Threadissa "Poimintoja sanomalehdistä osa II" esitettiin mielenkiintoisia näkökulmia siihen, mitä mahdollisuuksia kuljettajalla itsellään on vaikuttaa omaan turvallisuuteensa.
TeeCee:
Sinä pistät kaikki reilusti yli tuhat riskitekijää toiseen vaakakuppiin ja toiseen yhden, ja tuloksen perusteella teet johtopäätöksen, että sillä yksin kupissa olevalla on vain pieni vaikutus liikennekuoleman todennäköisyyteen.
FARwd:
Näin tein...
Listaa nyt aluksi vaikkapa vain sata eniten muuttunutta riskitekijää sen autojen turvallisuuden paranemisen lisäksi, niin voidaan pohdiskella niiden vaikutuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa liikennekuolemien määriin.
Oma päätelmä: ympärilläni on monia riskejä ja omaksi turvakseni minun kannattaa ymmärtää ainakin tärkeimpien yhteisvaikutus. Vain yhden asian optimointi ei ota huomioon ympäristötekijöitä (eli niitä 999 muuta riskiin vaikutavaa asiaa).
FARwd:
Joten ei se pelkkä keskinopeuden kokonaisvaikutus nyt niin kovin suurelta käytännössä tunnukaan.
TeeCee:
noin se juuri on.
Oma päätelmä: Aivan, nopeus on ilman muuta tärkeä asia, mutta kuljettajan kannalta ei suinkaan ainoa.
Viranomaisnäkökulmasta sen sijaan nopeuksia pudottamalla saa turvallisuutta halvalla ellei rahaa löydy riittävästi edes normaaliin tienpitoon, ajoympäristön parantamisesta puhumattakaan.
Koska ei ole käytännössä mahdollista pakottaa kolmion takaa tulevaa katsomaan myös A-pilarin taakse, pakotetaan päätietä ajava hitaampaan nopeuteen viranomaisen kannalta väitämättömien törmäysten tuhojen minimoimiseksi.
TeeCee:
Mikään yksittäinen tekijä ei ole niin tärkeä, etteikö kaikkien loppujen yhteisvaikutus olisi selvästi suurempi.
Oma päätelmä: Aivan.
TeeCee:
Noin ajatellen ei ole mitään riskitekijää, jolle kannattaisi tehdä jotain omassa ajamisessaan, koska valitsi niistä minkä tahansa, niin kaikkiin loppuihin verrattuna kyse on kuitenkin vain hyttysen pierusta.
Oma päätelmä: Omaa riskiään ei tietenkään saa nollaan mitenkään, mutta aika paljonkin pystyy tekemään ihan itse ja viranomaisen toimintaa odottamatta.
Kaikkein epätäydellisten prosessien optimointi noudattaa muutamia peruskaavoja. Optimoinnin ensimmäisten kierrosten saanto on työmäärään nähden suuri, mutta optimoinnin edetessä isot ongelmat on jo minimoitu ja jatkokehitys vaatii enemmän työtä. Ja ihan aluksi pitää tietää mitkä ovat suurimmat ongelmat.
Suistuminen, usein humalassa, usein järjettömällä nopeudella, on vuodesta toiseen yleisin kuolemaan johtavien onnettomuuksien tyyppi. Esimerkiksi TeeCeen kirjoitusten pohjalta arvelen ettei meistä kumpikaan tule ajamaan ulos humalassa tuplasti rajoitusnopeudella. Jollekin muulle tässä voi olla mietittävää, mutta ei meille.
Seuraavaksi suurimpana kuolemansyntinä vuorottelevat kohtaamiset ja väistämisvelvollisuuden laiminlyönti risteyksissä. Tästä ei voi realistisesti sanoa, että näin ei voi minulle käydä, joten taisi löytyä pohdinnan paikka?
Keinoja on, mutta enpä ala listata niitä ihan vielä. Ne perustuvat siihen, että muiden ajamiseen en voi vaikuttaa, vaan ehjänä selvitäkseni minun pitää sopeutua muiden tekemisiin, olipa se laillista tai ei.
Koska elämä on liian lyhyt kaikkien virheiden tekemiseen itse, te muut voitte sen sijaan vaikuttaa minun ajamiseeni osoittamalla riskejä, joiden minimointia en ole vielä itse keksinyt.
Kirjoituksistaan päätellen topicin aloittaja on riskianalyyseissään varmasti useimpia meitä muita pidemmällä, mutta yksi vinkki nyt ainakin tuli A-pilareista ja kärkikolmioista mieleen, josta ei muistaakseni ole aiemmin ollut puhetta.
