Pieni lenkki tuli heitettyä vuoden mielenkiintoisemmalla (minulle) uutuudella eli Range Rover Evoque. Kyseessä perus TD Pure manuaalilla. Luonnossa auto näyttää kokoiseltaan eli pienemmältä kuin kuvissa mutta kuitenkin massiiviselta, ristiriitaista 
Auton pituushan on vain 4.3m joten isosta autosta ei ole kyse. Kuitenkin kuskille on onnistuttu saamaan avarat ja viihtyisät tilat, kiitos leveyden ja korkeuden. Ja "perheautoilijoillekin" tiedoksi, kyllä takapenkillekin mahtuu vaikka hieman ahtaasti kuten muissakin saman kokoluokan autoissa. Takakontin mittaajille jerrottakoon että kontin pohja on lyhyt mutta korkeutta riittää.
Mutta ne tärkeimmät: Lyhyen ajolenkin perusteella ajettavuus on kunnossa, tosin ääritestaamista ei pystynyt tekemään. Auto on kevyt ja täsmällinen ajaa, ei ollenkaan SUV-mäinen. Alusta on jopa liiankin tanakka makuuni sillä ko luokassa etsin enemmän mukavuutta kuin urheilullisuutta. Varsinkin kadulla huomasi tien epätasaisuudet sen verran topakasti että auto vaikutti pikkuautolta vaikka oma massa 1750kg muuta kertookin. Lisäksi manuaalilla tuli ajosta tökkivää kevyen kytkimen johdosta. Toki tottumattomuuteni hämmentämiseen lisäsi vaihtojen kulmikkuutta.
Mukavuus oli erinomainen lukuunottamatta peruspuutetta eli ristiseläntuen säätöä (saa vain sähköpenkkiin nahkaverhoilun kanssa n. 3500 hintaan). Muuten penkit mainiot ja ajoasento josta Range käyttää nimitystä "sport command driving position" oikein leppoisa korkeamman istuinasennon ansiosta. Ja auto on hiljaisin tähän asti iPhonella mittaamistani. Maantiellä 80km/h 66-67dB ja moottoritielläkin 120km/h vauhdissa neula heilahti 71-72dB tienoille (aikaisempi ennnätys Grand Cherokeen 75dB moottoritiellä
. Ääni tuli oikeastaan vain renkaista ja suunta tuntui olevan takpää. Jotenkin siihen kiinitti huomion kun auto on todella hiljainen.
Vaalea beige sisustus oli luksusta ja iso kosketusnäyttö ainakin radion kanssa pelasi hyvin, ei mitään nupinkiertoja ja valikoiden selausta. Tunnelma sisällä on todellakin luokkaa ylempänä kuin premiumautoissa on totuttu eli voisin sanoa luksusluokan autoksi. Auto on näytttävä ja erillainen joka huomataan, varsinkin jos vertaa kilpaileviin X1 tai Q3. Hinta hieman kalliimpi kuin kilpailijolla mutta perusvarustelu riittäisi (penkkejä lukuunottamatta) minulle. Kaiken kaikkiaan hieno auto lukuunottamatta liian sporttista alustaa joka tosin makukysymys. Toiset tykkää toiset ei, sama "ongelma" oli myös X1:ssä. Itse arvostan esim XC60 tai Freelanderin alustan mukavuutta enemmän. Saatavuus joskus, eli ennakkoon Evoqueta on tilattu maailmalla 30000 kpl luokkaa joten kovin äkkiä sitä ei Suomeen saa.
Tämmöinen pieni luksusmaasturi on oikeastaan järkiauto, kaikki ison mukavuudet mutta "halvempi" hinta ja huomattavasti taloudellisempi käyttää. Miksei muuten pikkuauto luokassa ole vastaavia tekeleitä? Joku Fiestan kokoinen kulkupeli jossa kuitenkin panostettu luksukseen hieman kalliimmalla hinnalla, moniko olisi valmis maksamaan esim 5000 enemmän? Vai käyttäisittekö rahat kokoluokkaa isompaan autoon vaikkei olisi tarvetta?
