@M880 kirjoitti:
Rengasrikot jakautuvat merkeille ihan tasaisesti, ei se riitä selittämään noita eroja. Toki se vararenkaan olemassaolo rengasrikkotapauksessa on etu. Bemarillahan pitäisi olla vastaava etu, kun ainakin jossain vaiheessa niissä oli RunFlateja?
Tottakai jakautuu tasaisesti, mutta noissa kolmessa kärjessä olleessa saksalaismerkissä ei ole olut vararenkaita enää 15 vuoteen, eikä se ruflät auta muuta kuin naulan tjsp. aiheuttmaan reikään - jos kyljessä on nyrkinmentävä reikä niikuin yleisesti routakuoppaan ajettaessa niin ei siinä paljoa runflätit auta. Sain tuosta jutusta sen käsityksen että suurin syy näihin yleistyneisiin "hinauksiin" on nimenomaan rengasrikko(?).
Ja automaateilla ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä, ei tuolla onneksi kovinkaan paljon autoja hinailla omatoimisesti, ihan samalla lailla ne hajonneet autot kuskataan hinurilla, vetotavasta ja vaihteistosta riippumatta.
Kyllä täällä taajaman ulkopuolella näkee köysihinausta yhtä useasti kuin noita lavettikuljetuksia, sillä erolla että ne lavetin päällä olevat ovat juurikin nk. premuim merkkejä, ja ne köydenjatkona olevat näyttävät olevan juurikin noita vakuutusyhtiön tilastoissa olevia vähiten hinattuja merkkejä - yleensä ikääntyneemmän väestön käytössä joka on aina tehnyt kaiken itse, niin "ei varmasti soiteta mihinkään hinauspalveluun vaan naapurin Penalle joka tulee hinaamaan..."
@M880 kirjoitti:
Rengasrikot jakautuvat merkeille ihan tasaisesti, ei se riitä selittämään noita eroja. Toki se vararenkaan olemassaolo rengasrikkotapauksessa on etu. Bemarillahan pitäisi olla vastaava etu, kun ainakin jossain vaiheessa niissä oli RunFlateja?
Tottakai jakautuu tasaisesti, mutta noissa kolmessa kärjessä olleessa saksalaismerkissä ei ole olut vararenkaita enää 15 vuoteen, eikä se ruflät auta muuta kuin naulan tjsp. aiheuttmaan reikään - jos kyljessä on nyrkinmentävä reikä niikuin yleisesti routakuoppaan ajettaessa niin ei siinä paljoa runflätit auta. Sain tuosta jutusta sen käsityksen että suurin syy näihin yleistyneisiin "hinauksiin" on nimenomaan rengasrikko(?).
Ja automaateilla ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä, ei tuolla onneksi kovinkaan paljon autoja hinailla omatoimisesti, ihan samalla lailla ne hajonneet autot kuskataan hinurilla, vetotavasta ja vaihteistosta riippumatta.
Kyllä täällä taajaman ulkopuolella näkee köysihinausta yhtä useasti kuin noita lavettikuljetuksia, sillä erolla että ne lavetin päällä olevat ovat juurikin nk. premuim merkkejä, ja ne köydenjatkona olevat näyttävät olevan juurikin noita vakuutusyhtiön tilastoissa olevia vähiten hinattuja merkkejä - yleensä ikääntyneemmän väestön käytössä joka on aina tehnyt kaiken itse, niin "ei varmasti soiteta mihinkään hinauspalveluun vaan naapurin Penalle joka tulee hinaamaan..."
Olen joskus maininnut olevani näiden kanssa hieman tekemisissäkin, niin voin avata asiaa vähän laajemmin.
Yleisellä tasolla rengasrikot ovat se "kasvava segmentti" vakuutusyhtiöiden maksamissa hinauksissa. Ehkä suurin tekijä tässä on se että nykyisin rengasrikot ylipäänsä kuuluvat autopalveluturvasta (hinausvakuutuksesta) korvattaviin vahinkoihin, kun esim. 15v sitten näin ei pääasiassa ollut. Tietoisuuden kasvaessa myös korvattavien tapausten määrä kasvaa. Vakuutusyhtiökohtaisia eroja toki oli aiemmin tulkinnoissa, ja on osin vieläkin, esim. joku saattoi olla yleensä korvaamatta, mutta heltyi jos tapahtumapaikka oli vaarallinen. Yleinen linja oli kuitenkin selvästi tiukempi kuin nykyisin. Sama pätee hinauksiin kotipihasta, ja esimerkiksi apuvirtoihin. Näissäkin korvauskäytäntö on muuttunut selvästi asiakasystävällisempään suuntaan, vaikka toki joitain rajoitteita edelleen on. Rengasrikot eivät kuitenkaan selitä merkkikohtaisia hinausmäärien eroja kuin pieniltä osin.
Suomessa omatoimisuus on kyllä edelleen kunniassa, pikkujutuista ei soitella hinureille / vakuutusyhtiöön. Tämä näkyy siitä että Suomen hinausmäärät (mukaanlukien tienpäällä avustus) ovat ajoneuvokantaan / vakutuuskantaan suhteutettuna selvästi pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa. Voin tarinoida näistä eroista jossain toisessa postauksessa. Uusissa premiumeissa varmasti kuluttajakäyttäytymisen ero korostuu. Mutta toiseen suuntaan vaikuttaa sitten se, että vakuutusyhtiöiden tilastoista puuttuu valtaosa uusista Bemareista, koska BMW:n oma palvelu maksaa hinauksia. Toyotalla vastaavaa palvelua ei ole. Tämän merkitys on suurempi kuin nämä omatoimihinaajat.
Rengasjuttuja, apuvirtoja ja ojasta ylösvetoja tehdään maaseudulla varmasti itse tai naapuriavulla. Se narun perässä hinaaminen on silti marginaalista kokonaismäärään nähden, ja kohdistuu muiden kuin edellä mainittujen vikojen osalta pääasiassa vakuuttamattomaan kantaan, ja autoihin jotka myös korjataan itse. Se että niitä "näkee saman verran" johtuu pitkälti siitä että naruhinaukseen kiinnittää paljon helpommin huomiota kuin vastaan tulevaan hinausautoon.
Tien hieman tilastoa artikkelin mainitsemien ääripää-merkkien osalta. Tässä otannassa Bemarin hinauksista 16% oli rengasrikkoja, Toyotalla 12%. Tämä ero sisältää sen toyotakuskien oletetun omatoimisuuden sekä Bemareiden puuttuvat vararenkaat ja suuremmat kilometrimäärät. Jossain määrin näiden voisi ajatella kuvastavan myös autojen yleistä ylläpitoa, eli huoltoja (vaikka ei nyt ihan suoraan yhteismitallisia olekaan).
