«12345678»
Vuoden talviautovertailu alkaa ainakin automallien valinnan osalta jo lähetä. Hybridit tulivat kuvaan jo aiemmin ja ehkä ensi vuonna sähköautotkin. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin jo mukava nähdä valittavan oikeasti vuoden talviauto ts. jokohan olisi TM:n olisi aika hylätä vanha diesel / bensa jako ja valita mukaan kustakin mallista se ostetuin tai todennäköisesti ostetuin
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Minusta on täysin yhdentekevää, mikä malli julistetaan TM:n kriteerein vuoden talviautoksi. Minua ei kiinnosta, onko Corolla TM:n mielestä parempi kuin Golf. Minua kiinnostaa vain se, kuinka hyviä Corolla ja Golf ovat.
Testiryhmän monipuolistumisesta on saatu viime vuosina jo hiukan osviittaa, kun mukana on ollut avoautoja, hybridejä ja katumaastureita (etuvetoisena tosin). Tuo kehitys saisi jatkua. Testiryhmän tasapuolisuuden turvaamiseksi ei rajoitteita pitäisi asettaa.
Ja takavetoja mukaan myös, F10 nyt ainakin.
Etenemiskyky testissä kunniaan. Tänään lumipöperöisessä helsingissä oli usampikin taksimersu jumissa kun ei pito riitä(samoin yksi bemari pulassa tuli vastaan
) ...etuvetoiset volvot ja skodillakit näyttivät pärjäävän vai olikohan nastat alla 
tmrcch:
Ite en ole takavedolla lumessa pahemmin kiinni jäänyt koskaan. Jarrujen käyttö lukkoperän (huonoon) simulointiin ja hyvät renkaat auttaa ihmeesti eikä tuo peräpää mitenkään kevyt ole muutenkaan mun autossa.
Oodi takavedolle Suomen talvessa vuonna 2010.
Etenemiseen vaikuttaa huomattavasti oikea rengasvalinta.
Talvirenkaiksi mahdillisimman kapea vaihtoehto, matalaprofiilisilla ei edetä lumessa, koska ne nousevat helpommin lumen päälle luistoon (pintapaine pienempi kuin kapeammissa vaihtoehdoissa).
Alfa Romeo Giulietta ehdottomasti mukaan! Samoin Volvo S60/V60 varmasti kiinnostaa monia jo mainitun bemarin lisäksi.
mhj:
TM:n etenemiskykytestit ajetaan kantavalla pohjalla, ei pehmeässä lumessa. Siinä ei maavaran merkitys tule esiin. Viimeisimmässä testissä ensimmäisen kerran maavarat mitattiin (kiitos siitä testiryhmälle!). Sillon todettiin mittaustulosten perusteella, yhdessä muiden etenemiskykytestien kanssa, olevan mahdollista arvioida etenemiskykyä syvässä lumessa. Minusta tuo on ihan riittävä taso etenemiskyvyn selvittämisen suhteen. Kaupungin lumimyräkässäkään ei maavara ole merkitsevä tekijä enetemisen kannalta. Ainoastaan aurausvallien, jääkokkareiden yms. juttujen kanssa sillä on merkitystä. Myös alustarakenteiden, helmojen ja muiden osien kestävyyden kannalta. Noita ei TM kuitenkaan edes arvioi, saati millään lailla testaa.
Lisäksi maavaralla on merkitystä tietysti muuten vain huonoilla teillä myös kesällä, jollaisilla itse jossain määrin ajelen ja maavara siksi on minulle merkittävä ominaisuus. Ei niinkään nelivedon tuoma etenemiskyky. Kaksivedolla pärjää harkiten ajaen aika pitkälle. Tai ainakin pääsee yleensä helposti irti.
Herbertiä mukaillen kiitän jo ennakkoon TM:n talvitestistä, enkä ehdota minkään ominaisuuden painottamista.
Ihan sama mikä testin voittaa, koska minä joka tapauksessa tiedän mikä on minulle tärkeätä, joten painoarvokertoimeni ovat omani. Tieto on niissä mittaustuloksissa testin painoarvokertoimista riippumatta.
