Kun olen ohittamssa selvästi rajoituksen alle ajavaa, ko. auton kuski painaa rinnalla kaasua, aiheuttaen kylmää hikeä otsallani...
Samainen kuski todennäköisesti tulee takapuskuriini kiinni kun ajan päiväkodin/koulun kohdalla 40 km/h rajoituksen mukaisesti.
Havaintojen mukaan tähän "tasanopeiluun" (n. 60 km/h rajoituksesta huolimatta) ovat kaikista alttiimpia +60-vuotiaat kansalaiset.
Rätkätin:
Noista aiemmista kommenteista minäkin kommentoin, että ....
- Yleisesti ottaen nuo ohittamaan lähtemisen perusteet ovat monesti todella heikot, mutta silti vain ohittamaan lähdetään ja sitten ollaan ongelmissa. Malttia ei monillakaan oikein tunnu olevan.
Mitä tarkoittaa 40km/h alueella selvästi alle rajoituksen ajava?
Kannattaisiko pitää turvavälit kunnossa ja aina ennen ohituksia tarkkailla tilannetta jonkin aikaa ennen ohitukspäätöstä. Onko käynyt tuolloin, että jäätyäsi kuitenkin ohitettavan taakse, nopeus onkin ollut ohitettavan kiihdytyksen jälkeen kohdillaan. Joskus sattuu, tosi harvoin kylläkin, että kyseessä voisi olla tahallinen kiusanteko, mutta niille ei voi mitään.
Haiskahtaa, että kyseessä voisi olla pieni kylä tai lähiö tai vastaava, jossa on kouluja, päiväkoteja ja paljon risteyksiä ja suojateitä sekä vastaava määrä korokkeita ja liikenteenjakajia. Mahdolliset ohituspaikat ovat tuollaisissa todella vähissä ja usein aivan tarkoituksellisesti tehty täysin mahdottomiksi.
Joskus käy niinkin, että joku pakettiautoilija stoppaa tuollaiseen paikkaan osoitteita ja karttoja lukemaan eikä tajua lainkaan, että koko perässätuleva liikenne seisoo. Kun ei ole liikenteellistä pelisilmää, niin sitten sitä ei vain ole.
Noilla 40km/h alueilla saa varautua mopoihin, pyöräilijöihin aivan keskellä tietä tai katua ja muutenkin matelevaan tai erittäin hitaaseen menoon. On lisäksi muistettava, että päälleajo kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa on aina kielletty riippumatta siitä kuka on oikeassa tai väärässä. Malttia vain pitää olla reilusti.
Nopeudet ovat kaiken kaikkiaan sellainen juttu, että vaikka edellä ajava menisi mitä tahansa nopeutta moottoriteillä tai kinttupoluilla ja jos jostain syystä ei ohikaan pääse, niin mitä ihan oikeasti voi tehdä? Soittaa paikalliselle nimismiehelle, että taas mua kiusataan? Sitten tietenkin harmittaa vielä enemmän, jos sattuu itse olemaan se nimismies.
Ilmaisin itseäni epäselvästi, anteeksi.
Kuljen arkisin reittiä, jossa on n 10 km 80 km/h-rajoitusalue. Tällä osuudella usein tapaan mainitsemiani selvästi alle rajoituksen ajavia, jolloin saatan ohittaa heidät, mikäli muu liikenne, ja olosuhteet siihen antavat mahdollisuuden. Tuon osuuden jälkeen rajoitus muuttuu asutuksen kohdalla 60 km/h, ja pian päiväkodin kohdalla rajoitus on 40 km/h. Nämä ohitetuksi tulleet tulevat siis autoni puskuriini kiinni näillä alempien nopeusrajoitusten alueilla, ajaen tällöin varsin huomattavaa ylinopeutta tilanteeseen nähden! Minusta karmaisevinta on juuri tuossa päiväkodin kohdalla se kuudenkympin vauhti!
Huomioikaa, että en kaahaile tällä(kään) tien pätkällä tarpeettomasti, en edes 80-alueella.
Mitä tulee tuohon ohituksen estämiseen/estämisen yrittämiseen, niin eipä siinä ohittajalla ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko lyödä liinat kiinni ja palata urpon taakse, tai nostaa nopeus järjettömäksi ohitse päästäkseen. Viranomaisille ko. asiasta on turha ruikuttaa, heillä ei varmasti riitä mielenkiintoa. Sen sijaan tuollaisten 40-alueiden tutkaaminen voisi ehkä kiinnostaakin, varmaa rahan tuloa valtion kassaan.
Ja kun se rajoitus muuttuu korkeammaksi, ohitus pitää suorittaa juuri rajoitusmerkin jälkeen, jolloin liikennevirta nostaa vauhtia. Lain mukaanhan ohitettava ei saa kiihdyttää. Näin sitten suurinta sallittua ajava leimautuu muiden silmissä herkästi tien tukkeeksi, ajeleehan se esim. 80 km/h alueella 60 km/h. Tosin eri syystä, kuin muut kuvittelevat.
Ohittajilta toivoisin sen verran malttia ohituspaikan valinnan suhteen, ettei tuollaisissa kohdissa aloitettaisi ohitusta. Pahimmillaan ohittajana on ns. tasanopeuskuski, jolle ei alempi rajoitus riitä, mutta korkeampi on liikaa.
Ja kun se rajoitus muuttuu korkeammaksi, ohitus pitää suorittaa juuri rajoitusmerkin jälkeen, jolloin liikennevirta nostaa vauhtia. Lain mukaanhan ohitettava ei saa kiihdyttää. Näin sitten suurinta sallittua ajava leimautuu muiden silmissä herkästi tien tukkeeksi, ajeleehan se esim. 80 km/h alueella 60 km/h. Tosin eri syystä, kuin muut kuvittelevat.
Ohittajilta toivoisin sen verran malttia ohituspaikan valinnan suhteen, ettei tuollaisissa kohdissa aloitettaisi ohitusta. Pahimmillaan ohittajana on ns. tasanopeuskuski, jolle ei alempi rajoitus riitä, mutta korkeampi on liikaa.
Jos tässä viittasit minun esimerkkiini, niin ohitustarvetta on esiintynyt itselläni vain alkumatkasta, eli 80 km/h-alueella, loppumatka onkin pääasiassa 60 km/h, lukuunottamatta tuota neljänkympin pätkää.
Kokemukset jukuripäisistä vanhuksista eivät tosin rajoitu vain tuolle matkalle. Tuota pätkää tulee vain sahattua riittävästi vuosittain...
Kesän tulo on pahentanut tilannetta selvästi, kun ns. kesäautoilu on alkanut. Ne harmaahapset, jotka eivät talvella edes uskaltaudu enää liikenteeseen, ajelevat nyt heikkojen aistiensa ja hitaiden refleksiensä kera, tarkkana saa todella olla! Toista ääripäätä toki edustaa nämä lippispäiset karvanoppa pojat, joilla on aina kiire (näyttämään tytöille)!
Juuri äsken lounaalta palatessani neljänkympin taajama-alueella yksi lähetti-Mersu ohitti meikäläisen, minulla oli navin mukaan 42 km/h vauhtia.
Jos tässä viittasit minun esimerkkiini, niin ohitustarvetta on esiintynyt itselläni vain alkumatkasta, eli 80 km/h-alueella, loppumatka onkin pääasiassa 60 km/h, lukuunottamatta tuota neljänkympin pätkää.
Ymmärsin mitä tarkoitit ja olen samaa mieltä kanssasi. Esimerkkini koski yleisesti ottaen ohitustilanneta nousevan rajoituksen alueella. Ei siis liittynyt mitenkään sinuun.
Minä en ole tohtori kummoinen mutta ainakin tiedän sen, että vastaantulevien kaistalla kannattaa viettää mahdollisimman vähän aikaa.
En kyllä voi olla ihan samaa mieltä tämän kommentin kanssa. Ohituskaistalla on vietettävä riittävän kauan aikaa, jotta ohitus on turvallinen. Liian suuri nopeusero suhteessa ohitettaviin on vaarallista. Liian äkkinäiset kaistanvaihdot aiheuttavat kolaririskiä, talvella myös hallinnan menetyksiä. Tehokkaalla autolla ohitus onnistuu toki helpommin, mukavemmin ja turvallisemmin, mutta osaamattoman tai arvaamattoman kuskin käsissä se on merkittävä riskitekijä.
Totta. Muutenkaan vastaantulijan kaistalla vietetyn ajan minimointi ei pidä olla mikään päällimmäinen tavoite. Oleellista on se, että vastaantulijan kaistalla vietetty aika vastaa suunniteltua. Tällöin ohitus on hallittu.
Nopea ohitus sinänsä ei ole yhtään onnistuneempi kuin hiukan hitaampi ohitus. Tapani Kansa perusteli ylinopeuksiaan sillä, että siten liikenteessä vietetty aika pienenee eli riskit pienenee, mutta ihan noin yksinkertainen asia ei ole.
Tapani Kansa perusteli ylinopeuksiaan sillä, että siten liikenteessä vietetty aika pienenee eli riskit pienenee, mutta ihan noin yksinkertainen asia ei ole.
Eikö? Minun mielestäni Tapani Kansa on onnistunut tuossa suorastaan kiitettävästi.
Totta. Muutenkaan vastaantulijan kaistalla vietetyn ajan minimointi ei pidä olla mikään päällimmäinen tavoite. Oleellista on se, että vastaantulijan kaistalla vietetty aika vastaa suunniteltua. Tällöin ohitus on hallittu.
Nopea ohitus sinänsä ei ole yhtään onnistuneempi kuin hiukan hitaampi ohitus. Tapani Kansa perusteli ylinopeuksiaan sillä, että siten liikenteessä vietetty aika pienenee eli riskit pienenee, mutta ihan noin yksinkertainen asia ei ole.
Ainakin kiilaaminen takaisin jonoon on vaikeampaa, jos vauhtia on liikaa. Liika vauhti myös vaikeuttaa väistämistä, jos edellä joku lähtee ohittamaan. Tai jos sivutieltä joku kääntyy vastaan. Ylipäätää vastaantulijoiden kaistalla ei ole turvallista ajaa ainakaan yhtään kovempaa, mitä itse olisi valmis ajamaan tyhjällä tiellä.
Jos perustelee että minimoi vastaantulijan kaistalla oltavan ajan koska se on vaarallista, kannattaisi ehkä miettiä johtuuko se vaarallisuus omasta toiminnasta ja kenties juuri siitä ajan minimoinnista? Itse en koe että vastaantulijoiden kaistalla ajaminen olisi lähtökohtaisesti jotenkin vaarallinen tai hallitsematon tilanne. Vaarallisuus riippuu siitä miten siellä vastaantulijoiden kaistalla ajaa ja millaisia riskejä ottaa.
Maantiellä liian lyhyttä väliä edellä ajavaan pitävä on myös varsinainen maanvaiva. Ohitettaessa hänen eteensä kun joutuu 'kiilaamaan'.
