Syötteellä en taida olla koskaan käynyt, mutta Velogin videot olen suunnilleen kaikki katsonut. Laadukkaasti tehtyjä ja hyväntuulisuus on ne piirteet, joita niissä onnistuneen aiheen lisäksi arvostan.
Itselläni kokemus melonnasta on huomattavasti vähäisempää kuin pyöräilystä, mutta silti kesäloman ohjelman suunnittelua vaikeuttaa huomattavasti auton katon kapeus. Mahtaakohan kajakin viereen mahtua enintään yksi pyörä ja sehän ei riitä. Tosin kun maastopyöräilyä on tietoisesti kansallispuistoihin markkinoitu, ei eräänlaista luontaista karsintaa porukassa niinkään tapahdu ja siksi jonkin verran alkaa ainakin Ylläksellä jo lieveilmiöitä esiintyä. Ihan kaikki eivät muista, että kyse on pääosin patikoitsijoiden ja pyöräilijöiden yhteisistä poluista. Kyse ei ole maastopyöräilijöiden oikeudesta harrastaa maastopyöräilyä haluamallaan tavalla.
Itse olen niin uusi maastopyöräilijä, etten osaa verrata vanhoihin perinteisiin, enkä ole kovin monessa maastopyöräilykohteessa edes käynyt?
Mutta sinakin Syötteellä ja Hossassa on siinä mielessä eri meininki, että pyöräilyreitit on sellaisiksi erikseen merkitty. Molemmissa on toki myös patikkareiteillä mahdollista pyöräillä, mutta pyöräilijän väistämisvelvollisuudesta kyllä mainitaan ainakin Syötteellä luontokeskuksen lähellä olevalla "yhteiskäyttöpolulla". Hossassa meille kerrottiin kysyttäessä, että patikkareiteiksi merkittyjä pätkiä voi käyttää pyöräilijäkin, mutta pyörä väistää kohdattaessa.
Minua häiritsevät kansallispuistoon kannetut juomatölkit ja muut roskat. Ihme hommaa, jos jaksaa juoman tai eväspaketin kantaa mukanaan, mutta ei tyhjää kuorta pois?
Eiköhän säännöt ja ohjeistus ole Ylläkselläkin kunnossa, mutta kuten liikenteessäkin, kaikki eivät niitä tunne, niistä välitä tai tekee niistä itselle edulliset tulkinnat. Kun vielä käyttäjämäärien kasvun takia polkuja kulumisen estämiseksi sorastetaan, nostaa se tietysti pyöräilijöiden nopeuksia ja lopputulos on tiedossa. Tunturin rinteillä jalan liikkuvana pitää olla samalla tavalla silmät selässä kuin kaupungin kevyenliikenteen väylillä. Hiukan se rikkoo kansallispuiston fiilistä.
Pyöräilijä nopeampana väistää on hyvä ohje "yhteiskäyttöpoluilla", mutta viikonlopun ajoleirin perusteella näyttää olevan vähän vaikeasti toteutettavissa, koska suurin osa patikoijista väistää jo kaukaa. Sitä en tosin voi tietää, tekevätkö he näin vahingosta viisastuneena vai kohteliaisuudesta?
Mentiin sitten vauhtia selvästi hidastaen ja kiittäen ohitse, kun ei meille oikein jätetty tilaisuutta väistää.
Syötteen kierroksen lisäksi vedettiin seuraavana päivänä viiden autiotuvan lenkki, Annintupa - Koiratupa - Ahmatupa- Ylpiäojan tupa - Välitupa kautta. Ahmatuvalle menomatka oli törkein koskaan näkemäni juurakko. Että voikin niin vähäisellä maa-aineksella sitoa niin suuren määrän puiden juuria! Tuon reitin matka-aikaa optimoivan kannattaa ilman muuta ajaa pari kilometriä pidempi reitti Ylpiäojan kautta, koska parempi pinta säästää aikaa maisemista tinkimättä.
Läskäri lienee tuollaiseen juurakkoon ihan omiaan myös kovalla pinnalla?
@740 GLE kirjoitti:
Pyöräilijä nopeampana väistää on hyvä ohje "yhteiskäyttöpoluilla", mutta viikonlopun ajoleirin perusteella näyttää olevan vähän vaikeasti toteutettavissa, koska suurin osa patikoijista väistää jo kaukaa. Sitä en tosin voi tietää, tekevätkö he näin vahingosta viisastuneena vai kohteliaisuudesta?
Varmaan molempia. Toisaalta halutaan olla kohteliaita, jollaisia 99,9% vaeltajista on. Toisaalta väistäminen voi olla pienimmän riesan tie sivuuttaa tilanne.
Hyviä juttuja taas oli lehdessä. Edelleenkään en itse aja sähköllä, mutta eikö 10 kilon lisäpaino jousittamattomassa rungossa ollut joskus todettu ongelmaksi?
Toivottavasti TM edelleen sähköpyörien nopean kehityksen keskellä muistaa, että luomupyörienkin tekniikka on kiinnostava asia...
