Sinun kyllä täytyy olla kadonnut identtinen kaksoisveljeni/siskoni. Ihan samanlaisia ajatuksia olen ajatellut yksikseni mutta en ole osannut niitä sanoiksi pukea johtuen kömpelöstä kirjallisesta ja suullisesta ulosannistani. Kerropa vielä mitä mieltä olet EU:sta, Simpsoneista, BB:sta, turvavälien noudattamisesta liikenteessä, homoista sekä Gern-paineilmakompressoireista. Sitten voin olla varma sukulaisuudetsmme ja muistaa sinua testamentissani.
Onhan se täysin varma, että Auton prameus vaikuttaa ajamiseen. Ensin unohtuu vilkun käyttö, sitten turvaväli ja seuraavaksi savon murre kuljettajalta kun pääsee tuoretta Bemaria ajamaan.
Aina ei välttämättä ole kyse statuksesta vaan siitä, että kalliin ja suorituskykyisen auton omistaja turhautuu joutuessaan ajamaan hitaasti. Turhautuminen purkautuu kiihdyttelyinä ja ohituksina, joille ei ole muuta tarvetta kuin purkaa turhautuneisuutta.
Minä olen se takaatuleva joka menee ensin rekan takana kyttivästä ja sen jälkeen siitä rekasta ohitse ajamatta kilpaa kenenkään kanssa. Perustelu mootoripyörän satulasta katsottuna:
Tavoittaessani edellä menevän jonon odotan toki 1 - 3 ohituspaikkaa, Ellei mitään ala tapahtua, menen sitten itse jonon ohitse. Paitsi jos heti suoraan tarjoutuu ohituspaikka joka sopii minulle mutta ei edelläajavalle.
Itsekin tosin ihmettelen miksi hyväkulkuisella ajokilla pitää koskaan ohittaa vaarallisesti? Jos vehkeet kulkee, ei ikinä tarvitse ohittaa huonossa paikassa, koska hyväkin tulee aivan pian. Vaarallinen ohitus osoittaa joko kuljettajan tai ajoneuvon suorituskyvyn vajavaisuuden.
Jos edellämenevä on valinnut toisin, se hänelle suotakoon. Mutta ei kai minun tarvitse ajaa saman rekan perässä koko kesää vain siksi että hänen ostoslistallaan oli iso tavaratila ja monta mukitelinettä?
VT 4 tai VT8 lomaliikenteessä pitkämatkalainen autoilija joskus ohittaa minut reilulla nopeudella. Eikä siinä mitään, antaa mennä kun hyvin kulkee. Hetken kuluttua tavoitan saman auton rekan tai lomamökin takana jonon päässä. Menen saman tien yksi kerrallaan jonosta ohitse enkä ajattele asiaa sen enempää kunnes sama auto tulee taas varttitunnin kuluttua hirmu kyytiä ohitseni. Jatkossa tunnemme jo toisemme ja väistämme toisen ohittaessa.
500 km myöhemmin olemme sitten samalla huoltoasemalla tankilla. Autoilija ehkä ajattelee ajaneensa "kovaa". Minä puolestani tiedän etten ole varmasti käynyt päiväsakkolukemilla kertaakaan edes ohituksessa.
Hyvä kiihtyvyys ei minulle tarkoita holtitonta nopeutta liikenteen seassa, vaan sitä että ohitukseen tarvittava nopeus ilmestyy mittariin "heti". Kaikki ylinopeussakkoni olen ansainnut autolla ja viimeisin niistä on vuodelta 1982.
Ylläolevaan paheksuntaan yhdyn heti, jos se jonon takaa tullut jää kakkosruutuun kykkimään eikä mene ensimmäisessä turvallisessa paikassa myös etummaisesta ohitse, mieluimmin paikassa joka hänen hyväkulkuiselle ajokilleen riittää mutta perhesohvalle ei. Silloinhan hän ei ole vienyt keneltäkään yhtään mahdollisuutta päästä tulpasta ohitse.
Taitaa taas olla kyse siitä, paljonko ylinopeutta kukin ohitustilanteessa on valmis käyttämään. Ei siitä, etteikö ohi pääsisi. Jos sinun mielestä on ok ajaa kovemmalla ylinopeudella kuin ensimmäinen rekan perässä ajava, turha siitä on muita syyttää. On syytä muistaa, että laiton ohituksesi ei tee etuilustasi yhtään hyväksyttävämpää.
Kun 40000 euroa maksaneella autolla joutuu tuhannen euron hintaisen heikkotehoisen romun ohittamaksi, totta kai se ärsyttää.
...
Ajokortti voi toki mennä, ja pankkitiliinkin voi tulla pieni lovi, mutta joskus voitosta on maksettava
...
Eikä aina ole edes kyse ohitetuksi joutumisesta
...
Jo pelkkä romukasan perässä ajaminen ärsyttää, olipa tilanteeseen päädytty miten tahansa.
...
Kalliin auton omistaja haluaa periaatteen vuoksi ajaa romukasan edelle. Hän ei siedä haistella sen pakokaasuja.
En osaa ymmärtää tuota ylläolevaa?????
Miten voi "joutua ohitetuksi"? Miten voi voittaa ellei toinen edes tiedä kisan olevan käynnissä?
Onko jonon ensimmäisenä ajava auto ja kuljettaja paras? Entä jos samalla tiellä 247 km edempänä joku on edellä? Kannattaako pysäköidä autonsa tien loppupäähän ollakseen varmasti voittaja koko päivän?
Kyllä minuun suhtaudutaan mielestäni aivan samalla tavoin riippumatta siitä ajanko uudella vai vanhalla autolla.
Ohittaminen on hyvä keino välttää törmäämästä hitaammin ajavan perään, ei muuta.
Jos koneen tai kuskin nopeutta mahtuu esittelemään liikenteen seassa, on molempia säälittävän vähän. Oikeasti nopeat näkee aikakortista.
Jos sinun mielestä on ok ajaa kovemmalla ylinopeudella kuin ensimmäinen rekan perässä ajava, turha siitä on muita syyttää. On syytä muistaa, että laiton ohituksesi ei tee etuilustasi yhtään hyväksyttävämpää.
En minä syyttänyt ketään. Päinvastoin, jonon ohittajaa syytettiin ja siihen minä vastasin.
Muok: Jos luet postini uudelleen, huomaat sieltä varmaan muutaman kohdan jotka osoittavat ylinopeustoleranssini aika pieneksi. (vain omalta osaltani koska en ole poliisi)
Jos edelläni ajava ei mene mutta minä menen, niin missä se etuilu tapahtui?
Koska jokainen ohitukseni ja kaikki muukin ajamiseni siinä välissä 28 vuoden ajalta ovat kelvanneet poliisille, en jaksa olla kovin huolissani myöskään ohituksen mahdollisesta laittomuudesta.
Omien valintojen seurauksena eri kuljettajilla on eri määrä turvallisia ohituspaikkoja ja omien valintojensa seurausten kanssa olisi hyvä oppia elämään.
Jos edelläni ajava ei mene mutta minä menen, niin missä se etuilu tapahtui?
Ensimmäinen ohituspaikka on niin lyhyt, että rekan perässä ensimmäisenä ajava toteaa sen liian tiukaksi, mutta sinulle se riittää. Ohitat henkilöauton, muttet rekkaa. Tulee seuraava ohituspaikka, jolloin alunperin ensimmäisenä ollut menisi rekasta ohitse, mutta koska sinä oletkin jo rekan perässä, ei se ohituspaikka enää tälle riitäkään. Vain sinä pääset rekasta ohi, koska molempien yhtäaikainen ohitus vaatisi taas huomattavasti enemmän tilaa.
Tätä tarkoitin sillä, että jokaisella on oma käsitys riittävästä ohituspaikasta. Jos sinun mielestä pienempi rako riittää, ei se tarkoita sitä, että toinen hukkaisi ohituspaikkansa. Tämän mielestä sinä saatat ohittaa aivan liian ahtaissa väleissä. Ja kaiken lisäksi etuilla jonossa.
Eiköhän kukin mene ohi silloin kun aiheelliseksi katsoo. Yleensä nopeammat ohittavat hitaammat. Hitaammat voivat halutessaan helpottaa ohitusta huomattavasti, pakko se ei ole. Vain ohituksen haittaaminen esim. nopeutta lisäämällä on kiellettyä.
Jos edelläni ajava ei mene mutta minä menen, niin missä se etuilu tapahtui?
Ensimmäinen ohituspaikka on niin lyhyt, että rekan perässä ensimmäisenä ajava toteaa sen liian tiukaksi, mutta sinulle se riittää. Ohitat henkilöauton, muttet rekkaa. Tulee seuraava ohituspaikka, jolloin alunperin ensimmäisenä ollut menisi rekasta ohitse, mutta koska sinä oletkin jo rekan perässä, ei se ohituspaikka enää tälle riitäkään.
Tätä tarkoitin sillä, että jokaisella on oma käsitys riittävästä ohituspaikasta. Jos sinun mielestä pienempi rako riittää, ei se tarkoita sitä, että toinen hukkaisi ohituspaikkansa. Tämän mielestä sinä saatat ohittaa aivan liian ahtaissa väleissä. Ja kaiken lisäksi etuilla jonossa.
Jos noin käy, niin silloin olen todella vienyt tilan edelläni ajaneelta. Vaikkei se laitonta olekaan, niin epäkohteliasta kuitenkin.
Siksi katsonkin ensin meneekö se edelläajava vai ei. Yleensä mittailen ohituspaikkoja oman autoni vaatimattomaan kulkuun nähden. Aivan varmasti minulle tässä toiselle sopivan ohituspaikan arvioinnissa tulee virheitä.
Näitä arvoita menee pieleen molemmin päin. Autoilijan on vaikea arvioida tonniluokan pyörän kiihtyvyyttä, joten ahtaalta näyttävä ohitus ei välttämättä aina ole sitä ja rajulta näyttävä ja kuulostava kiihdytys saattaa jättää tehoreserviä vielä paljonkin käyttämättä.
En suinkaan paheksu ellei edelläni ajava ohita. Kyse on valinnasta jossa ei saa erehtyä kertaakaan elämässään. Mutta en myöskään koe etuilevani käyttäessäni ohituspaikkoja jotka eivät hänelle kelpaa. Aika pian siinä takana näkee ainkin sen mihin tilaan edellämenevä ei ehdi.
