Niin on, mutta silti olen vahvasti TeeCeen ajatusten takana. Ajokortin haltijan on hyvä selvittää edes itselleen, mitä keskeisistä asioista ajattelee vai antaako tuulen suunnan määritellä mielipiteet. Tämä voi tuntua yhdentekevältä nettikeskustelun kannalta, mutta tuon tuulen huuhtoman pääkopan edessä esiintyy suunnilleen 5 liikennetapahtumaa sekunnissa, joista ihmisen kapasitetti pystyy havaitsemaan 2 ja joista jalostuu ratkaisuja n. 0,65. Jos vuodessa ajaa tavanomaiset 25 tkm vaikkapa keskinopeudella 60 km/h, käsiteltävän datan määrä on valtava. Jos nyt ylipäätään hyväksyy noin heikon hyötysuhteen omassa toimissa, eikä lukuja suoraan omalta osaltaan kiellä, tuolla tahdilla on todellakin merkitystä ilmojen lisäksi sillä, miten kuljettaja asioihin suhtautuu ja miten niitä käsittelee. Kuten psykilogia-ketjussa tuli todettua, helppoa ja mukavaa tässä asiassa kehittyminen ei ole. Ehkä siitä johtuen se ei ole kovin suosittua. Ja sen kyllä huomaa.
TeeCee kirjoitti: automaattisella nopeusvalvonnalla saadaan samalla rahalla alennettua useamman kuskin ajonopeutta kuin manuaalisesti suoritetulla nopeusvalvonnalla
En väitä vastaan, koska oma MuTu on samansuuntaista. Paradoksi onkin siinä, mikä pistää jo ennestään selvästi alle rajoituksen ajavan hidastamaan kameratolpan kohdalla?
Mä olen tulkinnut tuon jarruttelun niin, että kuljettaja on vihdoinkin huomannut takanaan nopeampia kanssakulkijoita ja haluaakin yhtäkkiä helpottaa ohittamista. Tätä olenkin olosuhteiden salliessa käyttänyt menestyksekkäästi hyväkseni ja myös kiittänyt kohteliaasti.
Mitä kauemmin tiellä ollaan, sitä suurempi todennennäköisyys on joutua onnettomuuteen. Siis nopeudet on vapautettava, että vietetään mahdollisimman vähän aikaa vaarallisella tiellä.
Pääteille vapaat nopeudet niin voidaan nostaa katse nopeusmittarista tielle ja seurataan mitä sillä tapahtuu. Jos nopeudet nousee, niin kulutuskin nousee ja verotulot nousee, Soini on tyytyväinen.
En ehkä edes verokertymän toivossa näe kovin loogisena toimenpiteenä kasvattaa ajonopeuksia, jos nykyisessä tilanteessa ajonopeuden hallinta tuottaa ongelmia. Kun tai pikemminkin jos kuljettajamateriaalin taso saadaan tasolle, jossa ajaminen ei edellytä muun liikenteen havaitsemista häiritsevää mittarin tuijotusta, siinä vaiheessa voidaan alkaa keskustella ajonopeuksien nostomahdollisuuksista.
Onko nimim. Toyotalla ehdotuksia siitä, miten tällainen muutos saataisiin aikaan?
Loppuu se näissäkin keskusteluissa pilkuntarkka nopeuden kyttäämine että joku ajaa yli tai alinopeutta napsun sinne tai tänne. Esim. nyt kahdeksan kympin alueella muutaman napsun alinopeutta ajava on mahdotonta ohittaa ilman ylinopeutta ajamista.
Kun lähtee Helsingistä esim. Leville päähuomio menee rajoitusten ja nopeusmittarin kyttäämiseen ja lainkuuliainen suomalainen ajaa suurinta sallittua nopeutta vaikka edessä olisi jäävuori. (olettaen ilmeisesti että se on jonkinlainen velvollisuus)
Toistuvasti minua ihmetyttää, miksi rajoitusta noudattavat halutaan toistuvasti saada kyseenalaiseen valoon juuri tuonkaltaisilla esimerkeillä kuin jäävuoriesimerkkisi. Noita kommentteja yhdistää se, että rajoitusta noudattava mainitaan lainkuuliaisena, vaikka tilanteessa suurin sallittu nopeus ei ole alkuunsakaan oikea nopeus. Tietysti se voi kertoa jotain kommentin kirjoittajan suhteesta tieliikennelakiin, kun jäävuoren ilmaantuessa tielle lain mukaisena ajonopeutena pidetään suurinta sallittua. Itse en tuohon olisi pystynyt, mutta kyllähän liikenteessäkin tapaa tyyppejä, jotka esim. laittomin apuvaloin haluavat korostaa kirkkaalla säällä pimeässä omaa osaamattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään. Monesti ajonopeuskaan ei ole apuvalojen käyttötarpeen edellyttämällä tasolla, vaan yli rajoituksen. Hyvää siinä on se, että jo kaukaa huomaa tuollaiset tyypin lähestyvän. Huonoa siinä on se, että todennäköisesti kaveri ei itse tajua alkuunsakaan, mistä on kyse.
