«1234»
Ole hyvä SO2001, estradi on sinun. Uskoisin muillakin riittävän sanottavaa aiheesta.
SO2001:
Anteeksi, että sotkeudun tähän keskusteluun, mutta mielestäni tässä jätetään joitakin asioita melko vähälle huomiolle - tai sitten on kyse "erityisryhmiin kuuluvien" kuljettajien ohittelusta ja ohitetuksi tulemisesta.
Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt asia on automerkki ja malli. Kuten jo "audiketjussa" yritin vihjailla, auton "statuksella" on merkitystä. Jotkut korkean statuksen omaavien autojen kuljettajat katsovat olevansa etuoikeutettuja niin ohituksissa kuin muissakin asioissa, ja tämä on matalan statuksen autojen kuljettajien syytä ottaa huomioon. Tilanteiden arviointia hankaloittaa kuitenkin se, että joskus korkean statuksen autoa ajaa joku, joka ei käyttäydy lajityypillisellä tavalla (esimerkiksi tytär tai perheenäiti).
Viidakon lait astuvat yleensä voimaan viimeistään silloin, kun mennään kirjoitettujen lakien ulkopuolelle. Tästä syystä nopeusrajoituksia tunnollisesti noudattavilta saattaa jäädä kokonaan huomaamatta maantieviidakon se kolkka, missä todellinen taistelu käydään. Ehkä jonkinlainen esimerkki on sen vuoksi paikallaan. Kerrotaan se kuitenkin anonyymisti ja mihinkään tiettyihin tapahtumiin viittaamatta.
Oletetaan, että matalan statuksen autoa ajava kuljettaja on lähtenyt muutaman sadan kilometrin matkalle. Liikennettä ei kovin paljon, ja matka sujuu joutuisasti. Kuljettaja ei kuulu niihin, jotka kärsivät silmävaivoista liiallisen nopeusmittarin katselun takia, joten hän ohittelee auton silloin, toisen tällöin ja arvelee saapuvansa perille hyvissä ajoin. Edessä häämöttää taas yhden rekan perälauta, ja kuljettaja miettii, missä olisi paras paikka ohittaa rekka. Hän saavuttaa rekan ja jää ajamaan turvallisen välimatkan päähän sen taakse ohituspaikkaa odottaen. Yhtäkkiä häneltä pääsee puoliääneen tuskaisa huudahdus: "Äsh. Se siitä sitten."
Mitä on tapahtunut? Puhkesiko autosta rengas? Särkyikö moottori?
Ei mitään näin dramaattista. Kuljettaja vain on vilkaissut taustapeiliin ja nähnyt, että takana muutaman sadan metrin päässä lähestyy korkeampaa statusta edustava auto. Tilanne on kuljettajalle tuttu monilta aikaisemmilta kerroilta. Kuljettaja tietää kokemuksesta, että rekan ohittaminen on nyt muuttunut huomattavasti vaikeammaksi kuin se oli hetki aikaisemmin. Jos ei sopivaa ohituspaikkaa tule seuraavan minuutin aikana, koko suunnitelma "hyvissä ajoin" perille ehtimisestä menee romukoppaan. Rekan perässä on ehkä pakko ajaa pitkään.
Miksi?
Siksi, että takaa saapuvan korkeamman statuksen omaavan auton kuljettaja pitää itsestään selvänä etuoikeutenaan saada ohittaa ensiksi edessään ajava matalan statuksen omaava auto ennen kuin matalan statuksen omaava auto on ehtinyt ohittaa edessään ajavan rekan. Eikä tämän kirjoittamattoman etuoikeuden lunastaminen ole edes vaikeaa. Tuleehan nimittäin todennäköisemmin ensiksi tilanne, jossa on mahdollista ohittaa pieni henkilöauto kuin tilanne, jossa on mahdollista ohittaa iso rekka. Ja tämän ensimmäisen tilanteen tullessa korkeamman statuksen omaava auto ajaa matalamman statuksen omaavan auton ohi. Ja seuraavassa ohitustilanteessa se ajaa rekan ohi riistäen siten matalamman statuksen omaavalta autolta tämän ohitusmahdollisuuden, jota kuljettaja oli pitkään odotellut.
