Rätkätin: yleiset elämänasenteet, koulutus, yleinen sivistyneisyys, ankea lapsuus, yleinen kohteliaisuus, itsekkyys ja kaikki muu vastaava sellaisella perus tasolla .. selkäydintasolla ettei näitä asioita tarvitse miettiä vaan ne joko ovat luontaisia tai sitten eivät siinä määrin kuin pitäisi .. ne ovat niitä ominaisuuksia, joita joillakin on enemmän ja joillakin on vähemmän. Nämä asiat eivät ole binäärisiä - päälle tai pois. Nämä sitten heijastuvat kaikessa elämänmenossa
Tuo pitää paikkansa varmaan useimmissa tapauksissa, mutta perusoptimistina uskon että ihminen pystyy vaputtamaan itsensä mainitsemistasi ominaisuuksista. Luonnettaan ja asenteitaan pystyy kehittämään siinä missä ruumiinsakin ominaisuuksia.
Vaikein kohta tässä prosessissa on tunnistaa omat motiivinsa. Sitä voi harjoitella monella tavalla, voi esimerkiksi miettiä, antoiko rahaa sotainvalidien keräykseen koska haluaa antaa heille edes jotain kiitokseksi vai koska ei kehtaa olla antamattakaan. Minä huomasin antavani koska muutkin antoivat.
On aivan sama mihin tulokseen tuossa esimerkissä motiiviensa suhteen tulee, pääasia että on itselleen täysin rehellinen. Samaa voi treenata lukemattomilla pikku asioilla, väistämättä vähitellen oppii tuntemaan itsensä. Jos huomaa syntynensä ja kasvaneensa täydelliseksi kannattaa aloittaa prosessi alusta, jotain meni taatusti pieleen.
Seuraavaksi pitää pohtia, millainen HALUAISI olla. Jos puhutaan liikenteestä, niin kai jokainen haluaa olla hyvä kuljettaja. Sitten pitää päättää mitä se kenellekin tarkoittaa. Minä tulin siihen tulokseen, että haluan olla turvallinen ja että minua ei edes huomata muussa kuin positiivisessa mielessä, pysyn taka-alalla jos sellainen vaihtoehto on. Se oli täyskäännös siihenastiseen asenteeseeni verrattuna. Muutos oli vaikea ja oikeastaan vieläkin työn alla. Kun joku homma alkaa sujua tulee nostettua rimaa uudelleen ja uudelleen.
Väittäisin, että ilman itsensä tuntemista ei voi olla oikeaa itsetuntoakaan. Jos itsetunto on kunnioitusta itseään kohtaan, miten voi kunnioittaa itselleen tuntematonta tyyppiä? Sellainen kunnioitus perustuu tyhjän päälle ja murtuu helposti. Tämän vaistoaa ihminen itsekin ja suojelee raivoisasti sisintään arvostelulta. Kehittyy kaiken maailman asenteita ja päähänpinttymiä, joiden esittelypaikoista liikenne on huonoimpia, koska siellä se maksetaan ihmisten terveydellä ja hengillä.
Minäkin olin ennen kait "tapakaahari" mutta en sentään kolareita uskaltanut ajaa! Nyttemmin olen huomannut että saman palkan ja kilometrikorvauksen saa vaikka ajelee hissumminkin, oikeastaan tienaa kun pensaa menee vähemmän!
Rätkätin: yleiset elämänasenteet, koulutus, yleinen sivistyneisyys, ankea lapsuus, yleinen kohteliaisuus, itsekkyys ja kaikki muu vastaava sellaisella perus tasolla .. selkäydintasolla ettei näitä asioita tarvitse miettiä vaan ne joko ovat luontaisia tai sitten eivät siinä määrin kuin pitäisi .. ne ovat niitä ominaisuuksia, joita joillakin on enemmän ja joillakin on vähemmän. Nämä asiat eivät ole binäärisiä - päälle tai pois. Nämä sitten heijastuvat kaikessa elämänmenossa
Seuraavaksi pitää pohtia, millainen HALUAISI olla. Jos puhutaan liikenteestä, niin kai jokainen haluaa olla hyvä kuljettaja. Sitten pitää päättää mitä se kenellekin tarkoittaa. Minä tulin siihen tulokseen, että haluan olla turvallinen ja että minua ei edes huomata muussa kuin positiivisessa mielessä, pysyn taka-alalla jos sellainen vaihtoehto on. Se oli täyskäännös siihenastiseen asenteeseeni verrattuna. Muutos oli vaikea ja oikeastaan vieläkin työn alla. Kun joku homma alkaa sujua tulee nostettua rimaa uudelleen ja uudelleen.
Itse koetan olla liikenteessä niin vähän tilaa vievä ja huomaamaton kuin mahdollista. Tämän pitäisi myös muille olla itsestään selvää. Isäni opetti näin ja myös autokoulussa opetettiin liikenteen juohevuutta, pitää aina olla valmis väistämään.
Kuitenkin kun katselee liikennettä tuntuu siltä kuin jokaisella olisi omat säännöt, vilkkua näytetään jos huvittaa, valoja käytetään miten huvittaa...--------------
Itsekästä touhua, asennevammaisuutta riittää, jos saisin poliisin valtuudet, valtaosan kuljettajista laittasin välittömästi takaisin autokouluun.
salo-m: Voisikkoos TeeCee jostain tilastoistas kaivaa luvun,montako jalankulkijaa säästäis henkensä jos osaisi ennen ajotielle ryntäämistään vilkaista ympärilleen tai pysähtyä punaisen ukon palaessa.
Ihan suoraa vastausta ei taida olla olemassa, mutta varmasti jalankulkijoihin pätee sama kuin muihinkin, eli että valtaosa murheista jäisi kokematta kun tekisi jotain ennaltaehkäisevää eikä luottaisi taitoihinsa vasta kun on tilanne jo päällä. En ole kovin toiveikas tämän suhteen.
Tilastojen valossa näyttää siltä, että tyhmintä mitä jalankulkija voi tehdä on vanheneminen. Kolme neljästä suojatiellä kuolleesta on yli 64-vuotias. Myös loka-tammikuu-välisenä aikana näyttää olevan tyhmää mennä suojatielle, silloin tapahtuu liki puolet henkilövahinko-onnettomuuksista.
Ajotielle ryntäily lienee melko yleistä, koska kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kahdessa tapauksessa kolmesta pääaiheuttaja on jalankulkija. Tässä on tosin mukana kaikki tapaukset, suojatiellä ja muualla.
Nämä hatarat tiedot jättävät tilaa tulkinnoille. Yksi tulkinta voisi olla, että vanhukset eivät huonontuneiden aistiensa ja refleksiensä kanssa pärjää autojen seassa ja autoilijat taas odottavat muiden pystyvän samaan kuin he itse. Vanhuksilta ei varmaan tulevaisuudessakaan kannata odottaa parempaa suoritusta, eli autoilijoiden on toimittava paremmin.
Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta niin kauan kuin on edes hiukan toivoa, että jalankulkijat katsoisivat tarkemmin mihin rakoon suojatielle syöksyvät, jättäytyvät kuskit tämän toivon varaan. Jalankulkijoiden pitää alkaa ryntäilemään niin railakkaasti, ettei uunoimmallekaan kuskille jää epäselväksi että hän on ainoa joka voi tilanteen pelastaa. Sen jälkeen varomattomasti ajaisivat vain ne, jotka eivät kerta kaikkiaan osaa ajaa ja ne, joita ei pätkääkään haittaa vaikka ovat muille vaaraksi.
Näille voisi jaella sakon sijaan pakollisia uusintoja autokoulusta tai psykologin käyntejä riippuen onko kyse viasta taidoissa vai asenteissa. Ehkä näin saataisiin lopulta joku muutos tähän ikuisuuskysymykseen.
Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta niin kauan kuin on edes hiukan toivoa, että jalankulkijat katsoisivat tarkemmin mihin rakoon suojatielle syöksyvät, jättäytyvät kuskit tämän toivon varaan. Jalankulkijoiden pitää alkaa ryntäilemään niin railakkaasti, ettei uunoimmallekaan kuskille jää epäselväksi että hän on ainoa joka voi tilanteen pelastaa.
Tässä on vähän samaa logiikkaa kuin varoituksissa nykyautojen liiallisesta turvallisuuden tunteesta. Ominaisuuksia ulosmitataan. Silti reilun vuoden Ruotsissa asuneena voi vain todeta, että suomalaisin silmin katsottuna ruotsalaiset nimenomaan syöksyvät suojatielle, mutta autoilijat osaavat väistellä heitä hienosti. Suomessa jostain syystä vouhotetaan varomattomista kävelijöistä, vaikka he eivät edes uskalla astua suojatielle, jos autoja on kilometrin säteellä. Sivutietä ajavat autoilijat, ihme kyllä, osaavat varoa päätien liikennettä, vaikka nopeudet ovat paljon jalankulkijoita suurempia.
