Ajorytmi

142 kommenttia
«1345

Ei voi kyllä lakata ihmettelemästä osan kanssa-autoilijoiden ajorytmejä. Tarkoitan siis tapaa rytmittää nopeudensäätelyä ympäristöissä ja tilanteissa, jossa sitä tarvitaan. Enkä halua kommentoida hitaasti ajavia, vaan sitä suurta autoa työkseen tai työmatkoihin käyttävää massaa, joka varmaankin mielestään on keskimääräistä parempia kuskeja. Selitän muutamalla esimerkillä



Kun jo kaukaa näkee, että valot ovat punaisella ja valoissa on jonoa, miksi nämä ihmiset jatkavat kaasun painamista, ja jarruttavat reippaasti loppuvaiheessa, vaikka jono ei millään tule kerkiämään alta pois? Ajotyyli tuntuu olevan vähän joka tilanteessa "kovaa tilanteeseen hitaasti pois". Siis kyllähän ne kaasua osaavat painaa, mutta kun eivät lue tilannetta kunnolla siihen ajaessa, kiihdytys viivästyy ja lopulta joutuvat kiihdyttämään reippaasti saadakseen vauhdin päälle. Ramppiin ajetaan lujaa sisään, mutkassa koetaan isot sivuvoimat, ja rampin loppua kohden vauhti hidastuu jopa jarruttamalla, vaikka erilaisella rytmillä siinä voisi jo kiihdyttää ja ajaa mutkakompleksin läpi suurin piirtein yhtä nopeasti. Sama risteyksiin ajossa, vauhdilla loppuun asti. Pyöräillessä näitä saa varoa kun väistävät vain jos huomaavat. Eivät ennakoi sitä mitä eivät näe. Mielestäni tuollainen ajaminen on aika robottimaista. Ehkä he eivät edes ajattele ajamista, vaan tekevät sen täysin rutiinilla?



Tuollainen ajotyyli varmasti kuluttaa polttoaineen ohella turhaan jarrupaloja ja -levyjä, kun kaikista tilanteista selvitään jarruilla. Itse en ole koskaan joutunut jarrulevyjä vaihdattamaan. Palojen vaihtaminenkin on hyvin harvinainen toimenpide. Ja silti ei tarvitse olla mitenkään liikenteen tukkona. Paitsi ehkä jonkun mielestä, joka haluaisi kiihdyttää lävitseni jarruttaakseen.

Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
  
  • Syynä voi olla se, että kun rullaamalla vauhti laskee, tuntuu eteneminen matelulta. Jokin vaisto sanoo, että ajetaan liian hiljaa, joten tuollaista ei tehdä. Itse olen kokenut ilmiön selvimmin tilanteessa, jossa saavutaan punaisiin valoihin. Jos ryhmitysalueella alkaa esimerkiksi kääntyvien kaista ja perässä ajava menee sille, ehtii tämä ylensä ajaa rinnalleni tai jopa ohittaa minut ennen valoihin pysähtymistä. Tällöin ei siis riitä, että jatkaa samaa vauhtia viime hetkellä valoihin jarruttaen, vaan minusta päästyään pitää kiihdyttää.



    Syynä täytyy olla jokin refleksinomainen käytöstapa. Millään järkevällä tai tavoitteellisella perusteella tuota ei voi selittää. Ja jollei erityisesti harrasta kriittistä oman käytöksen tutkiskelua, jää ilmiö havaitsematta. Toisaalta mistään erityisestä ongelmasta ei yleensä ole kyse, vaikka se liikenteen jouhevuutta toisenlaisen ajotyylin omaavan mielestä vähentääkin.

      
  • Edellä mainitun kaltaiset tilanteet ovat arkea. Toisaalta on olemassa toinenkin ääripää tuossa ennakoinnissa, mikä on omasta mielestäni paljon häiritsevämpää eli ryömitään siihen valoihin pysähtyneiden perään jolloin samalla tyylikkäästi estetään takaa tulevia pääsemästä edellisistä valoista.



    Lähes päivittäin "törmään" noita risteyksessä oikealle kääntyviä, jotka ajavat risteykseen asti samalla nopeudella ja sitten lähes pysähtyvät suoralle osuudelle, kun pitäisi kääntää rattia. Tuo sitten aiheuttaa jarrutuksia takana tuleville, kun normaalisti ajava ehtisi alta pois.



