Kiitokset arvioista! Vastaa hyvin omaakin ensivaikutelmaa. Ei mitään äärimmäisyyksiä, vaan tilavan ja käytännöllisen tuntuinen tavallinen auto. Ehdin jo ajaa talvikelissä ja ihastuin VAG:n sähköautojen nelivetoon, joka sopii ainakin minun käsialaani hyvin helposti. Skoda tuntuu tutulta ja helposti opittavalta ensimetreistä alkaen myös lumella.
Arviosi vahvistaa käsitystäni että valinta voi jäädä lähes kakkosauton hinnalla saatavan takavetoisen Skodan 60 kWh akulla ja jonkin mukavamman välillä. Jos järki voittaa, Enyaqin tilat riittävät minun käyttööni. Jos ei, sitten joudun laittamaan lisää rahaa pöytään saadakseni jotain mitä en välttämättä tarvitse, mutta jonka haluan.
Saksassa Enyaqin arvostus näyttää niin hyvältä, että isoakkuinen neliveto-Enyaq on häviämässä kisan, koska sellaisen hinnalla saa jo taikamattona röykkyjen ylitse leijuvan suorituskykyisen ja hiljaisen Mersunkin. On aikoihin eletty, kun joutuu miettimään ostaisiko hinnasta piittaamatta Skodan vai säästäisikö ja tyytyisi Mersuun.
Kai tuollainen on hieno auto, mutta todellinen toimintamatka siinäkin herättää ihmetyksen. Jos auto oikeasti kuluttaa 20-30 kWh:ta satasella luvatun 15 sijaan, 60 kWh:n akulla ei kannata pimeälle maantielle lähteä. Vähän sivummalla ei pääse kaupungista toiseen, vaikka Oulu-Kuusamo-väli saisi olla varma talvellakin. Etelä-Suomessa ei varmaan ongelmia tule paljoakaan, suurimpien kaupunkien väli menee.
@Late1969 kirjoitti:
Kai tuollainen on hieno auto, mutta todellinen toimintamatka siinäkin herättää ihmetyksen. Jos auto oikeasti kuluttaa 20-30 kWh:ta satasella luvatun 15 sijaan, 60 kWh:n akulla ei kannata pimeälle maantielle lähteä. Vähän sivummalla ei pääse kaupungista toiseen, vaikka Oulu-Kuusamo-väli saisi olla varma talvellakin. Etelä-Suomessa ei varmaan ongelmia tule paljoakaan, suurimpien kaupunkien väli menee.
Niin, kyllä se ilman muuta kannattaa huomioida.
Mainitsemani 30kWh oli toki 120km/h vauhdilla, jo maantievauhtiin pudottaminen laskee myös kulutusta. Se "normaali" 20kWh on toki vain minun normaalini, jossa yleisimmin toistuva matka on töihin, eli suunnilleen 5km kaupunkia ja 5km satasen moottoritietä. Talvi tuo tietenkin vielä oman kulutuslisänsä, nyt oli pari astetta plussaa.
@Late1969 kirjoitti:
Kai tuollainen on hieno auto, mutta todellinen toimintamatka siinäkin herättää ihmetyksen. Jos auto oikeasti kuluttaa 20-30 kWh:ta satasella luvatun 15 sijaan, 60 kWh:n akulla ei kannata pimeälle maantielle lähteä. Vähän sivummalla ei pääse kaupungista toiseen, vaikka Oulu-Kuusamo-väli saisi olla varma talvellakin. Etelä-Suomessa ei varmaan ongelmia tule paljoakaan, suurimpien kaupunkien väli menee.
Kiitos varoituksesta. Tämä on huomionarvoinen asia perheen ainoaa autoa ostavalle.
Minä voin kääntää tuon epäkäytännöllisyyden hintaedukseni ostamalla hyvin vähän ajetun käytetyn pieniakkuisen halvalla nyt kun ensimmäistä sähköautoaan ostaneet ovat huomanneet niiden rajat. Polttiksissa tavallisesti halvin malli määrää käytettyjen hinnan eikä pari vuotta käytettynä varusteista tai voimalinjasta tarvitse maksaa juuri lainkaan lisähintaa. Enyaqin tapaisessa tilavassa autossa käytettyjenkin hintaskaala leviää akun koon perusteella poikkeuksellisen laajalle skaalalle. Koska Rouvan 1600 km diesel jää perheeseen, saisin takavetoisessa Enyaqissa rangesta tinkien ison auton tilat myös kakkosautoon.
Oulu - Ruka väli pakkasella varmaan vaatisi 60 kWh akulla latauksen välillä, mutta meidän mökkireissulla hypätään pois vt. 20:lta jo Syötteen risteyksestä, joten jopa 35 kWh kulutuksella 60 kWh akku riittäisi perille melko talvisessakin säässä 150 km mökkimatkalle pihasta pihaan. 50 kWh versio menee jo liian pieneksi eikä muutenkaan kiinnosta aurinkopanelitalossa asuvaa 1-vaihelatauksensa vuoksi.
Suunnilleen vastaavaa matkaa ajavalla mökkinaapurilla aiemmin ollut Nissan Leaf oli kuulemma liian jännittävä auto, kun 100% ladattu auto tuli pari kertaa talvella mökille viimeiset kilometrit nollat taulussa.
Toinen vaihtoehtoni Mersu EQC on ristiriitainen laite. Sähköautona se on monin tavoin prototyyppi, mutta autona sen mukavuus voittaa E-sarjalaisenkin sen omalla alueellaan. Hiljainen ja pehmeästi kulkeva taikamattokyyti yhdistettynä samaan koriin rakennetun AMG 43:n kiihtyvyyteen antaa mielikuvan vaivattoman kepeästä etenemisestä vaikka EQC onkin keskikokoiseksi katumaasturiksi tonnikeiju. Ilmajousitettu raskaansarjan äänieristystä mukanaan raahaava 408 hv / 760 Nm on koukuttava yhdistelmä. Mihinkään tuota ei tarvitse, mutta menossa on ison moottoripyörän tunnelmaa. Pyysipä kuljettaja työntövoimaa kuinka paljon tahansa, kaikki tehopyynnöt täytetään välittömästi ja aina jää reserviäkin. Sen nojalla voisi ehkä hyväksyä moottoripyörämäisen kantamankin?
Valinta määräytynee sillä perusteella ostanko sen mitä tarvitsen vai sen mitä haluan?