Matalamman statuksen omaavan auton kuljettajan vaihtoehdot ovat vähissä. Hän voi lyhentää kärsimyksiään koukkaamalla linja-autopysäkille tai tekemällä valekäännöksen jossakin risteyksessä, jolloin korkeamman statuksen omaava auto voi ajaa saman tien hänen edelleen. Tai hän voi alkaa (foorumikirjoittajien käsityksen mukaan) kiusantekijäksi ja häiriköksi (omasta mielestään kuitenkin vain urheiluhenkiseksi kilpailijaksi) ja yrittää pitää jonossa oman paikkansa, joka maanteiden nokkimisjärjestyksen mukaan ei kuulu hänelle. Hän voi yrittää runnoa itsensä rekan ohitse puoliväkisin ensimmäisessä - vaikka huonossakin - ohituspaikassa, jotta korkeamman statuksen omaava auto ei ehtisi sitä ennen ohittaa häntä. Tällainen viidakon lakeja sekä autojen arvohierarkiaa halveksiva teko ei tietenkään jää seurauksitta. Ohituksen jälkeen voi käynnistyä pitkällinen kilvoittelu, joka vaatii lisää stressaavia ohituksia. Jos on hyvä tuuri, kuljettaja tulee perille määränpäähänsä silloin kun on arvioinutkin. Matka ei ole kuitenkaan ollut niin leppoisa kuin se olisi voinut olla.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Taisin sanoa jo sanottavani, mutta kerron tässä vielä yhden käytännön esimerkin auton statuksen merkityksestä.
Viime vapun aikaan Lahden moottoritiellä ajoi suomalaisessa liikenteessä melko harvinainen auto - punainen Ferrari. En tunne kyseisen automerkin eri malliversioita, mutta tämä auto vaikutti joka tapauksessa olevan "Iso F" aidoimmillaan, eli auto oli matala ja huomiota herättävän leveä. Se näytti aivan uudelta - tai ainakin se oli pesty ja kiillotettu juhlakuntoon.
Ferrari ajeli reilua 120 kilometrin tuntinopeutta ja ohitti minut. Ennen Ferraria ohitseni oli ajanut moni auto, sillä moottoritiellä liikkui lomittain kaksi nopeusluokkaa; noin 120 km/h etenevä liikenne ja noin 140 km/h etenevä liikenne. Tämä oli vasta kolmas suomalaisella maantiellä näkemäni Ferrari, joten jäin ajelemaan tarkoituksella sen perään aivan vain katsellakseni tällaista ihmeautoa. Samalla katselin peilistä, kuinka takaa lähestyi 140 km/h nopeusluokan autoja hitaampaa liikennettä ohitellen. Odotin mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun nämä Mondeot ja Volvot saavuttavat punaisen Ferrarin. Ajavatko ne senkin ohi yhtä huolettomasti kuin ovat ajaneet kymmenien muiden autojen ohi ennen sitä.
Eivät ajaneet!
Ferrarilla näyttää olevan muuhun liikenteeseen sama vaikutus kuin poliisiautolla, joka ajaa nopeusrajoituksen mukaista vauhtia tai hieman alle sen. Kukaan ei ohita poliisiautoa.
Seurasin huvittuneena kuinka takaa tulleet ohittelijat löysäsivät kaasua Ferrarin nähdessään ja palasivat kiltisti oikeanpuoleiselle kaistalle. Yksikään auto ei ajanut Ferrarin ohi sinä aikana, kun seurailin sitä, kunnes se kääntyi Lahden suuntaan. Takaa lähestyi koko ajan nopeampia autoja, mutta niiden ohitushalu loppui kuin seinään, kun Ferrarin leveä perälauta ilmestyi kuljettajien näkyviin.
Vähän ennen Lahtea mielessäni kävi hurja ajatus. Entäpä jos....