Jos ajatellaan että samat omatoimisuudet ja kilometrisuoritteet peilataan kokonaismäärään, niin Toyotalle pitäisi laskea kolmannes lisää. Silloin ero olisi nykyisen 5% vs 15% sijaan 6,5 vs 15. Ero Toyotan ja Bemarin hinausmäärien välillä on silti varsin suuri.
Rengasrikot on niitä helpoimpia omatoimitapauksia, joten tässä omatoimisuudesta annettava tasoitus on varmasti korkeimmillaan. Samoin ne ovat varsin yhteismitallisia kilometrisuoritteiden suhteen.
"Leppäsen mukaan pakkanen hyydyttää autoja tien poskeen etenkin Etelä-Suomessa.
– Pakkanen vaikuttaa etenkin eteläsuomalaisiin autoilijoihin, joille kriittinen raja on yleensä 15 pakkasastetta.
– Heti kun Kaisaniemen mittauspisteen mittari painuu sen alapuolelle, hinauspalvelulla on tiedossa kiireinen päivä. Ongelmia aiheuttavat etenkin akut, eri paikkoihin jäätyvä kosteus ja polttoaineista diesel, kertoo Vikingin Miika Leppänen."
Mää ole niin kauhia hämmästyny, sanosi turkkulaine. Kuulemma kylmä ilma ei ole ongelma polttomoottoriautoille, mutta tässä sitä ollaan.
@M880 kirjoitti:
Mutta toiseen suuntaan vaikuttaa sitten se, että vakuutusyhtiöiden tilastoista puuttuu valtaosa uusista Bemareista, koska BMW:n oma palvelu maksaa hinauksia. Toyotalla vastaavaa palvelua ei ole. Tämän merkitys on suurempi kuin nämä omatoimihinaajat.
Jos nyt takerrutaan nyt pelkästään tähän Bemarien määrään, niin käsittääkseni tuo BMW Liikkuvuuspalvelu (josta tuossa mainitsit) toimii Suomessa nimenomaan tutkimuksen tehneen IF:n kautta, joka laskuttaa sitten palvelun tilaajaa samaan tapaan kuten myös kaikki BMW Financial Servicesin rahoittamat uudet ajoneuvot joihin myös muut vakuutukset tulee IFiltä. Mitenkään kyseistä vakuutusyhtiötä muuten puolustamatta täytyy todeta että heidän tekemä sopimus BMW Finlandin kanssa täytyy olla melko hyvä perustuen vakuutushintoihin (verrattuina siis muihin suomalaisiin vakuutusyhtiöihin). Tuttavani hankki muutama kuukausi sitten uuden bemarin ja vertailtuaan vakuutuksia tuo nimenomainen IF:n brandaama "BMW Vakuutus" oli ylivoimaisesti halvin - kasko+liikennevakuutus vuosimaksu lähes puolet halvempi seuraavaksi halvimpaan sisältäen ilmaisen aloituskuukauden. Toki varmasti muillakin merkeillä on vastaavia sopimuksia, ei sitä käy kiistäminen.
@M880 kirjoitti:
Mutta toiseen suuntaan vaikuttaa sitten se, että vakuutusyhtiöiden tilastoista puuttuu valtaosa uusista Bemareista, koska BMW:n oma palvelu maksaa hinauksia. Toyotalla vastaavaa palvelua ei ole. Tämän merkitys on suurempi kuin nämä omatoimihinaajat.
Jos nyt takerrutaan nyt pelkästään tähän Bemarien määrään, niin käsittääkseni tuo BMW Liikkuvuuspalvelu (josta tuossa mainitsit) toimii Suomessa nimenomaan tutkimuksen tehneen IF:n kautta, joka laskuttaa sitten palvelun tilaajaa samaan tapaan kuten myös kaikki BMW Financial Servicesin rahoittamat uudet ajoneuvot joihin myös muut vakuutukset tulee IFiltä. Mitenkään kyseistä vakuutusyhtiötä muuten puolustamatta täytyy todeta että heidän tekemä sopimus BMW Finlandin kanssa täytyy olla melko hyvä perustuen vakuutushintoihin (verrattuina siis muihin suomalaisiin vakuutusyhtiöihin). Tuttavani hankki muutama kuukausi sitten uuden bemarin ja vertailtuaan vakuutuksia tuo nimenomainen IF:n brandaama "BMW Vakuutus" oli ylivoimaisesti halvin - kasko+liikennevakuutus vuosimaksu lähes puolet halvempi seuraavaksi halvimpaan sisältäen ilmaisen aloituskuukauden. Toki varmasti muillakin merkeillä on vastaavia sopimuksia, ei sitä käy kiistäminen.
Otin nuo esimerkkinä kun olivat listan ääripäät.
Sen verran kuitenkin korjaan, että vaikka BMW Vakuutus on Ifin tuote, niin BMW Liikkuvuuspalvelu ei ole. Tämä ei ole oikea foorumi avat asiaa ihan detaljitasolla, mutta automerkkien liikkuvuuspalvelut (tiepalvelut, assistancet, liikkumisturvat, millä nimellä sitä kukakin kutsuu) eivät pääasiassa ole kotimaisten vakuutusyhtiöiden tuotteita. Ja vaikka olisivatkin, niin toki ne olisivat erillään tällaisista kaskovakuutuksiin perustuvista tilastoista.
@M880 kirjoitti:
vakuutusyhtiöiden tilastoista puuttuu valtaosa uusista Bemareista, koska BMW:n oma palvelu maksaa hinauksia. Toyotalla vastaavaa palvelua ei ole. Tämän merkitys on suurempi kuin nämä omatoimihinaajat.
Mietin itsekin, onkohan tilastossa mukana Mercedeksen merkkihuollon vuosittain uudistaman Mobilo-palvelun hinaukset ja sijaisautot? Ilmeisesti eivät ole, jos tietolähde on vakuutusyhtiö, joten myös Mersu saa ansiotonta etua näissä tilastoissa.
Rengasjuttuja, apuvirtoja ja ojasta ylösvetoja tehdään maaseudulla varmasti itse tai naapuriavulla. Se narun perässä hinaaminen on silti marginaalista kokonaismäärään nähden, ja kohdistuu muiden kuin edellä mainittujen vikojen osalta pääasiassa vakuuttamattomaan kantaan
Viimeisin hinausoperaatio, johon olen osallistunut onkin varsin tuore. Onneksi oli toissa viikonloppuna talonmiehen puhelin varattu kun yritin soittaa traktorikuskia paikalle nykäisemään ulos ajetun etuvetoisen luisupulkan takaisin tielle. Omasta vajaavetoisesta ei tietenkään ole minkään vetäjäksi, mutta paikalle osui sopivasti XC60 neliveto, joka yllättäen nykäisi katurenkaat alla pöpelikköön suistuneen luisupulkan ylös ojasta, kunhan tiukaksi pakkautunut lumi oli ensin kauhottu pois auton alta ja akselistojen tieltä.
