[quote title="06.09.2006 klo 08:46 TeeCee kirjoitti"]
Hyötyä 2 yksikköä, hyödyn hankkiminen lisää haittaa 13 yksikköä. Suhde kasvaa jyrkästi epäedullisemmaksi ylinopeuden kasvaessa mutta vastaavasti vähenee jyrkästi ylinopeuden laskiessa.
Kenellä on oikeasti niin kiire, että hyötyy tuosta 1,5 km/h keskinopeuden kasvusta? Saisiko DressMan paljon asiakkaista jos mainostaisi, että osta kaksi paitaa, maksa 13?
Mielenkiintoinen tapa mitata asiaa, puhua yksiköistä. Eikö absoluuttiset luvut olisi parempia siinä mielessä, että niistä alkaa hahmottaa paremmin mittasuhteita? Minulle on nimittäin ihan sama, maksanko jostain paidasta teoriassa 13 paidan hinnan, jos paita on yhtä hyvä ja edelleen halvempi kuin kilpaileva vastine. En osta kuitenkaan sitä paitaa prosenteilla vaan euroilla.
AkiK: Mielenkiintoinen tapa mitata asiaa, puhua yksiköistä. Eikö absoluuttiset luvut olisi parempia siinä mielessä, että niistä alkaa hahmottaa paremmin mittasuhteita?
Ne yksiköt ovat %-yksiköitä. Matka nopeutuu kaksi %-yksikköä, loukkaantumisen riski lisääntyy 13 %-yks. riippumatta siitä, mistä onnettomuus johtuu. Ja 20 %-yks. lisääntyy riski, että joku kuolee. Jokainen voi antaa painoarvon kummallekin yksikölle. Jos on myöhästymässä lennolta ja 2 %:n matka-ajan lyhennyksellä ei myöhästykkään, voi olla valmis maksamaan siitä 13 % lisää riskiä. Jos vain ajelee ilman tiukkaa aikataulua, ei edes yhden %:n lisäriskin ottaminen ole perusteltua.
Yritin tällä esitystavalla ilmentää laskutavan yleispätevyyttä ja nimenomaan auttaa hahmottamaan paremmin mittasuhteita. Nähtävästi se ei onnistunut kovin hyvin.
AkiK: Minulle on nimittäin ihan sama, maksanko jostain paidasta teoriassa 13 paidan hinnan, jos paita on yhtä hyvä ja edelleen halvempi kuin kilpaileva vastine.
Tämä oli juuri pointtini; tajuaako se pientä ylinopeutta ajava mitä ostaa ja paljonko maksaa? Kaksi %-yksikköä lisää maksaa 13 %-yksikköä lisää.
AkiK: En osta kuitenkaan sitä paitaa prosenteilla vaan euroilla.
Mutta et maksa matkasi nopeutumista euroilla. Useimmat eivät maksa siistä mitään ja jotkut maksavat sen hengellään. Jos henkilö saisi nukkua 2 % pidempään kuin nyt, olisiko hän valmis maksamaan siitä 13 % kasvaneella riskillä että hänen lapsensa sairastuu diabetekseen? Tarkoitukseni on osoittaa, että ajonopeudesta puhuttaessa hyöty ja sen hinta eivät kasva samassa suhteessa. Jos jollakin ei ole mahdollisuutta törmätä eteensä kääntyvään huumehörhöön tai mihinkään muuhunkaan, 13 % tarkoittaa hänelle nollahintaa.
Viime vuonna yli puolet liikennekuolemista johtui nokkakolarista tai auton suistumisesta kaistalta. Vastaantulijaan törmääminen tietää varmimmin kuolemaa. Vauhti tappaa.
Hallinnan menetyksen syynä on liiallinen nopeus (tien profiilin, kelin, renkaiden kunnon jne. suhteen). Kun hallinta menetetään, auto yleensä kulkeutuu tien jommalle kummalle puolelle ojaan tai kopsahtaa vastaantulijaan.
Tien valmistaja on antanut meille tien käyttöohjeen: sen näkee tuulilasin takaa liikennemerkeistä. En usko nopeusrajoitusten motiiviksi sakkotulojen keräämisen, valtio osaa hoitaa rahankeruunsa erittäin (liiankin?) tehokkaasti ihan verottamalla. Liikennesäännöillä yritetään hallita valtavaa koneistoa, johon kuuluu käytännössä jokainen, joka astuu tai ajaa pihaportista ulos.