Miten niin joutuu kiilamaan? Minua ei kukaan ole vielä pakottanut kiilaamaan muita...
...Mutta sitä en ymmärrä, että valitatte joutuvanne tekemään vaarallisia ohituksia tällaisen takia! Nyt hiukan jumppaa Rätkättimen mainitsemille ns. aivoille.
Kirjoitin ehkä turhan provosoivasti. En siis tee vaarallisia ohituksia enkä joudu kiilaamaan mihinkään väleihin. Tarkoitukseni oli tuoda julki uppiniskaisten autoilijoitten mielikuva siitä että hän on jotenkin ansainnut sen toisen sijan jonossa ja siitä kiinni pitämisestä. Kiilaaminen oli minulla heittomerkeissä.
Nopeamman(vasemman) kaistan tulppaaja on todella epämiellyttävä tuttavuus kaksikaistaisella tiellä.
Tarkoitat varmaan nelikaistaista tietä. En sanoisi kaksikaistaisen tien vasenta kaistaa nopeimmaksi, vaikka jotkut supersankarit siellä enemmän aikaansa viettävät kuin omalla kaistallaan...
En myöskään voi tietää, millaista tulppausta tässä tarkkaanottaen tarkoitat. Edellisen kommentin perusteella valitettavasti tulee mieleen yleinen tapa, jossa vasenta kaistaa ajavilla tuntuu olevan kuviteltu oikeus ajaa vapaasti haluamaansa (yli)nopeutta muiden ollessa velvollisia väistymään pois alta kuin hälytysajoneuvon edestä.
Jos ajetaan vilkkaan liikenteen aikaan vasenta kaistaa ja edessä on jono autoja kuten oikeallakin, silti aina joskus jonkun pitää työntää näitä pois edestänsä oikealle kaistalle, monesti liian ahtaisiin väleihin. Lyhythermoisimmat koukkaavat agressiivisesti oikealta ohi, jos sinne hiukankin enemmän tulee tilaa. Siinä sitten ohittaja saavuttaa seuraavan painostettavan ja näytelmä alkaa alusta.
Jälleeen kerran voisi pohtia, miten tilanteessa itse kunkin pitäisi toimia. Joutuuko painostamaan, koska muut ovat tiellä (ajavat hitaammin kuin itse toivoo voivansa ajaa). Joutuuko koukkaamaan oikealta ohitse ahtaassa välissä todennäköisesti ylinopeutta käyttäen, koska edessä ajava ei älyä väistää ja vieressä ajetaan liian lyhyin välein.
Kertokaa rohkeasti ja rehellisesti lisää itseänne ärsyttävistä tavoista, niin saadaan lisää pohdittavaa. Tämähän onkin uskomattoman hyödyllistä puuhaa.
Sori pitkä lainaus lyhyelle vastaukselle.
Ennen kuin julistaudut liikenteen messiaaksi niin myönnän että tarkoitin tietä jolla on enemmän kuin yksi kaista samaan suuntaan(kolmi- tai useampikaistainen tie).
Ja tulppaamisella tarkoitan sitä, kun kuorma-auto ajaa hitaasti kiiruhtaen liikennevalojen välejä niin hänen aisaparinaan on vasemmalla kaistalla joku henkilöautolla ajaen yhtä hitaasti samalla pitäen koko automassan takanaan. Monesti tällaisilla paikoilla on myös suojateitä ym. varottavaa, ei kuitenkaan esim. Kotkan Hyväntuulentiellä jossa on 70 Km/h rajoitus.
Ja silloin tällöin näitä sankareita(kaikkien janoisten?) näkee myös motareilla, vai väitätkö muuta?
Ja silloin tällöin näitä sankareita(kaikkien janoisten?) näkee myös motareilla, vai väitätkö muuta?
En väitä. Totean vain sen olevan huomattavasti harvinaisempi kuin minun kuvailemani ilmiö.
En myöskään ajatelut julistautua liikenteen messiaaksi. Rikon päivitäin useita kertoja sääntöjä. Milloin ajan hiukan ylinopeutta, milloin pidän liian lyhyttä etäisyyttä, milloin jotain muuta. En kuitenkaan syytä teoistani muita.
Kirjoitin ehkä turhan provosoivasti. En siis tee vaarallisia ohituksia enkä joudu kiilaamaan mihinkään väleihin. Tarkoitukseni oli tuoda julki uppiniskaisten autoilijoitten mielikuva siitä että hän on jotenkin ansainnut sen toisen sijan jonossa ja siitä kiinni pitämisestä. Kiilaaminen oli minulla heittomerkeissä.
On hienoa, että kommentit herättävät ajatuksia. Ei omia mokia tarvitse edes anonyyminä nimimerkin suojasta tunnustaa. Itselleen on silti syytä olla rehellinen.
Ohituksia käsitellään usein teoreettisesti aivan kuin puhuttaisiin jostakin laboratoriotilanteesta, jossa on ohittaja ja ohitettava sekä mahdollinen vastaantulija, joka ohittajan täytyy huomioida.
Tästä tarkastelusta puuttuu yksi tärkeä tekijä. Nimittäin muut ohittajat.
Jos ohitukselle asettaa kaikki ne tavoitteet, joita edellä on lueteltu, ohittaminen jää todennäköisesti teoreettiseksi laboratoriotapaukseksi. Se ei ole käytännössä mahdollinen.
Ohittamistilanne menetetään jonkun muun ohittajan takia, joka ei ole yhtä tarkka nopeusrajoituksista. Toisin sanoen joku muu kiilaa ohitettavan ja ohitusta suunnittelevan väliin.
Olen sitä mieltä, että lainmukaisessa ajamisessa pitäytyvälle kuljettajalle toisen ajoneuvon ohittaminen normaalilla maantiellä on harvinainen tapahtuma - ellei kyse ole traktorin tai muun erityisen hitaan ajoneuvon ohittamisesta.
Jos nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa, mitä ovat ne ajoneuvot, jotka voisi laillisesti ohittaa? Eivät ainakaan kuorma-autoja, jotka painelevat yhdeksää kymppiä rajoituksista piittaamatta. Kuorma-autoja ei ohiteta, vaan ne tulevat pikemminkin nopeusrajoitusta noudattavan takapuskuriin hiillostamaan, että "vauhtia vauhtia, ei tässä ole koko päivä aikaa".
Jos nopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa, kuorma-auton ohittaminen laillisesti on juuri ja juuri mahdollista, mutta tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuvat ne autot, jotka eivät noudata nopeusrajoitusta. Tällainen auto tarvitsee vähemmän vapaata näkyvyyttä ohitukseen kuin nopeusrajoitusta noudattava auto.
Rekan ja "laillisen" ohittajan nopeusero on vain 9-10 km/h. Rekka etenee normaalissa matkanopeudessa noin 25 metriä sekunnissa. Yleinen ohje on, että edellä ajavaan pitäisi jättää vähintään kahden sekunnin välimatka eli tässä tapauksessa noin 50 metriä. Tämä on siis lähtötilanne, kun ohitus aloitetaan. Viidenkymmenen metrin etäisyydestä voi nipistää hetkellisesti hieman, eli viereiselle kaistalle aletaan siirtyä, kun rekkaan on matkaa 25 metriä. Seuraavaksi ollaan noin 25 metrin matkalla rekan sivulla. Ja koska aivan rekan eteen ei voida ajaa, omalle kaistalle on sopivaa siirtyä vasta, kun ollaan noin 30 metriä rekan edessä. Kokonaisohitusmatkaksi tulee siis noin 80 metriä.
Sadan kilometrin tuntinopeutta ajava auto etenee 27,77 metriä sekunnissa. Sen nopeusero 91 kilometrin tuntinopeudella ajavaan rekkaan on noin 2,5 metriä sekunnissa. Auto käyttää 80 metrin matkaan 32 sekuntia, eli tämän verran kestää ohittaminen.
Jos pienennetään marginaaleja ja lasketaan ohitus alkaneeksi 20 metriä rekan takana ja loppuneeksi 20 metriä rekan edessä, ja rekkaakin lyhennetään yhdellä metrillä, kokonaismatkaksi tulee 64 metriä. Alennetaan lisäksi rekan nopeus 90 kilometriin tunnissa, jolloin ohittajan ja rekan nopeusero on 2,77 metriä sekunnissa. Ohitus kestää tällöin 23 sekuntia.
Itse asiassa nuo lukemat ovat samoja, joita olen saanut, kun olen mitannut ohituksiin kuluvaa aikaa moottoritiellä. Olen lähestynyt rekkaa sadan kilometrin tuntinopeudella ja kuvitellut ohittavani sen normaalilla maantiellä. Olen ottanut ajan sekuntikellolla. Aika on jonkin verran vaihdellut, koska pienetkin erot omassa nopeudessa ja rekan nopeudessa vaikuttavat. Aina ei myöskään pysty ajamaan juuri samalle etäisyydelle rekan eteen. Ja vasemmalle kaistalle siirtymisessäkin on hieman tapauskohtaisia eroja. Ajat ovat vaihdelleet 21 sekunnin ja 35 sekunnin välillä. Keskimääräiseksi ajaksi onnistuneelle ohitukselle voisi ajatella 26 sekuntia.
Kun auto ajaa 100 kilometrin tuntinopeutta, se etenee 27,77 metriä sekunnissa, eli 26 sekunnin aikana matkaa kertyy 722 metriä. Tähän on lisättävä turva-aika vastaantulijaan (johon nähden etäisyys pienenee kaksinkertaisesti kiinteään esteeseen verrattuna) sekä kiihdytyksen vaatima lisäaika (laskelmissa, samoin kuin mittauksissani, ajetaan valmista ohitusnopeutta.
Laillinen ohittaja tarvitsee käytännössä kilometrin mittaisen vapaan suoran pystyäkseen ohittamaan rekan.
Jos ohittajalla on nopeutta 120 kilometriä tunnissa, rekan ohittaminen kestää 7,68 sekuntia. Tuona aikana rekka on ehtinyt liikkua 192 metriä.
(Luvuissa voi olla virheitä, koska olen hajamielinen ja muutin laskuja monta kertaa.)
En muista nähneeni rekan ohitusta laillisella nopeudella muualla kuin moottoritiellä. Hitaammillakin ohittajilla on nopeutta yleensä n. 110. Eivätpä poliisit sellaisesta hetkellisestä nopeudesta pysäytäkään, kun rajoitus on 100.
Laillinen ohittaja tarvitsee käytännössä kilometrin mittaisen vapaan suoran pystyäkseen ohittamaan rekan.
Aivan ja juuri tuosta syystäkin ohittamiseen lähtemisen perusteet ovat enimmäkseen todella kehnoja.
Mitä tulee hetkelliseen nopeuden ylittämiseen, niin Suomessa on tukuittain pitempien mutkaisten ja kapeiden tieosuuksien jälkeen hieman pidenmpiä suoranpätkiä, joiden toisessa päässä jaetaan voittoarpoja jonossa ajamiseen kyllästyneille.
