Herbert: ”En usko, että TM:n lukijat haluavat kuulla pyöräilyn olevan vaarallista tai ympäristövaikutuksiltaan merkityksetöntä.
En minäkään usko että he sanoisivat haluavansa kuulla siitä jos heiltä kysyttäisiin siasta, mutta uskon että tuollaisia asioita seuraa muista asioista heidän huomaamattaan.
Oletan että TM:n lukijakunta on pääsääntöisesti autoilla liikkuvaa. Autoilijoita harmittaa että heidän pitää väistellä aina vaan lukuisampina heidän sujuvaa liikennöintiään häiritseviä pyöräilijöitä. Tähän asti pyöräilijät ovat itsekin tajunneet kuka on teiden todellinen kuningas ja siksi väistäneet autoja, mutta nyt heitä on päivä päivältä enemmän. Lisäksi toitotetaan että heitä pitäisi kohdella kuin mitä tahansa ajoneuvoa, ja että pyöräily on terveellistä ja että sitä pitäisi tukea taloudellisilla eduilla. Eli jakaa niille kiusankappaleille autoilijoilta ryövättyä verorahaa.
Tällaisessa tilanteessa autoilijan sydäntä lämmittää kun saa lukea oikein asialehdestä, että ei se pyöräily niin terveellistä ja ympäristöystävällistä olekaan.
Asian voisi silti kertoa kahdella eri tavalla. Vaihtoehtoinen linjaus olisi esim. muistaa mainita, että jokainen polkupyörä auton korvaajana tarkoittaa yhtä autoa vähemmän tiellä. Silmämääräisen havaintoni perusteella kaupunkiseuduilla ylivoimaisesti suurin osa pyörällä ajettavista matkoista tehdään pyöräteillä, joten ei pyörät edes autojen edessä merkittävässä määrin ole. Toki kääntyvän tai kolmion takaa tulevan autoilijan pitää näitä väistää, mutta eiköhän liikenteen sujuvuus silti kokonaisuutena paranisi pyöräilyn yleistymisen myötä.
Harva autoilija tuskin panee pahakseen, vaikka liikenteen määrä ajoradoilla vähenisikin. Toki joku periaatteesta kaikkea vastustava vetää verokortin esiin (osa 8% osuuden valtion verotulojen maksajista korvaa osan matkoistaan pyörällä, joten se heikentää valtion taloutta) mutta näitä lienee kuitenkin vähemmistö. Ainakin sen jälkeen, kun viitsitään liikenteeltä kerättyjen verojen määrän palautusprosentista marinan sijaan avata kokonaisuus.
TM linjastaan päättää, mutta veikkaan asialinjan olevan turvallisin valinta, kun muistetaan imago, jota TM haluaa kantaa. Etenkin ympäristön ongelmista kertovien uutisten määrä huomioiden.
Herbert: ”Asian voisi silti kertoa kahdella eri tavalla. Vaihtoehtoinen linjaus olisi esim. muistaa mainita, että jokainen polkupyörä auton korvaajana tarkoittaa yhtä autoa vähemmän tiellä. Silmämääräisen havaintoni perusteella kaupunkiseuduilla ylivoimaisesti suurin osa pyörällä ajettavista matkoista tehdään pyöräteillä, joten ei pyörät edes autojen edessä merkittävässä määrin ole.
Asian voisi tosiaan kertoa eri tavalla kuin nyt, mutta oleellista on huomata, että sitä ei kuitenkaan kerrota kuin yhdellä tavalla. Sehän tämänkin ketjun sai aikaan.
Olen miettinyt että miksi asiasta kirjoitetaan TM:ssä asialehdeksi kummallisen yksipuolisesti, ja mieleen on tullut kaksi vaihtoehtoa. Joko kyse on alitajuisesta tunnereaktiosta sekä lukijoiden että toimituksen osalta, tai sitten tietoisesta polkupyöräilyn vastustamisesta.
Polkupyöräilyn lisääntymisen edut ovat niin ilmeiset, että on vaikea kuvitella että joku haluaisi tietoisesti sabotoida sitä. Jäljelle jää vaihtoehto, että pyöräilyn lisäämisen vastustaminen johtuu alitajuisesta tunteisiin perustuvasta muutosvastarinnasta. Tämä selittäisi miksi pyöräilyn vastustamista on niin vaikea tajuta; se ei ole loogista.
Jumppahuit! Noinhan se just on! Tunnekysymys ja muutos menneisyyteen. Kiva ja hieno juttu, että olet ymmärtänyt asian. Voi kun TM ja sen monet autoilevat muidenkin lukijoiden ymmärrys kehittyisi tasollesi!
Herbertin havainnosta jäin miettimään, onko kaupunkiseuduilla kattavasti pyöräteitä? Meillä päin haja-asutusalueella ei ole, ainakaan en ole huomannut, pyöräteitä ollenkaan, vaan ns. kevyen liikenteen väyliä, joilla näkyy liikkuvan pyörien lisäksi jalankulkijoita, rullaluistelijoita, rullasukseilijoita, mopoilijoita ja lastenvaunuilijota. Sekä koirailijoita.
Polkupyörä on minun mielestä "väliinputoaja-kulkuneuvo": ei sovellu autoliikenteen sekaan liian hitaana eikä jalankulkijoiden sekaan liian nopeana. Polkupyörille pitäisi olla omat ajoväylät järjestäytyneen liikenteen seassa.
Jalankulkijoiden seassa polkupyöräilijä ei vastaantulijana ole kovasti hankala, mutta takaapäin lähestyvänä se voi olla "ohjus" kuten joku tuossa aiemmin luonnehti. Ja äänettömästi lähestyvä sellainen. Liian suurella tilannenopeudella ajava polkupyöräilijä voi tietysti olla ohjus vastaantulijanakin.
Suurissa kaupungeissa pitäisi lisätä autoväylien reunoille omat väylät pyörille vaikka sitten lisäämällä yksisuuntaisten ajoväylien määrää ja/tai rauhoittamalla enemmän katuja pelkästään pyöräilijöiden ja muun kevyen liikenteen ynnä jalankulkijoiden käyttöön.
Varsinaista pyörätietä en muista nyt yhtään. Sen sijaan yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyörätietä on runsaasti. Puhun niistäkin yleensä pyöräteinä, vaikka ehkä jonkun mielestä se on epätäsmällistä.
Jalankulun yhdistäminen samalle väylälle pyöräilijöiden kanssa on tunnetusti ongelmallinen yhtälö. Kun asian merkitys on vasta viime vuosina ymmärretty ja vuosikymmenien ajan on rakennettu väyliä vasemman käden menetelmällä, vahingon korjaaminen on hidasta.
Sitten on niitä, jotka huolestuu, jos pyörätien/kaistan rakentaminen vie tilaa autoliikenteeltä. Eihän pyöräilijöitä edes liikenteessä ole yhtä paljon kuin autoilijoita, joten hämmästys vaikuttaa perustellulta. Täytyy kuitenkin muistaa tavoitteet eli lisätä pyöräilyä. Silloin on loogista parantaa pyöräilyn olosuhteita.
Alkaako Martti pehmetä? Nyt oli lähes positiivinen ote pyöräilyyn. Muistutus sivuttaisetäisyydestä ohituksissa on todella tarpeen, juutuubiin saisi paljon hyviä(?) ohitusvideoita pyörällä kuvaten.
Vaan mikä olisi ratkaisu yhdistettyjen väylien ongelmiin, kun vastuun antaminen jalankulkijoille aiheuttaisi nykyistäkin suuremmat ongelmat? Sinänsä outoa, että vastuuttomuuden lisääminen syyntakeellisilla ihmisillä vähentää ongelmia. Tuosta varmaan pitäisi päätellä, että pyöräilijät ovat vastuullisempaa porukkaa, kuin autoliitossa osataan arvatakaan.
Outo kysymys, miksi keskiviivaa pitää suojella tms. Melko heikosti ennustettavaksi liikenne mielestäni menee, jos moottoripyörällä saa poukkoilla kaistojen välistä jonon ohi.
Satunnainen tarkkailija otti kantaa suojatiekäytökseen. En viitsi avata uutta keskustelua tuota artikkelia varten, vaan laitan sen tähän.
En tiedä, kuka artikkelin kirjoittaja on. Kovasti yhtäläisyyksiä löytyy Liikenteessä-palstan kirjoittajaan.
Toki suojateihin liittyy paljon ongelmia. Kun kuitenkin katsotaan, mitkä ongelmista kohtuudella arvioituna johtuu kuljettajasta ja mitkä tienpitäjästä tai lainsäädännöstä, potentiaalia tilanteen parannukselle löytyy ilman yhtään ainoata investointia tms. teknistä muutosta valtavasti. Siksi paukut pitää laittaa siihen. Ellei tätä usko, on syytä tehdä opintomatka Tukholmaan.
Lähes kaikki kuljettajat varmaan haluavat hyvää, mutta silti täällä löytyy mitä ihmeellisempiä alibeja noudattaa näinkin yksinkertaista sääntöä kuin antaa tilaa jalankulkijalle suojatiellä. Asenteessa on siis jotain vikaa, kun pitää perustella auton etuajo-oikeutta peräänajoriskillä, päästöillä, liikenteen sujuvuudella tms. asioilla. Ja jos ei näe, ei se ole jalankulkijan vika. Auton kuljettajan pitää katsoa huolellisemmin. Ajonopeuden säätö auttaa tässä asiassa etenkin käännyttäessä. Samoin uutta autoa valitessaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten etuviiston, sivulla ja takaviistoon näkee ja sen jälkeen pohtia, onko muotoilijan luomus virtaviivaisesta katumaasturista sittenkään autokuumeisen valinta, vai olisiko Skoda Octavia combi parempi.