Ja jotta talouden ja yhteiskunnan pyörät pyörisivät, ollaan liikenteen Molokin kitaan valmiita uhraamaan tietty osa liikenteeseen osallistuvista. Tietysti on monenlaisia instansseja, jotka pyrkivät pienentämään tätä uhrilukua. Esimerkiksi liikennepoliisi valvomalla tien käyttöohjeiden noudattamista ja vaikkapa autotehtaat valmistamalla vähemmän vaarallisia autoja (Euro NCAP mittaa jo auton jalankulkijallekin törmäyksessä tekemiä vammoja).
Mielestäni meidän moottorin voimalla liikenteessä päristelijöiden pitää osallistua turvallisuustalkoisiin osaltamme. Ja onneksi pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti.
Pekka Peitsi: Ja onneksi pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti.
Näin on, ja lisäksi vielä moni onnistuukin siinä pyrkimyksessään. Mielestäni kuitenkin aivan liian iso osa käytettävissä olevasta kapsiteetista tuhlataan siihen, että tiedon puutteessa keksitään ihan omat teoriat siitä, mitä se hyvin ja turvallisesti ajaminen käytännön tasolla tarkoittaa.
En halua syyttää ketään, se nyt vaan on niin, että kun ei ole tietoa, se luodaan itse. Tämä pätee kaikkeen ihmisen toimintaan, uskonnotkin juontavat tästä tarpeesta tietää ja pystyä selittämään. Tämä on rakennettu meihin sisään eikä siitä kannata yrittääkään eroon. Mutta tämä pitää tiedostaa, jotta voi tehdä tietoisen päätöksen katsella ympärilleen kuin olisi syntynyt tänään, ilman eilisen painolastia, asenteita ja entisiä tietoja.
Tämä pätee elämään yleensäkin, mutta näissä liikennejutuissa asenteet jylläävät erityisen vilkkaasti. Moni keskittyy selittelemään asenteisiinsa sopimattomia asioita pois sen sijaan, että miettisi miten entistä mielipidettä pitäisi sovittaa paremmin nykyisiin tietoihin sopivaksi. Vaikka he samalla epäilemättä aivan tosissaan pyrkivät ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti, uusimman tietämyksen käyttämättä jättäminen ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen negatiivisesti.
Viime vuonna yli puolet liikennekuolemista johtui nokkakolarista tai auton suistumisesta kaistalta. Vastaantulijaan törmääminen tietää varmimmin kuolemaa. Vauhti tappaa.
Niin, valitettavan usein näissä yhteentörmäyksissä on tavoitteena nopea kuolema. Ei usein nähtyyn uutiseen "ajautui vastaantulevan rekan keulaan" ole välttämättä keinoja vaikuttaa. Muuten kuin keskikaiteilla, yleisellä itsemurhariskin pienentämisellä ja mielenterveystyöllä.
Jättäisivät nämä päivänsä päättäjät edes selvän viestin tutkijoille, jottei tarvitsisi näitä tilastoida liikennekuolemiksi.
Ei kukaan ajaudu toisen kaistalle, kyllä se on aina tahallinen teko tai aiheutunut törkeästä huolimattomuudesta. Jokaisessa nokkakolarissa siis on aina mukana "tahallinen teko" ja siksi ne pitäisi poistaa normaaleista onnettomuustilastoista. Tietenkin mukana on myös teknisiä vikoja ja sairaskohtauksia yms, mutta ne on marginaalisia tekijöitä. Jos joku ajaa toisen kaistalle ja nokkakolarin, niin eikös se ole yleensä tahallista tai törkeää huolimattomuutta? Minulle ei tuollainen edes ole koskaan tullut mieleen ja tuota yrittäneet vastaantulijat väistän aina!
JOXA: Jokaisessa nokkakolarissa siis on aina mukana "tahallinen teko" ja siksi ne pitäisi poistaa normaaleista onnettomuustilastoista.