Täytyy todeta että henkilökohtaisesti minä ryntään suojatielle, tosin unohtamatta katsekontaktia autoilijaan, voidaan sanoa että teen kerralla selväksi autoilijalle että kuka tässä menee ja hyvin toimii kukaan ei ole yrittänyt ajaa yli. Tosin on muistettava että arvio auton nopeuden ettei tieten tahtoen henkeänsä vaaranna, myös pysähtymismahdollisuuden arviointi pitäisi ainakin autoilevalle jalankulkijalle olla suht helppoa. Vanhusten turvallisuus onkin sitten sataprosenttisesti autoilijan vastuulla.
Aika hauskaa autoilijana on antaa tietä nyrpeän näköiselle jalankulkijalle, näyttää vain kädellä että ole hyvä ja mene ja 90%:sti ilme vaihtuu hymyyn ja kädenheilautukseen, luultavasti ainakin puoli tuntia on molemmilla hyvä mieli, kokeilkaapa itse kuinka hauskaa se on kun tytöt hymyilee!
Ruotsalaiset taitavat olla fiksumpaa porukkaa kun ovat oivaltaneet sen, että jalankulkija voi itse käytännössä määrätä sen että pääseekö tien yli, riittää että selvästi ilmaisee aikomuksensa ei se sen kummempaa ole.
Täytyy todeta että henkilökohtaisesti minä ryntään suojatielle, tosin unohtamatta katsekontaktia autoilijaan, voidaan sanoa että teen kerralla selväksi autoilijalle että kuka tässä menee ja hyvin toimii kukaan ei ole yrittänyt ajaa yli. Tosin on muistettava että arvio auton nopeuden ettei tieten tahtoen henkeänsä vaaranna, myös pysähtymismahdollisuuden arviointi pitäisi ainakin autoilevalle jalankulkijalle olla suht helppoa. Vanhusten turvallisuus onkin sitten sataprosenttisesti autoilijan vastuulla.
Aika hauskaa autoilijana on antaa tietä nyrpeän näköiselle jalankulkijalle, näyttää vain kädellä että ole hyvä ja mene ja 90%:sti ilme vaihtuu hymyyn ja kädenheilautukseen, luultavasti ainakin puoli tuntia on molemmilla hyvä mieli, kokeilkaapa itse kuinka hauskaa se on kun tytöt hymyilee!
Ruotsalaiset taitavat olla fiksumpaa porukkaa kun ovat oivaltaneet sen, että jalankulkija voi itse käytännössä määrätä sen että pääseekö tien yli, riittää että selvästi ilmaisee aikomuksensa ei se sen kummempaa ole.
Taas muisti pätkii jollakin. Ei siitä nyt niin hirveän monta vuotta ole, kun Ruotsissa päätettiin panna suojatiekäyttäytyminen kuriin kunnon toimenpiteillä.
Jos en ihan väärässä ole, niin lainsäädäntö tehtiin selkeämmäksi ja varmaan siihen lisävalvontaakin tarvittiin. Mutta mistään vapaaehtoisesta autoilijoiden oivaltamisesta ei ollut kysymys vaan kunnon kansalaisten kuriinpanosta valtaapitävien taholta.
Minun puolestani tuossa asiassa voitaisiin ottaa Ruotsista mallia.
Noh.. olet itse vakuuttavasti todistanut, ettet tajua mikä merkitys katsekontaktilla liikenteessä on, pakko kai on uskoa että joukossa liikkuu kaikennäköistä ratinvääntäjää, sietää varoa!
Ei siitä nyt niin hirveän monta vuotta ole, kun Ruotsissa päätettiin panna suojatiekäyttäytyminen kuriin kunnon toimenpiteillä.
Olet oikeassa, vaikka en tiedäkään lainsäädännön muutoksista. Sanktiot ovat kuitenkin kovat. Mutta meilläkin laki on mielestäni selkeä tässä asiassa. Silti ruotsalaiset osaavat jalankulkijoina käyttäytyä siten, että yhteispeli toimii erinomaisesti. Ajattelepa Tukholman liikennettä, jos jalankulkijat suomalaiseen tapaan arpoisivat astuako tielle vai ei. Tukossa olisi kohta koko kirkonkylä.
misar: pakko kai on uskoa että joukossa liikkuu kaikennäköistä ratinvääntäjää, sietää varoa!
Juuri näin! Ja miten parhaiten varot liikkuessasi sellaisten ihmisten keskellä, joihin et saa kontaktia eli et voi kommunikoida heidän kanssaan? Vaikka pyöritän asiaa päässäni miten päin tahansa, parhaaksi keinoksi päätyy aina se, että toimii ennakoitavasti.
Tähän taas olen keksinyt vain yhden keinon; liikennesääntöjen noudattaminen. Ja liikennesääntöjen noudattamista ei ole vain itse ymmärtämiensä sääntöjen noudattaminen, silloinhan huonoimmin asioita ymmärtävät saisivat vapautuksen eli liikenteen rytmin määräisivät heikkolahjaisimmat.
Missä logiikkani menee mielestäsi pieleen kun päädymme samoista lähtöarvoista niin erilaiseen lopputulokseen?
Niin kuin näet, tämän logiikan lopputulokseen ei vaikuta virkamiesten tyhmyys, ahneus tai sielun sairaudet. Siihen ei myöskään vaikuta muiden kuskien sädekehät tai ppaskantärkeydet. Ne ovat henkilökohtaisia mielipiteitä, tunteita, tosiasioita tai tekosyitä, mutta niillä ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, siksi niillä ei kannata vaivata päätään.
Minulle ainakin on ihan sama ryhmittyykö tai näyttääkö joku vilkkua ajoissa koska luulee olevansa muita parempi, nöyristelläkseen herrojen edessä vai tavan vuoksi, kunhan saan tarvitsemani infon.
Aika hauskaa autoilijana on antaa tietä nyrpeän näköiselle jalankulkijalle, näyttää vain kädellä että ole hyvä ja mene ja 90%:sti ilme vaihtuu hymyyn ja kädenheilautukseen, luultavasti ainakin puoli tuntia on molemmilla hyvä mieli, kokeilkaapa itse kuinka hauskaa se on kun tytöt hymyilee!
Ruotsalaisessa selvityksessä todettiin, että parhaiten tilaa annetaan suojatiellä juuri tytöille. Aika jännä juttu, kuinka tuollainen vaikuttaa sääntöjen noudattamiseen. No, kai se on inhimillistä. Eikä sitä hymyä voi juurikaan aliarvostaa. Jos sama tyttö kuitenkin sählää auton kanssa risteyksessä, muuttuukin asenne tätä kohtaan kertaheitolla, nainen ratissa...
Kaikkein kummallisinta koko jutussa kuitenkin on se, miksei tuollainen toiselta saatu kiitos merkkaa suomalaiskuljettajille mitään. Hienoilla autoilla yritetään ansaita kunnioitusta.
Täytyy todeta että henkilökohtaisesti minä ryntään suojatielle, tosin unohtamatta katsekontaktia autoilijaan, voidaan sanoa että teen kerralla selväksi autoilijalle että kuka tässä menee ja ...
Tästä tuijottamisesta olen kuullut käytännön kokemuksia. On kahdenlaisia tuloksia. Toisessa, jossa nimen omaan haetaan katsekontakti, ajaudutaan tilanteeseen, jossa "Davy Crocket tuijottamalla tappaa elävän karhun." Saattaa olla hyväkin metodi. Hyväksi puoleksi ainakin voi sanoa, että siinä ikäänkuin näkee mitä oli tekemässä, jos kolahtaa. Toisessa versiossa olen kuullut, että jalankulkija kääntää päänsä nimenomaan poispäin, siten, että autoilija ymmärtää tai luulisi ymmärtävän, että suojatieläinen ei ole mitenkään selvillä mistään ja koko vastuu jää ikään kuin autoilijalle. Huimaa puuhaa - itse en uskaltaisi ikinä.
Yllättävää kyllä - näitä kumpiakin metodeja käytetään - olen huomannut.