Siis kaikkihan ovat varmasti huomanneet, että risteystä lähestyessä sen paksun A-pilarin taakse piiloutuu joskus yllättävänkin isoja ajoneuvoja, ei vain mopoja. Nuo pirulaiset ikään kuin seuraavat oman auton tasaisesti hiljenevää vauhtia niiden etupilarien takana, koska mitä lähemmäksi risteystä liikkuu, sitä laajemmaksi katvealue risteävälle tielle muodostuu. Siksi olenkin alkanut hiljentämään vauhtia jo aikaisemmin ja reippaammin tai ainakin "epätasaisemmin" varmistuakseni, ettei siellä katveessa varmasti väijy mitään kissaa suurempaa otusta. Silloin ainakin tasaista vauhtia etenevä risteävän tien kulkija paljastuu helpommin. Selvennetään vielä, että tämä ei tarkoita jonoajossa täysjarrutusta sata metriä ennen risteystä. Ja tietysti päätään joutuu edelleenkin kääntelemään ja kurottelemaan epäergonomisiin asentoihin kurkkiessaan A-pilarien taakse varsinkin jo pysähdyksissä ollessaan, mutta tuo vinkki oli nyt lähinnä lisävarmistuksena etenkin päätien risteykseen saapuessa kärkikolmion suunnasta.
Minun autoni ei ole hirmu nopea kiihtymään, joten arvostan risteysten hitaampia nopeuksia ihan käytännön syistä.
Mutta on siinä tosiaan tuo turvallisuusnäkökohtakin, eli kolmion takaa saattaa joku tulla eteen.
Talvella risteyksiin ei välttämättä alenneta rajoitusta, vaan se on se sama 80 km/h kuin sillä peltoaukeamallakin. Silloin voi ajaa tasanopeutta pitkiä pätkiä, ja sekin on tavallaan ihan ok. Hitaampi nopeus pitää polttoaineenkulutuksen kivoissa lukemissa, eli aikaa menee enemmän /rahaa vähemmän.
FARwd:n kuvaama tilanne on todellinen. Hänen ehdotuksensa toimii myös autolla ja osui heti minulle uuteen toimintatapaan. Kiitos tästä!
Etuajo-oikeutettuna motoristina tilanteeseen saapuessani minulla on omat vakiorituaalini. Tarkistan taustan jo ennen risteystä nähdäkseni onko tilaa tehojarrutukseen vai onko pakko väistää. Mahdollisesta jarrutusmatkasta (oik. pysähtymismatkasta) otan pois puolen sekunnin verran metrejä nostamalla AINA kaksi sormea kahvalle jo valmiiksi.
Tod. näk. samoilla tienoilla kun FARwd pyrkii siirtymään pois kaverin A-pilarin takaa minä kaartelen samasta syystä usein pari mutkaa, toki omalla kaistalla pysyen. Autolla noin ei voi tietenkään tehdä, kun tila ei riitä.
Motoristina pyrin löytämään myös katsekontaktin väistämisvelvolliseen. Pahin tilanne on puhelimeen kälkättävä takaraivo katsomassa väärään suuntaan. Sille tulee pari lyhyttä torven töräytystä aina ja vauhti alkaa pudota jo valmiiksi että takaatulevakin näkee jarruvalon. Varalaskupaikka katstotaan valmiiksi viimeistään tässä kohdassa.
Parin kokemuksen perusteella MuTu, että jo suunnitellun hätäuloskäynnin toteuttaminen ei vaadi erikoista ajotaitoa, akrobatiasta puhumattakaan. Kun tietää valmiiksi missä on vapaata tilaa, on sinne helppo ajaa aivan perustaidoilla. Vasta jos annan yllättää itseni, tulee niin kiire, että renkaat savuavat ja tapit kipinöivät asfaltilla. Suurella todennäköisyydellä voi tulla myös hartialukko ja neitimäisen huonon (anteeksi naispuoliset vetomiehet!) jarrutuksen jälkeen katsotaan riittikö tila vai ei.
Väistämisvelvollisena motoristina samaan tilanteeseen tullessani A-pilaria ei ole, mutta muistan empiirisen kokeen jolla voi helposti todeta omien silmien sokean pisteen sijainnin. Tietäessäni omani olevan noin vaakatasossa ja hieman keskilinjasta ulospäin (tyypillinen?), se merkitsee, että kolmion takaa mopolla tullessani pitää kääntyä koko kypärä eikä vain silmät. Näin toinen silmä paikkaa tilanteen, koska sokeat pisteet ovat eri kohdassa.
Hyvä alku, lisää näitä, kiitos?
Lisään vielä yhden tapauksen ja sitten kolmioristeys alkaa olla minun kannaltani käsitelty. Jos nyt vielä jotain puuttuu, niin lisätkää toki.
Liikkuvan näköesteen tilanteesta on monta variaatiota, mutta ajatellaan esimerkkinä T-risteystä, johon itse olen saapumassa alhaalta ylöspäin kohti T:n poikkiviivaa. Odottelen kolmion takana päätietä vasemmalta lähestyvää, joka kytkeekin oikean vilkun kääntyäkseen minun tulosuuntaani.
Tuossa tilanteessa ajatus, että "nyt voin mennä, kun tuo kääntyy" on ennenaikainen, koska kääntyjän taakse mahtuu katveeseen toinen suoraan jatkava ajoneuvo.
