Itse ohitan aina jos edessä on hitaampi ja on turvallinen mahdollisuus ohittaa. Automerkit ei ole ajotapaani vaikuttaneet mitään. Eikä auton teho. Joskus tämä johtaa ajojärjestyksen tilapäiseen vaihtumiseen jonossa. Jos tämä jotakuta häiritsee niin pahoittelut tästä reilun 20 vuoden aikana aiheutetusta kärsimyksestä näin netin välityksellä.
Herbert:
Tällaisen ajotavan omaava ei varmaan voi kuvitellakaan, että edessä oleva 2-3 sekunnin päässä rekasta ajavakin odottaa ohituspaikkaa. Tämä vain ei lähde ohittamaan silloin, kun ei näe ohittamiseen vaadittavan tilan olevan vapaa.
Tässä juuri tulee se ero, että sille toiselle tilaa pitää olla 2-3 km ja toiselle riittää alle 1 km turvalliseen ohituksen vaikka ohittaisi sen edellä ajavan henkilöautonkin samalla.
Tällaisen ajotavan omaava ei varmaan voi kuvitellakaan, että edessä oleva 2-3 sekunnin päässä rekasta ajavakin odottaa ohituspaikkaa. Tämä vain ei lähde ohittamaan silloin, kun ei näe ohittamiseen vaadittavan tilan olevan vapaa.
Tässä juuri tulee se ero, että sille toiselle tilaa pitää olla 2-3 km ja toiselle riittää alle 1 km turvalliseen ohituksen vaikka ohittaisi sen edellä ajavan henkilöautonkin samalla.
Tuo olisi ihan mukavaa, mutta käytännössä on useimmin asia niin, että 0.2-0.3 sekunnin välein on 3-6 autoa rekan perässä, joten koko kööri on ohitettava kerralla.
... suomalainen liikenne on melko tempovaa ja ennalta arvaamatonta.
... tai lähes 100% ennustettavaa jos vaikka ranskalaiseen liikenteeseen vertaa.
Noo, kyllä sitä ranskalaistenkin kanssa tulee liikenteessäkin toimeen. Mutta kokeilepa joskus Italiaa! Sen jälkeen Ranska on vaisu kokemus.
Itselleni on nuo Ranskan nopeusrajoitukset tarttuneet. Ne ovat aivan tavattoman korkeita verrattuna Suomen rajoituksiin. Joskus on tullutkin Suomessa ihan huomaamatta luukutettua jotain kärrypolkua suhteettoman kovaa.
Tässä juuri tulee se ero, että sille toiselle tilaa pitää olla 2-3 km ja toiselle riittää alle 1 km turvalliseen ohituksen vaikka ohittaisi sen edellä ajavan henkilöautonkin samalla.
Ei ole mitään perustetta väittää rekasta hiukan kauempana ohituspaikkaa odottavan käyttävän ohitukseen 2...3-kertaisen matkan puskurissa roikkuvaan verrattuna.
Merkittävimmät erot noilla tulee siitä, että hiukan kauempana odottava näkee paremmin eteensä eikä tee niin helposti virhearvioita kuin puskurissa roikkuva ohittaja. Lisäksi ajaminen on paljon rauhallisempaa, kun voi käyttää turvaväliä hyödyksi kiihdytysvaihessa. Roikkuja joutuu repimään autonsa vauhtiin, kun tilaa kiihdytykseen ei ole.
Tuo olisi ihan mukavaa, mutta käytännössä on useimmin asia niin, että 0.2-0.3 sekunnin välein on 3-6 autoa rekan perässä, joten koko kööri on ohitettava kerralla.
Tuo olisi ihan mukavaa, mutta käytännössä on useimmin asia niin, että 0.2-0.3 sekunnin välein on 3-6 autoa rekan perässä, joten koko kööri on ohitettava kerralla.
Noo, kyllä sitä ranskalaistenkin kanssa tulee liikenteessäkin toimeen.
Tulee toki toimeen, ei täällä kukaan tunnu turhasta hermoilevan ja kaikin puolin joustavaa on liikennöinti. Suomalaisesta perspektiivista katsoen kuitenkin yllättäviä tilanteita tulee välillä kun sääntöjä ei useinkaan noudateta turhan pilkuntarkasti, mutta eihöhän tähänkin totu vähitellen.
simppa:
Itselleni on nuo Ranskan nopeusrajoitukset tarttuneet. Ne ovat aivan tavattoman korkeita verrattuna Suomen rajoituksiin.
Lauantaina ajeltiin pieni lenkki tuossa lähistöllä vuoristokylissä ja nauratti kun jonkun melkoisen mutkapätkän jälkeen tuli kylän kohdalla 70 km/h rajoitus. En ollut varmasti edellisen kyljän jälkeen kertaakaan ajanut yli 70 km/h todellisen nopeuden kun tie oli ollut hiukan mutkaista.
Ei ole mitään perustetta väittää rekasta hiukan kauempana ohituspaikkaa odottavan käyttävän ohitukseen 2...3-kertaisen matkan puskurissa roikkuvaan verrattuna.
Ei tietenkään, mutta usein jo sitä jonoa lähestyttäessä kyllä huomaa aikooko se rekan takana edellä menevä auto oikeasti päästä siitä rekasta joskus ohi vai ei. En minäkään tykkää puskurissa roikkua tai siitä lähteä ohittamaan. Sopivan paikan tullen en kuitenkaan ihmettele vaan menen heti ohi oli edessä rekka, tai rekka + pari henkilöautoa.
Keskimäärin suomalaiset on nykyisin hyvin arkoja ja varovaisia ohituksissa. Siksi vapaata tilaakin pitää usein olla 2-3 kertaa se mikä oikeasti tarvittaisiin. Tästä taas seuraa jonon muodostusta, koska ohi ei päästä, vaikka tilaa olisi.
Herbert:
Roikkuja joutuu repimään autonsa vauhtiin, kun tilaa kiihdytykseen ei ole.
Tietysti näin on, mutta tehokkaimmin ohi pääsee kun repii autonsa vauhtiin, oli etäisyys edellä ajavaan mikä tahansa. Ja siksipä yleensä kiihdytän ripeästi, mutta nopeusrajoituksia en tietenkään pyri ylittämään enemmän kuin on tarvis. Eli terävä kiihtys sopivalla vaihteella ja sitten pienimmällä mahdollisella ylinopeudella ohi.
Ei tietenkään, mutta usein jo sitä jonoa lähestyttäessä kyllä huomaa aikooko se rekan takana edellä menevä auto oikeasti päästä siitä rekasta joskus ohi vai ei.
Tutulla tiellä on helppo hämätä kanssa-autoilijoita. Kun tietää, ettei edessä ole ohituspaikkoja, voi ajella kaikessa rauhassa rekan perässä. Mutta koska ei tule kärkyttyä (turhaan) mahdollista ohituspaikkaa, luulee takana tuleva, ettei ole aikomustakaan ohittaa. Ohituspaikan tullen takaa tuleva ei tahdo millään uskoa, että ensimmäinen meinakin ohittaa.
Pitäisi kai sitten olla jatkuvasti kärkkymässä, jotta ei syntyisi kuvitelmaa perässä ajamaan tyytyvästä tapauksesta.
Keskimäärin suomalaiset on nykyisin hyvin arkoja ja varovaisia ohituksissa. Siksi vapaata tilaakin pitää usein olla 2-3 kertaa se mikä oikeasti tarvittaisiin. Tästä taas seuraa jonon muodostusta, koska ohi ei päästä, vaikka tilaa olisi.
