Väitän, että ne kerrostaloasunnot eivät jää keskustassa tyhjäksi, mistä edelliset asukkaat ovat muuttaneet maaseudulle.
Eivät ne jää, mutta Suomessa kerrostaloasuntojen kauppaa ruokkii ensisijaisesti se, että perheyksiköt pienenevät. Monista eri syistä tarvitaan entistä enemmän asuntoja samalle ihmismäärälle.
Kyllä ne palvelut ja työpaikat vain keskittyy isompiin yksiköihin aivan kuten Herbert kirjoitti ja se lisää liikkumisen tarvetta.
Tämä on totta. Lisäksi ei pidä tuijottaa pelkkää asumispaikkaa koska sillä on hyvin vähän vaikutusta liikkumistarpeeseen. Se syntyy pääosin muista tekijöistä kuten ammatista, kulutustasosta, harrastuksista, vapaa-ajan viettopaikasta jne. Ns palveluyhteiskunta lisää selkeästi ihmisten liikkumista paikasta toiseen lomakohteiden, palveluiden jne perässä.
Kuljettaminen on sekin eri juttu. Otetaan esimerkiksi vaikkapa maaatalous. Tilat vähenevät, mutta suurenevat samalla ja ruoan tuotanto keskittyy. Se lisää kuljetustarvetta ja kuljetusetäisyyksiä niin kauan kuin ihmiset (vaikkapa pk-seudulla) kuluttavat entiseen malliin. Kuljetetaan sitten kotimaasta tai ulkomailta. Suurin syy nykymaailmassa päästöjen kasvuun on kuitenkin kulutustason nousu.
Juuri äskettäin Kiina ohitti USA:n kokonaispäästöissä. Se on hurja juttu, kun asian mittakaavaa alkaa pohtia. Päästöjen kasvu on kymmeniä prosentteja vuodessa, eikä mitään merkkejä suunnanmuutoksesta ole. Siinä on turha alkaa miettimään mitä pieni Suomi puuhastelee.
Jonkunhan siellä maallakin pitää asua, että säilytetään jonkinlainen omavaraisuus ruoassa ja monessa muussa asiassa.
Muuttoliike liene suurimpia päästöjen aiheuttajia. Valmista ja käyttökelpoista infrastruktuuria hylätään ja uutta tehdään lähinnä hyvin korkeapäästöisestä betonista tilalle. Päästöt on hurjaa tasoa, liikkumisen pienet muutokset on siinä aika vähäinen juttu.
Tässäkin voisi kirjoittaa pitkän jutun siitä, että suurin osa päiväköitreissuista on suoritettavissa hyvissä olosuhteissa,
Jos sinulla itselläsi on lapsia, niin satutko vetämään niitä pyöräkärryllä hoitoon? Vai vetääkö vaimosi?
Ihan vaan sillä kyselen, että olen havainnut monelta idealismin karisevan nopeasti siinä vaiheessa kun on oikeasti ne pari-kolme lasta ja perheen molemmat puoliskot kiireisessä työssä tai toinen puolisko jatkuvasti reissussa.
Muutenkin tämä lasten kärräily on äärimmäisen pieni osa liikennettä, Suomessahan on vähänlaisesti lapsia mikä kannattaa muistaa. Suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä ei ole tai ei ole enää sen ikäisiä lapsia joita pitäisi kuljetella.
Kuntien päätöksenteossa taas ei ihmisten liikkumista ole tähän saakka juuri lainkaan pohdittu, periaatteessa ratkaisumallit pohjautuvat siihen että ihmisillä on joka tapauksessa lähes joka perheessä auto. Oman kokemuksen mukaan ihmisten palvelut on lähes poikkeuksetta järjestetty järkevimmin ja kokonaistaloudellisimmin perinteisissä pienemmissä kunnisssa, ei suuremmissa kaupungeissa.
Vastaan tähän vähän provo-luonteisesti, että jokaisella on oikeus muuttaa itselleen hyvältä tuntuvaan ympäristöön, lompakon sallimissa rajoissa. Oma työpaikkani on Kehä I sisäpuolella, työpaikan ympäristössä ei ole sitten mitään laadukasta asuntoa, johon minulla olisi varaa. Asun 40 km päässä Vihdissä, 5000 m2 tontilla reilun kokoisessa omakotitalossa. Tontilla on mäntymetsää, lapsille leikkimökki, 90m2 autokatos-varasto, koikarppi-lampi, reilun kokoinen kasvihuone, jossa voi syödä/juoda perheen kanssa. Samaan ei pääse edes kunnon tukulla euroja kehä-III sisäpuolella. Maksoin tästä aikoinaan alle 100k.
Ei tunnu missään, että taloudessa on kaksi autoa, noin 15tkm + 30 tkm/a. Pyörällä en lähde töihin sotkemaan, ajan sillä kunnon vuoksi ympäristössä.
Henkilökohtaisesti johonkin 200-300k kerrostalokämppään muuttaminen tuntuisi kuin slummiin muuttaisi.
Ihan vaan mielenkiinnosta olisi kiva tietää joku taajama Suomessa, jossa asumistiheys olisi oikeasti kasvanut viimeisen kolmen-neljänkymmenen vuoden aikana. Ainakin näin äkkipäätään tuntuu siltä että kaikissa Suomen kaupungeissa ehkä joitain Uudenmaan kuntia lukuunottamatta asumiselle kaavoitettu pinta-ala on kasvanut nopeammin kuin asukasmäärä eli asumistiheys on laskenut ja sitä kautta etäisyydet niin työpaikoille kuin palveluihinkin ovat kasvaneet.
Opelixi sanoi sen, mitä ajattelin.
Minulla ei ole tietoa asumiselle kaavoitetuista pinta-aloista ja niiden väkiluvuista. Sinulla ilmeisesti on, joten voithan heittää tähän muutaman merkittävän kunnan tiedot. Esimerkkeinä kiinnostavia olisi pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu.
Wikipedia kertoo Helsingin väkiluvun kehityksestä, mikä tuskin on ainutlaatuinen tapaus Suomessa. Oleellisia termejä tässä ovat kaupungistuminen ja maaltapako.
Lisäksi koska palkansaaja ei enää voi kuvitella saavansa mitään ns. eläkevirkaa, ei asuinpaikkaa voi valita työpaikan läheltä. Työpaikan sijainti vaihtuu kuitenkin niin usein joko itsellä tai puolisolla, ettei työn perässä muuttaminen ole järkevää.
Itse mainitsit lisäksi yhden merkittävän avainsanan eli kaavoituksen. Sillähän ohjataan maankäyttöä eli sitä, missä ihmiset asuu. Vaikka yksittäinen ihminen periaatteessa (ei käytännössä ) voikin valita asuinpaikkansa kuten haluaa, kaavoittaja kuitenkin on se, joka kehityksen suunnan määrää. Koska taloudellinen toiminta keskittyy, Wikipedian mukaan Helsingin vaikutus ulottuu jo liki 100 km säteellä asumispaikan valintaan. Siinä niitä kilometrejä kertyy. Jos oikein olen ymmärtänyt, itsekin olet näissä talkoissa vahvasti mukana.
Jos sinulla itselläsi on lapsia, niin satutko vetämään niitä pyöräkärryllä hoitoon? Vai vetääkö vaimosi?
Ihan vaan sillä kyselen, että olen havainnut monelta idealismin karisevan nopeasti siinä vaiheessa kun on oikeasti ne pari-kolme lasta ja perheen molemmat puoliskot kiireisessä työssä tai toinen puolisko jatkuvasti reissussa.
Lapsia minulla ei ole. Kokemukseni rajoittuvat omaan lapsuuteen. Äitini kuljetti minua pyöränsä kyydissä ongelmitta. Mielestäni sen pitäisi onnistui nykyisinkin aivan samalla tavalla.
Jos kokee olevansa kiireinen, niin eikö hyötyliikunta ole silloin entistä perustellumpaa? Esimerkiksi oma työmatkani vie autolla 20 ja pyörällä lumettomaan aikaan 30-35 minuuttia. Päivän kuntoiluun kuluu siis vain 20-30 minuuttia. Monet ajavat ensin kiireellä toistä kotiin ja sieltä autolla jonnekin liikkumaan. Matkojen ja kaiken muun sähläyksen kanssa tuohon kuluu helposti tunteja. Työmatkapyöräillen olisi säästänyt suurimman osan tuosta ajasta. Varsinkaan kiireisenä en tuhlaisi elämääni tarpeettomaan autossa istumiseen.
Muutenkin tämä lasten kärräily on äärimmäisen pieni osa liikennettä, Suomessahan on vähänlaisesti lapsia mikä kannattaa muistaa. Suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä ei ole tai ei ole enää sen ikäisiä lapsia joita pitäisi kuljetella.
Olen ihmetellyt sitä, millaisen roolin lapsien kuljettaminen on saanut tässä keskustelussa. Lapsia on vähän ja he ovat vain muutaman vuoden "liikuntarajoitteisia". Silti tämän keskustelun perusteella tuntuu, että lapsien kuljettaminen talvimyrskyssä on yleisin olosuhde pyöräilijälle.
Kuntien päätöksenteossa taas ei ihmisten liikkumista ole tähän saakka juuri lainkaan pohdittu, periaatteessa ratkaisumallit pohjautuvat siihen että ihmisillä on joka tapauksessa lähes joka perheessä auto. Oman kokemuksen mukaan ihmisten palvelut on lähes poikkeuksetta järjestetty järkevimmin ja kokonaistaloudellisimmin perinteisissä pienemmissä kunnisssa, ei suuremmissa kaupungeissa.
Tuo riippuu paljon siitä, millaisia palveluita käyttää.
Pyörällä en lähde töihin sotkemaan, ajan sillä kunnon vuoksi ympäristössä.
Kommentti oli kiva lukea. Näin minäkin ajattelen, eli jos työmatka on pitkä niin se että käyttää myös pyörää sen sijaan että AINA kulkisi autolla on hieno asenne. Itse en asu Vihdissä tms, mutta asuntojen käsittämättömän kalleuden vuoksi kyseessä on joko/tai, asut joko ahtaasti tai kaukana.
NHB:lle, Vihdistä Kehä I:n sisäpuolelle on niin pitkä matka että se vaatii jo uskonnollisen tyyppisen vakaumuksen jotta sen kulkisi pyörällä, mopollekin (jonka valmistus ja kulutus ovat ekoa ) matka on pitkä.
Kyse on kuitenkin siitä, kuinka liikennettä voisi vähentää niin paljon, että sillä olisi jotain merkitystä. Ei sillä, että joku hoksaa 1 km:n matkan olevan mahdollista kulkea jotenkin muutenkin kuin autolla.
Tuo on ensi vuoden hommaa, ns. parempaa maailmaa joka edellyttää asuntojen hintoihin deflaatiota, eli vastustajia riittää. Se että kulkee sen 1-3 kilometrin matkan pyörällä tai yhdistää kaksi erillistä autoreissua yhdeksi vaikuttaa jo tänään.
Tässä yhtenä päivänä laskin että automme jäädessä talliin väheni naapuruston liikenne 6 kpl ohiajelulla (3 kpl suuntaansa). Kyllä sillä on minun mielestäni merkitystä jos 10 henkilöä tekee saman vaikka matkojen kilometrimäärä ei olisikaan pitkä.
Toisaalta milläpä olisi merkitystä, pelkkä ajovalopakko kuluttaa Suomessa enemmän polttoainetta kuin se onko minulla yksilönä autoa ensinkään.
NHB:lle, Vihdistä Kehä I:n sisäpuolelle on niin pitkä matka että se vaatii jo uskonnollisen tyyppisen vakaumuksen jotta sen kulkisi pyörällä, mopollekin (jonka valmistus ja kulutus ovat ekoa ) matka on pitkä.
EIkö Jorma kirjoittanut, että matka olisi 40 km? Samoin hän kertoi polkevansa kuntolenkkejä pyörällä. Mikä tuossa vaatii vakaumusta? Tuollainen 40 kilometriä maantietä on aika kevyt lenkki pyöräilyä harrastavalle.
Tuollainen 40 kilometriä maantietä on aika kevyt lenkki pyöräilyä harrastavalle.
40 km on aivan hemmetin pitkä matka. Minäkin harrastan pyöräilyä. Hiki ei saa tulla, hengästyminen kertoo liian kovasta vauhdista. Trikoopyöräilijät ovat kauhistus ja riesa. Jos on ihan pakko ajaa kovaa, niin menkööt sinne missä ei ole muita jäämässä alle ja missä on tilaa eikä aiheuta uhkaa tai vaaraa. Niin kauan kuin on muita, jalannkulkijoita, vanhuksia, lapsia ja muuten vain elämästään rauhallisesti nauttivia, niin sinne ei kilpapyöräilijät sovi ainaisella kaahaamisellaan.
Suomalisissa ja suomalaisuudessa on erittäin voimakkaana binäärimäisyys. Joko päälle tai pois. Tuolla asenteella pilataan kaikki mukava YHDESSÄ oleminen, tekeminen, reissaaminen. Mistä kummasta tuo iän ikuinen kammottava kilpailuhenki oikein pulppuaa. Sillä pystyy tekemään lähes mistä hyvänsä epämiellyttävää.
Harrastaminen sinänsä on ihan hyvä asia ja suositeltavaa. Kuitenkin keihäänheitto "aleksanterinkadulla" samoin kuin moukarinheittokin tahi seiväshyppy tai vaikkapa 110m aidat ovat täysin sinne sopimattomia lajeja. Samoin kilpapyöräilyn harrastaminen taajamissa yleisillä teillä, joissa kulkee, kuten jo mainitsin, vanhuksia, lapsia, koiria ja kaikenlaista muuta väkeä, on sinne sopimatonta. On totta, että taajamiin on ainakin joihinkin paikkoihin rakennettu pyöräilyteitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole tarkoitettu kilparadoiksi. Samat säännöt uhan ja vaaran aiheuttamisesta koskee pyöräilyteitä käyttäviä kuin autoilijoitakin. Tahallinen päälleajo on joka tapauksessa aina kiellettyä aivan riippumatta siitä jos vaikkapa mummot, lapset tai mitkä muut tahansa ovat pyöräteille ymmärtämättömyyttään vahingossa eksyneet - vai onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa. Olkoonkin, että kyseessä on vain pyörätie, mutta kuitenkin jokaiselle on tärkeää oman vauhdin ymmärtäminen ja vaarojen välttämisen ennakoiminen.
40 km on aivan hemmetin pitkä matka. Minäkin harrastan pyöräilyä. Hiki ei saa tulla, hengästyminen kertoo liian kovasta vauhdista. Trikoopyöräilijät ovat kauhistus ja riesa. Jos on ihan pakko ajaa kovaa, niin menkööt sinne missä ei ole muita jäämässä alle. Niin kauan kuin on muita, jalannkulkijoita, vanhuksia, lapsia ja muuten vain elämästään rauhallisesti nauttivia, niin sinne ei kilpapyöräilijät sovi ainaisella kaahaamisellaan.