Samassa tilanteessa itse etuajo-oikeutettuna on oikealle kääntyvä ohitettava aivan hiipimällä, koska sen takaa voi oikealta tulla eteen mitä tahansa.
Ansa vain pahenee kääntyjän takaa suoraan ajavalle moottoripyöräilijälle, josta ei edes henkilöauton takaa näy kuin kypärä katon yli.
Tuosta on eri variaatioita, esim.
1) T-risteys taajamassa, vasemmalta tulijalle ei kääntymiskaistaa
2) T-risteys taajamassa, vasemmalta tulijalle on kääntymiskaista
3) T-risteys taajaman ulkopuolella, nopeusrajoitus 80/+ km/h
Tapauksessa 2) on ihan potentiaalisesti mahdollista olla näkemättä vauhdilla katveesta tulijaa, jos ajaa jostakin syystä huolimattomasti.
Muissa tapauksissa myös kolmion takaa tuleva on kolarin sattuessa yhtä syyllinen, mutta noita tapahtuu harvemmin, koska mahdollinen takaa tulija on kääntyvän blokkaama (mm. siksi, että risteysalueella ei saa ohittaa).
Kun itse tulen vasemmalta ko. tilanteessa, vilkutan aina hyvissä ajoin. Silloinkin kun takanani ei ole ketään, aniharva lähtee kolmion takaa kääntymään ennen kuin näkee, että olen jo oikeasti ajolinjankin puolesta kääntymässä. Ja hyvä niin, etenkin liukkaalla kelillä. Suurin osa ei varmasti usko, että sillä vauhdilla voi kääntyä vaan jää tutkailemaan tilannetta.
740 GLE:
Kiinnostava aihe.
Minä en osaa sanoa, mitä sinä et vielä ole keksinyt. Enkä niinkään halua tässä vaiheessa korostaa yksittäisiä tilanteita, koska niitä on ääretön määrä variaatioineen ja yhdistelmineen. Mielummin puhun periaatteista, koska niistähän tässä on kyse. Itse pyrin kehittymään entistä paremmaksi kuljettajaksi mm. seuraavin tavoin:
Ajaessani pyrin jatkuvasti analysoimaan toimintaani mielikuvatreenin siihen yhdistäen. Otan käsittelyyn jonkun sinänsä mitättömän tilanteen, jossa hetki sitten olin ja josta tiedän, miten siinä kävi. Esimerkiksi ihan tavallinen kaistan vaihto. Kysyn itseltäni noudatinko lakia. Havaitsinko varmasti kaiken tarpeellisen. Informoinko ympäristöä riittävästi. Oliko toimenpide tarpeellinen. Jos esim. tietyllä hetkellä olisi tietystä suunnasta lähestynyt auto, olisiko vaaratilanne voinut syntyä jne. Vastaavia tilanteita voivat olla ohitus, risteysajo, tavanomainen moottoritietä ajettu pätkä tai ihan mikä tahansa. Paljonko tuli ajettua ylinopeutta, oliko turvavälit oikeasti riittävät, pysyikö ajolinja tavoitteen mukaisena, keskityinkö koko ajan, oliko toiminta johdonmukaista, olisiko minulla ollut edellytykset toimia yllättävässä tilanteessa jne.
Aina joskus narautan itseni jostain virheestä. Yleensä siitä ei mitään konkreettista vaaraa ole ollut, mutta sehän on ollut vain hyvää tuuria. Virheen seurauksena olisi voinut syntyä vaaratilanne tai ainakin haittaa muille. Suoran turvallisuusvaikutuksen lisäksi otan huomioon sujuvuuden yms. kaltaiset vaikutukset. Esim. moottoritien alkaessa tehty turhan hätäinen ohitus jonosta saa herkästi aikaan sen, että rutiiniohituksen sijaan joutuukin ajamaan muita karkuun ylinopeudella, koska jono kiihdyttää rajoituksen nousun jälkeen hitaammin kuin itse haluaisi, mutta silti samaan nopeuteen päätyen kuin itsekin aikoo. Tällaiset ja monet muut havainnot on opettanut malttia monissa tilanteissa. Lisäksi kyky lukea liikennettä on parantunut, koska harjoittelun seurauksena näen usein jo ennalta ns. mielenkiintoisten tilanteiden syntymisen. Tällöin on helppo jättäytyä sopivan etäisyyden päähän seuraamaan tapahtumien kulkua ja odottamaan tilanteen purkautumista. Merkittävä asia on myös se, että kuvittelen omaavani suht realistisen käsityksen omista kyvyistäni, ajotapaani vaikuttavista tekijöistä ja hyvään lopputulokseen vaadittavista asioista. Kun tavoitteena on kehittyminen ja keskustelua käy vain itsensä kanssa, on aika helppo olla rehellinen. Selittely ei auta.