Teknisenä kommenttina jo aiemmin mainitsemani Haldexin kyky simuloida 100% keskilukkoa näkyi myös käytännössä ja sähköiset lukitukset hoitavat poikittaislukituksen varsin nätisti myös Volvossa. Tällaiset lyhyet nelivetotehtävät ovat juuri omiaan tälle tekniikalle, vaikka ei se jatkuvassa mudassa tai kinoksessa möyrittäessä jarrujen ja nelivedon kytkentäyksikön ylikuumenemisen vuoksi niistä mitään oikeita maastoautoja tietenkään teekään. Aika isohan tuo XC60 on, mutta henkilöautoksi yllättävänkin hyvä vetäjä lumella. Ei ollut vertailukohtaa paikalla, mutta mekaaninen planeettavaihdeneliveto ilman lukkoa ei todennäköisesti selviäisi yhtä hyvin tuossa tehtävässä?
Tien hieman tilastoa artikkelin mainitsemien ääripää-merkkien osalta. Tässä otannassa Bemarin hinauksista 16% oli rengasrikkoja, Toyotalla 12%. Tämä ero sisältää sen toyotakuskien oletetun omatoimisuuden sekä Bemareiden puuttuvat vararenkaat ja suuremmat kilometrimäärät. Jossain määrin näiden voisi ajatella kuvastavan myös autojen yleistä ylläpitoa, eli huoltoja (vaikka ei nyt ihan suoraan yhteismitallisia olekaan).
Olen yllättynyt rengasrikkojen suuresta osuudesta. Niiden suhteellisen osuuden kasvu on tietenkin ymmärrettävää, kun aiempaa suurempi osuus ajosuoritteesta ajetaan ilman vararengasta. Mutta kokonaismäärä yllätti. Voin ilmeisesti katsoa itseni onnekkaaksi (ainakin tähän saakka), kun omaa kokemusta narun nokassa roikkumisesta ja rengasrikoista on erittäin vähän.
@M880 kirjoitti:
vakuutusyhtiöiden tilastoista puuttuu valtaosa uusista Bemareista, koska BMW:n oma palvelu maksaa hinauksia. Toyotalla vastaavaa palvelua ei ole. Tämän merkitys on suurempi kuin nämä omatoimihinaajat.
Mietin itsekin, onkohan tilastossa mukana Mercedeksen merkkihuollon vuosittain uudistaman Mobilo-palvelun hinaukset ja sijaisautot? Ilmeisesti eivät ole, jos tietolähde on vakuutusyhtiö, joten myös Mersu saa ansiotonta etua näissä tilastoissa.
Täydellisen vertailukelpoisuuden rakentaminen myös Tiepalvelut huomioiden on haasteellista. Nyrkkisääntönä voi pitää että alle 3 vuotiaalla autolla on pääsääntöisesti automerkin tarjoama palvelu, mutta näissä on merkkikohtaisia vaihteluita aika paljon. Joillakin merkeillä, kuten mainitsemallasi Mersulla, Mobilon voimassaolo jatkuu hamaan tappiin saakka, kun taas joillain muilla se voi olla sen 3 vuotta. Enenevissä määrin nämä on kuitenkin sidottu huoltouskollisuuteen, ei niinkään (puhtaasti) auton ikään. Ja kyllä Toyotankin takuu korvaa hinauksen, mutta malli on vähän erilainen, eikä samanlaista palvelua tosiaan ole.
Tien hieman tilastoa artikkelin mainitsemien ääripää-merkkien osalta. Tässä otannassa Bemarin hinauksista 16% oli rengasrikkoja, Toyotalla 12%. Tämä ero sisältää sen toyotakuskien oletetun omatoimisuuden sekä Bemareiden puuttuvat vararenkaat ja suuremmat kilometrimäärät. Jossain määrin näiden voisi ajatella kuvastavan myös autojen yleistä ylläpitoa, eli huoltoja (vaikka ei nyt ihan suoraan yhteismitallisia olekaan).
Olen yllättynyt rengasrikkojen suuresta osuudesta. Niiden suhteellisen osuuden kasvu on tietenkin ymmärrettävää, kun aiempaa suurempi osuus ajosuoritteesta ajetaan ilman vararengasta. Mutta kokonaismäärä yllätti. Voin ilmeisesti katsoa itseni onnekkaaksi (ainakin tähän saakka), kun omaa kokemusta narun nokassa roikkumisesta ja rengasrikoista on erittäin vähän.
Nuo olivat toki prosenttiosuuksia tapahtumamääristä, ei autokannasta. Jos kaikki viat yhteenlaskettuna tapahtumamäärät ovat 7% luokkaa vuodessa, ja siitä 15% on rengasrikkoja, niin se vastaa 1% osuutta koko ajoneuvokannasta. Toisin sanoen, keskimääräisellä ajosuorittella rengasrikkoisen auton joutuu hinauttamaan (tai tilaamaan jonkun paikalle vaihtamaan vararenkaan alle, tai paikkaamaan renkaan) kerran sadassa vuodessa.
Nyt kun vakuutukset kattavat sen avun paikalle, niin en minä ryhtyisi enää rengasta omatoimisesti vaihtamaan missään maantien varrella.
Olen yllättynyt rengasrikkojen suuresta osuudesta.
Johtuu varmaankin siitä, että ylipäätään auton pysähtyminen tien varteen on äärimmäisen harvinaista. Itselleni on sellainen tapahtunut vain kerran vuosikymmenten aikana ja silloinkin vika oli itsessäni, kun en tankannut ajoissa. (Olin tottunut, että vanhalla -87 Corollalla voi ajaa huoletta 100 km sen jälkeen, kun bensavalo syttyy - no, bensavalon syttyessä nollatussa trippimittarissa oli 100,7 km, kun auto pysähtyi, johtuen normaalia ankarammista keleistä. Voin lisäksi vielä sanoa, että vaimolta ei tullut kiitoksia.)
Lisäksi -80-luvulla sankka lumipyry 17 asteen pakkasessa oli liikaa vanhalle talvivarmalle Suomalaiselle autolle. Kaasutin jäätyi, jonka takia joutui pysähtelemään tien sivuun, mutta se suli aina kun auto oli 5 min. pysähdyksissä ja taas pääsi kymmenkunta kilometriä eteenpäin ennen seuraavaa jäätymistä. Nuo olosuhteet jäivät mieleen, sillä missään muussa lämpötilassa kaasutin ei siinä jäätynyt vaikka tuiskusi kuinka.