Olisihan se helppoa jos lyhyt leposykkeillä poljettu pitäisi kunnossa. Kaikkien hikikammoisten harmiksi näin ei vain ole. 40 km on erittäin leppoisalla 20 km/h keskarilla poljettunakin 2 tunnin matka. Matalasykkeisenä lenkkinä tuon ei tosiaankaan pitäisi olla missään suhteessa raskas suoritus harrastajalle.
Harrastaminen sinänsä on ihan hyvä asia ja suositeltavaa. Kuitenkin keihäänheitto "aleksanterinkadulla" samoin kuin moukarinheittokin tahi seiväshyppy tai vaikkapa 110m aidat ovat täysin sinne sopimattomia lajeja. Samoin kilpapyöräilyn harrastaminen taajamissa yleisillä teillä, joissa kulkee, kuten jo mainitsin, vanhuksia, lapsia, koiria ja kaikenlaista muuta väkeä, on sinne sopimatonta. On totta, että taajamiin on ainakin joihinkin paikkoihin rakennettu pyöräilyteitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole tarkoitettu kilparadoiksi. Samat säännöt uhan ja vaaran aiheuttamisesta koskee pyöräilyteitä käyttäviä kuin autoilijoitakin. Tahallinen päälleajo on joka tapauksessa aina kiellettyä - vai onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa.
Mitä ihmettä sekoilet? Tahallisia päälleajoja, kilpapyöräilijöitä "aleksanterinkadulla", mummoja kilpapyöräilijöiden edessä... Kilpapyöräilijäthän ajavat maanteillä. Maantien ei pitäisi olla mummojen ja lasten leikkikenttä. Missään "aleksanterinkaduilla" kilpapyörillä ei paljon kaahailla. Pienitilavuuksiset renkaat eivät salli suuria nopeuksia kaupunkien keskustoissa.
Jotenkin hassua tämä sinun paatoksellinen teksti tappajapyöräilijöistä. Itse olen aivan varma, etteivät Suomen vähäiset kilpapyöräilijät mitenkään ehdi aiheuttamaan merkittävästi onnettomuuksia. Pyöräilyonnettomuuksista leijonan osa on kännisten pyörijöiden tohelointeja, joissa yleensä ei ole toista osapuolta ja väistämisvelvollisen auton alle jäämisiä.
40 km on erittäin leppoisalla 20 km/h keskarilla poljettunakin 2 tunnin matka. Matalasykkeisenä lenkkinä tuon ei tosiaankaan pitäisi olla missään suhteessa raskas suoritus harrastajalle.
Taitaa olla 40+40 eli 4 tuntia päivässä menopaluuna. Ajatuksesi on hieno, mutta niitä jotka polkisivat edes 20 km suuntansa ei ole tarpeeksi jotta siitä voisi tulla kansanliike. Itse poljin yhtenä päivänä huvikseni 36 km Espoon rantaseuduilla, mutta toiset 36 km jätän mieluusti jollekulle toiselle päivälle.
Täällä ei nyt vain satu olemaan maanteitä. Maantielle pääsee ajamalla kaupungista ulos. Kuitenkin nämä veijarit harrastavat keskellä taajamaa.
NHB:
Maantien ei pitäisi olla mummojen ja lasten leikkikenttä.
Juuri oikein tummennetusti kirjoitin, että trikoopyöräilijöiden tulee sijoittua sinne missä saavat kaahata ilman vaaran tai uhan aiheuttamista.
NHB:
Missään "aleksanterinkaduilla" kilpapyörillä ei paljon kaahailla.
Valitettavasti todellisuus on niin, että kaahaillaan. Kuten jo kerroin, niin aivan juuri tulin kotiin ja kyllä näitä trikoopolkijoita vain aivan varmasti on.
NHB:
Jotenkin hassua tämä sinun paatoksellinen teksti tappajapyöräilijöistä.
Missä olen maininnut tappajapyöräilijöistä?
NHB:
Itse olen aivan varma, etteivät Suomen vähäiset kilpapyöräilijät mitenkään ehdi aiheuttamaan merkittävästi onnettomuuksia.
Kyse on wannabee kilpapyöräilijöistä. Tiesit tai arvasit kyllä. Mikä ryhmä sitten "ehtii" aiheuttamaan ja vieläpä merkittävässä määrin onnettomuuksia? Tutkijat sanovat, että ihan joka ikinen onnettomuus on yksilöllinen olipa kenen tahansa aiheuttama. Trikoopyöräilijäongelma on yleisesti tiedossa ja tästä on puhuttu ja kirjoiteltu lehdissä jo useiden vuosien ajan. Täällä polkupyöräilevät poliisit ovat ottaneet asiakseen huomautella näitä trikoopyöräilijöitä sopimattomasta vauhdinkäytöstä.
Kyselin juuri hetki sitten, että "onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa". Ilmeisesti on?
Taitaa olla 40+40 eli 4 tuntia päivässä menopaluuna. Ajatuksesi on hieno, mutta niitä jotka polkisivat edes 20 km suuntansa ei ole tarpeeksi jotta siitä voisi tulla kansanliike. Itse poljin yhtenä päivänä huvikseni 36 km Espoon rantaseuduilla, mutta toiset 36 km jätän mieluusti jollekulle toiselle päivälle.
Tämähän oli vain Jormalle ohjattu kysymys siitä, miksi hän pyöräilyä harrastavana kieltäytyy työmatkapyöräilystä. En tietenkään oleta, että koko kansa polkisi tuollaisia matkoja. Joku 5-15 kilometriä voisi olla hyvä jokamiehen ja -naisen pyöräiltävissä oleva matka. Tuo varmasti kattaa merkittävän määrän työmatkoista.
Jos kunto ei (vielä ) anna myöten polkea 40 kilometriä molempiin suuntiin samana päivänä, niin silloin pitää polkea vain toinen suunta ja ajaa autolla toinen. Pitää muistaa myös usein suoritetun liikunnan sivuvaikutukset. Harjoitellessa kunto kasvaa. 80 kilometrin matka lyhenee alle kolmeen tuntiin ja muuttuu rasittavuudeltaan keveäksi, kunhan tekee vähän sen eteen töitä.
En sekoile yhtään. Juuri tulin kotiin .. pyörällä .. ja tuolla oli taas näitä kilpapyöräilijöitä ajamassa käsittämätöntä vauhtia keskustassa.
Ajoivatko he kaduilla autojen seassa, pyöräteillä vai jalkakäytävillä?
Missä olen maininnut tappajapyöräilijöistä?
No kun kirjoitat tahallisista päälleajoista ja keihäänheitosta aleksanterinkadulla, niin eiköhän kirjoituksesi ole jo tuolla tasolla.
Kyse on wannabee kilpapyöräilijöistä. Tiesit tai arvasit kyllä. Mikä ryhmä sitten "ehtii" aiheuttamaan ja vieläpä merkittävässä määrin onnettomuuksia? Tutkijat sanovat, että ihan joka ikinen onnettomuus on yksilöllinen olipa kenen tahansa aiheuttama.
Trikoopyöräilijäongelma on yleisesti tiedossa ja tästä on puhuttu ja kirjoiteltu lehdissä jo useiden vuosien ajan. Täällä polkupyöräilevät poliisit ovat ottaneet asiakseen huomautella näitä trikoopyöräilijöitä sopimattomasta vauhdinkäytöstä.
Miksi sitten kirjoitat kilpapyöräilijöistä jos et tarkoita heitä? Ihan yhtä typerää on yleistää "kaahailu" koskemaan kaikkia trikoissa polkevia.
Kyselin juuri hetki sitten, että "onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa". Ilmeisesti on?
Asia on esillä vuodesta toiseen ...
vaikkapa tuohon tapaan .. --> uutisen tynkää lisää --> uutisen tynkää ja tarinaa riittäisi paljonkin ...
Sen verran epäselvää on, että en koskaan ole tullut pyöräilijän yliajamaksi enkä muista edes vaaratilannetta tältä istumalta. Siksi en oikein jaksa uskoa, että tämä olisi jotenkin niin merkittävä ongelma kuin mitä annat ymmärtää. Pyöräilijänä olen jäänyt autoilijan yliajamaksi ja vähintään vakavia vaaratilanteita tulisi jatkuvasti jos luottaisi autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Koiran ulkoiluttajaan ei myöskään voi luottaa ollenkaan.
Noiden uutisten sanoma pikaisella vilkaisulla oli mun mielestä ajoradalla ajamisessa ja väistämisvelvollisuuksissa. En nähnyt mainintaa trikoissa kaahaavista kilpapyöräilijöistä.
Sen verran epäselvää on, että en koskaan ole tullut pyöräilijän yliajamaksi enkä muista edes vaaratilannetta tältä istumalta. Siksi en oikein jaksa uskoa, että tämä olisi jotenkin niin merkittävä ongelma kuin mitä annat ymmärtää.
Noiden uutisten sanoma pikaisella vilkaisulla oli mun mielestä ajoradalla ajamisessa ja väistämisvelvollisuuksissa. En nähnyt mainintaa trikoissa kaahaavista kilpapyöräilijöistä.
On tietysti makuasia, onko ns. trikoopyöräilijät iso vai pieni ongelma. Olemassa oleva ilmiö se kuitenkin on. Ilmeisesti trikoopyöräilijät unohtavat olevansa osa ihan tavallista TLL:n ohjeistamaa liikennettä ja kuvittelevat olevansa ainoastaan kuntoilemassa, jota mummot ja muut liikkujat ovat tulleet häiritsemään. Kulttuuri on ehkä tällä puolella vielä tuoreempaa kuin autoliikenteessä. Vain moottoriteiden valojaan vilkuttavilla ylinopeuskuskeilla on vielä sama ongelma kuin trikoopyöräilijöillä pääkopassaan ratkaisematta.
Jälleen kerran palaa mieleen vuosien takainen Esko Riihelän Liikenneillassa ollut episodi. Aiheena oli pyöräily ja mukana studiossa ns. asiantuntijoina pari pp-lähettiä. Nämä valittelivat, että autoilijat eivät osaa varoa pp-lähettejä, jotka ajavat lujaa... Onneksi Jommi Öynapp oikaisi tuon tilanteen ongelmasuhteen välittömästi.
Vaikka sinulle eikä usein minullekaan trikoopyöräilijöistä vaaratilanteita satu, ei se tarkoita ongelman puuttumista. Mehän osaamme väistellä trikoopyöräilijöitä, mutta muut eivät välttämättä osaa tai ainakin kokevat nämä pelottaviksi. Itse ainakin tiedän sellaisia, jotka kokevat asian näin.
Ajattele vaikka sitä autokuskia, joka ajoi päällesi. Vaikka itse noudatit sääntöjä (noudatithan?), oli tilanne liian vaikea. Entä jos olisit ollut trikoopyöräilijä? Tai ehkä oletkin, mutta et koe asiassa mitään ongelmaa? Ainakin määritelmäsi 40 km:n matkasta matalasykkeisestä 20 km/h keskinopeudesta viittaa tuohon suuntaan. Vaikka en itse mikään rapakuntoinen ole, silti taannoinen 16 km:n työmatka n. 15 km/h keskinopeudella antoi aiheen käydä suihkussa. Puhumattakaan siitä, että 20 km/h keskinopeudella ajettava matka sisältäisi kaupunkiajoa liikennevaloineen yms. hidasteineen. Omalla työmatkallani ei tuollaisia juurikaan ollut.
Vaikka Rätkättimen linkittämissä jutuissa ei trikoopyöräilijöistä puhuttukaan, on selvää että tuon ryhmän käytös on ongelmallista. Kyllähän muutkin sääntöjä rikkovat, määränsä takia jopa enemmän kuin trikoopyöräilijät. Asiaa voisi kuitenkin verrata autoliikenteeseen. Lauantai-iltana autolla kaahaileva nuorisoporukka voisi olla verrokki trikoopyöräilijälle. Määrällisesti suht vähäinen, mutta seurauksiltaan aika näkyvä ilmiö.
En sekoile yhtään. Juuri tulin kotiin .. pyörällä .. ja tuolla oli taas näitä kilpapyöräilijöitä ajamassa käsittämätöntä vauhtia keskustassa.
Ajoivatko he kaduilla autojen seassa, pyöräteillä vai jalkakäytävillä?
Noilla kaikilla.
NHB:
Missä olen maininnut tappajapyöräilijöistä?
No kun kirjoitat tahallisista päälleajoista ja keihäänheitosta aleksanterinkadulla, niin eiköhän kirjoituksesi ole jo tuolla tasolla.
Tappajapyöräijöiksi nimittely on kyllä liioittelua.
NHB:
Kyse on wannabee kilpapyöräilijöistä. Tiesit tai arvasit kyllä. Mikä ryhmä sitten "ehtii" aiheuttamaan ja vieläpä merkittävässä määrin onnettomuuksia? Tutkijat sanovat, että ihan joka ikinen onnettomuus on yksilöllinen olipa kenen tahansa aiheuttama.
Trikoopyöräilijäongelma on yleisesti tiedossa ja tästä on puhuttu ja kirjoiteltu lehdissä jo useiden vuosien ajan. Täällä polkupyöräilevät poliisit ovat ottaneet asiakseen huomautella näitä trikoopyöräilijöitä sopimattomasta vauhdinkäytöstä.
Miksi sitten kirjoitat kilpapyöräilijöistä jos et tarkoita heitä? Ihan yhtä typerää on yleistää "kaahailu" koskemaan kaikkia trikoissa polkevia.
En ole huomannut yhtäkään trikoohurjastelijaa, joka ei olisi ajellut kilpapyörällä, aivan liian kovaa ja häikäilemättömästi. Noiden lisäksi olen nähnyt tavallisia pyöräilijöitä, jotka ajavat taajamissa rauhallisesti, vaarantamatta, kohteliaasti ja ennakoitavasti. Surullista on nähdä lisäksi verbaalista räyhäämistä lapsiperheille, jotka ajelevat yhdessä pyöräteillä lasten vauhdeilla. Kaikille pitäisi olla järkevällä käyttäytymisellä tilaa. Me muut olemme selvästi haitta trikoopyöräilijöiden harrastukselle. Kuten jo mainitsinkin, niin kaikenlainen harrastaminen ei sovi yleisille teille. Turvallisuus, kohteliaisuus, yhteispeli ja tilan antaminen muillekin on yhteisen edun kannalat yleisillä teillä suorastaan välttämättömyys. Oletko eri mieltä?
NHB:
Sen verran epäselvää on, että en koskaan ole tullut pyöräilijän yliajamaksi enkä muista edes vaaratilannetta tältä istumalta. Siksi en oikein jaksa uskoa, että tämä olisi jotenkin niin merkittävä ongelma kuin mitä annat ymmärtää. Pyöräilijänä olen jäänyt autoilijan yliajamaksi ja vähintään vakavia vaaratilanteita tulisi jatkuvasti jos luottaisi autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Koiran ulkoiluttajaan ei myöskään voi luottaa ollenkaan.
