Iltasanomissa on juttu jonka mukaan vuonna 2016 hintaan 35.500 euroa ostetun diesel-Seatin arvo laski kolmessa vuodessa 19.000 euroa hyvityshinnan ollessa 2019 vuonna 16.500 euroa. Eli kolmessa vuodessa auton arvosta on sulanut pois 54 prosenttia. Osa arvonlaskusta liittyy dieselien alamäkeen.
On kyllä aika vaikeata enää löytää kunnon perusteluja sille että enää ostaisi uutta autoa Suomesta.
Esimerkkitapauksen autolla oli ajettu noin 120.000 kilometriä, mutta noin yleisesti ottaen tämä on aika pieni kilometrimäärä Suomen automarkkinoilla.
"Yksi totuus on kuitenkin kylmä: Seatin arvo on laskenut alle kolmessa vuodessa lähes 19 000 euroa – tarkalleen 569 euroa kuukaudessa. Näin siis, kun tässä laskelmassa otettiin huomioon autosta saadut 16 500 euron hyvitystarjoukset."
Onko 0,16eur/km paljon vai vähän?
Polttoainekulun ollessa ehkä vähän yli 7€/100km?
Suomesta uutena ostetun auris hybridin 3 v arvo oli laskenut usean tarjouksen keskiarvona 220 € kk
Ajokilometrien ollessa?
Itse ostin alle 4 vuotiaan automaattivaihteisen katumaasturi-dieselin (EURO6-päästöluokka) reilusti alle puoleen hintaan. En tiedä miltä tuntui siltä joka sen oli vaihtoautona myynyt autoliikkeelle, mutta itse olin riemuissani.
Ajotietokone näytti 4,2 litran dieselkulutusta kolmen hengen kuormalla, ja kun mukana on ollut myös 120 km/h moottoritietä on lukema ollut 4,4 - 4,7. Tankkaus kertoi että 4,7 ajotietokoneessa oli mittarilla 4,9 litraa, mutta en ole laskenut useita kertoja miten paljon ajotietokoneen laskelma vaihtelee.
Harmi että Nesteen MyDiesel on kallista, etenkin verrattuna halvimpaan diesellaatuun. Mutta Smartdiesel ja Prodiesel ovat varmistikin hyviä valintoja nekin.
https://suomalainentyo.fi/2015/05/08/abc-ketjun-valikoimaan-kotimainen-uusiutuva-upm-bioverno-diesel/
Toyota jäi kauppaan koska se olisi ollut käytettynä aivan liian kallis.
Autoliikkeen paras asiakas on se joka vaihtaa uuteen autoon kahden kolmen vuoden välein ja tietenkin aina samassa hyväksi havaitsemassaan liikkeessä. Hyvitys vanhasta (2-3 vuotias auto) on markkinoiden alapäästä ja kate uudessa yläpäästä ja kas näin uuden omistaja on erittäin tyytyväinen uuteen kulkineeseensa ja kauppias vielä tyytyväisempi vakioasiakkaansa valintaan. Näin automyyjä saattaa uuden omistajan hymyssä suin matkaan, palatakseen taas parin vuoden tauon jälkeen uusille kaupoille.
"Onko 0,16eur/km paljon vai vähän?"
Niin tuo on se 19.000 e jaettuna 120.000 kilometrillä. Arvonlaskun päälle tulevat sitten kaikki muut menot.
Per kuukausi arvonlasku on 19.000 e/36 kk eli 528 e/kk mikä on kyllä aika paljon mielestäni sinänsä.
Voi se olla niinkin, minä vaihdan uuteen 2-3v välein, ei kuitenkaan yhtään perättäistä kauppaa samasta liikkeestä.
Leasing autot oli samasta liikkeestä, paitsi pari syrjähyppyä ranskalaisiin.
Epäilen nykyaikana peräkkäisiä kauppoja syntyvän tuolla meiningillä. Joskus 70-luvulla ehkä, silloinhan inflaatio hoiti arvonlaskun.
Yleensä kummankin, myyjän ja ostajan ollessa tyytyväisiä, kaupan syntymiselle on edellytykset.
Ei sitä tarvitsekaan perustella sen kummemmin kun haluaa uuden auton ja ei tykkää joukkoliikenteestä kauppareissuilla ja rahat riittää vaikka vaihtaisi joka vuosi persenetolla uuteen.
Mitä väliä, minunkin ensimmäiset autot on jo maatuneet, niin kuin minullekin tulee väistämättä käymään.
Ruotsalaisten tekemiä arvonlaskua koskevia laskelmia. Premium-auton ostaja ottaa enemmän takkiinsa.
