Haluaisin ja ehkä joku päivä vielä ostankin. Toki Astonin mallistosta löytyy muutama mukava kuten vaikka Rapide, kun tuota perhettäkin on niin nopea perheauto olisi myös ihan ok
Lueskelin nuoruudessani vanhoja National Geographic Magazine -lehtiä ja näin niissä mainoksia vuosien 1959-1962 amerikkalaisista autoista. Siipi-Cadillacit olivat tietysti hienoja, mutta niiden tuulilasin pilareiden muotoilusta ja keulan massiivisuudesta en pitänyt. Eniten "taiteellista" silmääni miellytti Chrysler-yhtiön Imperial vuosimallia 1960.
Haaveilin tällaisesta autosta niihin aikoihin, kun ajokortin sain. Näin suorastaan unia siitä. Jossakin vaiheessa päädyinkin Imperialin omistajaksi. Taisin maksaa suhteellisesti korkeimman hinnan kasasta romua mitä juuri kukaan on Suomessa koskaan maksanut.
Muutamaa vuotta myöhemmin, kun uustuonti oli käynnistynyt, samalla hinnalla sai oikean toimivan auton.
"Unelma" toteutui siis vain kun sitä katsoi tarpeeksi kaukaa.
Chrysler-yhtiön autoista minua on miellyttänyt erityisesti vuoden 1960 Chrysler New Yorker avomalli, ja nimenomaan New Yorker eikä samaa korimallia oleva Chrysler 300. New Yorker on koristelistoiltaan pelkistetympi ja siten paremman näköinen. Myöhemmistä autoista autoista Dodge Challenger vuosimallia 1970 on yksi parhaista.
Imperialiin liittyy mielestäni tiettyä arvokkuutta, jota Cadillacissa ei ole. Cadillacin yhdistää helposti Las Vegasin mafiamiljonääreihin, äkkirikastuneisiin rokkareihin ja afroamerikkalaisiin huumeparoneihin. Imperial sen sijaan liittyy sen tyyppisiin henkilöihin kuten muotilegenda Helena Rubinsteiniin, Aga Khaniin sekä Jackueline Kennedyyn. Imperialin valmistusmäärät olivat vain noin kymmenesosa Cadillacin valmistusmääristä, joten se on harvinaisempi.
Vanhoissa amerikkalaisissa autoissa, kuten esimerkiksi vuoden 1959 Lincolnissa, huomio kiinnittyy valtavan suureen koriin pieneltä näyttävän alustan päällä. Raideväli on kymmeniä senttejä kapeampi kuin itse auto, ja koria roikkuu metrikaupalla akselivälin ulkopuolella. On kuin iso Amerikan Ford olisi istutettu Ford Anglian rungolle. Ajo-ominaisuudet ovat tietenkin sen mukaiset.
Urheiluautojen puolella 1960-1970 -lukujen vaihteen Lamborghini Miura on suosikkini. Sen muotoilu on jotain ennen näkemätöntä ja esikuva myöhemmälle autojen kehitykselle.
Uusista autoista en ole kiinnostunut. Ottaisin silti jonkin nopean Bugatin tai Ferrarin tai vastaavan, jos ilmaiseksi saisin. Olisi mukava edes kerran elämässään ajaa kovaa vauhtia radalla tai saksalaisella moottoritiellä niin kauan kuin niillä saa ajaa kovaa.
Eniten arvostan autoissa muotoilullista kauneutta ja sopusuhtaisuutta. Ruma auto olipa se halpa tai kallis ei miellytä minua. Kuka nyt haluaa kulkea rumissa vaatteissakaan.
kyllä Peugeot 504 cabriolet Pininfarinan suunnittelemana on se tyylikkyyden huippu jos puhutaan arkiautojen huippuversioista. Mistähän tällaisen saisi?
Viestiketjua lukiessani aloin miettiä, mikä todella olisi oma unelma-auto. Pidän autoista, autolla ajamisesta ja tekniikasta noin yleisesti eli valinta ei ole helppo.
Merkeistä eniten ihailen Ferraria, mutta loppujen lopuksi valitsen unelma-autoksi Porsche 911-sarjan. Ne ovat mielestäni aina olleet nopeita, teknisesti moderneja, tyylikkäitä, klassisen ajattomia ja niiden muotoilussa on selkeää jatkuvuutta. Mikä tärkeintä, 911-sarjan ajettavuutta on kehutta paljon. Lisäksi osaisin jotenkin myös nähdä sellaisen Suomen olosuhteissa, vaikka toki ainakin osan talvesta pitäisin sen tallissa. Lisäksi Porschen laatu on useiden tukimusten perusteella hyvin korkeaa tasoa, mikä kuuluu osaltaan huippuauton olemukseen. Toiseksi autoksi talvea, jokapäiväistä ajoa ja kuljetustarpeita ajatellen valitsisin ehkä Audi S4:n tai Audi S3:n.
Järjestyksessä epätodenäköisimmästä todennäköisimpään:
1) http://www.thesupercars.org/bugatti/2010-mansory-bugatti-veyron-linea-vincero-doro/
2)http://www.thesupercars.org/koenigsegg/koenigsegg-ccxr-super-car/
3)http://www.thesupercars.org/mercedes/kicherer-mercedes-benz-sls-supersport-edition-black/
ja viimeisenä:
4)http://www.thesupercars.org/bentley/bentley-continental-flying-spur-speed/
Kyllähän sellaisella Dallasin J:R:n mersulla olisi aika mukavaa kurvailla tiluksia tarkastelemassa.
Kai nyt J.R. punaniskaöljypohattana ajoi kotimaisella autolla.