Minulla, pyöräilijänä, ei ole ollut ongelmia autoilijoiden osalta ja osumia ei ole ainakaan vielä tullut.
Vaikka Rätkättimen linkittämissä jutuissa ei trikoopyöräilijöistä puhuttukaan, on selvää että tuon ryhmän käytös on ongelmallista. Kyllähän muutkin sääntöjä rikkovat, määränsä takia jopa enemmän kuin trikoopyöräilijät. Asiaa voisi kuitenkin verrata autoliikenteeseen. Lauantai-iltana autolla kaahaileva nuorisoporukka voisi olla verrokki trikoopyöräilijälle. Määrällisesti suht vähäinen, mutta seurauksiltaan aika näkyvä ilmiö.
Niin. Tänä kesänä tähän mennessä on ollut jo aivan kylliksi uutisia, jolloin joku alaikäinen on luvatta ottanut auton ja kuollut tai nuoret ovat yön hetkinä suistuneet, törmänneet siltarumpuun ja kuolleet jne. Tuosta luettelosta tulisi pitkä. Mitä mahtoi Camaro-kuskin päässä liikkua, kun tuhosi autonsa keulan tai Mellunmäessä nuori mp-kuski, joka kuoli heti. Pahoin pelkään, että sama meno jatkuu vuodesta toiseen.
Ongelmallinen porukka ei varmaankaan ole iso, mutta tuhoisa. Kaikki pienryhmät melskaavat omilla alueillaan ja lopputulema on, että koko kuolleiden ja vammautuneiden joukko kasvaa kuitenkin aivan liian isoksi. Vaikea osoittaa syylliseksi mitään yksittäistä pienryhmää. Tottakai on selvää, että parempaan suuntaan ollaan menty viime vuosina, mutta on ollut syytäkin.
Ajattele vaikka sitä autokuskia, joka ajoi päällesi. Vaikka itse noudatit sääntöjä (noudatithan?), oli tilanne liian vaikea. Entä jos olisit ollut trikoopyöräilijä? Tai ehkä oletkin, mutta et koe asiassa mitään ongelmaa? Ainakin määritelmäsi 40 km:n matkasta matalasykkeisestä 20 km/h keskinopeudesta viittaa tuohon suuntaan. Vaikka en itse mikään rapakuntoinen ole, silti taannoinen 16 km:n työmatka n. 15 km/h keskinopeudella antoi aiheen käydä suihkussa. Puhumattakaan siitä, että 20 km/h keskinopeudella ajettava matka sisältäisi kaupunkiajoa liikennevaloineen yms. hidasteineen. Omalla työmatkallani ei tuollaisia juurikaan ollut.
Ilmeisesti viittaat siihen, että trikoopyöräilijänä jotenkin kaahailin ja siksi tulin yliajetuksi. Autoilija pysähtyi pyörätien eteen kaupun pihalta tullessaan. Katsoin, että siinäpä on esimerkillinen autoilija. Hän ei kuitenkaan katsonut kuin vasemmalle eikä huomannut minun tulevan oikealta. Auto lähtee liikkeelle pahimmalla mahdollisella hetkellä ja törmäystä ei voi välttää. Tilannetta ei varmaankaan olisi tapahtunut, jos olisin polkenut kävelyvauhtia. Itse näkisin syynä kuitenkin autoilijan karkean virheen ja siihen vaikuttaneet epäselvät pyörätie/-kaista -järjestelyt.
Liekö suihkussa käynti oikein minkään mitta, mutta tuollainen 15 km/h keskari on kyllä todella leppoisaa polkemista terveelle vähänkään kunnostaan huolta pitävälle.
Itse näen niin, että tärkeintä olisi saada pyörät pois jalkakäytäviltä. Autojen seassa pyöräilijän nopeudet tuskin ovat sinunkaan mielestä liian suuria. Jostain syystä meillä poljetaan mieluimmin jalkakäytävillä kuin autojen seassa.
Tappajapyöräijöiksi nimittely on kyllä liioittelua.
Eikö puheet tahallisista yliajoista ole samaa sarjaa?
En ole huomannut yhtäkään trikoohurjastelijaa, joka ei olisi ajellut kilpapyörällä, aivan liian kovaa ja häikäilemättömästi. Noiden lisäksi olen nähnyt tavallisia pyöräilijöitä, jotka ajavat taajamissa rauhallisesti, vaarantamatta, kohteliaasti ja ennakoitavasti.
Tervetuloa tänne katsomaan esimerkkiä pääkadun pyörätiellä polkevasta "trikoohurjastelijasta". Silloin harvoin kun mummojen seassa maantiepyörällä poljen, teen sen lenkin jälkeen sykkeen tiputtamiseksi ja samalla kaupungin menoa seuratakseni. Vauhdin uskon olevan sinullekin tarpeeksi alhainen.
Surullista on nähdä lisäksi verbaalista räyhäämistä lapsiperheille, jotka ajelevat yhdessä pyöräteillä lasten vauhdeilla. Kaikille pitäisi olla järkevällä käyttäytymisellä tilaa.
Onko niin, että tällaisissa tilanteissa lapsiperhe on polkenut koko pyörätien leveydeltä ja samalla tukkinut tien?
Me muut olemme selvästi haitta trikoopyöräilijöiden harrastukselle. Kuten jo mainitsinkin, niin kaikenlainen harrastaminen ei sovi yleisille teille. Turvallisuus, kohteliaisuus, yhteispeli ja tilan antaminen muillekin on yhteisen edun kannalat yleisillä teillä suorastaan välttämättömyys. Oletko eri mieltä?
Olen eri mieltä. Omaa trikoopyöräilyharrustustani eivät mummot ja lapset pahemmin haittaa. Eilen poljin 100 km lenkin, enkä tainnut edes nähdä yhtään mummoa ja muutamat lapsetkaan eivät jääneet alle. kymmenien kilometrien matkalla en nähnyt edes autoja. Tänään ajattelin polkea Poriin jatsia kuuntelemaan. Saapa nähdä montako mummoa tuolla matkalla jää alle.
Minulla, pyöräilijänä, ei ole ollut ongelmia autoilijoiden osalta ja osumia ei ole ainakaan vielä tullut.
Harrastaminen sinänsä on ihan hyvä asia ja suositeltavaa. Kuitenkin keihäänheitto "aleksanterinkadulla" samoin kuin moukarinheittokin tahi seiväshyppy tai vaikkapa 110m aidat ovat täysin sinne sopimattomia lajeja. Samoin kilpapyöräilyn harrastaminen taajamissa yleisillä teillä, joissa kulkee, kuten jo mainitsin, vanhuksia, lapsia, koiria ja kaikenlaista muuta väkeä, on sinne sopimatonta. On totta, että taajamiin on ainakin joihinkin paikkoihin rakennettu pyöräilyteitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole tarkoitettu kilparadoiksi. Samat säännöt uhan ja vaaran aiheuttamisesta koskee pyöräilyteitä käyttäviä kuin autoilijoitakin. Tahallinen päälleajo on joka tapauksessa aina kiellettyä aivan riippumatta siitä jos vaikkapa mummot, lapset tai mitkä muut tahansa ovat pyöräteille ymmärtämättömyyttään vahingossa eksyneet - vai onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa. Olkoonkin, että kyseessä on vain pyörätie, mutta kuitenkin jokaiselle on tärkeää oman vauhdin ymmärtäminen ja vaarojen välttämisen ennakoiminen.
Mikä on mielestäsi pyöräilijälle liiallinen vauhti kaupungin keskustassa? Säännöt tuntevan pyöräilijän näkökulmasta kaikki vaaratilanteet ovat muiden aiheuttamia. Sitä voisi verrata siihen, että pyöräilijät jatkuvasti hyökkäisivät väistämisvelvollisena autojen eteen ja pakottaisivat etuajo-oikeutetun jarruttamaan. Tai sitä voisi verrata siihen, että pyöräilijät ajaisivat jalkakäytävällä ja pakottaisivat jalankulkijat hyppäämään sivuun. Tälläistä ei paljon tapahdu, mutta keskustassa ajoradalla ja pyörätiellä sääntöjen mukaan ajavalle pyöräilijälle tämä on arkipäivää jonka kanssa on elettävä, eli että itse joutuvat jatkuvasti joustamaan oikeuksistaan. Suomessa liikennehierarkia jostain kumman syystä menee niin, että pyöräilijät joutuvat väistämään kaikkia ja autoilijat eivät väistä muita kuin raskaampia ajoneuvoja. Jossain sivistyneemmissä maissa vaikka liikenne vaikuttaa villiltä, siellä kevyemmät kulkijat menevät ensin ja heille annetaan tilaa. Suomessa autoilijat yrittävät ruuhkassa blokata moottori- ja polkupyöräilijöitä. Kaikkien pitäisi muka liikkua raskaimman ja kömpelöimmän ehdoilla, mikä ei ainakaan paranna urbaanin liikenteen toimivuutta.
Itse elän pyöräillessä liikenteen vaarantajien (autojen ja kävelijöiden) kanssa olemalla tarkkaavainen ja huolehtimalla jarrujen kunnosta. Mitään syytä ei ole pitäytyä 13km/h nopeuksissa kun on tarkoitus liikkua paikasta A paikkaan B. Treenaajat varmasti liikkuvat mieluummin jossain muualla. Harvemmin saa lukea lehdistä kevyen liikenteen välisistä vakavista onnettomuuksista. Joskus niitäkin sattuu, mopojen tai pyörien välillä, yleensä syy on se molemmat ovat paahtaneet hidastamatta sokeisiin risteyksiin.
Tahallinen päälleajo? Jos pyöräilijä ajaa kevyen liikenteen väylällä yllättäen reunaa vaihtavan jalankulkijan päälle, onko se mielestäsi tahallinen päälleajo? Miten tilanne eroaa siitä, että sama tapahtuisi tiellä autoilijan ja kävelijän kesken? Muuten kuin että ensimmäisessä tapauksessa pyöräilijä loukkaantuisi/kuolisi ja toisessa jalankulkija. Itse siitä huolimatta että varmaan mielestäsi olen "tappajapyöräilijä", otan huomioon että noin saattaa käydä. Veikkaanpa ettei moni autoilija varaudu vastaavaan.
NHB: Lapsia minulla ei ole. Kokemukseni rajoittuvat omaan lapsuuteen. Äitini kuljetti minua pyöränsä kyydissä ongelmitta. Mielestäni sen pitäisi onnistui nykyisinkin aivan samalla tavalla.
Se ei vaan taida nykyisin mennä enää sillä tavalla, että naiset olisivat olemassa sitä varten että ne ajeluttavat fillarilla lapsia hoitoon ja tekevät kaikki muutkin kotihommat ilman apuvälineitä töiden jälkeen? Aika raakaa touhua ajaa joka päivä esim. kahden lapsen kanssa fillarilla kärry perässä ja käydä kauppaostokset ja muut siinä sivussa alkaa kuormalle tulla painoa. Onnistuu kyllä, mutta jos ei ole pakko niin miksi moni tekisi niin?
Moni toki pystyy kuljettamaan lapsia ilman autoakin, mutta käytännössä tuo voi olla vaikeampaa kuin luulet. Uskon että useimmat mielellään veisivät lapset hoitoon ilman autoa, mutta jostain syystä näin ei tapahdu. En usko, että tuosta voi syyllistää niitä jotka autoa käyttävät, syy on jokin muu. Lasten kärrääminen fillarilla vaatii kyllä jo kovaa asennetta, en usko että moni siihen oikeasti ryhtyisi. Voisihan sitäkin jollain gallupilla tutkia.
Päivän kuntoiluun kuluu siis vain 20-30 minuuttia.
Odotuksesi ajankulusta on vähän optimistinen. Laske mukaan lasten pukemiset pyöräreissua varten äläkä oleta, että ne istuvat kiltisti kyydissä ilman ajanvietettä näin ne eivät vaan aina tee ja lämpimään autoon ei tarvitse topata kaikkea mahdollista vaatetta päälle. Myöskin vauhti putoaa olennaisesti kun perässä on pyöräkärry jossa pari mukulaa.
Ymmärrän hyvin äitejä, jotka haluavat ehkä kuitenkin valita tuon hyötyliikunnan sijasta jonkin ohjatun kuntoilumuodon illalla jolloin saavat sitä ihan oikeaa omaa aikaa.
Monet ajavat ensin kiireellä toistä kotiin ja sieltä autolla jonnekin liikkumaan.
Tuokin on aika vähäinen ongelma, suuri ongelma on se ettei suurin osa ihmisistä oikeasti liiku juuri mitenkään. Ja ehkä kaikki eivät tykkää pyöräilystä, sekin on otettava huomioon vaikka itse suuri pyöräilyn ystävä olenkin.
Useat pk-seudun pyöräilijätkin ajavat autolla sopivan maantien varteen ja lähtevät vasta siitä lenkille. Senkin ymmärrän kilpapyöräilyn ystävänä hyvin.
Lapsia on vähän ja he ovat vain muutaman vuoden "liikuntarajoitteisia".
Aika paljon palvelu- ja liikenneratkaisuilla vaikutetaan siihen, miten pitkään lapset ovat kuljetusten varassa. Jos ei ole päiväkodit ja koulut järkevällä etäisyydellä turvallisen reitin päässä, niin autolla ne viedään koko koulu-uran. Enkä ihmettele että näin tapahtuu enenevässä määrin, kun katsoo nykyistä liikennekulttuuria suojateiden ym osalta.
Autolla kärrääminen säästää julkiselta sektorilta pitkän pennin ja mahdollistaa onnettoman suunnittelun muuten jouduttaisiin miettimään tarkemmin ja investoimaan turvallisiin reitteihin ja järkevän kokoisiin palveluyksiköihin paljon enemmän. Perheiden autoilusta saadaan vielä verotulotkin pois. Kokonaisuutenahan tämä on tappiollista toimintaa, mutta niitä kokonaisuuksiahan ei nykyään enää tunnu laskevan kukaan.
Tuo riippuu paljon siitä, millaisia palveluita käyttää.
Eri elämänvaiheissa käytetään eri palveluita ja kaikki niitä yleensä jossain vaiheessa käyttävät. Maalla pärjätään aika vähillä palveluilla ja kulkemisilla läpi koko elämän verrattuna esim. pk-seutuun joka kuulemma on niin ekologinen.
Minulla, pyöräilijänä, ei ole ollut ongelmia autoilijoiden osalta ja osumia ei ole ainakaan vielä tullut.
Eiköhän se riipu aika paljon ajomääristä ja olosuhteista miten paljon autojen kanssa joutuu tekemisiin. Aiemmin sain sellaisen kuvan, ettet kovin merkittäviä määriä kuitenkaan pyörällä aja.
