@Karrette kirjoitti:
Minulla tilanne on nyt sellainen että voin ajaa ilman nastojen melua ja pölypäästöjä (kitkat), ja ilman paikallisia pakokaasuja (ladattava hybridi). Jälkimmäinen onnistui siksi että ulkomailla oli ajettu kalleimmat kilometrit, eikä Suomen rekisteröintivero / autovero enää estänyt auton vaihtoa puhtaampaan.
Edellinen autoni on nyt jonkun toisen käytössä, sitä en tiedä päätyikö tässä autonvaihtoketjussa jonkun auto kierrätykseen, vai onko Suomessa nyt yksi auto enemmän. Valtiolla ei ole pullopanttijärjestelmää autojen osalta, vaan osa autoista jää seisomaan jonnekin kun käyttö loppuu. Romutuspalkkio on ideana hyvä, mutta oikeasti se on vain parempi hyvitys vaihdossa uuteen.
Raha. Meillä on myös diesel-auto, ja sen jälkeen kun punavihreä hallitus kiristi ei-fossiilisen My-dieselin verotusta en ole tankannut sitä litraakaan - toki se uutisoitiin siten että sitä ei enää tuettu verovaroin.
Siirryin Shellin Gas-to-liquid-tuotteeseen (ulkomainen puhtaasti palava maakaasusta tehty diesel).
Ladattava hybridi on hyvä siirto ja porttiteorian mukaan seuraavaksi alkaa mieli tehdä täyssähköä, kun seuraava auton vaihto tulee ajankohtaiseksi.
Minä olen työssäni paljon tekemisissä proto-luonteisten laitteiden valmistamisen kanssa. Toimitetaan laitteita projektitoimituksina ja monet niistä laitteista ovat asiakasta varten räätälöityjä ja ensimmäistä kertaa valmistuksessa. Suunnittelussa olen tottunut aina ottamaan huomioon, että voidaan palata taaksepäin, kun joku asia ei menekään kuten oli suunniteltu. Ja laitteiden rakenteet tulee mietittyä niin, että niitä on mahdollisimman helppo modifioida jälkeenpäin. Lyhyesti sanottuna tulee yritettyä pitää takaportti avattavissa. Sitä samaa on ladattava hybridi tai oli ainakin minulle. Bensamoottori oli backup, jonka ansiosta saattoi olla varma, ettei lataamistarpeen takia jää pulaan. Ajaisin melko varmasti plugarilla edelleen, jos sen ajosäde olisi ollut jossain 100km korvilla ja latausporttina CCS. Nyt tiedän, että pärjään pelkällä sähkömoottorillakin ja takaportin on voinut sulkea lopullisesti. Ei enää polttomoottoria minun autoihin.
Varmasti sähköauto olisi minulle hyvä - sähköajo on mukavaa, - paitsi sellainen on vielä liian kallis hankkia. Mutta niinhän ovat uudet autotkin yleensä olleet, varsinkin Suomessa ja se näkyy autojen keski-iässä verrattuna läntisen Euroopan maihin.
Nyt minulla on kiva tilanne kun voin ladata auton lyhyisiin ajoihin. Autokin on mieluinen, ajamisen ilosta ei tarvinnut tinkiä ollenkaan.
On hieno juttu että käytettyjä autoja valmistetaan (tuodaan niitä ulkomailta tänne "vauraaseen" maahan myyntiin), että saadaan tänne muitakin kuin vain joko ihan uusia, tai sitten kalliita ja paljon ajettuja käytettyjä "Suomi-autoja".
@Lukija31722 kirjoitti:
Pitää huomata, että Tiinalla on ollut koko ajan lupa täysi oikeus vaihtaa laukkunsa - se ei vain ole ollut ekologista.
Toinen jännä ajatus on, että Hummeristakin tulee ekoauto, kunhan sen ostaa käytettynä ja sellainen henkilö joka ajaa sillä hyvin vähän vuosittain. Ellei sitä osta hyvin vähän ajava henkilö, sen luultavasti ostaisi enemmän ajava, jolloin päästöjäkin olisi enemmän. Jos taasen vähän ajava ostaisi käytetyn sähköauton, kävisi juuri päinvastoin, sillä sähköauto vähentää päästöjä vain ajettaessa.
Onneksi kuitenkin vähänajavallakin on oikeus ostaa taloudellinen käytetty auto, vaikka epätaloudellisen käytetyn osto olisikin CO2-kokonaispäästöjen kannalta parempi vaihtoehto.
Juu, ymmärsin, että Tiina ainoastaan saa paheksuntaa, jos ostaa uuden laukun vaikka se olisikin muuten ekologinen, mutta Tiinan ostokseksi se ei ole sitä, koska Tiinalla jo on laukku.
Kirjoituksesi on oikeastaan aika radikaali tämän palstan tekstiksi. Ajat toimintamallia, että vain kuluttamisen lopettaminen on kestävä valinta. Sehän onkin varmaankin kaikkein ekologisin vaihtoehto.
Jos seuraat omaa logiikkaasi, lopetat varmaankin autoilun nyt saman tein. Et voi ostaa sähköautoa, koska sen valmistaminen saastuttaa. Et voi ajaa polttomoottoriautollakaan. Se on tosin ekologinen vaihtoehto, koska sinulla on jo sellainen. Olet kuin hyvis-Tiina. Mutta, mutta. Polttomoottoriautosi saastuttaa, jos ajat sillä. Pahus sentään, mutta pelkäänpä, että olet pulassa. Potkulautaakaan et voi ostaa, koska sen valmistaminen saastuttaa. Entä julkinen liikenne? Ei, et voi olla tukemassa toimintaa, joka saastuttaa. Ajattele, jos vielä päättävät hankkia sähköbusseja. Sehän on jo suorastaan ekokatastrofi, koska sellaisten möhköjen valmistaminen se vasta saastuttaakin.
Sinun logiikkasi mukaan kaikkea voi osaa korkeintaan kerran. Ekologistenkin tuotteiden sarjakäyttö osoittaa vakavaaa välinpitämättömyyttä ympäristöstä, koska tuotteen voi ekologisesti hankkia vain kerran. Silloinkin on tarkkaan pohdittava onko varmasti oikein kuormittaa maapalloa sillä hankinnalla.
Ja mikä on kaikkein surkein valinta: tietysti sähköhenkilöauton hankinta.
Minä voin tehdä kaikkia noita, koska en yritäkkään olla saati esittää olevani mahdollisimman ekologinen. Tiina taasen saa oikeasti paheksuntaa kanssasisariltaan öky-laukustaan ja ihastelua eko-laukustaan vaikka öky on tässä oikeasti ekompi kuin eko.
Oikeasti minulla on 3 autoa + moottoripyörä ja sen lisäksi ajan vielä reilut 10000 vuodessa neljännellä autolla. Lapsia on aivan liikaa ekologisesti ajatellen ja talokin aivan liian ökyloginen. Nuo ei kuitenkaan estä pohdiskelemaata mikä on oikeasti ekologista.
Se onkin helpompi laji, siis tarkkailla vierestä ja poimia yksittäisiä juttuja vailla vaivannäköä, että tekisi jotain. Tiina toimii aivan oikein, kun suuntaa kulutustottumisiaan ekologiseen suuntaan eikä hänen tarvitse jäädä menneisyytensä vangiksi ja/tai ulkopuolisten silmätikuksi.
Oikeasti ekologista on omilla toimillaan tukea kehitystä ekologisempaan suuntaan sen sijaan, että istuu norsunluutornissaan heitelemässä omasta mielestään fiksuja, mutta oikeasti perusteettomia näkemyksiä, mikä on ekologista ja mikä ei.
Kerropas mitä perusteetonta olen kirjoittanut - mielestäni kaikki kirjoittamani on hyvin perusteltua ja totta.
Ns. kestävän kehityksen pointtina ja maapallon saastumisen vähentämisen ja kehityksen suunnan kääntämisessä pyrkimyksenä ei ole yksilön hetkellisten valintojen tarkkaileminen tai arvosteleminen vaan toimintamallien suuntaaminen uudelleen ns. kestävää kehitystä tukevaksi.