Kurkkasin äsken "pitkän aikavälin" eli kirjoitushetkellä vajaan 1600km kulutuksen. Näytti olleen 20,5 kWh, ja tässä on mukana ne moottoritieajelutkin, lähinnä siis lyhyt pätkä motaria joka päivä, ja yksi reissu Turkuun.
Sitä en tiedä miten mittari huomioi lämmityksen ennen lähtöä, jonkun verran sekin on jo ollut käytössä.
Toistaiseksi on menty siirtoineen alle 10 sentin hintaisella yösähköllä, joten toteutuma on 2€ / 100km. Kohta vaihtuu sähkösopimus välimallin soppariin, ja hinta selviää vasta jälkeenpäin.
Ellei halpuus ole tärkein kriteeri, ottaisin Enyaqin isompiakkuisena. Antaa matkalle pelivaraa. Matriisiledit pesureilla ehdottomasti. Nelikossa olisi sitten parisataa kiloa enemmän vetopainoakin. Johonkin ketjuun laitoin oman tarjouspyyntöni varustetason. Hankinta kuitenkin kaatui hovissa; simply never.
Sehän tässä mielenkiintoista onkin, että "sama" auto osallistuu valintaan sekä halpisvaihtoehtona että täysihintaisena.
Vetopainoksi minulle riittää pyörätelineen verran, mutta en tarvitse vetopainoa perusteeksi pitääkseni Enyaqin nelivetoa helpompana ajaa kuin sähköistä tai akselivetoista 4Maticia.
Harrastemääräraha oli jo hyväksytty mutta sitten Rouva lainasi koko potin yhden asunnon remonttiin. Minä ajan nokikekalla kunnes se luukku saadaan myydyksi ja saan edes auton kokousen osan rahoista takaisin. Asuntomarkkinoita kuulostellen saattaa olla tarjolla lisävuosi Eemelille?
Polestarin rahoitusehtoja tarkastellessani löysin tosin viimeinkin kiinnostavan yksityisellekin toimivan rahoitustavan, jota ilmeisesti HybridRules käyttää? Eli vaihtari käsirahana, pieni kk-erä ja isompi viimeinen erä, jonka voi maksaa vaihtoautolla. Käytännössä siis rahoitettava summa pysyy kohtuudessa kun rahoitusta otetaan vain sille ajalle jonka aikoo autolla ajaa eikä heti uutena koko auton hinnalle. Toimii, niin kauan kuin käytetyn jäännösarvo osataan arvioida oikein vuosien päähän tulevaisuuteen.
En ole tutustunut juuri tuohon tarjoukseen, mutta eikö näissä aika usein ole mukana takaisinostosopimus, eli jäännösarvoriski on muualla kuin asiakkaalla?
@M880 kirjoitti:
En ole tutustunut juuri tuohon tarjoukseen, mutta eikö näissä aika usein ole mukana takaisinostosopimus, eli jäännösarvoriski on muualla kuin asiakkaalla?
Riippuu mitä jäännösarvoariskiä ajattelee. Rahoitus on riskitön siihen nähden, että ei joudu maksamaan enempää kuin on alun perin sopinut. Toisaalta, kun vaihtaa uuteen, kiinnostaa enemmän markkinahinta. Jos se on suurempi kuin jäännösarvo, on tullut ikään kuin säästäneeksi seuraavaa autoa varten, kun vaihtaa auton jo ennen kuin se on tullut maksetuksi loppuun. Siksi "viimeinen erä" kannattaa ottaa riittävän pieneksi, ettei tarvitse vanhasta autosta maksaa vaihtotilanteesta lisää jäännösarvon päälle. Viimeinen erä ei muutenkaan ole mikään mörkö, koska sille saa uuden rahoituksen, jos ei vaihdakaan autoa. Ja vielä sekin näkökulma, että auton voi vaihtaa jo ennen kuin alkuperäinen sopimus päättyy, siitä ei seuraa mitään "sakkoa" niin kuin leasingin katkaisemisessa.
Tavallaan on koko ajan tietty velkapääomapotti joka kulkee arjessa mukana, jos vaihtaa autoa. Vähän sama tilanne kuin työsuhdeautossa, että kuukausittaisesta auton pääomakulusta ei pääse eroon vaan se kulkee mukana niin kauan kuin autoa vaihtaa ketjussa esim. 3v välein kuten työsuhdeautoa tai muuta leasingautoa tyypillisesti vaihdetaan.
Minulla oli kauan sitten liisattuja työsuhdeautoja muutama peräkkäin. Sitten ajattelin, että uudessa autossa ei ole sellaista teknistä riskiä, jonka takia haluaisin liisingyhtiön kantavan teoreettisen murheen yllättävistä korjauskuluista (uudessa autossahan on takuu). Totesin, että koska pätäkkä ei riitä käteisostaa autoa, jollaisen haluan, niin teen seuraavaksi parhaan ratkaisun ja otan uuden auton ilman vuokrasysteemejä, mutta rahoitettuna. Enkä ole kertaakaan katunut. On ihan omassa hallinnassa milloin ja mihin auton vaihtaa. Kalliiksihan tämä tulee, mutta ei työsuhdeautokaan halpa ole. Tietenkin aina joskus tulee mieleen, että olisi kiva, kun ei joka kuukausi tarvitsisi maksaa autosta, mutta samalla tavalla työsuhdeautokin maksaa jotain joka kuukausi. Käteisellä käytetty auto on järkiratkaisu, mutta jos jossain tulee tehtyä ratkaisu ilman 100% järkisyitä, niin auton valinta on sellainen.
Äsken oli lehdessä uutinen anjalankoskelaisesta maanviljelijästä, joka kuoli ja jätti kunnalle perinnöksi muistaakseni 2.9 miljoonaa. Oli ollut osakesäästäjä nuoresta lähtien. Tunnettiin kuulemma vaatimattomista elämäntavoistaan ja säästäväisyydestään. Good for Anjalankosken kunta. Tuli vaan mieleen.....
@HybridRules kirjoitti:
Tavallaan on koko ajan tietty velkapääomapotti joka kulkee arjessa mukana, jos vaihtaa autoa.
Kun vaihtarilla alennetaan jäljellä olevaa rahoitusosuutta että auton arvo on lähtiessä jäljellä olevaa lainaa suurempi, ei käyttöajalla tarvitse rahoittaa kuin se osuus arvon alentumasta jonka käyttää itse.