Useaan otteeseen olen kirjoittanut ongelmasta, mikä liittyy vaatimukseen merkitä suojatie sekä maalauksin, että merkein. Halu vaatia molempia merkitsemistapoja on käsittämätön, koska se aiheuttaisi ongelmia, joita sitten Martti voisi artikkelissaan taivastella.
Herbert: Useaan otteeseen olen kirjoittanut ongelmasta, mikä liittyy vaatimukseen merkitä suojatie sekä maalauksin, että merkein. Halu vaatia molempia merkitsemistapoja on käsittämätön, koska se aiheuttaisi ongelmia
Mihin juttuun tarkkaan ottaen viittaat? Veikkaan, että liittyy siihen, ettei uudessa laissakaan jatkossa tarvitsisi merkitä suojatietä sekä seebraviivoin, että suojatiemerkillä?
Mitäs kummallista siinä on ollut tähän asti sitten?
potentiaalia tilanteen parannukselle löytyy ilman yhtään ainoata investointia tms. teknistä muutosta valtavasti. Siksi paukut pitää laittaa siihen. Ellei tätä usko, on syytä tehdä opintomatka Tukholmaan
Mitä Ruotsissa on tehty tämän tiimoilta? Mitä konkretiaa siellä siis on tapahtunut, että sieltä pitää hakea oppia?
Viittaan uusimmassa lehdessä olleeseen Satunnaisen tarkkailijan kirjoitukseen, olikohan sivulla 32 vai 34. Siinä kirjoittaja hämmästelee, miksei suojatietä vaadita merkittäväksi sekä maalauksin, että liikennemerkein. Samaa on hämmästellyt Martti Merilinna Liikenteessä-palstalla ja olikohan sama juttu jossain muussakin TM:n artikkelissa esillä. En muista. Koskaan ei silti ole mietitty sitä, mitä esim. asfalttilevittäjän mentyä suojatielle tapahtuisi tai miten tilapäisten liikennejärjestelyjen aikana suojatie kannattaisi merkitä. Työmaillahan saattaa järjestelyt muuttua useaan otteeseen. Sitten sitä maalattaisiin ja jyrsittäisiin asfalttia vähän väliä. Mitä sillä saavutettaisiin, siitä tuskin kukaan on kiinnostunut. Pääasia, että saa vaatia muilta jotain lisää.
Minä en tiedä, mitä Ruotsissa on tehty. Lopputulos kuitenkin on, että siellä autonkuljettajat keskittyvät noudattamaan sääntöjä, eikä keskitytä selittelemään huonolla merkinnällä tai muulla selittelyllä, miksi juuri nyt ei kannattanut tai voinut noudattaa sääntöjä.
Viime aikoina en siellä ole kuin pikaisesti käväissyt. Mutta reilut 10 vuotta sitten asuessani Tukholmassa olosuhteet oli vertailukelpoiset täkäläisiin.
Taas taivastellaan kypärän käytön määrää. Jostain syystä ei taivastella sitä, että kypärän käytön määrästä riippumatta moni rattimies omaa yli 102 cm vyötärömitan, eikä silti pyöräile ollenkaan, vaikka yli puolet matkoista kaupungeissa on alle 3 km ja vielä suurempi osa alle 5 km. Ei pitäisi olla ylivoimaista heikommallakaan kunnolla varustetulle miehelle valita jotain muuta kulkutapaa kuin oma auto.
Ja jos kyse on turvallisuudesta onnettomuuksissa, suurimman osan autoilijoiden ja pyöräilijöiden välisistä risteyskolareista aiheuttaa autoilija. Ehkä pyöräilijän kypärä on ainoa, mitä asialle voidaan tehdä. Näin siis, jos fiksumpi hoitaa asian kuntoon. Siinä todellisuudessa on kovin ikävä autoilijoiden edunvalvontaa harjoittaa, joten huomio täytyy kiinnittää muihin. Ihan perisuomalaista liikennekuttuuria siis.
Mistä Herbertille tuli mieleen juuri tuo 1,02m vyötärömitta? Piti ihan tarkistaa rullamitan tarkkuudella oma eikä se ollut edes 0,9m. Vaikka en muista tarkasti, milloin olen viimeksi pyörällä ajanut, paitsi lyhyttä koeajoa kaura-sähkö-hybridivoimalinjaisella pyörällä.
Ei pyöräily ole ainoa liikuntamuoto. Pyörän kanssa voi tietysti harjoittaa hyötyliikuntaa työmatkoilla esim., mutta minulla se ei oikein onnistu. Jos jätän auton kotiin, niin Mr. Murphy varmasti järjestää jonkun syyn, että autolla pitäisi lähteä kesken työpäivän jonnekin asiakkaan luo. Ja jos kaukaa viisaasti jätänkin auton työpaikalle, niin sitten Mr. Murphy saa asiakkaan soittamaan anivarhain aamulla kotiin, että tänne niin kuin olisi jo.
Ja työmatkan jälkeen olisi kuuma, pitäisi päästä suihkuun, vaihtovaatteet pitäisi olla mukana repussa yms. yms.
Helpompaa mennä autolla työmatkat ja polttaa kalorit koirailijan askeleilla pyöräteillä sinne tänne säntäileviä tyylitrikoita väistellen.
Onko tosiaan niin, että autoilijat ovat useimmiten syynä pyörä/auto-risteyskolareihin? Tilastot kertovat?
Minulla ei ole autolla liikkeellä ollessani mielipidettä pyöräilijöistä suuntaan eikä toiseen. En muista mitään erityisiä tilanteita paitsi, että joskus pyörä on ilmaantunut suojatietä ylittämään yllättäen. Jalankulkija ei oikein juoksemallakaan pääse niin yllättäen ilmaantumaan suojatielle kuin vauhdikas pyöräkansalainen.
Olisin luullut, että pyöräilijä on useammin risteyskolarin aiheuttaja kuin auto, koska pyörällä on risteystilanteissa helpostikin enemmän vauhtia kuin autolla, jonka kuski joutuu kuikuilemaan sinne sun tänne ja joutuu siksikin hidastamaan.
Minua aina huolestuttaa pyöräilijän puolesta, kun heitä näkee autojen seassa puikkelehtimassa.
Tuossa Ylen jutussa näytetyt esimerkit olivat aika selkeitä.
Ylimmässä kuvassa auto on kääntymässä oikealle ja pyörä tulee etuajo-oikeutettuna autoon nähden vasemmalta. Se on selkeä tilanne.
Minulle on joskus käynyt niin, että pyöräilijä tuleekin vauhdikkaasti auton takaoikealta suojatielle, joka aivan hetkeä aikaisemmin näytti olevan vapaa.
Kuinkahan lujaa pyörä saa sellaisessa tilanteessa ajaa ja onko autoilija aina syyllinen, jos pyörä ehtii sujahtaa keulan eteen ennen törmäystä ja pyöräilijä syyllinen vain, jos törmää auton kylkeen? Vain onko autoilija syyllinen, vaikka pyörä törmää kylkeen, jos se ei osu ihan auton takaosaan. Näitä tilanteita on ollut ehkä pari kappaletta ja säikähdyksellä olen selvinnyt. Että ei mikään isompi ongelma, mutta mitenkä mahtaa syyllisyyskysymys olla, jos leivättömän pöydän ääreen joutuu asiaa setvimään.
Olen useaan otteeseen ihmetellyt sitä, miksi niin monista autoista on kelvoton näkvyyys oikealle ja takaviistoon ja kokemustesi takia ymmärrät varmaan syyn. Käy vaikka istumassa omassa autossasi ja kiinnitä huomiota, miten suuret katveet käytännöllisyyden huippua edustavassa kerrostaloasunnon hintaisessa suvissasi on.
Periaatteessa pyörällä saa ajaa yhtä lujaa kuin autollakin, toki tilannenopeus ja itsesuojeluvaisto rajaa nopeutta alemmas. Toisaalta harvoin risteyksissä pyörällä suoraan ajettaessa edes voisi ajaa yhtä lujaa kuin autolla, esim. 40 km/h. Toisen nopeuden arviointi on kuitenkin vaikeaa tilanteessa, jossa toista ei ole ajoissa havainnut. Silloin kaikki tuntuu tapahtuvan kovalla nopeudella, vaikka puhuttaisiin vain 15-20 km/h ajonopeuksista.
Väistämisvelvollisen onkin ymmärrettävä se, ettei risteysajossa voi katsoa vain omaa ajolinjaa ja jos se risteystä lähestyttäessä on vapaa, voi risteykseen ajaa. 20 km/h etenevä pyörä on 5 sekuntia ennen tilannetta liki 30 metrin päässä ja käytännössä paljon tätäkin kauemmas pitää osata katsoa. Auton kääntyminenkin kestää muutaman sekunnin, joten sekin pitää ottaa huomioon, jos aikoo ehtiä ennen pyörää. Ellei katso, toki yllätyksiä autoilijana kokee. Selkärankaa pitää sen verran silti olla, ettei ala tästä pyöräilijälle vastuuta kaataa.