Ja NYT tullaan takaisin threadin aiheeseen: Myönnän säätäväni ylläolevaa ohitanko vai odotan ja katson -valintaani automallin mukaan ja siitä tulee toisinaan ylläreitä
Ensimmäinen ohituspaikka on niin lyhyt, että rekan perässä ensimmäisenä ajava toteaa sen liian tiukaksi, mutta sinulle se riittää. Ohitat henkilöauton, muttet rekkaa. Tulee seuraava ohituspaikka, jolloin alunperin ensimmäisenä ollut menisi rekasta ohitse, mutta koska sinä oletkin jo rekan perässä, ei se ohituspaikka enää tälle riitäkään. Vain sinä pääset rekasta ohi, koska molempien yhtäaikainen ohitus vaatisi taas huomattavasti enemmän tilaa.
Olisiko parempi ettei kukaan ohita pariin ohituspaikkaan, kun pitäisi katsella aikooko se jonon kärjessä oleva ohittaa, joka ei selkeästi ilmaise ohitusaikeitaan esim. kyttäämällä ohituspaikkaa. Siinä vaiheessa kun se sitten huomaakin ohituspaikan, on jo pari ohituspaikkaa mennyt, ja siinäkin ohituspaikassa jo pari autoa olisi ehtinyt ohi.
Liikenteessä jotain pitää kuitenkin ottaa itse, jos aikoo edetä. Ei se suju jos kaikki vaan odottaa ja odottaa ja kumartaa että sinä ensin eikä mitään tapahdu.
Olisiko parempi ettei kukaan ohita pariin ohituspaikkaan, kun pitäisi katsella aikooko se jonon kärjessä oleva ohittaa, joka ei selkeästi ilmaise ohitusaikeitaan esim. kyttäämällä ohituspaikkaa.
Heti aluksi täytyy sopia, millä pelisäännöillä ajetaan. Jos hyväksytään laittomuudet, on keskustelua turha tästä pidemmälle jatkaa. Kukin tehköön kuten parhaakseen katsoo. Mutta ei sitten kannata valitella liikenteen sujumattomuutta, muiden itsekkyyttä jne.
Siinä vaiheessa kun se sitten huomaakin ohituspaikan, on jo pari ohituspaikkaa mennyt, ja siinäkin ohituspaikassa jo pari autoa olisi ehtinyt ohi.
Riippuu siitä, kenen käsityksen mukaan asiaa arvioidaan. Joku toinen voisi sanoa, että vältyttiinpähän parilta vaaratilanteelta. Liikenteessä huomaa, että käsitys hyvästä ohituspaiksta vaihtelee aika tavalla kuljettajien kesken.
Eli ei nämä ole yksiselitteisiä asioita. Kunhan vain katsoo asiaa ilman minä-asennetta.
Kun status joillekin vaikuttaa, pahimmillaan jopa syntyy mielikuvia haastamisesta yms. asioista, sanokaa nyt sitten, että miten suhtaudutte esimerkiksi tumman harmaaseen vm. 2006 Corolla farkkuun maantiellä? Suhtaudutteko pelonsekaisella kunnioituksella tilaa antaen vai kiilaatteko moisen romuläjän sivuun? Vai jotain siltä väliltä? Ja millä autolla itse ajatte (oman auton status), eli mikä asetelmalma mainitsemanne käytöksen saa aikaan?
Mitä se auton status vaikuttaa? Ei mitään. Kaikki on kyllä siellä korvien välissä. Jos sinne se status vaikuttaa, niin oma on murheensa. Säälittävää!
Samaa mieltä. Statuksenkin voi käsittää kovin monella tavalla. Jossain hiljattain tehtiin tutkimus, jonka mukaan nykyään pienten ja taloudellisten autojen statusarvo on jopa korkeampi kuin perinteisesti statusta omaavien isojen ja kalliiden.
Kun status joillekin vaikuttaa, pahimmillaan jopa syntyy mielikuvia haastamisesta yms. asioista, sanokaa nyt sitten, että miten suhtaudutte esimerkiksi tumman harmaaseen vm. 2006 Corolla farkkuun maantiellä?
Lähes aina cruise päällä, joten ohitustarve tulee edelläajavan tavoittamisesta eikä auton merkistä.
"Nopean" auton vuoksi saatan hetkeksi napsauttaa cruisea alemmas, "hitaan" vuoksi painan lisää ja menen ohi saman tien. Ja tässä ei ole auton hinnalla mitään tekemistä. Tonnin Bemari + takasiipi on pomminvarma "nopea" auto tässä mielessä. Antaa nuorison mennä kun hyvin kulkee.
Tonnin Bemari tai Calibra karvanopin on myös pysäköitäessä luottoauto. Harrasteauton vieressä ei tule kylkiin kolhuja.
Koska Corolla on normiauto, se ei voi olla hidas eikä nopea eikä millään muullakaan tavoin poikkeava, vaan neutraali. Sen viereen ei kuitenkaan pysäköidä mikäli takapenkillä on turvaistuin. Ei ainakaan vanhaa hyväkuntoista autoa.
Jos on pimeää, menen ohitse oli edessä mitä tahansa. Sen jälkeen ohitettu nostaa nopeuttaan ja seuraa kaupunkiin saakka, koska minun autossani on Suomen syksyyn soveltuvat valot, mutta ohitetussa ei.
Uudehkon mukavan auton ratin takana ei osaa ärsyyntyä siitä että joku sijoittaa rahansa järkevämmin kuin autoon. Vanhaa autoa ajaessa tuntuu mukavalta kun ihmiset näyttävät katsovan vanhaa siistiä tiiliskiveä hyväksyvin ilmein.
Uutta hienoa autoa katsellessa tulee mieleen, että toivottavasti kuljettaja pitää hyvää huolta ehkä seuraavasta autostani.
Kyllähän status vaikuttaa. Kuten olen sanonut, vetestä ei tahdo kukaan mennä ohi (miksi?). Toisaalta sitten ne reikäpäät, jotka osuvat kohdalle ovatkin sitten astetta häiriintyneempää sorttia.
Mini Cooper S sen sijaa - kuten olen sanonut - on oikea idioottimagneetti. Todellinen Calibramiehen kauhu. Näiden pitää jokaisissa valoissa haastaa. Itseäni ei kiinnosta. Samoin pienemmillä premium-kipoilla (3, A4, S60 jne.) ajavat pitävät miniä punaisena vaatteena. En ymmärrä.
HHietalahti:
Miksi et mene ohi "nopeasta" autosta samalla tavoin kuin "tavallisesta" autosta?
Mitä se auton status vaikuttaa? Ei mitään. Kaikki on kyllä siellä korvien välissä. Jos sinne se status vaikuttaa, niin oma on murheensa. Säälittävää!
Noin on helppo sanoa keskimääräistä statuksellisemmalla autolla ajavan, mutta mielipiteelläsi ei ole mitään perusteita.
Se on vaan ihan faktaa, että kun autoilijat liikenteessä joutuvat tekemään päätöksiä mennäkö jonkun auton eteen vai taakse, status astuu monen kohdalla peliin päätöksenteossa. Toisilla se status vaikuttaa enemmän ja toisilla vähemmän joko leppoisan asenteen tai ennakkoluuloja korjaavan aktiivisen tilanneseurannan vuoksi. Lienee jokaiselle itsestään selvää, että on helpompi yrittää laiskasti liikkuvan auton maineessa olevan eteen kuin vähän ripeämmän. Tämä sitten heijastuu myös tilanteisiin tai auton maineen vastaisesti ajaviin, joissa ei ole mitään tarvetta päästä sen laiskan auton eteen, tai jossa oikeasti olis syytä päästä kovemman auton maineessa olevan eteen.
Ensimmäinen ohituspaikka on niin lyhyt, että rekan perässä ensimmäisenä ajava toteaa sen liian tiukaksi, mutta sinulle se riittää. Ohitat henkilöauton, muttet rekkaa. Tulee seuraava ohituspaikka, jolloin alunperin ensimmäisenä ollut menisi rekasta ohitse, mutta koska sinä oletkin jo rekan perässä, ei se ohituspaikka enää tälle riitäkään. Vain sinä pääset rekasta ohi, koska molempien yhtäaikainen ohitus vaatisi taas huomattavasti enemmän tilaa.
Onneksi joillakin on taito kertoa yhdessä kappaleessa asia, joka minulta vaatisi kokonaisen sivun.
Juuri tuosta on kyse.
Jos on ajellut pari sataa kilometriä tiettyä tavoitenopeutta hitaampia autoja välillä ohitellen, ja perille on matkaa vielä toinen mokoma, hidaste voi tulla yllättäen takaa päin - eikä edestä päin. Ja tämä hidaste on "luksusauto". Kun se ilmestyy taustapeiliin, matkaan voi tulla mutkia.
Jos luksusauto ilmestyy taustapeiliin normaalissa ajotilanteessa tyhjällä tiellä, se ei ole ongelma. Se saavuttaa, ohittaa ja menee menojaan. Siitä ei tarvitse välittää. Mutta jos luksusauto ilmestyy taustapeiliin silloin, kun vanha ruosteauto - jonka kuljettajan näkökulmasta (vaikka omat autoni eivät pahasti ruosteessa olekaan) tämä mielipide on kirjoitettu - kärkkyy rekan perässä sopivaa ohitustilannetta, asetelma on ruosteauton kuljettajan kannalta epämukava. Ensinnäkään hän ei tiedä, onko luksusauton tavoitenopeus pienempi vai suurempi kuin hänen oma tavoitenopeutensa. Luksusauto saavutti hänet silloin, kun hän ajoi rekan takia tavallista hitaammin. Olisiko se saavuttanut hänet, jos hän olisi ajanut tyhjän tien tavoitenopeuttaan. Tämä selviää aikanaan, mutta se voi selvitä liian myöhään.
Luksusauton kuljettaja näkee edessään ruosteauton ja sen edessä rekan. Hän ei tiedä ruosteauton tavoitenopeutta, mutta jos auto on vanha tai vaikka uudempikin Nissan Micran tyyppinen "naisten auto", hän olettaa sen ajavan hitaasti. Niinpä hän päättää "hoidella" henkilöauton ja rekan heti kun tulee sopiva tilaisuus. Koska hänen autonsa kiihtyy hyvin, henkilöauton ohittaminen ei kovin suurta suoranpätkää vaadi. Jos suora on pitempi, samalla voi hoidella rekankin.
