Böpi sanoi palaavansa n. 40 m jälkeen oikealle. Minusta tuo ei ole kiusantekoa, vaan minimi etäisyys, jolloin toisen eteen on syytä tulla.
Ok, en kerrannut koko viestiketjua läpi. Ja kuraa siinäkin lentää, 100m saisi vetää ettei hirveästi roisku. 40m on silti kohtalaisen pitkä etäisyys jos vauhtieroa on 15km/h. Yks asia mikä monestikin menee nurinkurisesti moottoritieliikenteessä on se turvaväli ohittamaan lähtiessä ja oikealle palatessa. Ohittajalla on enemmän nopeutta, joten oikealle palatessa se ei kovin vaarallista tilannetta pysty ohitettavalle aiheuttamaan, vaikka jättäisikin vähän vähemmän väliä. Sen sijaan ohittamaan lähtiessä jotkut yrittää hakea vetoapua viimeiseen asti kuin kilpa-ajoissa. Siinä ei tarvis ohitettavan kuin hipaista jarruun niin kolahtaa.
10 § Ajoneuvojen välinen etäisyys Taajaman ulkopuolella muuta liikennettä selvästi hitaammin ajavien moottorikäyttöisten ajoneuvojen on pidettävä toisiinsa sellaiset etäisyydet, että ohittava ajoneuvo voi vaaratta ajaa niiden väliin.
18 § Ohituskiellot Ohittavan ajoneuvon kuljettajan on tarkoin varmistauduttava, ettei ohitus aiheuta vaaraa.
Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty:
1) näkyvyyden ollessa mäenharjan tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön;
2) jollei ohitukseen käytettävä ajokaista ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen;
3) jollei ohittaja ohituksen jälkeen vaaratta ja muuta liikennettä oleellisesti häiritsemättä voi palata jonoon;
4) edellä ajavan osoitettua suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen; sekä...
blaa blaa blaa ....
19 § Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet Ohittajan on pidettävä turvallinen väli ohitettavan ajoneuvoon.
Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta.
Takaa tulevan ei siis tarvitse käyttää vilkkua ohittamisen vuoksi, mutta ajoneuvon sivuttain siirtämisen vuoksi kylläkin..
Tuolla sanotaan, että "Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty ... 5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen" joten voisi kuvitella, että jos olen jo ohittamassa ja kuitenkin takaa lähtee myös joku ohittamaan, niin silloin minä en enää saakaan jatkaa ohitteluita ja minun on keskeytettävä ohittamiseni. Veikkaisin kuitenkin, että aivan tuota tuo ei tarkoita, mutta niin siellä lukee. Siellä lukee, että "Ohitus .. on kielletty" eikä "Ohittamiseen lähteminen (tai aloittaminen) on kielletty". Onkohan tuo jokin moka vai pitääkö todella lopettaa ohittelu, jos joku tulee takaa?
Moottoriteillä, missä on useampia kaistoja samaan suuntaan, tuota ongelmaa ei synny. Tietenkin on niin, että jos jokainen haluaa päästä toisensa ohi, niin ongelma tietenkin syntyy, mutta ei kai me sentään niin tyhmiä olla ettei olisi hetkeäkään aikaa odotella, että tilanteet hieman rauhoittuisivat ja sitten voisi tulle meidänkin vuoro vai onko aina päästävä ihan ensimmäisenä mikäli vain suinkin mahdollista?
Oma ehdotukseni joskus jo ajat sitten oli, että koko ohitusten ajan pitäisi käyttää vilkkuja. Olisi paljon selvempää nähdä mitä kukin on puuhastelemassa. Moottoriteillä varsinkin voisi huonoissakin keliolosuhteissa paremmin nähdä, että edessä ja/tai takana porukka jo ohittelee. Mutta jostain syystä tämä ehdotus ei kelpaa. Ihme, että se kelpaa ulkomailla kuitenkin.
En kritisoinut ohituksessa käytettyä nopeuseroa, vaan sitä että jatketaan ohituksen jälkeen pitkään vasemmalla heittäen kuraa perässä tulijan päälle.
Kelistä riippuen kuraa lentää liikkuvan auton taakse enemmän tai vähemmän. Takanatulija kuitenkin valitsee omalla turvavälillään kuinka paljon kuraa haluaa tuulilasiinsa kerätä. Edellä ajava ei voi kuin enintään hiljentää nopeuttaan, että kuraa lentäisi vähemmän, mutta moottoritiellä se tuskin on oikea tapa, ainakaan ohituskaistalla. Tietysti hän voi ystävällisesti auttaa takanatulijaa pesemällä runsaalla ruiskutuksella tuulilasiansa, jos vaikka takanatulijalla on pesuneste vähissä.
Itse olen aina kurakeleillä ihmetellyt, mikä ihmeen pakko on kiilata välittömästi ohitetun eteen, vaikka takana ei olisikaan ketään "painostamassa". 40 metriä on moottoritiellä aivan liian pieni turvaväli, sehän on alle 1,5 sekuntia 100 km/h nopeudessa. Se vähimmäisvaatimuskin olisi reilusti tuplaten eli yli 80 metriä ja kurakelillä mieluummin vielä paljon enemmän.
ei kai me sentään niin tyhmiä olla ettei olisi hetkeäkään aikaa odotella, että tilanteet hieman rauhoittuisivat ja sitten voisi tulle meidänkin vuoro vai onko aina päästävä ihan ensimmäisenä mikäli vain suinkin mahdollista?
Böpin kuvaus ylinopeudella pyrkimään ajavasta painostajasta ei ole mitenkään harvinainen tilanne. Yleensä se esiintyy hiukan lievempänä, käsimerkkejä tai edessä jarruttelua ei käytetä.
Tietenkään minä en noin tyhmä ole, tuskin edes me (ketkä tuohon ryhmään sitten kelpuutetaankaan), mutta olemassa oleva ilmiö kyllä on. Ne muut...
Usein rekkoja tai muita yhtä hitaita ajoneuvoja on useampi peräkkäin, jolloin ohitus kestää millä tahansa nopeudella niin kauan, että jossain horisontissa ohituksen alkaessa ollut ehtii saavuttamaan rajoituksen mukaisella nopeudella ajavan ohittajan.
Tästä tulee mieleeni syksy 1993, kun ajoin Peugeot 205:llä moottoritiellä Etelä-Saksassa. Teimme Suomi-Puola-Tsekki-Slovakia-Unkari-Saksa-Ruotsi-Suomi -kiertomatkan, johon sisältyi kolme lauttamatkaa. Olen ajanut Saksassa monesti tämän jälkeenkin, mutta edellä mainitulta matkalta mieleeni on jostakin syystä jäänyt vaivalloinen ajo moottoritiellä.
Suomalaisessa liikenteessä on tottunut siihen, että jos ohittaa moottoritiellä rekkajonoa 140-150 km/h (yli-)nopeudella, ohitusta ei tarvitse keskeyttää vaan kaikkien rekkojen ohi voi painella saman tien. Mutta nopealla saksalaisella moottoritiellä tilanne on toinen. Juuri kun ohitus on parhaimmillaan, takaa tulee auto 200 kilometrin tuntinopeudella ja vilkuttelee valoja merkiksi, että pois tieltä. Ja silloin ( mieluimmin jo ennen valojen vilkuttelua) ei auta kuin painaa kovasti jarrua ja siirtyä oikealle kaistalle rekkojen väliin. Ja mitä tällöin tapahtuu? Nopea auto menee menojaan, mutta sen lisäksi ohi ajavat kaikki ne autot, jotka on itse onnistunut viimeisten kahdenkymmenen kilometrin matkalla ohittamaan. Vasta kun koko letka on mennyt, voi taas itsekin siirtyä ohituskaistalle ja alkaa uudestaan ohittamaan niitä autoja, jotka jo kerran tai kahdesti on ohittanut. Ja jossakin vaiheessa voi taas tapahtua samanlainen virhearviointi rekan ohituksessa, joka johtaa siihen, että nämä samat autot menevät taas kerran ohi.