Liikenteessä käytännössä jatkuvasti joku osapuoli tekee virheen. Joko tahallaan tai vahingossa. Olen siis ymmärtänyt sen, että toisen virheeseen ei yleensä kannata vastata omalla virheellä, eikä toisen virhe anna aihetta laittomaan käytökseen. Syyllisyyskysymysten takia tilanteesta selviämisen lisäksi on syytä varmistaa, että itse toimii oikein. Vasemmalla kaistalla ajamista käsittelevässä ketjussa on esimerkki siitä, kuinka kehätiellä joku ajoi toisen mielestä väärin. Tämän takia toinen provosoi väärin ajanutta, jonka seurauksena tämä provosoitui sillä seurauksella, että provosoija julisti provosoituneen ääliöksi. Sen verran olen harrastanut itseni kehittämistä, etten tuon tason sirkuksen pelleksi enää halua. Myönnän kyllä, että joskus nuorempana en tätä ymmärtänyt.
Eräs periaate, jota pyrin noudattamaan ajossani on se, että haluan nähdä tien olevan esteetön sen sijaan, että tyytyisin siihen, etten havaitse estettä tms. huomioitavaa asiaa. Tällöin voin olla melko varma siitä, että en ole jättänyt havaitsematta jotain. Esim. mopo mahtuu hyvin tavallisen henkilöauton muodostamaan katveeseen, mikä risteysajossa on huomioitava. Ei siis riitä, että ei näe mopoa. Tai suojatietä lähestyvää polkupyörää. Pitää nähdä, ettei tällaista ole.
Usein ajotaitoa mitataan auton käsittelytaidolla, etenkin luistojen hallinta tuntuu olevan tärkeä asia. Itse en niinkään keskity tuohon aihepiiriin, vaikka etenkin nuorempana sitäkin tuli harrastettua. Tärkeämpää on minusta riittävä teoriapohja, jotta pääkopalla on edellytykset toimia liikenteessä hyvin. Siksi jonkin verran olen lukenut alan kirjallisuutta. Esim. lakikirja (nykyään finlex), Tieliikennekirja ja Liikennepsykologia ovat tuttuja. Ammattini liittyy jossain määrin liikenteeseen, joten sitä kautta olen myös saanut kuljettajalle hyödyllistä tietoa. Tämän palstan keskustelut ovat myös sekä antaneet tietoa, että saanut ottamaan selvää asioista. Kovalevyltä ja suosikeista löytyy alan julkaisuja.
Nämä kuulostavat todennäköisesti itsestäänselviltä asioilta, mutta sekä todellisessa liikenteessä, muiden kyydissä/puheista ja tällä palstalla tekemäni havainnot osoittavat jotain ihan muuta.
mikahe:
Niin on, eikä kaikkia eri mallisia risteyksiä kannata opetella ulkoa. Ei tarvitse, koska liikkuvan näköesteen merkitys on hyvin kiteytetty tässä:
Herbert:
Herbert:
Ja siitä seuraa, että paikasta josta mahtuu ajamaan joku myös ennemmin tai myöhemin ajaa, oli lupaa tai ei. Muiden ajotavan laillisuudella on vähemmän merkitystä kuin sillä mitä käytännössä voi tapahtua:
mikahe:
Aika paljon on selittämistä kun kolmion takaa teilaa päätiellä hälytysajossa olleen moottoripyöräpoliisin?
Eikä se mahda kivalta tuntua, vaikka päätiellä ajaisi vain ihan joku tavismotoristi, joka mielestään mahtui riittävällä turvaetäisyydellä ajamaan kääntymässä olleen pakettiauton ohi juuri ennen risteystä?
Herbert:
Minä käytän noita väsymysindikaattoreina. Yhden virheen saa anteeksi, mutta toinen pian perään pakottaa kuskin vaihtoon tai tauolle. Joskus suorastaan ärsyttää tuo virhesaldon täyttyminen, joka pakottaa tauolle, vaikka ei muka yhtään väsytä...ennen kuin pysähtyy ja nousee autosta.
Herbert:
Viime viikolla löysin taas uuden, ei ihan usein toistuvan, mutta silti jälkeenpäin ajateltuna itsestäänselvän pahan riskitilanteen jota en ollut aiemmin tajunnut.
Sen vuoksi ehdotan että hauptüberbessewisseriltä kuulostamisen uhallakin jatketaan.
Valoristeyksen riskit on periaatteessa helppoja hoitaa, mutta ne pitää hoitaa joka kerta.
Usein kuultu vanhoilla vihreillä ajamisen peruste on "punaiset siellä palaa toiseen suuntaan vielä hetken, ei sieltä kukaan päälle tule".
Useimmiten ei tulekaan, mutta tuo peruste osoittaa ettei ole ymmärretty edes missä suunnassa se riski on:
1. Jos edelläajava pysähtyy, käy kasvot menosuuntaan istuvalle lapselle peräänajossa pahasti. Niin käy myös motoristille vaikka istuisi miten päin tahansa.