...
Ja siksipä yleensä kiihdytän ripeästi, mutta nopeusrajoituksia en tietenkään pyri ylittämään enemmän kuin on tarvis. Eli terävä kiihtys sopivalla vaihteella ja sitten pienimmällä mahdollisella ylinopeudella ohi.
Huomaatko mitään ristiriitaa kommentissasi?
Arvioit ohittajat keskimäärin liian varovaisiksi. Eli itse pidät ohittamista mahdollisena tiukemmissa paikoissa. Ylinopeuttakin mielestäsi tarvitaan vain tarpeellinen määrä, paljonko se sitten mahtaakaan olla.
Luultavasti keskimääräinen sinua varovaisempi kuski haluaa käyttää sinua vähemmän ylinopeutta. Jos ei nyt takerruta siihen, että ylinopeutta ei saa käyttää ollenkaan, kyseessä on puhdas makuasia sopivasta tavasta ohittaa. Varmaan myös siitä, paljonko vapaata tilaa tarvitaan ohitukseen eli kuinka lähelle vastaantulija saa hallitussa ohitustilanteessa tulla.
Yleensä iän myötä käsitys riskeistä paranee, jolloin automaattisesti myös pelivarat kasvaa.
Tutulla tiellä on helppo hämätä kanssa-autoilijoita.
Tämä on varmasti totta.
Herbert:
Pitäisi kai sitten olla jatkuvasti kärkkymässä, jotta ei syntyisi kuvitelmaa perässä ajamaan tyytyvästä tapauksesta.
Tuskin nyt sentään, jos järkevässä paikassa kuitenkin pääsee ohi. Tuskin se takana tulevakaan on siihen mennessä ehtinyt sitä rekkaa ohittaa jos paikkoja ei ole. Ja jos se taas on kerennyt ohittaa sen toisen rekan perässä roikkuneen, niin ongelma ei liene vakava kenellekään.
Herbert:
Huomaatko mitään ristiriitaa kommentissasi?
En huomaa. En pidä ohittamisesta tiukemmissa paikoissa, vaan paikoissa joissa pääsen turvallisesti ohi. Kaikki muut eivät ehkä silti niissä pääse ohi, koska eivät osaa arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia, tai ovat muuten varovaisempia.
Herbert:
Ylinopeuttakin mielestäsi tarvitaan vain tarpeellinen määrä, paljonko se sitten mahtaakaan olla.
Aikaisemmin ohitin usein mahdollisimman nopeasti eli turvallisesti. Siitä seurasi välillä reiluja hetkellisiä ylinopeuksia jos ohitettavana oli pitempi letka tai rekka. Nyttemmin en noin tee, koska se ei ole poliisin mielestä hyvä tapa ohittaa. Ohitan siis yleensä niin pienellä ylinopeudella kuin sen järkevästi voi tehdä. Aina ei tietenkään tarvita ylinopeuttakaan. Tilanteet vaihtelevat. Kaksi ylinopeussakkoa olen autoilu-urallani saanut, molemmat ohituksissa. Nykyään pyrin noudattamaan nopeusrajoituksia myös ohituksissa, mutta hankalaahan se usein on.
Herbert:
Yleensä iän myötä käsitys riskeistä paranee, jolloin automaattisesti myös pelivarat kasvaa.
Kysytkö mun ikää? Tuskin olen sinua nuorempikaan. Olen varmasti tehnyt läjän virhearivointeja ja huonoja ohituksia. Tahallani en kuitenkaan vaaraa aiheuta. En vain aina jätä yhtä valtavia marginaaleja kuin valtaosa autoilijoista. Tämä parantaa ohitusten sujuvutta. Turvallisempaa on varmasti jos ei ohita ollenkaan.
En huomaa. En pidä ohittamisesta tiukemmissa paikoissa, vaan paikoissa joissa pääsen turvallisesti ohi. Kaikki muut eivät ehkä silti niissä pääse ohi, koska eivät osaa arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia, tai ovat muuten varovaisempia.
Tämä on sikäli hankala asia, että en tiedä tarkalleen sinun käsitystäsi tiukasta tai sopivasta ohituspaikasta. Jotain voin kuitenkin yrittää päätellä.
Sanot jättäväsi pienempiä marginaaleja kuin valtaosa autoilijoista. Nämä eivät mielestäsi osaa arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia tai ovat muuten vain varovaisempia. Se mielestäsi heikentää sujuvuutta.
Tottahan jokaisen mielestä itse osaa paremmin ja muut vähän huonommin. Luultavasti minä kuulun tuohon porukkaan, joka ohittaa sinua varovaisemmin liikenteen sujuvuutta heikentäen. En kuitenkaan mielestäni edusta varovaisuudeltani valtaosaa kuljettajista, koska pääosa ohittaa minua ahtaammissa väleissä. Aina joskus siitä seuraakin jonkin asteinen jännitysnäytelmä. Kuka ehtii ja kuka väistää. Ei niin, että kolari olisi todella lähellä, mutta pelivarat kuitenkin on syöty. Jos jotain yllättävää sattuisi, olisi todellinen vaaratilanne käsillä. Tuollaisten esimerkkien perusteella olen vakuuttunut siitä, että oma ajotapani on hyvä. Nykyistä tiukempin väleihin ei ole syytä mennä.
Minusta siis sellainen ajotapa ei ole hyvä, joka antaa aiheen miettiä, että ehtiikö ohitse vai ei. Olkoonkin sujuvuuden kannalta minun noudattamaani tapaa parempi. Mutta niinhän ruuhkaliikenteen 1 sekunnin turvavälitkin ovat sujuvuuden kannalta 3 sekunnin välejä parempi. Luultavasti enemmistö kansalaisista on samaa mieltä, koska ruuhkassa tuollaisia välejä käytetään. Itse taas häiriköin siellä vieden tiellä 2...3-kertaisen tilan muihin verrattuna.
Pelivaraa ei siinä siis ole juuri yhtään valtaosan ajotavalla. Vaaratilanne syntyy jo hyvin pienestä virheestä.
Aikaisemmin ohitin usein mahdollisimman nopeasti eli turvallisesti. Siitä seurasi välillä reiluja hetkellisiä ylinopeuksia jos ohitettavana oli pitempi letka tai rekka.
Oletko edelleen samaa mieltä tuon menetelmän turvallisuudesta, vaikka poliisin takia toisin ajatkin?
Nykyään pyrin noudattamaan nopeusrajoituksia myös ohituksissa, mutta hankalaahan se usein on.
Jottei kommenttini ala kuulostaa jeesustelulta, todetaan tähän, että tuosta olen täysin samaa mieltä. Ylivoimaisesti suurin osa ohituksista jäisi tekemättä, jos ylinopeutta ei käyttäisi.
Kysytkö mun ikää?
En. Mutta itsestäni olen huomannut, että monesti mikä ennen oli ihan normaali tapa toimia, tuntuu nykyään pahalta. Tämä siitä huolimatta, että ennen kalusto oli surkeaa nykyiseen verrattuna. Tuskin ajotaitokaan on niin pahasti vielä rapistunut. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää aikaisempaa realistisempi käsitys riskeistä, omista kyvyistä jne.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki aikuiseen ikään ehtineet osaisivat riskejä tunnistaa. Trendi kuitenkin ihmisen kehityksessä on varmaan tuollainen.
Tahallani en kuitenkaan vaaraa aiheuta.
