@Yosemite J kirjoitti:
Taitaa nelikoiden suurin ongelma olla se, etteivät ne varoita kuskia liukkaasta kelistä liikkeellelähdössä kuten vajakit.
Minustakin on paradoksaalista, että suuri joukko kuljettajia ostaa nelivetoisen päästäkseen paremmin liikkeelle ja sitten unohtaa heti liikkeellelähdön jälkeen ostaneensa nelivedon joka lähtee hyvin liikkeelle.
@M880 kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen sunnuntaiautoileva nelivetokuski. Haluan nelivedon liikkeellelähtöjen takia, ja varmasti kuvittelen pidon olevan parempi kuin se onkaan. En usko olevani yksin, ja Folksamin tilastokin sen toteaa.
Kaikkia nelivetokuljettajia joukkona kuvaavan tilaston perusteella ei saa syyllistää ketään yksilöä.
Osaamista ei myöskään voi ostaa kaupasta, joten tilastollisesti riskialttiimman nelivetoisen vaihtaminen vajaavetoiseen ei paranna kuljettajaa lainkaan. Eikä tietenkään myöskään ensimmäisen nelivetoisen osto tee kuljettajasta holtitonta.
Tulevaan talveen lisää mielenkiintoa se, että autostani ei välttämättä etukäteen tiedä onko se etu- taka- vai nelivetoinen.
Yksi suosikeistani, ja ainoa dynaamisesti muuttuva neliveto josta pidin, koska kuljettajaan sopeutuva auto tuntuu helpolta. Mutta kuten keskustelusta näkee, mielipiteitä on monia.
Tietysti pohjoisessa on tiet suuren osan ajasta jäässä. Mutta kuten tiedämme,se ei ole ongelma. Vakaissa olosuhteissa kuljettaja tietää tilanteen. Pahinta on kelien vaihtelu ja sitä esiintyy eniten etelässä. Itsekin muistan yhden pahimmista tilanteista, kun tullessani moottoritielle päällyste oli sula. Mutta parin kilometrin päässä mäen päällä tie oli täysin jäässä ja huomasin asian vasta, kun piti hidastaa edessä ajavien takia eli aivan liian myöhään.
Tämän koin ikäväksi kitkarengastalvenani, jonka aikana tuli varmaan vuosikymmenen edestä yllättäviä lipsumisia. Koin joutuvani hidastamaan kelin lisäksi vielä lisää huonojen renkaiden vuoksi paikallisten kiillottuneiden luistinratojen lisäksi myös selvästi plussakelussä jossain varjopaikassa mahdollisesti olevan jään vuoksi.
Tuon tyyppiset olosuhteet on arkipäivää etelässä.
Kuulostaa järkevältä ja keskitalvi on pohjoisessa helppo, koska kaikki on tasaisesti jäässä.
En lähde kilpailemaan siitä, kellä noita kelejä on eniten, mutta omalla kohdalla tuo tilanne on arkipäivää syksyn ja kevään mökkimatkalla, jolloin luonnostaan tai suolalla sulatetulta rannikolta tunturiin ajaessa jossain kohdassa tie alkaa jäätyä.
740 GLE; Tämä ei ole pelkästään kolarialttiita malleja koskeva kuljettajien valikoitumisilmiö, koska yllättäen nelivetoisten riski kohoaa talveksi nelivedon rakenteesta riippumatta."
Kyllä. Vain ja ainoastaan nelivedolla (auton merkistä tai alkuperäisestä vetotavasta huolimatta) talvensa ajava kuljettaja saa aivan liian helposti hämärrettyä todelliset keliolosuhteet itseltään. Järki ja tunteet ei kohtaa, kun parhaimmillaan auto onnistuneesti hämärtää liukkauden vaikutuksia (varoituksia) järjestelmän rajojen puitteissa vetoa jakaessaan. Muutama vuosikymmen sitten moni oppi siviiliautojaan jääradalla kokeillessaan ja penkan puhkaistuaan, missä eri rajakohdat tulee auton ja kuskin yhdistelmänä vastaan. Nykyään voisi suositella kaikkein eniten nelivetoisen auton ostajalle liukkaan kelin harjoittelua, jos sellaista vain onnistuu jostain löytämään.
Tämän koin ikäväksi kitkarengastalvenani, jonka aikana tuli varmaan vuosikymmenen edestä yllättäviä lipsumisia. Koin joutuvani hidastamaan kelin lisäksi vielä lisää huonojen renkaiden vuoksi paikallisten kiillottuneiden luistinratojen lisäksi myös selvästi plussakelussä jossain varjopaikassa mahdollisesti olevan jään vuoksi.