Mainitkaapas nyt joku nykyinen auto, jonka etenemiskyky ei riittäisi tavallisen ihmisen normaaliin liikennöintiin? Eiköhän ne, jotka oikeasti nelivetoa tarvitsevat osaa sellaisen valita. Hyvähän nelivetojakin on toki testata, mutta kovin myytyjä ne eivät autojen joukossa silti ole eikä minusta tarvitsekaan olla.
Hyvinpä näyttää poliisiautot ja ambulanssitkin etenevän asiakaskäynneille, vaikka kalusto ei juuri nelivetoista ole.
Tuliko katsottua eilisiä uutisia Helsingin lumitilanteesta.
Sanottiin, että vaikeuksia on.
mhj:
Eipä minusta normaalilla etuvetoautollakaan mitään vaikeuksia ollut, toki nelivetoinen paremmin etenee mutta muun liikenteen ehdoilla sillä on kuitenkin ajeltava ja tiellä pysyminen vaikutti olleen muutamalle katumaasturikuskillekin varsin haasteellista. Ja saman verran sitä lunta on sadellut monessa muussakin paikassa, olisiko ongelma nyt kuitenkin joku muu kuin autojen etenemiskyky?
Toki ymmärrän, että madallettu takavetoinen kitkarenkailla ei oikein railakkaasti ylämäkeen tai vastaavaan etene jos on lumipöppöröä tiellä ja alla liukas jää. Mutta kait tuollaisen yhdistelmän hankkinut on tiennyt mitä tekee? Ja pakkoko tuotakaan on ajaa penkan päälle tai juuri siihen liukkaimpaaan ajouraan?
...
Talvitestistä on minusta viime vuosina näkynyt kaikkein parhaiten se, että ajo-ominaisuuksien ja talvivarusteiden osalta nykyautot ovat kauttaaltaan hyvällä tasolla. Joidenkin heikohkot valot ovat lähinnä ihmetyttäneet.
mhj:
En näe tuollaista tuota kovin realistisena uhkana. Ei mun käytössä ole loppunut etenemiskyky edes 70-luvun kevytperäisestä takavedosta huonoilla renkailla varustettuna. Ei vaikka käytin sitä moneen paikkaan verrattuna haastavissa olosuhteissa. Kaikkien nykyautojen vetopito on niin paljon tuota parempi, etten jaksa uskoa jääväni niillä kiinni.
NHB:
Aivan. Mitä väliä on sillä että vetopitoa on vähemmän kuin jollain muulla, kun sitä joka tapauksessa on etenemisen kannalta riittävästi?
Miksei muuten kukaan ole huolissaan täyteen lastatun etuvetoisen etenemiskyvystä? Vähemmän painoa siinä vetopyörillä on kuin tyhjänä tasapainoisessa takavetoisessa täyteen lastattuna?
Ehkä en vain ymmärrä ongelmaa? Juuri viime viikonloppuna olin Iso-Syötteen laskettelurinteen 30-vuotisjuhlassa. Olin mukana avajaisviikonloppunakin 30 vuotta sitten ja muutaman muun kerran siinä välissä. Mökki on Syötteellä ja Pudasjärven-Taivalkosken-Kuusamon alue on minusta melko runsaslumista aluetta, mutta mistäs minä tiedän kuinka paljon lunta etelässä on kun harvoin siellä ajan?
Periaate on, että kun kiinni ajettu etuvetoinen on talkoilla kannettu pois sohjoiselta parkkipaikalta, niin siellä on ihan pakko käydä pyörähtämässä reissu 740 / 940:lla pelkästään siitä ilosta että niin voi tehdä.
Soon poijjaat kuskista ja renkaista kiinni niin kauan kun vajaavetoisia verrataan. Oman auton vetokyky on tietenkin hyvä tuntea, mutta auton valinnan kriteeriksi en sitä osaa nostaa, kun en tässä kohdassa ongelmaa näe millään minua kiinnostavalla autolla olipa vetopyöriä missä tahansa ja kuinka monta tahansa.
AkiK:
Harmittaa kun valoja huononnetaan pelkästään ulkonäön ehdoilla
Etenkään kaukovaloilla ei näytä kaikille valmistajille olevan mitään merkitystä. Eipä silti, hyvät lähivalot ovat jo ihan kohtuullinen lähtökohta koska kaukovalojen parantaminen on helppoa ja halpaa.