Kaikki riippuu tietysti siitä, millä tasolla tätä asiaa käsitellään. Tuskin kukaan mielestään tahallaan vaaraa aiheuttaa. Kuitenkin muiden ajamista seuraamalla voisi helposti poimia ison osan kuskeista sivuun, esim. aiemmin mainitsemastani ruuhkaliikenteestä. Kriteerinä voisi olla vaikka 1,5 sekunnin alittava turvaväli.
Tottahan jokaisen mielestä itse osaa paremmin ja muut vähän huonommin.
Varmasti myös jonkinlainen prosenttiosuus osaa arvioida ja ajaa paljon paremminkin kuin minä, ei tässä siitä ole kysymys että kuvittelisin olevani kaikkia parempi. Liikenteessä on kuitenkin paljon ihmisiä joilla on vähäinen ajokokemusta ja vielä vähäisempi kokemus ohituksista. En siltä pohjalta edes ihmettele että arviointi on vaikeampaa kuin niillä joilla kokemusta on enemmän.
Herbert:
Mutta niinhän ruuhkaliikenteen 1 sekunnin turvavälitkin ovat sujuvuuden kannalta 3 sekunnin välejä parempi. Luultavasti enemmistä kansalaisista on samaa mieltä, koska ruuhkassa tuollaisia välejä käytää.
Turvaväleistä pyrin pitämään kiinni, en kellon kanssa, mutta kuitenkin. Se on varmasti helpoin ja halvin tapa vähentää omaa riski joutua onnettomuuteen.
Viimeisin kokemus Suomen liikenteestä oli kun aamulla tälle ulkomaanreissulle lähtiessäni menin taksilla kentälle. Naistaksikuski ajoi erittäin tasaisesti ja pätevän/kokeneen tuntuisesti ja kyydissä oli hyvin levollinen olo istua. Silti kun päästiin moottoritielle meinas mulla pulssi nousta kun ilman mitään ruuhkaakaan mentiin pitkä pätkä ohituskaistaa vain noin 2-3 autonmitan päässä edellä menevän perästä. Itse en noin lähellä uskalla koskaan ajaa 100 km/h+ nopeuksia kuin ehkä aivan sekunteja jos on joku erityistilanne. Jo pelkkä edellä menevän yllättävä kaasun nosto voi riittää vetämään välin lähelle nollaa ja siinä vaiheessa on melko kiire aloittaa jarrutus.
Herbert:
Oletko edelleen samaa mieltä tuon menetelmän turvallisuudesta, vaikka poliisin takia toisin ajatkin?
Tottakai nopeudessakin on vaaransa, mutta nopea ohitus voi nimenomaan jättää enemmän sitä pelivaraa, ja yksi nopea ohitus voi korvata 2-3 hitaampaa. Suurin riski liittynee siihen, että ohitettavat eivät tajua takaa jonkun tulevan ohi +50 km/h nopeuserolla ja voivat harkita ohittamaan lähtöä.
On silti tilanteita joissa nopeusrajoitusta pilkulleen noudattava hidas ja pitkään vastaantulijan kaistalla viipyvä ohitus on täysin turhaa ja suoranaista pottuilua muille mahdollisille ohittajille. Tällä tavalla kuitenkin mennään koska nopeusrajoitukset eivät tietenkään jousta ohittajien kohdalla (niinkuin jotkut yhä virheellisesti kuvittelevat, vaikka tämä tosiasia jo autokoulussa kyllä selkevästi kerrottiin).
En siltä pohjalta edes ihmettele että arviointi on vaikeampaa kuin niillä joilla kokemusta on enemmän.
Luulen ajokokemusta merkittävämmän seikan olevan ajattelutapa. Takasumuvalo-keskusteluunkin BlackJack(?) kirjoitti omaavansa paljon ajokokemusta, mutta silti ohitukset pitää tehdä sokkona. Kuulemma edessä ajavan sumuvalo auttaisi paljon ohittamista.
Tuo nyt on varmaan aika äärimmäinen tapaus, mutta paljastaa ajattelun merkityksen käytökseen. Ajokokemus tuntuu usein vain vahvistavan virheitä. Ainakin huonoista tavoista eroonpääsy on miljoonan ajokilometrin jälkeen varmaan aika vaikeata.
Silti kun päästiin moottoritielle meinas mulla pulssi nousta kun ilman mitään ruuhkaakaan mentiin pitkä pätkä ohituskaistaa vain noin 2-3 autonmitan päässä edellä menevän perästä.
Kuulostaa tutulta. Itselläni oli pari viikkoa sitten jalat kipeät Helsingin matkan jälkeen, kun työkaverin kyydissä apukuskina painoin jarrua koko matkan. Vaikka jotakuinkin rajoitusten mukaan mentiin, etäisyydet edessä ajaviin tahtoi olla juuri tuollaisia. En voi käsittää, mikä viehätys siinä on. Sen lisäksi, että se on pelottavaa, siinä myös ärsyttää muita ihan turhaan. Kollegani on muuten oikein mukava kaveri, mutta joku hiljainen alue korvien välistä löytyy.
Tottakai nopeudessakin on vaaransa, mutta nopea ohitus voi nimenomaan jättää enemmän sitä pelivaraa, ja yksi nopea ohitus voi korvata 2-3 hitaampaa.
No jos on pakko ohittaa, asia ehkä on noin. Itse kuitenkin alistun liikennetilanteeseen. Jos riittävän(?!) väljää ohituspaikkaa (= ei tarvita kovia ylinopeuksia) ei ole, ei ohiteta. Piste.
No jos on pakko ohittaa, asia ehkä on noin. Itse kuitenkin alistun liikennetilanteeseen. Jos riittävän(?!) väljää ohituspaikkaa (= ei tarvita kovia ylinopeuksia) ei ole, ei ohiteta. Piste.
En minäkään tietenkään aina ohita. Ja joskus joku muu on löytänyt ohituspaikan sieltä mistä minä en ole sitä löytänyt, ja mennyt jopa minusta ohi. Mutta yleensä se ohituspaikka kyllä löytyy. Ja usein voin valita sellaisen tien että ei tarvitse ajaa jonoissa tai ohittakaan juuri ketään. Aina kun voin valitsen mieluummin sellaisen tien, enkä aja vilkkaimpia pääteitä ollenkaan jos ei ole pakko.
Noo, kyllä sitä ranskalaistenkin kanssa tulee liikenteessäkin toimeen.
Tulee toki toimeen, ei täällä kukaan tunnu turhasta hermoilevan ja kaikin puolin joustavaa on liikennöinti. Suomalaisesta perspektiivista katsoen kuitenkin yllättäviä tilanteita tulee välillä kun sääntöjä ei useinkaan noudateta turhan pilkuntarkasti, mutta eihöhän tähänkin totu vähitellen.
simppa:
Itselleni on nuo Ranskan nopeusrajoitukset tarttuneet. Ne ovat aivan tavattoman korkeita verrattuna Suomen rajoituksiin.
Lauantaina ajeltiin pieni lenkki tuossa lähistöllä vuoristokylissä ja nauratti kun jonkun melkoisen mutkapätkän jälkeen tuli kylän kohdalla 70 km/h rajoitus. En ollut varmasti edellisen kyljän jälkeen kertaakaan ajanut yli 70 km/h todellisen nopeuden kun tie oli ollut hiukan mutkaista.