Olen itse ajanut tuhansia kilometrejä fillarilla vuodessa jo vuosien ajan ja sen voin rehellisesti sanoa, että Suomen liikennekulttuuri pyöräilijöitä kohtaan on todella surkea. Siitä ei pääse yhtään mihinkään, selitti asian miten päin vain. Meidät pelastaa karmeilta onnettmuusluvuilta ainoastaan se, että fillaristeja on loppujen lopuksi aika vähän ja toisaalta löytyy paljon hiljaisia tieosuuksia joita ne mielellään liikkuvat.
Pyöräteitä ei Suomessa ole pääosin suunniteltu varsinaiseen pyöräilyyn tai pyörällä liikkumiseen, enemmän parin kilsan hitaita siirtymiä varten.
En muuten itse oikean pyöräilyn ystävänä ole tiennytkään, että "trikoopyöräiliyä" (outo ja vastenmielinen termi kuvaamaan ihmistä, joka hoitaa kuntoaan) harrastetaan kaupunkikeskustoissa...muulloin kuin kortteliajoissa tai lyhyillä siirtymillä lenkin aluksi / lopuksi. Koko termi ja joissain jutuissa sen yhdistäminen etenkin Helsingin keskustaan kertoo minusta sen, että Suomessa ei ymmärretä pyöräilystä yhtään mitään.
Pyöräteitä ei Suomessa ole pääosin suunniteltu varsinaiseen pyöräilyyn tai pyörällä liikkumiseen, enemmän parin kilsan hitaita siirtymiä varten.
Kyllähän se vähän näin on. Kaupunkien keskustoissa pyörätiet on yleensä suunniteltu niin, että lapset ja vanhukset voisivat niillä turvallisesti liikkua sen pari kilometriä erillään muusta liikenteestä. Sitten jos joku oikeesti ajaa pyörää niinkuin moottoroitua ajoneuvoa, sille ei enää olekaan luontevaa paikkaa. Poliisi hätistää pois ajoradalta ja jalankulkijat toikkaroinnillaan pois pyörätieltä. Paremmin toimisi pyöräkaistat tien oikeassa reunassa.
Suomessa polkupyörät rinnastetaan suunnittelussa lähes jalankulkijoihin. Joillain risteysgeometria- ja kanttikivikikkailuillakin pakotetaan pyöräilijät hidastamaan käveylvauhtiin, etuajo-oikeudestaan huolimatta. Ei siinä suurta eroa ole jalkakäytävällä pyöräilyyn. Varmaan tämän suunnittelukulttuurin vuoksi niin moni ajaakin jalkakäytävällä. Helsingissä esim. jossain Tukholmankadulla harvoin näkee ajoradalla ajavaa pyöräilijää, mutta jalkakäytävällä niitä on aina.
Taitaa olla 40+40 eli 4 tuntia päivässä menopaluuna. Ajatuksesi on hieno, mutta niitä jotka polkisivat edes 20 km suuntansa ei ole tarpeeksi jotta siitä voisi tulla kansanliike. Itse poljin yhtenä päivänä huvikseni 36 km Espoon rantaseuduilla, mutta toiset 36 km jätän mieluusti jollekulle toiselle päivälle.
Tämähän oli vain Jormalle ohjattu kysymys siitä, miksi hän pyöräilyä harrastavana kieltäytyy työmatkapyöräilystä. En tietenkään oleta, että koko kansa polkisi tuollaisia matkoja. Joku 5-15 kilometriä voisi olla hyvä jokamiehen ja -naisen pyöräiltävissä oleva matka. Tuo varmasti kattaa merkittävän määrän työmatkoista.
Jos kunto ei (vielä ) anna myöten polkea 40 kilometriä molempiin suuntiin samana päivänä, niin silloin pitää polkea vain toinen suunta ja ajaa autolla toinen. Pitää muistaa myös usein suoritetun liikunnan sivuvaikutukset. Harjoitellessa kunto kasvaa. 80 kilometrin matka lyhenee alle kolmeen tuntiin ja muuttuu rasittavuudeltaan keveäksi, kunhan tekee vähän sen eteen töitä.
Tähän onkin tullut aika kivasti kommentteja. Aika harviainen siinä mielessä TM palstalla.
Matka on tosiaan 40km/suunta. Noin puoleen matkaan löytyy pyörätie, osan matkaa joutuu ajamaan ns. vanhaa porintietä, joka on kohtuullisen haasteellinen, kun tie on kapea ja rekkaa vilistää molempiin suuntiin. Helsinkiin päin reitillä on yksi ihan hirveä ylämäki.
Minun kunnolla voisin polkaista tuon matkan vajaaseen kahteen tuntiin per suunta, olen ajellut keskinopeuksilla 22-25 km/h, mutta enempään ei riitä rahkeet. Töihin mennessä tulisi varata aikaa suihkussa käymiseen ja vaatteiden vaihtoon. Työpäivät matkoineen venyisi jonnekin 13 tunnin paikkeille. Kolmena päivänä viikossa on pojan futis-harkat, jossa toimin valmentajana. Noina päivinä ei aika tahdo riittää edes autolla ajamalla kun harkat alkaa jo viiden ja puoli kuuden aikoihin. Tuo pyörällä "vain toiseen suuntaan" voisi muuten olla ihan kokeiltavissa, mutta sehän tarkoittaa kai sitä, että pyörää pitäisi kuskata autolla töihin, jättää auto töihin, pyörällä kotiin ja seuraavana päivänä sitten pyörällä töihin jne.
Jotenkin minusta on rennompaa kun ajelee iltasella "vain" 15km lenkin pyöräilyvarusteissa eikä sotke työmatkoja harrastukseen. 40km lenkki on kuitenkin jo ihan reilunpuoleinen. Meillä on töissä paljonkin porukkaa joka sotkee fillarilla n. 10km/suunta töihin, jotkut jopa 365/a (siis arkipäivisin). Työturvallisuusjohtaja jo raportoikin, että fillareilla sattuu kaikkein eniten työmatkatapaturmia. Yksikin pyöräilijä ajoi kotoa töihin, kun lunta oli tullut 20cm yöllä eikä pyöräteitä ollut aurattu. Kirjoitti kaaduttuaan tapaturmailmoitukseen, että matka oli hankala, kolme kertaa kaaduin ja vasta viimeisellä kerralla nilkka murtui.
Tahallinen päälleajo? Jos pyöräilijä ajaa kevyen liikenteen väylällä yllättäen reunaa vaihtavan jalankulkijan päälle, onko se mielestäsi tahallinen päälleajo?
drive:
Kyllähän se vähän näin on. Kaupunkien keskustoissa pyörätiet on yleensä suunniteltu niin, että lapset ja vanhukset voisivat niillä turvallisesti liikkua sen pari kilometriä erillään muusta liikenteestä. Sitten jos joku oikeesti ajaa pyörää niinkuin moottoroitua ajoneuvoa, sille ei enää olekaan luontevaa paikkaa. Poliisi hätistää pois ajoradalta ja jalankulkijat toikkaroinnillaan pois pyörätieltä. Paremmin toimisi pyöräkaistat tien oikeassa reunassa.
Suomessa polkupyörät rinnastetaan suunnittelussa lähes jalankulkijoihin. Joillain risteysgeometria- ja kanttikivikikkailuillakin pakotetaan pyöräilijät hidastamaan käveylvauhtiin, etuajo-oikeudestaan huolimatta. Ei siinä suurta eroa ole jalkakäytävällä pyöräilyyn. Varmaan tämän suunnittelukulttuurin vuoksi niin moni ajaakin jalkakäytävällä. Helsingissä esim. jossain Tukholmankadulla harvoin näkee ajoradalla ajavaa pyöräilijää, mutta jalkakäytävällä niitä on aina.
Itse olen vieläkin tuon koko etuajo-oikeus käsitteen poistamisen kannalla. Näytät viljelevän sitä tässä ja jo aiemminkin. Olisi erinomaisen tärkeää, että etuajo-oikeudet poistettaisiin ja tilalle tulisi pelkästään väistämisvelvollisuudet... kyse on asenteista muita kohtaan ...
... mutta asiaan ..
Tuossa ylempänä itse jo melkein vastailet omiin kysymyksiisi. Olen täysin samaa mieltä, että polkupyöräilijöiden asema on jokseenkin verrattavissa jalankulkijoihin. Tästä ja liikennesääntösyistäkin olen sitä mieltä tästä Suomen jalankulku- ja pyöräilymeiningistä, että lähtökohtana on perusihminen ja ihmisen turvallisuus. Siten on aivan asiallistakin, että kulkemisen apuvälineitä käyttävien oikeuksia rajoitetaan. Polkupyöräilijöiden tulee sopeuttaa oma vauhtinsa muun liikenteen (tässä tapauksessa jalankulkijat) mukaan. Tämä oman vauhdin sopeuttaminen turvalliseksi muun liikenteen mukaan on se kaikkein olennaisin asia ennakoimisen rinnalla. Kuten itsekin toteat, niin liikennejärjestelyitä katsomalla voi helposti päätellä, että kulkemisjärjestys on ajateltu heikoimman turvallisuutta ajatellen. Minä en näe tuossa mitään väärää, kun ollaan taajamissa. Asia on toinen maanteillä ja paikoissa, joissa jalankulkua on rajoitettu tai ohjailtu erityisesti sille sopiviin paikkoihin. Monin paikoin on jalankulkutiet ja pyörätiet yhdistetty. On täysin varmaa eikä kukaan pysty olemaan epätietoinen, että ihmiset kulkevat aivan miten sattuu lapsineen ja koirineen ja tavaroineen. Tarkoitan juuri tätä, että jokaisen on huolehdittava omasta kulkunopeudestaan siten, että päälleajoja tai vaaraa ei vain yksinkertaisesti satu. Valitettavasti vain on sitten näiden trikoopyöräilijöiden joukko, joille ainoa tavoite on vauhti, syke, kaahailu ja muut saavat väistyä. Tarkoitan juuri tätä, että trikoopyöräily, kuten monet muutkaan harrastukset, eivät sovi taajamien keskustoihin.
Rätkätin: Olen täysin samaa mieltä, että polkupyöräilijöiden asema on jokseenkin verrattavissa jalankulkijoihin.
Riippuu mitä vertaa. Yhtä suojaton pyöräilijä on auton kanssa törmätessä. Tässä tullaan mielenkiintoiseen ristiriitaan: toisaalta fillarilla pitäisi sinun mukaasi liikkua hitaasti kuin jalan, toisaalta ei saa liikkua kuitenkaan siten, pitää pitää kypärää jne pyöräilijän asema on hyvin ristiriitainen koska Suomessa laki eikä etenkään asenteet eivät ota huomioon sitä että joku aikuinen ihminen voisi vakavissaan liikkua pyörällä paikasta toiseen kohtuullisella nopeudella. Tai harrastaa pyöräilyä.
Kukaan ei silti ole vaatimassa kypäriä jalankulkijoille, tietääkseni kukaan auton alle jäänyt ei pitänyt tänäkään vuonna kypärää. Kuitenkin lähes kaikki menehtyneet kuolivat päävammoihin kuten menehtyneet pyöräilijätkin. Ja lähes jokainen auton tönäisemäksi jääneenä.
Tästä ja liikennesääntösyistäkin olen sitä mieltä tästä Suomen jalankulku- ja pyöräilymeiningistä, että lähtökohtana on perusihminen ja ihmisen turvallisuus.
Lähtökohtana näyttää olevan autoteiden pitäminen puhtaana fillaristeista ja mopoilijoista muiden pyöräteitä käyttävien turvallisuuden kustannuksella tai sitten pyöräilyn haittaamiseksi.
Turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta nopeammat fillarit ja skootterit pitäisi siirtää ajamaan taajama-alueilla autoteille. Toki autoilijoiden pitäisi osata käyttäytyä, mutta käytäntö ei ole ongelmallinen missään muuallakaan Euroopassa, meillä tästä taas on osattu tehdä jonkinlainen ongelma.
Siten on aivan asiallistakin, että kulkemisen apuvälineitä käyttävien oikeuksia rajoitetaan.
Minusta on kokonaisuuden kannalta täysin järjetöntä rajoittaa päästövapaasti liikkuvaa liikennettä ja niitä harvoja jotka ovat valinneet kulkupelikseen muun kuin auton. Muitakin keinoja on, esimerkiksi pyöräilyolosuhteiden kehittäminen vastaamaan nykyaikaa ja mahdollistaa oikea pyörällä liikkuminen paikasta toiseen.
Polkupyöräilijöiden tulee sopeuttaa oma vauhtinsa muun liikenteen (tässä tapauksessa jalankulkijat) mukaan.
Mistä sinä oikein puhut? Pyörällä ei aikuinen saa ajaa jalkakäytävillä, mitä järkeä fillaroinnissa olisi jos ei saa ajaa pyörätielläkään kovempaa kuin jalan pääsee???
Totta kai tilanne pitää ottaa huomioon aina, mutta eihän täysin holtittomasti käyttäytyviä voi ikinä huomioida täysin. Helsingin keskustaan on myös maalattu filllarikaistoja, niillä pitäisi voida ajaa pyörällä - vaan ei voi kun jalankulkijat pomppivat niillä miten sattuu.
Jokainen pyöräilijä osaa varoa lapsia, koiria ym. Kipeää se tekee itsellekin jos ottaa 30km/h:sta tangon yli kuonolleen.
Samoilla pyöräteillä ajetaan myös skoottereilla ja mopoilla. Autoteillä saa vieressä ajaa 40 km/h, skootterilla pyörätiellä niin paljon kuin kulkee. Ja yleensä kulkee vähintään 55 km/h. Harva fillaristi ajaa noin kovaa edes hetkellisesti, ei ainakaan pyörätiellä joilla on kilpapyörälläkin vaikea pitää yli 20-25 km/h keskinopeuksia.
liikennejärjestelyitä katsomalla voi helposti päätellä, että kulkemisjärjestys on ajateltu heikoimman turvallisuutta ajatellen.
Sujuvuuden osalta näin ei ole, liikkuminen pyörällä ja jalan on tehty monin paikoin hyvin hankalaksi koska ajatuksena ei ole ollut, että fillarilla tai jalan taitettaisiin mitään pidempiä matkoja.
Valitettavasti vain on sitten näiden trikoopyöräilijöiden joukko, joille ainoa tavoite on vauhti, syke, kaahailu ja muut saavat väistyä. Tarkoitan juuri tätä, että trikoopyöräily, kuten monet muutkaan harrastukset, eivät sovi taajamien keskustoihin.
Voisitko täsmentää, missä tällainen trikoopyöräilijäongelma esiintyy ja kuka on "trikoopyöräilijä". Minulle tuo kuulostaa aika mystilliseltä ilmiöltä, enkä ole havainnut tuollaista jalan liikkuessani.