    Omissa autoissani eivät ole jarrulevyt olleet ruosteessa takanakaan. Ajotapani ei ole taloudellisimmasta päästä, mutta sallin sen toki muille, mikäli se ei mene liiallisuuksiin haitaten muiden liikkumista.

      
  • Opelixi:

    Edellä mainitun kaltaiset tilanteet ovat arkea. Toisaalta on olemassa toinenkin ääripää tuossa ennakoinnissa, mikä on omasta mielestäni paljon häiritsevämpää eli ryömitään siihen valoihin pysähtyneiden perään jolloin samalla tyylikkäästi estetään takaa tulevia pääsemästä edellisistä valoista.


    Olen samaa mieltä tuon häiritsevyydestä. Toisin noita vastakkaisia ajotapoja yhdistää se että molemmat painavat turhaan kaasua ajaessaan risteyksiin. Minun mielestäni oikea ajorytmi on sellainen että risteystä lähestyessä ei saa listä kaasua, ja risteyksestä lähtiessä vauhdin pitää olla nousujohteinen eikä poukkoileva. Nopeusmaksimi sijoittuu sitten jonnekin risteysten puoliväliin. Sitä ennen nopeutta lisätään tai se voi olla tasainen, ja sen jälkeen nopeus on tasainen tai se saa alkaa hidastumaan, riippuen käytetystä nopeudesta ja risteyksen etäisyydestä.

    Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
      
  • just drive

    Nopeusmaksimi sijoittuu sitten jonnekin risteysten puoliväliin.


    aamu- tai iltapäiväruuhkassa se toimii ehkä kolmen tai neljän auton kohdalla, kun tiellä on yhtenäinen 3 km jono.

      
  • Ainahan on opetettu, että keskellä mutkaa jarrutetaan.

    Kannattaa koittaa erityisesti talven liukastamilla moottoritierampeilla.



    Just driven antama esimerkki on ihan arkipäivää, eikä se jaksa hämmästyttää. Nopeuden sovittaminen risteystä ja jonon päätä lähestyttäessä ihan sama juttu. Vallankin jos on kaksi kaistaa rinnakkain, pitää ehdottomasti varmistaa, että kukaan ei pääse vaihtamaan kaistaa tällaisen, öö... taitavan kuljettajan eteen.



    Vaihtoehtoja.

    Jo mainitsemani oman paikan puolustus, kukaan ei saa päästä eteen.

    Kokemattomuus, tilannenopeuden virheellinen (jatkuva, toistuva ja jokapäiväinen) arviointi. Varmaan muuten mahdollisilla kyytiläisillä kivaa olla tällaisen kuljettajan varassa.

    Ja ehkä se kaikkein pahin, ajetaan unessa ja kaikki tilanteet mutkat mukaan lukien, tulevat "yllättäen".





      
  • Opelixi:

    Edellä mainitun kaltaiset tilanteet ovat arkea. Toisaalta on olemassa toinenkin ääripää tuossa ennakoinnissa, mikä on omasta mielestäni paljon häiritsevämpää eli ryömitään siihen valoihin pysähtyneiden perään jolloin samalla tyylikkäästi estetään takaa tulevia pääsemästä edellisistä valoista.

    Lähes päivittäin "törmään" noita risteyksessä oikealle kääntyviä, jotka ajavat risteykseen asti samalla nopeudella ja sitten lähes pysähtyvät suoralle osuudelle, kun pitäisi kääntää rattia. Tuo sitten aiheuttaa jarrutuksia takana tuleville, kun normaalisti ajava ehtisi alta pois.

    Omissa autoissani eivät ole jarrulevyt olleet ruosteessa takanakaan. Ajotapani ei ole taloudellisimmasta päästä, mutta sallin sen toki muille, mikäli se ei mene liiallisuuksiin haitaten muiden liikkumista.




    Minusta ei siinä ole mitään väärää, että rullaa kohti risteystä, hidastaa rauhallisesti ja turvallisesti.

    Tämäkin on varsin suhteellista. Mikä on toiselle rauhallista, voi toiselle olla matelua ja tien tukkona olemista.



    Matelusta esimerkki, joka ei minua imartele, mutta en koe olevani rikollinenkaan.

    Edelläni ajoi Mersu, lähestyttiin liikenneympyrää, Mersun vauhti putosi melkein nollaan n. 200 m ennen jonon päätä.