Jos ohitukselle asettaa kaikki ne tavoitteet, joita edellä on lueteltu, ohittaminen jää todennäköisesti teoreettiseksi laboratoriotapaukseksi. Se ei ole käytännössä mahdollinen.
Ohittamistilanne menetetään jonkun muun ohittajan takia, joka ei ole yhtä tarkka nopeusrajoituksista. Toisin sanoen joku muu kiilaa ohitettavan ja ohitusta suunnittelevan väliin.
Olen sitä mieltä, että lainmukaisessa ajamisessa pitäytyvälle kuljettajalle toisen ajoneuvon ohittaminen normaalilla maantiellä on harvinainen tapahtuma - ellei kyse ole traktorin tai muun erityisen hitaan ajoneuvon ohittamisesta.
Olet oikeassa ja ihan oikein todennäköisesti laskit ohitukseen vaadittavat ajat tai matkat. Ainakin suuruusluokat ovat oikein, en laskujasi tarkastanut. Ja kuten itsekin totesit, laillinen ohittaminen on käytännössä mahdotonta. Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana, kun noita syy/seuraus-suhteita pohtii. Joutuuko rikkomaan lakia rekan ohituksessa vai rikkooko lakia, kun haluaa ohittaa rekan. Tässä ketjussa on jo muutama kupsahtanut kaivamaansa kuoppaan oikein kunnolla.
En tiedä mitä pahaa olen kenellekään tehnyt, mutta näitä tämmöisiä olen nähnyt useita ... Vaikka ensiapu ykköset ja kakkoset on käyty, niin en todellakaan halua mihinkään, että niitä joutuisi käyttämään enää koskaan ellei taas ihan pakko tule.
Tiessä kaksi kaistaa - oma ja vastaantuleva.
Edessä vihdoin hyvä suora. Jonossa kuormuri ja sen perässä viisi pikkuautoa.
Toisena oleva pikkuautoilija laittaa vilkun samalla, kun kääntää ratista vasemmalle ja lähtee ohittamaan. Yllätykseksi ensimmäinenkin pikkuautoilija lähtee ohittamaan. Ensimmäinen ajaa suht hitaasti koko ohituksensa ajan. Kolmaskin lähtee samaan jonoon vastaantulijoiden puolelle ohittamaan. Ensimmäisen ohittelijan hitaan ohituksen aikana vastaantulevien puolelle on ilmaantunut kuormuri, joka lähestyy ikävän nopeasti. Ensimmäisenä ohittamaan lähtenyt elikkä jonossa toisena ollut pikkuauto on ehtinyt jo kuormurin puoleen väliin. Vastaantulija lähestyy kaiken aikaa liian nopeasti. Toisena ja kolmantena olevat eivät taatusti ehdi ohi vaikka ensimmäisenä oleva hidastelija ehtiikin ohi. Mitä pitäisi tehdä, kun se kolmas on jo aivan sen toisen takapuskurissa kiinni? Minä siellä viidentenä koko jonon viimeisenä alan jo hiljentää ettei tule romut syliin. Kolareilta vältyttiin viime tipassa.
Tuossa meni kaikki pieleen. Pikkujuttu on varmaan se, että ensimmäisenä ohitukseen lähtevä ei vilkuttanut ajoissa, tuskin kukaan muukaan vilkutti. Mutta jos ohitukseen lähtevä ei varmista vastaantulijoiden kaistan tyhjyyttä ennen ohitusta, silloin tilanne on aika heikko. Ja tilannetta ei paranna se, että pari muuta sortuu samaan virheeseen. Karmeata on myös se, että lähdetään seikkailemaan vastaantulijoiden kaistalle toisen peesissä. Koskaan ei voi tietää, miten edessä ajava aikoo ohituksesta suoriutua. Myöskään tapahtumat yllättävät pahemmin, koska niiden havaitseminen on hankalampaa. Jostain syystä (jota en koskaan ole tajunnut) toisen perään silti aika usein mennään.
Edessä kaksi täysperävaunullista rekkaa... ja sitten ...
Kun ohituskaista alkaa ja ensimmäinen ohittaja ajaakin melko hitaasti ja kerää peräänsä melko jonon. Kun ohituskaista on päättymässä, niin moni jonottaja on vaikeuksissa. Yhtään ei auta vaikka jonossa olevilla olisi jokaisella "300 heppaiset ferrarit".
Tuo edellinen tapaus pelastui sillä, että vastaantuleva sai väistettyä sattumalta kohdalla olleelle bussipysäkile. Inhottaa ajatellakin, jos niitä vastaantulijoita olisi ollut useampi.
Ohituksia käsitellään usein teoreettisesti aivan kuin puhuttaisiin jostakin laboratoriotilanteesta, jossa on ohittaja ja ohitettava sekä mahdollinen vastaantulija, joka ohittajan täytyy huomioida.
Tästä tarkastelusta puuttuu yksi tärkeä tekijä. Nimittäin muut ohittajat.
Jos ohitukselle asettaa kaikki ne tavoitteet, joita edellä on lueteltu, ohittaminen jää todennäköisesti teoreettiseksi laboratoriotapaukseksi. Se ei ole käytännössä mahdollinen.
Ohittamistilanne menetetään jonkun muun ohittajan takia, joka ei ole yhtä tarkka nopeusrajoituksista. Toisin sanoen joku muu kiilaa ohitettavan ja ohitusta suunnittelevan väliin.
Olen sitä mieltä, että lainmukaisessa ajamisessa pitäytyvälle kuljettajalle toisen ajoneuvon ohittaminen normaalilla maantiellä on harvinainen tapahtuma - ellei kyse ole traktorin tai muun erityisen hitaan ajoneuvon ohittamisesta.
Jos nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa, mitä ovat ne ajoneuvot, jotka voisi laillisesti ohittaa? Eivät ainakaan kuorma-autoja, jotka painelevat yhdeksää kymppiä rajoituksista piittaamatta. Kuorma-autoja ei ohiteta, vaan ne tulevat pikemminkin nopeusrajoitusta noudattavan takapuskuriin hiillostamaan, että "vauhtia vauhtia, ei tässä ole koko päivä aikaa".
Jos nopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa, kuorma-auton ohittaminen laillisesti on juuri ja juuri mahdollista, mutta tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuvat ne autot, jotka eivät noudata nopeusrajoitusta. Tällainen auto tarvitsee vähemmän vapaata näkyvyyttä ohitukseen kuin nopeusrajoitusta noudattava auto.
Rekan ja "laillisen" ohittajan nopeusero on vain 9-10 km/h. Rekka etenee normaalissa matkanopeudessa noin 25 metriä sekunnissa. Yleinen ohje on, että edellä ajavaan pitäisi jättää vähintään kahden sekunnin välimatka eli tässä tapauksessa noin 50 metriä. Tämä on siis lähtötilanne, kun ohitus aloitetaan. Viidenkymmenen metrin etäisyydestä voi nipistää hetkellisesti hieman, eli viereiselle kaistalle aletaan siirtyä, kun rekkaan on matkaa 25 metriä. Seuraavaksi ollaan noin 25 metrin matkalla rekan sivulla. Ja koska aivan rekan eteen ei voida ajaa, omalle kaistalle on sopivaa siirtyä vasta, kun ollaan noin 30 metriä rekan edessä. Kokonaisohitusmatkaksi tulee siis noin 80 metriä.
Sadan kilometrin tuntinopeutta ajava auto etenee 27,77 metriä sekunnissa. Sen nopeusero 91 kilometrin tuntinopeudella ajavaan rekkaan on noin 2,5 metriä sekunnissa. Auto käyttää 80 metrin matkaan 32 sekuntia, eli tämän verran kestää ohittaminen.
Jos pienennetään marginaaleja ja lasketaan ohitus alkaneeksi 20 metriä rekan takana ja loppuneeksi 20 metriä rekan edessä, ja rekkaakin lyhennetään yhdellä metrillä, kokonaismatkaksi tulee 64 metriä. Alennetaan lisäksi rekan nopeus 90 kilometriin tunnissa, jolloin ohittajan ja rekan nopeusero on 2,77 metriä sekunnissa. Ohitus kestää tällöin 23 sekuntia.
Itse asiassa nuo lukemat ovat samoja, joita olen saanut, kun olen mitannut ohituksiin kuluvaa aikaa moottoritiellä. Olen lähestynyt rekkaa sadan kilometrin tuntinopeudella ja kuvitellut ohittavani sen normaalilla maantiellä. Olen ottanut ajan sekuntikellolla. Aika on jonkin verran vaihdellut, koska pienetkin erot omassa nopeudessa ja rekan nopeudessa vaikuttavat. Aina ei myöskään pysty ajamaan juuri samalle etäisyydelle rekan eteen. Ja vasemmalle kaistalle siirtymisessäkin on hieman tapauskohtaisia eroja. Ajat ovat vaihdelleet 21 sekunnin ja 35 sekunnin välillä. Keskimääräiseksi ajaksi onnistuneelle ohitukselle voisi ajatella 26 sekuntia.
Kun auto ajaa 100 kilometrin tuntinopeutta, se etenee 27,77 metriä sekunnissa, eli 26 sekunnin aikana matkaa kertyy 722 metriä. Tähän on lisättävä turva-aika vastaantulijaan (johon nähden etäisyys pienenee kaksinkertaisesti kiinteään esteeseen verrattuna) sekä kiihdytyksen vaatima lisäaika (laskelmissa, samoin kuin mittauksissani, ajetaan valmista ohitusnopeutta.
Laillinen ohittaja tarvitsee käytännössä kilometrin mittaisen vapaan suoran pystyäkseen ohittamaan rekan.
Jos ohittajalla on nopeutta 120 kilometriä tunnissa, rekan ohittaminen kestää 7,68 sekuntia. Tuona aikana rekka on ehtinyt liikkua 192 metriä.
(Luvuissa voi olla virheitä, koska olen hajamielinen ja muutin laskuja monta kertaa.)