Tämä linjaratkaisu tekisi tilastoista myös nykyistä huomattavasti helppolukuisempia. Tilastojen mukaan nimittäin 60 % kuolonkolarin aiheuttaneistä miehistä otti vähintään yhden tietoisen riskin (naisista 43 % ). Tietoista riskiä voidaan mielestäni pitää tahallisena tekona joten sinun logiikkaasi soveltaen pyöreäti joka toinen kuolonkolari voidaan ottaa pois normaaleista onnettomuustilastoista. Todellisuudessa ollaan siis jo päästy tavoitteeseen 250 liikenteen kuolonuhrista.
Kun tätä logiikkaa jatkaa eteenpäin tulee vastaan ongelmia: jos kerran liki parisataa ihmistä ei kuolekaan vuosittain sattumalta vaan toisen tai oman tietoisen teon seurauksena, eikö ole väärin että kaikkien vakuutusmaksut nousevat tämän vuoksi vaikka muut eivät voi estää näitä tarkoituksellisia riskinottoja? Ehkä vakuutus pitäisi ottaa pois sellaiselta joka todistettavasti ottaa tahallaan lisäriskejä. Tai ehkä heille pitäisi olla omat vakuutukset moninkertaisilla omavastuilla ja hinnoilla.
Entä miten tästä sitten pitäisi rankaista sellaisia, jotka ottavat samoja riskejä kuin itsensä tai jonkun muun tappaneet mutta eivät juuri sillä kerralla joudu omasta eikä jonkun muun syystä onnettomuuteen ja tapa ketään? Pitäisikö ottaa mallia vaikka työpaikasta? Jos sähkömies kytkee tahallaan virran työkaverilla työnalla olevaan keskukseen, tekoa käsitellään aika kovalla kädellä vaikka kaveri ei iskua saisikaan. Mahtaisiko selvitä muutaman kympin tai satasen sakolla?
Typeryyttä on ehkä vaikea poistaa mutta riskin oton ehkä voi? Kyllä kait nokkakolareissa on usein syynä itsari tai liian suuren riskin otto, siis typeryys!
Herrat Räkätin ja JOXA voisivat sitten määritellä, miten luokitellaan puhtaat vahingot?
Sattuuko teille sellaisia liikenteen ulkopuolella? Kuka ei ole esimerkiksi kaatanut joskus vaikkapa lasia pöydälle? Kuka ei ole kompastunut johonkin? Kuka ei ole tehnyt taskulaskimella tai täällä TMnetin palstalla kirjoitusvirhettä? Kuka ei ole ymmärtänyt toisen sanomaa väärin?
Tarkoitin tosiaan että jos lähtee riskillä ohittaan niin se on tahallista tai typeryyttä, ei "vahinko"! Olen minäkin laseja kaatanut, joskus vahingossa, joskus tahallaan, siis "kurkkuun"!
Herrat Räkätin ja JOXA voisivat sitten määritellä, miten luokitellaan puhtaat vahingot?
Aivan .. mutta tiedätkö mikä ero on viisaalla ja älykkäällä .. Älykäs saattaa näppärästi selviytyä tilanteesta, johon viisas ei joudu. Tietenkin on niin, että vahinkoja sattuu kenelle hyvänsä, mutta tahallisten riskien otto on aivan kamalan yleistä. Välinpitämättömyys ja ajattelemattomuus on vallalla. On myöskin niin, että näillä palstoilla kirjoittelevat henkilöt ovat taatusti keskimääräistä kiinnostuneempia liikenteestä - syistä ja seurauksista .. sama ilmiö varmasti vaikka koulujen vanhempainkokouksissa, joissa käyvät ne, joille se ei niin välttämätöntä olisi ja joista puuttuvat ne, joiden nimen omaan siellä pitäisi käydä. Uskon, että täällä kirjoitteleville sattuu paljonkin keskimääräistä vähemmän liikennekolhuja. Myöskin olen havainnut, että liikenneasioista kiinnostuneiden on vaikeahko hyväksyä ja ymmärtää, että miksi liikenne - ennakointi ja turvallisuus - ei kiinnosta suurinta osaa juurikaan tipan vertaa tai ainakin he sen niin kokevat.
On itsestään selvää, etä ihan jokainen tällä palstalla tietää miten liikenteestä saadaan turvallista ja sujuvaa, mutta ongelma on siinä miten sen saisi kaikille muillekin kerrotuksi ja ymmärretyksi, niin että ne toteuttaisivat sitä myöskin.
