossa kaasun nostaminen on se pahin virhe, luisto vaan kasvaa (näin on varmaan käynyt ed. mainitussa Yaris tapauksessa), etuvedolla aina kytkin pohjaan, ja sitten vasta kaasu ylös jos perä lähtee alta.
Jos taas auto lähtee "heittelehtimään", siis suoralla tiellä, niin sen saa tehokkaimmin hallintaan kun painaa sekä kytkimen alas, että jarrut pohjaan, tämä juuri silloin, kun auto on eniten poikittain. Tässä tilanteessa myös ABS jarrut menee lukkoon ja auto liukuu hyvällä tuurilla pitkin omaa kaistaa, eikä heittelehdi vastaantulijan keulaan. Jos alla ei ole mikään 7metrin limusiini, niin normaalikokoinen auto mahtuu kyllä menemään omalla kaistalla poikittain.
Aika kauas ollaan talviautovertailusta karattu. Teiden ritareille voisi varmaan perustaa oman ketjun.
juuso01:
Noh, vastahan tässä on opittu, miten käy kun vajaavetoisella kiihdyttää mutkaan. Ja että on suositeltavaa kiihdyttää ja jarruttaa vain silloin kun auto on suorassa, sillä niinhän asiantuntijatkin tekevät. Sitten kun on käsitelty vielä tasakaasulla ajon problematiikka ja eri vetotapojen ominaispiirteet, voidaan haudata tämä talviajettavuuspuoli ja keskittyä lämmityslaitteeseen ja huurteenpoistoon.
juuso01:
Niin voisi, mutta tätä palstaa vaivaa sellainen riivaus, että uusia ketjuja ei jostain perkeleen syystä voi kirveelläkään perustaa, ja samoissa ylipitkissä ketjuissa puidaan kaikki väsyneet asiat bemarin suuntavakaudesta subarun alaväännön kautta mersun ohjaukseen.
Tänä aamuna oli aika hyvä suorittaa talviautovertailua
Vaimoni lähti 4-vedolla töihin ilman ongelmia, aurasi puhtaaseen hankeen jopa muutaman sentin uran. Itse sain auton ulos autotallista luiskaa alas ja siihen sitten etuveto jäikin. Matkaan pääsin vasta reilun puolen tunnin lumitöiden jälkeen. Ohessa tuli työnnettyä myös naapurin etuveto Likkeelle.
Matkalla totesin toisen mainoin talvivarusteen toimivuuden. Alijäähtynyttä vettä kun satoin niin tuulilasin lämmitysvastukset toimivat oikein mainiosti. Varsinkin alkumatkasta olisi ollut nykydieselillä tuskaista kun lämpö ei riitä lasin pitämiseen sulana ilman vastuksia.
Maantiellä pöperössä ajokin oli aika tuskaa. Meno oli OK kun ajoura oli puhdas mutta heti kun uralta poikkesi tai oli muuten lunta levinnyt niin alkoi auto vikuroimaan. Kohtuullista vauhtia ajellessa perään ilmestyi uraohjus joka jäi sinne kylläkin roikkumaan, ei uskaltanut sentää ohittamaan. Kaupunkiin tullessamme tulikin valoissa rinnalle ja vihreiden vaihtuessa katosi, auto oli A4 Quattro. Kuski varmaankin tuskaili joutuessaan roikkumaan vajaavetoisen perässä
Joko täällä on saatu selville mikä on paras auto jos ajetaan jäiseen mutkaan sivuluistossa 200 km/h? Samaten kiinnostais vähän myös, että millä autolla liikennevaloista pääsee mahdollisimman nopeasti 200 km tuntinopeuteen jäisellä tiellä.
petos:
Kyllä noita ketjuja voi perustaa, mutta monet näkevät tähdellisemmäksi inttää esim. oman autonsa ylivertaisuudesta. Taitaa väitteleminen olla autoilua kiinnostavampi aihe.
Tässä yksi ketju joka ei ole vielä saastunut nelivetoväittelystä:
http://www.tekniikanmaailma.fi/keskustelu/t5808
Rohkaise mielesi ja laita kommentti.
ja mitä tähän itse aiheeseen tulee, tiedättekö miten eri ajonvakautuksia ja luistonestoja arvioidaan testissä ja millaisen painoarvon ne saavat?
lauravee:
Onko varmasti näin?
Pienessä kikkailussa kaasunkäyttö on ok, tosin useimmat etuvetoiset puskevat joka tapauksessa eikä tästä ole suurta apua. Mutta varsinaisessa luistossa olen eri linjoilla.
Tässä ns. oikaisussa nimittäin usein unohtuu auton tiellä vaatima tila. Liikenteessä ei ole tilaa luistaa, oma kaista on kapea. Kaasulla auto kyllä voi (onnistuessaan) oieta, mutta oikaisulinjasta tulee usein liian laaja. Samoin vauhti kasvaa ja kaasun annostelu ja rattiliike siihen yhdistettynä harvoin sattuvat sopivaksi, mikä useimmiten johtaa ongelmiin ensimmäisen ns. oikaisun jälkeen. Aika monet ulosajot tapahtuvat vasta toisella tai kolmannella "heilurilla". Ja siinä vaiheessa tuntuvalla nopeudella.
Tietysti on niin, että etuvetoisella ei pitäisi oikein kaasua käytettäessä joutua tilanteeseen jossa perä jostain syystä luistaa. Osaisiko kuljettaja, joka ei osannut pitää autoa hallinnassa oikealla kaasunkäytöllä oikaista auton kaasulla???