Kaikki voima oli kuitenkin mennyt kaasujalastani. Psykologinen vaikutus oli niin vahva. Hyvä kun sain edes vallitsevan nopeuden säilymään. Jälkeen päin olen miettinyt, että jos sittenkin olisin saanut painettua kaasua, olisin voinut luoda legendan. Kolmensadan vuoden päästä sukukokouksessa olisi kerrottu tarinaa siitä, kuinka yksi suvun hurjapäisistä esi-isistä ohitti kauan sitten, polttomoottorilla toimivien autojen aikakaudella, vanhalla punaisella Micralla uutuuttaan kiiltävän punaisen Ferrarin.
No, tällaista ihmetekoa ei tapahtunut, ja legendaa jäi syntymättä. Punaisen paholaisen taikavoima oli niin suuri, että kaikkien takana ajavien kaasujalka meni kramppiin, eikä kukaan pystynyt ohittamaan paholaista.
Niin, että onko auton statuksella merkitystä?
Kas kummaa ....
Itselläni on niin, että en taatusti huomaa minkä merkkisiä autoja liikkuu ympärillä - lähellä tai kaukana. Jos joku kyytiläinen ei aivan erikseen mainitse, niin huomaamatta jää.
Täällä Helsingissä pörrää ferrareita ja maserateja sen verran usein, että corvettet tuntuvat arkipäivältä. Työkaveri tuli Saudeista kolmen vuoden komennukselta ja toi Rollssin eikä sekään niin kovin kummallinen ole - kallis kyllä, mutta ei mitenkään merkillinen.
Kaivopuiston rannoilla käy itseänsä ja autoansa näyttelemässä kaikenlaista vekotinta, joissa voi olla 400-700hp pellin alla. Omistaminen ei tietenkään ole kiellettyä, mutta välillä jää ihmettelemään, että missä niitä hp:tä voi käyttää.
Typeriä kuskeja on kaikissa automerkeissä. Törttöilyt ja liikennesilmän sekä pelisilmän puuttuminen on mielestäni oikeasti paha juttu. Noihin kannattaa suhtautua siten, että pikemminkin yrittää antaa tilaa ja yrittää auttaa, niin pääsee sitten itsekin turvallisemmin ja nopeammin etenemään. Kunnolliset turvavälit maanteillä helpottavat sekä omaa että paljon myös ohittajien turvallisuutta, niin ei tarvitse ohittajien takaisin omalle puolelle palatessa kiilailla, kun tilaa on.
Itse pidän nyrkkisääntönäni, että hullut ja humalaiset on parasta pitää edessä, niin näkee mitä ne puuhailevat ja ei sitten ole vaaraa, että ne ajaisivat takaluukkuun.
Joku joskus neuvoi, että jos alkaa maantiellä harmittamaan, että ei sitten millään pääse rekoista tai vastaavista ohitse, niin hyvä vaihtoehto on käydä itse vaikka kahvilla, niin ne tulpat ja ärsykkeet ehtivät kauas pois siitä härnäämästä. Jos taasen kaiken aikaa joku tuntuu härnäävän, niin kannattaisi harkita vaikka psykiatrilla käyntiä ja miettiä vakavasti, että onko vikä niissä muissa vaiko omassa itsessä.
Liikenne on niin monimuotoinen systeemi, että sinne mahtuu kaikenlaisia ilmiöitä. On siis mahdollista, että joku kuvittelee auton statuksen oikeuttavan johonkin ajojärjestykseen. Itse en ole kiinnittänyt huomiota tuollaiseeen. Suurin osa tapauksista kuitenkin selittynee luultavasti aivan muusta kuin auton statuksesta. Sinä tapauksessa (minulla ei siis ole perusteltua tietoa) tavallisella Corollalla tms. tavisautojen äidillä ajavat ovat muutenkin luonteeltaan keskimäärin tasaisempia kuin auton statukseen enemmän sijoittaneet. Ehkä menevämpi tyyppi ei voi kuvitellakaan ajavansa perus-Corollalla, pitää saada vähintään Accord, mielummin Audi A4. Näiden käytös sitten erottuu joukosta. Ei perus- ja statusautojen suorituskyvyssä sellaisia eroja enää ole, että se jotain selittäisi. Tavis-Octaviassa voi olla ihan sama kone kuin jossain muka paremmassa VAG-tuotteessa.
