Tyhmä - tyhmempi - rekkakuski

18 kommenttia

Täällä keskustellaan paljon aika teoreettisista lähtökohdista liikennepsykologiasta, nopeuksista ja muusta sellaisesta.

Otetaanpa vaihteeksi konkreettisempi kysymys.

Miksi h****tissä pk-seudun väyliä terrorisoivia rekkakuskeja ei haluta laittaa kuriin?

Raskas liikenne kehillä ja sisääntuloväylillä lisääntyy jatkuvasti, etenkin uusien suurten rakennustyömaiden vuoksi. Iso osa rekkaliikenteestä on urakalla ajettavaa maansiirtoajoa ja konttiliikennettä satamiin. Ja se näkyy. Firmat näyttävät olevan pääosin kotimaisia, myös pohjoisemmasta Suomesta. Ihan niitä perinteisiä "ammattimiehiä" vatsoineen, partoineen ja kännyköineen.

En usko, että näihin kuljettajiin voidaan asennetasolla vaikuttaa. Menetettyjä tapauksia. Ajaminen on järkyttävää: kymmenien tonnien ilmajarrullisilla autoilla pujotellaan kaistoilla, hiillostetaan 1-2 metrin etäisyydellä edellämenijää, ajetaan punaisia päin, tukitaan molemmat kaistat, jne, jne. Oleellisinta tuntuu olevan pitää oikea puukenkä lattiassa ja vasen käsi luurissa. Surkeaa, ammattitaidotonta, välinpitämätöntä porukkaa. Ammattiluusereita sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mutta kysymys kuuluu miksi tämä sallitaan? Poliisi varmasti tietää mitä tapahtuu, mutta poliisin taholta mitään ei tapahdu. Miksi?

Näiden ammattiluusereiden oma järjestö tietää mitä tapahtuu, mutta mitään ei tapahdu. Yksiselitteisesti ei ole kuorman tilaajan tai työnantajan vika, jos kuljettaja käyttäytyy kuin raivotautinen sonni. Miksi?

Huvittavinta tässä isokokoisten etanoiden kilpa-ajossa on, että riehumisella ei ajassa saavuteta mitään. Ei yhtään mitään. Autot kuluvat turhaan, dieseliä palaa ja sivulliset väistelevät henkensä hädässä. Miksi?

  
  • Osattiin sitä ennenkin kalusto vaan oli hieman toisenlaista.

      
  • Kuten Hämeenlinnassa eilen nähtiin. Jos kyse ei ole sairaskohtauksesta, tms., menee hävitys "ammattiautoilijan" piikkiin.

      
  • Tähän on yritetty puuttua pakollisilla nopeudenrajoittimilla sekä pakollisilla lisäkoulutuspäivillä. Se kertoo hyvästä tahdosta, mutta se ei vaan aina riitä.

      
  • Ilmeisen hyvin nämä "ammattiluuserit" kuitenkin ajavat, kun onnettomuuksia raskasliikenne aiheuttaa kuitenkin vähän.
    Rekan vuoksi loukkaantuneita asfalttimiehiäkään ei nyt ihan juuri tule mieleen.

      
  • Lieneekö onnettomuuksien tai ruumiiden lukumäärä kuitenkaan oikea mittari. Liikenteessä toimimiseen liittyy paljon muutakin. Myöskään läheltä piti -tapahtumista ei ole tilastoja olemassa. Sitten kun sattuu, sattuu isosti. Konginkangas näistä varmasti ikävin esimerkki.

    Ammattiluuserien kalusto on sen verran pelottavaa, että normaali itsesuojeluvaisto ohjaa muut näitä taukkeja karkuun. Usein se toimiikin.

    Mitä pitäisi ajatella rekoista, jotka ohittelevat toisiaan esim. Kehä 3:lla? Ohitus kestää tyypillisesti useita kilometrejä. Pölyä ja kiviä lentää vasemman puolen pientareelta tasaisanena virtana takanatulijoiden päälle. Tie tukkeutuu. Ammattiluuseri ei voita ainakaan matka-ajassa mitään. Ammattitaidotonta porukkaa.