    Siinä sitä "ajettiin", jono meni pikkuhiljaa ympyrään, mutta välimatka pysyi samana, n. 200 metrinä. En nähnyt siinä mitään järkeä, joten ohitin sen Mersun ja ajoin sen jonon kiinni, jossa oli jäljellä enää pari autoa. Mersumies lämpeni niin, että yritti ohittaa minut yksikaistaisessa ympyrässä.



    Minun puolestani jokainen saa ajaa hiljaa, mutta sitten täytyy hyväksyä se, että tulee ohitetuksi.

    Turvavälikin on mielestäni ok, mutta tässä oli jotain "outoa".



      
  • Kehtasitkin!

      
  • Böpi:

    Kehtasitkin!




    Kehtasin. Kehtaan uudelleenkin, jos tilanne niin vaatii.



    Jokaisessa liikennetilanteessa suoritetaan tilannearviointia.

    Toimintamallit ovat aika henkilökohtaisia.

    Normaalit toimintamallini ovat varsin rauhallisia.

    Minut ohitetaan useammin, kuin mitä minä ohitan.

    Minä en saa sätkyä jouduttuani ohitetuksi.

    Tämä hidastelu oli kuitenkin sen verran "erikoinen", että hetken tilannetta katsottuani päätin ohittaa.

      
  • Outoa tosiaan oli. Mersukuski ehkä halusi maksimoida ajonsa taloudellisuuden jopa niin hyvin, että ajotapa ei mahtunut enää tavanomaiseen liikenteen rytmiin. Tapahtumat ympyrässä ei kuitenkaan tue ajatusta, koska ohitusyritys ei taloudellisuutta ainakaan paranna.



    Monia vaivaa tietty yksisilmäisyys, mikä ilmenee siten, että oma ajattelutapa on oikea ja muiden väärä. Kun sinä et sopeutunut Mersukuskin ajotapaan, suuttui hän siitä. Järjetöntä, mutta moni asia etenkin liikenteessä on. Onhan tänne kirjoitettu esimerkkejä siitä, kuinka toista on provosoitu ja sitten ihmetelty, miksi tämä provosoitui.

      
  • Olisinhan minäkin voinut olla "provosoitumatta" tuosta hidastelusta. En nytkään varsinaisesti provosoitunut. Katsoin vain paremmaksi suorittaa mielestäni täysin laillisen ohituksen. Väliä oli niin paljon, että ei olisi Mersumiehenkään hidastelu mitenkään häiriintynyt.

    Ellei siis olisi käynyt ns. lämpenemisefektiä.



    Ajattelemisen aihetta antaa sekin, että just driven esimerkkien mukaan ihmiset ajavat vaarallisen huonosti yksinkin. Tilanne senkun pahenee, kun täytyy alkaa "puolustamaan asemiaan". Enkä ensi kerralla, jos tulee vastaava tilanne, jätän ohittamatta. Vaikka sitten taakse jonoa kertyykin. Jos joku noin herkästi "lämpenee", on hän ilman muuta vaaraksi itselleen ja muille, eikä sitä ainakaan tahallaan kannata aiheuttaa.





      
  • Yksi vaivaannuttava tapa on myös se, että vaikka risteyksessä ei ole ketään, ja vihreät palavat, niin sitten aletaan hidastaa, ja hidastetaan varmasti niin paljon ettei vahingossakaan niillä vihreillä kerkiä mennä, vaan että oikein SAA odottaa yhdet punaiset.image

      
  • Jos ei ole neliytimistä matematiikkaprosessoria ja DDR2 muistia päässä vaan tavalliset rappeutuneet aivot, on vaikea päättää, kannattaako liikennevaloja kohti ajaa hitaasti vai vähän kovempaa. Jos ajaa liian hitaasti, valot ehtivät vaihtua punaisiksi. Jos ajaa liian kovaa, joutuu turhaan jarruttamaan.



      
  • Meillä jätetään liikennevalon vaihtumista odotellessa aika paljon tilaa auton eteen. Ei se mitään, hyvä pitää niin paljon väliä kuin itse tarvitsee, ettei tule turhia kolhuja.



    Mutta olettekos muualla huomanneet vastaavaa ilmiötä, että kun jono on saatu pysähdyksiin, alkaa jono hytkyä hieman tiukemmaksi vaikkei etummainen auto liiku mihinkään eikä valojen vaihtumisesta ole tietoakaan? Eli lähelle edellistä ei uskalleta ajaa, mutta hetken tutustumisen jälkeen sitten uskalletaan...valua...vielä...vähän.