Kysymyksesi syyllisyydestä on aika huolestuttava, jos sen oikein ymmärsin ja kun vielä ottaa huomioon kommenttisi jalankulkijana. Sielläkin pyöräilijät ovat sinulle ongelma, aivan kuten risteysajossa, vaikka molemmissa tilanteissa sinun velvollisuutesi on pysyä poissa pyöräilijän edestä. Väistämisvelvollisuus ei riipu siitä, törmääkö keulaan vai kylkeen. Kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön tila suoraan ajavalle. Tilanne ei poikkea millään tavalla siitä, että olet autolla kääntymässä vasemmalle ja edestä tulee tukkirekka. Et mene rekan eteen. Piste.
Herbert ei joko tarkoituksella tai huomaamattaan ota huomioon näitä minun huolenaiheita siitä, että pyörä ilmaantuu tilanteisiin pyytämättä ja yllättäen.
Siinä Ylen artikkelin ylimmässä kuvassa auto oli kääntymässä kiertoliittymästä pois ja väisti pyöräilijää joka oli tullut pyörätieltä suojatielle ja oli autoilijan kannalta hyvin havaittavissa.
Minä olen joskus ollut tilanteessa, että ao. kuvaa vastaavassa asetelmassa pyörä onkin tullut auton takaa oikealta pyörätietä pitkin ja ilmaantunut näkökenttään yllättäen ja vauhdilla ja painellut auton editse yli suojatietä pitkin.
Luulisi, että suojatielle ei saa rynnätä yhtäkkiä. Olenko autoilijana vastuussa siitä, jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa.
Herbertin mielestä muiden kuin pyöräilijöiden pitäisi kaiken aikaa olla punaisessa valmiudessa siltä varalta, että pyöräilijä ilmaantuu jostain.
Olisi selvintä muuttaa säännöt niin, että pyöräilijä väistää aina. Pyöräilijä olisi otollisempi väistäjä kuin autoilija, minkä todistaa jo Herbertin asennekin: "minä, the pyöräiljä," ensin tilanteessa kuin tilanteessa.
"jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa."
Pyöräilijöissäkin on liikenneturvallisuuden vaarantajia, eli kaahareita. Ajokieltoa ei voi määrätä, ja kevyen liikenteen rikesakot ovat 20 euron luokkaa. Päiväsakot riippuvat tuloista.
Mutta koska tapaturmia ja onnettomuuksia tapahtuu, niin siitä mikä on vaarallista olisi hyvä tiedottaa tienkäyttäjiä. Suuntamerkin käyttö on pakollista myös polkupyöräilijöille, ja vaikkei polkupyöräilijällä ole ajokorttia koskevat liikennesäännöt myös polkupyörä-ajoneuvon käyttäjää.
Määritelmä TLL 2a§: Ajoneuvolla tarkoitetaan maalla kulkemaan tarkoitettua laitetta, joka ei kulje kiskoilla.
"Minä olen joskus ollut tilanteessa, että ao. kuvaa vastaavassa asetelmassa pyörä onkin tullut auton takaa oikealta pyörätietä pitkin ja ilmaantunut näkökenttään yllättäen ja vauhdilla ja painellut auton editse yli suojatietä pitkin."
Ei pyörä sieltä yhtään sen enempää yllättäen tule kuin muualtakaan. Se on aivan normaali liikennesuunta tuossa tilanteessa ja kääntyvän velvollisuus on väistää. Ei kuitenkaan vastuutaan puhumalla jostain Jäätteenmäen fakseista. Autoilijan tehtävänä on vaikka pysähtyä, jotta voi katsoa tuon suunnan riittävän huolellisesti. Ja se, että autostasi on tuohon suuntaan kelvoton näkyvyys, on sinun ongelmasi. Sinä olet autosi itse valinnut.
"Luulisi, että suojatielle ei saa rynnätä yhtäkkiä."
Ei saakaan, mutta nyt on kyse pyörätien jatkeesta, joka on tuossa täysin rinnastettavissa ajorataan.
"Olenko autoilijana vastuussa siitä, jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa."
Pyöräilijä on tuolloin arvioinut väärin ainoastaan auton kuljettajan kyvyn kuljettaa autoa sääntöjen edellyttämällä tavalla. Olet siis vastuussa. Mitä väistämisvelvollisuus mielestäsi tarkoittaa, kun tuota edes kysyt? Sovellatko samaa ajattelutapaa pujahtaessasi henkilöautollasi tukkirekan edestä? Jos et, miksi et?
"Herbertin mielestä muiden kuin pyöräilijöiden pitäisi kaiken aikaa olla punaisessa valmiudessa siltä varalta, että pyöräilijä ilmaantuu jostain."
Väärin. Kaikkien väistämisvelvollisten pitää olla kaiken aikaa valmiudessa, jos ns. etuajo-oikeutetusta suunnasta joku ilmaantuu.
[automaattinen_mainos]
"Olisi selvintä muuttaa säännöt niin, että pyöräilijä väistää aina. Pyöräilijä olisi otollisempi väistäjä kuin autoilija, minkä todistaa jo Herbertin asennekin: ”minä, the pyöräiljä,” ensin tilanteessa kuin tilanteessa."
Olisi selvintä, ettei yhden sääntöjä osaamattoman takia aleta muuttaa sääntöjä, vaan tuo yksi opettelee ne säännöt, joiden noudattamista häneltä edellytetään. Samoin olisi selvintä, ettet ala määritellä minua tuolla tavoin. Olen kritisoinut sinua siitä, että vaadit muilta varomista siksi, ettet ota muita huomioon. Ja selvyyden vuoksi totean, että toisen virheeseen pitää jossain määrin varautua, mutta se ei vähimmässäkään määrin vähennä velvollisuuttasi huolehtia omista asioistasi.
Kyllä pyörien/autojen väistämissääntöjä on pidetty yleisemminkin sekavina eikä pelkästään meikäläisen mielestä. Asiasta oli vähän aikaa sitten artikkeli IS:n verkkolehdessäkin.
Tilanne, jossa auto hiljentää risteystä ja suojatietä lähestyessään ja pyöräilijä samaan aikaan spurttaa auton takaoikealta pyörätietä pitkin ehtiäkseen suojatielle ennen kuin auto on sen päällä, on auton kuskille paljon yllättävämpi kuin faksit Jäätteenmäelle.
Jos olisi pykälä, että pyöräilijä väistää suojatiellä aina autoa, niin ei tulisi tulkintavirheitä eikä ainakaan niiden takia onnettomuuksia. Nythän aina välillä väistää pyörä ja välillä auto.
Pyörät saavat ajaa sekä ajoradan oikealla että vasemmalla puolella olevalla pyörätiellä. Sekin lisää väistämisvelvollisuuden sekavuutta.
Kiertoliittymää ympäröivä pyörätie ja siellä kumpaan suuntaan vaan ajavat pyörät eivät mitenkään selkiytä väistämissääntöjen tulkintaa.
Enhän minä valita liikennesäännöistä, vai missä kohtaa sinun mielestäsi olen niistä valittanut. Luulen myös tietäväni liikennesäännöistä ainakin alkeet.
Pyörien/autojen välisten väistämissääntöjen tulkinnoista oli juttua joku aika sitten IS:n verkkolehdessä. Selkeämpää olisi, jos pyörällä ei saisi ajaa ollenkaan suojatiellä tai pyöräilijä aina väistäisi autoa. Se on minun johtopäätös tuon artikkelin ja muutaman live-kokemuksen pohjalta ja Herbertin suhtautuminen asiaan osaltaan vahvistaa käsitystäni. Mutta ei mielipiteen ilmaisu ole sama asia kuin valittaminen.
HybridRules: "Olenko autoilijana vastuussa siitä, jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa."
Kuten Herbert jo kertoikin kääntyvän ajoneuvon kuljettaja on väistämisvelvollinen suoraan jatkavaan ajoneuvoon nähden, tulipa se edestäpäin tai takaa. Ja polkupyöräkin on ajoneuvo.
"Kiertoliittymää ympäröivä pyörätie ja siellä kumpaan suuntaan vaan ajavat pyörät eivät mitenkään selkiytä väistämissääntöjen tulkintaa."
Kiertoliittymästä poistuva on kääntyvä ajoneuvo, tilanne on siis aivan sama kuin edellä. Jos se ei olisi, silloinhan se vasta sekoittaisikin sääntöjen tulkintaa. Eikö tätä opetettu autokoulussa? Toivottavasti osaat tästedes, jolloin TM:n keskustelupalstasta on ollut kohdallasi edes jotain hyötyä.
Tässä ei pitäisi sekoittaa normaalia väistämistilannetta siihen mitä minä tarkoitan eli että pyörä tulee vauhdilla auton ohi pyörätietä pitkin ja kääntyy suojatielle auton eteen. En tiedä, miten se oikeudessa ratkaistaan, varmaan on ennakkotapauksia. Auton pitäisi väistää, mutta toisaalta pyörä pölähtää eteen yhtäkkiä.
Entä sellainen kiertoliittymä, jonka ympärillä kulkee pyörätie. Sen verran iso kiertoliittymä, että pyörätiekin on samaan suuntaan kaartava kuin autojen reitti. Auto erkanee liittymästä tielle, jonka suuntaista pyörätietä pitkin lähestyy pyörä autosta katsottuna oikealla puolella ja se kääntyykin omasta suunnastaan katsottuna oikealle eli auton editse yli tien. Sekä auto että pyörä kääntyvät. Autoilijana minä pysähtyisin väistämään, mutta onko sääntö niin?
En todellakaan pysty muistamaan, mitä autokoulussa on mistäkin asiasta sanottu ja opetettu.
HybridRules: "Tässä ei pitäisi sekoittaa normaalia väistämistilannetta siihen mitä minä tarkoitan eli että pyörä tulee vauhdilla auton ohi pyörätietä pitkin ja kääntyy suojatielle auton eteen."