Tällä saa aikaan melko edullisia diilejä. Ostin nykyisen autoni melko optimaalisesti vuosi faceliftin markkinoille tulon jälkeen, ilman vaihtaria käteisellä hinnalla jolla ei tarvinnut lähteä itse hakemaan Saksasta samanlaista. Nyt 200.000 km ja 9.5 vuotta myöhemmin olen maksanut autoilustani keskimäärin 550 € kuukaudessa. Autoni menee nyt jo halvempia vuosiaan arvon alenemisen hidastuttua jo vuosia sitten, mutta keskiarvo on silti hurja ottaen huomioon että uuden takavetoisen Polestarin saisi alle 200 € / kk ja sitten olisi 4 vuotta aikaa pohtia mihin vaihtaa seuraavaksi.
Vihjaisit tästä jo aiemmin, mutta vaihto ei ollut vielä silloin ajankohtainen.
Äsken oli lehdessä uutinen anjalankoskelaisesta maanviljelijästä, joka kuoli ja jätti kunnalle perinnöksi muistaakseni 2.9 miljoonaa. Oli ollut osakesäästäjä nuoresta lähtien. Tunnettiin kuulemma vaatimattomista elämäntavoistaan ja säästäväisyydestään. Good for Anjalankosken kunta. Tuli vaan mieleen.....
Tätä voi tehdä niin monella tavalla. Yksi tapa on kasvattaa pottia päätyyn saakka. Toinen on ajatella säästöjä osinkoa maksavana tulonlähteenä. Muitakin on.
Ei se ole kuin tulolähde muiden joukossa. Tulonsa saa käyttää kuten tahtoo.
@HybridRules kirjoitti:
Tavallaan on koko ajan tietty velkapääomapotti joka kulkee arjessa mukana, jos vaihtaa autoa.
Kun vaihtarilla alennetaan jäljellä olevaa rahoitusosuutta että auton arvo on lähtiessä jäljellä olevaa lainaa suurempi, ei käyttöajalla tarvitse rahoittaa kuin se osuus arvon alentumasta jonka käyttää itse.
Tällä saa aikaan melko edullisia diilejä. Ostin nykyisen autoni melko optimaalisesti vuosi faceliftin markkinoille tulon jälkeen, ilman vaihtaria käteisellä hinnalla jolla ei tarvinnut lähteä itse hakemaan Saksasta samanlaista. Nyt 200.000 km ja 9.5 vuotta myöhemmin olen maksanut autoilustani keskimäärin 550 € kuukaudessa. Autoni menee nyt jo halvempia vuosiaan arvon alenemisen hidastuttua jo vuosia sitten, mutta keskiarvo on silti hurja ottaen huomioon että uuden takavetoisen Polestarin saisi alle 200 € / kk ja sitten olisi 4 vuotta aikaa pohtia mihin vaihtaa seuraavaksi.
Vihjaisit tästä jo aiemmin, mutta vaihto ei ollut vielä silloin ajankohtainen.
Äsken oli lehdessä uutinen anjalankoskelaisesta maanviljelijästä, joka kuoli ja jätti kunnalle perinnöksi muistaakseni 2.9 miljoonaa. Oli ollut osakesäästäjä nuoresta lähtien. Tunnettiin kuulemma vaatimattomista elämäntavoistaan ja säästäväisyydestään. Good for Anjalankosken kunta. Tuli vaan mieleen.....
Tätä voi tehdä niin monella tavalla. Yksi tapa on kasvattaa pottia päätyyn saakka. Toinen on ajatella säästöjä osinkoa maksavana tulonlähteenä. Muitakin on.
Ei se ole kuin tulolähde muiden joukossa. Tulonsa saa käyttää kuten tahtoo.
Jos omistaa 2,9miljoonaa nuorena ja sen sijoittaa, niin voi olla tyytyväinen tulonlähteeseensä. Jos sen 2.9miljoonaa on kerryttänyt säästämällä (kyseinen henkilö oli jäänyt eläkkeelle teollisuuslaitoksen trukkikuskin pestistä), niin pääoma ei ehkä ole kertynyt ihan vuodessa parissa. On saattanut vierähtää kosolti tarkan markan aikaa ennen kuin säästöistä on tullut tulonlähde.
Se on hyvä, ettei ihminen tiedä kovin paljon etukäteen lähtönsä päivää. Ehkä voisi kuitenkin yrittää arvioida ja höllätä kaasua sekä koppasta muutama sata tonttua moisesta pääomasta vaikka etelän matkoihin ja tietysti mukavaan autoon viimeistään myöhäiskeski-iässä. Tällä lehtiuutisen henkilöllä oli kyllä ollut vastoinkäymisiä, kun sekä vaimo että poika olivat kuolleet jo paljon ennen häntä. Ehkä säästöjen tarkoituskin on siinä kadonnut.
@HybridRules kirjoitti:
Tavallaan on koko ajan tietty velkapääomapotti joka kulkee arjessa mukana, jos vaihtaa autoa.
Kun vaihtarilla alennetaan jäljellä olevaa rahoitusosuutta että auton arvo on lähtiessä jäljellä olevaa lainaa suurempi, ei käyttöajalla tarvitse rahoittaa kuin se osuus arvon alentumasta jonka käyttää itse.
Tällä saa aikaan melko edullisia diilejä. Ostin nykyisen autoni melko optimaalisesti vuosi faceliftin markkinoille tulon jälkeen, ilman vaihtaria käteisellä hinnalla jolla ei tarvinnut lähteä itse hakemaan Saksasta samanlaista. Nyt 200.000 km ja 9.5 vuotta myöhemmin olen maksanut autoilustani keskimäärin 550 € kuukaudessa. Autoni menee nyt jo halvempia vuosiaan arvon alenemisen hidastuttua jo vuosia sitten, mutta keskiarvo on silti hurja ottaen huomioon että uuden takavetoisen Polestarin saisi alle 200 € / kk ja sitten olisi 4 vuotta aikaa pohtia mihin vaihtaa seuraavaksi.
Vihjaisit tästä jo aiemmin, mutta vaihto ei ollut vielä silloin ajankohtainen.