[Rätkätin muokkasi tätä viestiä 20.11.2006 klo 08:27]
Rätkätin: Myöskin olen havainnut, että liikenneasioista kiinnostuneiden on vaikeahko hyväksyä ja ymmärtää, että miksi liikenne - ennakointi ja turvallisuus - ei kiinnosta suurinta osaa juurikaan tipan vertaa tai ainakin he sen niin kokevat.
Olen huomannut saman piirteen keskusteluissa. Mielipide liikenteestä kokonaisuutena muokataan yksilön, puhujan itsensä, tarpeiden ja taitojen mukaan. Koska liikenteen suunnittelu ja kehittäminen ei tietenkään voi tapahtua samoilla periaatteilla, syntyy ristiriita. Ihmisaivoille on stressaavaa olla tilanteessa johon eivät tiedä selitystä ja tältä stressiltä välttyy kun kieltää ristiriitaisen tiedon olemassaolon.
TV:stä tuli hiljattain dokumentti, jossa väitettiin, että aivot ohjaavat tietoisuutta ja huijaavat ihmistä luulemaan että tämä päättää mielipiteensä oman harkintansa tuloksena. Ihminen kieltää nähneensä aivojen havaitsemia asioita mutta ei silti valehtele, koska aivot salaavat tietoja, jotka aiheuttaisivat ristiriitaa. Päässämme toimii kaiken aikaa ikään kuin kaksi eri järjestelmää; toinen on tietoinen minämme joka elää tässä kokemassamme maailmassa ja toinen on aivojemme aistima todellinen maailma. Aivot antavat meille sen verran tietoa todellisuudesta kuin uskovat meidän tarvitsevan ja kestävän. Tämän mukaan Matrix on sittenkin totta, koneiden sijaan meitä uunottaakin meidän omat aivot.
Tämä ainakin selittäisi miksi tieteellisesti varmistettu tieto ei paina omien luulojen rinnalla paljoakaan jos näiden välillä on ristiriitaa. Aivot kerta kaikkiaan estävät tietoista minää omaksumasta tätä tietoa. Eli juuri niinkuin sanoin: ... ei kiinnosta suurinta osaa juurikaan tipan vertaa tai ainakin he sen niin kokevat.
[quote title="06.09.2006 klo 08:46 TeeCee kirjoitti"]
Hyötyä 2 yksikköä, hyödyn hankkiminen lisää haittaa 13 yksikköä. Suhde kasvaa jyrkästi epäedullisemmaksi ylinopeuden kasvaessa mutta vastaavasti vähenee jyrkästi ylinopeuden laskiessa.
Kenellä on oikeasti niin kiire, että hyötyy tuosta 1,5 km/h keskinopeuden kasvusta? Saisiko DressMan paljon asiakkaista jos mainostaisi, että osta kaksi paitaa, maksa 13?
Mielenkiintoinen tapa mitata asiaa, puhua yksiköistä. Eikö absoluuttiset luvut olisi parempia siinä mielessä, että niistä alkaa hahmottaa paremmin mittasuhteita? Minulle on nimittäin ihan sama, maksanko jostain paidasta teoriassa 13 paidan hinnan, jos paita on yhtä hyvä ja edelleen halvempi kuin kilpaileva vastine. En osta kuitenkaan sitä paitaa prosenteilla vaan euroilla.
AkiK: Mielenkiintoinen tapa mitata asiaa, puhua yksiköistä. Eikö absoluuttiset luvut olisi parempia siinä mielessä, että niistä alkaa hahmottaa paremmin mittasuhteita?
Ne yksiköt ovat %-yksiköitä. Matka nopeutuu kaksi %-yksikköä, loukkaantumisen riski lisääntyy 13 %-yks. riippumatta siitä, mistä onnettomuus johtuu. Ja 20 %-yks. lisääntyy riski, että joku kuolee. Jokainen voi antaa painoarvon kummallekin yksikölle. Jos on myöhästymässä lennolta ja 2 %:n matka-ajan lyhennyksellä ei myöhästykkään, voi olla valmis maksamaan siitä 13 % lisää riskiä. Jos vain ajelee ilman tiukkaa aikataulua, ei edes yhden %:n lisäriskin ottaminen ole perusteltua.
Yritin tällä esitystavalla ilmentää laskutavan yleispätevyyttä ja nimenomaan auttaa hahmottamaan paremmin mittasuhteita. Nähtävästi se ei onnistunut kovin hyvin.