Tomppa Kruisailija:
onhan niitä, ihmetyttää eniten miksi auto ei ole nimetty Land Rover Evoqueksi, hiukan raiskaa huippumallin egoa kun tehdään tuollaisia pikkuversioita. Muutenkin alkaa olemaan mallipolitiikka hiukan hakusessa Land Roverilla, kohta varmaan esitellään joku Range Rover Mini ...
GTamv:
Mielestäni ihan looginen nimipolitiikka, Discon sisarmalli Sport ja Freekun Evoque eli samaa tekniikan jakavat "työläis ja herra" versiot. Eikä "pikkunen" Evoque yhtään enempää himmennä ison Rangen hohtoa kuin A-malli S-mersun.
Disco vaan on kaikkea muuta kuin työläismalli nykykuosissaan. Sehän on täysin premium-luokan tuote sisustaa myöten. Tuon ovat kuulemma lantikalla huomanneetkin, Disco syö merkittävästi Sportin myyntiä. Seuraava disco kuulemma sijoittuu mallistossa alemmaksi juuri tuon takia.
Itsekin päätyisin ennemmin Discoveryyn kuin RR Sportiin.
Etuvetoiset Evoque ja Freelander ovat kyllä täysin naurettavia malleja. Siinä menee oma rajani.
Tomppa Kruisailija:
Onhan esim. Citroenin C3:sta DS3 sekä C4:stä kalliimpi malli DS4.
simppa:
Maailma muuttuu. Jossain tutkimuksessa todettiin, että nykyään statusta löytyy aiempaa enemmän ympäristöystävällisistä ja etenkin ahtaisiin kaupunkiolosuhteisiin soveltuvista pikkuautoista. Isot autot ovat jopa huonompia kuin pikkuautot tässä suhteessa. Kun puhutaan Range Rover- yms. tason autoista, statuksella on merkittävä rooli markkinoinnissa. Silloin neliveto ei ole mikään itseisarvo, kun katumaastureita ei henkilöautoja vaativammissa oloissa läheskään aina käytetä.
Jos itse kaipaisin sekä maavaraa, että nelivetoa, valintani ei kohdistuisi katumaasturiin.
Tompan kysymys luksusluokan pikkuautoista on hyvä. Vastaus löytyy luultavasti valmistuskustannuksista. Pikkuauto maksaa saman melkein kuin hiukan isompi, mutta myynnin onnistuminen edellyttää halvempaa hintaa. Tämä ongelmahan on jo olemassa tavallisten pikkuautojen ja alemman keskiluokan välillä.
Kävin kanssa koeajamassa Evoquen. Saman suuntaiset kokoemukset Tompan kanssa; kertakaikkisen hieno ajettava. On vain himputin kallis kokoisekseen.
Kaksivetoisen LR/RR mallin teko on häpeällistä.
Herbert:
En ole kyllä koskaan nähnyt tutkimusta jossa statusta saisi tuotteesta joka on helpommin kaikkien saatavilla. Statuksen edellytyksenä yleensä on että tuote on joko rahallisesti, tai jostain muusta syystä niin vaikea saada että useimmilla ei ole siihen mahdollisuutta. Suomalaisessa elintasomaassa pikkuauton pitäminen ei ole suurimmalle osalle mikään ylivoimainen asia. Eri asia on joidenkin esim hollywood tähtien Prius villitykset, mutta mitään suurempaa statussymbolia Priuksesta on aika vaikea vääntää.
Mihinkähän tutkimukseen viittaat?
Romeo:
Se on puhtaasti poliitikkojen vika. Malliston keskipäästöt on saatava alas.
Sama se on kilpailijoillakin, kun esim. Jeep toi vajaavetoiset mallit Eurooppaan. Amerikassahan on esim. Grand Cherokeeta saanut vajaavetoisena jo 90-luvun puolivälissä.
sjvirt:
Ja minä kun luulin, että pienempi kulutus olisi postiivinen asia.