    Ei tuosta mitään vahinkoa ole, mutta jännä ilmiö silti.

      
  • Poni:

    Kehtasin. Kehtaan uudelleenkin, jos tilanne niin vaatii.


    Leikki leikkinä, mutta en ole enää vuosiin jaksanut miettiä mistä saisi ostaa "Ohitus oikeutettu" -kortteja.



    Jos tavoittaa hitaamman, ohitus on loistava keino välttää törmäämästä hitaamman perään eikä siihen sen kummempaa perustelua tai aikalaskelmaa tarvita.



    Jos siitä joku vetää herneen nenään, niin omapa on nenänsä.



    Pirstaleiden sironta-alueen ulkopuolella kannattaa toki pysytellä.

      
  • 740 GLE:


    Mutta olettekos muualla huomanneet vastaavaa ilmiötä, että kun jono on saatu pysähdyksiin, alkaa jono hytkyä hieman tiukemmaksi vaikkei etummainen auto liiku mihinkään eikä valojen vaihtumisesta ole tietoakaan? Eli lähelle edellistä ei uskalleta ajaa, mutta hetken tutustumisen jälkeen sitten uskalletaan...valua...vielä...vähän.

    Ei tuosta mitään vahinkoa ole, mutta jännä ilmiö silti.




    Tuo on arkipäivää hiukankin pitemmässä jonossa. Jos itse sattuu olemaan vaikka 10. auto jonossa, saa edessä olevat nytkyttelijät tehtyä aika pitkän tilan eteen, jonka vapaaksi jättäminenkin tuntuu typerältä ja voi jopa aiheuttaa hämmennystä muissa. Näin ketju siis jatkuu. Jonon alkupäässä en kuitenkaan nytkyttelijöiden joukkoon liity. Säästän mielummin kytkintä.

      
  • Ammattilainen:

    Yksi vaivaannuttava tapa on myös se, että vaikka risteyksessä ei ole ketään, ja vihreät palavat, niin sitten aletaan hidastaa, ja hidastetaan varmasti niin paljon ettei vahingossakaan niillä vihreillä kerkiä mennä, vaan että oikein SAA odottaa yhdet punaiset.image


    Sitä ei voi tietää ennen kun on päässyt ihan lähelle, ehtiikö valoista. Hidastaminen tietysti suurentaa todennäköisyyttä joutua pysähtymään ja kiihdyttäminen mahdollisen pysähtymisen typeryyttä. Jonkinlaisen kompromissin joutuu tekemään. Mielestäni ei yleensä ole järkevää suunnitella pysähdystä ennen kuin siihen tulee käsky opastimelta. Silti risteysten kohdalla ei ole missään olosuhteissa järkevää ajaa kovempaa kuin niiden välillä. Sillon jos tuntee kyseessä olevien valojen toiminnan kuin omat taskunsa, on tietysti hidasteluun ja kiihdyttelyyn paremmat edellytykset turhien pysähdysten välttämiseksi. Se saattaa ärsyttää niitä jotka eivät tunne, ja päin vastoin.

    Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
      
  • Aika monet peräänajot tapahtuvat siten, että joku alkaa jarruttamaan pysähtyäkseen risteykseen siten, kuin laki määrää. Mutta ah, takana tuleva yrittää ehtiä vielä vanhoilla vihreillä.

    No, peräänajot ovat yleensä melko vaarattomia puskurien kolistelua, mutta niin ei ollut tässä seuraavassa tapauksessa.



    Pysähdyin suojatien eteen antaakseni naishenkilön ylittää tie lapsensa kanssa. Ylitys tapahtui kulkusuunnastani vasemmalta oikealle. Olin siis jo hetken ollut pysähtyneenä. Kuorma-auto täräytti perääni ja työsin autoni pitkälle yli suojatien. Ei ollut kovin monesta tuumasta kiinni, että naishenkilö ei jäänyt lapsen kanssa alle.

    Kuorma-auton kuljettajan kommentti oli vain, että miksi siihen pysähdyit, eihän kukaan anna jalankulkijoille tietä?