Pitänee vissiin ruveta rakentaan panssaroitua päälleajovarmaa permobiiliä kun on oletettavissa että ylinopeudestani huolimatta saavutan TeeCeen tilastoiman vaarallisen iän. Suojatielle en ole Suomessa uskaltautunut moneen vuoteen,jos ei kadun toiselle puolelle pääse omalla autolla on parasta mennä taksilla tai luottaen valo-ohjattuihin suojateihin. Täällä Ruotsissa tosiaan rukattiin lakia vähän uuteen malliin, vaikka ei se kai mitään käytöksen muutoksia jalankulkijoille aiheuttanut,entiseen malliin ne ryntää kadun yli. Jalkaisin liikkuessani olen kyllä ollut huomaavinani autoilijoiden paremmin ottavan huomioon toikkarointini suojatien tuntumassa;aika usein jopa pysähtyvätkin. Oma käyttäytymiseni ratissa suojatien lähellä on ollut aina varovaista,en edes punaisella kävelijöitä ole teilannut,vielä.Mieli on kyllä tehnyt välillä olla jarruttamatta.
Täytyy vielä jatkaa tuosta katsekontaktista, mielestäni se ihan välttämätön molemmille osapuolille, miten muuten osapuolet voivat varmistaa että tilanne on noteerattu puolin ja toisin, itse en ainakaan astuisi suojatielle, jos autokuski katselee jalkakäytävällä kävelevää minihametyttöä. Siinä saattaa käydä kipeästi vaikka kuinka oikeassa olisikin.
Jalankulkijoilta toivoisi enemmän rohkeutta ilmaista aikomuksensa, homma ei toimi jos kääntää katseensa toisaalle, silloin käy niin että autoilija ottaa aloitteen ja menee vaikka väärässä onkin, jalankulkijat voivat pääosin syyttää itseään autoilijoiden käytöksestä, jokainen autoilija varmaan tunnistaa tilanteen kun on pysähtynyt, niin ei mitään tapahdu ja talitintin tuijottelu puunoksalla jatkuu.
En usko että tilanne muuttuisi vaikka mitä lisäsanktioita ja sääntöjä luotaisiin, liikenne toimii osapuolien yhteispelillä ja siinä ei paljon osaa eikä arpaa ole pakolla, jalankulkijoiden täytyy osata vaatia ja noudattaa oikeuksiaan. Turha ruikutus autoilijoiden käyttäytymisestä ei auta mitään, ja uskon vakaasti autoilijoiden käyttäytyvän oikein, jos jalankulkijat osallistuvat yhteispeliin vaikka sitten katsekontaktilla.
Täytyy vielä jatkaa tuosta katsekontaktista, mielestäni se ihan välttämätön molemmille osapuolille, miten muuten osapuolet voivat varmistaa että tilanne on noteerattu puolin ja toisin, itse en ainakaan astuisi suojatielle, jos autokuski katselee jalkakäytävällä kävelevää minihametyttöä. Siinä saattaa käydä kipeästi vaikka kuinka oikeassa olisikin.
Jalankulkijoilta toivoisi enemmän rohkeutta ilmaista aikomuksensa, homma ei toimi jos kääntää katseensa toisaalle, silloin käy niin että autoilija ottaa aloitteen ja menee vaikka väärässä onkin, jalankulkijat voivat pääosin syyttää itseään autoilijoiden käytöksestä, jokainen autoilija varmaan tunnistaa tilanteen kun on pysähtynyt, niin ei mitään tapahdu ja talitintin tuijottelu puunoksalla jatkuu.
En usko että tilanne muuttuisi vaikka mitä lisäsanktioita ja sääntöjä luotaisiin, liikenne toimii osapuolien yhteispelillä ja siinä ei paljon osaa eikä arpaa ole pakolla, jalankulkijoiden täytyy osata vaatia ja noudattaa oikeuksiaan. Turha ruikutus autoilijoiden käyttäytymisestä ei auta mitään, ja uskon vakaasti autoilijoiden käyttäytyvän oikein, jos jalankulkijat osallistuvat yhteispeliin vaikka sitten katsekontaktilla.
Katsekontaktiin tarvitaan käsittääkseni molempien osapuolien toistensa silmien havaitseminen.
Jos tähän vuodenaikaan tulee vaikkapa kahdeksaksi töihin, on jalankulkijana todella vaikeaa saada katsekontaktia yhteenkään auton kuljettajaan. Vai väitätkö misar vastaan? Ilmiö, joka tämän saa aikaan on nimeltään pimeys.
Vaikka ajaisit ilman valoja, on auton ulkopuolelta todella vaikeaa saada suojatietilanteessa katsekontaktia auton kuljettajaan, sen verran hämyisiä ovat olosuhteet.
Ilman katsekontaktia homma varmistetaan siten, kuten se normaalissa suomalaisessa pimeydessä tehdään. Ajoneuvon kuljettaja osoittaa nopeudellaan, että ei aio ajaa päälle ja jalankulkija osoittaa määrätietoisella liikkumisellaan, että aikoo ylittää suojatien.
Katsekontaktia tähän ei todellakaan tarvita!
Suomessa suojatien ylittäminen mättää käytännössä siksi, että autoilijat eivät halua antaa jalankulkijoille tietä.
Todennäköisesti kaikki muut kommentoijat ovat ymmärtäneet paitsi Maukka ettei kysymys ollut vastapuolen silmien väristä, olen pahoillani etten aikaisemmin tajunnut kyseessä olevan pelkän vit....un.
Miten on mahdollista todeta autoilijan aikomukset, ilmeisesti käytät toista aistia eli kuuloa todetaksesi tilanteen ja sen jälkeen toimit määrätietoisesti, ylität tien samalla katsoen päivän tarjoukset ruokakaupan ikkunasta.
En ymmärrä miksi kaikki ongelmat liikenteessä kaadetaan autoilijan niskaan kun he eivät kumminkaan ole ainoita liikenteeseen osallistujia??
Kannattaisi myös hankkia itselleen auto, jotta voisi hankkia jotain konkreettista näkökulmaa mielipiteilleen.
Huomasitko itse kuvanneesi tilanteen yksi yhteen, näinhän se juuri tapahtuu jonka jälkeen autoilija osoittaa huomanneensa hiljentämällä ja jalankulkija etenee määrätietoisesti.
Täytyy yhtyä SixPack:n kommenttiin että eräille kaikki asiat ovat mustavalkoisia, eli asiasta en mitään tiedä mutta hanttiin panen!
Jos tähän vuodenaikaan tulee vaikkapa kahdeksaksi töihin, on jalankulkijana todella vaikeaa saada katsekontaktia yhteenkään auton kuljettajaan. Vai väitätkö misar vastaan? Ilmiö, joka tämän saa aikaan on nimeltään pimeys.
Tää on kyllä kumma homma, itse olen saanut nyt aamusella (n. klo. 7) ja iltasella parina päivänä hyvän katsekontaktin autoilijoihin tilanteessa, jossa olen ollut lähtemässä ylittämään katua vihreän vaihtuessa meikäläiselle. "Kiireiset" autoilijat ovat ajaneet vanhoilla vihreillä päin punaisia, kun meikäläisen tassut ovat käyneet jo "mene" -tilassa. Itselleni tämä "mene" -vaihde menee tosin silmään heti kun valo vaihtuu, liikuin sitten kävellen tai autolla.
Siinä sitten tuijottaessani tiukasti näitä "kiireisiä" olen jopa ehtinyt näkemään "kiireisten" nolostuneet kasvonilmeet (kertoo siitä, että ovat havainneet närkästymiseni). Kaikki ihan sekunnin max. parin sisällä. Kuskeina tapauksessa a) harmaassa Corolla Versossa ihan simpsakka nuori nainen ja b) valkoisessa pakussa normaalin työmiehen näköinen haalarikaveri (pakun merkki jäi rekisteröitymättä). Nopeutta autoilla oli tilanteessa a arviolta 20 km/h ja tilanteessa b arviolta 40 km/h.
Kaikki tämä havaittuna 1 - 2 sekunnin aikana... Jollei tähän pysty olisi kyllä aika miettiä riittääkö huomiokyky auton rattiiin.
EDIT: Tuota katsekontaktia kun on niin monenlaista: Esiintyjä ottaa katsekontaktia yleisöönsä kuitenkaan laskematta silmäripsien määrää (välimatkaa voi olla kymmeniä metrejä), koira ottaa ohjaajaansa katsekontaktin (ensimmäinen edellytys koulutuksen onnistumiselle) mutta ei sekään välttämättä silmiin tuijota, vastarakastuneet tuijottavat sitten toisiaan silmiin parin kymmenen sentin päästä (jolloin jopa ripset saa laskettua).
Miettisittekö hyvät ihmiset ihan oikeasti sielunne silmillä tuota suojatietilannetta.
Kyllähän sen katsekontaktin saa siinä vaiheessa, kun auto on jo pysähtynyt ja jalankulkija alkaa taapertaa suojatien yli.