Käytännössä edellä kerrottu tarkoittaa sitä, että saksalaisella moottoritiellä on vaikea ajaa esimerkiksi 120 km/h tavoitenopeutta, jos autoja on paljon. On joko ajettava rekkojen seassa 80-90 kilometrin tuntinopeutta tai omistettava niin tehokas auto, että sillä voi ajaa todella kovaa. "Välinopeudet" ovat ongelmallisia. Tai osuvampi määritelmä on se, että heikkotehoinen auto on ongelmallinen. Ohitukset pitäisi nimittäin pystyä tekemään nopeasti, vaikka muuten ajaisikin maltillista vauhtia. Jos on hidas ohituksissa, joutuu todennäköisesti keskeyttämään ohituksen ja ajamaan ohitettavien autojen väliin, jolloin joutuu ajamaan pitkään hitaasti.
... Mutta nopealla saksalaisella moottoritiellä tilanne on toinen. Juuri kun ohitus on parhaimmillaan, takaa tulee auto 200 kilometrin tuntinopeudella ja vilkuttelee valoja merkiksi, että pois tieltä. Ja silloin ei auta kuin painaa kovasti jarrua ja siirtyä oikealle kaistalle rekkojen väliin. Ja mitä tällöin tapahtuu? Nopea auto menee menojaan, mutta sen lisäksi ohi ajavat kaikki ne autot, jotka on itse onnistunut viimeisten kahdenkymmenen kilometrin matkalla ohittamaan. Vasta kun koko letka on mennyt, voi taas itsekin siirtyä ohituskaistalle ja alkaa uudestaan ohittamaan niitä autoja, jotka jo kerran tai kahdesti on ohittanut. Ja jossakin vaiheessa voi taas tapahtua samanlainen virhearviointi rekan ohituksessa, joka johtaa siihen, että nämä samat autot menevät taas kerran ohi.
Oletko nyt täysin varma, että virhe tulee rekkojen ohittamisessa vai tulisikohan se siinä, että ihan todellisia perusteita ei ole tuohon ohittamistarpeeseen yleensä. Varsinkaan käyttämilläsi nopuksilla ja kun muut jo ohitetut eivät ole jo jääneet kymmenien kilometrien päähän taaksesi.
KUN nopeuserot ovat loppujen lopuksi noinkin pienet, että samat jo ohitetut autot roikkuvat aivan takana, niin mitä merkitystä sillä sitten on ajatko jonon keulilla tai hännillä? Kuinka paljon vähemmällä pääsee, kun ei tarvitse rystyset valkoisena puristaa rattia ja kytätä takaata tulevia yli 200km/h tulevia. Ymmärrän hyvin, jos pitää ehtiä Napoliin tietyllä kellonlyömällä, mutta täysin varma olen, että myös Napolissa ymmärtävät, että ajamalla minimi ajassa läpi keskisen Euroopan, et mitenkään voi selvitä perille ajoissa pienienkin liikenteellisten ongelmien vuoksi. Mihin voi olla noin kiire? Jos kiire on todellista niin lentokoneet on keksitty ja autoja saa autovuokraamoista myös Napolissa. Kun kiire ei ole todellista, niin pienempikin into riittää mainiosti.
Joka tilanteeseen johon pystyy menemään, ei kannata mennä.
Edellä esitetyn tyyppisiä kysymyksiä voisi esittää kenelle tahansa.
Miksi ajetaan autoilla, koska ehtisihän polkupyörälläkin? Miksi rakennetaan moottoriteitä, koska ehtisihän perille tavallistakin tietä pitkin? Miksi moottoritielle on säädetty Suomessa kesäisin 120 kilometrin tuntinopeusrajoitus, vaikka ehtisihän perille jos ajaisi kahdeksaa kymppiä? Mihin on niin kiire?
En ole moottoritieasiantuntija Suomessa enkä muuallakaan. Itse asiassa olen huono ajamaan vilkkaasti liikennöidyllä moottoritiellä, koska sujuvaan ajamiseen tarvittava "pelisilmä" ei ole kehittynyt.
Liikenteen määrä vaikuttaa vauhdin tuntuun. Tutulla autiolla pikkutiellä voi ajaa huomattavaakin ylinopeutta eikä vauhti vielä tunnu erityisen kovalta. Ruuhkaisella moottoritiellä jo 100 kilometrin tuntinopeus voi sen sijaan tuntua suurelta nopeudelta.
Jo pelkästään vaatimattomista autoistani johtuen olen varsin maltillinen ajaja ulkomaalaisilla moottoriteillä. Nopeus riippuu auton lisäksi olosuhteista. Vaikka en huippunopeuksia pyri ajamaankaan, en ole kovin innostunut ajatuksesta, että ajaisin eurooppalaisella moottoritiellä satoja kilometrejä rekkakaistalla noin 80-90 kilometrin tuntinopeutta, kun suurin osa muista henkilöautoista ajaa kovempaa. Vähän kovempaa sentään haluan ajaa. Ja kun lähtee leikkiin mukaan eli alkaa ohitella, voi joutua aikaisemmin kertomiini tilanteisiin.
Viime kesän reissulla, jolloin liikennettä oli paljon, tyydyin ajamaan hitaasti. Tällöin ei ollut myöskään ongelmia ohituksissa. Eniten kiusasivat ruuhkaisen moottoritien nopeudenvaihtelut. Ensiksi autojono seisoo tai liikkuu hyvin hitaasti. Sitten autot kiihdyttävät sadan kilometrin tuntinopeuteen tai yli, ja yhtäkkiä edessä on taas autoseinä jarruvalot päällä lähes pysähdyksissä. Joissakin tällaisissa tapauksissa en täysin hahmottanut, että autot todella seisoivat paikallaan tai ajoivat erittäin hitaasti. Niinpä jätin jarrutuksen liian myöhäiseksi ja jouduin jarruttamaan oikein tosissaan. Tällainen paniikkijarrutus tietysti heijastui takana ajaviin, jotka myös joutuvat jarruttamaan voimakkaasti. Samalla kun painoin jarrua seurasin taustapeiliä ja pelkäsin, että joku ajaa päälle. Onneksi muut olivat parempia kuljettajia. Nämä tapaukset opettivat ymmärtämään sen mekanismin, jolla ketjukolareita todennäköisesti tapahtuu. Yksi auto jättää hidastamisen liian myöhään ja tekee paniikkijarrutuksen, johon takana ajavat eivät ehdi reagoida. Tietenkin pitää katsoa jonoa kokonaisuudessaan eikä pelkästään edellään ajavaa, mutta käytännössä edellä ajava on kuitenkin se, jonka vauhtiin omaa nopeutta sovitetaan.
40 metriä on moottoritiellä aivan liian pieni turvaväli, sehän on alle 1,5 sekuntia 100 km/h nopeudessa. Se vähimmäisvaatimuskin olisi reilusti tuplaten eli yli 80 metriä ja kurakelillä mieluummin vielä paljon enemmän.
Et tainnut ajatella, mitä sanoin ohittajan ja ohitettavan nopeuseron vaikutuksesta vaadittavaan turvaväliin.