Tiina-esimerkkisi voi olla perusteltu vain siinä tapauksessa, että kaikki muutkin ostavat laukun vain kerran. Sillä ei ole väliä, ostiko ensin öky- vai ekolaukun. Logiikkasi ei ole pätevä, jos sallit kenenkään ostaa muuta kuin sen yhden tuotteen lajiaan. Tosielämässä Tiina tekee oikein, kun ostaa seuraavaksi ekolaukun. Paitsi, jos toimitaan sinun vaatimuksesi mukaan eikä sen ekan ostoksen jälkeen enää saa ostaa uusia. Istut norsunluutornissasi ja jakelet Linkola-filosofiaa muille. Varmaan naureskelet partaasi ja tilailet verkkokaupasta tavaraa surutta samaan aikaan, kun osoittelet syyttävällä sormella tiinoja?
En minä syytä ketään tai ostele juurikaan mitään. Itse asiassa olen luonnostani hyvinkin ekologinen, mutta kun sattuu valitsemaan joskus nuoruudessaan öky-vaimon, niin se tarkoittaa ettei koko perhe ole kovin ekologinen sitten ikinä (ellei halua korkokengän kuvaa takapuoleensa).
Miehen rooliin kuuluu harmittavasti olla perheen pää (tasa-arvo tuottaa ongelmia), ja siihen vastuuseen liittyy usein ilonpilaajan maine. Vanha sanonta on "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Se ei tarkoita sitä että pahoinpitely olisi ollut hyvä juttu, vaan sitä että jos sallii kaiken on se karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.
Minäkin olen ekologinen, mutta silti tykkään hienoista tuotteista. Ja se on mielenkiintoinen puheenaihe. Esimerkiksi Thaimaan ja Espanjan matkat ovat lentomatkoja, mutta Espanjassa voi samoilla päästöillä käydä 3 kertaa.
Jos kaikki tiinat kärvistelevät kerran hankkimansa tuotteet loppuun saakka, ei uusille tuotteille ole ostajia markkinoille, joten ne eivät pääse sinne.
Kaikki maailman tiinat eivät osta tuotteitansa samaan aikaan, joten ne eivät "lopu" myöskään samaan aikaan. Se tarkoittaa sitä, että koko ajan joku tiinoista pääsee ostamaan uuden tuotteen, vai mitä?
...puututtiin Tiinan vapaaseen tahtoon hankkia uusia tuotteita sillä uhalla, että Tiina käyttäytyy huonosti ympäristön kannalta ellei pitäydy vanhassa ökylaukussaan
Ei muuten puututtu! Todettiin vain, että se on silti ekologisempaa kuin ostella uusia vain siksi että joku niitä tuottaa. Sen takiahan mm. lastenvaatekierrätys on niin suosittua - toki myös siksi, että ökymerkkituotteitakin saa murto-osahintaan uuteen verrattuna ja usein se tarkoittaa edelleen sitä, että vaate myös kestää seuraavillekin tenaville.
On se kärvistelyä, jos joutuu ulkoisen painostuksen vuoksi pitämään kiinni jostain tuotteesta, jonka itse haluaisi hylätä ja ottaa jotain muuta tilalle
Ei täällä ainakaan ole mitään ulkoista painostusta esiintynyt, kirjoitat aivan höpöjäsi vaikka sinulle rautalankaa väännetään.
Jos Tiina on tyytyväinen ökylaukkuunsa niin eihän hän sitä vaihtaisikaan pois.
Siirsitkö juuri maalitolppia, vai alatko ymmärtää mistä on kyse?
ehkä hän vain löytää uudesta jotain vielä parempaa
Se on mahdollista, mutta laukku on ehjä ja jos hän ajattelisi ekologisesti, niin hän veisi laukun kirppikselle. Silloin joku saisi laukun jossa on jotakin hänen mielestään parempaa uutta edullisempaan hintaan. Ja jos molemmat ajattelavat ekologisesti kerran, nin mitä ihmettä sinä urputat asiasta edelleen?
Sähköauto pitää hankkia, koska kehityksen halutaan kulkevan kohti CO2-päästötöntä liikennettä. Sähköautoja ei ole tehty, jotta ihmiset saisivat kulkineen halvemmalla kuin ennen.
Tavoite on varmastikin oikea päästöjen kannalta. Mutta ei sitä sähkistä pidä hankkia jos sitä ei voi, eikä talouden kannalta kannata hankkia. Mutta se on tilanne vuonna 2021 ja 5-10 vuoden päästä tilanne on eri. Tuo on sinulle vaikea asia ymmärtää, ymmärretään. Mutta voisit kehittää sitä mielessäsi kuitenkin, vai mitä?
Minulla motivaatio sähköauton hankintaan ei lähtenyt ympäristösyistä, mutta tietysti on mukavaa, että ajaa autolla, joka on ympäristönkin kannalta hyvä valinta.
Naiivia jeesustelua sellaiselta, jolle hankintaporkkanat on yhdentekeviä ja keppiä ei ole tiedossa.
Jos olisin ympäristöaktivisti, niin ihmettelisin logiikkaa, että maailman pelastaminen kannattaa vasta sitten, kun se on halvempaa kuin maailman tuhoaminen. Reippaasti karrigoidusti sanottuna. Sitä paitsi en ole ympäristöaktivisti, kunhan vain pohdin eri näkökulmia.
Olkoot vaikka "garrikoidusti" (oikeinkirjotustasi karrikoiden). Minä en tunnista ketään, joka tuollaista logiikkaa täällä esittäisi. Miksi sinä vääntelet sellaisia?
Kehityksen tulee antaa kehittyä ja mieluummin tukea sitä kuin yrittää heitellä kapuloita rattaisiin.
En tunnista myöskään yhtään kirjottajaa, joka tuollaistakaan esittäisi. Ja kehityshän on edistynyt ja edistyy aivan koko ajan, jollet ole huomannut. Kuluttajalle se on tarkoittanut sitä, että sähköistettyjä autoja on aivan eri tavalla kuin niitä oli 20 vuotta sitten. Lisäksi ne ovat tulleet edullisemmiksikin, eivätkä ole niin harvojen valittavia tuotteita kuin nyt, vaikka ovatkin harvojen hankittavissa. En minä asiaa muuten osaa kuvailla, entä sinä?
Asioita ei pitäisi ajatella turhan monimutkikkaasti.
Ei myöskään naiivin simppelisti. Olisiko joku siirtymävaiheen välimalliajattelu sitten oikeampi malli? Me nimittäin elämme sellaista vaihetta.
Onko tavoite perustella, että liikennepäästöjä ei vain voi pienentää, joten pysytään nykyisessä, koska peli on jo menetetty? Vai ovatko jotkut yksilöt vain ottaneet negatiivisen kannan sähköautoihin ja yrittävät perustella, ettei oikeastaan ole hyötyä siirtyä sähköiseen liikenteeseen. Vai vertaillaako ihan silkasta akateemisesta mielenkiinnosta?
No mitä sinä itse edustat noista?
Voihan se tietysti olla, että tosi rattimiesten maailma järkkyy, kun ei enää tarvitse laskeskella jakohihnan vaihtoväliä tai turbon jäätymistä jne
....vaan joutuu miettimään pääsekö ylipäätään perille autollaan ja varmuudeksi tiputtamaan nopeuttaan että varaus riittää, kun ei ole latausasemia mailla eikä halmeilla. Ja vaikka olisikin, niin työmatkan aikataulu menee pipariksi kun pitää odottaa latausta 3 varttia.
Luin juuri hesarista, että maailman nykyiset öljyvarat riittävät nykyisen laajuisella käytöllä vielä 50 vuotta. Mikä ajatus tuosta tulee mieleen?
Oletko lukenut Hesarista tai muista medioista, että moni hankkisi sähkärin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Mikä ajatus tuosta tulee mieleen?
Jos öljyn riittävyys on noin olematon, niin ei ole mitään perusteltua syytä vertailla sähkö/pörinäauton valmistuksen aikaisia päästöjä tai laskeskella lähipäästöjä.
Norjalaiset taputtavat karvaisia käsiään ja naureskelevat partaansa, vai miten se menikään?
Oikea johtopäätös on, että ei yritetä tehdä 50 vuoden loppukiriä saateiden siirtämisessä maan uumenista myöhempien sukupolvien haitaksi ilmakehään vaan yritetään ajaa öljyn käyttö alas mahdollisimman nopeasti.