Bobbylla oli r107 Mese ja oliki J.R:llä S-sarjalainen?
J.R:llä oli S-Mersuja, ensin w116 ja myöhemmin w126, sitten siirtyi Cadillac Allanteen. Bobbylla tosiaan r107 ja myös Maserati Spyder.
Haluaisin ja ehkä joku päivä vielä ostankin. Toki Astonin mallistosta löytyy muutama mukava kuten vaikka Rapide, kun tuota perhettäkin on niin nopea perheauto olisi myös ihan ok
Lueskelin nuoruudessani vanhoja National Geographic Magazine -lehtiä ja näin niissä mainoksia vuosien 1959-1962 amerikkalaisista autoista. Siipi-Cadillacit olivat tietysti hienoja, mutta niiden tuulilasin pilareiden muotoilusta ja keulan massiivisuudesta en pitänyt. Eniten "taiteellista" silmääni miellytti Chrysler-yhtiön Imperial vuosimallia 1960.
Haaveilin tällaisesta autosta niihin aikoihin, kun ajokortin sain. Näin suorastaan unia siitä. Jossakin vaiheessa päädyinkin Imperialin omistajaksi. Taisin maksaa suhteellisesti korkeimman hinnan kasasta romua mitä juuri kukaan on Suomessa koskaan maksanut.
Muutamaa vuotta myöhemmin, kun uustuonti oli käynnistynyt, samalla hinnalla sai oikean toimivan auton.
"Unelma" toteutui siis vain kun sitä katsoi tarpeeksi kaukaa.
http://www.kuvajako.net/images/81832832256422517077.jpg
Chrysler-yhtiön autoista minua on miellyttänyt erityisesti vuoden 1960 Chrysler New Yorker avomalli, ja nimenomaan New Yorker eikä samaa korimallia oleva Chrysler 300. New Yorker on koristelistoiltaan pelkistetympi ja siten paremman näköinen. Myöhemmistä autoista autoista Dodge Challenger vuosimallia 1970 on yksi parhaista.
http://mopardoc.com/1960newyorkerconvt.html
Imperialiin liittyy mielestäni tiettyä arvokkuutta, jota Cadillacissa ei ole. Cadillacin yhdistää helposti Las Vegasin mafiamiljonääreihin, äkkirikastuneisiin rokkareihin ja afroamerikkalaisiin huumeparoneihin. Imperial sen sijaan liittyy sen tyyppisiin henkilöihin kuten muotilegenda Helena Rubinsteiniin, Aga Khaniin sekä Jackueline Kennedyyn. Imperialin valmistusmäärät olivat vain noin kymmenesosa Cadillacin valmistusmääristä, joten se on harvinaisempi.
Vanhoissa amerikkalaisissa autoissa, kuten esimerkiksi vuoden 1959 Lincolnissa, huomio kiinnittyy valtavan suureen koriin pieneltä näyttävän alustan päällä. Raideväli on kymmeniä senttejä kapeampi kuin itse auto, ja koria roikkuu metrikaupalla akselivälin ulkopuolella. On kuin iso Amerikan Ford olisi istutettu Ford Anglian rungolle. Ajo-ominaisuudet ovat tietenkin sen mukaiset.
Urheiluautojen puolella 1960-1970 -lukujen vaihteen Lamborghini Miura on suosikkini. Sen muotoilu on jotain ennen näkemätöntä ja esikuva myöhemmälle autojen kehitykselle.
http://www.ausmotive.com/images/Lamborghini-Miura-01.jpg
Uusista autoista en ole kiinnostunut. Ottaisin silti jonkin nopean Bugatin tai Ferrarin tai vastaavan, jos ilmaiseksi saisin. Olisi mukava edes kerran elämässään ajaa kovaa vauhtia radalla tai saksalaisella moottoritiellä niin kauan kuin niillä saa ajaa kovaa.
Eniten arvostan autoissa muotoilullista kauneutta ja sopusuhtaisuutta. Ruma auto olipa se halpa tai kallis ei miellytä minua. Kuka nyt haluaa kulkea rumissa vaatteissakaan.
kyllä Peugeot 504 cabriolet Pininfarinan suunnittelemana on se tyylikkyyden huippu jos puhutaan arkiautojen huippuversioista. Mistähän tällaisen saisi?
Viestiketjua lukiessani aloin miettiä, mikä todella olisi oma unelma-auto. Pidän autoista, autolla ajamisesta ja tekniikasta noin yleisesti eli valinta ei ole helppo.
Merkeistä eniten ihailen Ferraria, mutta loppujen lopuksi valitsen unelma-autoksi Porsche 911-sarjan. Ne ovat mielestäni aina olleet nopeita, teknisesti moderneja, tyylikkäitä, klassisen ajattomia ja niiden muotoilussa on selkeää jatkuvuutta. Mikä tärkeintä, 911-sarjan ajettavuutta on kehutta paljon. Lisäksi osaisin jotenkin myös nähdä sellaisen Suomen olosuhteissa, vaikka toki ainakin osan talvesta pitäisin sen tallissa. Lisäksi Porschen laatu on useiden tukimusten perusteella hyvin korkeaa tasoa, mikä kuuluu osaltaan huippuauton olemukseen. Toiseksi autoksi talvea, jokapäiväistä ajoa ja kuljetustarpeita ajatellen valitsisin ehkä Audi S4:n tai Audi S3:n.
nimim Erkki:
Ollaan ilmeisesti kaikki samaa ikäpolvea koska mulla oli kanssa äreän sininen Iso Grifo - siis leikkiautona.
Range Rover Sport Supercharged (5 litrainen V8 510 hp) olisi aika hyvä jokapaikanhöylä.