Rätkätin: "Vähintäänkin voisimme oppia asenteista silloin, kun muitakin ihmisiä on olemassa kuin tämä rakas minä = suhtautumisessa ruuhkiin, kohteliaisuuteen jne. Auttamalla muita pääsee meistä itsekukin nopeammin."
Ok. Oletin, että vastasit AkiK:n kommenttiin.
"Homma toimii erinomaisesti kaikesta huolimatta ja nimen omaan väkimääristä ja tilanahtaudesta huolimatta. Meillä saadaan ruuhkaa jo muutaman ihmisen toimesta."
Tämä onkin mielenkintoinen asia. Monesti todetaan, ettei meillä mitään ruuhkia ole, keski-euroopassa on ruuhkia. Nyt meillä onkin ruuhka jo muutaman ihmisen toimesta, mutta isoissa kaupungeissa homma toimii erinomaisesti.
Minulla ei ole niin hyvää kokemusta Tukholmaa suuremmista kaupungeista, että niihin osaisi ottaa kantaa. Tukholmassa on erinomainen bussi- ja metro/paikallisjunaverkosto, mutta vähintään samanlaiset ruuhkat siellä on (oli ainakin ennen tietulleja) kuin Helsingissäkin. Siitä huolimatta, että ruotsalaisten kohteliaisuutta täällä usein ylistetään.
Tämä onkin mielenkintoinen asia. Monesti todetaan, ettei meillä mitään ruuhkia ole, keski-euroopassa on ruuhkia. Nyt meillä onkin ruuhka jo muutaman ihmisen toimesta, mutta isoissa kaupungeissa homma toimii erinomaisesti.
Minulla ei ole niin hyvää kokemusta Tukholmaa suuremmista kaupungeista....
En varsinaisesti juuri sinulle kirjoittanutkaan, mutta kommenttisi innoitti vuodatukseeni kuten nyt tässäkin.
Tukholma on ihan OK ja suurkaupunki verrattuna Helsinkiin.
Juu .. ei meillä ruuhkia ole .. siis niitä, jotka jatkuvat tuntitolkulla. Ruuhkat tuolla muualla ovat reilusti ISOMPIA. Se ruuhka, jota täällä kutsutaan ruuhkaksi, on liikennejärjestelyin hoidettavissa. Bankokissakin on liikennettä monessa kerroksessa ja ruuhkat ovat aivan jotain muuta kuin meillä. Tosin Thaimaassa on 87 miljoonaa ihmistä, kun meillä on vain muutama. Pariisi, Rooma, Lontoo, New York ovat kokoluokiltaan täysin toista kuin meillä mikään ja ongelmat samoin, mutta kuitenkin niissä liikenne toimii. Helsinki on kooltaan Euroopassa kuin Porvoo Suomessa. Kuitenkin meillä saadaan hetkellisiä tungoksia aikaiseksi. Kun jo kuuden aikaan illalla ajellaan vaikka paljon parjattuja kehäteitä, niin ei meillä enää mistään ruuhkista mitään jälkiä näy. Hiljaista on. Meillä joudutaan usein tilanteisiin, jossa seistään valoissa ja muuta liikennettä ei näy missään. Valot voisivat täysin perustellusti olla vilkulla ja ne muutamat autoilijat voisivat ihan hyvin selviytyä kolaroimatta ja turhaan seisoskelemasta tyhjissä risteyksissä.
Helsingissä Rautatienkadun kuilu pitäisi pikaisesti ottaa liikenteen käyttöön ja se tulisi myöskin kattaa ja saatu uusi maanpäällinen osuus myöskin valjastaa liikenteen käyttöön ja läntinen pää yhdistää ulosmenoväyliin sujuvasti. Se on niin keskeisessä paikassa, että keskustan liikenne vauhdittuisi reippaasti. Sörnäisistä silta Laajasaloon ja ratikat kulkemaan aivan kuten on suunniteltukin. Kyllä ratkaisuja olisi moniinkin asioihin, mutta rahaa ja halua puuttuu. Läntisen metron rakentaminen viivästyy arvioiden mukaan vuodella, kun valitusten suma on jarruttamassa. Suomessa ei voi mitään rakentaa minnekään ettei viherpiipertäjät valittaisi joka asiasta. Valitukset tuskin johtavat muuhun kuin kustannusten nousuun. On suoranainen ihme, että kustannuksia pitää AINA nostaa vaikka halvemmalla ja nopeammin päästäisiin tungoksia pienentämään.
Rätkätin: "Juu .. ei meillä ruuhkia ole .. siis niitä, jotka jatkuvat tuntitolkulla. Ruuhkat tuolla muualla ovat reilusti ISOMPIA. Se ruuhka, jota täällä kutsutaan ruuhkaksi, on liikennejärjestelyin hoidettavissa."
Tietysti on hoidettavissa. Jos otettaisiin liikennejärjestelyt vaikka Pariisista, olisi ne Helsingin liikennemäärillä vajaakäytössä jatkuvasti eikä pienistäkään ruuhkista tietoakaan. Ja Pariisin ruuhkat hoituisivat Bankokin infralla jne.
Asiaa tarkemmin tuntematta veikkaan kuitenkin muualla maailmassa 500 000 asukkaan kaupungin ruuhkien vastaavan hyvin Helsingin tilannetta. Tuskinpa Pariisiinkaan johtaa pääväylää, jossa on yksi kaista/suunta henkilöautoille ja toinen busseille (vertaa Mannerheimintie).
Kuinka massiiviset liikennejärjestelyt on hyväksyttäviä, ennenkuin kasvun rajat tulee vastaan?
Etelä-Suomen lääni-vainaassa oli asukastiheys 73,21as./km2
Koko Alankomaissa sama luku on 488,9as/km2
Niillä on asiat ratkottu jotenkin.
Kannattaisiko käydä oppimassa?
Eikös Suomi ole nimenomaan ekologinen ja hyvin järjestetelty maa, kun sitä ei ole alettu historian saatossa ylikansoituksella pilaamaan. Miksi se nyt pitäisi aloittaa?
Eikös Suomi ole nimenomaan ekologinen ja hyvin järjestetelty maa, kun sitä ei ole alettu historian saatossa ylikansoituksella pilaamaan. Miksi se nyt pitäisi aloittaa?
Voipi olla. Minusta suomalaisten ei kuitenkaan tarvitse maksaa mitään siitä, että maata ei ole ylikansoitettu. Sehän on historian saatossa olosuhteiden pakosta syntynyt valinta, maassa on elänyt ihmisiä sen verran kuin se on pystynyt elättämään. Nyt siitä vielä pitäisi ympäristöväen mielestä rankaista erikseen verrattuna moniin maihin joissa väestönkasvu on ollut (ja on edelleen) holtitonta.
Riippuu siitä kenen kanssa siinä piehtaroi, jos keskustellaan ylikansoittamisesta.
Naapureita ei voi valita. Mutta luku as/km2 muodostuu kahden tekijän tulosta eli asiaa voi lähestyä kahdesta suunnasta. Joko tietylle alueelle sijoittuu 488,9 as/km2 tai sitten sama porukka 6,67-kertaa suuremmalle alueelle.
Onneksi Suomessa on käytössä jälkimmäinen tapa. Siitä huolimatta, että joudumme ihailemaan, kuinka Hollannissa on ruuhkien kanssa toimittu. Lopputuloksen kuitenkin ratkaisee se, mitä viivan alle jää, ei yksilötason kuormitus.
6,67-kertainen massa ihmisiä jättää aika paljon jälkeä, oli homma hoidettu kuinka hienosti tahansa.
Tuo alkuperäinen ongelmanasettelu on väärä. Kyse ei ole urbanisoitumisesta vaan digitalisoitumisesta. Työ ja kaikki muukin siirtyy nettiin. Kun työ tapahtuu globaaleissa verkostoissa sillä ei ole aikaa, paikkaa. Liikkumisen merkitys vähenee.
Toimistotiloja omistavat sijoittajat menevät konkurssiin. Ruuhkat eivät ole relevantteja.
Perinteinen kaupunki on jo menettänyt sen keskeisen merkityksen, mikä sillä oli sivilisaatiolle 6000 vuoden ajan, Egyptistä Rooman kautta nykyaikaan, ja josta Marx, Porter ja Florida ovat kirjoittaneet.
Tulevaisuuden ja jo oleva menestyksekkäin elämäntapa on iso omakotitalo tai pari jo(i)ssa asutaan ja tehdään työtä ja kokoustetaan niinkuin joskus ennen. Joskus käydään toimistoilla.
Pihalla tai tallissa on monta autoa - sähkö/kaupunkiauto, pitkän matkan dieseli, harraste/hupi/elämys/urheiluauto.
Esim. Suomen oloissa auton merkitys liikkumisvälineenä on kasvanut ja kasvaa, kun Finnair on kallis ja juna epäluotettava ja -miellyttävä. Samalla liikkuminen harvenee tai ainakin voluntarisoituu.
Hollannissa olen ajellut ja se on joka suhteessa Suomen vastakohta.
Energia -ja ympäristöongelmia ei ole oikeasti olemassa vaan ne on jo ratkaistu. Tosin poliittiset ja taloudelliset keinottelijat yrittää pitää oman etunsa vuoksi uhkakuvia yllä ja herkkäuskoisimmat tietysti uskoo ja antaa rahansa ja ihokkaansa. Tyhmä ei ole kuitenkaan pyytäjä vaan antaja.
Hollannissa olen ajellut ja se on joka suhteessa Suomen vastakohta. Energia -ja ympäristöongelmia ei ole oikeasti olemassa vaan ne on jo ratkaistu.
Minusta on aika erikoista sanoa, että energia- ja ympäristöongelmat on Alankomaissa ratkaistu. Varsinaista luontoahan siellä ei paljon enää ole, ei ole ollut aikoihin. Maa sattuu sijaitsemaan liikenteen solmukohdassa, jolloin talouden rakenne on erilainen eikä maassa sijaitse kovin paljon energiaintensiivistä teollisuutta. Teollisuustuotanto on muualla, mutta ei Hollantilaisten kulutus mitään vähäistä ole. Moninkertainen korkean elintason väestö kuluttaa myös monikertaisesti.
Esimerkkisi olisi minusta enemmän tyypillinen ekoajattelijoille. Niiden mielestä hommat on kunnossa kun on oma piha siivottu ja sopivilla tunnusluvuilla voidaan osoittaa että maan sisäinen co2/asukas on nyt kunnossa. Se että jossain tuotetaan halvalla roinat kulutustarpeisiin ja energia niiden tuotantoon ja lomapäästöt ym tuotetaan ulkomaiden piikkiin ei tunnu häiritsevän. Tämähän on EU:n päästökaupan logiikka - päästöt eivät vähene mutta siirtyvät eri paikkaan. Usein jopa lisääntyvät, jos kokonaisuutta katsotaan.
Kokonaiskuormahan se kuitenkin ratkaisee, ei jollain per asukas laskennalla suurta merkitystä ole itse ympäristön kannalta.
Esimerkkisi olisi minusta enemmän tyypillinen ekoajattelijoille. Niiden mielestä hommat on kunnossa kun on oma piha siivottu ja sopivilla tunnusluvuilla voidaan osoittaa että maan sisäinen co2/asukas on nyt kunnossa.
Omituista että mielestäsi nimenomaan ekoajattelijat ajattelisivat noin. En tunnista itseäni siitä että ostaisin esim. japanilaisia tai kiinalaisia tuotteita vain siksi että ne on tuotettu kaukana.
Päästönä CO2 on globaali koska se on kaasu, mutta kovin vaikeata täältä käsin on omien päästöjen sijaan vaikuttaa esim. amerikkalaisten kulutukseen.
Autoilussa yhden henkilön toimenpiteet ovat merkityksettömät. Jos 4750 ihmistä säästää yhden litran dieseliä ajamalla yhden 100 kilometrin moottoritiematkan nopeudella 100 km/h sen sijaan että ajaisivat 120 km/h vastaa se minun viiden vuoden kokonaiskulutustani.
Käänteisesti voisin yksilönä lisätä kulutustani ilman että sillä on merkittävää merkitystä. Teen kuitenkin oman osani koska kyseessähän ei ole pelkkä ilmasto, vaan kuten uutisista olemme nähneet niin myöskin esimerkiksi öljykatastrofit kun öljynporauksessa tai tankkereiden osalta tapahtuu onnettomuus.
Tai sitten pelkästään viihtyisä taajama-asuminen missä autoja käytetään asiallisesti (ei-urheilullisesti ) siten ettei niistä koidu häiriötä. Auton sisällä on erilaista kuin sen ulkopuolella, se ei ole kaikille itsestäänselvyys kun pohditaan töyssyjä ja nopeusrajoituksia. Töyssyjä ei ole rakennettu autoilijaa varten, vaan autoilijan käytöksen vuoksi.
Minä tarvin autoa arkipäivisin ja myös käytän vaikka joku koppakuoriainen tai home, siis vihervasemmistolaisten suojeltavaksi vaatima eliö, katoaisi!
Kyllähän autoa voi käyttää silloin kun sitä tarvitsee. Seikkohin joihin voi vaikuttaa ilman uhrauksia on käytön määrä, käyttö- eli ajotapa sekä minkälaisella autolla ajaa.
Ympäristölle koituvien hyötyjen lisäksi omat käyttökustannukset kevenevät ja jos osan matkoista pyöräilee tai kävelee niin siitä saa lisäksi terveyshyötyjä.
Hiljattain radiossa esitti jotkut tahot mielipiteitänsä auton käytön ja etenkin sen haittojen vähentämisestä. Suuren kannatuksen sai auton käytön vähentäminen lyhyillä matkoilla. Sillä kuulemma olisi suuri vaikutus.
Tiedä sitten, mitä cityvihreitä olivat, mutta ainakaan minulla lyhyiden matkojen vähentäminen ei vaikuttaisi juuri mitään autosta aiheutuviin haittoihin. Suurin osa ajoista tulee niin pitkistä matkoista, ettei niitä voi kulkea jalan tai polkupyörällä. Jos lyhyitä matkoja vähentää, niitä pitää vähentää tosi paljon, jotta voi kompensoida edes yhden pitkän matkan. Nykyään kaupat ja muut palvelut ovat niin keskittyneitä, että arkisia matkoja tuskin merkittävästi voi vähentää valtakunnan tasolla. Yksittäiset kaupan tai työpaikan vieressä asuvat henkilöt poikkeuksena.
Jos lyhyiden matkojen ajamista vähentää, tuntuu kuin olisi tehnyt jotain merkittävää. Omatunto tulee kuntoon.
Tiedä sitten, mitä cityvihreitä olivat, mutta ainakaan minulla lyhyiden matkojen vähentäminen ei vaikuttaisi juuri mitään autosta aiheutuviin haittoihin. Suurin osa ajoista tulee niin pitkistä matkoista, ettei niitä voi kulkea jalan tai polkupyörällä.
Suuri osa ihmisistä liikkuu autoillaan todella lyhkäisiä matkoja. Esim. alle 10km. Sellaiset ovat hyvin tehtävissä pyörällä. Alle 3km matkat myös jalan. Voisin kuvitella, että etenkin kaupungeissa autojen määrä vähenisi roimasti, jos näitä lyhyitä matkoja ajettaisiin vähemmän. Kaupungeissahan ne autoilun haittavaikutukset suurimmat ovat. Pidemmillä matkoilla autoilija aiheuttaa enimmän haittansa lähinnä toisille autoilijoille.
Kaikki liikkuvat autoillaan todella lyhyitä matkoja. Jopa minä, vaikka keskimäärin matkat ovatkin pitkiä. Lyhyitä matkoja ajavien kuskien määrä ei kuitenkaan ole oleellista, vaan lyhyiden matkojen osuus kaikesta ajamisesta. Lisäksi pitää päättää, kuinka lyhyt matka määritellään. Jos aamulla lähtee liikkeelle ja ajaa päivän mittaan useita lyhyitä matkoja, joista tulee yhteensä vaikkapa 50 km, ovatko ne lyhyitä matkoja, jotka voisi vaikka kävellä tai pyöräillä?
Edelleen uskon, että sellaiset lyhyet matkat, jotka ihan oikeasti voisi hoitaa ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla ajamalla, muodostaa aika pienen osan liikenteestä.
Ongelmallisin autoilun haittavaikutus on globaali. Tällöin ei ole merkitystä, ajetaanko matkat kaupungissa vai maaseudulla.
Edelleen uskon, että sellaiset lyhyet matkat, jotka ihan oikeasti voisi hoitaa ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla ajamalla, muodostaa aika pienen osan liikenteestä.
Edelleen uskon, että sellaiset lyhyet matkat, jotka ihan oikeasti voisi hoitaa ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla ajamalla, muodostaa aika pienen osan liikenteestä.
Riippuu tietysti paljon siitä missä asuu. Jossakin maaseudulla yksi helppo keino vähentää turhaa ajoa on että pysäköi auton yhden kerran sen sijaan että ajaa erikseen apteekista lähikauppaan tms.
Toinen asia on se että pitäisi määritellä mikä on "ihan oikeasti". Onko se kilometrin matka pysäkille, vaiko kahden (vrt. koulukyydit )? Paljonko enemmän voi käyttää aikaa työmatkaansa jotta autoa ei tarvitsisi (vrt. pitää ajaa ylinopeutta että aikaa säästyisi )?
Ei tämä helppo asia ole, meillä kotonakin olemme eri linjoilla siitä mihin tarvitaan yksin kuljettaessa autoa ja mihin ei. Toiselle bussiliikenne on arkipäivää, toiselle autoilu on sitä ja bussia/junaa käytetään kun tehdään jotain normaalista tilanteesta poikkeavaa.
Edelleen uskon, että sellaiset lyhyet matkat, jotka ihan oikeasti voisi hoitaa ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla ajamalla, muodostaa aika pienen osan liikenteestä.
Kuten sanoin, keskimääräisen matkan pituus sinänsä ei kerro yhtään mitään. Kun laitetaan peräkkäin muutamia 10-20 km matkoja samalle päivälle, loppuu päivä pian kesken, jos jotain asioitakin pitää saada hoidettua. Valitettavaa, mutta tällaista arki vain on.
Tiehallinnon mukaan keskimääräinen ajomatka on 42 km päivässä. Jos noita keskiarvoja haluaa tuijottaa, on 42 km päivässä keskimääräiselle kansalaiselle aika pitkä matka käveltäväksi tai pyöräiltäväksi.
Riippuu tietysti paljon siitä missä asuu. Jossakin maaseudulla yksi helppo keino vähentää turhaa ajoa on että pysäköi auton yhden kerran sen sijaan että ajaa erikseen apteekista lähikauppaan tms.
Erikseen ajamalla apteekista lähikauppaan tulee matkaa lisää 1 km. Tuon matkan käveleminenkö maailman pelastaa? Ei, sen pelastaa se, että ei ajeta lähikauppaan joka päivä, vaan esim. kerran viikossa ja että ei keskitetä palveluja yhteen paikkaan, jonne kaikilla on pitkä matka.
Erikseen ajamalla apteekista lähikauppaan tulee matkaa lisää 1 km. Tuon matkan käveleminenkö maailman pelastaa? Ei, sen pelastaa se, että ei ajeta lähikauppaan joka päivä, vaan esim. kerran viikossa ja että ei keskitetä palveluja yhteen paikkaan, jonne kaikilla on pitkä matka.
Toiset haluavat pelastaa (tai keksiä syitä miksi ei tarvitsee pelastaa) maailman. Jonkun mielestä kaupunkikin on pelastamisen arvoinen. Runsaasti ajetut lyhyet matkat eivät kieltämättä vaikuta maapallon kokonaishiilidioksidipäästöihin kuin hyttysen inahduksen verran, mutta sitäkin enemmän kaupungin ruuhkaisuuteen ja hiukkas ja melupäästöihin. Suuri osa ajetuista matkoista on todella lyhkäsiä. Kilometreissä lyhkästen ajeluiden osuus ei ehkä nouse kovin moneen kymmeneen prosenttiin, kuitenkin kaupungeissa lyhyet matkat muodostavat valtaosan liikenteestä ja päästöistä. Puolen kilometrin ajelut kauppojen välillä ja parkkipaikan etsintä ovat sitä kaikkein turhinta ajelua. Sitten tulee kaupunkilaisten parin kilometrin ajelut keskustaan tai töihin.
Kuten sanoin, keskimääräisen matkan pituus sinänsä ei kerro yhtään mitään. Kun laitetaan peräkkäin muutamia 10-20 km matkoja samalle päivälle, loppuu päivä pian kesken, jos jotain asioitakin pitää saada hoidettua. Valitettavaa, mutta tällaista arki vain on.
Tiehallinnon mukaan keskimääräinen ajomatka on 42 km päivässä. Jos noita keskiarvoja haluaa tuijottaa, on 42 km päivässä keskimääräiselle kansalaiselle aika pitkä matka käveltäväksi tai pyöräiltäväksi.
Tiehallinnon mukaan keskimääräinen konaismatkasuorite on ton 42 km. Siitä 32 km ajetaan autolla. No eipä tuolla suurta väliä ole. Molemmat matkat on helposti ajettavissa polkupyörällä, eikä tuohon aikaakaan kulu kovin paljon. Päivässä riittää kyllä tunteja. Olen työmatkoina pyöräillyt 200 km päivässä. Esimerkikisi 10 prosenttia tuosta pitäisi olla jokaisen saavutettavissa. Isommissa kaupungeissa autoilukaan ei ole kovin nopeaa. Pyörällä pääsee monesti nopeammin ovelta ovelle.
42m km voi tuntua pitkältä matkalta jos on totuttanut kehonsa välttämään työtä. Pienellä harjoittelulla tuohon tottuu helposti. Sen jälkeen mieli tekeekin pyöräillä pidempiä matkoja.
Toiset haluavat pelastaa (tai keksiä syitä miksi ei tarvitsee pelastaa) maailman. Jonkun mielestä kaupunkikin on pelastamisen arvoinen. Runsaasti ajetut lyhyet matkat eivät kieltämättä vaikuta maapallon kokonaishiilidioksidipäästöihin kuin hyttysen inahduksen verran, mutta sitäkin enemmän kaupungin ruuhkaisuuteen ja hiukkas ja melupäästöihin. Suuri osa ajetuista matkoista on todella lyhkäsiä. Kilometreissä lyhkästen ajeluiden osuus ei ehkä nouse kovin moneen kymmeneen prosenttiin, kuitenkin kaupungeissa lyhyet matkat muodostavat valtaosan liikenteestä ja päästöistä. Puolen kilometrin ajelut kauppojen välillä ja parkkipaikan etsintä ovat sitä kaikkein turhinta ajelua. Sitten tulee kaupunkilaisten parin kilometrin ajelut keskustaan tai töihin.
Olen täysin samaa mieltä. Taitaa olla niin, että ihminen peruslaiskana olentona ei ilman kieltoa tajua tuota. Kannatan siis autokieltoa kaupunkien keskeisimmille kaduille.
Esimerkikisi 10 prosenttia tuosta pitäisi olla jokaisen saavutettavissa.
Monellako on sellaista tavaraa, jota ei voi pyörällä kuskata tai jättää pyörälaukkuun kaupassakäynnin ajaksi.
No, näitä muiden asioista tietäviä ja johonkin keskiarvotaulukkoon vetoavia on aina ollut.
Älä ota niin henkilökohtaisesti jos ohje tai ajatus ei juuri sinun elämäntilanteesesi sovi. Varmaan enemmistö on kuitenkin sellaisia joille arjen hyötyliikunta tekisi hyvää, mutta ovat tottuneet toimimaan tietyllä tavalla.
Itse kävin äsken kaupassa ja toin neljä litraa maitoa, 1 litran appelsiinimehua ja vähän muuta repussa. (edellisen kirjoitukseen viitaten apteekki on siinä samassa rakennuksessa, mutta en käynyt siellä. )
Reissu meni polkupyörällä, matkaa tulee yhteensä jotain 5 km.
Monellako on sellaista tavaraa, jota ei voi pyörällä kuskata tai jättää pyörälaukkuun kaupassakäynnin ajaksi.
No, näitä muiden asioista tietäviä ja johonkin keskiarvotaulukkoon vetoavia on aina ollut.
Eihän pyörä tietenkään vastaa kaikkien kuljetustarpeita. Toisille ei riitä edes normaalikokoinen pakettiauto. Enemmistö työmatkalaisista ei kuitenkaan kuljeta mukanaan oikein mitään. Mitä "tavaroita" kauppareissulle pitäisi saada mukaan? Pyörälaukku ja pankkikortti riittävät mun mielestä oikein mainiosti.
42m km voi tuntua pitkältä matkalta jos on totuttanut kehonsa välttämään työtä. Pienellä harjoittelulla tuohon tottuu helposti. Sen jälkeen mieli tekeekin pyöräillä pidempiä matkoja.
Olen työurani varrella tutustunut tyyppeihin, jotka ovat juosseet/hölkänneet kotoaan työpaikalle tuon 42 km tai pyöräilleet vain puolet siitä. Huono puoli on se, etteivät heidän aivonsa palaudu työkykyiseksi enää samana päivänä.
Olen työurani varrella tutustunut tyyppeihin, jotka ovat juosseet/hölkänneet kotoaan työpaikalle tuon 42 km tai pyöräilleet vain puolet siitä. Huono puoli on se, etteivät heidän aivonsa palaudu työkykyiseksi enää samana päivänä.
Useamman tunnin hölkkä voi olla jo aika raskas aamulenkki, mutta 20 kilometrin pyöräily ei kyllä vaadi mitään palautumista. Itseasiassa homma menee niin, että tuollainen kevyt annos raitista vain herättää ja aktivoi aivot. Toiset tekevät sen kofeiinilla. Tilanne on tietenkin aivan toinen, jos on päästänyt kroppansa niin surkeaan kuntoon, että tuollainen kolmen vartin reippailu saa kropan piiputtamaan. Silloin on entistä tärkeämpää aloittaa kuntoliikunta.
Rätkätin: "Vähintäänkin voisimme oppia asenteista silloin, kun muitakin ihmisiä on olemassa kuin tämä rakas minä = suhtautumisessa ruuhkiin, kohteliaisuuteen jne. Auttamalla muita pääsee meistä itsekukin nopeammin."
Ok. Oletin, että vastasit AkiK:n kommenttiin.
"Homma toimii erinomaisesti kaikesta huolimatta ja nimen omaan väkimääristä ja tilanahtaudesta huolimatta. Meillä saadaan ruuhkaa jo muutaman ihmisen toimesta."
Tämä onkin mielenkintoinen asia. Monesti todetaan, ettei meillä mitään ruuhkia ole, keski-euroopassa on ruuhkia. Nyt meillä onkin ruuhka jo muutaman ihmisen toimesta, mutta isoissa kaupungeissa homma toimii erinomaisesti.
Minulla ei ole niin hyvää kokemusta Tukholmaa suuremmista kaupungeista, että niihin osaisi ottaa kantaa. Tukholmassa on erinomainen bussi- ja metro/paikallisjunaverkosto, mutta vähintään samanlaiset ruuhkat siellä on (oli ainakin ennen tietulleja) kuin Helsingissäkin. Siitä huolimatta, että ruotsalaisten kohteliaisuutta täällä usein ylistetään.
Herbert:
En varsinaisesti juuri sinulle kirjoittanutkaan, mutta kommenttisi innoitti vuodatukseeni kuten nyt tässäkin.
Tukholma on ihan OK ja suurkaupunki verrattuna Helsinkiin.
Juu .. ei meillä ruuhkia ole .. siis niitä, jotka jatkuvat tuntitolkulla. Ruuhkat tuolla muualla ovat reilusti ISOMPIA. Se ruuhka, jota täällä kutsutaan ruuhkaksi, on liikennejärjestelyin hoidettavissa. Bankokissakin on liikennettä monessa kerroksessa ja ruuhkat ovat aivan jotain muuta kuin meillä. Tosin Thaimaassa on 87 miljoonaa ihmistä, kun meillä on vain muutama. Pariisi, Rooma, Lontoo, New York ovat kokoluokiltaan täysin toista kuin meillä mikään ja ongelmat samoin, mutta kuitenkin niissä liikenne toimii. Helsinki on kooltaan Euroopassa kuin Porvoo Suomessa. Kuitenkin meillä saadaan hetkellisiä tungoksia aikaiseksi. Kun jo kuuden aikaan illalla ajellaan vaikka paljon parjattuja kehäteitä, niin ei meillä enää mistään ruuhkista mitään jälkiä näy. Hiljaista on. Meillä joudutaan usein tilanteisiin, jossa seistään valoissa ja muuta liikennettä ei näy missään. Valot voisivat täysin perustellusti olla vilkulla ja ne muutamat autoilijat voisivat ihan hyvin selviytyä kolaroimatta ja turhaan seisoskelemasta tyhjissä risteyksissä.
Helsingissä Rautatienkadun kuilu pitäisi pikaisesti ottaa liikenteen käyttöön ja se tulisi myöskin kattaa ja saatu uusi maanpäällinen osuus myöskin valjastaa liikenteen käyttöön ja läntinen pää yhdistää ulosmenoväyliin sujuvasti. Se on niin keskeisessä paikassa, että keskustan liikenne vauhdittuisi reippaasti. Sörnäisistä silta Laajasaloon ja ratikat kulkemaan aivan kuten on suunniteltukin. Kyllä ratkaisuja olisi moniinkin asioihin, mutta rahaa ja halua puuttuu. Läntisen metron rakentaminen viivästyy arvioiden mukaan vuodella, kun valitusten suma on jarruttamassa. Suomessa ei voi mitään rakentaa minnekään ettei viherpiipertäjät valittaisi joka asiasta. Valitukset tuskin johtavat muuhun kuin kustannusten nousuun. On suoranainen ihme, että kustannuksia pitää AINA nostaa vaikka halvemmalla ja nopeammin päästäisiin tungoksia pienentämään.
Rätkätin: "Juu .. ei meillä ruuhkia ole .. siis niitä, jotka jatkuvat tuntitolkulla. Ruuhkat tuolla muualla ovat reilusti ISOMPIA. Se ruuhka, jota täällä kutsutaan ruuhkaksi, on liikennejärjestelyin hoidettavissa."
Tietysti on hoidettavissa. Jos otettaisiin liikennejärjestelyt vaikka Pariisista, olisi ne Helsingin liikennemäärillä vajaakäytössä jatkuvasti eikä pienistäkään ruuhkista tietoakaan. Ja Pariisin ruuhkat hoituisivat Bankokin infralla jne.
Asiaa tarkemmin tuntematta veikkaan kuitenkin muualla maailmassa 500 000 asukkaan kaupungin ruuhkien vastaavan hyvin Helsingin tilannetta. Tuskinpa Pariisiinkaan johtaa pääväylää, jossa on yksi kaista/suunta henkilöautoille ja toinen busseille (vertaa Mannerheimintie).
Kuinka massiiviset liikennejärjestelyt on hyväksyttäviä, ennenkuin kasvun rajat tulee vastaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvun_rajat
Herbert:
Hyvä kysymys.
Mikäli nykytilanne sattuisi kiinnostamaan, niin asiaa voi tarkastella vaikkapa --> tuolta
Rätkätin:
Eikös Suomi ole nimenomaan ekologinen ja hyvin järjestetelty maa, kun sitä ei ole alettu historian saatossa ylikansoituksella pilaamaan. Miksi se nyt pitäisi aloittaa?
AkiK:
Ylikansoituksessa varmaankin tekotapa kiehtoo.
Minusta liian pienessä tontissa ei ole mitään kiehtovaa. Ilmankos en Helsingistä asuinpaikkana pidäkään.
Herbert:
Riippuu siitä kenen kanssa siinä piehtaroi, jos keskustellaan ylikansoittamisesta.
Rätkätin:
Voipi olla. Minusta suomalaisten ei kuitenkaan tarvitse maksaa mitään siitä, että maata ei ole ylikansoitettu. Sehän on historian saatossa olosuhteiden pakosta syntynyt valinta, maassa on elänyt ihmisiä sen verran kuin se on pystynyt elättämään. Nyt siitä vielä pitäisi ympäristöväen mielestä rankaista erikseen verrattuna moniin maihin joissa väestönkasvu on ollut (ja on edelleen) holtitonta.
Rätkätin:
Naapureita ei voi valita. Mutta luku as/km2 muodostuu kahden tekijän tulosta eli asiaa voi lähestyä kahdesta suunnasta. Joko tietylle alueelle sijoittuu 488,9 as/km2 tai sitten sama porukka 6,67-kertaa suuremmalle alueelle.
Onneksi Suomessa on käytössä jälkimmäinen tapa. Siitä huolimatta, että joudumme ihailemaan, kuinka Hollannissa on ruuhkien kanssa toimittu. Lopputuloksen kuitenkin ratkaisee se, mitä viivan alle jää, ei yksilötason kuormitus.
6,67-kertainen massa ihmisiä jättää aika paljon jälkeä, oli homma hoidettu kuinka hienosti tahansa.
Tuo alkuperäinen ongelmanasettelu on väärä. Kyse ei ole urbanisoitumisesta vaan digitalisoitumisesta. Työ ja kaikki muukin siirtyy nettiin. Kun työ tapahtuu globaaleissa verkostoissa sillä ei ole aikaa, paikkaa. Liikkumisen merkitys vähenee.
Toimistotiloja omistavat sijoittajat menevät konkurssiin. Ruuhkat eivät ole relevantteja.
Perinteinen kaupunki on jo menettänyt sen keskeisen merkityksen, mikä sillä oli sivilisaatiolle 6000 vuoden ajan, Egyptistä Rooman kautta nykyaikaan, ja josta Marx, Porter ja Florida ovat kirjoittaneet.
Tulevaisuuden ja jo oleva menestyksekkäin elämäntapa on iso omakotitalo tai pari jo(i)ssa asutaan ja tehdään työtä ja kokoustetaan niinkuin joskus ennen. Joskus käydään toimistoilla.
Pihalla tai tallissa on monta autoa - sähkö/kaupunkiauto, pitkän matkan dieseli, harraste/hupi/elämys/urheiluauto.
Esim. Suomen oloissa auton merkitys liikkumisvälineenä on kasvanut ja kasvaa, kun Finnair on kallis ja juna epäluotettava ja -miellyttävä. Samalla liikkuminen harvenee tai ainakin voluntarisoituu.
Hollannissa olen ajellut ja se on joka suhteessa Suomen vastakohta.
Energia -ja ympäristöongelmia ei ole oikeasti olemassa vaan ne on jo ratkaistu. Tosin poliittiset ja taloudelliset keinottelijat yrittää pitää oman etunsa vuoksi uhkakuvia yllä ja herkkäuskoisimmat tietysti uskoo ja antaa rahansa ja ihokkaansa. Tyhmä ei ole kuitenkaan pyytäjä vaan antaja.
Nunchaku:
Minusta on aika erikoista sanoa, että energia- ja ympäristöongelmat on Alankomaissa ratkaistu. Varsinaista luontoahan siellä ei paljon enää ole, ei ole ollut aikoihin. Maa sattuu sijaitsemaan liikenteen solmukohdassa, jolloin talouden rakenne on erilainen eikä maassa sijaitse kovin paljon energiaintensiivistä teollisuutta. Teollisuustuotanto on muualla, mutta ei Hollantilaisten kulutus mitään vähäistä ole. Moninkertainen korkean elintason väestö kuluttaa myös monikertaisesti.
Esimerkkisi olisi minusta enemmän tyypillinen ekoajattelijoille. Niiden mielestä hommat on kunnossa kun on oma piha siivottu ja sopivilla tunnusluvuilla voidaan osoittaa että maan sisäinen co2/asukas on nyt kunnossa. Se että jossain tuotetaan halvalla roinat kulutustarpeisiin ja energia niiden tuotantoon ja lomapäästöt ym tuotetaan ulkomaiden piikkiin ei tunnu häiritsevän. Tämähän on EU:n päästökaupan logiikka - päästöt eivät vähene mutta siirtyvät eri paikkaan. Usein jopa lisääntyvät, jos kokonaisuutta katsotaan.
Kokonaiskuormahan se kuitenkin ratkaisee, ei jollain per asukas laskennalla suurta merkitystä ole itse ympäristön kannalta.
AkiK:
Omituista että mielestäsi nimenomaan ekoajattelijat ajattelisivat noin. En tunnista itseäni siitä että ostaisin esim. japanilaisia tai kiinalaisia tuotteita vain siksi että ne on tuotettu kaukana.
Päästönä CO2 on globaali koska se on kaasu, mutta kovin vaikeata täältä käsin on omien päästöjen sijaan vaikuttaa esim. amerikkalaisten kulutukseen.
Autoilussa yhden henkilön toimenpiteet ovat merkityksettömät. Jos 4750 ihmistä säästää yhden litran dieseliä ajamalla yhden 100 kilometrin moottoritiematkan nopeudella 100 km/h sen sijaan että ajaisivat 120 km/h vastaa se minun viiden vuoden kokonaiskulutustani.
Käänteisesti voisin yksilönä lisätä kulutustani ilman että sillä on merkittävää merkitystä. Teen kuitenkin oman osani koska kyseessähän ei ole pelkkä ilmasto, vaan kuten uutisista olemme nähneet niin myöskin esimerkiksi öljykatastrofit kun öljynporauksessa tai tankkereiden osalta tapahtuu onnettomuus.
Tai sitten pelkästään viihtyisä taajama-asuminen missä autoja käytetään asiallisesti (ei-urheilullisesti ) siten ettei niistä koidu häiriötä. Auton sisällä on erilaista kuin sen ulkopuolella, se ei ole kaikille itsestäänselvyys kun pohditaan töyssyjä ja nopeusrajoituksia. Töyssyjä ei ole rakennettu autoilijaa varten, vaan autoilijan käytöksen vuoksi.
Minä tarvin autoa arkipäivisin ja myös käytän vaikka joku koppakuoriainen tai home, siis vihervasemmistolaisten suojeltavaksi vaatima eliö, katoaisi!
Metsähaka:
Kyllähän autoa voi käyttää silloin kun sitä tarvitsee. Seikkohin joihin voi vaikuttaa ilman uhrauksia on käytön määrä, käyttö- eli ajotapa sekä minkälaisella autolla ajaa.
Ympäristölle koituvien hyötyjen lisäksi omat käyttökustannukset kevenevät ja jos osan matkoista pyöräilee tai kävelee niin siitä saa lisäksi terveyshyötyjä.
Hiljattain radiossa esitti jotkut tahot mielipiteitänsä auton käytön ja etenkin sen haittojen vähentämisestä. Suuren kannatuksen sai auton käytön vähentäminen lyhyillä matkoilla. Sillä kuulemma olisi suuri vaikutus.
Tiedä sitten, mitä cityvihreitä olivat, mutta ainakaan minulla lyhyiden matkojen vähentäminen ei vaikuttaisi juuri mitään autosta aiheutuviin haittoihin. Suurin osa ajoista tulee niin pitkistä matkoista, ettei niitä voi kulkea jalan tai polkupyörällä. Jos lyhyitä matkoja vähentää, niitä pitää vähentää tosi paljon, jotta voi kompensoida edes yhden pitkän matkan. Nykyään kaupat ja muut palvelut ovat niin keskittyneitä, että arkisia matkoja tuskin merkittävästi voi vähentää valtakunnan tasolla. Yksittäiset kaupan tai työpaikan vieressä asuvat henkilöt poikkeuksena.
Jos lyhyiden matkojen ajamista vähentää, tuntuu kuin olisi tehnyt jotain merkittävää. Omatunto tulee kuntoon.
Herbert:
Suuri osa ihmisistä liikkuu autoillaan todella lyhkäisiä matkoja. Esim. alle 10km. Sellaiset ovat hyvin tehtävissä pyörällä. Alle 3km matkat myös jalan. Voisin kuvitella, että etenkin kaupungeissa autojen määrä vähenisi roimasti, jos näitä lyhyitä matkoja ajettaisiin vähemmän. Kaupungeissahan ne autoilun haittavaikutukset suurimmat ovat. Pidemmillä matkoilla autoilija aiheuttaa enimmän haittansa lähinnä toisille autoilijoille.
Kaikki liikkuvat autoillaan todella lyhyitä matkoja. Jopa minä, vaikka keskimäärin matkat ovatkin pitkiä. Lyhyitä matkoja ajavien kuskien määrä ei kuitenkaan ole oleellista, vaan lyhyiden matkojen osuus kaikesta ajamisesta. Lisäksi pitää päättää, kuinka lyhyt matka määritellään. Jos aamulla lähtee liikkeelle ja ajaa päivän mittaan useita lyhyitä matkoja, joista tulee yhteensä vaikkapa 50 km, ovatko ne lyhyitä matkoja, jotka voisi vaikka kävellä tai pyöräillä?
Edelleen uskon, että sellaiset lyhyet matkat, jotka ihan oikeasti voisi hoitaa ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla ajamalla, muodostaa aika pienen osan liikenteestä.
Ongelmallisin autoilun haittavaikutus on globaali. Tällöin ei ole merkitystä, ajetaanko matkat kaupungissa vai maaseudulla.
Herbert:
Keskimääräisetkin ajomatkat ovat helposti pyöräiltävissä. Kannattaa katsoa sivua 15: http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/22643.PDF
Herbert:
Riippuu tietysti paljon siitä missä asuu. Jossakin maaseudulla yksi helppo keino vähentää turhaa ajoa on että pysäköi auton yhden kerran sen sijaan että ajaa erikseen apteekista lähikauppaan tms.