@Vital kirjoitti:
Tuota, tilasin sitten vanhaan Kilimanjarooni vapaakaupasta sähköistyssarjan eturenkaaseen. Hinta oli hämärän halpa 430€ akkuineen. Hieman kestää toimitus (kiinasta tietenkin) ja kerron miten sitten toimii, tai toimiiko. Onko muilla kokemuksia?
No nyt on itselläni neljän kuukauden jälkeen odottamisen kokemusta.
Tuotetta ei ole toimitettu, onneksi tilattaessa sanoin maksavani vasta kun saan tuotteen. ”Erilainen” ostopaikka on tuo vapaakauppa.net.
Vajaan neljän kuukauden kuluttua tilauksesta sain maksettavakseni palautus postimaksun!!
En ollut tuotetta saanut, mutta väittivät sen käyneen postissamme ja ilmoittaneet siitä minulle puhelimitse ja sähköpostilla.
No, kävin postissa, juuri siinä missä se heidän tietojen ja postinumeron mukaan olisi pitänyt käydä. Tuttu mies tuo ja sanoi ”Kiinaan ei ole tänä vuonna palautettu yhtään pakettia meiltä ja olisinhan minä sinulle ilmoittanut”.
Oman mielenrauhani vuoksi maksoin puolet ”muka” palautuksesta, muistaaksen yli 20€. EU alueella olisi ollut toisin.
Taitaa tuo vahvistaa vanhan viisauden liian hyvästä ollakseen totta. Kohta tosin on jännää Brittien tutuista paikoistakin tilaaminen. Ja ellei brexit sotke asioita, tekee sen meidän oma Posti lakkoilullaan.
Aattelin sitten ostaa jäykkäperäisen MTB sähköpyörän. Oletin että liikkeet myyvät vanhoja malleja halvalla pois ja olisivat kai jos niitä olisi ollut, vain yksi hieno Lapierre Overvolt, jossa 500 ah akku integroitu runkoon hintaa hieman alle 2500€. Mietin sitä yön yli ja heti aamulla kauppaan mutta...se oli myyty jollekin juuri ajokortin menettäneelle!!
Niinpä nettiin ja sama pyörä löytyi samaan (ale) hintaan Englannista, mutta ei mainittu kuinka palasina se toimitetaan, muttereina kenties ja jänistin.
Suomen Helsingistä löytyi Rex Graveler e9,8 tarjouksessa hieman yli 2000€. Kaipaamani rengaskoko 2,7*2,25, 614wh akku ja vääntöä 100Nm.
No tuo AEG/Blaupunkt hieman mietityttää, autoradiota en ole toistaiseksi löytänyt pesukoneesta puhumattakaan.
Ajoasento on hieman urheilullinen ja kenties parhaillaan yli 180 senttiselle. Rajoitettu 25kmh, mutta kulkee yllättävästi ilmankin.
Vuosia ilman voimaa (Helkama e2800) pyöräilleenä pääsin 39,7kmh:n.
(Seuraavana yönä hitonmoinen hermosärky jaloissa, päivät kuluivat konttaamalla).
En voi kuin ihailla TM:n kykyä valita markkinoilta erinomaisen kiinnostavaa kalustoa vertailuihin. Nyt vuorossa hybridit. Odotellaan lehden ilmestymistä.
Muutama testipyörä olikin fitness-luokkaan kallistuva malli, onhan vain hyvä asia verrata näitä näennäisesti samanlaista pyöriä enemmän maastopyörään pohjautuvaan malleihin. Tulokset kertoo jälleen kerran, ettei pyörien eroja näe mainosten osaluetteloista, vaan runko on tärkein asia. Erittäin hyvä ja hyödyllinen testi.
Vanhojen komponenttityyppien kritiikkiä en tosin niele. Kun ht-laakeriston eroa nelikanttiin ei ajaessa huomaa ja itsekin olen laittanut nelikanttiin nw-eturattaan ja muuttanut sen 1x-vaihteistoksi, mielestäni ainakin tällaisen sunnuntaikäyttäjän kannalta kaikki tarvittavat herkut on tarjolla. Toinen kröhimistä aiheuttanut kohta oli siinä, kun sanottiin maastopyöräilijöiden olevan tottunut 1x-vaihteistoon vai miten tarkka sanamuoto menikään. Itselläni maastopyörässä on 3x10, johon olen oikein tyytyväinen. Pyörä on viitisen vuotta vanha Trek, jolla edelleen aivan tyytyväisenä ajelen. Keulan voisi ehkä vaihtaa ja päivittää kevyempään, kun huoltaminen on kallista ja tarvetta huoltamiseen olisi. Se ei kuitenkaan ole pyörän vika. Lisäksi kun alkuperäiset (60tpi?) renkaat vaihtui 120 tpi-versioihin, parani niiden ominaisuudet. Tonnin pyörässä ainakin tuolloin säästökohteet löytyi renkaista ja kiekoista.
@Herbert kirjoitti:
Muutama testipyörä olikin fitness-luokkaan kallistuva malli, onhan vain hyvä asia verrata näitä näennäisesti samanlaista pyöriä enemmän maastopyörään pohjautuvaan malleihin. Tulokset kertoo jälleen kerran, ettei pyörien eroja näe mainosten osaluetteloista, vaan runko on tärkein asia. Erittäin hyvä ja hyödyllinen testi.