Äsken oli lehdessä uutinen anjalankoskelaisesta maanviljelijästä, joka kuoli ja jätti kunnalle perinnöksi muistaakseni 2.9 miljoonaa. Oli ollut osakesäästäjä nuoresta lähtien. Tunnettiin kuulemma vaatimattomista elämäntavoistaan ja säästäväisyydestään. Good for Anjalankosken kunta. Tuli vaan mieleen.....
Tätä voi tehdä niin monella tavalla. Yksi tapa on kasvattaa pottia päätyyn saakka. Toinen on ajatella säästöjä osinkoa maksavana tulonlähteenä. Muitakin on.
Ei se ole kuin tulolähde muiden joukossa. Tulonsa saa käyttää kuten tahtoo.
Kun otin XC90T8:n, niin rahoituksen korko oli 0.9% ja muistaakseni se sisälsi kulutkin. Jos ei sisältänyt, niin kuluthan ovat luokkaa 10,- per kuukausi eli ei mikään dramaattinen summa. Nyt tilanne on toinen vaikka mainoksia kyllä näkyy prosentin-parin koron rahoituksista.
Kyllä auto pitää ostaa käteisellä eikä velaksi...
Just joo.
Velka on hyvä vaihtoehto silloin, kun siihen on varaa.
Kun on varaa velkaan, niin ei sitä velkaa tarvii selitellä.
Toki on ne taavit, joille elämän tärkein asia on se, että rekisteröintitodistuksessa lukee omistajan kohdalla oma nimi, maksoi mitä maksoi...
Itse ostan velaksi hyvällä omallatunnolla, mutta viimeisen vuoden aikana se omatunto on alkanut laittamaan hanttiin velalla elämistä.
@M880 kirjoitti:
Millä raha-arvoilla pääsit 200€ kuukausikuluun?
Se oli pelkkä rahoituksen osuus. Siihen pitää lisätä vakuutukset, huollot, renkaat ja sähköt, mutta en pidä mahdottomana tehtävänä askarrella pihaan uusi auto samalla keskimääräisellä kk-erällä kuin nykyisen dieselin toteutuma?
Toki sen nykyisen dieselin seuraavat vuodet eivät toivottavasti ole yhtä kalliita kun arvon alennus on kärsitty jo?
@HybridRules kirjoitti:
Ehkä voisi kuitenkin yrittää arvioida ja höllätä kaasua sekä koppasta muutama sata tonttua moisesta pääomasta vaikka etelän matkoihin ja tietysti mukavaan autoon viimeistään myöhäiskeski-iässä.
Olennaistahan onkin ymmärtää, että se on omaa rahaa jonka saa käyttää haluamallaan tavalla. Lisäksi tuollainen osakesalkku maksaa noin sadan tonnin osinkoa vuodessa pääomaa syömättä. Kyllä silläkin käy joka toinen kuukausi parin viikon loman kymppitonnilla.
Itse en malttanut odottaa edes noin kauan, vaan löin salkun kuoliaaksi ostamalla jo nelikymppisenä parin vuoden sisään talon, mökin, vaimolle kaksi uutta Volvoa ja itselleni toinen toistaan isompia moottoripyöriä lainoja kyselemättä.
Jätän muut nostamaan sijoitustaan "se voittaa kellä on kuollessaan eniten" pelissä. Ei se ole kuin rahaa ja se on käyttöä varten.
Kun otin XC90T8:n, niin rahoituksen korko oli 0.9% ja muistaakseni se sisälsi kulutkin.
Onko sille jonkinlainen järkevä selitys ostaa velaksi tuollaisia autoja ?
Lainakorkoa paremmin tuottavan sijoituksen velkavivutus on aina järkevä selitys.
Vaihtoehtoiskustannusta sekään ei tietenkään poista, mutta vaihtoehtoiskustannus on muutenkin vain laskennallinen suure josta ollaan tietoisia mutta ei anneta sen häiritä elämää preesensissä.
Oma huomioni on ollut, että velkavivutus on vahvasti ikäkausikysymys. Ennen ei velkaa kovin helposti saanutkaan, takaisinmaksuajat olivat lyhyempiä ja osamaksua vierastettiin jo sen suurien kustannusten vuoksi. Ajat muuttuu. Ja korot. Ehkä reaalikorkojen nousu taas muuttaa ostokäyttäytymistä.
Moni vanhempi eläkeläinen ei osaa kuluttaa, kun on tottunut säästeliäästi elämään. Lähipiirissäni on useampi tällainen henkilö. Olen neuvonut nauttimaan elämästä ja satsaamaan itseensä vielä kun se on mahdollista. Kuuroille korville tahtovat puheeni mennä...
90-luvun lama opetti minulle paljon. Henkilöyhtiössä oli vastuussa koko omaisuudellaan. Sitkeydellä ja kovalla työllä siitä selvisi. Nykyään, vapaaherrana, kun ei ole tavoitteena kuolla miljonäärinä voi hankkia autonkin miettimättä arvonalenemaa ja käyttökustannuksia. Tai korkeintaan laskuharjoituksena.
@M880 kirjoitti:
Millä raha-arvoilla pääsit 200€ kuukausikuluun?
Se oli pelkkä rahoituksen osuus. Siihen pitää lisätä vakuutukset, huollot, renkaat ja sähköt, mutta en pidä mahdottomana tehtävänä askarrella pihaan uusi auto samalla keskimääräisellä kk-erällä kuin nykyisen dieselin toteutuma?
Toki sen nykyisen dieselin seuraavat vuodet eivät toivottavasti ole yhtä kalliita kun arvon alennus on kärsitty jo?
Toki, mutta millä lähtötiedoilla pääsit 200€ rahoituskuluun? Käsiraha, laina-aika, viimeinen erä?
Arvonalenema on asia, joka konkretisoituu autoa vaihtaessa varsinkin, kun rahoituksella ostetun auton vaihtaa kesken rahoituskauden. Minulla esimerkiksi oli edellisen auton rahoitussopimus viidelle vuodelle, mutta vaihdoin auton kolmen vuoden jälkeen.
Kun ostaa uuden (ensirekisteröitävän) auton käteisellä, maksaa auton arvonaleneman jo etukäteen. Kun ostaa rahoituksella ja auton kuukausierän valitsee sopivasti, maksaa auton arvonalenemaa alusta lähtien kuukausittain konkreettisesti rahalla. "Sopivasti" valittu kuukausierä tarkoittaa, että maksaa kuukausittain enemmän kuin arvonalenema on, mutta pitäen kuukausierän mahdollisimman matalana. Riskinä on tietysti se, että arvonalenemaa ei voi täysin varmasti tietää etukäteen.