Katsekontaktia on hyvin vaikea saada siinä vaiheessa, kun esimerkiksi 40 - 60 km/h tunnissa etenevää autoa pitäisi alkaa pysäyttää liukkaalla kelillä pimeällä ennen suojatietä. Ja jos katsekontaktin pitäisi olla turvallisuuden kannalta merkittävää, niin eikös se pitäisi saada juuri tuossa vaiheessa?
Mikä se katsekontakti teidän mielestänne sitten oikein on? Riittääkö teille, että näette naaman? Minä kun ymmärrän katsekontaktin siten, että siinä molemmat osapuolet voivat toistensa katseesta havaita, että toinen on huomioitu.
Muilla eleillä ja liikkeillä voi myös osoittaa aikomuksiaan, mutta minä en todellakaan nimittäisi noita katsekontaktiksi.
"Kiireiset" autoilijat ovat ajaneet vanhoilla vihreillä päin punaisia, kun meikäläisen tassut ovat käyneet jo "mene" -tilassa. Itselleni tämä "mene" -vaihde menee tosin silmään heti kun valo vaihtuu, liikuin sitten kävellen tai autolla.
Siinä sitten tuijottaessani tiukasti näitä "kiireisiä" olen jopa ehtinyt näkemään "kiireisten" nolostuneet kasvonilmeet (kertoo siitä, että ovat havainneet närkästymiseni). Kaikki ihan sekunnin max. parin sisällä.
Estikö lähietäisyydeltä saamasi katsekontakti törmäyksen, vai estikö sen oma tarkkaavaisuutesi lähtiessäsi ylittämään suojatietä?
Jos autot eivät pysähtyneet, olisit ilmeisesti jäänyt ilman omaa tarkkaavaisuuttasi niiden alle. Jos autot taas pysähtyivät, niin oliko niiden pysähtymiseen vaikuttava tekijä katsekontaktisi pysähtymisen jälkeen?
Estikö lähietäisyydeltä saamasi katsekontakti törmäyksen, vai estikö sen oma tarkkaavaisuutesi lähtiessäsi ylittämään suojatietä?
Jos autot eivät pysähtyneet, olisit ilmeisesti jäänyt ilman omaa tarkkaavaisuuttasi niiden alle. Jos autot taas pysähtyivät, niin oliko niiden pysähtymiseen vaikuttava tekijä katsekontaktisi pysähtymisen jälkeen?
Lähietäisyys katsekontaktin saadessani 10 - 20 m. Tuosta voi halutessaan laskeskella tarvittavan pysähtymismatkan kerrotuilla nopeuksilla.
Pakukuskin kohdalla oma pysähtymiseni esti allejäämiseni. Corolla-kuski olisi pystynyt kyllä todennäköisesti pysähtymään, mutta pysähdyin itse (itsesuojeluvaisto varmaan).
Pointti on katsekontaktissa kuitenkin tietoisuus siitä että toinen on havainnut sinut. Ainakin uskon ja toivon että nämä kaksi autoilijaa olisivat yrittäneet hätäjarrutusta havaitessaan, etten katso heihin päin...
Lähietäisyys katsekontaktin saadessani 10 - 20 m. Tuosta voi halutessaan laskeskella tarvittavan pysähtymismatkan kerrotuilla nopeuksilla.
Pakukuskin kohdalla oma pysähtymiseni esti allejäämiseni. Corolla-kuski olisi pystynyt kyllä todennäköisesti pysähtymään, mutta pysähdyin itse (itsesuojeluvaisto varmaan).
Pointti on katsekontaktissa kuitenkin tietoisuus siitä että toinen on havainnut sinut. Ainakin uskon ja toivon että nämä kaksi autoilijaa olisivat yrittäneet hätäjarrutusta havaitessaan, etten katso heihin päin...
Minun pointtini on se, että katsekontaktiin tarvittava välimatka on hyvin monessa käytännön liikennetilanteessa liian lyhyt estämään onnettomuuksia.
Katsekontakteistasi huolimatta et pysty kertomaan, mikä olisi ollut tapausten lopputulos kontaktien puuttuessa. Sekin kertoo jotakin katsekontaktin merkityksestä.
Katsekontaktissa on sekin ongelma, että vaikka saisikin kontaktin, kuski voi olla kännissä, huumeissa tai muuten tappomielellä liikkeellä ja ajaa ylitsesi silmiisi katsoen.
Rautalankamalli Maukalle: Vastapuolen huomiokyky selvitetään suuntaamalla katse vastapeluriin ( huom! voidaan nimittää myös katsekontaktiksi ) tämän menettelyn seurauksena voidaan päätellä vastapelurin pään asennosta, onko molemmat osalliset tietoisia toistensa olemassaolosta, havaintoja voidaan käytännössä tehdä jo usean kymmenen metrin päästä.
Tämän menettelyn johdosta jalankulkija voi siirtyä reippaasti suojatielle jo huomattavasti ennen kuin puskuri osuu polvilumpioon, mikäli autoilija on erityisen älykäs (ei suomalainen ) hän voi nopeuttaa omaa ja jalankulkijan kulkua osoittamalla kädellä että ole hyvä ja mene, jolloin useissa tapauksissa kummankaan kulku ei hidastu mainittavasti ( huom! tätä kutsutaan usein joustamiseksi )
Jos tämän menetelmän hyödyntäminen tuntuu vaikealta siksi että käyttäjä edellyttää silmien värin toteamista, niin suosittelisin silloin menetelmän käyttöä parisuhdemuodostukseen baaritiskin äärellä.
Rautalankamalli Maukalle: Vastapuolen huomiokyky selvitetään suuntaamalla katse vastapeluriin ( huom! voidaan nimittää myös katsekontaktiksi ) tämän menettelyn seurauksena voidaan päätellä vastapelurin pään asennosta, onko molemmat osalliset tietoisia toistensa olemassaolosta, havaintoja voidaan käytännössä tehdä jo usean kymmenen metrin päästä.
Miksi haluat jääräpäisesti nimittää elehtimistä katsekontaktiksi?
Määrittelemälläsi tavalla katsekontakti voidaan muodostaa vaikkapa kiven kanssa. Katsekontaktista tosin ei ole mitään hyötyä, jos ajat kohti kiveä etkä saa autoasi pysähtymään ennen törmäystä.
Samalla perusteellahan voisit väittää puhelimessa puhumista katsekontaktiksi.
Ei ihme, että yliajoja sattuu suojateillä. Ainoa oikea tapa suhtautua jalankulkijan ylitykseen olisi sääntöjenkin määrämä tapa: Nopeus niin alas, että auto saadaan joka tapauksessa pysäytettyä ennen suojatietä. Näin jalankulkija saa olla vaikka sokea ja vaaraa ei synny.
Lähdetääs huomenna Hattulan Satulinnaan kokeilemaan. Ensin otetaan katsekontakti hakurivistä ja varmistutaan että kohde on huomattu ja hyväksytty puolin ja toisin. Sitten käytetään toisenlaisia keinoja saada kaveri ymmärtämään omat kuviot ja suunnat. Nythän joudutaan pelaamaan ilman katsetta käyttäen vartalon ja käsien liikkeitä, mennään siis tunteella. Jos ei onnistu, tulee varmasti kolareita joko kaverin jalkojen kanssa tai sitten törmätään naapuriin. Törmäysten välttämiseksi tarvitaan tietysti liikennesääntöjen tuntemuksen lisäksi katsekontaktia naapureihin.
Opettavaista. Viestinnässä on monia keinoja. Oikeastaan lavatanssi ei poikkea autolla ajamisesta paljonkaan. Koska salo-m ei taida tulla paikalle, on minun vuoroni olla tauolla maksumiehenä.
Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, osa suojatietä ylittävistä näpyttelee suojatien edessä tekstiviestejä ja osaa tiirailee ihan muualle kuin lähestyvien autojen suuntaan esim lintuja. Jotenkin tuntuu suojatien eteen pysähtyminen ja jalankulkijan herätteleminen tilanteeseen turhauttavalta. Se "katsekontakti" tms. millä voisi ymmärtää että jalankulkija todella aikoo ylittää suojatien olisi tällöin tarpeen. Jos joku nukkuu suojatien edessä kasvot lähestyviin autoihin päin, niin oletan nämä jalankulkijat marginaaliryhmäksi ja suostun heidät herättämään kun ensin pysähdyn.