Vielä tarkistus. Olivatko ne testimenestyjä-kitkarenkaat huonot myös edessä (jarrutus, ohjaus), vaiko ainoastaan takana?
Itse muistelen hyväkuntoisia Hakkapeliitta-nastoja jotka olivat farmari-Sierrassa. Jouduin kohdistamaan vetäville pyörille painoa seisomalla vetokoukun päällä, ja se onnistui pitämällä kattokaiteista kiinni että rouva pääsi liikkeelle. Etuvetoisilla ei ole tarvinnut temppuilla.
@Yosemite J kirjoitti:
Taitaa nelikoiden suurin ongelma olla se, etteivät ne varoita kuskia liukkaasta kelistä liikkeellelähdössä kuten vajakit.
Minustakin on paradoksaalista, että suuri joukko kuljettajia ostaa nelivetoisen päästäkseen paremmin liikkeelle ja sitten unohtaa heti liikkeellelähdön jälkeen ostaneensa nelivedon joka lähtee hyvin liikkeelle.
Tässähän se asian ydin. Liukkautta ei tajuta. Minulla on ollut vuosikymmeniä tapana testata pito ajoittain kevyellä jarrutuksella. Aikoinaan pari hallitsematonta nelipyöräluistoa HJ61:lla opetti, vaikka ei kummempia sattunutkaan.
@Karrette kirjoitti:
Vielä tarkistus. Olivatko ne testimenestyjä-kitkarenkaat huonot myös edessä (jarrutus, ohjaus), vaiko ainoastaan takana?
Molemmin päin. Ilmiö oli aika saman tuntuinen kuin näiden kitkojen tieltä pois vaihtamani kolme talvea ajetuilla Nokian (muistaakseni?) 8 nastarenkailla, jotka nastojen upottua renkaaseen tekivät autosta epävarman tuntuisen, kun ei tiennyt luistaako edestä vai takaa. Juuri nokkaluisujen lisääntymisen vuoksi lähdinkin silloin käpäilemään renkaita ihmetellen mitä näennäisen hyvän näköisille talvirenkailleni oli tapahtunut.
Itse muistelen hyväkuntoisia Hakkapeliitta-nastoja jotka olivat farmari-Sierrassa. Jouduin kohdistamaan vetäville pyörille painoa seisomalla vetokoukun päällä, ja se onnistui pitämällä kattokaiteista kiinni että rouva pääsi liikkeelle. Etuvetoisilla ei ole tarvinnut temppuilla.
Vetovoima on niin paljon muutakin kuin rengasvertailua, että sen suhteen minulla ei yleensä ole ongelmia. Olen viimeksi ajanut auton kiinni lumeen yli 10 vuotta sitten, kun lähestulkoon etuvetoisen kevytperäinen 740 GLE viimeistä vuottaan talvikäytössä ollessaan vaati juuri kuvaamasi avun, eli kaksi matkustajaa istumaan sedanin peräkonttiin luukku auki. Alla oli varmaan 6 - 7 vuotta vanhat talvirenkaat, jotka lähtivät ruosteisine peltivanteineen romuksi kun GLE jäi seuraavana kesänä vain kesäkäyttöön. Minulle tuo rannassa olevalta parkkipaikalta vaaran kylkeen kapuaminen on vetovoimatesti, jonka kaikki etu- ja takavetoiset ovat tuon episodin jälkeen selvittäneet. 745 ja etenkin 245 ovat tasapainoisempia, mutta mitä enemmän moottoria ja vaihtestoa 744:n asennetaan, sitä rankemmin nokkapainoinen siitä tulee.
Kerran ennen viime talven kitkojakin olen myynyt yhden talven ajetut talvirenkaat. Nykyisen autoni mukana tuli Michelinin North Ice nastarenkaiden vanha versio ja liian leveänä ja 9.5 millin kulutuspinnalla. On normaalia, että kerran talvessa ajetaan mökkirannasta tielle siten, että vetopyörästön banjo vetää jatkuvaa raitaa pyöräurien keskelle, mutta tuolla kerralla oli vaikeuksia päästä ensimmäinen puoli kilometriä auratulle tielle. Keli oli ilmeisesti vaikea, kun naapurin etuvetoinen Mazda katumaasturi jumahti pihaan oikealla maasturilla hinattavaksi, kun ei pystynyt seuraamaan jo poistuneen takavetoisen pyöränjäljissä, mutta silti harmitti, että mitä tuli ostetuksi, kun edeltänyt manuaalivaihteinen C-sarjalainen farkku Conti Ice Contact nastarenkain oli jäänyt mieleen mukavana ajettavana kaikissa talvikeleissä. Renkaat kapeampiin ja pitävämppiin vaihtaen tilanne parani, mutta eihän tuo nykyinen tietenkään Ceen tasoinen ole ajaa. Mutta siinä on mukavammat nojatuolit. Elämä on valintoja.