Puit kirjaimiksi ajatukseni. Sen lisäksi, että ohitettavan rekan edessä saattaa olla mopo, jota rekka alkaa väistämään kesken ohituksen taikka joku muu ennalta arvaamaton tilanne, en anna kovinkaan paljoa painoa näille parille diplomi-insinöörille, jotka jeesustelevat täällä ohituksen mahdottomuudella, jos ei ole varmistuttu siitä, että voiko sitä lähteä ohitukseen ollenkaan. Sitä voi varmasti ajaa Hangosta Petsamoon rekan perässä olematta koko matkalla varma, että onkohan tuolla joku poro tai hirvi rekan edessä, jos nyt lähden ohitukseen. Äärimmäisyyksiin menevä teoreettisuus inhimillisten ja luonnonvoimien hallitsemalla alalla on mielestäni aika perseestä. Tekemällä oppii ja kokemalla kokeistuu. Ei kaikkia asioita voi kaavoilla laskea, paitsi tuo mainitsemasi vastaantulevien kaistalla maleksiminen. Voi olla kyllä niinkin, että kokematon kuljettaja tehokkaan auton kanssa on suurikin riski ohitustilanteessa, jos on sokaistunut auton tehoista. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikkeen ei voi varautua. Esim. kaksi rekkaa peräkkäin, lähdet ohittamaan niitä molempia kun on hyvä suora. Olet saavuttamassa toisena ajavan rekan keulaa, kun vasemmalta puolelta tietä hyppääkin hirvi tielle, jolloin päätät loikata rekkojen väliin omalle kaistalle. Kuitenkin Ensimmäisen rekan kuljettaja on samaan aikaan havainnut edessään tielle laskeutuvan UFOn. Kuljettaja säikähtää ja jarruttaa ja liian lähellä ensimmäistä rekkaa ajava kakkosrekkakuski ei ehdi reagoida riittävän nopeasti vaan törmää edellä menevän rekan perään. Et pääse omalle kaistalle, koska rekat ovat siellä ja hirvi maleksii omalla kaistallasi. Samaan aikaan tulee Hilux ja peräkärry vastaan omalla kaistalla. Yhteentörmäys hirven ja Hiluxin kanssa olisi välttämätön, mutta takaa päin saapuva hätälaslua tekevä Airbus 319 säikäyttää sekä Hiluxin, että Hirven posi tieltäsi ja jäät ainoastaan Airbusin alle. Onneksi vasemmalta tuleva Sampo-leikkuupuimuri simahtaa pellolle ennen kuin ehtii eteesi,.
Sattui kohdalleni "jälleen", olin lähdössä vasemmalle kolmion takaa, autoja tuli molemmista suunnista ja oli ruuhkaa.
Oikealta olisi ollut sopiva väli, mutta vasemmalta tuleva auto oli aika lähellä ja päätin odottaa hänet.Yllätys oli epämieliyttyvä kun odottavani auto laittoi vilkun oikealle kääntyessään, merkkiä en mainitse vaikka kyseessä oli jälleen "ns-premium merkki".
Tälläinen liikennekulttuuri on mielestäni ärsyttävintä, oletko samaa mieltä, vai mikä se on se sinun ärsyke?
Tuo on selvästi samaa toisten huomaamatta ottaminen kuin mitä liikenteessä yleensä näkee.
Samoin. Ärsyttää autoilijat jotka ärsyyntyvät, kun vaikkapa tulen päättyvältä kaistalta eteensä. Tai kun heitä ohittaa. Tai kun ajan heidän edellään sopivaa tilannenopeutta eivätkä pääse kaahaamaan repivästi näkemältään rajoittuneilla maaseudun mutkateillä tai kaupunkien kerrostalokortteleissa. Sitten kun pääsevät ohi tekevät sen ärsyyntyneinä rajusti kiihdyttämällä. Se ärsyttää ja tekisi mieli kiihdyttää perään, mutta yritän olla ärsyyntymästä. Jos joku sekoilee, ei mun silti tarvii.
Lehdessä oli pari päivää sitten uutinen jossa kerrottiin 70-vuotiaasta miehestä, joka oli lyönyt nyrkillä 12-vuotiasta tyttöä, joka ajoi polkupyörällä jossakin kielletyssä paikassa. Mies oli mätkinyt aikaisemmin myös muita lapsia. Tuollainen ei ole kivaa.
Nyrkillä huitojia harvemmin näkee, mutta vastaavantyyppisiä kouluttajia toisinaan. Milloin joku kävelee mielestään pyörätien väärää reunaa, neuvoo käyttämään soittokelloa, ärsyyntyy soittokellon käytöstä, tms. Varmaan jonkin sortin ahdasmielisyyttä siinä on taustalla, kun haluavat puuttua muiden tekemisiin, vaikkei tekemisistä ollut kenellekään mitään haittaa. Ajokortin omistajien joukossa näitä on ihan yhtä lailla, ja liikenteessä kouluttajia näkeekin paljon enemmän kuin esimerkiksi jalkakäytävällä. Peltikuoren turvin on hyvä purkaa ahdistustaan kun tarvitse hallita sanansäilää ja hauiksen puutteen voi paikata teholla.
Teen itse monenlaisia virheitä niin liikenteessä kuin muuallakin elämässäni. Tästä johtuen olen hyvin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen muiden tekemiä virheitä kohtaan. En koskaan osoita liikenteessä mieltäni vilkuttelemalla auton valoja tai soittamalla äänimerkkiä tai muullakaan tavalla. Tässä asiassa olen absolutisti. Vaikka joku ajaisi kolmion takaa eteen tai tekisi jotain aivan mieletöntä, ajattelen, että voi kai tuollaista tapahtua sopivissa olosuhteissa minullekin.
Näin yritän itsekin toimia. Aikaisemmin ajattelin että "pakkoko tuon oli eteeni tulla, kun joudun vähän hidastamaan". Saatoin jopa töräyttää torvea. Nyt ajattelen että minkäs teet se ehti ihan hyvin eteeni vaaraa aiheuttamatta. Kokonaisuuden kannalta parempi että ihmiset menevät kun ehtivät. Niin minäkin mielelläni olisin tehnyt ja nykyään teenkin.
Tietysti jotkut temput ärsyttävät, mutta mutisen silloinkin vain itsekseni enkä näytä mielialaani auton ulkopuolelle. Oikeastaan minua eivät ärsytä niinkään virheet vaan tien tukkona ajaminen eli hidas mateleminen paikassa, jossa matelijaa ei voi ohittaa. Jos itselläni sattuu olemaan kiire, saatan rähistä itsekseni jotain oikein pahaakin eli esimerkiksi että "painu nyt jo siitä senkin idiootti", tai "mitä hullua tuo tyyppi tuossa oikein matelee" tai "aja, aja, aja, miksei tuo typerys aja" tai jotain tällaista. Mutta en näytä ulospäin näitä tunteita vaan seuraan autoa kohteliaan välimatkan päässä (ei siis mitään takapuskuriin kiilaamista tai muulla tavalla provokatiivista ajamista). Ainoa provokaatio voi olla se, että kun lopulta onnistun ohittamaan hitaasti ajavan auton, painan kaasua oikein kunnolla ja puran tällä tavalla vähän paineita, joita hitaan auton perässä mateleminen on aiheuttanut. Koska autoni ei ole Ferrari, ohitettava tuskin huomaa koko asiaa.
Valitettavasti "suvaitsevaisuudellani" muiden virheitä kohtaan on epämukava kääntöpuoli. Nimittäin se, että loukkaannun verisesti, kun joku protestoi minun tekemästäni virheestä - eikä kyseessä tarvitse aina olla edes virhe, sillä protestiherkät ihmiset näkevät virheitä sielläkin missä niitä ei ole.
Pari kertaa protestoija ei ole tyytynyt vilkuttelemaan valoja ja soittamaan äänimerkkiä vaan on lähtenyt seuraamaan tarkoituksena antaa minulle "henkilökohtaista liikenneopetusta". Yksi tällainen "liikenneopettaja" ajoi perässäni muutaman kilometrin pitkin poikin Kannelmäkeä ja kiilasi minut lopulta kahden auton väliin kadun varteen. Oman autonsa mies pysäytti muuriksi keskelle tietä. Huudeltuaan ensiksi vähän aikaa autonsa ikkunasta, mies nousi ulos ja lähti kävelemään minua kohti uhkaavan näköisenä. Tässä vaiheessa painoin kaasua ja koukkasin jalkakäytävän kautta karkuun. Mies lähti ajamaan perääni, mutta onnistuin harhauttamaan hänet kurvaamalla erään kerrostalon pihaan.
Toinen tapaus sattui Jyväskylässä. Takanani ajanut auto vilkutteli ensiksi valoja ja seurasi sen jälkeen perässäni muutaman kilometrin. Siinä vaiheessa, kun käännyin rautatieaseman pihaan, auto jatkoi matkaa. Luulin jo päässeeni varjostajastani eroon, mutta kuljettaja kävikin vain pysäköimässä autonsa läheisen hotellin pihaan ja tuli sen jälkeen kävellen luokseni antamaan henkilökohtaista "liikenneopetusta". Tilanne oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että minulla oli kerrankin mahdollisuus antaa palautetta toisin kuin niille "liikenneopettajille", jotka antavat opetusta pelkurimaisesti autonsa sisältä äänimerkillä ja valoilla. Jyväskylän miehen opetustuokio ei ehkä ollut aivan sellainen kuin hän oli suunnitellut. Keskeytin opettajan heti alkuunsa kun hän yritti puhua minulle jotain auton peileistä. Enempää suunvuoroa hän ei saanutkaan. Siinä vaiheessa kun kysyin, haluaako tyyppi tapella, vai mikä keskustelun tarkoitus on, mies hiippaili takaisin autolleen. En tiedä, millaisen sankaritarinan hän kertoi autossa odottaneelle naisseuralaiselleen. Ehkä mies itse oppi sen, että hullua ei pidä ärsyttää, ja koska etukäteen ei voi tietää, kuka on hullu, ei kannata ärsyttää ketään.
Kumpikin tapaus käynnistyi siitä, että olin vaihtanut "liikenneopettajan" mielestä huonolla tavalla kaistaa. Kannelmäen tapauksessa kiilasin päättyvältä kaistalta vilkkua näyttäen suoraan menevälle kaistalle, josta seurasi ensiksi raivoisa yhden miehen torvisoittokonsertti ja pari kilometriä myöhemmin jatko-opetusta. Jyväskylän tapauksessa ryhmittäydyin oikealle kaistalle kääntyäkseni risteyksessä, mutta matkustajan neuvosta muutin suunnitelmaa ja palasin suoraan menevälle kaistalle - ja tästä jälkimmäisestä kaistanvaihdosta takana ajanut hermostui (vaikka etäisyyttä oli riittävästi eikä törmäysvaaraa ollut). En väitä, että kaistanvaihtoni olisivat olleet täydellisesti käytöskirjan mukaisia, mutta jos jokaisesta epämääräisestä kaistanvaihdosta lähdettäisiin seuraamaan toista autoa ja annettaisiin sen kuljettajalle henkilökohtaista opetusta, niin aika hulluksi liikenne menisi.
Minuakin ärsyttää protestoijat, varsinkin aiheetta protestoijat. Ymmärrän kyllä hävetä silloin kun olen tehnyt pahan virheen ilman protestointiakin, eikä siihen protestointia tarvita. Mutta siis nuo aiheetta protestoijat, tai ne joiden mielestä ajan jotenkin väärin (sopivaa ylinopeutta, rajoituslukemaa ajavan ohitus, kaistanvaihto eteensä, yms...), vaikka ajan ihan hyvin enkä aiheuta kenellekään vaaraa tai isompaa haittaa. Sen olen kuitenkin oppinut että parempi olla itse protestoimatta vaikka olisi aihetta protestointiin. Tai vastaprotestointiin. Jos joku protestoi sitä että mielestään ajan huonosti, eipä siitä mitään tappelua seuraa jos en rupea vastaprotestoimaan. Aja sinä miten ajat ja kiukuttele jos kiukuttaa, mutta minä nyt vaan ajan näin. Tulin eteesi ja ajan nyt tässä hetken, ei vois vähempää kiinnostaa valojesi vilkuttelu tai perässä roikkumisesi.
