Mitä enemmän asutus on minun elinaikanani "keskittynyt", sitä enemmän niitä autoja on tarvittu. Paljon vähemmällä pärjättiin siinä vanhassa agraariyhteiskunnan mallissa, joissa ihmisten liikkumisen tarve oli aika vähäinen. Nyt näyttää olevan autoistumisessa seuraava vaihe menossa - edes yhteiskunnan palveluita ei tavoita ilman autoa. Ennen sentään sai lapset hoitoon ja kouluun ilman autoa, nyt ei sekään enää ilmeisesti onnistu kuin satunnaisesti.
Miksi ihmeessä Helsinki tyhjenee, kun tulee enemmän pyhiä ja ihmiset lähtevät koteihinsa ja vanhempiensa luokse maalle elikkä sinne mistä ovat tulleetkin?
Miksi ihmeessä maalta muutetaan jatkuvasti kaupunkeihin?
Ketkä muuttavat kaupunkeihin ja sitten valittavat, että kaupungeissa on liian kaupunkimaista?
Miksi ihannne asumismuoto on pieni punainen mökki ja perunamaa keskellä kaupunkia järven rannalla?
Ketkä päättävät miten kaupungeissa eletään, toimitaan ja rakennetaan ja kehitetään infraa?
Miksi esim. Helsingin päättäjistä yli puolet on maaltamuuttaneita?
Kun Helsingissä on niin julmetun vaikeaa, niin mikseivät sitten muuta "nurmijärville" pois itseänsä kiusaamasta?
Näitä kysymyksiä kyllä riittää ....
Tilanne on jotenkin samalla tavalla idioottimainen ja skitso, kuin tapauksissa, joissa alunperin on ollut lentokenttä rakennettuna ja toiminnassa vuosikymmemenet kuten vaikkapa Malmin lentokenttä, joka rakennettiin 1936. Sitten sinne ympärille on ihan tieten tahtoen ja tietoisena lentomelusta muuttanut porukkaa vapaaehtoisesti ja nyt sitten valittavat melusta. Tuo on kyllä sairasta valittamista.
Itse asiassa en oikein ymmärrä sitäkään, että ensin rakennetaan teitä ja katuja ja sitten yht'äkkiä keksitään, että liikenteestähän lähtee melua ja lapsetkin voi jäädä vaikka autojen alle ja tuon seurauksena kadut suljetaan betoniporsain. Kyllä halvemmaksi olisi tullut jättää kadut rakentamatta.
Jos anopiltani kysyttäisiin, niin kaikki veneilyt kiellettäisiin täysin turhina ja tarpeettomina.
Sitäkin ihmettelen, että kenellä pystyy olemaan niin paljon vapaa-aikaa ja mielenkiintoa kytätä ikkunasta pihalle ja panna merkille, että kuka milloinkin kulkee kenen kanssa ja mihin aikaan.
VOI HYVÄ LUOJA SENTÄÄN ....
Jos minä asun kaupungissa, niin kyllä minä olen selvillä mitä se maksaa ja millainen melutaso on ja millaista on kulkea päivin öin kaduilla ja turvallisuudestakin on jonkinlainen käsitys.
Jos asun maalla niin tiedän minä senkin hintatason ja välimatkat ja ympäristön tuomat edut ja haitat.
Minulla ei ainakaan ole mitään syytä muuttaa maaseutua kaupungeiksi eikä kaupunkeja maaseuduiksi. Haluan toden totta, että kaupungit edes näyttäisivät oikeilta kaupungeilta ja maaseutu vastaavasti siltä aidolta maaseudulta.
Mitä enemmän asutus on minun elinaikanani "keskittynyt", sitä enemmän niitä autoja on tarvittu.
Keskittyminen onkin paljon kuvaavampi termi kuin kaupungistuminen. Keskittymisen seurauksena etäisyydetkin ovat kasvaneet. Edes maitokauppaan ei pääse ilman autoa. Millään ei kaikki mahdu asumaan automarketin takapihalle. Eikä siellä ole edes päiväkotia saati työpaikkoja.
Keskittyminen onkin paljon kuvaavampi termi kuin kaupungistuminen.
Voiko tuon jakaa kahtia siten, että keskittymistä on asumisen suhteen ja sitten erikseen palveluiden (kaupat, koulut, päiväkodit, terveysasemat, kirjastot jne.) suhteen. Palvelut ja ihmiset eivät kohtaa lähietäisyydellä sen enempää kuin harrastustenkaan suhteen?
Joskus 1950-luvulla maitokaupat ja sekatavaraupat olivat kaupungeissa liki joka korttelissa, mutta nyt hypermarketeissa. Kehitys ei välttämättä palveluiden sijoittumisen suhteen ole mennyt oikeaan suuntaan.
Että säästäisin ruokaostosten loppusummassa 25 euroa, niin uhraan matkakustannuksiin 30 euroa. Vai liioitelenko?
Jos minä asun kaupungissa, niin kyllä minä olen selvillä ... millainen melutaso on
On olemassa keinoja jolla melutason saa vaimeammaksi.
Tehokkain keinoista on käyttää polkupyörää auton sijasta.
Pahin ja turhin keinoista lisätä melua on vaihtaa moottoripyörään äänenvaimentimen tilalle ns. (äänen)teho(stus)putki.
Olennaista näissä on se että kyse ei ole pyöräilijän/kulkijan vain omalla tontilla omiin korviin osuvasta toiminnasta, vaan yhteisellä alueella ja muiden korviin vaikuttavasta toiminnasta.
On olemassa keinoja jolla melutason saa vaimeammaksi.
Tehokkain keinoista on käyttää polkupyörää auton sijasta.
Asun maailman suurimmassa kaupungissa, 37 miljoonan ihmisen suur-Tokiossa. Täällä käytetään paljon polkupyörää (minä mukaan lukien). Se on äänetön, nopea eikä saastuta. Perheenäidit käyttävät sähköavusteista polkupyörää. Niillä kulkee äiti, kaksi-kolme lasta ja ostokset vaivatta paikasta toiseen. Suomessa vastaavaan tarvitaan citymaasturi tai ainakin farmariauto.
Mun asunnon ohi menee suurehko tie. Liikennevirta siinä on melkoinen. Autojen tuottama meteli on kuitenkin vähäistä, koska yhdessäkään autossa ei ole nastarenkaita. Koska ei ole nastarenkaita, asfaltti pysyy sileänä joten kesärenkaatkaan eivät metelöi. Lisäksi vielä koska ei ole nastarenkaita, asfaltti voidaan tehdä hienojakoisesta aineesta, mikä edelleen hiljentää meteliä. Nastojen aiheuttama välitön ja välillinen melusaaste on Suomen pienissä ja vähän liikennöidyissä kaupungeissa melkoista.
Rätkätin: "Voiko tuon jakaa kahtia siten, että keskittymistä on asumisen suhteen ja sitten erikseen palveluiden (kaupat, koulut, päiväkodit, terveysasemat, kirjastot jne.) suhteen."