Kuvaavaa on, että itse jätän ohituksen tekemättä paikassa, jossa takana tuleva saattaa ohittaa minut tai jopa myös edessäni ajavan auton. Ei tuossa ole kyse mistään auton statuksesta, vaan kuskin luonteesta ja kyvystä tunnistaa/hallita riskit
Turhaa tästä kuitenkin on stressiä ottaa, vaan jatkaa ajamista kuten itsestä oikealta tuntuu. Ja ovathan hätähousut aina joskus nolanneet itsensä luomalla vaaratilanteen esim. tarpeettoman tiukalla ohituksen. Se auttaa säilyttämään uskon oman ajotavan oikeellisuuteen, vaikka sitten joudutaankin ajamaan 100 km/h alueella 85 km/h joskus vähän pitempään.
Mikäpä ettei jotain merkitystä voi ollakin ...
Olen varmaan aiemminkin kertonut, että alaspäin tullessa kohti Mikkeliä, oli yhtenäinen jono ja tie oli niihin aikoihin mäkinen, mutkikas ja kapea ilman pientareita. Joku seurue tuli ameriikanrassissa, paljon peltiä edessä ja takana, koko matkan vastaantulevien puolella ohitse koko suoranmitan, koko ylämäen ja katosi näkymättömiin. Suorastaan kauhu kävi mielessä. Sitten poikettiin kahville Mikkelin eteläreunalla ja kappas, siellä oli sama rassi ja koko kööri munkkipossuilla ja kaffella. Sinne ne jäi, kun me jatkoimme etelää kohden. Kuinkas ollakaan .. hetken päästä sama rassi taas ohitse ja mutkaista tietä näkymättömiin. Me ryhdyimme arvuuttelemaan, että nähdäänkö romukasa jossain tienreunassa. Onneksi ei nähty.
Joillekin selvästi auton statuksella on merkitystä. Esim. tuo poliisiauton ohittamisen vaikeus on itseäni usein huvittanut, kun olen useinkin niitä ohittanut, samoin kuin Ferrareita, Maybacheja ym. kalliimman luokan kovakulkuisia rasseja. Jos ohi pääsee nopeusrajoitusta pahemmin rikkomatta niin miksi ei?
Ehkä SO2001:n esimerkissä ylinopeutta ajavat eivät jääneet Ferrarin taakse statuksen takia. He oivalsivat, että yli 120 km/h on aivan turha ajella, koska Ferrarikuskillakaan ei siihen tarvetta ole. Näyttäisi ainoastaan aika pöljältä moinen hosuminen.
Itse tapaan Frrareita tms. autoja niin verran harvoin, etten osaa arvioida niiden vaikutusta liikennevirran käytökseen.
Tuntuisi oudolta jos siihen tarvittaisiin Ferrari, että oivaltaa yli 120:n ajamisen olevan turhaa. Mikä sitten on kellekin missä tilanteessa turhaa, mutta outoa jos kiire loppuu Ferrariin.
Täytyy myöntää että vaikka ajan hitaasti kiihtyvällä alemman statuksen autolla, niin varsinkin useampikaistaisilla kaupunkiteillä tulee tehtyä itsekin jonkinlainen arvio auton käyttäytymisestä sen edustaman statusluokan perusteella. Tyypillinen päätös on, että kumpaan jonoon menen. Jos oikealla on vain yksi tai kaksi autoa ja vasemmalla ei yhtään, oikealle ajan vain jos ne ovat autoja joiden voi statuksen perusteella olettaa liikahtavan. En viitsi ajaa paalupaikalle, jos oikealta kuitenkin kiihdytään paremmin. Tai jos molemmilla kaistoilla on vain kysi auto, yleensä tulee ajettua sen perään, jonka voisi arvioida liikahtavan paremmin. Jos hitaamman statuksen omaavankin voi arvioida liikahtavan riittävän hyvin, menen sen perään. Joskus nämä arvioit menevät väärin, ja siitä seuraa ärsyttävää blokkautumista ja lyhyitä turvavälejä.
