Omalla ajamisella voi vaikuttaa paljon muidenkin turvallisuuteen. Kun ajaa rauhallisesti tempomatta, niin vältyy itse tulemasta peräänajetuksi.
Kaikesta samaa mieltä, mutta siitä huolimatta päin keltaista ei ole lupa ajaa jos kerran pysähtyäkin ehtii. Punaisesta nyt puhumattakaan.
Vanhoilla vihreillä ajamisen riski ei ole risteävän tien liikenne vaan edelläajava joka noudattaa valoja. Mopoilija, motoristi ja autossa selkä menosuuntaan matkustava lapsi ovat suurimmassa vaarassa jos valoihin toisena tuleva on värisokea.
... koska hänen esittämän tilaston mukaan iso osa rekkojen onnettomuuksista on rekkakuskin syytä.
Ehdin jo aiemmin todeta, että mitä kummallisimpia syitä yritetään oikein keksimällä keksiä, että miten rekka kaatuu ja sillä konstilla kumota kuskien osallisuus. Vielä puuttu, että meteoriitti iskee, mutta kaippa sitäkin kohta joku ehdottaa.
Myönnän kertoneeni pari harvinaista erikoistapausta, mutta ne eivät olleet keksittyjä, vaan todellista elämää.
En myöskään tarjonnut niitä evidenssinä kuljettajan vastuuvapaudelle, vaan ainoastaan harvinaisina erikoistilanteina vastineeksi epäilyksellesi ettei iso auto ajaudu (vai kaadu, en muista?) itsestään.
Minäpä yhdistän nämä kaksi, koska niillä on hieman tekemistä toistensa kanssa
Herbert:
Kun havainto on tehty, kuski tunnistaa tilanteen. Tällöin pohditaan, vaatiiko havainto toimenpiteitä.
Yllä olevaa prosessia voi sekä nopeuttaa että lopputulosta parantaa katsomalla muutaman sekunnin verran tulevaisuuteen ja suunnittelemalla pakopaikat jo valmiiksi: "mitä jos..."
Valmiiksi suunniteltu toiminta alkaa nopeasti ja on lisäksi yllättävän helppo toteuttaa kun se on vain odottanut lähtömerkkiä. Toiminta on myös suuremmalla todennäköisyydellä oikea kuin vaistomaisesti säikähdyksessä valittu.
SO2001:
Mitä tulee reagointeihin ja toimintaan yleensä, niin tässäkin asiassa harjoittelu auttaa.
Niin auttaa, ks. yllä.
SO2001:
Kun ajaa paljon, eikä ole kovin tarkka nopeusrajoitusten suhteen, joutuu usein nopeaa reagointia ja oikeaa toimintaa edellyttäviin tilanteisiin. Tällöin oppii jo ennakolta terästämään aistinsa tietyn tyyppisissä tilanteissa ja olemaan erityisen valmis reagoimiseen, mikäli tarve vaatii.
...
Maantiellä tämä ilmenee siten, että jos ajaa hidasta lösövauhtia eikä odota mitään tapahtuvan, reagoiminen mahdolliseen tilanteeseen on hitaampaa kuin jos ajaisi kovempaa ja olisi valmistautunut...
Pelkkä jarrutusmatka ei tosiaan määrää kaikkea, koska reagointinopeudessa on valtavia eroja.
Jos toimintaan virittyminen vaatii omaa kovaa ajaamisen, eikö tämä johda jatkuvaan nopeuden nostoon? Mikä tahansa nopeus muuttuu riittävän kauan toistettuna rutiiniksi?
Nopeammin ajava tarvitsee nopeampaa reagointia, mutta korrelaatio ei taaskaan todista kausaalisuutta, eli jäätelön myyntikiellolla ei vähennetä hukkumisia eikä nopeutta nostamalla vähennetä omaa reaktioaikaa, paitsi hetkellisesti.
Kaksi eri asiaa, molemmat toki vaikuttavat lopputulokseen.
Kun havainto on tehty, kuski tunnistaa tilanteen. Tällöin pohditaan, vaatiiko havainto toimenpiteitä. Esimerkiksi pimeällä tiellä kuski näkee jotain, mutta ei heti tunnista kohdetta. Tällöin aikaa voi kulua paljonkin havainnon teossa.
Tuttu tunne öisillä teillä, kun on käyty huoltoasemalta pahvimukillinen kahvia ja ajellaan pitkin pimeää maantietä. Sitä luulee näkevänsä jonkun "hirven" nousevan ojan pohjalta kohti tietä. Siinä tulee mietittyä, että onko nyt se tilanne, jolloin pitää painaa jarrut pohjaan ja väistää autolla lepikkoon. Toisaalta takapuskurissa on kiinni joku ääliö, joka tappaa minut Scaniallaan/V70 Volvollaan jos painan nyt jarrut pohjaan. Aika usein, itse asiassa tähän mennessä melkein joka kerta "hirvi" paljastuukin joksikin varjoksi taikka tuulen kaatamaksi kuuseksi. Mutta että heti ensimmäisenä ei jalka jarrulle mene vaikka hirven luulee näkevänsäkin. Reaktioaika jarrutuksen aloittamiseen on tuossa tilanteessa n. kolme sekuntia, elikkä päätös tehdään vasta sitten kun ollaan ajettu jo ohi siitä hirven näköisestä möykystä ja huomattu että ei se hirvi ollutkaan.
Toisaalta vaikka em. tilanteessa jalka ei jarrulle heti menekään niin itselläni on sellainen tapa, että jos on esim. lumipyrykeli ja vastaan tulee joku rekka ja lunta pöllyää niin ennen rekan kohtaamista nostan usein jalan kaasupolkimelta ja siirrän sen jarrupolkimen päälle. Vaikka en välttämättä jarruttaisikaan niin jalka on silti valmiina ottamaan vastaan sen yllätyksen, joka kenties lumipilven takana odottaa.
En oikein ymmärrä kuinka nuo Rätkättimen linkit liittyvät talvikeleihin tai -renkaisiin. Mutta ehkäpä taas saamme lukea hänen pettämätöntä logiikkaansa.
Renkailla on joskus osuutensa ajolinjojen (tahattomassa) valinnassa.
Eilen ajoin liikenteenjakajan yli, kun en saanut autoa kääntymään enkä pysähtymään liukkaalla tiellä. Ajattelin, että nyt meni renkaat, mutta ihmeen kaupalle ne säilyivät ehjinä. Katukivetyksen reuna ei onneksi ollut niin veitsenterävä kuin se jossakin on. Kovasti kuitenkin jysähti. Tapaus sai alkunsa siitä, kun aioin oikaista liikenteenjakajan väärältä puolelta, koska liikennesääntöjen mukaan ajettuna käännös on niin jyrkkä (yli 90 astetta vasemmalle), että sitä ei ole mukava tehdä. Rekatkin oikaisevat joskus laittomasti tuossa paikassa. Mutkan jyrkkyydestä kertoo sekin, että liikenteenjakajan kärki on jyrsiytynyt pois, kun autot ovat osuneet reunakiviin, ja keskellä oleva liikennemerkki on monesti vääntynyt tai katkennut. Huonosti suunniteltu risteys siis.
Ajattelin, että täytyyhän sitä kerran talvessa vähän sooloilla - mutta mitä vielä. Ajoin tänään toisella autolla taas kaistojen välisen keskialueen päälle vaikka yritin ottaa liukkauden huomioon. Auton ei vain kääntynyt loivassa mutkassa risteyksen jälkeen. Tällä kerralla en aivan ylittänyt lumen peittämää "viheriötä" vaan seikkailin siellä vähän matkaa ja palasin omalle kaistalle. Hieman nolo esitys, jonka ainakin yksi vastaan tulevan auton kuljettaja näki. Tämä ajolinjalta poikkeaminen tapahtui noin sadan metrin päässä edellisen päivän maastoajopaikasta.
Ensimmäisellä kerralla autossa oli melko hyvät nastarenkaat, joten töppäily menee kokonaan kuljettajan piikkiin. Toisella kerralla autossa oli huonot kuluneet nastarenkaat, mutta kuljettajan virhe tämänkin seikkailu tietysti oli.
Tänään oli paikoitellen nelostiellä niin liukasta, että vielä 70 km/h nopeudella auton renkaat alkoivat lyödä tyhjää, kun painoi kaasua nelosvaihteella. Todennäköisesti renkaat olisi saanut pyörimään tyhjää vielä kovemmassakin vauhdissa. Suunnittelin kuvaavani videokameralla "feikkikiihdytyksen", jossa aloitetaan kiihdyttäminen kuudenkympin nopeudesta, ja hetken päästä mittari näyttää jo 120 kilometriä tunnissa tai vieläkin enemmän. Valitettavasti ei ollut videokameraa juuri silloin mukana. Kun puolen tunnin päästä ajoin samaa tietä toiseen suuntaan kamera mukanani, silloin ei enää (ainakaan sillä kaistalla) ollut yhtä liukasta. Kiihdytysvideo jäi siis kuvaamatta.
Aina ei tarvita liukkauttakaan liikenteenjakajiin törmäämiseen. Pari vuotta sitten ajoin kuvassa olevan liikenteenjakajan päältä sillä seurauksella, että toinen eturengas puhkesi. Onneksi joku jo aikaisemmin tehnyt saman tempun, joten liikennemerkki makasi valmiiksi maassa enkä törmännyt siihen vaan ajoin sen yli. Tämä seikkailu johtui jonkinlaisesta ajatusvirheestä tai hahmotusvirheestä. Lauttasaaren suunnasta katsottuna tie näyttää harhaanjohtavasti siltä kuin myös oikeanpuoleiset kaistat jatkuisivat Kampin suuntaan. Iso pakettiauto ajoi vasemmalla puolellani ja peitti näkyvyyden. Yhtäkkiä auto poistui edestäni kääntyen oikealle, ja noin sekunti myöhemmin törmäsin suoraan liikenteenjakajaan tajuamatta, mitä oikein tapahtui. Kuului kauhea rysähdys, ja huomasin ajavani korokkeen yli. Samalla rengas alkoi tyhjentyä. Autossa oli muitakin. Ja onneksi oli vararengas mukana. (En löydä lyhytlinkkiohjetta, joten tässä taas koko pitkä kauheus.)
Ensimmäisellä kerralla autossa oli melko hyvät nastarenkaat, joten töppäily menee kokonaan kuljettajan piikkiin. Toisella kerralla autossa oli huonot kuluneet nastarenkaat, mutta kuljettajan virhe tämänkin seikkailu tietysti oli.
Sinussa on miestä myöntää. Hatunnosto ja kunnioitukseni.
Lisäkysymys:
- miksi jälkimmäinen tapaus ei olisi ollut kokonaan sinun syytäsi?
KUN tiesit rengaskunnon tai jos et katsomalla tiennyt, niin takamuksissasi tunsit liukkauden kuitenkin. Mikäli risteys on tuo sama Ruoholahdessa, niin nopeusrajoitus on jo valmiiksi aika alhaalla ja toisekseen ennen kuin olet päässyt tuohon risteykseen, olet jarrutellut ties kuinka monta kertaa ja kelin olisi pitänyt olla hallussa ja kolmannekseen, mikäli olit kaupunkiin tulossa, niin seuraavat valot noiden suorien päässä on punaisella, joten minkäänlaista kiirettä ei noilla nurkilla pysty olemaan¨tai muuten ajellaan päin punaisia. Helsingissä ei monin paikoin ole vihreää aaltoa lainkaan vaan ne on korvattu takuuvarmoilla punaisilla aalloilla. Helsinki on pikkuinen kaupunki. Varmaankin syntyneestä alemmuuskompleksta johtuen tänne järjestellään keinotekoisia ruuhkia erilaisin haittaavin liikennejärjestelyin ja saadaan hiemaan ruuhkaa eri puolille ja ikäänkuin suurkaupungin tuntua. Kuitenkin samalla puhutaan ilmanlaadusta ja voisi luulla, että sujuva liikenne vähentäisi olennaisesti saasteita ja partikkeleita.
Tapaus sai alkunsa siitä, kun aioin oikaista liikenteenjakajan väärältä puolelta, koska liikennesääntöjen mukaan ajettuna käännös on niin jyrkkä (yli 90 astetta vasemmalle), että sitä ei ole mukava tehdä. Rekatkin oikaisevat joskus laittomasti tuossa paikassa. Mutkan jyrkkyydestä kertoo sekin, että liikenteenjakajan kärki on jyrsiytynyt pois, kun autot ovat osuneet reunakiviin, ja keskellä oleva liikennemerkki on monesti vääntynyt tai katkennut. Huonosti suunniteltu risteys siis.
Rätkätin:
Mikäli risteys on tuo sama Ruoholahdessa, niin nopeusrajoitus on jo valmiiksi aika alhaalla ja toisekseen ennen kuin olet päässyt tuohon risteykseen, olet jarrutellut ties kuinka monta kertaa ja kelin olisi pitänyt olla hallussa ja kolmannekseen, mikäli olit kaupunkiin tulossa, niin seuraavat valot noiden suorien päässä on punaisella, joten minkäänlaista kiirettä ei noilla nurkilla pysty olemaan¨tai muuten ajellaan päin punaisia.
Ei taida paikka ihan osua tuohon kuvaukseen. Siis jos osaa lukea ja katsoa linkin kuvaa.
Sinänsä hauskoja tarinoita nämä SO2001:n huimat seikkailut. Kerran kävi mielessä, että pitäisiköhän miehelle hankkia kimpassa navigaattori, mutta sitten tajusin kuinka paljon menettäisimme tarinoiden muodossa!
- miksi jälkimmäinen tapaus ei olisi ollut kokonaan sinun syytäsi?
KUN tiesit rengaskunnon
Miten tuo syyllisyystaakka mitenkään liittyy siihen, että todistettavasti autoa on vaikea hallita liukkaalla jos siinä on huonot renkaat? Voidaan syyllistellä miten vaan, mutta tiedämme kuitenkin että huonot renkaat ovat hengenvaaralliset liukkaalla kelillä otti kuski ne huomioon miten hyvin tahansa.
Edellisessä Start-ohjelmassa oli tästä hyvää kuvamateriaalia...aika livakaksi kävi Seatin perä jo 40 km/h vauhdissakin kun taakse laitettiin aasialaiskumit. Kyseessä etuvetoinen edelliseen A4 Audiin pohjautuva auto, jota tuskin voi moittia mitenkään epävakaaksi tai yllättäväksi ajaa.
Onko syyllisyys muuten mielestäsi suurempi vai pienempi kolaroitaessa huonoilla renkailla?
Miten tuo syyllisyystaakka mitenkään liittyy siihen, että todistettavasti autoa on vaikea hallita liukkaalla jos siinä on huonot renkaat? Voidaan syyllistellä miten vaan, mutta tiedämme kuitenkin että huonot renkaat ovat hengenvaaralliset liukkaalla kelillä otti kuski ne huomioon miten hyvin tahansa.
Millä nopeudella ja millä reitinvalinnalla voi auton pitää tiellä ja hallita, kun siinä on lipsuvat renkaat? Kuka päättää nopeuden valinnasta... valtio, tienpitäjä, opetushallitus, nopeusrajoitukset, kuski vai takapenkkiläinen tai joku muu? Joku sen päätöksen aivan varmasti tekee. Sellainenkin vaihtoehto on, kun keli on mahdoton ja autolla ei pääse minnekään, niin silloin ei mennä minnekään. Itse asiassa tämä koko problematiikka on kovin kovin yksinkertainen. Usein vain sattuu, että tosiautomies ei kelejä pelkää. Vai pelkääkö? Kun vahinkoja kuitenkin sattuu, niin kuski on ilman muuta syytön ja vika on silloin siinä, siinä .. mikäs se nyt olikaan ...?
Sellainenkin vaihtoehto on, kun keli on mahdoton ja autolla ei pääse minnekään, niin silloin ei mennä minnekään.
Säätila Suomen talvessa vain tahtoo vaihdella kovastikin paikallisesti ja joskus muuttua nopeasti. Ammattiliikenteessä kovin harvoin kuljettaja voi vaikuttaa ajoreitin valintaan ja jonkinlaiset aikataulutkin tuppaavat yleensä vaikeuttamaan taukojen pitoa silloin kun kuski haluaisi. Työpaikka saattaa olla melko herkässä, jos kovin omapäisiä aikatauluja alkaa laatimaan kesken linjan. Käytännön elämässä kaikki ei vaan aina käy niin kuin Strömsössä ja pelit ei kulje, kuten työpöydän takana mielellään kuvitellaan.
Esimerkki elävästä elämästä muutaman vuoden takaa: Pakkasta 11 astetta, alkaa vesisade, joka luonnollisesti jäätyy välittömästi niin rekan tuulilasiin kuin myös tienpintaankin (turha suolata etukäteen, kun pakkasta on reilusti). Edessä alamäki, jossa vetäjää tuplasti painavampi kärry pyrkii ohi vetäjästään, joka taas alkaa luisua poikittain. Jarrun painaminen saisi täysperäyhdistelmän entistä enemmän linkkuun. Mäen alla on risteys ja bussi lähdössä pysäkiltä samaan suuntaan, vastakkaisesta suunnasta on tulossa tukkirekka täydessä kuormassa.
Kysymys 1: missä kohtaa kuski teki virheen? Ammatinvalintaa ei tässä kohtaa hyväksytä vastaukseksi.
Kysymys 2: kuinka Rätkättimen kaltainen superkuski selviytyy tilanteesta muiden terveyttä ja omaisuutta vaarantamatta sekä tieliikennelakia rikkomatta?
Lisäkysymys:
- miksi jälkimmäinen tapaus ei olisi ollut kokonaan sinun syytäsi?
KUN tiesit rengaskunnon tai jos et katsomalla tiennyt, niin takamuksissasi tunsit liukkauden kuitenkin.
Liukkaan kelin törmäilyt ovat aina kuskin syytä. Totesin vain, että renkaat olivat toisella kerralla huonommat. Paikka oli satojen kilometrien päässä Ruoholahdesta, joten aivan eri ympäristöstä puhutaan. Tämänpäiväisessä tapauksessa kyse oli tavallisesta kaarteesta, johon ajoin normaalia rauhallista nopeutta. Tien pinnan liukkautta on kuitenkin vaikea tietää pelkästä ulkonäöstä. Yleensä liukkauden huomaa vasta kun liukastelee. Ja silloin se voi olla myöhäistä. Auto vain yksinkertaisesti ei kääntynyt vaan puski suoraan, kun samalla hyvin maltillisesti jarrutin. En tiedä, olisivatko lukkiutumattomat jarrut auttaneet. Eikä tässä mistään suuresta törmäilystä ollut kyse. Pieni "kauneusvirhe" ajamisessa vain. Edellisen päivän rysäytys läpi liikenteenjakajan oli pahempi törmäys.
Tilanne, jossa huomaa autonsa törmäävän liukkaalla johonkin, on kiusallinen. Viimeiseen asti yrittää ohjata ja jarruttaa niin maltillisesti, että ohjattavuus säilyy. Jossakin vaiheessa kuitenkin tajuaa, että auto ei ehdi kääntyä. Tällöin tulee voimaton tunne - että mitäs nyt. Auto vain liukuu... ja törmää. Kuskin suusta kuuluu ehkä sana "ÄSH". Jälkeenpäin ehkä miettii, että ohjaamista olisi pitänyt yrittää vielä pidempään ennen luovuttamista. Tänään esimerkiksi tällainen ajatus tuli mieleeni. Mutta ei auto olisi siltikään kääntynyt. Törmäyskulma katukivetykseen olisi vain ollut hieman toinen. Vanteet ja pölykapselit olisivat voineet olla vaarassa. Joten ei muuta kuin suoraan vain.
Ruoholahden tapaus oli erilainen. Katselin Google-kuvia eri suunnista, ja risteys todella on profiililtaan tavallisuudesta poikkeava. Lauttasaaren suunnasta katsottuna näyttää aivan siltä, että vasemmanpuoleinen Töölöön kääntyvä kaista jatkuisi suoraan Kamppiin. Liikenteenjakaja ikään kuin tunkee jonkinlaisena kielekkeenä eteen. Kun mietin nyt tarkemmin tuota törmäilyäni (josta on siis jo aikaa), se tapahtui ilmeisesti niin, että ajoin vasenta Töölöön menevää kaistaa ja vasemmalla puolellani ajoi iso pakettiauto Kamppiin menevää kaistaa. Pakettiauto teki kaistanvaihdon eteeni ja alkoi sekin kääntyä Töölöön meneville kaistoille. Tässä vaiheessa se peitti näkyvyyden eteenpäin Kampin suuntaan, eli liikenteenjakajaa ei näkynyt. Ja kun pakettiauto jatkoi kääntymistään ja väistyi edestäni, pakettiauton takaa ilmestyi yhtäkkiä liikenteenjakaja, johon törmäsin. Minun olisi pitänyt kääntyä myös oikealle, mutta jostakin syystä en kääntynyt. Ehkä pakettiauton manööveri vei jotenkin huomioni. Jäljistä päätellen kyseiseen liikenteenjakajaan on törmäilty silloin tällöin, joten en ollut ensimmäinen enkä varmaan viimeinenkään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että risteys on profiililtaan hieman erikoinen. Mutta en ala kiistellä tästä.
Helsingissä ei monin paikoin ole vihreää aaltoa lainkaan vaan ne on korvattu takuuvarmoilla punaisilla aalloilla. Helsinki on pikkuinen kaupunki. Varmaankin syntyneestä alemmuuskompleksta johtuen tänne järjestellään keinotekoisia ruuhkia erilaisin haittaavin liikennejärjestelyin ja saadaan hiemaan ruuhkaa eri puolille ja ikäänkuin suurkaupungin tuntua. Kuitenkin samalla puhutaan ilmanlaadusta ja voisi luulla, että sujuva liikenne vähentäisi olennaisesti saasteita ja partikkeleita.
Luultavasti totta. Syitä voi vain arvailla. Sellaisiakin paikkoja on, joissa palaa punainen valo yhtä aikaa autoille ja jalankulkijoille. Kummatkin vain ihmettelevät, että miksei tästä kukaan voi mennä. Syy on tietysti olevinaan jokin sellainen, että jalankulkijoita ei voi päästää keskialueelle odottelemaan. koska keskialueelle mahtuu vain kymmenen ihmistä kerrallaan eikä direktiivien edellyttämää kahtakymmentä ihmistä. Ainahan joku virallinen syy on olemassa. Patologisena sääntöjen rikkojana kävelen tuollaisesta paikasta läpi, jos tiedän, että autoille ei todella vaihdu vihreää valoa (eikä yleensä vaihdu, jos risteävällä liikenteelle palaa vihreä ). Tällä tavalla saa helposti parin sadan metrin tai pidemmänkin etumatkan niihin, jotka seisovat paikallaan, koska pelkäävät punaista.
En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu esimerkiksi Helsinginkatu on tarkoituksella järjestetty sellaiseksi, ettei siitä kovin moni viitsi ajaa läpi. Punaiset valot palavat suorastaan minuuttitolkulla kerrallaan, eikä todellakaan mistään aalloista voi puhua. Älyttömän hidasta, vaikka liikennettä olisi vähän.
Sinänsä hauskoja tarinoita nämä SO2001:n huimat seikkailut. Kerran kävi mielessä, että pitäisiköhän miehelle hankkia kimpassa navigaattori, mutta sitten tajusin kuinka paljon menettäisimme tarinoiden muodossa! Kiitos niistä!
Onko mies oikeasti noin sohlo kuski vai kertooko vain väirtettyjä tarinoita, noh, naurattaa kuitenkin lukea.
Tulin tuolta oikealta kiskojen suunnasta, ja luonnollisesti ajattelin, että voihan tuosta ympyrän yli ajaa kun siinä on katukiveystä ja kiskot. Noh, oikean puolen pyörät iskeytyivät pahaa-aavistamattomasti noihin keskellä kiveytystä oleviin kiviin. Vauhtia ei ollut paljon, jousituksen liikerata rysähti loppuun mutta vaurioita ei tullut. Ympyrässä on toinenkin ongelma, sillä tuosta olisi mahdollista poistua vasemmalle kiskoja myöten, ilman mitään kieltäviä liikennemerkkejä. Mutta se reitti on sallittu vain busseille. Ensimmäisen kerran kun tulin tuohon ympyrään kuvassa vasemmalta, en uskaltanut poistua Pihlajanmäen suuntaan, koska siinä on tuo oikealle kääntymisen kieltävä merkki, joka tarkemmin tarkasteltuna koskeekin vasta heti liikeneympyrän jälkeen busseille tehtyä reittiä.
Kaikenlaista kiusaa Helsingin kaupunki tekeekin autoilijalle.
Itse asiassa tämä koko problematiikka on kovin kovin yksinkertainen.
Kaikki varmasti tietävät, että lopullinen vastuu on aina kuskilla. Tuon toteaminen ei kuitenkaan minusta mitenkään poista onnettomuuksia tai talviliikenteen haasteita.
Sekin tiedetään, että kuskit ovat puutteellisia ja siksi onnettomuuksia sattuu. Liukkaalla kelillä ei yleensä ajeta paljon vakavia kolareita, mikä kertoo minusta kuitenkin siitä, että kuskit huomioivat keliä ja ajavat hitaammin. Pienempiä peltikolareita sattuu, se kertoo siitä että hitaammallakin etenemisellä liukkaudessa on haasteensa.
Syyllistämällä ja pelottelemalla tuo ajotaito ja -asenne tuskin kuitenkaan paranevat. Liukkaalla varsinainen ajotaito nimenomaan korostuu, muuten sillä ei liikenteessä kovin suurta merkitystä ole. Aika paljon asiaa voi auttaa opettelemalla ajamaan talvella ja valitsemalla oikeanlaisen kaluston ja rengastuksen. Ja sekin vaihtoehto tosiaan on, ettei pahimmalla kelillä kannata lähteä liikenteeseen. Käytännössä tuo on vaan osalle liikennöijistä vaikea toteutttaa jos ajaa vähänkin enemmän, koska kelit vaihtelevat runsaasti eri puolilla maata. Talvella on melkein aina jossain huono keli.
Onko mies oikeasti noin sohlo kuski vai kertooko vain väirtettyjä tarinoita, noh, naurattaa kuitenkin lukea.
Osa pienistä sattumuksista selittyy sillä, että ajan noin 50000 kilometriä vuodessa, kun suomalaisilla henkilöautoilla ajetaan tilastojen mukaan keskimäärin noin 18000 kilometriä vuodessa. Kun ajaa enemmän, tapahtuukin enemmän.
Huomautan kuitenkin, että en ole koskaan törmäillyt niin pahasti, etteikö autoa olisi voinut viedä ajamalla pois tapahtumapaikalta. Korjaamokäyntejä on aiheutunut muutama autoiluni alkuvuosina. Kallein vahinko tuli Volvo 164 autoon, jolla ajoin liukkaalla ojaan silloin kun minulla oli ollut ajokortti noin vuoden. Saab 99 oli myös pari kertaa peltisepällä, samoin Datsun avolava-auto yhden kerran sekä Chevrolet ja Chrysler -autot kumpikin yhden kerran. Osumia puuhun, talon seinään ja sillan kaiteeseen. Lisäksi korjautin pakettifarmari-Opelista nokan, jonka olin ajanut lommoille törmättyäni lumen alla olevaan maanalaisen bensatankin putkeen. Tämän saman Opelin päälle peruuttelin milloin Peugeot 205:llä, milloin Chevrolet Capricella. Opel oli aina väärässä paikassa, enkä huomannut sitä. Ei tässä nyt aivan kaikkia tapauksia ollut.
Muutama korjaamokäynti on aiheutunut siitä, että joku muu on ajanut päälleni. Ja vastaavasti muutamia pikkukolhuja on pitänyt maksaa meidän automme vakuutuksista - mm. vaurio, joka aiheutui siitä, kun aukaisin parkkipaikalla oven juuri kun joku ajoi vauhdilla viereiseen parkkiruutuun. Useimmat muille aiheutetuista kolhuista olen tehnyt peruuttamalla.
Ajaminen paljon selittää siis osan tapauksista. Peruutuskolareihin yksi syy on fyysinen, eli pääni ei käänny kuin muutaman asteen, ja jouduin peruuttamaan peilien avulla. Ja jos peilissä ei näy autoa, joka on juuri ajamassa peruutusreitille, niin huonostihan siinä käy. Sinänsä olen oppinut todennäköisesti keskimääräistä paremmaksi peruuttamaan pelkästään peileihin katsomalla.
Yksi selitys erilaisiin pieniin tapahtumiin on luultavasti se, että tietyn tyyppisille ihmisille sattuu kaikenlaisia pikku vahinkoja tavallista enemmän. Tinailin juuri kiinni kylpyammeen vesiputkessa olevan halkeaman, joka tuli siitä, kun olin unohtanut ikkunan auki yöksi, ja putket olivat jäätyneet. Tämä oli ties kuinka mones kerta, kun näin tapahtui. Vettä ehti suihkuta halkeamasta ympäri vessaa, kun putket alkoivat sulaa. Onneksi huomasin asian ennen kuin koko talo ehti tuhoutua.
Bad driving record, with a history of speeding tickets or other problems. Adolescents with ADHD cause almost four times as many car accidents and receive three times as many speeding citations as their non-ADHD peers.
Ja mainitaan nyt vielä yksi mahdollinen syy, mikä on se, että en ota ajamista enkä monia muitakaan asioita kovin vakavasti. Turvallisuuttani tai muiden turvallisuutta en tietenkään tarkoituksella vaaranna, mutta muuten ajelen haasteellisesti. Otan siis tietoisesti riskejä, että auto voi mennä ojaan tai jotain muuta pientä (toivottavasti ei mitään isompaa) voi tapahtua. Pelaavathan jotkut pelejäkin saadakseen jännitystä ja ajanvietettä. Minä en pelaa pelejä, mutta toimin niin kuin koko elämä olisi peli. Autolla ajaminen on refleksejä ja pelisilmää vaativaa vauhtipeli. Jos jotain pientä sattuu, se kuuluu pelin henkeen. Elämä olisi tylsää, jos mitään kaavasta ja normista poikkeavaa ei koskaan tapahtuisi.
Nyt tämä itseanalyysi saa riittää. Varmaan keksisin muitakin syitä.
Ajoin tänään noin 430 kilometriä pitkin Kainuun korpia. Huomasin, että risteysalueet ovat hioutuneet
aivan käsittämättömän liukkaiksi. Jos kaikissa autoissa olisi kitkarenkaat, kuinka liukkaita tiet silloin olisivatkaan. Yhdessä jyrkässä risteyksessä jouduin turvautumaan viimeisenä keinona käsijarruun, sillä auto oli menossa vääjäämättä kohti ojaa. On erittäin harvinaista, että jouduin tositilanteessa tekemään käsijarrukäännöksen, mutta nyt vaihtoehto todellakin oli syvälle ojaan ja hankeen ajaminen - pimeällä keskellä synkkää korpea muutaman kilometrin päässä Talvivaaran kaivoksesta. Käännös ei ollut aivan kymmenen pisteen arvoinen, mutta pääasia oli, että selvisin tilanteesta. Tällaisia tapauksia on ollut aikaisemmin tuskin viittä enempää. Hyvin poikkeuksellista siis. Eipäs tullut eilen mieleen. Silloin pelissä ei toisaalta ollut niin suuria panoksia. Rysäyttäminen kylki edellä liikenteenjakajaan taitaa sitä paitsi olla vielä pahempaa kuin ajaminen nokka edellä.
Muutaman kerran olen joutunut käsijarrulla avittamaan puskevan etuvetoisen kääntymistä esim. liukkaaksi kiillotetussa liikenneympyrässä. Siis erittäin hiljaisessa nopeudessa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Riippuu paljon liikenneympäristöstä ja "esteiden" sijainnista, mikä milloinkin on järkevintä. Luontainen pyrkimykseni on aina minimoida mahdolliset vahingot, jos virhearviointi kelin ja vauhdin suhteen on päässyt tapahtumaan.
Itse asiassa tämä koko problematiikka on kovin kovin yksinkertainen.
Kaikki varmasti tietävät, että lopullinen vastuu on aina kuskilla. Tuon toteaminen ei kuitenkaan minusta mitenkään poista onnettomuuksia tai talviliikenteen haasteita.
Sekin tiedetään, että kuskit ovat puutteellisia ja siksi onnettomuuksia sattuu. Liukkaalla kelillä ei yleensä ajeta paljon vakavia kolareita, mikä kertoo minusta kuitenkin siitä, että kuskit huomioivat keliä ja ajavat hitaammin. Pienempiä peltikolareita sattuu, se kertoo siitä että hitaammallakin etenemisellä liukkaudessa on haasteensa.
Syyllistämällä ja pelottelemalla tuo ajotaito ja -asenne tuskin kuitenkaan paranevat.
Mistä on ilmestynyt ajatus syyllistämisestä tai pelottelemisesta?
Kun sanoo, että kuski vääntelee rattia, polkee kaasua ja jarrua, niin se vain on niin - tosiasioita kaikki. Kun keli on liukas, niin se vain on liukas ilman sen kummempia pohdiskeluita siitä, että onko syyllisyys kelien liukkaudesta ilmatieteenlaitoksen, kirkkoherran, vai läheisen pakastamon vai kenties sijainnistamme maapallolla.
Se, että kuskit kuljettelevat erilaisia ajopelejä, on myöskin tosiasia. Kuskit tekevät päätöksensä siitä miten milloinkin eri tilanteissa menettelevät. Tuokin on tosiasia.
Mikä kohta tuossa on syyllistelyä ja/tai pelottelua?
Missään ei ole väitetty mitään keinoa, että onnettomuudet tai talviliikenteen haasteet poistuisivat käytännössä näillä säännöillä.
Mitä tulee kuskien puutteellisuuteen, niin uskon, että työnantajat seurailevat onnettomuustilastoja. Tuolla perusteella voisi kuvitella, että hulvittomimpien kuskien on hankalampaa löytää töitä. Kuvittelen lisäksi, että jossainmäärin ainakin olisi kuskien itsensä kannalta edullista ajella suteellisen varmoin ottein, että aikataulut eivät pitkässä juoksussa kusisi. Tuohan tietenkin ilman muuta johtaa siihen, että pystyy sopeutumaan muun liikenteen asettamiin vaatimuksiin ja pystyy olemaan yhteistyöhaluinen.
Millä nopeudella ja millä reitinvalinnalla voi auton pitää tiellä ja hallita, kun siinä on lipsuvat renkaat
Eikö osoita jo lähtökohtaisesti huonoa arviointia, jos lähtee erittäin huonolla kelillä liikenteeseen huonolla rengastuksella?
Rengasvaatimuksena on pohjimiltaan niiden laillisuus.
Harkinnasta voi sanoa, että, jos vie vaikka pullia leipomosta kauppaan ja tavoitteena olisi olla kaupalla vaikka klo 08:00. Jos myöhästyy tunnin kelin vuoksi, niin pullat pääsevät kauppaan vasta klo 09:00. Jos ajaa kelin vuoksi ojaan, niin pullat eivät pääse ollenkaan kauppaan olipa kello mitä hyvänsä. Nuokin ovat ihan harkinnan arvoisia vaihtoehtoja. Kuka nyt mitäkin arvostaa.
Minun silmiini tuossa lukee, että "tielle kaatunut tukkirekka aiheutti suuren liikenneonnettomuuden" ja silti todellisuudessa se oli tukkirekan kuski, joka sen aiheutti.
Mistä on ilmestynyt ajatus syyllistämisestä tai pelottelemisesta?
Minun silmiini tuossa lukee, että "tielle kaatunut tukkirekka aiheutti suuren liikenneonnettomuuden" ja silti todellisuudessa se oli tukkirekan kuski, joka sen aiheutti.
Mistä on ilmestynyt ajatus syyllistämisestä tai pelottelemisesta?
Mitäs tuo sitten on, jos ei syyllistämistä?
Se on tosiasia .. halusitpa tai et.
Kun sanon, että juna ajoi mummon päälle ylikäytävällä, niin syyllistänkö ja jos, niin kummanko .. mummon vai junailijan?
Kun sanon, että rekka kaatui, niin syyllistänkö kuskin vai oliko syyllinen sittenkin rekka vai ehkäpä se hirvi, joka katseli ihmeissään metsänlaidassa mokomaa näytelmää?
Joskus muinoin saattoi syyttää hevosta, että se pillastui, mutta nykyään se alkaa olla aika kaukaa haettu selitys.
Et näköjään pysty vastaamaan edes yksinkertaisiin sinulle esitettyihin kysymyksiin kiertelemättä ja satuilematta aivan päättömiä. Mistä ihmeestä päättelit noinkin varmasti, että nimenomaan rekkakuski aiheutti onnettomuuden, eikä esim. yrittänyt estää sitä? Et myöskään pystynyt vastaamaan edellä esittämääni esimerkkiin liittyviin kysymyksiin mitään. Ehkä onkin parempi, että jätät kokonaan puuttumatta asioihin, joista sinulla ei näytä olevan minkäänlaista omakohtaista kokemusta tai vähäisintäkään tietämystä!
Et näköjään pysty vastaamaan edes yksinkertaisiin sinulle esitettyihin kysymyksiin kiertelemättä ja satuilematta aivan päättömiä. Mistä ihmeestä päättelit noinkin varmasti, että nimenomaan rekkakuski aiheutti onnettomuuden, eikä esim. yrittänyt estää sitä? Et myöskään pystynyt vastaamaan edellä esittämääni esimerkkiin liittyviin kysymyksiin mitään. Ehkä onkin parempi, että jätät kokonaan puuttumatta asioihin, joista sinulla ei näytä olevan minkäänlaista omakohtaista kokemusta tai vähäisintäkään tietämystä!
Sinun täytyy olla siis yksi kolarin osapuolista tai tutkijalautakunnan jäsen, sillä muussa tapauksessa sinullakaan ei pysty olemaan muuta tietoa kuin se mitä olet lehdistä lukenut tai juoruja kuullut.
Minun "tietoni" ovat pelkästään lehdistä luettuja.
Ilmeisesti noinkin ajattelemattomia on olemassa ...
Välillä joutuu oikein miettimään, ettei vain ole joku aprillipäivä tai vastaava, kun hieman tuntuu uskomattomalta mitä kaikkea ihmiset puuhastelevat ...
Soidinmenojen logiikka on kummallista. Muutamilla palstoilla (useamampi siis) oli (on) autoilijoita ja motoristeja ja siellä pojat (miehet oikeammin) pullistelivat kuinka erinomaisia he kuskeina ovat. Samoilla palstoilla oli ja on edelleenkiin melkoinen joukko tyttöjä ja naisia. Tein suoran naisille kohdistetun kysymyksen äänestyspainikkeita myöten, että kiinnostaako pojat tai miehet sen vuoksi kuinka hurjia he ovat vai kiinnostavatko ne joistain aivan muista syistä. Äänestykseen osallistui liki 400 äänestäjää ja liki 90% vastanneista oli sitä mieltä, että pojat ja miehet kiinnostavat aivan jostain muista syistä kuin siitä kuinka hurjia he ovat. Tästä kaikesta syntyi oikein asiallinen ja kunnollinen keskustelu. Uskon, että tuo keskustelu selkeytti monien käsityksiä todellisuudesta ja vääristä kuvitelmista. Kuinkakohan monet "ihme tempeuista" johtuneet onnettomuudet olisivatkaan jääneet tekemättä ja kokematta, kun oikeaa tietoa olisi ollut.
Tytöt ja naiset tykkäävät ihan tavallisista miehistä, jotka ovat rehellisiä, luotettavia ja turvallisia eikä mitään ihmeellisiä elviksiä tai jotain sellaista mitä he eivät oikeasti kuitenkaan ole. Teeskentelijät eivät ole mitenkään erityisessä suosiossa.
Nuokin lehtijutun ihmiset aivan varmasti pohdiskelevat näitä asioita nyt paljon tavallista tarkemmin. Harmi vain, että sen pitää tapahtua näin jälkikäteen. Se tietenkin oli erittäin hyvä asia ettei kukaan loukkaantunut (paitsi henkisesti).
Nämä <-- jutut ovat kuin Aku Ankasta ...
Ilmeisesti noinkin ajattelemattomia on olemassa ...
Välillä joutuu oikein miettimään, ettei vain ole joku aprillipäivä tai vastaava, kun hieman tuntuu uskomattomalta mitä kaikkea ihmiset puuhastelevat ...
"Auto oli ylinopeuden vuoksi lähtenyt heittelehtimään." Joopajoo...
Rätkätin:
Kaikesta samaa mieltä, mutta siitä huolimatta päin keltaista ei ole lupa ajaa jos kerran pysähtyäkin ehtii. Punaisesta nyt puhumattakaan.
Vanhoilla vihreillä ajamisen riski ei ole risteävän tien liikenne vaan edelläajava joka noudattaa valoja. Mopoilija, motoristi ja autossa selkä menosuuntaan matkustava lapsi ovat suurimmassa vaarassa jos valoihin toisena tuleva on värisokea.
Rätkätin:
Myönnän kertoneeni pari harvinaista erikoistapausta, mutta ne eivät olleet keksittyjä, vaan todellista elämää.
En myöskään tarjonnut niitä evidenssinä kuljettajan vastuuvapaudelle, vaan ainoastaan harvinaisina erikoistilanteina vastineeksi epäilyksellesi ettei iso auto ajaudu (vai kaadu, en muista?) itsestään.
Minäpä yhdistän nämä kaksi, koska niillä on hieman tekemistä toistensa kanssa
Herbert:
Yllä olevaa prosessia voi sekä nopeuttaa että lopputulosta parantaa katsomalla muutaman sekunnin verran tulevaisuuteen ja suunnittelemalla pakopaikat jo valmiiksi: "mitä jos..."
Valmiiksi suunniteltu toiminta alkaa nopeasti ja on lisäksi yllättävän helppo toteuttaa kun se on vain odottanut lähtömerkkiä. Toiminta on myös suuremmalla todennäköisyydellä oikea kuin vaistomaisesti säikähdyksessä valittu.
SO2001:
Niin auttaa, ks. yllä.
SO2001:
Pelkkä jarrutusmatka ei tosiaan määrää kaikkea, koska reagointinopeudessa on valtavia eroja.
Jos toimintaan virittyminen vaatii omaa kovaa ajaamisen, eikö tämä johda jatkuvaan nopeuden nostoon? Mikä tahansa nopeus muuttuu riittävän kauan toistettuna rutiiniksi?
Nopeammin ajava tarvitsee nopeampaa reagointia, mutta korrelaatio ei taaskaan todista kausaalisuutta, eli jäätelön myyntikiellolla ei vähennetä hukkumisia eikä nopeutta nostamalla vähennetä omaa reaktioaikaa, paitsi hetkellisesti.
Kaksi eri asiaa, molemmat toki vaikuttavat lopputulokseen.
Herbert:
Tuttu tunne öisillä teillä, kun on käyty huoltoasemalta pahvimukillinen kahvia ja ajellaan pitkin pimeää maantietä. Sitä luulee näkevänsä jonkun "hirven" nousevan ojan pohjalta kohti tietä. Siinä tulee mietittyä, että onko nyt se tilanne, jolloin pitää painaa jarrut pohjaan ja väistää autolla lepikkoon. Toisaalta takapuskurissa on kiinni joku ääliö, joka tappaa minut Scaniallaan/V70 Volvollaan jos painan nyt jarrut pohjaan. Aika usein, itse asiassa tähän mennessä melkein joka kerta "hirvi" paljastuukin joksikin varjoksi taikka tuulen kaatamaksi kuuseksi. Mutta että heti ensimmäisenä ei jalka jarrulle mene vaikka hirven luulee näkevänsäkin. Reaktioaika jarrutuksen aloittamiseen on tuossa tilanteessa n. kolme sekuntia, elikkä päätös tehdään vasta sitten kun ollaan ajettu jo ohi siitä hirven näköisestä möykystä ja huomattu että ei se hirvi ollutkaan.
Toisaalta vaikka em. tilanteessa jalka ei jarrulle heti menekään niin itselläni on sellainen tapa, että jos on esim. lumipyrykeli ja vastaan tulee joku rekka ja lunta pöllyää niin ennen rekan kohtaamista nostan usein jalan kaasupolkimelta ja siirrän sen jarrupolkimen päälle. Vaikka en välttämättä jarruttaisikaan niin jalka on silti valmiina ottamaan vastaan sen yllätyksen, joka kenties lumipilven takana odottaa.
Eikö Rätkätin ole vielä huomannut?
Koululaisbussin kuski törmäili Turussa:
http://yle.fi/alueet/turku/2010/11/koululaisbussilla_onnea_-_aurajoki_10_metrin_paassa_2151716.html
Vain tuurilla selvittiin pahemmasta? Onneksi bussilla oli onnea.
FARwd:
Mahtoi tässä <-- tapauksessakin mies olla yllättynyt, kun syyllisiä eivät olletkaan kivi, puukko ja auto. Oikeus tuomitsikin yllättäen miehen ..
on se niin väärin.
Tässäkin tapauksessa nastoja käyttämällä olisi jäänyt juttu kirjoittamatta!!
Vai oikein tuurilla selvittiin, näin käy yleensä tyhmille.
misar:
Voi olla, että olet oikeassa.
Paljon riippuu siitä minkälaisia päätöksiä kuskit tekevät ja minne ajavat, kun tietävät hyvin, että liukasta on.
Tässä <-- kuski on kertakaikkiaan päättänyt parkkeerata maksoi mitä tahansa. Täysin kuskin oma päätös tämäkin. Kitkarenkaat varmaan?
En oikein ymmärrä kuinka nuo Rätkättimen linkit liittyvät talvikeleihin tai -renkaisiin. Mutta ehkäpä taas saamme lukea hänen pettämätöntä logiikkaansa.
Renkailla on joskus osuutensa ajolinjojen (tahattomassa) valinnassa.
Eilen ajoin liikenteenjakajan yli, kun en saanut autoa kääntymään enkä pysähtymään liukkaalla tiellä. Ajattelin, että nyt meni renkaat, mutta ihmeen kaupalle ne säilyivät ehjinä. Katukivetyksen reuna ei onneksi ollut niin veitsenterävä kuin se jossakin on. Kovasti kuitenkin jysähti. Tapaus sai alkunsa siitä, kun aioin oikaista liikenteenjakajan väärältä puolelta, koska liikennesääntöjen mukaan ajettuna käännös on niin jyrkkä (yli 90 astetta vasemmalle), että sitä ei ole mukava tehdä. Rekatkin oikaisevat joskus laittomasti tuossa paikassa. Mutkan jyrkkyydestä kertoo sekin, että liikenteenjakajan kärki on jyrsiytynyt pois, kun autot ovat osuneet reunakiviin, ja keskellä oleva liikennemerkki on monesti vääntynyt tai katkennut. Huonosti suunniteltu risteys siis.
Ajattelin, että täytyyhän sitä kerran talvessa vähän sooloilla - mutta mitä vielä. Ajoin tänään toisella autolla taas kaistojen välisen keskialueen päälle vaikka yritin ottaa liukkauden huomioon. Auton ei vain kääntynyt loivassa mutkassa risteyksen jälkeen. Tällä kerralla en aivan ylittänyt lumen peittämää "viheriötä" vaan seikkailin siellä vähän matkaa ja palasin omalle kaistalle. Hieman nolo esitys, jonka ainakin yksi vastaan tulevan auton kuljettaja näki. Tämä ajolinjalta poikkeaminen tapahtui noin sadan metrin päässä edellisen päivän maastoajopaikasta.
Ensimmäisellä kerralla autossa oli melko hyvät nastarenkaat, joten töppäily menee kokonaan kuljettajan piikkiin. Toisella kerralla autossa oli huonot kuluneet nastarenkaat, mutta kuljettajan virhe tämänkin seikkailu tietysti oli.
Tänään oli paikoitellen nelostiellä niin liukasta, että vielä 70 km/h nopeudella auton renkaat alkoivat lyödä tyhjää, kun painoi kaasua nelosvaihteella. Todennäköisesti renkaat olisi saanut pyörimään tyhjää vielä kovemmassakin vauhdissa. Suunnittelin kuvaavani videokameralla "feikkikiihdytyksen", jossa aloitetaan kiihdyttäminen kuudenkympin nopeudesta, ja hetken päästä mittari näyttää jo 120 kilometriä tunnissa tai vieläkin enemmän. Valitettavasti ei ollut videokameraa juuri silloin mukana. Kun puolen tunnin päästä ajoin samaa tietä toiseen suuntaan kamera mukanani, silloin ei enää (ainakaan sillä kaistalla) ollut yhtä liukasta. Kiihdytysvideo jäi siis kuvaamatta.
Aina ei tarvita liukkauttakaan liikenteenjakajiin törmäämiseen. Pari vuotta sitten ajoin kuvassa olevan liikenteenjakajan päältä sillä seurauksella, että toinen eturengas puhkesi. Onneksi joku jo aikaisemmin tehnyt saman tempun, joten liikennemerkki makasi valmiiksi maassa enkä törmännyt siihen vaan ajoin sen yli. Tämä seikkailu johtui jonkinlaisesta ajatusvirheestä tai hahmotusvirheestä. Lauttasaaren suunnasta katsottuna tie näyttää harhaanjohtavasti siltä kuin myös oikeanpuoleiset kaistat jatkuisivat Kampin suuntaan. Iso pakettiauto ajoi vasemmalla puolellani ja peitti näkyvyyden. Yhtäkkiä auto poistui edestäni kääntyen oikealle, ja noin sekunti myöhemmin törmäsin suoraan liikenteenjakajaan tajuamatta, mitä oikein tapahtui. Kuului kauhea rysähdys, ja huomasin ajavani korokkeen yli. Samalla rengas alkoi tyhjentyä. Autossa oli muitakin. Ja onneksi oli vararengas mukana. (En löydä lyhytlinkkiohjetta, joten tässä taas koko pitkä kauheus.)
http://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&q=Helsinki,+Finland&sll=31.968599,-99.901813&sspn=20.473595,28.256836&ie=UTF8&hq=&hnear=Helsinki,+Finland&ll=60.164486,24.916306&spn=0.047057,0.110378&z=13&layer=c&cbll=60.164469,24.916068&panoid=he5dxw3spf6oLhik0AA2Pw&cbp=12,239.49,,0,12.24
SO2001:
Sinussa on miestä myöntää. Hatunnosto ja kunnioitukseni.
Lisäkysymys:
- miksi jälkimmäinen tapaus ei olisi ollut kokonaan sinun syytäsi?
KUN tiesit rengaskunnon tai jos et katsomalla tiennyt, niin takamuksissasi tunsit liukkauden kuitenkin. Mikäli risteys on tuo sama Ruoholahdessa, niin nopeusrajoitus on jo valmiiksi aika alhaalla ja toisekseen ennen kuin olet päässyt tuohon risteykseen, olet jarrutellut ties kuinka monta kertaa ja kelin olisi pitänyt olla hallussa ja kolmannekseen, mikäli olit kaupunkiin tulossa, niin seuraavat valot noiden suorien päässä on punaisella, joten minkäänlaista kiirettä ei noilla nurkilla pysty olemaan¨tai muuten ajellaan päin punaisia. Helsingissä ei monin paikoin ole vihreää aaltoa lainkaan vaan ne on korvattu takuuvarmoilla punaisilla aalloilla. Helsinki on pikkuinen kaupunki. Varmaankin syntyneestä alemmuuskompleksta johtuen tänne järjestellään keinotekoisia ruuhkia erilaisin haittaavin liikennejärjestelyin ja saadaan hiemaan ruuhkaa eri puolille ja ikäänkuin suurkaupungin tuntua. Kuitenkin samalla puhutaan ilmanlaadusta ja voisi luulla, että sujuva liikenne vähentäisi olennaisesti saasteita ja partikkeleita.
SO2001:
Rätkätin:
Ei taida paikka ihan osua tuohon kuvaukseen. Siis jos osaa lukea ja katsoa linkin kuvaa.
Sinänsä hauskoja tarinoita nämä SO2001:n huimat seikkailut. Kerran kävi mielessä, että pitäisiköhän miehelle hankkia kimpassa navigaattori, mutta sitten tajusin kuinka paljon menettäisimme tarinoiden muodossa!
Kiitos niistä!
Rätkätin:
Miten tuo syyllisyystaakka mitenkään liittyy siihen, että todistettavasti autoa on vaikea hallita liukkaalla jos siinä on huonot renkaat? Voidaan syyllistellä miten vaan, mutta tiedämme kuitenkin että huonot renkaat ovat hengenvaaralliset liukkaalla kelillä otti kuski ne huomioon miten hyvin tahansa.
Edellisessä Start-ohjelmassa oli tästä hyvää kuvamateriaalia...aika livakaksi kävi Seatin perä jo 40 km/h vauhdissakin kun taakse laitettiin aasialaiskumit. Kyseessä etuvetoinen edelliseen A4 Audiin pohjautuva auto, jota tuskin voi moittia mitenkään epävakaaksi tai yllättäväksi ajaa.
Onko syyllisyys muuten mielestäsi suurempi vai pienempi kolaroitaessa huonoilla renkailla?
AkiK:
Millä nopeudella ja millä reitinvalinnalla voi auton pitää tiellä ja hallita, kun siinä on lipsuvat renkaat? Kuka päättää nopeuden valinnasta... valtio, tienpitäjä, opetushallitus, nopeusrajoitukset, kuski vai takapenkkiläinen tai joku muu? Joku sen päätöksen aivan varmasti tekee. Sellainenkin vaihtoehto on, kun keli on mahdoton ja autolla ei pääse minnekään, niin silloin ei mennä minnekään. Itse asiassa tämä koko problematiikka on kovin kovin yksinkertainen. Usein vain sattuu, että tosiautomies ei kelejä pelkää. Vai pelkääkö? Kun vahinkoja kuitenkin sattuu, niin kuski on ilman muuta syytön ja vika on silloin siinä, siinä .. mikäs se nyt olikaan ...?
Rätkätin:
Säätila Suomen talvessa vain tahtoo vaihdella kovastikin paikallisesti ja joskus muuttua nopeasti. Ammattiliikenteessä kovin harvoin kuljettaja voi vaikuttaa ajoreitin valintaan ja jonkinlaiset aikataulutkin tuppaavat yleensä vaikeuttamaan taukojen pitoa silloin kun kuski haluaisi. Työpaikka saattaa olla melko herkässä, jos kovin omapäisiä aikatauluja alkaa laatimaan kesken linjan. Käytännön elämässä kaikki ei vaan aina käy niin kuin Strömsössä ja pelit ei kulje, kuten työpöydän takana mielellään kuvitellaan.
Esimerkki elävästä elämästä muutaman vuoden takaa: Pakkasta 11 astetta, alkaa vesisade, joka luonnollisesti jäätyy välittömästi niin rekan tuulilasiin kuin myös tienpintaankin (turha suolata etukäteen, kun pakkasta on reilusti). Edessä alamäki, jossa vetäjää tuplasti painavampi kärry pyrkii ohi vetäjästään, joka taas alkaa luisua poikittain. Jarrun painaminen saisi täysperäyhdistelmän entistä enemmän linkkuun. Mäen alla on risteys ja bussi lähdössä pysäkiltä samaan suuntaan, vastakkaisesta suunnasta on tulossa tukkirekka täydessä kuormassa.
Kysymys 1: missä kohtaa kuski teki virheen? Ammatinvalintaa ei tässä kohtaa hyväksytä vastaukseksi.
Kysymys 2: kuinka Rätkättimen kaltainen superkuski selviytyy tilanteesta muiden terveyttä ja omaisuutta vaarantamatta sekä tieliikennelakia rikkomatta?
Rätkätin:
Liukkaan kelin törmäilyt ovat aina kuskin syytä. Totesin vain, että renkaat olivat toisella kerralla huonommat. Paikka oli satojen kilometrien päässä Ruoholahdesta, joten aivan eri ympäristöstä puhutaan. Tämänpäiväisessä tapauksessa kyse oli tavallisesta kaarteesta, johon ajoin normaalia rauhallista nopeutta. Tien pinnan liukkautta on kuitenkin vaikea tietää pelkästä ulkonäöstä. Yleensä liukkauden huomaa vasta kun liukastelee. Ja silloin se voi olla myöhäistä. Auto vain yksinkertaisesti ei kääntynyt vaan puski suoraan, kun samalla hyvin maltillisesti jarrutin. En tiedä, olisivatko lukkiutumattomat jarrut auttaneet. Eikä tässä mistään suuresta törmäilystä ollut kyse. Pieni "kauneusvirhe" ajamisessa vain. Edellisen päivän rysäytys läpi liikenteenjakajan oli pahempi törmäys.
Tilanne, jossa huomaa autonsa törmäävän liukkaalla johonkin, on kiusallinen. Viimeiseen asti yrittää ohjata ja jarruttaa niin maltillisesti, että ohjattavuus säilyy. Jossakin vaiheessa kuitenkin tajuaa, että auto ei ehdi kääntyä. Tällöin tulee voimaton tunne - että mitäs nyt. Auto vain liukuu... ja törmää. Kuskin suusta kuuluu ehkä sana "ÄSH". Jälkeenpäin ehkä miettii, että ohjaamista olisi pitänyt yrittää vielä pidempään ennen luovuttamista. Tänään esimerkiksi tällainen ajatus tuli mieleeni. Mutta ei auto olisi siltikään kääntynyt. Törmäyskulma katukivetykseen olisi vain ollut hieman toinen. Vanteet ja pölykapselit olisivat voineet olla vaarassa. Joten ei muuta kuin suoraan vain.
Ruoholahden tapaus oli erilainen. Katselin Google-kuvia eri suunnista, ja risteys todella on profiililtaan tavallisuudesta poikkeava. Lauttasaaren suunnasta katsottuna näyttää aivan siltä, että vasemmanpuoleinen Töölöön kääntyvä kaista jatkuisi suoraan Kamppiin. Liikenteenjakaja ikään kuin tunkee jonkinlaisena kielekkeenä eteen. Kun mietin nyt tarkemmin tuota törmäilyäni (josta on siis jo aikaa), se tapahtui ilmeisesti niin, että ajoin vasenta Töölöön menevää kaistaa ja vasemmalla puolellani ajoi iso pakettiauto Kamppiin menevää kaistaa. Pakettiauto teki kaistanvaihdon eteeni ja alkoi sekin kääntyä Töölöön meneville kaistoille. Tässä vaiheessa se peitti näkyvyyden eteenpäin Kampin suuntaan, eli liikenteenjakajaa ei näkynyt. Ja kun pakettiauto jatkoi kääntymistään ja väistyi edestäni, pakettiauton takaa ilmestyi yhtäkkiä liikenteenjakaja, johon törmäsin. Minun olisi pitänyt kääntyä myös oikealle, mutta jostakin syystä en kääntynyt. Ehkä pakettiauton manööveri vei jotenkin huomioni. Jäljistä päätellen kyseiseen liikenteenjakajaan on törmäilty silloin tällöin, joten en ollut ensimmäinen enkä varmaan viimeinenkään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että risteys on profiililtaan hieman erikoinen. Mutta en ala kiistellä tästä.
Luultavasti totta. Syitä voi vain arvailla. Sellaisiakin paikkoja on, joissa palaa punainen valo yhtä aikaa autoille ja jalankulkijoille. Kummatkin vain ihmettelevät, että miksei tästä kukaan voi mennä. Syy on tietysti olevinaan jokin sellainen, että jalankulkijoita ei voi päästää keskialueelle odottelemaan. koska keskialueelle mahtuu vain kymmenen ihmistä kerrallaan eikä direktiivien edellyttämää kahtakymmentä ihmistä. Ainahan joku virallinen syy on olemassa. Patologisena sääntöjen rikkojana kävelen tuollaisesta paikasta läpi, jos tiedän, että autoille ei todella vaihdu vihreää valoa (eikä yleensä vaihdu, jos risteävällä liikenteelle palaa vihreä ). Tällä tavalla saa helposti parin sadan metrin tai pidemmänkin etumatkan niihin, jotka seisovat paikallaan, koska pelkäävät punaista.
En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu esimerkiksi Helsinginkatu on tarkoituksella järjestetty sellaiseksi, ettei siitä kovin moni viitsi ajaa läpi. Punaiset valot palavat suorastaan minuuttitolkulla kerrallaan, eikä todellakaan mistään aalloista voi puhua. Älyttömän hidasta, vaikka liikennettä olisi vähän.
FARwd:
Onko mies oikeasti noin sohlo kuski vai kertooko vain väirtettyjä tarinoita, noh, naurattaa kuitenkin lukea.
Itsekin kerran ajauduin kanttikiven päälle. Paikka on oikeasti aika hämäävä ja hankala hämärässä. Nimittäin tämä Viikin liikenneympyrä. http://maps.google.com/maps?q=60.2255,25.009339&num=1&sll=60.220506,25.026126&sspn=0.015197,0.055747&hl=en&ie=UTF8&ll=60.225642,25.008917&spn=0.015195,0.055747&z=15&layer=c&cbll=60.225663,25.008754&panoid=vK6xbWQO-Vyqk2qTGBLRfg&cbp=12,347.63,,0,25.92
Tulin tuolta oikealta kiskojen suunnasta, ja luonnollisesti ajattelin, että voihan tuosta ympyrän yli ajaa kun siinä on katukiveystä ja kiskot. Noh, oikean puolen pyörät iskeytyivät pahaa-aavistamattomasti noihin keskellä kiveytystä oleviin kiviin. Vauhtia ei ollut paljon, jousituksen liikerata rysähti loppuun mutta vaurioita ei tullut. Ympyrässä on toinenkin ongelma, sillä tuosta olisi mahdollista poistua vasemmalle kiskoja myöten, ilman mitään kieltäviä liikennemerkkejä. Mutta se reitti on sallittu vain busseille. Ensimmäisen kerran kun tulin tuohon ympyrään kuvassa vasemmalta, en uskaltanut poistua Pihlajanmäen suuntaan, koska siinä on tuo oikealle kääntymisen kieltävä merkki, joka tarkemmin tarkasteltuna koskeekin vasta heti liikeneympyrän jälkeen busseille tehtyä reittiä.
Kaikenlaista kiusaa Helsingin kaupunki tekeekin autoilijalle.
Rätkätin:
Kaikki varmasti tietävät, että lopullinen vastuu on aina kuskilla. Tuon toteaminen ei kuitenkaan minusta mitenkään poista onnettomuuksia tai talviliikenteen haasteita.
Sekin tiedetään, että kuskit ovat puutteellisia ja siksi onnettomuuksia sattuu. Liukkaalla kelillä ei yleensä ajeta paljon vakavia kolareita, mikä kertoo minusta kuitenkin siitä, että kuskit huomioivat keliä ja ajavat hitaammin. Pienempiä peltikolareita sattuu, se kertoo siitä että hitaammallakin etenemisellä liukkaudessa on haasteensa.
Syyllistämällä ja pelottelemalla tuo ajotaito ja -asenne tuskin kuitenkaan paranevat. Liukkaalla varsinainen ajotaito nimenomaan korostuu, muuten sillä ei liikenteessä kovin suurta merkitystä ole. Aika paljon asiaa voi auttaa opettelemalla ajamaan talvella ja valitsemalla oikeanlaisen kaluston ja rengastuksen. Ja sekin vaihtoehto tosiaan on, ettei pahimmalla kelillä kannata lähteä liikenteeseen. Käytännössä tuo on vaan osalle liikennöijistä vaikea toteutttaa jos ajaa vähänkin enemmän, koska kelit vaihtelevat runsaasti eri puolilla maata. Talvella on melkein aina jossain huono keli.
Rätkätin:
Eikö osoita jo lähtökohtaisesti huonoa arviointia, jos lähtee erittäin huonolla kelillä liikenteeseen huonolla rengastuksella?
drive:
Osa pienistä sattumuksista selittyy sillä, että ajan noin 50000 kilometriä vuodessa, kun suomalaisilla henkilöautoilla ajetaan tilastojen mukaan keskimäärin noin 18000 kilometriä vuodessa. Kun ajaa enemmän, tapahtuukin enemmän.
Huomautan kuitenkin, että en ole koskaan törmäillyt niin pahasti, etteikö autoa olisi voinut viedä ajamalla pois tapahtumapaikalta. Korjaamokäyntejä on aiheutunut muutama autoiluni alkuvuosina. Kallein vahinko tuli Volvo 164 autoon, jolla ajoin liukkaalla ojaan silloin kun minulla oli ollut ajokortti noin vuoden. Saab 99 oli myös pari kertaa peltisepällä, samoin Datsun avolava-auto yhden kerran sekä Chevrolet ja Chrysler -autot kumpikin yhden kerran. Osumia puuhun, talon seinään ja sillan kaiteeseen. Lisäksi korjautin pakettifarmari-Opelista nokan, jonka olin ajanut lommoille törmättyäni lumen alla olevaan maanalaisen bensatankin putkeen. Tämän saman Opelin päälle peruuttelin milloin Peugeot 205:llä, milloin Chevrolet Capricella. Opel oli aina väärässä paikassa, enkä huomannut sitä. Ei tässä nyt aivan kaikkia tapauksia ollut.
Muutama korjaamokäynti on aiheutunut siitä, että joku muu on ajanut päälleni. Ja vastaavasti muutamia pikkukolhuja on pitänyt maksaa meidän automme vakuutuksista - mm. vaurio, joka aiheutui siitä, kun aukaisin parkkipaikalla oven juuri kun joku ajoi vauhdilla viereiseen parkkiruutuun. Useimmat muille aiheutetuista kolhuista olen tehnyt peruuttamalla.
Ajaminen paljon selittää siis osan tapauksista. Peruutuskolareihin yksi syy on fyysinen, eli pääni ei käänny kuin muutaman asteen, ja jouduin peruuttamaan peilien avulla. Ja jos peilissä ei näy autoa, joka on juuri ajamassa peruutusreitille, niin huonostihan siinä käy. Sinänsä olen oppinut todennäköisesti keskimääräistä paremmaksi peruuttamaan pelkästään peileihin katsomalla.
Yksi selitys erilaisiin pieniin tapahtumiin on luultavasti se, että tietyn tyyppisille ihmisille sattuu kaikenlaisia pikku vahinkoja tavallista enemmän. Tinailin juuri kiinni kylpyammeen vesiputkessa olevan halkeaman, joka tuli siitä, kun olin unohtanut ikkunan auki yöksi, ja putket olivat jäätyneet. Tämä oli ties kuinka mones kerta, kun näin tapahtui. Vettä ehti suihkuta halkeamasta ympäri vessaa, kun putket alkoivat sulaa. Onneksi huomasin asian ennen kuin koko talo ehti tuhoutua.
Bad driving record, with a history of speeding tickets or other problems. Adolescents with ADHD cause almost four times as many car accidents and receive three times as many speeding citations as their non-ADHD peers.
http://www.suite101.com/content/adhd-symptoms-in-adults-a55173
Ja mainitaan nyt vielä yksi mahdollinen syy, mikä on se, että en ota ajamista enkä monia muitakaan asioita kovin vakavasti. Turvallisuuttani tai muiden turvallisuutta en tietenkään tarkoituksella vaaranna, mutta muuten ajelen haasteellisesti. Otan siis tietoisesti riskejä, että auto voi mennä ojaan tai jotain muuta pientä (toivottavasti ei mitään isompaa) voi tapahtua. Pelaavathan jotkut pelejäkin saadakseen jännitystä ja ajanvietettä. Minä en pelaa pelejä, mutta toimin niin kuin koko elämä olisi peli. Autolla ajaminen on refleksejä ja pelisilmää vaativaa vauhtipeli. Jos jotain pientä sattuu, se kuuluu pelin henkeen. Elämä olisi tylsää, jos mitään kaavasta ja normista poikkeavaa ei koskaan tapahtuisi.
Nyt tämä itseanalyysi saa riittää. Varmaan keksisin muitakin syitä.
Ajoin tänään noin 430 kilometriä pitkin Kainuun korpia. Huomasin, että risteysalueet ovat hioutuneet
aivan käsittämättömän liukkaiksi. Jos kaikissa autoissa olisi kitkarenkaat, kuinka liukkaita tiet silloin olisivatkaan. Yhdessä jyrkässä risteyksessä jouduin turvautumaan viimeisenä keinona käsijarruun, sillä auto oli menossa vääjäämättä kohti ojaa. On erittäin harvinaista, että jouduin tositilanteessa tekemään käsijarrukäännöksen, mutta nyt vaihtoehto todellakin oli syvälle ojaan ja hankeen ajaminen - pimeällä keskellä synkkää korpea muutaman kilometrin päässä Talvivaaran kaivoksesta. Käännös ei ollut aivan kymmenen pisteen arvoinen, mutta pääasia oli, että selvisin tilanteesta. Tällaisia tapauksia on ollut aikaisemmin tuskin viittä enempää. Hyvin poikkeuksellista siis. Eipäs tullut eilen mieleen. Silloin pelissä ei toisaalta ollut niin suuria panoksia. Rysäyttäminen kylki edellä liikenteenjakajaan taitaa sitä paitsi olla vielä pahempaa kuin ajaminen nokka edellä.
Muutaman kerran olen joutunut käsijarrulla avittamaan puskevan etuvetoisen kääntymistä esim. liukkaaksi kiillotetussa liikenneympyrässä. Siis erittäin hiljaisessa nopeudessa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Riippuu paljon liikenneympäristöstä ja "esteiden" sijainnista, mikä milloinkin on järkevintä. Luontainen pyrkimykseni on aina minimoida mahdolliset vahingot, jos virhearviointi kelin ja vauhdin suhteen on päässyt tapahtumaan.
SO2001:
Onneksi en ollut samaan aikaan liikenteessä
AkiK:
Mistä on ilmestynyt ajatus syyllistämisestä tai pelottelemisesta?
Kun sanoo, että kuski vääntelee rattia, polkee kaasua ja jarrua, niin se vain on niin - tosiasioita kaikki. Kun keli on liukas, niin se vain on liukas ilman sen kummempia pohdiskeluita siitä, että onko syyllisyys kelien liukkaudesta ilmatieteenlaitoksen, kirkkoherran, vai läheisen pakastamon vai kenties sijainnistamme maapallolla.
Se, että kuskit kuljettelevat erilaisia ajopelejä, on myöskin tosiasia. Kuskit tekevät päätöksensä siitä miten milloinkin eri tilanteissa menettelevät. Tuokin on tosiasia.
Mikä kohta tuossa on syyllistelyä ja/tai pelottelua?
Missään ei ole väitetty mitään keinoa, että onnettomuudet tai talviliikenteen haasteet poistuisivat käytännössä näillä säännöillä.
Mitä tulee kuskien puutteellisuuteen, niin uskon, että työnantajat seurailevat onnettomuustilastoja. Tuolla perusteella voisi kuvitella, että hulvittomimpien kuskien on hankalampaa löytää töitä. Kuvittelen lisäksi, että jossainmäärin ainakin olisi kuskien itsensä kannalta edullista ajella suteellisen varmoin ottein, että aikataulut eivät pitkässä juoksussa kusisi. Tuohan tietenkin ilman muuta johtaa siihen, että pystyy sopeutumaan muun liikenteen asettamiin vaatimuksiin ja pystyy olemaan yhteistyöhaluinen.
AkiK:
Rengasvaatimuksena on pohjimiltaan niiden laillisuus.
Harkinnasta voi sanoa, että, jos vie vaikka pullia leipomosta kauppaan ja tavoitteena olisi olla kaupalla vaikka klo 08:00. Jos myöhästyy tunnin kelin vuoksi, niin pullat pääsevät kauppaan vasta klo 09:00. Jos ajaa kelin vuoksi ojaan, niin pullat eivät pääse ollenkaan kauppaan olipa kello mitä hyvänsä. Nuokin ovat ihan harkinnan arvoisia vaihtoehtoja. Kuka nyt mitäkin arvostaa.
Rätkätin:
Mitäs tuo sitten on, jos ei syyllistämistä?
FARwd:
Se on tosiasia .. halusitpa tai et.
Kun sanon, että juna ajoi mummon päälle ylikäytävällä, niin syyllistänkö ja jos, niin kummanko .. mummon vai junailijan?
Kun sanon, että rekka kaatui, niin syyllistänkö kuskin vai oliko syyllinen sittenkin rekka vai ehkäpä se hirvi, joka katseli ihmeissään metsänlaidassa mokomaa näytelmää?
Joskus muinoin saattoi syyttää hevosta, että se pillastui, mutta nykyään se alkaa olla aika kaukaa haettu selitys.
Et näköjään pysty vastaamaan edes yksinkertaisiin sinulle esitettyihin kysymyksiin kiertelemättä ja satuilematta aivan päättömiä. Mistä ihmeestä päättelit noinkin varmasti, että nimenomaan rekkakuski aiheutti onnettomuuden, eikä esim. yrittänyt estää sitä? Et myöskään pystynyt vastaamaan edellä esittämääni esimerkkiin liittyviin kysymyksiin mitään. Ehkä onkin parempi, että jätät kokonaan puuttumatta asioihin, joista sinulla ei näytä olevan minkäänlaista omakohtaista kokemusta tai vähäisintäkään tietämystä!
FARwd:
Sinun täytyy olla siis yksi kolarin osapuolista tai tutkijalautakunnan jäsen, sillä muussa tapauksessa sinullakaan ei pysty olemaan muuta tietoa kuin se mitä olet lehdistä lukenut tai juoruja kuullut.
Minun "tietoni" ovat pelkästään lehdistä luettuja.
Nämä <-- jutut ovat kuin Aku Ankasta ...
Ilmeisesti noinkin ajattelemattomia on olemassa ...
Välillä joutuu oikein miettimään, ettei vain ole joku aprillipäivä tai vastaava, kun hieman tuntuu uskomattomalta mitä kaikkea ihmiset puuhastelevat ...
Soidinmenojen logiikka on kummallista. Muutamilla palstoilla (useamampi siis) oli (on) autoilijoita ja motoristeja ja siellä pojat (miehet oikeammin) pullistelivat kuinka erinomaisia he kuskeina ovat. Samoilla palstoilla oli ja on edelleenkiin melkoinen joukko tyttöjä ja naisia. Tein suoran naisille kohdistetun kysymyksen äänestyspainikkeita myöten, että kiinnostaako pojat tai miehet sen vuoksi kuinka hurjia he ovat vai kiinnostavatko ne joistain aivan muista syistä. Äänestykseen osallistui liki 400 äänestäjää ja liki 90% vastanneista oli sitä mieltä, että pojat ja miehet kiinnostavat aivan jostain muista syistä kuin siitä kuinka hurjia he ovat. Tästä kaikesta syntyi oikein asiallinen ja kunnollinen keskustelu. Uskon, että tuo keskustelu selkeytti monien käsityksiä todellisuudesta ja vääristä kuvitelmista. Kuinkakohan monet "ihme tempeuista" johtuneet onnettomuudet olisivatkaan jääneet tekemättä ja kokematta, kun oikeaa tietoa olisi ollut.
Tytöt ja naiset tykkäävät ihan tavallisista miehistä, jotka ovat rehellisiä, luotettavia ja turvallisia eikä mitään ihmeellisiä elviksiä tai jotain sellaista mitä he eivät oikeasti kuitenkaan ole. Teeskentelijät eivät ole mitenkään erityisessä suosiossa.
Nuokin lehtijutun ihmiset aivan varmasti pohdiskelevat näitä asioita nyt paljon tavallista tarkemmin. Harmi vain, että sen pitää tapahtua näin jälkikäteen. Se tietenkin oli erittäin hyvä asia ettei kukaan loukkaantunut (paitsi henkisesti).
Rätkätin:
"Auto oli ylinopeuden vuoksi lähtenyt heittelehtimään." Joopajoo...