Yllättäviä tilanteita toki tulee jonkin verran enemmän, mutta itse olen mielestäni oppinut aika hyvin ennakoimaan. Sääntöjähän noudatetaan vähän sinnepäin toki. Mitään suurkaupunkeja en kyllä suosittele. Esimerkiksi Marseillen liikenne on täyttä helvettiä. Italiassa en tykkää autoilla ollenkaan moisten kuumakallejen seassa. Lisäksi siellä ei tunnu mitkään säännöt pätevän.
Varsinkin täällä etelässä on sellaisia teitä, että vähänkään laiskemmalla autolla saa ihan oikeasti tehdä hartiavoimin töitä, jotta pystyisi ylittämään rajoituksen edes hetkellisesti. Jatkuva ylinopeus ei onnistu millään autolla. On siinä se kiva puoli, että omaa päätään oppii ja joutuu käyttämään ihan eri tavalla kuin Suomessa.
Jos siinä kylällä on ollut 70 km/h rajoitus, niin sehän tarkoittaa, että se rajoitus on varta vasten nostettu seitsemäänkymmeneen. Yleisrajoitus kylillähän on 50 km/h.
Tuo olisi ihan mukavaa, mutta käytännössä on useimmin asia niin, että 0.2-0.3 sekunnin välein on 3-6 autoa rekan perässä, joten koko kööri on ohitettava kerralla.
Nyt herää vain kysymys, että kumpi on vaarallisempi. 80km/h liikkuva autojono 6m "turvaväleillä" vai "mikahe" ohittamassa koko 60-80m pitkän jonon tilanteessa jossa yksikään edellä olevista autoista ei ole tohtinut lähteä ohitukseen?
Jos siinä kylällä on ollut 70 km/h rajoitus, niin sehän tarkoittaa, että se rajoitus on varta vasten nostettu seitsemäänkymmeneen. Yleisrajoitus kylillähän on 50 km/h.
Niinpäs onkin, tuota en kyllä heti tajunnut, vaikka juuri lauantaina noitakin kattelin kartan nurkasta jossa oli nuo rajoitukset listattu. 90 km/h yleisrajoitus on tosiaan korkea rajoitus pikkuteillä, eikä sitä vauhtia voi mitenkään kaikissa paikoissa ajaa. Täällä kaupungissa missä asun on paljon 30 km/h alueita ja ihan syystäkin. Autolla ajo on monin paikoin tehty niin hitaaksi ettei huvikseen varmaan kukaan ajele ympyrää kaupungilla. Ehkä se on ihan järkevääkin noin. Ite ei onneksi tartte hirveästi tässä keskustassa autoilla, mutta vuoristopätkiä tulee varmasti tässä ympäristössä ajeltua ihan huvikseenkin. Ja Välimerellä pitää jossain välissä kai myös pistäytyä, vaikka sinne tästä matkaa hiukan kertyykin.
Eli auton status vaikuttaa aika helvetin negatiivisesti liikennekäyttäytymiseen. Tällaista voisi joku päätellä.
Mistä noin voi päätellä? En ole havainnut asian olevan mitenkään suoraviivainen - jos se olisi niin joillain huippuautoilla pitäisi ajella aivan tolkuttomasti, mutta asia on juuri päinvastoin. Todellisilla statusautoilla ei yleensä näe kaahattavan.
Todellisilla statusautoilla ei yleensä näe kaahattavan.
Mitä ne sitten ovatkaan. Ainakin ne ovat sen verran harvinaisia, ettei niiden käytöksestä saa käyttökelpoista tilastoa liikennettä seuraamalla. Jos vaikka Audi A4-luokan autoja on kolminkertainen määrä todellisiin statusautoihin, on ymmärrettävästi käytöksen vertaaminen hankalaa.
Tuo olisi ihan mukavaa, mutta käytännössä on useimmin asia niin, että 0.2-0.3 sekunnin välein on 3-6 autoa rekan perässä, joten koko kööri on ohitettava kerralla.
Nyt herää vain kysymys, että kumpi on vaarallisempi. 80km/h liikkuva autojono 6m "turvaväleillä" vai "mikahe" ohittamassa koko 60-80m pitkän jonon tilanteessa jossa yksikään edellä olevista autoista ei ole tohtinut lähteä ohitukseen?
Minusta on täysin turhaa pohtia moista. Jono ajaa täysin vastoin lakia sen lisäksi, että aiheuttaa konkreettisen vaaratilanteen. Myös mikahe:n ohitus tuskin pysyy sääntöjen puitteissa. Asiat ei kuitenkaan ole toistensa vaihtoehtoja.
Ainoa pohtimisen arvoinen asia on se, miten tuollaiset tilanteet voidaan välttää. Ehdotan kahta tapaa:
1. Jätetään itse kukin ajaessamme reilusti enemmän turvaväliä kuin esimerkissä mainittu määrä.
2. Ei lähdetä ohittamaan tuollaista jonoa, ellei tilaa ole poikkeuksellisen paljon tai ajeta esim. moottoritiellä. Ohituspakkoa ei oikeasti ole, vaikka lakitekstissä toisin sanotaankin.
Noilla eväillä ei pitäisi ongelmia tulla. Aika yksinkertaista, vai mitä?
Todellisilla statusautoilla ei yleensä näe kaahattavan.
Olettaisin että Audi, BMW ja Porsche merkkiset suurikokoiset citymaasturit täyttävät statusauton kriteerit. Aikalailla yläkanttiin ne ajelee normipäivän nopeusjakaumassa, mutta onko se sitten kaahausta lienee määrittelykysymys.
Olettaisin että Audi, BMW ja Porsche merkkiset suurikokoiset citymaasturit täyttävät statusauton kriteerit. Aikalailla yläkanttiin ne ajelee normipäivän nopeusjakaumassa, mutta onko se sitten kaahausta lienee määrittelykysymys.
Minusta noissa kummoista statusta vielä ole, noitahan on joka ravimiehellä heppojen vetoa varten. S-mersut, CL, 7-sarjalaiset ja todelliset urheiluautot ym omaavat jo jotain statusta.
Aina ei välttämättä ole kyse statuksesta vaan siitä, että kalliin ja suorituskykyisen auton omistaja turhautuu joutuessaan ajamaan hitaasti. Turhautuminen purkautuu kiihdyttelyinä ja ohituksina, joille ei ole muuta tarvetta kuin purkaa turhautuneisuutta.
Jos nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa tai hyvällä tiellä kesäaikaan sata kilometriä tunnissa, tehokkaan ja "urheilullisen" auton ominaisuuksista ei ole käytössä vielä paljon mitään. Resursseihin nähden autolla ajetaan lähes tyhjäkäynnillä. Käyttämättä jäävästä tehosta ja hyödyntämättä jäävistä ajo-ominaisuuksista ja kokematta jäävästä urheilullisuudesta on kuitenkin maksettu sikamaisen paljon rahaa.
Kun 40000 euroa maksaneella autolla joutuu tuhannen euron hintaisen heikkotehoisen romun ohittamaksi, totta kai se ärsyttää. Kalliin auton kuljettaja tietää voivansa milloin tahansa pyyhkiä pöytää ohittajan kaltaisella ruosteromulla, jos hän vain haluaa. Ajokortti voi toki mennä, ja pankkitiliinkin voi tulla pieni lovi, mutta joskus voitosta on maksettava.
Eikä aina ole edes kyse ohitetuksi joutumisesta. Jo pelkkä romukasan perässä ajaminen ärsyttää, olipa tilanteeseen päädytty miten tahansa. Kalliin auton omistaja haluaa periaatteen vuoksi ajaa romukasan edelle. Hän ei siedä haistella sen pakokaasuja.