Ruosteauton kuljettajan tilanne on siinä mielessä ikävä, että hän tietää tulevansa todennäköisesti ohitetuksi ennen kuin hän saa tilaisuuden ohittaa rekan. Onhan henkilöauton ohituspaikkoja enemmän kuin pitkän rekan ohituspaikkoja. Hänen ainoa pelastuksensa on se, että hän laskee riskirajaa ja painelee rekan ohitse puoliväkisin kunhan paikka on edes välttävä. Ja ohitukseen hänen on lähdettävä heti eikä viidestoista päivä, sillä luksusauto kärkkyy hänen takanaan. Asetelma kehittyy ikävällä tavalla kohti kilpailutilannetta, vaikka ruosteauton kuljettaja ei mitään kilpailua haluaisikaan.
Luksusauton kuljettajasta riippuu, miten tilanne kehittyy. Jos hän kokee loukkauksena sen, että ruosteauto lähtee ohittamaan rekkaa ensiksi ja sotkee siten hänen suunnitelmansa, hän voi yrittää kostaa loukkauksen. Hän ei ehkä ohita ruosteautoa, vaan ainoastaan ärhentelee sen perässä näyttääkseen, että hän pystyisi ohittamaan, jos haluaisi. Hänelle kyseessä on leikki ja kiusoittelu. Ruosteauton kuljettaja sen sijaan joutuu painamaan kaasua varpaat valkoisena ja miettimään kädet vapisten ja sydän pamppaillen miten tilanteesta selviäisi kunnialla. Asetelma on stressaava. Luksusauto saattaa hiillostaa hänen perässään kymmenien kilometrien matkan ja ehkä lopulta ohittaa hänet pelkästään näyttääkseen, että se on mahdollista. Jokainen rekan taakse juuttuminen merkitsee ruosteauton kuljettajalle uutta stressaavaa tilannetta.
Ymmärrän kyllä tilanteen myös luksusauton kuljettajan näkökulmasta. En ole itsekään koko ikääni ajanut alle tuhannen euron autoilla.
Moottoripyörien ohittelua en koe kovin ongelmallisena asiana, sillä ne tulevat, ohittavat ja menevät. Sen sijaan koen ongelmallisena sen, jos minun pitäisi ohittaa moottoripyörä. Kirjoitin tästä ja vähän muustakin "liikennepsykologiasta" jutun tälle foorumille, mutta jutusta tuli oman asteikkonikin perusteella liian pitkä. Niinpä siirsin sen erääseen yhdentekevään blogiin, jonne kerään foorumeilta yli jääneitä tekstejä. Jos kiinnostaa... (teksti on siis alunperin tarkoitettu tänne)...
Miksi et mene ohi "nopeasta" autosta samalla tavoin kuin "tavallisesta" autosta?
Tilannehan oli se, että saavutin jostain syystä "blokattuna" olevan
"nopean" auton.
Ajan yleensä hieman hitaammin kuin "nopeat" autot, joten jos menen heti ohitse, olen suurella todennäköisyydellä pian hänen tiensä tukkona. Jos arvaan oikein, selvitään neljän ohituksen sijasta kahdella.
Jos saavutan yksinäisen kulkijan, ei ajoneuvon mallilla ole merkitystä. Menen ohitse saman tien, olipa Vette tai Verraari.
Jos tilaa ohitukseen on paljon, kallis auto hyökkää romuauton perään ja lähtee myös ohittamaan hitaampaa autoa. Ja tässä tilanteessa alkaa kisa. Kummankin auton nopeus kiihtyy 145 kilometriin tunnissa, kunnes kallis auto vähitellen luovuttaa ja hidastaa nopeutensa taas normaaliin matkavauhtiinsa eli alle 120 kilometriin tunnissa.
Miksi ihmeessä ohitustilanteesta syntyisi KISA? Kuinka pahasti pitää kuskilla viirata päässä, oli romuautolla tai millä tahansa liikkeellä, että lähtee estämään jonkun ohituksia?
Tiedän kokemuksesta että näitä avohoitopotilaita löytyy vaikka kuinka paljon jotka ovat niin hulluja että alkavat kiihdyttää, estää ohitusta, sulkevat edelläolevan turvavälin estääkseen kaistallepaluun tms. kun joku lähtee ohittamaan. Mutta enpä ole mainitsemasi stoorin kaltaisia tilanteita nähnyt juuri koskaan. Jatkuvasti näkee sen että reilumpaa matkavauhtia ajava kun lähtee ohittamaan ihan rutiininomaisesti niin joku sekopää lähtee sitten kiihdyttämään. Eikä sillä ole mitään merkitystä millaiset autot eri osapuolilla on, olen nähnyt samaa touhua tilainteissa joissa ohitettavana ja ohittajana on autoja laidasta laitaan.
Yhteistä on vain se että nämä estelijät/'kisaajat'/hullut vaarantajat ovat täysin sairaita.
Jos ymmärsin oikein niin sinä et tarkoita omalla kohdallasi em. kaltaista kisaamista, mutta on selvää että sitä tapahtuu paljon Suomessa. Sitä ei todellakaan haluaisi omalle kohdalleen, mutta sitä tapahtuu silti aivan liian usein.
--------
Viimeisin temppu mikä itselle tulee mieleen oli kun ajoin normaalisti maantiellä ja saavutin muutaman auton jonon joka selvästi ajoi vain tasaista omaa tahtiaan. Jonossa oli mukana vanha urheilullinen japsivehje (joku 90-luvun JDM Lexus kai) jossa tiedän olevan jonkun verran tehoa. Näki jo saavutettaessa että siinä autossa herättiin kun näkivät minun lähestyvän.
Heti kun olin ohittanut hänet niin sitten alkoi tietenkin performanssi: hän ohitti tietenkin heti perään minut aivan hirveällä kiihdytyksellä, ja jatkoi koko jonon ohi ja pitkälle siitäkin. Ja eiku TIETENKIN sitten jäi sen jälkeen junnaamaan taas entiseen tahtiin. Kun olin itsekin ohittanut lopun jonon jossa tuo japsi oli rauhassa alunperin ajanut, niin entistä matkavauhtia ajaen saavutin taas pian tuon japsin.
Siinä sitten vaan miettimään että mitä joutuu seuraavaksi todistamaan kun halusin jatkaa pitkää matkaani omaan tahtiin ja hän ajoi, kuten ennen minun näkemistään, hitaasti. Sanomattakin on selvää että heti kun lähdin taas ohitukseen niin hän painoi taas menemään aivan sekopäisen lujaa. Samalla saavutettiin taajama-alue (ja jalankulkijoita tien reunalla), mutta koska hänellä oli järjetön näytös kesken niin hän vain painoi minkä kiposta lähti, loiva mutka ei siinä vauhdissa ollutkaan enää niin loiva ja sitten hän osui sen lisäksi vielä tien heittoon joka sai auton heittelehtimään hieman ja hän melkein menetti hallinnan. Taajaman läpi ajaessa vielä kun hän lähti risteyksessä kääntymään niin piti pistää pyörät vähän sutaisemaan...
Missäs niitä jonotusnumeroita jaellaan?
Eiköhän kukin mene ohi silloin kun aiheelliseksi katsoo. Yleensä nopeammat ohittavat hitaammat. Hitaammat voivat halutessaan helpottaa ohitusta huomattavasti, pakko se ei ole. Vain ohituksen haittaaminen esim. nopeutta lisäämällä on kiellettyä.
Miksi ihmeessä ohitustilanteesta syntyisi KISA? Kuinka pahasti pitää kuskilla viirata päässä, oli romuautolla tai millä tahansa liikkeellä, että lähtee estämään jonkun ohituksia?
Riippuu mitä kisalla ja ohituksen estämisellä tarkoitetaan. Selvät tapaukset ovat tietysti selviä tapauksia, mutta joistakin tapauksista eri osapuolilla voi olla erilainen näkemys.
Tieliikennelain pari kohtaa ansaitsevat lähemmän tarkastelun.
Ohittaminen on kiellettyä...
4) edellä ajavan osoitettua suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen
Näyttää selvältä, mutta tulkintaeroja voi silti olla.
Kohta 4 antaa ymmärtää, että suuntamerkin paneminen päälle ennen ohitusta on osoitus siitä, että kuljettaja a i k o o ohittaa. Kun vilkku syttyy, onko siis kyseessä aikomus vai jo aloitettu ohitus. Lakitekstistä voisi päätellä, että kyseessä on vasta aikomus, ja että ohittaminen alkaa vasta, kun auto aloittaa kaistan vaihtamisen. Vilkulla voi siis joka tapauksessa estää takaa tulevan ohituksen.
Mitä tarkoittaa kohdassa viisi mainittu takaa tulevan auton aloitettua ohituksen? Jos kohdassa neljä mainitaan, että vilkun sytyttäminen osoittaa vasta aikomusta ohittaa, riittääkö takaa tulevan vilkun syttyminen estämään edessä ajavaa lähtemään ohitukseen? Pitääkö takana ajavan alkaa oikeasti toteuttaa ohitustaan eli siirtyä kohti viereistä kaistaa ennen kuin ohituksen voidaan katsoa alkaneen?
Tähän kysymykseen liittyy vielä seuraavakin tieliikennelain kohta:
Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta.
Tässä puhutaan havaitsemisesta.
Tänä saattaa tuntua hiusten halkomiselta, mutta mikä on tilanne silloin, kun vilkkuvalot syttyvät yhtä aikaa. Takana oleva ei saa lähteä ohittamaan, koska edellä ajava on osoittanut vilkulla aikovansa myös ohittaa. Mutta edessä ajava ei saa myöskään lähteä ohittamaan, koska takana ajava on aloittanut ohituksen - näin siis, mikäli jo pelkkä vilkun sytyttäminen katsotaan ohituksen aloittamiseksi. Jotta tähän tilanteeseen tulisi jokin selvyys, on tiedettävä, kumman asema on vahvempi.
En tiedä, miten tämä virallisesti tulkitaan, mutta vaikuttaisi siltä, että edellä ajava on etuoikeutetussa asemassa. Hänen kohdallaan nimittäin jo pelkkä vilkun sytyttäminen lakitekstin mukaan estää takana tulevaa lähtemään ohitukseen. Sen sijaan hänen täytyy huomioida takana tuleva vasta, jos se on aloittanut ohituksen. Ja havaitsemisestakin puhutaan.
Raukeaako ohitusaikomuksen osoittaminen heti, kun suuntamerkki sammutetaan. Näinhän yleensä tehdään jos aiotusta ohituksesta ei tulekaan mitään? Voiko takana ajava hyökätä samalla hetkellä ohitukseen, kun edellä ajava sammuttaa vilkkunsa?