2. päin punaisia kääntyessä saattaa risteävää tietä ylittää laillisesti vihreillä liikkeelle lähtenyt jalankulkija
3. Jos sieltä kuitenkin tulee joku päin punaisia ja jos sillä on vilkut päällä, se voi tulla aivan H.......n lujaa.
Kun ajatusmalli "ehdinkö ajaa?" kääntyy muotoon "ehdinkö pysähtyä?" ei punavalo yllätä enää ikinä, koska se on odotettu ja normaali tapahtuma.
Ennen risteystä taustan tarkistus.
Jos pysähdytään paalupaikalle, niin näytille sitten. MP pysähtyy siihen kohtaan kaistaa, missä auton kuljettaja istuu, että jarruvalo jää suoraan autoilijan nokan eteen. Ykkösvaihde, edelleen seurataan peilejä.
Jos tullaan jonona jo valoihin pysähtyneen taakse, vedetään takanatuleva jo kaukaa varovasti jarruttaen "mukana" pysähdyksiin saakka.
Jos pysähdytään yksin toisen taakse, ei MP jää puolen metrin päähän edelläolevan auton puskurista keskelle autoa, vaan ykkösvaihde kytkettynä paikkaan josta pääsee pakoon jos tarvii.
Onko jotain muuta?
740 GLE:
Kommentin loppuosa on hyvä tiivistys aiheesta ja sitä voi soveltaa moneen muuhunkin tilanteeseen. Esim. ohituspaikkaa valitessani kysyn itseltäni, ehdinkö ohi, jos nyt vastaantulija tulee näkyviin. Tai missä tahansa tilanteessa voi kysyä, saanko autoni pysähtymään, jos nyt tapahtuu jotain yllättävää. Pimeässä lähivaloilla ajettaessa vastaus on kieltämättä yleensä kielteinen, enkä siihen ole hyvää ratkaisua keksinyt.
Kommentin alkuosaa pohtiessa kannattaa muistaa se, mihin kaaharien selviytyminen liikenteessä perustuu. Nämä olettavat muilta tietynlaista käytöstä, joten he pystyvät ennakoimaan tilanteen. Kun sitten paikalle sattuukin kaksi samalla tavalla ajattelevaa eli oman osuutensa ulosmittaavaa, mutta muihin luottavaa kaveria, alkaa ongelmia syntyä. Tämän takia sääntöjen noudattamiseen kannattaa pyrkiä. Tietenkään täydellisyyteen ei kukaan pääse, eikä kaikki rajan ylitykset ole vaarallisia. Mutta mitä paremmin sääntöjä noudattaa, sitä pienempi on riski. Monilla on näkemyksiä monista tilanteista, miten olisi hyvä toimia. Valitettavasti vain yhteistä niille on se, että muiden ajattelutapa on erilainen, joten tuo ei käytännössä toimi.
Turvaväli
Hyviä pointteja kaikki edellämainitut - itsekin "mieluummin turvallisesti perille, kuin kiireesti sairaalaan" ajaen. Itse pyrin aina pitämään edessäni (ja mieluusti myös takanani) reilun (2-300 m) turvaväälin (siis maantiellä ajaessani). Se mihin voin itse vaikuttaa on se edssäni oleva väli, jota yritän pitää sellaisena, että takanani oleva voi siihen turvallisesti minut ohittaa - näin saan monasti ne takanani roikkujatkin ohitseni (vaikkakin ajettaisiin seuraavat 50 km peräkkäin). Ainakin minulla on taasen enemmän pelivaraa, jos jotain yllättävää sattuu.
Jos taasen taakseni tulee liian lähelle auto, joko nostan vauhtini hetkeksi vakkarilla 1 km/h, jolloin takanani ajava ei huomaa minun "karkaavan" kauemmaksi, tai sitten laskevan nopeuttani 5 km/h portain sopivassa ohituskelpoisessa kohdassa (ja ehkä vilautan oikeata vilkkuakin), jotta kiireisemmät pääsevät turvallisemmin ohitseni. Molemmat tavat yleensä toimii, joskin yhdestä puhelimessa ja takapuskurissani roikkuneesta naisautoilijasta pääsin vasta laskiessani nopeuden 80:stä 60:een - oli ilmeisesti keskittyneempi puheluun, kuin autoiluun.
Tavoitteeni on, että matka sujuu, ja auto matkustajineen tulee ehjänä perille. Miten paljon turvallisuuden optimointia tämä tavoite vaatii, sitä en aktiivisesti mieti. Pyrin tietenkin välttämään ilmiselvät riskit, mutta mitkä ovat ilmiselviä riskejä, siitä väittely taitaa jatkua loputtomiin.
Edellä mainitun risteyksen vaaran tiedostan hyvin ja olen varoittanut siitä perheemme uusinta kuljettajaakin. Tarkoitan vaaraa, jossa takana oleva auto peittyy lähempänä olevan kääntyvän auton taakse. Kun ajoneuvot liikkuvat sopivasti, kuollut kulma säilyy lähes loppuun asti. Sivutieltä saapuva autoilija on melkein vakuuttunut, että päätiellä ajaa vain yksi auto, kunnes sen takaa yhtäkkiä ilmestyy näkyviin toinenkin. Erityisesti rekka peittää helposti toisen auton, koska rekan läpi ei näe ikkunoiden kautta.
http://www.lataakuva.fi/images/risteys.jpg
Liukkaan kelin vaaroja yritän välttää siten, että väistän korostetusti ja hyvissä ajoin oikealle, kun toinen auto tulee vastaan. Näin tämän toisen auton ei tarvitse tehdä riskialtista ajourista reunan suuntaan siirtymistä. Tässä tilanteessahan auton hallinta on monesti menetetty. Pahimpia kauhukuviani liikenteessä on se, että toinen auto alkaa heittelehtiä vähän ennen kohtaamistilannetta ja tulee lopulta kylki edellä kohti. Jostakin syystä kuvittelen tuon auton isoksi punaiseksi pakettiautoksi. Tappaja-paku.
SO2001:
Vielä kun tuohon lisää esim. ettei jyrää jalankulkijoita alleen niin hyvä. Toki jalankulkijaankin törmääminen kolhii sitä omaa autoa, mutta laajentamalla tavoitteensa kuvausta on helpompaa päästä tavoitteeseensa.
Eräs pieni, mutta vaarallinen yksityiskohta vaikuttaa monilta unohtuneen. Sivutieltä tultaessa ja oikealle käännyttäessä jo ennen kääntymistä ohituskiellosta riippumatta pitää tarkistaa, tuleeko vastaantulijoiden kaistaa pitkin esim. ohittaja vastaan. Koska tilanteessa todennäköisesti on kyseessä kovat nopeudet, ei riitä että vasta liikkeelle lähtiessä ja kääntyessä tarkistaa asian. Kyseessä on ilmeisesti suunta, josta ei oleteta kenenkään tulevan, joten asia jää vähemmälle huomiolle. Tämä kuitenkin pitää tarkistaa ihan samalla tavoin kuin vasemmalta tulijat. Tarkkailkaapa itseänne, toimitteko tällaisessa tilanteessa turvallisesti.
Tuttavani joutui ohittaessaan kerran todella tiukkaan tilanteeseen tämän takia. Sivutieltä (joku pieni yksityistie, ei ohituskieltoa) tulija ei osannut varoa ohittajaa, mutta viime tipassa kääntyessään huomasi ja juuri ehti pujahtamaan kohdalla onneksi olleelle pysäkille. Onneksi tuossa ei ollut käytössä palstalla suosiota saanut menetelmä käyttää ohituksissa esim. 20-30 km/h ylinopeuksia. Kolari olisi ollut jokseenkin varma, törmäysvoimat mahtavat ja todennäköisesti useita kuolleita lisää sen vuoden tilastoon antamaan pontta rajoitusten laskulle ko. tieosuudella.
Herbert:
Kun kuittailit minulle toisen otsikon alla päivänselvistä asioista, niin tuohan on juuri sellainen. Itseäsi lainaten, miksi keksit pyörää uudestaan?
Herbert:
Mitä järkeä tuollaisessa pohdinnassa on? On lukuisia yllättäviä tilanteita mihin ei yksinkertaisesti voi varautua ja niistähän saamme lukea viikottain lehdistä.
Herbert:
Mistä sinä sen tiedät? Oletko tehnyt jonkin gallupin vai puhutko omasta ja sukulaistesi puolesta?
Ei minulla ainakaan ole käynyt mielessäkään liittyä sivutieltä päätielle katsomatta molempiin suuntiin.
Opelixi:
Italiassa liikennesäännöt ovat ennemminkin ehdotuksia. Ilmeisesti Suomessa tilanne on vielä toinen, kun tuollaisia kolareita ei tapahdu.
EDIT: Herbertin tuttavalta lienee päässyt unohtumaan jo TLL 14 § Väistämisvelvollisuus 1. mom
eli oikealta tulevaa on pääsääntöisesti väistettävä.
Voi herranjestas mitä pellejä sitä liikenteessä koheltaakaan!
Opelixi:
On itsestäänselvää, että ohitukseen saa lähteä vain, jos siitä ei aiheudu vaaraa. Mutta tässä ketjussa onkin olennaista se, miten riski arvioidaan. Toisessa ketjussa annoit vain neuvoja tyyliin, että pitää katsoa ennen kuin tekee jotain. Katsominen vain ei riitä. Täälläkin on useampi kirjoittaja kertonut, kuinka liian pienet turvavälit ovat olleet syynä jos jonkinlaisiin suorituksiin ohitustilanteissa. On "jouduttu" kiilaamaan yms. Eli vaikka laki tunnetaan, ei sitä osata käyttää.
Usko tai älä, mutta yllättävien tilanteiden määrä vähenee, kun tuollaista harrastaa. Kokeile sinäkin, niin saatat huomata. Toki edellytyksenä on se, että antaa havaintojen vaikuttaa ajotapaan.