Sakkopelko ja ajokortin menettämisen pelko painavat rikkaan kuljettajankin vaa'assa niin paljon, että täysimittainen kisa toisen auton kanssa hirvittää. Niinpä voitto yritetään saada mahdollisimman helposti ja vaarattomasti. Ohituskaistalla ja ohitustilanteissa kiihdytteleminen on hyvä tapa. Kovaa ei ajeta kovin pitkään, joten riski on siedettävä.
Oletetaan seuraava tilanne:
Maantiellä ajaa erilaisilla autoilla kolmen nopeusluokan kuljettajia. a) Niitä, jotka ylittävät nopeusrajoituksia korkeintaan marginaaliin asti. b) Niitä, jotka ylittävät nopeusrajoituksia rikesakon verran mutta ei päiväsakkorajan yli. c) Niitä, jotka ylittävät nopeusrajoituksia ajokortinmenettämisrajalle asti.
Kalliin tehokkaan auton kuljettaja kuuluu kakkosryhmään. Hän riskeeraa rikesakon verran, mutta pelkää päiväsakkoja, koska silloin sakkosumma nousee suureksi. Vanhan autonromun tuloton kuljettaja sen sijaan hivottelee kortinlähtörajaa, sillä hänelle rikesakon ja päiväsakon välillä ei ole samanlaista suurta eroa rahamäärässä kuin suurituloisella kalliin auton omistajalla.
Tuloton kuljettaja pitää matkavauhtinaan vähän yli 120 kilometriä tunnissa ja ohittelee eteen tulevia hitaampia autoja. Suurituloinen kalliin auton omistaja pitää matkavauhtinaan alle 120 kilometriä tunnissa. Hän jää romuautosta vähitellen jälkeen, jopa yli kilometrin päähän, mutta aina kun romuauto joutuu odottamaan ohitustilaisuutta, hän saavuttaa sen. Ja näissä perässäajotilanteissa kallis auto pääsee näyttämään hampaitaan. Se hiillostaa romuautoa sen tuntuisesti, että olisi minä hetkenä tahansa ohittamassa sen. Romuauton kuljettaja ei kuitenkaan haluaisi päästää edelleen autoa, jonka matkavauhti on selvästi hitaampi kuin hänen oma tavoitenopeutensa. Olisi nimittäin noloa yrittää ohittaa auto uudestaan. Niinpä romuauton kuljettaja joutuu olemaan ohituksissaan erittäin määrätietoinen. Kun tilaisuus tulee, hän painaa kaasua eikä jää miettimään. Jos tilaa ohitukseen on paljon, kallis auto hyökkää romuauton perään ja lähtee myös ohittamaan hitaampaa autoa. Ja tässä tilanteessa alkaa kisa. Kummankin auton nopeus kiihtyy 145 kilometriin tunnissa, kunnes kallis auto vähitellen luovuttaa ja hidastaa nopeutensa taas normaaliin matkavauhtiinsa eli alle 120 kilometriin tunnissa. Se alkaa taas vähitellen jäädä jälkeen romuautosta, joka alentaa nopeutensa normaaliin matkanopeuteen eli hieman yli 120 kilometriin tunnissa.
Milloin tällaista on tapahtunut, ja kuinka usein sitä on tapahtunut, ei ole oleellista. Oleellista on se, että kalliiden tehokkaiden autojen kuljettajat osoittavat edellä kuvatun kaltaisilla kiihdytystempuilla, mistä he autossaan ovat maksaneet. He haluavat näyttää, että he pystyisivät milloin tahansa liiskaamaan edellään matelevan rääpäleen, mutta pelkästä armosta antavat sen kuitenkin elää.
drive:
Ahaa, auton kuljettajastakin tulee automagic "premiumkuski" jos se auto on jonkun mielestä luokiteltu premiumiksi?
Jokainen, joka kuljettaa hevosta, on hevosmies.
Mersukuski ".. keskustellakseen tilanteesta .." .. no niinpä.
Onhan tosiaan laiskalla tiisselillä vaikea ohittaa jos takaa lähdettessä vastatuuli yllättää?
Itse ohitan aina jos edessä on hitaampi ja on turvallinen mahdollisuus ohittaa. Automerkit ei ole ajotapaani vaikuttaneet mitään. Eikä auton teho. Joskus tämä johtaa ajojärjestyksen tilapäiseen vaihtumiseen jonossa. Jos tämä jotakuta häiritsee niin pahoittelut tästä reilun 20 vuoden aikana aiheutetusta kärsimyksestä näin netin välityksellä.
Herbert:
Tässä juuri tulee se ero, että sille toiselle tilaa pitää olla 2-3 km ja toiselle riittää alle 1 km turvalliseen ohituksen vaikka ohittaisi sen edellä ajavan henkilöautonkin samalla.
Rätkätin:
... tai lähes 100% ennustettavaa jos vaikka ranskalaiseen liikenteeseen vertaa.
235+255:
Tuo olisi ihan mukavaa, mutta käytännössä on useimmin asia niin, että 0.2-0.3 sekunnin välein on 3-6 autoa rekan perässä, joten koko kööri on ohitettava kerralla.
235+255:
Noo, kyllä sitä ranskalaistenkin kanssa tulee liikenteessäkin toimeen. Mutta kokeilepa joskus Italiaa! Sen jälkeen Ranska on vaisu kokemus.
Itselleni on nuo Ranskan nopeusrajoitukset tarttuneet. Ne ovat aivan tavattoman korkeita verrattuna Suomen rajoituksiin. Joskus on tullutkin Suomessa ihan huomaamatta luukutettua jotain kärrypolkua suhteettoman kovaa.
235+255:
Ei ole mitään perustetta väittää rekasta hiukan kauempana ohituspaikkaa odottavan käyttävän ohitukseen 2...3-kertaisen matkan puskurissa roikkuvaan verrattuna.
Merkittävimmät erot noilla tulee siitä, että hiukan kauempana odottava näkee paremmin eteensä eikä tee niin helposti virhearvioita kuin puskurissa roikkuva ohittaja. Lisäksi ajaminen on paljon rauhallisempaa, kun voi käyttää turvaväliä hyödyksi kiihdytysvaihessa. Roikkuja joutuu repimään autonsa vauhtiin, kun tilaa kiihdytykseen ei ole.
mikahe:
Miksi on ohitettava?
Herbert:
Jotta kansantalous ei lamaantuisi.
simppa:
Tulee toki toimeen, ei täällä kukaan tunnu turhasta hermoilevan ja kaikin puolin joustavaa on liikennöinti. Suomalaisesta perspektiivista katsoen kuitenkin yllättäviä tilanteita tulee välillä kun sääntöjä ei useinkaan noudateta turhan pilkuntarkasti, mutta eihöhän tähänkin totu vähitellen.
simppa:
Lauantaina ajeltiin pieni lenkki tuossa lähistöllä vuoristokylissä ja nauratti kun jonkun melkoisen mutkapätkän jälkeen tuli kylän kohdalla 70 km/h rajoitus. En ollut varmasti edellisen kyljän jälkeen kertaakaan ajanut yli 70 km/h todellisen nopeuden kun tie oli ollut hiukan mutkaista.
Herbert:
Ei tietenkään, mutta usein jo sitä jonoa lähestyttäessä kyllä huomaa aikooko se rekan takana edellä menevä auto oikeasti päästä siitä rekasta joskus ohi vai ei. En minäkään tykkää puskurissa roikkua tai siitä lähteä ohittamaan. Sopivan paikan tullen en kuitenkaan ihmettele vaan menen heti ohi oli edessä rekka, tai rekka + pari henkilöautoa.