NHB:
On se toki sitäkin, mutta kyllä valtaosa on valmis maksamaan sen pienen lisäkulutuksen, jos maasturin haluaa.
Toki juuri noinhan se onkin eli etuvetoista ei ole pakko ostaa.
Bugracer:
En tarkalleen tiedä, mikä tutkimus oli kyseessä. Vuosi tai pari sitten sanomalehdessä siitä kirjoitettiin. Mutta samansuuntainen trendi on aistittavissa linkin artikkelista:
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/06/27/katso-mitka-ovat-uudet-statussymbolit/20108883/139
Perinteinen iso/paljon/kallis ei enää ole se, mitä halutaan. Nyt status edellyttää olla jotain älykkäämpää sisältöä. Artikkelissa puhutaan niukkuuskulttuurista. Minusta tuo edustaa ihan tervettä kehitystä. Priuksen ei tarvitse olla erityinen statussymboli, mutta yhä useampien mielestä sen statusarvo on korkeampi kuin ison ja kalliin bensarohmun. Ilmeisesti niukkuuskulttuurin myötä isokokoinen ja tilankäytön hyötysuhteeltaan huono auto koetaan typeräksi valinnaksi, joten se laskee tuotteen statusta. Miten voi perustella kaupunkiruuhkassa yksin työmatkan ajamista sellaisella, kun vaihtoehtona on pienempi ja taloudellisempi malli, julkinen liikenne tai jopa polkupyöräily?
Kiitos linkistä
Olen hieman ristiriitaisesti eri mieltä. Arvostan itsekin paljon artkkelissa mainittuja asioita, erityisesti aikaa. Itselleni "statusta" on mahdollisuus viettää vapaa-aikaa kuten haluaa.
Samalla suomalaiseen kateuskulttuuriin kuuluu jatkuva keskustelu Wahlrosin palkoista tai rikkaiden rikastumisesta. Jos statusta olisi niukkuus ja aika, näistä ei valitettaisi. Takaan että keskimäärin 8 tuntista työpäivää painava siivooja omaa enemmän vapaa-aikaa kuin Nalle. Jos otetaan vaikka 100 levyseppähitsaajaa kadulta ja sanotaan että vaihdapa 7.5 tuntinen 12 tuntiseen mutta 10 kertaistat palkan, niin väliinjättäjät ovat vähissä. Sama toisinpäin, en olisi valmis puolittamaan palkkaani jos tuplaisin oman vapaa-aikani vaikka sillä palkalla selviäisin kyllä.
En myöskään näe esim meneillään olevissa palkkaneuvotteluissa että työntekijät hakisivat statusta niukkuudella sen missään muodoissaan. Esim metallin työntekijöiden poimitut kommentit pettymyksestä kun saatiin niin vähän lisää hilloa, puhuu puolestaan. Sitten kun näen että liitot vaihtavat palkankorotukset vapaa-aikaan ja esim työajan joustoihin ja samaan aikaan palkkojen laskuun, uskon niukkuuden arvostuksen muutokseen. Sitä odotellessa.
Loppuun vielä että tämähän on vain oma näkemykseni. Jos tutkimukset osoittavat muuta niin väärässähän minä olen. Itse en vain näe mediassa mitään merkkejä tästä trendistä.
Taas tätä NHB:n mantraa. Pieni kulutus ei todellakaan ole positiivinen asia jos se tehdään hinnalla millä hyvänsä! Kuten esimerkiksi tekemällä hyödytön ja turha rampa muka maasturi. Itse en olisi valmis tinkimään juuri mistään jos sen avulla saisin huikean ehkä 0,4 litran kulutusedun...