Pystytkö vieläkään tekemään, tai edes hahmottamaan tuosta maailmanlaajuista arviota niin, että voisit päätellä, milloin myös muut kuin väestöllisesti lilliputtimaat, kuten Suomi, olisivat kelkassa mukana? Milloin Intiassa voidaan tuo loppuisi vaikkapa?
ajatusmalli skaalattuna valtioiden tasolle tekee mahdolliseksi, että tietoisesti käytetään huonompia vaihtoehtoja kuin mikä olisi mahdollista. Koska se on halvempaa
No nyt olet pikkuriikkisen miettimässä isoa kuvaa, voisiko se olla mahdollista? Tuohan mallihan ei tietenkään valtiotasolla koske Suomea, vai mitä? Tai Norjaa, mutta koskeeko se Intiaakaan?
Ladattava hybridi on hyvä siirto ja porttiteorian mukaan seuraavaksi alkaa mieli tehdä täyssähköä, kun seuraava auton vaihto tulee ajankohtaiseksi.
Ladattava hybridi voi olla ainoa järkevä mahdollisuus jossakin päin Suomea tällä hetkellä, jos haluaa vähänkin olla mukana päästöttömyyttä edistämässä. Siksi että sitä polttista tarvitaan, että saa hommansa hoidettua, koska latausinfra ei ole kunnossa. Se ei auta, vaikka olisi mitä mielitekoja sitten kun vaihto tulee ajankohtaiseksi. Muistaakseni myös tuosta on kirjoitettu lehdistä, koska olen itsekin lukenut niitä.
Ajaisin melko varmasti plugarilla edelleen, jos sen ajosäde olisi ollut jossain 100km korvilla ja latausporttina CCS. Nyt tiedän, että pärjään pelkällä sähkömoottorillakin ja takaportin on voinut sulkea lopullisesti. Ei enää polttomoottoria minun autoihin.
Se on hienoa, mutta pätee vain sinun ajoihisi. Yritä pitää mielessäsi nyt kuitenkin.
100.000km on joku psykologinen raja, jota ennen olisi hyvä vaihtaa auto, jotta vaihtohyvitys olisi parempi kuin rajan toisella puolella. Saa nähdä, mitä markkinoille tulee kahden vuoden kuluttua. Siihen asti ajan Model X:llä todennäköisesti. Ehkä pidempääkin, sen aika näyttää.
Jos autosi kerran on niin hyvä kuin mainostat, niin alatko oman elämäsi laukkutiinaksi ja vaihdat siksi että pitää vaihtaa, vai mietitkö asioita kokonaisvaltaisesti? Sellainen ei käy ilmi ainakaan siitä, miten kohkaat laput silmillä täällä "vaihda sähkäriin" -tekstiä näinnäisekologisella ajattelulla.
Ajetaan toimintamallia, että vain kuluttamisen lopettaminen on kestävä valinta. Sehän onkin varmaankin kaikkein ekologisin vaihtoehto.
Oletko siis tuota mieltä? Ei lopettaminen ole mahdollista, mutta vähentäminen loppuun käyttämisellä ja kierrättämisellä on. Maailma kuolee ylituottamiseen myös. Muistitko?
logiikan mukaan kaikkea voi osaa korkeintaan kerran
Ei ole kukaan sitä esittänyt. Tuo väitteesi torppaantuu niinkin helpolla, että jossakin kohtaa ne tiinojen laukut vaan hajoaa ja sitten pitää ostaa sen toisen kerran. Saa ostaa useamminkin, mutta ekologista on laittaa ehjä kierrätykseen tarvitsijalle. Vaihtoehtoisesti huolehtia, että vanhan hajonneen tuotteen materiaalista saa hyötyä uusiin tuotteisiin, jotta maapallon luonnonvaroja säästyisi. Tuollaista ei välttämättä tule ajatelleeksi kun kohkaa "osta sähkäri koska valtio sanoo ja CO:t vähenee", se on huomattu.
Ns. kestävän kehityksen pointtina ja maapallon saastumisen vähentämisen ja kehityksen suunnan kääntämisessä pyrkimyksenä ei ole yksilön hetkellisten valintojen tarkkaileminen tai arvosteleminen vaan toimintamallien suuntaaminen uudelleen ns. kestävää kehitystä tukevaksi.
Olet jostakin tuollaisen opetellut ulkoa, mutta sen sisältöä pitäisi myös pystyä ymmärtämään ja se merkityksiä osata laajentaa muihinkin kuin autoihin. Kokonaisvalteisemmalla ajattelulla se onnistuu jossakin vaiheessa.
tiina-esimerkkis voi olla perusteltu vain siinä tapauksessa, että kaikki muutkin ostavat laukun vain kerran. Sillä ei ole väliä, ostiko ensin öky- vai ekolaukun.
Ei ole väliä kumman, koska laadukkaita tuotteita valmistetaan muutenkin kuin merkkituotteina onneksi. Mutta muuten ajattelusi meni mönkään.
Istutaan norsunluutornissa ja jaellaan Linkola-filosofiaa muille
Jos nyt sitten sitä olisi, niin minusta sellainen kuulostaa sinun norsunluutorniviisasteluasi huomattavasti paremmalta, koska siinä otetaan silmälaput pois ja näkövinkkeli ulottu omaa nenää pidemmälle.
Varmaan naureskellaan partaansa ja tilaillaan verkkokaupasta tavaraa surutta samaan aikaan, kun osoittellaan syyttävällä sormella tiinoja
Olisihan se aika kaksinaamaista tavallaan noin ilmaistuna. Mutta mitä se verkkokauppavertaus tässä nyt sitten tarkoittikaan?
Sen sijaan jos sinä vain ostelet surutta kamaa verkkokaupasta tai vaikka kivijalkakaupasta, niin mietitkö miten järkevää se kulutuksesi on kokonaisvaltaisesti jos olet aidosti miettivinäsi maapallon tilaa? Se tarkoittaa montaa kohtaa: onko se tuote tarpeen, on se kestävästi valmistettu, ekologisista materiaaleista yms. Olisitko saanut saman tuotteen, tai yhtä hyvän vastaavan vaikka tori.fi:stä, tai kirppikseltä, jonne olisi ajanut Teslallasi. Ja kun kerran ajoit, niin energiaa kului jollakin päästöllä sähkön synnyttämiseksi.
Miehen rooliin kuuluu harmittavasti olla perheen pää (tasa-arvo tuottaa ongelmia), ja siihen vastuuseen liittyy usein ilonpilaajan maine. Vanha sanonta on "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Se ei tarkoita sitä että pahoinpitely olisi ollut hyvä juttu, vaan sitä että jos sallii kaiken on se karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.
@HybridRules kirjoitti:
Sinä yrität edelleen puhua sivuun alkuperäisestä kommentista, jossa Tiina käyttäistyisi moitittavasti, mikäli vaihtaisi ökylaukkunsa ekolaukkuun vaikka ökylaukku olisi edelleen käyttökelpoinen. Siinähän puututtiin Tiinan vapaaseen tahtoon hankkia uusia tuotteita sillä uhalla, että Tiina käyttäytyy huonosti ympäristön kannalta ellei pitäydy vanhassa ökylaukussaan.
Joku saattoi puuttuakin, mutta minä arvioin sitä valintaa näin:
@740 GLE kirjoitti viikko sitten:
Ei häntä siitä tuomita. Hän itse osoittaa impulsiivisuutensa ostelemalla tavaraa josta ei oikeasti pidä, mutta siihen hänellä on oikeus.
@HybridRules kirjoitti:
100.000km on joku psykologinen raja, jota ennen olisi hyvä vaihtaa auto, jotta vaihtohyvitys olisi parempi kuin rajan toisella puolella.
Paljonko lasket "säästäneesi" rahaa vaihtamalla sadan tonnin auton sen halvennuttua 50.000 euroon neljässä vuodessa sen sijaan että vaihtaisit saman sadan tonnin auton sen halvennuttua 25.000 euroon kahdeksassa vuodessa?
Välirahaa tarvitaan kerralla vähemmän mutta yli ajan enemmän.
Olihan minulla nuorena sellaisiakin autoja, joista en varsinaisesti pitänyt, mutta jotka olivat rahapoliittisesti parhaita vaihtoehtoja siihen kohtaan.