Keskimäärin suomalaiset on nykyisin hyvin arkoja ja varovaisia ohituksissa. Siksi vapaata tilaakin pitää usein olla 2-3 kertaa se mikä oikeasti tarvittaisiin. Tästä taas seuraa jonon muodostusta, koska ohi ei päästä, vaikka tilaa olisi.
Herbert:
Tietysti näin on, mutta tehokkaimmin ohi pääsee kun repii autonsa vauhtiin, oli etäisyys edellä ajavaan mikä tahansa. Ja siksipä yleensä kiihdytän ripeästi, mutta nopeusrajoituksia en tietenkään pyri ylittämään enemmän kuin on tarvis. Eli terävä kiihtys sopivalla vaihteella ja sitten pienimmällä mahdollisella ylinopeudella ohi.
235+255:
Tutulla tiellä on helppo hämätä kanssa-autoilijoita. Kun tietää, ettei edessä ole ohituspaikkoja, voi ajella kaikessa rauhassa rekan perässä. Mutta koska ei tule kärkyttyä (turhaan) mahdollista ohituspaikkaa, luulee takana tuleva, ettei ole aikomustakaan ohittaa. Ohituspaikan tullen takaa tuleva ei tahdo millään uskoa, että ensimmäinen meinakin ohittaa.
Pitäisi kai sitten olla jatkuvasti kärkkymässä, jotta ei syntyisi kuvitelmaa perässä ajamaan tyytyvästä tapauksesta.
Huomaatko mitään ristiriitaa kommentissasi?
Arvioit ohittajat keskimäärin liian varovaisiksi. Eli itse pidät ohittamista mahdollisena tiukemmissa paikoissa. Ylinopeuttakin mielestäsi tarvitaan vain tarpeellinen määrä, paljonko se sitten mahtaakaan olla.
Luultavasti keskimääräinen sinua varovaisempi kuski haluaa käyttää sinua vähemmän ylinopeutta. Jos ei nyt takerruta siihen, että ylinopeutta ei saa käyttää ollenkaan, kyseessä on puhdas makuasia sopivasta tavasta ohittaa. Varmaan myös siitä, paljonko vapaata tilaa tarvitaan ohitukseen eli kuinka lähelle vastaantulija saa hallitussa ohitustilanteessa tulla.
Yleensä iän myötä käsitys riskeistä paranee, jolloin automaattisesti myös pelivarat kasvaa.
Herbert:
Tämä on varmasti totta.
Herbert:
Tuskin nyt sentään, jos järkevässä paikassa kuitenkin pääsee ohi. Tuskin se takana tulevakaan on siihen mennessä ehtinyt sitä rekkaa ohittaa jos paikkoja ei ole. Ja jos se taas on kerennyt ohittaa sen toisen rekan perässä roikkuneen, niin ongelma ei liene vakava kenellekään.
Herbert:
En huomaa. En pidä ohittamisesta tiukemmissa paikoissa, vaan paikoissa joissa pääsen turvallisesti ohi. Kaikki muut eivät ehkä silti niissä pääse ohi, koska eivät osaa arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia, tai ovat muuten varovaisempia.
Herbert:
Aikaisemmin ohitin usein mahdollisimman nopeasti eli turvallisesti. Siitä seurasi välillä reiluja hetkellisiä ylinopeuksia jos ohitettavana oli pitempi letka tai rekka. Nyttemmin en noin tee, koska se ei ole poliisin mielestä hyvä tapa ohittaa. Ohitan siis yleensä niin pienellä ylinopeudella kuin sen järkevästi voi tehdä. Aina ei tietenkään tarvita ylinopeuttakaan. Tilanteet vaihtelevat. Kaksi ylinopeussakkoa olen autoilu-urallani saanut, molemmat ohituksissa. Nykyään pyrin noudattamaan nopeusrajoituksia myös ohituksissa, mutta hankalaahan se usein on.
Herbert:
Kysytkö mun ikää? Tuskin olen sinua nuorempikaan. Olen varmasti tehnyt läjän virhearivointeja ja huonoja ohituksia. Tahallani en kuitenkaan vaaraa aiheuta. En vain aina jätä yhtä valtavia marginaaleja kuin valtaosa autoilijoista. Tämä parantaa ohitusten sujuvutta. Turvallisempaa on varmasti jos ei ohita ollenkaan.
235+255:
Tämä on sikäli hankala asia, että en tiedä tarkalleen sinun käsitystäsi tiukasta tai sopivasta ohituspaikasta. Jotain voin kuitenkin yrittää päätellä.
Sanot jättäväsi pienempiä marginaaleja kuin valtaosa autoilijoista. Nämä eivät mielestäsi osaa arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia tai ovat muuten vain varovaisempia. Se mielestäsi heikentää sujuvuutta.
Tottahan jokaisen mielestä itse osaa paremmin ja muut vähän huonommin. Luultavasti minä kuulun tuohon porukkaan, joka ohittaa sinua varovaisemmin liikenteen sujuvuutta heikentäen. En kuitenkaan mielestäni edusta varovaisuudeltani valtaosaa kuljettajista, koska pääosa ohittaa minua ahtaammissa väleissä. Aina joskus siitä seuraakin jonkin asteinen jännitysnäytelmä. Kuka ehtii ja kuka väistää. Ei niin, että kolari olisi todella lähellä, mutta pelivarat kuitenkin on syöty. Jos jotain yllättävää sattuisi, olisi todellinen vaaratilanne käsillä. Tuollaisten esimerkkien perusteella olen vakuuttunut siitä, että oma ajotapani on hyvä. Nykyistä tiukempin väleihin ei ole syytä mennä.
Minusta siis sellainen ajotapa ei ole hyvä, joka antaa aiheen miettiä, että ehtiikö ohitse vai ei. Olkoonkin sujuvuuden kannalta minun noudattamaani tapaa parempi. Mutta niinhän ruuhkaliikenteen 1 sekunnin turvavälitkin ovat sujuvuuden kannalta 3 sekunnin välejä parempi. Luultavasti enemmistö kansalaisista on samaa mieltä, koska ruuhkassa tuollaisia välejä käytetään. Itse taas häiriköin siellä vieden tiellä 2...3-kertaisen tilan muihin verrattuna.
Pelivaraa ei siinä siis ole juuri yhtään valtaosan ajotavalla. Vaaratilanne syntyy jo hyvin pienestä virheestä.
Oletko edelleen samaa mieltä tuon menetelmän turvallisuudesta, vaikka poliisin takia toisin ajatkin?
Jottei kommenttini ala kuulostaa jeesustelulta, todetaan tähän, että tuosta olen täysin samaa mieltä. Ylivoimaisesti suurin osa ohituksista jäisi tekemättä, jos ylinopeutta ei käyttäisi.
En. Mutta itsestäni olen huomannut, että monesti mikä ennen oli ihan normaali tapa toimia, tuntuu nykyään pahalta. Tämä siitä huolimatta, että ennen kalusto oli surkeaa nykyiseen verrattuna. Tuskin ajotaitokaan on niin pahasti vielä rapistunut. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää aikaisempaa realistisempi käsitys riskeistä, omista kyvyistä jne.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki aikuiseen ikään ehtineet osaisivat riskejä tunnistaa. Trendi kuitenkin ihmisen kehityksessä on varmaan tuollainen.