Opelixi:
En kumpaakaan. Käsitykseni perustuu niihin havaintoihin, mitä muiden ajamisesta olen tehnyt.
Eipä tietenkään.
mikahe:
Herbertin tuttava ajoi suoraan ja tämän suunnasta katsottuna ajoi vasemmalta väistämisvelvollinen sivutieltä eteen.
Sivutieltä päätielle tulevan kannalta katsottuna tämä kääntyi oikealle.
Pointti tuossa kuitenkin on se, että vaikka oikealta tulevaa on väistettävä, vastaantulevien kaista koetaan ilmeisesti suunnaksi, josta ei autoja pitäisi tulla ja siksi sen huomioiminen jää vähemmälle.
Herbert:
Voiko ohituksen riskiä muuten arvioida, kuin vapaalla näkyvällä tieosuudella?
Herbert:
Annoinko? Laitetaanpa tähän uudestaan, mitä ne oli, kun näyttää Herbertinkin muisti olevan samaa tasoa Kumppanin kanssa. Ei tuossa nyt kovin paljoa ole katsomaan kehotettu:
Herbert:
Usko tai älä, minulle sattuu yllättäviä tilanteita todella vähän. Johtuisiko siitä, että keskityn ajamiseen enkä jatkuvasti laskeskele päässäni kaikenlaisia kuvioita.
Maantieajossa on aivan turha pohtia pystyykö jarruttamaan, jos jotain yllättävää sattuu. Minulle se yllättävä olisi jonkin eläimen hyppääminen täysin näkymättömistä tielle tai vastaantulevan autoilijan "yllättävä ajautuminen" minun eteeni.
Jalankulkijat, pyöräilijät ja varsinkin lapset väistän aina vihollisen kaistalle ja jos ei siellä ole vapaata, niin lasken nopeutta ja tarkkailen heidän käytöstään. Ihan turha siinä on jatkuvasti mietiskellä, että mitä jos jostain näkymättömistä tulee joku seisomaan eteeni.
Herbert:
Näet siis usein tilanteita, kuinka sivutieltä joku kääntyy oikealle ohittajan eteen? Mielenkiintoista, koska omalle kohdalleni tuollaisia ei ole sattunut, vaikka tunnetusti ohittelen moninkertaisesti enemmän, kuin sinä.
Herbert:
Niin, sinustahan tuo tietysti tuntuu aivan uskomattomalta, että joku oikeasti seuraa liikennettä, vaikka joustaakin vähän nopeusrajoituksien noudattamisessa.
Herbert:
Ihan totta, niinhän sinä >kerroit<. Tuttavasi siis kohtasi kirpparilta ajokorttinsa saaneen eikä päinvastoin.
Ehkä tässä yhteydessä on relvanttia avautua vähän samantapaisesta tilanteesta Ylöjärven-Kurun välisellä "uudella" maantiellä, taisi olla viime kesänä. Ajoin siis sitä maantietä tietysti etuajo-oikeutettuna kohti T-risteystä, jossa näin auton lähestymässä oikealta.
Jostakin syystä se auto kävi kuudennen aistini päälle, enkä joutunut katumaan epäluuloani, sillä se kääntyi eteeni niin kuin minua ei olisi ollut olemassakaan, ja suuntasi samaan suuntaan kuin minäkin. Vasemmalta kautta väistö ei olisi ollut mahdollista vastaantulijoiden takia, mutta onneksi pelkkä jarrutus (kitkarenkain) riitti kolarin välttämiseksi. Kamikazekuskilla oli joku pösön pikku-avocoupe, katto ylhäällä. Sen aikaa kun sitä seurasin se ei syylistynyt muihin rikkomuksiin.
mikahe:
Hyvät herrat, oman kokemukseni mukaan olette kaikki oikeassa.
En ole tilanteesta erityisen ylpeä, mutta muistan paikankin jossa menin tuonkin hölmöyden tekemään. Ei kolahtanut, mutta tarpeettoman läheltä meni, onneksi vain 40 rajoituksella.
Noin ei saisi tehdä, mutta tämän threadin näkökulma ei olekaan viranomaisen vaan Lapinlahden Lintujen:
"saako niin tehdä,
ei kai niin saa tehdä?
Silti teen sen
tuon teon kyseenalaisen..."
En hae tällä oikeutusta virheilleni, enkä varsinkaan lupaa ajella huolimattomasti. Pikemminkin sovellan teollisuusprosesien fault-tolerant toimintaa, jossa oikeaan toimintaan pyrkimisen lisäksi pyritään minimoimaan tunnistettavien virhemahdollisuuksien aiheuttamat riskit.
Virheitä sattuu väistämättä ja osa niistä on tahattomia havaintovirheitä, osa tietoisia valintoja eri syistä.
Useimmat virheet eivät johda törmäykseen, koska joku muu paikkaa tilanteen, jos annamme heille siihen mahdollisuuden.