En jaksa kelata lakeja ja ennakkotapauksia läpi tätä asiaa selvittääkseni. Olipa asia miten tahansa, maantiellä ei ole mittaria, joka mittaisi, minkä auton vilkkuvalo on syttynyt 0,1 sekuntia aikaisemmin tai myöhemmin, joten tulkintatilanteita tulee väkisin. Ja kiistatilanteita. Edellä ajava voi olla sitä mieltä, että hän osoitti aikomuksensa ensiksi ja oli siten oikeutettu ohittamaan ensiksi. Takana ajava voi olla sitä mieltä, että hän oli jo lähtenyt ohittamaan, joten edellä ajava ei olisi saanut lähteä ohittamaan hänen edestään. Kuka näistä asioista voi enää jälkeen päin tietää?
Koska itse teen erilaisia huolimattomuus- ja tarkkaavaisuusvirheitä liikenteessä ja muuallakin, olen erittäin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen myös muiden tekemiä virheitä kohtaan, varsinkin jos ne eivät näytä olevan pahantahtoisia. Ohitustilanteissakin on tapahtunut kaikenlaista, ja monesti olen vain naureskellut tapahtumille, vaikka niihin olisi liittynyt potentiaalista vaaraakin. Ollessani ohittamassa jotain henkilöautoa ja samalla kertaa sen edellä ajavaa rekkaa, henkilöauto on yhtäkkiä saattanut lähteä itsekin ohittamaan rekkaa kuljettajan ilmeisesti lainkaan huomaamatta, että häntä jo ohitetaan. Onneksi olen aika nopea reagoimaan, joten tällaisista tilanteista on selvitty säikähdyksellä. Hiekka on vain pöllynnyt, kun olen väistänyt pientareelle, ja tässä vaiheessa toisen auton kuljettajakin on yleensä huomannut, että on parasta palata pikaisesti omalle kaistalle. Kun törmäysvaara on ollut ohi, olen painanut kaasua ja jatkanut ohitusta. Mieleeni ei nyt tule tapausta, jossa olisin keskeyttänyt tällaisesta syystä ohituksen, mutta on niitäkin voinut olla. Kaikenlaistahan tapahtuu. Olen siis vain naureskellut näille tapauksille ja muistellut toisen auton kuljettajan kauhunsekaista ilmettä hänen tehdessään väistöliikettä. Minulla ei ole varaa moittia toisia erehdyksistä, kun itsekin teen niitä. Tekeville sattuu.
Selkeitä ohituksen estämisyrityksiäkin on ollut. Ensimmäisiä mieleeni tulevia on se, kun Kaipolan tehtaiden edustusauto, musta Chrysler New Yorker, esti ohitusyritykseni ollessani ajamassa Saab 99 -autolla kotiin eräällä armeijan lomalla. Ajoin talvikelillä yli 120 kilometrin tuntinopeutta Chryslerin vierellä, mutta en päässyt ohi vaan jouduin palaamaan takaisin omalle kaistalleni. Edustusauton kuljettaja nimittäin kiihdytti vauhtia ja näytti mihin V8 pystyy.
Uusin samanlainen tapaus sattui... sanotaan varmuuden vuoksi yli viisi vuotta sitten, jolloin mahdollinen törkeä liikenteen vaarantamiseni on jo vanhentunut... eräällä lentokoneiden varalaskupaikalla, jolle saapuessani lähdin ohittamaan edelläni ajanutta vanhaa Toyota Corollaa. Auto oli ajanut ennen lentokenttää nopeusrajoituksen sallimaa vahtia hitaammin, joten pidin ohitusta pelkkänä läpihuutojuttuna. Mutta Toyotan kuljettaja oli toista mieltä. Ohitusmatka alkoi yllättäen kasvaa aiottua pidemmäksi, sillä Toyota kiihdytti vauhtia samalla kuin minäkin. Ohituksesta tuli siis Toyotan ja Nissanin kilpailu. Tietenkin minun olisi pitänyt keskeyttää ohitus, vaikka olin jo Toyotan rinnalla. Mutta ohitustilanteessa on tottunut siihen että, ellei muita autoja tule vastaan, ohitus viedään loppuun. Ja niin se vietiin. Nissan kulki kovempaa kuin Toyota.
Lentokoneiden varalaskupaikan päässä, jolloin olin jo saavuttanut säällisen etumatkan Toyotaan, ajoin parkkipaikalle ja annoin Toyotan mennä menojaan. Kun lähdin sen perään ja seurailin kauempana, kuinka kovaa se ajaa, sen nopeus oli hitaampi kuin olisi ollut oma tavoitenopeuteni, jos olisi ajanut Toyotan edellä. Ajelin siis itseäni hitaamman Toyotan perässä seuraavat kymmenet kilometrit. Ei tämä asia kauheasti haitannut. Mietiskelin vain huvittuneena, että en ole ainoa maantiellä liikkuva hullu. Yksi hullu ei ole vielä vaarallinen, mutta kun kaksi samanlaista kohtaa, voi tulla ikävää jälkeä.
Missäs niitä jonotusnumeroita jaellaan?
Eiköhän kukin mene ohi silloin kun aiheelliseksi katsoo. Yleensä nopeammat ohittavat hitaammat. Hitaammat voivat halutessaan helpottaa ohitusta huomattavasti, pakko se ei ole. Vain ohituksen haittaaminen esim. nopeutta lisäämällä on kiellettyä.
Näin.
Moottoritiellä pääpiirteissään jokainen ajaa omaa tavoitenopeuttaan, jos tilaa on. Aika vähässä on muunlainen käytös.
Mutta taajamien liepeillä tapaa enemmän sellaista käytöstä, että joku autoilija on vaan päättänyt, mitä autoja nopeammin hän ajaa ja mitä hitaammin. Muiden autojen nopeus siis vaikuttaa hänen ajamiseensa. Jos ajan vääränlaisella autolla, jonkunlaiset autoilijat ajavat aina vähän kovempaa pysyäkseen edelläni. Oli tavoitenopeuteni sitten 0, 5 tai 15 yli rajoituksen. Sopivalla autolla ne alistuisivat ja pysyisivät suosiolla perässä.
Mutta minkäs sille teet, että yrittävät eteen. Kilpaakaan ei voi ajaa kun nopeudet siinä tpaauksessa nousisivat lompakon ja kortin päälle käyviksi. Sen tilanteen kanssa on vaan elettävä. Asiaan on vain sopeuduttava, ja jollain kierolla tavalla noiden arvojärjestysajelijoiden hiillostaminen on ihan mukavaa puuhaa. Peilistä näkee että stressitaso nousee ja otsasuoni pullistuu, kun yrittävät puolustaa paikkaansa.
Missäs niitä jonotusnumeroita jaellaan?
Eiköhän kukin mene ohi silloin kun aiheelliseksi katsoo. Yleensä nopeammat ohittavat hitaammat. Hitaammat voivat halutessaan helpottaa ohitusta huomattavasti, pakko se ei ole. Vain ohituksen haittaaminen esim. nopeutta lisäämällä on kiellettyä.
Näin.
Laki ei ohitusjärjestykseen ota kantaa. Mutta aina joskus jonotusnumeroita jaetaan sujuvuutta peräänkuuluttavien kuskien puheissa. Kun tällainen tulee johossa ohitetuksi, alkaa valitus siitä, kuinka yhteispeliä ei osata ja jonossa vain vaihdellaan paikkaa.
Ei välttämättä ole vain kuskeja, jotka jäävät rekan perään junnaamaan. On myös kuskeja, joiden käsitys turvallisesta ja laillisesta (=hyväksyttävän lain rikkomisen suuruudesta) ohituspaikasta vaihtelee suuresti. Se väistämättä synnyttää keskustelua etuilusta ja sen aiheellisuudesta.
Laki ei ohitusjärjestykseen ota kantaa. Mutta aina joskus jonotusnumeroita jaetaan sujuvuutta peräänkuuluttavien kuskien puheissa. Kun tällainen tulee johossa ohitetuksi, alkaa valitus siitä, kuinka yhteispeliä ei osata ja jonossa vain vaihdellaan paikkaa.
Minusta koko ongelma liittyy olemattomiin turvaväleihin. Jos turvavälit esim rekkaan pidettäisiin kunnossa riippumatta nopeuksista tai siitä ohitetaanko sitä tai ei, mitään ongelmaakaan ei tässä olisi.
Nykyään ei juuri näe rekan takana ajavaa, joka pitäisi oikeaa turvaväliä, takana tulevasta jonosta nyt puhumattakaan. Tämä koskee sekä ohitusta havittelevia että niitä jotka eivät aio ohittaa. Jos turvallisuus ei kiinnosta, niin luulisi nyt kuitenkin kiireisenkin tajuavan että ohi tuosta on vaikea lähteä ja ei-kiirellisenkin on ikävä ajaa kilometritolkut kurasuihkussa tai lumipöllyssä.
Ilmeisesti on katsottu liikaa formulaa? Tosin siinäkin ohitetaan jarrutuksissa, ei juuri muualla.
Nykyään ei juuri näe rekan takana ajavaa, joka pitäisi oikeaa turvaväliä, takana tulevasta jonosta nyt puhumattakaan. Tämä koskee sekä ohitusta havittelevia että niitä jotka eivät aio ohittaa. Jos turvallisuus ei kiinnosta, niin luulisi nyt kuitenkin kiireisenkin tajuavan että ohi tuosta on vaikea lähteä ja ei-kiirellisenkin on ikävä ajaa kilometritolkut kurasuihkussa tai lumipöllyssä.
Täällä ainakin on kerrottu, kuinka tuossa tilanteessa ohittaja joutuu rikkomaan lakia. Esimerkiksi ohituksesta palatessaan joutuu kiilaamaan muita, kun nämä ajavat liian lyhyin välein.
Ainakaan ensimmäisenä ei siis tule mieleen ohituskieltoja käsittelevä lainkohta.
Luulen, että tuollainen primitiivinen ajattelutapa selittää monta ilmiötä liikenteessä. Risteykset joutuu tukkimaan, koska jono edessä ei liiku eteenpäin. Suojatien eteen ei voi pysähtyä, koska muuten joku täräyttää perään tai ainakin bensaa kuluu liikaa ylimääräisiin pysähdyksiin jne. Kuljettajat ovat hämmästyttävän lahjakkaita löytämään syyn omiin mokiinsa muista. Mutta tuollainen ominaisuus on sisäänrakennettuna ihmisen pääkoppaan. Kai sillä joku itsesuojelutarkoitus on, vaikka liikenteessä se toimiikin tasan päinvastaisesti kuin luonto on tarkoittanut.