Tien hieman tilastoa artikkelin mainitsemien ääripää-merkkien osalta. Tässä otannassa Bemarin hinauksista 16% oli rengasrikkoja, Toyotalla 12%. Tämä ero sisältää sen toyotakuskien oletetun omatoimisuuden sekä Bemareiden puuttuvat vararenkaat ja suuremmat kilometrimäärät. Jossain määrin näiden voisi ajatella kuvastavan myös autojen yleistä ylläpitoa, eli huoltoja (vaikka ei nyt ihan suoraan yhteismitallisia olekaan).
Olen yllättynyt rengasrikkojen suuresta osuudesta. Niiden suhteellisen osuuden kasvu on tietenkin ymmärrettävää, kun aiempaa suurempi osuus ajosuoritteesta ajetaan ilman vararengasta. Mutta kokonaismäärä yllätti. Voin ilmeisesti katsoa itseni onnekkaaksi (ainakin tähän saakka), kun omaa kokemusta narun nokassa roikkumisesta ja rengasrikoista on erittäin vähän.
Nuo olivat toki prosenttiosuuksia tapahtumamääristä, ei autokannasta. Jos kaikki viat yhteenlaskettuna tapahtumamäärät ovat 7% luokkaa vuodessa, ja siitä 15% on rengasrikkoja, niin se vastaa 1% osuutta koko ajoneuvokannasta. Toisin sanoen, keskimääräisellä ajosuorittella rengasrikkoisen auton joutuu hinauttamaan (tai tilaamaan jonkun paikalle vaihtamaan vararenkaan alle, tai paikkaamaan renkaan) kerran sadassa vuodessa.
Nyt kun vakuutukset kattavat sen avun paikalle, niin en minä ryhtyisi enää rengasta omatoimisesti vaihtamaan missään maantien varrella.
..jos ei sitten satu olemaan keskimääräistä tapaturma-alttiimpi henkilö (rouvan mielestä allekirjoittanut on juuri sellainen). Täytyy koputella puuta, mutta pariin vuoteen ei ole renkaita mennyt ajossa, vuonna 2018 meni kahdesti (kainuun korvessa, samalla tieosuudella joskin kahdesta eri autosta). Toisessa tapauksessa oli sen verran vanhempi auto että löytyi vararengas, toisessa tapauksessa velipoika kävi tuomassa talvipyörän varastosta kun matkaa ei ollut kuitenkaan ku rapiat 50km. Toki vakuutus olisi mahdollistanut hinauksen molemmissa tapauksissa, ja jos paikka olisi ollut sellainen että hinauspalvelun olisi saanut alle tuntiin, niin jälkimmäisessä olisin tilannut paikalle. Koiranpaskapakkaus ja kompura on nykyään aina mukana joten pienen reiän paikkaus onnistuu tienpäälläkin, mutta jos kyljessä on nyrkin mentävä reikä, niin ei paljon koiranpaskapaikat auta.
@▫️ kirjoitti:
"Pakkanen vaikuttaa etenkin eteläsuomalaisiin autoilijoihin, joille kriittinen raja on yleensä 15 pakkasastetta."
Minkähän takia 15 pakkasastetta vaikuttaa vain eteläsuomalaisiin autoilijoihan ?
Luulenpa että tuossa lausunnossa on lausuja tai toimittaja vähän oikassut tai yksinkertaistanut. Ennemminkin eteläsuomalaiset autoilijat pakkasessa vaikuttavat hinausliikkeisiin siksi että täällä asuu ihmisiä, toisin kuin Lapissa.
Mutta on siinä ihan oikeitakin syitä. Pohjoisessa on varauduttu paremmin, kun kunnon pakkaset ovat jokavuotisia. Varautuminen tarkoittaa esimerkiksi lisälämmittimiä ja ylläpitolatureita, ja sitä että heikoilla akuilla ei pärjää. Etelässä saattaa pärjätäkin, kunnes tulee se kunnon pakkanen. Sekin vaikuttaa että jossain Helsingin kantakaupungissa ei autoa saa edes roikkaan. Ajomatkat ovat pohjoisessa keskimäärin pidempiä, mikä pitää akun paremmin latingissa.
"Yllätyspakkaset" taas vaikuttavat siihen onko ollut arktista laatua tarjolla, ja jos ajelee vähemmän niin tankissa ei välttämättä ole ihan oikeaa kausilaatua.
Nollakeleissä ja pikkupakkasilla kertyy kosteutta, joka sitten jäätyy jonnekin kun pakkanen on vähän kovempi.
Varmasti se tässäkin ketjussa mainittu omatoimisuus näkyy siinä soitellaanko hinauspalveluihin vai ei. Tuskinpa kovin monen maalaistaloon tilataan hinuri apukäynnistystä varten...
@M880 kirjoitti:
Nyt kun vakuutukset kattavat sen avun paikalle, niin en minä ryhtyisi enää rengasta omatoimisesti vaihtamaan missään maantien varrella.
Näkemyseroja, mutta mielestäni ainakin oma valintani tapahtuu jo aiemmin.
Autooni saisi tilapäisvarapyörän ja autossani on tavaratilan alla sen kuljettamiseksi varattu tila. Mutta minä en hanki sitä muutaman kympin hintaista vararengasta, koska en enää halua luopua tästä lisätavaratilasta, joka on käytössä suunnilleen jokaisella mökkimatkalla.
Renkaan toki vaihtaisin omatoimisesti paikan päällä, jos sattumoisin olen liikkeellä autolla, jossa varapyörä ja renkaanvaihtovälineet ovat mukana.
@▫️ kirjoitti:
Minkähän takia 15 pakkasastetta vaikuttaa vain eteläsuomalaisiin autoilijoihan ?
Voisiko olla niin, että pohjoisemmat autoilijat joutuvat hyväksymään tuon normaalina olotilana eikä poikkeuksena, joten he ovat siihen myös paremmin varautuneet?
@M880 kirjoitti:
Ajomatkat ovat pohjoisessa keskimäärin pidempiä, mikä pitää akun paremmin latingissa.
"Yllätyspakkaset" taas vaikuttavat siihen onko ollut arktista laatua tarjolla, ja jos ajelee vähemmän niin tankissa ei välttämättä ole ihan oikeaa kausilaatua.
No nämä! Ainakin Nesteellä on jaettu maa eri vyöhykkeisiin, joiden mukaan talvilaadun ja arktisen talvilaadun tarjonta alkaa pohjoisessa ennen kuin etelässä.