AkiK: Minulle on nimittäin ihan sama, maksanko jostain paidasta teoriassa 13 paidan hinnan, jos paita on yhtä hyvä ja edelleen halvempi kuin kilpaileva vastine.
Tämä oli juuri pointtini; tajuaako se pientä ylinopeutta ajava mitä ostaa ja paljonko maksaa? Kaksi %-yksikköä lisää maksaa 13 %-yksikköä lisää.
AkiK: En osta kuitenkaan sitä paitaa prosenteilla vaan euroilla.
Mutta et maksa matkasi nopeutumista euroilla. Useimmat eivät maksa siistä mitään ja jotkut maksavat sen hengellään. Jos henkilö saisi nukkua 2 % pidempään kuin nyt, olisiko hän valmis maksamaan siitä 13 % kasvaneella riskillä että hänen lapsensa sairastuu diabetekseen? Tarkoitukseni on osoittaa, että ajonopeudesta puhuttaessa hyöty ja sen hinta eivät kasva samassa suhteessa. Jos jollakin ei ole mahdollisuutta törmätä eteensä kääntyvään huumehörhöön tai mihinkään muuhunkaan, 13 % tarkoittaa hänelle nollahintaa.
Viime vuonna yli puolet liikennekuolemista johtui nokkakolarista tai auton suistumisesta kaistalta. Vastaantulijaan törmääminen tietää varmimmin kuolemaa. Vauhti tappaa.
Hallinnan menetyksen syynä on liiallinen nopeus (tien profiilin, kelin, renkaiden kunnon jne. suhteen). Kun hallinta menetetään, auto yleensä kulkeutuu tien jommalle kummalle puolelle ojaan tai kopsahtaa vastaantulijaan.
Tien valmistaja on antanut meille tien käyttöohjeen: sen näkee tuulilasin takaa liikennemerkeistä. En usko nopeusrajoitusten motiiviksi sakkotulojen keräämisen, valtio osaa hoitaa rahankeruunsa erittäin (liiankin?) tehokkaasti ihan verottamalla. Liikennesäännöillä yritetään hallita valtavaa koneistoa, johon kuuluu käytännössä jokainen, joka astuu tai ajaa pihaportista ulos.
Ja jotta talouden ja yhteiskunnan pyörät pyörisivät, ollaan liikenteen Molokin kitaan valmiita uhraamaan tietty osa liikenteeseen osallistuvista. Tietysti on monenlaisia instansseja, jotka pyrkivät pienentämään tätä uhrilukua. Esimerkiksi liikennepoliisi valvomalla tien käyttöohjeiden noudattamista ja vaikkapa autotehtaat valmistamalla vähemmän vaarallisia autoja (Euro NCAP mittaa jo auton jalankulkijallekin törmäyksessä tekemiä vammoja).
Mielestäni meidän moottorin voimalla liikenteessä päristelijöiden pitää osallistua turvallisuustalkoisiin osaltamme. Ja onneksi pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti.
Pekka Peitsi: Ja onneksi pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti.
Näin on, ja lisäksi vielä moni onnistuukin siinä pyrkimyksessään. Mielestäni kuitenkin aivan liian iso osa käytettävissä olevasta kapsiteetista tuhlataan siihen, että tiedon puutteessa keksitään ihan omat teoriat siitä, mitä se hyvin ja turvallisesti ajaminen käytännön tasolla tarkoittaa.
En halua syyttää ketään, se nyt vaan on niin, että kun ei ole tietoa, se luodaan itse. Tämä pätee kaikkeen ihmisen toimintaan, uskonnotkin juontavat tästä tarpeesta tietää ja pystyä selittämään. Tämä on rakennettu meihin sisään eikä siitä kannata yrittääkään eroon. Mutta tämä pitää tiedostaa, jotta voi tehdä tietoisen päätöksen katsella ympärilleen kuin olisi syntynyt tänään, ilman eilisen painolastia, asenteita ja entisiä tietoja.
Tämä pätee elämään yleensäkin, mutta näissä liikennejutuissa asenteet jylläävät erityisen vilkkaasti. Moni keskittyy selittelemään asenteisiinsa sopimattomia asioita pois sen sijaan, että miettisi miten entistä mielipidettä pitäisi sovittaa paremmin nykyisiin tietoihin sopivaksi. Vaikka he samalla epäilemättä aivan tosissaan pyrkivät ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti, uusimman tietämyksen käyttämättä jättäminen ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen negatiivisesti.