Ajaisin mielelläni ensimmäistä autoani Ford 23m XL coupea tai toista autoani, joka oli Peugeot 504 GL, jos saisin sellaisen käsiini ehjänä. Etenkin Fordin V6:ssa oli oma viehätyksensä. Vaatimattomin auto, jonka olen onnistunut ostamaan oli Opel Kadett, jonka hankin pakkoraossa hätärinä Pösön alkaessa hajota käsiini. Ostin mukavimman tuntemani auton tilalle yksinkertaisimman ja selkeimmin kokoon ruuvatun, jonka löysin. Myös pienessä Opelissa oli oma viehätyksensä, koska se oli omassa kategoriassaan rehellinen. En siis pidä Opelia lainkaan huonona autona, päinvastoin, se hoiti juuri sille suunnitellun roolin erehtymättömällä varmuudella. En vain ole oikeasti pikkuauton kuski, joten Kadett ei ollut minun tyyliäni.
Saa nähdä, mitä markkinoille tulee kahden vuoden kuluttua. Siihen asti ajan Model X:llä todennäköisesti. Ehkä pidempääkin, sen aika näyttää. Ainakaan uuteen MY2021 Model X:ään ei ole hinkua vaihtaa, koska minun mielestäni uudessa X:ssä on minulle muutama miinusjuttu eikä minun kannalta mitään plussaa.
Vaimoni uudempi malli tekee minun autoni kaikin tavoin vanhanaikaiseksi. Mukavuudessa se ei silti häviä yhtään, koska vanha korimalli saa äänieristyksessään sedanina hieman tasoitusta farkkua vastaan.
Mersuun liittyy täysin ajamisen kannalta epäolennainen ja merkityksetön asia, joka viehättää aiemmin Volvolla ajanutta Tiinaa, joka on tottunut ostamaan sellaisen laukun tai auton kuin haluaa kunhan se vain on mieleinen. Mersuissa ei nykyään ole enää mitään erityistä ja ne kootaan osista samoilla prosesseilla kuin muutkin. Käytetyn Mersun ostajan kannattaa silti muistaa, että ehjä ja rehellinen Mersu ei tunnu siltä kuin se olisi koottu osista. Sen pitää tuntua kuin se olisi louhittu yhdestä täyteisestä graniittilohkareesta. Jokainen särähdys ja kolahdus on virhe, jolle pitää löytyä selitys.
Olin jo hetken harmissani oman graniittilohkareeni murentumisesta, kunnes viime kesänä löytyi kaksi säröä. Taka-apurungon puslien vaihto aloitti siihen saakka tehtaan paketissa menneen alustan korjaukset ja huomasin hattuhyllyn alapinnalla kulkevien takepenkin kaatavien liipaisinten etäkäyttövaijerien kiinnikkeiden hajonneen jossain välissä. Peräkonttiin on tungettu varsin aktiivisesti suksia, polkupyöriä ja kanoottimeloja, joten vaijerien muoviklipsit on tökkäisty rikki jossain välissä. Nyt kun alusta on kunnossa ja vaijerit vedetty nippusiteillä tukevasti kiinni paikalleen, auto kulkee taas kuoppaista noppakivikatua aavemaisen hienosti. Ei narinoita eikä kolinoita, vain vyörenkaiden läpsytys kivikadulla kuuluu auton alta.
Jos nyt pitäisi lähteä saman tien pikakeikalle pääkaupunkiseudulle, en huolisi oman 260.000 km ajetun tilalle uutta samanlaista. Omani on saksalaisittain "Volle Hütte" varusteltu, uudelleen verhoiltu kuljettajan istuin on minun mitoilleni pehmennetty ja nokalla on valoa enemmän kuin missään vakioautossa. Tällä käytetyllä ajaa oikeasti mieluummin kuin uudella samanlaisella.
Ei tämä uusi ole ja aivan varmasti sen käyttöiästä on helpoimmat 10 vuotta ja mukavin varttimiljoona ajettu. Sen rahallinen arvo on kymppitonnin luokkaa. Mutta se kulkee tänään yhä yhtä hienosti ja mukavasti kuin sama auto 75.000 euron hintaisena uutena. Tällä logiikalla peruin aiemmin suunnittelemani idean vaihtaa tällä vaimolleni uudempi ja sen jälkeen vaihtaa hänen S80:llaan jotain millä minun pääni kestää ajaa talvella. Mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä, koska en minä oman autoni hinnalla olisi mistään löytänyt yhtä mieluista autoa tilalle.
Miehen rooliin kuuluu harmittavasti olla perheen pää (tasa-arvo tuottaa ongelmia), ja siihen vastuuseen liittyy usein ilonpilaajan maine. Vanha sanonta on "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Se ei tarkoita sitä että pahoinpitely olisi ollut hyvä juttu, vaan sitä että jos sallii kaiken on se karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.
Vai niin. Millä vuosituhannella elät?
Nämä ovat sellaisia asioita että niiden oppiminen eli huomaaminen vie aikaa. Tiedän että on tohvelisankareita (sanovat aina sen viimeisen sanan joka on "kyllä rakkaani") ja feministimiehiäkin on (naisten etu on aina oltava ennen muusukupuolisen etua).
Miehen rooli ei kuitenkaan ole maata sohvalla passattavana, asia on paljon monimutkaisempi. Yrityksissä on johtaja joka näyttää selkeän linjan, ja jollei ole, niin riitaa tai tappiota siitä vain seuraa, ei menestystä. Toisaalta, jos käy niin että naisella on perheessä tai yrityksessä paremmat edellytykset johtamiseen (kasvatus, koulutus, henkilökohtaiset ominaisuudet), niin ei silloinkaan pelkkä sukupuoli tarkoita mitään.
@HybridRules kirjoitti:
100.000km on joku psykologinen raja, jota ennen olisi hyvä vaihtaa auto, jotta vaihtohyvitys olisi parempi kuin rajan toisella puolella.
Paljonko lasket "säästäneesi" rahaa vaihtamalla sadan tonnin auton sen halvennuttua 50.000 euroon neljässä vuodessa sen sijaan että vaihtaisit saman sadan tonnin auton sen halvennuttua 25.000 euroon kahdeksassa vuodessa?
Välirahaa tarvitaan kerralla vähemmän mutta yli ajan enemmän.
Olihan minulla nuorena sellaisiakin autoja, joista en varsinaisesti pitänyt, mutta jotka olivat rahapoliittisesti parhaita vaihtoehtoja siihen kohtaan.
Ajaisin mielelläni ensimmäistä autoani Ford 23m XL coupea tai toista autoani, joka oli Peugeot 504 GL, jos saisin sellaisen käsiini ehjänä. Etenkin Fordin V6:ssa oli oma viehätyksensä. Vaatimattomin auto, jonka olen onnistunut ostamaan oli Opel Kadett, jonka hankin pakkoraossa hätärinä Pösön alkaessa hajota käsiini. Ostin mukavimman tuntemani auton tilalle yksinkertaisimman ja selkeimmin kokoon ruuvatun, jonka löysin. Myös pienessä Opelissa oli oma viehätyksensä, koska se oli omassa kategoriassaan rehellinen. En siis pidä Opelia lainkaan huonona autona, päinvastoin, se hoiti juuri sille suunnitellun roolin erehtymättömällä varmuudella. En vain ole oikeasti pikkuauton kuski, joten Kadett ei ollut minun tyyliäni.
Saa nähdä, mitä markkinoille tulee kahden vuoden kuluttua. Siihen asti ajan Model X:llä todennäköisesti. Ehkä pidempääkin, sen aika näyttää. Ainakaan uuteen MY2021 Model X:ään ei ole hinkua vaihtaa, koska minun mielestäni uudessa X:ssä on minulle muutama miinusjuttu eikä minun kannalta mitään plussaa.
Vaimoni uudempi malli tekee minun autoni kaikin tavoin vanhanaikaiseksi. Mukavuudessa se ei silti häviä yhtään, koska vanha korimalli saa äänieristyksessään sedanina hieman tasoitusta farkkua vastaan.
Mersuun liittyy täysin ajamisen kannalta epäolennainen ja merkityksetön asia, joka viehättää aiemmin Volvolla ajanutta Tiinaa, joka on tottunut ostamaan sellaisen laukun tai auton kuin haluaa kunhan se vain on mieleinen. Mersuissa ei nykyään ole enää mitään erityistä ja ne kootaan osista samoilla prosesseilla kuin muutkin. Käytetyn Mersun ostajan kannattaa silti muistaa, että ehjä ja rehellinen Mersu ei tunnu siltä kuin se olisi koottu osista. Sen pitää tuntua kuin se olisi louhittu yhdestä täyteisestä graniittilohkareesta. Jokainen särähdys ja kolahdus on virhe, jolle pitää löytyä selitys.
