Tuo kyllä hyvin kertoo ymmärryksesi siitä mistä puhutaan.
Ymmärryksen lisäämiseksi ja ajatuskulkusi seuraamisesksi minusta olisi olennaista tietää mistä ryhmästä sinä milloinkin puhut: rekoista, jakeluautoista, henkilöautoista jne.
Tulisi vaan kunnon talvi ja jostain läheltä löytyisi jääräta. NAM.
Järjetöntä ympäristön saastuttamista tuollainen, liikenteessähän on tarkoituksena ajaa mahdollisimman hiljaa eikä sinänsä osata mitään muuta kuin hitaasti ajaminen. Kunnon kuskihan osaa ennakoida kaiken aina eikä joudu ikinä poikkeustilanteeseen tai poikkeuksellisiin kelioloihin.
Männätalvena sattui itsellekin, että ajattelin ohittaa ja sitten painoin hieman kaasua ja pyörät vain lipsuivat, mutta muutapa ei sitten tapahtunutkaan ja ajattelin, että ehkäpä ei ole tarkoituskaan, että lähtisin ohitse. Hävettää vieläkin.
Minuakin hävettäisi, jos olisin tehnyt noin totaalisen virhearvoin kelistä. Eli sellaisen, että suunnittelisin ohitusta niin liukkaalla kelillä, ettei autoa saa edes kunnolla kiihtymään. Varmaan olen joskus tehnytkin. En ehkä ihan tuossa muodossa kuin sinä, mutta jossain toisessa kuitenkin.
Joskus epäilit mainintaani, jonka mukaan kuljettajat keskimäärin arvioivat vallitsevan kitkatason todellisuutta paremmaksi. Tuon tapauksen jälkeen varmaan voit ymmärtää hyvin tällaisia kuskeja.
Minuakin hävettäisi, jos olisin tehnyt noin totaalisen virhearvoin kelistä.
Ehkä ei niinkään kelistä kuin käytetyn tehon määrästä, mutta suvutuotteena se oli hyvä testi kelistäkin. Mielestäni kelejä pitäisi jotenkin testaillakin paikoissa, joissa se turvallisesti on mahdollista.
Ehkä ei niinkään kelistä kuin käytetyn tehon määrästä, mutta suvutuotteena se oli hyvä testi kelistäkin. Mielestäni kelejä pitäisi jotenkin testaillakin paikoissa, joissa se turvallisesti on mahdollista.
Sanoit, että "ajattelin ohittaa ja sitten painoin hieman kaasua ja pyörät vain lipsuivat".
Sinä kuitenkin tilanteen arvioit. Siihen kuuluu arvio tarvittavasta kiihtyvyydestä eli tarvittavasta tehon määrästä. Jos se ei ole sopusoinnussa kitkan eli kelin suhteen, on se tyylipuhdas virhearvio. Ei mikään sivutuote. Nyt ei auta kiemurtelu, vaikka kuinka tuollainen harmittaa ja tarve saada syy omasta virheestä vieritettyä tehon määrän niskoille olisi kuinka kova tahansa. En usko, että painoit vahingossa liikaa kaasua ja siksi pyörät alkoivat luistaa ja siksi ylimääräisen kaasun keventämisen sijaan päätitkin luopua ohituksesta.
Olen samaa mieltä siitä, että kelejä on syytä testailla turvallisessa paikassa. Minun käsitykseni kelin testaamiseen soveltuvasta tilanteesta ei ole ohitus. Ihanteellista tietysti olisi se, että kelin tuntisi koko ajan ilman erityisiä testaamisia. Jokuhan väitti, että tuo on mahdollista. Itse en siihen kuitenkaan usko.
On olemassa monenlaista hallinnan menettämistä. Sellaista, joka johtaa erittäin suureen vaaraan. Ja sellaista, joka johtaa lumitöihin. On mahdollista ajaa niin, että ottaa tietoisesti lumitöiden riskin, mutta ei ota tietoisesti kuoleman riskiä. Paikoissa, joissa hallinnan menettäminen on hengenvaarallista, ajetaan hitaammin. Ja paikoissa, joissa vaarassa on lähinnä itsetunto, voidaan ajella vähän rennommin.
Yksi kriteeri on nopeus - oman auton ja muiden. Hitaamman nopeuden paikoissa on varaa vähän löysäillä, mutta kovemman nopeuden paikoissa on oltava enemmän skarppina. Se, että on ajellut hitailla nopeuksilla penkkoihin ja joutunut lumitöihin, ei välttämättä osoita, että kuljettaja on vaarallinen kuski, joka seuraavalla kerralla voi menettää autonsa hallinnan, kun rekka tulee vastaan. Tilanne on aivan erilainen.
Tietenkin jos haluaa leikkiä, kannattaa valita paikka niin, ettei ruumiita tule. Kyllä minuakin joskus lapsettaa iltamyöhällä kotiin ajaessa liukkaalla niin, että hitaissa käännöksissä yritän pitää tuntumaa yllä ajamalla sivuluisussa. Mutta sen voi tehdä niin ettei ole riskiä penkan pölinästä, ainakin jos tuntee taitonsa ja autonsa.
Kyllähän sitä on joskus mutkaisella pikkutiellä meinannut mennä mutka vähän leveäksi, mutta senkin voi halutessaa ajatella niin, että pelivaraa oli sittenkin justiinsa tarpeeksi, kun ei käyty pientareen tai ojan puolella. Moni on niitä ojiakin kolunnut.
En halua mitenkään kehuskella, mutta väitän silti olevani huomattavasti kokeneempi auton penkasta ja ojasta ja ties mistä irrottaja kuin kuljettajat keskimäärin.