Kyllä. Tai oikeastaan asutus on hajallaan, mutta palvelut keskittyneenä muutamiin paikkoihin. Tällöin on mahdotonta, että asutus olisi siellä missä palvelutkin. Ei vaan mahdu, kun tarpeeksi keskitetään. Ja kun alkuun on päästy, on keskittäminen itseään ruokkiva kierre. Taloudellinen toiminta jostain syystä hakeutuu tuollaiseen keskitysleiriin.
Helsingin keskustassa on rakennuksista varmaan puolet työpaikkoja. Asuinkäyttöön ei yksinkertaisesti tilaa jää. Kunnon ruokakauppojakaan ei taida olla kuin muutama (ainakin tilanne vuosituhannen vaihteen aikana, jolloin käytännössä asuin Töölössä ).
"Joskus 1950-luvulla maitokaupat ja sekatavaraupat olivat kaupungeissa liki joka korttelissa, mutta nyt hypermarketeissa. Kehitys ei välttämättä palveluiden sijoittumisen suhteen ole mennyt oikeaan suuntaan."
Ei ole. Saammeko kiittää tästä ns. liikemiehiä, jotka ovat osanneet pysytellä hyvissä väleissä kuntien päättäjien kanssa?
"Että säästäisin ruokaostosten loppusummassa 25 euroa, niin uhraan matkakustannuksiin 30 euroa. Vai liioitelenko?"
En tiedä, liioitteletko vai vähätteletkö. Periaate kuitenkin on juuri tuo. Sama koskee muitakin palveluja. Niissä suorat säästöt korjaa kunta tai valtio, mutta maksajina epäsuorien kustannusten nousun takia on asiakkaat.
Mitä enemmän asutus on minun elinaikanani "keskittynyt", sitä enemmän niitä autoja on tarvittu. Paljon vähemmällä pärjättiin siinä vanhassa agraariyhteiskunnan mallissa, joissa ihmisten liikkumisen tarve oli aika vähäinen. Nyt näyttää olevan autoistumisessa seuraava vaihe menossa - edes yhteiskunnan palveluita ei tavoita ilman autoa. Ennen sentään sai lapset hoitoon ja kouluun ilman autoa, nyt ei sekään enää ilmeisesti onnistu kuin satunnaisesti.
Maalla ainakin on koulukyydit järjestetty hyvin, lapsia kuljetetaan bussilla ja pikkubussilla.
Ihmisiä muuttaa kaupunkeihin työpaikkojen ja palveluiden perässä ja kun maakunnat autioituu, niin vähitellen palvelut ja työpaikat siirtyy kaupunkeihin, mikä lisää entisestään maalta muuttoa.
Kun väestöpohja on riittävä, niin kaupunkeihin tai niiden läheisyyteen rakennetaan kauppakeskus, mikä sitten vetää asiakkaita myös maakunnista ja se syö kyläkauppojen ja kaupunkien keskustoissa olevien pienien kauppojen kannattavuutta ja samaan aikaan kaupat kilpailevat asiakkaista rakentamalla entistä suurempia kauppoja ja tähän kilpaan ovat sitten päättäjätkin lähteneet mukaan.
Ihmettelen itsekin sitä, kun ihmiset tietoisesti muuttavat keskelle melua ja alkavat sitten valittaa siitä. Ihmiset itkevät myös lopetetun lähikaupan perään, vaikka eivät asioineet siellä sen ollessa avoinna.
Auton tarve on hyvin suhteellinen juttu. Ei ne ihmisten tarpeet mene millään mittamäärittelyllä, tarpeet muuttuvat ajan mukana. Nykyään auto on tarpeellinen, aivan samaan tapaan kuin moni muukin kulutushomma on tarpeellista. Se vaan kuuluu mukaan asiaan.
Rätkätin, kyllä se on ihan tietoinen ratkaisu Suomessa keskittää asiat pääkaupunkiseudulle, ja valitettavasti kaikilla ei sitten ole mahdollisuutta valita mieleistään asuinympäristöä kotiseudultaan. Samanlaista valitusta kuulee sitten niiltä, joiden kotiseutu keskittymisen seurauksena muuttuu, esim. Helsinki jonka pitäisi olla edelleen joku pikkukylä ilman liikennettä.
Usein juuri nämä viikonloppuisin kotiseudulle ajelevat nostetaan jonkinlaiseksi syntipukiksi, mutta eipä se liikenne ja auton tarve ole vähäinen niilläkään jotka asuvat isossa kaupungissa ja sukukin on siellä. Loppujen lopuksi elintaso on kuitenkin se mikä määrittää ympäristökuorman. Hyvin pitkälle.
Turha tuota asiaa on murehtia. Mitä suuremmiksi ruuhkat käyvät, sitä enemmän käytetään julkisia. Kyllä se kysynnän ja tarjonnan laki vielä toimii. Ei siihen mitään poliittisia ratkaisuja tarvita.
Nastojen aiheuttama välitön ja välillinen melusaaste on Suomen pienissä ja vähän liikennöidyissä kaupungeissa melkoista.
Eipä ole vielä nastojen tai sepelikuorrutuksisten kitkarenkaiden ropina kulkeutunut 3-kerroslasien läpi asuntoon asti (talvella yleensä ikkunat kiinni). Sen sijaan lähes jokainen 2-tahtimopon kiekaisu riipii korvia varsinkin parvekkeella ollessa. Samoin moottoripyörien, kuorma-autojen ja bussien kiihdytykset kyllä kuuluvat jopa sisälle. Muttaa niissä sentään puhuu voima, eikä turhanpäiväinen pärinä!
Onneksi olkoon nastakuskeille taas ansiokkaasta toiminnasta! Tulin toissapäivä Lahdenväylää kotiin. Taas oli talven aikana toissavuonna uusiksi päällystetty tie rouhittu nastoilla Paskaksi ja asfalttisoturit jyrsimässä ja tekemässä uutta pintaa.
On käynyt monesti mielessä ryhtyä asfalttialan yrittäjäksi ja siirtyä fanaattisesti kannattamaan nastoja kaikkiin pyöriin, jopa mummojen rollaattoreihin. Kyllä Bisnes sujuisi...
Koskahan tullaan ihan oikeasti järkiin ja kielletään Uudenmaan-Läänissä nastat kokonaan?
Helvetinmoista tuhlausta vetää aina uutta asfalttia joka kesä samaanpaikkaan, - Äly hoi, miss meet??
On käynyt monesti mielessä ryhtyä asfalttialan yrittäjäksi ja siirtyä fanaattisesti kannattamaan nastoja kaikkiin pyöriin, jopa mummojen rollaattoreihin. Kyllä Bisnes sujuisi...
Ei kannata. Kartelli paljastui jo jokunen aika sitten. Nyt alalla käydään raakaa kilpailua ja hintataso on sairas.
Turvallisuudella on hintansa. Halvempaa on asfaltti kuin kalliit vammautumisia ja kuolemia aiheuttamat kolarit. Olisiko sitten mukava jos joku tumpelo kitkoilla ajaisi sinun autosi perseeseen liukkailla? Jopa olisit vaatimassa tumpelon autoon nastoja ja lisää suola-autoja tien päälle.