Olin jo hetken harmissani oman graniittilohkareeni murentumisesta, kunnes viime kesänä löytyi kaksi säröä. Taka-apurungon puslien vaihto aloitti siihen saakka tehtaan paketissa menneen alustan korjaukset ja huomasin hattuhyllyn alapinnalla kulkevien takepenkin kaatavien liipaisinten etäkäyttövaijerien kiinnikkeiden hajonneen jossain välissä. Peräkonttiin on tungettu varsin aktiivisesti suksia, polkupyöriä ja kanoottimeloja, joten vaijerien muoviklipsit on tökkäisty rikki jossain välissä. Nyt kun alusta on kunnossa ja vaijerit vedetty nippusiteillä tukevasti kiinni paikalleen, auto kulkee taas kuoppaista noppakivikatua aavemaisen hienosti. Ei narinoita eikä kolinoita, vain vyörenkaiden läpsytys kivikadulla kuuluu auton alta.
Jos nyt pitäisi lähteä saman tien pikakeikalle pääkaupunkiseudulle, en huolisi oman 260.000 km ajetun tilalle uutta samanlaista. Omani on saksalaisittain "Volle Hütte" varusteltu, uudelleen verhoiltu kuljettajan istuin on minun mitoilleni pehmennetty ja nokalla on valoa enemmän kuin missään vakioautossa. Tällä käytetyllä ajaa oikeasti mieluummin kuin uudella samanlaisella.
Ei tämä uusi ole ja aivan varmasti sen käyttöiästä on helpoimmat 10 vuotta ja mukavin varttimiljoona ajettu. Sen rahallinen arvo on kymppitonnin luokkaa. Mutta se kulkee tänään yhä yhtä hienosti ja mukavasti kuin sama auto 75.000 euron hintaisena uutena. Tällä logiikalla peruin aiemmin suunnittelemani idean vaihtaa tällä vaimolleni uudempi ja sen jälkeen vaihtaa hänen S80:llaan jotain millä minun pääni kestää ajaa talvella. Mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä, koska en minä oman autoni hinnalla olisi mistään löytänyt yhtä mieluista autoa tilalle.
En minä vaihda autoa sillä mielellä, että säästäisin jotain.
Mitä muuten ajattelet seuraanavlaisesta kuviosta:
1. Ostaa uuden auton rahoituksella, ottaa siihen suuren "viimeisen erän", joka lankeaa maksuun neljän vuoden kuluttua.
2. Neljän vuoden päästä ottaa sille suurelle "viimeiselle erälle" uuden rahoituksen neljälle vuodelle.
Toinen vaihtoehto on ostaa nyt neljä vuotta vanha käytetty ja neljän vuoden kuluttua uudelleen neljä vuotta vanha käytetty.
Tällä hetkellä rahoituksen korot ovat niin alhaalla, että auto ei ole juurikaan kalliimpi rahoituksella otettuna kuin käteisellä (tai pankista lainatulla rahalla) ostettu.
Jos ostaa uuden joutuu maksamaan ekan neljän vuoden aikana arvonalenemaa enemmän, mutta kun sitten lähtee "uudelle kierrokselle" neljän vuoden päästä, saa käytetyn auton, jonka historian tietää tarkalleen ja se on vasta neljävuotias.
Minä en ole tehnyt noin, mutta kerran funtsailin, että sekin voisi olla käypänen vaihtoehto. Rahoituksen kuukausierän nimittäin saisi kohtuullisen alas, kun viimeinen "isompi erä" olisi ihan maksimissa. Ekalle neljän vuoden jaksolle saisi tuliterän menopelin ja seuraavalle neljän vuoden jaksolle hyvin pedetyn käytetyn, jossa ei taatusti olisi mitään piilevää vikaa.
Teitä äveriäitä pörssiruhtinaita asia ei varmaan kiinnosta, kun iskette suoraan pöytään riihikuivia seteleitä, mutta meitä muita saattaisi ajatusmalli kiinnostaa. Huono puoli on tietenkin, että koko ajan pyörisi kuukausimaksut rahoituksesta, mutta niin se tekee yksityileasingissa tai työsuhdeautossakin.
Nämä ovat sellaisia asioita että niiden oppiminen eli huomaaminen vie aikaa.
Mitkä asiat? Kenen pitää oppia, mitä pitää oppia ja minkä huomaaminen vie aikaa? Ei muuten, mutta aika idioottia olisi vastata olevansa samaa tai eri mieltä, jos ei ole varma mistä sinä kirjoitat, niinku.
Tiedän että on tohvelisankareita (sanovat aina sen viimeisen sanan joka on "kyllä rakkaani") ja feministimiehiäkin on (naisten etu on aina oltava ennen muusukupuolisen etua).
Niin?
Miehen rooli ei kuitenkaan ole maata sohvalla passattavana, asia on paljon monimutkaisempi.
En minä vaihda autoa sillä mielellä, että säästäisin jotain.
Tuo on totta, jos ajatellaan, ettei sähkärissä pysymisessä ainakaan CO2-päästöissä näkyisikään yhtään säästöjä enää, kun on jo nollassa.
Mutta kun kerran olet olevinasi huolissasi, koska valtiokin on, ilmastosta ja sitä myöden tietysti myös luonnosta ylipäätään, niin eikö luontoa säästäisi enemmänkin, jos autoa ei vaihda niin usein?
Jollei Tesla siis laukea heti kolmen vuoden jälkeen ja jouda romutukseen/kierrätykseen.
@HybridRules kirjoitti:
En minä vaihda autoa sillä mielellä, että säästäisin jotain.
Aivan. Harva vaihto oikeasti säästää rahaa. Juuri siksi se välirahan kasvu 100.000 km jälkeen on vain mielikuvana ikävä, vaikka rahaa oikeasti kuluukin vähemmän kuin usein vaihtaen.
Jos tuon välirahan rahastoi tasaisesti matkan varrella, 8 vuoden ajalla on jo kohtuullista laskea varovaista pääoman tuottoakin. Kun seuraavaa vaihtoa varten jo säästetty pääoma tienaa itsekin vähän lisää, se keventää vuosittaisten säästön tarvetta. Tässä on tosin sellainen loukku, että jos tavoite oli vaihtaa keväällä 2020, niin sehän ei sitten onnistunut, koska rahaa olikin säästössä vähemmän kuin oli ajateltu. Pörssiin ei voi laittaa kuin kärsivällistä rahaa, jolla on aikaa odottaa.
Mitä muuten ajattelet seuraanavlaisesta kuviosta:
1. Ostaa uuden auton rahoituksella, ottaa siihen suuren "viimeisen erän", joka lankeaa maksuun neljän vuoden kuluttua.
2. Neljän vuoden päästä ottaa sille suurelle "viimeiselle erälle" uuden rahoituksen neljälle vuodelle.
Voisin kiinnostua itsekin, jos saan sopimuksen, jossa on optio lisävuosiin ensimmäisen sopimuskauden jälkeen?
Toinen vaihtoehto on ostaa nyt neljä vuotta vanha käytetty ja neljän vuoden kuluttua uudelleen neljä vuotta vanha käytetty.
Näin olen menetellyt jo pitkään. Käyttökustannuksia tulee vähän lisää mutta toisaalta pääomakulut sekä arvon alenemisen että rahoituskulun osalta saa tällä jo puolitetuksi. Tämänkin vaihtoehdon budjetoidun käyttöajan lopussa on optio lisävuosista, jos rakkine tuntuu vielä pysyvän nipussa ja pää kestää ajaa samalla vanhalla.
Jos ostaa uuden joutuu maksamaan ekan neljän vuoden aikana arvonalenemaa enemmän, mutta kun sitten lähtee "uudelle kierrokselle" neljän vuoden päästä, saa käytetyn auton, jonka historian tietää tarkalleen ja se on vasta neljävuotias.