Pari kertaa on kuitenkin käynyt niin, että joku ohituksestani ärsyyntynyt on ohittanut taikaisin tai ruvennut seuraamaan, vaikken itse suorittanut tekoa mitenkään ärsyyntyneesti tai osoittanut ohitetulle mieltä mitenkään. Jälkimmäinen lienee ollut patoutunut muiden tekemisten valvoja. Ajoin sitten teollisuusalueelle se perässäni, kikkailin sen edelleni ja lähdinkin seuraamaan sitä kunnes käännyin risteyksestä josta se oli jo ajanut suoraan eikä enää pääsisi seuraamaan. Noita takaisin ohittajia on ollut pari kertaa. Luultavasti kyseessä on silkka ärsyyntyminen siitä, että ohitin romunsa. Joku on saattanut tehdä noin kilpa-ajon toivossa. Kyllähän se panee ärsyttämään kun joku ilman syytä yrittää väkisin roikkua edellä. Tuollaisessa tilanteessa on vaikea hillitä ärsyyntymistään. Mieluummin ajaisin omaan tahtiin ilman idioottien kanssa spedeilyä.
Pari kertaa on kuitenkin käynyt niin, että joku ohituksestani ärsyyntynyt on ohittanut takaisin
Ensimmäisenä ja ainoana tulee mieleen palasitko ohituksen jälkeen niin aikaisin oikealle kaistalle että ohitettavalle syntyi edelläajavan vuoksi ohitustarve? Ohitustarvehan on todellisuudessa turha koska ajat ohitettua nopeammin, mutta kun se tarve on syntynyt siksi että edelläajava peittää näkyvyyden niin ohihan on mentävä.
Ainakin omalla kohdallani ärsyttävää ohituksessa on liian lähellä takana tai edessä ajaminen. Takana peräänajovaaran, ja edessä siksi että edelläajava peittää näkyvyyden jolloin en näe sinne minne katseen kuuluu nähdä.
Ainakin omalla kohdallani ärsyttävää ohituksessa on liian lähellä takana tai edessä ajaminen. Takana peräänajovaaran, ja edessä siksi että edelläajava peittää näkyvyyden jolloin en näe sinne minne katseen kuuluu nähdä.
Yksi tilanne oli sellainen, että edessä kaksi autoa, ensimmäisenä hevostraileri ja toisena henkilöauto. Henkilöauto pitää traileriin normaalia väliä, ei mitään huippupitkää muttei ihan lyhyttäkään. Sellaista mitä jonossa ajelijat yleensä pitävät. Se ei kuitenkaan millään lailla osoittanut ohitusaikeita tilaisuuden tullessa, joten ohitan sen ja jään odottamaan paikkaa jossa pääsisin seuraavaksi trailerista ohi. Tämä henkilöauto kuitenkin ohitti takaisin. Mielestäni en provosoinut tai kiilannut sitä mitenkään. Vähän tietenkin näkyvyyttä peitän ja sen pitää nostaa kaasua jos se aikoo pitää muhun saman välin minkä aiemmin piti traileriin. Se ei kuitenkaan pitänyt väliä vaan ajoi aivan perässä. Seuraavalla kerralla ohitin molemmat ajoneuvot samalla kertaa. Sinne se jäi eikä ohittanut traileria.
Arvelisin että sitä ärsytti kun tulin eteensä. Ärsyyntymiseen ei kuitenkaan ole mitään järkevää syytä vaan kyseessä oli normaali liikennetapahtuma. Joskus voi liikenteessä joutua vähän nostamaan kaasua, eikä siitä pidä hermojaan menettää. Se olisi voinut ajaa edelleen jonossa ilman ärsyyntymistä, ja ohitukseni ei millään lailla hidastanut kyseisen ajoneuvon perillepääsyä. Ilmeisesti kyseinen herra koki omistavansa jonotusnumeron kyseiseen jonoon.
Hieman yllätyin kommentistasi. Siis onko mielestäsi tosiaan ok tehdä turha ohitus, eli ohittaa ajoneuvo joka muutaman hetken päästä painuisi horisonttiin? Vain siksi että se peittää näkyvyyttä etkä halua muodostaa uutta turvaväliä? Hallelujaa......
Ainakin omalla kohdallani ärsyttävää ohituksessa on liian lähellä takana tai edessä ajaminen. Takana peräänajovaaran, ja edessä siksi että edelläajava peittää näkyvyyden jolloin en näe sinne minne katseen kuuluu nähdä.
Ymmärsinkö oikein, että sinua haittaa perässä roikkujat ja samanaikaisesti liian lähellä edessäsi ajavat?
Ärsyttävimpiä liikenteessä mielestäni on:
1. Perässä roikkujat jotka eivät mene ohi, vaikka tilaa olisi.
2. Ohittajat jotka lähes välittömästi kääntyvät sivutielle.
3. Rekkojen imussa ajavat karavaanarit, kärry perässä ajavat ym. sellaiset jotka eivät aio mennä ohitse, mutta eivät jätä väliä takana tulevien ohitusta helpottamaan.
4. Sellaiset jotka eivät käytä vilkkua kääntyessään, kun itse olet väistämisvelvollisessa suunnassa odottamassa sopivaa rakoa risteävälle tielle liittymiseen.
5. Jonkun on pakkoa änkeä eteesi sivutieltä ja jäädä ajamaan alinopeutta, vaikka takanasi tie olisi ollut autio.
6. Vasemmalle liikennevaloissa kääntyvä, joka ei aja risteysalueelle odottamaan vihreän palaessa.
7. Ohittaja joka palaa välittömästi omalle kaistalle roiskuttaen kuraa ohitettavan tuulilasille.
Hieman yllätyin kommentistasi. Siis onko mielestäsi tosiaan ok tehdä turha ohitus, eli ohittaa ajoneuvo joka muutaman hetken päästä painuisi horisonttiin? Vain siksi että se peittää näkyvyyttä etkä halua muodostaa uutta turvaväliä?
Eihän se ok ole, enkä itse sellaista tee. Jos haluaisin näyttää huonon ohituksen tehneelle miten ohitetaan siten että ohitus lopetetaan vasta +30 metrin päähän 7 metrin sijaan joutuisin tekemään sitä usein, ja ilman takuuta että he hoksaisivat edes mistä oli kyse. Samalla haittaisin liikenneilmapiiriä.
Ajamisessa vaan on paljon sellaista missä näkee että järki on sullottu hansikaslokeroon, ja se otetaan pois sieltä kun tullaan perille. On kuitenkin hyvä tiedostaa mitkä asiat ovat sellaisia joita itse pitäisi välttää tekemästä siksi että muiden tekeminä ne ärsyttävät tai säikäyttävät.
Kun nyt olen usein siinä ohitettavan roolissa olen huomannut että jotkut ohittavat ilman ajansäästöhyötytarkoitusta, siksi että edelläajava ajaa heidän mielestään liian hitaasti. Itse en viitsi nähdä ohittamisen vaivaa + lisätä keskikulutusta jollei siitä ole selkeää ajallista hyötyä, tai jollei edelläajavan vauhti selkeästi veivaa alinopeudella.
Kun nyt olen usein siinä ohitettavan roolissa olen huomannut että jotkut ohittavat ilman ajansäästöhyötytarkoitusta, siksi että edelläajava ajaa heidän mielestään liian hitaasti. Itse en viitsi nähdä ohittamisen vaivaa + lisätä keskikulutusta jollei siitä ole selkeää ajallista hyötyä, tai jollei edelläajavan vauhti selkeästi veivaa alinopeudella.
Eikö siinä sitten säästä aikaa jos ohittaa hitaammin ajavan? Tai voihan siinä sekin olla että jonkun mielestä on kiva ajaa vähän kovempaa eikä jonossa hitaampien tahtiin. Vaikkei ajansäästötarvetta olekaan. Ajaminen tuntuu vapaammalta kun sen voi tehdä haluamallaan tavalla.
Itsekin joskus aiemmin kun noudatin rajoituksia tarkemmin, tai ajoin jopa omaehtoista varusteista johtuvaa alinopeutta, naureskelin kun jotkut ohittivat mutteivät silti onnistuneet katoamaan horisonttiin. Pidin niitä ohituksia turhina. Kai se on vaan se että kun liikenne kulkee hitaammin kuin mitä itse ajaisi, niin ohi silloin halutaan. Ja kun ohituspaikkoja ei vilkkaaseen aikaan kovin paljon ole, eivät saa merkittävää eroa tehtyä jononvetureihin verrattuna. Sitten on sekin tekijä että suuri osa autoilijoista ei osaa ohittaa vaikka paikkoja tulisi, mikä puurouttaa liikenteen tehokkaasti. Oma lukunsa ovat sitten vielä ne jotka estävät ohituksia ja aiheuttavat ohituspelkoa varsinkin epävarmoissa kanssa-autoilijoissa, joilla on vaikeuksia hahmottaa ohituksen vaatimaa matkaa ilman kiusantekoakin.
Eikö siinä sitten säästä aikaa jos ohittaa hitaammin ajavan?
Vastasit siihen jo itse kun kerroit että naureskelit ohittajalle joka ei ajanutkaan merkittävästi nopeammin. Paljonko aikaa pitää säästää että kannattaa ohittaa, ollen samalla varma siitä ettei hetken päästä risteyksessä itse hidasta ohitetun matkantekoa?
Tai voihan siinä sekin olla että jonkun mielestä on kiva ajaa vähän kovempaa eikä jonossa hitaampien tahtiin.
Tässähän se taisi tulla, "kiva ajaa vähän kovempaa".
Sitten on sekin tekijä että suuri osa autoilijoista ei osaa ohittaa vaikka paikkoja tulisi, mikä puurouttaa liikenteen tehokkaasti.
Jokainen joka ajaa nopeammin kerää jonoa eteensä. Jos edelläajava ajaa rajoituksen mukaisesti ei häntä saavuta rajoitusnopeudella, etäisyys pysyy vakiona. Itse en ohita ellei edelläajava ajele selkeästi alinopeutta, ei minulle ole olennaista mennäänkö 79 vai 83 km/h vaikka pitkällä matkalla pääsisi neljän kilometrin ajomatkan verran nopeammin perille.
Silloinkin kun pitää ohittaa pitää löytyä kunnollinen ohituspaikka jottei aiheuta liikenteen vaarantamista (kts. rikoslaki 23 luku ), ja tieto siitä ettei kohta tarvitse kääntyä pois. Jokainen turha ohitus on epätaloudellisuusajoa.