Lähdetääs huomenna Hattulan Satulinnaan kokeilemaan. Ensin otetaan katsekontakti hakurivistä ja varmistutaan että kohde on huomattu ja hyväksytty puolin ja toisin. Sitten käytetään toisenlaisia keinoja saada kaveri ymmärtämään omat kuviot ja suunnat. Nythän joudutaan pelaamaan ilman katsetta käyttäen vartalon ja käsien liikkeitä, mennään siis tunteella. Jos ei onnistu, tulee varmasti kolareita joko kaverin jalkojen kanssa tai sitten törmätään naapuriin. Törmäysten välttämiseksi tarvitaan tietysti liikennesääntöjen tuntemuksen lisäksi katsekontaktia naapureihin.
Opettavaista. Viestinnässä on monia keinoja. Oikeastaan lavatanssi ei poikkea autolla ajamisesta paljonkaan. Koska salo-m ei taida tulla paikalle, on minun vuoroni olla tauolla maksumiehenä.
Taidanpa tosiaan tulla paikalle katsomaan kun Herbert vie daamia viittäkymppiä ympäri salia!
Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, osa suojatietä ylittävistä näpyttelee suojatien edessä tekstiviestejä ja osaa tiirailee ihan muualle kuin lähestyvien autojen suuntaan esim lintuja. Jotenkin tuntuu suojatien eteen pysähtyminen ja jalankulkijan herätteleminen tilanteeseen turhauttavalta. Se "katsekontakti" tms. millä voisi ymmärtää että jalankulkija todella aikoo ylittää suojatien olisi tällöin tarpeen. Jos joku nukkuu suojatien edessä kasvot lähestyviin autoihin päin, niin oletan nämä jalankulkijat marginaaliryhmäksi ja suostun heidät herättämään kun ensin pysähdyn.
Jos homma pelaisi niinkuin on tarkoitus, jalakulkijat uskaltaisivat tulla suojatielle vaikka tekstaria näpytellen. Nythän ongelma on pääosin siinä, että jalakulkija ei uskalla astua liikkuvan auton eteen, koska hänellä on hyvin vähän käytännön kokemuksia siitä, että auton kuljettaja väistäisi.
Taidanpa tosiaan tulla paikalle katsomaan kun Herbert vie daamia viittäkymppiä ympäri salia!
Enhän toki viittäkymppiä siellä ruuhkassa mene, tilannenopeus kun pitää muistaa. Etäisyydet ovat niin pieniä, että ihan kävelyvauhti riittää. Tosin tarvetta vieläkin hitaampaan menoon olisi, koska joka ilta joku kuitenkin törmäilee.
Rätkätin: yleiset elämänasenteet, koulutus, yleinen sivistyneisyys, ankea lapsuus, yleinen kohteliaisuus, itsekkyys ja kaikki muu vastaava sellaisella perus tasolla .. selkäydintasolla ettei näitä asioita tarvitse miettiä vaan ne joko ovat luontaisia tai sitten eivät siinä määrin kuin pitäisi .. ne ovat niitä ominaisuuksia, joita joillakin on enemmän ja joillakin on vähemmän. Nämä asiat eivät ole binäärisiä - päälle tai pois. Nämä sitten heijastuvat kaikessa elämänmenossa
Tuo pitää paikkansa varmaan useimmissa tapauksissa, mutta perusoptimistina uskon että ihminen pystyy vaputtamaan itsensä mainitsemistasi ominaisuuksista. Luonnettaan ja asenteitaan pystyy kehittämään siinä missä ruumiinsakin ominaisuuksia.
Vaikein kohta tässä prosessissa on tunnistaa omat motiivinsa. Sitä voi harjoitella monella tavalla, voi esimerkiksi miettiä, antoiko rahaa sotainvalidien keräykseen koska haluaa antaa heille edes jotain kiitokseksi vai koska ei kehtaa olla antamattakaan. Minä huomasin antavani koska muutkin antoivat.
On aivan sama mihin tulokseen tuossa esimerkissä motiiviensa suhteen tulee, pääasia että on itselleen täysin rehellinen. Samaa voi treenata lukemattomilla pikku asioilla, väistämättä vähitellen oppii tuntemaan itsensä. Jos huomaa syntynensä ja kasvaneensa täydelliseksi kannattaa aloittaa prosessi alusta, jotain meni taatusti pieleen.
Seuraavaksi pitää pohtia, millainen HALUAISI olla. Jos puhutaan liikenteestä, niin kai jokainen haluaa olla hyvä kuljettaja. Sitten pitää päättää mitä se kenellekin tarkoittaa. Minä tulin siihen tulokseen, että haluan olla turvallinen ja että minua ei edes huomata muussa kuin positiivisessa mielessä, pysyn taka-alalla jos sellainen vaihtoehto on. Se oli täyskäännös siihenastiseen asenteeseeni verrattuna. Muutos oli vaikea ja oikeastaan vieläkin työn alla. Kun joku homma alkaa sujua tulee nostettua rimaa uudelleen ja uudelleen.
Väittäisin, että ilman itsensä tuntemista ei voi olla oikeaa itsetuntoakaan. Jos itsetunto on kunnioitusta itseään kohtaan, miten voi kunnioittaa itselleen tuntematonta tyyppiä? Sellainen kunnioitus perustuu tyhjän päälle ja murtuu helposti. Tämän vaistoaa ihminen itsekin ja suojelee raivoisasti sisintään arvostelulta. Kehittyy kaiken maailman asenteita ja päähänpinttymiä, joiden esittelypaikoista liikenne on huonoimpia, koska siellä se maksetaan ihmisten terveydellä ja hengillä.
Minäkin olin ennen kait "tapakaahari" mutta en sentään kolareita uskaltanut ajaa!
Nyttemmin olen huomannut että saman palkan ja kilometrikorvauksen saa vaikka ajelee hissumminkin, oikeastaan tienaa kun pensaa menee vähemmän! 
Seuraavaksi pitää pohtia, millainen HALUAISI olla. Jos puhutaan liikenteestä, niin kai jokainen haluaa olla hyvä kuljettaja. Sitten pitää päättää mitä se kenellekin tarkoittaa. Minä tulin siihen tulokseen, että haluan olla turvallinen ja että minua ei edes huomata muussa kuin positiivisessa mielessä, pysyn taka-alalla jos sellainen vaihtoehto on. Se oli täyskäännös siihenastiseen asenteeseeni verrattuna. Muutos oli vaikea ja oikeastaan vieläkin työn alla. Kun joku homma alkaa sujua tulee nostettua rimaa uudelleen ja uudelleen.
Itse koetan olla liikenteessä niin vähän tilaa vievä ja huomaamaton kuin mahdollista. Tämän pitäisi myös muille olla itsestään selvää.
Isäni opetti näin ja myös autokoulussa opetettiin liikenteen juohevuutta, pitää aina olla valmis väistämään.
Kuitenkin kun katselee liikennettä tuntuu siltä kuin jokaisella olisi omat säännöt, vilkkua näytetään jos huvittaa, valoja käytetään miten huvittaa...--------------
Itsekästä touhua, asennevammaisuutta riittää, jos saisin poliisin valtuudet, valtaosan kuljettajista laittasin välittömästi takaisin autokouluun.
salo-m: Voisikkoos TeeCee jostain tilastoistas kaivaa luvun,montako jalankulkijaa säästäis henkensä jos osaisi ennen ajotielle ryntäämistään vilkaista ympärilleen tai pysähtyä punaisen ukon palaessa.
Ihan suoraa vastausta ei taida olla olemassa, mutta varmasti jalankulkijoihin pätee sama kuin muihinkin, eli että valtaosa murheista jäisi kokematta kun tekisi jotain ennaltaehkäisevää eikä luottaisi taitoihinsa vasta kun on tilanne jo päällä. En ole kovin toiveikas tämän suhteen.
Tilastojen valossa näyttää siltä, että tyhmintä mitä jalankulkija voi tehdä on vanheneminen. Kolme neljästä suojatiellä kuolleesta on yli 64-vuotias. Myös loka-tammikuu-välisenä aikana näyttää olevan tyhmää mennä suojatielle, silloin tapahtuu liki puolet henkilövahinko-onnettomuuksista.
Ajotielle ryntäily lienee melko yleistä, koska kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kahdessa tapauksessa kolmesta pääaiheuttaja on jalankulkija. Tässä on tosin mukana kaikki tapaukset, suojatiellä ja muualla.
Nämä hatarat tiedot jättävät tilaa tulkinnoille. Yksi tulkinta voisi olla, että vanhukset eivät huonontuneiden aistiensa ja refleksiensä kanssa pärjää autojen seassa ja autoilijat taas odottavat muiden pystyvän samaan kuin he itse. Vanhuksilta ei varmaan tulevaisuudessakaan kannata odottaa parempaa suoritusta, eli autoilijoiden on toimittava paremmin.
Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta niin kauan kuin on edes hiukan toivoa, että jalankulkijat katsoisivat tarkemmin mihin rakoon suojatielle syöksyvät, jättäytyvät kuskit tämän toivon varaan. Jalankulkijoiden pitää alkaa ryntäilemään niin railakkaasti, ettei uunoimmallekaan kuskille jää epäselväksi että hän on ainoa joka voi tilanteen pelastaa. Sen jälkeen varomattomasti ajaisivat vain ne, jotka eivät kerta kaikkiaan osaa ajaa ja ne, joita ei pätkääkään haittaa vaikka ovat muille vaaraksi.
Näille voisi jaella sakon sijaan pakollisia uusintoja autokoulusta tai psykologin käyntejä riippuen onko kyse viasta taidoissa vai asenteissa. Ehkä näin saataisiin lopulta joku muutos tähän ikuisuuskysymykseen.
Tässä on vähän samaa logiikkaa kuin varoituksissa nykyautojen liiallisesta turvallisuuden tunteesta. Ominaisuuksia ulosmitataan. Silti reilun vuoden Ruotsissa asuneena voi vain todeta, että suomalaisin silmin katsottuna ruotsalaiset nimenomaan syöksyvät suojatielle, mutta autoilijat osaavat väistellä heitä hienosti. Suomessa jostain syystä vouhotetaan varomattomista kävelijöistä, vaikka he eivät edes uskalla astua suojatielle, jos autoja on kilometrin säteellä. Sivutietä ajavat autoilijat, ihme kyllä, osaavat varoa päätien liikennettä, vaikka nopeudet ovat paljon jalankulkijoita suurempia.
Täytyy todeta että henkilökohtaisesti minä ryntään suojatielle, tosin unohtamatta katsekontaktia autoilijaan, voidaan sanoa että teen kerralla selväksi autoilijalle että kuka tässä menee ja hyvin toimii kukaan ei ole yrittänyt ajaa yli. Tosin on muistettava että arvio auton nopeuden ettei tieten tahtoen henkeänsä vaaranna, myös pysähtymismahdollisuuden arviointi pitäisi ainakin autoilevalle jalankulkijalle olla suht helppoa. Vanhusten turvallisuus onkin sitten sataprosenttisesti autoilijan vastuulla.
Aika hauskaa autoilijana on antaa tietä nyrpeän näköiselle jalankulkijalle, näyttää vain kädellä että ole hyvä ja mene ja 90%:sti
ilme vaihtuu hymyyn ja kädenheilautukseen, luultavasti ainakin puoli tuntia on molemmilla hyvä mieli, kokeilkaapa itse kuinka hauskaa se on kun tytöt hymyilee!
Ruotsalaiset taitavat olla fiksumpaa porukkaa kun ovat oivaltaneet sen, että jalankulkija voi itse käytännössä määrätä sen että pääseekö tien yli, riittää että selvästi ilmaisee aikomuksensa ei se sen kummempaa ole.
Aika hauskaa autoilijana on antaa tietä nyrpeän näköiselle jalankulkijalle, näyttää vain kädellä että ole hyvä ja mene ja 90%:sti
ilme vaihtuu hymyyn ja kädenheilautukseen, luultavasti ainakin puoli tuntia on molemmilla hyvä mieli, kokeilkaapa itse kuinka hauskaa se on kun tytöt hymyilee!
Ruotsalaiset taitavat olla fiksumpaa porukkaa kun ovat oivaltaneet sen, että jalankulkija voi itse käytännössä määrätä sen että pääseekö tien yli, riittää että selvästi ilmaisee aikomuksensa ei se sen kummempaa ole.
Taas muisti pätkii jollakin. Ei siitä nyt niin hirveän monta vuotta ole, kun Ruotsissa päätettiin panna suojatiekäyttäytyminen kuriin kunnon toimenpiteillä.
Jos en ihan väärässä ole, niin lainsäädäntö tehtiin selkeämmäksi ja varmaan siihen lisävalvontaakin tarvittiin. Mutta mistään vapaaehtoisesta autoilijoiden oivaltamisesta ei ollut kysymys vaan kunnon kansalaisten kuriinpanosta valtaapitävien taholta.
Minun puolestani tuossa asiassa voitaisiin ottaa Ruotsista mallia.
Noh.. olet itse vakuuttavasti todistanut, ettet tajua mikä merkitys katsekontaktilla liikenteessä on, pakko kai on uskoa että joukossa liikkuu kaikennäköistä ratinvääntäjää, sietää varoa!
Olet oikeassa, vaikka en tiedäkään lainsäädännön muutoksista. Sanktiot ovat kuitenkin kovat. Mutta meilläkin laki on mielestäni selkeä tässä asiassa. Silti ruotsalaiset osaavat jalankulkijoina käyttäytyä siten, että yhteispeli toimii erinomaisesti. Ajattelepa Tukholman liikennettä, jos jalankulkijat suomalaiseen tapaan arpoisivat astuako tielle vai ei. Tukossa olisi kohta koko kirkonkylä.
misar: pakko kai on uskoa että joukossa liikkuu kaikennäköistä ratinvääntäjää, sietää varoa!
Juuri näin! Ja miten parhaiten varot liikkuessasi sellaisten ihmisten keskellä, joihin et saa kontaktia eli et voi kommunikoida heidän kanssaan? Vaikka pyöritän asiaa päässäni miten päin tahansa, parhaaksi keinoksi päätyy aina se, että toimii ennakoitavasti.
Tähän taas olen keksinyt vain yhden keinon; liikennesääntöjen noudattaminen. Ja liikennesääntöjen noudattamista ei ole vain itse ymmärtämiensä sääntöjen noudattaminen, silloinhan huonoimmin asioita ymmärtävät saisivat vapautuksen eli liikenteen rytmin määräisivät heikkolahjaisimmat.
Missä logiikkani menee mielestäsi pieleen kun päädymme samoista lähtöarvoista niin erilaiseen lopputulokseen?
Niin kuin näet, tämän logiikan lopputulokseen ei vaikuta virkamiesten tyhmyys, ahneus tai sielun sairaudet. Siihen ei myöskään vaikuta muiden kuskien sädekehät tai ppaskantärkeydet. Ne ovat henkilökohtaisia mielipiteitä, tunteita, tosiasioita tai tekosyitä, mutta niillä ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, siksi niillä ei kannata vaivata päätään.
Minulle ainakin on ihan sama ryhmittyykö tai näyttääkö joku vilkkua ajoissa koska luulee olevansa muita parempi, nöyristelläkseen herrojen edessä vai tavan vuoksi, kunhan saan tarvitsemani infon.
ilme vaihtuu hymyyn ja kädenheilautukseen, luultavasti ainakin puoli tuntia on molemmilla hyvä mieli, kokeilkaapa itse kuinka hauskaa se on kun tytöt hymyilee!
Ruotsalaisessa selvityksessä todettiin, että parhaiten tilaa annetaan suojatiellä juuri tytöille. Aika jännä juttu, kuinka tuollainen vaikuttaa sääntöjen noudattamiseen. No, kai se on inhimillistä. Eikä sitä hymyä voi juurikaan aliarvostaa. Jos sama tyttö kuitenkin sählää auton kanssa risteyksessä, muuttuukin asenne tätä kohtaan kertaheitolla, nainen ratissa...
Kaikkein kummallisinta koko jutussa kuitenkin on se, miksei tuollainen toiselta saatu kiitos merkkaa suomalaiskuljettajille mitään. Hienoilla autoilla yritetään ansaita kunnioitusta.
Tästä tuijottamisesta olen kuullut käytännön kokemuksia. On kahdenlaisia tuloksia. Toisessa, jossa nimen omaan haetaan katsekontakti, ajaudutaan tilanteeseen, jossa "Davy Crocket tuijottamalla tappaa elävän karhun." Saattaa olla hyväkin metodi. Hyväksi puoleksi ainakin voi sanoa, että siinä ikäänkuin näkee mitä oli tekemässä, jos kolahtaa.
Toisessa versiossa olen kuullut, että jalankulkija kääntää päänsä nimenomaan poispäin, siten, että autoilija ymmärtää tai luulisi ymmärtävän, että suojatieläinen ei ole mitenkään selvillä mistään ja koko vastuu jää ikään kuin autoilijalle. Huimaa puuhaa - itse en uskaltaisi ikinä.
Yllättävää kyllä - näitä kumpiakin metodeja käytetään - olen huomannut.
Voi luoja sentään.
Pitänee vissiin ruveta rakentaan panssaroitua päälleajovarmaa permobiiliä kun on oletettavissa että ylinopeudestani huolimatta saavutan TeeCeen tilastoiman vaarallisen iän.