Tätäkin on käytetty pari kertaa. Valintahan on oma, joten lisävuosia voi valintansa mukaan ottaa vaikka yhden kerrallaan. Jos lisävuosia tulee monta, sitten ei lopultakaan enää vuotta kohden ole suurta merkitystä ostiko alun perin uuden vai vähän käytetyn.
Mielenkiintoinen vaihtoehto aivan uudelle voisi olla hakea Saksasta joka vuosi jokin keskimäärin suosittu tuontiauto tehtaan kahden vuoden vaihtoautotakuulla. Auto olisi helppo myydä seuraavana kesänä kun takuuta on vielä vuosi jäljellä ja hakea itselle seuraava vuoden uudempi. Tällä tavoin ajaisi jatkuvasti sitä tuontiauton arvon alentuman kannalta edullista ensimmäistä vuotta Suomen kilvissä, joten arvon aleneman saisi hyvin pieneksi vaikka ajaa koko ajan uudehkolla takuuautolla?
Minä en ole tehnyt noin, mutta kerran funtsailin, että sekin voisi olla käypänen vaihtoehto. Rahoituksen kuukausierän nimittäin saisi kohtuullisen alas, kun viimeinen "isompi erä" olisi ihan maksimissa. Ekalle neljän vuoden jaksolle saisi tuliterän menopelin ja seuraavalle neljän vuoden jaksolle hyvin pedetyn käytetyn, jossa ei taatusti olisi mitään piilevää vikaa.
Itselle tämä sopisi hyvin, kun tietää, että auton pitää mukavuussyistä olla ehjä, siisti ja luotettava olipa se oma tai liisattu.
Teitä äveriäitä pörssiruhtinaita asia ei varmaan kiinnosta, kun iskette suoraan pöytään riihikuivia seteleitä
Viidennen perintöprinssin serkun tuttu korkeintaan
Mutta sijoitusharrastuksen vuoksi kaikki irtoraha on pörssissä, joten kaikella kulutetulla rahalla on todellinen vaihtoehtoiskustannus. Kyse ei ole vaihtoehdosta elämiselle, vaan rahastojen kuukausierien automaattisten tilisiirtojen jälkeen yli jäävän saa kuluttaa. Jos jotain sattuu jäämään, se siirretään sijoitussalkkujen vastatilille, josta ostetaan vuosittain lisää osakkeita. Oma tapani ostaa käteisellä on taloudellisesti huono rahoitustapa, koska se vaatii aina rahan purkamista pois sijoituksista.
Jos ulkopuolisella rahoituksella vältetään tuottavien sijoitusten purkamista, silloin se rahoitus on sijoitusten velkavivutusta vuosien periodilla. Siitä on keskimäärin etua, kun velan mitoitus pysyy kohtuudessa ja korot alhaalla.
"Autoteollisuuden liikevaihto jää vähintään kymmeniä miljardeja jälkeen siitä, mitä se voisi olla. Se on myös tappio ilmastolle. Mitä nopeammin autokanta uudistuu, sitä nopeammin liikenteen hiilidioksidipäästöt alenevat."
Autokannan nopea uudistuminen tietenkin vähentää liikenteen päästöjä, mutta miten on kokonaispäästöjen kanssa? Taitaapa sirupula kuitenkin vain vähentää niitä.
Varmasti sähköauto olisi minulle hyvä - sähköajo on mukavaa, - paitsi sellainen on vielä liian kallis hankkia. Mutta niinhän ovat uudet autotkin yleensä olleet, varsinkin Suomessa ja se näkyy autojen keski-iässä verrattuna läntisen Euroopan maihin.
Nyt minulla on kiva tilanne kun voin ladata auton lyhyisiin ajoihin. Autokin on mieluinen, ajamisen ilosta ei tarvinnut tinkiä ollenkaan.
On hieno juttu että käytettyjä autoja valmistetaan (tuodaan niitä ulkomailta tänne "vauraaseen" maahan myyntiin), että saadaan tänne muitakin kuin vain joko ihan uusia, tai sitten kalliita ja paljon ajettuja käytettyjä "Suomi-autoja".
Miehen rooliin kuuluu harmittavasti olla perheen pää (tasa-arvo tuottaa ongelmia), ja siihen vastuuseen liittyy usein ilonpilaajan maine. Vanha sanonta on "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Se ei tarkoita sitä että pahoinpitely olisi ollut hyvä juttu, vaan sitä että jos sallii kaiken on se karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.
Minäkin olen ekologinen, mutta silti tykkään hienoista tuotteista. Ja se on mielenkiintoinen puheenaihe. Esimerkiksi Thaimaan ja Espanjan matkat ovat lentomatkoja, mutta Espanjassa voi samoilla päästöillä käydä 3 kertaa.
@HybriRules:
Kaikki maailman tiinat eivät osta tuotteitansa samaan aikaan, joten ne eivät "lopu" myöskään samaan aikaan. Se tarkoittaa sitä, että koko ajan joku tiinoista pääsee ostamaan uuden tuotteen, vai mitä?
Ei muuten puututtu! Todettiin vain, että se on silti ekologisempaa kuin ostella uusia vain siksi että joku niitä tuottaa. Sen takiahan mm. lastenvaatekierrätys on niin suosittua - toki myös siksi, että ökymerkkituotteitakin saa murto-osahintaan uuteen verrattuna ja usein se tarkoittaa edelleen sitä, että vaate myös kestää seuraavillekin tenaville.
Ei täällä ainakaan ole mitään ulkoista painostusta esiintynyt, kirjoitat aivan höpöjäsi vaikka sinulle rautalankaa väännetään.
Siirsitkö juuri maalitolppia, vai alatko ymmärtää mistä on kyse?
Se on mahdollista, mutta laukku on ehjä ja jos hän ajattelisi ekologisesti, niin hän veisi laukun kirppikselle. Silloin joku saisi laukun jossa on jotakin hänen mielestään parempaa uutta edullisempaan hintaan. Ja jos molemmat ajattelavat ekologisesti kerran, nin mitä ihmettä sinä urputat asiasta edelleen?
Ja sitten tiinan laukuista näihin sähköautoihin
@HybridRules
Tavoite on varmastikin oikea päästöjen kannalta. Mutta ei sitä sähkistä pidä hankkia jos sitä ei voi, eikä talouden kannalta kannata hankkia. Mutta se on tilanne vuonna 2021 ja 5-10 vuoden päästä tilanne on eri. Tuo on sinulle vaikea asia ymmärtää, ymmärretään. Mutta voisit kehittää sitä mielessäsi kuitenkin, vai mitä?
Naiivia jeesustelua sellaiselta, jolle hankintaporkkanat on yhdentekeviä ja keppiä ei ole tiedossa.
Olkoot vaikka "garrikoidusti" (oikeinkirjotustasi karrikoiden). Minä en tunnista ketään, joka tuollaista logiikkaa täällä esittäisi. Miksi sinä vääntelet sellaisia?
En tunnista myöskään yhtään kirjottajaa, joka tuollaistakaan esittäisi. Ja kehityshän on edistynyt ja edistyy aivan koko ajan, jollet ole huomannut. Kuluttajalle se on tarkoittanut sitä, että sähköistettyjä autoja on aivan eri tavalla kuin niitä oli 20 vuotta sitten. Lisäksi ne ovat tulleet edullisemmiksikin, eivätkä ole niin harvojen valittavia tuotteita kuin nyt, vaikka ovatkin harvojen hankittavissa. En minä asiaa muuten osaa kuvailla, entä sinä?
Ei myöskään naiivin simppelisti. Olisiko joku siirtymävaiheen välimalliajattelu sitten oikeampi malli? Me nimittäin elämme sellaista vaihetta.
No mitä sinä itse edustat noista?
....vaan joutuu miettimään pääsekö ylipäätään perille autollaan ja varmuudeksi tiputtamaan nopeuttaan että varaus riittää, kun ei ole latausasemia mailla eikä halmeilla. Ja vaikka olisikin, niin työmatkan aikataulu menee pipariksi kun pitää odottaa latausta 3 varttia.
Oletko lukenut Hesarista tai muista medioista, että moni hankkisi sähkärin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Mikä ajatus tuosta tulee mieleen?
Norjalaiset taputtavat karvaisia käsiään ja naureskelevat partaansa, vai miten se menikään?