Mielestäni kelejä pitäisi jotenkin testaillakin paikoissa, joissa se turvallisesti on mahdollista.
Opetella pitää liikenteen ulkopuolella, koska silloin voi turvallisesti löytää omat rajansa ja ylittää ne. Mutta kelireferenssinä viimeviikkoinen jäärata ei paljoa kerro tämän päivän ajokelistä.
Nyt aletaan olla aika lähellä päätelmää ettei auton luistaminen ei ole automaattisesti kuolemansynti eikä edes tyhmyyttä, jos tietää mitä on tekemässä.
Liukas keli ei pääse yllättämään kun pitää huolen että auto luistaa joka käännöksessä ihan vähän. Kun sutiminen ja luistelu lakkasivat hetkeksi, niin aika pian oli taas kabiini täynnä käsiä.
Ohituspäätös ei kaduta eikä hävetä yhtään. Hölmöily ohituksessa jonka olisi voinut hoitaa ilman draamaa sen sijaan kyllä.
Kelin liukkauden, vastaantulevan nopeuden ja etäisyyden arvoinnin virheellisyyttä korostetaan usein ikäänkuin syynä johonkin...en oikein tiedä mihin?
Nimittäin suurin osa meistä ei osaa ratkaista yhtälöä jonka lopputulos määrää ehtiikö turvallisesti kiihdyttää ohitettavan edelle ennen vastaantulijaa vai ei.
Ne meistä jotka osaavat, eivät ehdi sitä käytettävissä olevana aikana tehdä vaikka eivät edes ajaisi vaan istuisivat viressä päätoimisena kartturina laskemassa ohituspaikkoja.
Nekään jotka osaavat ja ehtivät, eivät välttämättä tunne asiaan vaikuttavia muuttujia, esimerkiksi vallitsevalla kelillä käytettävissä olevaa oman ajoneuvon kiihtyvyyttä SI yksikkönä. Tai oikemmin sen integraalia ohitukseen käytetyn matkan tai ajan funktiona.
Vielä vaikeammaksi menee, jos pitää laskea voiko pysyä tiellä jäisessä kaarteessa.
Miksi ihmeessä siis pitäisi tietää montako metriä väliä on tai mikä on kitkakerroin? Sehän riittää kun näkee ja tuntee että voiko ajaa vai pitääkö himmata?
Minun käsitykseni kelin testaamiseen soveltuvasta tilanteesta ei ole ohitus. Ihanteellista tietysti olisi se, että kelin tuntisi koko ajan ilman erityisiä testaamisia. Jokuhan väitti, että tuo on mahdollista. Itse en siihen kuitenkaan usko.
Mitään ohitusta tai ohitustilannetta ei tapahtunut. Se, että runttaa kaasua vähän enemmän, kertoo kyllä mitä jatkossa pitää tehdä. Mistään et myöskään pysty sanomaan olinko ns. "ohitettavasta" kymmenen metrin päässä vai vasta sadan kymmenen metrin päässä. Tuossa alkaa olla niin paljon sinulle tuntemattomia parametrejä, että arvelun puolelle menee. Mietippä vaikka näin. Olen 60 metrin päässä edellä ajavasta ja ajanut vaikka 20 minuttia alueella, jossa on 100km/h rajoitus ja edellä kulkeva ajelee auton oman mittarin mukaan 80km/h. Muuta liikennettä ei ole näkyvissä. Runttaan kaasua ja lipsumista tapahtuu, joten se siitä sitten. Hylkään ajatukset ohittamisesta.
Yritän kiemurrella suurrikollisen roolista - tietenkin. .. :-) LOL
Kelin liukkauden, vastaantulevan nopeuden ja etäisyyden arvoinnin virheellisyyttä korostetaan usein ikäänkuin syynä johonkin...en oikein tiedä mihin?
Olen kesän mittaan ties monennenko kerran kolunnut autokoulun kirjallisten kokeiden nippua lävitse. Siellä kysellään, että onko ohittaminen sallittua, kun peilistä näkyy auto tulevan. Ei siitä näe millä kaistalla se tulee, mutta vastaus on, että ei ole. Samoin on, kun näkyy auto tulevan vastaan, niin jopa ollaan taas kieltämässä. Siitäkään ei näe, että missä se tarkasti on.
Tuosta voisi päätellä, että ohittaminen on usein kiellettyä, kun muilta näkyy keulapuoli edestä tai takaa. ... :-)
740 GLE:
Nimittäin suurin osa meistä ei osaa ratkaista yhtälöä jonka lopputulos määrää ehtiikö turvallisesti kiihdyttää ohitettavan edelle ennen vastaantulijaa vai ei.
Eipä osaakaan ja varmaan siksikin noissa kirjallisissa niin kovin mielellään ollaan ohitukset kieltämässä. Vaikea sanoa onko se hyvä vai huono asia, mutta aika usein se on ihan hyvä kielto.
Miksi ihmeessä siis pitäisi tietää montako metriä väliä on tai mikä on kitkakerroin? Sehän riittää kun näkee ja tuntee että voiko ajaa vai pitääkö himmata?
Samaa mieltä justiinsa ...
Ja jos ei v a r m a s t i tiedä, että ehtiikö ohi vai pysyykö tiellä mutkissa, niin sitten pitää ajaa niin hiljaa, että pysyy ja ketään ei syytetä siitä, että jättää ohitukset tekemättä, jos kerran itsekin epäilee. Pitää vain pitää niin isot turvavälit, että jotkut muut kuumakallet ohittaessaan mahtuvat palaamaan takaisin turvallisesti väleihin. Vai olikos se niin, että tähän väliin ja minun eteeni et varmasti tule.