NHB:
Kiinnijäämisriski ei ole niinkään riippuvainen vetopidosta, vaan pääasiassa kuljettajan kyvystä arvioida autonsa suorituskyky ja ennakoida tilanteet. Itse en ääriesimerkkinä esimerkiksi edes yritä ajaa henkilöautolla sellaisen paikkaan, johon maasturilla voisin ajaa sen enempää ajattelematta.
Takavuosina kun itsekin ajelin kevytperäisellä takavedolla, kiersin yleensä kaupungissa huonoilla keleillä erään jyrkän mäen, johon oli riski joutua pysähtymään valoihin. Siitä liikkeellelähtö olisi ollut epävarmaa ja moni siinä kiinni olikin. Linja-autot jäävät usein tuossa mäen alapäähän odottelemaan vihreitä valoja.
Kerran kaveri oli kyydissäni ja ihmetteli kovasti reitinvalintaani (kiertoa n. 0,5 km). Ei tullut mieleenkään vaihtoehtoa, suinpäin olisi pitänyt ajaa itsensä pussiin. Sitten olisi varmaan ollut sopiva hetki haukkua auraajat, tien suunnittelijat, poliisi, nastarengassäädökset, autovero, eu ja muutama muukin syntipukki.
Ajoin 30 vuotta mersuilla (E-sarja ja vastaava) ja olin sillä useita kertoja talvella jumissa mökkitielläni, milloin en päässyt mäkeä ylös tai eteneminen hyytyi lumeen. Kun lumessa vauhti lopahti, silloin oli ongelmia päästä sen paremmin eteen kuin taaksepäinkään ilman lapiointia.
Siirryin citikan C5:een etuvedon ja ennen kaikkea säädettävän maavaran vuoksi. Sillä olen päässyyt joka kerta mökilleni. Tosin kun lunta on ollut 20cm on mäkeen joutunut tekemään pari-kolme yritystä ennen kuin on päässyt ylös.
Voisiko tämä johtua pelkästään ajokokemuksen lisääntymisestä vai mistä?
AkiK:
Ensin pitää määritellä tavallinen ihminen ja tämän normaali liikennöinti.
Kyllä varmaan kaikilla autoilla pärjää etenkin, jos pitää renkaansa edes jonkinlaisessa kunnossa. Mutta itse ainakin haluan mahdollisimman hyvän (tietysti kompromissinä muiden ominaisuuksien suhteen) etenemiskyvyn, jotta hankalia tai jopa kierrettäviä paikkoja tulisi vastaan mahdollisimman harvoin. Ja erojahan autoissa on.
Ehkä etenemiskyvyn arvioinnissa tulisi arvioida enemmänkin se että miten sitä arvostaa. Itse olen jäänyt muutamaankin kertaan kiinni talvella, mutta kaikki tilanteet olisivat ehkä olleet vältettävissä varovaisuudella. Porukkaan on kuulunut etuvetoja, takavetoja ja etenemiskyvyn epävirallinen jumbo, kuormaamaton Toyota Hiace.
Nelivedolla ei ym paikkoihin olisi jäänyt kiinni. Jollakin saattaa olla mökki auraamattoman tien päässä, ja etenemiskyvyllä on taatusti merkitystä. Jos tienpätkä on vaikka kilometrin, on kiinnijäämisen seurauksena aina jonkin tason hallitusneuvottelut kommenteista "kulta, koskaan en ole kiinni jäänyt". Tarpeet voivat ihmisillä olla erilaiset.
Toinen asia on vaivattomuus. Olemme hankkimassa vaimolleni autoa ja bemarihan sen piti olla. Vaimo rattiin, ja koeajolle 1 sarjalaisen kanssa viikko sitten. Parin liikennevalon jälkeen palautettiin auto ja yllättäen esim ehdottamani "tylsä Subaru" tms alkoi kiinnostamaan. Bimmeri jäi kauppaan ja tuskin löytää meidän perheeseen ellen suostu itse ajamaan sillä talvet ja vaimo pitää Volvon. Kiinni ei jääty, mutta ero nelivetoiseen oli liian suuri kun siihen on tottunut.