Jos Levin matkalla päähuomio menee nopeusmittarin kyttäämiseen, ratkaisuna ei edelleenkään ole ajonopeuden nosto. Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?
En ole puhunut mitään nopeusrajoitusten nostosta, vaan niiden poistamisesta pääsääntöisesti kokonaan taajamien ulkopuolelta. Silloin kukin ajaa tilanteen mukaan jos ja kun minä ajan vakiolla 80 km/h minut ohittava voi kiinnittää kaiken huomion liikennetilanteeseen eikä nopeusmittarin lukemaan.
Toyota: En ole puhunut mitään nopeusrajoitusten nostosta, vaan niiden poistamisesta pääsääntöisesti kokonaan taajamien ulkopuolelta. Silloin kukin ajaa tilanteen mukaan
Niinkö veikkaat? Millä perusteella?
Loppuuko siihen kaikki riskit, vaikka tilanteessa pitäisi ajaa hiljempaa kuin mitä kuski ajaa sillä hetkellä - oman tilannekäsityksensä mukaisesti tietenkin? Voisi nimittäin lisäksi epäillä, ettei kyseessä olisi useinkaan enää "pieni lisänopeuskaan", vaan"oikeastaan vähä, liikaakin jo mutta" jne.
jos ja kun minä ajan vakiolla 80 km/h minut ohittava voi kiinnittää kaiken huomion liikennetilanteeseen eikä nopeusmittarin lukemaan.
Jos sinut ohitetaan 80 alueella, sinun ajaessasi juuri vakkari päällä 80km/h (+/- jotakin hyvin pientä), niin ohittava tuskin kiinnittää huomiota nopeusmittariinsa nytkään.
Jos sinulla olisi kollega liikenteessä siinä takana, hän tuskin olisi sinua ohittamassakaan. Vakkari päällähän ei tarvitse sitä mittaria tuijottaa juuri muutenkaan, ihan mukava peli.
En ole puhunut mitään nopeusrajoitusten nostosta, vaan niiden poistamisesta pääsääntöisesti kokonaan taajamien ulkopuolelta. Silloin kukin ajaa tilanteen mukaan jos ja kun minä ajan vakiolla 80 km/h minut ohittava voi kiinnittää kaiken huomion liikennetilanteeseen eikä nopeusmittarin lukemaan.
Minä en ole puhunut nopeusrajoitusten nostosta, vaan ajonopeuksien nostosta.
Toistan kysymykseni: Jos Levin matkalla päähuomio menee nopeusmittarin kyttäämiseen, ratkaisuna ei edelleenkään ole ajonopeuden nosto. Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?
Sopiiko, että pureskellaan tarkemmin Toyotan kaverin epäonnistunutta rekan ohitusta.
Miksi matka loppui? Ohitus kesti liian kauan. Miksi ohitus kesti liian kauan? Nopeusero oli liian pieni. Miksi nopeusero oli liian pieni? Ohittaja halusi pitää edes jollain tavalla rajoituksesta kiinni. Miksi ohittaja halusi noudattaa rajoitusta? Koska se on turvallista.
Hienoa. Hyvästä pyrkimyksestä huolimatta silti jotain meni vikaan. Mitä voisi tehdä toisin?
Miksi ohitus ei ollut turvallinen? Ohitus tehtiin liian ahtaassa paikassa. Miksi ohitus tehtiin liian ahtaassa paikassa? Kuljettaja arvioi käytössä olevan tilan väärin.
Nyt aletaan päästä jo oleellisten kysymysten pariin. Syytä arviointivirheeseen en tiedä, mutta Toyota esittää arviointivirheen korjaavaksi toimenpiteeksi rajoitusten poistoa. Olenko ainoa, jonka mielestä korjaava toimenpide on väärä? Mielestäni korjaavan toimenpiteen pitäisi kohdistua arviointivirheen välttämiseen ja rajoituksen poisto ei vähennä kuljettajan arviointivirheitä. Ilman rajoitusta niitä tehtäisiin vain nykyistä suuremmilla nopeuksilla, mikä on ainakin minusta huolestuttava kehityksen suunta, ellei jotain muutakin muuteta, esim. eroteta vastaantuleva liikenne esim. keskikaiteella toisistaan. Tämä asia ei ole uusi keksintö. Jossain nollatoleranssi-suunitelmassa todettiin, että ilman ajosuuntien erottelua nopeusrajoituksen tulisi olla enintään 80 km/h. Tällöin ohitustarve vähenisi ja vahinkojen seuraukset lievenisivät.
Vaikka tuo kuulostaakin varsin ikävältä visiolta, turvallisuuden suhteen se on looginen kehityksen suunta. Tarpeen sille määrittelee Toyotan kaltaiset tyypit, jotka eivät ymmärrä yksinkertaistenkaan asioiden syy- ja seuraussuhteita. Se taas heijastuu arkiseen päätöksentekoon liikenteessä ja estää kehityksen, koska kuljettajassa ei ole vikaa. Parannusta alettiin hakea kuljettajan ulkopuolelta.
Pääteille vapaat nopeudet niin voidaan nostaa katse nopeusmittarista tielle ja seurataan mitä sillä tapahtuu.
Jos nopeudet nousee, niin kulutuskin nousee ja verotulot nousee,
"Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?"