@Yosemite J kirjoitti:
Tässähän se asian ydin. Liukkautta ei tajuta. Minulla on ollut vuosikymmeniä tapana testata pito ajoittain kevyellä jarrutuksella. Aikoinaan pari hallitsematonta nelipyöräluistoa HJ61:lla opetti, vaikka ei kummempia sattunutkaan.
Keli vaihtelee niin nopeasti tieosuudella, ettei tuollainen testaaminen ole luotettava keino.
@Yosemite J kirjoitti:
Tässähän se asian ydin. Liukkautta ei tajuta. Minulla on ollut vuosikymmeniä tapana testata pito ajoittain kevyellä jarrutuksella. Aikoinaan pari hallitsematonta nelipyöräluistoa HJ61:lla opetti, vaikka ei kummempia sattunutkaan.
Keli vaihtelee niin nopeasti tieosuudella, ettei tuollainen testaaminen ole luotettava keino.
Minustakin on paradoksaalista, että suuri joukko kuljettajia ostaa nelivetoisen päästäkseen paremmin liikkeelle ja sitten unohtaa heti liikkeellelähdön jälkeen ostaneensa nelivedon joka lähtee hyvin liikkeelle.
Kaikkia nelivetokuljettajia joukkona kuvaavan tilaston perusteella ei saa syyllistää ketään yksilöä.
Osaamista ei myöskään voi ostaa kaupasta, joten tilastollisesti riskialttiimman nelivetoisen vaihtaminen vajaavetoiseen ei paranna kuljettajaa lainkaan. Eikä tietenkään myöskään ensimmäisen nelivetoisen osto tee kuljettajasta holtitonta.
Yksi suosikeistani, ja ainoa dynaamisesti muuttuva neliveto josta pidin, koska kuljettajaan sopeutuva auto tuntuu helpolta. Mutta kuten keskustelusta näkee, mielipiteitä on monia.
Eipä noita "is/snö"-kelejä pahemmin ole täällä Etelä-Suomessa. Melkein on sama keli kesät talvet.
Tietysti pohjoisessa on tiet suuren osan ajasta jäässä. Mutta kuten tiedämme,se ei ole ongelma. Vakaissa olosuhteissa kuljettaja tietää tilanteen. Pahinta on kelien vaihtelu ja sitä esiintyy eniten etelässä. Itsekin muistan yhden pahimmista tilanteista, kun tullessani moottoritielle päällyste oli sula. Mutta parin kilometrin päässä mäen päällä tie oli täysin jäässä ja huomasin asian vasta, kun piti hidastaa edessä ajavien takia eli aivan liian myöhään.
Tuon tyyppiset olosuhteet on arkipäivää etelässä.
Tämän koin ikäväksi kitkarengastalvenani, jonka aikana tuli varmaan vuosikymmenen edestä yllättäviä lipsumisia. Koin joutuvani hidastamaan kelin lisäksi vielä lisää huonojen renkaiden vuoksi paikallisten kiillottuneiden luistinratojen lisäksi myös selvästi plussakelussä jossain varjopaikassa mahdollisesti olevan jään vuoksi.
Kuulostaa järkevältä ja keskitalvi on pohjoisessa helppo, koska kaikki on tasaisesti jäässä.
En lähde kilpailemaan siitä, kellä noita kelejä on eniten, mutta omalla kohdalla tuo tilanne on arkipäivää syksyn ja kevään mökkimatkalla, jolloin luonnostaan tai suolalla sulatetulta rannikolta tunturiin ajaessa jossain kohdassa tie alkaa jäätyä.
740 GLE; Tämä ei ole pelkästään kolarialttiita malleja koskeva kuljettajien valikoitumisilmiö, koska yllättäen nelivetoisten riski kohoaa talveksi nelivedon rakenteesta riippumatta."
Kyllä. Vain ja ainoastaan nelivedolla (auton merkistä tai alkuperäisestä vetotavasta huolimatta) talvensa ajava kuljettaja saa aivan liian helposti hämärrettyä todelliset keliolosuhteet itseltään. Järki ja tunteet ei kohtaa, kun parhaimmillaan auto onnistuneesti hämärtää liukkauden vaikutuksia (varoituksia) järjestelmän rajojen puitteissa vetoa jakaessaan. Muutama vuosikymmen sitten moni oppi siviiliautojaan jääradalla kokeillessaan ja penkan puhkaistuaan, missä eri rajakohdat tulee auton ja kuskin yhdistelmänä vastaan. Nykyään voisi suositella kaikkein eniten nelivetoisen auton ostajalle liukkaan kelin harjoittelua, jos sellaista vain onnistuu jostain löytämään.
Vielä tarkistus. Olivatko ne testimenestyjä-kitkarenkaat huonot myös edessä (jarrutus, ohjaus), vaiko ainoastaan takana?
Itse muistelen hyväkuntoisia Hakkapeliitta-nastoja jotka olivat farmari-Sierrassa. Jouduin kohdistamaan vetäville pyörille painoa seisomalla vetokoukun päällä, ja se onnistui pitämällä kattokaiteista kiinni että rouva pääsi liikkeelle. Etuvetoisilla ei ole tarvinnut temppuilla.
Tässähän se asian ydin. Liukkautta ei tajuta. Minulla on ollut vuosikymmeniä tapana testata pito ajoittain kevyellä jarrutuksella. Aikoinaan pari hallitsematonta nelipyöräluistoa HJ61:lla opetti, vaikka ei kummempia sattunutkaan.
Molemmin päin. Ilmiö oli aika saman tuntuinen kuin näiden kitkojen tieltä pois vaihtamani kolme talvea ajetuilla Nokian (muistaakseni?) 8 nastarenkailla, jotka nastojen upottua renkaaseen tekivät autosta epävarman tuntuisen, kun ei tiennyt luistaako edestä vai takaa. Juuri nokkaluisujen lisääntymisen vuoksi lähdinkin silloin käpäilemään renkaita ihmetellen mitä näennäisen hyvän näköisille talvirenkailleni oli tapahtunut.
Vetovoima on niin paljon muutakin kuin rengasvertailua, että sen suhteen minulla ei yleensä ole ongelmia. Olen viimeksi ajanut auton kiinni lumeen yli 10 vuotta sitten, kun lähestulkoon etuvetoisen kevytperäinen 740 GLE viimeistä vuottaan talvikäytössä ollessaan vaati juuri kuvaamasi avun, eli kaksi matkustajaa istumaan sedanin peräkonttiin luukku auki. Alla oli varmaan 6 - 7 vuotta vanhat talvirenkaat, jotka lähtivät ruosteisine peltivanteineen romuksi kun GLE jäi seuraavana kesänä vain kesäkäyttöön. Minulle tuo rannassa olevalta parkkipaikalta vaaran kylkeen kapuaminen on vetovoimatesti, jonka kaikki etu- ja takavetoiset ovat tuon episodin jälkeen selvittäneet. 745 ja etenkin 245 ovat tasapainoisempia, mutta mitä enemmän moottoria ja vaihtestoa 744:n asennetaan, sitä rankemmin nokkapainoinen siitä tulee.
Kerran ennen viime talven kitkojakin olen myynyt yhden talven ajetut talvirenkaat. Nykyisen autoni mukana tuli Michelinin North Ice nastarenkaiden vanha versio ja liian leveänä ja 9.5 millin kulutuspinnalla. On normaalia, että kerran talvessa ajetaan mökkirannasta tielle siten, että vetopyörästön banjo vetää jatkuvaa raitaa pyöräurien keskelle, mutta tuolla kerralla oli vaikeuksia päästä ensimmäinen puoli kilometriä auratulle tielle. Keli oli ilmeisesti vaikea, kun naapurin etuvetoinen Mazda katumaasturi jumahti pihaan oikealla maasturilla hinattavaksi, kun ei pystynyt seuraamaan jo poistuneen takavetoisen pyöränjäljissä, mutta silti harmitti, että mitä tuli ostetuksi, kun edeltänyt manuaalivaihteinen C-sarjalainen farkku Conti Ice Contact nastarenkain oli jäänyt mieleen mukavana ajettavana kaikissa talvikeleissä. Renkaat kapeampiin ja pitävämppiin vaihtaen tilanne parani, mutta eihän tuo nykyinen tietenkään Ceen tasoinen ole ajaa. Mutta siinä on mukavammat nojatuolit. Elämä on valintoja.
Keli vaihtelee niin nopeasti tieosuudella, ettei tuollainen testaaminen ole luotettava keino.
Riippu tieosuudesta. Järkeäkin voi käyttää.
Käytön määrä selviää tilastoista.