Minä olen tehnyt rahoitussopimukset niin, että olen jättänyt viimeisen isomman erän kohtuulliseksi eli ei maksimiin, mitä rahoitusyhtiö hyväksyy, mutta sellaiseksi, että kuukausierä on minulle järkevä. Ja sitten olen maksanut viimeistä erää etukäteen pois, jos/kun on ollut mahdollista. Kun viimeistä erää maksaa etukäteen, pienentää samalla korkokulua, koska korko lasketaan aina jäljellä olevalle velkapääomalle. Viimeisen erän suuruudella voi säätää kuukausierän sopivaksi ja toisaalta saa mahdollisuuden maksaa velkaa pois enemmän, jos ylimääräistä rahaa jää olematta kuitenkaan pakotettu maksamaan enempää kuin kuukausieräksi on sovittu.
Olin alkuvuodesta sillä kannalla, että en vielä vaihda autoa tänä vuonna, mutta kun Tesla sitten pudotti hintoja ja tarjosi ilmaista latausta, niin päätin kuitenkin vaihtaa, kun sain vanhasta hyvityksen joka oli selvästi suurempi kuin jäljellä oleva velka.
Työsuhdeautoilija tai yksityisliisaaja maksaa rahoitusyhtiön puolesta arvonalenamaa sopimuskauden ajan ja kauden lopussa riski jäännösarvosta jää rahoitusyhtiölle, mutta niin jää myös mahdollinen markkinahinnan ja jäännösarvon positiivinen erotus. Lisäksi liisingauton tapauksessa täytyy etukäteen sopia, paljonko aikoo ajaa sopimuskauden aikana ja auto on konkreettisesti vuokra-auto, jonka hallinnoimisesta täytyy aina sopia rahoitusyhtiön kanssa.
Autorahoituksen käyttäminen pankkilainan sijasta on sikäli parempi vaihtoehto, että autorahoitusyhtiölle auto on vakuus ja autorahoitusyhtiö tekee liiketoimintansa autojen rahoituksella. Pankki ei ota autoa vakuudeksi eikä muutenkaan sovella ehtojaan autokaupan tarpeet edellä. Pankkilainalla velaksi ostava saa tietysti oman nimensä rekisteriotteeseen, mikä on vanhan kansan ja nuorten vanhoillisten mielestä tärkeää.
Velalla ostamalla joutuu maksamaan korkoa, mikä nostaa auton hintaa. Siihen ongelmaan on helppo keino: päätin, etten ostakaan Model X Plaidia, koska se on parikymmpiä kalliimpi kuin Model X Dual Motor Long Range, jonka ostin. Näin säästin enemmän kuin korot, joten korkokulu ei rasita minun autonhankintaa vaan päinvastoin sain vähän ylimääräistä käytettäväksi velan hoitoon,🙂
Kiitokset arvioista! Vastaa hyvin omaakin ensivaikutelmaa. Ei mitään äärimmäisyyksiä, vaan tilavan ja käytännöllisen tuntuinen tavallinen auto. Ehdin jo ajaa talvikelissä ja ihastuin VAG:n sähköautojen nelivetoon, joka sopii ainakin minun käsialaani hyvin helposti. Skoda tuntuu tutulta ja helposti opittavalta ensimetreistä alkaen myös lumella.
Arviosi vahvistaa käsitystäni että valinta voi jäädä lähes kakkosauton hinnalla saatavan takavetoisen Skodan 60 kWh akulla ja jonkin mukavamman välillä. Jos järki voittaa, Enyaqin tilat riittävät minun käyttööni. Jos ei, sitten joudun laittamaan lisää rahaa pöytään saadakseni jotain mitä en välttämättä tarvitse, mutta jonka haluan.
Saksassa Enyaqin arvostus näyttää niin hyvältä, että isoakkuinen neliveto-Enyaq on häviämässä kisan, koska sellaisen hinnalla saa jo taikamattona röykkyjen ylitse leijuvan suorituskykyisen ja hiljaisen Mersunkin. On aikoihin eletty, kun joutuu miettimään ostaisiko hinnasta piittaamatta Skodan vai säästäisikö ja tyytyisi Mersuun.
Kai tuollainen on hieno auto, mutta todellinen toimintamatka siinäkin herättää ihmetyksen. Jos auto oikeasti kuluttaa 20-30 kWh:ta satasella luvatun 15 sijaan, 60 kWh:n akulla ei kannata pimeälle maantielle lähteä. Vähän sivummalla ei pääse kaupungista toiseen, vaikka Oulu-Kuusamo-väli saisi olla varma talvellakin. Etelä-Suomessa ei varmaan ongelmia tule paljoakaan, suurimpien kaupunkien väli menee.
Niin, kyllä se ilman muuta kannattaa huomioida.
Mainitsemani 30kWh oli toki 120km/h vauhdilla, jo maantievauhtiin pudottaminen laskee myös kulutusta. Se "normaali" 20kWh on toki vain minun normaalini, jossa yleisimmin toistuva matka on töihin, eli suunnilleen 5km kaupunkia ja 5km satasen moottoritietä. Talvi tuo tietenkin vielä oman kulutuslisänsä, nyt oli pari astetta plussaa.
Kiitos varoituksesta. Tämä on huomionarvoinen asia perheen ainoaa autoa ostavalle.
Minä voin kääntää tuon epäkäytännöllisyyden hintaedukseni ostamalla hyvin vähän ajetun käytetyn pieniakkuisen halvalla nyt kun ensimmäistä sähköautoaan ostaneet ovat huomanneet niiden rajat. Polttiksissa tavallisesti halvin malli määrää käytettyjen hinnan eikä pari vuotta käytettynä varusteista tai voimalinjasta tarvitse maksaa juuri lainkaan lisähintaa. Enyaqin tapaisessa tilavassa autossa käytettyjenkin hintaskaala leviää akun koon perusteella poikkeuksellisen laajalle skaalalle. Koska Rouvan 1600 km diesel jää perheeseen, saisin takavetoisessa Enyaqissa rangesta tinkien ison auton tilat myös kakkosautoon.