Minkä hinnan nelivedon puuttumisesta maksaa hän, joka ei nelivetoa mihikään tarvitse? Suurin osa Rangeista myydään asfalttiviidakkoihin statussymboleiksi. Miksi nuo autot eivät voisi olla kaksivetoisia? Täällä noita Rangeja pyörii vähän joka kadunkulmassa, enkä oikein usko yksikään niillä liikkuva Armaniin pukeutunut kuski olisi menossa metsään kokeilemaan auton pääsykyvyn rajoja.
Nämä ovat hyvin usein pelkkiä turhakkeita. Millä erilainen vetotapa tekee turhakkeesta ramman tai hyödyttömän.
On typerää nelivetoinen auto ostaa käyttöön, jossa nelivetoisuudesta on vain haittaa. Mielestäni on erinomainen tilanne, kun voi valita vetotavan tarpeen mukaan. Ilmeisesti Nuorella Autoilijalla on tästä joku poikkeava perusteltu näkemys.
Mielestäni neliveto on suureksi avuksi suomalaisen asfalttiviidakon talvessa. Pääset aamulla jopa liikkeelle, vaikka aura-auto on vetänyt autosi kylkeä vasten 30cm penkan.
Mielestäni Suomen luonnonolosuhteissa nelivedosta on aina iloa, kun on lunta maassa.
Citymaasturi taikka maasturi on ihan ehdoton laite kaupungissakin. Katujen kanttareiden ylitys ja hidastetöyssyjen ylitys hoituu paremmin kuin normaalilla henkilöautolla. Maavarasta on siis hyötyä kaupungissakin. Lisäksi cittarista on helpompi poistua kuin henkilöautosta.
Jos se turha neliveto estää edes yhden kiinnijäämisen talvella se on minun mielestäni hintansa väärti ja hinta kannattaa maksaa! Koska auton tehtävä on viedä perille AINA. Tekosyyksi ei käy se ettei tie ollut aurattu tai lunta on satanut runsaasti. Oman autoni suurin puute on juurikin kaksivetoisuus.
No harvemmin kaksivetoinenkaan jumiin jää, jos osaa edes vähän käyttää päätään.
Ja jos sitä päätä ei löydy yhtään, saa nelivetoisenkin jumiin. Kaupungissakin. Tuli moinen todistettua, kun joku tuntematon suuruus linttasi Töölössä xDrive bemarinsa tukevasti pohjasta jumiin, kun koitti parkkeerata sitä täysin mahdottoman näköiseen paikkaan. Melkoinen suoritus, sanoisin.
Mukavuusvaruste neliveto toki on talvella, mutta kyllä kaksivetoisellakin pärjää. Itsekin hoidin pääosan talviajoistani viime talvena nelikolla.
Nuori autoilija:
Vaikka hyökkäsit täysillä suuntaani, et kyennyt vastaamaan yhteenkän kysymykseeni. Voisitko kertoa, että millä tavalla kaksivetoisuus tekee katumaasturista ramman ja hyödyttämän niille asiakkaille, joilla ei ole edes mahdollisuutta jättää Rangeaan lumipenkaan kiinni?
Itse en osannut jäädä nuorena edes erittäin huonosti etenevillä Taunuksilla kiinni lumipenkkaan suomalaisissa kaupungeissa. Nykyautoilla eteneminen ja liikkeelle lähteminen tuntuu naurettavan helpolta. Kuinka monta kertaa sinä jäit viime tavena kiinni Volvollasi? Viime talvena olisin päässyt joka aamu liikkeelle ongelmitta ainakin junalla, polkupyörällä, autolla, bussilla ja kävellen. Tai no, junien aikataluongelmat olisivat voineet olla potentiaalinen ongelma, mutta en osaa edes kuvitella ajavani niin hölmösti, että nykyaikainen kaksivetoinen auto juuttuisi kiinni suomalaisilla kaduilla. Ethän unohda myöskään enää tällä kertaa vastata kysymykseen siitä, että millä tavalla kaksiveitoisuus tekee autosta vitsin sille suurelle käyttäjäryhmälle, jolla ei ole koskaan vetopidon kanssa ongelmia.