Pystytkö vieläkään tekemään, tai edes hahmottamaan tuosta maailmanlaajuista arviota niin, että voisit päätellä, milloin myös muut kuin väestöllisesti lilliputtimaat, kuten Suomi, olisivat kelkassa mukana? Milloin Intiassa voidaan tuo loppuisi vaikkapa?
No nyt olet pikkuriikkisen miettimässä isoa kuvaa, voisiko se olla mahdollista? Tuohan mallihan ei tietenkään valtiotasolla koske Suomea, vai mitä? Tai Norjaa, mutta koskeeko se Intiaakaan?
Ladattava hybridi voi olla ainoa järkevä mahdollisuus jossakin päin Suomea tällä hetkellä, jos haluaa vähänkin olla mukana päästöttömyyttä edistämässä. Siksi että sitä polttista tarvitaan, että saa hommansa hoidettua, koska latausinfra ei ole kunnossa. Se ei auta, vaikka olisi mitä mielitekoja sitten kun vaihto tulee ajankohtaiseksi. Muistaakseni myös tuosta on kirjoitettu lehdistä, koska olen itsekin lukenut niitä.
Se on hienoa, mutta pätee vain sinun ajoihisi. Yritä pitää mielessäsi nyt kuitenkin.
Jos autosi kerran on niin hyvä kuin mainostat, niin alatko oman elämäsi laukkutiinaksi ja vaihdat siksi että pitää vaihtaa, vai mietitkö asioita kokonaisvaltaisesti? Sellainen ei käy ilmi ainakaan siitä, miten kohkaat laput silmillä täällä "vaihda sähkäriin" -tekstiä näinnäisekologisella ajattelulla.
Ja vielä kuluttamisesta yleisesti:
@HybridRules
Oletko siis tuota mieltä? Ei lopettaminen ole mahdollista, mutta vähentäminen loppuun käyttämisellä ja kierrättämisellä on. Maailma kuolee ylituottamiseen myös. Muistitko?
Ei ole kukaan sitä esittänyt. Tuo väitteesi torppaantuu niinkin helpolla, että jossakin kohtaa ne tiinojen laukut vaan hajoaa ja sitten pitää ostaa sen toisen kerran. Saa ostaa useamminkin, mutta ekologista on laittaa ehjä kierrätykseen tarvitsijalle. Vaihtoehtoisesti huolehtia, että vanhan hajonneen tuotteen materiaalista saa hyötyä uusiin tuotteisiin, jotta maapallon luonnonvaroja säästyisi. Tuollaista ei välttämättä tule ajatelleeksi kun kohkaa "osta sähkäri koska valtio sanoo ja CO:t vähenee", se on huomattu.
Olet jostakin tuollaisen opetellut ulkoa, mutta sen sisältöä pitäisi myös pystyä ymmärtämään ja se merkityksiä osata laajentaa muihinkin kuin autoihin. Kokonaisvalteisemmalla ajattelulla se onnistuu jossakin vaiheessa.
Ei ole väliä kumman, koska laadukkaita tuotteita valmistetaan muutenkin kuin merkkituotteina onneksi. Mutta muuten ajattelusi meni mönkään.
Jos nyt sitten sitä olisi, niin minusta sellainen kuulostaa sinun norsunluutorniviisasteluasi huomattavasti paremmalta, koska siinä otetaan silmälaput pois ja näkövinkkeli ulottu omaa nenää pidemmälle.
Olisihan se aika kaksinaamaista tavallaan noin ilmaistuna. Mutta mitä se verkkokauppavertaus tässä nyt sitten tarkoittikaan?
Sen sijaan jos sinä vain ostelet surutta kamaa verkkokaupasta tai vaikka kivijalkakaupasta, niin mietitkö miten järkevää se kulutuksesi on kokonaisvaltaisesti jos olet aidosti miettivinäsi maapallon tilaa? Se tarkoittaa montaa kohtaa: onko se tuote tarpeen, on se kestävästi valmistettu, ekologisista materiaaleista yms. Olisitko saanut saman tuotteen, tai yhtä hyvän vastaavan vaikka tori.fi:stä, tai kirppikseltä, jonne olisi ajanut Teslallasi. Ja kun kerran ajoit, niin energiaa kului jollakin päästöllä sähkön synnyttämiseksi.
@Karrette kirjoitti:
Vai niin. Millä vuosituhannella elät?
Joku saattoi puuttuakin, mutta minä arvioin sitä valintaa näin:
Paljonko lasket "säästäneesi" rahaa vaihtamalla sadan tonnin auton sen halvennuttua 50.000 euroon neljässä vuodessa sen sijaan että vaihtaisit saman sadan tonnin auton sen halvennuttua 25.000 euroon kahdeksassa vuodessa?
Välirahaa tarvitaan kerralla vähemmän mutta yli ajan enemmän.
Ajaisin mielelläni ensimmäistä autoani Ford 23m XL coupea tai toista autoani, joka oli Peugeot 504 GL, jos saisin sellaisen käsiini ehjänä. Etenkin Fordin V6:ssa oli oma viehätyksensä. Vaatimattomin auto, jonka olen onnistunut ostamaan oli Opel Kadett, jonka hankin pakkoraossa hätärinä Pösön alkaessa hajota käsiini. Ostin mukavimman tuntemani auton tilalle yksinkertaisimman ja selkeimmin kokoon ruuvatun, jonka löysin. Myös pienessä Opelissa oli oma viehätyksensä, koska se oli omassa kategoriassaan rehellinen. En siis pidä Opelia lainkaan huonona autona, päinvastoin, se hoiti juuri sille suunnitellun roolin erehtymättömällä varmuudella. En vain ole oikeasti pikkuauton kuski, joten Kadett ei ollut minun tyyliäni.
Vaimoni uudempi malli tekee minun autoni kaikin tavoin vanhanaikaiseksi. Mukavuudessa se ei silti häviä yhtään, koska vanha korimalli saa äänieristyksessään sedanina hieman tasoitusta farkkua vastaan.
Mersuun liittyy täysin ajamisen kannalta epäolennainen ja merkityksetön asia, joka viehättää aiemmin Volvolla ajanutta Tiinaa, joka on tottunut ostamaan sellaisen laukun tai auton kuin haluaa kunhan se vain on mieleinen. Mersuissa ei nykyään ole enää mitään erityistä ja ne kootaan osista samoilla prosesseilla kuin muutkin. Käytetyn Mersun ostajan kannattaa silti muistaa, että ehjä ja rehellinen Mersu ei tunnu siltä kuin se olisi koottu osista. Sen pitää tuntua kuin se olisi louhittu yhdestä täyteisestä graniittilohkareesta. Jokainen särähdys ja kolahdus on virhe, jolle pitää löytyä selitys.
Olin jo hetken harmissani oman graniittilohkareeni murentumisesta, kunnes viime kesänä löytyi kaksi säröä. Taka-apurungon puslien vaihto aloitti siihen saakka tehtaan paketissa menneen alustan korjaukset ja huomasin hattuhyllyn alapinnalla kulkevien takepenkin kaatavien liipaisinten etäkäyttövaijerien kiinnikkeiden hajonneen jossain välissä. Peräkonttiin on tungettu varsin aktiivisesti suksia, polkupyöriä ja kanoottimeloja, joten vaijerien muoviklipsit on tökkäisty rikki jossain välissä. Nyt kun alusta on kunnossa ja vaijerit vedetty nippusiteillä tukevasti kiinni paikalleen, auto kulkee taas kuoppaista noppakivikatua aavemaisen hienosti. Ei narinoita eikä kolinoita, vain vyörenkaiden läpsytys kivikadulla kuuluu auton alta.
Jos nyt pitäisi lähteä saman tien pikakeikalle pääkaupunkiseudulle, en huolisi oman 260.000 km ajetun tilalle uutta samanlaista. Omani on saksalaisittain "Volle Hütte" varusteltu, uudelleen verhoiltu kuljettajan istuin on minun mitoilleni pehmennetty ja nokalla on valoa enemmän kuin missään vakioautossa. Tällä käytetyllä ajaa oikeasti mieluummin kuin uudella samanlaisella.
