Fotokromilasit itselläni käytössä ja pidän noista. Toiset vahvuuksilla, joissa alhaalla kapea lukualue, toiset ilman. Jälkimmäisten käyttö alkaa vaan jäädä vähiin, ikä painaa tässäkin asiassa.
Fulcrum Racing 5 aluvanteet ja 32 mm leveä rengaskoko. Edestä pois -102g ja takaa -138g.
Tämä ei ole enää pelkkää keventämistä, vaan takanavan vapaaratas kilahti juntturiin 1500 km jälkeen. Kun sileän asfaltin katukiekkojen hankinta oli mielessä jo valmiiksi, tilausta aikaistettiin ajokauden jatkamiseksi sillä välin, kun gravelkiekko lähtee takuuhuoltoon.
@740 GLE kirjoitti:
Fulcrum Racing 5 aluvanteet ja 32 mm leveä rengaskoko. Edestä pois -102g ja takaa -138g.
Tämä ei ole enää pelkkää keventämistä, vaan takanavan vapaaratas kilahti juntturiin 1500 km jälkeen. Kun sileän asfaltin katukiekkojen hankinta oli mielessä jo valmiiksi, tilausta aikaistettiin ajokauden jatkamiseksi sillä välin, kun gravelkiekko lähtee takuuhuoltoon.
No se oli heikko vapaaratas. Itse olen miettinyt, että pitäisköhän päivittää kiekot, mutta en vielä ole oikein löytänyt syytä vaihtaa yli 10 vuotta vanhoja ja kymmeniä tuhansia kilometrejä käytettyjä Shimano RS-80 -kiekkoja uusiin. Yhdessä välissä pyörä oli jemmassa käyttämättömänä 6 vuotta ja ajattelin, että napojen rasvat varmaankin ovat kuivaneet. Huolsin navat ja ilokseni havaitsin, että sekä laakerit että rasva olivat vielä oikein hyvässä kunnossa. Puhdistus, uudet rasvat, välysten säätö ja kestotesti jatkuu,
Nykyisten vanteiden suurin etu olisi kai hieman parempi istuvuus 25+ millisille kumeille ja tietenkin levyjarrut ovat tätä päivää. Massoissa ei kuluneen reilun 10 vuoden aikana ole juurikaan tapahtunut kehitystä. Siihen olen pettynyt. Omassa kuntolenkin ajamisessa ei myöskään levyjarruista ole oikein mitään iloa. Ehkä levyjarrut tukisivat siirtymistä hiilikuituun.
Sanos muuta, ajosuorite ennen vapaarattaan takkuamista ei missään tapauksessa ole normaali odotusarvo. En viitsinyt edes yrittää avata vapaaratasta nähdäkseni mitä on tapahtunut, vaan yritän huollattaa tuon vaurioituneen kuntoon ajatuksena jättää toiset kiekot mökille soratielle sopivammilla leveämmillä renkailla.
Tuo Fulcrumin 5 sarja ei ole mikään huippukiekko vaan 300 € hintaluokassa löytynyt asiallisen tuntuinen vaihtoehto. Uutena yli 10-kiloisesta metallipyörästä ei kannata pelkästään kevennysmielessä lähteä grammoja kovin isolla rahalla viilaamaankaan. Nyt on lähinnä ajomukavuutta parantavilla vaihdoilla pudotettu eri puolilta 1326 g, mikä kyllä tuntuu ajossa kuljettajan paikan parempina sovituksina sekä aivan havaittavasti myös kiihtyvyydessä ja vauhdissa vanteiden ja renkaiden osuuden kevennyksestä ollessa 950g.
Maasturikuskille aluvanne on luonteva valinta myös kadulla, kun matkalla tai kuljetuksessa mahdollisesti sattuvan kolhun jälkeen voi vielä ajaa väänneltyään vanteen ja jarrulevyn sen verran suoraan että mahtuvat pyörimään. En tiedä, miten realistinen riski hiilariosien pirstaloitumisesta on, eivätkä perheen kuituosilla ajavat ole toistaiseksi saaneet vielä mitään rikki, mutta metallipyörään tottuneelle ajatus tuntuu hieman vieraalta?
Samalla vaihtui joko matkalla minulle tai aivan heti alussa mökille kuljetuksessa hieman kieroon vääntynyt etujarrulevy, jota en saanut enää oikaistuksi täysin värinättömäksi. Nämä ovat pikku asioita, mutta tuntuu mukavammalta ajaa pyörällä josta ei kuulu ylimääräisiä ääniä, eikä voimansiirto tai jarrut aiheuta ylimääräistä värinää tai nykäyksiä.