Onko jokainen, jolla on pyöräilyhousut mielestäsi k***pää? Vai miten tuo nyt pitäisi lukea? Ei kait kukaan nyt lähde kaupunkikeskustoihin sykemittarin kanssa treenaamaan fillarilla? Ja mikä on kaupunkikeskusta mistä alkaen sinun mielestäsi ollaan riittävän landella että saa laittaa pyöräilyhousut jalkaan?
Kun vilkaisee yo. tilastoja, huomaa kuinka suhteessa eniten uusia asuntoja Uudellamaalla rakennetaan pienimmän taajama-asteen omaaviin kuntiin, eli asutus hajaantuu eikä suinkaan keskity.
Hajaantuu suhteessa mihin? Eihän mikään olemassaoleva ole pk-seudullakaan hajaantumassa. Ei ydin-Helsinki mihinkäään supistu tai katoa. Sehän kasvaisi rutkasti, jos kasvulle annettaisiin mahdollisuus. Aika oireellista, kun esittämissäsi tilastoissakin näkyy että Suomen merkittävimmässä kasvukeskuksessa rakennetaan maan keskiarvoa vähemmän asuntoja / 1000 asukasta...siinähän se on ongelman syy ja siksi kasvu tapahtuu ympäristökunnissa.
Vielä 60-luvun alussa Suomi oli varsin tasaisesti asuttu maa, siis koko maaseutu oli asuttu ja elinvoimaisia pieniä kaupunkeja oli paljon. 60-luvun lopulta alkaen väki on keskittynyt hyvin voimakkaasti maantieteellisesti paljon pienemmille alueille.
Se mikä kuitenkin on olenaisesti muuttunut on ihmisten oma liikkuminen ja käsitys omasta kotiympäristöstä. Ennen alue jolla päivittäin liikuttiin oli varsin pieni. Nyt se on hyvin laaja, ihmiset vaan liikkuvat asuivat ne missä hyvänsä. Tätä on Ruotsissa tutkittukin, ihmiset on laitettu piirtämään karttoja elinympäristöstään. Tulokset on hyvin selkeäitä, ennen riitti oma kylä mutta nyt monellla ns oma elinympärstö kattaa puoli Ruotsia ja ulkomaankohteita lisäksi.
Rätkätin: Olen täysin samaa mieltä, että polkupyöräilijöiden asema on jokseenkin verrattavissa jalankulkijoihin.
Riippuu mitä vertaa.
Kukaan ei silti ole vaatimassa kypäriä jalankulkijoille
Eikä uimaliivejä uimareille vaikka jo ainakin 150 on kuollut ja silti saa uida ilman lisävarusteita vaikka Ameriikkaan asti. Pyöräilijöiden kypärän tarpeellisuudesta ei liene erimielisyyttä.
AkiK:
Tästä ja liikennesääntösyistäkin olen sitä mieltä tästä Suomen jalankulku- ja pyöräilymeiningistä, että lähtökohtana on perusihminen ja ihmisen turvallisuus.
Turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta nopeammat fillarit ja skootterit pitäisi siirtää ajamaan taajama-alueilla autoteille. Toki autoilijoiden pitäisi osata käyttäytyä, mutta käytäntö ei ole ongelmallinen missään muuallakaan Euroopassa, meillä tästä taas on osattu tehdä jonkinlainen ongelma.
Ah ja voih .. se iän ikuinen etuajo-oikeus ...
Tuolla käsitteellä romutetaan kaikki toisten huomioonottamiset. Kun minulla on tämä taivaan suoma oikeus, niin silloin te muut takuulla saatte poistua tieltäni ja jos ette poistu ja kolareita sattuu, niin TE takuulla maksatte sillä MINULLA on etuajo-oikeus.
AkiK:
Siten on aivan asiallistakin, että kulkemisen apuvälineitä käyttävien oikeuksia rajoitetaan.
Muitakin keinoja on, esimerkiksi pyöräilyolosuhteiden kehittäminen vastaamaan nykyaikaa ja mahdollistaa oikea pyörällä liikkuminen paikasta toiseen.
Ja tuon lisäksi autokoulujen kirjallinen koe hyväksytysti suoritettuna peruskoulun vaatimuksiin. Me kaikki olemme osallisena liikenteessä halusimme tai ei ja sääntöjen osaamisesta en näe mitään haittaa vaikka ikinä ei itse kuljettaisi yhtään minkäänlaista ajopeliä.
AkiK:
Polkupyöräilijöiden tulee sopeuttaa oma vauhtinsa muun liikenteen (tässä tapauksessa jalankulkijat) mukaan.
Mistä sinä oikein puhut? Pyörällä ei aikuinen saa ajaa jalkakäytävillä, mitä järkeä fillaroinnissa olisi jos ei saa ajaa pyörätielläkään kovempaa kuin jalan pääsee???
Jaahas .. jälleen yksi, joka ei ole kuullutkaan ns. yhdistelmäteistä, jotkä ovat tarkoitettu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille samanaikaisesti. Tietenkin näidenkin käytössä on sääntönsä .. missäpä ei olisi.
AkiK:
Totta kai tilanne pitää ottaa huomioon aina, mutta eihän täysin holtittomasti käyttäytyviä voi ikinä huomioida täysin. Helsingin keskustaan on myös maalattu filllarikaistoja, niillä pitäisi voida ajaa pyörällä - vaan ei voi kun jalankulkijat pomppivat niillä miten sattuu.
Tuo ei ole varsinaisesti uutinen.
AkiK:
Jokainen pyöräilijä osaa varoa lapsia, koiria ym. Kipeää se tekee itsellekin jos ottaa 30km/h:sta tangon yli kuonolleen.
Sano tuo trikoopyöräilijöille.
AkiK:
Samoilla pyöräteillä ajetaan myös skoottereilla ja mopoilla.
No niinpä.
AkiK:
Autoteillä saa vieressä ajaa 40 km/h, skootterilla pyörätiellä niin paljon kuin kulkee. Ja yleensä kulkee vähintään 55 km/h.
Saaminen on hieman rankasti sanottu, mutta laittomasti tuota tietenkin tapahtuu. Mopoissa nopeusrajoitus perustuu ns. rakenteelliseen nopeuteen, jolla tarkoitetaan ajopelin turvallista kestävyyttä ja jarrutuskykyä sekä hallintaa suhteessa nopeuteen. Mopoilla ei saa tuon vuoksi ajella liian kovaa missään julkisilla väylillä.
AkiK:
Harva fillaristi ajaa noin kovaa edes hetkellisesti, ei ainakaan pyörätiellä joilla on kilpapyörälläkin vaikea pitää yli 20-25 km/h keskinopeuksia.
Maailmassa on yllätys kyllä alamäkiäkin ja vauhdit senkun nousevat. Alamäissä on toiseen suuntaan katsoen hitaasti ylämäkeen nousevia ja keskinäiset kohtaamisnopeudet voivat olla melkoisia. Se kohtaamisvauhti pitää saada niin alas, että jää pelivaraa, kun tulee se paikka, että on pakko väistää.
Kun itse tulen alamäkeä (tai muuallakin yhtä hyvin) ja vauhtikin nousee ja selvästi näen, että vastaan tulee esim. isä, äiti, kaksi lasta ja koira remmin päässä, niin jo kaukaa näen, että nyt on syytä tiputtaa vauhti sellaiseksi ettei kenenkään tarvitse katua jälkeenpäin. Niin kiire ainakaan minulla ei ole, että en voisi luopua oikeuksistani riippumatta siitä miten oikein tai väärin he tietä käyttävät. Paremminkin olen erittäin innokas osoittamaan, että aion hyvissä ajoin ja selvästi noudattaa halukkuuteni väistämiseen vaikka mikään erityinen pakko ei olisikaan. Jos vielä saan ystävällisen hymyn palkinnoksi, niin sillä pärjäilee monta tuntia mieli virkeänä.
AkiK:
liikennejärjestelyitä katsomalla voi helposti päätellä, että kulkemisjärjestys on ajateltu heikoimman turvallisuutta ajatellen.
Sujuvuuden osalta näin ei ole, liikkuminen pyörällä ja jalan on tehty monin paikoin hyvin hankalaksi koska ajatuksena ei ole ollut, että fillarilla tai jalan taitettaisiin mitään pidempiä matkoja.
Väärässäkin voi olla, jos ei ole tutustunut esim. ulkoilukarttoihin, joihin on merkitty lähes kaikki pyöräily- ja ulkoilutiet.
AkiK:
Onko jokainen, jolla on pyöräilyhousut mielestäsi k***pää?
Ei ole, mutta määritelmäsi mukaisia on melko joukko.
AkiK:
Ei kait kukaan nyt lähde kaupunkikeskustoihin sykemittarin kanssa treenaamaan fillarilla?
Valitettavasti lähtee ja juuri tuo on se ISO ongelma josta tässä keskustellaan.
"Auton tarpeellisuus urbaanissa yhteiskunnassa."
Minun mielestäni se on hyvinkin tarpeellinen.
Ei ehkä aina ihan pakollinen, mutta kyllä sille käyttöä on.
["Opelixi"]
Väitän, että ne kerrostaloasunnot eivät jää keskustassa tyhjäksi, mistä edelliset asukkaat ovat muuttaneet maaseudulle.
Eivät ne jää, mutta Suomessa kerrostaloasuntojen kauppaa ruokkii ensisijaisesti se, että perheyksiköt pienenevät. Monista eri syistä tarvitaan entistä enemmän asuntoja samalle ihmismäärälle.
Kyllä ne palvelut ja työpaikat vain keskittyy isompiin yksiköihin aivan kuten Herbert kirjoitti ja se lisää liikkumisen tarvetta.
Tämä on totta. Lisäksi ei pidä tuijottaa pelkkää asumispaikkaa koska sillä on hyvin vähän vaikutusta liikkumistarpeeseen. Se syntyy pääosin muista tekijöistä kuten ammatista, kulutustasosta, harrastuksista, vapaa-ajan viettopaikasta jne. Ns palveluyhteiskunta lisää selkeästi ihmisten liikkumista paikasta toiseen lomakohteiden, palveluiden jne perässä.
Kuljettaminen on sekin eri juttu. Otetaan esimerkiksi vaikkapa maaatalous. Tilat vähenevät, mutta suurenevat samalla ja ruoan tuotanto keskittyy. Se lisää kuljetustarvetta ja kuljetusetäisyyksiä niin kauan kuin ihmiset (vaikkapa pk-seudulla) kuluttavat entiseen malliin. Kuljetetaan sitten kotimaasta tai ulkomailta. Suurin syy nykymaailmassa päästöjen kasvuun on kuitenkin kulutustason nousu.
Juuri äskettäin Kiina ohitti USA:n kokonaispäästöissä. Se on hurja juttu, kun asian mittakaavaa alkaa pohtia. Päästöjen kasvu on kymmeniä prosentteja vuodessa, eikä mitään merkkejä suunnanmuutoksesta ole. Siinä on turha alkaa miettimään mitä pieni Suomi puuhastelee.
Jonkunhan siellä maallakin pitää asua, että säilytetään jonkinlainen omavaraisuus ruoassa ja monessa muussa asiassa.
Muuttoliike liene suurimpia päästöjen aiheuttajia. Valmista ja käyttökelpoista infrastruktuuria hylätään ja uutta tehdään lähinnä hyvin korkeapäästöisestä betonista tilalle. Päästöt on hurjaa tasoa, liikkumisen pienet muutokset on siinä aika vähäinen juttu.
NHB:
Jos sinulla itselläsi on lapsia, niin satutko vetämään niitä pyöräkärryllä hoitoon? Vai vetääkö vaimosi?
Ihan vaan sillä kyselen, että olen havainnut monelta idealismin karisevan nopeasti siinä vaiheessa kun on oikeasti ne pari-kolme lasta ja perheen molemmat puoliskot kiireisessä työssä tai toinen puolisko jatkuvasti reissussa.
Muutenkin tämä lasten kärräily on äärimmäisen pieni osa liikennettä, Suomessahan on vähänlaisesti lapsia mikä kannattaa muistaa. Suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä ei ole tai ei ole enää sen ikäisiä lapsia joita pitäisi kuljetella.
Kuntien päätöksenteossa taas ei ihmisten liikkumista ole tähän saakka juuri lainkaan pohdittu, periaatteessa ratkaisumallit pohjautuvat siihen että ihmisillä on joka tapauksessa lähes joka perheessä auto. Oman kokemuksen mukaan ihmisten palvelut on lähes poikkeuksetta järjestetty järkevimmin ja kokonaistaloudellisimmin perinteisissä pienemmissä kunnisssa, ei suuremmissa kaupungeissa.
AkiK:
Varmasti näinkin, mutta kyllä kasvukeskukset ovat muuttovoittajia ja väkiluku kasvaa vuosittain.
Vastaan tähän vähän provo-luonteisesti, että jokaisella on oikeus muuttaa itselleen hyvältä tuntuvaan ympäristöön, lompakon sallimissa rajoissa. Oma työpaikkani on Kehä I sisäpuolella, työpaikan ympäristössä ei ole sitten mitään laadukasta asuntoa, johon minulla olisi varaa. Asun 40 km päässä Vihdissä, 5000 m2 tontilla reilun kokoisessa omakotitalossa. Tontilla on mäntymetsää, lapsille leikkimökki, 90m2 autokatos-varasto, koikarppi-lampi, reilun kokoinen kasvihuone, jossa voi syödä/juoda perheen kanssa. Samaan ei pääse edes kunnon tukulla euroja kehä-III sisäpuolella. Maksoin tästä aikoinaan alle 100k.
Ei tunnu missään, että taloudessa on kaksi autoa, noin 15tkm + 30 tkm/a. Pyörällä en lähde töihin sotkemaan, ajan sillä kunnon vuoksi ympäristössä.
Henkilökohtaisesti johonkin 200-300k kerrostalokämppään muuttaminen tuntuisi kuin slummiin muuttaisi.
slowgear:
Opelixi sanoi sen, mitä ajattelin.
Minulla ei ole tietoa asumiselle kaavoitetuista pinta-aloista ja niiden väkiluvuista. Sinulla ilmeisesti on, joten voithan heittää tähän muutaman merkittävän kunnan tiedot. Esimerkkeinä kiinnostavia olisi pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu.
Wikipedia kertoo Helsingin väkiluvun kehityksestä, mikä tuskin on ainutlaatuinen tapaus Suomessa. Oleellisia termejä tässä ovat kaupungistuminen ja maaltapako.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki#V.C3.A4kiluvun_kehitys
Lisäksi koska palkansaaja ei enää voi kuvitella saavansa mitään ns. eläkevirkaa, ei asuinpaikkaa voi valita työpaikan läheltä. Työpaikan sijainti vaihtuu kuitenkin niin usein joko itsellä tai puolisolla, ettei työn perässä muuttaminen ole järkevää.