Olen.
"Toyotallekin suosittelen liikennepsykologiaan perehtymistä."
Olen perehtynyt siihen lähes 2 miljoonaa km.
Pääteille vapaat nopeudet niin voidaan nostaa katse nopeusmittarista tielle ja seurataan mitä sillä tapahtuu.
Mikä tällä hetkellä estää katseen nostamisen nopeusmittarista tielle? Mitä hyötyä mittarin tuijottamisesta on, jos tiellä olevia asioita, kuten nopeusrajoituksia ei havaita?
Jos nopeudet nousee, niin kulutuskin nousee ja verotulot nousee,
Samoin liikenteestä aiheutuvat haitat, kuten teiden kuluminen, meluhaitat, ajoneuvokustannukset, onnettomuuskustannukset ja päästöt. Tämän yhteiskunnan tavoitteena on alentaa liikenteen energiankulutusta mm. autoilun verotuksen co2-komponenteilla. Verotuloja voidaan lisätä, mutta kulutuksen kasvua ei siihen kannata kytkeä. Hyvinvointi ei lisäänny kulutuksen kasvusta, päinvastoin. Haittojen syntymisen ehkäisy on huikeasti vahinkojen korjaamista taloudellisempaa ja tässä yhtälössä suomalaisen autoilun kustannukset on vasta käsiraha.
”Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?”
Olen.
Oletko edelleen sitä mieltä, että rajoitusten poisto olisi paras ratkaisu? Esitätkö lyhyen tarkastelun rajoitusten poiston vaikutuksista?
”Toyotallekin suosittelen liikennepsykologiaan perehtymistä.”
Olen perehtynyt siihen lähes 2 miljoonaa km.
Keitä ovat "nopeusmittarintuijottajat"? Ihanko nyt tosissasi esität noita molempia ominaisuuksia väistämättömiksi faktoiksi, johdonmukaisista päätelmistäsi?
Vai pitäiskö karrikoinnillekin laittaa joku tolkku? Et sinä tuosta mitään järkikeskustelua saa kyllä aikaiseksi!
Tunnustan heti alkuunsa, etten viitsinyt kahlata koko 7 sivun juttua läpi.
Tässä viimeisellä sivulla kiinnitti huomioni tähän rekan ohitukseen. Aika harvoin noita tulee tehtyä, mutta taitaa olla satasen alueella, muualla kuin moottoritiellä, kutakuinkin mahdoton tehtävä laillisesti. Laillinen ja turvallinen ei taida olla samassa virkkeessä jos ohitus pitää tehdä.
Perustelen tuon laillisuuden haasteen matemaattisesti. Ohitukseen vaaditaan aina hyvä näkyvyys ohitettavan eteen. Jos kadunmieheltä kysytään kuinka pitkään pitäisi vapaata kaistaa olla, jotta ohitukseen voisi turvallisesti lähteä, niin varovainen voisi arvioida että kilometri.
Rekka ajaa 85km/h ja ohittajan nopeus rajoittuu 100km/h. Ohitus alkaa 80m ennen rekkaa ja päättyy 50m rekan etupuolelle. Rekka on 30m pitkä. Nopeusero on 15km/h eli 4.17m/s. 160m ohitus tuolla nopeudella kestää 38.4s. Ohittaja liikkuu 100km/h eli 27.8m/s, siis 1067m matkan.
Tästä voi päätellä, ettei yhden kilometrin vapaa kaista riitä alkuunkaan. Ohitus päättyy vasta näkyvän tieosuuden jälkeen ja ohituksen aikana samaiseen pisteeseen olisi voinut tulla auto joka ohituksen alkaessa oli kilometrin päässä, näkyvästä pisteestä vastakkaiseen suuntaan. Tekisin tästä päätelmän, että ohittaja ajaa teoreettisen nokkakolarin vastaantulijan kanssa vaikka näkyvä tieosuus olisi 2 km ohituksen alkaessa. Tästä tuleekin haasteita, tuollaisia suoria on harvakseltaan ja vaikka olisikin, ohittaja ei voi tietää sitä, koska harva autoilija osaa arvioida edes lähellekään 2km etäisyyttä tuulilasin läpi.
Jos ohittaja voisi käyttää keskimääräistä 120km/h nopeutta, parametrit olisi nopeusero 35km/h eli 9.7m/s, ohitus kestää 16.5s ja matkaa tarvitaan 550m. Tässä alkaa jo kilometrin suora riittää, tosin nippa nappa, mutta ohituksen keskeytys on melko turvallista jos ei ole ehtinyt ohitettavan rinnalle vielä kun vastaantulija ilmestyy näkökenttään.
Tunnustan, että yleensä käytän tätä jälkimmäistä tapaa ja samaa neuvoi jo autokoulunopettajanikin, 35 vuotta sitten.
Autoon syntyvien äänien perusteella nopeuden pystyy pitämään melko tarkkaan
halutussa.