Rätkätin:
Ilmaisin itseäni epäselvästi, anteeksi.
Kuljen arkisin reittiä, jossa on n 10 km 80 km/h-rajoitusalue. Tällä osuudella usein tapaan mainitsemiani selvästi alle rajoituksen ajavia, jolloin saatan ohittaa heidät, mikäli muu liikenne, ja olosuhteet siihen antavat mahdollisuuden. Tuon osuuden jälkeen rajoitus muuttuu asutuksen kohdalla 60 km/h, ja pian päiväkodin kohdalla rajoitus on 40 km/h. Nämä ohitetuksi tulleet tulevat siis autoni puskuriini kiinni näillä alempien nopeusrajoitusten alueilla, ajaen tällöin varsin huomattavaa ylinopeutta tilanteeseen nähden! Minusta karmaisevinta on juuri tuossa päiväkodin kohdalla se kuudenkympin vauhti!
Huomioikaa, että en kaahaile tällä(kään) tien pätkällä tarpeettomasti, en edes 80-alueella.
Mitä tulee tuohon ohituksen estämiseen/estämisen yrittämiseen, niin eipä siinä ohittajalla ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko lyödä liinat kiinni ja palata urpon taakse, tai nostaa nopeus järjettömäksi ohitse päästäkseen. Viranomaisille ko. asiasta on turha ruikuttaa, heillä ei varmasti riitä mielenkiintoa. Sen sijaan tuollaisten 40-alueiden tutkaaminen voisi ehkä kiinnostaakin, varmaa rahan tuloa valtion kassaan.
Kyllä nyt vitt
Ja kun se rajoitus muuttuu korkeammaksi, ohitus pitää suorittaa juuri rajoitusmerkin jälkeen, jolloin liikennevirta nostaa vauhtia. Lain mukaanhan ohitettava ei saa kiihdyttää. Näin sitten suurinta sallittua ajava leimautuu muiden silmissä herkästi tien tukkeeksi, ajeleehan se esim. 80 km/h alueella 60 km/h. Tosin eri syystä, kuin muut kuvittelevat.
Ohittajilta toivoisin sen verran malttia ohituspaikan valinnan suhteen, ettei tuollaisissa kohdissa aloitettaisi ohitusta. Pahimmillaan ohittajana on ns. tasanopeuskuski, jolle ei alempi rajoitus riitä, mutta korkeampi on liikaa.
Herbert:
Jos tässä viittasit minun esimerkkiini, niin ohitustarvetta on esiintynyt itselläni vain alkumatkasta, eli 80 km/h-alueella, loppumatka onkin pääasiassa 60 km/h, lukuunottamatta tuota neljänkympin pätkää.
Kokemukset jukuripäisistä vanhuksista eivät tosin rajoitu vain tuolle matkalle. Tuota pätkää tulee vain sahattua riittävästi vuosittain...
Kesän tulo on pahentanut tilannetta selvästi, kun ns. kesäautoilu on alkanut. Ne harmaahapset, jotka eivät talvella edes uskaltaudu enää liikenteeseen, ajelevat nyt heikkojen aistiensa ja hitaiden refleksiensä kera, tarkkana saa todella olla! Toista ääripäätä toki edustaa nämä lippispäiset karvanoppa pojat, joilla on aina kiire (näyttämään tytöille)!
Juuri äsken lounaalta palatessani neljänkympin taajama-alueella yksi lähetti-Mersu ohitti meikäläisen, minulla oli navin mukaan 42 km/h vauhtia.
TC05:
Ymmärsin mitä tarkoitit ja olen samaa mieltä kanssasi. Esimerkkini koski yleisesti ottaen ohitustilanneta nousevan rajoituksen alueella. Ei siis liittynyt mitenkään sinuun.
ddr5:
En kyllä voi olla ihan samaa mieltä tämän kommentin kanssa. Ohituskaistalla on vietettävä riittävän kauan aikaa, jotta ohitus on turvallinen. Liian suuri nopeusero suhteessa ohitettaviin on vaarallista. Liian äkkinäiset kaistanvaihdot aiheuttavat kolaririskiä, talvella myös hallinnan menetyksiä. Tehokkaalla autolla ohitus onnistuu toki helpommin, mukavemmin ja turvallisemmin, mutta osaamattoman tai arvaamattoman kuskin käsissä se on merkittävä riskitekijä.
Totta. Muutenkaan vastaantulijan kaistalla vietetyn ajan minimointi ei pidä olla mikään päällimmäinen tavoite. Oleellista on se, että vastaantulijan kaistalla vietetty aika vastaa suunniteltua. Tällöin ohitus on hallittu.
Nopea ohitus sinänsä ei ole yhtään onnistuneempi kuin hiukan hitaampi ohitus. Tapani Kansa perusteli ylinopeuksiaan sillä, että siten liikenteessä vietetty aika pienenee eli riskit pienenee, mutta ihan noin yksinkertainen asia ei ole.
Herbert:
Eikö? Minun mielestäni Tapani Kansa on onnistunut tuossa suorastaan kiitettävästi.
Herbert:
Ainakin kiilaaminen takaisin jonoon on vaikeampaa, jos vauhtia on liikaa. Liika vauhti myös vaikeuttaa väistämistä, jos edellä joku lähtee ohittamaan. Tai jos sivutieltä joku kääntyy vastaan. Ylipäätää vastaantulijoiden kaistalla ei ole turvallista ajaa ainakaan yhtään kovempaa, mitä itse olisi valmis ajamaan tyhjällä tiellä.
Jos perustelee että minimoi vastaantulijan kaistalla oltavan ajan koska se on vaarallista, kannattaisi ehkä miettiä johtuuko se vaarallisuus omasta toiminnasta ja kenties juuri siitä ajan minimoinnista? Itse en koe että vastaantulijoiden kaistalla ajaminen olisi lähtökohtaisesti jotenkin vaarallinen tai hallitsematon tilanne. Vaarallisuus riippuu siitä miten siellä vastaantulijoiden kaistalla ajaa ja millaisia riskejä ottaa.
Herbert:
Kirjoitin ehkä turhan provosoivasti. En siis tee vaarallisia ohituksia enkä joudu kiilaamaan mihinkään väleihin. Tarkoitukseni oli tuoda julki uppiniskaisten autoilijoitten mielikuva siitä että hän on jotenkin ansainnut sen toisen sijan jonossa ja siitä kiinni pitämisestä. Kiilaaminen oli minulla heittomerkeissä.
Herbert:
Sori pitkä lainaus lyhyelle vastaukselle.
Ennen kuin julistaudut liikenteen messiaaksi niin myönnän että tarkoitin tietä jolla on enemmän kuin yksi kaista samaan suuntaan(kolmi- tai useampikaistainen tie).
Ja tulppaamisella tarkoitan sitä, kun kuorma-auto ajaa hitaasti kiiruhtaen liikennevalojen välejä niin hänen aisaparinaan on vasemmalla kaistalla joku henkilöautolla ajaen yhtä hitaasti samalla pitäen koko automassan takanaan. Monesti tällaisilla paikoilla on myös suojateitä ym. varottavaa, ei kuitenkaan esim. Kotkan Hyväntuulentiellä jossa on 70 Km/h rajoitus.
Ja silloin tällöin näitä sankareita(kaikkien janoisten?) näkee myös motareilla, vai väitätkö muuta?
Vackraste:
En väitä. Totean vain sen olevan huomattavasti harvinaisempi kuin minun kuvailemani ilmiö.
En myöskään ajatelut julistautua liikenteen messiaaksi. Rikon päivitäin useita kertoja sääntöjä. Milloin ajan hiukan ylinopeutta, milloin pidän liian lyhyttä etäisyyttä, milloin jotain muuta. En kuitenkaan syytä teoistani muita.
Vackraste:
On hienoa, että kommentit herättävät ajatuksia. Ei omia mokia tarvitse edes anonyyminä nimimerkin suojasta tunnustaa. Itselleen on silti syytä olla rehellinen.
Ohituksia käsitellään usein teoreettisesti aivan kuin puhuttaisiin jostakin laboratoriotilanteesta, jossa on ohittaja ja ohitettava sekä mahdollinen vastaantulija, joka ohittajan täytyy huomioida.
Tästä tarkastelusta puuttuu yksi tärkeä tekijä. Nimittäin muut ohittajat.
Jos ohitukselle asettaa kaikki ne tavoitteet, joita edellä on lueteltu, ohittaminen jää todennäköisesti teoreettiseksi laboratoriotapaukseksi. Se ei ole käytännössä mahdollinen.
Ohittamistilanne menetetään jonkun muun ohittajan takia, joka ei ole yhtä tarkka nopeusrajoituksista. Toisin sanoen joku muu kiilaa ohitettavan ja ohitusta suunnittelevan väliin.
Olen sitä mieltä, että lainmukaisessa ajamisessa pitäytyvälle kuljettajalle toisen ajoneuvon ohittaminen normaalilla maantiellä on harvinainen tapahtuma - ellei kyse ole traktorin tai muun erityisen hitaan ajoneuvon ohittamisesta.
Jos nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa, mitä ovat ne ajoneuvot, jotka voisi laillisesti ohittaa? Eivät ainakaan kuorma-autoja, jotka painelevat yhdeksää kymppiä rajoituksista piittaamatta. Kuorma-autoja ei ohiteta, vaan ne tulevat pikemminkin nopeusrajoitusta noudattavan takapuskuriin hiillostamaan, että "vauhtia vauhtia, ei tässä ole koko päivä aikaa".
Jos nopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa, kuorma-auton ohittaminen laillisesti on juuri ja juuri mahdollista, mutta tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuvat ne autot, jotka eivät noudata nopeusrajoitusta. Tällainen auto tarvitsee vähemmän vapaata näkyvyyttä ohitukseen kuin nopeusrajoitusta noudattava auto.
Rekan ja "laillisen" ohittajan nopeusero on vain 9-10 km/h. Rekka etenee normaalissa matkanopeudessa noin 25 metriä sekunnissa. Yleinen ohje on, että edellä ajavaan pitäisi jättää vähintään kahden sekunnin välimatka eli tässä tapauksessa noin 50 metriä. Tämä on siis lähtötilanne, kun ohitus aloitetaan. Viidenkymmenen metrin etäisyydestä voi nipistää hetkellisesti hieman, eli viereiselle kaistalle aletaan siirtyä, kun rekkaan on matkaa 25 metriä. Seuraavaksi ollaan noin 25 metrin matkalla rekan sivulla. Ja koska aivan rekan eteen ei voida ajaa, omalle kaistalle on sopivaa siirtyä vasta, kun ollaan noin 30 metriä rekan edessä. Kokonaisohitusmatkaksi tulee siis noin 80 metriä.
Sadan kilometrin tuntinopeutta ajava auto etenee 27,77 metriä sekunnissa. Sen nopeusero 91 kilometrin tuntinopeudella ajavaan rekkaan on noin 2,5 metriä sekunnissa. Auto käyttää 80 metrin matkaan 32 sekuntia, eli tämän verran kestää ohittaminen.