Kaikki riippuu tietysti siitä, millä tasolla tätä asiaa käsitellään. Tuskin kukaan mielestään tahallaan vaaraa aiheuttaa. Kuitenkin muiden ajamista seuraamalla voisi helposti poimia ison osan kuskeista sivuun, esim. aiemmin mainitsemastani ruuhkaliikenteestä. Kriteerinä voisi olla vaikka 1,5 sekunnin alittava turvaväli.
Herbert:
Varmasti myös jonkinlainen prosenttiosuus osaa arvioida ja ajaa paljon paremminkin kuin minä, ei tässä siitä ole kysymys että kuvittelisin olevani kaikkia parempi. Liikenteessä on kuitenkin paljon ihmisiä joilla on vähäinen ajokokemusta ja vielä vähäisempi kokemus ohituksista. En siltä pohjalta edes ihmettele että arviointi on vaikeampaa kuin niillä joilla kokemusta on enemmän.
Herbert:
Turvaväleistä pyrin pitämään kiinni, en kellon kanssa, mutta kuitenkin. Se on varmasti helpoin ja halvin tapa vähentää omaa riski joutua onnettomuuteen.
Viimeisin kokemus Suomen liikenteestä oli kun aamulla tälle ulkomaanreissulle lähtiessäni menin taksilla kentälle. Naistaksikuski ajoi erittäin tasaisesti ja pätevän/kokeneen tuntuisesti ja kyydissä oli hyvin levollinen olo istua. Silti kun päästiin moottoritielle meinas mulla pulssi nousta kun ilman mitään ruuhkaakaan mentiin pitkä pätkä ohituskaistaa vain noin 2-3 autonmitan päässä edellä menevän perästä. Itse en noin lähellä uskalla koskaan ajaa 100 km/h+ nopeuksia kuin ehkä aivan sekunteja jos on joku erityistilanne. Jo pelkkä edellä menevän yllättävä kaasun nosto voi riittää vetämään välin lähelle nollaa ja siinä vaiheessa on melko kiire aloittaa jarrutus.
Herbert:
Tottakai nopeudessakin on vaaransa, mutta nopea ohitus voi nimenomaan jättää enemmän sitä pelivaraa, ja yksi nopea ohitus voi korvata 2-3 hitaampaa. Suurin riski liittynee siihen, että ohitettavat eivät tajua takaa jonkun tulevan ohi +50 km/h nopeuserolla ja voivat harkita ohittamaan lähtöä.
On silti tilanteita joissa nopeusrajoitusta pilkulleen noudattava hidas ja pitkään vastaantulijan kaistalla viipyvä ohitus on täysin turhaa ja suoranaista pottuilua muille mahdollisille ohittajille. Tällä tavalla kuitenkin mennään koska nopeusrajoitukset eivät tietenkään jousta ohittajien kohdalla (niinkuin jotkut yhä virheellisesti kuvittelevat, vaikka tämä tosiasia jo autokoulussa kyllä selkevästi kerrottiin).
235+255:
Luulen ajokokemusta merkittävämmän seikan olevan ajattelutapa. Takasumuvalo-keskusteluunkin BlackJack(?) kirjoitti omaavansa paljon ajokokemusta, mutta silti ohitukset pitää tehdä sokkona. Kuulemma edessä ajavan sumuvalo auttaisi paljon ohittamista.
Tuo nyt on varmaan aika äärimmäinen tapaus, mutta paljastaa ajattelun merkityksen käytökseen. Ajokokemus tuntuu usein vain vahvistavan virheitä. Ainakin huonoista tavoista eroonpääsy on miljoonan ajokilometrin jälkeen varmaan aika vaikeata.
Kuulostaa tutulta. Itselläni oli pari viikkoa sitten jalat kipeät Helsingin matkan jälkeen, kun työkaverin kyydissä apukuskina painoin jarrua koko matkan. Vaikka jotakuinkin rajoitusten mukaan mentiin, etäisyydet edessä ajaviin tahtoi olla juuri tuollaisia. En voi käsittää, mikä viehätys siinä on. Sen lisäksi, että se on pelottavaa, siinä myös ärsyttää muita ihan turhaan. Kollegani on muuten oikein mukava kaveri, mutta joku hiljainen alue korvien välistä löytyy.
No jos on pakko ohittaa, asia ehkä on noin. Itse kuitenkin alistun liikennetilanteeseen. Jos riittävän(?!) väljää ohituspaikkaa (= ei tarvita kovia ylinopeuksia) ei ole, ei ohiteta. Piste.
Herbert:
En minäkään tietenkään aina ohita. Ja joskus joku muu on löytänyt ohituspaikan sieltä mistä minä en ole sitä löytänyt, ja mennyt jopa minusta ohi. Mutta yleensä se ohituspaikka kyllä löytyy. Ja usein voin valita sellaisen tien että ei tarvitse ajaa jonoissa tai ohittakaan juuri ketään. Aina kun voin valitsen mieluummin sellaisen tien, enkä aja vilkkaimpia pääteitä ollenkaan jos ei ole pakko.
http://www.automotorsport.se/news/21647/sl-förare-kör-fort-och-åker-ofta-fast/
235+255:
Yllättäviä tilanteita toki tulee jonkin verran enemmän, mutta itse olen mielestäni oppinut aika hyvin ennakoimaan. Sääntöjähän noudatetaan vähän sinnepäin toki. Mitään suurkaupunkeja en kyllä suosittele. Esimerkiksi Marseillen liikenne on täyttä helvettiä. Italiassa en tykkää autoilla ollenkaan moisten kuumakallejen seassa. Lisäksi siellä ei tunnu mitkään säännöt pätevän.
Varsinkin täällä etelässä on sellaisia teitä, että vähänkään laiskemmalla autolla saa ihan oikeasti tehdä hartiavoimin töitä, jotta pystyisi ylittämään rajoituksen edes hetkellisesti. Jatkuva ylinopeus ei onnistu millään autolla. On siinä se kiva puoli, että omaa päätään oppii ja joutuu käyttämään ihan eri tavalla kuin Suomessa.
Jos siinä kylällä on ollut 70 km/h rajoitus, niin sehän tarkoittaa, että se rajoitus on varta vasten nostettu seitsemäänkymmeneen. Yleisrajoitus kylillähän on 50 km/h.
mikahe:
Nyt herää vain kysymys, että kumpi on vaarallisempi. 80km/h liikkuva autojono 6m "turvaväleillä" vai "mikahe" ohittamassa koko 60-80m pitkän jonon tilanteessa jossa yksikään edellä olevista autoista ei ole tohtinut lähteä ohitukseen?
simppa:
Niinpäs onkin, tuota en kyllä heti tajunnut, vaikka juuri lauantaina noitakin kattelin kartan nurkasta jossa oli nuo rajoitukset listattu. 90 km/h yleisrajoitus on tosiaan korkea rajoitus pikkuteillä, eikä sitä vauhtia voi mitenkään kaikissa paikoissa ajaa. Täällä kaupungissa missä asun on paljon 30 km/h alueita ja ihan syystäkin. Autolla ajo on monin paikoin tehty niin hitaaksi ettei huvikseen varmaan kukaan ajele ympyrää kaupungilla. Ehkä se on ihan järkevääkin noin. Ite ei onneksi tartte hirveästi tässä keskustassa autoilla, mutta vuoristopätkiä tulee varmasti tässä ympäristössä ajeltua ihan huvikseenkin. Ja Välimerellä pitää jossain välissä kai myös pistäytyä, vaikka sinne tästä matkaa hiukan kertyykin.
