Jos liikennettä on enemmän, turvavälit aiheuttaa liikenteen pysähtymisen. On nimittäin niin, että 3 sec turvaväli tarkoittaa, että tielle mahtuu vain 1200 autoa tunnissa per kaista eikä riipu nopeudesta. Tuo ei ole kummoinen liikenne.
Tien alkupäässä pitää odottaa että autot ehtii alta pois. Kuvittele tilanne että liikennevaloissa vihreän syttyessä saat lähteä liikkeelle vasta kun edellisen lähdöstä on 3 sekuntia. Ihan sama kuinka rivakasti tai hitaasti edessäoleva auto lähtee. Tielle siis mahtuu vain 1200 autoa tunnissa, muiden pitää odottaa jossain että itse pääsee matkaan. Turvavälit on pidemmät tai lyhyemmät nopeudesta riippuen mutta 3 sec.
Satasen vauhdissa kyse on noin 80 metrin turvavälistä kun autot on reilut 3m pitkiä.
Hetken jo näytti toivottomalta, mutta tässähän on selvää konvergenssia havaittavissa. Etenkin jos saan tulkita tekstisi uudelleen sen mukaan mitä ymmärrän sinun nyt sanovan, enkä sanatarkasti kuten sen sanoit:
Kumppani:
740 GLE:
Muuttuvatko samassa postissa listaamasi asiat pienemmäksi riskiksi, mikäli pidät pienimmän mahdollisen turvavälin ja vältät päästämästä takaa tulevia ohitse?
Eivät, ne lisäävät sekä ohitettavan, että ohittajan riskiä. Mitään muuta en ole esittänyt.
Ehkä et tarkoittanut esittää, mutta niin minä sen ymmärsin arviosi kunnon turvavälistä ja muustakin ennakoinnista: "Teoriassahan tuo varmaan toimii".
Kuten itsekin yllä myönnät, kyllä se toimii myös käytännössä.
Ohittajia se ei taida vähentää, saattaa jopa lisätä? Mutta eihän tässä siitä ollutkaan puhe, vaan joka tapauksessa meistä riippumatta tapahtuvien ohitusten riskien minimoinnista omalla kohdalla jonossa.
Meillä on vain sinun metriarvailujasi 740GLE:n käyttämistä turvavälitoleransseista, jotka ovat tasoa kunhan eivät silmille tule.
On meillä sentään vähän enemmän:
12.4.2014 aamuyöllä 740 GLE kirjoitti:
Kesäkelissä saamme yleensä ahdettua peräti 5 pyörää kilometrin pätkälle valtatietä. Joskus jopa kuusikin. Sen ahtaammalle ei viitsi tunkea, koska tiukemmassa jonossa tulee ahdasta, jos jossain välissä on meitä ohittava tai meidän tavoittamamme täysperäyhdistelmä.
Ja kun asia nyt tähän mainitsemaani ryhmäajooni henkilöityi, niin selvennänpä.
Viiden mopon väliin jää neljä väliä, á 250 m. Tämä on tietenkin noin arvio matkasta, mutta sen kriteerinä on matka, johon takaa tuleva ohittaja mahtuu ilman omia toimenpiteitä. Kuudes mopo kilometrillä jättää vapaata tilaa 200 m ja silloin ollaan valtatiellä sillä rajalla, jossa jokaisen ohittajan jälkeen pitää turvaväliä aktiivisesti säätää. Jonotilanteessa tuosta säätämisestä käynnistyy helposti pumppu, jota kannattaa välttää. Siksi oman mukavuuden vuoksi ei kannata mennä lähemmäs. Turvallisuus tulee lisäbonuksena, mutta sädekehäni ei oikeasti kiillä riittävän hyvin perustellakseni tätä ajotapaa pelkästään turvallisuudella.
Tämä mitoitus on kohtuullisen helppo pitää ryhmässä, jonka kaikki jäsenet tuntevat toimintaperiaatteen.
Ryhmäajossamme Kevarikuski joutui aika usein koko ryhmän navigoijaksi (ei mitään karttasähellystä tankkilaukun päällä, vaan ennen lähtöä ohjelmoidun navin audio-opastus kypäräluureihin).
Jonon keulilla navigoijalle tulee useampi varoitus takaa tulevasta nopeammasta tämän ohitellessa yksi kerrallaan meitä muita ja harva jono on helppo ohittaa yksi kerrallaan.
Ison pyörän kuljettajan on oikeasti vaikea arvioida toisen puolesta, mitä paljon vähemmän ajanut kuski voi 11 kW turvin tehdä. Hitain menee edellä ja päättää ohitetaanko vai ei, jos tavoitamme jonkun. Ellei ohituspaikkaa löydy, sitten ei ajeta jonoa kiinni, vaan jäädään pitkin välein heittämään takaa tulevia ohitse yksi kerrallaan.
Näin ei myöskään nuorelle kuskille tule paineita seurata huonossa paikassa vaikkapa muista eksymisen pelossa, jos edellä navigoijana menevä tehotykki tempaisee rekan ohi. Tämä säätö tosin havaittiin toisin päin tehotykin kuskin varottua vähän turhaankin kevarin tehottomuutta. Kevarikuski sitten ihmetteli kahvitauolla, monenko kilometrin suoran Blackbird tarvii asuntovaunun ohitukseen
Tämä on nyt mennyttä aikaa. Nyt Kevarikuski on ajanut ensin 2 vuotta 25 kW rajoitettua muoviluotia, jonka kanssa ei enää tarvittu mitään erikoistoimenpiteitä, koska se kulkee sen mitä tarvitaan. Itse asiassa kortin kasvaessa rajoittamattomaan A-luokkaan oli ensimmäisen koeajon kommentti tehon kolminkertaistuttua (takaisin vakiopyörään), että "eihän tämä muuttunut miksikään". No ei niin, kun kierroskoneen teho tulee vasta 9000 RPM yläpuolella. Eli valtatienopeuksissa vain 1 ja 2 vaihteilla.
Nyt emme ole enää muita hitaampia, ja vaikkei marssivauhti olekaan muuten kohonnut, nyt pystymme pitämään mukavasti myös satasen alueella tuon tikkari + 5, joka oli kevarille liikaa. Sama periaate tuplaväleistä pätee silti edelleen, mutta nyt peilikuvana. Ohitamme aina yksi kerrallaan. Montakin pyörää mahtuisi saman rekan ohi kerralla, mutta tulee aika ikävä ylläri, jos rekan rinnalla huomaa, että syy rahtarin hitauteen on edellä (lähellä!) mateleva asuntovaunuyhdistelmä.
Tutussa ryhmässä pyörillä tuo on hyvin helppoa vilkkaassakin liikenteessä. Hitailla autoilla vähän hankalampaa ja tuntemattomien ja drilliä osaamattomien seassa autolla vielä vähän hankalampaa.
Mutta sama periaate yksi kerrallaan ohituksista toimii silti.
Jos liikennettä on enemmän, turvavälit aiheuttaa liikenteen pysähtymisen. On nimittäin niin, että 3 sec turvaväli tarkoittaa, että tielle mahtuu vain 1200 autoa tunnissa per kaista eikä riipu nopeudesta. Tuo ei ole kummoinen liikenne.
Tässä on se reilun turvavälin itsekäs piirre ja tämä on aivan totta. Tien välityskyky maksimoituu käytännössä 60 km/h nopeudella ja liian lyhyillä turvaväleillä, jolloin kolahduksista selvitään ilman uhreja.
Näin tapahtuu myös käytännössä, liikennemäärän kasvaessa tingitään ensin turvaväleistä ja vasta aivan pakon edessä ajonopeudesta.
Noin 100 m / ajoneuvo on hyvässä kelissä vielä suhteellisen turvallinen, jos kaikki ovat hereillä. Tällöin 2 kaistaa vetää 1600 autoa tunnissa turvallisin välein.
Tuo teoreettinen turvallinen kapasiteetti tuplataan päivittäin ympäri Suomea puolittamalla turvavälit. Vaikkapa Pohjantien Oulujoen ylittävän sillan lyhyenä ruuhkahuippuna noin 4000 ajoneuvoa tunnissa jättää tilaa enää selvästi alle 50 m / ajoneuvo, ja ajoneuvon pituus sisältyy jo tuohon, vaikka olisi pitkäkin auto.
Ei ole edes teoriassa mahdollista, että riittävää turvaväliä pystyisivät käyttämään kaikki. Itse en ole tästä suuremmin ottanut murhetta, koska vapaaehtoisia uhrautujia näyttää toistaiseksi löytyvän helposti.