Helsingin iltapäiväruuhkan ulosmenoteille suunnatessa myöskin statukset jylläävät. Autovalintani vuoksi (tai ei se ollut oma suosikkivalinta, vaan otin kun halvalla sai) kaikki ekonomit laina-autoillaan kuvittelevat ehtivänsä eteeni. Ja usein ehtivätkin. Mutta autolla kuin autolla tekee tehoista riippumatta sen 0-40 kiihdytyksen ripeästi, joten he joutuvat taistelemaan eli jatkamaan kiihdytystä sakkoluvulle ehtiäkseen eteeni aikomallaan tavalla. Jos puolestani haluan ekonomin eteen, se onnistuu vain kiilaamalla. Yleensäkin aggressiivisella ajolla saa hieman paikkailtua sitä statuksen puutteen aiheuttamaa poljentaa. Mutta taksin eteen ei pääse edes kiilaamalla.
Herbert:
Tuosta SO2001:n jutusta että statusautoilija ohittaa ensin alemman statuksen auton, ennen rekan ohitusta. Yleensähän asia on niin, että naiset ja papparaiset eivät kovin aktiivisesti pyri rekasta ohi. Koen luonnolliseksi ohittaa tuollaisen statuksen auto ensin, varsinkin jos ei sen kuljettaja mitenkään erityisestä ajotyylillään osoita olevansa tyyppiä, joka lähtee ohi heti kun paikka tulee.
Korkeamman statuksen auton kohdalla odotusarvo on että se pyrkii ohittamaan. Nopeastihan sen sitten huomaa jos kuski ei se olekaan ohittajatyyppiä, mutta siinä on ehkä missattu sitten jo ensimmäinen ohituspaikka, ainakin paikka missä olisi päässyt statusautosta ohi, ei välttämättä rekasta. Kun seurailee jonkun ajamista ja otteita pari minuuttia, siinä kykenee yleensä näkemään auton hämäävän statuksen läpi kuljettajan taipumukset.
Onnellisimmassa asemassa liikenteessä ovat varmaan statusautojen epästatuskuskit. Ja epäkiitollisimmassa epästatusautojen statuskuskit.
Kyllä tuo ilmiö on etenkin Suomessa olemassa, eikä siihen tarvita likimainkaan uuden Ferrarin hintaista autoa. Itse huomasin, että vette karsi etenkin pikkupremiumeilla (C, A4 jne.) ajavien menohaluja. Esimerkiksi valoissa ei tulla viereen jos ei takanani ole jonoa. Ajatellaan, että tuo lähtee kuitenkin vauhdikkaammin. Näkisin, että jo pelkkä Corvette riittää rauhoittamaan nimenomaan sellaisten kuskien ajoa, joiden on jokapaikkaan päästävä ensimmäisenä. Ehkä ajattelevat, että häviävät kuitenkin jos lähtevät valoissa haastamaan kiilaus mielessä. Itselläni ei kuitenkaan ole minkäänlaista halua lähteä minkään merkonomimyyntitykin kanssa liikennekisaan.
Lisäksi usein vielä sellaisilla autoilla, että takuulla jäisivät Minille jos sattuisi lapsettamaan. Nämä on niitä samoja kuskeja, jotka jäävät valoissa mieluiten veten perään.
Ja kyllähän auto muutenkin vaikuttaa. Esimerkiksi Mini Cooper S houkuttelee perässäroikkujia ihan kiitettävästi. Lisäksi nämä premium-kuskit kuvittelevat, että Minillä haluaisi joka helvetin valoissa vinguttaa kumia.
drive:
Veikkaan, että nimenomaan ohittamisjutussa jos jossain punnitaan ajotaito.
Oletetaan, että rekan perässä ohituspaikkaa odottelee hyvinkin eleettömästi tavisauto, jonka perässä kärkkyy statusauto. Jälkimmäinen tekee tyypilliset virheet ohituspaikkaa kytätessään eikä siksi tajua, että ensimmäinen autokin pyrkii ohittamaan. Lisäksi käsitys turvallisesta ohituspaikasta vaihtelee. Tälläkin palstalla on käynyt ilmi, että osa kuskeista syyttää muita, jos itse tulee rikottua TLL 18§. Hätähousulle riittää pienikin rako, jossa tuurilla pääsee ohi. Ja jos tavisauto ei tuollaiseen rakoon lähde, alkaa manaaminen liikenteen sujumattomuudesta ja ties mistä riisikuppilla ajavista mummoista ja menetetyistä ohituspaikoista.