Bugracer:
Itse ainakin ymmärsin niukkuuden viittaavan vallitsevaan materialismiin.
Rajanvetoa tehdään aina. Monesti tehtävien vaativuuden lisääntyessä firma edellyttää ns. 24/7-sopimusta. Palkka ei tuossa vaiheessa kaksinkertaistu. Itse en tuollaiseen ansaan mene, mielummin pysyttelen nykyisissä tehtävissäni tai vaihtoehtojen puutteessa jopa jään kotiin. Sen sijaan, että stressaisin itseltäni terveyden piloille, hyväksyn alemman tulotason. Tämä ajatus ainakin tuntuu olevan linjassa artikkelissa esitettyjen ajatusten kanssa.
Tavanomaisissa tupokierroksissa ei ole kyse statuksesta.
Kolmekymppiset ajattelee monista asioista eri tavalla kuin varttuneempi väestö. Tutkimuksen mukaan esim. työelämässä ei palkka ole niin tärkeä seikka kuin ennen. Edelle menee hyvä porukka ja muut viihtyvyyten vaikuttavat asiat.
Sinänsä henkilökohtaisella tasolla tällä ei ole väliä, jos autoista puhutaan. Minä en valitsisi kaksivetoista Rangea statuksen paljouden tai vähyyden perusteella.
Kun Land Rover/Range Rover tekee vajaavetoisen auton niin sille nauretaan koska merkki on tunnettu maastoautoistaan. Mutta kuka naureskelee esim Quashqaille josta 90% myydään etuvetona? Autothan ovat periaatteessa samanlaisia
Monta muutakin esimerkkiä löytyy kuten BMW ja Audin vastaavat mallit. Myös kaikkien maastureiden esikuva Jeep tekee vajaavetoisia malleja joten miksi ei Land Rover? Ostajalle jää sitten päätös minkä valitsee eli mistä on valmis maksamaan. Vai onko se niin että nauretaankin omistajalle, ei autolle? Eli Lantikan ostaja on tyhmä ostaessaan vajaavetoisen kun taas Nissanin ostaja on fiksu kun ei tuhlaa 4-vetoon 
Ei kaksivetoisuus tee yhdestäkään katumaasturista naurettavaa, sen sijaan niistä kaikista tekee naurettavia sialle huulipunaa -periaatetta noudattava muotoilu, joka on onnistuttu tekemään markkinoinnilla haluttavaksi. Koko homman juju on naamioida esim. Golf Plus "isoksi maasturiksi" Reino-tohvelin näköisellä Tiguanin korilla ja myydä sitä reilusti paremmalla katteella kuin Golf Plussaa.
Oma juttunsa ovat esim. Nissan Juke ja BMW X6, jotka näyttävät lähinnä plastiikkakirurgisen teurastajan käsittelemiltä sioilta. Liekö valmistajien tarkoituksena kokeilla kuinka rumia autoja ylipäänsä on mahdollista myydä sopivalla imagolla.
nimim Erkki:
Ja erityisesti maavaran puute. Joissakin malleissa sitä ei ole senttiäkään enempää kuin "tavallisessa" henkilöautossa. Joskus jopa vähemmän.
Itse nauran kaikille katu-muka-maastureille, merkistä riippumatta, jos se vetää vain edestä tai takaa.....NAURETTAVAA.
nimim Erkki:
Kyllähän se tietysi korolla-miestä voi järkyttää, kun tarjolla on muitakin kuin Korollia kontilla tai ilman.
sjvirt:
Vaikken nimimerkkierkki olekaan, vastaan silti, että täysin metsään. Eipä ole Corolla-miestä nähnytkään.
Itsekin voin yhtyä tuohon mielipiteeseen. Etenkin X6 on ihan totaalisen järkyttävä sekasikiö. Niin, ja en minäkään aja Corollalla.