Oletetaanpa, että ohitettava ajaa 90km/h ja ohittaja 105km/h. Ja sanotaan vaikkapa, että ohittajan jarrutusmatka on vaikkapa 120 metriä. Tällöin ohitettavan jarrutusmatka olisi 88 metriä. Reaktioaika olkoon riittävä 2 sekuntia. Siinä ajassa ohitettava ajaa 50 metriä. Ohittaja voi siis palata oikealle kaistalle, kun autojen välinen etäisyys on 138-120 = 18 metriä.
Ohituskaistalle vaihtaessa puolestaan turvaväliä tarvitaan 90 metriä, sillä ohittaja ajaa reaktioajan 2 sekunnissa 58m ja jarrutusmatojen ero on 32m.
Ohittamaan lähteminen on tällä perusteella huomattavasti vaarallisempaa kuin eteen kiilaaminen.
Oletetaanpa, että ohitettava ajaa 90km/h ja ohittaja 105km/h. Ja sanotaan vaikkapa, että ohittajan jarrutusmatka on vaikkapa 120 metriä. Tällöin ohitettavan jarrutusmatka olisi 88 metriä. Reaktioaika olkoon riittävä 2 sekuntia. Siinä ajassa ohitettava ajaa 50 metriä. Ohittaja voi siis palata oikealle kaistalle, kun autojen välinen etäisyys on 138-120 = 18 metriä.
Ohituskaistalle vaihtaessa puolestaan turvaväliä tarvitaan 90 metriä, sillä ohittaja ajaa reaktioajan 2 sekunnissa 58m ja jarrutusmatojen ero on 32m.
Ohittamaan lähteminen on tällä perusteella huomattavasti vaarallisempaa kuin eteen kiilaaminen.
Eikö turvavälin pitäisi olla koko ajan riittävä? Jos ohittaja siirtyy 18m ohitettavan eteen ja jostain syystä joutuu painamaan jarrut pohjaan heti eteen tultuaan, mitenköhän mahtaa käydä. 40m etäisyydellä ohitetulla on edes pieni mahdollisuus välttää peräänajo mutta 18m välimatkalla ja 90 km/h nopeudella tärähtää melko varmasti.
Miksi rakennetaan moottoriteitä, koska ehtisihän perille tavallistakin tietä pitkin?
Tähän kysymykseen löydät vastauksen jos muistelet aikaa kun Helsingistä Lahteen menevä moottoritie päättyi Järvenpäähän. Tai Tamperelle menevä nelikaistatie päättyi Kehä3:lle. Liikenne seisoi jonossa, joten tien piti olla "isompi". Se miksi se on nimenomaan moottoritie nelikaistaisen tien sijaan (esim. Kehätiet ) on kysymys johon en tiedä vastausta.
Autoja pitää mahtua enemmän tielle. Ei se korkeampi ajonopeus 120 km/h ole päätavoite, vaan se on siellä siksi että se on turvallista yksisuuntaisella tiellä jolla ei ole kevyttä liikennettä, mopoja, traktoreita tai hevosia.
Ensiksi autojono seisoo tai liikkuu hyvin hitaasti. Sitten autot kiihdyttävät sadan kilometrin tuntinopeuteen tai yli, ja yhtäkkiä edessä on taas autoseinä jarruvalot päällä lähes pysähdyksissä.
Tällaisessa tilanteessa ei kannata mennä jonon mukana, vaan pyrkiä ajamaan tasaista nopeutta, esim. 100 km/h jolloin haitariliike ei vaikuta yhtä voimakkaasti. Mutta siinä ei sitten kyllä saa sitä huvipuistotunnelmaa.
drive:
Ohittaja voi siis palata oikealle kaistalle
... painostustilanteessa tai silloin kun on vastaantulijoita? Muutoin on "hyvän kuljettajan" ajamista ettei vaihda kaistaa liian aikaisin.
Oletetaanpa, että ohitettava ajaa 90km/h ja ohittaja 105km/h. Ja sanotaan vaikkapa, että ohittajan jarrutusmatka on vaikkapa 120 metriä. Tällöin ohitettavan jarrutusmatka olisi 88 metriä. Reaktioaika olkoon riittävä 2 sekuntia. Siinä ajassa ohitettava ajaa 50 metriä. Ohittaja voi siis palata oikealle kaistalle, kun autojen välinen etäisyys on 138-120 = 18 metriä.
Ohituskaistalle vaihtaessa puolestaan turvaväliä tarvitaan 90 metriä, sillä ohittaja ajaa reaktioajan 2 sekunnissa 58m ja jarrutusmatojen ero on 32m.
Ohittamaan lähteminen on tällä perusteella huomattavasti vaarallisempaa kuin eteen kiilaaminen.
Eikö turvavälin pitäisi olla koko ajan riittävä? Jos ohittaja siirtyy 18m ohitettavan eteen ja jostain syystä joutuu painamaan jarrut pohjaan heti eteen tultuaan, mitenköhän mahtaa käydä. 40m etäisyydellä ohitetulla on edes pieni mahdollisuus välttää peräänajo mutta 18m välimatkalla ja 90 km/h nopeudella tärähtää melko varmasti.
Pitääkö vielä vääntää rautalangasta, että 15km/h nopeuserolla olisi sama asia vaihtaa 18m eteen kuin 0km/h nopeuserolla 50m eteen, vai mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tämä tuntuu muuten oldevan todella vaikeaa monelle liikenteessä. Rampista kyllä tullaan alinopeudella eteen ymmärtämättä sen vaaroja, mutta sittenkun joku nopeampi tulee ohi ja vaihtaa kaistaa vähän aikaisemmin eteen, vilkutellaan valoja, vaikkei siinä ollut edes mitään vaaraa.
..sitten kun joku nopeampi tulee ohi ja vaihtaa kaistaa vähän aikaisemmin eteen, vilkutellaan valoja..
Jos näin on Sinulle tapahtunut niin eikö se riitä osoittamaan että ajotavassasi on jotakin pielessä? Vaikkei se olisi nimenomaan vaarallista, vaan se haittaa muuten liikennettä.
Pitääkö vielä vääntää rautalangasta, että 15km/h nopeuserolla olisi sama asia vaihtaa 18m eteen kuin 0km/h nopeuserolla 50m eteen, vai mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Voit väännellä rautalankaa ihan niin paljon kuin haluat mutta 18m etäisyyttä et saa turvalliseksi millään vääntelyllä. Jos ohittaja törmää oikealle kaistalle siirryttyään esim. hirveen ja etäisyyttä takana tulevaan on 18m, miten hieno teoriasi toimii tuossa tilanteessa? Takana tuleva ei ehdi edes aloittamaan jarrutusta, kun törmäys tapahtuu.
Muistaakseni asia menee näin, jos joku telee kaistaa vaihtaen eteen liian lähelle .. hokkus pokkus .. sitten perässä oleva jättää taas lisää väliä siihen tunkeilijaan siten, että tulvallisuusväli tulee jälleen kuntoon. Ei se sen ihmeellisempää ole. Helppoa kuin heinänteko.
Muistaakseni asia menee näin, jos joku telee kaistaa vaihtaen eteen liian lähelle .. hokkus pokkus .. sitten perässä oleva jättää taas lisää väliä siihen tunkeilijaan siten, että tulvallisuusväli tulee jälleen kuntoon. Ei se sen ihmeellisempää ole. Helppoa kuin heinänteko.