Siinä eroja syntyy. Mutta kuten jo ketjun alkupäässä totesin, liikenteessä tapaa kaikenlaisia ilmiöitä. Ei näitä ilmiöitä voi yhdellä asialla selittää. Ehkä joku hiukan Corollaa (omasta mielestään) enemmän statusta omaavaa autoa kuljettava pikkujuppi väheksyy omaansa halvempia autoja ja se heijastuu suoraan käytökseen. Sairasta, mutta onneksi pääasiassa tällaisen henkilökohtainen ongelma.
Minä ajan omaa vauhtia jos tie on auki, ihan sama mitä kotteroita ohitan. Samoin minun ohi saa mennä vaikka Honda Monkeyllä jos niikseen. Poliisiautonkin voi ihan hyvin ohittaa ja poliisiauton perässä ajamalla on hyvä ohittaa arkajalkoja.
Vackraste:
Minun ohi meni muuten tänään mopo (ei ollut Monkey) 40 km/h rajoitusaluella heittämällä. Ajoi ehkä 60 km/h. Täytyy sanoa, että kyllä se hiukan harmitti. Ei siksi, että statukseltaan alempiarvoinen laite ohitti minut, vaan siksi, että viritetyllä mopolla tuolla tavoin ajettiin.
Herbert:
Vilkku on ihan hyvä keksintö.
Rätkätin:
on joo, mutta ei sitä aina kerkee ensimmäisenä käyttää kun kyttää ohituspaikkaa. Siksi tuleekin monesti sitte ajettua samaan syssyyn ohi siitä rekasta ja munanjatkeesta
Tähän esimerkiksi tarinaa tienpäältä vuosien takaa (70-luvun loppu). Olimme tulossa viikonlopun liikenteessä Porin tietä kohti Helsinkiä. Autona Fiat 850 ja vaimo ratissa. Ajelimme jonossa jonon vauhtia, emme siis jääneet jälkeen edellä menevästä jonosta. Silti meitä ohitettiin koko ajan. Jossain vaiheessa peräämme tuli Saab99, joka ei lähtenytkään ohitse, ja siihen loppuivat meidänkin ohittajamme. Ajelimme rauhassa muutaman kymmenen kilometriä, kunnes Saab kääntyi pois. Ja taas jono alkoi tunkea ohitse. Tuolloin ainakin siis "pitkätukkaisen tytön ajama pikkufiiatti" oli pakko ohittaa, mutta ei isoa Saappia.
Toinenkin tarina:
Tuossa aikaisemmin jotkut kommentoivat poliisiauton ohittamista. Pari vuotta siiten talvirajoituksilla moottoritiellä poliisi järjesti minulle mielenkiintoista seurattavaa.
Saavutin pakettiautolla lievää ylinopeutta ajaen poliisiauton (henkilöauto), ja menin siitä nopeuteni säilyttäen ohi. Poliisiauto lisäsi saman tien nopeutta, tuli ohitseni, ja jäi eteeni ajamaan sitä samaa vauhtia mitä olin ajanut. Sitten sain seurata aitiopaikalta mielenkiintoista "ohjelmaa", kun reilumpaa ylinopeutta pakettiauton ohi menevät huomasivat sen edessä "piilossa" ajavan poliisiauton.