Täällä ainakin on kerrottu, kuinka tuossa tilanteessa ohittaja joutuu rikkomaan lakia. Esimerkiksi ohituksesta palatessaan joutuu kiilaamaan muita, kun nämä ajavat liian lyhyin välein.
Tavallaan noin onkin. Koska turvavälit on olemattomat, on valittava sen välillä ohittaako vaiko ei. Käytännössä noilla turvaväleillä on mahdotonta ohittaa hitaastikin etenevää letkaa rikkomatta nopeusrajoitusta, kiilaamatta muita tai sitten molempia.
Näinhän se ei lain mukaan kuitenkaan saisi olla: toisen etenemistä ei saa haitata tai vaarantaa estämällä kunnollinen ja turvallinen ohitus; toisaalta taas ei myöskään saa ohittaessaan vaarantaa muita. Kummankin osapuolen olisi siis syytä katsoa peiliin, ohittajan ja ohitettavan / ohitettavien. Ei ole jonossa ajavien tehtävänä toimia kotipoliiseina määrittelemässä sitä mikä on turvallinen ohitus, heidän pitää hoitaa oma hommansa. Kuten sitten ohittajankin pitää hoitaa omansa.
Luulen, että tuollainen primitiivinen ajattelutapa selittää monta ilmiötä liikenteessä. Risteykset joutuu tukkimaan, koska jono edessä ei liiku eteenpäin. Suojatien eteen ei voi pysähtyä, koska muuten joku täräyttää perään tai ainakin bensaa kuluu liikaa ylimääräisiin pysähdyksiin jne. Kuljettajat ovat hämmästyttävän lahjakkaita löytämään syyn omiin mokiinsa muista.
Suuri osa ihmisen aivotoiminnasta taitaa keskittyä oman sosiaalisen paikan ansaitsemiseen ja puolustamiseen laumassa. Pätee niin töissä kuin liikenteessäkin.
Näinhän se ei lain mukaan kuitenkaan saisi olla: toisen etenemistä ei saa haitata tai vaarantaa estämällä kunnollinen ja turvallinen ohitus; toisaalta taas ei myöskään saa ohittaessaan vaarantaa muita. Kummankin osapuolen olisi siis syytä katsoa peiliin, ohittajan ja ohitettavan / ohitettavien. Ei ole jonossa ajavien tehtävänä toimia kotipoliiseina määrittelemässä sitä mikä on turvallinen ohitus, heidän pitää hoitaa oma hommansa. Kuten sitten ohittajankin pitää hoitaa omansa.
Kun näkee ennen ohittamista, että ohituksesta ei taatusti tule laillinen (mahdollinen kyllä ), niin kuka on se todellinen pässinpää? Ihan taatusti se, joka lähtee ohittamaan. Vaikka muut rikkovat mitä tahansa lakia mitenkä paljon tahansa, niin se ei todellakaan oikeuta itseä rikkomaan lakia sen vuoksi, kun muut niin tekevät. Koko problematiikan ydin on siinä, että ajoipa jono ja muut ihan miten tahansa, niin ohitse ei todellakaan ole PAKKO lähteä.
Kun provosoidaan, niin ei pidä provosoitua. Vaikka muut olisivat ihan millaisia kotipoliiseja tahansa, niin siihen samaan leikkiin ei pidä ryhtyä osalliseksi alkamalla itse temppuilla jollain kummallisella tavalla.
Noinhan se periaatteessa on. Käytännössä joku pääkopan sisäinen mekanismi haittaa tuollaista loogista ajatusten käsittelyä. Eihän joku toinen omalla toiminnallaan voi hallita minua (=estää ohittamisaikeeni). Sehän olisi liian helppo nakki antaa muille valta niiden hallita minua. Se olisi hyvin tuhoisa käyttäytymismalli luonnossa ja siksi kai niin hankala paikka nykyihmiselle. Evoluutio ei vain ole kehittynyt vielä niin pitkälle, että ihminen olisi kadottanut tuollaiset systemit siksi, että nykyään niiden virkaa osittain hoitaa laki.
Sinun kyllä täytyy olla kadonnut identtinen kaksoisveljeni/siskoni. Ihan samanlaisia ajatuksia olen ajatellut yksikseni mutta en ole osannut niitä sanoiksi pukea johtuen kömpelöstä kirjallisesta ja suullisesta ulosannistani. Kerropa vielä mitä mieltä olet EU:sta, Simpsoneista, BB:sta, turvavälien noudattamisesta liikenteessä, homoista sekä Gern-paineilmakompressoireista. Sitten voin olla varma sukulaisuudetsmme ja muistaa sinua testamentissani.
Onhan se täysin varma, että Auton prameus vaikuttaa ajamiseen. Ensin unohtuu vilkun käyttö, sitten turvaväli ja seuraavaksi savon murre kuljettajalta kun pääsee tuoretta Bemaria ajamaan.
SO2001:
Minä olen se takaatuleva joka menee ensin rekan takana kyttivästä ja sen jälkeen siitä rekasta ohitse ajamatta kilpaa kenenkään kanssa. Perustelu mootoripyörän satulasta katsottuna:
Tavoittaessani edellä menevän jonon odotan toki 1 - 3 ohituspaikkaa, Ellei mitään ala tapahtua, menen sitten itse jonon ohitse. Paitsi jos heti suoraan tarjoutuu ohituspaikka joka sopii minulle mutta ei edelläajavalle.
Itsekin tosin ihmettelen miksi hyväkulkuisella ajokilla pitää koskaan ohittaa vaarallisesti? Jos vehkeet kulkee, ei ikinä tarvitse ohittaa huonossa paikassa, koska hyväkin tulee aivan pian. Vaarallinen ohitus osoittaa joko kuljettajan tai ajoneuvon suorituskyvyn vajavaisuuden.
Jos edellämenevä on valinnut toisin, se hänelle suotakoon. Mutta ei kai minun tarvitse ajaa saman rekan perässä koko kesää vain siksi että hänen ostoslistallaan oli iso tavaratila ja monta mukitelinettä?
VT 4 tai VT8 lomaliikenteessä pitkämatkalainen autoilija joskus ohittaa minut reilulla nopeudella. Eikä siinä mitään, antaa mennä kun hyvin kulkee. Hetken kuluttua tavoitan saman auton rekan tai lomamökin takana jonon päässä. Menen saman tien yksi kerrallaan jonosta ohitse enkä ajattele asiaa sen enempää kunnes sama auto tulee taas varttitunnin kuluttua hirmu kyytiä ohitseni. Jatkossa tunnemme jo toisemme ja väistämme toisen ohittaessa.
500 km myöhemmin olemme sitten samalla huoltoasemalla tankilla. Autoilija ehkä ajattelee ajaneensa "kovaa". Minä puolestani tiedän etten ole varmasti käynyt päiväsakkolukemilla kertaakaan edes ohituksessa.
Hyvä kiihtyvyys ei minulle tarkoita holtitonta nopeutta liikenteen seassa, vaan sitä että ohitukseen tarvittava nopeus ilmestyy mittariin "heti". Kaikki ylinopeussakkoni olen ansainnut autolla ja viimeisin niistä on vuodelta 1982.
Ylläolevaan paheksuntaan yhdyn heti, jos se jonon takaa tullut jää kakkosruutuun kykkimään eikä mene ensimmäisessä turvallisessa paikassa myös etummaisesta ohitse, mieluimmin paikassa joka hänen hyväkulkuiselle ajokilleen riittää mutta perhesohvalle ei. Silloinhan hän ei ole vienyt keneltäkään yhtään mahdollisuutta päästä tulpasta ohitse.
Taitaa taas olla kyse siitä, paljonko ylinopeutta kukin ohitustilanteessa on valmis käyttämään. Ei siitä, etteikö ohi pääsisi. Jos sinun mielestä on ok ajaa kovemmalla ylinopeudella kuin ensimmäinen rekan perässä ajava, turha siitä on muita syyttää. On syytä muistaa, että laiton ohituksesi ei tee etuilustasi yhtään hyväksyttävämpää.
SO2001:
En osaa ymmärtää tuota ylläolevaa?????
Miten voi "joutua ohitetuksi"? Miten voi voittaa ellei toinen edes tiedä kisan olevan käynnissä?
Onko jonon ensimmäisenä ajava auto ja kuljettaja paras? Entä jos samalla tiellä 247 km edempänä joku on edellä? Kannattaako pysäköidä autonsa tien loppupäähän ollakseen varmasti voittaja koko päivän?
Kyllä minuun suhtaudutaan mielestäni aivan samalla tavoin riippumatta siitä ajanko uudella vai vanhalla autolla.
Ohittaminen on hyvä keino välttää törmäämästä hitaammin ajavan perään, ei muuta.
Jos koneen tai kuskin nopeutta mahtuu esittelemään liikenteen seassa, on molempia säälittävän vähän. Oikeasti nopeat näkee aikakortista.
Radalle siitä jos kisata pitää, hus, hus!
Herbert:
En minä syyttänyt ketään. Päinvastoin, jonon ohittajaa syytettiin ja siihen minä vastasin.
Muok: Jos luet postini uudelleen, huomaat sieltä varmaan muutaman kohdan jotka osoittavat ylinopeustoleranssini aika pieneksi. (vain omalta osaltani koska en ole poliisi)
Jos edelläni ajava ei mene mutta minä menen, niin missä se etuilu tapahtui?
Koska jokainen ohitukseni ja kaikki muukin ajamiseni siinä välissä 28 vuoden ajalta ovat kelvanneet poliisille, en jaksa olla kovin huolissani myöskään ohituksen mahdollisesta laittomuudesta.
Omien valintojen seurauksena eri kuljettajilla on eri määrä turvallisia ohituspaikkoja ja omien valintojensa seurausten kanssa olisi hyvä oppia elämään.
HHietalahti:
Ensimmäinen ohituspaikka on niin lyhyt, että rekan perässä ensimmäisenä ajava toteaa sen liian tiukaksi, mutta sinulle se riittää. Ohitat henkilöauton, muttet rekkaa. Tulee seuraava ohituspaikka, jolloin alunperin ensimmäisenä ollut menisi rekasta ohitse, mutta koska sinä oletkin jo rekan perässä, ei se ohituspaikka enää tälle riitäkään. Vain sinä pääset rekasta ohi, koska molempien yhtäaikainen ohitus vaatisi taas huomattavasti enemmän tilaa.
Tätä tarkoitin sillä, että jokaisella on oma käsitys riittävästä ohituspaikasta. Jos sinun mielestä pienempi rako riittää, ei se tarkoita sitä, että toinen hukkaisi ohituspaikkansa. Tämän mielestä sinä saatat ohittaa aivan liian ahtaissa väleissä. Ja kaiken lisäksi etuilla jonossa.