Esimerkiksi Mercedes C 220 d 4Matic Kombi. Hinta uutena 398.900 kruunua, ja sen arvo laskee kolmessa vuodessa 191.199 kruunua. Arvonlaskun prosentti on 48 %.
Jos verrataan Seat Arona 1,0 TSI 115 - autoon, niin sen hinta on uutena 171.900 kruunua, ja arvonlasku kolmessa vuodessa on 78.699 kruunua.
Arvonlaskun prosentti on 46 %.
Jutussa on myös aika kiinnostavia tietoja kilometrikuluista (milkostnad).
https://teknikensvarld.se/sa-mycket-kostar-bilen-milkostnad-vardeminskning-forbrukning/
Sitten vielä tuosta Iltasanomien jutusta. Auto oli maksanut uutena noin 35.000 euroa.
"Autoteddy olisi lähtenyt myymään hintapyynnillä 14 970–15 970 euroa. Kun tuosta summasta vähennetään myyntipalkkio, kaupan toteutuessa hintapyynnin mukaan, käteen olisi jäänyt 13 730–14 730 euroa."
Tässä tapauksessa arvonlasku on 20.030 euroa jos lähtökohdaksi otetaan myyntihinta 14.970 euroa. Arvonlasku on huimat 57,23 %.
Asiaa voi ajatella toisellakin tavalla. Näin persaukisena voi ostaa Saksasta 3-4v vanhan 150tkm ajetun premiumin jonka arvo on tippunut yli 60%, ajaa sillä toiset 3-4 vuotta ja kelata mittariin toiset 150tkm ja viimein myydä se 7-8 vuotiaana 300tkm mittarissa saaden siitä vielä 15-20% alkuperäisestä 8 vuodentakaisesta suomihinnasta (siis hieman alle puolet siitä mitä itse maksoi 3-4 vuotiaana). Onko se huono diili? Toisten mielestä on toisten ei.
Jos olisi varaaa hankkia auto sijoitusmielessä, niin ei se käyttöautoksi tulisi.
"Onko se huono diili?"
Ei ole, koska sillä minimoidaan arvonlaskun kulut.
Ja kun tuontiauton keskimääräinen hinta veroineen on noin 23.000 euroa, niin ostajat taitavat kyllä olla ihan kohtuullisesti rahoissaan.
@ZeiMZei
Eli sinun kannaltasikin hinnanpudotus on ollut 50-60% välillä? Ei huono diili sinulle, jos olet tyytyväinen (tärkeintä), Lasketaan/ilmaistaan asiat tavallaan loppuun asti, vaikka kyse onkin skaalaeroista...
Juuri tästä syystä en ole viime aikoina ostanut enää uusia autoja.
Karretten havaitsema Toyotan kalleus pätee yleisemminkin. Tämän hyvän arvostuksen vuoksi Toyota sopii Quun tavoin usein uuteen vaihtavalle. Ja päinvastoin taas uudehkon käytetyn ostaja saa ison Citroeninsa tai uutena kalliin saksalaisen halvalla.
Nykyinen autoni kuvaa hyvin omaa mieluisinta valintaani. Hyvin varustellun ja mukavan uutena Suomessa 75.000 € maksaneen toissa vuoden mallisen auton sai kymmeniä tuhansia ajettuna tehtaan takuuvaihdokkina puolella uuden hinnasta, joten ison ja mukavan auton pääomakulut jäävät halvemman auton tasolle. Vaihtoarvon kehitys on tietenkin rumaa myös jatkossa, koska hintaa on jäljellä edelleen monen uuden auton edestä, mutta sitä hillitsee keskimäärin erittäin paljon ajettavan automallin muita yksilöitä pienempi ajomäärä ja "täysi hytti" varustelu jota ei aitosuomiautoista löydy. Kulutuskaan ei häviä uutena saman hintaisille, mutta vakuutusten ja huollon vuoksi otan takkiin ylläpitokuluissa.
Oman kokemusteni perusteella parhaan hinta-laatusuhteen olen saavuttanut hyvin valituilla 3 - 5 tuhannen euron autoilla, joilla ajaa pienin kustannuksin täysiä huoltovälejä vuosikausia. Pensaa menee tai vanha diesel ei kiihdy ihan räjähtävästi, mutta kun antaa vanhalle aikaa, hyvin hoidettu yksilö tekee tehtävänsä jopa hämmästyttävän hyvin.