Vanhojen komponenttityyppien kritiikkiä en tosin niele. Kun ht-laakeriston eroa nelikanttiin ei ajaessa huomaa ja itsekin olen laittanut nelikanttiin nw-eturattaan ja muuttanut sen 1x-vaihteistoksi, mielestäni ainakin tällaisen sunnuntaikäyttäjän kannalta kaikki tarvittavat herkut on tarjolla. Toinen kröhimistä aiheuttanut kohta oli siinä, kun sanottiin maastopyöräilijöiden olevan tottunut 1x-vaihteistoon vai miten tarkka sanamuoto menikään. Itselläni maastopyörässä on 3x10, johon olen oikein tyytyväinen. Pyörä on viitisen vuotta vanha Trek, jolla edelleen aivan tyytyväisenä ajelen. Keulan voisi ehkä vaihtaa ja päivittää kevyempään, kun huoltaminen on kallista ja tarvetta huoltamiseen olisi. Se ei kuitenkaan ole pyörän vika. Lisäksi kun alkuperäiset (60tpi?) renkaat vaihtui 120 tpi-versioihin, parani niiden ominaisuudet. Tonnin pyörässä ainakin tuolloin säästökohteet löytyi renkaista ja kiekoista.
Asian vierestä: tuli artikkelia lukiessa heti alussa mieleen, että katumaastureistahan on kyse eikä hybrideistä.
Tämä ei liity polkupyörävertailuun, mutta polkupyöräilyyn kyllä: vaikuttaako uusi huomenna voimaantuleva ennakointivelvollisuus mitenkään siihen, miten pyöräilijän tulee jatkossa ihan ison veljen vaatimuksesta suhtautua koirailijaan?
@HybridRules kirjoitti:
Tämä ei liity polkupyörävertailuun, mutta polkupyöräilyyn kyllä: vaikuttaako uusi huomenna voimaantuleva ennakointivelvollisuus mitenkään siihen, miten pyöräilijän tulee jatkossa ihan ison veljen vaatimuksesta suhtautua koirailijaan?
Tuskin, eiköhän sitä pidä pyrkiä parhaansa mukaan varomaan puolin ja toisin jatkossakin.
Ihmettelen kohkausta uusista pyöräilyä koskevista säännöistä. Jollei väistämisvelvollisuudet jatkossakin määrääviä liikennemerkkejä muuteta, muuttuu lähinnä monta pyörätien jatketta suojateiksi, joille joskus aikanaan maalataan yhtenäiset viivat takaisin. Uusi väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa -merkki ei taida sisältää suojatietä jalankulkijoille, joten ruuvataankohan samaan tolppaan sitten myös suojatie-merkki, vai tuleeko noita pelkille pyöräteille, joita ei täällä maaseudulla juuri ole.
Kaiken kaikkiaan kummallisen monimutkaiselta saa varsinkin iltapäivälehdet asiat kuulostamaan kommenttitulvan toivossa. Eikä tekniikanmaailmankaan kirjoittelu, että eihän pyöräilijät ole edellisiäkään sääntöjä oppineet yhteispeliä juuri taida edistää.
@HybridRules kirjoitti:
Tämä ei liity polkupyörävertailuun, mutta polkupyöräilyyn kyllä: vaikuttaako uusi huomenna voimaantuleva ennakointivelvollisuus mitenkään siihen, miten pyöräilijän tulee jatkossa ihan ison veljen vaatimuksesta suhtautua koirailijaan?
Tuskin, eiköhän sitä pidä pyrkiä parhaansa mukaan varomaan puolin ja toisin jatkossakin.
Ihmettelen kohkausta uusista pyöräilyä koskevista säännöistä. Jollei väistämisvelvollisuudet jatkossakin määrääviä liikennemerkkejä muuteta, muuttuu lähinnä monta pyörätien jatketta suojateiksi, joille joskus aikanaan maalataan yhtenäiset viivat takaisin. Uusi väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa -merkki ei taida sisältää suojatietä jalankulkijoille, joten ruuvataankohan samaan tolppaan sitten myös suojatie-merkki, vai tuleeko noita pelkille pyöräteille, joita ei täällä maaseudulla juuri ole.
Kaiken kaikkiaan kummallisen monimutkaiselta saa varsinkin iltapäivälehdet asiat kuulostamaan kommenttitulvan toivossa. Eikä tekniikanmaailmankaan kirjoittelu, että eihän pyöräilijät ole edellisiäkään sääntöjä oppineet yhteispeliä juuri taida edistää.
Pyöräilijän väistämispykälät ovat minusta niin vaikea tunnistaa liikenteessä, että olen jo aikaa sitten päätynyt väistämään pyöräilijöitä aina kaikissa risteyksissä. Kun tarkkailee pyöräilijää, näkee jos tämä aikoo antaa tietä, ja silloin päättelen minulla olevan etuajo-oikeus ja menen. Muuten annan pyöräilijälle tietä. Minusta olisi selkeintä, että joko pyörä tai auto väistää aina eikä niin kuin nyt, että se riippuu....
@740 GLE kirjoitti:
Nyt on muutaman lenkin edestä kokemusta Big Honzosta, eikä ostos toistaiseksi kaduta yhtään.