Mitään ohitusta tai ohitustilannetta ei tapahtunut. Se, että runttaa kaasua vähän enemmän, kertoo kyllä mitä jatkossa pitää tehdä. Mistään et myöskään pysty sanomaan olinko ns. "ohitettavasta" kymmenen metrin päässä vai vasta sadan kymmenen metrin päässä. Tuossa alkaa olla niin paljon sinulle tuntemattomia parametrejä, että arvelun puolelle menee. Mietippä vaikka näin. Olen 60 metrin päässä edellä ajavasta ja ajanut vaikka 20 minuttia alueella, jossa on 100km/h rajoitus ja edellä kulkeva ajelee auton oman mittarin mukaan 80km/h. Muuta liikennettä ei ole näkyvissä. Runttaan kaasua ja lipsumista tapahtuu, joten se siitä sitten. Hylkään ajatukset ohittamisesta.
Yritän kiemurrella suurrikollisen roolista - tietenkin. .. :-) LOL
Kiemurteluasi ei voi olla huomaamatta.
Minua ei kiinnosta, missä ajelit. Minua kiinnostaa vain se, miksi edes ajattelit ohittaa noin liukkaalla kelillä. Ei kai vain siksi, liukkaus tuli sinulle yllätyksenä? Jos sinulla olisi ollut tieto liukkaudesta, ei ohittaminen olisi edes juolahtanut mieleesi.
Jos sinulla olisi ollut tieto liukkaudesta, ei ohittaminen olisi edes juolahtanut mieleesi.
Miksei? En edes kehtaa sanoa mitä kaikkea muutakin ehtii mielessä käydä.
Se on niinkin, että noilla nopeuksilla aika monella muullakin tulee mieleen ohitaminen ja hyvähän se on itsekin pitää mielessä, että mitä kaikkea saattaa olla odotettavissa vaikka itse en ohitse menisikään. Kun itse olen selvillä kelin todellisesta luonteesta, niin osaan suhtautua realistisesti, kun tai jos minut ohitetaan.
Miksei? En edes kehtaa sanoa mitä kaikkea muutakin ehtii mielessä käydä.
Onneksi jokin suodatin kuitenkin saa aikaan sen, että noin 99% tuollaisista ajatuksista jää vain ajatuksiksi. Niitä ei edes yritä toteuttaa. Ohitus oli kuitenkin ajatus, jota lähdit toteuttamaan.
Se on niinkin, että noilla nopeuksilla aika monella muullakin tulee mieleen ohitaminen ja hyvähän se on itsekin pitää mielessä, että mitä kaikkea saattaa olla odotettavissa vaikka itse en ohitse menisikään.
Totta, vaikkei liittynytkään varsinaisesti tähän tilanteeseen.
Kun itse olen selvillä kelin todellisesta luonteesta, niin osaan suhtautua realistisesti, kun tai jos minut ohitetaan.
Aivan. Kun olet selvillä.
Jos et olisi itse harkinnut ohittamista, ei todellisuus vallitsevista olosuhteista olisi sinulle selvinnyt etkä olisi osannut ottaa huomioon poikkeuksellisen korkeata riskiä ohittajien suhteen.
Ilmaston muutos varmaan .. mistä lie oli tullut sellainen käsitys, että kohta piti palmujen kasvaa Suomessakin ja papukaijoja lennellä luonnonvaraisina ympäriinsä, mutta nyt hieman epäilyttää.
Olikohan vuonna 2005, kun tammikuun 14.p ajelin mp:llä ja 16.p vasta tuli lumi.
Ilmaston muutos varmaan .. mistä lie oli tullut sellainen käsitys, että kohta piti palmujen kasvaa Suomessakin ja papukaijoja lennellä luonnonvaraisina ympäriinsä, mutta nyt hieman epäilyttää.
Noita lämpötiloja miettiässä kannattaa toki tarkistaa tuulen suunta. On sitä ennenkin ollut pakkasia marraskuussa, jos sattuu koillistuuli, ja tammikuussa vesisadetta jos tuulee lounaasta. Se kuitenkin vaikuttaa hyvin helposti 15 astetta lämpötilaan talvella, että siinä puolikkaan tai yhden asteen ilmastonmuutos unohtuu.
Pitää olla tarkkana liukkauden suhteen ohituksia suunnitellessaan, kun noilla pakkasilla ei enää teitä suolata.
Mutta oliko säästä puhuminen loogista jatkoa kiemurtelulle, vai halusitko aloittaa keskustelun kokonaan uudesta aiheesta?
Täytyy jo tänä iltana suunitella huomisia ohituksia vaikka kelikään ei ole kuin suurin piirtein tiedossa. No ei vainenkaan. Tilanteiden mukaan. Mutta tänäänkin survaisin hieman kaasua enemmän ja hienosti luisti. Eipä tuolla kovin kovaa kukaan kulkenut.
Kaikenlaisia talven riemuja <-- voi tehdä pakkasella.
Tuolla sanotaan, että keli vaati yhden uhrin. Hieman epäilen kuitenkin, että siinä oli tapahtunut liikenneonnettomuus, joka puolestaan on kuskien tekosia.
Jossain oli kysely, että myöhästyitkö tänään töistä.
20% sanoi myöhästyneensä. Syitä on varmaan melkoinen joukko, mutta kun jokainen itse näki jo illalla mitä tuleman pitää, niin pitääkö silti lähteä myöhään? Ymmärrän kyllä, jos junat eivät liiku, mutta sehän on normaalia muutenkin. Kuinkakohan iso prosentti kaikesta kiireestä on täysin itse aiheutettuja? Kuinkakohan iso prosentti kaikista ohituksista ei perustu mihinkään todelliseen vaan on muuten vaan kiva mennä ohitse.
Ohitin tänään moottoritiellä pitkän autojonon, jota veti 60 km/h ajava. Vaikka oli huono keli, nopeus oli minusta hiukan alakanttiin. Jos veturi poistui seuraavasta liittymästä, voitin aikaa muutaman sekunnin. Jos sillä oli yhtä pitkä matka kuin minulla, voitin 5-10 minuuttia.
Ohitin tänään moottoritiellä pitkän autojonon, jota veti 60 km/h ajava. Vaikka oli huono keli, nopeus oli minusta hiukan alakanttiin. Jos veturi poistui seuraavasta liittymästä, voitin aikaa muutaman sekunnin. Jos sillä oli yhtä pitkä matka kuin minulla, voitin 5-10 minuuttia.
Mikä on todellista?
Oletetaan, että voitit 5-10 min. Mihin käytit? Istuitko nojatuoliin ja otit sanomalehden ja kysyit vaimolta, että milloinkas ruoka on valmista, johon hän, että 10min päästä ja paperisessa lehdessäkin oli vain eilisiä uutisia. Tärkeintähän on käyttää voittamansa aika tuottavasti.
Mikäkö todellista ... kun vaimo sanoo, että vie roskat.
Silloin on mentävä heti tai muuten joutuu täysin turhauttavaan keskusteluun siitä mikä mukamas on tärkeämpää ja sitä rupattelua sitten riittää useammaksikin päiväksi. Paljon vähemmällä pääsee, kun vie heti.
Oletetaan, että voitit 5-10 min. Mihin käytit? Istuitko nojatuoliin ja otit sanomalehden ja kysyit vaimolta, että milloinkas ruoka on valmista, johon hän, että 10min päästä ja paperisessa lehdessäkin oli vain eilisiä uutisia. Tärkeintähän on käyttää voittamansa aika tuottavasti.
Liikenteessä menee aikaa sen verran kun menee. Jos se aika ohittamalla vähenee, kannattaa tietenkin ohittaa, jos vaan hyviä ohituspaikkoja on. Moottoritiellä on lumisateella monesti ikävä homma, kun siinä oikealla olis ihan hyvä ajaa vaikka yhdeksääkymppiä tai enemmänkin, mutta vasemmalle on kertynyt lunta niin paljon, ettei siinä paljon yli seitsemääkymppiä pysty ajaa. Ja oikeallahan ne ajaa sitten juuri sitä seitsemääkymppiä. Kyllä se silloin vähän ärsyttää ajaa siinä oikealla rattia puristaen seitsemääkymppiä ajavassa jonossa. Ohi tulee yleensä lähdettyä, jos ohituskaistalla suinkin pystyy kovempaa ajamaan.
Miten tämä liittyy nastoihin ja kitkoihin? En tiedä, itse olen kokenut paksussa lumihangessa ajamisen haastavimmaksi talvikeliksi. Siinä ei ole nastoista apua. Liukkaalla, paljaalla mutta jäisellä (tai vaan hieman lumisella) tiellä ajamisen olen kokenut paljon helpommaksi, eikä siinä tule paljon normaalinopeuksista hiljennettyä. Lipsumiset ja luisumiset on hyvin hallinnassa.
Ei siinä ajatuksena mitään kummallista ole eikä kaiken tarvitse aina olla niin perusteltuakaan. Näillä palstoilla on vain sellainen ollut tapana, että jos sattuu tykkäämään jostain, vaikka nastarenkaista tai kitkarenkaista, ei se sellaisenaan kelpaa vaan perusteluina pitää olla ilman muuta tieteelliset faktat, tilastot, tutkimukset ja keuhkokuvatkin.
Ohitukset melko isolta osalta perustuvat jonkinlaiseen ylinopeuteen. Tässä on jauhettu hyvän aikaa siitä kuinka ajetaan oikeaoppisesti sallitun nopeuden yläpuolella kuitenkaan joutumatta sakotusrajan nurjalle puolelle. Apuna on erilaista mittaria ja vakionopeussäädintä. Kun ajaminen on N O I N tarkkaa puuhaa, niin ohitustenkin on perustuttava ainakin hetkellisiin ylinopeuksiin. Liikenteen vaarapaikkoja ovat enimmäkseen, ei siis kokonaan, risteykset ja ohitukset. Toki on muitakin. Riskejä otetaan käytännössä melkoisesti.
Itse satsaisin mukavuuteen ja kiireettömyyteen ja ohittaakin voi ja tietenkin saa, ei siinä sinänsä mitään eikä siihen sen kummallisempia perusteluita tarvita. Ei ohittamisista tarvitse kenenkään syyllisyyttäkään tuntea ellei nyt aivan typeräksi ole heittäytynyt ja muita vaarantanut.
Liikenne on osa elämää. Jokainen valitkoon ihan itse miten toimii. Jos huomautettavaa tulee, niin viranomaiset ovat sitä varten ja heille se pitää jättää kokonaan.
ohittaakin voi ja tietenkin saa, ei siinä sinänsä mitään eikä siihen sen kummallisempia perusteluita tarvita.
Kuinka kommunikoimme asiasta päättäville sen ettei ohituksen tarpeellisuudella tai hyödyllisyydellä ole mitään tekemistä minkään heille tai kenellekään muullekaan kuuluvan asian kanssa eikä se vaikuta liikenneturvallisuuteen millään tavoin?
Ohituksen syystä tai oikeutuksesta riippumatta ohituksen turvallisuus on ainoa asia mikä merkitsee kenellekään mitään.
Ohitukselle keksitty ylevä eettinen peruste ei vähennä riskiä pätkääkään, mikäli ohittaja ei osaa hommansa. Ja vastoinpäin, osaava ohittaja menee aivan turvallisesti toisen edelle vaikka ihan pelkästään huvikseen.
Ja vielä kun täällä sosiaalidemokratiassa osattaisiin ymmärtää, että joka päivä on tilanteita, joissa joku pystyy ohittamaan turvallisesti mutta toinen ei, niin johan olisi henkistä kasvua tarjolla sen keskimääräistä parempien kuljettajien prosenttiosuuden nostamiseen hyvinkin yli 90%
Ja vielä kun täällä sosiaalidemokratiassa osattaisiin ymmärtää, että joka päivä on tilanteita, joissa joku pystyy ohittamaan turvallisesti mutta toinen ei, niin johan olisi henkistä kasvua tarjolla sen keskimääräistä parempien kuljettajien prosenttiosuuden nostamiseen hyvinkin yli 90%
Mitä tuossa lukee? Olen lukenut jo monta kertaa nopeasti ja hitaasti, mutta joko se on kertakaikkisen vaikea juttu tai sitten niin yksinkertainen että ei meinaa ymmärtää. Puoluepolitiikkaakin siihen on sotkettu.
Joillakin on ongelmia pysyä omalla kaistalla, vaikka vauhtia ei olisi kuin 70 kilometriä tunnissa. Pitäisikö talviajan nopeusrajoitus siis alentaa kuuteenkymmeneeen kilometriin tunnissa?
Joillakin on ongelmia pysyä omalla kaistalla, vaikka vauhtia ei olisi kuin 70 kilometriä tunnissa. Pitäisikö talviajan nopeusrajoitus siis alentaa kuuteenkymmeneeen kilometriin tunnissa?
Tyypillinen suomalainen maantie on kolmiurainen. Tuo oli niin hyvin hoidettu, että kuljettajaparka ei tiennyt mitä uraa milloinkin seurata. Siksi meno oli kuin humalaisella. Siihen ei välttämättä nopeus(rajoitus) suuresti vaikuta.
"Oma kaista" voi olla hakusessa vaikka kaupungin 30 km/h alueella, jos lumi/jää on peittänyt kaistamerkinnät, ja jäljellä on korkeintaan "urat".
Mitä tuossa lukee? Olen lukenut jo monta kertaa nopeasti ja hitaasti, mutta joko se on kertakaikkisen vaikea juttu tai sitten niin yksinkertainen että ei meinaa ymmärtää. Puoluepolitiikkaakin siihen on sotkettu.
Tarkoitus oli sanoa, että toisin kuin moni luulee, sopiva nopeus samoissa olosuhteissa on eri kuljettajille ja ajoneuvoille ihan eri. Se ei ole demokraattista, mutta totta se silti on.
Rätkätin:
Ymmärryksen lisäämiseksi ja ajatuskulkusi seuraamisesksi minusta olisi olennaista tietää mistä ryhmästä sinä milloinkin puhut: rekoista, jakeluautoista, henkilöautoista jne.
Rätkätin:
Järjetöntä ympäristön saastuttamista tuollainen, liikenteessähän on tarkoituksena ajaa mahdollisimman hiljaa eikä sinänsä osata mitään muuta kuin hitaasti ajaminen. Kunnon kuskihan osaa ennakoida kaiken aina eikä joudu ikinä poikkeustilanteeseen tai poikkeuksellisiin kelioloihin.
Rätkätin:
Minuakin hävettäisi, jos olisin tehnyt noin totaalisen virhearvoin kelistä. Eli sellaisen, että suunnittelisin ohitusta niin liukkaalla kelillä, ettei autoa saa edes kunnolla kiihtymään. Varmaan olen joskus tehnytkin. En ehkä ihan tuossa muodossa kuin sinä, mutta jossain toisessa kuitenkin.
Joskus epäilit mainintaani, jonka mukaan kuljettajat keskimäärin arvioivat vallitsevan kitkatason todellisuutta paremmaksi. Tuon tapauksen jälkeen varmaan voit ymmärtää hyvin tällaisia kuskeja.
Korjaus kursiivilla.
Herbert:
Ehkä ei niinkään kelistä kuin käytetyn tehon määrästä, mutta suvutuotteena se oli hyvä testi kelistäkin. Mielestäni kelejä pitäisi jotenkin testaillakin paikoissa, joissa se turvallisesti on mahdollista.
Rätkätin:
Sanoit, että "ajattelin ohittaa ja sitten painoin hieman kaasua ja pyörät vain lipsuivat".
Sinä kuitenkin tilanteen arvioit. Siihen kuuluu arvio tarvittavasta kiihtyvyydestä eli tarvittavasta tehon määrästä. Jos se ei ole sopusoinnussa kitkan eli kelin suhteen, on se tyylipuhdas virhearvio. Ei mikään sivutuote. Nyt ei auta kiemurtelu, vaikka kuinka tuollainen harmittaa ja tarve saada syy omasta virheestä vieritettyä tehon määrän niskoille olisi kuinka kova tahansa. En usko, että painoit vahingossa liikaa kaasua ja siksi pyörät alkoivat luistaa ja siksi ylimääräisen kaasun keventämisen sijaan päätitkin luopua ohituksesta.
Olen samaa mieltä siitä, että kelejä on syytä testailla turvallisessa paikassa. Minun käsitykseni kelin testaamiseen soveltuvasta tilanteesta ei ole ohitus. Ihanteellista tietysti olisi se, että kelin tuntisi koko ajan ilman erityisiä testaamisia. Jokuhan väitti, että tuo on mahdollista. Itse en siihen kuitenkaan usko.
SO2001:
Tietenkin jos haluaa leikkiä, kannattaa valita paikka niin, ettei ruumiita tule. Kyllä minuakin joskus lapsettaa iltamyöhällä kotiin ajaessa liukkaalla niin, että hitaissa käännöksissä yritän pitää tuntumaa yllä ajamalla sivuluisussa. Mutta sen voi tehdä niin ettei ole riskiä penkan pölinästä, ainakin jos tuntee taitonsa ja autonsa.
Kyllähän sitä on joskus mutkaisella pikkutiellä meinannut mennä mutka vähän leveäksi, mutta senkin voi halutessaa ajatella niin, että pelivaraa oli sittenkin justiinsa tarpeeksi, kun ei käyty pientareen tai ojan puolella. Moni on niitä ojiakin kolunnut.
Minäkään en haluaisi kehuskella tuollaisella.
Rätkätin:
Opetella pitää liikenteen ulkopuolella, koska silloin voi turvallisesti löytää omat rajansa ja ylittää ne. Mutta kelireferenssinä viimeviikkoinen jäärata ei paljoa kerro tämän päivän ajokelistä.
Nyt aletaan olla aika lähellä päätelmää ettei auton luistaminen ei ole automaattisesti kuolemansynti eikä edes tyhmyyttä, jos tietää mitä on tekemässä.
Liukas keli ei pääse yllättämään kun pitää huolen että auto luistaa joka käännöksessä ihan vähän. Kun sutiminen ja luistelu lakkasivat hetkeksi, niin aika pian oli taas kabiini täynnä käsiä.
Ohituspäätös ei kaduta eikä hävetä yhtään. Hölmöily ohituksessa jonka olisi voinut hoitaa ilman draamaa sen sijaan kyllä.
Kelin liukkauden, vastaantulevan nopeuden ja etäisyyden arvoinnin virheellisyyttä korostetaan usein ikäänkuin syynä johonkin...en oikein tiedä mihin?
Nimittäin suurin osa meistä ei osaa ratkaista yhtälöä jonka lopputulos määrää ehtiikö turvallisesti kiihdyttää ohitettavan edelle ennen vastaantulijaa vai ei.
Ne meistä jotka osaavat, eivät ehdi sitä käytettävissä olevana aikana tehdä vaikka eivät edes ajaisi vaan istuisivat viressä päätoimisena kartturina laskemassa ohituspaikkoja.
Nekään jotka osaavat ja ehtivät, eivät välttämättä tunne asiaan vaikuttavia muuttujia, esimerkiksi vallitsevalla kelillä käytettävissä olevaa oman ajoneuvon kiihtyvyyttä SI yksikkönä. Tai oikemmin sen integraalia ohitukseen käytetyn matkan tai ajan funktiona.
Vielä vaikeammaksi menee, jos pitää laskea voiko pysyä tiellä jäisessä kaarteessa.
Miksi ihmeessä siis pitäisi tietää montako metriä väliä on tai mikä on kitkakerroin? Sehän riittää kun näkee ja tuntee että voiko ajaa vai pitääkö himmata?
Herbert:
Mitään ohitusta tai ohitustilannetta ei tapahtunut. Se, että runttaa kaasua vähän enemmän, kertoo kyllä mitä jatkossa pitää tehdä. Mistään et myöskään pysty sanomaan olinko ns. "ohitettavasta" kymmenen metrin päässä vai vasta sadan kymmenen metrin päässä. Tuossa alkaa olla niin paljon sinulle tuntemattomia parametrejä, että arvelun puolelle menee. Mietippä vaikka näin. Olen 60 metrin päässä edellä ajavasta ja ajanut vaikka 20 minuttia alueella, jossa on 100km/h rajoitus ja edellä kulkeva ajelee auton oman mittarin mukaan 80km/h. Muuta liikennettä ei ole näkyvissä. Runttaan kaasua ja lipsumista tapahtuu, joten se siitä sitten. Hylkään ajatukset ohittamisesta.
Yritän kiemurrella suurrikollisen roolista - tietenkin. .. :-) LOL
740 GLE:
Olen kesän mittaan ties monennenko kerran kolunnut autokoulun kirjallisten kokeiden nippua lävitse. Siellä kysellään, että onko ohittaminen sallittua, kun peilistä näkyy auto tulevan. Ei siitä näe millä kaistalla se tulee, mutta vastaus on, että ei ole. Samoin on, kun näkyy auto tulevan vastaan, niin jopa ollaan taas kieltämässä. Siitäkään ei näe, että missä se tarkasti on.
Tuosta voisi päätellä, että ohittaminen on usein kiellettyä, kun muilta näkyy keulapuoli edestä tai takaa. ... :-)
740 GLE:
Eipä osaakaan ja varmaan siksikin noissa kirjallisissa niin kovin mielellään ollaan ohitukset kieltämässä. Vaikea sanoa onko se hyvä vai huono asia, mutta aika usein se on ihan hyvä kielto.
740 GLE:
Samaa mieltä justiinsa ...
Ja jos ei v a r m a s t i tiedä, että ehtiikö ohi vai pysyykö tiellä mutkissa, niin sitten pitää ajaa niin hiljaa, että pysyy ja ketään ei syytetä siitä, että jättää ohitukset tekemättä, jos kerran itsekin epäilee. Pitää vain pitää niin isot turvavälit, että jotkut muut kuumakallet ohittaessaan mahtuvat palaamaan takaisin turvallisesti väleihin. Vai olikos se niin, että tähän väliin ja minun eteeni et varmasti tule.
Rätkätin:
Kiemurteluasi ei voi olla huomaamatta.
Minua ei kiinnosta, missä ajelit. Minua kiinnostaa vain se, miksi edes ajattelit ohittaa noin liukkaalla kelillä. Ei kai vain siksi, liukkaus tuli sinulle yllätyksenä? Jos sinulla olisi ollut tieto liukkaudesta, ei ohittaminen olisi edes juolahtanut mieleesi.
Herbert:
Miksei? En edes kehtaa sanoa mitä kaikkea muutakin ehtii mielessä käydä.
Se on niinkin, että noilla nopeuksilla aika monella muullakin tulee mieleen ohitaminen ja hyvähän se on itsekin pitää mielessä, että mitä kaikkea saattaa olla odotettavissa vaikka itse en ohitse menisikään. Kun itse olen selvillä kelin todellisesta luonteesta, niin osaan suhtautua realistisesti, kun tai jos minut ohitetaan.
Rätkätin:
Onneksi jokin suodatin kuitenkin saa aikaan sen, että noin 99% tuollaisista ajatuksista jää vain ajatuksiksi. Niitä ei edes yritä toteuttaa. Ohitus oli kuitenkin ajatus, jota lähdit toteuttamaan.
Totta, vaikkei liittynytkään varsinaisesti tähän tilanteeseen.
Aivan. Kun olet selvillä.
Jos et olisi itse harkinnut ohittamista, ei todellisuus vallitsevista olosuhteista olisi sinulle selvinnyt etkä olisi osannut ottaa huomioon poikkeuksellisen korkeata riskiä ohittajien suhteen.
Hieno keli, kun on sentään marraskuu vasta. ..
Ilmaston muutos varmaan .. mistä lie oli tullut sellainen käsitys, että kohta piti palmujen kasvaa Suomessakin ja papukaijoja lennellä luonnonvaraisina ympäriinsä, mutta nyt hieman epäilyttää.
Olikohan vuonna 2005, kun tammikuun 14.p ajelin mp:llä ja 16.p vasta tuli lumi.
Rätkätin:
Noita lämpötiloja miettiässä kannattaa toki tarkistaa tuulen suunta. On sitä ennenkin ollut pakkasia marraskuussa, jos sattuu koillistuuli, ja tammikuussa vesisadetta jos tuulee lounaasta. Se kuitenkin vaikuttaa hyvin helposti 15 astetta lämpötilaan talvella, että siinä puolikkaan tai yhden asteen ilmastonmuutos unohtuu.
Rätkätin:
Ja loppuviikosta vain paranee ainakin etelässä:
http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki
Pitää olla tarkkana liukkauden suhteen ohituksia suunnitellessaan, kun noilla pakkasilla ei enää teitä suolata.
Mutta oliko säästä puhuminen loogista jatkoa kiemurtelulle, vai halusitko aloittaa keskustelun kokonaan uudesta aiheesta?
Herbert:
Täytyy jo tänä iltana suunitella huomisia ohituksia vaikka kelikään ei ole kuin suurin piirtein tiedossa. No ei vainenkaan. Tilanteiden mukaan. Mutta tänäänkin survaisin hieman kaasua enemmän ja hienosti luisti. Eipä tuolla kovin kovaa kukaan kulkenut.
Kaikenlaisia talven riemuja <-- voi tehdä pakkasella.
Nythän saa vielä käyttää kesärenkaita.
Tässä <-- uutista päivän tapahtumista.
Tuolla sanotaan, että keli vaati yhden uhrin. Hieman epäilen kuitenkin, että siinä oli tapahtunut liikenneonnettomuus, joka puolestaan on kuskien tekosia.
Jossain oli kysely, että myöhästyitkö tänään töistä.
20% sanoi myöhästyneensä. Syitä on varmaan melkoinen joukko, mutta kun jokainen itse näki jo illalla mitä tuleman pitää, niin pitääkö silti lähteä myöhään? Ymmärrän kyllä, jos junat eivät liiku, mutta sehän on normaalia muutenkin. Kuinkakohan iso prosentti kaikesta kiireestä on täysin itse aiheutettuja? Kuinkakohan iso prosentti kaikista ohituksista ei perustu mihinkään todelliseen vaan on muuten vaan kiva mennä ohitse.
Ohitin tänään moottoritiellä pitkän autojonon, jota veti 60 km/h ajava. Vaikka oli huono keli, nopeus oli minusta hiukan alakanttiin. Jos veturi poistui seuraavasta liittymästä, voitin aikaa muutaman sekunnin. Jos sillä oli yhtä pitkä matka kuin minulla, voitin 5-10 minuuttia.
Mikä on todellista?
Herbert:
Oletetaan, että voitit 5-10 min. Mihin käytit? Istuitko nojatuoliin ja otit sanomalehden ja kysyit vaimolta, että milloinkas ruoka on valmista, johon hän, että 10min päästä ja paperisessa lehdessäkin oli vain eilisiä uutisia. Tärkeintähän on käyttää voittamansa aika tuottavasti.
Mikäkö todellista ... kun vaimo sanoo, että vie roskat.
Silloin on mentävä heti tai muuten joutuu täysin turhauttavaan keskusteluun siitä mikä mukamas on tärkeämpää ja sitä rupattelua sitten riittää useammaksikin päiväksi. Paljon vähemmällä pääsee, kun vie heti.
Lähestytään asiaa toisesta suunnasta.
Olisiko pitänyt jättää ohitus tekemättä? Kuinka suuri ajansäästö on kestävä peruste ohitukselle?
Olisi varsin miellyttävää, jos tällaiseen kysymykseen joku vastaisi edes joskus sen sijaan, että tyytyy väheksymään saavutettua hyötyä.
Mikä ohittamisessa on niin kammottavaa, että sillä saavutettua hyötyä pitää viimeiseen asti puntaroida?
Rätkätin:
Liikenteessä menee aikaa sen verran kun menee. Jos se aika ohittamalla vähenee, kannattaa tietenkin ohittaa, jos vaan hyviä ohituspaikkoja on. Moottoritiellä on lumisateella monesti ikävä homma, kun siinä oikealla olis ihan hyvä ajaa vaikka yhdeksääkymppiä tai enemmänkin, mutta vasemmalle on kertynyt lunta niin paljon, ettei siinä paljon yli seitsemääkymppiä pysty ajaa. Ja oikeallahan ne ajaa sitten juuri sitä seitsemääkymppiä. Kyllä se silloin vähän ärsyttää ajaa siinä oikealla rattia puristaen seitsemääkymppiä ajavassa jonossa. Ohi tulee yleensä lähdettyä, jos ohituskaistalla suinkin pystyy kovempaa ajamaan.
Miten tämä liittyy nastoihin ja kitkoihin? En tiedä, itse olen kokenut paksussa lumihangessa ajamisen haastavimmaksi talvikeliksi. Siinä ei ole nastoista apua. Liukkaalla, paljaalla mutta jäisellä (tai vaan hieman lumisella) tiellä ajamisen olen kokenut paljon helpommaksi, eikä siinä tule paljon normaalinopeuksista hiljennettyä. Lipsumiset ja luisumiset on hyvin hallinnassa.
Herbert:
10 pistettä vuosikymmenen liikennekysymyksestä!
Ohittaminen kannattaa aina, se on loistava tapa välttää törmäämästä hitaammin ajavan perään.
Ohitettaessa pitää vain olla silmät auki ja järki päässä. Molemmilla.
Tietenkin ohi saa mennä, jos siltä tuntuu.
Ei siinä ajatuksena mitään kummallista ole eikä kaiken tarvitse aina olla niin perusteltuakaan. Näillä palstoilla on vain sellainen ollut tapana, että jos sattuu tykkäämään jostain, vaikka nastarenkaista tai kitkarenkaista, ei se sellaisenaan kelpaa vaan perusteluina pitää olla ilman muuta tieteelliset faktat, tilastot, tutkimukset ja keuhkokuvatkin.
Ohitukset melko isolta osalta perustuvat jonkinlaiseen ylinopeuteen. Tässä on jauhettu hyvän aikaa siitä kuinka ajetaan oikeaoppisesti sallitun nopeuden yläpuolella kuitenkaan joutumatta sakotusrajan nurjalle puolelle. Apuna on erilaista mittaria ja vakionopeussäädintä. Kun ajaminen on N O I N tarkkaa puuhaa, niin ohitustenkin on perustuttava ainakin hetkellisiin ylinopeuksiin. Liikenteen vaarapaikkoja ovat enimmäkseen, ei siis kokonaan, risteykset ja ohitukset. Toki on muitakin. Riskejä otetaan käytännössä melkoisesti.
Itse satsaisin mukavuuteen ja kiireettömyyteen ja ohittaakin voi ja tietenkin saa, ei siinä sinänsä mitään eikä siihen sen kummallisempia perusteluita tarvita. Ei ohittamisista tarvitse kenenkään syyllisyyttäkään tuntea ellei nyt aivan typeräksi ole heittäytynyt ja muita vaarantanut.
Liikenne on osa elämää. Jokainen valitkoon ihan itse miten toimii. Jos huomautettavaa tulee, niin viranomaiset ovat sitä varten ja heille se pitää jättää kokonaan.
Rätkätin:
Kuinka kommunikoimme asiasta päättäville sen ettei ohituksen tarpeellisuudella tai hyödyllisyydellä ole mitään tekemistä minkään heille tai kenellekään muullekaan kuuluvan asian kanssa eikä se vaikuta liikenneturvallisuuteen millään tavoin?
Ohituksen syystä tai oikeutuksesta riippumatta ohituksen turvallisuus on ainoa asia mikä merkitsee kenellekään mitään.
Ohitukselle keksitty ylevä eettinen peruste ei vähennä riskiä pätkääkään, mikäli ohittaja ei osaa hommansa. Ja vastoinpäin, osaava ohittaja menee aivan turvallisesti toisen edelle vaikka ihan pelkästään huvikseen.
Ja vielä kun täällä sosiaalidemokratiassa osattaisiin ymmärtää, että joka päivä on tilanteita, joissa joku pystyy ohittamaan turvallisesti mutta toinen ei, niin johan olisi henkistä kasvua tarjolla sen keskimääräistä parempien kuljettajien prosenttiosuuden nostamiseen hyvinkin yli 90%
740 GLE:
Mitä tuossa lukee? Olen lukenut jo monta kertaa nopeasti ja hitaasti, mutta joko se on kertakaikkisen vaikea juttu tai sitten niin yksinkertainen että ei meinaa ymmärtää. Puoluepolitiikkaakin siihen on sotkettu.
Joillakin on ongelmia pysyä omalla kaistalla, vaikka vauhtia ei olisi kuin 70 kilometriä tunnissa. Pitäisikö talviajan nopeusrajoitus siis alentaa kuuteenkymmeneeen kilometriin tunnissa?
https://www.youtube.com/watch?v=bk3u_DxwcSc
Tässähän <-- tämä taas on ... ollaan me hyviä ..
SO2001:
Tyypillinen suomalainen maantie on kolmiurainen. Tuo oli niin hyvin hoidettu, että kuljettajaparka ei tiennyt mitä uraa milloinkin seurata. Siksi meno oli kuin humalaisella. Siihen ei välttämättä nopeus(rajoitus) suuresti vaikuta.
"Oma kaista" voi olla hakusessa vaikka kaupungin 30 km/h alueella, jos lumi/jää on peittänyt kaistamerkinnät, ja jäljellä on korkeintaan "urat".
Rätkätin:
Tarkoitus oli sanoa, että toisin kuin moni luulee, sopiva nopeus samoissa olosuhteissa on eri kuljettajille ja ajoneuvoille ihan eri. Se ei ole demokraattista, mutta totta se silti on.