Oulu - Ruka väli pakkasella varmaan vaatisi 60 kWh akulla latauksen välillä, mutta meidän mökkireissulla hypätään pois vt. 20:lta jo Syötteen risteyksestä, joten jopa 35 kWh kulutuksella 60 kWh akku riittäisi perille melko talvisessakin säässä 150 km mökkimatkalle pihasta pihaan. 50 kWh versio menee jo liian pieneksi eikä muutenkaan kiinnosta aurinkopanelitalossa asuvaa 1-vaihelatauksensa vuoksi.
Suunnilleen vastaavaa matkaa ajavalla mökkinaapurilla aiemmin ollut Nissan Leaf oli kuulemma liian jännittävä auto, kun 100% ladattu auto tuli pari kertaa talvella mökille viimeiset kilometrit nollat taulussa.
Toinen vaihtoehtoni Mersu EQC on ristiriitainen laite. Sähköautona se on monin tavoin prototyyppi, mutta autona sen mukavuus voittaa E-sarjalaisenkin sen omalla alueellaan. Hiljainen ja pehmeästi kulkeva taikamattokyyti yhdistettynä samaan koriin rakennetun AMG 43:n kiihtyvyyteen antaa mielikuvan vaivattoman kepeästä etenemisestä vaikka EQC onkin keskikokoiseksi katumaasturiksi tonnikeiju. Ilmajousitettu raskaansarjan äänieristystä mukanaan raahaava 408 hv / 760 Nm on koukuttava yhdistelmä. Mihinkään tuota ei tarvitse, mutta menossa on ison moottoripyörän tunnelmaa. Pyysipä kuljettaja työntövoimaa kuinka paljon tahansa, kaikki tehopyynnöt täytetään välittömästi ja aina jää reserviäkin. Sen nojalla voisi ehkä hyväksyä moottoripyörämäisen kantamankin?
Valinta määräytynee sillä perusteella ostanko sen mitä tarvitsen vai sen mitä haluan?
Kurkkasin äsken "pitkän aikavälin" eli kirjoitushetkellä vajaan 1600km kulutuksen. Näytti olleen 20,5 kWh, ja tässä on mukana ne moottoritieajelutkin, lähinnä siis lyhyt pätkä motaria joka päivä, ja yksi reissu Turkuun.
Sitä en tiedä miten mittari huomioi lämmityksen ennen lähtöä, jonkun verran sekin on jo ollut käytössä.
Toistaiseksi on menty siirtoineen alle 10 sentin hintaisella yösähköllä, joten toteutuma on 2€ / 100km. Kohta vaihtuu sähkösopimus välimallin soppariin, ja hinta selviää vasta jälkeenpäin.
Ellei halpuus ole tärkein kriteeri, ottaisin Enyaqin isompiakkuisena. Antaa matkalle pelivaraa. Matriisiledit pesureilla ehdottomasti. Nelikossa olisi sitten parisataa kiloa enemmän vetopainoakin. Johonkin ketjuun laitoin oman tarjouspyyntöni varustetason. Hankinta kuitenkin kaatui hovissa; simply never.
Sehän tässä mielenkiintoista onkin, että "sama" auto osallistuu valintaan sekä halpisvaihtoehtona että täysihintaisena.
Vetopainoksi minulle riittää pyörätelineen verran, mutta en tarvitse vetopainoa perusteeksi pitääkseni Enyaqin nelivetoa helpompana ajaa kuin sähköistä tai akselivetoista 4Maticia.
Harrastemääräraha oli jo hyväksytty mutta sitten Rouva lainasi koko potin yhden asunnon remonttiin. Minä ajan nokikekalla kunnes se luukku saadaan myydyksi ja saan edes auton kokousen osan rahoista takaisin. Asuntomarkkinoita kuulostellen saattaa olla tarjolla lisävuosi Eemelille?
Polestarin rahoitusehtoja tarkastellessani löysin tosin viimeinkin kiinnostavan yksityisellekin toimivan rahoitustavan, jota ilmeisesti HybridRules käyttää? Eli vaihtari käsirahana, pieni kk-erä ja isompi viimeinen erä, jonka voi maksaa vaihtoautolla. Käytännössä siis rahoitettava summa pysyy kohtuudessa kun rahoitusta otetaan vain sille ajalle jonka aikoo autolla ajaa eikä heti uutena koko auton hinnalle. Toimii, niin kauan kuin käytetyn jäännösarvo osataan arvioida oikein vuosien päähän tulevaisuuteen.
En ole tutustunut juuri tuohon tarjoukseen, mutta eikö näissä aika usein ole mukana takaisinostosopimus, eli jäännösarvoriski on muualla kuin asiakkaalla?
Riippuu mitä jäännösarvoariskiä ajattelee. Rahoitus on riskitön siihen nähden, että ei joudu maksamaan enempää kuin on alun perin sopinut. Toisaalta, kun vaihtaa uuteen, kiinnostaa enemmän markkinahinta. Jos se on suurempi kuin jäännösarvo, on tullut ikään kuin säästäneeksi seuraavaa autoa varten, kun vaihtaa auton jo ennen kuin se on tullut maksetuksi loppuun. Siksi "viimeinen erä" kannattaa ottaa riittävän pieneksi, ettei tarvitse vanhasta autosta maksaa vaihtotilanteesta lisää jäännösarvon päälle. Viimeinen erä ei muutenkaan ole mikään mörkö, koska sille saa uuden rahoituksen, jos ei vaihdakaan autoa. Ja vielä sekin näkökulma, että auton voi vaihtaa jo ennen kuin alkuperäinen sopimus päättyy, siitä ei seuraa mitään "sakkoa" niin kuin leasingin katkaisemisessa.
Tavallaan on koko ajan tietty velkapääomapotti joka kulkee arjessa mukana, jos vaihtaa autoa. Vähän sama tilanne kuin työsuhdeautossa, että kuukausittaisesta auton pääomakulusta ei pääse eroon vaan se kulkee mukana niin kauan kuin autoa vaihtaa ketjussa esim. 3v välein kuten työsuhdeautoa tai muuta leasingautoa tyypillisesti vaihdetaan.