Plussakoon 27.5 x 2.80 rengaskoko tuntuu aika tarkalta oikeista paineista. Kompromissin eri päissä on selvästi yli 1 barin paineella hyvin rullaava, mutta juurakossa pompottava tai hyvin röykyt absorboiva mutta raskaammin rullaava matala paine. Noiden välissä on selvästi olemassa totuus, johon olen jo pari kertaa osunutkin selvästi liian kovasta paineesta lenkin aikana vähentämällä, mutta viisarimittarilla oikeaan osuminen on vähän arpapeliä. Netistä löysin ohjeet, joissa ajajan 10 kg painoeron mukaan painetta säädetään 0.1 bar, joten tarkka painemittari menee hankintaan.
Kapeilla single track metsäpoluilla tiheässä nuoressa metsässä puiden välissä 800 mm leveä tanko tuntuu suorastaan vaaralliselta, kun on tottunut mahtumaan siitä välistä, mihin hartiat mahtuvat, joten edellisen pyörän mallin mukaisesti tangon päistä vedettiin heti suoraan 30 mm siivut pois jo ennen ensimmäistäkään kokeilua. Koska stemmi on lyhyt ja rengas entistä paksumpi, huomaa ohjauksen raskaammaksi sammaleiden seassa ja pehmeissä paikoissa käännellessä, mutta tämä on tietoinnen valinta. Vauhdikkailla neulaspoluilla pieni kahvan raapaisu puun kylkeen oikealla vie ajolinjan saman tien vasemmalta leveäksi, kuten vastaohjauksen periaatteilla pitää käydäkin.
Leveä rengas kantaa hämmästyttävänkin hyvin, vaikkei läskärin 4+ -tuumainen olekaan. Aivan entisen merenpohjan irtohiekalla ajaminen oli ennen 2.25" leveällä 29'erilla tarkkaa puuhaa ja koko ajan on kampien pyörittävä "täysillä" tai meno hyytyy heti. 2.80" tekee selkeän eron, ja menossa on aivan erilaista helppoutta. Samoin tuntuu myös, että joitain aiemmin seisaaltaan poljettavia pienempiä röykkyjä voi nyt ajaa satulasta polkien, mikä pitää pitkällä retkellä polkijan käyntikunnossa ehkä hieman pidempään, mikä oli yksi isomman rengaskoon valinnan päätarkoituksista.
Tutuilla reiteillä tuntuu myös kuin mäennousukyky olisi parantunut. Olin jo hätäisesti vaihtamassa eturatasta hieman suurempaan, mutta vaihtamatta se jää, koska yllätin itsenikin löytämällä helpolla pitävällä pinnalla jyrkässä nousussa käyttöä jopa tiheimmällekin välitykselle. Irtosoraan jään edelleen tuossa tilanteessa sutimaan, mutta se on omaa osaamattomuuttani eikä pyörän vika. Parilla lenkillä alamäkeen ajettu hieman yli 40 km/h on minulla kammenkierrosten äärirajoilla, mutta mielestäni tuo riittää maasturille, joten tyydyn mielelläni tehtaan valitsemiin välityksiin.
Erityispiirteenä ihastelin alustavassa lyhyessä kokeessa pitkoispuilla aiemmin kokemani angstin täydellistä katoamista. 2.25" rengasta ei välttämättä tarvitsisi varoa ehjillä pitkoksilla, mutta silti takaraivossa kummittelee, että jospa rengas mahtuu vähän harvaan asennettujen lankkunen väliin? Muutamia kertoja lainaläskärillä ajellessa olen huomannut läskärin leveän renkaan hakevan sangen vahvasti pitkospuilla lankkujen välissä, vaikka putoamisvaaraa ei olekaan. Plussakoolla tuntui siltä, kuin pitkokset olisivat vain yksi leveä lankku. Ei väliinputoamisen vaaraa eikä mitään ylimääräistä venkoilua ohjauksessa. Tämä on niin helppoa, että tuntuu suorastaan huijaamiselta :-)
Märälle selälle allergisena hommasin kunnon lokasuojat, Cubelta löytyi jopa pyörän väritykseen sopivat. Hyvin tuntuvat toimivan.
RockShocksin Rocesissa on hieman enemmän joustovaraa kuin edellisen Trekin Foxissa, mutta suurempi ero tulee vaimennuksesta. Foxia en tuntunut saavan säätöihin, jolla voisin käyttää täyden joustovaran ilman jatkuvasti tuntuvaa "perimistä" ja tunnetta että tangon yli lentäminen on hiuskarvan varassa pahoissa röykyissä. Rocksin vaimennus on selvästi hienompi ja aiemmin ihan mahdottomaksi kokemani alusta hevosten harjoitusreitin kaviouralla oli ennen kaikilla säädöillä sellaista rynkytystä, että tärinä sumensi näkökentän, ellei suostunut hidastamaan. Isompi rengaskoko tietenkin auttaa myös, mutta nyt ei tarvitse väistellä heppojen reittejä lainkaan.