Minusta on tosi epäreilua maksaa noin kallista hintaa muiden itsekkyydestä. Ei voida ajaa kelien mukaan esim. ilman nastoja vaan roikutaan motarilla perseissä kiinni ja kuvitellaan olevansa jotenkin nopeammin työpaikalla.
Ei puhettakaan että voisi liukkaan kelin vallitessa lähteä aikaisemmin ajamaan. Nastojen kanssa voi sitten koheltaa ja roikkua just niinkun lystää..
Ehdotan että katsotaan vuonna 2010 paljonko palaa rahaa asfaltointeihin, sitten se potti jaetaan nastarengas autoilijoiden kesken suhteutettuna niiden ajomääriin. Tätä voisi valvoa esim katsastusten yhteydessä, otetaanhan siellä jo nyt kilometrit talteen mittareista.
Jopa olisit vaatimassa tumpelon autoon nastoja ja lisää suola-autoja tien päälle.
Minä olisin vaatimassa sille tumpelolle vankilatuomiota* vaaran aiheuttamisesta. Eivät kaikki kuitenkaan aja uusilla testivoittajanastarenkailla jolloin voi todeta että se on kuljettajan ajotavan vika, ellei voida osoittaa että kaasu hirtti kiinni.
* muutetaan yhdyskuntapalveluksi, eli työharjoittelua.
Rikosseuraamuslaitos:
Erityisesti on tarvetta ja kysyntää sellaisille palvelupaikoille, joissa palvelun suorittaminen on mahdollista iltaisin ja viikonloppuisin.
Mitä suuremmiksi ruuhkat käyvät, sitä enemmän käytetään julkisia. Kyllä se kysynnän ja tarjonnan laki vielä toimii. Ei siihen mitään poliittisia ratkaisuja tarvita.
Suomessa on ikävä kyllä siirrytty jo iät ja ajat sitten urbanisoitumisesta suburbanisoitumiseen, mikä on myrkkyä sekä joukkoliikenteelle että lähikaupoille. Oikeasti urbaania ympäristöä taitaa Suomesta löytyä muutama neliökilometri Helsingin ydinkeskustan ympäriltä, missä asuu ihmisiä niin tiheästi, että joukkoliikenne olisi taloudellisesti kannattava ja muuten houkutteleva vaihtoehto.
..joukkoliikenne olisi taloudellisesti kannattava ja muuten houkutteleva vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudulla bussilippu maksaa suunnilleen sen minkä auton vakuutukset maksavat nollabonuksilla, kaupungin sisäinen lippu vähemmän kuin pelkkä liikennevakuutus. Sitten pitää vielä ostaa se auto ja maksaa sen käyttökustannukset. Taloudellisesti ajatellen oma auto on kallis valinta.
Liikenteen järjestäjälle pienempi tarkoituksenmukainen kalusto ja taloudellisuusajokoulutus säästäisi kustannuksia.
Täällä on keskusteltu siitä miten tärkeää on säästää minuutteja - ne minuutit menevät joukkoliikennekäyttäjällä siihen kun kävelevät pysäkille ja odottavat että se bussi tulisi.
Kyse on pitkälti siitä paljonko on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan tai aikataulustaan siksi että olisi yksi auto vähemmän liikenteessä. Jos auto on jo hankittuna muusta syystä kuin siksi että työmatka on hankala niin kynnys jättää auto kotiin tai puolison käyttöön lienee monelle korkea. Minä olen siihen pystynyt, toivottavasti en ole ainoa.
..joukkoliikenne olisi taloudellisesti kannattava ja muuten houkutteleva vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudulla bussilippu maksaa suunnilleen sen minkä auton vakuutukset maksavat nollabonuksilla, kaupungin sisäinen lippu vähemmän kuin pelkkä liikennevakuutus. Sitten pitää vielä ostaa se auto ja maksaa sen käyttökustannukset. Taloudellisesti ajatellen oma auto on kallis valinta.
Mä tarkoitinkin kokonaistaloudelisesti ajateltua, eli kun mukaan lasketaan myös kaikki joukkoliikenteen järjestämiseen tarvittavat yhteiskunnan tuet. Joukkoliikenteen kannalta olisi ideaalista, jos ihmiset asuisivat niin tiiviisti, että pysäkiltä tai asemalta olisi aina lyhyt kävelymatka lähtöpisteeseen tai päämäärään ja että käyttäjiä olisi niin paljon, että joukkoliikennevälineet olisivat aina täynnä. Ikävä kyllä Suomessa ei nykyisellä meiningillä olla lähelläkään tätä ideaalia juuri missään. Toista olisi ehkä jos kaikki reilut 5 miljoonaa ihmistä asuisivat Uudellamaalla, mutta nykyisellä väestöntiheydellä ei joukkoliikenteestä ole suomalaiste liikuttajaksi merkittävästi nykyistä (85% Suomen henkilöliikenteestä hoituu henkilöautolla) enempää.
Ei tuo kaikkien ihmisten asuminen pk-seudulla mitään joukkoliikenneparatiisia tekisi, tai edes kokonaistaloudellista ratkaisua.
Asiaa on tutkittu, liikkumisen kannalta kokonaisedullisin on keskikokoinen kaupunki, noin 50.000-100.000 asukasta. Niissä liikkumisen tarve on vähäisin ja rakenteelliset ratkaisut edullisimpia ja toimivimpia.
Ja onhan niitä rakenteitakin jo olemassa. Helsingistä lähtee tällä hetkellä 3 isoa kehityskäytävää, joissa moottoritie ja rautatie kulkevat noin suunnilleen samaa linjaa: Hki-Turku, Hki-Tampere ja Hki-Lahti/Kouvola. Kyllä noissa ja reitin varrella tilaa riittää, ja joukkoliikenneyhteys on olemassa oleva. Ei tarvitse uudelleen pyörää alkaa keksimään ja miljardeja investoimaan pääkaupungin sisällä, kun keskittää niitä panostuksia sinne missä on jo olemassa olevaa rakennetta.
Mitä opittavaa meillä olisi olosuhteista, jotka eivät mitenkään vastaa meikäläisiä?
No ainakin voisi kysyä, paljonko Hollannista tulee ympäristökuormaa/ha verrattuna Suomeen. Esim. metsät ovat tärkeä ekosysteemiä koossa pitävä tekijä. Meillä metsien hävittäminen on kielletty ja puuston määrä kasvanut muutaman kymmenen vuoden ajan. Hollannissa ei taida metsiä enää olla.
Mitä opittavaa meillä olisi olosuhteista, jotka eivät mitenkään vastaa meikäläisiä?