Kuljettaja saa tarvittavan informaation monen eri tekijän summana, pelkkien äänten perusteella en ainakaan minä pysty ajonopeuttani pitämään riittävän vakaana. Jos kykyni toimia kuljettajana tuntuu tämän perusteella vajaalta, tehkää koe. Istukaa apukuskin paikalle, laittakaa silmät kiinni ja arvioikaa nopeuden muutoksia ilman, että keskityt 100% pelkästään ääniin. Kuski sitten kertoo oikeat vastaukset, joten kun esim. ylämäessä äänimaailma muuttuu, todennäköisesti korvakuulolta ajavan vauhti vaihtelisi aika tavalla.
Silti en koe, että mittaria tarkkailu olisi olennainen rajoittava tekijä muun havainnoinnin suhteen. Silloin tällöin tapahtuva mittarin vilkaisu vie aikaa noin sekunnin/kerta ja vakionopeudensäädintä käyttäen noita sekunteja kertyy hyvin vähän. Sen sijaan ajonopeuden nosto edellyttää entistä kauempana olevien asioiden huomioimista eli informaation määrä kasvaa. Lisäksi näkökenttä kapenee ja tapahtumien nopeutumisen myötä aika vähenee, tarkoittaa se vaikeusasteen kasvua. Mitä se vaikuttaa esim. kuljettajan kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja, sen Toyota voi meille 2 miljoonan kilometrin liikennepsykologian kokemuksella kertoa.
Jorma L: Rekka ajaa 85km/h ja ohittajan nopeus rajoittuu 100km/h. Ohitus alkaa 80m ennen rekkaa ja päättyy 50m rekan etupuolelle. Rekka on 30m pitkä.
En nyt tiedä mistä osan noista luvuista keksit esittää. Jos tässä nyt edes sen verran pitäisit reaalimaailmaa mukana (lue: tokkopa itsekään tuollaisilla etäisyyksillä ohitat elävässä elämässä), että lasket ohituksen alkavaksi 30 m ennen rekkaa ja päättyväksi 30 m rekan etupuolelle. Miltäs matka sitten näyttäisi, koska muuten tuossa on sellaista "väritysmaailmaa" sotkettu mukaan mielestäni. Sillä saa asian toki näyttämään omasta näkökulmasta aina paremmalta.
Tuollaiset ohitusetäisyydet ovat yhtä realistisia kuin väittää, että rajoitusnopeutta ajava ei tee muuta kuin tuijottaa mittaristoa (ei siis mitään muuta) ja on vielä umpikuurokin. Uskotko sellaista argumentointia, tai siitä olevan hyötyä keskustelussa?
Jorman luvut kertovat matkojen suuruusluokat ihan oikein, kun rekkaa aletaan ohittaa nopeusrajoituksen puitteissa. Noiden laskelmien vastapainoksi on kuitenkin syytä tarkastella myös ohituksella saavutettavaa hyötyä eli onko muitakin vaihtoehtoja kuin ylinopeudella ohittaminen.
Nopeudet, etenemiset ja kestot ihan varmasti oikein. Luvut on helppo sijoittaa kaavoihin.
Mutta suuruusluokan "oikein oleminen" tarkentuu mielestäni vasta, kun saadaan tietää, mikä vaikutus sillä on kun lähtö- ja paluuetäisyys tippuu yhteensä 70m.
Minusta on paha lähteä ohittamaan rekkaa jos ajat 30m rekan perässä, eikä etäisyys ole oikein turvavälien mukainenkaan. Aika heikko kulma nähdä riittävän etäälle, jos tie ei satu kaartamaan vasemmalle. Tämähän on nyt ihan teoreettista vääntöä, mutta oikein läheltä rekan perää aloitettuun ohitukseen pitäisi laskea vielä kiihdytys 85-100km/h. Eli keskinopeus ei olekaan 100 kokonaisuudessaan.
Herbertin kommentti osuu sikäli oikeaan, että täytyyhän rekkakuskin joskus käydä tarpeillaan tai kahvilla. Sitä odotellessa takaiskuna voi hiipiä mieleen, että jos edessä ajava rekka ei olekaan ainoa.
Aina vaan mielenkiintoisemmaksi menee (=syytä välttää moisten asioiden ajattelemista) kun lasketaan tieosuudella kahden rekan ohituksesta saavutettava hyöty ohituspaikkojen kyttäykseen kulunut aika huomioiden.
Kumppanin toteamukseen 70 m ohitusmatkan kutistumisesta voisin todeta, että kun itse en ainakaan osaa sanoa, onko edessä oleva suora 1,5 vai 2 km pitkä, kymmenien metrien mittaisella säädöllä ei ole tämän asian kannalta merkitystä. Lisäksi kun vastaantulijan mentyä ei läheskään aina tule samantien singahdettua ohitukseen vaan varovasti tulee siirryttyä vastaantulijan puolelle varmistamaan tien vapaana oleminen, aikaa ja matkaa kuluu siinäkin.
Lyhyesti sanottuna, on ilmoja pitänyt.