SRAMin 1x11 vaihtajasta jäi vähän epämääräinen kuva talvisella koeajolla, joten oli mukava yllätys, kun oma pyöräni tuli selvästi oikeissa säädöissään ja toimii ihan mukavasti. Tämäkin tuntuu täsmälliseltä, kun ei paremmasta tiedä, mutta halvat vaihtajat ovat tietenkin halpoja vaihtajia, joten asiantuntijalle tuo ei varmaan olisi samalla tavalla kivan jouhevasti toimiva? Olennaisempi ero maasturissa on nopea vaihto 4 ratasta pienemmälle yhdellä painalluksella. SRAM osaisi viidennenkin, eli RÄTS-RÄTS kaksi peukullista ja suoraan 11 -> 1 vaihteelle, mutta viiden rattaan vaihto kerralla ei tunnu menevän enää luontevalla peukalo-otteella, vaan vaatisi oikean otteen valinnan koko liikevaran käyttämiseksi, mihin ei yleensä ole aikaa silloin kun on eteensä katsomatta ajanut itsensä vauhdilla rotkon pohjalle, josta nousu alkaa.
Vaikka tämä on ensimmäinen oikealla tavalla, eli geometria edellä ostamani pyörä, nostan silti ajoasentoa hieman rennommaksi, 35 mm nostava raiseritanko on tilauksessa. Kuusikymppiset ovat sen verran lähellä, että vanha ei enää jaksa kyykyttää. Eläkeläistangoltahan se tulee näyttämään ja vehkeiden ulkonäöstä saavat muut olla mitä mieltä haluavat, mä halusin tällasen. Minulla oli raiserisarja jopa raskaansarjan matkamoottoripyörän clip-oneissakin, että selkä kestää ajaa niin paljon kuin pää jaksaa. Nyt tuntuu siltä, että hartiat väsyvät ensin, joten nykykunnolla käytettävissä olevaa tiimaa lienee siis rennommalla ajoasennolla olevan saatavissa lisääkin?
Tilaan kuivaa kesäkeliä ensi viikonlopuksi, kiitos, koska nyt ajettujen installaatiokierrosten jälkeen silloin lähtee ensimmäinen tunturin kierros Iso-Syötteen ympäri. Odotan mielenkiinnolla Riihisuon ylitystä alkukesän keleillä lumien juuri sulettua. Metsästä suon laitaan tullessa näyttää kuin saapuisi pehmeän suon rantaan, mutta pitkoksille ajaessaan huomaa lähteneensä puolen kilometrin järven selän ylitykseen pitkospuilla kahta lankkua pitkin =:-)
Hieno homma, että tekevät aikuisillekin tällaisia vehkeitä, joilla saa ajan tajun hukkaan ihan täysin!
Honzo kuulostaaj a näyttää ihan ok pyörältä. Minulla on 2 jäykkäperää joista uudempi hajosi rungosta alahaarukan kohdlata 3 vuoden käytön jälkeen,no markettipyöräjän se Cannondale on joten ei ihme. Takuuna saa uuden rungon mutta luotto meni. Sitäpaitsi Trail sarjan geometria on tylsää vaikka väittävät sen olevan nykyaikainen vähän loivemmalla keulakulmalla ja 120 mm keulalla yms. Silti istuin jää liian ylös kun haetaan trailipainotteista ajoasentoa. Jos vertaa esim Pole Taival mallin pyörään tai Commencal Metaan niin huikea ero. Oikeastaan kaikki nämä" marketti"merkit kuten Cannari,Trek,Cube, Spessu yms eivät tee kovinkaan ihmeellisiä jäykkäperiä, jokunen täpäri ja sähkäri niissä merkeissä on ok. Mutta vaativampi harrastaja kiertää nuo merkit kaukaa ja suuntaan katseen joko noihin kahteen tai esim. Norcoon, Vitukseen tai vaikka Mondrakeriin ,niistä merkeistä ne ajonautinnot löytyvät eli tarpeeksi pitkä, matala runko jossa loiva keulakulma, menee paremmin alas ja kyllä niillä ylöskin pääsee
Tulipa huima ero plussakoon maasturiin, kun vaihdettiin 2.8" WTB Rangerin tilalle 3.0" Schwalbe Rocket Ron tubelessina asennettuna. En käyttänyt isomman renkaan ja tubelessin mahdollistamaa pehmeyttä rengaspaineen alentamiseen, vaan pidin suunnilleen aiemmat paineet (0.7 / 0.8 bar). Lopputuloksena on sekä elastisempi että kevyemmin reagoiva rengas, eli lisää mukavuutta ja lisää satulasta ajettavia (jalkaa säästäviä) paikkoja rullaavuudesta tinkimättä. Pidosta toki joutui tinkimään, mutta onneksi tuo Rocket Ron sentään luistaa hallitusti.
Big Honzon ostajan pitää nyt olla varovainen, koska vielä 2020 malli paranee muistaakseni Eagle-vaihtajan turvin, mutta 2021 malliin näyttäisi tulevan alehinta ja vieterihaarukka ilmakeulan tilalle. Ainakin 2021 mallisen ostajan kannattaa vakavasti harkita DL mallia lisähinnasta huolimatta.
Omassa valinnassani merkittävä vaikutin oli droppisatula, jota kokeiltuani ei ollut enää paluuta jäykkään tolppaan.