      
  • Olen vähän eri mieltä punaisiin tehtävän paniikkijarrutuksen lainmukaisuudesta. Liikenteessä ei saa aiheuttaa tarpeetonta vaaraa, ja äkkijarrutus kesäkelin maksimipidolla sitä taatusti aiheuttaa. Vaarallisimpia ovat kuitenkin ylinopeutta ajavat äkkijarruttelijat. jos mielestään riittää arviointikyky ylinopeuden ajamiseen, luulis riittävän myös peilin katsomiseen ja siihen ehtiikö risteyksen yli ajoissa ennen risteävää liikennettä. Suurta haittaa siitä ei ole, jos ehtii.

    Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
      
  • Poni:

    No, peräänajot ovat yleensä melko vaarattomia puskurien kolistelua, mutta niin ei ollut tässä seuraavassa tapauksessa.


    Lisään yliajettaessa vahingoittuvien listalle kaikki kaksipyöräiset ja selkä menosuuntaan turvaistuimessa istuvat lapset.

      
  • Se on selvä, että punaisiin pysähtyessä kannattaa motoristin varoa kuljettajia, joiden ei tarvitse noudattaa liikennevaloja.



    Mutta outo tilanne pitää olla, jos ilman omaa rikettä onnistuu itse ajamaan punaisiin pysähtyvän päälle pysähtyipä tämä millä tavalla tahansa?



    just drive:

    Olen vähän eri mieltä punaisiin tehtävän paniikkijarrutuksen lainmukaisuudesta. Liikenteessä ei saa aiheuttaa tarpeetonta vaaraa, ja äkkijarrutus kesäkelin maksimipidolla sitä taatusti aiheuttaa.


    Aika hyvin saat lakipykäliin vedota, kun edelläsi ajanut ehti pysähtyä punaisiin, mutta hänen takanaan riittävän turvavälin päässä sinä et.



    Aiotko vedota ennalta-arvattavuusperiaatteeseen, kun vihreästä keltaiseen vaihtuneen valon jälkeen tulikin yllättäen punainen?



    just drive:

    jos mielestään riittää arviointikyky ylinopeuden ajamiseen, luulis riittävän myös peilin katsomiseen


    Kuinka edelläsi ylinopeutta ajaneen äkkipysäys voi olla sinun ongelmasi, kun ajat sallittua nopeutta hienolla turvavälillä?



    Peilit eivät taakse päin turvallista jarrutusmatkaa ratkaise, koska niillä ei näe takaatulevan touhon pään sisälle. Tänäkin kesänä vetäisin moottoripyörän yhden kerran kaistamaalausten yli rinnalle pysähtyneen jonon viereen, kun takanani ajaneella pakettiautolla olisi ollut kaikki maailman aika pysäyttää punaisiin takanani, mutta ei mitään aikomusta tehdä niin.



    just drive:

    ehtiikö risteyksen yli ajoissa ennen risteävää liikennettä. Suurta haittaa siitä ei ole, jos ehtii.


    Toisen suunnan punavaloa tässä tosiaan aika usein kuulee perusteena sille, ettei liikennevaloja tarvitse noudattaa.



    Se ei vain ota huomioon edellä pysähtyvää, risteävän kadun jalankulkijaa (kääntyvälle), hälytysajoneuvoa, eikä punavalon takaa nopeasti paikaltaan liikahtavaa ajoneuvoa.

      
  • 740 GLE:

    Aika hyvin saat lakipykäliin vedota, kun edelläsi ajanut ehti pysähtyä punaisiin, mutta hänen takanaan riittävän turvavälin päässä sinä et.

    Aiotko vedota ennalta-arvattavuusperiaatteeseen, kun vihreästä keltaiseen vaihtuneen valon jälkeen tulikin yllättäen punainen?


    Minulla ei ole ollut vaikeuksia pysähtyä punaisiin silloinkaan kun edellä ajavan olis ollut järkevämpää ajaa turvallisesti keltaisilla läpi, eikä uskoakseni myöskään perässäni ajavilla. Silti en lakkaa ihmettelemästä äkkijarruttelijoiden järjenjuoksua. Äkkiliikkeiden välttäminen on tärkeä osa ajamisen tilannehallintaa. Ja tilannehallinta auttaa äkkiliikkeiden välttämistä.

    Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
      
  • just drive:


    Minulla ei ole ollut vaikeuksia pysähtyä punaisiin silloinkaan kun edellä ajavan olis ollut järkevämpää ajaa turvallisesti keltaisilla läpi, eikä uskoakseni myöskään perässäni ajavilla. Silti en lakkaa ihmettelemästä äkkijarruttelijoiden järjenjuoksua. Äkkiliikkeiden välttäminen on tärkeä osa ajamisen tilannehallintaa. Ja tilannehallinta auttaa äkkiliikkeiden välttämistä.