Ihan MuTu havainto on, että niin kauan kuin mennään suunnilleen rajoitusnopeudella, on tuplavälillä ajaminen vielä aika helppoa ja menee usein jopa cruisea napsutellen. Tässä siis tuplaan tuon muiden 50 metrisen välin. Täydellä moottoritiellä 200 m väli herättää niin suurta ihmetystä, että on parempi sopeutua. Sitten kun jono tökkii niin pahasti, että nopeus putoaa yhtään alle rajoituksen, on peli menetetty ja pitää vain hyväksyä olevansa ruuhkassa.
Toivottavasti osasin kuvata laskuesimerkillä Jorman tarkoittaman ongelman?
P.S. 740 GLE:n ensimmäinen rekisteritunnus on Lontoolainen ja tämä EI OLE avautumiseni Oulun suurista ruuhkista. Kunhan havainnollistin laskuesimerkillä, jonka tunnen jo valmiiksi, joten ei aloiteta aluepoliittista vääntöä tiemäärärahoista.
Tien alkupäässä pitää odottaa että autot ehtii alta pois. Kuvittele tilanne että liikennevaloissa vihreän syttyessä saat lähteä liikkeelle vasta kun edellisen lähdöstä on 3 sekuntia....
Niin?
Montakos kertaa olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen liikenteessä, eli maantiellä ajaessasi? Tai että tuollaista ylipäätään laskisit siellä tms?
Laskevatko ne kuumakalleohittajat tuollaisia ja toteavat, "ettei toimi, lähen ohi, kyllä mä ehdin"?
Ja kuinka monta kertaa siellä loppupäässä sitten ne samat tyypit odottaa samoissa valoissa, että valot vaihtuu ja muut ehtii alta pois. Voittajia vissiin?
Tien alkupäässä pitää odottaa että autot ehtii alta pois. Kuvittele tilanne että liikennevaloissa vihreän syttyessä saat lähteä liikkeelle vasta kun edellisen lähdöstä on 3 sekuntia....
Niin?
Montakos kertaa olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen liikenteessä, eli maantiellä ajaessasi? Tai että tuollaista ylipäätään laskisit siellä tms?
Laskevatko ne kuumakalleohittajat tuollaisia ja toteavat, "ettei toimi, lähen ohi, kyllä mä ehdin"?
Ja kuinka monta kertaa siellä loppupäässä sitten ne samat tyypit odottaa samoissa valoissa, että valot vaihtuu ja muut ehtii alta pois. Voittajia vissiin?
Tämähän on tällaista toimistopohdiskelua, en minä siellä liikenteessä mitään laske. Toisaalta käytännössä näkee tapauksia, esim. vaikka Tampereelta Oriveden suuntaan perjantai-iltaisin, että liikenne pysähtelee, liian paljon autoja jotta turvavälit säilyisi riittävinä nopeampaan ajoon yksilötasolla.
Yritin tuoda esille näkökannan ettei valinta välttämättä ole pelkästään ratin ja penkin välissä jos turvaväli on lyhyempi kuin 150m. Ruuhka-aikaan moottoritiellä 120 vauhdissa turvavälit on yleensä joitain kymmeniä metrejä, 20-30m eli saattaa jopa olla alle 1 sec. Jos ajallista turvaväliä haluttaisiin kasvattaa, siirrytään helposti matelumoodiin ja tien absoluuttinen välityskyky kärsii. Toki tekniikka voi joku päivä mahdollistaa cruisella ajelun 3m turvaväleillä moottoritienopeuksilla.
...käytännössä näkee tapauksia, esim. vaikka Tampereelta Oriveden suuntaan perjantai-iltaisin, että liikenne pysähtelee, liian paljon autoja jotta turvavälit säilyisi riittävinä nopeampaan ajoon yksilötasolla.
Juhlapyhien ruuhkissa tyypillisesti, työmatkaliikenteessä näkee päivittäin paikoitellen jne. Rajoitusnopeus vaikuttaa kyllä kuitenkin sekin.
Kyllähän liikenteeseen kaikenlaista liittyy. Monille jo ajatus siitä, että edessä olisi 1200 autoa jonossa on ihan kauhistuttavaa, kun tuntuu välillä, että 12 autoakin jonossa on joillekin liikaa, oli niiden välit mitä vaan. Parempi olisi henkisesti ettei tuollaisille laske mitään teoreettista?
Jorma L:
Jos ajallista turvaväliä haluttaisiin kasvattaa, siirrytään helposti matelumoodiin ja tien absoluuttinen välityskyky kärsii.
Sehän on sinun oma valintasi, sanoisi joku. Mikä olisi matelua sinun mielestäsi, sitä paitsi? Joillekin 100/100 on jo matelua, saati vaikka 95/100 .
Tuo on edelleen kovin teoreettista siis, koska ei Suomessa olla (em.) poikkeushetkiä lukuun ottamatta liikenteessä automäärien suhteen edes lähellä mitään laskennallista maksimivälityskykyä. Tällä palstallakin tyypillisesti saavutetaan jono ja sitten spekuloidaan siinä ajamisessa tai vaihtoehtoisesti ohittamisesta (jonka jälkeen oletetaan olevan tyhjää taas).
Jorma L:
Toki tekniikka voi joku päivä mahdollistaa cruisella ajelun 3m turvaväleillä moottoritienopeuksilla.
Mahdollisesti. 5000 autoa jonossa, tai jotakin, välityskykyhän paranee eikös. Sitä odotellessa
100 metrin turvaväliä kannattaa pitää, jos pelkää, että moottoritiellä edellä menevä törmää yhtäkkiä seinään.
Tai jos haluaa välttää päin näköä satavia kiviä ja nastoja ja pitää itseään koskevat päätökset omissa käsissään.
Motoristit yleensä oppivat jo ensimmäisestä tömähdyksestä, kun rekan vetupyörästön banjon alle mukavasti mahtunut halko, pakoputken pää tai muu hauska ylläri napsahtaa etupyörään muutaman sata millisekuntia sen jälkeen kun aivo on ehtynyt tajuta osuman väistämättömäksi.
Mutta aja sinä vaan ihan niin lähellä kuin näet tarpeelliseksi. Pääset ainakin minusta ohi helposti, halusit tai et.
Jos ajallista turvaväliä haluttaisiin kasvattaa, siirrytään helposti matelumoodiin ja tien absoluuttinen välityskyky kärsii.
Tuo on edelleen kovin teoreettista siis, koska ei Suomessa olla (em.) poikkeushetkiä lukuun ottamatta liikenteessä automäärien suhteen edes lähellä mitään laskennallista maksimivälityskykyä.
Aiheesta löytynee tutkittuakin tietoa, mutta en linkitä koska en muista kuin karkean periaatteen, joka on Jorman kertoman kaltainen.
Puolen Suomen alueella on tieosuuksia, joilla liikkuvat ajavat jokaisen työmatkansa olosuhteissa, joissa olisi mahdotonta kaikkien pitää riittävää turvaväliä.
Kuten jo sanoinkin, käytännössä tien turvalliset välit sallivan kapasiteetin täyttyessä sisääntulorampin jono ei pysähdy, vaan sieltä tullaan sekaan mahtuu tai ei. Turvaväleistä tinkien tien kapasiteetti jopa tuplaantuu, silloin kun osumia ei satu. Mutta JOS riitävistä turvaväleistä pidettäisiin tiukasti kiinni, olisi joka aamu ja ilta ympäri Suomea satoja kilometrejä tieosuuksia, joiden liitymistä kukaan ei voisi mennä jo "täydelle" tielle, jossa ei vapaata tilaa enää ole. Mukaan pyrkivät liittyjät joutuisivat paikasta riippuen odottamaan vartin tai puoli tuntia ohi kiitävän jonon loppupäätä.
Todellisuudessa etäisyyksistä joustetaan ensin ja nopeudet putoavat vasta sitten kun autoja on reilusti tiheämmässä kuin lääkäri määrää ja pienikin nopeuden muutos vaatii takaa tulevien välitöntä reagointia osuman välttämiseksi.
Jorman mainitsema tilanne, jossa kaikille ei riitä tilaa kunnolliseen turvaväliin on ohitetty jo paljon ennen kuin nopeudet alkavat pudota. Sitä ei tosin jäädä ihmettelemään, vaan suurin osa jatkaa samalla vauhdilla entistä lähempänä muita.
Turvavälien osalta on hyvä muistaa ettei niitä mitata metreissä, vaan sekunneissa.
10 km/h vaikuttaa 2,77 m/s, ja neljän sekunnin väli on silloin 10 metriä. Toisaalta jarrutusmatka nelinkertaistuu kun nopeus kaksinkertaistuu, eli hitaammalla nopeudella jarrutusmatka on lyhyempi - ja luonnollisesti reagointiaikana kuljettu jarruttamaton matka. Hyvä näkyvyys eteenpäin antaa reagointiaikaa, eikä tilanteet tule yllätyksinä.