Eihän kai kukaan ole tarkoittanutkaan, että ajettaisiin kilometritolkulla 18m etäisyydellä toisistaan. Kysymys oli siitä, että samalla hetkellä kun ohittaja siirtyy 18m päähän ohitetusta, tapahtuu jotain odottamatonta, mihin takana tuleva ei ehdi reagoimaan, vaan täräyttää 90 km/h ohittajan peräpeiliin.
..sitten perässä oleva jättää taas lisää väliä siihen tunkeilijaan siten, että tulvallisuusväli tulee jälleen kuntoon. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Tuosta voi tulkita että mielestäsi on ok ohittaa siten että vaihtaa kaistaa toisen eteen? Siksi että ohitettu (mukamas )hidastaa ja sitten taas kiihdyttää ihan mielellään.
Vai pitäisikö ohittajan sittenkin pyrkiä tekemään ohitus oikein häiritsemättä liikennettä? Ja autetaan häntä silloin kun hän epäonnistuu.
- Montako metriä aiemmin aloitetaan ohitus moottoritiellä?
Minulla se on enemmän kuin 18 metriä, joten niin lähellä edessäoleva auto synnyttää ajatuksen ohitustarpeesta.
Eihän kai kukaan ole tarkoittanutkaan, että ajettaisiin kilometritolkulla 18m etäisyydellä toisistaan. Kysymys oli siitä, että samalla hetkellä kun ohittaja siirtyy 18m päähän ohitetusta, tapahtuu jotain odottamatonta, mihin takana tuleva ei ehdi reagoimaan, vaan täräyttää 90 km/h ohittajan peräpeiliin.
Yhtä paljon siinä ehtii reagoimaan, kuin että joku siirtyisi 50m päässä eteesi samalla nopeudella. Ok, ajattelet että se pysähtyisi kuin seinään, mutta se on aika mahdotonta moottoritiellä tilanteessa, jossa nopeampi ohittaja katsoo perustelluksi siirtyä eteesi jatkaakseen ajoaan oikealla kaistalla. Jos tapahtuu hallinnamenetys tai muuta vastaavaa, sillä on edelleenkin se 15km/h suurempi alkunopeus, jonka ansiosta sinulla on sama reagointiaika käytössäsi kuin 50m päässä samalla nopeudella ajavaan. Ymmärrän kyllä että se voi säikäyttää, mutta mitään vaaraa siinä ei ole jos ei ihan kulmaa hipoen tulla. Pidät vaan ratin suorassa ja jarrutat jos sillä jarruvalo syttyy. Sen jarrutus menee joka tapauksessa pidemmälle. Alinopeutta ajavalla suurempi vaara vaanii siellä peräpeilissä.
Ei tarvi pysähtyä kuin seinään. Riittää, että törmää johonkin. 15 km/h nopeusero on siinä äkkiä hävinnyt, jolloin 18 m etäisyys on kovin lyhyt lisävahinkojen estämistä ajatellen.
Mitenkä tuosta voi päätellä, että se olisi OK? Tuommoiset tapahtumat ovat sellaisa, joille ohitetut eivät voi mitään
Ihan hyvä että tarkensit kantaasi. Kysyin siksi koska keskustelussa on mukana mm. drive jonka erikoisjuttuna on tiukat ohitukset - vaikkei olisi edes tiukka paikka. Ymmärsit hänen ajotapaansa ja siirsit vastuuta ohitettavalle jonka ei siis pitäisi olla pikkumainen, vaan hoksata hidastaa siksi että hänet ohitettiin.
Eikö turvavälin pitäisi olla koko ajan riittävä? Jos ohittaja siirtyy 18m ohitettavan eteen ja jostain syystä joutuu painamaan jarrut pohjaan heti eteen tultuaan, mitenköhän mahtaa käydä. 40m etäisyydellä ohitetulla on edes pieni mahdollisuus välttää peräänajo mutta 18m välimatkalla ja 90 km/h nopeudella tärähtää melko varmasti.
Pitääkö vielä vääntää rautalangasta, että 15km/h nopeuserolla olisi sama asia vaihtaa 18m eteen kuin 0km/h nopeuserolla 50m eteen, vai mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Rautalankasi on rikki siitä kohdasta, että oletat kaikkien asianosaisten havainto- ja reaktiokyvyn sekä ajoneuvojen jarrutusmatkan samantasoiseksi tai ettei heti ohituksen jälkeen tapahdu mitään yllättävää. Oletuksesi pätee vain jos olet itse hitain reagoija ja ajat heikoimmin pysähtyvällä ajoneuvolla.
Meille jotka saatamme esimerkiksi edelläajavan paremman näkymän turvin reagoida takaatulevaa aiemmin ei ehdottamasi etäisyys riitä. Omakohtaista kokemusta aiheesta on kirjattuna heti Muonion Essolla otetun kuvan jälkeen:
Tämä tuntuu muuten olevan todella vaikeaa monelle liikenteessä. Rampista kyllä tullaan alinopeudella eteen ymmärtämättä sen vaaroja, mutta sittenkun joku nopeampi tulee ohi ja vaihtaa kaistaa vähän aikaisemmin eteen, vilkutellaan valoja, vaikkei siinä ollut edes mitään vaaraa.
Rampista kävelyvauhtia moottoritielle sekaan sotkeva saattaa jopa kuvitella ajavansa varoivaisesti, vaikka aiheuttaakin hölmöilyllään vaaratilanteen. Kuljettajien ajatukset siitä mikä tuntuu vaaralliselta eivät aina korreloi todellisen riskin kanssa. Eivät muuten korreloi tutkijankaan kuvitelmat, kuten Rajalin & muut kukkahatut autoilijan minäkuvatutkimuksessaan osoittivat.
Liian lyhyt turvaväli ei silti muutu meriitiksi vaikka ajaisikin hieman muita nopeammin. Syy on siinä, että vaikka itse olisitkin hereillä, sinulla ei ole mitään takeita siitä, että juuri ohittamasi on myös.
Alinopeutta ajavalla suurempi vaara vaanii siellä peräpeilissä.
Ajaessani ajokorttini isojen kirjainten C ja E turvin en paljon välitä takaatulevien jarrutusmatkoista, koska ne ovat aina minua lyhemmät ja elleivät ole, niin omapa on ongelmansa.
Ajaessani A-luokassa olen oman jarrutusmatkani lisäksi erittäin kiinnostunut takanatulevan jarrutusmatkasta ja turvavälistä.
Ajonopeudet määräävät ainoastaan sen, missä ja miten päin tilanteet syntyvät jos ovat syntyäkseen, mutta riski on aina pienemmällä.
Ymmärsit hänen ajotapaansa ja siirsit vastuuta ohitettavalle jonka ei siis pitäisi olla pikkumainen, vaan hoksata hidastaa siksi että hänet ohitettiin.
Minä ohittajana venytän ohitusta niin kauan ettei ohitetun tarvitse tehdä mitään. Kaikkien jotka ohittavat tulisi harjoitella kunnes se sujuu siten että voi todeta "minä osasin ihan itse". Ihan kuten pikkulapset kun oppivat tekemään jotakin ilman isän apua.
Ymmärsit hänen ajotapaansa ja siirsit vastuuta ohitettavalle jonka ei siis pitäisi olla pikkumainen, vaan hoksata hidastaa siksi että hänet ohitettiin.
No mitä siinä muutakaan pystyy tekemään.
Siinä ei todellakaan tarvii tehdä yhtään mitään, kun joku ajaa vähintään 15km/h nopeammin edelläsi. Ei hidastaa ei vilkuttaa valoja. Vain pyyhkiä lasia jos se kuraantui.
Päivittäiseen liikenne näkymään mahtuu monenmoista moottoritielle tuloa. Pahimpia ovat ne rampilla hidastelijat, jotka eivät uskalla kaarteessa katsoa etukäteen moottoritien liikennettä. He kiihdyttävät ensin jopa 80-90 km/h nopeuteen ja jarruttavat välittömästi, kun kaistat alkavat liittyä ja pitäisi katsoa sopiva väli liittyä pääväylän liikenteeseen ja vauhtiin. Usein yritän ennakoida tällaisen kiihdyttäjän ja ajan kiihdytyskaistan alun hyvin hiljaa "kävelyvauhtia" antaen "varojan" mennä alta pois ja kiihdytän rampin lopussa kaasu pohjassa siihen moottoritienopeuteen.
Päivittäiseen liikenne näkymään mahtuu monenmoista moottoritielle tuloa. Pahimpia ovat ne rampilla hidastelijat, jotka eivät uskalla kaarteessa katsoa etukäteen moottoritien liikennettä. He kiihdyttävät ensin jopa 80-90 km/h nopeuteen ja jarruttavat välittömästi, kun kaistat alkavat liittyä ja pitäisi katsoa sopiva väli liittyä pääväylän liikenteeseen ja vauhtiin. Usein yritän ennakoida tällaisen kiihdyttäjän ja ajan kiihdytyskaistan alun hyvin hiljaa "kävelyvauhtia" antaen "varojan" mennä alta pois ja kiihdytän rampin lopussa kaasu pohjassa siihen moottoritienopeuteen.
Niin, eikös siinä kiihdytyskaistalla kuuluisi nimensämukaisesti kiihdyttää. Yleensä sen aavistaa jo rampin mutkassa ajaessa, kenellä vauhti rupeaa hyytymään siinä kohdassa kun pitäisi olla kaasun pohjassa, ja tällaiseen osaa jättää enemmän väliä. Nämä samat sankarit vieläpä sitten liittyvät niin heti kuin mahdollista, ja alkavat kiihdyttää vasta kaistaa vaihdettuaan. Ei minun ole koskaan tarvinut ramppien mutkissa olkani yli kuikuilla, tuleeko sieltä moottoritieltä joku vai ei. No totta puhuen vasta kortin saatuani harrastin sitä, ennenkuin opin liittymään. Liittyminen on uskomattoman helppoa kun ajaa riittävän hitaasti, että vierelle tuleva auto ehtii ohitse ennen liittymiskaistan loppua, mutta kuitenkin kokoajan kiihdyttäen, etteivät moottoritiellä taaempana tulevat autot joudu vuoksesi jarruttamaan. Joskus aina näkee sellaisia, jotka liittyvät moottoritielle jarrulle astuen. Hölmöläisen touhua, oli nopeus sitten ali- tai ylinopeutta. Erkanemiskaistalla jarrutetaan ja liittymiskaistalla kiihdytetään.
Parhaiten pääsee liittymään motarille kun jo rampin alkuvaiheessa on sen verran vauhtia kuin motarilla liikkuvillakin. Sitten voi vielä rampin loppupätkällä sovitella itsensä joukkoon.
Ärsyttävintä on jos motaria pitkin tuleva rupeaa "auttamaan" kiihdyttämällä tai hidastamalla ja sekoittaa liittyjän suunnitelman. Liittyjän on helpointa liittyä jos muut kulkevat tasaista nopeutta.
Drivelle sen verran, että joskus ne rampit on aika lyhyita, vain n. 10 metriä. Silloin on kyllä kuikuiltava etukäteen se väli minne meinaa liittyä. Mutta tuolla aikaisemmin puhuttiin ohittamisesta ja takaisin palaamisesta, jossa olen samaa mieltä, että voi palata suht aikaisin mikäli ei ole vaaraa että joutuu heti jarruttamaan siihen eteen tai estä taakse jäävän näkyvyyttä, esim. pöllyävän lumen tms. takia. Niitä jotka tulee aivan eteen, kutsun lasipesunesteen myyjiksi.
Herbert:
Ok, en kerrannut koko viestiketjua läpi. Ja kuraa siinäkin lentää, 100m saisi vetää ettei hirveästi roisku. 40m on silti kohtalaisen pitkä etäisyys jos vauhtieroa on 15km/h. Yks asia mikä monestikin menee nurinkurisesti moottoritieliikenteessä on se turvaväli ohittamaan lähtiessä ja oikealle palatessa. Ohittajalla on enemmän nopeutta, joten oikealle palatessa se ei kovin vaarallista tilannetta pysty ohitettavalle aiheuttamaan, vaikka jättäisikin vähän vähemmän väliä. Sen sijaan ohittamaan lähtiessä jotkut yrittää hakea vetoapua viimeiseen asti kuin kilpa-ajoissa. Siinä ei tarvis ohitettavan kuin hipaista jarruun niin kolahtaa.
Mikäs tässä nyt on se itse ongelma?
TLL:
Takaa tulevan ei siis tarvitse käyttää vilkkua ohittamisen vuoksi, mutta ajoneuvon sivuttain siirtämisen vuoksi kylläkin..
Tuolla sanotaan, että "Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty ... 5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen" joten voisi kuvitella, että jos olen jo ohittamassa ja kuitenkin takaa lähtee myös joku ohittamaan, niin silloin minä en enää saakaan jatkaa ohitteluita ja minun on keskeytettävä ohittamiseni. Veikkaisin kuitenkin, että aivan tuota tuo ei tarkoita, mutta niin siellä lukee. Siellä lukee, että "Ohitus .. on kielletty" eikä "Ohittamiseen lähteminen (tai aloittaminen) on kielletty". Onkohan tuo jokin moka vai pitääkö todella lopettaa ohittelu, jos joku tulee takaa?
Moottoriteillä, missä on useampia kaistoja samaan suuntaan, tuota ongelmaa ei synny. Tietenkin on niin, että jos jokainen haluaa päästä toisensa ohi, niin ongelma tietenkin syntyy, mutta ei kai me sentään niin tyhmiä olla ettei olisi hetkeäkään aikaa odotella, että tilanteet hieman rauhoittuisivat ja sitten voisi tulle meidänkin vuoro vai onko aina päästävä ihan ensimmäisenä mikäli vain suinkin mahdollista?
Oma ehdotukseni joskus jo ajat sitten oli, että koko ohitusten ajan pitäisi käyttää vilkkuja. Olisi paljon selvempää nähdä mitä kukin on puuhastelemassa. Moottoriteillä varsinkin voisi huonoissakin keliolosuhteissa paremmin nähdä, että edessä ja/tai takana porukka jo ohittelee. Mutta jostain syystä tämä ehdotus ei kelpaa. Ihme, että se kelpaa ulkomailla kuitenkin.
drive:
Kelistä riippuen kuraa lentää liikkuvan auton taakse enemmän tai vähemmän. Takanatulija kuitenkin valitsee omalla turvavälillään kuinka paljon kuraa haluaa tuulilasiinsa kerätä. Edellä ajava ei voi kuin enintään hiljentää nopeuttaan, että kuraa lentäisi vähemmän, mutta moottoritiellä se tuskin on oikea tapa, ainakaan ohituskaistalla. Tietysti hän voi ystävällisesti auttaa takanatulijaa pesemällä runsaalla ruiskutuksella tuulilasiansa, jos vaikka takanatulijalla on pesuneste vähissä.
Itse olen aina kurakeleillä ihmetellyt, mikä ihmeen pakko on kiilata välittömästi ohitetun eteen, vaikka takana ei olisikaan ketään "painostamassa". 40 metriä on moottoritiellä aivan liian pieni turvaväli, sehän on alle 1,5 sekuntia 100 km/h nopeudessa. Se vähimmäisvaatimuskin olisi reilusti tuplaten eli yli 80 metriä ja kurakelillä mieluummin vielä paljon enemmän.
Rätkätin:
Böpin kuvaus ylinopeudella pyrkimään ajavasta painostajasta ei ole mitenkään harvinainen tilanne. Yleensä se esiintyy hiukan lievempänä, käsimerkkejä tai edessä jarruttelua ei käytetä.
Tietenkään minä en noin tyhmä ole, tuskin edes me (ketkä tuohon ryhmään sitten kelpuutetaankaan), mutta olemassa oleva ilmiö kyllä on. Ne muut...
Herbert:
Tuossa tuo "me" on lähinnä symboolinen enkä missään tapauksessa tarkoittanut ketään henkilökostaisesti. Sorry, jos se oli kiusaavaa.
Herbert:
Tästä tulee mieleeni syksy 1993, kun ajoin Peugeot 205:llä moottoritiellä Etelä-Saksassa. Teimme Suomi-Puola-Tsekki-Slovakia-Unkari-Saksa-Ruotsi-Suomi -kiertomatkan, johon sisältyi kolme lauttamatkaa. Olen ajanut Saksassa monesti tämän jälkeenkin, mutta edellä mainitulta matkalta mieleeni on jostakin syystä jäänyt vaivalloinen ajo moottoritiellä.
Suomalaisessa liikenteessä on tottunut siihen, että jos ohittaa moottoritiellä rekkajonoa 140-150 km/h (yli-)nopeudella, ohitusta ei tarvitse keskeyttää vaan kaikkien rekkojen ohi voi painella saman tien. Mutta nopealla saksalaisella moottoritiellä tilanne on toinen. Juuri kun ohitus on parhaimmillaan, takaa tulee auto 200 kilometrin tuntinopeudella ja vilkuttelee valoja merkiksi, että pois tieltä. Ja silloin ( mieluimmin jo ennen valojen vilkuttelua) ei auta kuin painaa kovasti jarrua ja siirtyä oikealle kaistalle rekkojen väliin. Ja mitä tällöin tapahtuu? Nopea auto menee menojaan, mutta sen lisäksi ohi ajavat kaikki ne autot, jotka on itse onnistunut viimeisten kahdenkymmenen kilometrin matkalla ohittamaan. Vasta kun koko letka on mennyt, voi taas itsekin siirtyä ohituskaistalle ja alkaa uudestaan ohittamaan niitä autoja, jotka jo kerran tai kahdesti on ohittanut. Ja jossakin vaiheessa voi taas tapahtua samanlainen virhearviointi rekan ohituksessa, joka johtaa siihen, että nämä samat autot menevät taas kerran ohi.
Käytännössä edellä kerrottu tarkoittaa sitä, että saksalaisella moottoritiellä on vaikea ajaa esimerkiksi 120 km/h tavoitenopeutta, jos autoja on paljon. On joko ajettava rekkojen seassa 80-90 kilometrin tuntinopeutta tai omistettava niin tehokas auto, että sillä voi ajaa todella kovaa. "Välinopeudet" ovat ongelmallisia. Tai osuvampi määritelmä on se, että heikkotehoinen auto on ongelmallinen. Ohitukset pitäisi nimittäin pystyä tekemään nopeasti, vaikka muuten ajaisikin maltillista vauhtia. Jos on hidas ohituksissa, joutuu todennäköisesti keskeyttämään ohituksen ja ajamaan ohitettavien autojen väliin, jolloin joutuu ajamaan pitkään hitaasti.
SO2001:
Oletko nyt täysin varma, että virhe tulee rekkojen ohittamisessa vai tulisikohan se siinä, että ihan todellisia perusteita ei ole tuohon ohittamistarpeeseen yleensä. Varsinkaan käyttämilläsi nopuksilla ja kun muut jo ohitetut eivät ole jo jääneet kymmenien kilometrien päähän taaksesi.
KUN nopeuserot ovat loppujen lopuksi noinkin pienet, että samat jo ohitetut autot roikkuvat aivan takana, niin mitä merkitystä sillä sitten on ajatko jonon keulilla tai hännillä? Kuinka paljon vähemmällä pääsee, kun ei tarvitse rystyset valkoisena puristaa rattia ja kytätä takaata tulevia yli 200km/h tulevia. Ymmärrän hyvin, jos pitää ehtiä Napoliin tietyllä kellonlyömällä, mutta täysin varma olen, että myös Napolissa ymmärtävät, että ajamalla minimi ajassa läpi keskisen Euroopan, et mitenkään voi selvitä perille ajoissa pienienkin liikenteellisten ongelmien vuoksi. Mihin voi olla noin kiire? Jos kiire on todellista niin lentokoneet on keksitty ja autoja saa autovuokraamoista myös Napolissa. Kun kiire ei ole todellista, niin pienempikin into riittää mainiosti.
Joka tilanteeseen johon pystyy menemään, ei kannata mennä.
Edellä esitetyn tyyppisiä kysymyksiä voisi esittää kenelle tahansa.
Miksi ajetaan autoilla, koska ehtisihän polkupyörälläkin? Miksi rakennetaan moottoriteitä, koska ehtisihän perille tavallistakin tietä pitkin? Miksi moottoritielle on säädetty Suomessa kesäisin 120 kilometrin tuntinopeusrajoitus, vaikka ehtisihän perille jos ajaisi kahdeksaa kymppiä? Mihin on niin kiire?
En ole moottoritieasiantuntija Suomessa enkä muuallakaan. Itse asiassa olen huono ajamaan vilkkaasti liikennöidyllä moottoritiellä, koska sujuvaan ajamiseen tarvittava "pelisilmä" ei ole kehittynyt.
Liikenteen määrä vaikuttaa vauhdin tuntuun. Tutulla autiolla pikkutiellä voi ajaa huomattavaakin ylinopeutta eikä vauhti vielä tunnu erityisen kovalta. Ruuhkaisella moottoritiellä jo 100 kilometrin tuntinopeus voi sen sijaan tuntua suurelta nopeudelta.
Jo pelkästään vaatimattomista autoistani johtuen olen varsin maltillinen ajaja ulkomaalaisilla moottoriteillä. Nopeus riippuu auton lisäksi olosuhteista. Vaikka en huippunopeuksia pyri ajamaankaan, en ole kovin innostunut ajatuksesta, että ajaisin eurooppalaisella moottoritiellä satoja kilometrejä rekkakaistalla noin 80-90 kilometrin tuntinopeutta, kun suurin osa muista henkilöautoista ajaa kovempaa. Vähän kovempaa sentään haluan ajaa. Ja kun lähtee leikkiin mukaan eli alkaa ohitella, voi joutua aikaisemmin kertomiini tilanteisiin.
Viime kesän reissulla, jolloin liikennettä oli paljon, tyydyin ajamaan hitaasti. Tällöin ei ollut myöskään ongelmia ohituksissa. Eniten kiusasivat ruuhkaisen moottoritien nopeudenvaihtelut. Ensiksi autojono seisoo tai liikkuu hyvin hitaasti. Sitten autot kiihdyttävät sadan kilometrin tuntinopeuteen tai yli, ja yhtäkkiä edessä on taas autoseinä jarruvalot päällä lähes pysähdyksissä. Joissakin tällaisissa tapauksissa en täysin hahmottanut, että autot todella seisoivat paikallaan tai ajoivat erittäin hitaasti. Niinpä jätin jarrutuksen liian myöhäiseksi ja jouduin jarruttamaan oikein tosissaan. Tällainen paniikkijarrutus tietysti heijastui takana ajaviin, jotka myös joutuvat jarruttamaan voimakkaasti. Samalla kun painoin jarrua seurasin taustapeiliä ja pelkäsin, että joku ajaa päälle. Onneksi muut olivat parempia kuljettajia. Nämä tapaukset opettivat ymmärtämään sen mekanismin, jolla ketjukolareita todennäköisesti tapahtuu. Yksi auto jättää hidastamisen liian myöhään ja tekee paniikkijarrutuksen, johon takana ajavat eivät ehdi reagoida. Tietenkin pitää katsoa jonoa kokonaisuudessaan eikä pelkästään edellään ajavaa, mutta käytännössä edellä ajava on kuitenkin se, jonka vauhtiin omaa nopeutta sovitetaan.
SO2001:
Tuollaisia kysymyksiä kannattaa esittää jokaiselle yhä useammin.
SO2001:
Tämä kysymys on selkeästi liioittelua.
Missä mahtaa olla kohtuullisuus?
Hyvin herkästi juuri suomalaiset ovat binääri kansaa.
Tarkoittaa, että jos sen tuota saa niin en ota mitään.
Aika outoa. Elämä ei ole joko tai.
Jos ei autolla saa ajaa 100km/h niin kävellään sitten.
Ei, ei ja ei.
Voi sillä ajaa 80km/h ja aina se kävelyn silti voittaa.
FARwd:
Et tainnut ajatella, mitä sanoin ohittajan ja ohitettavan nopeuseron vaikutuksesta vaadittavaan turvaväliin.
Oletetaanpa, että ohitettava ajaa 90km/h ja ohittaja 105km/h. Ja sanotaan vaikkapa, että ohittajan jarrutusmatka on vaikkapa 120 metriä. Tällöin ohitettavan jarrutusmatka olisi 88 metriä. Reaktioaika olkoon riittävä 2 sekuntia. Siinä ajassa ohitettava ajaa 50 metriä. Ohittaja voi siis palata oikealle kaistalle, kun autojen välinen etäisyys on 138-120 = 18 metriä.
Ohituskaistalle vaihtaessa puolestaan turvaväliä tarvitaan 90 metriä, sillä ohittaja ajaa reaktioajan 2 sekunnissa 58m ja jarrutusmatojen ero on 32m.
Ohittamaan lähteminen on tällä perusteella huomattavasti vaarallisempaa kuin eteen kiilaaminen.
drive:
Eikö turvavälin pitäisi olla koko ajan riittävä? Jos ohittaja siirtyy 18m ohitettavan eteen ja jostain syystä joutuu painamaan jarrut pohjaan heti eteen tultuaan, mitenköhän mahtaa käydä. 40m etäisyydellä ohitetulla on edes pieni mahdollisuus välttää peräänajo mutta 18m välimatkalla ja 90 km/h nopeudella tärähtää melko varmasti.
SO2001:
Tähän kysymykseen löydät vastauksen jos muistelet aikaa kun Helsingistä Lahteen menevä moottoritie päättyi Järvenpäähän. Tai Tamperelle menevä nelikaistatie päättyi Kehä3:lle. Liikenne seisoi jonossa, joten tien piti olla "isompi". Se miksi se on nimenomaan moottoritie nelikaistaisen tien sijaan (esim. Kehätiet ) on kysymys johon en tiedä vastausta.
Autoja pitää mahtua enemmän tielle. Ei se korkeampi ajonopeus 120 km/h ole päätavoite, vaan se on siellä siksi että se on turvallista yksisuuntaisella tiellä jolla ei ole kevyttä liikennettä, mopoja, traktoreita tai hevosia.
Tällaisessa tilanteessa ei kannata mennä jonon mukana, vaan pyrkiä ajamaan tasaista nopeutta, esim. 100 km/h jolloin haitariliike ei vaikuta yhtä voimakkaasti. Mutta siinä ei sitten kyllä saa sitä huvipuistotunnelmaa.
drive:
... painostustilanteessa tai silloin kun on vastaantulijoita? Muutoin on "hyvän kuljettajan" ajamista ettei vaihda kaistaa liian aikaisin.
pdt44:
Pitääkö vielä vääntää rautalangasta, että 15km/h nopeuserolla olisi sama asia vaihtaa 18m eteen kuin 0km/h nopeuserolla 50m eteen, vai mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tämä tuntuu muuten oldevan todella vaikeaa monelle liikenteessä. Rampista kyllä tullaan alinopeudella eteen ymmärtämättä sen vaaroja, mutta sittenkun joku nopeampi tulee ohi ja vaihtaa kaistaa vähän aikaisemmin eteen, vilkutellaan valoja, vaikkei siinä ollut edes mitään vaaraa.
drive:
Jos näin on Sinulle tapahtunut niin eikö se riitä osoittamaan että ajotavassasi on jotakin pielessä? Vaikkei se olisi nimenomaan vaarallista, vaan se haittaa muuten liikennettä.
drive:
Voit väännellä rautalankaa ihan niin paljon kuin haluat mutta 18m etäisyyttä et saa turvalliseksi millään vääntelyllä. Jos ohittaja törmää oikealle kaistalle siirryttyään esim. hirveen ja etäisyyttä takana tulevaan on 18m, miten hieno teoriasi toimii tuossa tilanteessa? Takana tuleva ei ehdi edes aloittamaan jarrutusta, kun törmäys tapahtuu.
Muistaakseni asia menee näin, jos joku telee kaistaa vaihtaen eteen liian lähelle .. hokkus pokkus .. sitten perässä oleva jättää taas lisää väliä siihen tunkeilijaan siten, että tulvallisuusväli tulee jälleen kuntoon. Ei se sen ihmeellisempää ole. Helppoa kuin heinänteko.
Rätkätin:
Eihän kai kukaan ole tarkoittanutkaan, että ajettaisiin kilometritolkulla 18m etäisyydellä toisistaan. Kysymys oli siitä, että samalla hetkellä kun ohittaja siirtyy 18m päähän ohitetusta, tapahtuu jotain odottamatonta, mihin takana tuleva ei ehdi reagoimaan, vaan täräyttää 90 km/h ohittajan peräpeiliin.
Rätkätin:
Tuosta voi tulkita että mielestäsi on ok ohittaa siten että vaihtaa kaistaa toisen eteen? Siksi että ohitettu (mukamas )hidastaa ja sitten taas kiihdyttää ihan mielellään.
Vai pitäisikö ohittajan sittenkin pyrkiä tekemään ohitus oikein häiritsemättä liikennettä? Ja autetaan häntä silloin kun hän epäonnistuu.
- Montako metriä aiemmin aloitetaan ohitus moottoritiellä?
Minulla se on enemmän kuin 18 metriä, joten niin lähellä edessäoleva auto synnyttää ajatuksen ohitustarpeesta.
pdt44:
Yhtä paljon siinä ehtii reagoimaan, kuin että joku siirtyisi 50m päässä eteesi samalla nopeudella. Ok, ajattelet että se pysähtyisi kuin seinään, mutta se on aika mahdotonta moottoritiellä tilanteessa, jossa nopeampi ohittaja katsoo perustelluksi siirtyä eteesi jatkaakseen ajoaan oikealla kaistalla. Jos tapahtuu hallinnamenetys tai muuta vastaavaa, sillä on edelleenkin se 15km/h suurempi alkunopeus, jonka ansiosta sinulla on sama reagointiaika käytössäsi kuin 50m päässä samalla nopeudella ajavaan. Ymmärrän kyllä että se voi säikäyttää, mutta mitään vaaraa siinä ei ole jos ei ihan kulmaa hipoen tulla. Pidät vaan ratin suorassa ja jarrutat jos sillä jarruvalo syttyy. Sen jarrutus menee joka tapauksessa pidemmälle. Alinopeutta ajavalla suurempi vaara vaanii siellä peräpeilissä.
Ei tarvi pysähtyä kuin seinään. Riittää, että törmää johonkin. 15 km/h nopeusero on siinä äkkiä hävinnyt, jolloin 18 m etäisyys on kovin lyhyt lisävahinkojen estämistä ajatellen.
lawnmover:
Mitenkä tuosta voi päätellä, että se olisi OK?
Tuommoiset tapahtumat ovat sellaisa, joille ohitetut eivät voi mitään.
Kyse on siitä miten tilanteeseen pystyy sopeutumaan.
Mikäli kolari tulee, niin asiahan tietenkin tutkitaan ja mikäli sattuu tuuri käymään, niin väärintekijä saa rangaistuksen.
Rätkätin:
Ihan hyvä että tarkensit kantaasi. Kysyin siksi koska keskustelussa on mukana mm. drive jonka erikoisjuttuna on tiukat ohitukset - vaikkei olisi edes tiukka paikka. Ymmärsit hänen ajotapaansa ja siirsit vastuuta ohitettavalle jonka ei siis pitäisi olla pikkumainen, vaan hoksata hidastaa siksi että hänet ohitettiin.
drive:
Rautalankasi on rikki siitä kohdasta, että oletat kaikkien asianosaisten havainto- ja reaktiokyvyn sekä ajoneuvojen jarrutusmatkan samantasoiseksi tai ettei heti ohituksen jälkeen tapahdu mitään yllättävää. Oletuksesi pätee vain jos olet itse hitain reagoija ja ajat heikoimmin pysähtyvällä ajoneuvolla.
Meille jotka saatamme esimerkiksi edelläajavan paremman näkymän turvin reagoida takaatulevaa aiemmin ei ehdottamasi etäisyys riitä. Omakohtaista kokemusta aiheesta on kirjattuna heti Muonion Essolla otetun kuvan jälkeen:
http://www.elisanet.fi/hannu.hietalahti/Lapissa.htm
drive:
Rampista kävelyvauhtia moottoritielle sekaan sotkeva saattaa jopa kuvitella ajavansa varoivaisesti, vaikka aiheuttaakin hölmöilyllään vaaratilanteen. Kuljettajien ajatukset siitä mikä tuntuu vaaralliselta eivät aina korreloi todellisen riskin kanssa. Eivät muuten korreloi tutkijankaan kuvitelmat, kuten Rajalin & muut kukkahatut autoilijan minäkuvatutkimuksessaan osoittivat.
Liian lyhyt turvaväli ei silti muutu meriitiksi vaikka ajaisikin hieman muita nopeammin. Syy on siinä, että vaikka itse olisitkin hereillä, sinulla ei ole mitään takeita siitä, että juuri ohittamasi on myös.
drive:
Ajaessani ajokorttini isojen kirjainten C ja E turvin en paljon välitä takaatulevien jarrutusmatkoista, koska ne ovat aina minua lyhemmät ja elleivät ole, niin omapa on ongelmansa.
Ajaessani A-luokassa olen oman jarrutusmatkani lisäksi erittäin kiinnostunut takanatulevan jarrutusmatkasta ja turvavälistä.
Ajonopeudet määräävät ainoastaan sen, missä ja miten päin tilanteet syntyvät jos ovat syntyäkseen, mutta riski on aina pienemmällä.
lawnmover:
No mitä siinä muutakaan pystyy tekemään.
Rätkätin:
Minä ohittajana venytän ohitusta niin kauan ettei ohitetun tarvitse tehdä mitään. Kaikkien jotka ohittavat tulisi harjoitella kunnes se sujuu siten että voi todeta "minä osasin ihan itse". Ihan kuten pikkulapset kun oppivat tekemään jotakin ilman isän apua.
Rätkätin:
Siinä ei todellakaan tarvii tehdä yhtään mitään, kun joku ajaa vähintään 15km/h nopeammin edelläsi. Ei hidastaa ei vilkuttaa valoja. Vain pyyhkiä lasia jos se kuraantui.
Päivittäiseen liikenne näkymään mahtuu monenmoista moottoritielle tuloa. Pahimpia ovat ne rampilla hidastelijat, jotka eivät uskalla kaarteessa katsoa etukäteen moottoritien liikennettä. He kiihdyttävät ensin jopa 80-90 km/h nopeuteen ja jarruttavat välittömästi, kun kaistat alkavat liittyä ja pitäisi katsoa sopiva väli liittyä pääväylän liikenteeseen ja vauhtiin. Usein yritän ennakoida tällaisen kiihdyttäjän ja ajan kiihdytyskaistan alun hyvin hiljaa "kävelyvauhtia" antaen "varojan" mennä alta pois ja kiihdytän rampin lopussa kaasu pohjassa siihen moottoritienopeuteen.
Böpi:
Niin, eikös siinä kiihdytyskaistalla kuuluisi nimensämukaisesti kiihdyttää. Yleensä sen aavistaa jo rampin mutkassa ajaessa, kenellä vauhti rupeaa hyytymään siinä kohdassa kun pitäisi olla kaasun pohjassa, ja tällaiseen osaa jättää enemmän väliä. Nämä samat sankarit vieläpä sitten liittyvät niin heti kuin mahdollista, ja alkavat kiihdyttää vasta kaistaa vaihdettuaan. Ei minun ole koskaan tarvinut ramppien mutkissa olkani yli kuikuilla, tuleeko sieltä moottoritieltä joku vai ei. No totta puhuen vasta kortin saatuani harrastin sitä, ennenkuin opin liittymään. Liittyminen on uskomattoman helppoa kun ajaa riittävän hitaasti, että vierelle tuleva auto ehtii ohitse ennen liittymiskaistan loppua, mutta kuitenkin kokoajan kiihdyttäen, etteivät moottoritiellä taaempana tulevat autot joudu vuoksesi jarruttamaan. Joskus aina näkee sellaisia, jotka liittyvät moottoritielle jarrulle astuen. Hölmöläisen touhua, oli nopeus sitten ali- tai ylinopeutta. Erkanemiskaistalla jarrutetaan ja liittymiskaistalla kiihdytetään.
Parhaiten pääsee liittymään motarille kun jo rampin alkuvaiheessa on sen verran vauhtia kuin motarilla liikkuvillakin. Sitten voi vielä rampin loppupätkällä sovitella itsensä joukkoon.
Ärsyttävintä on jos motaria pitkin tuleva rupeaa "auttamaan" kiihdyttämällä tai hidastamalla ja sekoittaa liittyjän suunnitelman. Liittyjän on helpointa liittyä jos muut kulkevat tasaista nopeutta.
Drivelle sen verran, että joskus ne rampit on aika lyhyita, vain n. 10 metriä. Silloin on kyllä kuikuiltava etukäteen se väli minne meinaa liittyä. Mutta tuolla aikaisemmin puhuttiin ohittamisesta ja takaisin palaamisesta, jossa olen samaa mieltä, että voi palata suht aikaisin mikäli ei ole vaaraa että joutuu heti jarruttamaan siihen eteen tai estä taakse jäävän näkyvyyttä, esim. pöllyävän lumen tms. takia. Niitä jotka tulee aivan eteen, kutsun lasipesunesteen myyjiksi.