Missäs niitä jonotusnumeroita jaellaan?
Eiköhän kukin mene ohi silloin kun aiheelliseksi katsoo. Yleensä nopeammat ohittavat hitaammat. Hitaammat voivat halutessaan helpottaa ohitusta huomattavasti, pakko se ei ole. Vain ohituksen haittaaminen esim. nopeutta lisäämällä on kiellettyä.
Herbert:
Jos noin käy, niin silloin olen todella vienyt tilan edelläni ajaneelta. Vaikkei se laitonta olekaan, niin epäkohteliasta kuitenkin.
Siksi katsonkin ensin meneekö se edelläajava vai ei. Yleensä mittailen ohituspaikkoja oman autoni vaatimattomaan kulkuun nähden. Aivan varmasti minulle tässä toiselle sopivan ohituspaikan arvioinnissa tulee virheitä.
Näitä arvoita menee pieleen molemmin päin. Autoilijan on vaikea arvioida tonniluokan pyörän kiihtyvyyttä, joten ahtaalta näyttävä ohitus ei välttämättä aina ole sitä ja rajulta näyttävä ja kuulostava kiihdytys saattaa jättää tehoreserviä vielä paljonkin käyttämättä.
En suinkaan paheksu ellei edelläni ajava ohita. Kyse on valinnasta jossa ei saa erehtyä kertaakaan elämässään. Mutta en myöskään koe etuilevani käyttäessäni ohituspaikkoja jotka eivät hänelle kelpaa. Aika pian siinä takana näkee ainkin sen mihin tilaan edellämenevä ei ehdi.
Ja NYT tullaan takaisin threadin aiheeseen: Myönnän säätäväni ylläolevaa ohitanko vai odotan ja katson -valintaani automallin mukaan ja siitä tulee toisinaan ylläreitä
Herbert:
Olisiko parempi ettei kukaan ohita pariin ohituspaikkaan, kun pitäisi katsella aikooko se jonon kärjessä oleva ohittaa, joka ei selkeästi ilmaise ohitusaikeitaan esim. kyttäämällä ohituspaikkaa. Siinä vaiheessa kun se sitten huomaakin ohituspaikan, on jo pari ohituspaikkaa mennyt, ja siinäkin ohituspaikassa jo pari autoa olisi ehtinyt ohi.
Liikenteessä jotain pitää kuitenkin ottaa itse, jos aikoo edetä. Ei se suju jos kaikki vaan odottaa ja odottaa ja kumartaa että sinä ensin eikä mitään tapahdu.
Mitä se auton status vaikuttaa? Ei mitään. Kaikki on kyllä siellä korvien välissä. Jos sinne se status vaikuttaa, niin oma on murheensa. Säälittävää!
drive:
Heti aluksi täytyy sopia, millä pelisäännöillä ajetaan. Jos hyväksytään laittomuudet, on keskustelua turha tästä pidemmälle jatkaa. Kukin tehköön kuten parhaakseen katsoo. Mutta ei sitten kannata valitella liikenteen sujumattomuutta, muiden itsekkyyttä jne.
Riippuu siitä, kenen käsityksen mukaan asiaa arvioidaan. Joku toinen voisi sanoa, että vältyttiinpähän parilta vaaratilanteelta. Liikenteessä huomaa, että käsitys hyvästä ohituspaiksta vaihtelee aika tavalla kuljettajien kesken.
Eli ei nämä ole yksiselitteisiä asioita. Kunhan vain katsoo asiaa ilman minä-asennetta.
Kun status joillekin vaikuttaa, pahimmillaan jopa syntyy mielikuvia haastamisesta yms. asioista, sanokaa nyt sitten, että miten suhtaudutte esimerkiksi tumman harmaaseen vm. 2006 Corolla farkkuun maantiellä? Suhtaudutteko pelonsekaisella kunnioituksella tilaa antaen vai kiilaatteko moisen romuläjän sivuun? Vai jotain siltä väliltä? Ja millä autolla itse ajatte (oman auton status), eli mikä asetelmalma mainitsemanne käytöksen saa aikaan?
Nasse:
Samaa mieltä. Statuksenkin voi käsittää kovin monella tavalla. Jossain hiljattain tehtiin tutkimus, jonka mukaan nykyään pienten ja taloudellisten autojen statusarvo on jopa korkeampi kuin perinteisesti statusta omaavien isojen ja kalliiden.
Suhtautuminen asioihin muuttuu, onneksi.
Herbert:
Lähes aina cruise päällä, joten ohitustarve tulee edelläajavan tavoittamisesta eikä auton merkistä.
"Nopean" auton vuoksi saatan hetkeksi napsauttaa cruisea alemmas, "hitaan" vuoksi painan lisää ja menen ohi saman tien. Ja tässä ei ole auton hinnalla mitään tekemistä. Tonnin Bemari + takasiipi on pomminvarma "nopea" auto tässä mielessä. Antaa nuorison mennä kun hyvin kulkee.
Tonnin Bemari tai Calibra karvanopin on myös pysäköitäessä luottoauto. Harrasteauton vieressä ei tule kylkiin kolhuja.
Koska Corolla on normiauto, se ei voi olla hidas eikä nopea eikä millään muullakaan tavoin poikkeava, vaan neutraali. Sen viereen ei kuitenkaan pysäköidä mikäli takapenkillä on turvaistuin. Ei ainakaan vanhaa hyväkuntoista autoa.
Jos on pimeää, menen ohitse oli edessä mitä tahansa. Sen jälkeen ohitettu nostaa nopeuttaan ja seuraa kaupunkiin saakka, koska minun autossani on Suomen syksyyn soveltuvat valot, mutta ohitetussa ei.
Uudehkon mukavan auton ratin takana ei osaa ärsyyntyä siitä että joku sijoittaa rahansa järkevämmin kuin autoon. Vanhaa autoa ajaessa tuntuu mukavalta kun ihmiset näyttävät katsovan vanhaa siistiä tiiliskiveä hyväksyvin ilmein.
Uutta hienoa autoa katsellessa tulee mieleen, että toivottavasti kuljettaja pitää hyvää huolta ehkä seuraavasta autostani.
Kyllähän status vaikuttaa. Kuten olen sanonut, vetestä ei tahdo kukaan mennä ohi (miksi?). Toisaalta sitten ne reikäpäät, jotka osuvat kohdalle ovatkin sitten astetta häiriintyneempää sorttia.
Mini Cooper S sen sijaa - kuten olen sanonut - on oikea idioottimagneetti. Todellinen Calibramiehen kauhu. Näiden pitää jokaisissa valoissa haastaa. Itseäni ei kiinnosta. Samoin pienemmillä premium-kipoilla (3, A4, S60 jne.) ajavat pitävät miniä punaisena vaatteena. En ymmärrä.
HHietalahti:
Miksi et mene ohi "nopeasta" autosta samalla tavoin kuin "tavallisesta" autosta?
Nasse:
Noin on helppo sanoa keskimääräistä statuksellisemmalla autolla ajavan, mutta mielipiteelläsi ei ole mitään perusteita.
Se on vaan ihan faktaa, että kun autoilijat liikenteessä joutuvat tekemään päätöksiä mennäkö jonkun auton eteen vai taakse, status astuu monen kohdalla peliin päätöksenteossa. Toisilla se status vaikuttaa enemmän ja toisilla vähemmän joko leppoisan asenteen tai ennakkoluuloja korjaavan aktiivisen tilanneseurannan vuoksi. Lienee jokaiselle itsestään selvää, että on helpompi yrittää laiskasti liikkuvan auton maineessa olevan eteen kuin vähän ripeämmän. Tämä sitten heijastuu myös tilanteisiin tai auton maineen vastaisesti ajaviin, joissa ei ole mitään tarvetta päästä sen laiskan auton eteen, tai jossa oikeasti olis syytä päästä kovemman auton maineessa olevan eteen.
Herbert:
Onneksi joillakin on taito kertoa yhdessä kappaleessa asia, joka minulta vaatisi kokonaisen sivun.
Juuri tuosta on kyse.
Jos on ajellut pari sataa kilometriä tiettyä tavoitenopeutta hitaampia autoja välillä ohitellen, ja perille on matkaa vielä toinen mokoma, hidaste voi tulla yllättäen takaa päin - eikä edestä päin. Ja tämä hidaste on "luksusauto". Kun se ilmestyy taustapeiliin, matkaan voi tulla mutkia.
Jos luksusauto ilmestyy taustapeiliin normaalissa ajotilanteessa tyhjällä tiellä, se ei ole ongelma. Se saavuttaa, ohittaa ja menee menojaan. Siitä ei tarvitse välittää. Mutta jos luksusauto ilmestyy taustapeiliin silloin, kun vanha ruosteauto - jonka kuljettajan näkökulmasta (vaikka omat autoni eivät pahasti ruosteessa olekaan) tämä mielipide on kirjoitettu - kärkkyy rekan perässä sopivaa ohitustilannetta, asetelma on ruosteauton kuljettajan kannalta epämukava. Ensinnäkään hän ei tiedä, onko luksusauton tavoitenopeus pienempi vai suurempi kuin hänen oma tavoitenopeutensa. Luksusauto saavutti hänet silloin, kun hän ajoi rekan takia tavallista hitaammin. Olisiko se saavuttanut hänet, jos hän olisi ajanut tyhjän tien tavoitenopeuttaan. Tämä selviää aikanaan, mutta se voi selvitä liian myöhään.
Luksusauton kuljettaja näkee edessään ruosteauton ja sen edessä rekan. Hän ei tiedä ruosteauton tavoitenopeutta, mutta jos auto on vanha tai vaikka uudempikin Nissan Micran tyyppinen "naisten auto", hän olettaa sen ajavan hitaasti. Niinpä hän päättää "hoidella" henkilöauton ja rekan heti kun tulee sopiva tilaisuus. Koska hänen autonsa kiihtyy hyvin, henkilöauton ohittaminen ei kovin suurta suoranpätkää vaadi. Jos suora on pitempi, samalla voi hoidella rekankin.
Ruosteauton kuljettajan tilanne on siinä mielessä ikävä, että hän tietää tulevansa todennäköisesti ohitetuksi ennen kuin hän saa tilaisuuden ohittaa rekan. Onhan henkilöauton ohituspaikkoja enemmän kuin pitkän rekan ohituspaikkoja. Hänen ainoa pelastuksensa on se, että hän laskee riskirajaa ja painelee rekan ohitse puoliväkisin kunhan paikka on edes välttävä. Ja ohitukseen hänen on lähdettävä heti eikä viidestoista päivä, sillä luksusauto kärkkyy hänen takanaan. Asetelma kehittyy ikävällä tavalla kohti kilpailutilannetta, vaikka ruosteauton kuljettaja ei mitään kilpailua haluaisikaan.