Nuori autoilija:
Omassa autossa häiritsevät piirteet riippuvat tietenkin paljon kuljettajasta. Mutta kirjoittaisin tuon suurimman puutteen muotoon "etuvetoisuus", jonka seurauksena kääntyviä etupyöriä ei saa edes lisävarusteena.
Ehkä asia korostuu minulle, koska en aja S80 säännöllisesti ja vertailukohtana on ketterämpi oma autoni?
Lumikinoksessa liian pienellä luistolla etenemään pyrkivän STC:n napsauttaminen pois päältä on pieni vaiva siihen nähden, ettei auto käänny ratista.
NHB:
Tästä samaa mieltä. Kuljettajien tarpeet vetovoiman suhteen eroavat toisistaan, mutta ennen Volvoa paria Taunusta, paria C-Kasettia ja Irtoperä-Corollaa ajettuani näen nykyautoissa talvikäytön kannalta vetovoimaa tärkeämpiäkin kriteerejä...
NHB:
...mutta maastoauton näköisistä puhuttaessa näen itsekin jotenkin falskiksi vaikkapa vajaavetoisen Land Roverin.
Kyse ei ole siitä, tarviiko nelivetoa vai ei, vaan autosta on kuohittu pois juuri kyseisen automallin erityispiirre.
Se on vähän kuin Opel Manta 1.2 S moottorilla. Eli amerikaksi "All show, no go".
Se ei merkitse välttämättä huonoa ostosta. Mutta oman genrensä ulkopuolelle asettuvaa mallia eivät kyseisen genren ihailijat välttämättä arvosta.
Voisiko NHB ystävällisesti kertoa miten on mahdollista ettei jolla kulla ole mahdollisuutta jäädä kiinni lumeen??? Eikö esimerkkisi henkilö/henkilöt asu Suomessa??? Maasturi on nelivetoinen jo oletusarvoltaan, myös katumaasturi. Tällöin se on odotuksiin ja imagoonsa nähden rampa. Kun ihminen näkee kadulla katumaasturin väitän heidän automaattisesti olettavan, että siinä on neliveto. Se on siis rampa sen vuoksi, että sen nimessä on sellainen pieni sana kuin MAASTURI. Itse olen usein joutunut talvella puskemaan auraamattomilla teillä ja muutaman kerran/talvi jäänyt myös kiinni. Eli en siis ole päässyt autollani perille asti. En tiedä missä asut, mutta ainakaan maalla ei ole mitenkään harvinaista, että aamulla töihin lähdettäessä totuus on se ettei aura ole ehtinyt käydä, jolloin lunta saattaa pahimmillaan olla liikaa varsinkin nykyautoille (esim uusi Passat ja sen minimaalinen maavara). Kaikissa ajamissani maastureissa sitä on sitävasten ollut 15-20 cm. Niin paljon sitä ei taida olla missään tavallisessa henkilöautossa. Lisäksi tuo väite siitä ettei jää kiinni jos käyttää päätään on naurettava. Tai no enhän minä olisi jäänyt kiinni jos en olisi yrittänyt mennä töihin! Ilmeisesti tällaisessa tilanteessa Simppa soittaa pomolleen, että tulen myöhässä koska olen fiksu... Entä jos olisi lyönyt itseään kirveellä polveen tai vaimo olisi synnyttämässä??? Todella fiksua tosiaan. Ainakin oma kokemukseni on osoittanut, että nelivetoisella autolla en olisi jäänyt kiinni koskaan. Etuvetoisella vuosien saatossa noin 20 kertaa näin on kuitenkin käynyt. Ja asun sentään aivan etelä-Suomessa...
Niin, jos asuu jossain susirajalla tiettömän tien päässä niin toki silloin voi neliveto olla välttämätön. Eli ei muuta kuin Defender alle ja töihin möyrimään.
Itse olen aina tullut toimeen vähemmälläkin, mutta en olekaan Suomessa missään muualla asunut kuin pk-seudulla ja pari hassua vuotta Tampereella. Tukholmassakin tuli kyllä lunta.