Jos tarkoitat, että auto ajaakin suoraan ja polkupyörä kääntyy, niin väistämissääntö pysyy ennallaan: kääntyvän ajoneuvon kuljettaja on väistämisvelvollinen, ellei liikennemerkein muuta osoiteta. Ajoneuvoluokka ei vaikuta väistämissääntöön, vaikka kuinka sitä haluaisit.
Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa autolla on väistämisvelvollisuus, jos asiaa katsotaan pelkästään siltä kannalta, kumpi kääntyy ja kumpi ajaa suoraan. Mutta pyöräilijä on jossain auton takana vielä, kun auto lähestyy suojatietä ja hidastaa. Pyöräiljä hiffaa, että hän saattaa nippanappa ehtiä suojatielle ennen kuin auto on siinä ja spurttaa vauhtia ja tulee sitten auton editse vauhdilla suojatietä pitkin, joka autoilijan näkökulmasta oli vapaa vain ihan pientä hetkeä aikaisemmin. Jos pyöräilijä arvioi väärin eikä ehdikään auton edestä vaan tulee törmäys, kumpi katsotaan syylliseksi? Ja vaikuttaako syyllisyyskysymykseen ajoneuvojen asemat törmäyshetkellä? Pyörällä auton kylkeen tai auto pyörän kylkeen?
Auto ei valitse kuljettajansa ajotapaa, vaan päinvastoin. Anteeksi vain HybrdiRules, mutta ulkopuolisesta näytät poseeraavan sen mielikuvan mannekiinina, joka monilla muilla on katumaasturikuskeista. Siis että nopeusrajoitukset ovat heille ohjeellisia, väistämissäännöt ovat vaikeita ja oikeasti liikenne olisi turvallisempaa jos muut väistäisivät sinua eikä näköhavainnoissakaan ole kehumista.
Katsotaanpa tilannetta kahdesta eri näkökulmasta, joista rullaluistelija-pyöräilijä-motoristi-autoilija-ex-kuorma-autoilijana tunnen useamman. (Moottori)pyöräilijän näkökulmasta olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta katsotaanpa ensin autoilijan kantilta:
*** Autoilijan näkökulma, tonnimäärästä riippumatta ***
HybridRules: Kyllä pyörien/autojen väistämissääntöjä on pidetty yleisemminkin sekavina eikä pelkästään meikäläisen mielestä.
Tekovaikeaa, oikeasti helppoa. Joku pyörähörhöpalstan pitäjä rakensi nettisivuilleen kymmeniä eri näköisiä risteystilanteita hämärtääkseen asiaa ihan turhaan, joko tarkoituksella tai ymmärtätämttömyyttään?
Todellisuudessa tilanne on varsin yksinkertainen:
[automaattinen_mainos]
Ajoradalla polkupyörää ajetaan muiden ajoneuvojen säännöillä.
(TLL §13 suorakulmakäännös ei ole poikkeus tähän, vaan se liittää yhteen kaksi muutenkin voimassaolevaa sääntöä)
Kevyen liikenteen väylällä pyöräilijä väistää, ellei poliisi, liikenteenohjauslaite, liikennemerkki tai kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvollisuus muuta ajojärjestystä.
Helppoa kuin polkupyörällä ajo!
HybrdidRules: pyöräilijä on jossain auton takana vielä, kun auto lähestyy suojatietä ja hidastaa
Katsopa Finlexistä Tieliikennelaki §12:
"Kääntyvän ajoneuvon kuljettaja ei saa aiheuttaa vaaraa tai tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville."
ja §14:
[automaattinen_mainos]
"Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa"
Lähtökohtaisesti vastuu on selkeästi kääntyjällä, eikä valitsemasi automallin huono näkyvyys takaviistoon poista väistämisvelvollisuuttasi. Tämä on vielä kertaluokkaa hankalampaa taakse päin täysin läpinäkymättömässä torniohjaamossa istuvalle.
TLL §21 vaatii kaistan vaihtajalta vaaran välttämistä ja esteettömän kulun antamista suoraan ajavalle lähes samoilla sanoilla. Onko sinulla kaistan vaihdossakin epäselvyyttä lakitekstin vaatimuksissa, vai kävikö niin, että autojen kesken olet tietoinen väistämisvelvollisuudestasi kaistanvaidossa, mutta et näe pyörää liikenteessä, koska et itse aja pyörää, etkä siten ole orientoitunut polkupyörälle mahdollisiin liikkeisiin?
Älä nyt pillastu, tämä ei ole yksin sinun vikasi, vaan se on ihan yleisesti inhimillinen puutteemme, joka koskee kaikkia aikuisia. Lapset eivät vielä valmiiksi tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joten he käyttävät valtavasti aivokapasiteettiaan havaintojen tekemiseen.
Me aikuiset liikumme paljon enemmän autopilotilla, joka on ohjelmoitu meidän liikenteen kokonaisuutta vajavaisesti edustavien omien kokemustemme kautta. "En nähnyt kaksipyöräistä" havaintovirheen Suomen Ennätystä pitää halluussaan pakettiautokuski, joka teilasi moottoripyöräpoliisin kääntymällä tämän eteen vasemmalle. Pakukuski ei varmasti keilannut poliisia tahallaan, vaan hän "ei nähnyt" suoraan edestä sirrat ja strobot päällä lähestyvää kookasta valkoista moottoripyörää. Tämä puute on meissä kaikissa, joten siitä on syytä olla tietoinen ja miettiä jo valmiiksi miten se vaikuttaa ajamiseemme.
HybridRules: Pyöräiljä hiffaa, että hän saattaa nippanappa ehtiä suojatielle ennen kuin auto on siinä ja spurttaa vauhtia
Kohtelias pyöräilijä pinkaisee nopeasti pois edestäsi minimoiden odotusaikasi.
HybridRules: Jos pyöräilijä arvioi väärin eikä ehdikään auton edestä vaan tulee törmäys, kumpi katsotaan syylliseksi? Ja vaikuttaako syyllisyyskysymykseen ajoneuvojen asemat törmäyshetkellä? Pyörällä auton kylkeen tai auto pyörän kylkeen?
[automaattinen_mainos]
Katso linkkaamaani lakitekstiä. Väistämisvelvollisuus on täysin yksikäsitteinen, koska kääntyä ei saa niin että se aiheuttaa vaaraa tai edes tarpeetonta estettä suoraan ajavalle pyöräilijälle. Auto ei voi olla laillisesti pyörätien jatkeella pyöräilijän saapuessa paikalle.
Ennalta-arvattavuusperiaatteen nojalla väistämisvelvollisen on tietenkin lupa odottaa väistettävältä lain noudattamista. Tunnetaan tapauksia, joissa tämä periaate on kääntänyt syyllisyyden oikeudessa, esimerkiksi väistettävän valottomuuden (pimeässä) tai kosmisen ylinopeuden vuoksi. Parin kympin ylinopeus hitaasti pysähtyvällä ilmajarrullisella raskaalla ajoneuvolla ei Enon kuolemankolarissa vielä kääntänyt syyllisyyttä, vaikka lähellä oli, koska äänestykseen meni.
Oikeus päättää ennalta-arvattavuudesta tapauskohtaisesti, mutta koska pyörätien rajoitus on sama kuin ajoradankin, silloin ennalta-arvattavuusperiaatteen rikkoakseen pyöräilijän pitäisi tulla ihan *elvetin kovaa. Viritetyllä sähköpyörällä tai moottoripyörällä kevyen liikenteen väylällä 80 km/h neljänkympin rajoituksella ajaen olisi varmaan jo hyvät onnistumisen mahdollisuudet, mutta ennalta-arvattavuuden rikkominen lihasvoimin on todennäköisesti aika erikoinen tilanne, joten kääntyvänä autoiljana en uskaltaisi luottaa siihen kovin kevyin perustein?
*** Pyöräilijän näkökulma, iskutilavuudesta riippumatta ***
Kaikkia tarjottuja kolarimahdollisuuksia ei kannata ottaa vastaan, vaikka laki sen sallisikin, koska pyöräilijä kärsii kirjaimellisesti nahoissaan niin omien kuin muidenkin hölmöilyjen seuraukset.
Kaikki ne on väistettävä, juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
Itse voin tulla kuvaamaasi tilanteeseen melko reippaastikin, mutta aina kaksi sormea liipaisimella valmiina rouhaisemaan sintteripalat levyihin kiinni, ellei autoilija ei nähnytkään minua.
Tämän tilanteen vuoksi nimimerkkini auto on kiva ajaa. Näkemä on kuin valoisalta lasikuistilta.
Suojatie pitää oikeasti merkitä liikennemerkillä ja sillä hyvä.
Ajoratamerkinnänkin saa tehdä, jos jaksaa, mutta puoli vuotta kinoksen alla oleva koriste olkoon optionaalinen lisäinfo liikennemerkin sanomalle.
Ellei pyörälenkillä kaadu kertaakaan, ei ole yrittänyt tarpeeksi.
Herbert: ”En usko, että TM:n lukijat haluavat kuulla pyöräilyn olevan vaarallista tai ympäristövaikutuksiltaan merkityksetöntä.
En minäkään usko että he sanoisivat haluavansa kuulla siitä jos heiltä kysyttäisiin siasta, mutta uskon että tuollaisia asioita seuraa muista asioista heidän huomaamattaan.
Oletan että TM:n lukijakunta on pääsääntöisesti autoilla liikkuvaa. Autoilijoita harmittaa että heidän pitää väistellä aina vaan lukuisampina heidän sujuvaa liikennöintiään häiritseviä pyöräilijöitä. Tähän asti pyöräilijät ovat itsekin tajunneet kuka on teiden todellinen kuningas ja siksi väistäneet autoja, mutta nyt heitä on päivä päivältä enemmän. Lisäksi toitotetaan että heitä pitäisi kohdella kuin mitä tahansa ajoneuvoa, ja että pyöräily on terveellistä ja että sitä pitäisi tukea taloudellisilla eduilla. Eli jakaa niille kiusankappaleille autoilijoilta ryövättyä verorahaa.
Tällaisessa tilanteessa autoilijan sydäntä lämmittää kun saa lukea oikein asialehdestä, että ei se pyöräily niin terveellistä ja ympäristöystävällistä olekaan.
Asian voisi silti kertoa kahdella eri tavalla. Vaihtoehtoinen linjaus olisi esim. muistaa mainita, että jokainen polkupyörä auton korvaajana tarkoittaa yhtä autoa vähemmän tiellä. Silmämääräisen havaintoni perusteella kaupunkiseuduilla ylivoimaisesti suurin osa pyörällä ajettavista matkoista tehdään pyöräteillä, joten ei pyörät edes autojen edessä merkittävässä määrin ole. Toki kääntyvän tai kolmion takaa tulevan autoilijan pitää näitä väistää, mutta eiköhän liikenteen sujuvuus silti kokonaisuutena paranisi pyöräilyn yleistymisen myötä.
Harva autoilija tuskin panee pahakseen, vaikka liikenteen määrä ajoradoilla vähenisikin. Toki joku periaatteesta kaikkea vastustava vetää verokortin esiin (osa 8% osuuden valtion verotulojen maksajista korvaa osan matkoistaan pyörällä, joten se heikentää valtion taloutta) mutta näitä lienee kuitenkin vähemmistö. Ainakin sen jälkeen, kun viitsitään liikenteeltä kerättyjen verojen määrän palautusprosentista marinan sijaan avata kokonaisuus.
TM linjastaan päättää, mutta veikkaan asialinjan olevan turvallisin valinta, kun muistetaan imago, jota TM haluaa kantaa. Etenkin ympäristön ongelmista kertovien uutisten määrä huomioiden.
Herbert: ”Asian voisi silti kertoa kahdella eri tavalla. Vaihtoehtoinen linjaus olisi esim. muistaa mainita, että jokainen polkupyörä auton korvaajana tarkoittaa yhtä autoa vähemmän tiellä. Silmämääräisen havaintoni perusteella kaupunkiseuduilla ylivoimaisesti suurin osa pyörällä ajettavista matkoista tehdään pyöräteillä, joten ei pyörät edes autojen edessä merkittävässä määrin ole.
Asian voisi tosiaan kertoa eri tavalla kuin nyt, mutta oleellista on huomata, että sitä ei kuitenkaan kerrota kuin yhdellä tavalla. Sehän tämänkin ketjun sai aikaan.
Olen miettinyt että miksi asiasta kirjoitetaan TM:ssä asialehdeksi kummallisen yksipuolisesti, ja mieleen on tullut kaksi vaihtoehtoa. Joko kyse on alitajuisesta tunnereaktiosta sekä lukijoiden että toimituksen osalta, tai sitten tietoisesta polkupyöräilyn vastustamisesta.
Polkupyöräilyn lisääntymisen edut ovat niin ilmeiset, että on vaikea kuvitella että joku haluaisi tietoisesti sabotoida sitä. Jäljelle jää vaihtoehto, että pyöräilyn lisäämisen vastustaminen johtuu alitajuisesta tunteisiin perustuvasta muutosvastarinnasta. Tämä selittäisi miksi pyöräilyn vastustamista on niin vaikea tajuta; se ei ole loogista.
Jumppahuit! Noinhan se just on! Tunnekysymys ja muutos menneisyyteen. Kiva ja hieno juttu, että olet ymmärtänyt asian. Voi kun TM ja sen monet autoilevat muidenkin lukijoiden ymmärrys kehittyisi tasollesi!
Herbertin havainnosta jäin miettimään, onko kaupunkiseuduilla kattavasti pyöräteitä? Meillä päin haja-asutusalueella ei ole, ainakaan en ole huomannut, pyöräteitä ollenkaan, vaan ns. kevyen liikenteen väyliä, joilla näkyy liikkuvan pyörien lisäksi jalankulkijoita, rullaluistelijoita, rullasukseilijoita, mopoilijoita ja lastenvaunuilijota. Sekä koirailijoita.
Polkupyörä on minun mielestä "väliinputoaja-kulkuneuvo": ei sovellu autoliikenteen sekaan liian hitaana eikä jalankulkijoiden sekaan liian nopeana. Polkupyörille pitäisi olla omat ajoväylät järjestäytyneen liikenteen seassa.
Jalankulkijoiden seassa polkupyöräilijä ei vastaantulijana ole kovasti hankala, mutta takaapäin lähestyvänä se voi olla "ohjus" kuten joku tuossa aiemmin luonnehti. Ja äänettömästi lähestyvä sellainen. Liian suurella tilannenopeudella ajava polkupyöräilijä voi tietysti olla ohjus vastaantulijanakin.
Suurissa kaupungeissa pitäisi lisätä autoväylien reunoille omat väylät pyörille vaikka sitten lisäämällä yksisuuntaisten ajoväylien määrää ja/tai rauhoittamalla enemmän katuja pelkästään pyöräilijöiden ja muun kevyen liikenteen ynnä jalankulkijoiden käyttöön.
Varsinaista pyörätietä en muista nyt yhtään. Sen sijaan yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyörätietä on runsaasti. Puhun niistäkin yleensä pyöräteinä, vaikka ehkä jonkun mielestä se on epätäsmällistä.
Jalankulun yhdistäminen samalle väylälle pyöräilijöiden kanssa on tunnetusti ongelmallinen yhtälö. Kun asian merkitys on vasta viime vuosina ymmärretty ja vuosikymmenien ajan on rakennettu väyliä vasemman käden menetelmällä, vahingon korjaaminen on hidasta.
Sitten on niitä, jotka huolestuu, jos pyörätien/kaistan rakentaminen vie tilaa autoliikenteeltä. Eihän pyöräilijöitä edes liikenteessä ole yhtä paljon kuin autoilijoita, joten hämmästys vaikuttaa perustellulta. Täytyy kuitenkin muistaa tavoitteet eli lisätä pyöräilyä. Silloin on loogista parantaa pyöräilyn olosuhteita.
Alkaako Martti pehmetä? Nyt oli lähes positiivinen ote pyöräilyyn. Muistutus sivuttaisetäisyydestä ohituksissa on todella tarpeen, juutuubiin saisi paljon hyviä(?) ohitusvideoita pyörällä kuvaten.
Vaan mikä olisi ratkaisu yhdistettyjen väylien ongelmiin, kun vastuun antaminen jalankulkijoille aiheuttaisi nykyistäkin suuremmat ongelmat? Sinänsä outoa, että vastuuttomuuden lisääminen syyntakeellisilla ihmisillä vähentää ongelmia. Tuosta varmaan pitäisi päätellä, että pyöräilijät ovat vastuullisempaa porukkaa, kuin autoliitossa osataan arvatakaan.
Outo kysymys, miksi keskiviivaa pitää suojella tms. Melko heikosti ennustettavaksi liikenne mielestäni menee, jos moottoripyörällä saa poukkoilla kaistojen välistä jonon ohi.
Satunnainen tarkkailija otti kantaa suojatiekäytökseen. En viitsi avata uutta keskustelua tuota artikkelia varten, vaan laitan sen tähän.
En tiedä, kuka artikkelin kirjoittaja on. Kovasti yhtäläisyyksiä löytyy Liikenteessä-palstan kirjoittajaan.
Toki suojateihin liittyy paljon ongelmia. Kun kuitenkin katsotaan, mitkä ongelmista kohtuudella arvioituna johtuu kuljettajasta ja mitkä tienpitäjästä tai lainsäädännöstä, potentiaalia tilanteen parannukselle löytyy ilman yhtään ainoata investointia tms. teknistä muutosta valtavasti. Siksi paukut pitää laittaa siihen. Ellei tätä usko, on syytä tehdä opintomatka Tukholmaan.
Lähes kaikki kuljettajat varmaan haluavat hyvää, mutta silti täällä löytyy mitä ihmeellisempiä alibeja noudattaa näinkin yksinkertaista sääntöä kuin antaa tilaa jalankulkijalle suojatiellä. Asenteessa on siis jotain vikaa, kun pitää perustella auton etuajo-oikeutta peräänajoriskillä, päästöillä, liikenteen sujuvuudella tms. asioilla. Ja jos ei näe, ei se ole jalankulkijan vika. Auton kuljettajan pitää katsoa huolellisemmin. Ajonopeuden säätö auttaa tässä asiassa etenkin käännyttäessä. Samoin uutta autoa valitessaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten etuviiston, sivulla ja takaviistoon näkee ja sen jälkeen pohtia, onko muotoilijan luomus virtaviivaisesta katumaasturista sittenkään autokuumeisen valinta, vai olisiko Skoda Octavia combi parempi.
Useaan otteeseen olen kirjoittanut ongelmasta, mikä liittyy vaatimukseen merkitä suojatie sekä maalauksin, että merkein. Halu vaatia molempia merkitsemistapoja on käsittämätön, koska se aiheuttaisi ongelmia, joita sitten Martti voisi artikkelissaan taivastella.
Herbert:
Useaan otteeseen olen kirjoittanut ongelmasta, mikä liittyy vaatimukseen merkitä suojatie sekä maalauksin, että merkein. Halu vaatia molempia merkitsemistapoja on käsittämätön, koska se aiheuttaisi ongelmia
Mihin juttuun tarkkaan ottaen viittaat? Veikkaan, että liittyy siihen, ettei uudessa laissakaan jatkossa tarvitsisi merkitä suojatietä sekä seebraviivoin, että suojatiemerkillä?
Mitäs kummallista siinä on ollut tähän asti sitten?
potentiaalia tilanteen parannukselle löytyy ilman yhtään ainoata investointia tms. teknistä muutosta valtavasti. Siksi paukut pitää laittaa siihen. Ellei tätä usko, on syytä tehdä opintomatka Tukholmaan
Mitä Ruotsissa on tehty tämän tiimoilta? Mitä konkretiaa siellä siis on tapahtunut, että sieltä pitää hakea oppia?
Viittaan uusimmassa lehdessä olleeseen Satunnaisen tarkkailijan kirjoitukseen, olikohan sivulla 32 vai 34. Siinä kirjoittaja hämmästelee, miksei suojatietä vaadita merkittäväksi sekä maalauksin, että liikennemerkein. Samaa on hämmästellyt Martti Merilinna Liikenteessä-palstalla ja olikohan sama juttu jossain muussakin TM:n artikkelissa esillä. En muista. Koskaan ei silti ole mietitty sitä, mitä esim. asfalttilevittäjän mentyä suojatielle tapahtuisi tai miten tilapäisten liikennejärjestelyjen aikana suojatie kannattaisi merkitä. Työmaillahan saattaa järjestelyt muuttua useaan otteeseen. Sitten sitä maalattaisiin ja jyrsittäisiin asfalttia vähän väliä. Mitä sillä saavutettaisiin, siitä tuskin kukaan on kiinnostunut. Pääasia, että saa vaatia muilta jotain lisää.
Minä en tiedä, mitä Ruotsissa on tehty. Lopputulos kuitenkin on, että siellä autonkuljettajat keskittyvät noudattamaan sääntöjä, eikä keskitytä selittelemään huonolla merkinnällä tai muulla selittelyllä, miksi juuri nyt ei kannattanut tai voinut noudattaa sääntöjä.
Viime aikoina en siellä ole kuin pikaisesti käväissyt. Mutta reilut 10 vuotta sitten asuessani Tukholmassa olosuhteet oli vertailukelpoiset täkäläisiin.
Taas taivastellaan kypärän käytön määrää. Jostain syystä ei taivastella sitä, että kypärän käytön määrästä riippumatta moni rattimies omaa yli 102 cm vyötärömitan, eikä silti pyöräile ollenkaan, vaikka yli puolet matkoista kaupungeissa on alle 3 km ja vielä suurempi osa alle 5 km. Ei pitäisi olla ylivoimaista heikommallakaan kunnolla varustetulle miehelle valita jotain muuta kulkutapaa kuin oma auto.
Ja jos kyse on turvallisuudesta onnettomuuksissa, suurimman osan autoilijoiden ja pyöräilijöiden välisistä risteyskolareista aiheuttaa autoilija. Ehkä pyöräilijän kypärä on ainoa, mitä asialle voidaan tehdä. Näin siis, jos fiksumpi hoitaa asian kuntoon. Siinä todellisuudessa on kovin ikävä autoilijoiden edunvalvontaa harjoittaa, joten huomio täytyy kiinnittää muihin. Ihan perisuomalaista liikennekuttuuria siis.
Mistä Herbertille tuli mieleen juuri tuo 1,02m vyötärömitta? Piti ihan tarkistaa rullamitan tarkkuudella oma eikä se ollut edes 0,9m. Vaikka en muista tarkasti, milloin olen viimeksi pyörällä ajanut, paitsi lyhyttä koeajoa kaura-sähkö-hybridivoimalinjaisella pyörällä.
Ei pyöräily ole ainoa liikuntamuoto. Pyörän kanssa voi tietysti harjoittaa hyötyliikuntaa työmatkoilla esim., mutta minulla se ei oikein onnistu. Jos jätän auton kotiin, niin Mr. Murphy varmasti järjestää jonkun syyn, että autolla pitäisi lähteä kesken työpäivän jonnekin asiakkaan luo. Ja jos kaukaa viisaasti jätänkin auton työpaikalle, niin sitten Mr. Murphy saa asiakkaan soittamaan anivarhain aamulla kotiin, että tänne niin kuin olisi jo.
Ja työmatkan jälkeen olisi kuuma, pitäisi päästä suihkuun, vaihtovaatteet pitäisi olla mukana repussa yms. yms.
Helpompaa mennä autolla työmatkat ja polttaa kalorit koirailijan askeleilla pyöräteillä sinne tänne säntäileviä tyylitrikoita väistellen.
Onko tosiaan niin, että autoilijat ovat useimmiten syynä pyörä/auto-risteyskolareihin? Tilastot kertovat?
Minulla ei ole autolla liikkeellä ollessani mielipidettä pyöräilijöistä suuntaan eikä toiseen. En muista mitään erityisiä tilanteita paitsi, että joskus pyörä on ilmaantunut suojatietä ylittämään yllättäen. Jalankulkija ei oikein juoksemallakaan pääse niin yllättäen ilmaantumaan suojatielle kuin vauhdikas pyöräkansalainen.
Olisin luullut, että pyöräilijä on useammin risteyskolarin aiheuttaja kuin auto, koska pyörällä on risteystilanteissa helpostikin enemmän vauhtia kuin autolla, jonka kuski joutuu kuikuilemaan sinne sun tänne ja joutuu siksikin hidastamaan.
Minua aina huolestuttaa pyöräilijän puolesta, kun heitä näkee autojen seassa puikkelehtimassa.
[automaattinen_mainos]
1,02 m on luokiteltu terveysriskejä aiheuttavaksi rajaksi. Ylipaino ja liikkumattomuus on paljon suurempi ongelma kuin kypärättömyys.
Pyöräily ei ole ainoa liikuntamuoto, mutta nyt oli kyse liikenteestä ja siinä on syytä pohtia vaihtoehtoisia kulkutapamuotoja.
Tämän lähteen mukaan autoilijat ovat useammin syyllisiä:
https://yle.fi/uutiset/3-7499703
Autoilijan pitää ymmärtää, että on kääntyessään väistämisvelvollinen ja että pyöräilijä ei välttämättä saavu risteykseen kävelyvauhtia.
Tuossa Ylen jutussa näytetyt esimerkit olivat aika selkeitä.
Ylimmässä kuvassa auto on kääntymässä oikealle ja pyörä tulee etuajo-oikeutettuna autoon nähden vasemmalta. Se on selkeä tilanne.
Minulle on joskus käynyt niin, että pyöräilijä tuleekin vauhdikkaasti auton takaoikealta suojatielle, joka aivan hetkeä aikaisemmin näytti olevan vapaa.
Kuinkahan lujaa pyörä saa sellaisessa tilanteessa ajaa ja onko autoilija aina syyllinen, jos pyörä ehtii sujahtaa keulan eteen ennen törmäystä ja pyöräilijä syyllinen vain, jos törmää auton kylkeen? Vain onko autoilija syyllinen, vaikka pyörä törmää kylkeen, jos se ei osu ihan auton takaosaan. Näitä tilanteita on ollut ehkä pari kappaletta ja säikähdyksellä olen selvinnyt. Että ei mikään isompi ongelma, mutta mitenkä mahtaa syyllisyyskysymys olla, jos leivättömän pöydän ääreen joutuu asiaa setvimään.
Olen useaan otteeseen ihmetellyt sitä, miksi niin monista autoista on kelvoton näkvyyys oikealle ja takaviistoon ja kokemustesi takia ymmärrät varmaan syyn. Käy vaikka istumassa omassa autossasi ja kiinnitä huomiota, miten suuret katveet käytännöllisyyden huippua edustavassa kerrostaloasunnon hintaisessa suvissasi on.
Periaatteessa pyörällä saa ajaa yhtä lujaa kuin autollakin, toki tilannenopeus ja itsesuojeluvaisto rajaa nopeutta alemmas. Toisaalta harvoin risteyksissä pyörällä suoraan ajettaessa edes voisi ajaa yhtä lujaa kuin autolla, esim. 40 km/h. Toisen nopeuden arviointi on kuitenkin vaikeaa tilanteessa, jossa toista ei ole ajoissa havainnut. Silloin kaikki tuntuu tapahtuvan kovalla nopeudella, vaikka puhuttaisiin vain 15-20 km/h ajonopeuksista.
Väistämisvelvollisen onkin ymmärrettävä se, ettei risteysajossa voi katsoa vain omaa ajolinjaa ja jos se risteystä lähestyttäessä on vapaa, voi risteykseen ajaa. 20 km/h etenevä pyörä on 5 sekuntia ennen tilannetta liki 30 metrin päässä ja käytännössä paljon tätäkin kauemmas pitää osata katsoa. Auton kääntyminenkin kestää muutaman sekunnin, joten sekin pitää ottaa huomioon, jos aikoo ehtiä ennen pyörää. Ellei katso, toki yllätyksiä autoilijana kokee. Selkärankaa pitää sen verran silti olla, ettei ala tästä pyöräilijälle vastuuta kaataa.
Kysymyksesi syyllisyydestä on aika huolestuttava, jos sen oikein ymmärsin ja kun vielä ottaa huomioon kommenttisi jalankulkijana. Sielläkin pyöräilijät ovat sinulle ongelma, aivan kuten risteysajossa, vaikka molemmissa tilanteissa sinun velvollisuutesi on pysyä poissa pyöräilijän edestä. Väistämisvelvollisuus ei riipu siitä, törmääkö keulaan vai kylkeen. Kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön tila suoraan ajavalle. Tilanne ei poikkea millään tavalla siitä, että olet autolla kääntymässä vasemmalle ja edestä tulee tukkirekka. Et mene rekan eteen. Piste.
Herbert ei joko tarkoituksella tai huomaamattaan ota huomioon näitä minun huolenaiheita siitä, että pyörä ilmaantuu tilanteisiin pyytämättä ja yllättäen.
Siinä Ylen artikkelin ylimmässä kuvassa auto oli kääntymässä kiertoliittymästä pois ja väisti pyöräilijää joka oli tullut pyörätieltä suojatielle ja oli autoilijan kannalta hyvin havaittavissa.
Minä olen joskus ollut tilanteessa, että ao. kuvaa vastaavassa asetelmassa pyörä onkin tullut auton takaa oikealta pyörätietä pitkin ja ilmaantunut näkökenttään yllättäen ja vauhdilla ja painellut auton editse yli suojatietä pitkin.
Luulisi, että suojatielle ei saa rynnätä yhtäkkiä. Olenko autoilijana vastuussa siitä, jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa.
Herbertin mielestä muiden kuin pyöräilijöiden pitäisi kaiken aikaa olla punaisessa valmiudessa siltä varalta, että pyöräilijä ilmaantuu jostain.
Olisi selvintä muuttaa säännöt niin, että pyöräilijä väistää aina. Pyöräilijä olisi otollisempi väistäjä kuin autoilija, minkä todistaa jo Herbertin asennekin: "minä, the pyöräiljä," ensin tilanteessa kuin tilanteessa.
"jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa."
Pyöräilijöissäkin on liikenneturvallisuuden vaarantajia, eli kaahareita. Ajokieltoa ei voi määrätä, ja kevyen liikenteen rikesakot ovat 20 euron luokkaa. Päiväsakot riippuvat tuloista.
Mutta koska tapaturmia ja onnettomuuksia tapahtuu, niin siitä mikä on vaarallista olisi hyvä tiedottaa tienkäyttäjiä. Suuntamerkin käyttö on pakollista myös polkupyöräilijöille, ja vaikkei polkupyöräilijällä ole ajokorttia koskevat liikennesäännöt myös polkupyörä-ajoneuvon käyttäjää.
Määritelmä TLL 2a§: Ajoneuvolla tarkoitetaan maalla kulkemaan tarkoitettua laitetta, joka ei kulje kiskoilla.
"Minä olen joskus ollut tilanteessa, että ao. kuvaa vastaavassa asetelmassa pyörä onkin tullut auton takaa oikealta pyörätietä pitkin ja ilmaantunut näkökenttään yllättäen ja vauhdilla ja painellut auton editse yli suojatietä pitkin."
Ei pyörä sieltä yhtään sen enempää yllättäen tule kuin muualtakaan. Se on aivan normaali liikennesuunta tuossa tilanteessa ja kääntyvän velvollisuus on väistää. Ei kuitenkaan vastuutaan puhumalla jostain Jäätteenmäen fakseista. Autoilijan tehtävänä on vaikka pysähtyä, jotta voi katsoa tuon suunnan riittävän huolellisesti. Ja se, että autostasi on tuohon suuntaan kelvoton näkyvyys, on sinun ongelmasi. Sinä olet autosi itse valinnut.
"Luulisi, että suojatielle ei saa rynnätä yhtäkkiä."
Ei saakaan, mutta nyt on kyse pyörätien jatkeesta, joka on tuossa täysin rinnastettavissa ajorataan.
"Olenko autoilijana vastuussa siitä, jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa."
Pyöräilijä on tuolloin arvioinut väärin ainoastaan auton kuljettajan kyvyn kuljettaa autoa sääntöjen edellyttämällä tavalla. Olet siis vastuussa. Mitä väistämisvelvollisuus mielestäsi tarkoittaa, kun tuota edes kysyt? Sovellatko samaa ajattelutapaa pujahtaessasi henkilöautollasi tukkirekan edestä? Jos et, miksi et?
"Herbertin mielestä muiden kuin pyöräilijöiden pitäisi kaiken aikaa olla punaisessa valmiudessa siltä varalta, että pyöräilijä ilmaantuu jostain."
Väärin. Kaikkien väistämisvelvollisten pitää olla kaiken aikaa valmiudessa, jos ns. etuajo-oikeutetusta suunnasta joku ilmaantuu.
[automaattinen_mainos]
"Olisi selvintä muuttaa säännöt niin, että pyöräilijä väistää aina. Pyöräilijä olisi otollisempi väistäjä kuin autoilija, minkä todistaa jo Herbertin asennekin: ”minä, the pyöräiljä,” ensin tilanteessa kuin tilanteessa."
Olisi selvintä, ettei yhden sääntöjä osaamattoman takia aleta muuttaa sääntöjä, vaan tuo yksi opettelee ne säännöt, joiden noudattamista häneltä edellytetään. Samoin olisi selvintä, ettet ala määritellä minua tuolla tavoin. Olen kritisoinut sinua siitä, että vaadit muilta varomista siksi, ettet ota muita huomioon. Ja selvyyden vuoksi totean, että toisen virheeseen pitää jossain määrin varautua, mutta se ei vähimmässäkään määrin vähennä velvollisuuttasi huolehtia omista asioistasi.
Kyllä pyörien/autojen väistämissääntöjä on pidetty yleisemminkin sekavina eikä pelkästään meikäläisen mielestä. Asiasta oli vähän aikaa sitten artikkeli IS:n verkkolehdessäkin.
Tilanne, jossa auto hiljentää risteystä ja suojatietä lähestyessään ja pyöräilijä samaan aikaan spurttaa auton takaoikealta pyörätietä pitkin ehtiäkseen suojatielle ennen kuin auto on sen päällä, on auton kuskille paljon yllättävämpi kuin faksit Jäätteenmäelle.
Jos olisi pykälä, että pyöräilijä väistää suojatiellä aina autoa, niin ei tulisi tulkintavirheitä eikä ainakaan niiden takia onnettomuuksia. Nythän aina välillä väistää pyörä ja välillä auto.
Pyörät saavat ajaa sekä ajoradan oikealla että vasemmalla puolella olevalla pyörätiellä. Sekin lisää väistämisvelvollisuuden sekavuutta.
Kiertoliittymää ympäröivä pyörätie ja siellä kumpaan suuntaan vaan ajavat pyörät eivät mitenkään selkiytä väistämissääntöjen tulkintaa.
Mistähän arvonnasta HybridRules on saanut ajokorttinsa, vai onko sellaista ollenkaan?
Voisiko backwards valottaa, mitä tarkoittaa ajokorttikommentilla?
Valitat täällä liikennesäännöistä, joista et itse tunnu tietävän edes alkeita. Ainakaan väistämissäännöistä.
Enhän minä valita liikennesäännöistä, vai missä kohtaa sinun mielestäsi olen niistä valittanut. Luulen myös tietäväni liikennesäännöistä ainakin alkeet.
Pyörien/autojen välisten väistämissääntöjen tulkinnoista oli juttua joku aika sitten IS:n verkkolehdessä. Selkeämpää olisi, jos pyörällä ei saisi ajaa ollenkaan suojatiellä tai pyöräilijä aina väistäisi autoa. Se on minun johtopäätös tuon artikkelin ja muutaman live-kokemuksen pohjalta ja Herbertin suhtautuminen asiaan osaltaan vahvistaa käsitystäni. Mutta ei mielipiteen ilmaisu ole sama asia kuin valittaminen.
HybridRules: "Olenko autoilijana vastuussa siitä, jos pyöräilijä on arvioinut tilanteen väärin eikä ehdikään sujahtaa auton editse vaan törmää autoon tai auto häneen, kun pyöräilijä on ehtinyt vain osittain keulan ohi eikä auto ehdi jarruttaa."
Kuten Herbert jo kertoikin kääntyvän ajoneuvon kuljettaja on väistämisvelvollinen suoraan jatkavaan ajoneuvoon nähden, tulipa se edestäpäin tai takaa. Ja polkupyöräkin on ajoneuvo.
"Kiertoliittymää ympäröivä pyörätie ja siellä kumpaan suuntaan vaan ajavat pyörät eivät mitenkään selkiytä väistämissääntöjen tulkintaa."
Kiertoliittymästä poistuva on kääntyvä ajoneuvo, tilanne on siis aivan sama kuin edellä. Jos se ei olisi, silloinhan se vasta sekoittaisikin sääntöjen tulkintaa. Eikö tätä opetettu autokoulussa? Toivottavasti osaat tästedes, jolloin TM:n keskustelupalstasta on ollut kohdallasi edes jotain hyötyä.
Tässä ei pitäisi sekoittaa normaalia väistämistilannetta siihen mitä minä tarkoitan eli että pyörä tulee vauhdilla auton ohi pyörätietä pitkin ja kääntyy suojatielle auton eteen. En tiedä, miten se oikeudessa ratkaistaan, varmaan on ennakkotapauksia. Auton pitäisi väistää, mutta toisaalta pyörä pölähtää eteen yhtäkkiä.
Entä sellainen kiertoliittymä, jonka ympärillä kulkee pyörätie. Sen verran iso kiertoliittymä, että pyörätiekin on samaan suuntaan kaartava kuin autojen reitti. Auto erkanee liittymästä tielle, jonka suuntaista pyörätietä pitkin lähestyy pyörä autosta katsottuna oikealla puolella ja se kääntyykin omasta suunnastaan katsottuna oikealle eli auton editse yli tien. Sekä auto että pyörä kääntyvät. Autoilijana minä pysähtyisin väistämään, mutta onko sääntö niin?
En todellakaan pysty muistamaan, mitä autokoulussa on mistäkin asiasta sanottu ja opetettu.
HybridRules: "Tässä ei pitäisi sekoittaa normaalia väistämistilannetta siihen mitä minä tarkoitan eli että pyörä tulee vauhdilla auton ohi pyörätietä pitkin ja kääntyy suojatielle auton eteen."
Jos tarkoitat, että auto ajaakin suoraan ja polkupyörä kääntyy, niin väistämissääntö pysyy ennallaan: kääntyvän ajoneuvon kuljettaja on väistämisvelvollinen, ellei liikennemerkein muuta osoiteta. Ajoneuvoluokka ei vaikuta väistämissääntöön, vaikka kuinka sitä haluaisit.
Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa autolla on väistämisvelvollisuus, jos asiaa katsotaan pelkästään siltä kannalta, kumpi kääntyy ja kumpi ajaa suoraan. Mutta pyöräilijä on jossain auton takana vielä, kun auto lähestyy suojatietä ja hidastaa. Pyöräiljä hiffaa, että hän saattaa nippanappa ehtiä suojatielle ennen kuin auto on siinä ja spurttaa vauhtia ja tulee sitten auton editse vauhdilla suojatietä pitkin, joka autoilijan näkökulmasta oli vapaa vain ihan pientä hetkeä aikaisemmin. Jos pyöräilijä arvioi väärin eikä ehdikään auton edestä vaan tulee törmäys, kumpi katsotaan syylliseksi? Ja vaikuttaako syyllisyyskysymykseen ajoneuvojen asemat törmäyshetkellä? Pyörällä auton kylkeen tai auto pyörän kylkeen?
Auto ei valitse kuljettajansa ajotapaa, vaan päinvastoin. Anteeksi vain HybrdiRules, mutta ulkopuolisesta näytät poseeraavan sen mielikuvan mannekiinina, joka monilla muilla on katumaasturikuskeista. Siis että nopeusrajoitukset ovat heille ohjeellisia, väistämissäännöt ovat vaikeita ja oikeasti liikenne olisi turvallisempaa jos muut väistäisivät sinua eikä näköhavainnoissakaan ole kehumista.
Tuon "väistäminen on muiden tehtävä" ajattelutavan lopputulos näkyy sitten kolaritilastoissa:
https://www.is.fi/autot/art-2000000776022.html
Katsotaanpa tilannetta kahdesta eri näkökulmasta, joista rullaluistelija-pyöräilijä-motoristi-autoilija-ex-kuorma-autoilijana tunnen useamman. (Moottori)pyöräilijän näkökulmasta olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta katsotaanpa ensin autoilijan kantilta:
*** Autoilijan näkökulma, tonnimäärästä riippumatta ***
HybridRules: Kyllä pyörien/autojen väistämissääntöjä on pidetty yleisemminkin sekavina eikä pelkästään meikäläisen mielestä.
Tekovaikeaa, oikeasti helppoa. Joku pyörähörhöpalstan pitäjä rakensi nettisivuilleen kymmeniä eri näköisiä risteystilanteita hämärtääkseen asiaa ihan turhaan, joko tarkoituksella tai ymmärtätämttömyyttään?
Todellisuudessa tilanne on varsin yksinkertainen:
[automaattinen_mainos]
Ajoradalla polkupyörää ajetaan muiden ajoneuvojen säännöillä.
(TLL §13 suorakulmakäännös ei ole poikkeus tähän, vaan se liittää yhteen kaksi muutenkin voimassaolevaa sääntöä)
Kevyen liikenteen väylällä pyöräilijä väistää, ellei poliisi, liikenteenohjauslaite, liikennemerkki tai kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvollisuus muuta ajojärjestystä.
Helppoa kuin polkupyörällä ajo!
HybrdidRules: pyöräilijä on jossain auton takana vielä, kun auto lähestyy suojatietä ja hidastaa
Katsopa Finlexistä Tieliikennelaki §12:
"Kääntyvän ajoneuvon kuljettaja ei saa aiheuttaa vaaraa tai tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville."
ja §14:
[automaattinen_mainos]
"Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa"
Lähtökohtaisesti vastuu on selkeästi kääntyjällä, eikä valitsemasi automallin huono näkyvyys takaviistoon poista väistämisvelvollisuuttasi. Tämä on vielä kertaluokkaa hankalampaa taakse päin täysin läpinäkymättömässä torniohjaamossa istuvalle.
TLL §21 vaatii kaistan vaihtajalta vaaran välttämistä ja esteettömän kulun antamista suoraan ajavalle lähes samoilla sanoilla. Onko sinulla kaistan vaihdossakin epäselvyyttä lakitekstin vaatimuksissa, vai kävikö niin, että autojen kesken olet tietoinen väistämisvelvollisuudestasi kaistanvaidossa, mutta et näe pyörää liikenteessä, koska et itse aja pyörää, etkä siten ole orientoitunut polkupyörälle mahdollisiin liikkeisiin?
Älä nyt pillastu, tämä ei ole yksin sinun vikasi, vaan se on ihan yleisesti inhimillinen puutteemme, joka koskee kaikkia aikuisia. Lapset eivät vielä valmiiksi tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joten he käyttävät valtavasti aivokapasiteettiaan havaintojen tekemiseen.
Me aikuiset liikumme paljon enemmän autopilotilla, joka on ohjelmoitu meidän liikenteen kokonaisuutta vajavaisesti edustavien omien kokemustemme kautta. "En nähnyt kaksipyöräistä" havaintovirheen Suomen Ennätystä pitää halluussaan pakettiautokuski, joka teilasi moottoripyöräpoliisin kääntymällä tämän eteen vasemmalle. Pakukuski ei varmasti keilannut poliisia tahallaan, vaan hän "ei nähnyt" suoraan edestä sirrat ja strobot päällä lähestyvää kookasta valkoista moottoripyörää. Tämä puute on meissä kaikissa, joten siitä on syytä olla tietoinen ja miettiä jo valmiiksi miten se vaikuttaa ajamiseemme.
HybridRules: Pyöräiljä hiffaa, että hän saattaa nippanappa ehtiä suojatielle ennen kuin auto on siinä ja spurttaa vauhtia
Kohtelias pyöräilijä pinkaisee nopeasti pois edestäsi minimoiden odotusaikasi.
HybridRules: Jos pyöräilijä arvioi väärin eikä ehdikään auton edestä vaan tulee törmäys, kumpi katsotaan syylliseksi? Ja vaikuttaako syyllisyyskysymykseen ajoneuvojen asemat törmäyshetkellä? Pyörällä auton kylkeen tai auto pyörän kylkeen?
[automaattinen_mainos]
Katso linkkaamaani lakitekstiä. Väistämisvelvollisuus on täysin yksikäsitteinen, koska kääntyä ei saa niin että se aiheuttaa vaaraa tai edes tarpeetonta estettä suoraan ajavalle pyöräilijälle. Auto ei voi olla laillisesti pyörätien jatkeella pyöräilijän saapuessa paikalle.
Ennalta-arvattavuusperiaatteen nojalla väistämisvelvollisen on tietenkin lupa odottaa väistettävältä lain noudattamista. Tunnetaan tapauksia, joissa tämä periaate on kääntänyt syyllisyyden oikeudessa, esimerkiksi väistettävän valottomuuden (pimeässä) tai kosmisen ylinopeuden vuoksi. Parin kympin ylinopeus hitaasti pysähtyvällä ilmajarrullisella raskaalla ajoneuvolla ei Enon kuolemankolarissa vielä kääntänyt syyllisyyttä, vaikka lähellä oli, koska äänestykseen meni.
Oikeus päättää ennalta-arvattavuudesta tapauskohtaisesti, mutta koska pyörätien rajoitus on sama kuin ajoradankin, silloin ennalta-arvattavuusperiaatteen rikkoakseen pyöräilijän pitäisi tulla ihan *elvetin kovaa. Viritetyllä sähköpyörällä tai moottoripyörällä kevyen liikenteen väylällä 80 km/h neljänkympin rajoituksella ajaen olisi varmaan jo hyvät onnistumisen mahdollisuudet, mutta ennalta-arvattavuuden rikkominen lihasvoimin on todennäköisesti aika erikoinen tilanne, joten kääntyvänä autoiljana en uskaltaisi luottaa siihen kovin kevyin perustein?
*** Pyöräilijän näkökulma, iskutilavuudesta riippumatta ***
Kaikkia tarjottuja kolarimahdollisuuksia ei kannata ottaa vastaan, vaikka laki sen sallisikin, koska pyöräilijä kärsii kirjaimellisesti nahoissaan niin omien kuin muidenkin hölmöilyjen seuraukset.
Kaikki ne on väistettävä, juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
Itse voin tulla kuvaamaasi tilanteeseen melko reippaastikin, mutta aina kaksi sormea liipaisimella valmiina rouhaisemaan sintteripalat levyihin kiinni, ellei autoilija ei nähnytkään minua.
Tämän tilanteen vuoksi nimimerkkini auto on kiva ajaa. Näkemä on kuin valoisalta lasikuistilta.