Varmasti se tässäkin ketjussa mainittu omatoimisuus näkyy siinä soitellaanko hinauspalveluihin vai ei. Tuskinpa kovin monen maalaistaloon tilataan hinuri apukäynnistystä varten...
Neliveto Valtraa olin itsekin soittelemassa hinausapuun pari viikkoa sitten, kun huomasin ettei minun autostani ole kenenkään vetäjäksi talvella. Sattumalta paikalle osunut nelivetokuski nykäisi kuitenkin vajaavetoisen ylös ojasta ennen kuin sain traktorikuskia kiinni.
Tähän valintaan vaikuttaa myös paikka, jossa haveri sattuu. Johonkin kehätielle tai Oulun ohittavalle Pohjantielle hinausapu singahtaa hetkessä paikalle liikennettä haittaavan vaarallisen esteen poistamiseksi. Kun lähimpään hinausauton sisältävään taajamaan on yli tunnin ajomatka ja tietää kenen tallissa on järeä maa- ja metsätalouskone muutaman kilometrin päässä, on valinta lopultakin melko helppo.
Tässä episodissa olisi tosin tullut itselleni halvemmaksi jos olisin ehtinyt saada traktorikuskin kiinni puhelimella. Rouvan autonvalintakriteereihin tuli nimittäin tuon nelivetoisella katumaasturilla suoritetun hinausoperaation seurauksena neliveto must-have ominaisuudeksi.
@M880 kirjoitti:
Nyt kun vakuutukset kattavat sen avun paikalle, niin en minä ryhtyisi enää rengasta omatoimisesti vaihtamaan missään maantien varrella.
Näkemyseroja, mutta mielestäni ainakin oma valintani tapahtuu jo aiemmin.
Autooni saisi tilapäisvarapyörän ja autossani on tavaratilan alla sen kuljettamiseksi varattu tila. Mutta minä en hanki sitä muutaman kympin hintaista vararengasta, koska en enää halua luopua tästä lisätavaratilasta, joka on käytössä suunnilleen jokaisella mökkimatkalla.
Renkaan toki vaihtaisin omatoimisesti paikan päällä, jos sattumoisin olen liikkeellä autolla, jossa varapyörä ja renkaanvaihtovälineet ovat mukana.
Niin joo, ei minullakaan mitään varapyörää ole. Mutta sama haluttomuus liata käsiä ja housuja pätee myös paikka-aineisiin (joihin en erityisemmin luota muutenkaan).
Yleisellä tasolla haluaisin vielä sanoa sen, että suurin osa näistä tielle jäämisistä ovat onnettomia sattumia, mihin normaalikäyttäjä ei juurikaan voi vaikuttaa*. Toki auto brakaa jos ei siitä pidä huolta, mutta merkittävä valtaosa näistä tapauksista on sattuman kauppaa, minkäs teet jos joku pikkuturbo kerää kosteutta, ja sitten jäätyy kun pakkanen kiristyy. Se että tällainen sitten osuu kohdalle on enimmäkseen kiinni olosuhteista sekä tuuri-ajokilometri -suhteesta.
Toki KAIKKEEN voi varautua,mutta tarkoitan sellaista normaalikäyttöä missä autoa säilytetään siellä missä voidaan (kadulla, pihassa, katoksessa tai tallissa), huolletaan sellaisin välein kuin valmistaja on ehdottanut, lämmitetään webastolla kun on kylmä, ja tankataan sitä mitä mittarilla myydään. Autoilijoita on ihan turha syyllistää, tai kuvitella olevansa joku oman elämänsä Enska [lisää tähän joku tuoreempi esimerkki] jos ei ole mitään koskaan sattunut
Edit: Käytin muuten itsekin hinausapua viime viikolla. Kakkosauto oli seisonnassa keväästä saakka, ja käytin sitä vain pariin kertaan käynnissä, joten tietysti akku oli päässyt tyhjenemään kun olin viemässä sitä huoltoon ja renkaanvaihtoon. Koska suutarin veljenpojalla ei ollut kaapeleita tai boosteria käsillä, niin oli helpompi pyytää joku käymään.
Tämä on toki esimerkki itse aikaansaamista ongelmasta
@M880 kirjoitti:
Nyt kun vakuutukset kattavat sen avun paikalle, niin en minä ryhtyisi enää rengasta omatoimisesti vaihtamaan missään maantien varrella.
Näkemyseroja, mutta mielestäni ainakin oma valintani tapahtuu jo aiemmin.
Autooni saisi tilapäisvarapyörän ja autossani on tavaratilan alla sen kuljettamiseksi varattu tila. Mutta minä en hanki sitä muutaman kympin hintaista vararengasta, koska en enää halua luopua tästä lisätavaratilasta, joka on käytössä suunnilleen jokaisella mökkimatkalla.
Renkaan toki vaihtaisin omatoimisesti paikan päällä, jos sattumoisin olen liikkeellä autolla, jossa varapyörä ja renkaanvaihtovälineet ovat mukana.
Niin joo, ei minullakaan mitään varapyörää ole. Mutta sama haluttomuus liata käsiä ja housuja pätee myös paikka-aineisiin (joihin en erityisemmin luota muutenkaan).
Yleisellä tasolla haluaisin vielä sanoa sen, että suurin osa näistä tielle jäämisistä ovat onnettomia sattumia, mihin normaalikäyttäjä ei juurikaan voi vaikuttaa*. Toki auto brakaa jos ei siitä pidä huolta, mutta merkittävä valtaosa näistä tapauksista on sattuman kauppaa, minkäs teet jos joku pikkuturbo kerää kosteutta, ja sitten jäätyy kun pakkanen kiristyy. Se että tällainen sitten osuu kohdalle on enimmäkseen kiinni olosuhteista sekä tuuri-ajokilometri -suhteesta.
Toki KAIKKEEN voi varautua,mutta tarkoitan sellaista normaalikäyttöä missä autoa säilytetään siellä missä voidaan (kadulla, pihassa, katoksessa tai tallissa), huolletaan sellaisin välein kuin valmistaja on ehdottanut, lämmitetään webastolla kun on kylmä, ja tankataan sitä mitä mittarilla myydään. Autoilijoita on ihan turha syyllistää, tai kuvitella olevansa joku oman elämänsä Enska [lisää tähän joku tuoreempi esimerkki] jos ei ole mitään koskaan sattunut
Kyllä minä tarvittaessa vaihdan varapyörän - jos sellainen on. Mutta kieltämättä, vaakasuorassa räntäsateessa, pimeällä kuraisen tien reunassa, juhlapuvussa, ottaen ensin tavaratilan tyhjäksi matkalaukuista ja muusta tavarasta tien varteen saadakseen varapyörän ja työkalut ulos...