Tälle arvostukselle pisteiden antaminen on mahdotonta, mutta etenemiskyvyn mittaaminen antaa lukijalle osviittaa. Jokainen voi sitten antaa tälle ominaisuudelle suuren tai pienen painoarvon.
mhj:
Hiukka OT, mutta toiset oppii ilman luntakin:
AkiK:
Ylämäkeen takavedossa vaan pito paranee. Jos sen verran osaa ajaa että ei paksussa irtolumessa pysäytä juuri pahimpaan paikkaan tahallaan niin en usko että takavedollakaan isompia ongelmia tulee. Oulussa on aina päästy Pokkitörmältä ylös ja liikkeelle vaikka on ollut minkälaista luistinrataa alla.
235+255,
siis betonivalussa!
Muutaman tunnin jälkeen tuli opittua.
mhj:
Deep inside, I am a hollow person - House, M.D.
Herbert:
Minusta normaali liikennöinti on sitä, mikä tapahtuu yleisillä teillä. Teille kuuluu minusta normaaliolosuhteiden lisäksi talvista liukkautta, satunnaisesti lunta ym. Mitään ylimaallisia etenemiskykyjä ei tarvita, samoin on minusta maavarankin suhteen. Yleinen tie on useimmiten asfaltoitu, normaaliliikkuja ajaa yleensä vain satunnaisesti soratiellä ja soratiekilometrejä tulee hyvin vähän suhteessa muuhun ajoon. Normaaliauton maavara riittää useimmalle mökkitiellekin ja jos ei riitä niin ehkä tiessä on vikaa enemmän kuin autossa ja kannattaisi sijoittaa pikkuisen rahaa siihen ennemmin kuin Humveeehen jolla pääsee vaikka Kabuliin (jos ei aja tienvarsimiinaan).
Toki on niitä joilla on asumispaikan tai harrastuksen takia oikea tarve enemmälle tenemiskyvylle eikä minulla mitään sitä vastaan ole. Yleensä vaan tuota "tarvetta" liioitellaan. Ei siinäkään ole mitään pahaa että ostaa nelivedon ihan muuten vaan kuten itsekin olen tehnyt, mutta ei kannata väittää ettei liikenteessä ilman pärjäisi.
...
Vanha sanonta kertoo että kun sinulla on vasara näet nauloja. Maasturin kanssa tuntuu joillakin olevan vähän samoin. Kun ihminen hankkii maasturin, tulee joillekin kummasti tarve ajella sillä joka paikkaan, ilmeiesesti koska se on mahdollista. En ole koskaan ymmärtänyt miksi luonnon keskelle ja ylipäätänsäkään joka paikkaan pitäisi ajaa autolla. Kun katsoo suomalaisen tieverkon kattavuutta, niin aika lailla jokaiseen tarpeelliseen paikkaan tai riittävän lähelle sitä kyllä päsee ilman maasturiakin.
...
Helsingin lumitilanne ei ole kovinkaan normaali...sataan vuoteen näin paljon lunta on ollut tähän aikaan vain vuonna 1937. Joten aika harvoin voi perustella asioita tällaisilla olosuhteilla.
AkiK:
Näitähän aina näkee:
Kovin on tuttua tämä talvikelissä pärjäämiskeskustelu. Olosuhteethan ne sanelee paljolti pärjäämisen mutta aina joskus joutuu ajelemaan huonoissa ja vielä huonommissa oloissa ja tilanteissa. Takavedolla olen aloittanut ja etuvedon kautta siirtynyt (huonoon) nelivetoon. Nelivedosta en enää pois vaihda, mutta tavoittelen paremmin toteutettua nelivetoratkaisua.