Itse mainitsit lisäksi yhden merkittävän avainsanan eli kaavoituksen. Sillähän ohjataan maankäyttöä eli sitä, missä ihmiset asuu. Vaikka yksittäinen ihminen periaatteessa (ei käytännössä ) voikin valita asuinpaikkansa kuten haluaa, kaavoittaja kuitenkin on se, joka kehityksen suunnan määrää. Koska taloudellinen toiminta keskittyy, Wikipedian mukaan Helsingin vaikutus ulottuu jo liki 100 km säteellä asumispaikan valintaan. Siinä niitä kilometrejä kertyy. Jos oikein olen ymmärtänyt, itsekin olet näissä talkoissa vahvasti mukana.
AkiK:
Lapsia minulla ei ole. Kokemukseni rajoittuvat omaan lapsuuteen. Äitini kuljetti minua pyöränsä kyydissä ongelmitta. Mielestäni sen pitäisi onnistui nykyisinkin aivan samalla tavalla.
Jos kokee olevansa kiireinen, niin eikö hyötyliikunta ole silloin entistä perustellumpaa? Esimerkiksi oma työmatkani vie autolla 20 ja pyörällä lumettomaan aikaan 30-35 minuuttia. Päivän kuntoiluun kuluu siis vain 20-30 minuuttia. Monet ajavat ensin kiireellä toistä kotiin ja sieltä autolla jonnekin liikkumaan. Matkojen ja kaiken muun sähläyksen kanssa tuohon kuluu helposti tunteja. Työmatkapyöräillen olisi säästänyt suurimman osan tuosta ajasta. Varsinkaan kiireisenä en tuhlaisi elämääni tarpeettomaan autossa istumiseen.
Olen ihmetellyt sitä, millaisen roolin lapsien kuljettaminen on saanut tässä keskustelussa. Lapsia on vähän ja he ovat vain muutaman vuoden "liikuntarajoitteisia". Silti tämän keskustelun perusteella tuntuu, että lapsien kuljettaminen talvimyrskyssä on yleisin olosuhde pyöräilijälle.
Tuo riippuu paljon siitä, millaisia palveluita käyttää.
Jorma L:
Miksi et halua yhdistä työmatkaa ja pyöräilyharrastustasi?
JormaL:
Kommentti oli kiva lukea. Näin minäkin ajattelen, eli jos työmatka on pitkä niin se että käyttää myös pyörää sen sijaan että AINA kulkisi autolla on hieno asenne. Itse en asu Vihdissä tms, mutta asuntojen käsittämättömän kalleuden vuoksi kyseessä on joko/tai, asut joko ahtaasti tai kaukana.
NHB:lle, Vihdistä Kehä I:n sisäpuolelle on niin pitkä matka että se vaatii jo uskonnollisen tyyppisen vakaumuksen jotta sen kulkisi pyörällä, mopollekin (jonka valmistus ja kulutus ovat ekoa ) matka on pitkä.
Herbert:
Tuo on ensi vuoden hommaa, ns. parempaa maailmaa joka edellyttää asuntojen hintoihin deflaatiota, eli vastustajia riittää. Se että kulkee sen 1-3 kilometrin matkan pyörällä tai yhdistää kaksi erillistä autoreissua yhdeksi vaikuttaa jo tänään.
Tässä yhtenä päivänä laskin että automme jäädessä talliin väheni naapuruston liikenne 6 kpl ohiajelulla (3 kpl suuntaansa). Kyllä sillä on minun mielestäni merkitystä jos 10 henkilöä tekee saman vaikka matkojen kilometrimäärä ei olisikaan pitkä.
Toisaalta milläpä olisi merkitystä, pelkkä ajovalopakko kuluttaa Suomessa enemmän polttoainetta kuin se onko minulla yksilönä autoa ensinkään.
lawnmover:
EIkö Jorma kirjoittanut, että matka olisi 40 km? Samoin hän kertoi polkevansa kuntolenkkejä pyörällä. Mikä tuossa vaatii vakaumusta? Tuollainen 40 kilometriä maantietä on aika kevyt lenkki pyöräilyä harrastavalle.
NHB:
40 km on aivan hemmetin pitkä matka. Minäkin harrastan pyöräilyä. Hiki ei saa tulla, hengästyminen kertoo liian kovasta vauhdista. Trikoopyöräilijät ovat kauhistus ja riesa. Jos on ihan pakko ajaa kovaa, niin menkööt sinne missä ei ole muita jäämässä alle ja missä on tilaa eikä aiheuta uhkaa tai vaaraa. Niin kauan kuin on muita, jalannkulkijoita, vanhuksia, lapsia ja muuten vain elämästään rauhallisesti nauttivia, niin sinne ei kilpapyöräilijät sovi ainaisella kaahaamisellaan.
Suomalisissa ja suomalaisuudessa on erittäin voimakkaana binäärimäisyys. Joko päälle tai pois. Tuolla asenteella pilataan kaikki mukava YHDESSÄ oleminen, tekeminen, reissaaminen. Mistä kummasta tuo iän ikuinen kammottava kilpailuhenki oikein pulppuaa. Sillä pystyy tekemään lähes mistä hyvänsä epämiellyttävää.
Harrastaminen sinänsä on ihan hyvä asia ja suositeltavaa. Kuitenkin keihäänheitto "aleksanterinkadulla" samoin kuin moukarinheittokin tahi seiväshyppy tai vaikkapa 110m aidat ovat täysin sinne sopimattomia lajeja. Samoin kilpapyöräilyn harrastaminen taajamissa yleisillä teillä, joissa kulkee, kuten jo mainitsin, vanhuksia, lapsia, koiria ja kaikenlaista muuta väkeä, on sinne sopimatonta. On totta, että taajamiin on ainakin joihinkin paikkoihin rakennettu pyöräilyteitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole tarkoitettu kilparadoiksi. Samat säännöt uhan ja vaaran aiheuttamisesta koskee pyöräilyteitä käyttäviä kuin autoilijoitakin. Tahallinen päälleajo on joka tapauksessa aina kiellettyä aivan riippumatta siitä jos vaikkapa mummot, lapset tai mitkä muut tahansa ovat pyöräteille ymmärtämättömyyttään vahingossa eksyneet - vai onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa. Olkoonkin, että kyseessä on vain pyörätie, mutta kuitenkin jokaiselle on tärkeää oman vauhdin ymmärtäminen ja vaarojen välttämisen ennakoiminen.
Rätkätin:
Olisihan se helppoa jos lyhyt leposykkeillä poljettu pitäisi kunnossa. Kaikkien hikikammoisten harmiksi näin ei vain ole. 40 km on erittäin leppoisalla 20 km/h keskarilla poljettunakin 2 tunnin matka. Matalasykkeisenä lenkkinä tuon ei tosiaankaan pitäisi olla missään suhteessa raskas suoritus harrastajalle.
Mitä ihmettä sekoilet? Tahallisia päälleajoja, kilpapyöräilijöitä "aleksanterinkadulla", mummoja kilpapyöräilijöiden edessä... Kilpapyöräilijäthän ajavat maanteillä. Maantien ei pitäisi olla mummojen ja lasten leikkikenttä. Missään "aleksanterinkaduilla" kilpapyörillä ei paljon kaahailla. Pienitilavuuksiset renkaat eivät salli suuria nopeuksia kaupunkien keskustoissa.
Jotenkin hassua tämä sinun paatoksellinen teksti tappajapyöräilijöistä. Itse olen aivan varma, etteivät Suomen vähäiset kilpapyöräilijät mitenkään ehdi aiheuttamaan merkittävästi onnettomuuksia. Pyöräilyonnettomuuksista leijonan osa on kännisten pyörijöiden tohelointeja, joissa yleensä ei ole toista osapuolta ja väistämisvelvollisen auton alle jäämisiä.
NHB:
Taitaa olla 40+40 eli 4 tuntia päivässä menopaluuna. Ajatuksesi on hieno, mutta niitä jotka polkisivat edes 20 km suuntansa ei ole tarpeeksi jotta siitä voisi tulla kansanliike. Itse poljin yhtenä päivänä huvikseni 36 km Espoon rantaseuduilla, mutta toiset 36 km jätän mieluusti jollekulle toiselle päivälle.
NHB:
En sekoile yhtään. Juuri tulin kotiin .. pyörällä .. ja tuolla oli taas näitä kilpapyöräilijöitä ajamassa käsittämätöntä vauhtia keskustassa.
NHB:
Täällä ei nyt vain satu olemaan maanteitä. Maantielle pääsee ajamalla kaupungista ulos. Kuitenkin nämä veijarit harrastavat keskellä taajamaa.
NHB:
Juuri oikein tummennetusti kirjoitin, että trikoopyöräilijöiden tulee sijoittua sinne missä saavat kaahata ilman vaaran tai uhan aiheuttamista.
NHB:
Valitettavasti todellisuus on niin, että kaahaillaan. Kuten jo kerroin, niin aivan juuri tulin kotiin ja kyllä näitä trikoopolkijoita vain aivan varmasti on.
NHB:
Missä olen maininnut tappajapyöräilijöistä?
NHB:
Kyse on wannabee kilpapyöräilijöistä. Tiesit tai arvasit kyllä. Mikä ryhmä sitten "ehtii" aiheuttamaan ja vieläpä merkittävässä määrin onnettomuuksia? Tutkijat sanovat, että ihan joka ikinen onnettomuus on yksilöllinen olipa kenen tahansa aiheuttama. Trikoopyöräilijäongelma on yleisesti tiedossa ja tästä on puhuttu ja kirjoiteltu lehdissä jo useiden vuosien ajan. Täällä polkupyöräilevät poliisit ovat ottaneet asiakseen huomautella näitä trikoopyöräilijöitä sopimattomasta vauhdinkäytöstä.
Kyselin juuri hetki sitten, että "onko tästä jotain epäselvyyttä olemassa". Ilmeisesti on?
Asia on esillä vuodesta toiseen ...
vaikkapa tuohon tapaan .. --> uutisen tynkää
lisää --> uutisen tynkää
ja tarinaa riittäisi paljonkin ...
lawnmover:
Tämähän oli vain Jormalle ohjattu kysymys siitä, miksi hän pyöräilyä harrastavana kieltäytyy työmatkapyöräilystä. En tietenkään oleta, että koko kansa polkisi tuollaisia matkoja. Joku 5-15 kilometriä voisi olla hyvä jokamiehen ja -naisen pyöräiltävissä oleva matka. Tuo varmasti kattaa merkittävän määrän työmatkoista.
Jos kunto ei (vielä ) anna myöten polkea 40 kilometriä molempiin suuntiin samana päivänä, niin silloin pitää polkea vain toinen suunta ja ajaa autolla toinen. Pitää muistaa myös usein suoritetun liikunnan sivuvaikutukset. Harjoitellessa kunto kasvaa. 80 kilometrin matka lyhenee alle kolmeen tuntiin ja muuttuu rasittavuudeltaan keveäksi, kunhan tekee vähän sen eteen töitä.
Rätkätin:
Ajoivatko he kaduilla autojen seassa, pyöräteillä vai jalkakäytävillä?
No kun kirjoitat tahallisista päälleajoista ja keihäänheitosta aleksanterinkadulla, niin eiköhän kirjoituksesi ole jo tuolla tasolla.
Miksi sitten kirjoitat kilpapyöräilijöistä jos et tarkoita heitä? Ihan yhtä typerää on yleistää "kaahailu" koskemaan kaikkia trikoissa polkevia.
Sen verran epäselvää on, että en koskaan ole tullut pyöräilijän yliajamaksi enkä muista edes vaaratilannetta tältä istumalta. Siksi en oikein jaksa uskoa, että tämä olisi jotenkin niin merkittävä ongelma kuin mitä annat ymmärtää. Pyöräilijänä olen jäänyt autoilijan yliajamaksi ja vähintään vakavia vaaratilanteita tulisi jatkuvasti jos luottaisi autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Koiran ulkoiluttajaan ei myöskään voi luottaa ollenkaan.
Noiden uutisten sanoma pikaisella vilkaisulla oli mun mielestä ajoradalla ajamisessa ja väistämisvelvollisuuksissa. En nähnyt mainintaa trikoissa kaahaavista kilpapyöräilijöistä.
NHB:
On tietysti makuasia, onko ns. trikoopyöräilijät iso vai pieni ongelma. Olemassa oleva ilmiö se kuitenkin on. Ilmeisesti trikoopyöräilijät unohtavat olevansa osa ihan tavallista TLL:n ohjeistamaa liikennettä ja kuvittelevat olevansa ainoastaan kuntoilemassa, jota mummot ja muut liikkujat ovat tulleet häiritsemään. Kulttuuri on ehkä tällä puolella vielä tuoreempaa kuin autoliikenteessä. Vain moottoriteiden valojaan vilkuttavilla ylinopeuskuskeilla on vielä sama ongelma kuin trikoopyöräilijöillä pääkopassaan ratkaisematta.
Jälleen kerran palaa mieleen vuosien takainen Esko Riihelän Liikenneillassa ollut episodi. Aiheena oli pyöräily ja mukana studiossa ns. asiantuntijoina pari pp-lähettiä. Nämä valittelivat, että autoilijat eivät osaa varoa pp-lähettejä, jotka ajavat lujaa... Onneksi Jommi Öynapp oikaisi tuon tilanteen ongelmasuhteen välittömästi.
Vaikka sinulle eikä usein minullekaan trikoopyöräilijöistä vaaratilanteita satu, ei se tarkoita ongelman puuttumista. Mehän osaamme väistellä trikoopyöräilijöitä, mutta muut eivät välttämättä osaa tai ainakin kokevat nämä pelottaviksi. Itse ainakin tiedän sellaisia, jotka kokevat asian näin.
Ajattele vaikka sitä autokuskia, joka ajoi päällesi. Vaikka itse noudatit sääntöjä (noudatithan?), oli tilanne liian vaikea. Entä jos olisit ollut trikoopyöräilijä? Tai ehkä oletkin, mutta et koe asiassa mitään ongelmaa? Ainakin määritelmäsi 40 km:n matkasta matalasykkeisestä 20 km/h keskinopeudesta viittaa tuohon suuntaan. Vaikka en itse mikään rapakuntoinen ole, silti taannoinen 16 km:n työmatka n. 15 km/h keskinopeudella antoi aiheen käydä suihkussa. Puhumattakaan siitä, että 20 km/h keskinopeudella ajettava matka sisältäisi kaupunkiajoa liikennevaloineen yms. hidasteineen. Omalla työmatkallani ei tuollaisia juurikaan ollut.
Vaikka Rätkättimen linkittämissä jutuissa ei trikoopyöräilijöistä puhuttukaan, on selvää että tuon ryhmän käytös on ongelmallista. Kyllähän muutkin sääntöjä rikkovat, määränsä takia jopa enemmän kuin trikoopyöräilijät. Asiaa voisi kuitenkin verrata autoliikenteeseen. Lauantai-iltana autolla kaahaileva nuorisoporukka voisi olla verrokki trikoopyöräilijälle. Määrällisesti suht vähäinen, mutta seurauksiltaan aika näkyvä ilmiö.