Tottakai jakautuu tasaisesti, mutta noissa kolmessa kärjessä olleessa saksalaismerkissä ei ole olut vararenkaita enää 15 vuoteen, eikä se ruflät auta muuta kuin naulan tjsp. aiheuttmaan reikään - jos kyljessä on nyrkinmentävä reikä niikuin yleisesti routakuoppaan ajettaessa niin ei siinä paljoa runflätit auta. Sain tuosta jutusta sen käsityksen että suurin syy näihin yleistyneisiin "hinauksiin" on nimenomaan rengasrikko(?).
Kyllä täällä taajaman ulkopuolella näkee köysihinausta yhtä useasti kuin noita lavettikuljetuksia, sillä erolla että ne lavetin päällä olevat ovat juurikin nk. premuim merkkejä, ja ne köydenjatkona olevat näyttävät olevan juurikin noita vakuutusyhtiön tilastoissa olevia vähiten hinattuja merkkejä - yleensä ikääntyneemmän väestön käytössä joka on aina tehnyt kaiken itse, niin "ei varmasti soiteta mihinkään hinauspalveluun vaan naapurin Penalle joka tulee hinaamaan..."
Olen joskus maininnut olevani näiden kanssa hieman tekemisissäkin, niin voin avata asiaa vähän laajemmin.
Yleisellä tasolla rengasrikot ovat se "kasvava segmentti" vakuutusyhtiöiden maksamissa hinauksissa. Ehkä suurin tekijä tässä on se että nykyisin rengasrikot ylipäänsä kuuluvat autopalveluturvasta (hinausvakuutuksesta) korvattaviin vahinkoihin, kun esim. 15v sitten näin ei pääasiassa ollut. Tietoisuuden kasvaessa myös korvattavien tapausten määrä kasvaa. Vakuutusyhtiökohtaisia eroja toki oli aiemmin tulkinnoissa, ja on osin vieläkin, esim. joku saattoi olla yleensä korvaamatta, mutta heltyi jos tapahtumapaikka oli vaarallinen. Yleinen linja oli kuitenkin selvästi tiukempi kuin nykyisin. Sama pätee hinauksiin kotipihasta, ja esimerkiksi apuvirtoihin. Näissäkin korvauskäytäntö on muuttunut selvästi asiakasystävällisempään suuntaan, vaikka toki joitain rajoitteita edelleen on. Rengasrikot eivät kuitenkaan selitä merkkikohtaisia hinausmäärien eroja kuin pieniltä osin.
Suomessa omatoimisuus on kyllä edelleen kunniassa, pikkujutuista ei soitella hinureille / vakuutusyhtiöön. Tämä näkyy siitä että Suomen hinausmäärät (mukaanlukien tienpäällä avustus) ovat ajoneuvokantaan / vakutuuskantaan suhteutettuna selvästi pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa. Voin tarinoida näistä eroista jossain toisessa postauksessa. Uusissa premiumeissa varmasti kuluttajakäyttäytymisen ero korostuu. Mutta toiseen suuntaan vaikuttaa sitten se, että vakuutusyhtiöiden tilastoista puuttuu valtaosa uusista Bemareista, koska BMW:n oma palvelu maksaa hinauksia. Toyotalla vastaavaa palvelua ei ole. Tämän merkitys on suurempi kuin nämä omatoimihinaajat.
Rengasjuttuja, apuvirtoja ja ojasta ylösvetoja tehdään maaseudulla varmasti itse tai naapuriavulla. Se narun perässä hinaaminen on silti marginaalista kokonaismäärään nähden, ja kohdistuu muiden kuin edellä mainittujen vikojen osalta pääasiassa vakuuttamattomaan kantaan, ja autoihin jotka myös korjataan itse. Se että niitä "näkee saman verran" johtuu pitkälti siitä että naruhinaukseen kiinnittää paljon helpommin huomiota kuin vastaan tulevaan hinausautoon.
Tien hieman tilastoa artikkelin mainitsemien ääripää-merkkien osalta. Tässä otannassa Bemarin hinauksista 16% oli rengasrikkoja, Toyotalla 12%. Tämä ero sisältää sen toyotakuskien oletetun omatoimisuuden sekä Bemareiden puuttuvat vararenkaat ja suuremmat kilometrimäärät. Jossain määrin näiden voisi ajatella kuvastavan myös autojen yleistä ylläpitoa, eli huoltoja (vaikka ei nyt ihan suoraan yhteismitallisia olekaan).
Jos ajatellaan että samat omatoimisuudet ja kilometrisuoritteet peilataan kokonaismäärään, niin Toyotalle pitäisi laskea kolmannes lisää. Silloin ero olisi nykyisen 5% vs 15% sijaan 6,5 vs 15. Ero Toyotan ja Bemarin hinausmäärien välillä on silti varsin suuri.
Rengasrikot on niitä helpoimpia omatoimitapauksia, joten tässä omatoimisuudesta annettava tasoitus on varmasti korkeimmillaan. Samoin ne ovat varsin yhteismitallisia kilometrisuoritteiden suhteen.
"Leppäsen mukaan pakkanen hyydyttää autoja tien poskeen etenkin Etelä-Suomessa.
– Pakkanen vaikuttaa etenkin eteläsuomalaisiin autoilijoihin, joille kriittinen raja on yleensä 15 pakkasastetta.
– Heti kun Kaisaniemen mittauspisteen mittari painuu sen alapuolelle, hinauspalvelulla on tiedossa kiireinen päivä. Ongelmia aiheuttavat etenkin akut, eri paikkoihin jäätyvä kosteus ja polttoaineista diesel, kertoo Vikingin Miika Leppänen."
Mää ole niin kauhia hämmästyny, sanosi turkkulaine. Kuulemma kylmä ilma ei ole ongelma polttomoottoriautoille, mutta tässä sitä ollaan.
Jos nyt takerrutaan nyt pelkästään tähän Bemarien määrään, niin käsittääkseni tuo BMW Liikkuvuuspalvelu (josta tuossa mainitsit) toimii Suomessa nimenomaan tutkimuksen tehneen IF:n kautta, joka laskuttaa sitten palvelun tilaajaa samaan tapaan kuten myös kaikki BMW Financial Servicesin rahoittamat uudet ajoneuvot joihin myös muut vakuutukset tulee IFiltä. Mitenkään kyseistä vakuutusyhtiötä muuten puolustamatta täytyy todeta että heidän tekemä sopimus BMW Finlandin kanssa täytyy olla melko hyvä perustuen vakuutushintoihin (verrattuina siis muihin suomalaisiin vakuutusyhtiöihin). Tuttavani hankki muutama kuukausi sitten uuden bemarin ja vertailtuaan vakuutuksia tuo nimenomainen IF:n brandaama "BMW Vakuutus" oli ylivoimaisesti halvin - kasko+liikennevakuutus vuosimaksu lähes puolet halvempi seuraavaksi halvimpaan sisältäen ilmaisen aloituskuukauden. Toki varmasti muillakin merkeillä on vastaavia sopimuksia, ei sitä käy kiistäminen.