Uskon että pääsiäisenä moni ajaa ylinopeutta, ja lisää sitä vielä entisestään ohituksen aikana. Moottoritielläkin liikenne voi vasemmalla kaistalla pysähtyä, eli aion körötellä oikeanpuoleista kaistaa tavoitteena turvallinen perilletulo ja kaunis keskikulutuslukema ajotietokoneessa.
Kehä 1:llä oli eilen ketjukolari vasemmalla kaistalla sillä seurauksella että syntyi kilometrien seisovat jonot. Tällä kertaa ajoin onneksi toiseen suuntaan, ei tarvinnut istua jonossa ihmettelemässä.
No siinä on sitten näiden ohittajahirmujen turha ihmetellä mikseivät mahdu mihinkään väliin, vaikka pakko onkin yrittää.
Niihin muihin et voi vaikuttaa kuin korkeintaan haittaamalla, keskittymällä omaan ajoon ja jättämällä riittävät etäisyydet pystyt parhaiten estämään ettet ole samassa kasassa kun muiden virheet kongretisoituu käytännössä.
Vähän aiheen vierestä, mutta onnistuisiko pääsiäisen ruuhkissa. Ajoin eilen töihin. Matkalla on noin kilometrin pätkä kapeahkoa tietä, yksi kaista suuntaansa. Tie päättyy T-risteykseen. Meidän ajosuuntaan oli jotain ruuhkaa edessä ja jono pysähtyi noin 400m ennen T-risteystä. Enpä liiemmin yllättynyt mutta takaa alkoi lappaa autoa ohi, vastaantulijan kaistaa, noin 20 meni. Sitten molemmat kaistat pysähtyi. Kävi ilmi, että vasemmalla kaistalla tuli betoniauto vastaan. Hetken aikaa oli aika hiljaista. Kukaan ei voinut peruuttaa, kun jonoa oli joka suuntaan. Pikkuhiljaa ohittelijat pääsi johonkin koloon ja vastaantulijoiden kaistakin alkoi liikkua.
Niihin muihin et voi vaikuttaa kuin korkeintaan haittaamalla, keskittymällä omaan ajoon ja jättämällä riittävät etäisyydet pystyt parhaiten estämään ettet ole samassa kasassa kun muiden virheet kongretisoituu käytännössä.
No mitäpä muutakaan, niin... (välillä on niin hankalaa päättää/päätellä kuka kirjoittaakaan yleisellä tasolla, kuka itsestään, vai mitä ritsa)
Ja ihan yhtä lailla ohittajahirmut voisivat välttää virheiden konkretisoitumista pienellä maltilla: jonossakin voi ajaa, jos ei muuta näyttäisi järkevästi voivan tehdä, kun niihin muihin ei voi vaikuttaa.
Jne. jne. Kaikille oma pikkukiva optionsa taasen. Joka kolikolla on kääntöpuolensa.
Niihin muihin et voi vaikuttaa kuin korkeintaan haittaamalla, keskittymällä omaan ajoon ja jättämällä riittävät etäisyydet pystyt parhaiten estämään ettet ole samassa kasassa
Ja ihan yhtä lailla ohittajahirmut voisivat välttää virheiden konkretisoitumista pienellä maltilla: jonossakin voi ajaa, jos ei muuta näyttäisi järkevästi voivan tehdä, kun niihin muihin ei voi vaikuttaa.
Jne. jne. Kaikille oma pikkukiva optionsa taasen. Joka kolikolla on kääntöpuolensa.
Totta kai. Siksi tästäkään ei kannata yrittää rakentaa mitään universaalia totuutta. Siellä Etelä-Suomessa ruuhkat ovat aivan erilaisia kuin täällä Oulussa tai vaikkapa Lontoossa, Delhistä puhumattakaan. Eri tyyppisissä ruuhkissa toimii erilainen toimintamalli.
Jonon keulilla minimivälineistöllä laittoman rajamaille kulunein renkain ja pesurittoimin heikkotehoisin valoin räntäsateessa etenevä saattaa ajaa mielestään kohtuullista nopeutta. Näitä tapaa harvoin, koska useimmiten se valojen ja renkaiden säästäjä näyttää takaa päin katsottuna painuvan kuolemaa halveksivalla nopeudella lähes sokkona läpi pimeyden. En uskaltaisi mennä läheskään yhtä kovaa kuin monet ohitettavani. En heidän valoillaan.
Heillä on siihen toki oikeus ja velvollisuuskin arvioida itse näkemänsä ja pysähtymismatkansa. Mutta ihan turha on ihmetellä jonkun ajaessa reilusti suuremmilla turvamarginaaleilla ohi normaalia talvirajoitusnopeutta. Tervetuloa peesiin, kuten valojen säästäjillä usein onkin tapana. Pimeys on harvassa liikenteessä perusteltu syy vaihtaa paremmat valot edelle.
Ritsan toimintaohje mukautua toisten tekemisiin omaa ajamista säätäen on kuin omasta kynästäni.
Niihin muihin et voi vaikuttaa kuin korkeintaan haittaamalla, keskittymällä omaan ajoon ja jättämällä riittävät etäisyydet pystyt parhaiten estämään ettet ole samassa kasassa kun muiden virheet kongretisoituu käytännössä.
No mitäpä muutakaan, niin... (välillä on niin hankalaa päättää/päätellä kuka kirjoittaakaan yleisellä tasolla, kuka itsestään, vai mitä ritsa)
Sinulle kaikki on tunnetusti hankalaa erityisesti asenne mutta edelleen et voi vaikuttaa positiivisesti liikenteeseen muuten kuin tekemällä itse oikeita ratkaisuja.
Itse kun ajelen joka kesä nelostietä Lapin perukoille, niin jos muuten tyhjällä tiellä tulee rekka perä edellä vastaan ja vetäisen siitä reippaasti ohi, niin en ymmärrä sitä matematiikkaa jonka mukaan tuosta pitäisi saada sakot , tai jopa menettää kortti, jos mitään muuta liikennettä ei ole missään ja on semmoinen kilometrin suora hyvällä näkyvyydellä.
Silti tuommoisella vajaatehoisella pikkuautolla (Honda Jazz CVT 99hp) lähden aina varoiksi ohitukseen kaasu aivan pohjassa ja pidän sen siellä siihen asti, että olen rekan hytin kohdalla. Vauhtia voi olla tuolloin pari kymppiä ylimääräistä. Jos on kaksi rekkaa peräkkäin, niin etummaisen rinnalla on tyypillisesti noin 130km/h vauhtia. Menetän silti mieluummin ohituksessa ajokorttini, kuin henkeni. Henki ei mene tuossa tilanteessa ylinopeuden takia, mutta "sniiduilemalla" ja rinnalla pitkään roikkumalla siitä kyllä voi päästä eroon.
Ja en lukenut koko ketjua läpi ennen kommentoimista.
Muutaman vuoden takaisessa Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan, että Saksassa myytävien uusien henkilöautojen keskimääräinen moottoriteho on yli kaksinkertaistunut neljän vuosikymmenen aikana. Lehden mukaan teho on noussut 130 hevosvoimaan vuoteen 2007 mennessä ja artikkelin ilmestymisvuonna (2011) Saksassa myytyjen uusien henkilöautojen moottoriteho on ollut keskimäärin 134 hevosvoimaa eli 99 kilowattia.
Uutinen ei kerro Suomessa myytävien autojen tehoista, mutta suuntaus on ollut todennäköisesti sama.
Ajoin viime elokuuhun asti 90 hevosvoiman moottorilla varustetulla autolla, ja tällä sekä muilla teho-painosuhteeltaan samaa luokkaa olevilla autoilla kertyneisiin kokemuksiin perustuivat kirjoitukseni liikenteestä. Kuten Helsingin Sanomien uutisesta voi päätellä, autoni olivat suorituskyvyltään keskimääräistä heikompia esimerkiksi ohitustilanteissa.
Joku ehkä muistaa, kuinka linkitin erään ohituskaistavideon, jonka johdosta eräät tahot katsoivat, että olin häiriköinyt ja haitannut takaa tulevan auton ohitusta (joka kuitenkin aivan hyvin ehti ajaa ohitseni ennen ohituskaistan loppumista). En halua enää palata tähän videoon. Se vain kertoo, millaista ohittaminen on, jos muiden autojen suorituskyky on parempi. Samasta asiasta kertovat myös ne muutamat mainitsemani tapaukset, joissa ohittamiseni on estetty tai yritetty estää kiihdyttämällä vauhtia. Ehkä tähän sarjaan kuuluu myös se, kun ohitin erään auton, ja hetken päästä se vaikka olin kiihdyttänyt oman nopeuteni ajokortin menettämistä uhmaten niin suureksi kuin autoni kulki otti minut kiinni ja ajoi edelleni ilmeisesti pelkästään näyttääkseen, kuka on nopeampi. Ohituksen jälkeen auto hidasti nopeuttaan ja jäi ajamaan eteeni. Teoriassa olisin voinut uudestaan ohittaa sen, mutta niin hullu en ollut. Kirjoitan tässä ikään kuin autot olisivat tehneet päätöksiä ja ohitelleet, vaikka tietysti kyse on kuljettajien tekemistä päätöksistä.
Ohituskaistaepisodia lukuun ottamatta edellä mainituissa tilanteissa autoni ollut Nissan Micra, mikä alleviivaa auton yleisen imagon merkitystä. Vaikka edellä mainitsemani 90 hevosvoiman moottorilla varustettu auto on ohitustilanteissa kiihtyvyydeltään Micraa hitaampi, sille ei tehty samanlaisia temppuja. Kilpailevien autojen kuljettajat eivät ilmeisesti ole olleet yhtä varmoja voitostaan kuin Micran kohdalla, koska kyseistä automallia on olemassa tehokkaammallakin moottorilla. Siitä puuttuu samanlainen ärsytystekijä, mikä liittyy Micraan, joka on pieni ja ruma, ja jolla usein ajaa muuta liikennettä hidastaen epävarma naiskuljettaja keskiviivalla seilaten. Kun tällainen inhokkiauto lähteekin yhtäkkiä töykeään ohitukseen, joillakin ohitettavien autojen kuljettajilla naksahtaa. Ja sen jälkeen alkaa tapahtua.
Elokuun lopulla ostin tilapäisen auton, jonka teho-painosuhde oli aikaisempaakin huonompi, ja jolla ei monista vioista johtuen viitsinyt juuri 100 km/h kovempaa ajaa. Muutamia ohituksia tein, mutta ajaminen jäi kaikkiaankin niin vähäiseksi, että en ehtinyt saada käsitystä siitä, miten autoon suhtaudutaan. Ilmeisesti aika neutraalisti.
Edellä olevan tekstin oli tarkoitus olla pelkkä johdanto varsinaiseen kirjoitukseeni, mutta kuten tavallisesti, en saanut hillittyä tekstigeneraattoriani. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin. Se, mitä aioin kirjoittaa, liittyy jossakin määrin otsikossa mainittuun aiheeseen ohittaessa ylinopeutta, vaikka sivupolkuja on odotettavissa.
Tietolähteitä etsiessäni löysin sattumalta artikkelin autoilun kustannuksista. Yhteishyvä-lehti on laskenut Autoliiton kustannuslaskimella auton kilometrikustannuksiksi 42,6 senttiä. Laskelma on tehty yli vuosi sitten.
Jos autoiluni maksaisi 42,6 senttiä kilometriltä, vuosituloni eivät riittäisi kuin auton kesäkäyttöön, joten ilmeisesti säästän jossakin, kun ajan kuitenkin vuoden ympäri, eivätkä kaikki rahani mene ajamiseen. Säästäminen tapahtuu tietysti pääomakuluissa. Suurin kustannuserä omassa ajamisessani on polttoaine, ja se on siinä mielessä harmillinen erä, että se voisi olla pienempikin, jos olisi pääomaa ostaa vähemmän kuluttava auto. Jos bensa maksaa 1,65 euroa litralta, yhden litran ero kulutuksessa sadalla kilometrillä tarkoittaa 825 euron eroa vuotuisissa polttoainekuluissa, jos ajaa 50000 kilometriä vuodessa. Eivätkä erot kulutuksessa maantiellä välttämättä jää yhteen litraan sadalla kilometrillä. Ero vanhan mikä sattuu auton ja uuden bensapihin auton välillä voi olla kolme tai neljä litraa, ja tällöin puhutaankin jo mahdollisesti tuhansien eurojen erosta vuotuisissa polttoainekuluissa. Kannattaisi käyttää tuhannet eurot mieluummin uudemman vähän kuluttavan auton ostamiseen kuin polttaa ne vanhan auton moottorissa, mutta tähän tarvittaisiin ylimääräistä rahaa.
... edelleen et voi vaikuttaa positiivisesti liikenteeseen muuten kuin tekemällä itse oikeita ratkaisuja.
Rautalankaa ritsalle:
Aiwan! Mutta jonossa olijoiden lisäksi se koskee myös jonosta eroon pyrkiviäkin. Oikea ratkaisu voi heille olla myös jonoon jääminen. Kun niihin muihin jonossa olijoihin ei voi vaikuttaa, niin ottaa positiivisen asenteen, eikä lähde höttyilemään turhaan ohi.
Mutta jonossa olijoiden lisäksi se koskee myös jonosta eroon pyrkiviäkin. Oikea ratkaisu voi heille olla myös jonoon jääminen.
Mikä tekee jonossa ajamisesta turvallisempaa, kuin siitä pois jättäytymisen? Ohi ei ole aina pakko mennä, jonosta pääsee eroon muutenkin. Oletetaan vielä, että kuljettaja osaa määränpäähänsä ilman välittömässä läheisyydessä edellä ajavaa "Follow Me" -autoa. (Moni ei tunnu osaavan. )
Mikä tekee jonossa ajamisesta turvallisempaa, kuin siitä pois jättäytymisen? Ohi ei ole aina pakko mennä, jonosta pääsee eroon muutenkin.
Tähän asti ollaan keskusteltu vaihtoehdoista jonoajaminen ja mahd. ohittamiset ja ko. tapahtuman nopeudesta. Onko syytä ottaa mukaan kahvilla käymisetkin?
En sanonut muuten, että jonoajaminen olisi aina turvallista, vaikka itse kuskina siihen kuinka vaikuttaisimme mielestämme. Vaan kun ei se aina ole se ohittaminenkaan.
Joskus pääsee ohi helposti ja sehän olisi niin kivaa, tottakai. Usein olisi hyvä tyytyä olemaan siinä jonossa. Kun siihen jononmuodostukseenkaan ei voi vaikuttaa, niin kuin ei vastaantulijoiden määrän jne. Eli niihin kuuluisiin "muihin". Väkinäinen ohittaminen kun oikeasti voi olla turvatonta, vai oletko eri mieltä.
Se kolikon toinen puoli, katsos, jos nyt viimein ymmärtäisit sinäkin.
Ei mitään muttia, muiden ajamiseen et voi vaikuttaa ellet sitten halua pahentaa tilannetta tekemällä kiusaa.
Muiden ajamiseen voi vaikuttaa tekemällä pöhköjä ohituksiakin. Ne voidaan tulkita kiusantekemiseksi jonossa jossa olisi ihan hyvä vain ajaa muiden mukana. Vaikka siksi ettei nohittajakokelas tosiaan voi vaikuttaa siihen miksi jono jossakin tilanteessa syntyy.
Olisiko nyt tarpeeksi paksua rautalankaa ritsalle....
Mutta jonossa olijoiden lisäksi se koskee myös jonosta eroon pyrkiviäkin. Oikea ratkaisu voi heille olla myös jonoon jääminen.
Totta kai! Tätä yritin itsekin sanoa, että omat päätökset koskevat myös muita. Vastaavasti olemme itse alttiina muiden tekemien päätösten seurauksille. Siitähän tässä koko väännössä on kyse!
Mutta valinta jonossa pysymisen ja ohituksen välillä ei ole kaikille sama ja jokainen tekee päätöksen vain omalta kohdaltaan.
Kumppani:
Kun niihin muihin jonossa olijoihin ei voi vaikuttaa, niin ottaa positiivisen asenteen, eikä lähde höttyilemään turhaan ohi.
Jne. Se kolikon toinen puoli, understand?
Kolikon samakin puoli näyttää erilaiselta riippuen siitä, ajaako 250D:ta vai <2kg/hv Thundercattia. Tavallista autoa ajavan on vaikea arvioida kummankaan ohitukseen tarvitsemaa tilaa.
Onneksi ei tarvitsekaan, koska ohituksen aloitus tai jonossa pysyminen eivät ole edellä ajavan valintoja eikä äänestyspäätöksiä. Jos toinen menee ohi, annetaan mennä.
Valintoja ei voi ottaa muilta pois, pitää vain ottaa positiivinen asenne ja sopeutua niihin.
Ajattelutapamme ero näyttäisi olevan siinä, että sinä pyrit keksimään, kuinka muut voisivat helpottaa sinun ajamistasi,, minä taas mietin kuinka itse sopeudun tekivätpä muut mitä tahansa. Ja niinhän te teettekin.
Ajattelutapamme ero näyttäisi olevan siinä, että sinä pyrit keksimään, kuinka muut voisivat helpottaa sinun ajamistasi, minä taas mietin kuinka itse sopeudun tekivätpä muut mitä tahansa. Ja niinhän te teettekin.
Minä en etsi mitään eroja minun ja sinun ajattelutavastamme.
Olen toistanut jo x kertaa, että sitä mukaa kun täällä moni yrittää tehdä jonossa ajamisesta jotakin merkillistä haittatekijää ja sitä mukaa kun esitetään päälle "hyviä huonoja esimerkkejä", niitä voidaan esittää yhtä lailla ohituksista.
Ihan tasapuolisuuden vuoksi, ettei se kolikon toinen puoli unohtuisi tässä väännössä, niin kuin sanoit. Ihan hemmetin simppeli homma, jos sen vain tunnustat! Se ei ota mitään kantaa siihen, miten minä itse ajan, kenenkään mielestä. Teet sinäkin mielestäsi miten "osuvia johtopäätöksiä" tahansa.
Luuletko, että vastaantulijan kaistaa ajavaa kiinnostaa pätkän vertaa se, millä autolla se hulluhkoa ja monen esim. jonossa olevan mielestä tarpeetonta ohitusta yrittävä ajaa kohti, jos tämä ei näytä millään ehtivän takaisin omalle kaistalleen, oli sillä sitten pitkä tai lyhyt jono ja minkälaiset välit vaan?
740 GLE:
Mutta valinta jonossa pysymisen ja ohituksen välillä ei ole kaikille sama ja jokainen tekee päätöksen vain omalta kohdaltaan.
Tuo kuulostaa kyllä ylevältä. Mutta niin jonossa pysymiseen kuin ohittamiseen pätee se, että riskejä voi vähentää yksinkertaisilla tavoilla. Moni täällä keksii niitä jostakin syystä jonossa olijoille, mikä on ihan fain, mutta ei pidä unohtaa, että myös ohittajille on vinkkejä jaettavissa, eikö vain? Eikä minusta minkään tekijän ulosmittaamisen harkitseminenkaan, saati toteuttaminen oikein sovi kuvioon. Miten sinusta?
Sinä varmaan muistat vanhoja liikennekampanjoita kuten "Turha kiire pois". Kyllä sen oli tarkoitus koskea kaikkia liikenteessä olijoita, vaikka olisi mitä kg/hv alla, höhh!
Jos liikennettä on enemmän, turvavälit aiheuttaa liikenteen pysähtymisen. On nimittäin niin, että 3 sec turvaväli tarkoittaa, että tielle mahtuu vain 1200 autoa tunnissa per kaista eikä riipu nopeudesta. Tuo ei ole kummoinen liikenne.
Liikenteen pysähtymisen???
Kumppani:
Tien alkupäässä pitää odottaa että autot ehtii alta pois. Kuvittele tilanne että liikennevaloissa vihreän syttyessä saat lähteä liikkeelle vasta kun edellisen lähdöstä on 3 sekuntia. Ihan sama kuinka rivakasti tai hitaasti edessäoleva auto lähtee. Tielle siis mahtuu vain 1200 autoa tunnissa, muiden pitää odottaa jossain että itse pääsee matkaan. Turvavälit on pidemmät tai lyhyemmät nopeudesta riippuen mutta 3 sec.
Satasen vauhdissa kyse on noin 80 metrin turvavälistä kun autot on reilut 3m pitkiä.
Hetken jo näytti toivottomalta, mutta tässähän on selvää konvergenssia havaittavissa. Etenkin jos saan tulkita tekstisi uudelleen sen mukaan mitä ymmärrän sinun nyt sanovan, enkä sanatarkasti kuten sen sanoit:
Kumppani:
Ehkä et tarkoittanut esittää, mutta niin minä sen ymmärsin arviosi kunnon turvavälistä ja muustakin ennakoinnista: "Teoriassahan tuo varmaan toimii".
Kuten itsekin yllä myönnät, kyllä se toimii myös käytännössä.
Ohittajia se ei taida vähentää, saattaa jopa lisätä? Mutta eihän tässä siitä ollutkaan puhe, vaan joka tapauksessa meistä riippumatta tapahtuvien ohitusten riskien minimoinnista omalla kohdalla jonossa.
Kumppani:
On meillä sentään vähän enemmän:
12.4.2014 aamuyöllä 740 GLE kirjoitti:
Ja kun asia nyt tähän mainitsemaani ryhmäajooni henkilöityi, niin selvennänpä.
Viiden mopon väliin jää neljä väliä, á 250 m. Tämä on tietenkin noin arvio matkasta, mutta sen kriteerinä on matka, johon takaa tuleva ohittaja mahtuu ilman omia toimenpiteitä. Kuudes mopo kilometrillä jättää vapaata tilaa 200 m ja silloin ollaan valtatiellä sillä rajalla, jossa jokaisen ohittajan jälkeen pitää turvaväliä aktiivisesti säätää. Jonotilanteessa tuosta säätämisestä käynnistyy helposti pumppu, jota kannattaa välttää. Siksi oman mukavuuden vuoksi ei kannata mennä lähemmäs. Turvallisuus tulee lisäbonuksena, mutta sädekehäni ei oikeasti kiillä riittävän hyvin perustellakseni tätä ajotapaa pelkästään turvallisuudella.
Tämä mitoitus on kohtuullisen helppo pitää ryhmässä, jonka kaikki jäsenet tuntevat toimintaperiaatteen.
Ryhmäajossamme Kevarikuski joutui aika usein koko ryhmän navigoijaksi (ei mitään karttasähellystä tankkilaukun päällä, vaan ennen lähtöä ohjelmoidun navin audio-opastus kypäräluureihin).
Jonon keulilla navigoijalle tulee useampi varoitus takaa tulevasta nopeammasta tämän ohitellessa yksi kerrallaan meitä muita ja harva jono on helppo ohittaa yksi kerrallaan.
Ison pyörän kuljettajan on oikeasti vaikea arvioida toisen puolesta, mitä paljon vähemmän ajanut kuski voi 11 kW turvin tehdä. Hitain menee edellä ja päättää ohitetaanko vai ei, jos tavoitamme jonkun. Ellei ohituspaikkaa löydy, sitten ei ajeta jonoa kiinni, vaan jäädään pitkin välein heittämään takaa tulevia ohitse yksi kerrallaan.
Näin ei myöskään nuorelle kuskille tule paineita seurata huonossa paikassa vaikkapa muista eksymisen pelossa, jos edellä navigoijana menevä tehotykki tempaisee rekan ohi. Tämä säätö tosin havaittiin toisin päin tehotykin kuskin varottua vähän turhaankin kevarin tehottomuutta. Kevarikuski sitten ihmetteli kahvitauolla, monenko kilometrin suoran Blackbird tarvii asuntovaunun ohitukseen
Tämä on nyt mennyttä aikaa. Nyt Kevarikuski on ajanut ensin 2 vuotta 25 kW rajoitettua muoviluotia, jonka kanssa ei enää tarvittu mitään erikoistoimenpiteitä, koska se kulkee sen mitä tarvitaan. Itse asiassa kortin kasvaessa rajoittamattomaan A-luokkaan oli ensimmäisen koeajon kommentti tehon kolminkertaistuttua (takaisin vakiopyörään), että "eihän tämä muuttunut miksikään". No ei niin, kun kierroskoneen teho tulee vasta 9000 RPM yläpuolella. Eli valtatienopeuksissa vain 1 ja 2 vaihteilla.
Nyt emme ole enää muita hitaampia, ja vaikkei marssivauhti olekaan muuten kohonnut, nyt pystymme pitämään mukavasti myös satasen alueella tuon tikkari + 5, joka oli kevarille liikaa. Sama periaate tuplaväleistä pätee silti edelleen, mutta nyt peilikuvana. Ohitamme aina yksi kerrallaan. Montakin pyörää mahtuisi saman rekan ohi kerralla, mutta tulee aika ikävä ylläri, jos rekan rinnalla huomaa, että syy rahtarin hitauteen on edellä (lähellä!) mateleva asuntovaunuyhdistelmä.
Tutussa ryhmässä pyörillä tuo on hyvin helppoa vilkkaassakin liikenteessä. Hitailla autoilla vähän hankalampaa ja tuntemattomien ja drilliä osaamattomien seassa autolla vielä vähän hankalampaa.
Mutta sama periaate yksi kerrallaan ohituksista toimii silti.
Jorma L:
Tässä on se reilun turvavälin itsekäs piirre ja tämä on aivan totta. Tien välityskyky maksimoituu käytännössä 60 km/h nopeudella ja liian lyhyillä turvaväleillä, jolloin kolahduksista selvitään ilman uhreja.
Näin tapahtuu myös käytännössä, liikennemäärän kasvaessa tingitään ensin turvaväleistä ja vasta aivan pakon edessä ajonopeudesta.
Noin 100 m / ajoneuvo on hyvässä kelissä vielä suhteellisen turvallinen, jos kaikki ovat hereillä. Tällöin 2 kaistaa vetää 1600 autoa tunnissa turvallisin välein.
Tuo teoreettinen turvallinen kapasiteetti tuplataan päivittäin ympäri Suomea puolittamalla turvavälit. Vaikkapa Pohjantien Oulujoen ylittävän sillan lyhyenä ruuhkahuippuna noin 4000 ajoneuvoa tunnissa jättää tilaa enää selvästi alle 50 m / ajoneuvo, ja ajoneuvon pituus sisältyy jo tuohon, vaikka olisi pitkäkin auto.
Ei ole edes teoriassa mahdollista, että riittävää turvaväliä pystyisivät käyttämään kaikki. Itse en ole tästä suuremmin ottanut murhetta, koska vapaaehtoisia uhrautujia näyttää toistaiseksi löytyvän helposti.
Ihan MuTu havainto on, että niin kauan kuin mennään suunnilleen rajoitusnopeudella, on tuplavälillä ajaminen vielä aika helppoa ja menee usein jopa cruisea napsutellen. Tässä siis tuplaan tuon muiden 50 metrisen välin. Täydellä moottoritiellä 200 m väli herättää niin suurta ihmetystä, että on parempi sopeutua. Sitten kun jono tökkii niin pahasti, että nopeus putoaa yhtään alle rajoituksen, on peli menetetty ja pitää vain hyväksyä olevansa ruuhkassa.
Toivottavasti osasin kuvata laskuesimerkillä Jorman tarkoittaman ongelman?
P.S. 740 GLE:n ensimmäinen rekisteritunnus on Lontoolainen ja tämä EI OLE avautumiseni Oulun suurista ruuhkista. Kunhan havainnollistin laskuesimerkillä, jonka tunnen jo valmiiksi, joten ei aloiteta aluepoliittista vääntöä tiemäärärahoista.
Jorma L:
Niin?
Montakos kertaa olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen liikenteessä, eli maantiellä ajaessasi? Tai että tuollaista ylipäätään laskisit siellä tms?
Laskevatko ne kuumakalleohittajat tuollaisia ja toteavat, "ettei toimi, lähen ohi, kyllä mä ehdin"?
Ja kuinka monta kertaa siellä loppupäässä sitten ne samat tyypit odottaa samoissa valoissa, että valot vaihtuu ja muut ehtii alta pois. Voittajia vissiin?
Kumppani:
Tämähän on tällaista toimistopohdiskelua, en minä siellä liikenteessä mitään laske. Toisaalta käytännössä näkee tapauksia, esim. vaikka Tampereelta Oriveden suuntaan perjantai-iltaisin, että liikenne pysähtelee, liian paljon autoja jotta turvavälit säilyisi riittävinä nopeampaan ajoon yksilötasolla.
Yritin tuoda esille näkökannan ettei valinta välttämättä ole pelkästään ratin ja penkin välissä jos turvaväli on lyhyempi kuin 150m. Ruuhka-aikaan moottoritiellä 120 vauhdissa turvavälit on yleensä joitain kymmeniä metrejä, 20-30m eli saattaa jopa olla alle 1 sec. Jos ajallista turvaväliä haluttaisiin kasvattaa, siirrytään helposti matelumoodiin ja tien absoluuttinen välityskyky kärsii. Toki tekniikka voi joku päivä mahdollistaa cruisella ajelun 3m turvaväleillä moottoritienopeuksilla.
Jorma L:
Juhlapyhien ruuhkissa tyypillisesti, työmatkaliikenteessä näkee päivittäin paikoitellen jne. Rajoitusnopeus vaikuttaa kyllä kuitenkin sekin.
Kyllähän liikenteeseen kaikenlaista liittyy. Monille jo ajatus siitä, että edessä olisi 1200 autoa jonossa on ihan kauhistuttavaa, kun tuntuu välillä, että 12 autoakin jonossa on joillekin liikaa, oli niiden välit mitä vaan. Parempi olisi henkisesti ettei tuollaisille laske mitään teoreettista?
Jorma L:
Sehän on sinun oma valintasi, sanoisi joku. Mikä olisi matelua sinun mielestäsi, sitä paitsi? Joillekin 100/100 on jo matelua, saati vaikka 95/100 .
Tuo on edelleen kovin teoreettista siis, koska ei Suomessa olla (em.) poikkeushetkiä lukuun ottamatta liikenteessä automäärien suhteen edes lähellä mitään laskennallista maksimivälityskykyä. Tällä palstallakin tyypillisesti saavutetaan jono ja sitten spekuloidaan siinä ajamisessa tai vaihtoehtoisesti ohittamisesta (jonka jälkeen oletetaan olevan tyhjää taas).
Jorma L:
Mahdollisesti. 5000 autoa jonossa, tai jotakin, välityskykyhän paranee eikös. Sitä odotellessa
740 GLE:
100 metrin turvaväliä kannattaa pitää, jos pelkää, että moottoritiellä edellä menevä törmää yhtäkkiä seinään.
Knight Rider:
Tai jos haluaa välttää päin näköä satavia kiviä ja nastoja ja pitää itseään koskevat päätökset omissa käsissään.
Motoristit yleensä oppivat jo ensimmäisestä tömähdyksestä, kun rekan vetupyörästön banjon alle mukavasti mahtunut halko, pakoputken pää tai muu hauska ylläri napsahtaa etupyörään muutaman sata millisekuntia sen jälkeen kun aivo on ehtynyt tajuta osuman väistämättömäksi.
Mutta aja sinä vaan ihan niin lähellä kuin näet tarpeelliseksi. Pääset ainakin minusta ohi helposti, halusit tai et.
Kumppani:
Aiheesta löytynee tutkittuakin tietoa, mutta en linkitä koska en muista kuin karkean periaatteen, joka on Jorman kertoman kaltainen.
Puolen Suomen alueella on tieosuuksia, joilla liikkuvat ajavat jokaisen työmatkansa olosuhteissa, joissa olisi mahdotonta kaikkien pitää riittävää turvaväliä.
Kuten jo sanoinkin, käytännössä tien turvalliset välit sallivan kapasiteetin täyttyessä sisääntulorampin jono ei pysähdy, vaan sieltä tullaan sekaan mahtuu tai ei. Turvaväleistä tinkien tien kapasiteetti jopa tuplaantuu, silloin kun osumia ei satu. Mutta JOS riitävistä turvaväleistä pidettäisiin tiukasti kiinni, olisi joka aamu ja ilta ympäri Suomea satoja kilometrejä tieosuuksia, joiden liitymistä kukaan ei voisi mennä jo "täydelle" tielle, jossa ei vapaata tilaa enää ole. Mukaan pyrkivät liittyjät joutuisivat paikasta riippuen odottamaan vartin tai puoli tuntia ohi kiitävän jonon loppupäätä.
Todellisuudessa etäisyyksistä joustetaan ensin ja nopeudet putoavat vasta sitten kun autoja on reilusti tiheämmässä kuin lääkäri määrää ja pienikin nopeuden muutos vaatii takaa tulevien välitöntä reagointia osuman välttämiseksi.
Jorman mainitsema tilanne, jossa kaikille ei riitä tilaa kunnolliseen turvaväliin on ohitetty jo paljon ennen kuin nopeudet alkavat pudota. Sitä ei tosin jäädä ihmettelemään, vaan suurin osa jatkaa samalla vauhdilla entistä lähempänä muita.
No siinä on sitten näiden ohittajahirmujen turha ihmetellä mikseivät mahdu mihinkään väliin, vaikka pakko onkin yrittää.
Turvavälien osalta on hyvä muistaa ettei niitä mitata metreissä, vaan sekunneissa.
10 km/h vaikuttaa 2,77 m/s, ja neljän sekunnin väli on silloin 10 metriä. Toisaalta jarrutusmatka nelinkertaistuu kun nopeus kaksinkertaistuu, eli hitaammalla nopeudella jarrutusmatka on lyhyempi - ja luonnollisesti reagointiaikana kuljettu jarruttamaton matka. Hyvä näkyvyys eteenpäin antaa reagointiaikaa, eikä tilanteet tule yllätyksinä.
Uskon että pääsiäisenä moni ajaa ylinopeutta, ja lisää sitä vielä entisestään ohituksen aikana. Moottoritielläkin liikenne voi vasemmalla kaistalla pysähtyä, eli aion körötellä oikeanpuoleista kaistaa tavoitteena turvallinen perilletulo ja kaunis keskikulutuslukema ajotietokoneessa.
Kehä 1:llä oli eilen ketjukolari vasemmalla kaistalla sillä seurauksella että syntyi kilometrien seisovat jonot. Tällä kertaa ajoin onneksi toiseen suuntaan, ei tarvinnut istua jonossa ihmettelemässä.
Kumppani:
Niihin muihin et voi vaikuttaa kuin korkeintaan haittaamalla, keskittymällä omaan ajoon ja jättämällä riittävät etäisyydet pystyt parhaiten estämään ettet ole samassa kasassa kun muiden virheet kongretisoituu käytännössä.
Nopeita päätöksia.
Vähän aiheen vierestä, mutta onnistuisiko pääsiäisen ruuhkissa. Ajoin eilen töihin. Matkalla on noin kilometrin pätkä kapeahkoa tietä, yksi kaista suuntaansa. Tie päättyy T-risteykseen. Meidän ajosuuntaan oli jotain ruuhkaa edessä ja jono pysähtyi noin 400m ennen T-risteystä. Enpä liiemmin yllättynyt mutta takaa alkoi lappaa autoa ohi, vastaantulijan kaistaa, noin 20 meni. Sitten molemmat kaistat pysähtyi. Kävi ilmi, että vasemmalla kaistalla tuli betoniauto vastaan. Hetken aikaa oli aika hiljaista. Kukaan ei voinut peruuttaa, kun jonoa oli joka suuntaan. Pikkuhiljaa ohittelijat pääsi johonkin koloon ja vastaantulijoiden kaistakin alkoi liikkua.
Näin briljantteja on kiinalaiset.
ritsa:
No mitäpä muutakaan, niin... (välillä on niin hankalaa päättää/päätellä kuka kirjoittaakaan yleisellä tasolla, kuka itsestään, vai mitä ritsa)
Ja ihan yhtä lailla ohittajahirmut voisivat välttää virheiden konkretisoitumista pienellä maltilla: jonossakin voi ajaa, jos ei muuta näyttäisi järkevästi voivan tehdä, kun niihin muihin ei voi vaikuttaa.
Jne. jne. Kaikille oma pikkukiva optionsa taasen. Joka kolikolla on kääntöpuolensa.
Kumppani:
Totta kai. Siksi tästäkään ei kannata yrittää rakentaa mitään universaalia totuutta. Siellä Etelä-Suomessa ruuhkat ovat aivan erilaisia kuin täällä Oulussa tai vaikkapa Lontoossa, Delhistä puhumattakaan. Eri tyyppisissä ruuhkissa toimii erilainen toimintamalli.
Jonon keulilla minimivälineistöllä laittoman rajamaille kulunein renkain ja pesurittoimin heikkotehoisin valoin räntäsateessa etenevä saattaa ajaa mielestään kohtuullista nopeutta. Näitä tapaa harvoin, koska useimmiten se valojen ja renkaiden säästäjä näyttää takaa päin katsottuna painuvan kuolemaa halveksivalla nopeudella lähes sokkona läpi pimeyden. En uskaltaisi mennä läheskään yhtä kovaa kuin monet ohitettavani. En heidän valoillaan.
Heillä on siihen toki oikeus ja velvollisuuskin arvioida itse näkemänsä ja pysähtymismatkansa. Mutta ihan turha on ihmetellä jonkun ajaessa reilusti suuremmilla turvamarginaaleilla ohi normaalia talvirajoitusnopeutta. Tervetuloa peesiin, kuten valojen säästäjillä usein onkin tapana. Pimeys on harvassa liikenteessä perusteltu syy vaihtaa paremmat valot edelle.
Ritsan toimintaohje mukautua toisten tekemisiin omaa ajamista säätäen on kuin omasta kynästäni.
Kumppani:
Sinulle kaikki on tunnetusti hankalaa erityisesti asenne mutta edelleen et voi vaikuttaa positiivisesti liikenteeseen muuten kuin tekemällä itse oikeita ratkaisuja.
Itse kun ajelen joka kesä nelostietä Lapin perukoille, niin jos muuten tyhjällä tiellä tulee rekka perä edellä vastaan ja vetäisen siitä reippaasti ohi, niin en ymmärrä sitä matematiikkaa jonka mukaan tuosta pitäisi saada sakot , tai jopa menettää kortti, jos mitään muuta liikennettä ei ole missään ja on semmoinen kilometrin suora hyvällä näkyvyydellä.
Silti tuommoisella vajaatehoisella pikkuautolla (Honda Jazz CVT 99hp) lähden aina varoiksi ohitukseen kaasu aivan pohjassa ja pidän sen siellä siihen asti, että olen rekan hytin kohdalla. Vauhtia voi olla tuolloin pari kymppiä ylimääräistä. Jos on kaksi rekkaa peräkkäin, niin etummaisen rinnalla on tyypillisesti noin 130km/h vauhtia. Menetän silti mieluummin ohituksessa ajokorttini, kuin henkeni. Henki ei mene tuossa tilanteessa ylinopeuden takia, mutta "sniiduilemalla" ja rinnalla pitkään roikkumalla siitä kyllä voi päästä eroon.
Ja en lukenut koko ketjua läpi ennen kommentoimista.
Muutaman vuoden takaisessa Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan, että Saksassa myytävien uusien henkilöautojen keskimääräinen moottoriteho on yli kaksinkertaistunut neljän vuosikymmenen aikana. Lehden mukaan teho on noussut 130 hevosvoimaan vuoteen 2007 mennessä ja artikkelin ilmestymisvuonna (2011) Saksassa myytyjen uusien henkilöautojen moottoriteho on ollut keskimäärin 134 hevosvoimaa eli 99 kilowattia.
http://www.hs.fi/tulosta/1135269306765
Uutinen ei kerro Suomessa myytävien autojen tehoista, mutta suuntaus on ollut todennäköisesti sama.
Ajoin viime elokuuhun asti 90 hevosvoiman moottorilla varustetulla autolla, ja tällä sekä muilla teho-painosuhteeltaan samaa luokkaa olevilla autoilla kertyneisiin kokemuksiin perustuivat kirjoitukseni liikenteestä. Kuten Helsingin Sanomien uutisesta voi päätellä, autoni olivat suorituskyvyltään keskimääräistä heikompia esimerkiksi ohitustilanteissa.
Joku ehkä muistaa, kuinka linkitin erään ohituskaistavideon, jonka johdosta eräät tahot katsoivat, että olin häiriköinyt ja haitannut takaa tulevan auton ohitusta (joka kuitenkin aivan hyvin ehti ajaa ohitseni ennen ohituskaistan loppumista). En halua enää palata tähän videoon. Se vain kertoo, millaista ohittaminen on, jos muiden autojen suorituskyky on parempi. Samasta asiasta kertovat myös ne muutamat mainitsemani tapaukset, joissa ohittamiseni on estetty tai yritetty estää kiihdyttämällä vauhtia. Ehkä tähän sarjaan kuuluu myös se, kun ohitin erään auton, ja hetken päästä se vaikka olin kiihdyttänyt oman nopeuteni ajokortin menettämistä uhmaten niin suureksi kuin autoni kulki otti minut kiinni ja ajoi edelleni ilmeisesti pelkästään näyttääkseen, kuka on nopeampi. Ohituksen jälkeen auto hidasti nopeuttaan ja jäi ajamaan eteeni. Teoriassa olisin voinut uudestaan ohittaa sen, mutta niin hullu en ollut. Kirjoitan tässä ikään kuin autot olisivat tehneet päätöksiä ja ohitelleet, vaikka tietysti kyse on kuljettajien tekemistä päätöksistä.
Ohituskaistaepisodia lukuun ottamatta edellä mainituissa tilanteissa autoni ollut Nissan Micra, mikä alleviivaa auton yleisen imagon merkitystä. Vaikka edellä mainitsemani 90 hevosvoiman moottorilla varustettu auto on ohitustilanteissa kiihtyvyydeltään Micraa hitaampi, sille ei tehty samanlaisia temppuja. Kilpailevien autojen kuljettajat eivät ilmeisesti ole olleet yhtä varmoja voitostaan kuin Micran kohdalla, koska kyseistä automallia on olemassa tehokkaammallakin moottorilla. Siitä puuttuu samanlainen ärsytystekijä, mikä liittyy Micraan, joka on pieni ja ruma, ja jolla usein ajaa muuta liikennettä hidastaen epävarma naiskuljettaja keskiviivalla seilaten. Kun tällainen inhokkiauto lähteekin yhtäkkiä töykeään ohitukseen, joillakin ohitettavien autojen kuljettajilla naksahtaa. Ja sen jälkeen alkaa tapahtua.
Elokuun lopulla ostin tilapäisen auton, jonka teho-painosuhde oli aikaisempaakin huonompi, ja jolla ei monista vioista johtuen viitsinyt juuri 100 km/h kovempaa ajaa. Muutamia ohituksia tein, mutta ajaminen jäi kaikkiaankin niin vähäiseksi, että en ehtinyt saada käsitystä siitä, miten autoon suhtaudutaan. Ilmeisesti aika neutraalisti.
Edellä olevan tekstin oli tarkoitus olla pelkkä johdanto varsinaiseen kirjoitukseeni, mutta kuten tavallisesti, en saanut hillittyä tekstigeneraattoriani. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin. Se, mitä aioin kirjoittaa, liittyy jossakin määrin otsikossa mainittuun aiheeseen ohittaessa ylinopeutta, vaikka sivupolkuja on odotettavissa.
Tietolähteitä etsiessäni löysin sattumalta artikkelin autoilun kustannuksista. Yhteishyvä-lehti on laskenut Autoliiton kustannuslaskimella auton kilometrikustannuksiksi 42,6 senttiä. Laskelma on tehty yli vuosi sitten.
Jos autoiluni maksaisi 42,6 senttiä kilometriltä, vuosituloni eivät riittäisi kuin auton kesäkäyttöön, joten ilmeisesti säästän jossakin, kun ajan kuitenkin vuoden ympäri, eivätkä kaikki rahani mene ajamiseen. Säästäminen tapahtuu tietysti pääomakuluissa. Suurin kustannuserä omassa ajamisessani on polttoaine, ja se on siinä mielessä harmillinen erä, että se voisi olla pienempikin, jos olisi pääomaa ostaa vähemmän kuluttava auto. Jos bensa maksaa 1,65 euroa litralta, yhden litran ero kulutuksessa sadalla kilometrillä tarkoittaa 825 euron eroa vuotuisissa polttoainekuluissa, jos ajaa 50000 kilometriä vuodessa. Eivätkä erot kulutuksessa maantiellä välttämättä jää yhteen litraan sadalla kilometrillä. Ero vanhan mikä sattuu auton ja uuden bensapihin auton välillä voi olla kolme tai neljä litraa, ja tällöin puhutaankin jo mahdollisesti tuhansien eurojen erosta vuotuisissa polttoainekuluissa. Kannattaisi käyttää tuhannet eurot mieluummin uudemman vähän kuluttavan auton ostamiseen kuin polttaa ne vanhan auton moottorissa, mutta tähän tarvittaisiin ylimääräistä rahaa.
http://www.yhteishyva.fi/viihde-ja-vapaa-aika/autot/autoilun-kustannukset/0218010-75538
ritsa:
Rautalankaa ritsalle:
Aiwan! Mutta jonossa olijoiden lisäksi se koskee myös jonosta eroon pyrkiviäkin. Oikea ratkaisu voi heille olla myös jonoon jääminen. Kun niihin muihin jonossa olijoihin ei voi vaikuttaa, niin ottaa positiivisen asenteen, eikä lähde höttyilemään turhaan ohi.
Jne. Se kolikon toinen puoli, understand?
Kumppari:
Mikä tekee jonossa ajamisesta turvallisempaa, kuin siitä pois jättäytymisen? Ohi ei ole aina pakko mennä, jonosta pääsee eroon muutenkin. Oletetaan vielä, että kuljettaja osaa määränpäähänsä ilman välittömässä läheisyydessä edellä ajavaa "Follow Me" -autoa. (Moni ei tunnu osaavan.
FARwd:
Tähän asti ollaan keskusteltu vaihtoehdoista jonoajaminen ja mahd. ohittamiset ja ko. tapahtuman nopeudesta. Onko syytä ottaa mukaan kahvilla käymisetkin?
En sanonut muuten, että jonoajaminen olisi aina turvallista, vaikka itse kuskina siihen kuinka vaikuttaisimme mielestämme. Vaan kun ei se aina ole se ohittaminenkaan.
Joskus pääsee ohi helposti ja sehän olisi niin kivaa, tottakai. Usein olisi hyvä tyytyä olemaan siinä jonossa. Kun siihen jononmuodostukseenkaan ei voi vaikuttaa, niin kuin ei vastaantulijoiden määrän jne. Eli niihin kuuluisiin "muihin". Väkinäinen ohittaminen kun oikeasti voi olla turvatonta, vai oletko eri mieltä.
Se kolikon toinen puoli, katsos, jos nyt viimein ymmärtäisit sinäkin.
Kumppani:
Ei mitään muttia, muiden ajamiseen et voi vaikuttaa ellet sitten halua pahentaa tilannetta tekemällä kiusaa.
ritsa:
Muiden ajamiseen voi vaikuttaa tekemällä pöhköjä ohituksiakin. Ne voidaan tulkita kiusantekemiseksi jonossa jossa olisi ihan hyvä vain ajaa muiden mukana. Vaikka siksi ettei nohittajakokelas tosiaan voi vaikuttaa siihen miksi jono jossakin tilanteessa syntyy.
Olisiko nyt tarpeeksi paksua rautalankaa ritsalle....
Kumppani:
Voit ohittaa miten hullusti haluat mutta tarkoitus oli parantaa, ei pahentaa tilannetta.
Kumppani:
Totta kai! Tätä yritin itsekin sanoa, että omat päätökset koskevat myös muita. Vastaavasti olemme itse alttiina muiden tekemien päätösten seurauksille. Siitähän tässä koko väännössä on kyse!
Mutta valinta jonossa pysymisen ja ohituksen välillä ei ole kaikille sama ja jokainen tekee päätöksen vain omalta kohdaltaan.
Kumppani:
Kolikon samakin puoli näyttää erilaiselta riippuen siitä, ajaako 250D:ta vai <2kg/hv Thundercattia. Tavallista autoa ajavan on vaikea arvioida kummankaan ohitukseen tarvitsemaa tilaa.
Onneksi ei tarvitsekaan, koska ohituksen aloitus tai jonossa pysyminen eivät ole edellä ajavan valintoja eikä äänestyspäätöksiä. Jos toinen menee ohi, annetaan mennä.
Valintoja ei voi ottaa muilta pois, pitää vain ottaa positiivinen asenne ja sopeutua niihin.
Ajattelutapamme ero näyttäisi olevan siinä, että sinä pyrit keksimään, kuinka muut voisivat helpottaa sinun ajamistasi,, minä taas mietin kuinka itse sopeudun tekivätpä muut mitä tahansa. Ja niinhän te teettekin.
ritsa:
On mahdollista, että yrität olla nokkela, mutta epäilen kyllä vahvasti. Yritys oli kyllä h-u-o-n-o.
Sen sijaan olen aika varma nyt jo pikkuhiljaa, ettet vain ymmärrä...
740 GLE:
Minä en etsi mitään eroja minun ja sinun ajattelutavastamme.
Olen toistanut jo x kertaa, että sitä mukaa kun täällä moni yrittää tehdä jonossa ajamisesta jotakin merkillistä haittatekijää ja sitä mukaa kun esitetään päälle "hyviä huonoja esimerkkejä", niitä voidaan esittää yhtä lailla ohituksista.
Ihan tasapuolisuuden vuoksi, ettei se kolikon toinen puoli unohtuisi tässä väännössä, niin kuin sanoit. Ihan hemmetin simppeli homma, jos sen vain tunnustat! Se ei ota mitään kantaa siihen, miten minä itse ajan, kenenkään mielestä. Teet sinäkin mielestäsi miten "osuvia johtopäätöksiä" tahansa.
Luuletko, että vastaantulijan kaistaa ajavaa kiinnostaa pätkän vertaa se, millä autolla se hulluhkoa ja monen esim. jonossa olevan mielestä tarpeetonta ohitusta yrittävä ajaa kohti, jos tämä ei näytä millään ehtivän takaisin omalle kaistalleen, oli sillä sitten pitkä tai lyhyt jono ja minkälaiset välit vaan?
740 GLE:
Tuo kuulostaa kyllä ylevältä. Mutta niin jonossa pysymiseen kuin ohittamiseen pätee se, että riskejä voi vähentää yksinkertaisilla tavoilla. Moni täällä keksii niitä jostakin syystä jonossa olijoille, mikä on ihan fain, mutta ei pidä unohtaa, että myös ohittajille on vinkkejä jaettavissa, eikö vain? Eikä minusta minkään tekijän ulosmittaamisen harkitseminenkaan, saati toteuttaminen oikein sovi kuvioon. Miten sinusta?
Sinä varmaan muistat vanhoja liikennekampanjoita kuten "Turha kiire pois". Kyllä sen oli tarkoitus koskea kaikkia liikenteessä olijoita, vaikka olisi mitä kg/hv alla, höhh!