Niin, valitettavan usein näissä yhteentörmäyksissä on tavoitteena nopea kuolema. Ei usein nähtyyn uutiseen "ajautui vastaantulevan rekan keulaan" ole välttämättä keinoja vaikuttaa. Muuten kuin keskikaiteilla, yleisellä itsemurhariskin pienentämisellä ja mielenterveystyöllä.
Jättäisivät nämä päivänsä päättäjät edes selvän viestin tutkijoille, jottei tarvitsisi näitä tilastoida liikennekuolemiksi.
Ei kukaan ajaudu toisen kaistalle, kyllä se on aina tahallinen teko tai aiheutunut törkeästä huolimattomuudesta. Jokaisessa nokkakolarissa siis on aina mukana "tahallinen teko" ja siksi ne pitäisi poistaa normaaleista onnettomuustilastoista. Tietenkin mukana on myös teknisiä vikoja ja sairaskohtauksia yms, mutta ne on marginaalisia tekijöitä. Jos joku ajaa toisen kaistalle ja nokkakolarin, niin eikös se ole yleensä tahallista tai törkeää huolimattomuutta?
Minulle ei tuollainen edes ole koskaan tullut mieleen ja tuota yrittäneet vastaantulijat väistän aina!
JOXA: Jokaisessa nokkakolarissa siis on aina mukana "tahallinen teko" ja siksi ne pitäisi poistaa normaaleista onnettomuustilastoista.
Tämä linjaratkaisu tekisi tilastoista myös nykyistä huomattavasti helppolukuisempia. Tilastojen mukaan nimittäin 60 % kuolonkolarin aiheuttaneistä miehistä otti vähintään yhden tietoisen riskin (naisista 43 % ). Tietoista riskiä voidaan mielestäni pitää tahallisena tekona joten sinun logiikkaasi soveltaen pyöreäti joka toinen kuolonkolari voidaan ottaa pois normaaleista onnettomuustilastoista. Todellisuudessa ollaan siis jo päästy tavoitteeseen 250 liikenteen kuolonuhrista.
Kun tätä logiikkaa jatkaa eteenpäin tulee vastaan ongelmia: jos kerran liki parisataa ihmistä ei kuolekaan vuosittain sattumalta vaan toisen tai oman tietoisen teon seurauksena, eikö ole väärin että kaikkien vakuutusmaksut nousevat tämän vuoksi vaikka muut eivät voi estää näitä tarkoituksellisia riskinottoja? Ehkä vakuutus pitäisi ottaa pois sellaiselta joka todistettavasti ottaa tahallaan lisäriskejä. Tai ehkä heille pitäisi olla omat vakuutukset moninkertaisilla omavastuilla ja hinnoilla.
Entä miten tästä sitten pitäisi rankaista sellaisia, jotka ottavat samoja riskejä kuin itsensä tai jonkun muun tappaneet mutta eivät juuri sillä kerralla joudu omasta eikä jonkun muun syystä onnettomuuteen ja tapa ketään? Pitäisikö ottaa mallia vaikka työpaikasta? Jos sähkömies kytkee tahallaan virran työkaverilla työnalla olevaan keskukseen, tekoa käsitellään aika kovalla kädellä vaikka kaveri ei iskua saisikaan. Mahtaisiko selvitä muutaman kympin tai satasen sakolla?
Jos typeryydestä johtuneet onnettomuudet poistettaisiin tilastoista, niin taitaisi käydä niin, että koko tilasto katoaisi.
Typeryyttä on ehkä vaikea poistaa mutta riskin oton ehkä voi?
Kyllä kait nokkakolareissa on usein syynä itsari tai liian suuren riskin otto, siis typeryys!
Herrat Räkätin ja JOXA voisivat sitten määritellä, miten luokitellaan puhtaat vahingot?
Sattuuko teille sellaisia liikenteen ulkopuolella? Kuka ei ole esimerkiksi kaatanut joskus vaikkapa lasia pöydälle? Kuka ei ole kompastunut johonkin? Kuka ei ole tehnyt taskulaskimella tai täällä TMnetin palstalla kirjoitusvirhettä? Kuka ei ole ymmärtänyt toisen sanomaa väärin?