Otin nuo esimerkkinä kun olivat listan ääripäät.
Sen verran kuitenkin korjaan, että vaikka BMW Vakuutus on Ifin tuote, niin BMW Liikkuvuuspalvelu ei ole. Tämä ei ole oikea foorumi avat asiaa ihan detaljitasolla, mutta automerkkien liikkuvuuspalvelut (tiepalvelut, assistancet, liikkumisturvat, millä nimellä sitä kukakin kutsuu) eivät pääasiassa ole kotimaisten vakuutusyhtiöiden tuotteita. Ja vaikka olisivatkin, niin toki ne olisivat erillään tällaisista kaskovakuutuksiin perustuvista tilastoista.
Mietin itsekin, onkohan tilastossa mukana Mercedeksen merkkihuollon vuosittain uudistaman Mobilo-palvelun hinaukset ja sijaisautot? Ilmeisesti eivät ole, jos tietolähde on vakuutusyhtiö, joten myös Mersu saa ansiotonta etua näissä tilastoissa.
Viimeisin hinausoperaatio, johon olen osallistunut onkin varsin tuore. Onneksi oli toissa viikonloppuna talonmiehen puhelin varattu kun yritin soittaa traktorikuskia paikalle nykäisemään ulos ajetun etuvetoisen luisupulkan takaisin tielle. Omasta vajaavetoisesta ei tietenkään ole minkään vetäjäksi, mutta paikalle osui sopivasti XC60 neliveto, joka yllättäen nykäisi katurenkaat alla pöpelikköön suistuneen luisupulkan ylös ojasta, kunhan tiukaksi pakkautunut lumi oli ensin kauhottu pois auton alta ja akselistojen tieltä.
Teknisenä kommenttina jo aiemmin mainitsemani Haldexin kyky simuloida 100% keskilukkoa näkyi myös käytännössä ja sähköiset lukitukset hoitavat poikittaislukituksen varsin nätisti myös Volvossa. Tällaiset lyhyet nelivetotehtävät ovat juuri omiaan tälle tekniikalle, vaikka ei se jatkuvassa mudassa tai kinoksessa möyrittäessä jarrujen ja nelivedon kytkentäyksikön ylikuumenemisen vuoksi niistä mitään oikeita maastoautoja tietenkään teekään. Aika isohan tuo XC60 on, mutta henkilöautoksi yllättävänkin hyvä vetäjä lumella. Ei ollut vertailukohtaa paikalla, mutta mekaaninen planeettavaihdeneliveto ilman lukkoa ei todennäköisesti selviäisi yhtä hyvin tuossa tehtävässä?
Olen yllättynyt rengasrikkojen suuresta osuudesta. Niiden suhteellisen osuuden kasvu on tietenkin ymmärrettävää, kun aiempaa suurempi osuus ajosuoritteesta ajetaan ilman vararengasta. Mutta kokonaismäärä yllätti. Voin ilmeisesti katsoa itseni onnekkaaksi (ainakin tähän saakka), kun omaa kokemusta narun nokassa roikkumisesta ja rengasrikoista on erittäin vähän.
Täydellisen vertailukelpoisuuden rakentaminen myös Tiepalvelut huomioiden on haasteellista. Nyrkkisääntönä voi pitää että alle 3 vuotiaalla autolla on pääsääntöisesti automerkin tarjoama palvelu, mutta näissä on merkkikohtaisia vaihteluita aika paljon. Joillakin merkeillä, kuten mainitsemallasi Mersulla, Mobilon voimassaolo jatkuu hamaan tappiin saakka, kun taas joillain muilla se voi olla sen 3 vuotta. Enenevissä määrin nämä on kuitenkin sidottu huoltouskollisuuteen, ei niinkään (puhtaasti) auton ikään. Ja kyllä Toyotankin takuu korvaa hinauksen, mutta malli on vähän erilainen, eikä samanlaista palvelua tosiaan ole.
Nuo olivat toki prosenttiosuuksia tapahtumamääristä, ei autokannasta. Jos kaikki viat yhteenlaskettuna tapahtumamäärät ovat 7% luokkaa vuodessa, ja siitä 15% on rengasrikkoja, niin se vastaa 1% osuutta koko ajoneuvokannasta. Toisin sanoen, keskimääräisellä ajosuorittella rengasrikkoisen auton joutuu hinauttamaan (tai tilaamaan jonkun paikalle vaihtamaan vararenkaan alle, tai paikkaamaan renkaan) kerran sadassa vuodessa.
Nyt kun vakuutukset kattavat sen avun paikalle, niin en minä ryhtyisi enää rengasta omatoimisesti vaihtamaan missään maantien varrella.
Johtuu varmaankin siitä, että ylipäätään auton pysähtyminen tien varteen on äärimmäisen harvinaista. Itselleni on sellainen tapahtunut vain kerran vuosikymmenten aikana ja silloinkin vika oli itsessäni, kun en tankannut ajoissa. (Olin tottunut, että vanhalla -87 Corollalla voi ajaa huoletta 100 km sen jälkeen, kun bensavalo syttyy - no, bensavalon syttyessä nollatussa trippimittarissa oli 100,7 km, kun auto pysähtyi, johtuen normaalia ankarammista keleistä. Voin lisäksi vielä sanoa, että vaimolta ei tullut kiitoksia.)
Lisäksi -80-luvulla sankka lumipyry 17 asteen pakkasessa oli liikaa vanhalle talvivarmalle Suomalaiselle autolle. Kaasutin jäätyi, jonka takia joutui pysähtelemään tien sivuun, mutta se suli aina kun auto oli 5 min. pysähdyksissä ja taas pääsi kymmenkunta kilometriä eteenpäin ennen seuraavaa jäätymistä. Nuo olosuhteet jäivät mieleen, sillä missään muussa lämpötilassa kaasutin ei siinä jäätynyt vaikka tuiskusi kuinka.
"Pakkanen vaikuttaa etenkin eteläsuomalaisiin autoilijoihin, joille kriittinen raja on yleensä 15 pakkasastetta."