Juu, pärjäsihän sillä takavedollakin (vaarivainaakin koko ikänsä eikä valittanut), mutta nelivedolla ja korkealla maavaralla ei tarvitse niin paljon ennakointia eikä jännittää.
kyllä viime päivinä on tullut muisteltua nelivetomaasturin ominaisuuksia pohjapanssareineen... hesassakin parkkipaikkoja vaikka kuinka vapaana
ja on ihan hyvä, että ne jotka pystyvät, ottavat ne paikat.
aura-auto jos käy vierestä, niin vajaavetoisella jo parinkinkymmenen sentin kova valli vaatii lapiohommia, sitimaastureilla vielä menee, mutta korkeampiin pitää olla maasturi jossa on kunnon pohjapanssari tai lapionvarsi kutsuu.
hesassa pihatiet ovat lumentulon jälkeen monia päiviä auraamatta, ja jos tulee parikymmentä senttiä lunta, niin on hyvä, että joku tekee jäljet. asia on eri paikkakunnilla, jotka hoitavat asiansa. täällä se tarkoittaa kehotusta mennä bussilla eli katumaastolinja-autolla, jonka reiteillä aurataan ja hiekoitetaan. tai ostaa (katu)maasturi, tai olla iloinen siitä, että joku kadulta moisen on hommannut ja tehnyt jäljet...
ja kannattaa muistaa että takavetoisestakin tulee etuvetoinen kun peruuttaa... silloin vetävät pyörät kaivavat urat perässätuleville, kääntyminen hankalampaa...
235+255:
Kunhan ei joudu peruttamaan takavetoisella.
Mäen vaikutuksen huomaa selvästi juuri peruuttamalla. Etuvetoisestahan tulee silloin perinteinen takatuuppari eli etenee hienosti. Takavetoisesta katoaa loputkin pidosta.
AkiK:
Olen tuosta samaa mieltä. Silti elämä on nykyään etuvetoisella helpompaa (puhumattakaan siitä, kun alla oli nelivetoinen pickup) kuin oli aikanaan takavetoisella. Ennen joutui ennakoimaan mahdollista kiinnijäämisriskiä normaalissa arkiajossakin enemmän kuin nykyään. Tuon kun piti mielessä, en ongelmia syntynyt. Toki joskus tuli jäätyä jumiin, mutta omaa tyhmyyttähän se oli. Ei auton vika. Ja viimeisin jumiin jääminen tapahtui pari viikkoa sitten, kun en viitsinyt varmistaa erästä kohtaa savikentällä, vaan ajoin sihen suoraan. Maa ei ollutkaan jäässä.
Ei nuo ole hyviä esimerkkejä normaalista liikennöinnistä, mutta ovat tilanteita, joihin mielestäni aika tavallinen kansalainen aina välillä itsensä järjestää.
Ja kuten auton muissakin ominaisuuksissa, ei etenemiskyvyssä tai maavarassa tarvitsekaan pohtia minimirajaa tarpeelle.
Keskimääräisen Suomessa uutena myydyn auton monet ominaisuudet on kaukana tarpeellisuuden vaatimuksesta, jos näin halutaan ajatella. Sama pätee minulla maavaraa ja etenemiskykyä. Seuraavassa autossa satsaan noihin asioihin entistä enemmän. Riittääkö katumaasturin kaltainen vai valitsenko oikean maasturin, se jää nähtäväksi. Kustannusten kanssa siinä joutuu vain painimaan. Saattaa olla, että 1-1,5 litraa isompi kulutus tekee ympärivuotisessa ajossa niin paljon (etenkin, kun seuraavien vuosien aikana ilmastonmuutospolitiikan aiheuttama riski paljon kuluttavan auton omistamiselle on todellinen), että muutaman oikeasti hankalan paikan takia päädyn edullisempaan kompromissiin. Sen verran pitää antaa haaveille periksi ja koittaa ihan itse pärjätä ilman kaiken helpoksi tekevää tekniikkaa.
En ole Helsingissä viimeisten lumisateiden jälkeen käynyt. Täällä 100 km päässä on ilmeisesti hiukan vähemmän lunta. Mutta talven varma merkki on katumaasturimainokset lehdissä, jossa mielikuvia ruokitaan tehokkaasti. Taisipa TM:ssäkin olla CRV:n mainos, joka iskee hyvin talviset olosuhteet ympärilään näkevään autokuumeiseen uhriin. Kesällä sitten noita mainostetaan "enemmän kuin farmarina".
235+255:
Tunnista itseni tuosta kuvasta. Samanlaisiin paikkoihin tuli parkkeerattua, kun alla oli vastaava auto.