Luksusauton kuljettajasta riippuu, miten tilanne kehittyy. Jos hän kokee loukkauksena sen, että ruosteauto lähtee ohittamaan rekkaa ensiksi ja sotkee siten hänen suunnitelmansa, hän voi yrittää kostaa loukkauksen. Hän ei ehkä ohita ruosteautoa, vaan ainoastaan ärhentelee sen perässä näyttääkseen, että hän pystyisi ohittamaan, jos haluaisi. Hänelle kyseessä on leikki ja kiusoittelu. Ruosteauton kuljettaja sen sijaan joutuu painamaan kaasua varpaat valkoisena ja miettimään kädet vapisten ja sydän pamppaillen miten tilanteesta selviäisi kunnialla. Asetelma on stressaava. Luksusauto saattaa hiillostaa hänen perässään kymmenien kilometrien matkan ja ehkä lopulta ohittaa hänet pelkästään näyttääkseen, että se on mahdollista. Jokainen rekan taakse juuttuminen merkitsee ruosteauton kuljettajalle uutta stressaavaa tilannetta.
Ymmärrän kyllä tilanteen myös luksusauton kuljettajan näkökulmasta. En ole itsekään koko ikääni ajanut alle tuhannen euron autoilla.
Moottoripyörien ohittelua en koe kovin ongelmallisena asiana, sillä ne tulevat, ohittavat ja menevät. Sen sijaan koen ongelmallisena sen, jos minun pitäisi ohittaa moottoripyörä. Kirjoitin tästä ja vähän muustakin "liikennepsykologiasta" jutun tälle foorumille, mutta jutusta tuli oman asteikkonikin perusteella liian pitkä. Niinpä siirsin sen erääseen yhdentekevään blogiin, jonne kerään foorumeilta yli jääneitä tekstejä. Jos kiinnostaa... (teksti on siis alunperin tarkoitettu tänne)...
http://kaikenlaistakamaa.blogspot.com/
simppa:
Tilannehan oli se, että saavutin jostain syystä "blokattuna" olevan
"nopean" auton.
Ajan yleensä hieman hitaammin kuin "nopeat" autot, joten jos menen heti ohitse, olen suurella todennäköisyydellä pian hänen tiensä tukkona. Jos arvaan oikein, selvitään neljän ohituksen sijasta kahdella.
Jos saavutan yksinäisen kulkijan, ei ajoneuvon mallilla ole merkitystä. Menen ohitse saman tien, olipa Vette tai Verraari.
Jonoa ei aiheuta ensimmäinen hitaasti ajava auto vaan toinen joka jää sen perään vaikka voisi ohittaa nopeusrajoituksen puitteissa?
Tuon perään jää sitten kolmas jne...............
SO2001:
Miksi ihmeessä ohitustilanteesta syntyisi KISA? Kuinka pahasti pitää kuskilla viirata päässä, oli romuautolla tai millä tahansa liikkeellä, että lähtee estämään jonkun ohituksia?
Tiedän kokemuksesta että näitä avohoitopotilaita löytyy vaikka kuinka paljon jotka ovat niin hulluja että alkavat kiihdyttää, estää ohitusta, sulkevat edelläolevan turvavälin estääkseen kaistallepaluun tms. kun joku lähtee ohittamaan. Mutta enpä ole mainitsemasi stoorin kaltaisia tilanteita nähnyt juuri koskaan. Jatkuvasti näkee sen että reilumpaa matkavauhtia ajava kun lähtee ohittamaan ihan rutiininomaisesti niin joku sekopää lähtee sitten kiihdyttämään. Eikä sillä ole mitään merkitystä millaiset autot eri osapuolilla on, olen nähnyt samaa touhua tilainteissa joissa ohitettavana ja ohittajana on autoja laidasta laitaan.
Yhteistä on vain se että nämä estelijät/'kisaajat'/hullut vaarantajat ovat täysin sairaita.
Jos ymmärsin oikein niin sinä et tarkoita omalla kohdallasi em. kaltaista kisaamista, mutta on selvää että sitä tapahtuu paljon Suomessa. Sitä ei todellakaan haluaisi omalle kohdalleen, mutta sitä tapahtuu silti aivan liian usein.
--------
Viimeisin temppu mikä itselle tulee mieleen oli kun ajoin normaalisti maantiellä ja saavutin muutaman auton jonon joka selvästi ajoi vain tasaista omaa tahtiaan. Jonossa oli mukana vanha urheilullinen japsivehje (joku 90-luvun JDM Lexus kai) jossa tiedän olevan jonkun verran tehoa. Näki jo saavutettaessa että siinä autossa herättiin kun näkivät minun lähestyvän.
Heti kun olin ohittanut hänet niin sitten alkoi tietenkin performanssi: hän ohitti tietenkin heti perään minut aivan hirveällä kiihdytyksellä, ja jatkoi koko jonon ohi ja pitkälle siitäkin. Ja eiku TIETENKIN sitten jäi sen jälkeen junnaamaan taas entiseen tahtiin. Kun olin itsekin ohittanut lopun jonon jossa tuo japsi oli rauhassa alunperin ajanut, niin entistä matkavauhtia ajaen saavutin taas pian tuon japsin.
Siinä sitten vaan miettimään että mitä joutuu seuraavaksi todistamaan kun halusin jatkaa pitkää matkaani omaan tahtiin ja hän ajoi, kuten ennen minun näkemistään, hitaasti. Sanomattakin on selvää että heti kun lähdin taas ohitukseen niin hän painoi taas menemään aivan sekopäisen lujaa. Samalla saavutettiin taajama-alue (ja jalankulkijoita tien reunalla), mutta koska hänellä oli järjetön näytös kesken niin hän vain painoi minkä kiposta lähti, loiva mutka ei siinä vauhdissa ollutkaan enää niin loiva ja sitten hän osui sen lisäksi vielä tien heittoon joka sai auton heittelehtimään hieman ja hän melkein menetti hallinnan. Taajaman läpi ajaessa vielä kun hän lähti risteyksessä kääntymään niin piti pistää pyörät vähän sutaisemaan...
FARwd:
Näin.
Putput:
Riippuu mitä kisalla ja ohituksen estämisellä tarkoitetaan. Selvät tapaukset ovat tietysti selviä tapauksia, mutta joistakin tapauksista eri osapuolilla voi olla erilainen näkemys.
Tieliikennelain pari kohtaa ansaitsevat lähemmän tarkastelun.
Ohittaminen on kiellettyä...
4) edellä ajavan osoitettua suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen
Näyttää selvältä, mutta tulkintaeroja voi silti olla.
Kohta 4 antaa ymmärtää, että suuntamerkin paneminen päälle ennen ohitusta on osoitus siitä, että kuljettaja a i k o o ohittaa. Kun vilkku syttyy, onko siis kyseessä aikomus vai jo aloitettu ohitus. Lakitekstistä voisi päätellä, että kyseessä on vasta aikomus, ja että ohittaminen alkaa vasta, kun auto aloittaa kaistan vaihtamisen. Vilkulla voi siis joka tapauksessa estää takaa tulevan ohituksen.
Mitä tarkoittaa kohdassa viisi mainittu takaa tulevan auton aloitettua ohituksen? Jos kohdassa neljä mainitaan, että vilkun sytyttäminen osoittaa vasta aikomusta ohittaa, riittääkö takaa tulevan vilkun syttyminen estämään edessä ajavaa lähtemään ohitukseen? Pitääkö takana ajavan alkaa oikeasti toteuttaa ohitustaan eli siirtyä kohti viereistä kaistaa ennen kuin ohituksen voidaan katsoa alkaneen?
Tähän kysymykseen liittyy vielä seuraavakin tieliikennelain kohta:
Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta.
Tässä puhutaan havaitsemisesta.
Tänä saattaa tuntua hiusten halkomiselta, mutta mikä on tilanne silloin, kun vilkkuvalot syttyvät yhtä aikaa. Takana oleva ei saa lähteä ohittamaan, koska edellä ajava on osoittanut vilkulla aikovansa myös ohittaa. Mutta edessä ajava ei saa myöskään lähteä ohittamaan, koska takana ajava on aloittanut ohituksen - näin siis, mikäli jo pelkkä vilkun sytyttäminen katsotaan ohituksen aloittamiseksi. Jotta tähän tilanteeseen tulisi jokin selvyys, on tiedettävä, kumman asema on vahvempi.
En tiedä, miten tämä virallisesti tulkitaan, mutta vaikuttaisi siltä, että edellä ajava on etuoikeutetussa asemassa. Hänen kohdallaan nimittäin jo pelkkä vilkun sytyttäminen lakitekstin mukaan estää takana tulevaa lähtemään ohitukseen. Sen sijaan hänen täytyy huomioida takana tuleva vasta, jos se on aloittanut ohituksen. Ja havaitsemisestakin puhutaan.
Raukeaako ohitusaikomuksen osoittaminen heti, kun suuntamerkki sammutetaan. Näinhän yleensä tehdään jos aiotusta ohituksesta ei tulekaan mitään? Voiko takana ajava hyökätä samalla hetkellä ohitukseen, kun edellä ajava sammuttaa vilkkunsa?
En jaksa kelata lakeja ja ennakkotapauksia läpi tätä asiaa selvittääkseni. Olipa asia miten tahansa, maantiellä ei ole mittaria, joka mittaisi, minkä auton vilkkuvalo on syttynyt 0,1 sekuntia aikaisemmin tai myöhemmin, joten tulkintatilanteita tulee väkisin. Ja kiistatilanteita. Edellä ajava voi olla sitä mieltä, että hän osoitti aikomuksensa ensiksi ja oli siten oikeutettu ohittamaan ensiksi. Takana ajava voi olla sitä mieltä, että hän oli jo lähtenyt ohittamaan, joten edellä ajava ei olisi saanut lähteä ohittamaan hänen edestään. Kuka näistä asioista voi enää jälkeen päin tietää?
Koska itse teen erilaisia huolimattomuus- ja tarkkaavaisuusvirheitä liikenteessä ja muuallakin, olen erittäin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen myös muiden tekemiä virheitä kohtaan, varsinkin jos ne eivät näytä olevan pahantahtoisia. Ohitustilanteissakin on tapahtunut kaikenlaista, ja monesti olen vain naureskellut tapahtumille, vaikka niihin olisi liittynyt potentiaalista vaaraakin. Ollessani ohittamassa jotain henkilöautoa ja samalla kertaa sen edellä ajavaa rekkaa, henkilöauto on yhtäkkiä saattanut lähteä itsekin ohittamaan rekkaa kuljettajan ilmeisesti lainkaan huomaamatta, että häntä jo ohitetaan. Onneksi olen aika nopea reagoimaan, joten tällaisista tilanteista on selvitty säikähdyksellä. Hiekka on vain pöllynnyt, kun olen väistänyt pientareelle, ja tässä vaiheessa toisen auton kuljettajakin on yleensä huomannut, että on parasta palata pikaisesti omalle kaistalle. Kun törmäysvaara on ollut ohi, olen painanut kaasua ja jatkanut ohitusta. Mieleeni ei nyt tule tapausta, jossa olisin keskeyttänyt tällaisesta syystä ohituksen, mutta on niitäkin voinut olla. Kaikenlaistahan tapahtuu. Olen siis vain naureskellut näille tapauksille ja muistellut toisen auton kuljettajan kauhunsekaista ilmettä hänen tehdessään väistöliikettä. Minulla ei ole varaa moittia toisia erehdyksistä, kun itsekin teen niitä. Tekeville sattuu.
Selkeitä ohituksen estämisyrityksiäkin on ollut. Ensimmäisiä mieleeni tulevia on se, kun Kaipolan tehtaiden edustusauto, musta Chrysler New Yorker, esti ohitusyritykseni ollessani ajamassa Saab 99 -autolla kotiin eräällä armeijan lomalla. Ajoin talvikelillä yli 120 kilometrin tuntinopeutta Chryslerin vierellä, mutta en päässyt ohi vaan jouduin palaamaan takaisin omalle kaistalleni. Edustusauton kuljettaja nimittäin kiihdytti vauhtia ja näytti mihin V8 pystyy.
Uusin samanlainen tapaus sattui... sanotaan varmuuden vuoksi yli viisi vuotta sitten, jolloin mahdollinen törkeä liikenteen vaarantamiseni on jo vanhentunut... eräällä lentokoneiden varalaskupaikalla, jolle saapuessani lähdin ohittamaan edelläni ajanutta vanhaa Toyota Corollaa. Auto oli ajanut ennen lentokenttää nopeusrajoituksen sallimaa vahtia hitaammin, joten pidin ohitusta pelkkänä läpihuutojuttuna. Mutta Toyotan kuljettaja oli toista mieltä. Ohitusmatka alkoi yllättäen kasvaa aiottua pidemmäksi, sillä Toyota kiihdytti vauhtia samalla kuin minäkin. Ohituksesta tuli siis Toyotan ja Nissanin kilpailu. Tietenkin minun olisi pitänyt keskeyttää ohitus, vaikka olin jo Toyotan rinnalla. Mutta ohitustilanteessa on tottunut siihen että, ellei muita autoja tule vastaan, ohitus viedään loppuun. Ja niin se vietiin. Nissan kulki kovempaa kuin Toyota.
Lentokoneiden varalaskupaikan päässä, jolloin olin jo saavuttanut säällisen etumatkan Toyotaan, ajoin parkkipaikalle ja annoin Toyotan mennä menojaan. Kun lähdin sen perään ja seurailin kauempana, kuinka kovaa se ajaa, sen nopeus oli hitaampi kuin olisi ollut oma tavoitenopeuteni, jos olisi ajanut Toyotan edellä. Ajelin siis itseäni hitaamman Toyotan perässä seuraavat kymmenet kilometrit. Ei tämä asia kauheasti haitannut. Mietiskelin vain huvittuneena, että en ole ainoa maantiellä liikkuva hullu. Yksi hullu ei ole vielä vaarallinen, mutta kun kaksi samanlaista kohtaa, voi tulla ikävää jälkeä.
Putput:
Moottoritiellä pääpiirteissään jokainen ajaa omaa tavoitenopeuttaan, jos tilaa on. Aika vähässä on muunlainen käytös.
Mutta taajamien liepeillä tapaa enemmän sellaista käytöstä, että joku autoilija on vaan päättänyt, mitä autoja nopeammin hän ajaa ja mitä hitaammin. Muiden autojen nopeus siis vaikuttaa hänen ajamiseensa. Jos ajan vääränlaisella autolla, jonkunlaiset autoilijat ajavat aina vähän kovempaa pysyäkseen edelläni. Oli tavoitenopeuteni sitten 0, 5 tai 15 yli rajoituksen. Sopivalla autolla ne alistuisivat ja pysyisivät suosiolla perässä.
Mutta minkäs sille teet, että yrittävät eteen. Kilpaakaan ei voi ajaa kun nopeudet siinä tpaauksessa nousisivat lompakon ja kortin päälle käyviksi. Sen tilanteen kanssa on vaan elettävä. Asiaan on vain sopeuduttava, ja jollain kierolla tavalla noiden arvojärjestysajelijoiden hiillostaminen on ihan mukavaa puuhaa. Peilistä näkee että stressitaso nousee ja otsasuoni pullistuu, kun yrittävät puolustaa paikkaansa.
Putput:
Laki ei ohitusjärjestykseen ota kantaa. Mutta aina joskus jonotusnumeroita jaetaan sujuvuutta peräänkuuluttavien kuskien puheissa. Kun tällainen tulee johossa ohitetuksi, alkaa valitus siitä, kuinka yhteispeliä ei osata ja jonossa vain vaihdellaan paikkaa.
Ei välttämättä ole vain kuskeja, jotka jäävät rekan perään junnaamaan. On myös kuskeja, joiden käsitys turvallisesta ja laillisesta (=hyväksyttävän lain rikkomisen suuruudesta) ohituspaikasta vaihtelee suuresti. Se väistämättä synnyttää keskustelua etuilusta ja sen aiheellisuudesta.
Herbert:
Minusta koko ongelma liittyy olemattomiin turvaväleihin. Jos turvavälit esim rekkaan pidettäisiin kunnossa riippumatta nopeuksista tai siitä ohitetaanko sitä tai ei, mitään ongelmaakaan ei tässä olisi.
Nykyään ei juuri näe rekan takana ajavaa, joka pitäisi oikeaa turvaväliä, takana tulevasta jonosta nyt puhumattakaan. Tämä koskee sekä ohitusta havittelevia että niitä jotka eivät aio ohittaa. Jos turvallisuus ei kiinnosta, niin luulisi nyt kuitenkin kiireisenkin tajuavan että ohi tuosta on vaikea lähteä ja ei-kiirellisenkin on ikävä ajaa kilometritolkut kurasuihkussa tai lumipöllyssä.
Ilmeisesti on katsottu liikaa formulaa? Tosin siinäkin ohitetaan jarrutuksissa, ei juuri muualla.
AkiK:
Täällä ainakin on kerrottu, kuinka tuossa tilanteessa ohittaja joutuu rikkomaan lakia. Esimerkiksi ohituksesta palatessaan joutuu kiilaamaan muita, kun nämä ajavat liian lyhyin välein.
Ainakaan ensimmäisenä ei siis tule mieleen ohituskieltoja käsittelevä lainkohta.
Luulen, että tuollainen primitiivinen ajattelutapa selittää monta ilmiötä liikenteessä. Risteykset joutuu tukkimaan, koska jono edessä ei liiku eteenpäin. Suojatien eteen ei voi pysähtyä, koska muuten joku täräyttää perään tai ainakin bensaa kuluu liikaa ylimääräisiin pysähdyksiin jne. Kuljettajat ovat hämmästyttävän lahjakkaita löytämään syyn omiin mokiinsa muista. Mutta tuollainen ominaisuus on sisäänrakennettuna ihmisen pääkoppaan. Kai sillä joku itsesuojelutarkoitus on, vaikka liikenteessä se toimiikin tasan päinvastaisesti kuin luonto on tarkoittanut.
Herbert:
Tavallaan noin onkin. Koska turvavälit on olemattomat, on valittava sen välillä ohittaako vaiko ei. Käytännössä noilla turvaväleillä on mahdotonta ohittaa hitaastikin etenevää letkaa rikkomatta nopeusrajoitusta, kiilaamatta muita tai sitten molempia.
Näinhän se ei lain mukaan kuitenkaan saisi olla: toisen etenemistä ei saa haitata tai vaarantaa estämällä kunnollinen ja turvallinen ohitus; toisaalta taas ei myöskään saa ohittaessaan vaarantaa muita. Kummankin osapuolen olisi siis syytä katsoa peiliin, ohittajan ja ohitettavan / ohitettavien. Ei ole jonossa ajavien tehtävänä toimia kotipoliiseina määrittelemässä sitä mikä on turvallinen ohitus, heidän pitää hoitaa oma hommansa. Kuten sitten ohittajankin pitää hoitaa omansa.
Herbert:
Suuri osa ihmisen aivotoiminnasta taitaa keskittyä oman sosiaalisen paikan ansaitsemiseen ja puolustamiseen laumassa. Pätee niin töissä kuin liikenteessäkin.
AkiK:
Kun näkee ennen ohittamista, että ohituksesta ei taatusti tule laillinen (mahdollinen kyllä ), niin kuka on se todellinen pässinpää? Ihan taatusti se, joka lähtee ohittamaan. Vaikka muut rikkovat mitä tahansa lakia mitenkä paljon tahansa, niin se ei todellakaan oikeuta itseä rikkomaan lakia sen vuoksi, kun muut niin tekevät. Koko problematiikan ydin on siinä, että ajoipa jono ja muut ihan miten tahansa, niin ohitse ei todellakaan ole PAKKO lähteä.
Kun provosoidaan, niin ei pidä provosoitua. Vaikka muut olisivat ihan millaisia kotipoliiseja tahansa, niin siihen samaan leikkiin ei pidä ryhtyä osalliseksi alkamalla itse temppuilla jollain kummallisella tavalla.
Noinhan se periaatteessa on. Käytännössä joku pääkopan sisäinen mekanismi haittaa tuollaista loogista ajatusten käsittelyä. Eihän joku toinen omalla toiminnallaan voi hallita minua (=estää ohittamisaikeeni). Sehän olisi liian helppo nakki antaa muille valta niiden hallita minua. Se olisi hyvin tuhoisa käyttäytymismalli luonnossa ja siksi kai niin hankala paikka nykyihmiselle. Evoluutio ei vain ole kehittynyt vielä niin pitkälle, että ihminen olisi kadottanut tuollaiset systemit siksi, että nykyään niiden virkaa osittain hoitaa laki.