Minkähän takia 15 pakkasastetta vaikuttaa vain eteläsuomalaisiin autoilijoihan ?
..jos ei sitten satu olemaan keskimääräistä tapaturma-alttiimpi henkilö (rouvan mielestä allekirjoittanut on juuri sellainen). Täytyy koputella puuta, mutta pariin vuoteen ei ole renkaita mennyt ajossa, vuonna 2018 meni kahdesti (kainuun korvessa, samalla tieosuudella joskin kahdesta eri autosta). Toisessa tapauksessa oli sen verran vanhempi auto että löytyi vararengas, toisessa tapauksessa velipoika kävi tuomassa talvipyörän varastosta kun matkaa ei ollut kuitenkaan ku rapiat 50km. Toki vakuutus olisi mahdollistanut hinauksen molemmissa tapauksissa, ja jos paikka olisi ollut sellainen että hinauspalvelun olisi saanut alle tuntiin, niin jälkimmäisessä olisin tilannut paikalle. Koiranpaskapakkaus ja kompura on nykyään aina mukana joten pienen reiän paikkaus onnistuu tienpäälläkin, mutta jos kyljessä on nyrkin mentävä reikä, niin ei paljon koiranpaskapaikat auta.
Luulenpa että tuossa lausunnossa on lausuja tai toimittaja vähän oikassut tai yksinkertaistanut. Ennemminkin eteläsuomalaiset autoilijat pakkasessa vaikuttavat hinausliikkeisiin siksi että täällä asuu ihmisiä, toisin kuin Lapissa.
Mutta on siinä ihan oikeitakin syitä. Pohjoisessa on varauduttu paremmin, kun kunnon pakkaset ovat jokavuotisia. Varautuminen tarkoittaa esimerkiksi lisälämmittimiä ja ylläpitolatureita, ja sitä että heikoilla akuilla ei pärjää. Etelässä saattaa pärjätäkin, kunnes tulee se kunnon pakkanen. Sekin vaikuttaa että jossain Helsingin kantakaupungissa ei autoa saa edes roikkaan. Ajomatkat ovat pohjoisessa keskimäärin pidempiä, mikä pitää akun paremmin latingissa.
"Yllätyspakkaset" taas vaikuttavat siihen onko ollut arktista laatua tarjolla, ja jos ajelee vähemmän niin tankissa ei välttämättä ole ihan oikeaa kausilaatua.
Nollakeleissä ja pikkupakkasilla kertyy kosteutta, joka sitten jäätyy jonnekin kun pakkanen on vähän kovempi.
Varmasti se tässäkin ketjussa mainittu omatoimisuus näkyy siinä soitellaanko hinauspalveluihin vai ei. Tuskinpa kovin monen maalaistaloon tilataan hinuri apukäynnistystä varten...
Näkemyseroja, mutta mielestäni ainakin oma valintani tapahtuu jo aiemmin.
Autooni saisi tilapäisvarapyörän ja autossani on tavaratilan alla sen kuljettamiseksi varattu tila. Mutta minä en hanki sitä muutaman kympin hintaista vararengasta, koska en enää halua luopua tästä lisätavaratilasta, joka on käytössä suunnilleen jokaisella mökkimatkalla.
Renkaan toki vaihtaisin omatoimisesti paikan päällä, jos sattumoisin olen liikkeellä autolla, jossa varapyörä ja renkaanvaihtovälineet ovat mukana.
Voisiko olla niin, että pohjoisemmat autoilijat joutuvat hyväksymään tuon normaalina olotilana eikä poikkeuksena, joten he ovat siihen myös paremmin varautuneet?
No nämä! Ainakin Nesteellä on jaettu maa eri vyöhykkeisiin, joiden mukaan talvilaadun ja arktisen talvilaadun tarjonta alkaa pohjoisessa ennen kuin etelässä.
Neliveto Valtraa olin itsekin soittelemassa hinausapuun pari viikkoa sitten, kun huomasin ettei minun autostani ole kenenkään vetäjäksi talvella. Sattumalta paikalle osunut nelivetokuski nykäisi kuitenkin vajaavetoisen ylös ojasta ennen kuin sain traktorikuskia kiinni.
Tähän valintaan vaikuttaa myös paikka, jossa haveri sattuu. Johonkin kehätielle tai Oulun ohittavalle Pohjantielle hinausapu singahtaa hetkessä paikalle liikennettä haittaavan vaarallisen esteen poistamiseksi. Kun lähimpään hinausauton sisältävään taajamaan on yli tunnin ajomatka ja tietää kenen tallissa on järeä maa- ja metsätalouskone muutaman kilometrin päässä, on valinta lopultakin melko helppo.
Tässä episodissa olisi tosin tullut itselleni halvemmaksi jos olisin ehtinyt saada traktorikuskin kiinni puhelimella. Rouvan autonvalintakriteereihin tuli nimittäin tuon nelivetoisella katumaasturilla suoritetun hinausoperaation seurauksena neliveto must-have ominaisuudeksi.
Niin joo, ei minullakaan mitään varapyörää ole. Mutta sama haluttomuus liata käsiä ja housuja pätee myös paikka-aineisiin (joihin en erityisemmin luota muutenkaan).
Yleisellä tasolla haluaisin vielä sanoa sen, että suurin osa näistä tielle jäämisistä ovat onnettomia sattumia, mihin normaalikäyttäjä ei juurikaan voi vaikuttaa*. Toki auto brakaa jos ei siitä pidä huolta, mutta merkittävä valtaosa näistä tapauksista on sattuman kauppaa, minkäs teet jos joku pikkuturbo kerää kosteutta, ja sitten jäätyy kun pakkanen kiristyy. Se että tällainen sitten osuu kohdalle on enimmäkseen kiinni olosuhteista sekä tuuri-ajokilometri -suhteesta.
Edit: Käytin muuten itsekin hinausapua viime viikolla. Kakkosauto oli seisonnassa keväästä saakka, ja käytin sitä vain pariin kertaan käynnissä, joten tietysti akku oli päässyt tyhjenemään kun olin viemässä sitä huoltoon ja renkaanvaihtoon. Koska suutarin veljenpojalla ei ollut kaapeleita tai boosteria käsillä, niin oli helpompi pyytää joku käymään.
Tämä on toki esimerkki itse aikaansaamista ongelmasta
Kyllä minä tarvittaessa vaihdan varapyörän - jos sellainen on. Mutta kieltämättä, vaakasuorassa räntäsateessa, pimeällä kuraisen tien reunassa, juhlapuvussa, ottaen ensin tavaratilan tyhjäksi matkalaukuista ja muusta tavarasta tien varteen saadakseen varapyörän ja työkalut ulos...