Jos pienennetään marginaaleja ja lasketaan ohitus alkaneeksi 20 metriä rekan takana ja loppuneeksi 20 metriä rekan edessä, ja rekkaakin lyhennetään yhdellä metrillä, kokonaismatkaksi tulee 64 metriä. Alennetaan lisäksi rekan nopeus 90 kilometriin tunnissa, jolloin ohittajan ja rekan nopeusero on 2,77 metriä sekunnissa. Ohitus kestää tällöin 23 sekuntia.
Itse asiassa nuo lukemat ovat samoja, joita olen saanut, kun olen mitannut ohituksiin kuluvaa aikaa moottoritiellä. Olen lähestynyt rekkaa sadan kilometrin tuntinopeudella ja kuvitellut ohittavani sen normaalilla maantiellä. Olen ottanut ajan sekuntikellolla. Aika on jonkin verran vaihdellut, koska pienetkin erot omassa nopeudessa ja rekan nopeudessa vaikuttavat. Aina ei myöskään pysty ajamaan juuri samalle etäisyydelle rekan eteen. Ja vasemmalle kaistalle siirtymisessäkin on hieman tapauskohtaisia eroja. Ajat ovat vaihdelleet 21 sekunnin ja 35 sekunnin välillä. Keskimääräiseksi ajaksi onnistuneelle ohitukselle voisi ajatella 26 sekuntia.
Kun auto ajaa 100 kilometrin tuntinopeutta, se etenee 27,77 metriä sekunnissa, eli 26 sekunnin aikana matkaa kertyy 722 metriä. Tähän on lisättävä turva-aika vastaantulijaan (johon nähden etäisyys pienenee kaksinkertaisesti kiinteään esteeseen verrattuna) sekä kiihdytyksen vaatima lisäaika (laskelmissa, samoin kuin mittauksissani, ajetaan valmista ohitusnopeutta.
Laillinen ohittaja tarvitsee käytännössä kilometrin mittaisen vapaan suoran pystyäkseen ohittamaan rekan.
Jos ohittajalla on nopeutta 120 kilometriä tunnissa, rekan ohittaminen kestää 7,68 sekuntia. Tuona aikana rekka on ehtinyt liikkua 192 metriä.
(Luvuissa voi olla virheitä, koska olen hajamielinen ja muutin laskuja monta kertaa.)
En muista nähneeni rekan ohitusta laillisella nopeudella muualla kuin moottoritiellä. Hitaammillakin ohittajilla on nopeutta yleensä n. 110. Eivätpä poliisit sellaisesta hetkellisestä nopeudesta pysäytäkään, kun rajoitus on 100.
SO2001:
Aivan ja juuri tuosta syystäkin ohittamiseen lähtemisen perusteet ovat enimmäkseen todella kehnoja.
Mitä tulee hetkelliseen nopeuden ylittämiseen, niin Suomessa on tukuittain pitempien mutkaisten ja kapeiden tieosuuksien jälkeen hieman pidenmpiä suoranpätkiä, joiden toisessa päässä jaetaan voittoarpoja jonossa ajamiseen kyllästyneille.
SO2001:
Olet oikeassa ja ihan oikein todennäköisesti laskit ohitukseen vaadittavat ajat tai matkat. Ainakin suuruusluokat ovat oikein, en laskujasi tarkastanut. Ja kuten itsekin totesit, laillinen ohittaminen on käytännössä mahdotonta. Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana, kun noita syy/seuraus-suhteita pohtii. Joutuuko rikkomaan lakia rekan ohituksessa vai rikkooko lakia, kun haluaa ohittaa rekan. Tässä ketjussa on jo muutama kupsahtanut kaivamaansa kuoppaan oikein kunnolla.
En tiedä mitä pahaa olen kenellekään tehnyt, mutta näitä tämmöisiä olen nähnyt useita ... Vaikka ensiapu ykköset ja kakkoset on käyty, niin en todellakaan halua mihinkään, että niitä joutuisi käyttämään enää koskaan ellei taas ihan pakko tule.
Tiessä kaksi kaistaa - oma ja vastaantuleva.
Edessä vihdoin hyvä suora. Jonossa kuormuri ja sen perässä viisi pikkuautoa.
Toisena oleva pikkuautoilija laittaa vilkun samalla, kun kääntää ratista vasemmalle ja lähtee ohittamaan. Yllätykseksi ensimmäinenkin pikkuautoilija lähtee ohittamaan. Ensimmäinen ajaa suht hitaasti koko ohituksensa ajan. Kolmaskin lähtee samaan jonoon vastaantulijoiden puolelle ohittamaan. Ensimmäisen ohittelijan hitaan ohituksen aikana vastaantulevien puolelle on ilmaantunut kuormuri, joka lähestyy ikävän nopeasti. Ensimmäisenä ohittamaan lähtenyt elikkä jonossa toisena ollut pikkuauto on ehtinyt jo kuormurin puoleen väliin. Vastaantulija lähestyy kaiken aikaa liian nopeasti. Toisena ja kolmantena olevat eivät taatusti ehdi ohi vaikka ensimmäisenä oleva hidastelija ehtiikin ohi. Mitä pitäisi tehdä, kun se kolmas on jo aivan sen toisen takapuskurissa kiinni? Minä siellä viidentenä koko jonon viimeisenä alan jo hiljentää ettei tule romut syliin. Kolareilta vältyttiin viime tipassa.
Mitä tuossa meni pieleen?
Tuossa meni kaikki pieleen. Pikkujuttu on varmaan se, että ensimmäisenä ohitukseen lähtevä ei vilkuttanut ajoissa, tuskin kukaan muukaan vilkutti. Mutta jos ohitukseen lähtevä ei varmista vastaantulijoiden kaistan tyhjyyttä ennen ohitusta, silloin tilanne on aika heikko. Ja tilannetta ei paranna se, että pari muuta sortuu samaan virheeseen. Karmeata on myös se, että lähdetään seikkailemaan vastaantulijoiden kaistalle toisen peesissä. Koskaan ei voi tietää, miten edessä ajava aikoo ohituksesta suoriutua. Myöskään tapahtumat yllättävät pahemmin, koska niiden havaitseminen on hankalampaa. Jostain syystä (jota en koskaan ole tajunnut) toisen perään silti aika usein mennään.
Tuosta on muunnelmia.
Edessä kaksi täysperävaunullista rekkaa... ja sitten ...
Kun ohituskaista alkaa ja ensimmäinen ohittaja ajaakin melko hitaasti ja kerää peräänsä melko jonon. Kun ohituskaista on päättymässä, niin moni jonottaja on vaikeuksissa. Yhtään ei auta vaikka jonossa olevilla olisi jokaisella "300 heppaiset ferrarit".
Tuo edellinen tapaus pelastui sillä, että vastaantuleva sai väistettyä sattumalta kohdalla olleelle bussipysäkile. Inhottaa ajatellakin, jos niitä vastaantulijoita olisi ollut useampi.
SO2001:
Puit kirjaimiksi ajatukseni. Sen lisäksi, että ohitettavan rekan edessä saattaa olla mopo, jota rekka alkaa väistämään kesken ohituksen taikka joku muu ennalta arvaamaton tilanne, en anna kovinkaan paljoa painoa näille parille diplomi-insinöörille, jotka jeesustelevat täällä ohituksen mahdottomuudella, jos ei ole varmistuttu siitä, että voiko sitä lähteä ohitukseen ollenkaan. Sitä voi varmasti ajaa Hangosta Petsamoon rekan perässä olematta koko matkalla varma, että onkohan tuolla joku poro tai hirvi rekan edessä, jos nyt lähden ohitukseen. Äärimmäisyyksiin menevä teoreettisuus inhimillisten ja luonnonvoimien hallitsemalla alalla on mielestäni aika perseestä. Tekemällä oppii ja kokemalla kokeistuu. Ei kaikkia asioita voi kaavoilla laskea, paitsi tuo mainitsemasi vastaantulevien kaistalla maleksiminen. Voi olla kyllä niinkin, että kokematon kuljettaja tehokkaan auton kanssa on suurikin riski ohitustilanteessa, jos on sokaistunut auton tehoista. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikkeen ei voi varautua. Esim. kaksi rekkaa peräkkäin, lähdet ohittamaan niitä molempia kun on hyvä suora. Olet saavuttamassa toisena ajavan rekan keulaa, kun vasemmalta puolelta tietä hyppääkin hirvi tielle, jolloin päätät loikata rekkojen väliin omalle kaistalle. Kuitenkin Ensimmäisen rekan kuljettaja on samaan aikaan havainnut edessään tielle laskeutuvan UFOn. Kuljettaja säikähtää ja jarruttaa ja liian lähellä ensimmäistä rekkaa ajava kakkosrekkakuski ei ehdi reagoida riittävän nopeasti vaan törmää edellä menevän rekan perään. Et pääse omalle kaistalle, koska rekat ovat siellä ja hirvi maleksii omalla kaistallasi. Samaan aikaan tulee Hilux ja peräkärry vastaan omalla kaistalla. Yhteentörmäys hirven ja Hiluxin kanssa olisi välttämätön, mutta takaa päin saapuva hätälaslua tekevä Airbus 319 säikäyttää sekä Hiluxin, että Hirven posi tieltäsi ja jäät ainoastaan Airbusin alle. Onneksi vasemmalta tuleva Sampo-leikkuupuimuri simahtaa pellolle ennen kuin ehtii eteesi,.
Jos onnettomuuksia sattuisi vain tuollaisen yhteensattuman seurauksena, tuskin me täällä aiheesta keskusteltaisiin.
Jos nykytilanne kulostaa jeesustelulta, sille ehkä kannattaa tehdä jotain.
rs2300:
Tuo on selvästi samaa toisten huomaamatta ottaminen kuin mitä liikenteessä yleensä näkee.
SO2001:
Samoin. Ärsyttää autoilijat jotka ärsyyntyvät, kun vaikkapa tulen päättyvältä kaistalta eteensä. Tai kun heitä ohittaa. Tai kun ajan heidän edellään sopivaa tilannenopeutta eivätkä pääse kaahaamaan repivästi näkemältään rajoittuneilla maaseudun mutkateillä tai kaupunkien kerrostalokortteleissa. Sitten kun pääsevät ohi tekevät sen ärsyyntyneinä rajusti kiihdyttämällä. Se ärsyttää ja tekisi mieli kiihdyttää perään, mutta yritän olla ärsyyntymästä. Jos joku sekoilee, ei mun silti tarvii.