      
  • PiiJei ei ole itse kartalla kun arvostelle noin loukkaavilla nimityksillä yhtä yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeää ammattikuntaa kokonaisuutena jos on kehätiellä saanut pölyä konepellille.

      
  • Niin, jos kokee olevansa yhteiskunnallisesti merkittävässä roolissa, voisi kai olettaa sen näkyvän ulospäin positiivisessakin mielessä. AKT ei tullut tässä mieleen, mutta työvoimapoliittisella kartalla AKT toki ilmentää jäseniensä olemusta - yllättävänkin hyvin.

    Pieni esimerkki vain tältä päivältä:

    Turunväylän aamuruuhkan aikaan Espoon Kilossa vaikuttavan kuljetusfirman kaksi valkoista rekkaa liittyi peräkanaa Kilon rampista Turun väylälle kohti Helsinkiä. Paikassa on kolme kaistaa, joista oikeanpuolimmaisin jatkuu aina Kehä 1:lle saakka muuttuen uudelleen poistumisrampiksi. Tänään jonot liikkuivat 90-100 km/h.

    Tämä takimmainen liikenteen brontosaurus kurvasi Volvollaan rampista suoraan keskikaistalle aloittaen välittömän kilpa-ajon kollegansa kanssa. Koko muu liikenne kolmella kaistalla väisti näitä hengen pikkujättiläisiä, jarruttelu kertautui taaksepäin varmasti satojen muiden autoilijoiden riemuksi. Päästyään kaverinsa ohi brontosaurus palasi oikeaan reunaan poistuakseen taas Kehä 1:lle. Ohittaja sai semmoisen 15m etua hitaampaan kollegaansa.

    Iltapäivällä ajelin maansiirtoauton perässä myös Espoossa noin 60 km/h. Kaksikaistaisella osuudella vastaan tuli toinen samanlainen rotisko. Mitä teki edelläni ajanut aivonsa dokannut "ammattilainen"? Siirtyi reippaalla ohjausliikkeella vastaantulijan eteen! Siis muun liikenteen seassa heilautti +20-tonnisen autonsa vastaantulleen toisen maansiirtoauton eteen. Kyse ei ollut vahingosta. Pelivaraa ei ollut oikeastaan yhtään. Vähemmän sekaisin ollut sankari ehti silti väistämään. Taisi luuri pudota kourasta.

    Mitä näistä pitäisi ajatella? Osa näistä anti-ammattilaisista on vain parantumattomasti tyhmiä. Osa selkeästi yhteiskunnan surkeinta pohjasakkaa, kavereita jotka eivät muuhun kykene, paitsi seuraavaksi kortistoon.

    Mainittakoon nyt, että olen itsekin joskus ajanut työkseni. Minusta se on itse asiassa aika hienoa hommaa ja duunin voi hoitaa myös kunnolla. Vahinkoja sattuu kaikille, mutta asiallinen käytös on osa ammattitaitoa. Tai oli.

    Nämä nykyiset sekoboltsit onneksi korjaa automaatio teiltä nopeammin kuin AKT ehtii lakkoon.

      
  • On se tietysti jollain tapaa ymmärrettävää, että pienellä autolla ajava, huonolla itsetunnolla varustettu henkilö kokee voimattomuutta, kun se suuri rekka kääntyy hänen eteensä niin, että hän joutuu hiljentämään vauhtiaan ja näin kokee oikeuksiaan loukatun.
    Tuohan on sama, kuin rekkakuski olisi lyönyt haskalla kasvoihin.