Tarkoitin tosiaan että jos lähtee riskillä ohittaan niin se on tahallista tai typeryyttä, ei "vahinko"!
Olen minäkin laseja kaatanut, joskus vahingossa, joskus tahallaan, siis "kurkkuun"!
Oli näemmä joku ampunut kameran hajalle, kait huononäköinen metsästäjä luullut hirveksi?
Onneksi oli kamera eikä poliisipartio!
Aivan .. mutta tiedätkö mikä ero on viisaalla ja älykkäällä ..
Älykäs saattaa näppärästi selviytyä tilanteesta, johon viisas ei joudu. Tietenkin on niin, että vahinkoja sattuu kenelle hyvänsä, mutta tahallisten riskien otto on aivan kamalan yleistä. Välinpitämättömyys ja ajattelemattomuus on vallalla. On myöskin niin, että näillä palstoilla kirjoittelevat henkilöt ovat taatusti keskimääräistä kiinnostuneempia liikenteestä - syistä ja seurauksista .. sama ilmiö varmasti vaikka koulujen vanhempainkokouksissa, joissa käyvät ne, joille se ei niin välttämätöntä olisi ja joista puuttuvat ne, joiden nimen omaan siellä pitäisi käydä. Uskon, että täällä kirjoitteleville sattuu paljonkin keskimääräistä vähemmän liikennekolhuja. Myöskin olen havainnut, että liikenneasioista kiinnostuneiden on vaikeahko hyväksyä ja ymmärtää, että miksi liikenne - ennakointi ja turvallisuus - ei kiinnosta suurinta osaa juurikaan tipan vertaa tai ainakin he sen niin kokevat.
On itsestään selvää, etä ihan jokainen tällä palstalla tietää miten liikenteestä saadaan turvallista ja sujuvaa, mutta ongelma on siinä miten sen saisi kaikille muillekin kerrotuksi ja ymmärretyksi, niin että ne toteuttaisivat sitä myöskin.
Rätkätin: Myöskin olen havainnut, että liikenneasioista kiinnostuneiden on vaikeahko hyväksyä ja ymmärtää, että miksi liikenne - ennakointi ja turvallisuus - ei kiinnosta suurinta osaa juurikaan tipan vertaa tai ainakin he sen niin kokevat.
Olen huomannut saman piirteen keskusteluissa. Mielipide liikenteestä kokonaisuutena muokataan yksilön, puhujan itsensä, tarpeiden ja taitojen mukaan. Koska liikenteen suunnittelu ja kehittäminen ei tietenkään voi tapahtua samoilla periaatteilla, syntyy ristiriita. Ihmisaivoille on stressaavaa olla tilanteessa johon eivät tiedä selitystä ja tältä stressiltä välttyy kun kieltää ristiriitaisen tiedon olemassaolon.
TV:stä tuli hiljattain dokumentti, jossa väitettiin, että aivot ohjaavat tietoisuutta ja huijaavat ihmistä luulemaan että tämä päättää mielipiteensä oman harkintansa tuloksena. Ihminen kieltää nähneensä aivojen havaitsemia asioita mutta ei silti valehtele, koska aivot salaavat tietoja, jotka aiheuttaisivat ristiriitaa. Päässämme toimii kaiken aikaa ikään kuin kaksi eri järjestelmää; toinen on tietoinen minämme joka elää tässä kokemassamme maailmassa ja toinen on aivojemme aistima todellinen maailma. Aivot antavat meille sen verran tietoa todellisuudesta kuin uskovat meidän tarvitsevan ja kestävän. Tämän mukaan Matrix on sittenkin totta, koneiden sijaan meitä uunottaakin meidän omat aivot.
Tämä ainakin selittäisi miksi tieteellisesti varmistettu tieto ei paina omien luulojen rinnalla paljoakaan jos näiden välillä on ristiriitaa. Aivot kerta kaikkiaan estävät tietoista minää omaksumasta tätä tietoa. Eli juuri niinkuin sanoin: ... ei kiinnosta suurinta osaa juurikaan tipan vertaa tai ainakin he sen niin kokevat.
Paha juttu, mutta saatat olla oikeassa ...
Taitaa tunteet uunottaa?
Jos aivoja joutuu rasittaan työssä äärirajoille niin eivät kai jaksa vapaalla uunottaa?