Suojatielle en ole Suomessa uskaltautunut moneen vuoteen,jos ei kadun toiselle puolelle pääse omalla autolla on parasta mennä taksilla tai luottaen valo-ohjattuihin suojateihin.
Täällä Ruotsissa tosiaan rukattiin lakia vähän uuteen malliin, vaikka ei se kai mitään käytöksen muutoksia jalankulkijoille aiheuttanut,entiseen malliin ne ryntää kadun yli.
Jalkaisin liikkuessani olen kyllä ollut huomaavinani autoilijoiden paremmin ottavan huomioon toikkarointini suojatien tuntumassa;aika usein jopa pysähtyvätkin.
Oma käyttäytymiseni ratissa suojatien lähellä on ollut aina varovaista,en edes punaisella kävelijöitä ole teilannut,vielä.Mieli on kyllä tehnyt välillä olla jarruttamatta.
Täytyy vielä jatkaa tuosta katsekontaktista, mielestäni se ihan välttämätön molemmille osapuolille, miten muuten osapuolet voivat varmistaa että tilanne on noteerattu puolin ja toisin, itse en ainakaan astuisi suojatielle, jos autokuski katselee jalkakäytävällä kävelevää minihametyttöä. Siinä saattaa käydä kipeästi vaikka kuinka oikeassa olisikin.
Jalankulkijoilta toivoisi enemmän rohkeutta ilmaista aikomuksensa, homma ei toimi jos kääntää katseensa toisaalle, silloin käy niin että autoilija ottaa aloitteen ja menee vaikka väärässä onkin, jalankulkijat voivat pääosin syyttää itseään autoilijoiden käytöksestä, jokainen autoilija varmaan tunnistaa tilanteen kun on pysähtynyt, niin ei mitään tapahdu ja talitintin tuijottelu puunoksalla jatkuu.
En usko että tilanne muuttuisi vaikka mitä lisäsanktioita ja sääntöjä luotaisiin, liikenne toimii osapuolien yhteispelillä ja siinä ei paljon osaa eikä arpaa ole pakolla, jalankulkijoiden täytyy osata vaatia ja noudattaa oikeuksiaan. Turha ruikutus autoilijoiden käyttäytymisestä ei auta mitään, ja uskon vakaasti autoilijoiden käyttäytyvän oikein, jos jalankulkijat osallistuvat yhteispeliin vaikka sitten katsekontaktilla.
Jalankulkijoilta toivoisi enemmän rohkeutta ilmaista aikomuksensa, homma ei toimi jos kääntää katseensa toisaalle, silloin käy niin että autoilija ottaa aloitteen ja menee vaikka väärässä onkin, jalankulkijat voivat pääosin syyttää itseään autoilijoiden käytöksestä, jokainen autoilija varmaan tunnistaa tilanteen kun on pysähtynyt, niin ei mitään tapahdu ja talitintin tuijottelu puunoksalla jatkuu.
En usko että tilanne muuttuisi vaikka mitä lisäsanktioita ja sääntöjä luotaisiin, liikenne toimii osapuolien yhteispelillä ja siinä ei paljon osaa eikä arpaa ole pakolla, jalankulkijoiden täytyy osata vaatia ja noudattaa oikeuksiaan. Turha ruikutus autoilijoiden käyttäytymisestä ei auta mitään, ja uskon vakaasti autoilijoiden käyttäytyvän oikein, jos jalankulkijat osallistuvat yhteispeliin vaikka sitten katsekontaktilla.
Katsekontaktiin tarvitaan käsittääkseni molempien osapuolien toistensa silmien havaitseminen.
Jos tähän vuodenaikaan tulee vaikkapa kahdeksaksi töihin, on jalankulkijana todella vaikeaa saada katsekontaktia yhteenkään auton kuljettajaan. Vai väitätkö misar vastaan? Ilmiö, joka tämän saa aikaan on nimeltään pimeys.
Vaikka ajaisit ilman valoja, on auton ulkopuolelta todella vaikeaa saada suojatietilanteessa katsekontaktia auton kuljettajaan, sen verran hämyisiä ovat olosuhteet.
Ilman katsekontaktia homma varmistetaan siten, kuten se normaalissa suomalaisessa pimeydessä tehdään. Ajoneuvon kuljettaja osoittaa nopeudellaan, että ei aio ajaa päälle ja jalankulkija osoittaa määrätietoisella liikkumisellaan, että aikoo ylittää suojatien.
Katsekontaktia tähän ei todellakaan tarvita!
Suomessa suojatien ylittäminen mättää käytännössä siksi, että autoilijat eivät halua antaa jalankulkijoille tietä.
Todennäköisesti kaikki muut kommentoijat ovat ymmärtäneet paitsi Maukka ettei kysymys ollut vastapuolen silmien väristä, olen pahoillani etten aikaisemmin tajunnut kyseessä olevan pelkän vit....un.
Miten on mahdollista todeta autoilijan aikomukset, ilmeisesti käytät toista aistia eli kuuloa todetaksesi tilanteen ja sen jälkeen toimit määrätietoisesti, ylität tien samalla katsoen päivän tarjoukset ruokakaupan ikkunasta.
En ymmärrä miksi kaikki ongelmat liikenteessä kaadetaan autoilijan niskaan kun he eivät kumminkaan ole ainoita liikenteeseen osallistujia??
Kannattaisi myös hankkia itselleen auto, jotta voisi hankkia jotain konkreettista näkökulmaa mielipiteilleen.
Huomasitko itse kuvanneesi tilanteen yksi yhteen, näinhän se juuri tapahtuu jonka jälkeen autoilija osoittaa huomanneensa hiljentämällä ja jalankulkija etenee määrätietoisesti.
Täytyy yhtyä SixPack:n kommenttiin että eräille kaikki asiat ovat mustavalkoisia, eli asiasta en mitään tiedä mutta hanttiin panen!
Tää on kyllä kumma homma, itse olen saanut nyt aamusella (n. klo. 7) ja iltasella parina päivänä hyvän katsekontaktin autoilijoihin tilanteessa, jossa olen ollut lähtemässä ylittämään katua vihreän vaihtuessa meikäläiselle. "Kiireiset" autoilijat ovat ajaneet vanhoilla vihreillä päin punaisia, kun meikäläisen tassut ovat käyneet jo "mene" -tilassa. Itselleni tämä "mene" -vaihde menee tosin silmään heti kun valo vaihtuu, liikuin sitten kävellen tai autolla.
Siinä sitten tuijottaessani tiukasti näitä "kiireisiä" olen jopa ehtinyt näkemään "kiireisten" nolostuneet kasvonilmeet (kertoo siitä, että ovat havainneet närkästymiseni). Kaikki ihan sekunnin max. parin sisällä. Kuskeina tapauksessa a) harmaassa Corolla Versossa ihan simpsakka nuori nainen ja b) valkoisessa pakussa normaalin työmiehen näköinen haalarikaveri (pakun merkki jäi rekisteröitymättä). Nopeutta autoilla oli tilanteessa a arviolta 20 km/h ja tilanteessa b arviolta 40 km/h.
Kaikki tämä havaittuna 1 - 2 sekunnin aikana... Jollei tähän pysty olisi kyllä aika miettiä riittääkö huomiokyky auton rattiiin.
EDIT: Tuota katsekontaktia kun on niin monenlaista: Esiintyjä ottaa katsekontaktia yleisöönsä kuitenkaan laskematta silmäripsien määrää (välimatkaa voi olla kymmeniä metrejä), koira ottaa ohjaajaansa katsekontaktin (ensimmäinen edellytys koulutuksen onnistumiselle) mutta ei sekään välttämättä silmiin tuijota, vastarakastuneet tuijottavat sitten toisiaan silmiin parin kymmenen sentin päästä (jolloin jopa ripset saa laskettua).
Miettisittekö hyvät ihmiset ihan oikeasti sielunne silmillä tuota suojatietilannetta.
Kyllähän sen katsekontaktin saa siinä vaiheessa, kun auto on jo pysähtynyt ja jalankulkija alkaa taapertaa suojatien yli.
Katsekontaktia on hyvin vaikea saada siinä vaiheessa, kun esimerkiksi 40 - 60 km/h tunnissa etenevää autoa pitäisi alkaa pysäyttää liukkaalla kelillä pimeällä ennen suojatietä. Ja jos katsekontaktin pitäisi olla turvallisuuden kannalta merkittävää, niin eikös se pitäisi saada juuri tuossa vaiheessa?