Nyrkillä huitojia harvemmin näkee, mutta vastaavantyyppisiä kouluttajia toisinaan. Milloin joku kävelee mielestään pyörätien väärää reunaa, neuvoo käyttämään soittokelloa, ärsyyntyy soittokellon käytöstä, tms. Varmaan jonkin sortin ahdasmielisyyttä siinä on taustalla, kun haluavat puuttua muiden tekemisiin, vaikkei tekemisistä ollut kenellekään mitään haittaa. Ajokortin omistajien joukossa näitä on ihan yhtä lailla, ja liikenteessä kouluttajia näkeekin paljon enemmän kuin esimerkiksi jalkakäytävällä. Peltikuoren turvin on hyvä purkaa ahdistustaan kun tarvitse hallita sanansäilää ja hauiksen puutteen voi paikata teholla.
Näin yritän itsekin toimia. Aikaisemmin ajattelin että "pakkoko tuon oli eteeni tulla, kun joudun vähän hidastamaan". Saatoin jopa töräyttää torvea. Nyt ajattelen että minkäs teet se ehti ihan hyvin eteeni vaaraa aiheuttamatta. Kokonaisuuden kannalta parempi että ihmiset menevät kun ehtivät. Niin minäkin mielelläni olisin tehnyt ja nykyään teenkin.
Minuakin ärsyttää protestoijat, varsinkin aiheetta protestoijat. Ymmärrän kyllä hävetä silloin kun olen tehnyt pahan virheen ilman protestointiakin, eikä siihen protestointia tarvita. Mutta siis nuo aiheetta protestoijat, tai ne joiden mielestä ajan jotenkin väärin (sopivaa ylinopeutta, rajoituslukemaa ajavan ohitus, kaistanvaihto eteensä, yms...), vaikka ajan ihan hyvin enkä aiheuta kenellekään vaaraa tai isompaa haittaa. Sen olen kuitenkin oppinut että parempi olla itse protestoimatta vaikka olisi aihetta protestointiin. Tai vastaprotestointiin. Jos joku protestoi sitä että mielestään ajan huonosti, eipä siitä mitään tappelua seuraa jos en rupea vastaprotestoimaan. Aja sinä miten ajat ja kiukuttele jos kiukuttaa, mutta minä nyt vaan ajan näin. Tulin eteesi ja ajan nyt tässä hetken, ei vois vähempää kiinnostaa valojesi vilkuttelu tai perässä roikkumisesi.
Pari kertaa on kuitenkin käynyt niin, että joku ohituksestani ärsyyntynyt on ohittanut taikaisin tai ruvennut seuraamaan, vaikken itse suorittanut tekoa mitenkään ärsyyntyneesti tai osoittanut ohitetulle mieltä mitenkään. Jälkimmäinen lienee ollut patoutunut muiden tekemisten valvoja. Ajoin sitten teollisuusalueelle se perässäni, kikkailin sen edelleni ja lähdinkin seuraamaan sitä kunnes käännyin risteyksestä josta se oli jo ajanut suoraan eikä enää pääsisi seuraamaan. Noita takaisin ohittajia on ollut pari kertaa. Luultavasti kyseessä on silkka ärsyyntyminen siitä, että ohitin romunsa. Joku on saattanut tehdä noin kilpa-ajon toivossa. Kyllähän se panee ärsyttämään kun joku ilman syytä yrittää väkisin roikkua edellä. Tuollaisessa tilanteessa on vaikea hillitä ärsyyntymistään. Mieluummin ajaisin omaan tahtiin ilman idioottien kanssa spedeilyä.
drive:
Ensimmäisenä ja ainoana tulee mieleen palasitko ohituksen jälkeen niin aikaisin oikealle kaistalle että ohitettavalle syntyi edelläajavan vuoksi ohitustarve? Ohitustarvehan on todellisuudessa turha koska ajat ohitettua nopeammin, mutta kun se tarve on syntynyt siksi että edelläajava peittää näkyvyyden niin ohihan on mentävä.
Ainakin omalla kohdallani ärsyttävää ohituksessa on liian lähellä takana tai edessä ajaminen. Takana peräänajovaaran, ja edessä siksi että edelläajava peittää näkyvyyden jolloin en näe sinne minne katseen kuuluu nähdä.
lawnmover:
Yksi tilanne oli sellainen, että edessä kaksi autoa, ensimmäisenä hevostraileri ja toisena henkilöauto. Henkilöauto pitää traileriin normaalia väliä, ei mitään huippupitkää muttei ihan lyhyttäkään. Sellaista mitä jonossa ajelijat yleensä pitävät. Se ei kuitenkaan millään lailla osoittanut ohitusaikeita tilaisuuden tullessa, joten ohitan sen ja jään odottamaan paikkaa jossa pääsisin seuraavaksi trailerista ohi. Tämä henkilöauto kuitenkin ohitti takaisin. Mielestäni en provosoinut tai kiilannut sitä mitenkään. Vähän tietenkin näkyvyyttä peitän ja sen pitää nostaa kaasua jos se aikoo pitää muhun saman välin minkä aiemmin piti traileriin. Se ei kuitenkaan pitänyt väliä vaan ajoi aivan perässä. Seuraavalla kerralla ohitin molemmat ajoneuvot samalla kertaa. Sinne se jäi eikä ohittanut traileria.
Arvelisin että sitä ärsytti kun tulin eteensä. Ärsyyntymiseen ei kuitenkaan ole mitään järkevää syytä vaan kyseessä oli normaali liikennetapahtuma. Joskus voi liikenteessä joutua vähän nostamaan kaasua, eikä siitä pidä hermojaan menettää. Se olisi voinut ajaa edelleen jonossa ilman ärsyyntymistä, ja ohitukseni ei millään lailla hidastanut kyseisen ajoneuvon perillepääsyä. Ilmeisesti kyseinen herra koki omistavansa jonotusnumeron kyseiseen jonoon.
Hieman yllätyin kommentistasi. Siis onko mielestäsi tosiaan ok tehdä turha ohitus, eli ohittaa ajoneuvo joka muutaman hetken päästä painuisi horisonttiin? Vain siksi että se peittää näkyvyyttä etkä halua muodostaa uutta turvaväliä? Hallelujaa......
lawnmover:
Ymmärsinkö oikein, että sinua haittaa perässä roikkujat ja samanaikaisesti liian lähellä edessäsi ajavat?
Ärsyttävimpiä liikenteessä mielestäni on:
1. Perässä roikkujat jotka eivät mene ohi, vaikka tilaa olisi.
2. Ohittajat jotka lähes välittömästi kääntyvät sivutielle.
3. Rekkojen imussa ajavat karavaanarit, kärry perässä ajavat ym. sellaiset jotka eivät aio mennä ohitse, mutta eivät jätä väliä takana tulevien ohitusta helpottamaan.
4. Sellaiset jotka eivät käytä vilkkua kääntyessään, kun itse olet väistämisvelvollisessa suunnassa odottamassa sopivaa rakoa risteävälle tielle liittymiseen.
5. Jonkun on pakkoa änkeä eteesi sivutieltä ja jäädä ajamaan alinopeutta, vaikka takanasi tie olisi ollut autio.
6. Vasemmalle liikennevaloissa kääntyvä, joka ei aja risteysalueelle odottamaan vihreän palaessa.
7. Ohittaja joka palaa välittömästi omalle kaistalle roiskuttaen kuraa ohitettavan tuulilasille.
drive:
Eihän se ok ole, enkä itse sellaista tee. Jos haluaisin näyttää huonon ohituksen tehneelle miten ohitetaan siten että ohitus lopetetaan vasta +30 metrin päähän 7 metrin sijaan joutuisin tekemään sitä usein, ja ilman takuuta että he hoksaisivat edes mistä oli kyse. Samalla haittaisin liikenneilmapiiriä.
Ajamisessa vaan on paljon sellaista missä näkee että järki on sullottu hansikaslokeroon, ja se otetaan pois sieltä kun tullaan perille. On kuitenkin hyvä tiedostaa mitkä asiat ovat sellaisia joita itse pitäisi välttää tekemästä siksi että muiden tekeminä ne ärsyttävät tai säikäyttävät.
Kun nyt olen usein siinä ohitettavan roolissa olen huomannut että jotkut ohittavat ilman ajansäästöhyötytarkoitusta, siksi että edelläajava ajaa heidän mielestään liian hitaasti. Itse en viitsi nähdä ohittamisen vaivaa + lisätä keskikulutusta jollei siitä ole selkeää ajallista hyötyä, tai jollei edelläajavan vauhti selkeästi veivaa alinopeudella.
Opelixi:
Et. Kyseessä on ohituskaari joka alkaa liian myöhään ja loppuu liian aikaisin. Omasta listastasi kohta 7.
lawnmover:
Eikö siinä sitten säästä aikaa jos ohittaa hitaammin ajavan? Tai voihan siinä sekin olla että jonkun mielestä on kiva ajaa vähän kovempaa eikä jonossa hitaampien tahtiin. Vaikkei ajansäästötarvetta olekaan. Ajaminen tuntuu vapaammalta kun sen voi tehdä haluamallaan tavalla.
Itsekin joskus aiemmin kun noudatin rajoituksia tarkemmin, tai ajoin jopa omaehtoista varusteista johtuvaa alinopeutta, naureskelin kun jotkut ohittivat mutteivät silti onnistuneet katoamaan horisonttiin. Pidin niitä ohituksia turhina. Kai se on vaan se että kun liikenne kulkee hitaammin kuin mitä itse ajaisi, niin ohi silloin halutaan. Ja kun ohituspaikkoja ei vilkkaaseen aikaan kovin paljon ole, eivät saa merkittävää eroa tehtyä jononvetureihin verrattuna. Sitten on sekin tekijä että suuri osa autoilijoista ei osaa ohittaa vaikka paikkoja tulisi, mikä puurouttaa liikenteen tehokkaasti. Oma lukunsa ovat sitten vielä ne jotka estävät ohituksia ja aiheuttavat ohituspelkoa varsinkin epävarmoissa kanssa-autoilijoissa, joilla on vaikeuksia hahmottaa ohituksen vaatimaa matkaa ilman kiusantekoakin.
drive:
Vastasit siihen jo itse kun kerroit että naureskelit ohittajalle joka ei ajanutkaan merkittävästi nopeammin. Paljonko aikaa pitää säästää että kannattaa ohittaa, ollen samalla varma siitä ettei hetken päästä risteyksessä itse hidasta ohitetun matkantekoa?
Tässähän se taisi tulla, "kiva ajaa vähän kovempaa".
Jokainen joka ajaa nopeammin kerää jonoa eteensä. Jos edelläajava ajaa rajoituksen mukaisesti ei häntä saavuta rajoitusnopeudella, etäisyys pysyy vakiona. Itse en ohita ellei edelläajava ajele selkeästi alinopeutta, ei minulle ole olennaista mennäänkö 79 vai 83 km/h vaikka pitkällä matkalla pääsisi neljän kilometrin ajomatkan verran nopeammin perille.
Silloinkin kun pitää ohittaa pitää löytyä kunnollinen ohituspaikka jottei aiheuta liikenteen vaarantamista (kts. rikoslaki 23 luku ), ja tieto siitä ettei kohta tarvitse kääntyä pois. Jokainen turha ohitus on epätaloudellisuusajoa.