Vähintäänkin voisimme oppia asenteista silloin, kun muitakin ihmisiä on olemassa kuin tämä rakas minä = suhtautumisessa ruuhkiin, kohteliaisuuteen jne. Auttamalla muita pääsee meistä itsekukin nopeammin. Meillähän on geeneissä, että ohi ei päästetä ja muutenkin kiusaannutaan, kun TÄYTYY ottaa muita huomioon. Kilpailuasenne maanteillä joutaisi meillä romukoppaan. Meillä yritetään ylisäästää aikaa työmatkoissa, lomamatkoissa ja lähes kaikissa matkoissa akuankkojen lukemista varten. Ammattikuskit monesti kokee muun liikenteen vain pisneksensä kiusana ja haittana. Tuo ilmenee monissa julkisen liikenteenkin kuskeissa. Todellisuudessa muu liikenne on pysyvä ilmiö ja paluuta ylhäiseen yksinäisyyteen ei ole enää olemassa.
Jos taasen mietitään tekniseltä kannalta, niin ainakin kesäisin kevyen liikenteen käyttöä voisi meillä lisätä oikein roimasti rakentamalla ja järjestelemällä. Samalla autoilijoiden suhtautumista kevyeen liikenteeseen voitaisiin hieman nostaa kunnioittavanpaan suuntaan. On yllättävää miten paljon on kevyttä moottoriliikennettä eli mopoja, skoottereita ja mp:tä kaupungeissa tuolla keskemmällä Eurooppaa. Homma toimii erinomaisesti kaikesta huolimatta ja nimen omaan väkimääristä ja tilanahtaudesta huolimatta. Meillä saadaan ruuhkaa jo muutaman ihmisen toimesta.
Kyllä meillä olisi paljonkin opittavaa, jos vain haluaisimme ja jos vain nöyrtyisimme tarpeeksi ja todella haluaisimme oppia sen sijaan, että luulemme väkevästi jo osaavamme lähes kaiken mahdollisen. "Ei tartte ruveta mua neuvomaan." -asenne on aika ikävä.
Yhteiskuntarakenteen muuttuessa urbaanimmaksi, niin mihin henkilöautoa enää tarvitaan ?
Se riippuu ihan siitä, miten se urbaani alue on rakennettu.
Suomessa kaupungit on rakennettu niin, että oletetaan ihmisten liikkuvan työ- ja kauppamatkansa pääasiassa autoilla. Joissain kaupungeissa, kuten Helsingissä, yritetään parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Se tapahtuu kuitenkin lähinnä autoilua haittaamalla, kun ei osata suunnitella oikeasti toimivaa joukkoliikennettä ja kaupunkirakennetta.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on loistava jos olet matkalla keskustaan. Tämän vuoksi kehätiet ovat ruuhkaiset, kun siellä liikkuu paljon ihmisiä, joita keskustakeskeinen joukkoliikenne ei pysty palvelemaan. On suorastaan hölmöä yrittää kuljettaa kaikki ihmiset tuolle pienelle niemenkärjelle.
Eliölajit - ihminen mukaan luettuna - kilpailevat keskenään olemassaolon taistelussa, ja lisäksi lajien yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan. Kilpailullisuus siirtyy sukupolvelta toiselle geeneissä, sillä menestymistä tavoittelevat yksilöt jatkavat geenejään tehokkaammin kuin "en jaksa" tai "ei kiinnosta" -tyypit. Tämä lienee luonnontieteellinen fakta. Joillakin yhteisöhyönteisillä yksilöt puhaltavat tehokkaimmin yhteen hiileen koko yhteisön hyväksi, mutta ihminen ei kuulu näihin. Emme ole muurahaisia emmekä mehiläisiä.
Järjestelmät, joissa unohdetaan psykologiset perustotuudet ja uskotaan "meidän täytyy muuttua" -utopiohin, on tuomittu epäonnistumaan. Kommunismi lienee tunnetuin esimerkki tällaisesta. Se ei kyennyt luomaan "Homo Sovieticusta", yhteiseksi hyväksi uurastavaa ihmistä. Ihmisten välinen kilpailu ei loppunut, vaikka tuotantovälineiden yksityinen omistaminen kiellettiin. Kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan tilalle tuli sosialistinen kilpailuyhteiskunta. Sen sijaan, että yhteiskunnan eliittiä olisivat olleet yksityiset miljonäärit ja talouselämän johtajat, yhteiskunnan eliitin muodosti puoluejohto, sotilasjohto, turvallisuuspoliisin johto ja valtiontalouden johto. Katutasolla piiloporvareita olivat mustan pörssin kaupalla ja muulla rikollisuudella operoivat "rosvoparonit".
Kun ihmiset ovat mitä ovat, miksei kilpailullisuus näkyisi myös maantiellä? Totta kai se näkyy. Nopeusrajoitusten takia kilpa-ajot yleisillä maanteillä on käytännössä kielletty, mutta erilaista piilokilpailua ja muskeleiden pullistelua harrastetaan koko ajan. Miksi kukaan ostaisi tehokkaan auton, joka kulkee yli 200 kilometrin tuntinopeutta ja kiihtyy nollasta sataan alle kymmenessä sekunnissa - muusta syystä kuin toisille näyttääkseen. Eli katsohan tänne. Täältä löytyy tehoja, jos haluat lähteä viivalle, ja unohdetaan hetkeksi nopeusrajoitukset.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka usein tavallinen keskivertokuski osallistuu kilpa-ajoihin maanteillä. Oma arvioni on, että paljon useammin kuin moni arvaakaan.
Tehokkain tapa vähentää kilpailemista maateillä olisi säätää autojen huippunopeus teknisellä rajoittimella samaksi. Kiihdytyskisaa voisi tosin vielä käydä, joten ehkä autojen kiihtyvyyskin pitäisi yhdenmukaistaa.
Jotta pysyttäisiin otsikon alla, esitän lopuksi näkemyksen siitä, mikä voisi olla auton tulevaisuus urbaanissa yhteisössä. Yksityisautoa ei tulevaisuudessa ehkä ole pakko ajatella saastuttavana ja meluavana häiriöntuottajana, niin kuin jotkut sen nykyisin näkevät. Sähköenergian tulo autojen voimanlähteeksi voi muuttaa näkemyksiä.
Sähköautojen lataamiseen voitaisiin jo lähitulevaisuudessa käyttää talojen pihoilla ja katoilla olevia tuulimyllyjä ja aurinkokennoja. Kaupunkiauto olisi kevytrakenteinen pieni auto, joka pidettäisiin aina kiinni lataustöpselissä, kun se seisoo pihassa. Parhaiten tämä idea toimisi taajamien omakotitaloalueilla. Jos päivittäinen ajomäärä jäisi 10-30 kilometriin, suuri osa auton tarvitsemasta energiasta voitaisiin tuottaa talokohtaisella tuuli- ja aurinkovoimalla. Suomen oloissa pimeä kylmä talvi olisi tietysti ongelma, koska silloin saadaan huonosti aurinkosähköä, ja auto vie ylimääräistä lämmitysenergiaa. Joka tapauksessa ajaminen voisi parhaimmillaan perustua täysin tuuli- ja aurinkoenergiaan. Julkisen liikenteen diesel-bussit ja ydinvoimalasta sähkönsä saavat raitiovaunut eivät voittaisi tällaista liikkumista energiataloudessa.
Yksityisautot voisivatkin siis olla positiivinen tekijä urbaanin ympäristön kannalta eikä negatiivinen, kuten nyt halutaan ajatella.
Omalla kohdallani yksityisauton käyttäminen julkisen liikenteen sijasta kaupungissa ja muuallakin perustuu ennen kaikkea hintaan ja jossakin määrin myös käytännöllisyyteen. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää julkista liikennettä. Ainoastaan silloin käytän julkista liikennettä, jos se on ainoa realistinen vaihtoehto. En siis lähde soutamaan Viroon tai Ruotsiin vaan menen laivalla.
Meikäläisen pitää ainakin päästä töissä kulkemaan, työmaat on vähän siellä ja täällä.
Mitä enemmän asutus on minun elinaikanani "keskittynyt", sitä enemmän niitä autoja on tarvittu. Paljon vähemmällä pärjättiin siinä vanhassa agraariyhteiskunnan mallissa, joissa ihmisten liikkumisen tarve oli aika vähäinen. Nyt näyttää olevan autoistumisessa seuraava vaihe menossa - edes yhteiskunnan palveluita ei tavoita ilman autoa. Ennen sentään sai lapset hoitoon ja kouluun ilman autoa, nyt ei sekään enää ilmeisesti onnistu kuin satunnaisesti.
Derrick:
Niinpä.
Minkä halvatun takia kehä 3:n sisäpuolelle sitten pitää enää lisää teitä rakentaa ?????
Minkä takia koko ajan kehä 3:n sisäpuolella liikennemäärät kasvaa ?????
Jotta semmoosta se on urpanisoituminen....
No niinpä.
Miksi ihmeessä Helsinki tyhjenee, kun tulee enemmän pyhiä ja ihmiset lähtevät koteihinsa ja vanhempiensa luokse maalle elikkä sinne mistä ovat tulleetkin?
Miksi ihmeessä maalta muutetaan jatkuvasti kaupunkeihin?
Ketkä muuttavat kaupunkeihin ja sitten valittavat, että kaupungeissa on liian kaupunkimaista?
Miksi ihannne asumismuoto on pieni punainen mökki ja perunamaa keskellä kaupunkia järven rannalla?
Ketkä päättävät miten kaupungeissa eletään, toimitaan ja rakennetaan ja kehitetään infraa?
Miksi esim. Helsingin päättäjistä yli puolet on maaltamuuttaneita?
Kun Helsingissä on niin julmetun vaikeaa, niin mikseivät sitten muuta "nurmijärville" pois itseänsä kiusaamasta?
Näitä kysymyksiä kyllä riittää ....
Tilanne on jotenkin samalla tavalla idioottimainen ja skitso, kuin tapauksissa, joissa alunperin on ollut lentokenttä rakennettuna ja toiminnassa vuosikymmemenet kuten vaikkapa Malmin lentokenttä, joka rakennettiin 1936. Sitten sinne ympärille on ihan tieten tahtoen ja tietoisena lentomelusta muuttanut porukkaa vapaaehtoisesti ja nyt sitten valittavat melusta. Tuo on kyllä sairasta valittamista.
Itse asiassa en oikein ymmärrä sitäkään, että ensin rakennetaan teitä ja katuja ja sitten yht'äkkiä keksitään, että liikenteestähän lähtee melua ja lapsetkin voi jäädä vaikka autojen alle ja tuon seurauksena kadut suljetaan betoniporsain. Kyllä halvemmaksi olisi tullut jättää kadut rakentamatta.
Jos anopiltani kysyttäisiin, niin kaikki veneilyt kiellettäisiin täysin turhina ja tarpeettomina.
Sitäkin ihmettelen, että kenellä pystyy olemaan niin paljon vapaa-aikaa ja mielenkiintoa kytätä ikkunasta pihalle ja panna merkille, että kuka milloinkin kulkee kenen kanssa ja mihin aikaan.
VOI HYVÄ LUOJA SENTÄÄN ....
Jos minä asun kaupungissa, niin kyllä minä olen selvillä mitä se maksaa ja millainen melutaso on ja millaista on kulkea päivin öin kaduilla ja turvallisuudestakin on jonkinlainen käsitys.
Jos asun maalla niin tiedän minä senkin hintatason ja välimatkat ja ympäristön tuomat edut ja haitat.
Minulla ei ainakaan ole mitään syytä muuttaa maaseutua kaupungeiksi eikä kaupunkeja maaseuduiksi. Haluan toden totta, että kaupungit edes näyttäisivät oikeilta kaupungeilta ja maaseutu vastaavasti siltä aidolta maaseudulta.
AkiK:
Keskittyminen onkin paljon kuvaavampi termi kuin kaupungistuminen. Keskittymisen seurauksena etäisyydetkin ovat kasvaneet. Edes maitokauppaan ei pääse ilman autoa. Millään ei kaikki mahdu asumaan automarketin takapihalle. Eikä siellä ole edes päiväkotia saati työpaikkoja.
Herbert:
Voiko tuon jakaa kahtia siten, että keskittymistä on asumisen suhteen ja sitten erikseen palveluiden (kaupat, koulut, päiväkodit, terveysasemat, kirjastot jne.) suhteen. Palvelut ja ihmiset eivät kohtaa lähietäisyydellä sen enempää kuin harrastustenkaan suhteen?
Joskus 1950-luvulla maitokaupat ja sekatavaraupat olivat kaupungeissa liki joka korttelissa, mutta nyt hypermarketeissa. Kehitys ei välttämättä palveluiden sijoittumisen suhteen ole mennyt oikeaan suuntaan.
Että säästäisin ruokaostosten loppusummassa 25 euroa, niin uhraan matkakustannuksiin 30 euroa. Vai liioitelenko?
On olemassa keinoja jolla melutason saa vaimeammaksi.
Tehokkain keinoista on käyttää polkupyörää auton sijasta.
Pahin ja turhin keinoista lisätä melua on vaihtaa moottoripyörään äänenvaimentimen tilalle ns. (äänen)teho(stus)putki.
Olennaista näissä on se että kyse ei ole pyöräilijän/kulkijan vain omalla tontilla omiin korviin osuvasta toiminnasta, vaan yhteisellä alueella ja muiden korviin vaikuttavasta toiminnasta.
lawnmover:
Asun maailman suurimmassa kaupungissa, 37 miljoonan ihmisen suur-Tokiossa. Täällä käytetään paljon polkupyörää (minä mukaan lukien). Se on äänetön, nopea eikä saastuta. Perheenäidit käyttävät sähköavusteista polkupyörää. Niillä kulkee äiti, kaksi-kolme lasta ja ostokset vaivatta paikasta toiseen. Suomessa vastaavaan tarvitaan citymaasturi tai ainakin farmariauto.
Mun asunnon ohi menee suurehko tie. Liikennevirta siinä on melkoinen. Autojen tuottama meteli on kuitenkin vähäistä, koska yhdessäkään autossa ei ole nastarenkaita. Koska ei ole nastarenkaita, asfaltti pysyy sileänä joten kesärenkaatkaan eivät metelöi. Lisäksi vielä koska ei ole nastarenkaita, asfaltti voidaan tehdä hienojakoisesta aineesta, mikä edelleen hiljentää meteliä. Nastojen aiheuttama välitön ja välillinen melusaaste on Suomen pienissä ja vähän liikennöidyissä kaupungeissa melkoista.
Rätkätin: "Voiko tuon jakaa kahtia siten, että keskittymistä on asumisen suhteen ja sitten erikseen palveluiden (kaupat, koulut, päiväkodit, terveysasemat, kirjastot jne.) suhteen."
Kyllä. Tai oikeastaan asutus on hajallaan, mutta palvelut keskittyneenä muutamiin paikkoihin. Tällöin on mahdotonta, että asutus olisi siellä missä palvelutkin. Ei vaan mahdu, kun tarpeeksi keskitetään. Ja kun alkuun on päästy, on keskittäminen itseään ruokkiva kierre. Taloudellinen toiminta jostain syystä hakeutuu tuollaiseen keskitysleiriin.
Helsingin keskustassa on rakennuksista varmaan puolet työpaikkoja. Asuinkäyttöön ei yksinkertaisesti tilaa jää. Kunnon ruokakauppojakaan ei taida olla kuin muutama (ainakin tilanne vuosituhannen vaihteen aikana, jolloin käytännössä asuin Töölössä ).
"Joskus 1950-luvulla maitokaupat ja sekatavaraupat olivat kaupungeissa liki joka korttelissa, mutta nyt hypermarketeissa. Kehitys ei välttämättä palveluiden sijoittumisen suhteen ole mennyt oikeaan suuntaan."
Ei ole. Saammeko kiittää tästä ns. liikemiehiä, jotka ovat osanneet pysytellä hyvissä väleissä kuntien päättäjien kanssa?
"Että säästäisin ruokaostosten loppusummassa 25 euroa, niin uhraan matkakustannuksiin 30 euroa. Vai liioitelenko?"
En tiedä, liioitteletko vai vähätteletkö. Periaate kuitenkin on juuri tuo. Sama koskee muitakin palveluja. Niissä suorat säästöt korjaa kunta tai valtio, mutta maksajina epäsuorien kustannusten nousun takia on asiakkaat.
AkiK:
Maalla ainakin on koulukyydit järjestetty hyvin, lapsia kuljetetaan bussilla ja pikkubussilla.
Ihmisiä muuttaa kaupunkeihin työpaikkojen ja palveluiden perässä ja kun maakunnat autioituu, niin vähitellen palvelut ja työpaikat siirtyy kaupunkeihin, mikä lisää entisestään maalta muuttoa.
Kun väestöpohja on riittävä, niin kaupunkeihin tai niiden läheisyyteen rakennetaan kauppakeskus, mikä sitten vetää asiakkaita myös maakunnista ja se syö kyläkauppojen ja kaupunkien keskustoissa olevien pienien kauppojen kannattavuutta ja samaan aikaan kaupat kilpailevat asiakkaista rakentamalla entistä suurempia kauppoja ja tähän kilpaan ovat sitten päättäjätkin lähteneet mukaan.
Ihmettelen itsekin sitä, kun ihmiset tietoisesti muuttavat keskelle melua ja alkavat sitten valittaa siitä. Ihmiset itkevät myös lopetetun lähikaupan perään, vaikka eivät asioineet siellä sen ollessa avoinna.
Auton tarve on hyvin suhteellinen juttu. Ei ne ihmisten tarpeet mene millään mittamäärittelyllä, tarpeet muuttuvat ajan mukana. Nykyään auto on tarpeellinen, aivan samaan tapaan kuin moni muukin kulutushomma on tarpeellista. Se vaan kuuluu mukaan asiaan.
Rätkätin, kyllä se on ihan tietoinen ratkaisu Suomessa keskittää asiat pääkaupunkiseudulle, ja valitettavasti kaikilla ei sitten ole mahdollisuutta valita mieleistään asuinympäristöä kotiseudultaan. Samanlaista valitusta kuulee sitten niiltä, joiden kotiseutu keskittymisen seurauksena muuttuu, esim. Helsinki jonka pitäisi olla edelleen joku pikkukylä ilman liikennettä.
Usein juuri nämä viikonloppuisin kotiseudulle ajelevat nostetaan jonkinlaiseksi syntipukiksi, mutta eipä se liikenne ja auton tarve ole vähäinen niilläkään jotka asuvat isossa kaupungissa ja sukukin on siellä. Loppujen lopuksi elintaso on kuitenkin se mikä määrittää ympäristökuorman. Hyvin pitkälle.
Turha tuota asiaa on murehtia. Mitä suuremmiksi ruuhkat käyvät, sitä enemmän käytetään julkisia. Kyllä se kysynnän ja tarjonnan laki vielä toimii. Ei siihen mitään poliittisia ratkaisuja tarvita.
Kitkakalle:
Eipä ole vielä nastojen tai sepelikuorrutuksisten kitkarenkaiden ropina kulkeutunut 3-kerroslasien läpi asuntoon asti (talvella yleensä ikkunat kiinni). Sen sijaan lähes jokainen 2-tahtimopon kiekaisu riipii korvia varsinkin parvekkeella ollessa. Samoin moottoripyörien, kuorma-autojen ja bussien kiihdytykset kyllä kuuluvat jopa sisälle. Muttaa niissä sentään puhuu voima, eikä turhanpäiväinen pärinä!
FARwd:
Käy joskus kävelyllä, se on terveellistä.
Nastarenkaat karhentavat ja urauttavat asfaltin jolloin kesärenkaatkin tuottavat enemmän melua.
Varsinaiseen kitka/nastavääntöön on vuodenaika vähän huono, varovaisimmatkin ovat vaihtaneet nastat jo pois.
Onneksi olkoon nastakuskeille taas ansiokkaasta toiminnasta! Tulin toissapäivä Lahdenväylää kotiin. Taas oli talven aikana toissavuonna uusiksi päällystetty tie rouhittu nastoilla Paskaksi ja asfalttisoturit jyrsimässä ja tekemässä uutta pintaa.
On käynyt monesti mielessä ryhtyä asfalttialan yrittäjäksi ja siirtyä fanaattisesti kannattamaan nastoja kaikkiin pyöriin, jopa mummojen rollaattoreihin. Kyllä Bisnes sujuisi...
Koskahan tullaan ihan oikeasti järkiin ja kielletään Uudenmaan-Läänissä nastat kokonaan?
Helvetinmoista tuhlausta vetää aina uutta asfalttia joka kesä samaanpaikkaan, - Äly hoi, miss meet??
Maastovälitys:
Ei kannata. Kartelli paljastui jo jokunen aika sitten. Nyt alalla käydään raakaa kilpailua ja hintataso on sairas.
Turvallisuudella on hintansa. Halvempaa on asfaltti kuin kalliit vammautumisia ja kuolemia aiheuttamat kolarit. Olisiko sitten mukava jos joku tumpelo kitkoilla ajaisi sinun autosi perseeseen liukkailla? Jopa olisit vaatimassa tumpelon autoon nastoja ja lisää suola-autoja tien päälle.
Minusta on tosi epäreilua maksaa noin kallista hintaa muiden itsekkyydestä. Ei voida ajaa kelien mukaan esim. ilman nastoja vaan roikutaan motarilla perseissä kiinni ja kuvitellaan olevansa jotenkin nopeammin työpaikalla.
Ei puhettakaan että voisi liukkaan kelin vallitessa lähteä aikaisemmin ajamaan. Nastojen kanssa voi sitten koheltaa ja roikkua just niinkun lystää..
Ehdotan että katsotaan vuonna 2010 paljonko palaa rahaa asfaltointeihin, sitten se potti jaetaan nastarengas autoilijoiden kesken suhteutettuna niiden ajomääriin. Tätä voisi valvoa esim katsastusten yhteydessä, otetaanhan siellä jo nyt kilometrit talteen mittareista.
ddr5:
Minä olisin vaatimassa sille tumpelolle vankilatuomiota* vaaran aiheuttamisesta. Eivät kaikki kuitenkaan aja uusilla testivoittajanastarenkailla jolloin voi todeta että se on kuljettajan ajotavan vika, ellei voida osoittaa että kaasu hirtti kiinni.
* muutetaan yhdyskuntapalveluksi, eli työharjoittelua.
Rikosseuraamuslaitos:
ddr5:
Olen täysin samaa mieltä.
Suomessa on ikävä kyllä siirrytty jo iät ja ajat sitten urbanisoitumisesta suburbanisoitumiseen, mikä on myrkkyä sekä joukkoliikenteelle että lähikaupoille. Oikeasti urbaania ympäristöä taitaa Suomesta löytyä muutama neliökilometri Helsingin ydinkeskustan ympäriltä, missä asuu ihmisiä niin tiheästi, että joukkoliikenne olisi taloudellisesti kannattava ja muuten houkutteleva vaihtoehto.
slowgear:
Pääkaupunkiseudulla bussilippu maksaa suunnilleen sen minkä auton vakuutukset maksavat nollabonuksilla, kaupungin sisäinen lippu vähemmän kuin pelkkä liikennevakuutus. Sitten pitää vielä ostaa se auto ja maksaa sen käyttökustannukset. Taloudellisesti ajatellen oma auto on kallis valinta.
Liikenteen järjestäjälle pienempi tarkoituksenmukainen kalusto ja taloudellisuusajokoulutus säästäisi kustannuksia.
Täällä on keskusteltu siitä miten tärkeää on säästää minuutteja - ne minuutit menevät joukkoliikennekäyttäjällä siihen kun kävelevät pysäkille ja odottavat että se bussi tulisi.
Kyse on pitkälti siitä paljonko on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan tai aikataulustaan siksi että olisi yksi auto vähemmän liikenteessä. Jos auto on jo hankittuna muusta syystä kuin siksi että työmatka on hankala niin kynnys jättää auto kotiin tai puolison käyttöön lienee monelle korkea. Minä olen siihen pystynyt, toivottavasti en ole ainoa.
lawnmover:
Mä tarkoitinkin kokonaistaloudelisesti ajateltua, eli kun mukaan lasketaan myös kaikki joukkoliikenteen järjestämiseen tarvittavat yhteiskunnan tuet. Joukkoliikenteen kannalta olisi ideaalista, jos ihmiset asuisivat niin tiiviisti, että pysäkiltä tai asemalta olisi aina lyhyt kävelymatka lähtöpisteeseen tai päämäärään ja että käyttäjiä olisi niin paljon, että joukkoliikennevälineet olisivat aina täynnä. Ikävä kyllä Suomessa ei nykyisellä meiningillä olla lähelläkään tätä ideaalia juuri missään. Toista olisi ehkä jos kaikki reilut 5 miljoonaa ihmistä asuisivat Uudellamaalla, mutta nykyisellä väestöntiheydellä ei joukkoliikenteestä ole suomalaiste liikuttajaksi merkittävästi nykyistä (85% Suomen henkilöliikenteestä hoituu henkilöautolla) enempää.
Ei tuo kaikkien ihmisten asuminen pk-seudulla mitään joukkoliikenneparatiisia tekisi, tai edes kokonaistaloudellista ratkaisua.
Asiaa on tutkittu, liikkumisen kannalta kokonaisedullisin on keskikokoinen kaupunki, noin 50.000-100.000 asukasta. Niissä liikkumisen tarve on vähäisin ja rakenteelliset ratkaisut edullisimpia ja toimivimpia.
Ja onhan niitä rakenteitakin jo olemassa. Helsingistä lähtee tällä hetkellä 3 isoa kehityskäytävää, joissa moottoritie ja rautatie kulkevat noin suunnilleen samaa linjaa: Hki-Turku, Hki-Tampere ja Hki-Lahti/Kouvola. Kyllä noissa ja reitin varrella tilaa riittää, ja joukkoliikenneyhteys on olemassa oleva. Ei tarvitse uudelleen pyörää alkaa keksimään ja miljardeja investoimaan pääkaupungin sisällä, kun keskittää niitä panostuksia sinne missä on jo olemassa olevaa rakennetta.
Etelä-Suomen lääni-vainaassa oli asukastiheys 73,21as./km2
Koko Alankomaissa sama luku on 488,9as/km2
Niillä on asiat ratkottu jotenkin.
Kannattaisiko käydä oppimassa?
Mitä opittavaa meillä olisi olosuhteista, jotka eivät mitenkään vastaa meikäläisiä?
No ainakin voisi kysyä, paljonko Hollannista tulee ympäristökuormaa/ha verrattuna Suomeen. Esim. metsät ovat tärkeä ekosysteemiä koossa pitävä tekijä. Meillä metsien hävittäminen on kielletty ja puuston määrä kasvanut muutaman kymmenen vuoden ajan. Hollannissa ei taida metsiä enää olla.
Herbert:
Vähintäänkin voisimme oppia asenteista silloin, kun muitakin ihmisiä on olemassa kuin tämä rakas minä = suhtautumisessa ruuhkiin, kohteliaisuuteen jne. Auttamalla muita pääsee meistä itsekukin nopeammin. Meillähän on geeneissä, että ohi ei päästetä ja muutenkin kiusaannutaan, kun TÄYTYY ottaa muita huomioon. Kilpailuasenne maanteillä joutaisi meillä romukoppaan. Meillä yritetään ylisäästää aikaa työmatkoissa, lomamatkoissa ja lähes kaikissa matkoissa akuankkojen lukemista varten. Ammattikuskit monesti kokee muun liikenteen vain pisneksensä kiusana ja haittana. Tuo ilmenee monissa julkisen liikenteenkin kuskeissa. Todellisuudessa muu liikenne on pysyvä ilmiö ja paluuta ylhäiseen yksinäisyyteen ei ole enää olemassa.
Jos taasen mietitään tekniseltä kannalta, niin ainakin kesäisin kevyen liikenteen käyttöä voisi meillä lisätä oikein roimasti rakentamalla ja järjestelemällä. Samalla autoilijoiden suhtautumista kevyeen liikenteeseen voitaisiin hieman nostaa kunnioittavanpaan suuntaan. On yllättävää miten paljon on kevyttä moottoriliikennettä eli mopoja, skoottereita ja mp:tä kaupungeissa tuolla keskemmällä Eurooppaa. Homma toimii erinomaisesti kaikesta huolimatta ja nimen omaan väkimääristä ja tilanahtaudesta huolimatta. Meillä saadaan ruuhkaa jo muutaman ihmisen toimesta.
Kyllä meillä olisi paljonkin opittavaa, jos vain haluaisimme ja jos vain nöyrtyisimme tarpeeksi ja todella haluaisimme oppia sen sijaan, että luulemme väkevästi jo osaavamme lähes kaiken mahdollisen. "Ei tartte ruveta mua neuvomaan." -asenne on aika ikävä.
Derrick:
Se riippuu ihan siitä, miten se urbaani alue on rakennettu.
Suomessa kaupungit on rakennettu niin, että oletetaan ihmisten liikkuvan työ- ja kauppamatkansa pääasiassa autoilla. Joissain kaupungeissa, kuten Helsingissä, yritetään parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Se tapahtuu kuitenkin lähinnä autoilua haittaamalla, kun ei osata suunnitella oikeasti toimivaa joukkoliikennettä ja kaupunkirakennetta.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on loistava jos olet matkalla keskustaan. Tämän vuoksi kehätiet ovat ruuhkaiset, kun siellä liikkuu paljon ihmisiä, joita keskustakeskeinen joukkoliikenne ei pysty palvelemaan. On suorastaan hölmöä yrittää kuljettaa kaikki ihmiset tuolle pienelle niemenkärjelle.
Eliölajit - ihminen mukaan luettuna - kilpailevat keskenään olemassaolon taistelussa, ja lisäksi lajien yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan. Kilpailullisuus siirtyy sukupolvelta toiselle geeneissä, sillä menestymistä tavoittelevat yksilöt jatkavat geenejään tehokkaammin kuin "en jaksa" tai "ei kiinnosta" -tyypit. Tämä lienee luonnontieteellinen fakta. Joillakin yhteisöhyönteisillä yksilöt puhaltavat tehokkaimmin yhteen hiileen koko yhteisön hyväksi, mutta ihminen ei kuulu näihin. Emme ole muurahaisia emmekä mehiläisiä.
Järjestelmät, joissa unohdetaan psykologiset perustotuudet ja uskotaan "meidän täytyy muuttua" -utopiohin, on tuomittu epäonnistumaan. Kommunismi lienee tunnetuin esimerkki tällaisesta. Se ei kyennyt luomaan "Homo Sovieticusta", yhteiseksi hyväksi uurastavaa ihmistä. Ihmisten välinen kilpailu ei loppunut, vaikka tuotantovälineiden yksityinen omistaminen kiellettiin. Kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan tilalle tuli sosialistinen kilpailuyhteiskunta. Sen sijaan, että yhteiskunnan eliittiä olisivat olleet yksityiset miljonäärit ja talouselämän johtajat, yhteiskunnan eliitin muodosti puoluejohto, sotilasjohto, turvallisuuspoliisin johto ja valtiontalouden johto. Katutasolla piiloporvareita olivat mustan pörssin kaupalla ja muulla rikollisuudella operoivat "rosvoparonit".
Kun ihmiset ovat mitä ovat, miksei kilpailullisuus näkyisi myös maantiellä? Totta kai se näkyy. Nopeusrajoitusten takia kilpa-ajot yleisillä maanteillä on käytännössä kielletty, mutta erilaista piilokilpailua ja muskeleiden pullistelua harrastetaan koko ajan. Miksi kukaan ostaisi tehokkaan auton, joka kulkee yli 200 kilometrin tuntinopeutta ja kiihtyy nollasta sataan alle kymmenessä sekunnissa - muusta syystä kuin toisille näyttääkseen. Eli katsohan tänne. Täältä löytyy tehoja, jos haluat lähteä viivalle, ja unohdetaan hetkeksi nopeusrajoitukset.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka usein tavallinen keskivertokuski osallistuu kilpa-ajoihin maanteillä. Oma arvioni on, että paljon useammin kuin moni arvaakaan.
Tehokkain tapa vähentää kilpailemista maateillä olisi säätää autojen huippunopeus teknisellä rajoittimella samaksi. Kiihdytyskisaa voisi tosin vielä käydä, joten ehkä autojen kiihtyvyyskin pitäisi yhdenmukaistaa.
Jotta pysyttäisiin otsikon alla, esitän lopuksi näkemyksen siitä, mikä voisi olla auton tulevaisuus urbaanissa yhteisössä. Yksityisautoa ei tulevaisuudessa ehkä ole pakko ajatella saastuttavana ja meluavana häiriöntuottajana, niin kuin jotkut sen nykyisin näkevät. Sähköenergian tulo autojen voimanlähteeksi voi muuttaa näkemyksiä.
Sähköautojen lataamiseen voitaisiin jo lähitulevaisuudessa käyttää talojen pihoilla ja katoilla olevia tuulimyllyjä ja aurinkokennoja. Kaupunkiauto olisi kevytrakenteinen pieni auto, joka pidettäisiin aina kiinni lataustöpselissä, kun se seisoo pihassa. Parhaiten tämä idea toimisi taajamien omakotitaloalueilla. Jos päivittäinen ajomäärä jäisi 10-30 kilometriin, suuri osa auton tarvitsemasta energiasta voitaisiin tuottaa talokohtaisella tuuli- ja aurinkovoimalla. Suomen oloissa pimeä kylmä talvi olisi tietysti ongelma, koska silloin saadaan huonosti aurinkosähköä, ja auto vie ylimääräistä lämmitysenergiaa. Joka tapauksessa ajaminen voisi parhaimmillaan perustua täysin tuuli- ja aurinkoenergiaan. Julkisen liikenteen diesel-bussit ja ydinvoimalasta sähkönsä saavat raitiovaunut eivät voittaisi tällaista liikkumista energiataloudessa.
Yksityisautot voisivatkin siis olla positiivinen tekijä urbaanin ympäristön kannalta eikä negatiivinen, kuten nyt halutaan ajatella.
Omalla kohdallani yksityisauton käyttäminen julkisen liikenteen sijasta kaupungissa ja muuallakin perustuu ennen kaikkea hintaan ja jossakin määrin myös käytännöllisyyteen. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää julkista liikennettä. Ainoastaan silloin käytän julkista liikennettä, jos se on ainoa realistinen vaihtoehto. En siis lähde soutamaan Viroon tai Ruotsiin vaan menen laivalla.