Minulla oli kauan sitten liisattuja työsuhdeautoja muutama peräkkäin. Sitten ajattelin, että uudessa autossa ei ole sellaista teknistä riskiä, jonka takia haluaisin liisingyhtiön kantavan teoreettisen murheen yllättävistä korjauskuluista (uudessa autossahan on takuu). Totesin, että koska pätäkkä ei riitä käteisostaa autoa, jollaisen haluan, niin teen seuraavaksi parhaan ratkaisun ja otan uuden auton ilman vuokrasysteemejä, mutta rahoitettuna. Enkä ole kertaakaan katunut. On ihan omassa hallinnassa milloin ja mihin auton vaihtaa. Kalliiksihan tämä tulee, mutta ei työsuhdeautokaan halpa ole. Tietenkin aina joskus tulee mieleen, että olisi kiva, kun ei joka kuukausi tarvitsisi maksaa autosta, mutta samalla tavalla työsuhdeautokin maksaa jotain joka kuukausi. Käteisellä käytetty auto on järkiratkaisu, mutta jos jossain tulee tehtyä ratkaisu ilman 100% järkisyitä, niin auton valinta on sellainen.
Äsken oli lehdessä uutinen anjalankoskelaisesta maanviljelijästä, joka kuoli ja jätti kunnalle perinnöksi muistaakseni 2.9 miljoonaa. Oli ollut osakesäästäjä nuoresta lähtien. Tunnettiin kuulemma vaatimattomista elämäntavoistaan ja säästäväisyydestään. Good for Anjalankosken kunta. Tuli vaan mieleen.....
Kun vaihtarilla alennetaan jäljellä olevaa rahoitusosuutta että auton arvo on lähtiessä jäljellä olevaa lainaa suurempi, ei käyttöajalla tarvitse rahoittaa kuin se osuus arvon alentumasta jonka käyttää itse.
Tällä saa aikaan melko edullisia diilejä. Ostin nykyisen autoni melko optimaalisesti vuosi faceliftin markkinoille tulon jälkeen, ilman vaihtaria käteisellä hinnalla jolla ei tarvinnut lähteä itse hakemaan Saksasta samanlaista. Nyt 200.000 km ja 9.5 vuotta myöhemmin olen maksanut autoilustani keskimäärin 550 € kuukaudessa. Autoni menee nyt jo halvempia vuosiaan arvon alenemisen hidastuttua jo vuosia sitten, mutta keskiarvo on silti hurja ottaen huomioon että uuden takavetoisen Polestarin saisi alle 200 € / kk ja sitten olisi 4 vuotta aikaa pohtia mihin vaihtaa seuraavaksi.
Vihjaisit tästä jo aiemmin, mutta vaihto ei ollut vielä silloin ajankohtainen.
Tätä voi tehdä niin monella tavalla. Yksi tapa on kasvattaa pottia päätyyn saakka. Toinen on ajatella säästöjä osinkoa maksavana tulonlähteenä. Muitakin on.
Ei se ole kuin tulolähde muiden joukossa. Tulonsa saa käyttää kuten tahtoo.
Millä raha-arvoilla pääsit 200€ kuukausikuluun?
Jos omistaa 2,9miljoonaa nuorena ja sen sijoittaa, niin voi olla tyytyväinen tulonlähteeseensä. Jos sen 2.9miljoonaa on kerryttänyt säästämällä (kyseinen henkilö oli jäänyt eläkkeelle teollisuuslaitoksen trukkikuskin pestistä), niin pääoma ei ehkä ole kertynyt ihan vuodessa parissa. On saattanut vierähtää kosolti tarkan markan aikaa ennen kuin säästöistä on tullut tulonlähde.
Se on hyvä, ettei ihminen tiedä kovin paljon etukäteen lähtönsä päivää. Ehkä voisi kuitenkin yrittää arvioida ja höllätä kaasua sekä koppasta muutama sata tonttua moisesta pääomasta vaikka etelän matkoihin ja tietysti mukavaan autoon viimeistään myöhäiskeski-iässä. Tällä lehtiuutisen henkilöllä oli kyllä ollut vastoinkäymisiä, kun sekä vaimo että poika olivat kuolleet jo paljon ennen häntä. Ehkä säästöjen tarkoituskin on siinä kadonnut.
Kun otin XC90T8:n, niin rahoituksen korko oli 0.9% ja muistaakseni se sisälsi kulutkin. Jos ei sisältänyt, niin kuluthan ovat luokkaa 10,- per kuukausi eli ei mikään dramaattinen summa. Nyt tilanne on toinen vaikka mainoksia kyllä näkyy prosentin-parin koron rahoituksista.
Onko sille jonkinlainen järkevä selitys ostaa velaksi tuollaisia autoja ?
Erinomaisen järkevä selitys, jonka huomaat, jos itse teet samoin. Siis ostat auton, josta todella pidät.
Lisäys vielä: ethän sinäkään ole tainnut eläämääsi ostaa käteisellä heti alussa? On ihan normaalia jakaa rahankäyttönsä pidemmälle aikavälille.
Kyllä auto pitää ostaa käteisellä eikä velaksi...
Just joo.
Velka on hyvä vaihtoehto silloin, kun siihen on varaa.
Kun on varaa velkaan, niin ei sitä velkaa tarvii selitellä.
Toki on ne taavit, joille elämän tärkein asia on se, että rekisteröintitodistuksessa lukee omistajan kohdalla oma nimi, maksoi mitä maksoi...
Itse ostan velaksi hyvällä omallatunnolla, mutta viimeisen vuoden aikana se omatunto on alkanut laittamaan hanttiin velalla elämistä.
Ps. Vain köyhät laittaa autoon viimeiset rahat.
Olen ostanut kaikki autoni käteisellä
Onko tarkoituksesi kehaista, että kuulut rahamiehiin? Mikä on sinun perustelusi, miksi olet ostanut autosi käteisellä?
Vastasin kysymykseen
Ethän vastannut, kerroit vain ostaneesi autosi käteisellä. Mitä vastaat jatkokysymykseen, miksi olet ostanut autosi käteisellä?
Se oli pelkkä rahoituksen osuus. Siihen pitää lisätä vakuutukset, huollot, renkaat ja sähköt, mutta en pidä mahdottomana tehtävänä askarrella pihaan uusi auto samalla keskimääräisellä kk-erällä kuin nykyisen dieselin toteutuma?
Toki sen nykyisen dieselin seuraavat vuodet eivät toivottavasti ole yhtä kalliita kun arvon alennus on kärsitty jo?
Olennaistahan onkin ymmärtää, että se on omaa rahaa jonka saa käyttää haluamallaan tavalla. Lisäksi tuollainen osakesalkku maksaa noin sadan tonnin osinkoa vuodessa pääomaa syömättä. Kyllä silläkin käy joka toinen kuukausi parin viikon loman kymppitonnilla.