Toinen asia on se että pitäisi määritellä mikä on "ihan oikeasti". Onko se kilometrin matka pysäkille, vaiko kahden (vrt. koulukyydit )? Paljonko enemmän voi käyttää aikaa työmatkaansa jotta autoa ei tarvitsisi (vrt. pitää ajaa ylinopeutta että aikaa säästyisi )?
Ei tämä helppo asia ole, meillä kotonakin olemme eri linjoilla siitä mihin tarvitaan yksin kuljettaessa autoa ja mihin ei. Toiselle bussiliikenne on arkipäivää, toiselle autoilu on sitä ja bussia/junaa käytetään kun tehdään jotain normaalista tilanteesta poikkeavaa.
NHB:
Kuten sanoin, keskimääräisen matkan pituus sinänsä ei kerro yhtään mitään. Kun laitetaan peräkkäin muutamia 10-20 km matkoja samalle päivälle, loppuu päivä pian kesken, jos jotain asioitakin pitää saada hoidettua. Valitettavaa, mutta tällaista arki vain on.
Tiehallinnon mukaan keskimääräinen ajomatka on 42 km päivässä. Jos noita keskiarvoja haluaa tuijottaa, on 42 km päivässä keskimääräiselle kansalaiselle aika pitkä matka käveltäväksi tai pyöräiltäväksi.
lawnmover:
Erikseen ajamalla apteekista lähikauppaan tulee matkaa lisää 1 km. Tuon matkan käveleminenkö maailman pelastaa? Ei, sen pelastaa se, että ei ajeta lähikauppaan joka päivä, vaan esim. kerran viikossa ja että ei keskitetä palveluja yhteen paikkaan, jonne kaikilla on pitkä matka.
Herbert:
Toiset haluavat pelastaa (tai keksiä syitä miksi ei tarvitsee pelastaa) maailman. Jonkun mielestä kaupunkikin on pelastamisen arvoinen. Runsaasti ajetut lyhyet matkat eivät kieltämättä vaikuta maapallon kokonaishiilidioksidipäästöihin kuin hyttysen inahduksen verran, mutta sitäkin enemmän kaupungin ruuhkaisuuteen ja hiukkas ja melupäästöihin. Suuri osa ajetuista matkoista on todella lyhkäsiä. Kilometreissä lyhkästen ajeluiden osuus ei ehkä nouse kovin moneen kymmeneen prosenttiin, kuitenkin kaupungeissa lyhyet matkat muodostavat valtaosan liikenteestä ja päästöistä. Puolen kilometrin ajelut kauppojen välillä ja parkkipaikan etsintä ovat sitä kaikkein turhinta ajelua. Sitten tulee kaupunkilaisten parin kilometrin ajelut keskustaan tai töihin.
Herbert:
Tiehallinnon mukaan keskimääräinen konaismatkasuorite on ton 42 km. Siitä 32 km ajetaan autolla. No eipä tuolla suurta väliä ole. Molemmat matkat on helposti ajettavissa polkupyörällä, eikä tuohon aikaakaan kulu kovin paljon. Päivässä riittää kyllä tunteja. Olen työmatkoina pyöräillyt 200 km päivässä. Esimerkikisi 10 prosenttia tuosta pitäisi olla jokaisen saavutettavissa. Isommissa kaupungeissa autoilukaan ei ole kovin nopeaa. Pyörällä pääsee monesti nopeammin ovelta ovelle.
42m km voi tuntua pitkältä matkalta jos on totuttanut kehonsa välttämään työtä. Pienellä harjoittelulla tuohon tottuu helposti. Sen jälkeen mieli tekeekin pyöräillä pidempiä matkoja.
drive:
Olen täysin samaa mieltä. Taitaa olla niin, että ihminen peruslaiskana olentona ei ilman kieltoa tajua tuota. Kannatan siis autokieltoa kaupunkien keskeisimmille kaduille.
NHB:
Monellako on sellaista tavaraa, jota ei voi pyörällä kuskata tai jättää pyörälaukkuun kaupassakäynnin ajaksi.
No, näitä muiden asioista tietäviä ja johonkin keskiarvotaulukkoon vetoavia on aina ollut.
Herbert:
Älä ota niin henkilökohtaisesti jos ohje tai ajatus ei juuri sinun elämäntilanteesesi sovi. Varmaan enemmistö on kuitenkin sellaisia joille arjen hyötyliikunta tekisi hyvää, mutta ovat tottuneet toimimaan tietyllä tavalla.
Itse kävin äsken kaupassa ja toin neljä litraa maitoa, 1 litran appelsiinimehua ja vähän muuta repussa. (edellisen kirjoitukseen viitaten apteekki on siinä samassa rakennuksessa, mutta en käynyt siellä. )
Reissu meni polkupyörällä, matkaa tulee yhteensä jotain 5 km.
Herbert:
Eihän pyörä tietenkään vastaa kaikkien kuljetustarpeita. Toisille ei riitä edes normaalikokoinen pakettiauto. Enemmistö työmatkalaisista ei kuitenkaan kuljeta mukanaan oikein mitään. Mitä "tavaroita" kauppareissulle pitäisi saada mukaan? Pyörälaukku ja pankkikortti riittävät mun mielestä oikein mainiosti.
NHB:
Olen työurani varrella tutustunut tyyppeihin, jotka ovat juosseet/hölkänneet kotoaan työpaikalle tuon 42 km tai pyöräilleet vain puolet siitä. Huono puoli on se, etteivät heidän aivonsa palaudu työkykyiseksi enää samana päivänä.
mikahe:
Useamman tunnin hölkkä voi olla jo aika raskas aamulenkki, mutta 20 kilometrin pyöräily ei kyllä vaadi mitään palautumista. Itseasiassa homma menee niin, että tuollainen kevyt annos raitista vain herättää ja aktivoi aivot. Toiset tekevät sen kofeiinilla. Tilanne on tietenkin aivan toinen, jos on päästänyt kroppansa niin surkeaan kuntoon, että tuollainen kolmen vartin reippailu saa kropan piiputtamaan. Silloin on entistä tärkeämpää aloittaa kuntoliikunta.