NHB:
Noilla kaikilla.
NHB:
Tappajapyöräijöiksi nimittely on kyllä liioittelua.
NHB:
En ole huomannut yhtäkään trikoohurjastelijaa, joka ei olisi ajellut kilpapyörällä, aivan liian kovaa ja häikäilemättömästi. Noiden lisäksi olen nähnyt tavallisia pyöräilijöitä, jotka ajavat taajamissa rauhallisesti, vaarantamatta, kohteliaasti ja ennakoitavasti. Surullista on nähdä lisäksi verbaalista räyhäämistä lapsiperheille, jotka ajelevat yhdessä pyöräteillä lasten vauhdeilla. Kaikille pitäisi olla järkevällä käyttäytymisellä tilaa. Me muut olemme selvästi haitta trikoopyöräilijöiden harrastukselle. Kuten jo mainitsinkin, niin kaikenlainen harrastaminen ei sovi yleisille teille. Turvallisuus, kohteliaisuus, yhteispeli ja tilan antaminen muillekin on yhteisen edun kannalat yleisillä teillä suorastaan välttämättömyys. Oletko eri mieltä?
NHB:
Minulla, pyöräilijänä, ei ole ollut ongelmia autoilijoiden osalta ja osumia ei ole ainakaan vielä tullut.
Herbert:
Niin. Tänä kesänä tähän mennessä on ollut jo aivan kylliksi uutisia, jolloin joku alaikäinen on luvatta ottanut auton ja kuollut tai nuoret ovat yön hetkinä suistuneet, törmänneet siltarumpuun ja kuolleet jne. Tuosta luettelosta tulisi pitkä. Mitä mahtoi Camaro-kuskin päässä liikkua, kun tuhosi autonsa keulan tai Mellunmäessä nuori mp-kuski, joka kuoli heti. Pahoin pelkään, että sama meno jatkuu vuodesta toiseen.
Ongelmallinen porukka ei varmaankaan ole iso, mutta tuhoisa. Kaikki pienryhmät melskaavat omilla alueillaan ja lopputulema on, että koko kuolleiden ja vammautuneiden joukko kasvaa kuitenkin aivan liian isoksi. Vaikea osoittaa syylliseksi mitään yksittäistä pienryhmää. Tottakai on selvää, että parempaan suuntaan ollaan menty viime vuosina, mutta on ollut syytäkin.
Herbert:
Ilmeisesti viittaat siihen, että trikoopyöräilijänä jotenkin kaahailin ja siksi tulin yliajetuksi. Autoilija pysähtyi pyörätien eteen kaupun pihalta tullessaan. Katsoin, että siinäpä on esimerkillinen autoilija. Hän ei kuitenkaan katsonut kuin vasemmalle eikä huomannut minun tulevan oikealta. Auto lähtee liikkeelle pahimmalla mahdollisella hetkellä ja törmäystä ei voi välttää. Tilannetta ei varmaankaan olisi tapahtunut, jos olisin polkenut kävelyvauhtia. Itse näkisin syynä kuitenkin autoilijan karkean virheen ja siihen vaikuttaneet epäselvät pyörätie/-kaista -järjestelyt.
Liekö suihkussa käynti oikein minkään mitta, mutta tuollainen 15 km/h keskari on kyllä todella leppoisaa polkemista terveelle vähänkään kunnostaan huolta pitävälle.
Rätkätin:
Itse näen niin, että tärkeintä olisi saada pyörät pois jalkakäytäviltä. Autojen seassa pyöräilijän nopeudet tuskin ovat sinunkaan mielestä liian suuria. Jostain syystä meillä poljetaan mieluimmin jalkakäytävillä kuin autojen seassa.
Eikö puheet tahallisista yliajoista ole samaa sarjaa?
Tervetuloa tänne katsomaan esimerkkiä pääkadun pyörätiellä polkevasta "trikoohurjastelijasta". Silloin harvoin kun mummojen seassa maantiepyörällä poljen, teen sen lenkin jälkeen sykkeen tiputtamiseksi ja samalla kaupungin menoa seuratakseni. Vauhdin uskon olevan sinullekin tarpeeksi alhainen.
Onko niin, että tällaisissa tilanteissa lapsiperhe on polkenut koko pyörätien leveydeltä ja samalla tukkinut tien?
Olen eri mieltä. Omaa trikoopyöräilyharrustustani eivät mummot ja lapset pahemmin haittaa. Eilen poljin 100 km lenkin, enkä tainnut edes nähdä yhtään mummoa ja muutamat lapsetkaan eivät jääneet alle. kymmenien kilometrien matkalla en nähnyt edes autoja. Tänään ajattelin polkea Poriin jatsia kuuntelemaan. Saapa nähdä montako mummoa tuolla matkalla jää alle.
Voitko luottaa pyöräilijänä autoilijan noudattavat liikennesääntöjä?
Oletko tullut pyöräilijän yliajamaksi?
Rätkätin:
Mikä on mielestäsi pyöräilijälle liiallinen vauhti kaupungin keskustassa? Säännöt tuntevan pyöräilijän näkökulmasta kaikki vaaratilanteet ovat muiden aiheuttamia. Sitä voisi verrata siihen, että pyöräilijät jatkuvasti hyökkäisivät väistämisvelvollisena autojen eteen ja pakottaisivat etuajo-oikeutetun jarruttamaan. Tai sitä voisi verrata siihen, että pyöräilijät ajaisivat jalkakäytävällä ja pakottaisivat jalankulkijat hyppäämään sivuun. Tälläistä ei paljon tapahdu, mutta keskustassa ajoradalla ja pyörätiellä sääntöjen mukaan ajavalle pyöräilijälle tämä on arkipäivää jonka kanssa on elettävä, eli että itse joutuvat jatkuvasti joustamaan oikeuksistaan. Suomessa liikennehierarkia jostain kumman syystä menee niin, että pyöräilijät joutuvat väistämään kaikkia ja autoilijat eivät väistä muita kuin raskaampia ajoneuvoja. Jossain sivistyneemmissä maissa vaikka liikenne vaikuttaa villiltä, siellä kevyemmät kulkijat menevät ensin ja heille annetaan tilaa. Suomessa autoilijat yrittävät ruuhkassa blokata moottori- ja polkupyöräilijöitä. Kaikkien pitäisi muka liikkua raskaimman ja kömpelöimmän ehdoilla, mikä ei ainakaan paranna urbaanin liikenteen toimivuutta.
Itse elän pyöräillessä liikenteen vaarantajien (autojen ja kävelijöiden) kanssa olemalla tarkkaavainen ja huolehtimalla jarrujen kunnosta. Mitään syytä ei ole pitäytyä 13km/h nopeuksissa kun on tarkoitus liikkua paikasta A paikkaan B. Treenaajat varmasti liikkuvat mieluummin jossain muualla. Harvemmin saa lukea lehdistä kevyen liikenteen välisistä vakavista onnettomuuksista. Joskus niitäkin sattuu, mopojen tai pyörien välillä, yleensä syy on se molemmat ovat paahtaneet hidastamatta sokeisiin risteyksiin.
Tahallinen päälleajo? Jos pyöräilijä ajaa kevyen liikenteen väylällä yllättäen reunaa vaihtavan jalankulkijan päälle, onko se mielestäsi tahallinen päälleajo? Miten tilanne eroaa siitä, että sama tapahtuisi tiellä autoilijan ja kävelijän kesken? Muuten kuin että ensimmäisessä tapauksessa pyöräilijä loukkaantuisi/kuolisi ja toisessa jalankulkija. Itse siitä huolimatta että varmaan mielestäsi olen "tappajapyöräilijä", otan huomioon että noin saattaa käydä. Veikkaanpa ettei moni autoilija varaudu vastaavaan.
NHB: Lapsia minulla ei ole. Kokemukseni rajoittuvat omaan lapsuuteen. Äitini kuljetti minua pyöränsä kyydissä ongelmitta. Mielestäni sen pitäisi onnistui nykyisinkin aivan samalla tavalla.
Se ei vaan taida nykyisin mennä enää sillä tavalla, että naiset olisivat olemassa sitä varten että ne ajeluttavat fillarilla lapsia hoitoon ja tekevät kaikki muutkin kotihommat ilman apuvälineitä töiden jälkeen? Aika raakaa touhua ajaa joka päivä esim. kahden lapsen kanssa fillarilla kärry perässä ja käydä kauppaostokset ja muut siinä sivussa alkaa kuormalle tulla painoa. Onnistuu kyllä, mutta jos ei ole pakko niin miksi moni tekisi niin?
Moni toki pystyy kuljettamaan lapsia ilman autoakin, mutta käytännössä tuo voi olla vaikeampaa kuin luulet. Uskon että useimmat mielellään veisivät lapset hoitoon ilman autoa, mutta jostain syystä näin ei tapahdu. En usko, että tuosta voi syyllistää niitä jotka autoa käyttävät, syy on jokin muu. Lasten kärrääminen fillarilla vaatii kyllä jo kovaa asennetta, en usko että moni siihen oikeasti ryhtyisi. Voisihan sitäkin jollain gallupilla tutkia.
Päivän kuntoiluun kuluu siis vain 20-30 minuuttia.
Odotuksesi ajankulusta on vähän optimistinen. Laske mukaan lasten pukemiset pyöräreissua varten äläkä oleta, että ne istuvat kiltisti kyydissä ilman ajanvietettä näin ne eivät vaan aina tee ja lämpimään autoon ei tarvitse topata kaikkea mahdollista vaatetta päälle. Myöskin vauhti putoaa olennaisesti kun perässä on pyöräkärry jossa pari mukulaa.
Ymmärrän hyvin äitejä, jotka haluavat ehkä kuitenkin valita tuon hyötyliikunnan sijasta jonkin ohjatun kuntoilumuodon illalla jolloin saavat sitä ihan oikeaa omaa aikaa.
Monet ajavat ensin kiireellä toistä kotiin ja sieltä autolla jonnekin liikkumaan.
Tuokin on aika vähäinen ongelma, suuri ongelma on se ettei suurin osa ihmisistä oikeasti liiku juuri mitenkään. Ja ehkä kaikki eivät tykkää pyöräilystä, sekin on otettava huomioon vaikka itse suuri pyöräilyn ystävä olenkin.
Useat pk-seudun pyöräilijätkin ajavat autolla sopivan maantien varteen ja lähtevät vasta siitä lenkille. Senkin ymmärrän kilpapyöräilyn ystävänä hyvin.
Lapsia on vähän ja he ovat vain muutaman vuoden "liikuntarajoitteisia".
Aika paljon palvelu- ja liikenneratkaisuilla vaikutetaan siihen, miten pitkään lapset ovat kuljetusten varassa. Jos ei ole päiväkodit ja koulut järkevällä etäisyydellä turvallisen reitin päässä, niin autolla ne viedään koko koulu-uran. Enkä ihmettele että näin tapahtuu enenevässä määrin, kun katsoo nykyistä liikennekulttuuria suojateiden ym osalta.
Autolla kärrääminen säästää julkiselta sektorilta pitkän pennin ja mahdollistaa onnettoman suunnittelun muuten jouduttaisiin miettimään tarkemmin ja investoimaan turvallisiin reitteihin ja järkevän kokoisiin palveluyksiköihin paljon enemmän. Perheiden autoilusta saadaan vielä verotulotkin pois. Kokonaisuutenahan tämä on tappiollista toimintaa, mutta niitä kokonaisuuksiahan ei nykyään enää tunnu laskevan kukaan.
Tuo riippuu paljon siitä, millaisia palveluita käyttää.
Eri elämänvaiheissa käytetään eri palveluita ja kaikki niitä yleensä jossain vaiheessa käyttävät. Maalla pärjätään aika vähillä palveluilla ja kulkemisilla läpi koko elämän verrattuna esim. pk-seutuun joka kuulemma on niin ekologinen.
Rätkätin:
Eiköhän se riipu aika paljon ajomääristä ja olosuhteista miten paljon autojen kanssa joutuu tekemisiin. Aiemmin sain sellaisen kuvan, ettet kovin merkittäviä määriä kuitenkaan pyörällä aja.
Olen itse ajanut tuhansia kilometrejä fillarilla vuodessa jo vuosien ajan ja sen voin rehellisesti sanoa, että Suomen liikennekulttuuri pyöräilijöitä kohtaan on todella surkea. Siitä ei pääse yhtään mihinkään, selitti asian miten päin vain. Meidät pelastaa karmeilta onnettmuusluvuilta ainoastaan se, että fillaristeja on loppujen lopuksi aika vähän ja toisaalta löytyy paljon hiljaisia tieosuuksia joita ne mielellään liikkuvat.
Pyöräteitä ei Suomessa ole pääosin suunniteltu varsinaiseen pyöräilyyn tai pyörällä liikkumiseen, enemmän parin kilsan hitaita siirtymiä varten.
En muuten itse oikean pyöräilyn ystävänä ole tiennytkään, että "trikoopyöräiliyä" (outo ja vastenmielinen termi kuvaamaan ihmistä, joka hoitaa kuntoaan) harrastetaan kaupunkikeskustoissa...muulloin kuin kortteliajoissa tai lyhyillä siirtymillä lenkin aluksi / lopuksi. Koko termi ja joissain jutuissa sen yhdistäminen etenkin Helsingin keskustaan kertoo minusta sen, että Suomessa ei ymmärretä pyöräilystä yhtään mitään.
AkiK:
Kyllähän se vähän näin on. Kaupunkien keskustoissa pyörätiet on yleensä suunniteltu niin, että lapset ja vanhukset voisivat niillä turvallisesti liikkua sen pari kilometriä erillään muusta liikenteestä. Sitten jos joku oikeesti ajaa pyörää niinkuin moottoroitua ajoneuvoa, sille ei enää olekaan luontevaa paikkaa. Poliisi hätistää pois ajoradalta ja jalankulkijat toikkaroinnillaan pois pyörätieltä. Paremmin toimisi pyöräkaistat tien oikeassa reunassa.
Suomessa polkupyörät rinnastetaan suunnittelussa lähes jalankulkijoihin. Joillain risteysgeometria- ja kanttikivikikkailuillakin pakotetaan pyöräilijät hidastamaan käveylvauhtiin, etuajo-oikeudestaan huolimatta. Ei siinä suurta eroa ole jalkakäytävällä pyöräilyyn. Varmaan tämän suunnittelukulttuurin vuoksi niin moni ajaakin jalkakäytävällä. Helsingissä esim. jossain Tukholmankadulla harvoin näkee ajoradalla ajavaa pyöräilijää, mutta jalkakäytävällä niitä on aina.
NHB:
Tähän onkin tullut aika kivasti kommentteja. Aika harviainen siinä mielessä TM palstalla.