Pauli Petteri:
AkiK:
"Tässä ns. oikaisussa nimittäin usein unohtuu auton tiellä vaatima tila. Liikenteessä ei ole tilaa luistaa, oma kaista on kapea. Kaasulla auto kyllä voi (onnistuessaan) oieta, mutta oikaisulinjasta tulee usein liian laaja. Samoin vauhti kasvaa ja kaasun annostelu ja rattiliike siihen yhdistettynä harvoin sattuvat sopivaksi, mikä useimmiten johtaa ongelmiin ensimmäisen ns. oikaisun jälkeen. Aika monet ulosajot tapahtuvat vasta toisella tai kolmannella "heilurilla". Ja siinä vaiheessa tuntuvalla nopeudella."
Periaatteessa olen aivan samaa mieltä. Mutta jos unohdetaan hetkeksi ns. normaali liikenne, niin tehokkain tapa vähentää vauhtia ennen mutkaa liukkaalla on panna auto poikittain, jolloin kaikki neljä pyörää ja mahdollisimman monta nastaa (jos on!) raapii tietä. Eikä etuvetoinen auto mutkassa juurikaan kykene kasvattamaan vauhtiaan ollessaan takapyöräluistossa, vaikka painaisi kaasun pohjaan. Etupyörien pito ei vain riitä kumoamaan "poikittain olevien" takapyörien jarruttavaa voimaa, ennen kuin auto oikenee.
Tämä tosiaan kuuluu vain autourheiluun, ei missään nimessä liikenteeseen! Mutta jos jostain syystä joutuu yllättävään tilanteeseen, jossa uhkaa yhteenajo tai suistuminen "kovaan" esteeseen, tulee tietysti käyttää kaikki taitonsa sen välttämiseen. Tuon oppiminen taas vaatisi hakeutumista ajokoulutukseen tai jääradalle, mutta siitä on nykyään tehty perin kallista tai hankalaa.
Tossa vähän mallia takavedon upeasta menosta stadissa(ei käy kateeksi yhtään..):
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1902594
Saako muuten yhtään alennusta, jos olen kyydissä ja pääsen/joudun(?) työntämään premiumia päästäkseni jonnekin?
Joo ilman muuta pitää vaihtaa kaikki Helsingin taksit maastoautoihin. Mieluummin V8-koneella, niin ei voimakaan lopu kesken jos kaupungin auraa ei näy. Seuraava näin luminen talvi saattaa tulla jo ensi vuonna tai sitten 30 vuoden päästä. Mutta voihan vähemmänkin lumen jättää "säästösyistä" auraamatta, niin saadaan kunnon maastofiilis ja kerran vuodessa maastureillekin käyttöä.
Ympäristön ja talouden kannalta olisi kyllä edullisempaa panostaa muutamaan lumenluontiyksikköön kuin vaihtaa koko autokalusto nelivetoiseksi...kumma muuten että aika monessa muussakin kaupungissa lunta on tullut yhtä paljon mutta yhtään Mersua en ole kinoksen päälle ajettuna nähnyt. Mistä lie kertookaan.
Maastovälitys:
Enpä tiedä kun ei ole tarvinnut turvautua vajaavetoiseen taksiin sen takia, että oma auto olisi jäänyt jumiin parkkiin.
Ainakaan meseen ei saa edes lisävarusteena karvalakkimallia parempaa luistonestoa, joten työntäkää!
EDIT: Ehdinkin jo ihmetellä sitä kun ihan kaupunkitakseina näkee nykyään jo vaikka millaisia tekeleitä, kuten esim. manuaalivaihteinen CR-V. Vaikka sellaisessa ei ole maavaraa nykyään nimeksikään, eikä nelivetoakaan voine kehua, niin ilmeisesti sillä tekee muutamana talvipäivänä niin hyvän tilin (ilman että tarvitsee asiakkaita pyytää työntöhommiin), että tuollainenkin tuote on loppujen lopuksi järkevä taksina.
Onko mikahe sinulla ollut paljonkin ongelmia vajaavetoisen ratin takana istuessasi?
Kirjoituksiasi jo monen topicin alla lukeneena olen vain saanut sellaisen kuvan, että ilman nelivetoa et pysyisi edes suoralla tiellä ojien välissä saati sitten kaarteissa, puhumattakaan liikkeelle lähdöistä tai jarrutuksista...
Opelixi:
"Paljon" on tietysti suhteellinen käsite, mutta ongelmieni määrä on ollut radikaalisti alenevassa polvessa sarjassa taka - etu - jatkuva neliveto.
mikahe:
No hyvä, että olet löytänyt lääkkeen ongelmiisi. Minä ja vaimoni olemme ainakin toistaiseksi pärjänneet sarjassa "takaveto" ilman minkäänlaisia ongelmia, kun oikein lumisina talvina olemme pysytelleet yleisillä teillä.
Opelixi:
Hyvä niin! Yleisillä teillä on muuten toisinaan hiton liukasta, joten jos käytte siellä kävelyllä, niin ottakaa toki mukaan hyvät heijastimet/liivit kävelysauvojen ja jopa liukuesteiden lisäksi. Taskulamppukin on hyvä varuste.
Minä jätin nuo liukuesteet pois nelivedosta, koska ne olisivat ihan "overkill".
Symmetrinen neliveto on paras !
AkiK:
Hyvin sanottu, etenkin kun maasturia ei näilläkään keleillä tarvita vaan pelkkä neliveto riittää etenemiskykyyn, ja useimmat tulevat ihan hyvin toimeen jopa näin naurettavissa tilanteissa ihan kaksivetoisella henkilöautolla! Sitäpaitsi useimpien maastureiden naurettavan leveät renkaat eivät ole lainkaan paras juttu lumipöperöön.