    En voi väittää, etteikö sellaista tilannetta voi olla, että olisi järkevämpää ajaa keltaisilla läpi. Arvelen kuitenkin, että tällaiset tapahtumat ovat ehdottomasti vähemmistönä ja yleensä siihen liittyy takana ajavan virheellinen toiminta.



    Jos talviliukkailla betonirekka puuskuttaa puskurissa, niin silloin kannattaa harkita miten pysähtyy.

    Edelleen, äkkijarrutus on väärä tapa.

      
  • Poni:

    En voi väittää, etteikö sellaista tilannetta voi olla, että olisi järkevämpää ajaa keltaisilla läpi. Arvelen kuitenkin, että tällaiset tapahtumat ovat ehdottomasti vähemmistönä ja yleensä siihen liittyy takana ajavan virheellinen toiminta.


    Läpiajon järkevyyttä voi ajatella monelta kannalta. Ensimmäisenä mieleen turhan jarrutuksen aiheuttama aika- ja bensahävikki.



    Jos sivutien risteys tarjoaa päätielle punaista 20sekuntia kerrallaan, päätiellä ajavan turhan jarruttelun todennäköisyydestä on aika monta sekuntia pelattavissa pois ajamalla tuoreita punaisia päin tai hidastamalla ajoissa, tilanteesta riippuen.



    Pitkään vihreinä olleita päin kiihdyttämistä tai väkisin pysähdyksen välttämistä en pidä järkevinä vihreän ikkunan leventämiskeinoina. Kokeiltu on ja menevät pieleen useammin kuin onnistuvat. Onnistumisprosentin pitäisi olla reilusti yli puolet että se riski tuntuisi järkevältä suhteessa epäonnistumistilanteiden hävikkiin.

    Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
      
  • just drive:

    Poni:
    En voi väittää, etteikö sellaista tilannetta voi olla, että olisi järkevämpää ajaa keltaisilla läpi. Arvelen kuitenkin, että tällaiset tapahtumat ovat ehdottomasti vähemmistönä ja yleensä siihen liittyy takana ajavan virheellinen toiminta.

    Läpiajon järkevyyttä voi ajatella monelta kannalta. Ensimmäisenä mieleen turhan jarrutuksen aiheuttama aika- ja bensahävikki.

    Jos sivutien risteys tarjoaa päätielle punaista 20sekuntia kerrallaan, päätiellä ajavan turhan jarruttelun todennäköisyydestä on aika monta sekuntia pelattavissa pois ajamalla tuoreita punaisia päin tai hidastamalla ajoissa, tilanteesta riippuen.

    Pitkään vihreinä olleita päin kiihdyttämistä tai väkisin pysähdyksen välttämistä en pidä järkevinä vihreän ikkunan leventämiskeinoina. Kokeiltu on ja menevät pieleen useammin kuin onnistuvat. Onnistumisprosentin pitäisi olla reilusti yli puolet että se riski tuntuisi järkevältä suhteessa epäonnistumistilanteiden hävikkiin.




    Tämä nyt voi mennä hiusten halkomiseksi, mutta mielestäni jarrutus punaisiin valoihin ei ole koskaan turha. Polttoaineensäästösyin ei voi perustella punaisia vasten ajamista. Keltaiset palavat melko pitkään, joten rajoitusten mukaan ajamalla ehtii varmasti pusähtyä ennen punaisia ilman äkkijarrutustakin.



    Toinen liikennevaloristeyksiin liittyvä ärsyttävä asia on, että risteys täytetään ajamalla keskelle risteystä, vaikka varmasti näkee, että siitä ei mahdu läpi. Malttamattomuus ja kuvitelma kiireestä lienee aika monella helmasynti.