Itse en malttanut odottaa edes noin kauan, vaan löin salkun kuoliaaksi ostamalla jo nelikymppisenä parin vuoden sisään talon, mökin, vaimolle kaksi uutta Volvoa ja itselleni toinen toistaan isompia moottoripyöriä lainoja kyselemättä.
Jätän muut nostamaan sijoitustaan "se voittaa kellä on kuollessaan eniten" pelissä. Ei se ole kuin rahaa ja se on käyttöä varten.
Lainakorkoa paremmin tuottavan sijoituksen velkavivutus on aina järkevä selitys.
Vaihtoehtoiskustannusta sekään ei tietenkään poista, mutta vaihtoehtoiskustannus on muutenkin vain laskennallinen suure josta ollaan tietoisia mutta ei anneta sen häiritä elämää preesensissä.
Niin minäkin, vaikka siinä ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä taloudellisesti. Maksullinen vanha periaate, josta ei osaa luopua.
Siksi kun en osta velaksi, vaikka saisin 0 korolla.
Oma huomioni on ollut, että velkavivutus on vahvasti ikäkausikysymys. Ennen ei velkaa kovin helposti saanutkaan, takaisinmaksuajat olivat lyhyempiä ja osamaksua vierastettiin jo sen suurien kustannusten vuoksi. Ajat muuttuu. Ja korot. Ehkä reaalikorkojen nousu taas muuttaa ostokäyttäytymistä.
Moni vanhempi eläkeläinen ei osaa kuluttaa, kun on tottunut säästeliäästi elämään. Lähipiirissäni on useampi tällainen henkilö. Olen neuvonut nauttimaan elämästä ja satsaamaan itseensä vielä kun se on mahdollista. Kuuroille korville tahtovat puheeni mennä...
90-luvun lama opetti minulle paljon. Henkilöyhtiössä oli vastuussa koko omaisuudellaan. Sitkeydellä ja kovalla työllä siitä selvisi. Nykyään, vapaaherrana, kun ei ole tavoitteena kuolla miljonäärinä voi hankkia autonkin miettimättä arvonalenemaa ja käyttökustannuksia. Tai korkeintaan laskuharjoituksena.
Nyt (>10 vuotta vanhaa) kirjanpitoa polttamaan.
Päivän Helsingin sanomissa on osuva sarjakuva Lassi ja Leevi, tähänkohtaan.
Toki, mutta millä lähtötiedoilla pääsit 200€ rahoituskuluun? Käsiraha, laina-aika, viimeinen erä?
Arvonalenema on asia, joka konkretisoituu autoa vaihtaessa varsinkin, kun rahoituksella ostetun auton vaihtaa kesken rahoituskauden. Minulla esimerkiksi oli edellisen auton rahoitussopimus viidelle vuodelle, mutta vaihdoin auton kolmen vuoden jälkeen.
Kun ostaa uuden (ensirekisteröitävän) auton käteisellä, maksaa auton arvonaleneman jo etukäteen. Kun ostaa rahoituksella ja auton kuukausierän valitsee sopivasti, maksaa auton arvonalenemaa alusta lähtien kuukausittain konkreettisesti rahalla. "Sopivasti" valittu kuukausierä tarkoittaa, että maksaa kuukausittain enemmän kuin arvonalenema on, mutta pitäen kuukausierän mahdollisimman matalana. Riskinä on tietysti se, että arvonalenemaa ei voi täysin varmasti tietää etukäteen.
Minä olen tehnyt rahoitussopimukset niin, että olen jättänyt viimeisen isomman erän kohtuulliseksi eli ei maksimiin, mitä rahoitusyhtiö hyväksyy, mutta sellaiseksi, että kuukausierä on minulle järkevä. Ja sitten olen maksanut viimeistä erää etukäteen pois, jos/kun on ollut mahdollista. Kun viimeistä erää maksaa etukäteen, pienentää samalla korkokulua, koska korko lasketaan aina jäljellä olevalle velkapääomalle. Viimeisen erän suuruudella voi säätää kuukausierän sopivaksi ja toisaalta saa mahdollisuuden maksaa velkaa pois enemmän, jos ylimääräistä rahaa jää olematta kuitenkaan pakotettu maksamaan enempää kuin kuukausieräksi on sovittu.
Olin alkuvuodesta sillä kannalla, että en vielä vaihda autoa tänä vuonna, mutta kun Tesla sitten pudotti hintoja ja tarjosi ilmaista latausta, niin päätin kuitenkin vaihtaa, kun sain vanhasta hyvityksen joka oli selvästi suurempi kuin jäljellä oleva velka.
Työsuhdeautoilija tai yksityisliisaaja maksaa rahoitusyhtiön puolesta arvonalenamaa sopimuskauden ajan ja kauden lopussa riski jäännösarvosta jää rahoitusyhtiölle, mutta niin jää myös mahdollinen markkinahinnan ja jäännösarvon positiivinen erotus. Lisäksi liisingauton tapauksessa täytyy etukäteen sopia, paljonko aikoo ajaa sopimuskauden aikana ja auto on konkreettisesti vuokra-auto, jonka hallinnoimisesta täytyy aina sopia rahoitusyhtiön kanssa.
Autorahoituksen käyttäminen pankkilainan sijasta on sikäli parempi vaihtoehto, että autorahoitusyhtiölle auto on vakuus ja autorahoitusyhtiö tekee liiketoimintansa autojen rahoituksella. Pankki ei ota autoa vakuudeksi eikä muutenkaan sovella ehtojaan autokaupan tarpeet edellä. Pankkilainalla velaksi ostava saa tietysti oman nimensä rekisteriotteeseen, mikä on vanhan kansan ja nuorten vanhoillisten mielestä tärkeää.
Velalla ostamalla joutuu maksamaan korkoa, mikä nostaa auton hintaa. Siihen ongelmaan on helppo keino: päätin, etten ostakaan Model X Plaidia, koska se on parikymmpiä kalliimpi kuin Model X Dual Motor Long Range, jonka ostin. Näin säästin enemmän kuin korot, joten korkokulu ei rasita minun autonhankintaa vaan päinvastoin sain vähän ylimääräistä käytettäväksi velan hoitoon,🙂
Käteisellä ostaja ei maksa korkoa arvonalenemasta