Ei tämä uusi ole ja aivan varmasti sen käyttöiästä on helpoimmat 10 vuotta ja mukavin varttimiljoona ajettu. Sen rahallinen arvo on kymppitonnin luokkaa. Mutta se kulkee tänään yhä yhtä hienosti ja mukavasti kuin sama auto 75.000 euron hintaisena uutena. Tällä logiikalla peruin aiemmin suunnittelemani idean vaihtaa tällä vaimolleni uudempi ja sen jälkeen vaihtaa hänen S80:llaan jotain millä minun pääni kestää ajaa talvella. Mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä, koska en minä oman autoni hinnalla olisi mistään löytänyt yhtä mieluista autoa tilalle.
Nämä ovat sellaisia asioita että niiden oppiminen eli huomaaminen vie aikaa. Tiedän että on tohvelisankareita (sanovat aina sen viimeisen sanan joka on "kyllä rakkaani") ja feministimiehiäkin on (naisten etu on aina oltava ennen muusukupuolisen etua).
Miehen rooli ei kuitenkaan ole maata sohvalla passattavana, asia on paljon monimutkaisempi. Yrityksissä on johtaja joka näyttää selkeän linjan, ja jollei ole, niin riitaa tai tappiota siitä vain seuraa, ei menestystä. Toisaalta, jos käy niin että naisella on perheessä tai yrityksessä paremmat edellytykset johtamiseen (kasvatus, koulutus, henkilökohtaiset ominaisuudet), niin ei silloinkaan pelkkä sukupuoli tarkoita mitään.
En minä vaihda autoa sillä mielellä, että säästäisin jotain.
Mitä muuten ajattelet seuraanavlaisesta kuviosta:
1. Ostaa uuden auton rahoituksella, ottaa siihen suuren "viimeisen erän", joka lankeaa maksuun neljän vuoden kuluttua.
2. Neljän vuoden päästä ottaa sille suurelle "viimeiselle erälle" uuden rahoituksen neljälle vuodelle.
Toinen vaihtoehto on ostaa nyt neljä vuotta vanha käytetty ja neljän vuoden kuluttua uudelleen neljä vuotta vanha käytetty.
Tällä hetkellä rahoituksen korot ovat niin alhaalla, että auto ei ole juurikaan kalliimpi rahoituksella otettuna kuin käteisellä (tai pankista lainatulla rahalla) ostettu.
Jos ostaa uuden joutuu maksamaan ekan neljän vuoden aikana arvonalenemaa enemmän, mutta kun sitten lähtee "uudelle kierrokselle" neljän vuoden päästä, saa käytetyn auton, jonka historian tietää tarkalleen ja se on vasta neljävuotias.
Minä en ole tehnyt noin, mutta kerran funtsailin, että sekin voisi olla käypänen vaihtoehto. Rahoituksen kuukausierän nimittäin saisi kohtuullisen alas, kun viimeinen "isompi erä" olisi ihan maksimissa. Ekalle neljän vuoden jaksolle saisi tuliterän menopelin ja seuraavalle neljän vuoden jaksolle hyvin pedetyn käytetyn, jossa ei taatusti olisi mitään piilevää vikaa.
Teitä äveriäitä pörssiruhtinaita asia ei varmaan kiinnosta, kun iskette suoraan pöytään riihikuivia seteleitä, mutta meitä muita saattaisi ajatusmalli kiinnostaa. Huono puoli on tietenkin, että koko ajan pyörisi kuukausimaksut rahoituksesta, mutta niin se tekee yksityileasingissa tai työsuhdeautossakin.
Edelleen, mitä vuosituhatta elät?
@Karrette kirjoitti:
Mitkä asiat? Kenen pitää oppia, mitä pitää oppia ja minkä huomaaminen vie aikaa? Ei muuten, mutta aika idioottia olisi vastata olevansa samaa tai eri mieltä, jos ei ole varma mistä sinä kirjoitat, niinku.
Niin?
Mikä asia ja millä tavalla?
@HybridRules kirjoitti:
Tuo on totta, jos ajatellaan, ettei sähkärissä pysymisessä ainakaan CO2-päästöissä näkyisikään yhtään säästöjä enää, kun on jo nollassa.
Mutta kun kerran olet olevinasi huolissasi, koska valtiokin on, ilmastosta ja sitä myöden tietysti myös luonnosta ylipäätään, niin eikö luontoa säästäisi enemmänkin, jos autoa ei vaihda niin usein?
Jollei Tesla siis laukea heti kolmen vuoden jälkeen ja jouda romutukseen/kierrätykseen.
Aivan. Harva vaihto oikeasti säästää rahaa. Juuri siksi se välirahan kasvu 100.000 km jälkeen on vain mielikuvana ikävä, vaikka rahaa oikeasti kuluukin vähemmän kuin usein vaihtaen.
Jos tuon välirahan rahastoi tasaisesti matkan varrella, 8 vuoden ajalla on jo kohtuullista laskea varovaista pääoman tuottoakin. Kun seuraavaa vaihtoa varten jo säästetty pääoma tienaa itsekin vähän lisää, se keventää vuosittaisten säästön tarvetta. Tässä on tosin sellainen loukku, että jos tavoite oli vaihtaa keväällä 2020, niin sehän ei sitten onnistunut, koska rahaa olikin säästössä vähemmän kuin oli ajateltu. Pörssiin ei voi laittaa kuin kärsivällistä rahaa, jolla on aikaa odottaa.
Voisin kiinnostua itsekin, jos saan sopimuksen, jossa on optio lisävuosiin ensimmäisen sopimuskauden jälkeen?
Näin olen menetellyt jo pitkään. Käyttökustannuksia tulee vähän lisää mutta toisaalta pääomakulut sekä arvon alenemisen että rahoituskulun osalta saa tällä jo puolitetuksi. Tämänkin vaihtoehdon budjetoidun käyttöajan lopussa on optio lisävuosista, jos rakkine tuntuu vielä pysyvän nipussa ja pää kestää ajaa samalla vanhalla.
Tätäkin on käytetty pari kertaa. Valintahan on oma, joten lisävuosia voi valintansa mukaan ottaa vaikka yhden kerrallaan. Jos lisävuosia tulee monta, sitten ei lopultakaan enää vuotta kohden ole suurta merkitystä ostiko alun perin uuden vai vähän käytetyn.
Mielenkiintoinen vaihtoehto aivan uudelle voisi olla hakea Saksasta joka vuosi jokin keskimäärin suosittu tuontiauto tehtaan kahden vuoden vaihtoautotakuulla. Auto olisi helppo myydä seuraavana kesänä kun takuuta on vielä vuosi jäljellä ja hakea itselle seuraava vuoden uudempi. Tällä tavoin ajaisi jatkuvasti sitä tuontiauton arvon alentuman kannalta edullista ensimmäistä vuotta Suomen kilvissä, joten arvon aleneman saisi hyvin pieneksi vaikka ajaa koko ajan uudehkolla takuuautolla?
Itselle tämä sopisi hyvin, kun tietää, että auton pitää mukavuussyistä olla ehjä, siisti ja luotettava olipa se oma tai liisattu.
Viidennen perintöprinssin serkun tuttu korkeintaan
Mutta sijoitusharrastuksen vuoksi kaikki irtoraha on pörssissä, joten kaikella kulutetulla rahalla on todellinen vaihtoehtoiskustannus. Kyse ei ole vaihtoehdosta elämiselle, vaan rahastojen kuukausierien automaattisten tilisiirtojen jälkeen yli jäävän saa kuluttaa. Jos jotain sattuu jäämään, se siirretään sijoitussalkkujen vastatilille, josta ostetaan vuosittain lisää osakkeita. Oma tapani ostaa käteisellä on taloudellisesti huono rahoitustapa, koska se vaatii aina rahan purkamista pois sijoituksista.
Jos ulkopuolisella rahoituksella vältetään tuottavien sijoitusten purkamista, silloin se rahoitus on sijoitusten velkavivutusta vuosien periodilla. Siitä on keskimäärin etua, kun velan mitoitus pysyy kohtuudessa ja korot alhaalla.
REIJO RUOKANEN sirupulasta:
"Autoteollisuuden liikevaihto jää vähintään kymmeniä miljardeja jälkeen siitä, mitä se voisi olla. Se on myös tappio ilmastolle. Mitä nopeammin autokanta uudistuu, sitä nopeammin liikenteen hiilidioksidipäästöt alenevat."
Autokannan nopea uudistuminen tietenkin vähentää liikenteen päästöjä, mutta miten on kokonaispäästöjen kanssa? Taitaapa sirupula kuitenkin vain vähentää niitä.