    Mitä jokaisen uskottavan, valkoisen alffauroksen tulee tehdä siinä tilanteessa? Jos aikoo vastaisuudessakin pitää itseään Miehenä, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin, heittäytyä ensin koko kehon painolla äänimerkin päälle. Sitten vilkuttaa valoja niin nopeasti, kuin suinkin kykenee. Jonka jälkeen täytyy ruoskia moottorista viimeisetkin hevoset irti ja tehdä nopea protestiohitus, kurvaten vauhdilla aivan rekan eteen, sen etukulmaa hipoen ja lopuksi löydä hihnat kiinni rekan edessä. Näin todellinen miesten Mies kouluttaa rekkakuskia. Päivä ja kunnia on pelastettu.

      
  • Kuskeja on joka lähtöön ja valitettavasti myös ammattikuskeja, mutta on tuo otsikointi kyllä varsin raflaava. En oikein sitä allekirjoita. Mutta kerronpa erään kokemuksen liikenteestä jokunen päivä sitten.
    Olin tien tukkona eli 60 km väli-Suomessa valtaväylää 40 km/ h traktori+ peräkärry- yhdistelmällä ajaen. Kyseessä oli hiljaisin aika, mutta olihan sitä liikennettä paljon ja päivällä on raskasta liikennettä 4-tiellä melkein enemmän kuin muuta kulkijaa. Anteeksi vain jälkikäteen kaikille kulkijoille.

    Eniten yllätti autoilijoitten piittaamattomuus vastaantulijoista ja samalla keltaisesta viivasta. Minä ajoin tien reunassa niin oikealla kuin mahdollista (pientareella ei edes saisi ajaa jatkuvasti...) ja annoin vilkulla tarvittaessa ohitusmerkkejä. Henkilöautolla ohittaminen on helppoa, mutta silti yllättävän moni oli liikkeellä asenteella ohi vaikka vastaan tulee. Mutta eniten yllätti muutaman yhdistelmäajoneuvon kuljettajan toiminta. Törkeimpiä oli (anteeksi vain, tämä ilman sarvia ja hampaita naapurimaan väkeä kohtaan) Viron kilvissä olleet yhdistelmät. Yksi ohitti jopa niin, että ohitus tapahtui vastakkaisen suunnan ohituskaistalle siirtyen (tuplakeltaiset välissä), vaikka vastaan tuli autoja !

    Ymmärrän raskaanliikenteen tehokkaan ohitustarpeen ja pieniä rikkeitä tulee varmasti, mutta tuo oli jo törkeä tilanne. Jumaliste kun pelkäsin, että joku ei huomaa ja siirtyy ohituskaistalle samaan aikaan. Tuommoinen ei ole tyhmää. Se on jo ihan hullua.

      
  • Joskus on käynyt mielessä, miksi pientareella pitää ajaa. Ei varmaan ole ongelma traktorille, mutta kun esim. muutenkin kapea mopoauto keikkuu asfaltin reunalla, ohituspaikan löytymistä kiinnostavampaa on seurata, pysyykö kaveri tiellä vai ajautuuko ulos pienen heilahduksen seurauksena. Ei ohituspaikat tuosta yhtään lisäännyt, mutta saattaa yllyttää ohittamaan huonoissa paikoissa.

    Hyväntahtoisesta eleestä, jossa ohitettava näyttää vilkulla ohituspaikkaa, en myöskään ole innoissani. Useamman kerran on käynyt niin, että vilkulla merkattussa paikassa onkin ollut vastaantulija. Ehkä ohitettava kuvittelee, että ehdin kyllä ohi. Silti mielestäni vastuu on ohittajalla ja ohitukseen lähdettäessä pitää nähdä reitin olevan selvä. Kesken ohituksen yllättäen näkyviin tuleva vastaantulija on osoitus siitä, että tilanne ei ole ollut hallussa ja tällöin lopputulos on kiinni tuurista. Itselleni ainakaan en tätä salli.

      
  • Kaikenlaisilla kulkineilla on tullut ajettua, mutta mopoautolla en ole ajanut. Voi olla, että kyseisen pienipyöräisen kapistuksen osalta ei kannata keikkua päällysteen rajoilla. Mutta jos kyseessä on 2,5 metriä leveää näkyvyyden estävää kärryä hinaava traktori tai vaikka muukin moottorityökone, niin tuntuisi hullulta ajaa koko ajana keskiviivan tuntumassa, silloin kun on tilaa hiukan väistää pientareelle.

    En minäkään koskaan sokeasti luota, jos joku antaa ohitusmerkin, jota sinällään näkee nykyisin erittäin vähän. Tuollaisella muuta liikennettä paljon hitaammalla kulkineella miellän merkin annon tarpeelliseksi ja ainoastaan varmoissa paikoissa. Usein se helpottaa aika lailla raskasta liikennettä, jos voi vaikkapa mäennyppylän päällä antaa lähestyvälle yhdistelmälle merkin, ettei yhdistelmän tarvitse jarruttaa traktorin taakse ja taas kiihdyttää lähestulkoon pieneltä puoleltakin vaihteet läpikäyden, joka sinällään aiheuttaa pitemmän aikaa vastapuolen kaistalla ajelua ja aiheuttaa ainakin haittaa tai jopa vaaraa kaikille muille. Mutta merkinantajankin täytyy tietää mitä tekee.

      
  • Kun tai jos minä näytän vilkulla ohitusmerkin, tarkoittaa se sitä, että siirrän vastuun ohituksen onnistumisesta itselleni. Totta kai juridisesti suurimman vastuun ohituksesta kantaa aina ohittaja.
    Tuossa inspektor sanoi, että harvoin nykyään enää näytetään ohitusmerkkiä. Se pitää varmasti paikkansa. Nuoremmat kuskit eivät tunne käytäntöä ja vanhemmat eivät viitsi murehtia toisten kiireistä. Nykyään aina joku roikkuu takaovissa kiinni, joten on turha rasittaa itseään toisten murheilla. Se on kuitenkin stressaavaa kun pitää pohtia, onko takana tuleva millainen kuljettaja? kokenut vai arka? Miten tehokas auto hänellä on? Onko hän todella haluamassa ohi?

      
  • Vastuu ohituksesta on tietenkin ohittajalla, vaikka edeltä olisi merkki annettukin.

    Itse otan tämän merkinantajana omana vastuunani pitää homma kasassa silloinkin kun takaa lähestyvä ei osaa muuta kuin ajaa edellä menevän kiinni. Kyllä se ohituspaikka löytyy, kun edellä ajavalla on valmius se katsoa itse, osoittaa vilkulla ja napsauttaa cruise vapaalle vasemman vilkun syttyessä. Ei voi olla niin kiire, ettei ehdi sen vertaa himmata silloin kun se on tarpeen.

    Joskus tietenkin sattuu toivottomia tapauksia. Pimeässä mökille halkosouviin kärry perässä ajaessa valtatiellä painuu tasainen ohittajien virta ohi, eikä taakse kerry jonoa lainkasn, kunnes yhdet valot jämähtävät taakse. Sitten toiset, kolmannet jne. Kakkonen ei vaan pääse edes osoitetussa hyvässä paikassa ohi, mutta ei myöskään kykene jättämään tilaa itsensä ja minun väliin takaa tuleville.

    Sitten kun viidennen lähtöruudun tienoilta alkaa tulla huomattavalla ylinopeudella juuri ja juuri kohtuullisilla turvaväleillä yksittäisiä ohittajia, ei enää auta kuin heittää kakkonen edelle vaikka väkisin. Tutun reitin pitkä suora on oman auton quad-xenoneita lukuunottamatta pimeä, siispä vilkku oikealle.

    Mitään ei tapahdu.

    Sittenkään ei tapahdu mitään.

    Kolmen ikuisuuden jälkeen viimein lehmä lähtee makuulta. Eikä vieläkään tapahdu sanottavammin mitään.

    Mutta kun häntäkärpänen on saatu ajatetuksi ansaan ja vasen vilkku on syttynyt, enää ei armoa tunneta: cruise pois ja rullaamaan!

    Neljännen ikuisuuden jälkeen lehmän ehtiessä rinnalle huomaan senkin vetävän peräkärryä. Edelläajava piti silti ajaa kiinni ahtaalle välille, vaikkei ohittamisesta tainnut olla aikeitakaan? Miten nää s*atanan tunari arvelet kenenkään ohittavan kaksi tiukkana pakettina etenevää perävaunuyhdistelmää pimeässä, vaikka ajamnekin lähes 20 km/h alle sallitun.

    Kahden tai kolmen perävaunu perässä ohittamiseen riittävän tilan jälkeen pudotan kaukovaloni pois, että vierelläni junnaava huomaisi valon kajastuksen kilometrien suoran päässä olevalta mäen harjanteelta, jota lähestymme. Lehmä ei edelleenkään reagoi mihinkään ympäristön tapahtumaan millään tavoin. Hyppään jarrulle ennen kuin lehmä ymmärtää mitä on tekeillä ja jarruttaa myös. Lehmä paiskautuu inertiansa vetämänä edelleni väkisin. Eikä tavoilleen uskollisena reagoi mihinkään mitenkään, vaan jatkaa vasenta kaistaa kohti harjanteen takana kirkastuvia valoja.

    Lehmällä olisi edessäni jo muutaman lehmän edestä tilaa, mutta mitään ei vaan tapahdu. Jo näkyvissä olevan vastaantulijan kaukovalovilkku käynnistyy.

    On se ny kerpele, ettei tämä mene perille: jos et aio ohittaa, jätä nyt h*lvetti ainakin VÄHINTÄÄN, SIIS IHAN MINIMISSÄÄN 100 metriä tyhjää edellä ajavaan. Ei senttiäkään vähempää, mieluummin 50 metriä enemmän.

    Ja jos ohitat, niin paina ny h*elvetti sitä oikeanpuoleista äläkä jää rinnalle kuksimaan koko viikoksi. Ei edes maaseudulla.

    Anteeksi alatyyliset kielikuvat. Poikkeaa tyylistäni, mutta säikäyttää, kun joku yrittää tahallaan hakea kolarikaveriksi suostuvia kaikista paikalle osuvista.

      
  • Nyt kyllä huomaa, että on siepannut ja syvältä, mutta ymmärretttävistä syistä. Tuo persuuksissa roikkuminen ilman mitään tarkoitusta ohittaa tekee roikkumisesta vielä idioottimaisempaa. Ei tuohon muuta osaa sanoa.

      
  • Myöhään illalla pitkän päivän ja kahden oluen jälkeen tulee värikkäämpää tekstiä kuin päiväsaikaan :D

    Tapahtumahetkellä ehdin lähinnä ensin ihmetellä ja sitten säikähtää.

    Omaa reseptiäni soveltaen, muiden ajamiseen en voi vaikuttaa, joten syyllisyyskysymyksistä riippumatta säädän omaa käytöstäni:

    Periaate pitää olla edelleenkin, että ellei aio ohittaa, täytyy pitää korostettu turvaväli, etenkin alle tikkarin perävaunua vetäessä.

    Mutta näin kyllä, ettei takanani ajava näin halunnut tehdä. Ei myöskään ohittaa, vaikka tilaa olisi ollut, kun taaempaakin jonosta ehti hyvin. Pari kertaa olin jo näyttänyt itsekin ohitusmerkkiä takanani tulevalle, jonka perävaunusta en silloin tiennyt.

    Tästä kaikesta olisin voinut jo päätellä, ettei takanani olla liikkeellä aivan perinteisellä pelisuunnitelmalla.

    Havaittuani, että takanani ajaa jonon kerääjä, joka ei ohita itse ja aktiivisesti estää muitakin ohittamasta edetessämme lähes 20 km/h alle tikkarin, olisin voinut poistua itse edestä. Tämä olisi ratkaissut tilanteen todennäköisesti kerralla, koska aiemmin yhden perävaunuyhdistelmän takaa olivat nopeammat tulleet ohi yksitellen jonoa muodostamatta.

    Pitääköhän se ohitusmerkin näyttäminen rajata vaikka kahteen yritykseen, minkä jälkeen levikkeelle? Pyörällä näin tulee jo tehdyksikin, kun olen aika paljon arempi kovin lähellä ajaville. Tässä tilanteessa takanani oli perävaunun verran puskuria takana, joten reagoin lähinnä liikenteen sujuvuuteen ihan turhan jonon purkamiseksi.

    Sen verran paljon tulee viisasteltua ajamisesta, ettei mainekaan oikein kestä tahriintumatta jonon vetämistä.

      
  • 740 GLE: ”Periaate pitää olla edelleenkin, että ellei aio ohittaa, täytyy pitää korostettu turvaväli, etenkin alle tikkarin perävaunua vetäessä.

    Apina voidaan opettaa ajamaan yhtä hyvin kuin tuo sinun kohtaamasi kuski. Voi olla että se onnistuisi jopa koiralta tai varikselta. Uskon niidenkin tajuavan olla törmäämättä päin edessään olevaa estettä, ja sehän taisi olla ainoa asia jonka tuo kuski itse älysi tehdä.

    Minua kiinnostaa tässä tapahtumaketjussa sen psykologinen puoli, tietenkin. Arvaan että kohtaamasi kuski oli omaan ajamiseensa ihan tyytyväinen, koska tapahtumaketju kesti hyvän tovin, jona aikana hänellä olisi ollut aikaa korjata käytöstään, mikäli olisi huomannut sille tarvetta. Ehkä hän ihmetteli vielä perille päästyäänkin, että mitä se edellä ajanut perävaunua vetävä oikein pelleili. Veikkaan, että jos häneltä kysyttäisiin pitääkö jättää korostetun pitkä turvaväli jos ei itse aio ohittaa, hän vastaisi että ehdottomasti pitää. Kukapa ei olisi tuota mieltä? Ja harvassa ovat varmaan nekin kuskit, joiden mielestä ohitukset kannattaa hoitaa hidastellen, pitkään ohitettavan rinnalla viipyen.

    Mutta jostain syystä hänen ajotapansa viestittävät päinvastaista, ja tämä ristiriita ei lakkaa kiinnostamasta minua. Siihen törmää jatkuvasti, kaikilla elämänaloilla, ja myös itsessä aina välillä. Mikä pistää meidät tekemään asioita, joita itsekin pidämme älyttöminä, ja oleellisin kysymys: kuinka sitä voi vähentää?

      
  • Havainto omasta ajohistoriasta: virheitä sattuu kaikille, mutta tässä ei ollut kyse yksittäisestä havaintovirheestä, vaan vähintäänkin useista peräkkäisistä huonoista tilannearvioista, mahdollisesti myös harjoituksen puutteen vuoksi puuttuvista proseduureista?

    Kehittyminen edellytyksenä on, että tajuaa jotain olevan vialla. Mikä tahansa itsekritiikkiä nostava asia joka triggaa tyytymättömyyden omaan suoritukseen auttaa kehittymistä.

    Se asia voi olla eri ihmisille eri asia. Omalla kohdallani se oli niin kovatasoiset EAK- ja rata-ajon opettajat, että parempiensa seurassa ei voi olla näkemättä omaa kädettömyyttään. Kädellinen en ole vieläkään, mutta etenkin EAK on sentään avannut silmät omien havaintojen huonoudelle. Kun näkee kuinka vähän näkee, ei ole enää paluuta vain edellä ajavan seuraamiseen aivot narikassa.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit