Haluaisin kunnostaa 1960-luvun Crescent pyörän. Harmillisesti siitä on hävinnyt polkimet laakereineen ja rattaineen. Olen etsiskellyt, löytyisikö sopivia mistään. Jokin toinen pyörä "kannibalisoimalla" asia ratkeaisi, mutta siinä ei oikein ole järkeä. Tieto siitä, että koko ajan kärrätään roskalavoille hyväkuntoisia polkupyöriä, joissa olisi tarvittavat osat ja paljon muitakin osia, ei paljon lohduta. Pitäisi saada jokin tuollainen. Kerran olin ottamaisillani (se ei tietenkään ole sallittua) roskalavalta polkupyörän, joka oli käsittämättömän hyvässä kunnossa kierrätykseen pantavaksi. Jäi kuitenkin ottamatta, Olisi vain tarvinnut heittää se auton peräluukkuun.
Vanhojen polkupyörien "keskiö" on halkaisijaltaan suurempi kuin uusien, joten uudet osat eivät käy. Jonkinlainen sovitinkappale on ilmeisesti olemassa, mutta ei huvittaisi turvautua sellaiseen. Sitä paitsi en halua käyttää paljon rahaa "Crescent -projektiin", koska se ei ole mikään primäärihanke.
Luulin jo löytäneeni sopivia osia kun sain haltuuni Nopsa merkkisen pyörän. Osoittautui kuitenkin, että sen keskiön laakerikupit ovat paikalleen puristettavaa mallia. Crescentissä ne ovat kierteellä. Nopsa oli ilmeisesti peräisin 1980-luvulta. Se vaikutti heikkolaatuiselta halpapyörältä. Runkokin oli taipunut. Se näyttää olevan tyyppivika vastaavissa Nopsa malleissa.
Yhtä vanhaa pyörää olen laitellut vuodesta 2008 asti, enkä vieläkään ole päässyt koeajolle. Kunnostelun lähtökohta oli se, että yritin selvitä mahdollisimman vähillä uusilla osilla. Niinpä ainoastaan pinnat ja kumit ja ketjut ja polkimet ja ohjaustangon tupit ja satula ovat uusia. Vai jäikö listasta puuttumaan jotain. Kuvassa (jos joku katsoo) olevat rumat ohjaustangon tupit vaihdoin lähempänä perinteistä mallia oleviin.
En ole löytänyt mistään alkuperäistä ketjun suojusta, jonka haluaisin asentaa puhdistettuna ja kiillotettuna takaisin paikalleen. Koeajon on oikeastaan estänyt se, että en löydä mistään sopivaa satulan putkea. Korvaava satulakin on jo olemassa. Vain putki puuttuu. Ilman ketjunsuojusta voi ajaa, mutta ilman satulaa ajaminen alkaa olla vitsi (totta kai voi).
Minulla oli aikoinaan Englannissa vajaan kolmen kuukauden ajan vuokrattuna Raleigh Sport -merkkinen musta "klassikkopyörä". Ajelin sillä aika paljon. Siinä ei ollut ketjunsuojusta, joten lahkeen ympärille piti panna kuminauha, kun lähti ajamaan. Niitä löytyi maasta, kun postinjakaja oli irrotellut niitä lehtinippujen ympäriltä. Jostakin käsittämättömästä syystä en ottanut muistoksi yhtään ainoata kuvaa tästä pyörästä.
Ehkä jälleen muutaman kansalaisen silmät avautuvat uusiin näköaloihin. Erityisen hieno on toteamus siitä, että tulevaisuudessa ei haluta estää yksityisautoilua, vaan tarjota kansalaisille aitoja vaihtoehtoja liikkumismuodon valintaan.
Hienoa, että polkupyöräily näyttää lisänneen suosiota tänä talvena. Lumisateessa tai kovalla pakkasella liikkumismuoto voi tuntua extremelajilta, mutta etenkään etelässä ei tuollaisia kelejä ole kovin monena päivänä vuodessa. Julkisuudessa näkyneet haikailut kehittää Helsingistä Kööpenhaminen tai Amsterdamin kaltainen polkupyöräkaupunki voi tuntua epärealistiselta auton pehmeässä penkissä lojumiseen tottuneen autoliittolaisen mielestä ja ehkä se sitä onkin, kiitos samaa asennetta edustavien päättäjien. Ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan ole edellytys suurten massojen ympärivuotiselle pyörän käytölle. Toki ilmasto lämpenemistään jatkaa maailman tuhoon saakka, ellei asenteet elämää kohtaan ala muuttua.
Esitänkin TM:lle toiveen, jossa testattaisiin erilaisia mahdollisuuksia korvata uusien sähköisten laitteiden lisäksi polkupyöräksi luokiteltavilla laitteilla auton käyttöä. Tavanomainen työmatka ei ole ongelma, mutta kun pitäisi kuljettaa lapsia ja tavaraa, silloin haasteet kasvaa. Vaihtoehtoina on tavarapyörä, peräkärry, peräpyörä yms. ratkaisuja. Uusin löytöni aiheesta on peräpyörän ja peräkärryn yhdistelmä. Voin kuvitella 3-vuotiaan riemun, jos tuollaisella saa ajaa päiväkotiin: http://rideweehoo.com/
Tästä Ylen jutusta sitten mittakaavat kohdilleen niille pääkaupunkiseudun asukkaille, joiden mielestä ilmaston pitäisi lämmetä, jotta Helsingissä suuret massat voisi ajaa pyörällä ympärivuotisesti. http://yle.fi/uutiset/maailmallakin_ihmetellaan__oulussa_osataan_myos_talvipyorailla/8676220
Ilmatieteenlaitoksen mukaan Seutulan kentällä on helmikuun keskilämpötila -5,7 astetta. Oulussa (Siikajoella) se on -9,0 astetta. Tosin 2014 ja 2015 lämpötilat oli Seutulassa -0,1 ja -0,4, Siikajoella -2 ja -1,1 astetta.
Sitä en kyllä tiedä, kuinka suuret massat pyörän selkään pitäisi saada, jotta Autoliitossakin hyväksyttäisiin tämä tosiasia. Tällä hetkellä kantakaupungissa pyöräilyn määrä on kasvussa, mutta yksityisautoilu ei.
Seuraavan Ylen jutun mukaan Oulussa joka neljäs työmatka tehdään polkupyörällä, Helsingissä vain joka kymmenes. Jokohan tuo katsotaan suurten maassojen käyttämäksi liikkumismuodoksi ja miksi vastaava ei Oulua lämpimämmässä pääkaupungissa olisi mahdollista? Miksi Autoliitto vastustaa sitä, että aamuruuhkasta tuollainen määrä autoja poistuisi pilaamasta ilmaa ja nämä ihmiset siirtyisivät kevyenliikenteen väylille?
Kuskaako Herbert lapset aluksi päivähoitoon ja kouluun fillarilla, sitten itse töihin ja työpäivän aikana neuvotteluihin vaikka 10 km päähän ja takaisin. Kotimatkalla sitten lapset kyytiin, ruokakauppaan ja kotiin, josta sitten taas tunninpäästä hypätään fillarin selkään ja viedään lapset ja tavarat jääkiekko- ja voimisteluharjoituksiin.
Toinen asia sitten on, että kylmyys ei ole pyöräilyn ärsyttävin keli. Etelän sade/loska/märkä jää kelit ovat niitä pahimpia. Kymmenen asteen pakkasella ja lumella pyöräilyhän on ihan mukava harrastus.
Tuskin autoliittokaan vastustaa kenenkään vapaaehtoista pyöräilyä. Autoliitto vastustaa Helsingin nykylinjausta, jossa autoilua yritetään keinotekoisesti estää useilla keinoilla.
Kuskaako Herbert lapset aluksi päivähoitoon ja kouluun fillarilla, sitten itse töihin ja työpäivän aikana neuvotteluihin vaikka 10 km päähän ja takaisin. Kotimatkalla sitten lapset kyytiin, ruokakauppaan ja kotiin, josta sitten taas tunninpäästä hypätään fillarin selkään ja viedään lapset ja tavarat jääkiekko- ja voimisteluharjoituksiin.
Ei kuskaa. Edes autolla ei minulta onnistu tuollainen aikataulu ja oletan, ettei kovin moni muukaan aamuruuhkassa yksityisautoilla työmatkaansa ajavista tuollaisen rytmin mukaan elä. Loit siis varsin epätodellisen esimerkin kyseenalaistaessasi pyöräilyn suosion kasvattamista nykytilanteeseen verrattuna. Ainakin Oulussa pyöräily onnistuu huomattavasti useammalta kuin Helsingissä.
Toinen asia sitten on, että kylmyys ei ole pyöräilyn ärsyttävin keli. Etelän sade/loska/märkä jää kelit ovat niitä pahimpia. Kymmenen asteen pakkasella ja lumella pyöräilyhän on ihan mukava harrastus.
Varmaan Helsinki on sijoittunut maantieteellisesti poikkeuksellisen epäedullisesti. Oulussa ja Kööpenhaminassa pyöräily onnistuu.
Onko muuten yksityisautolla ajelu töihin ja takaisin sinulle harrastus?
Tuskin autoliittokaan vastustaa kenenkään vapaaehtoista pyöräilyä. Autoliitto vastustaa Helsingin nykylinjausta, jossa autoilua yritetään keinotekoisesti estää useilla keinoilla.
Lue Autoliiton kannanottoja aiheesta, niin voit unohtaa pieleen menevät arvailusi. Riippumattomana itseään pitävän TM:n suhtautuminen asiaan on myös mielestäni ongelmallista, kun AL:n äänitorvi säännöllisesti lehteen kirjoittelee ja ujuttaa noita ajatuksia artikkeleihin.
Jossain toisessa viestiketjussa haikailtiin alhaisista nopeusrajoituksista palautteen antamista Bernerille. GoExpo-messuilla Anne osallistuu keskusteluun 4.3.2016, joten eiköhän samassa yhteydessä ole mahdollisuus tämän mielipiteiden kuuntelun lisäksi kysyä muistakin asioista :
Tuottavuusloikka pyöräillen
Tuplaamalla pyöräilykilometrit kansakuntamme tuottavuusloikka olisi hyvässä lennossa. Miten se tehdään? Keskustelussa mukana: liikenneministeri Anne Berner, pyöräilytohtori Kalle Vaismaa, ohjelmapäällikkö Piia Moilainen ja lääketieteen tohtori Tommi Vasankari. Moderaattorina toimii Pyöräliiton puheenjohtaja Otso Kivekäs.
Itseään voi alustaa taannoisella Ylen uutisella suomalaisten fyysisellä kyvyttömyydellä ja pohtia tuollaisen asian merkitystä työn tuottavuuteen ja terveydenhuoltokustannuksiin:
Nyt kannattaa ehdottomasti katsoa Areenasta ohjelma DOK: Pyörät vastaan autot. Toki tilanne suurkaupungeissa on erilainen kuin meillä. Ohjelma silti herättää paljon hyviä ajatuksia yhteiskunnan toiminnasta ja esimerkiksi Helsingin kiistellystä pyrkimyksestä bulevardirakentamiseen. Ohjelmassa todetaan sama minkä itsekin olen tällä palstalla useaan otteeseen todennut, että henkilöautoille suunnatun lisäkapasiteetin rakentaminen ei ole ratkaisu liikenteen ruuhkautumiseen. Yhdenkään kaupungin liikenteen ongelmia ei ole tuolla tavoin ratkaistu. Sen sijaan tilaa nuo järjestelmät vie pahimmillaan 70% pinta-alasta.
Onneksi meillä ei ole omaa autoteoillisuutta siinä mittakaavassa kuin esim. Saksassa tai Brasiliassa.
Itse en tuolla ole pyöräillyt, joten en tunne siitä vinkkelistä nykytilannetta. Suru kuitenkin tulee lukiessani demarien Tumppi Varosen ajatuksia liikenteen kehittämisestä:
"Mitä järkeä on siirtää autoilu kaduille, joilla on jo ennestään ruuhkaa ja ihmetteli pyöräilyn suosimista näin voimakkaasti, kun Helsingin olosuhteissa pyöräillään vain puolet vuodesta."
Näkemyserot ilmeisesti vain autoa käyttävien ja muita kulkutapoja käyttävien välillä on suuri:
Persujen Mika Raatikainen: "Jokainen Hämeentiellä joskus kulkenut tietää sen leveyden eli siellä mahtuvat aivan hyvin ajamaan niin autot, julkinen liikenne kuin ne muutamat pyöräilijät kesäisin. Talvella ja sateella pyöräilijöitä ei juurikaan näe."
Yle: "Hämeentieltä kerrotaan toistuvasti polkupyöräilijöiden ja bussikuskien välisistä kärhämistä. Kun vauhdinjako tai ajotapa ei miellytä, aseeksi otetaan tööttäily ja käsimerkit. Moni pyöräilijä polkee jalkakäytävällä välttääkseen hurjanpuoleisen kyydin bussikaistan puristuksessa – mikä on lain mukaan polkupyöräilijän paikka, jos kadulla ei ole pyörätietä, niin kuin Hämeentiellä."
Toivottavasti Varonen ja muut vastaavalla tavalla ajattelevat oppivat etsimään liikenteen ruuhkaan ratkaisua. Kaikkien tiedossa pitäisi jo olla, että ruuhkat ei lopu yksityisautoilun kapasitettia lisäämällä. Päinvastoin, se lisää liikenteen määrää ja tällöin ruuhkat pahenee. Jos ei juuri parannetulla tieosuudella, sitten jossain muualla. Ratkaisua pitää siis tilaltaan rajallissa kaupunkikeskustoissa hakea liikennejärjestelmien tehostamisesta ja pyöräilyn sekä joukkoliikenteen suosiminen on juuri sitä. Varosen ja Raatikaisenkin pitäisi tajuta, että jos tehokkaan kulkumuodon suosio on heikko, pitää sen suosiota saada kasvatettua. Se ei tapahdu ahtamalla autot ja pyörät tai pyörät ja jalankulkijat samalle väylälle. Vuosikymmenien mittaisen yksityisautoiluvetoisen liikenteen kehittämisen tulos on nähtävissä, eikä se rohkaise jatkamaan samalla linjalla.
Ylen artikkelissa esitetty arvio Hämeenkadun asuntojen arvon noususta kertoo varsin suoraan siitä, millaista ympäristöä ihmiset arvostavat. Että nyt vain autoruuhkista huolestuneet rohkeasti pyörän selkään ruuhkia purkamaan!
Taas paranee pyöräilyn olosuhteet ja näin yhä useammelle tulee mahdollisuus korvata auton käyttöä pyöräilyllä: Helsingin kaupunginvaaltuusto hyväksyi keskiviikkoiltana Hämeentien liikennesuunnitelman.
Työmatkat jos pyöräilee, esimerkiksi 2 x 10 km, niin tästä on se hyöty ettei välttämättä tarvitse enää mennä erilliselle kuntolenkille työpäivän jälkeen. 10 kilsan polkemiseen tuskin kuluu enemmän aikaa kuin 40 minuuttia ainakaan siellä jossa ei ole liikennevaloja.
Kun tie tukitaan, liikenne vähenee ja ruuhkat helpottavat - niinkö?
En tiedä, millä perusteella liikenne vähenisi, kun autot joutuvat kiertämään toista reittiä ja ajamaan entisen kilometrin sijasta kaksi kilometriä.
Reilu viikko sitten sain taas tilaisuuden ajella polkupyörällä Berliinissä. Ensimmäisen kerran ajoin siellä kesällä 2008, ja sen jälkeen on tullut ajeltua useita kertoja. Pyöräilykulttuuri siellä on täysin toisenlainen kuin Helsingissä, jossa tuskin edes uskaltaisin ajaa ainakaan keskustassa. Ehkä tulevana kesänä kokeilen.
En jaksa selostaa yksityiskohtaisesti mitkä ovat pääasialliset erot. Ehkä asian voi tiivistää niin, että Berliinissä kuka tahansa ihminen on pyöräilijä. Polkupyöriä on paljon, ja niillä ajavat niin paikalliset ihmiset kuin tuhannet turistitkin. Polkupyöriä käytetään liikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen. Niillä ajellaan rauhallisesti itselle tai muillekaan suurta vaaraa aiheuttamatta. Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton.
Helsingissä puolestaan "pyöräilijä" on muusta väestöstä poikkeava aggressiivinen ja omahyväinen ihmislaji. Pyöräilijät käyttävät kypärää ja ajavat naama punaisena, kuola suusta valuen kuin viimeistä päivää vaarantaen niin jalankulkijat kuin toisen pyöräilijätkin. He soittavat kelloa "pois tieltä idiootit" ja räyhäävät autoilijoille, joita he pitävät vihollisinaan. Joskus he koputtavat auton ikkunaan opettaakseen autoilijaa ja jopa potkivat autoja. Pyöräilijät ovat vaarallinen ja muista piittaamaton, super-itsekäs ihmislaji.
Helsinki on pohjoisessa, joten siellä on talvella lunta. Vain harva ajaa polkupyörällä läpi vuoden. Talviajosta on itselläkin kokemuksia kouluajoilta, jolloin ajoin kouluun säässä kuin säässä läpi talven. Kylmää puuhaa. Ja kaatumisiin kannattaa varautua.
Hämeenkadun kaventamishankkeeseen en ota jyrkästi kantaa suuntaan enkä toiseen. Mietin vain, olisiko ollut mahdollista tehdä pyöräkaistat jalkakäytäviä kaventamalla mieluummin kun ajorataa kaventamalla.
Suora luonteva yhteys Tuusulan ja Lahdentieltä keskustaan menee makkeliksi jos Hämeentiellä läpiajo kielletään.
Todella vihreätä politiikkaa laitaa autot kiertoteille ruuhkiin seisomaan. Sörnäisten rantatiellä on jo omat ruuhkansa ei sinne kaivata yhtään lisää liikennettä. Toisaalta tämä taitaa olla yksi askel lisää kieltää yksityisautoilu keskustassa kokonaan.
Minäkään en ota jyrkästi kantaa Hämeenkadun hankkeeseen, kun en sikäläisiä olosuhteita tarkasti tunne. Ihan yleisellä tasolla kuitenkin voi asiaa tarkastella ja silloin tavoitteena ei ole kieltää yksityisautoilua keskustassa kokonaan. Tavoite on lisätä joukkoliikenteen ja pyöräilyn suosiota. Onhan Helsingin liikennejärjestelmää rakennettu vuosikymmenet yksityisautoiluvetoisesti ja mikä on tulos? Ruuhkia.
On tiedossa, että Sörnäisten rantatien ruuhkat pahenee muutoksen johdosta. Ehkä se kuitenkin laittaa yhä useamman nykyään autolla kulkevan pohtimaan vaihtoehtoisia liikkumistapoja, kuten joukkoliikennettä tai polkupyörää. Jokainen, joka vaihtaa oman autonsa pyörään tai joukkoliikenteeseen, vähentää ruuhkan määrää ja sitähän tässä tavoitellaan. En siis voi käsittää, miksi Toyota niin kovasti haluaa pyörät velodromille. Autojen ehdoilla kehitetty liikenne on lisännyt autoliikenteen määrää, ruuhkia, melua, päästöjä sekä varannut kallista maapohjaa kohtuuttoman suuren osan keskustoista.
SO2001:n havainnot Berliinistä ovat kiinnostavia. Pyöräily voi olla, vastoin Autoliiton propagandaa, merkittävä liikkumismuoto keskustassa. Jotta sen mahdollisuudet paranisi, tilaltaan rajallisissa keskustoissa täytyy joskus päättää, millaista liikennettä suositaan.
Vaikka pyöräilijät eivät ole mikään oma ja pääosin negatiivisista ominaisuuksista koostuva ryhmä, miksi S02001:n käsitys Helsingin pyöräilijöistä on tuollainen? Soitetaanko jalankulkijoille kelloa turhaan? Ei, kelloa soitetaan, koska jalankulkijat kävelevät pyörälle varatulla tienosalla. Onko se väärin? Jos on, onko väärin ajaa pyörällä keskellä ajorataa ihmettelemässä, miksi autot alkaa soittaa torvea. Jos pyöräilijä räyhää autoilijalle, mikä siihen on syynä? Olisiko autoilijan käytös, joka on hetki sitten vaarantanut pyöräilijän turvallisuuden? Ja toisaalta, onko Suomessa vallitseva tapa järkevä, jossa sijoitetaan pyöräilijät ja jalankulkijat samalle väylälle? Tietenkään räyhääminen ei ole asiallista, mutta asiaa voisi tarkastella myös toiselta kantilta. Auton käyttöä suosivalle, ääritapauksessa jopa pyörät pois liikenteestä haluavalle, voi kuitenkin olla vaikeata kirjoittaa tänne, että autoa ajavat vaarantavat pyöräilijöiden turvallisuutta ajovirheiden takia, joten pyörät pitää poistaa liikenteestä.
Toki tuossa hiukan karrikoidaan, mutta tärkeä periaatteellinen ero linjauksessa on se, että nyt joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuutta pyritään vuosittain aavistuksen kasvattamaan. Yksityisautoja ei kuitenkaan ole unohdettu.
Kallista maapohjaa on käytetty kaikkialla, missä sitä on varattu enemmän kuin kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen tarve sekä noiden päälle tietysti kohtuullinen määrä muuta liikennettä edellyttäisi.
SO2001: Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton.
Aika naiivi lausuma.
Niin.... Eihän sitä pyöräilykypärää tarvita kuin juuri onnettomuustilanteessa, se on ihan totta. Tosin sellaisen voi aiheuttaa vaikka banaaninkuori väärässä paikassa. Kait paratiisissa sellaisiakin tilanteita on?
Siellä Berliinissä varmaan autoilijatkaan eivät käytä turvavyötä, koska sekin on tarpeeton jne?
Kirjoitin Berliiniä koskien, että kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton. Nimimerkki Kumppani näyttää olevan sitä mieltä, että lausumani oli naiivi.
Mikä osa siitä. Sekö, että kypärää eivät käytä kuin harvat? Mutta näinhän asia on. Vai se, että he eivät käytä sitä, koska se on tarpeeton?
Ilmeisesti Kumppani viittasi lausumani viimeiseen kohtaan. Tarkastelenpa siis sitä.
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ajavat polkupyörillä eivätkä käytä kypärää. Enemmistö monien eurooppalaisten kaupunkien pyöräilijöistä ei käytä kypärää. Jos on naiivia ajatella, että kypärä on tarpeeton, miksi niin monet ihmiset eivät kuitenkaan käytä sitä? Ovatko he naiiveja? Vai ajattelevatko he, että kypärä on tarpeellinen, mutta eivät silti käytä sitä? Jos eivät ole naiiveja, niin typeriäkö he ovat?
Seuraavassa blogijutussa esitellään Berliinin pyöräreittejä. Kuvissa on seitsemän pyöräilijää, eikä yhdelläkään näytä olevan kypärää. Ainostaan polkupyöräilyä käsittelevän blogin otsikkokuvassa on kypärää käyttävä pyöräilijä. (Seuraava nimi on linkki)
Amsterdam ja Kööpenhamina ovat pyöräilykaupunkeja, eikä niissä kypärän käyttöaste ole läheskään yhtä korkea kuin Helsingissä. Amsterdam on lisäksi veneilykaupunki, eikä kanavissa ajavien veneiden matkustajilla näy pelastusliivejä toisin suomalaisten veneiden matkustajilla.
Hollantilaiset veneilemässä ruokaa ja viinipullo pöydällä.
Muistan lukeneeni jostakin, että suomalaisia autoilijoita puhallutetaan eniten maailmassa. Ja uskaltaisin lyödä vetoa, että suomalaisia veneilijöitä vasta puhallutetaankin, koska veneilypuhallutuksia tehdään kuljettuja kilometrejä kohti vesillä todennäköisesti kymmeniä kertoja enemmän kuin maanteillä.
Mutta palaan nyt vielä polkupyöriin ja niiden käyttämiseen.
Esitin hieman kärjekkäitä näkemyksiä Helsingin seudun pyöräilijöistä kenties siksi, että kuulin tyttäreni sanoneen, että käveleminen kaupungilla pelottaa häntä, koska pyöräilijät ajavat niin kovaa. Hän kertoi lukeneensa joltakin foorumilta pyöräilijöiden kertomuksia nopeusennätyksistään Helsingissä. Hän on jäänyt yhden kerran jalankulkijana polkupyörän alle ja yhden kerran ajanut yhteen toisen pyöräilijän kanssa. Viimeisin kokemus sai hänet lopettamaan pyöräilyharrastuksen liian vaarallisena. Muutaman viikon hän oli ehtinyt sitä (Helsingissä) vasta harrastaakin.
Kirjoitukseni ydinsanoma – ehkä hieman huonosti esitetty - oli se, että ”pyöräilijäksi” itseään kutsuva henkilö eroaa ihmisestä, joka pelkästään ajaa polkupyörällä, mutta ei katso olevansa pyöräilijä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon. En pidä itseäni pyöräilijänä, vaikka nousisinkin polkupyörän päälle ja lähtisin ajamaan sillä.
Mitä hiusten halkomista tämä nyt on, joku ehkä ajattelee. Sitä, että kun ihminen toimii kaikissa rooleissa eli välillä kävelee, välillä ajaa polkupyörällä ja välillä ajaa autolla, hän pystyy kuvittelemaan asioita monesta näkökulmasta. Hän voi ajatella tilannetta esimerkiksi autoilijan näkökulmasta, vaikka ajaisikin juuri sillä kerralla polkupyörällä. Itseään korostetusti ”pyöräilijänä” pitävä henkilö sen sijaan korostaa pyöräilyään ylitse muiden kulkemismuotojen ja alkaa pitää itseään tiettyyn ihmisryhmään kuuluvana. Tämä ihmisryhmä voi pahimmillaan pitää muita ihmisryhmiä vihollisinaan. Pyöräilijän vihollisia ovat autot ja jalankulkijat, koska ne haittaavat pyöräilyä. Jalankulkija kävelee eteen, ja auto tukkii tien tai ajaa päälle.
Kun pyöräilijän rooli kihahtaa päähän oikein kunnolla, pyöräilijä alkaa käyttäytyä koppavasti. Hän toimii kuin olisi pyöräilykansan puolustaja ja edunvalvoja. Jos ”vihollinen” eli autoilija tai jalankulkija tekee virheen, pyöräilijä katsoo asiakseen huomauttaa. Olen nähnyt kuinka pyöräilijä on koputtanut auton (ei minun autoni) nokkapeltiä nyrkillään protestiksi siitä, että auton nokka oli risteyksessä hieman liian pitkällä ja ulottui aavistuksen verran polkupyörän kulkureitille.
Ja onhan lehdissäkin silloin tällöin juttuja raivoavista polkupyöräilijöistä, jotka tekevät milloin mitäkin. Ja foorumeilla kirjoitetaan tapauksissa, joissa polkupyöräilijä on tullut riehumaan. Käsitteeseen ”polkupyöräily” suorastaan yhdistyy ajatus tietynlaisesta aggressiivisuudesta. Ajetaan kuin heikkopäät, aiheutetaan vaaraa muille, räyhätään ja haastetaan riitaa. Ja kaiken tämän lisäksi valitetaan ja vaaditaan lisää oikeuksia.
Jos tilankäyttöä mitataan köyttötarpeen mukaan, niin pyöräteille varattu tila on siinä mielessä pahasti ylimitoitettu.
Mutta jos tilankäyttöä mitataan sillä, paljonko eri kulkutavoilla tarvitaan tilaa/henkilö, pyöräily ja joukkoliikenne ovat ihan eri hehtaariluvulla henkilöautoon verrattuna.
Helsingissä on vihdoin tunnustettu tämä ja siksi tehokkaampien liikkumismuotojen suosiota halutaan kasvattaa. Itse asiassa se on ainoa mahdollisuus, kun tavoitteena on kasvattaa Helsingin väkilukua reippaasti seuraavien vuosikymmenien aikana. Liikennemäärät tulee kasvamaan, mutta henkilöautojen määrää ei voi kasvattaa. On siis parasta muidenkin kuin Helsingin päättäjien hyväksyä tämä ja alkaa pohtia omaa rooliaan tässä kuviossa. Aloittaa kannattaa tarkastelemalla omia liikkumistottumuksiaan ja luopua tarpeettomasta autolla ajamisesta siellä ruuhkautuvalla Sörnäisten rantatiellä. Tarpeettomalla tarkoitan sellaista ajamista, jossa henkilöauto ei ole välttämätön.
Kirjoitin Berliiniä koskien, että kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton. Nimimerkki Kumppani näyttää olevan sitä mieltä, että lausumani oli naiivi.
Mikä osa siitä. Sekö, että kypärää eivät käytä kuin harvat? Mutta näinhän asia on. Vai se, että he eivät käytä sitä, koska se on tarpeeton?
Minua harmittaa suunnattomasti, että pyöräilystä ei voi puhua ilman, että miltei aina takerrutaan kypärän käyttöön. Eräässä liikennetutkimuksessakin pyöräilijöiden määrän lisäksi oli kartoitettu kypärää käyttävien osuus. Autojen kohdalla ei laskettu turvavyön käyttöastetta ja miksi olisikaan, kun tarkoitus oli selvittää eri ajoneuvojen määriä kaupunkiliikenteessä.
On totta, että Tanskassa ja Hollannissa kypärää käytetään huomattavasti vähemmän kuin meillä. On myös totta, että kypärä lieventää kolarin seurauksia tehokkaasti. Lainsäätäjä on kuitenkin ollut meillä sen verran fiksu, että on kirjannut kypärän käytön lakiin suosituksena. Lain perusteluissa todetaan, että kypäräpakon haitat olisivat hyötyjä suuremmat. Tästä on maailmalta useita esimerkkejä. Uudessa laissa pyöräilyn osalta kypärä jää todennäköisesti kokonaan pois, mikä on vielä parempi asia kuin nykyinen suositus. Tärkeintä on saada kansa pyöräilemään, mutta jostain syystä suomalaiskansallinen kulttuuri keskittyy painoindeksin kasvaessa pyöräilyn sijasta siihen, pyöräileekö muut oikein eli onko kypärä päässä. Jos ei ole, pitäisi kokea syyllisyyttä vastuuttomasta käytöksestä, vaikka esim. pyöräilemättömät vasta vastuuttomia auton käyttöön ripustautuneina ovatkin.
Miksi näin? Ei tarvitse vastata, koska en halua jatkaa tästä aiheesta. Jokainen voi kuitenkin asiaa itsekseen pohtia.
Tanskalaisia tavarankuljetuspyöriä:
https://oldbike.wordpress.com/1970s-sco-long-john-carrier-ex-copenhagen-shipyard/
Haluaisin kunnostaa 1960-luvun Crescent pyörän. Harmillisesti siitä on hävinnyt polkimet laakereineen ja rattaineen. Olen etsiskellyt, löytyisikö sopivia mistään. Jokin toinen pyörä "kannibalisoimalla" asia ratkeaisi, mutta siinä ei oikein ole järkeä. Tieto siitä, että koko ajan kärrätään roskalavoille hyväkuntoisia polkupyöriä, joissa olisi tarvittavat osat ja paljon muitakin osia, ei paljon lohduta. Pitäisi saada jokin tuollainen. Kerran olin ottamaisillani (se ei tietenkään ole sallittua) roskalavalta polkupyörän, joka oli käsittämättömän hyvässä kunnossa kierrätykseen pantavaksi. Jäi kuitenkin ottamatta, Olisi vain tarvinnut heittää se auton peräluukkuun.
Vanhojen polkupyörien "keskiö" on halkaisijaltaan suurempi kuin uusien, joten uudet osat eivät käy. Jonkinlainen sovitinkappale on ilmeisesti olemassa, mutta ei huvittaisi turvautua sellaiseen. Sitä paitsi en halua käyttää paljon rahaa "Crescent -projektiin", koska se ei ole mikään primäärihanke.
Luulin jo löytäneeni sopivia osia kun sain haltuuni Nopsa merkkisen pyörän. Osoittautui kuitenkin, että sen keskiön laakerikupit ovat paikalleen puristettavaa mallia. Crescentissä ne ovat kierteellä. Nopsa oli ilmeisesti peräisin 1980-luvulta. Se vaikutti heikkolaatuiselta halpapyörältä. Runkokin oli taipunut. Se näyttää olevan tyyppivika vastaavissa Nopsa malleissa.
Yhtä vanhaa pyörää olen laitellut vuodesta 2008 asti, enkä vieläkään ole päässyt koeajolle. Kunnostelun lähtökohta oli se, että yritin selvitä mahdollisimman vähillä uusilla osilla. Niinpä ainoastaan pinnat ja kumit ja ketjut ja polkimet ja ohjaustangon tupit ja satula ovat uusia. Vai jäikö listasta puuttumaan jotain. Kuvassa (jos joku katsoo) olevat rumat ohjaustangon tupit vaihdoin lähempänä perinteistä mallia oleviin.
En ole löytänyt mistään alkuperäistä ketjun suojusta, jonka haluaisin asentaa puhdistettuna ja kiillotettuna takaisin paikalleen. Koeajon on oikeastaan estänyt se, että en löydä mistään sopivaa satulan putkea. Korvaava satulakin on jo olemassa. Vain putki puuttuu. Ilman ketjunsuojusta voi ajaa, mutta ilman satulaa ajaminen alkaa olla vitsi (totta kai voi).
Minulla oli aikoinaan Englannissa vajaan kolmen kuukauden ajan vuokrattuna Raleigh Sport -merkkinen musta "klassikkopyörä". Ajelin sillä aika paljon. Siinä ei ollut ketjunsuojusta, joten lahkeen ympärille piti panna kuminauha, kun lähti ajamaan. Niitä löytyi maasta, kun postinjakaja oli irrotellut niitä lehtinippujen ympäriltä. Jostakin käsittämättömästä syystä en ottanut muistoksi yhtään ainoata kuvaa tästä pyörästä.
http://ruostepois.blogspot.fi/
Ehkä jälleen muutaman kansalaisen silmät avautuvat uusiin näköaloihin. Erityisen hieno on toteamus siitä, että tulevaisuudessa ei haluta estää yksityisautoilua, vaan tarjota kansalaisille aitoja vaihtoehtoja liikkumismuodon valintaan.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1453445641199
Hienoa, että polkupyöräily näyttää lisänneen suosiota tänä talvena. Lumisateessa tai kovalla pakkasella liikkumismuoto voi tuntua extremelajilta, mutta etenkään etelässä ei tuollaisia kelejä ole kovin monena päivänä vuodessa. Julkisuudessa näkyneet haikailut kehittää Helsingistä Kööpenhaminen tai Amsterdamin kaltainen polkupyöräkaupunki voi tuntua epärealistiselta auton pehmeässä penkissä lojumiseen tottuneen autoliittolaisen mielestä ja ehkä se sitä onkin, kiitos samaa asennetta edustavien päättäjien. Ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan ole edellytys suurten massojen ympärivuotiselle pyörän käytölle. Toki ilmasto lämpenemistään jatkaa maailman tuhoon saakka, ellei asenteet elämää kohtaan ala muuttua.
Esitänkin TM:lle toiveen, jossa testattaisiin erilaisia mahdollisuuksia korvata uusien sähköisten laitteiden lisäksi polkupyöräksi luokiteltavilla laitteilla auton käyttöä. Tavanomainen työmatka ei ole ongelma, mutta kun pitäisi kuljettaa lapsia ja tavaraa, silloin haasteet kasvaa. Vaihtoehtoina on tavarapyörä, peräkärry, peräpyörä yms. ratkaisuja. Uusin löytöni aiheesta on peräpyörän ja peräkärryn yhdistelmä. Voin kuvitella 3-vuotiaan riemun, jos tuollaisella saa ajaa päiväkotiin:
http://rideweehoo.com/
Tästä Ylen jutusta sitten mittakaavat kohdilleen niille pääkaupunkiseudun asukkaille, joiden mielestä ilmaston pitäisi lämmetä, jotta Helsingissä suuret massat voisi ajaa pyörällä ympärivuotisesti.
http://yle.fi/uutiset/maailmallakin_ihmetellaan__oulussa_osataan_myos_talvipyorailla/8676220
Ilmatieteenlaitoksen mukaan Seutulan kentällä on helmikuun keskilämpötila -5,7 astetta. Oulussa (Siikajoella) se on -9,0 astetta. Tosin 2014 ja 2015 lämpötilat oli Seutulassa -0,1 ja -0,4, Siikajoella -2 ja -1,1 astetta.
Sitä en kyllä tiedä, kuinka suuret massat pyörän selkään pitäisi saada, jotta Autoliitossakin hyväksyttäisiin tämä tosiasia. Tällä hetkellä kantakaupungissa pyöräilyn määrä on kasvussa, mutta yksityisautoilu ei.
Seuraavan Ylen jutun mukaan Oulussa joka neljäs työmatka tehdään polkupyörällä, Helsingissä vain joka kymmenes. Jokohan tuo katsotaan suurten maassojen käyttämäksi liikkumismuodoksi ja miksi vastaava ei Oulua lämpimämmässä pääkaupungissa olisi mahdollista? Miksi Autoliitto vastustaa sitä, että aamuruuhkasta tuollainen määrä autoja poistuisi pilaamasta ilmaa ja nämä ihmiset siirtyisivät kevyenliikenteen väylille?
http://yle.fi/uutiset/talvipyorailyn_mekka_panostaa_keskustan_pyorailyreitteihin/8677815
Kuskaako Herbert lapset aluksi päivähoitoon ja kouluun fillarilla, sitten itse töihin ja työpäivän aikana neuvotteluihin vaikka 10 km päähän ja takaisin. Kotimatkalla sitten lapset kyytiin, ruokakauppaan ja kotiin, josta sitten taas tunninpäästä hypätään fillarin selkään ja viedään lapset ja tavarat jääkiekko- ja voimisteluharjoituksiin.
Toinen asia sitten on, että kylmyys ei ole pyöräilyn ärsyttävin keli. Etelän sade/loska/märkä jää kelit ovat niitä pahimpia. Kymmenen asteen pakkasella ja lumella pyöräilyhän on ihan mukava harrastus.
Tuskin autoliittokaan vastustaa kenenkään vapaaehtoista pyöräilyä. Autoliitto vastustaa Helsingin nykylinjausta, jossa autoilua yritetään keinotekoisesti estää useilla keinoilla.
Ei kuskaa. Edes autolla ei minulta onnistu tuollainen aikataulu ja oletan, ettei kovin moni muukaan aamuruuhkassa yksityisautoilla työmatkaansa ajavista tuollaisen rytmin mukaan elä. Loit siis varsin epätodellisen esimerkin kyseenalaistaessasi pyöräilyn suosion kasvattamista nykytilanteeseen verrattuna. Ainakin Oulussa pyöräily onnistuu huomattavasti useammalta kuin Helsingissä.
Varmaan Helsinki on sijoittunut maantieteellisesti poikkeuksellisen epäedullisesti. Oulussa ja Kööpenhaminassa pyöräily onnistuu.
Onko muuten yksityisautolla ajelu töihin ja takaisin sinulle harrastus?
Lue Autoliiton kannanottoja aiheesta, niin voit unohtaa pieleen menevät arvailusi. Riippumattomana itseään pitävän TM:n suhtautuminen asiaan on myös mielestäni ongelmallista, kun AL:n äänitorvi säännöllisesti lehteen kirjoittelee ja ujuttaa noita ajatuksia artikkeleihin.
Tällaiset uutiset herättää kysymyksen siitä, mihin suuruusluokkaan Suomessa terveydenhoitomenot tulee kasvamaan:
http://yle.fi/uutiset/jopa_sadan_metrin_juoksu_tekee_tiukkaa__hyvin_harva_liikkuu_suositusten_verran/8693302
Tällaiset uutset herättää kysymyksen, mihin suuruusluokkaan terveydenhoitomenot Suomessa tulee kasvamaan:
http://yle.fi/uutiset/jopa_sadan_metrin_juoksu_tekee_tiukkaa__hyvin_harva_liikkuu_suositusten_verran/8693302
Laivasillankadulla on aivan typerä pyörätie samassa tasossa jalankulkijoidenkassa, paljon jalankulkijoita laivojen tulo ja lähtöaikoina.
Jossain toisessa viestiketjussa haikailtiin alhaisista nopeusrajoituksista palautteen antamista Bernerille. GoExpo-messuilla Anne osallistuu keskusteluun 4.3.2016, joten eiköhän samassa yhteydessä ole mahdollisuus tämän mielipiteiden kuuntelun lisäksi kysyä muistakin asioista :
Tuottavuusloikka pyöräillen
Tuplaamalla pyöräilykilometrit kansakuntamme tuottavuusloikka olisi hyvässä lennossa. Miten se tehdään? Keskustelussa mukana: liikenneministeri Anne Berner, pyöräilytohtori Kalle Vaismaa, ohjelmapäällikkö Piia Moilainen ja lääketieteen tohtori Tommi Vasankari. Moderaattorina toimii Pyöräliiton puheenjohtaja Otso Kivekäs.
http://www.messukeskus.com/Sites4/Goexpo2016/Kavijat/tietoa/Kunto/Sivut/GoExpoStage.aspx
Itseään voi alustaa taannoisella Ylen uutisella suomalaisten fyysisellä kyvyttömyydellä ja pohtia tuollaisen asian merkitystä työn tuottavuuteen ja terveydenhuoltokustannuksiin:
http://yle.fi/urheilu/lahes_kaikki_2054-vuotiaat_suomalaiset_ovat_masentavan_surkeita_lihaskunnoltaan/7815043
Pääsee, joo. Mutta ainakaan Pitskusta Matinkylään ei kovin helposti. 14km matkalla 37 pysäytystä!
Nyt kannattaa ehdottomasti katsoa Areenasta ohjelma DOK: Pyörät vastaan autot. Toki tilanne suurkaupungeissa on erilainen kuin meillä. Ohjelma silti herättää paljon hyviä ajatuksia yhteiskunnan toiminnasta ja esimerkiksi Helsingin kiistellystä pyrkimyksestä bulevardirakentamiseen. Ohjelmassa todetaan sama minkä itsekin olen tällä palstalla useaan otteeseen todennut, että henkilöautoille suunnatun lisäkapasiteetin rakentaminen ei ole ratkaisu liikenteen ruuhkautumiseen. Yhdenkään kaupungin liikenteen ongelmia ei ole tuolla tavoin ratkaistu. Sen sijaan tilaa nuo järjestelmät vie pahimmillaan 70% pinta-alasta.
Onneksi meillä ei ole omaa autoteoillisuutta siinä mittakaavassa kuin esim. Saksassa tai Brasiliassa.
http://areena.yle.fi/1-2286573
Helsingissä otettiin askel pyöräilymyönteisempään suuntaan, kun Hämeentien suunnitelmien käsittely tulee valtuuston käsiteltäväksi.
http://yle.fi/uutiset/autot_vai_pyorat_helsingin_valtapuolueet_vastakkain_kaupungin_puhutuimmasta_kadunpatkasta/8825166
Itse en tuolla ole pyöräillyt, joten en tunne siitä vinkkelistä nykytilannetta. Suru kuitenkin tulee lukiessani demarien Tumppi Varosen ajatuksia liikenteen kehittämisestä:
"Mitä järkeä on siirtää autoilu kaduille, joilla on jo ennestään ruuhkaa ja ihmetteli pyöräilyn suosimista näin voimakkaasti, kun Helsingin olosuhteissa pyöräillään vain puolet vuodesta."
Näkemyserot ilmeisesti vain autoa käyttävien ja muita kulkutapoja käyttävien välillä on suuri:
Persujen Mika Raatikainen: "Jokainen Hämeentiellä joskus kulkenut tietää sen leveyden eli siellä mahtuvat aivan hyvin ajamaan niin autot, julkinen liikenne kuin ne muutamat pyöräilijät kesäisin. Talvella ja sateella pyöräilijöitä ei juurikaan näe."
Yle: "Hämeentieltä kerrotaan toistuvasti polkupyöräilijöiden ja bussikuskien välisistä kärhämistä. Kun vauhdinjako tai ajotapa ei miellytä, aseeksi otetaan tööttäily ja käsimerkit. Moni pyöräilijä polkee jalkakäytävällä välttääkseen hurjanpuoleisen kyydin bussikaistan puristuksessa – mikä on lain mukaan polkupyöräilijän paikka, jos kadulla ei ole pyörätietä, niin kuin Hämeentiellä."
Toivottavasti Varonen ja muut vastaavalla tavalla ajattelevat oppivat etsimään liikenteen ruuhkaan ratkaisua. Kaikkien tiedossa pitäisi jo olla, että ruuhkat ei lopu yksityisautoilun kapasitettia lisäämällä. Päinvastoin, se lisää liikenteen määrää ja tällöin ruuhkat pahenee. Jos ei juuri parannetulla tieosuudella, sitten jossain muualla. Ratkaisua pitää siis tilaltaan rajallissa kaupunkikeskustoissa hakea liikennejärjestelmien tehostamisesta ja pyöräilyn sekä joukkoliikenteen suosiminen on juuri sitä. Varosen ja Raatikaisenkin pitäisi tajuta, että jos tehokkaan kulkumuodon suosio on heikko, pitää sen suosiota saada kasvatettua. Se ei tapahdu ahtamalla autot ja pyörät tai pyörät ja jalankulkijat samalle väylälle. Vuosikymmenien mittaisen yksityisautoiluvetoisen liikenteen kehittämisen tulos on nähtävissä, eikä se rohkaise jatkamaan samalla linjalla.
Ylen artikkelissa esitetty arvio Hämeenkadun asuntojen arvon noususta kertoo varsin suoraan siitä, millaista ympäristöä ihmiset arvostavat. Että nyt vain autoruuhkista huolestuneet rohkeasti pyörän selkään ruuhkia purkamaan!
Taas paranee pyöräilyn olosuhteet ja näin yhä useammelle tulee mahdollisuus korvata auton käyttöä pyöräilyllä: Helsingin kaupunginvaaltuusto hyväksyi keskiviikkoiltana Hämeentien liikennesuunnitelman.
http://yle.fi/uutiset/hameentielle_pyoratiet_vuosien_vaannon_jalkeen__autot_saavat_vaistya/8840930
Ei mitään älyä tässä päätöksessä. Polkupyörät kuuluu Velodromille.
Työmatkat jos pyöräilee, esimerkiksi 2 x 10 km, niin tästä on se hyöty ettei välttämättä tarvitse enää mennä erilliselle kuntolenkille työpäivän jälkeen. 10 kilsan polkemiseen tuskin kuluu enemmän aikaa kuin 40 minuuttia ainakaan siellä jossa ei ole liikennevaloja.
Haluatko Toyota perustella mielipidettäsi vai oliko kyseessä ainoastaan vapun aaton aaton hengessä tehty heitto?
Sörnäisten rantatie ruuhkautuu pahasti ja liikenteen haitat vain siirtyy sinne.
Sörnäisten rantatie on tasamaata ja sillä on pyörätiet valmiina.
Kun tie tukitaan, liikenne vähenee ja ruuhkat helpottavat - niinkö?
En tiedä, millä perusteella liikenne vähenisi, kun autot joutuvat kiertämään toista reittiä ja ajamaan entisen kilometrin sijasta kaksi kilometriä.
Reilu viikko sitten sain taas tilaisuuden ajella polkupyörällä Berliinissä. Ensimmäisen kerran ajoin siellä kesällä 2008, ja sen jälkeen on tullut ajeltua useita kertoja. Pyöräilykulttuuri siellä on täysin toisenlainen kuin Helsingissä, jossa tuskin edes uskaltaisin ajaa ainakaan keskustassa. Ehkä tulevana kesänä kokeilen.
En jaksa selostaa yksityiskohtaisesti mitkä ovat pääasialliset erot. Ehkä asian voi tiivistää niin, että Berliinissä kuka tahansa ihminen on pyöräilijä. Polkupyöriä on paljon, ja niillä ajavat niin paikalliset ihmiset kuin tuhannet turistitkin. Polkupyöriä käytetään liikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen. Niillä ajellaan rauhallisesti itselle tai muillekaan suurta vaaraa aiheuttamatta. Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton.
Helsingissä puolestaan "pyöräilijä" on muusta väestöstä poikkeava aggressiivinen ja omahyväinen ihmislaji. Pyöräilijät käyttävät kypärää ja ajavat naama punaisena, kuola suusta valuen kuin viimeistä päivää vaarantaen niin jalankulkijat kuin toisen pyöräilijätkin. He soittavat kelloa "pois tieltä idiootit" ja räyhäävät autoilijoille, joita he pitävät vihollisinaan. Joskus he koputtavat auton ikkunaan opettaakseen autoilijaa ja jopa potkivat autoja. Pyöräilijät ovat vaarallinen ja muista piittaamaton, super-itsekäs ihmislaji.
Helsinki on pohjoisessa, joten siellä on talvella lunta. Vain harva ajaa polkupyörällä läpi vuoden. Talviajosta on itselläkin kokemuksia kouluajoilta, jolloin ajoin kouluun säässä kuin säässä läpi talven. Kylmää puuhaa. Ja kaatumisiin kannattaa varautua.
Hämeenkadun kaventamishankkeeseen en ota jyrkästi kantaa suuntaan enkä toiseen. Mietin vain, olisiko ollut mahdollista tehdä pyöräkaistat jalkakäytäviä kaventamalla mieluummin kun ajorataa kaventamalla.
Suora luonteva yhteys Tuusulan ja Lahdentieltä keskustaan menee makkeliksi jos Hämeentiellä läpiajo kielletään.
Todella vihreätä politiikkaa laitaa autot kiertoteille ruuhkiin seisomaan. Sörnäisten rantatiellä on jo omat ruuhkansa ei sinne kaivata yhtään lisää liikennettä. Toisaalta tämä taitaa olla yksi askel lisää kieltää yksityisautoilu keskustassa kokonaan.
Minäkään en ota jyrkästi kantaa Hämeenkadun hankkeeseen, kun en sikäläisiä olosuhteita tarkasti tunne. Ihan yleisellä tasolla kuitenkin voi asiaa tarkastella ja silloin tavoitteena ei ole kieltää yksityisautoilua keskustassa kokonaan. Tavoite on lisätä joukkoliikenteen ja pyöräilyn suosiota. Onhan Helsingin liikennejärjestelmää rakennettu vuosikymmenet yksityisautoiluvetoisesti ja mikä on tulos? Ruuhkia.
On tiedossa, että Sörnäisten rantatien ruuhkat pahenee muutoksen johdosta. Ehkä se kuitenkin laittaa yhä useamman nykyään autolla kulkevan pohtimaan vaihtoehtoisia liikkumistapoja, kuten joukkoliikennettä tai polkupyörää. Jokainen, joka vaihtaa oman autonsa pyörään tai joukkoliikenteeseen, vähentää ruuhkan määrää ja sitähän tässä tavoitellaan. En siis voi käsittää, miksi Toyota niin kovasti haluaa pyörät velodromille. Autojen ehdoilla kehitetty liikenne on lisännyt autoliikenteen määrää, ruuhkia, melua, päästöjä sekä varannut kallista maapohjaa kohtuuttoman suuren osan keskustoista.
SO2001:n havainnot Berliinistä ovat kiinnostavia. Pyöräily voi olla, vastoin Autoliiton propagandaa, merkittävä liikkumismuoto keskustassa. Jotta sen mahdollisuudet paranisi, tilaltaan rajallisissa keskustoissa täytyy joskus päättää, millaista liikennettä suositaan.
Vaikka pyöräilijät eivät ole mikään oma ja pääosin negatiivisista ominaisuuksista koostuva ryhmä, miksi S02001:n käsitys Helsingin pyöräilijöistä on tuollainen? Soitetaanko jalankulkijoille kelloa turhaan? Ei, kelloa soitetaan, koska jalankulkijat kävelevät pyörälle varatulla tienosalla. Onko se väärin? Jos on, onko väärin ajaa pyörällä keskellä ajorataa ihmettelemässä, miksi autot alkaa soittaa torvea. Jos pyöräilijä räyhää autoilijalle, mikä siihen on syynä? Olisiko autoilijan käytös, joka on hetki sitten vaarantanut pyöräilijän turvallisuuden? Ja toisaalta, onko Suomessa vallitseva tapa järkevä, jossa sijoitetaan pyöräilijät ja jalankulkijat samalle väylälle? Tietenkään räyhääminen ei ole asiallista, mutta asiaa voisi tarkastella myös toiselta kantilta. Auton käyttöä suosivalle, ääritapauksessa jopa pyörät pois liikenteestä haluavalle, voi kuitenkin olla vaikeata kirjoittaa tänne, että autoa ajavat vaarantavat pyöräilijöiden turvallisuutta ajovirheiden takia, joten pyörät pitää poistaa liikenteestä.
Missä alueilla Helsingin keskustaa on kymmeniin vuosiin kehitetty kaupunkia yksityisautoilun ehdoilla tai käytetty kallista maapohjaa.
Tämän artikkelin mukaan Helsingissä yleisesti ottaen ja alueita sen enempää erittelemättä.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1453445641199
Toki tuossa hiukan karrikoidaan, mutta tärkeä periaatteellinen ero linjauksessa on se, että nyt joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuutta pyritään vuosittain aavistuksen kasvattamaan. Yksityisautoja ei kuitenkaan ole unohdettu.
Kallista maapohjaa on käytetty kaikkialla, missä sitä on varattu enemmän kuin kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen tarve sekä noiden päälle tietysti kohtuullinen määrä muuta liikennettä edellyttäisi.
Jos tilankäyttöä mitataan köyttötarpeen mukaan, niin pyöräteille varattu tila on siinä mielessä pahasti ylimitoitettu.
SO2001:
Kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton.
Aika naiivi lausuma.
Niin.... Eihän sitä pyöräilykypärää tarvita kuin juuri onnettomuustilanteessa, se on ihan totta. Tosin sellaisen voi aiheuttaa vaikka banaaninkuori väärässä paikassa. Kait paratiisissa sellaisiakin tilanteita on?
Siellä Berliinissä varmaan autoilijatkaan eivät käytä turvavyötä, koska sekin on tarpeeton jne?
70 luvulla näin usein Lahdentiellä pariskunnan jotka ajoivat Saabilla ilmeisesti moottoripyöräkypärät päässä.
Kirjoitin Berliiniä koskien, että kypärää eivät käytä kuin harvat, koska se on tarpeeton. Nimimerkki Kumppani näyttää olevan sitä mieltä, että lausumani oli naiivi.
Mikä osa siitä. Sekö, että kypärää eivät käytä kuin harvat? Mutta näinhän asia on. Vai se, että he eivät käytä sitä, koska se on tarpeeton?
Ilmeisesti Kumppani viittasi lausumani viimeiseen kohtaan. Tarkastelenpa siis sitä.
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ajavat polkupyörillä eivätkä käytä kypärää. Enemmistö monien eurooppalaisten kaupunkien pyöräilijöistä ei käytä kypärää. Jos on naiivia ajatella, että kypärä on tarpeeton, miksi niin monet ihmiset eivät kuitenkaan käytä sitä? Ovatko he naiiveja? Vai ajattelevatko he, että kypärä on tarpeellinen, mutta eivät silti käytä sitä? Jos eivät ole naiiveja, niin typeriäkö he ovat?
Seuraavassa blogijutussa esitellään Berliinin pyöräreittejä. Kuvissa on seitsemän pyöräilijää, eikä yhdelläkään näytä olevan kypärää. Ainostaan polkupyöräilyä käsittelevän blogin otsikkokuvassa on kypärää käyttävä pyöräilijä. (Seuraava nimi on linkki)
https://janheine.wordpress.com/2013/07/12/cyclepaths-in-berlin/
Helsingin Sanomien artikkelissa on kuva suomalaisista pyöräilijöistä, jotka kaikki käyttävät kypärää.
http://www.hs.fi/blogi/veloelo/a1427166885189
Amsterdam ja Kööpenhamina ovat pyöräilykaupunkeja, eikä niissä kypärän käyttöaste ole läheskään yhtä korkea kuin Helsingissä. Amsterdam on lisäksi veneilykaupunki, eikä kanavissa ajavien veneiden matkustajilla näy pelastusliivejä toisin suomalaisten veneiden matkustajilla.
Hollantilaiset veneilemässä ruokaa ja viinipullo pöydällä.
http://www.blueboat.nl/cms-assets/images/913422.sloep2015web.jpg
Suomalaista veneilyä ratsiasta ratsiaan ja ratsiaan ja ratsiaan, ja....
http://www.ess.fi/incoming/2015/07/08/1260540.jpg/ALTERNATES/w980/1260540.jpg
Muistan lukeneeni jostakin, että suomalaisia autoilijoita puhallutetaan eniten maailmassa. Ja uskaltaisin lyödä vetoa, että suomalaisia veneilijöitä vasta puhallutetaankin, koska veneilypuhallutuksia tehdään kuljettuja kilometrejä kohti vesillä todennäköisesti kymmeniä kertoja enemmän kuin maanteillä.
Mutta palaan nyt vielä polkupyöriin ja niiden käyttämiseen.
Esitin hieman kärjekkäitä näkemyksiä Helsingin seudun pyöräilijöistä kenties siksi, että kuulin tyttäreni sanoneen, että käveleminen kaupungilla pelottaa häntä, koska pyöräilijät ajavat niin kovaa. Hän kertoi lukeneensa joltakin foorumilta pyöräilijöiden kertomuksia nopeusennätyksistään Helsingissä. Hän on jäänyt yhden kerran jalankulkijana polkupyörän alle ja yhden kerran ajanut yhteen toisen pyöräilijän kanssa. Viimeisin kokemus sai hänet lopettamaan pyöräilyharrastuksen liian vaarallisena. Muutaman viikon hän oli ehtinyt sitä (Helsingissä) vasta harrastaakin.
Kirjoitukseni ydinsanoma – ehkä hieman huonosti esitetty - oli se, että ”pyöräilijäksi” itseään kutsuva henkilö eroaa ihmisestä, joka pelkästään ajaa polkupyörällä, mutta ei katso olevansa pyöräilijä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon. En pidä itseäni pyöräilijänä, vaikka nousisinkin polkupyörän päälle ja lähtisin ajamaan sillä.
Mitä hiusten halkomista tämä nyt on, joku ehkä ajattelee. Sitä, että kun ihminen toimii kaikissa rooleissa eli välillä kävelee, välillä ajaa polkupyörällä ja välillä ajaa autolla, hän pystyy kuvittelemaan asioita monesta näkökulmasta. Hän voi ajatella tilannetta esimerkiksi autoilijan näkökulmasta, vaikka ajaisikin juuri sillä kerralla polkupyörällä. Itseään korostetusti ”pyöräilijänä” pitävä henkilö sen sijaan korostaa pyöräilyään ylitse muiden kulkemismuotojen ja alkaa pitää itseään tiettyyn ihmisryhmään kuuluvana. Tämä ihmisryhmä voi pahimmillaan pitää muita ihmisryhmiä vihollisinaan. Pyöräilijän vihollisia ovat autot ja jalankulkijat, koska ne haittaavat pyöräilyä. Jalankulkija kävelee eteen, ja auto tukkii tien tai ajaa päälle.
Kun pyöräilijän rooli kihahtaa päähän oikein kunnolla, pyöräilijä alkaa käyttäytyä koppavasti. Hän toimii kuin olisi pyöräilykansan puolustaja ja edunvalvoja. Jos ”vihollinen” eli autoilija tai jalankulkija tekee virheen, pyöräilijä katsoo asiakseen huomauttaa. Olen nähnyt kuinka pyöräilijä on koputtanut auton (ei minun autoni) nokkapeltiä nyrkillään protestiksi siitä, että auton nokka oli risteyksessä hieman liian pitkällä ja ulottui aavistuksen verran polkupyörän kulkureitille.
Ja onhan lehdissäkin silloin tällöin juttuja raivoavista polkupyöräilijöistä, jotka tekevät milloin mitäkin. Ja foorumeilla kirjoitetaan tapauksissa, joissa polkupyöräilijä on tullut riehumaan. Käsitteeseen ”polkupyöräily” suorastaan yhdistyy ajatus tietynlaisesta aggressiivisuudesta. Ajetaan kuin heikkopäät, aiheutetaan vaaraa muille, räyhätään ja haastetaan riitaa. Ja kaiken tämän lisäksi valitetaan ja vaaditaan lisää oikeuksia.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3999263/ketju/hullu_pyorailija_tanaan_jalkakaytavalla
Mutta jos tilankäyttöä mitataan sillä, paljonko eri kulkutavoilla tarvitaan tilaa/henkilö, pyöräily ja joukkoliikenne ovat ihan eri hehtaariluvulla henkilöautoon verrattuna.
Helsingissä on vihdoin tunnustettu tämä ja siksi tehokkaampien liikkumismuotojen suosiota halutaan kasvattaa. Itse asiassa se on ainoa mahdollisuus, kun tavoitteena on kasvattaa Helsingin väkilukua reippaasti seuraavien vuosikymmenien aikana. Liikennemäärät tulee kasvamaan, mutta henkilöautojen määrää ei voi kasvattaa. On siis parasta muidenkin kuin Helsingin päättäjien hyväksyä tämä ja alkaa pohtia omaa rooliaan tässä kuviossa. Aloittaa kannattaa tarkastelemalla omia liikkumistottumuksiaan ja luopua tarpeettomasta autolla ajamisesta siellä ruuhkautuvalla Sörnäisten rantatiellä. Tarpeettomalla tarkoitan sellaista ajamista, jossa henkilöauto ei ole välttämätön.
Minua harmittaa suunnattomasti, että pyöräilystä ei voi puhua ilman, että miltei aina takerrutaan kypärän käyttöön. Eräässä liikennetutkimuksessakin pyöräilijöiden määrän lisäksi oli kartoitettu kypärää käyttävien osuus. Autojen kohdalla ei laskettu turvavyön käyttöastetta ja miksi olisikaan, kun tarkoitus oli selvittää eri ajoneuvojen määriä kaupunkiliikenteessä.
On totta, että Tanskassa ja Hollannissa kypärää käytetään huomattavasti vähemmän kuin meillä. On myös totta, että kypärä lieventää kolarin seurauksia tehokkaasti. Lainsäätäjä on kuitenkin ollut meillä sen verran fiksu, että on kirjannut kypärän käytön lakiin suosituksena. Lain perusteluissa todetaan, että kypäräpakon haitat olisivat hyötyjä suuremmat. Tästä on maailmalta useita esimerkkejä. Uudessa laissa pyöräilyn osalta kypärä jää todennäköisesti kokonaan pois, mikä on vielä parempi asia kuin nykyinen suositus. Tärkeintä on saada kansa pyöräilemään, mutta jostain syystä suomalaiskansallinen kulttuuri keskittyy painoindeksin kasvaessa pyöräilyn sijasta siihen, pyöräileekö muut oikein eli onko kypärä päässä. Jos ei ole, pitäisi kokea syyllisyyttä vastuuttomasta käytöksestä, vaikka esim. pyöräilemättömät vasta vastuuttomia auton käyttöön ripustautuneina ovatkin.
Miksi näin? Ei tarvitse vastata, koska en halua jatkaa tästä aiheesta. Jokainen voi kuitenkin asiaa itsekseen pohtia.