Rätkätin:
Vilkku on tietysti yksi tekijä, mutta virheillä tarkoitin lähinnä liian lähellä ajamista ja siitä raivokkaalla kiihdytyksellä ohittamista, johon yhdistyy ajolinjan jyrkät kaarresäteet. Kaiken lisäksi tilannearvio jää helposti vajaaksi väärästä ajoetäisyydestä seuraavasta huonosta näkyvyydestä johtuen. Tällaisen ajotavan omaava ei varmaan voi kuvitellakaan, että edessä oleva 2-3 sekunnin päässä rekasta ajavakin odottaa ohituspaikkaa. Tämä vain ei lähde ohittamaan silloin, kun ei näe ohittamiseen vaadittavan tilan olevan vapaa. Hätäisemmälle riittää, ettei vastaantulijoita tai keltaista viivaa ole näkyvissä. Lisäksi jonossa esiintyy sellainenkin ilmiö, että koska rekkaa ohittava tarvitsee enemmän tilaa kuin henkilöautoa ohittava, kynnys rekan ohitukseen lähdössä on tietysti isompi. Tällöin jonossa taaempana henkilöauton perässä ajavat helposti katsovat ohituspaikan auenneen ja ohittavat henkilöauton. Eli ajojärjestys jonossa vaihtui, muuta merkitystä ei tuollaisella ohituksella saatu. Eivät varmaankaan osaa ajatella kokonaisuutta sen vertaa, että ymmärtäisivät syyn siihen, miksei rekasta menty ohi. Ehkä puhdas itsekkyys toimii tehokkaana puskurina edes pohtia moista.
askk:
Ja autossa tietysti pitää olla tehoa, jotta ohittaminen olisi mahdollisimman turvallista. Ajotaidosta ei niin ole väliä.
Herbert:
Kokonaiset 105 heppaa ollu ainakin 20 vuotta sitten
Itsehän ajelen normaalisti ajoneuvolla, joka kuljettaa minut luotettavasti ja mahdollisimman edullisesti sinne sun tänne. Kerran olin kuitenkin onnellinen ja pääsin ajelemaan Premium-autolla (termi, joka on äärimmäisen keinotekoinen ja suomen kieltä raiskaava todella ärsyttävä termi) ja matkani suuntautui pienempään pitäjään pohjoisessa Suomessa. Myönnän, että en viitsinyt käyttää vilkkua yhtä paljon kuin tavallisella lullalla ajaessani. Minulla oli vahva ylemmyydentunto muita tielläliikkujia kohtaan. Muut ajoivat riisikupeillansa ja Ladoillansa mutta minä ajoin Premium-autolla. Vielä kun ajelin pienessä kylässä tuolla syrjässä niin katsoin etuoikeudekseni olla käyttämättä vilkkua kokonaan. Itsehän tulin "suurkaupungista" ja puhuin hienompaa murretta kuin ne ärsyttävät juntit siellä landella. Myöskin parkkiruutuun ajoin autoni vinoon, koska sekin kuului ikään kuin asiaan. Minusta oli tullut mulkku. Tämä tarina on tosi eikä mitään provosointia. Tuolloin en asiaa tiedostanut mutta näin jälkeen päin ajateltuna en pitänyt kiinni edes turvaväleistäkään, koska asiaan ikään kuin kuului lievä ylinopeus ja olemattomat turvavälit. Jos joskus minulla olisi varaa ajella premium-autolla niin kyllä varmasti ajaisin esimerkillisesti enkä antaisi auton premiuden vaikuttaa asenteisiini. Näin ainakin uskoisin...
askk:
Niinpä ... suomalainen liikenne on melko tempovaa ja ennalta arvaamatonta. Eipä kuulosta kovin hyvältä ihan järjellä ajatellen. Kilparatameininkiä hyvin isolta osalta. Ei ralliautoissa ja formuloissakaan käytetä vilkkuja.
Rätkätin:
Pitäs varmaan ens kerralla laittaa vilkku vasempaan heti kun saavuttaa hitaamman tielläkulkijan
Leveällä 51-tiellä, kun joskus 'häiritsin liikennettä' noudattamalla nopeusrajoitusta, takaa tuli samanaikaisesti kaksi autoa rinnalle. Perässäni tullut 'kebab-micra' oli lähtenyt ohittamaan, ja samalla sen perästä joku loppuunpoljettu premiumi. Vähän nauratti tuo tilanne. Jostain syystä rinnakkain ollessa sitten kumpikaan niistä ei uskaltanut jatkaa ohitusta loppuun, vaan micra jäi siihen rinnalle ja osittain pientareella ajanut hyvin kiihtyvä mutta jo statuksen menettänyt auto jättäytyi taaemmaksi. Hyvin olisivat molemmat mahtuneet siitä ohi, kun kerran jo rinnalle tulivat. Mutta ehkä sitä ihmisellä ajatus jotenkin sumenee tuollaisessa tilanteessa, eikä osaa tehdä sitä mikä olisi loogista.
askk:
Ei välttämättä .. vain jos on aikeissa ohittaa.
Ei sitä muuten tarvitse. Vilkku on merkki aikomuksista.
Missä on sanottu, että hitaammasta on pakko päästä ohitse?
TLL:
drive:
Varmaan olisi ollut kiva päästä kyselemään, että mitä nuo olisivat selitelleet, että joutuivat tuollaiseen tilanteeseen.
Rätkätin:
Eikös se tieliikennelaissa sanota:
Eli ohitettava se on joka tapauksessa.
FARwd:
Kappas perhanaa ... no niinpäs onkin ...
Tämän päivän lehdessä ollut uutinen, jossa kerrottiin poliisin ottaneen ajokortin pois ylinopeutta ajaneelta, joka oli lähtenyt ohittamaan ja joutunut keskeyttämään ohituksen ja palaamaan takaisin oikealle kaistalle.
Ilmeisesti tässä on ollut kyse hyvin pitkälle viedystä ohitusaikomuksesta, joka kuitenkaan ei johtanut ohitukseen vaan pelkästään ohitusyritykseen - mistä tulemmekin kysymykseen, mikä ero on ohitusaikomuksella, valmistautumisella ohitukseen ja ohitusyrityksellä.
Kun itse ajelen jonkin auton perässä, jonka haluaisin sopivan tilaisuuden tullen ohittaa, en aja auton perälaudassa kiinni" niin kuin jotkut tekevät (pidän yleensäkin pitkät välimatkat eli en kuulu ns. perässä roikkujiin) vaan hieman kauempana, josta näkee paremmin kokonaistilanteen. Koska en tiedä, onko jonkin mäen tai mutkan takana ohittamiseen sopiva suora, teen joskus ennakoivia kiihdytyksiä paikoissa, joissa ohituspaikka voisi tulla näkyviin hetken päästä juuri sopivalla hetkellä. Jos paikka osoittautuu ohittamiseen sopimattomaksi, hidastan vauhtia ja annan välimatkan edessä ajavaan taas pidentyä (kiihdyttäminen tietenkin tilapäisesti lyhentää välimatkaa). Jos taas paikka osoittautuu ohittamiseen sopivaksi, jatkan kiihdyttämistä, jolloin ohitus tapahtuu alkuvauhdin takia nopeasti. Jos en tekisi tällaista ennakoivaa alkukiihdytystä, en pääsisi heikosti kiihtyvällä autollani lainkaan edellä ajavan ohi ellei vapaa suora olisi erittäin pitkä.
Matkustaja tulkitsee joskus ennakoivan kiihdytykseni ohitusyritykseksi ja huomauttaa (mahdollisimman neutraalia sanaa käyttääkseni), että hei hei hei, älä nyt tällaisessa paikassa lähde ohittamaan, oletko sinä hullu. Vastaan hänelle, että en aiokaan lähteä ohittamaan, vaan kyseessä on pelkkä ennakoiva kiihdytys siltä varalta, että hetken päästä tulisi sopiva ohituspaikka. Jos ei tule, en tietenkään lähde ohittamaan.
Tuollaisen kiihdyttelyn katsoisin pelkäksi ehdolliseksi ohitukseen valmistautumiseksi mutta en vielä ohitusyritykseksi. Onko kuitenkin kyseessä ohitusaikomus, se on vaikeammin määriteltävä asia. Periaatteessahan henkilöauton kuljettajalla voi olla aikomuksena ohittaa kaikki rekat, jotka hän matkalla kohtaa. Eräänlainen ohitusaikomus on siis olemassa jo ennen matkalle lähtemistä.
Tässä premiumkuski, joka on etuajo-oikeuden lisäksi kuvitellut itselleen liikkennevalvontaoikeudet. Vain pysäytysvalot puuttuvat.