Jättääkseni muille tilaa ja aikaa paikata minulle yllätyksenä tulevia tilanteita, heidän pitää saada tietää missä olen ja minne aion mennä seuraavaksi:
- ajoneuvon paikka
- vilkut ja valot
- ryhmittymissäännöt
- kääntymissäänöt
Aiemmissa risteys- ja ohitustilanteissa yleensä mahtuu "ylimääräinen" auto muiden rinnalle jos vapaata tilaa ei muualla ole. Nuo neljä ylläolevaa jättävät kaverille tilaa korjata minun virheeni, ettei käy näin:
mikahe:
Jos sokea kääntyjä olisi edes kääntänyt autonsa tien laitaan kuten pitääkin, olisi tila riittänyt myös väistöön vastaantulijoiden ja sokean kääntyjän välistä.
Nyt sokea kääntyjä valitsi ajolinjan minimoiden mikahen mahdollisuudet korjata hänen erehdyksensä.
Opelixi:
Liikenteen riskispekulaatiot johtavat yleensä lopulta klassiseen tyhjästä ilmestyvään levitaatiomummoon. Siitä tilanteesta en osaa kuvitella pakotietä, johon olisin varautunut
Mutta minusta realistisempi vastakysymys onkin, voiko ilman Herbertin näkemäpohdintaa ajaa pimeässä lainkaan?
Opelixi:
Kirjoitustesi pohjalta olen täysin varma, että lehdissä kirjoitetaan myös kolareista, joihin sinä et olisi joutunut.
Mutta jatketaan tätä harjoitusta. Anna esimerkki tilanteesta, johon mielestäsi ei voi varautua, niin katsotaan löytyisikö siihen tältä raadilta mitään apuja?
Mitä useammin toistuvan tilanteen Plan B:n osaamme rakentaa, sen hyödyllisempi se on.
740 GLE:
Vaikkapa tällaiseen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012012715133063_uu.shtml
Jos ajautuminen oli vahinko, riskiä voi pienentää valitsemalla ajoneuvon paikan lakipykälän ohjeen mukaan. Tällöin vastaantulevalle jää enemmän tilaa ajautua eteen ja hyvällä tuurilla jopa osapuolet ehtivät väistää. Jos sen sijaan ajaa lähellä keskiviivaa, aikaa toimenpiteille on paljon vähemmän.
Myös nopeusrajoituksen noudattaminen on tärkeää. Ylinopeudella törmäysvoimat ovat kovemmat kuin rajoituksen mukaisella nopeudella. Lisäksi väistöt yms. ovat huomattavasti vaikeampia ja vaativat enemmän tilaa kaarresäteiden kasvamisen takia, tietysti ylinopeuden suuruudesta riippuen.
Veikkaan, että tässä vaiheessa on jo usemmmallakin mielessä, että itsemurhaa kuorma-auton keulaan ei voi millään estää. Ei niin, mutta kysehän olikin siitä, miten tuossa voi itse antaa tilaa virheen tehneelle. Harva meistä ajelee kuorma-autolla, eikä kaikki nokkakolarit ole itsemurhia.
740 GLE:
Eikä tuota tarvitse rajoittaa pimeään. Näkemäesteistä syntyy sateesta, sumusta, lumesta, rakenteista, kasvillisuudesta, muista ajoneuvoista, tien geometriasta jne.
Totta. Kukapa olisi ajanut kolarin, jossa tilanne ei tullut yllätyksenä. Eiköhän tyypillinen tapa analysoida tilannetta ole toteamus: "Ei voinut mitään". Jos joku on ollut mukana kehittämässä esim. työturvallisuutta, ymmärtää helposti, kuinka älytön tuollainen toteamus on. Kaverinikin, jonka alaisille sattui kolmen vuoden aikana kaksi tapaturmaa, selitteli asiaa samoin. Työntekijöiden mielipide oli kuitenkin toisenlainen. Toki siinä vaiheessa kun kantamus käsissään liukastuu epätasaisella kulkutiellä, ei enää paljonkaan ole tehtävissä. Tavoite onkin oppia näkemään hiukan isompia kokonaisuuksia. Siksi Opelixin kommentti yllättävien tilanteiden pohtimisen tarpeettomuudesta on ällistyttävä useamman vuoden pituisen aiheen käsittelyn jälkeen.
740 GLE:
Se, että tunnistaa omassa ajamisessa virheitä, on jo todella merkittävä asia. Itse pyrin siihen, että virheet löytyy ilman läheltä piti-tilannettakin. Eli että huomaan, jos esimerkiksi tuollainen oikealle katsominen jää tekemättä, vaikka tie olisikin tyhjä. Se, onko tie tyhjä vai lähestyykö sieltä joku johon voin törmätä, on vain tuurista kiinni. Loputtomiin ei hyvä tuuri kuitenkaan jatku. Hyvä tapa suojautua todellisuudelta on todeta läheltä piti-, tms. tilanteiden olevan harvinaisia. Minusta se ei kuitenkaan ole perusteltu tapa.