Eli auton status vaikuttaa aika helvetin negatiivisesti liikennekäyttäytymiseen. Tällaista voisi joku päätellä.
ddr5:
Mistä moinen johtopäätös?
ddr5:
Mistä noin voi päätellä? En ole havainnut asian olevan mitenkään suoraviivainen - jos se olisi niin joillain huippuautoilla pitäisi ajella aivan tolkuttomasti, mutta asia on juuri päinvastoin. Todellisilla statusautoilla ei yleensä näe kaahattavan.
AkiK:
Mitä ne sitten ovatkaan. Ainakin ne ovat sen verran harvinaisia, ettei niiden käytöksestä saa käyttökelpoista tilastoa liikennettä seuraamalla. Jos vaikka Audi A4-luokan autoja on kolminkertainen määrä todellisiin statusautoihin, on ymmärrettävästi käytöksen vertaaminen hankalaa.
Opelixi:
Minusta on täysin turhaa pohtia moista. Jono ajaa täysin vastoin lakia sen lisäksi, että aiheuttaa konkreettisen vaaratilanteen. Myös mikahe:n ohitus tuskin pysyy sääntöjen puitteissa. Asiat ei kuitenkaan ole toistensa vaihtoehtoja.
Ainoa pohtimisen arvoinen asia on se, miten tuollaiset tilanteet voidaan välttää. Ehdotan kahta tapaa:
1. Jätetään itse kukin ajaessamme reilusti enemmän turvaväliä kuin esimerkissä mainittu määrä.
2. Ei lähdetä ohittamaan tuollaista jonoa, ellei tilaa ole poikkeuksellisen paljon tai ajeta esim. moottoritiellä. Ohituspakkoa ei oikeasti ole, vaikka lakitekstissä toisin sanotaankin.
Noilla eväillä ei pitäisi ongelmia tulla. Aika yksinkertaista, vai mitä?
AkiK:
Olettaisin että Audi, BMW ja Porsche merkkiset suurikokoiset citymaasturit täyttävät statusauton kriteerit. Aikalailla yläkanttiin ne ajelee normipäivän nopeusjakaumassa, mutta onko se sitten kaahausta lienee määrittelykysymys.
drive:
Minusta noissa kummoista statusta vielä ole, noitahan on joka ravimiehellä heppojen vetoa varten. S-mersut, CL, 7-sarjalaiset ja todelliset urheiluautot ym omaavat jo jotain statusta.
Aina ei välttämättä ole kyse statuksesta vaan siitä, että kalliin ja suorituskykyisen auton omistaja turhautuu joutuessaan ajamaan hitaasti. Turhautuminen purkautuu kiihdyttelyinä ja ohituksina, joille ei ole muuta tarvetta kuin purkaa turhautuneisuutta.
Jos nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa tai hyvällä tiellä kesäaikaan sata kilometriä tunnissa, tehokkaan ja "urheilullisen" auton ominaisuuksista ei ole käytössä vielä paljon mitään. Resursseihin nähden autolla ajetaan lähes tyhjäkäynnillä. Käyttämättä jäävästä tehosta ja hyödyntämättä jäävistä ajo-ominaisuuksista ja kokematta jäävästä urheilullisuudesta on kuitenkin maksettu sikamaisen paljon rahaa.
Kun 40000 euroa maksaneella autolla joutuu tuhannen euron hintaisen heikkotehoisen romun ohittamaksi, totta kai se ärsyttää. Kalliin auton kuljettaja tietää voivansa milloin tahansa pyyhkiä pöytää ohittajan kaltaisella ruosteromulla, jos hän vain haluaa. Ajokortti voi toki mennä, ja pankkitiliinkin voi tulla pieni lovi, mutta joskus voitosta on maksettava.
Eikä aina ole edes kyse ohitetuksi joutumisesta. Jo pelkkä romukasan perässä ajaminen ärsyttää, olipa tilanteeseen päädytty miten tahansa. Kalliin auton omistaja haluaa periaatteen vuoksi ajaa romukasan edelle. Hän ei siedä haistella sen pakokaasuja.
Sakkopelko ja ajokortin menettämisen pelko painavat rikkaan kuljettajankin vaa'assa niin paljon, että täysimittainen kisa toisen auton kanssa hirvittää. Niinpä voitto yritetään saada mahdollisimman helposti ja vaarattomasti. Ohituskaistalla ja ohitustilanteissa kiihdytteleminen on hyvä tapa. Kovaa ei ajeta kovin pitkään, joten riski on siedettävä.
Oletetaan seuraava tilanne:
Maantiellä ajaa erilaisilla autoilla kolmen nopeusluokan kuljettajia. a) Niitä, jotka ylittävät nopeusrajoituksia korkeintaan marginaaliin asti. b) Niitä, jotka ylittävät nopeusrajoituksia rikesakon verran mutta ei päiväsakkorajan yli. c) Niitä, jotka ylittävät nopeusrajoituksia ajokortinmenettämisrajalle asti.
Kalliin tehokkaan auton kuljettaja kuuluu kakkosryhmään. Hän riskeeraa rikesakon verran, mutta pelkää päiväsakkoja, koska silloin sakkosumma nousee suureksi. Vanhan autonromun tuloton kuljettaja sen sijaan hivottelee kortinlähtörajaa, sillä hänelle rikesakon ja päiväsakon välillä ei ole samanlaista suurta eroa rahamäärässä kuin suurituloisella kalliin auton omistajalla.
Tuloton kuljettaja pitää matkavauhtinaan vähän yli 120 kilometriä tunnissa ja ohittelee eteen tulevia hitaampia autoja. Suurituloinen kalliin auton omistaja pitää matkavauhtinaan alle 120 kilometriä tunnissa. Hän jää romuautosta vähitellen jälkeen, jopa yli kilometrin päähän, mutta aina kun romuauto joutuu odottamaan ohitustilaisuutta, hän saavuttaa sen. Ja näissä perässäajotilanteissa kallis auto pääsee näyttämään hampaitaan. Se hiillostaa romuautoa sen tuntuisesti, että olisi minä hetkenä tahansa ohittamassa sen. Romuauton kuljettaja ei kuitenkaan haluaisi päästää edelleen autoa, jonka matkavauhti on selvästi hitaampi kuin hänen oma tavoitenopeutensa. Olisi nimittäin noloa yrittää ohittaa auto uudestaan. Niinpä romuauton kuljettaja joutuu olemaan ohituksissaan erittäin määrätietoinen. Kun tilaisuus tulee, hän painaa kaasua eikä jää miettimään. Jos tilaa ohitukseen on paljon, kallis auto hyökkää romuauton perään ja lähtee myös ohittamaan hitaampaa autoa. Ja tässä tilanteessa alkaa kisa. Kummankin auton nopeus kiihtyy 145 kilometriin tunnissa, kunnes kallis auto vähitellen luovuttaa ja hidastaa nopeutensa taas normaaliin matkavauhtiinsa eli alle 120 kilometriin tunnissa. Se alkaa taas vähitellen jäädä jälkeen romuautosta, joka alentaa nopeutensa normaaliin matkanopeuteen eli hieman yli 120 kilometriin tunnissa.
Milloin tällaista on tapahtunut, ja kuinka usein sitä on tapahtunut, ei ole oleellista. Oleellista on se, että kalliiden tehokkaiden autojen kuljettajat osoittavat edellä kuvatun kaltaisilla kiihdytystempuilla, mistä he autossaan ovat maksaneet. He haluavat näyttää, että he pystyisivät milloin tahansa liiskaamaan edellään matelevan rääpäleen, mutta pelkästä armosta antavat sen kuitenkin elää.