Mikä se katsekontakti teidän mielestänne sitten oikein on? Riittääkö teille, että näette naaman? Minä kun ymmärrän katsekontaktin siten, että siinä molemmat osapuolet voivat toistensa katseesta havaita, että toinen on huomioitu.
Muilla eleillä ja liikkeillä voi myös osoittaa aikomuksiaan, mutta minä en todellakaan nimittäisi noita katsekontaktiksi.
Siinä sitten tuijottaessani tiukasti näitä "kiireisiä" olen jopa ehtinyt näkemään "kiireisten" nolostuneet kasvonilmeet (kertoo siitä, että ovat havainneet närkästymiseni). Kaikki ihan sekunnin max. parin sisällä.
Estikö lähietäisyydeltä saamasi katsekontakti törmäyksen, vai estikö sen oma tarkkaavaisuutesi lähtiessäsi ylittämään suojatietä?
Jos autot eivät pysähtyneet, olisit ilmeisesti jäänyt ilman omaa tarkkaavaisuuttasi niiden alle. Jos autot taas pysähtyivät, niin oliko niiden pysähtymiseen vaikuttava tekijä katsekontaktisi pysähtymisen jälkeen?
Jos autot eivät pysähtyneet, olisit ilmeisesti jäänyt ilman omaa tarkkaavaisuuttasi niiden alle. Jos autot taas pysähtyivät, niin oliko niiden pysähtymiseen vaikuttava tekijä katsekontaktisi pysähtymisen jälkeen?
Lähietäisyys katsekontaktin saadessani 10 - 20 m. Tuosta voi halutessaan laskeskella tarvittavan pysähtymismatkan kerrotuilla nopeuksilla.
Pakukuskin kohdalla oma pysähtymiseni esti allejäämiseni. Corolla-kuski olisi pystynyt kyllä todennäköisesti pysähtymään, mutta pysähdyin itse (itsesuojeluvaisto varmaan).
Pointti on katsekontaktissa kuitenkin tietoisuus siitä että toinen on havainnut sinut. Ainakin uskon ja toivon että nämä kaksi autoilijaa olisivat yrittäneet hätäjarrutusta havaitessaan, etten katso heihin päin...
Pakukuskin kohdalla oma pysähtymiseni esti allejäämiseni. Corolla-kuski olisi pystynyt kyllä todennäköisesti pysähtymään, mutta pysähdyin itse (itsesuojeluvaisto varmaan).
Pointti on katsekontaktissa kuitenkin tietoisuus siitä että toinen on havainnut sinut. Ainakin uskon ja toivon että nämä kaksi autoilijaa olisivat yrittäneet hätäjarrutusta havaitessaan, etten katso heihin päin...
Minun pointtini on se, että katsekontaktiin tarvittava välimatka on hyvin monessa käytännön liikennetilanteessa liian lyhyt estämään onnettomuuksia.
Katsekontakteistasi huolimatta et pysty kertomaan, mikä olisi ollut tapausten lopputulos kontaktien puuttuessa. Sekin kertoo jotakin katsekontaktin merkityksestä.
Katsekontaktissa on sekin ongelma, että vaikka saisikin kontaktin, kuski voi olla kännissä, huumeissa tai muuten tappomielellä liikkeellä ja ajaa ylitsesi silmiisi katsoen.
Rautalankamalli Maukalle: Vastapuolen huomiokyky selvitetään suuntaamalla katse vastapeluriin ( huom! voidaan nimittää myös katsekontaktiksi ) tämän menettelyn seurauksena voidaan päätellä vastapelurin pään asennosta, onko molemmat osalliset tietoisia toistensa olemassaolosta, havaintoja voidaan käytännössä tehdä jo usean kymmenen metrin päästä.
Tämän menettelyn johdosta jalankulkija voi siirtyä reippaasti suojatielle jo huomattavasti ennen kuin puskuri osuu polvilumpioon, mikäli autoilija on erityisen älykäs (ei suomalainen ) hän voi nopeuttaa omaa ja jalankulkijan kulkua osoittamalla kädellä että ole hyvä ja mene, jolloin useissa tapauksissa kummankaan kulku ei hidastu mainittavasti ( huom! tätä kutsutaan usein joustamiseksi )
Jos tämän menetelmän hyödyntäminen tuntuu vaikealta siksi että käyttäjä edellyttää silmien värin toteamista, niin suosittelisin silloin menetelmän käyttöä parisuhdemuodostukseen baaritiskin äärellä.
Miksi haluat jääräpäisesti nimittää elehtimistä katsekontaktiksi?
Määrittelemälläsi tavalla katsekontakti voidaan muodostaa vaikkapa kiven kanssa. Katsekontaktista tosin ei ole mitään hyötyä, jos ajat kohti kiveä etkä saa autoasi pysähtymään ennen törmäystä.
Samalla perusteellahan voisit väittää puhelimessa puhumista katsekontaktiksi.
Ei ihme, että yliajoja sattuu suojateillä. Ainoa oikea tapa suhtautua jalankulkijan ylitykseen olisi sääntöjenkin määrämä tapa: Nopeus niin alas, että auto saadaan joka tapauksessa pysäytettyä ennen suojatietä. Näin jalankulkija saa olla vaikka sokea ja vaaraa ei synny.
Elehtimistä??? täytyy myöntää että vastauksesi aikaansai leveän hymyn sitä lukiessani.
Tosin olit oikeassa kivien suhteen, muodostan kyllä katsekontakteja pikkukivien kanssa moottoripyörällä ajaessani, välttääkseni isompia kiviä.
Lähdetääs huomenna Hattulan Satulinnaan kokeilemaan. Ensin otetaan katsekontakti hakurivistä ja varmistutaan että kohde on huomattu ja hyväksytty puolin ja toisin. Sitten käytetään toisenlaisia keinoja saada kaveri ymmärtämään omat kuviot ja suunnat. Nythän joudutaan pelaamaan ilman katsetta käyttäen vartalon ja käsien liikkeitä, mennään siis tunteella. Jos ei onnistu, tulee varmasti kolareita joko kaverin jalkojen kanssa tai sitten törmätään naapuriin. Törmäysten välttämiseksi tarvitaan tietysti liikennesääntöjen tuntemuksen lisäksi katsekontaktia naapureihin.
Opettavaista. Viestinnässä on monia keinoja. Oikeastaan lavatanssi ei poikkea autolla ajamisesta paljonkaan. Koska salo-m ei taida tulla paikalle, on minun vuoroni olla tauolla maksumiehenä.
Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, osa suojatietä ylittävistä näpyttelee suojatien edessä tekstiviestejä ja osaa tiirailee ihan muualle kuin lähestyvien autojen suuntaan esim lintuja.
Jotenkin tuntuu suojatien eteen pysähtyminen ja jalankulkijan herätteleminen tilanteeseen turhauttavalta. Se "katsekontakti" tms. millä voisi ymmärtää että jalankulkija todella aikoo ylittää suojatien olisi tällöin tarpeen. Jos joku nukkuu suojatien edessä kasvot lähestyviin autoihin päin, niin oletan nämä jalankulkijat marginaaliryhmäksi ja suostun heidät herättämään kun ensin pysähdyn.
Opettavaista. Viestinnässä on monia keinoja. Oikeastaan lavatanssi ei poikkea autolla ajamisesta paljonkaan. Koska salo-m ei taida tulla paikalle, on minun vuoroni olla tauolla maksumiehenä.
Taidanpa tosiaan tulla paikalle katsomaan kun Herbert vie daamia viittäkymppiä ympäri salia!
Jotenkin tuntuu suojatien eteen pysähtyminen ja jalankulkijan herätteleminen tilanteeseen turhauttavalta. Se "katsekontakti" tms. millä voisi ymmärtää että jalankulkija todella aikoo ylittää suojatien olisi tällöin tarpeen. Jos joku nukkuu suojatien edessä kasvot lähestyviin autoihin päin, niin oletan nämä jalankulkijat marginaaliryhmäksi ja suostun heidät herättämään kun ensin pysähdyn.
Jos homma pelaisi niinkuin on tarkoitus, jalakulkijat uskaltaisivat tulla suojatielle vaikka tekstaria näpytellen. Nythän ongelma on pääosin siinä, että jalakulkija ei uskalla astua liikkuvan auton eteen, koska hänellä on hyvin vähän käytännön kokemuksia siitä, että auton kuljettaja väistäisi.
Enhän toki viittäkymppiä siellä ruuhkassa mene, tilannenopeus kun pitää muistaa. Etäisyydet ovat niin pieniä, että ihan kävelyvauhti riittää. Tosin tarvetta vieläkin hitaampaan menoon olisi, koska joka ilta joku kuitenkin törmäilee.