Ohituskaista on turvallista ohittamista varten vai onko sittenkään ?
Paljon tulee ajeltua Suomenmaata teillä, jossa on tehty ohituskaistoja hitaamman ajoneuvon ohittamista varten. Tämän pitäisi olla turvallista, mutta onko sittenkään ? Tässä erilaisia tapauksia matkan varrelta - varmaan monille tuttua:
ennen ohituskaistaa ajetaan 80-90 km/h jonossa 100 km/h-alueella, mutta ohituskaistalla vauhti yllättäen jonon kärjessä kiihtyy 110 km/h ja 'turvallinen' ohittaminen tapahtuu, jos tapahtuu 120-130 km/h ylinopeudella. Ohituskaistan jälkeen jonon kärjessä jatketaan taas 80-90 km/h
jonon kärjessä ajaa hitaampi ajoneuvo esim. rekka, jonka ohi kaikkien on päästävä ohituskaistalla, missä kiireisimmät ja mielestään tehokkaimmat menevät tietysti ensin. Ohituskaistan loppupäässä sitten on hurja härdelli kun kaikkien loppujen on vielä viime metreillä päästävä rekan ohi - viimeiset menevät tiehen maalatun alueen yli pölypilveä nostaen ja rekan eteen nopeasti jarruttaen, jotta ei ajeta ylinopeutta ohituskaistan jälkeiseen kameravalvontaan
ohituskaistalla ohitettava nostaa ajonopeutta jostain syystä juuri ohitushetkellä ja tekee ohituksesta ohittajalle turhaan haastavan ja aiheuttaa tarpeettoman ylinopeuden
Tällaisista tällä kertaa mieleni suuresti pahoitin Heh...
Minä pyrin ajamaan tasaista nopeutta, koska usein voi katsettaan nostamalla todeta että kiirehtimällä saavuttaa vain sen vähän matkan päässä olevan seuraavan jonoa keräävän ajoneuvon. Voi olla että matkanteko olisi virikkellisempää ohituspaikkoja odotellessa, en vaan itse viitsi enää sellaista ajotapaa.
Ja ohituskaistojen ryntäilyä on kieltämättä ihan mielenkiintoista seurata, kun niin moni yrittää ohittaa samalla kertaa, vähän kuin autourheilussa. Osa pyrkii ohi ilman isompia ylinopeuksia, osa tavallaan työntää edelläajavia, ja osa on sitten niitä jotka ajavat niin lujaa että pääsevät kerralla koko jonon keulille / tai ajavat siten korttinsa hyllylle.
Toisaalta, tuo työntäminen josta mainitsin, se voi olla väärinkäsitys. Moni ajaa liian lähellä ilman ohitusaikeita, eli vaatii useamman vilkaisun peiliin jotta voi varmistua onko kanssa-autoilija passiivisesti vaiko aktiivisesti vaaratekijä, sellainen joka voi tehdä yllättäviä kaistanvaihtoja ja / tai nopeudenmuutoksia, vaiko vain sellainen joka ottaa turhan peräänajoriskin.
Aikoinaan väitettiin, että Lahti-Heinola olisi ollut nopeampi ruuhka-aikaan ilman ohituskaistoja...
Ohittajien kiire on kummallista. Ajelen itse rekkanopeutta, siis GPS:n mukaan reilua 8-kymppiä, silloin ei tarvitse itse ohittaa rekkoja ja periaatteessa ei ole pahemmin tiellä kuin rekat. Taakse tulee silloin autoja, jotka osaavat kyllä ajaa kiinni, mutteivät osaa/halua ohittaa. Joskus sitten kuitenkin päättävät ohittaa eli takapuskurista naapurikaistalle ja kova kiihdytys. Ja sitten paluu omalle kaistalle ja jarrutus ja eteenpäin mittarisatasta eli 92 km/h.
Nopeushan kuuluu sovittaa tien laatuun. Silloin periaatteessa kaksikaistaisella osuudella pitäisi ajaa hitaammin kuin ohituskaistan kohdalla eli ohituskaistaosuudella voisi nostaa nopeutta sallittuun maksimiin. Ajatteleekohan joku noin oikeasti?
Toivottavasti ei, koska nopeus pitää sovittaa tilanteeseen, josta tien laatu muodostaa vain pienen osan.
Esimerkiksi takana ohituksen merkiksi syttyvä suuntavilkku tai kaukovalovilkun välähdys on ehdoton kielto nostaa omaa nopeutta yhtään.
Virallisesti vai sinun esittämänäsi?
Ei niin, etteikö aloittajan ekan bulletin viestissä mainittu tapahtumien kulku ärsyttäisi minuakin.
Ihan virallisesti tuo löytyy laista.
Sen lisäksi, että monissa paikoissa ohituskaistan kohdalla on kovempi rajoitus, syytä joidenkin ohitettavien tapaan nostaa nopeuttaan voi etsiä ihmisen tavasta aistia nopeutta. Osa ajaa niin tunteella, ettei tällaista sinänsä luonnollista reaktiota huomaa. Se näkyy kuskin käsialassa. Kieltämättä ohituskaistat on liikenteessä ykkösluokan paikkoja seurata mitä erilaisimpia näytelmiä. Nämä nopeuttaan nostavat, joilla siis tuntuma ajamiseen on kateissa, eivät edes ole parhaita. Oscarit jaetaan ihan muille.
Kyllä tien laatu on ykkösasia ja samoin tärkein tekijä nopeudessa. Useimmilla tuntuu olevan tapana se, että ajetaan aina niin lujaa kuin tien laatu mahdollistaa.
Ei kannata paljoa luottaa vilkun tai edes kaukovalojen voimaan. Välillä autoilijat eivät huomaa edes hälytysajoneuvoa, jolla on vielä sireenit huutamassa. Radio on täysillä ja peileihin katsotaan ehkä kääntyessä, ei aina silloinkaan.
Sivujuttuna täytyy ihmetellä nykyisten ambulanssien kaukovalovilkkua. Joskus keksittiin, että halogeenikaukovalojen vilkutus näkyy hyvin ja laitettiin lisäpitkät vilkkumaan vuorotellen. Toimivat hienosti ja eivät antaneet väärää viestiä. Nykyisin sitten käytetäänkin kytkentää, jolla kaikki keulan pitkät vilkkuvat yhtä aikaa. Hieman hämmentävää, pari ekaa väläystä sekoittuu normaaliin kaukovalovilkkuun, ja ne häikäisevät kunnolla.
Samaa epävarmuutta näkee myös tavallisella kaksikaistaisella vähänkin mutkaisemmalla seututiellä (3-numeroinen tunniste). Mutkat ajetaan ylivarovaisesti - jopa ylämäkeen jarrutellen - ja ohittamisen mahdollistavan suoran auetessa kiihdytetään siihen suurimpaan sallittuun, ehkä jopa hivenen yli. Onneksi kyse ei kuitenkaan yleensä ole kovin pitkäkestoisesta tapahtumasta, joten siihen voi ilman hermojen menettämistä sopeutua.
Voiko tässä olla kyse siitä että vaatimusta Tilannenopeudesta sovelletaan käytäntöön? Eli ei ajeta kovempaa kuin mitä on näkyvyyttä, tai kovempaa kuin mikä on mukavaa että pysyy omalla kaistallaan?
Esimerkkitieni on usein ajamani tienpätkä, joka aikoinaan oli enimmäkseen 80:n rajoituksella, mutta jo vuosia sitten rajoitus laskettiin 60:een. Tien ominaisuudet mahdollistavat siis helposti yli 50:n nopeudet; myös mutkissa.