Jotain autoja olen joskus onnistunut myymään jopa voitolla hetken käytön ja pienen fiksauksen jälkeen, mutta jos niitä ei lasketa niin paras on ollut Toyota Corolla vuosimallia 2002 (uusikorinen) .
1, 5v ja 28tkm ikäisenä ostettu, ja pari vuotta + 60tkm myöhemmin myytynä takkiin taisi tulla 1000-1500eur (mikä ei siis todellakaan ole takkiin ottamista)
Edit: edelleen olen varsin vakaasti sitä mieltä että jos ostaisin omalla rahalla auton, olisi se 98% todennäköisyydellä (vähän käytetty) Toyota. Tähän voi tosin sähköautoilu tuoda muutoksen, ja parin vuoden päästä ehkä kannattaakin vaihtaa liisarista uutee ( ja velkaiseen) Polestariin
Tuonkaltaista esimerkkiä tarkoitin. Miksi joku ostaa 88 tkm kolme ja puolivuotiaan auton vain 1000 euroa halvemmalla kuin takuulla varustetun lähes uuden auton?
Myyjälle uskomattoman hyvä kauppa, mutta kolmannen omistajan kannalta kyseenalainen valinta.
Ymmärsin ettei ollut 1000 euroa per vuosi, vaan ajalta jolloin renkaat kuluivat ja tehdastakuu umpeutui.
Ymmäristköhän oikein?
Selitä ihmeessä. Älä pelkästään kysele.
Tästä on nyt se 15 vuotta aikaa niin en muista ihan tasan tarkkoja summia. Sen muistan että maksoin 14500€ ja sain siitä joko 13 tai 12 tuhatta ja jotain, kuitenkin vähintään 12500€. Joten sovitaan että maksimissaan arvoa suli 2000e eli sen tonnin vuosi.
Varmaankin onnistuin ostamaan sen erittäin halvalla silloin 1,5v vanhana, koska jos noita olisi vierekkäin vertailtavana niin aika harva haluaisi säästää sen 1500 eur rahaa saadakseen vastineeksi paljon enemmän ajetun, vanhemman ja takuuttoman auton. Toisin sanoen, tein harvinaisen hyvät kaupat kun ostin auton.
Ehkä tuohon aikaan vaikutti sekin että silloin piti ostaa Keltainen Pörssi-lehti, tai kierrellä useammassa autoliikkeissä. Nykyään vertailu on helppoa. Jos olettaa että myynnissä oleva auto on oikein ja reilusti hinnoiteltu, niin luottavainen ostaja tekee kaupat. Tosin niitäkin "huutokauppa"-ostajia on jotka tarjoavat hintaa jossa myyjän ei auta muuta kuin ihmetellä väärinkäsitystä.
Vertailussa nettisivulta ei kuitenkaan vielä tule ehdotusta että "olet etsimässä autoa tästä kokoluokasta, kelpaisiko sinulle vähemmän ajettu ´Peugeot / Fiat / Daewoo / Dodge´ 5000 euroa halvemmalla?"
Katsoin Ruotsin autohintoja. 109.900 kruunulla saa vuosimallia 2012 olevan 99.000 km ajetun Ford S-Max 163 hp dieselin, autovero tulee tähän päälle. Ajokilometrejä on luvassa paljon tällaiselle autolle. Itse ajoin uutena ostetulla bensakäyttöisellä S-Maxilla vajaat 180.000 km eikä autossa ollut mitään vikoja koko 10 vuoden aikana.
En olisikaan voinut ostaa (jos nyt jostain syystä ostaisin käytetyn) käytettyä Corolla hybridiä kun ensimmäiset oli kasauslinjalla kun tilauksen tein.
Kyllä se kauppa tuolloinkin käytiin netti-ilmoituksilla. Ehkä Keltaisen pörssin sivuilla eikä Nettiautossa, mutta kuitenkin. Myydessä hinnoittelin sen ihan suhteessa muihin vastaaviin, siinä ei ollut mitään ylihinnoittelua. Ostohinta oli ehkä alakanttiin, ja toisaalta hintakäyrä varmaan on yleisemminkin sellainen että ensimmäinen vuosi tai pari ovat kalliita, ja vuodet 3-4 ovat sitten loivempia?
Yksi merkittävä ero on ehkä se että yksityisen on vaikeampi myydä noin uutta autoa (mikä on hölmöä, kun siinä on tehdastakuu), kun taas vähän vanhempien autojen kauppa on yleisempää yksityistenkin välillä.
Pidin edellistä autoani 18 vuotta. Kun vaihdoin autoa, tuon vanhan hyvityshinnoittelu tuotti hiukan päänvaivaa autoliikkeiden myyjille.