Matka on tosiaan 40km/suunta. Noin puoleen matkaan löytyy pyörätie, osan matkaa joutuu ajamaan ns. vanhaa porintietä, joka on kohtuullisen haasteellinen, kun tie on kapea ja rekkaa vilistää molempiin suuntiin. Helsinkiin päin reitillä on yksi ihan hirveä ylämäki.
Minun kunnolla voisin polkaista tuon matkan vajaaseen kahteen tuntiin per suunta, olen ajellut keskinopeuksilla 22-25 km/h, mutta enempään ei riitä rahkeet. Töihin mennessä tulisi varata aikaa suihkussa käymiseen ja vaatteiden vaihtoon. Työpäivät matkoineen venyisi jonnekin 13 tunnin paikkeille. Kolmena päivänä viikossa on pojan futis-harkat, jossa toimin valmentajana. Noina päivinä ei aika tahdo riittää edes autolla ajamalla kun harkat alkaa jo viiden ja puoli kuuden aikoihin. Tuo pyörällä "vain toiseen suuntaan" voisi muuten olla ihan kokeiltavissa, mutta sehän tarkoittaa kai sitä, että pyörää pitäisi kuskata autolla töihin, jättää auto töihin, pyörällä kotiin ja seuraavana päivänä sitten pyörällä töihin jne.
Jotenkin minusta on rennompaa kun ajelee iltasella "vain" 15km lenkin pyöräilyvarusteissa eikä sotke työmatkoja harrastukseen. 40km lenkki on kuitenkin jo ihan reilunpuoleinen. Meillä on töissä paljonkin porukkaa joka sotkee fillarilla n. 10km/suunta töihin, jotkut jopa 365/a (siis arkipäivisin). Työturvallisuusjohtaja jo raportoikin, että fillareilla sattuu kaikkein eniten työmatkatapaturmia. Yksikin pyöräilijä ajoi kotoa töihin, kun lunta oli tullut 20cm yöllä eikä pyöräteitä ollut aurattu. Kirjoitti kaaduttuaan tapaturmailmoitukseen, että matka oli hankala, kolme kertaa kaaduin ja vasta viimeisellä kerralla nilkka murtui.
drive:
drive:
Itse olen vieläkin tuon koko etuajo-oikeus käsitteen poistamisen kannalla. Näytät viljelevän sitä tässä ja jo aiemminkin. Olisi erinomaisen tärkeää, että etuajo-oikeudet poistettaisiin ja tilalle tulisi pelkästään väistämisvelvollisuudet... kyse on asenteista muita kohtaan ...
... mutta asiaan ..
Tuossa ylempänä itse jo melkein vastailet omiin kysymyksiisi. Olen täysin samaa mieltä, että polkupyöräilijöiden asema on jokseenkin verrattavissa jalankulkijoihin. Tästä ja liikennesääntösyistäkin olen sitä mieltä tästä Suomen jalankulku- ja pyöräilymeiningistä, että lähtökohtana on perusihminen ja ihmisen turvallisuus. Siten on aivan asiallistakin, että kulkemisen apuvälineitä käyttävien oikeuksia rajoitetaan. Polkupyöräilijöiden tulee sopeuttaa oma vauhtinsa muun liikenteen (tässä tapauksessa jalankulkijat) mukaan. Tämä oman vauhdin sopeuttaminen turvalliseksi muun liikenteen mukaan on se kaikkein olennaisin asia ennakoimisen rinnalla. Kuten itsekin toteat, niin liikennejärjestelyitä katsomalla voi helposti päätellä, että kulkemisjärjestys on ajateltu heikoimman turvallisuutta ajatellen. Minä en näe tuossa mitään väärää, kun ollaan taajamissa. Asia on toinen maanteillä ja paikoissa, joissa jalankulkua on rajoitettu tai ohjailtu erityisesti sille sopiviin paikkoihin. Monin paikoin on jalankulkutiet ja pyörätiet yhdistetty. On täysin varmaa eikä kukaan pysty olemaan epätietoinen, että ihmiset kulkevat aivan miten sattuu lapsineen ja koirineen ja tavaroineen. Tarkoitan juuri tätä, että jokaisen on huolehdittava omasta kulkunopeudestaan siten, että päälleajoja tai vaaraa ei vain yksinkertaisesti satu. Valitettavasti vain on sitten näiden trikoopyöräilijöiden joukko, joille ainoa tavoite on vauhti, syke, kaahailu ja muut saavat väistyä. Tarkoitan juuri tätä, että trikoopyöräily, kuten monet muutkaan harrastukset, eivät sovi taajamien keskustoihin.
Kaiken aikaa siis puhun taajamaliikenteestä.
Rätkätin: Olen täysin samaa mieltä, että polkupyöräilijöiden asema on jokseenkin verrattavissa jalankulkijoihin.
Riippuu mitä vertaa. Yhtä suojaton pyöräilijä on auton kanssa törmätessä. Tässä tullaan mielenkiintoiseen ristiriitaan: toisaalta fillarilla pitäisi sinun mukaasi liikkua hitaasti kuin jalan, toisaalta ei saa liikkua kuitenkaan siten, pitää pitää kypärää jne pyöräilijän asema on hyvin ristiriitainen koska Suomessa laki eikä etenkään asenteet eivät ota huomioon sitä että joku aikuinen ihminen voisi vakavissaan liikkua pyörällä paikasta toiseen kohtuullisella nopeudella. Tai harrastaa pyöräilyä.
Kukaan ei silti ole vaatimassa kypäriä jalankulkijoille, tietääkseni kukaan auton alle jäänyt ei pitänyt tänäkään vuonna kypärää. Kuitenkin lähes kaikki menehtyneet kuolivat päävammoihin kuten menehtyneet pyöräilijätkin. Ja lähes jokainen auton tönäisemäksi jääneenä.
Tästä ja liikennesääntösyistäkin olen sitä mieltä tästä Suomen jalankulku- ja pyöräilymeiningistä, että lähtökohtana on perusihminen ja ihmisen turvallisuus.
Lähtökohtana näyttää olevan autoteiden pitäminen puhtaana fillaristeista ja mopoilijoista muiden pyöräteitä käyttävien turvallisuuden kustannuksella tai sitten pyöräilyn haittaamiseksi.
Turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta nopeammat fillarit ja skootterit pitäisi siirtää ajamaan taajama-alueilla autoteille. Toki autoilijoiden pitäisi osata käyttäytyä, mutta käytäntö ei ole ongelmallinen missään muuallakaan Euroopassa, meillä tästä taas on osattu tehdä jonkinlainen ongelma.
Siten on aivan asiallistakin, että kulkemisen apuvälineitä käyttävien oikeuksia rajoitetaan.
Minusta on kokonaisuuden kannalta täysin järjetöntä rajoittaa päästövapaasti liikkuvaa liikennettä ja niitä harvoja jotka ovat valinneet kulkupelikseen muun kuin auton. Muitakin keinoja on, esimerkiksi pyöräilyolosuhteiden kehittäminen vastaamaan nykyaikaa ja mahdollistaa oikea pyörällä liikkuminen paikasta toiseen.
Polkupyöräilijöiden tulee sopeuttaa oma vauhtinsa muun liikenteen (tässä tapauksessa jalankulkijat) mukaan.
Mistä sinä oikein puhut? Pyörällä ei aikuinen saa ajaa jalkakäytävillä, mitä järkeä fillaroinnissa olisi jos ei saa ajaa pyörätielläkään kovempaa kuin jalan pääsee???
Totta kai tilanne pitää ottaa huomioon aina, mutta eihän täysin holtittomasti käyttäytyviä voi ikinä huomioida täysin. Helsingin keskustaan on myös maalattu filllarikaistoja, niillä pitäisi voida ajaa pyörällä - vaan ei voi kun jalankulkijat pomppivat niillä miten sattuu.
Jokainen pyöräilijä osaa varoa lapsia, koiria ym. Kipeää se tekee itsellekin jos ottaa 30km/h:sta tangon yli kuonolleen.
Samoilla pyöräteillä ajetaan myös skoottereilla ja mopoilla. Autoteillä saa vieressä ajaa 40 km/h, skootterilla pyörätiellä niin paljon kuin kulkee. Ja yleensä kulkee vähintään 55 km/h. Harva fillaristi ajaa noin kovaa edes hetkellisesti, ei ainakaan pyörätiellä joilla on kilpapyörälläkin vaikea pitää yli 20-25 km/h keskinopeuksia.
liikennejärjestelyitä katsomalla voi helposti päätellä, että kulkemisjärjestys on ajateltu heikoimman turvallisuutta ajatellen.
Sujuvuuden osalta näin ei ole, liikkuminen pyörällä ja jalan on tehty monin paikoin hyvin hankalaksi koska ajatuksena ei ole ollut, että fillarilla tai jalan taitettaisiin mitään pidempiä matkoja.
Valitettavasti vain on sitten näiden trikoopyöräilijöiden joukko, joille ainoa tavoite on vauhti, syke, kaahailu ja muut saavat väistyä. Tarkoitan juuri tätä, että trikoopyöräily, kuten monet muutkaan harrastukset, eivät sovi taajamien keskustoihin.
Voisitko täsmentää, missä tällainen trikoopyöräilijäongelma esiintyy ja kuka on "trikoopyöräilijä". Minulle tuo kuulostaa aika mystilliseltä ilmiöltä, enkä ole havainnut tuollaista jalan liikkuessani.
Onko jokainen, jolla on pyöräilyhousut mielestäsi k***pää? Vai miten tuo nyt pitäisi lukea? Ei kait kukaan nyt lähde kaupunkikeskustoihin sykemittarin kanssa treenaamaan fillarilla? Ja mikä on kaupunkikeskusta mistä alkaen sinun mielestäsi ollaan riittävän landella että saa laittaa pyöräilyhousut jalkaan?
slowgear:
Hajaantuu suhteessa mihin? Eihän mikään olemassaoleva ole pk-seudullakaan hajaantumassa. Ei ydin-Helsinki mihinkäään supistu tai katoa. Sehän kasvaisi rutkasti, jos kasvulle annettaisiin mahdollisuus. Aika oireellista, kun esittämissäsi tilastoissakin näkyy että Suomen merkittävimmässä kasvukeskuksessa rakennetaan maan keskiarvoa vähemmän asuntoja / 1000 asukasta...siinähän se on ongelman syy ja siksi kasvu tapahtuu ympäristökunnissa.
Vielä 60-luvun alussa Suomi oli varsin tasaisesti asuttu maa, siis koko maaseutu oli asuttu ja elinvoimaisia pieniä kaupunkeja oli paljon. 60-luvun lopulta alkaen väki on keskittynyt hyvin voimakkaasti maantieteellisesti paljon pienemmille alueille.
Se mikä kuitenkin on olenaisesti muuttunut on ihmisten oma liikkuminen ja käsitys omasta kotiympäristöstä. Ennen alue jolla päivittäin liikuttiin oli varsin pieni. Nyt se on hyvin laaja, ihmiset vaan liikkuvat asuivat ne missä hyvänsä. Tätä on Ruotsissa tutkittukin, ihmiset on laitettu piirtämään karttoja elinympäristöstään. Tulokset on hyvin selkeäitä, ennen riitti oma kylä mutta nyt monellla ns oma elinympärstö kattaa puoli Ruotsia ja ulkomaankohteita lisäksi.
AkiK:
Eikä uimaliivejä uimareille vaikka jo ainakin 150 on kuollut ja silti saa uida ilman lisävarusteita vaikka Ameriikkaan asti. Pyöräilijöiden kypärän tarpeellisuudesta ei liene erimielisyyttä.
AkiK:
Ah ja voih .. se iän ikuinen etuajo-oikeus ...
Tuolla käsitteellä romutetaan kaikki toisten huomioonottamiset. Kun minulla on tämä taivaan suoma oikeus, niin silloin te muut takuulla saatte poistua tieltäni ja jos ette poistu ja kolareita sattuu, niin TE takuulla maksatte sillä MINULLA on etuajo-oikeus.
AkiK:
Ja tuon lisäksi autokoulujen kirjallinen koe hyväksytysti suoritettuna peruskoulun vaatimuksiin. Me kaikki olemme osallisena liikenteessä halusimme tai ei ja sääntöjen osaamisesta en näe mitään haittaa vaikka ikinä ei itse kuljettaisi yhtään minkäänlaista ajopeliä.
AkiK:
Jaahas .. jälleen yksi, joka ei ole kuullutkaan ns. yhdistelmäteistä, jotkä ovat tarkoitettu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille samanaikaisesti. Tietenkin näidenkin käytössä on sääntönsä .. missäpä ei olisi.
AkiK:
Tuo ei ole varsinaisesti uutinen.
AkiK:
Sano tuo trikoopyöräilijöille.
AkiK:
No niinpä.
AkiK:
Saaminen on hieman rankasti sanottu, mutta laittomasti tuota tietenkin tapahtuu. Mopoissa nopeusrajoitus perustuu ns. rakenteelliseen nopeuteen, jolla tarkoitetaan ajopelin turvallista kestävyyttä ja jarrutuskykyä sekä hallintaa suhteessa nopeuteen. Mopoilla ei saa tuon vuoksi ajella liian kovaa missään julkisilla väylillä.
AkiK:
Maailmassa on yllätys kyllä alamäkiäkin ja vauhdit senkun nousevat. Alamäissä on toiseen suuntaan katsoen hitaasti ylämäkeen nousevia ja keskinäiset kohtaamisnopeudet voivat olla melkoisia. Se kohtaamisvauhti pitää saada niin alas, että jää pelivaraa, kun tulee se paikka, että on pakko väistää.
Kun itse tulen alamäkeä (tai muuallakin yhtä hyvin) ja vauhtikin nousee ja selvästi näen, että vastaan tulee esim. isä, äiti, kaksi lasta ja koira remmin päässä, niin jo kaukaa näen, että nyt on syytä tiputtaa vauhti sellaiseksi ettei kenenkään tarvitse katua jälkeenpäin. Niin kiire ainakaan minulla ei ole, että en voisi luopua oikeuksistani riippumatta siitä miten oikein tai väärin he tietä käyttävät. Paremminkin olen erittäin innokas osoittamaan, että aion hyvissä ajoin ja selvästi noudattaa halukkuuteni väistämiseen vaikka mikään erityinen pakko ei olisikaan. Jos vielä saan ystävällisen hymyn palkinnoksi, niin sillä pärjäilee monta tuntia mieli virkeänä.
AkiK:
Väärässäkin voi olla, jos ei ole tutustunut esim. ulkoilukarttoihin, joihin on merkitty lähes kaikki pyöräily- ja ulkoilutiet.
AkiK:
Ei ole, mutta määritelmäsi mukaisia on melko joukko.
AkiK:
Valitettavasti lähtee ja juuri tuo on se ISO ongelma josta tässä keskustellaan.
"Auton tarpeellisuus urbaanissa yhteiskunnassa."
Minun mielestäni se on hyvinkin tarpeellinen.
Ei ehkä aina ihan pakollinen, mutta kyllä sille käyttöä on.