@740 GLE kirjoitti:
Tulipa huima ero plussakoon maasturiin, kun vaihdettiin 2.8" WTB Rangerin tilalle 3.0" Schwalbe Rocket Ron tubelessina asennettuna. En käyttänyt isomman renkaan ja tubelessin mahdollistamaa pehmeyttä rengaspaineen alentamiseen, vaan pidin suunnilleen aiemmat paineet (0.7 / 0.8 bar). Lopputuloksena on sekä elastisempi että kevyemmin reagoiva rengas, eli lisää mukavuutta ja lisää satulasta ajettavia (jalkaa säästäviä) paikkoja rullaavuudesta tinkimättä. Pidosta toki joutui tinkimään, mutta onneksi tuo Rocket Ron sentään luistaa hallitusti.
Big Honzon ostajan pitää nyt olla varovainen, koska vielä 2020 malli paranee muistaakseni Eagle-vaihtajan turvin, mutta 2021 malliin näyttäisi tulevan alehinta ja vieterihaarukka ilmakeulan tilalle. Ainakin 2021 mallisen ostajan kannattaa vakavasti harkita DL mallia lisähinnasta huolimatta.
Omassa valinnassani merkittävä vaikutin oli droppisatula, jota kokeiltuani ei ollut enää paluuta jäykkään tolppaan.
No eikö täysjousto olis kaikista fiksuin jos mukavuutta haluaa lisää? Jäykkäperällä ajaminen on aina vaivalloisempa kuin täpärillä. Droppisatulan saa melk mihin nykymaasturiin vaan.
Syötteellä en taida olla koskaan käynyt, mutta Velogin videot olen suunnilleen kaikki katsonut. Laadukkaasti tehtyjä ja hyväntuulisuus on ne piirteet, joita niissä onnistuneen aiheen lisäksi arvostan.
Itselläni kokemus melonnasta on huomattavasti vähäisempää kuin pyöräilystä, mutta silti kesäloman ohjelman suunnittelua vaikeuttaa huomattavasti auton katon kapeus. Mahtaakohan kajakin viereen mahtua enintään yksi pyörä ja sehän ei riitä. Tosin kun maastopyöräilyä on tietoisesti kansallispuistoihin markkinoitu, ei eräänlaista luontaista karsintaa porukassa niinkään tapahdu ja siksi jonkin verran alkaa ainakin Ylläksellä jo lieveilmiöitä esiintyä. Ihan kaikki eivät muista, että kyse on pääosin patikoitsijoiden ja pyöräilijöiden yhteisistä poluista. Kyse ei ole maastopyöräilijöiden oikeudesta harrastaa maastopyöräilyä haluamallaan tavalla.
Itse olen niin uusi maastopyöräilijä, etten osaa verrata vanhoihin perinteisiin, enkä ole kovin monessa maastopyöräilykohteessa edes käynyt?
Mutta sinakin Syötteellä ja Hossassa on siinä mielessä eri meininki, että pyöräilyreitit on sellaisiksi erikseen merkitty. Molemmissa on toki myös patikkareiteillä mahdollista pyöräillä, mutta pyöräilijän väistämisvelvollisuudesta kyllä mainitaan ainakin Syötteellä luontokeskuksen lähellä olevalla "yhteiskäyttöpolulla". Hossassa meille kerrottiin kysyttäessä, että patikkareiteiksi merkittyjä pätkiä voi käyttää pyöräilijäkin, mutta pyörä väistää kohdattaessa.
Minua häiritsevät kansallispuistoon kannetut juomatölkit ja muut roskat. Ihme hommaa, jos jaksaa juoman tai eväspaketin kantaa mukanaan, mutta ei tyhjää kuorta pois?
Eiköhän säännöt ja ohjeistus ole Ylläkselläkin kunnossa, mutta kuten liikenteessäkin, kaikki eivät niitä tunne, niistä välitä tai tekee niistä itselle edulliset tulkinnat. Kun vielä käyttäjämäärien kasvun takia polkuja kulumisen estämiseksi sorastetaan, nostaa se tietysti pyöräilijöiden nopeuksia ja lopputulos on tiedossa. Tunturin rinteillä jalan liikkuvana pitää olla samalla tavalla silmät selässä kuin kaupungin kevyenliikenteen väylillä. Hiukan se rikkoo kansallispuiston fiilistä.
Pyöräilijä nopeampana väistää on hyvä ohje "yhteiskäyttöpoluilla", mutta viikonlopun ajoleirin perusteella näyttää olevan vähän vaikeasti toteutettavissa, koska suurin osa patikoijista väistää jo kaukaa. Sitä en tosin voi tietää, tekevätkö he näin vahingosta viisastuneena vai kohteliaisuudesta?
Mentiin sitten vauhtia selvästi hidastaen ja kiittäen ohitse, kun ei meille oikein jätetty tilaisuutta väistää.
Syötteen kierroksen lisäksi vedettiin seuraavana päivänä viiden autiotuvan lenkki, Annintupa - Koiratupa - Ahmatupa- Ylpiäojan tupa - Välitupa kautta. Ahmatuvalle menomatka oli törkein koskaan näkemäni juurakko. Että voikin niin vähäisellä maa-aineksella sitoa niin suuren määrän puiden juuria! Tuon reitin matka-aikaa optimoivan kannattaa ilman muuta ajaa pari kilometriä pidempi reitti Ylpiäojan kautta, koska parempi pinta säästää aikaa maisemista tinkimättä.
Läskäri lienee tuollaiseen juurakkoon ihan omiaan myös kovalla pinnalla?
Varmaan molempia. Toisaalta halutaan olla kohteliaita, jollaisia 99,9% vaeltajista on. Toisaalta väistäminen voi olla pienimmän riesan tie sivuuttaa tilanne.
Hyviä juttuja taas oli lehdessä. Edelleenkään en itse aja sähköllä, mutta eikö 10 kilon lisäpaino jousittamattomassa rungossa ollut joskus todettu ongelmaksi?
Toivottavasti TM edelleen sähköpyörien nopean kehityksen keskellä muistaa, että luomupyörienkin tekniikka on kiinnostava asia...
Joko muuten TM:n suunnitelmissa on ajaa sähköavusteisella käyttötesti, esim. 5000-10000 km?
Vajaan neljän kuukauden kuluttua tilauksesta sain maksettavakseni palautus postimaksun!!
En ollut tuotetta saanut, mutta väittivät sen käyneen postissamme ja ilmoittaneet siitä minulle puhelimitse ja sähköpostilla.
No, kävin postissa, juuri siinä missä se heidän tietojen ja postinumeron mukaan olisi pitänyt käydä. Tuttu mies tuo ja sanoi ”Kiinaan ei ole tänä vuonna palautettu yhtään pakettia meiltä ja olisinhan minä sinulle ilmoittanut”.
Oman mielenrauhani vuoksi maksoin puolet ”muka” palautuksesta, muistaaksen yli 20€. EU alueella olisi ollut toisin.
Taitaa tuo vahvistaa vanhan viisauden liian hyvästä ollakseen totta. Kohta tosin on jännää Brittien tutuista paikoistakin tilaaminen. Ja ellei brexit sotke asioita, tekee sen meidän oma Posti lakkoilullaan.
Aattelin sitten ostaa jäykkäperäisen MTB sähköpyörän. Oletin että liikkeet myyvät vanhoja malleja halvalla pois ja olisivat kai jos niitä olisi ollut, vain yksi hieno Lapierre Overvolt, jossa 500 ah akku integroitu runkoon hintaa hieman alle 2500€. Mietin sitä yön yli ja heti aamulla kauppaan mutta...se oli myyty jollekin juuri ajokortin menettäneelle!!
Niinpä nettiin ja sama pyörä löytyi samaan (ale) hintaan Englannista, mutta ei mainittu kuinka palasina se toimitetaan, muttereina kenties ja jänistin.
Suomen Helsingistä löytyi Rex Graveler e9,8 tarjouksessa hieman yli 2000€. Kaipaamani rengaskoko 2,7*2,25, 614wh akku ja vääntöä 100Nm.
No tuo AEG/Blaupunkt hieman mietityttää, autoradiota en ole toistaiseksi löytänyt pesukoneesta puhumattakaan.
Ajoasento on hieman urheilullinen ja kenties parhaillaan yli 180 senttiselle. Rajoitettu 25kmh, mutta kulkee yllättävästi ilmankin.
Vuosia ilman voimaa (Helkama e2800) pyöräilleenä pääsin 39,7kmh:n.
(Seuraavana yönä hitonmoinen hermosärky jaloissa, päivät kuluivat konttaamalla).
Hienoa! Muutenkin erinomainen valinta tuollainen hybridi tällaista testiä ajatellen.
En voi kuin ihailla TM:n kykyä valita markkinoilta erinomaisen kiinnostavaa kalustoa vertailuihin. Nyt vuorossa hybridit. Odotellaan lehden ilmestymistä.
Muutama testipyörä olikin fitness-luokkaan kallistuva malli, onhan vain hyvä asia verrata näitä näennäisesti samanlaista pyöriä enemmän maastopyörään pohjautuvaan malleihin. Tulokset kertoo jälleen kerran, ettei pyörien eroja näe mainosten osaluetteloista, vaan runko on tärkein asia. Erittäin hyvä ja hyödyllinen testi.
Vanhojen komponenttityyppien kritiikkiä en tosin niele. Kun ht-laakeriston eroa nelikanttiin ei ajaessa huomaa ja itsekin olen laittanut nelikanttiin nw-eturattaan ja muuttanut sen 1x-vaihteistoksi, mielestäni ainakin tällaisen sunnuntaikäyttäjän kannalta kaikki tarvittavat herkut on tarjolla. Toinen kröhimistä aiheuttanut kohta oli siinä, kun sanottiin maastopyöräilijöiden olevan tottunut 1x-vaihteistoon vai miten tarkka sanamuoto menikään. Itselläni maastopyörässä on 3x10, johon olen oikein tyytyväinen. Pyörä on viitisen vuotta vanha Trek, jolla edelleen aivan tyytyväisenä ajelen. Keulan voisi ehkä vaihtaa ja päivittää kevyempään, kun huoltaminen on kallista ja tarvetta huoltamiseen olisi. Se ei kuitenkaan ole pyörän vika. Lisäksi kun alkuperäiset (60tpi?) renkaat vaihtui 120 tpi-versioihin, parani niiden ominaisuudet. Tonnin pyörässä ainakin tuolloin säästökohteet löytyi renkaista ja kiekoista.
Asian vierestä: tuli artikkelia lukiessa heti alussa mieleen, että katumaastureistahan on kyse eikä hybrideistä.
Pyörämaailman katumaastureitahan nuo ovatkin.
Tämä ei liity polkupyörävertailuun, mutta polkupyöräilyyn kyllä: vaikuttaako uusi huomenna voimaantuleva ennakointivelvollisuus mitenkään siihen, miten pyöräilijän tulee jatkossa ihan ison veljen vaatimuksesta suhtautua koirailijaan?
Tuskin, eiköhän sitä pidä pyrkiä parhaansa mukaan varomaan puolin ja toisin jatkossakin.
Ihmettelen kohkausta uusista pyöräilyä koskevista säännöistä. Jollei väistämisvelvollisuudet jatkossakin määrääviä liikennemerkkejä muuteta, muuttuu lähinnä monta pyörätien jatketta suojateiksi, joille joskus aikanaan maalataan yhtenäiset viivat takaisin. Uusi väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa -merkki ei taida sisältää suojatietä jalankulkijoille, joten ruuvataankohan samaan tolppaan sitten myös suojatie-merkki, vai tuleeko noita pelkille pyöräteille, joita ei täällä maaseudulla juuri ole.
Kaiken kaikkiaan kummallisen monimutkaiselta saa varsinkin iltapäivälehdet asiat kuulostamaan kommenttitulvan toivossa. Eikä tekniikanmaailmankaan kirjoittelu, että eihän pyöräilijät ole edellisiäkään sääntöjä oppineet yhteispeliä juuri taida edistää.
Pyöräilijän väistämispykälät ovat minusta niin vaikea tunnistaa liikenteessä, että olen jo aikaa sitten päätynyt väistämään pyöräilijöitä aina kaikissa risteyksissä. Kun tarkkailee pyöräilijää, näkee jos tämä aikoo antaa tietä, ja silloin päättelen minulla olevan etuajo-oikeus ja menen. Muuten annan pyöräilijälle tietä. Minusta olisi selkeintä, että joko pyörä tai auto väistää aina eikä niin kuin nyt, että se riippuu....
Honzo kuulostaaj a näyttää ihan ok pyörältä. Minulla on 2 jäykkäperää joista uudempi hajosi rungosta alahaarukan kohdlata 3 vuoden käytön jälkeen,no markettipyöräjän se Cannondale on joten ei ihme. Takuuna saa uuden rungon mutta luotto meni. Sitäpaitsi Trail sarjan geometria on tylsää vaikka väittävät sen olevan nykyaikainen vähän loivemmalla keulakulmalla ja 120 mm keulalla yms. Silti istuin jää liian ylös kun haetaan trailipainotteista ajoasentoa. Jos vertaa esim Pole Taival mallin pyörään tai Commencal Metaan niin huikea ero. Oikeastaan kaikki nämä" marketti"merkit kuten Cannari,Trek,Cube, Spessu yms eivät tee kovinkaan ihmeellisiä jäykkäperiä, jokunen täpäri ja sähkäri niissä merkeissä on ok. Mutta vaativampi harrastaja kiertää nuo merkit kaukaa ja suuntaan katseen joko noihin kahteen tai esim. Norcoon, Vitukseen tai vaikka Mondrakeriin ,niistä merkeistä ne ajonautinnot löytyvät eli tarpeeksi pitkä, matala runko jossa loiva keulakulma, menee paremmin alas ja kyllä niillä ylöskin pääsee
Tulipa huima ero plussakoon maasturiin, kun vaihdettiin 2.8" WTB Rangerin tilalle 3.0" Schwalbe Rocket Ron tubelessina asennettuna. En käyttänyt isomman renkaan ja tubelessin mahdollistamaa pehmeyttä rengaspaineen alentamiseen, vaan pidin suunnilleen aiemmat paineet (0.7 / 0.8 bar). Lopputuloksena on sekä elastisempi että kevyemmin reagoiva rengas, eli lisää mukavuutta ja lisää satulasta ajettavia (jalkaa säästäviä) paikkoja rullaavuudesta tinkimättä. Pidosta toki joutui tinkimään, mutta onneksi tuo Rocket Ron sentään luistaa hallitusti.
Big Honzon ostajan pitää nyt olla varovainen, koska vielä 2020 malli paranee muistaakseni Eagle-vaihtajan turvin, mutta 2021 malliin näyttäisi tulevan alehinta ja vieterihaarukka ilmakeulan tilalle. Ainakin 2021 mallisen ostajan kannattaa vakavasti harkita DL mallia lisähinnasta huolimatta.
Omassa valinnassani merkittävä vaikutin oli droppisatula, jota kokeiltuani ei ollut enää paluuta jäykkään tolppaan.
No eikö täysjousto olis kaikista fiksuin jos mukavuutta haluaa lisää? Jäykkäperällä ajaminen on aina vaivalloisempa kuin täpärillä. Droppisatulan saa melk mihin nykymaasturiin vaan.