Niin on, mutta silti olen vahvasti TeeCeen ajatusten takana. Ajokortin haltijan on hyvä selvittää edes itselleen, mitä keskeisistä asioista ajattelee vai antaako tuulen suunnan määritellä mielipiteet. Tämä voi tuntua yhdentekevältä nettikeskustelun kannalta, mutta tuon tuulen huuhtoman pääkopan edessä esiintyy suunnilleen 5 liikennetapahtumaa sekunnissa, joista ihmisen kapasitetti pystyy havaitsemaan 2 ja joista jalostuu ratkaisuja n. 0,65. Jos vuodessa ajaa tavanomaiset 25 tkm vaikkapa keskinopeudella 60 km/h, käsiteltävän datan määrä on valtava. Jos nyt ylipäätään hyväksyy noin heikon hyötysuhteen omassa toimissa, eikä lukuja suoraan omalta osaltaan kiellä, tuolla tahdilla on todellakin merkitystä ilmojen lisäksi sillä, miten kuljettaja asioihin suhtautuu ja miten niitä käsittelee. Kuten psykilogia-ketjussa tuli todettua, helppoa ja mukavaa tässä asiassa kehittyminen ei ole. Ehkä siitä johtuen se ei ole kovin suosittua. Ja sen kyllä huomaa.
TeeCee kirjoitti: automaattisella nopeusvalvonnalla saadaan samalla rahalla alennettua useamman kuskin ajonopeutta kuin manuaalisesti suoritetulla nopeusvalvonnalla
En väitä vastaan, koska oma MuTu on samansuuntaista. Paradoksi onkin siinä, mikä pistää jo ennestään selvästi alle rajoituksen ajavan hidastamaan kameratolpan kohdalla?
Mä olen tulkinnut tuon jarruttelun niin, että kuljettaja on vihdoinkin huomannut takanaan nopeampia kanssakulkijoita ja haluaakin yhtäkkiä helpottaa ohittamista. Tätä olenkin olosuhteiden salliessa käyttänyt menestyksekkäästi hyväkseni ja myös kiittänyt kohteliaasti.
740GLE:
Paradoksi onkin siinä, mikä pistää jo ennestään selvästi alle rajoituksen ajavan hidastamaan kameratolpan kohdalla?
Ei kait se sen enempää ole paradoksaalista kuin se, miksi pitää kiihdytellä kameroiden välissä nopeuksiin, joilla niiden kohdalla kamera välähtäisi?
Mitä kauemmin tiellä ollaan, sitä suurempi todennennäköisyys on joutua onnettomuuteen. Siis nopeudet on vapautettava, että vietetään mahdollisimman vähän aikaa vaarallisella tiellä.
Pääteille vapaat nopeudet niin voidaan nostaa katse nopeusmittarista tielle ja seurataan mitä sillä tapahtuu. Jos nopeudet nousee, niin kulutuskin nousee ja verotulot nousee, Soini on tyytyväinen.
En ehkä edes verokertymän toivossa näe kovin loogisena toimenpiteenä kasvattaa ajonopeuksia, jos nykyisessä tilanteessa ajonopeuden hallinta tuottaa ongelmia. Kun tai pikemminkin jos kuljettajamateriaalin taso saadaan tasolle, jossa ajaminen ei edellytä muun liikenteen havaitsemista häiritsevää mittarin tuijotusta, siinä vaiheessa voidaan alkaa keskustella ajonopeuksien nostomahdollisuuksista.
Onko nimim. Toyotalla ehdotuksia siitä, miten tällainen muutos saataisiin aikaan?
Loppuu se näissäkin keskusteluissa pilkuntarkka nopeuden kyttäämine että joku ajaa yli tai alinopeutta napsun sinne tai tänne. Esim. nyt kahdeksan kympin alueella muutaman napsun alinopeutta ajava on mahdotonta ohittaa ilman ylinopeutta ajamista.
Kun lähtee Helsingistä esim. Leville päähuomio menee rajoitusten ja nopeusmittarin kyttäämiseen ja lainkuuliainen suomalainen ajaa suurinta sallittua nopeutta vaikka edessä olisi jäävuori. (olettaen ilmeisesti että se on jonkinlainen velvollisuus)
Toistuvasti minua ihmetyttää, miksi rajoitusta noudattavat halutaan toistuvasti saada kyseenalaiseen valoon juuri tuonkaltaisilla esimerkeillä kuin jäävuoriesimerkkisi. Noita kommentteja yhdistää se, että rajoitusta noudattava mainitaan lainkuuliaisena, vaikka tilanteessa suurin sallittu nopeus ei ole alkuunsakaan oikea nopeus. Tietysti se voi kertoa jotain kommentin kirjoittajan suhteesta tieliikennelakiin, kun jäävuoren ilmaantuessa tielle lain mukaisena ajonopeutena pidetään suurinta sallittua. Itse en tuohon olisi pystynyt, mutta kyllähän liikenteessäkin tapaa tyyppejä, jotka esim. laittomin apuvaloin haluavat korostaa kirkkaalla säällä pimeässä omaa osaamattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään. Monesti ajonopeuskaan ei ole apuvalojen käyttötarpeen edellyttämällä tasolla, vaan yli rajoituksen. Hyvää siinä on se, että jo kaukaa huomaa tuollaiset tyypin lähestyvän. Huonoa siinä on se, että todennäköisesti kaveri ei itse tajua alkuunsakaan, mistä on kyse.
Jos Levin matkalla päähuomio menee nopeusmittarin kyttäämiseen, ratkaisuna ei edelleenkään ole ajonopeuden nosto. Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?
En ole puhunut mitään nopeusrajoitusten nostosta, vaan niiden poistamisesta pääsääntöisesti kokonaan taajamien ulkopuolelta. Silloin kukin ajaa tilanteen mukaan jos ja kun minä ajan vakiolla 80 km/h minut ohittava voi kiinnittää kaiken huomion liikennetilanteeseen eikä nopeusmittarin lukemaan.
Toyota:
En ole puhunut mitään nopeusrajoitusten nostosta, vaan niiden poistamisesta pääsääntöisesti kokonaan taajamien ulkopuolelta. Silloin kukin ajaa tilanteen mukaan
Niinkö veikkaat? Millä perusteella?
Loppuuko siihen kaikki riskit, vaikka tilanteessa pitäisi ajaa hiljempaa kuin mitä kuski ajaa sillä hetkellä - oman tilannekäsityksensä mukaisesti tietenkin? Voisi nimittäin lisäksi epäillä, ettei kyseessä olisi useinkaan enää "pieni lisänopeuskaan", vaan"oikeastaan vähä, liikaakin jo mutta" jne.
jos ja kun minä ajan vakiolla 80 km/h minut ohittava voi kiinnittää kaiken huomion liikennetilanteeseen eikä nopeusmittarin lukemaan.
Jos sinut ohitetaan 80 alueella, sinun ajaessasi juuri vakkari päällä 80km/h (+/- jotakin hyvin pientä), niin ohittava tuskin kiinnittää huomiota nopeusmittariinsa nytkään.
Jos sinulla olisi kollega liikenteessä siinä takana, hän tuskin olisi sinua ohittamassakaan. Vakkari päällähän ei tarvitse sitä mittaria tuijottaa juuri muutenkaan, ihan mukava peli.
Ei olisi mitään 80 aluetta.Kuinka ohitat rajoitinta vastaan ajavan raskaanliikenteen 100 aluella ilman ylinopeutta.
Toyota:
Kuinka ohitat rajoitinta vastaan ajavan raskaanliikenteen 100 aluella ilman ylinopeutta.
Helposti: ajamalla!
Riittääkö matka? Kaverilla ei riittänyt
Voi voi.
Toivottavasti päättyi onnellisesti: "kaveri" perui ohituksen ja selvisi rekan taakse takaisin?
Minä en ole puhunut nopeusrajoitusten nostosta, vaan ajonopeuksien nostosta.
Toistan kysymykseni: Jos Levin matkalla päähuomio menee nopeusmittarin kyttäämiseen, ratkaisuna ei edelleenkään ole ajonopeuden nosto. Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?
Sopiiko, että pureskellaan tarkemmin Toyotan kaverin epäonnistunutta rekan ohitusta.
Miksi matka loppui? Ohitus kesti liian kauan. Miksi ohitus kesti liian kauan? Nopeusero oli liian pieni. Miksi nopeusero oli liian pieni? Ohittaja halusi pitää edes jollain tavalla rajoituksesta kiinni. Miksi ohittaja halusi noudattaa rajoitusta? Koska se on turvallista.
Hienoa. Hyvästä pyrkimyksestä huolimatta silti jotain meni vikaan. Mitä voisi tehdä toisin?
Miksi ohitus ei ollut turvallinen? Ohitus tehtiin liian ahtaassa paikassa. Miksi ohitus tehtiin liian ahtaassa paikassa? Kuljettaja arvioi käytössä olevan tilan väärin.
Nyt aletaan päästä jo oleellisten kysymysten pariin. Syytä arviointivirheeseen en tiedä, mutta Toyota esittää arviointivirheen korjaavaksi toimenpiteeksi rajoitusten poistoa. Olenko ainoa, jonka mielestä korjaava toimenpide on väärä? Mielestäni korjaavan toimenpiteen pitäisi kohdistua arviointivirheen välttämiseen ja rajoituksen poisto ei vähennä kuljettajan arviointivirheitä. Ilman rajoitusta niitä tehtäisiin vain nykyistä suuremmilla nopeuksilla, mikä on ainakin minusta huolestuttava kehityksen suunta, ellei jotain muutakin muuteta, esim. eroteta vastaantuleva liikenne esim. keskikaiteella toisistaan. Tämä asia ei ole uusi keksintö. Jossain nollatoleranssi-suunitelmassa todettiin, että ilman ajosuuntien erottelua nopeusrajoituksen tulisi olla enintään 80 km/h. Tällöin ohitustarve vähenisi ja vahinkojen seuraukset lievenisivät.
Vaikka tuo kuulostaakin varsin ikävältä visiolta, turvallisuuden suhteen se on looginen kehityksen suunta. Tarpeen sille määrittelee Toyotan kaltaiset tyypit, jotka eivät ymmärrä yksinkertaistenkaan asioiden syy- ja seuraussuhteita. Se taas heijastuu arkiseen päätöksentekoon liikenteessä ja estää kehityksen, koska kuljettajassa ei ole vikaa. Parannusta alettiin hakea kuljettajan ulkopuolelta.
Toyotallekin suosittelen liikennepsykologiaan perehtymistä.
Pääteille vapaat nopeudet niin voidaan nostaa katse nopeusmittarista tielle ja seurataan mitä sillä tapahtuu.
Jos nopeudet nousee, niin kulutuskin nousee ja verotulot nousee,
"Ratkaisuna on ajotaidon kehittäminen. Oletko tästä eri mieltä?"
Olen.
"Toyotallekin suosittelen liikennepsykologiaan perehtymistä."
Olen perehtynyt siihen lähes 2 miljoonaa km.
Pääsit Herbert hyvin perimmäisten kysymysten pariin ja kommenttisi oli osuva.
Toyotakin joutui vaihtamaan kansantalouden pelastamisen puolelle hämmennyksissään...
Ovatko nopeusmittarintuijottajat umpikuuroja ! ?
Autoon syntyvien äänien perusteella nopeuden pystyy pitämään melko tarkkaan
halutussa.
PS. Näihin ääniin en laske mukaan poppikoneen huudatusta.
Mikä tällä hetkellä estää katseen nostamisen nopeusmittarista tielle? Mitä hyötyä mittarin tuijottamisesta on, jos tiellä olevia asioita, kuten nopeusrajoituksia ei havaita?
Samoin liikenteestä aiheutuvat haitat, kuten teiden kuluminen, meluhaitat, ajoneuvokustannukset, onnettomuuskustannukset ja päästöt. Tämän yhteiskunnan tavoitteena on alentaa liikenteen energiankulutusta mm. autoilun verotuksen co2-komponenteilla. Verotuloja voidaan lisätä, mutta kulutuksen kasvua ei siihen kannata kytkeä. Hyvinvointi ei lisäänny kulutuksen kasvusta, päinvastoin. Haittojen syntymisen ehkäisy on huikeasti vahinkojen korjaamista taloudellisempaa ja tässä yhtälössä suomalaisen autoilun kustannukset on vasta käsiraha.
Oletko edelleen sitä mieltä, että rajoitusten poisto olisi paras ratkaisu? Esitätkö lyhyen tarkastelun rajoitusten poiston vaikutuksista?
Tätä asiaa ei voi mitata ajokilometreissä.
Jore44
Ovatko nopeusmittarintuijottajat umpikuuroja ! ?
Keitä ovat "nopeusmittarintuijottajat"? Ihanko nyt tosissasi esität noita molempia ominaisuuksia väistämättömiksi faktoiksi, johdonmukaisista päätelmistäsi?
Vai pitäiskö karrikoinnillekin laittaa joku tolkku? Et sinä tuosta mitään järkikeskustelua saa kyllä aikaiseksi!
Tunnustan heti alkuunsa, etten viitsinyt kahlata koko 7 sivun juttua läpi.
Tässä viimeisellä sivulla kiinnitti huomioni tähän rekan ohitukseen. Aika harvoin noita tulee tehtyä, mutta taitaa olla satasen alueella, muualla kuin moottoritiellä, kutakuinkin mahdoton tehtävä laillisesti. Laillinen ja turvallinen ei taida olla samassa virkkeessä jos ohitus pitää tehdä.
Perustelen tuon laillisuuden haasteen matemaattisesti. Ohitukseen vaaditaan aina hyvä näkyvyys ohitettavan eteen. Jos kadunmieheltä kysytään kuinka pitkään pitäisi vapaata kaistaa olla, jotta ohitukseen voisi turvallisesti lähteä, niin varovainen voisi arvioida että kilometri.
Rekka ajaa 85km/h ja ohittajan nopeus rajoittuu 100km/h. Ohitus alkaa 80m ennen rekkaa ja päättyy 50m rekan etupuolelle. Rekka on 30m pitkä. Nopeusero on 15km/h eli 4.17m/s. 160m ohitus tuolla nopeudella kestää 38.4s. Ohittaja liikkuu 100km/h eli 27.8m/s, siis 1067m matkan.
Tästä voi päätellä, ettei yhden kilometrin vapaa kaista riitä alkuunkaan. Ohitus päättyy vasta näkyvän tieosuuden jälkeen ja ohituksen aikana samaiseen pisteeseen olisi voinut tulla auto joka ohituksen alkaessa oli kilometrin päässä, näkyvästä pisteestä vastakkaiseen suuntaan. Tekisin tästä päätelmän, että ohittaja ajaa teoreettisen nokkakolarin vastaantulijan kanssa vaikka näkyvä tieosuus olisi 2 km ohituksen alkaessa. Tästä tuleekin haasteita, tuollaisia suoria on harvakseltaan ja vaikka olisikin, ohittaja ei voi tietää sitä, koska harva autoilija osaa arvioida edes lähellekään 2km etäisyyttä tuulilasin läpi.
Jos ohittaja voisi käyttää keskimääräistä 120km/h nopeutta, parametrit olisi nopeusero 35km/h eli 9.7m/s, ohitus kestää 16.5s ja matkaa tarvitaan 550m. Tässä alkaa jo kilometrin suora riittää, tosin nippa nappa, mutta ohituksen keskeytys on melko turvallista jos ei ole ehtinyt ohitettavan rinnalle vielä kun vastaantulija ilmestyy näkökenttään.
Tunnustan, että yleensä käytän tätä jälkimmäistä tapaa ja samaa neuvoi jo autokoulunopettajanikin, 35 vuotta sitten.
Kuljettaja saa tarvittavan informaation monen eri tekijän summana, pelkkien äänten perusteella en ainakaan minä pysty ajonopeuttani pitämään riittävän vakaana. Jos kykyni toimia kuljettajana tuntuu tämän perusteella vajaalta, tehkää koe. Istukaa apukuskin paikalle, laittakaa silmät kiinni ja arvioikaa nopeuden muutoksia ilman, että keskityt 100% pelkästään ääniin. Kuski sitten kertoo oikeat vastaukset, joten kun esim. ylämäessä äänimaailma muuttuu, todennäköisesti korvakuulolta ajavan vauhti vaihtelisi aika tavalla.
Silti en koe, että mittaria tarkkailu olisi olennainen rajoittava tekijä muun havainnoinnin suhteen. Silloin tällöin tapahtuva mittarin vilkaisu vie aikaa noin sekunnin/kerta ja vakionopeudensäädintä käyttäen noita sekunteja kertyy hyvin vähän. Sen sijaan ajonopeuden nosto edellyttää entistä kauempana olevien asioiden huomioimista eli informaation määrä kasvaa. Lisäksi näkökenttä kapenee ja tapahtumien nopeutumisen myötä aika vähenee, tarkoittaa se vaikeusasteen kasvua. Mitä se vaikuttaa esim. kuljettajan kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja, sen Toyota voi meille 2 miljoonan kilometrin liikennepsykologian kokemuksella kertoa.
Jorma L:
Rekka ajaa 85km/h ja ohittajan nopeus rajoittuu 100km/h. Ohitus alkaa 80m ennen rekkaa ja päättyy 50m rekan etupuolelle. Rekka on 30m pitkä.
En nyt tiedä mistä osan noista luvuista keksit esittää. Jos tässä nyt edes sen verran pitäisit reaalimaailmaa mukana (lue: tokkopa itsekään tuollaisilla etäisyyksillä ohitat elävässä elämässä), että lasket ohituksen alkavaksi 30 m ennen rekkaa ja päättyväksi 30 m rekan etupuolelle. Miltäs matka sitten näyttäisi, koska muuten tuossa on sellaista "väritysmaailmaa" sotkettu mukaan mielestäni. Sillä saa asian toki näyttämään omasta näkökulmasta aina paremmalta.
Tuollaiset ohitusetäisyydet ovat yhtä realistisia kuin väittää, että rajoitusnopeutta ajava ei tee muuta kuin tuijottaa mittaristoa (ei siis mitään muuta) ja on vielä umpikuurokin. Uskotko sellaista argumentointia, tai siitä olevan hyötyä keskustelussa?
Jorman luvut kertovat matkojen suuruusluokat ihan oikein, kun rekkaa aletaan ohittaa nopeusrajoituksen puitteissa. Noiden laskelmien vastapainoksi on kuitenkin syytä tarkastella myös ohituksella saavutettavaa hyötyä eli onko muitakin vaihtoehtoja kuin ylinopeudella ohittaminen.
Nopeudet, etenemiset ja kestot ihan varmasti oikein. Luvut on helppo sijoittaa kaavoihin.
Mutta suuruusluokan "oikein oleminen" tarkentuu mielestäni vasta, kun saadaan tietää, mikä vaikutus sillä on kun lähtö- ja paluuetäisyys tippuu yhteensä 70m.
Minusta on paha lähteä ohittamaan rekkaa jos ajat 30m rekan perässä, eikä etäisyys ole oikein turvavälien mukainenkaan. Aika heikko kulma nähdä riittävän etäälle, jos tie ei satu kaartamaan vasemmalle. Tämähän on nyt ihan teoreettista vääntöä, mutta oikein läheltä rekan perää aloitettuun ohitukseen pitäisi laskea vielä kiihdytys 85-100km/h. Eli keskinopeus ei olekaan 100 kokonaisuudessaan.
Herbertin kommentti osuu sikäli oikeaan, että täytyyhän rekkakuskin joskus käydä tarpeillaan tai kahvilla. Sitä odotellessa takaiskuna voi hiipiä mieleen, että jos edessä ajava rekka ei olekaan ainoa.
Aina vaan mielenkiintoisemmaksi menee (=syytä välttää moisten asioiden ajattelemista) kun lasketaan tieosuudella kahden rekan ohituksesta saavutettava hyöty ohituspaikkojen kyttäykseen kulunut aika huomioiden.
Kumppanin toteamukseen 70 m ohitusmatkan kutistumisesta voisin todeta, että kun itse en ainakaan osaa sanoa, onko edessä oleva suora 1,5 vai 2 km pitkä, kymmenien metrien mittaisella säädöllä ei ole tämän asian kannalta merkitystä. Lisäksi kun vastaantulijan mentyä ei läheskään aina tule samantien singahdettua ohitukseen vaan varovasti tulee siirryttyä vastaantulijan puolelle varmistamaan tien vapaana oleminen, aikaa ja matkaa kuluu siinäkin.