Nyt ei ole enää mielessä muita säätöjä, vaan näillä mennään toistaiseksi.
Tämä on kyllä sekä positiivinen että uskottava asia. On kyllä minuakin, vannoutunutta autoilijaa, alkanut kiinnostaa. Ja jos hommaa tuollaisen "keskimääräisen suomalaisen henkilöauton" hintaisen pyörän, niin ei sitä varmaan seisomaankaan kehtaa jättää.
Tämä on kyllä sekä positiivinen että uskottava asia. On kyllä minuakin, vannoutunutta autoilijaa, alkanut kiinnostaa. Ja jos hommaa tuollaisen "keskimääräisen suomalaisen henkilöauton" hintaisen pyörän, niin ei sitä varmaan seisomaankaan kehtaa jättää.
Asiointipyöräilyn seuraava askel on kokeilla pyörämatkailua. Voi tehdä joko päiväretkiä tai sitten pidempiä. Siinäkin tuo koukuttavuus tulee esiin ja autolla kulkeminen alkaa tuntua tavattoman tylsältä tavalta kulkea paikasta toiseen.
En minäkään autoilua voi lopettaa ja kateellisena katselenkin ratin takaa niitä, jotka pyöränsä ovat retkivarustukseen pakanneet. Nyt on tuo sesonki ainakin Etelä-Suomessa jo alkanut. Eilenkin näin useita retkipyöräilijöitä isommissa tai pienemmissä porukoissa.
Pyöräily hyvällä polkupyörällä esimerkiksi Helsingin Laajalahden ympäri on aivan erilainen kokemus kuin sama juttu autolla. Pyörällä voi nähdä seudun täysin eri tavalla ja eri paikoista kuin silloin kun ajaa autolla pääväyliä nopealla vauhdilla.
Maastopyöräily on eri juttu, siinä pitää jatkuvasti seurata mihin eturenkaan ohjaa. Hybridipyöräily on enemmän minun mieleeni, eli ei pelkästään asfaltilla rajoittuva ajokaan ole kivaa.
Eikä se ole vain halpa tapa kulkea, tai ilmastonmuutos-toimi, vaan se voi olla aerobista cardiotreeniä missä palaa ylijäämäkaloreita samalla kun viihdyttää itseään.
Ja jos kotona on hyvä auto odottamassa, niin ei tarvitse edes miettiä mitä muut minusta ajattelevat kun en käytä moottoroitua laitetta. Jos mietityttää liikaa näyttäytyä pyörällä julkisesti voi aina ajaa autolla kuntosalille polkemaan kuntopyörää..
Ja jos kotona on hyvä auto odottamassa, niin ei tarvitse edes miettiä mitä muut minusta ajattelevat kun en käytä moottoroitua laitetta. Jos mietityttää liikaa näyttäytyä pyörällä julkisesti voi aina ajaa autolla kuntosalille polkemaan kuntopyörää..
No onhan harvinaisen outo kommentti, mietitkö tosiaan että mitä muut ajattelee, ettei sinulla ole autoa jos ajat pyörällä, ja mitä väliä. Minun menoihin sopii välillä paremmin julkinen kuin oma auto, enkä tosiaan mieti että muut luulee ettei minulla ele autoa.
Ja jos kotona on hyvä auto odottamassa, niin ei tarvitse edes miettiä mitä muut minusta ajattelevat kun en käytä moottoroitua laitetta. Jos mietityttää liikaa näyttäytyä pyörällä julkisesti voi aina ajaa autolla kuntosalille polkemaan kuntopyörää..
No onhan harvinaisen outo kommentti, mietitkö tosiaan että mitä muut ajattelee, ettei sinulla ole autoa jos ajat pyörällä, ja mitä väliä. Minun menoihin sopii välillä paremmin julkinen kuin oma auto, enkä tosiaan mieti että muut luulee ettei minulla ele autoa.
Uskon sen että sinä et mieti mitä muut ajattelevat sinusta😀
Bah! Kilometrikisa alkoi hyvin, sitten viikko flunssaa ja nyt ilmeisesti hiihtokauden jatkot seuraavaksi?
Huomenna saa tulla taivaalta ihan mitä huvittaa, käyn kiusallakin maastopyörälenkin normaaleissa talvivarusteissa, joissa pyöräilen hiihtolomallakin. Suurin hankaluus on löytää lämmin kypärä, kun talvikelissä normaalisti käyttämäni laskettelukypärä on mökillä.
@Karrette kirjoitti:
Ja jos kotona on hyvä auto odottamassa, niin ei tarvitse edes miettiä mitä muut minusta ajattelevat kun en käytä moottoroitua laitetta.
Tämä on aika luonnollinen näkökulma, vaikka ei kaikille avaudukaan. Olen itsekin ollut itseäni aktiivisemman pyöräilijän kanssa keskustelussa, jossa kollegamme haastoi hänen autovalintaansa, joka hänen mielestään oli turha hankinta, kun pyörällä hän kulkee kuitenkin. Vastaus oli täysin luonnollinen: "pyörällä minä tietenkin kuljen työmatkat, mutta onhan se ihan eri asia seisooko kotona tallissa tavallinen BMW vai NELIVETO BMW"
Mitäpä tuohon on lisäämistä. Useimmat muut eivät valintaa edes näe, mutta itse tietää, että pyörän lisäksi myös auto on juuri sellainen kuin itse halusi. Eli kyse ei tarvitse olla siitä, mitä muut ajattelevat, vaan siitä, että tietää omaavansa mieleisensä pelivälineet molemmista maailmoista ja siten kaksi oikein mukavaa vaihtoehtoa.
Jos mietityttää liikaa näyttäytyä pyörällä julkisesti voi aina ajaa autolla kuntosalille polkemaan kuntopyörää..
Ei kannata. Kotona on tallin perällä kuntosalissa paljon parempi smart traineri, jossa Sufferfestin tai Zwiftin liittymän voi aktivoida uudelleen ellei tänä vuonna tulekaan kesää.
Viime talven Sufferfestistä on muuten ollut selkeä etu luomupyöräilyyn, vaikka FTP ei noussutkaan (kun talven päälaji on kuitenkin hiihto). Vastatuuli ja ylämäki lakkasivat olemasta rasite ja ne on nyt pelillistetty. Huomasin itsekin vasta mäen päällä isommalle vaihtaessani, että olin vaistomaisesti asiaa edes ajattelematta heti rasituksen kasvaessa mäen alkaessa pudonnut mielessäni treeniohjelman harjoitusmoodiin, jossa asteittaiset tehon nostot voitetaan niin pienellä vaihteella, jolla kadenssi alkaa rajoittaa tehoa. Optimi on sillä vaihteella, jolla juuri ja juuri jaksaa pyörittää puhtaasti ja hosumatta omaa maksimikadenssiaan. Tai jos tietää rasituksen kasvavan jatkossa, voi jättää vielä yhden napsun verran varaa nostaa kadenssi äärimmilleen suurimman rasituksen kohdalla. Ei yhtään voimalla runttaamista, vaan kierroksia ja nopeus putoaa vastatuuleen yllättävänkin vähän. Ja meno on yllättävän kevyttä.
Toki poikani työmatkapyörässä ensin koeajamani ja saman tien omaankin pyörääni tilaamani ohjaustanko #3 auttaa myös. Pidemmät putken päät ja moderni kulmikas mutka klassisen kaaren sijaan parantavat kumpaakin alaotetta selvästi aiempaa mukavammaksi ja koko tanko on useita senttejä aiempaa kapeampi, joten yläote alkaa olla jo hartialinjaa kapeampi. Tunne että ajaa kädet levällään maastopyörällä vastatuuleen syli täynnä tuulta lieveni selvästi. Pikku asioita, mutta vaikuttavat mukavuuteen.
Uskon sen että sinä et mieti mitä muut ajattelevat sinusta😀
En todellakaan hanki tai käytä autoa sen takia mitä muut miettii minusta.
Kateellisten valtakunnassa voi auto vaikuttaa siihen miten ihminen luokitellaan. Liian hieno auto aiheuttaa toisissa katkeruutta jolloin sinusta ei pidetä koska olet liian ylivoimainen, kun taas liian halpa auto vie uskottavuuden. Jos joku ihminen ei pidä sinusta, niin hän saattaa olla kateellinen, vaikka ei sitä suoraan kykene sanomaan.
Logiikka voi mennä niin että jos autoa ei ole ollenkaan, niin pyöräilijällä ei ole ajokorttia jne., vaan silloin vaihtoehto on bussi tai juna. Vaan jos on itse tyytyväinen ja on voinut tehdä valintoja, niin se riittää pitkälle. Mutta on viisaas sanonta tähänkin: "Jolla onni on, se onnen kätkeköön".
Näistä luokitteluista ei ole varmaan ohjekirjasta, mutta intesektionalismi tekisi myös tästä arvotaulukon. Että miten status määritellään.
Kateellisten valtakunnassa voi auto vaikuttaa siihen miten ihminen luokitellaan. Liian hieno auto aiheuttaa toisissa katkeruutta jolloin sinusta ei pidetä koska olet liian ylivoimainen, kun taas liian halpa auto vie uskottavuuden.
Voi hyvänen aika, ei suomessakaan enään auto ole mikään kateuden aihe, tai elintason mittari.
Kateellisten valtakunnassa voi auto vaikuttaa siihen miten ihminen luokitellaan. Liian hieno auto aiheuttaa toisissa katkeruutta jolloin sinusta ei pidetä koska olet liian ylivoimainen, kun taas liian halpa auto vie uskottavuuden.
Voi hyvänen aika, ei suomessakaan enään auto ole mikään kateuden aihe, tai elintason mittari.
Kateellisten valtakunnassa voi auto vaikuttaa siihen miten ihminen luokitellaan. Liian hieno auto aiheuttaa toisissa katkeruutta jolloin sinusta ei pidetä koska olet liian ylivoimainen, kun taas liian halpa auto vie uskottavuuden.
Voi hyvänen aika, ei suomessakaan enään auto ole mikään kateuden aihe, tai elintason mittari.
Tuohan oli hyvä uutinen. Milloin se loppui, oliko viime viikolla?
Tuohan oli hyvä uutinen. Milloin se loppui, oliko viime viikolla?
Painimme kommenteistasi päätellen erisarjassa.
Se on totta. Mutta uskotko oikeasti että toisen tavarat tai muut asiat, kuten taidot, kokemukset jne. eivät enää herätä kateutta niissä joilla ei ole niitä samoja?
Politiikassa Suomen pääministeri (SDP) toivoo tuloerojen vähentämistä nykyisestä, eli niiltä joilla on paljon tai edes enemmän, otetaan se nykyistä kireämmin verottamalla (tarvittaessa väkisin) pois.
Politiikassa Suomen pääministeri (SDP) toivoo tuloerojen vähentämistä nykyisestä, eli niiltä joilla on paljon tai edes enemmän, otetaan se nykyistä kireämmin verottamalla (tarvittaessa väkisin) pois.
Oletko samaa mieltä?
Se tasapäine elintaso ei oikein toiminut itänaapurissa.
Se on totta. Mutta uskotko oikeasti että toisen tavarat tai muut asiat, kuten taidot, kokemukset jne. eivät enää herätä kateutta niissä joilla ei ole niitä samoja?
Me ihaillaan toistemme saavutuksia puolin ja toisin, siinä ei ole mitään kateutta.
@Karrette kirjoitti:
Että miten status määritellään.
Lähes poikkeuksetta väärin, jos sitä yritetään määritellä auton kautta.
Arvioijat eivät useinkaan ymmärrä autojen hintoja, vaan katsovat pelkästään auton merkkiä, jossa jo suuri osa arvioijista menee metsään arvioineen.
Ostajat tekevät valintansa aivan eri periaatteilla, eli tarkoitukseen ja eri hintatasoilla. Jotkut ostavat auton joka on heidän varoilleen halpa, toiset polttavat autoon paljon rahaa ja hurjimmat kuulemma jopa lainaavat. Parkkipaikalta ei näe tätäkään, koska kaikki kolme saattoivat päätyä ostamaan samanlaisen auton joka on yhdelle vaatimaton, toiselle holtiton taloudellinen uhraus ja kolmannelle vain käytännöllinen auto.
Arvioinnin onnistumisen mahdollisuudet tuhoaa lopullisesti arvioijien tapa peilata eri automalleihin omia arvojaan ja stereotypioitaan, joilla leimaavat niiden autojen ostajia, jotka itse jättivät ostamatta.
Lopputuloksena yritys arvioida muita ihmisiä sen perusteella millä he ajavat kertoo yleensä eniten arvioijasta.
@740 GLE kirjoitti:
Lopputuloksena yritys arvioida muita ihmisiä sen perusteella millä he ajavat kertoo yleensä eniten arvioijasta.
Ja tähän on taas vaikea vaikuttaa. Jos itse tykkää jostakin tietystä asiasta, niin on hirvittävän harmi jos joku omassa mielikuvituksessaan kokee että toisen onni(stuminen) on häneltä itseltään pois.
Tässä tosiaan tuttavapiirit ja työyhteisöt eivät taida olla ihan tasoissa. Omassa työporukassani näen moottoripäät (muutkin kuin itseni), jotka laskevat tarkalleen omilla kaavoillaan maksimaalista bang-for-buck suhdetta uutta työsuhdeautoa tilatessaan. Tavoitteet vaihtelevat, mutta ei kukaan oikeasti eikä leikillään yritä derivoida parkkipaikalla mitään kuskin varallisuudesta (kun tulot näkee kuitenkin juorukalenterista).
Vaimoni naisvaltaisella työpaikalla sen sijaan on täysin normaalia, että neljän tonnin hintaisella (isolla) Volvolla ajava kuulee kuittailua ökyilystä reilusti kalliimmalla uudella pikkuautolla ajavalta. Myös koko ikänsä ilman sakkoja ajanut saa kuulla siitä kuinka "oliko kiire, kun taas meni iso Volvo moottoritiellä ohitse". Ainakin täällä syrjemmässä löytyy vielä heitä, jotka
kisaavat auton pituudesta (hinnasta mitään ymmärtämättä)
kisaavat työmatkaliikenteessä omaa lähtöruutuaan puolustaen.
Tässä on merkillinen ristiriita. Isoa autoa pidetään hienona, jopa liian hienona. Se on hinnaltaan aivan kenen tahansa saatavissa, silti sitä hienoa ei haluta ostaa itselle, mutta paheksutaan sellaisella ajavaa. Samoin sataseen rajoitetulla moottoritiellä 100 km/h on kenen tahansa saavutettavissa. Silti itse ajetaan 80 - 90 km/h oikealla kaistalla ja paheksutaan ohituskaistalla nopeammin liikkuvia. En minäkään ymmärrä, mikä idea tässä on, mutta näin tapahtuu. Hassuja ihmisiä.
Fotokromilasit itselläni käytössä ja pidän noista. Toiset vahvuuksilla, joissa alhaalla kapea lukualue, toiset ilman. Jälkimmäisten käyttö alkaa vaan jäädä vähiin, ikä painaa tässäkin asiassa.
Fulcrum Racing 5 aluvanteet ja 32 mm leveä rengaskoko. Edestä pois -102g ja takaa -138g.
Tämä ei ole enää pelkkää keventämistä, vaan takanavan vapaaratas kilahti juntturiin 1500 km jälkeen. Kun sileän asfaltin katukiekkojen hankinta oli mielessä jo valmiiksi, tilausta aikaistettiin ajokauden jatkamiseksi sillä välin, kun gravelkiekko lähtee takuuhuoltoon.
No se oli heikko vapaaratas. Itse olen miettinyt, että pitäisköhän päivittää kiekot, mutta en vielä ole oikein löytänyt syytä vaihtaa yli 10 vuotta vanhoja ja kymmeniä tuhansia kilometrejä käytettyjä Shimano RS-80 -kiekkoja uusiin. Yhdessä välissä pyörä oli jemmassa käyttämättömänä 6 vuotta ja ajattelin, että napojen rasvat varmaankin ovat kuivaneet. Huolsin navat ja ilokseni havaitsin, että sekä laakerit että rasva olivat vielä oikein hyvässä kunnossa. Puhdistus, uudet rasvat, välysten säätö ja kestotesti jatkuu,
Nykyisten vanteiden suurin etu olisi kai hieman parempi istuvuus 25+ millisille kumeille ja tietenkin levyjarrut ovat tätä päivää. Massoissa ei kuluneen reilun 10 vuoden aikana ole juurikaan tapahtunut kehitystä. Siihen olen pettynyt. Omassa kuntolenkin ajamisessa ei myöskään levyjarruista ole oikein mitään iloa. Ehkä levyjarrut tukisivat siirtymistä hiilikuituun.
Sanos muuta, ajosuorite ennen vapaarattaan takkuamista ei missään tapauksessa ole normaali odotusarvo. En viitsinyt edes yrittää avata vapaaratasta nähdäkseni mitä on tapahtunut, vaan yritän huollattaa tuon vaurioituneen kuntoon ajatuksena jättää toiset kiekot mökille soratielle sopivammilla leveämmillä renkailla.
Tuo Fulcrumin 5 sarja ei ole mikään huippukiekko vaan 300 € hintaluokassa löytynyt asiallisen tuntuinen vaihtoehto. Uutena yli 10-kiloisesta metallipyörästä ei kannata pelkästään kevennysmielessä lähteä grammoja kovin isolla rahalla viilaamaankaan. Nyt on lähinnä ajomukavuutta parantavilla vaihdoilla pudotettu eri puolilta 1326 g, mikä kyllä tuntuu ajossa kuljettajan paikan parempina sovituksina sekä aivan havaittavasti myös kiihtyvyydessä ja vauhdissa vanteiden ja renkaiden osuuden kevennyksestä ollessa 950g.
Maasturikuskille aluvanne on luonteva valinta myös kadulla, kun matkalla tai kuljetuksessa mahdollisesti sattuvan kolhun jälkeen voi vielä ajaa väänneltyään vanteen ja jarrulevyn sen verran suoraan että mahtuvat pyörimään. En tiedä, miten realistinen riski hiilariosien pirstaloitumisesta on, eivätkä perheen kuituosilla ajavat ole toistaiseksi saaneet vielä mitään rikki, mutta metallipyörään tottuneelle ajatus tuntuu hieman vieraalta?
Samalla vaihtui joko matkalla minulle tai aivan heti alussa mökille kuljetuksessa hieman kieroon vääntynyt etujarrulevy, jota en saanut enää oikaistuksi täysin värinättömäksi. Nämä ovat pikku asioita, mutta tuntuu mukavammalta ajaa pyörällä josta ei kuulu ylimääräisiä ääniä, eikä voimansiirto tai jarrut aiheuta ylimääräistä värinää tai nykäyksiä.
Nyt ei ole enää mielessä muita säätöjä, vaan näillä mennään toistaiseksi.
Kesällä ostettiin pyöräkaupat tyhjäksi ja minäpä tiedän, minne pyöräilijät ovat syksyn tullen menneet.
Ne polkevat nyt traineria, koska suosituimpia malleja ei aiokaan saada enää kaupasta ennen ensi vuotta
Olisi yksi Elite Suito ostoslistalla, mutta ainakin omat kontaktit UK, Saksa ja Pohjoismaat alueella haukkaavat tyhjää.
Pyöräliitto uskoo, että polkupyöräedun verottomuus vähentää autoilua.
https://yle.fi/uutiset/3-11897991?fbclid=IwAR3is1IsAffwwIVT9nDD3Th3Qr1HBVTWEzv4EK7Gap7x3CwWP1r1QtbqN4c&utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&utm_source=facebook
Tämä on kyllä sekä positiivinen että uskottava asia. On kyllä minuakin, vannoutunutta autoilijaa, alkanut kiinnostaa. Ja jos hommaa tuollaisen "keskimääräisen suomalaisen henkilöauton" hintaisen pyörän, niin ei sitä varmaan seisomaankaan kehtaa jättää.
Juurikin näin!
Omat pyörät ovat vain yhteensä tuota hintaluokkaa, mutta jo niissäkin tuntuu omassa ympäristössään hienosti kulkevan pyörän koukuttavuus.
Asiointipyöräilyn seuraava askel on kokeilla pyörämatkailua. Voi tehdä joko päiväretkiä tai sitten pidempiä. Siinäkin tuo koukuttavuus tulee esiin ja autolla kulkeminen alkaa tuntua tavattoman tylsältä tavalta kulkea paikasta toiseen.
En minäkään autoilua voi lopettaa ja kateellisena katselenkin ratin takaa niitä, jotka pyöränsä ovat retkivarustukseen pakanneet. Nyt on tuo sesonki ainakin Etelä-Suomessa jo alkanut. Eilenkin näin useita retkipyöräilijöitä isommissa tai pienemmissä porukoissa.
Pyöräily hyvällä polkupyörällä esimerkiksi Helsingin Laajalahden ympäri on aivan erilainen kokemus kuin sama juttu autolla. Pyörällä voi nähdä seudun täysin eri tavalla ja eri paikoista kuin silloin kun ajaa autolla pääväyliä nopealla vauhdilla.
Maastopyöräily on eri juttu, siinä pitää jatkuvasti seurata mihin eturenkaan ohjaa. Hybridipyöräily on enemmän minun mieleeni, eli ei pelkästään asfaltilla rajoittuva ajokaan ole kivaa.
Eikä se ole vain halpa tapa kulkea, tai ilmastonmuutos-toimi, vaan se voi olla aerobista cardiotreeniä missä palaa ylijäämäkaloreita samalla kun viihdyttää itseään.
Ja jos kotona on hyvä auto odottamassa, niin ei tarvitse edes miettiä mitä muut minusta ajattelevat kun en käytä moottoroitua laitetta. Jos mietityttää liikaa näyttäytyä pyörällä julkisesti voi aina ajaa autolla kuntosalille polkemaan kuntopyörää..
No onhan harvinaisen outo kommentti, mietitkö tosiaan että mitä muut ajattelee, ettei sinulla ole autoa jos ajat pyörällä, ja mitä väliä. Minun menoihin sopii välillä paremmin julkinen kuin oma auto, enkä tosiaan mieti että muut luulee ettei minulla ele autoa.
Uskon sen että sinä et mieti mitä muut ajattelevat sinusta😀
En todellakaan hanki tai käytä autoa sen takia mitä muut miettii minusta.
Bah! Kilometrikisa alkoi hyvin, sitten viikko flunssaa ja nyt ilmeisesti hiihtokauden jatkot seuraavaksi?
Huomenna saa tulla taivaalta ihan mitä huvittaa, käyn kiusallakin maastopyörälenkin normaaleissa talvivarusteissa, joissa pyöräilen hiihtolomallakin. Suurin hankaluus on löytää lämmin kypärä, kun talvikelissä normaalisti käyttämäni laskettelukypärä on mökillä.
Tämä on aika luonnollinen näkökulma, vaikka ei kaikille avaudukaan. Olen itsekin ollut itseäni aktiivisemman pyöräilijän kanssa keskustelussa, jossa kollegamme haastoi hänen autovalintaansa, joka hänen mielestään oli turha hankinta, kun pyörällä hän kulkee kuitenkin. Vastaus oli täysin luonnollinen: "pyörällä minä tietenkin kuljen työmatkat, mutta onhan se ihan eri asia seisooko kotona tallissa tavallinen BMW vai NELIVETO BMW"
Mitäpä tuohon on lisäämistä. Useimmat muut eivät valintaa edes näe, mutta itse tietää, että pyörän lisäksi myös auto on juuri sellainen kuin itse halusi. Eli kyse ei tarvitse olla siitä, mitä muut ajattelevat, vaan siitä, että tietää omaavansa mieleisensä pelivälineet molemmista maailmoista ja siten kaksi oikein mukavaa vaihtoehtoa.
Ei kannata. Kotona on tallin perällä kuntosalissa paljon parempi smart traineri, jossa Sufferfestin tai Zwiftin liittymän voi aktivoida uudelleen ellei tänä vuonna tulekaan kesää.
Viime talven Sufferfestistä on muuten ollut selkeä etu luomupyöräilyyn, vaikka FTP ei noussutkaan (kun talven päälaji on kuitenkin hiihto). Vastatuuli ja ylämäki lakkasivat olemasta rasite ja ne on nyt pelillistetty. Huomasin itsekin vasta mäen päällä isommalle vaihtaessani, että olin vaistomaisesti asiaa edes ajattelematta heti rasituksen kasvaessa mäen alkaessa pudonnut mielessäni treeniohjelman harjoitusmoodiin, jossa asteittaiset tehon nostot voitetaan niin pienellä vaihteella, jolla kadenssi alkaa rajoittaa tehoa. Optimi on sillä vaihteella, jolla juuri ja juuri jaksaa pyörittää puhtaasti ja hosumatta omaa maksimikadenssiaan. Tai jos tietää rasituksen kasvavan jatkossa, voi jättää vielä yhden napsun verran varaa nostaa kadenssi äärimmilleen suurimman rasituksen kohdalla. Ei yhtään voimalla runttaamista, vaan kierroksia ja nopeus putoaa vastatuuleen yllättävänkin vähän. Ja meno on yllättävän kevyttä.
Toki poikani työmatkapyörässä ensin koeajamani ja saman tien omaankin pyörääni tilaamani ohjaustanko #3 auttaa myös. Pidemmät putken päät ja moderni kulmikas mutka klassisen kaaren sijaan parantavat kumpaakin alaotetta selvästi aiempaa mukavammaksi ja koko tanko on useita senttejä aiempaa kapeampi, joten yläote alkaa olla jo hartialinjaa kapeampi. Tunne että ajaa kädet levällään maastopyörällä vastatuuleen syli täynnä tuulta lieveni selvästi. Pikku asioita, mutta vaikuttavat mukavuuteen.
Kateellisten valtakunnassa voi auto vaikuttaa siihen miten ihminen luokitellaan. Liian hieno auto aiheuttaa toisissa katkeruutta jolloin sinusta ei pidetä koska olet liian ylivoimainen, kun taas liian halpa auto vie uskottavuuden. Jos joku ihminen ei pidä sinusta, niin hän saattaa olla kateellinen, vaikka ei sitä suoraan kykene sanomaan.
Logiikka voi mennä niin että jos autoa ei ole ollenkaan, niin pyöräilijällä ei ole ajokorttia jne., vaan silloin vaihtoehto on bussi tai juna. Vaan jos on itse tyytyväinen ja on voinut tehdä valintoja, niin se riittää pitkälle. Mutta on viisaas sanonta tähänkin: "Jolla onni on, se onnen kätkeköön".
Näistä luokitteluista ei ole varmaan ohjekirjasta, mutta intesektionalismi tekisi myös tästä arvotaulukon. Että miten status määritellään.
Voi hyvänen aika, ei suomessakaan enään auto ole mikään kateuden aihe, tai elintason mittari.
Tuohan oli hyvä uutinen. Milloin se loppui, oliko viime viikolla?
Painimme kommenteistasi päätellen erisarjassa.
Se on totta. Mutta uskotko oikeasti että toisen tavarat tai muut asiat, kuten taidot, kokemukset jne. eivät enää herätä kateutta niissä joilla ei ole niitä samoja?
Politiikassa Suomen pääministeri (SDP) toivoo tuloerojen vähentämistä nykyisestä, eli niiltä joilla on paljon tai edes enemmän, otetaan se nykyistä kireämmin verottamalla (tarvittaessa väkisin) pois.
Oletko samaa mieltä?
Se tasapäine elintaso ei oikein toiminut itänaapurissa.
Me ihaillaan toistemme saavutuksia puolin ja toisin, siinä ei ole mitään kateutta.
No voihan - itse ajelen viikottain työmatkoja 37 vuotiaalla Tunturi-pyörällä.
Lähes poikkeuksetta väärin, jos sitä yritetään määritellä auton kautta.
Arvioijat eivät useinkaan ymmärrä autojen hintoja, vaan katsovat pelkästään auton merkkiä, jossa jo suuri osa arvioijista menee metsään arvioineen.
Ostajat tekevät valintansa aivan eri periaatteilla, eli tarkoitukseen ja eri hintatasoilla. Jotkut ostavat auton joka on heidän varoilleen halpa, toiset polttavat autoon paljon rahaa ja hurjimmat kuulemma jopa lainaavat. Parkkipaikalta ei näe tätäkään, koska kaikki kolme saattoivat päätyä ostamaan samanlaisen auton joka on yhdelle vaatimaton, toiselle holtiton taloudellinen uhraus ja kolmannelle vain käytännöllinen auto.
Arvioinnin onnistumisen mahdollisuudet tuhoaa lopullisesti arvioijien tapa peilata eri automalleihin omia arvojaan ja stereotypioitaan, joilla leimaavat niiden autojen ostajia, jotka itse jättivät ostamatta.
Lopputuloksena yritys arvioida muita ihmisiä sen perusteella millä he ajavat kertoo yleensä eniten arvioijasta.
Ja tähän on taas vaikea vaikuttaa. Jos itse tykkää jostakin tietystä asiasta, niin on hirvittävän harmi jos joku omassa mielikuvituksessaan kokee että toisen onni(stuminen) on häneltä itseltään pois.
Tässä tosiaan tuttavapiirit ja työyhteisöt eivät taida olla ihan tasoissa. Omassa työporukassani näen moottoripäät (muutkin kuin itseni), jotka laskevat tarkalleen omilla kaavoillaan maksimaalista bang-for-buck suhdetta uutta työsuhdeautoa tilatessaan. Tavoitteet vaihtelevat, mutta ei kukaan oikeasti eikä leikillään yritä derivoida parkkipaikalla mitään kuskin varallisuudesta (kun tulot näkee kuitenkin juorukalenterista).
Vaimoni naisvaltaisella työpaikalla sen sijaan on täysin normaalia, että neljän tonnin hintaisella (isolla) Volvolla ajava kuulee kuittailua ökyilystä reilusti kalliimmalla uudella pikkuautolla ajavalta. Myös koko ikänsä ilman sakkoja ajanut saa kuulla siitä kuinka "oliko kiire, kun taas meni iso Volvo moottoritiellä ohitse". Ainakin täällä syrjemmässä löytyy vielä heitä, jotka
Tässä on merkillinen ristiriita. Isoa autoa pidetään hienona, jopa liian hienona. Se on hinnaltaan aivan kenen tahansa saatavissa, silti sitä hienoa ei haluta ostaa itselle, mutta paheksutaan sellaisella ajavaa. Samoin sataseen rajoitetulla moottoritiellä 100 km/h on kenen tahansa saavutettavissa. Silti itse ajetaan 80 - 90 km/h oikealla kaistalla ja paheksutaan ohituskaistalla nopeammin liikkuvia. En minäkään ymmärrä, mikä idea tässä on, mutta näin tapahtuu. Hassuja ihmisiä.