      
  • Tuota tempoilevaa ajotapaa seuraillessa on tullut mieleen se selitys, että moni ei ajattele ajamistaan. Kun ajatukset on ihan jossain muualla kuin käsillä olevassa tehtävässä, auto kulkee selkäytimen ohjaamana. Auto saattaa kulkea aivan keskiviivan vierellä, sinne alitajunta sitä vetää koska siinä kohdassa stressi on pienin ja ajattelematon kuski hakeutuu nimenomaan vähästressiseen paikkaan. Tämä selittää ainakin minua tyydyttävästi myös tilanteet joissa kuski nostaa nopeutta kun joku osoittaa haluavansa liittyä liikennevirtaan tai vaihtaa kaistaa hänen eteensä. Jos asiaa pysähtyisi pohtimaan, niin harvalla kai niin pahasti liiraa että ehdoin tahdoin tekisi moista kiusaa. Tämä selittäisi myös perässä roikkumisen, kurvien ja risteysten oikomisen, ajamisen jotain tasaista keskivertonopeutta vaikka rajoitus vaihtelee, vilkun käyttämättömyyden ja niin edelleen. Kun aivot on jätetty tyhjäkäynnille, fiksut ovat samalla viivalla idioottien kanssa. Alitajunnalla ei ole sen kummoisempaa moraalia, mielikuvitusta tai päättelykykyä kuin muillakaan eläimillä.

      
  • TeeCee:

    Tuota tempoilevaa ajotapaa seuraillessa on tullut mieleen se selitys, että moni ei ajattele ajamistaan. Kun ajatukset on ihan jossain muualla kuin käsillä olevassa tehtävässä, auto kulkee selkäytimen ohjaamana. Auto saattaa kulkea aivan keskiviivan vierellä, sinne alitajunta sitä vetää koska siinä kohdassa stressi on pienin ja ajattelematon kuski hakeutuu nimenomaan vähästressiseen paikkaan. Tämä selittää ainakin minua tyydyttävästi myös tilanteet joissa kuski nostaa nopeutta kun joku osoittaa haluavansa liittyä liikennevirtaan tai vaihtaa kaistaa hänen eteensä.




    Perustuuko edellä esitetty joihinkin tutkimuksiin? Omalla kohdallani en ole havainnut tuollaisia ilmiöitä - mutta jos aivot on napsautettu nollille, ei kai ajamistaan havainnoikaan.



    Myönnän sen, että kun ajelen ajatuksissani, pyrin minimoimaan stressin. Mutta miksi tällöin ajaisin aivan keskiviivan vierellä, koska sehän on potentiaalisesti erittäin vaarallinen paikka. Tien reunoja hipoen ajaminen on tietysti myös vaarallista, joten eikö normaalissa kohdassa ajoradalla ajaminen ole turvallisinta ja siten stressittömintä.



    P.S. Tervetuloa takaisin TeeCee!

      
  • TeeCee:

    Tuota tempoilevaa ajotapaa seuraillessa on tullut mieleen se selitys, että moni ei ajattele ajamistaan. Kun ajatukset on ihan jossain muualla kuin käsillä olevassa tehtävässä, auto kulkee selkäytimen ohjaamana.


    Yksi omituinen ja usein toistuva ilmiö on, että jonkin 'aivot vapaalla' ajelevan yksilön. Vasta sitten kun olet 5 sekuntia nuohonnut sen takapuskuria, kaasu löytyy jostain, etkä alkuperäisellä nopeudellasi enää pysy perässä. Ja itsekin joudut kuitenkin hidastelun vuoksi kaasuttamaan uudelleen jotta pääset seuraavaan risteykseen asti. Yksi vaihtoehto olisi vetää heittämällä ohitse, mutta kokemukseni mukaan usein silloinkin herääminen tapahtuu, kaveri nostaa nopeuttaan ja alkaa roikkua perässä. Nämä ovat sellaisia kokemuksia jotka kannustavat roikkumaan turhaan perässä, koska toinen saattaakin yhtäkkiä löytää kaasun. No päädyin sitten eteen tai taakse, on parasta jatkaa omaa ajoaan, antamatta häiriötekijän vaikuttaa omaan käytökseen. Näin toimimalla toinen tuntuu tajuavan ettei ohitus tai tilanne ollut provokaatio häntä vastaan, vaan johtui hänen ajamisensa rytmittömyydestä ja jättää rauhaan.

    Rattiväsynyt? Vaihda bussiin.
      
  • TeeCee:

    Tuota tempoilevaa ajotapaa seuraillessa on tullut mieleen se selitys, että moni ei ajattele ajamistaan. Kun ajatukset on ihan jossain muualla kuin käsillä olevassa tehtävässä, auto kulkee selkäytimen ohjaamana.




    Olen samaa mieltä. Kiinnostavaa onkin se, mistä tuollainen toimintamalli on selkäytimeen rakentunut. Tieto on tärkeä, jos halutaan ja ilmeisesti kun on tarvettakin muuttaa selkäytimestä tulevia malleja. Ennenkaikkea estää huonojen mallien pääsy sinne. Vai onko se ajamisen oppimisprosessissä käytännössä mahdollista.



    Jos asiaa pysähtyisi pohtimaan, niin harvalla kai niin pahasti liiraa että ehdoin tahdoin tekisi moista kiusaa. Tämä selittäisi myös perässä roikkumisen, kurvien ja risteysten oikomisen, ajamisen jotain tasaista keskivertonopeutta vaikka rajoitus vaihtelee, vilkun käyttämättömyyden ja niin edelleen. Kun aivot on jätetty tyhjäkäynnille, fiksut ovat samalla viivalla idioottien kanssa. Alitajunnalla ei ole sen kummoisempaa moraalia, mielikuvitusta tai päättelykykyä kuin muillakaan eläimillä.




    Minäkään en usko tahalliseen kiusantekoon muuten kuin poikkeuksellisena ilmiönä. Jos oma ajotapa on provosoiva, silloin todennäköisyys varmasti kasvaa. Jostain syystä virheeseen herkästi vastataan virheellä. Ilmeisesti joillain asuu sisimmissään pieni kotipoliisi, joka välillä nostaa päänsä esiin. Mutta jos itse ajaa asiallisesti ja toiselle tilaa jättäen, vain harvoin tällaista ainakin itse koen saavani osakseni. Tähän asiaan liittyvä kiinnostava juttu on se, että tahattomasti kiihdyttävä tms. temppuja tekevä ei tietenkään voi ymmärtää toisen mahdollista epäloogiselta tuntuuvaa reagointia. Ihan varmasti tästä syntyy käsityksiä muiden virheistä ja koska omaa virhettä ei huomaa, samasta syystä syntyy käsitys omasta paremmuudesta.



    Jälleen kerran viittaan tällä tapaani analysoida omaa ajamista. Tapaan, jota tällä palstalla on pidetty turhana. Olisiko syynä juuri se, että koska omaa ajamista ei aktiivisesti pohdi, havaitsematta jääneiden virheiden takia ei siihen koe olevan tarvetta?



      
  • Kaiken liikenteessä tapahtuvien kummallisuuksien ei tarvitse edes tapahtua itselle, tai haitata omaan liikkumista, kun se jo voi harmittaa. Jos seuraa muuta liikennettä, eikä vain sitä omaa asemaa tien päällä, niin näkee niitä kaikenlaisia kummallisuuksia.



    Esimerkki tältä aamulta.

    Ensimmäinen liukas aamu, t-risteys, edelläni ajaa pikkuauto t:n sakaraa pitkin. Pysähtyy risteykseen (sakarassa kolmio), ketään ei tule mistään. Hetken seisottuaan päättää lähteä, kääntyy oikealle, mutta johan siinä odotettiin sen verran, että vasemmalta tulee kuorma-auto. Hitaasti liikkeelle liukkautta varoen, mutta iso auto tulossa takakontista sisään. Ei osunut, mutta ei ollut kiva katsoa.

    Ja niin, valitettavasti tässä oli ikäihmisen arviointivirheestä ja hitaasta reagoinnista kysymys. Toki olisi se ka:n kuljettajakin voinut aloittaa jarrutuksen ajoissa, kun havaitsi auton tulevan eteen. Turhaa uhoamista.



    Tämä vain yksi esimerkki tämän aamun suorituksista.

    Näitä kun jatkuvasti tarkkaillee, niin ymmärtää myös olla varuillaan.

      
  • Olisiko syynä juuri se, että koska omaa ajamista ei aktiivisesti pohdi, havaitsematta jääneiden virheiden takia ei siihen koe olevan tarvetta?




    Minulla on käsitys että moni kokee olevansa niin hyvä että kenenkään muunkaan ei oikein sovi neuvoa toisen ajamista. Ei siis haluta kuulla neuvoja (keskustella toisen mielipiteistä ) ainakaan silloin kun ajaa.



    Ja jos ei ymmärrä tekevänsä virhettä, niin miten sellaisen voi edes havaita ellei hae tietoa ja siinä vaiheessa hoksaa että voisi toimia toisinkin. Tälläkin voi saada vastakohtaisia neuvoja, eli jostakin pitäisi vielä saada se virallinen taloudellisturvallisjuridinen totuus (tyylin Liikenneturva: nastarengas on fiksumpi hankinta kuin kitkarengas ).



      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit