@HybridRules kirjoitti:
Huomaatko ollenkaan itse, että sinä ja GLE olette alunperin vääntäneet minun sanomiseni itsellenne sopivaan tarkoitushakuiseen muotoon. Minun koira ei ole tempoileva enkä ole vaatinut, että saisin poukkoilla kevlillä. Ainoa asia, mihin olen halunnut kiinnittää huomiota, on riski, jonka äänettömästi näkymättömissä liikkuva pyöräiljä aiheuttaa jalankulkijoille.
Millaisen riskin lähestyvä pyöräilijä aiheuttaa ja miten siihen verrattuna esim. äänekäs auto poikkeaa tästä?
Muualla liikenteessä ainakin pyritään parantamaan turvallisuutta niin, että yllättäviä tilanteita ei pääsisi tapahtumaan. Kevliä lukuunottamatta liikennettä ei päästetä sinne, missä jalankulkijat liikkuvat tai jos päästetään, niin liikenne jotuu sopeutumaan jalankulkijoiden liikkumiseen, kuten kävelykadut, torit etc.
Voit uskoa, että useimmilla pyöräilijöillä on kokemusta jalankulkijoiden ja koirien ohittamisesta. Siksi joka kerta ohitettava pitää huomioida ja hyvin usein vauhtia tulee pudotettua normaalista ajonopeudesta. Harvoin kävelyvauhtiin, mutta näitäkin tilanteita on. Ne, jotka eivät sopeudu, siirtyvät ajoradalle, mutta siitäkin tulee sanomista. Pyöräilijän pitää pysyä jalankulkijouden seassa, ei saa hidastaa autolla liikkuvia.
Nyt kun on käsitelty yllättävien tilanteiden välttäminen pyöräilijän näkökulmasta, miten jalankulkija voi osallistua talkoisiin? Vai eikö jalankulkijan liikenteen ulkopuolisena osapuolena tarvitse?
Pyöräilijöitä on moneen lähtöön. Jotkut huomaavaisia, jotkut menee vauhdilla kaiketi jotain urheilusuorituksen tapaista tehden.
Jos puhutaan yllättävien tilanteiden välttämistalkoista, niin siinähän se villakoiran ydin on, ettei jalankulkija voi välttää takaapäin tulevan äänettömän pyörän aiheuttamaa yllätystä, koska ei havaitse pyörää. Tuurilla voi sattua vilkaisemaan taakse juuri, kun sieltä lähestyy pyöräilijä, mutta eihän kukaan jaksa taakse jatkuvasti vilkuilla. Jos liikennettä on jatkuvasti, niin siihen suhtautuu eri tavalla enkä koiran kanssa menisikään vilkkaasti liikennöidylle väylälle.
Koiran voi ottaa tehostetusti hallintaan kohtaamisen ajaksi, lapsen liikkumista voi varmentaa, rinnan iltakävelyä tekevä pariskunta voi väistää jne. jne. ja antaa pyörälle esteettömän väylän, kunhan havaitsevat pyörän tulevan.
Mökille mennessä mutkaisella asfalttitiellä on kesäaikaan usein pyöräiljäpareja ja jopa ryhmiä, jotka etenevät rinnakkain. Ihan ymmärrettävää. Hiljainen tie, jossa autoja liikkuu harvakseltaan. Kun kuulevat auton lähestyvän takaapäin, järjestäytyvät jonoon, että mahdun ohittamaan kapealla tiellä. Minun täytyy hidastaa ja antaa heille aikaa "jonoutua". Ei se minua häiritse. Polkupyöräilijät venyttävät vähän lakipykäliä, mutta mitä väliä.
Tietenkin jalankulkijoiden pitää puolestaan välttää yllättämästä pyöräilijää äkkinäisillä liikkeillä ja/tai eteen kääntymisellä. Jalankulkija ei kuitenkaan pysty yllättämään pyöräilijää siinä asiassa, että liikkuu siellä kevlillä. Pyöräilijä näkee hänet/heidät. Jalankulkija tulee yllätetyksi takaa tulevan pyörän takia, koska ei näe eikä kuule tätä.
Jos ei kehtaa äänimerkkiä antaa, voi hidastaa sen verran, ettei mene ainakaan mitään spurttivauhtia, kuten sinäkin tuossa edellä sanot ja ohittaa selkeän matkan päästä. Eli ei niin, että jalankulkijalla pyörii hattukin päässä ohi ajaneen pyöräiljän ilmavirran takia.
Olen pohtinut tuota rimputtelua ja luulen, että minuakin nolostuttaisi liikaa, jotta rimpauttelisin. Mutta koska minulla ei olisi mitään kelloa vastaan kisaa menossa, niin hidastaisin ja varautuisin siihen, että jalkailija saattaa tulla linjalle. Niin teen autolla ajaessanikin toisten liikkujien suhteen, siis varaudun törttöilyyn ja toivon ja uskon, ettei törttöile.
En viitsi etsiä vanhoja tekstejä, mutta muistelen, että aivan aluksi otin puheeksi asian, joka tuli mieleen koiraa kävelyttäessä: mahtaako monikaan pyöräiljä ottaa huomioon minut ja koirani takaa päin ohittaessaan, että koira saattaa tehdä äkkinäisen liikkeen juuri pahaan aikaan. Ja koira saattaa säikähtää läheltä ohittavaa pyörää ja yrittää hyökätä sen kimppuun.
Olen kertonut ennenkin, että meidän kävelyreitillä liikkuu joskus samaan aikaan koiran ulkoiluttaja, joka menee pyörällä ja koira juoksaa siinä rinnalla. Vaikka minun koira on normaalisti arka ja väistyvä, niin tuo koirakko saa sen aivan totaalisesti tolaltaan. Joskus pyörä-koira-yhdistelmä on tullut takaa päin rivakalla vauhdilla ja silloin on ollut tekemistä, ettei minun koira vie minuakin mennessään, kun yrittää lähteä perään. Kun tilanne tapahtui ensimmäisen kerran, en osannut olenkaan odottaa moista käytöstä ja koirani melkein pääsi hihnoineen otteesta irti.
Sinä ja GLE harrastitte sitten sitä kuuluisaa väärin ymmärtämistä ja olkiukkojen rakentelua ja aloitte tykittää kaikenlaista. En arvannut, että aihe on niin tulenarka pyöräilyä harrastaville.
@Vital kirjoitti:
Emme voi vaimoni kanssa pyöräille, sehän pysähtyy liikennevaloihinkin.
Joku autoilija sitten tuli tylsästi eteen ja möykkäsi jotain ihmeellistä. Vedin koko auton mittaisen naarmun kylkeen, siis ystävällisesti.,enkä edes raiskannut noin rumaa naamaa. (Oliko se edes nainen).
Toki fillaroin turun torin jengin keskeltä ja vot, eräs heistä otti ja tarttui pyörääni. Tyksin käynnin jälkeen tuo kuulemma vieläkin elää.
Olen hyvä ja ystävällinen.
Valitettavasti tämän rakentamasi karikatyyrin näköisiä raivopyöräilijöitä liikkuu tuolla ulkona jo paljon. Olen itsekin käyttänyt jonkin verran kaistanleveyttä ihmetellessäni heidän prioriteettejaan, koska mielestäni joidenkin kuntoilijoiden toimintaan liittyy piirteitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan äkillisen kunnon heikkenemisen, jonka oletan olevan heidän treenitavoitteidensa vastaista?
Myös netti on pullollaan ihmisiä, joiden harrastuksena on käyttää vapaa-aikansa kypäräkameran kanssa konflikteja etsien ja niitä youtubessa jakaen ja muiden suorituksia arvostellen.
Omasta turvallisuudestaan kiinnostuneelle on kiinnostavampaa mitä voi tehdä itse turvallisuutensa hyväksi. Omien virheiden tunnistaminen on yhtä tärkeää kuin muiden virheiden tunnistaminen, koska ne kaikki ovat omia riskejäni jotka pitää minimoida. Siksi olen toistuvasti ehdottanut pyöräilijälle parhaaksi toimintatavaksi toimimista ensisijaisesti kuljettajana siten että motiivien ristiriitatilanteessa kaikki muut pyrkimykset ovat alisteisia tälle pääasialliselle tavoitteelle. Käsiala liikkuessa pitää olla sellainen, että ei tarvitse hävetä vaikka joku tietämättäni videoisikin minun jalankulkuani, rullaluisteluani, pyöräilyäni, moottoripyöräilyäni tai autoiluani.
@Vital kirjoitti:
Muistakaa myös kääntää tankoa luiston suuntaan
Tämä on varmaan tarkoitus olla samaa karikatyyriä mutta nyt menee niin hirveästi metsään, että on pakko korjata kun et näköjään hallitse polkupyörän ohjaamisen perusteita.
WTB Rangerin pito ylitti odotukseni, mutta niin teki myös renkaan vierinvastus. Siksi alla pyörii nykyisin erittäin nopeasti rullaava Rocket Ron. Kompromissia on säädetty selvästi vähemmälle pidolle ja suuremmalle nopeudelle, minkä seurauksena renkaan luisto ei ole yllättävä ja erikoinen tapahtuma, vaan osa normaalia pyrkivää etenenmistä. Luistoihin ei kannata kiinnittää suurta huomiota ellei eturenkaan luistokulma ole leviämässä kohtuuttoman suureksi, mihin ei vastaohjaus auta.
Leveämmissä luistoissa en ohjaa luiston suuntaan vaan kaarteen suuntaan, koska leveät luistot ovat seurausta jarrulla kääntämisestä suurella nopeudella tiukkaan serpentiinimutkaan. Tuossa tilanteessa vastaohjaus veisi ulos reitiltä, mikä ei tunnu järkevältä valinnalta.
@HybridRules kirjoitti:
Jos puhutaan yllättävien tilanteiden välttämistalkoista, niin siinähän se villakoiran ydin on, ettei jalankulkija voi välttää takaapäin tulevan äänettömän pyörän aiheuttamaa yllätystä, koska ei havaitse pyörää.
Jos lähestyn pyörällä ajaen sinua (jalankulkija), huomaatko minut paremmin, jos ajan 10-15 km/h tai 20-25 km/h?
Jos liikennettä on jatkuvasti, niin siihen suhtautuu eri tavalla enkä koiran kanssa menisikään vilkkaasti liikennöidylle väylälle.
Ymmärrän, ettei koiran kanssa ole mukavaa käyttää vilkasta väylää. Mutta miksi hiljaiseen aikaan ei jalankulkija voi suhtautua niin, että milloin tahansa voi takaa saapua pyöräilijä, kuten vilkkaana aikana? Ollaan sentään tieliikennelain alaisella tieosuudella.
Tietenkin jalankulkijoiden pitää puolestaan välttää yllättämästä pyöräilijää äkkinäisillä liikkeillä ja/tai eteen kääntymisellä. Jalankulkija ei kuitenkaan pysty yllättämään pyöräilijää siinä asiassa, että liikkuu siellä kevlillä. Pyöräilijä näkee hänet/heidät. Jalankulkija tulee yllätetyksi takaa tulevan pyörän takia, koska ei näe eikä kuule tätä.
Kun malttaa pysyä omalla kävelylinjallaan, mitä väliä on, että pyöräilijä ohittaa? Sehän on täysin normaali asia tällaisella tiellä. Onko kyse siitä, että pelkäät kuitenkin uppoutuvasi vastamelukuulokkseista tulevaan maailmaan ja unohtavasi olevasi osa liikennettä ja käyttäytyväsi epäloogisesti? Siitäkö epämukavuus aiheutuu?
Jos ei kehtaa äänimerkkiä antaa, voi hidastaa sen verran, ettei mene ainakaan mitään spurttivauhtia, kuten sinäkin tuossa edellä sanot ja ohittaa selkeän matkan päästä. Eli ei niin, että jalankulkijalla pyörii hattukin päässä ohi ajaneen pyöräiljän ilmavirran takia.
Sivuttaisetäisyys on itsestäänselvä asia, vaikka kaikki ei niin toimisikaan. Nyt kuitenkin puhutaan kai siitä, miten pitäisi toimia.
Mutta koska minulla ei olisi mitään kelloa vastaan kisaa menossa, niin hidastaisin ja varautuisin siihen, että jalkailija saattaa tulla linjalle. Niin teen autolla ajaessanikin toisten liikkujien suhteen, siis varaudun törttöilyyn ja toivon ja uskon, ettei törttöile.
Minäkin varaudun ja varmasti moni muu. Silti sinä esität, että varautuminen tarkoittaa nopeuden pudottamista kävelyvauhtiin.
Millä vauhdilla ohitat autolla ajaessasi pientareella olevan jalankulkijan, kun rajoitus on esim. 60 km/h?
En viitsi etsiä vanhoja tekstejä, mutta muistelen, että aivan aluksi otin puheeksi asian, joka tuli mieleen koiraa kävelyttäessä: mahtaako monikaan pyöräiljä ottaa huomioon minut ja koirani takaa päin ohittaessaan, että koira saattaa tehdä äkkinäisen liikkeen juuri pahaan aikaan. Ja koira saattaa säikähtää läheltä ohittavaa pyörää ja yrittää hyökätä sen kimppuun.
Miksi et pohtinut samalla sitä, mitä itse voit tehdä liikenteessä asialle, joka on sinun virheesi? Pyöräilijöillä on runsaasti kokemusta arvaamattomista koirista. Jokainen, joka vähänkin liikennettä lukee, varautuu asiaan. Ne, jotka ei lue, niihin ei ohje hidastamisesta auttaisi, koska he eivät motivoituisi siihen. Aivan kuten sinulla ei ole motivaatiota noudattaa nopeusrajoituksia autolla ajaessasi.
Olen kertonut ennenkin, että meidän kävelyreitillä liikkuu joskus samaan aikaan koiran ulkoiluttaja, joka menee pyörällä ja koira juoksaa siinä rinnalla. Vaikka minun koira on normaalisti arka ja väistyvä, niin tuo koirakko saa sen aivan totaalisesti tolaltaan. Joskus pyörä-koira-yhdistelmä on tullut takaa päin rivakalla vauhdilla ja silloin on ollut tekemistä, ettei minun koira vie minuakin mennessään, kun yrittää lähteä perään. Kun tilanne tapahtui ensimmäisen kerran, en osannut olenkaan odottaa moista käytöstä ja koirani melkein pääsi hihnoineen otteesta irti.
Auttaisiko siihen, että koirakko saavuttaisi teidät pienemmällä nopeuserolla?
@HybridRules kirjoitti:
Jotkut huomaavaisia, jotkut menee vauhdilla kaiketi jotain urheilusuorituksen tapaista tehden.
Ovatko nopeus ja huomaavaisuus vastakohtia?
Oletko sinä huomaavainen hitaamman tavoitaessasi vai menetkö vauhdilla ohitse?
Eihän ne itseisarvoina ole vastakohtia. Olisikohan huomaavaisen vastakohta "ei toisia huomioiva" tai "toisia kohtaan epäkohtelias" tms.? Asiayhteydestä paljolti riippuu mikä on huomaavaista käytöstä ja mikä sen vastakohta. Mietitään vaikka puhdas taklaus jääkiekkokaukalossa vs. jalankulkija taklaa toisen jalkakäytävällä. Jälkimmäinen ei ainakaan ole huomaavaisesti tehty, minkä lisäksi siihen voi soveltaa muitakin määreitä.
Kapealla kevlillä vauhdilla liikkuva pyöräilijä ei ole huomaavainen jalankulkijaa kohtaan. Ehkä hänellä on lain mukaan siihen oikeus, mutta huomaavainen hän ei ole.
Liikenteessä pyrin ohittamaan hitaamman huomaavaisesti ja riittävällä vauhdilla, jotta ohitus sujuu hitaampaa häiritsemättä ja turvallisesti.
@HybridRules kirjoitti:
Jos puhutaan yllättävien tilanteiden välttämistalkoista, niin siinähän se villakoiran ydin on, ettei jalankulkija voi välttää takaapäin tulevan äänettömän pyörän aiheuttamaa yllätystä, koska ei havaitse pyörää.
Jos lähestyn pyörällä ajaen sinua (jalankulkija), huomaatko minut paremmin, jos ajan 10-15 km/h tai 20-25 km/h?
Jos liikennettä on jatkuvasti, niin siihen suhtautuu eri tavalla enkä koiran kanssa menisikään vilkkaasti liikennöidylle väylälle.
Ymmärrän, ettei koiran kanssa ole mukavaa käyttää vilkasta väylää. Mutta miksi hiljaiseen aikaan ei jalankulkija voi suhtautua niin, että milloin tahansa voi takaa saapua pyöräilijä, kuten vilkkaana aikana? Ollaan sentään tieliikennelain alaisella tieosuudella.
Tietenkin jalankulkijoiden pitää puolestaan välttää yllättämästä pyöräilijää äkkinäisillä liikkeillä ja/tai eteen kääntymisellä. Jalankulkija ei kuitenkaan pysty yllättämään pyöräilijää siinä asiassa, että liikkuu siellä kevlillä. Pyöräilijä näkee hänet/heidät. Jalankulkija tulee yllätetyksi takaa tulevan pyörän takia, koska ei näe eikä kuule tätä.
Kun malttaa pysyä omalla kävelylinjallaan, mitä väliä on, että pyöräilijä ohittaa? Sehän on täysin normaali asia tällaisella tiellä. Onko kyse siitä, että pelkäät kuitenkin uppoutuvasi vastamelukuulokkseista tulevaan maailmaan ja unohtavasi olevasi osa liikennettä ja käyttäytyväsi epäloogisesti? Siitäkö epämukavuus aiheutuu?
Jos ei kehtaa äänimerkkiä antaa, voi hidastaa sen verran, ettei mene ainakaan mitään spurttivauhtia, kuten sinäkin tuossa edellä sanot ja ohittaa selkeän matkan päästä. Eli ei niin, että jalankulkijalla pyörii hattukin päässä ohi ajaneen pyöräiljän ilmavirran takia.
Sivuttaisetäisyys on itsestäänselvä asia, vaikka kaikki ei niin toimisikaan. Nyt kuitenkin puhutaan kai siitä, miten pitäisi toimia.
Mutta koska minulla ei olisi mitään kelloa vastaan kisaa menossa, niin hidastaisin ja varautuisin siihen, että jalkailija saattaa tulla linjalle. Niin teen autolla ajaessanikin toisten liikkujien suhteen, siis varaudun törttöilyyn ja toivon ja uskon, ettei törttöile.
Minäkin varaudun ja varmasti moni muu. Silti sinä esität, että varautuminen tarkoittaa nopeuden pudottamista kävelyvauhtiin.
Ei välttämättä kävelyvauhtiin vaan jopa sellaiseen tilanteen vaatiessa. Pelisilmän mukaan.
Millä vauhdilla ohitat autolla ajaessasi pientareella olevan jalankulkijan, kun rajoitus on esim. 60 km/h?
Jos tilaa on, niin esim. 60km/h. Jos ei ole, niin hitaalla. Yksi vakiokoiralenkeistä menee hiekkatietä pitkin, jossa on 50km/h rajoitus. Autot hidastavat lähes kävelynopeuteen sivuuttaessaan, koska tilaa ei juuri ole.
En viitsi etsiä vanhoja tekstejä, mutta muistelen, että aivan aluksi otin puheeksi asian, joka tuli mieleen koiraa kävelyttäessä: mahtaako monikaan pyöräiljä ottaa huomioon minut ja koirani takaa päin ohittaessaan, että koira saattaa tehdä äkkinäisen liikkeen juuri pahaan aikaan. Ja koira saattaa säikähtää läheltä ohittavaa pyörää ja yrittää hyökätä sen kimppuun.
Miksi et pohtinut samalla sitä, mitä itse voit tehdä liikenteessä asialle, joka on sinun virheesi? Pyöräilijöillä on runsaasti kokemusta arvaamattomista koirista. Jokainen, joka vähänkin liikennettä lukee, varautuu asiaan. Ne, jotka ei lue, niihin ei ohje hidastamisesta auttaisi, koska he eivät motivoituisi siihen. Aivan kuten sinulla ei ole motivaatiota noudattaa nopeusrajoituksia autolla ajaessasi.
Ei ollut minun virheeni, koska kävin ja käyn edelleen tilanteita läpi vain mielikuvituksessa. Ikään kuin ennakoiden mitä voisi tapahtua ja varautuen siihen. Mietin vain, että pyöräilijöistä moni ei taida ymmärtää, että koira voi tehdä syrjähypyn yllättävästi.
Minullahan on sitä paitsi kosolti motivaatiota nopeusrajoituksien noudattamiseen. Noudatan niitä aina, kun se on perusteltua. Motivaatiota kyllä syö kesä- ja talvinopeusleikki, koska se niin selkeästi osoittaa monien rajoitusten keinotekoisuuden. Sama keli ja valo, silti joskus 100, joskus 80. Nimismiehen näpeissäkö turvallisuus muka on?
Autot maantiellä ovat pyöräilijöitä helpompi tapaus, koska ne tulevat vastaan ja niiden ajolinjan näkee hyvissä ajoin. Kuskeissakin on varmaan koiria ymmärtäviä ja sitten ei-ymmärtäviä, koska monet autot väistävät kaukaa yli keskiviivan kuskin puolen pyörät koukaten ja toiset jyräävät suoraviivaista linjaa puolen metrin päästä. Ammattikuskit vaikuttavat väistävän varovaisimmin. Siis isot autot sekä maa- ja metsätalouskoneet. On tapahtunut sellaistakin, että vastaan tuleva auto on lähes pysähtynyt ja minä ihmetetellyt, että miksi. Kohta meidän takaa on tullut auto ja se toinen oli hidastanut ryöminnälle, kun on kokenut, ettei pysty vastaantulijan takia väistämään tarpeeksi kaukaa. Se oli sellaisen ison ojan yli menevän sillan kohdalla, jossa oli kaide molemmin puolin tietä. Tiellä 80km/h rajoitus.
Olen kertonut ennenkin, että meidän kävelyreitillä liikkuu joskus samaan aikaan koiran ulkoiluttaja, joka menee pyörällä ja koira juoksaa siinä rinnalla. Vaikka minun koira on normaalisti arka ja väistyvä, niin tuo koirakko saa sen aivan totaalisesti tolaltaan. Joskus pyörä-koira-yhdistelmä on tullut takaa päin rivakalla vauhdilla ja silloin on ollut tekemistä, ettei minun koira vie minuakin mennessään, kun yrittää lähteä perään. Kun tilanne tapahtui ensimmäisen kerran, en osannut olenkaan odottaa moista käytöstä ja koirani melkein pääsi hihnoineen otteesta irti.
Auttaisiko siihen, että koirakko saavuttaisi teidät pienemmällä nopeuserolla?
Koirakon tapauksessa tilanne saattaisi jopa heiketä hitaalla nopeudella, koska koirat olisivat pidempään lähietäisyydellä toisistaan. Tuossakin tilanteessa auttaisi eniten, että huomaisi ajoissa takaa tulevan pyörän ja voisi varautua tilanteeseen.
Ei välttämättä kävelyvauhtiin vaan jopa sellaiseen tilanteen vaatiessa. Pelisilmän mukaan.
Näinhän nykyään toimitaan. Ongelmana on se, että sinun pelisilmä antaa erilaisen tuloksen kuin sinut ohittaneiden pyöräilijöiden. Kenen silmä on oikeassa?
Jos tilaa on, niin esim. 60km/h. Jos ei ole, niin hitaalla. Yksi vakiokoiralenkeistä menee hiekkatietä pitkin, jossa on 50km/h rajoitus. Autot hidastavat lähes kävelynopeuteen sivuuttaessaan, koska tilaa ei juuri ole.
Maantiellä 20-30 km/h tuntuu autossa lähes kävelynopeudelta. Se on kuitenkin täysin normaali polkypyörän nopeus.
Jos pyörällä ohitettaessa ei tilaa ole, silloin mennään lähes kävelynopeudella. Jos tilaa on, silloin mennään suunnilleen normaalilka ajonopeudella. Ei siis mitään eroa autoiluun. Tietysti jotain kamikaze-porukkaa on aina liikkeellä, mutta ehkä nyt ei kannata kiinnostua näistä ääritapauksista.
Ei ollut minun virheeni, koska kävin ja käyn edelleen tilanteita läpi vain mielikuvituksessa. Ikään kuin ennakoiden mitä voisi tapahtua ja varautuen siihen. Mietin vain, että pyöräilijöistä moni ei taida ymmärtää, että koira voi tehdä syrjähypyn yllättävästi.
Pohdit siis sitä, mitä tapahtuu, jos tekisiit virheen. Miksi et pohtinut sitä, miten voit estää tällaisen virheen syntymisen eli olevasi osa yhteispeliä? Pohdit vain sitä, miten muiden pitäisi sopeutua sinun tekemisiin.
Minullahan on sitä paitsi kosolti motivaatiota nopeusrajoituksien noudattamiseen. Noudatan niitä aina, kun se on perusteltua. Motivaatiota kyllä syö kesä- ja talvinopeusleikki, koska se niin selkeästi osoittaa monien rajoitusten keinotekoisuuden. Sama keli ja valo, silti joskus 100, joskus 80. Nimismiehen näpeissäkö turvallisuus muka on?
En aloita keskusteua ylinopeuksista, mutta kannattaa silti tässäkin kohdassa yrittää ajatella asiaa liikenteen näkökulmasta, ei vain omasta itsekkäästä näkökulmasta. Aiempien kommenttiesi perusteella motivaatio on hukassa paljon useammin kuin nyt annat ymmärtää.
Koirakon tapauksessa tilanne saattaisi jopa heiketä hitaalla nopeudella, koska koirat olisivat pidempään lähietäisyydellä toisistaan. Tuossakin tilanteessa auttaisi eniten, että huomaisi ajoissa takaa tulevan pyörän ja voisi varautua tilanteeseen.
Huomaatko siis pyöräilijän ajoissa, jos tämä lähestyy hitaammmin? Ja miten havaitsemiseen vaikuttaa se, että käytät liikenteessä vastamelukuulokkeita eli heikentääkö vai parantaako se edellytyksiä havaita pyöräilijä ajoissa?
Ei välttämättä kävelyvauhtiin vaan jopa sellaiseen tilanteen vaatiessa. Pelisilmän mukaan.
Näinhän nykyään toimitaan. Ongelmana on se, että sinun pelisilmä antaa erilaisen tuloksen kuin sinut ohittaneiden pyöräilijöiden. Kenen silmä on oikeassa?
Jos tilaa on, niin esim. 60km/h. Jos ei ole, niin hitaalla. Yksi vakiokoiralenkeistä menee hiekkatietä pitkin, jossa on 50km/h rajoitus. Autot hidastavat lähes kävelynopeuteen sivuuttaessaan, koska tilaa ei juuri ole.
Maantiellä 20-30 km/h tuntuu autossa lähes kävelynopeudelta. Se on kuitenkin täysin normaali polkypyörän nopeus.
Jos pyörällä ohitettaessa ei tilaa ole, silloin mennään lähes kävelynopeudella. Jos tilaa on, silloin mennään suunnilleen normaalilka ajonopeudella. Ei siis mitään eroa autoiluun. Tietysti jotain kamikaze-porukkaa on aina liikkeellä, mutta ehkä nyt ei kannata kiinnostua näistä ääritapauksista.
Ei ollut minun virheeni, koska kävin ja käyn edelleen tilanteita läpi vain mielikuvituksessa. Ikään kuin ennakoiden mitä voisi tapahtua ja varautuen siihen. Mietin vain, että pyöräilijöistä moni ei taida ymmärtää, että koira voi tehdä syrjähypyn yllättävästi.
Pohdit siis sitä, mitä tapahtuu, jos tekisiit virheen. Miksi et pohtinut sitä, miten voit estää tällaisen virheen syntymisen eli olevasi osa yhteispeliä? Pohdit vain sitä, miten muiden pitäisi sopeutua sinun tekemisiin.
Minullahan on sitä paitsi kosolti motivaatiota nopeusrajoituksien noudattamiseen. Noudatan niitä aina, kun se on perusteltua. Motivaatiota kyllä syö kesä- ja talvinopeusleikki, koska se niin selkeästi osoittaa monien rajoitusten keinotekoisuuden. Sama keli ja valo, silti joskus 100, joskus 80. Nimismiehen näpeissäkö turvallisuus muka on?
En aloita keskusteua ylinopeuksista, mutta kannattaa silti tässäkin kohdassa yrittää ajatella asiaa liikenteen näkökulmasta, ei vain omasta itsekkäästä näkökulmasta. Aiempien kommenttiesi perusteella motivaatio on hukassa paljon useammin kuin nyt annat ymmärtää.
Koirakon tapauksessa tilanne saattaisi jopa heiketä hitaalla nopeudella, koska koirat olisivat pidempään lähietäisyydellä toisistaan. Tuossakin tilanteessa auttaisi eniten, että huomaisi ajoissa takaa tulevan pyörän ja voisi varautua tilanteeseen.
Huomaatko siis pyöräilijän ajoissa, jos tämä lähestyy hitaammmin? Ja miten havaitsemiseen vaikuttaa se, että käytät liikenteessä vastamelukuulokkeita eli heikentääkö vai parantaako se edellytyksiä havaita pyöräilijä ajoissa?
Pyöräilijöitä on moneen lähtöön. Jotkut huomaavaisia, jotkut menee vauhdilla kaiketi jotain urheilusuorituksen tapaista tehden.
Jos puhutaan yllättävien tilanteiden välttämistalkoista, niin siinähän se villakoiran ydin on, ettei jalankulkija voi välttää takaapäin tulevan äänettömän pyörän aiheuttamaa yllätystä, koska ei havaitse pyörää. Tuurilla voi sattua vilkaisemaan taakse juuri, kun sieltä lähestyy pyöräilijä, mutta eihän kukaan jaksa taakse jatkuvasti vilkuilla. Jos liikennettä on jatkuvasti, niin siihen suhtautuu eri tavalla enkä koiran kanssa menisikään vilkkaasti liikennöidylle väylälle.
Koiran voi ottaa tehostetusti hallintaan kohtaamisen ajaksi, lapsen liikkumista voi varmentaa, rinnan iltakävelyä tekevä pariskunta voi väistää jne. jne. ja antaa pyörälle esteettömän väylän, kunhan havaitsevat pyörän tulevan.
Mökille mennessä mutkaisella asfalttitiellä on kesäaikaan usein pyöräiljäpareja ja jopa ryhmiä, jotka etenevät rinnakkain. Ihan ymmärrettävää. Hiljainen tie, jossa autoja liikkuu harvakseltaan. Kun kuulevat auton lähestyvän takaapäin, järjestäytyvät jonoon, että mahdun ohittamaan kapealla tiellä. Minun täytyy hidastaa ja antaa heille aikaa "jonoutua". Ei se minua häiritse. Polkupyöräilijät venyttävät vähän lakipykäliä, mutta mitä väliä.
Tietenkin jalankulkijoiden pitää puolestaan välttää yllättämästä pyöräilijää äkkinäisillä liikkeillä ja/tai eteen kääntymisellä. Jalankulkija ei kuitenkaan pysty yllättämään pyöräilijää siinä asiassa, että liikkuu siellä kevlillä. Pyöräilijä näkee hänet/heidät. Jalankulkija tulee yllätetyksi takaa tulevan pyörän takia, koska ei näe eikä kuule tätä.
Jos ei kehtaa äänimerkkiä antaa, voi hidastaa sen verran, ettei mene ainakaan mitään spurttivauhtia, kuten sinäkin tuossa edellä sanot ja ohittaa selkeän matkan päästä. Eli ei niin, että jalankulkijalla pyörii hattukin päässä ohi ajaneen pyöräiljän ilmavirran takia.
Olen pohtinut tuota rimputtelua ja luulen, että minuakin nolostuttaisi liikaa, jotta rimpauttelisin. Mutta koska minulla ei olisi mitään kelloa vastaan kisaa menossa, niin hidastaisin ja varautuisin siihen, että jalkailija saattaa tulla linjalle. Niin teen autolla ajaessanikin toisten liikkujien suhteen, siis varaudun törttöilyyn ja toivon ja uskon, ettei törttöile.
En viitsi etsiä vanhoja tekstejä, mutta muistelen, että aivan aluksi otin puheeksi asian, joka tuli mieleen koiraa kävelyttäessä: mahtaako monikaan pyöräiljä ottaa huomioon minut ja koirani takaa päin ohittaessaan, että koira saattaa tehdä äkkinäisen liikkeen juuri pahaan aikaan. Ja koira saattaa säikähtää läheltä ohittavaa pyörää ja yrittää hyökätä sen kimppuun.
Olen kertonut ennenkin, että meidän kävelyreitillä liikkuu joskus samaan aikaan koiran ulkoiluttaja, joka menee pyörällä ja koira juoksaa siinä rinnalla. Vaikka minun koira on normaalisti arka ja väistyvä, niin tuo koirakko saa sen aivan totaalisesti tolaltaan. Joskus pyörä-koira-yhdistelmä on tullut takaa päin rivakalla vauhdilla ja silloin on ollut tekemistä, ettei minun koira vie minuakin mennessään, kun yrittää lähteä perään. Kun tilanne tapahtui ensimmäisen kerran, en osannut olenkaan odottaa moista käytöstä ja koirani melkein pääsi hihnoineen otteesta irti.
Sinä ja GLE harrastitte sitten sitä kuuluisaa väärin ymmärtämistä ja olkiukkojen rakentelua ja aloitte tykittää kaikenlaista. En arvannut, että aihe on niin tulenarka pyöräilyä harrastaville.
Valitettavasti tämän rakentamasi karikatyyrin näköisiä raivopyöräilijöitä liikkuu tuolla ulkona jo paljon. Olen itsekin käyttänyt jonkin verran kaistanleveyttä ihmetellessäni heidän prioriteettejaan, koska mielestäni joidenkin kuntoilijoiden toimintaan liittyy piirteitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan äkillisen kunnon heikkenemisen, jonka oletan olevan heidän treenitavoitteidensa vastaista?
Myös netti on pullollaan ihmisiä, joiden harrastuksena on käyttää vapaa-aikansa kypäräkameran kanssa konflikteja etsien ja niitä youtubessa jakaen ja muiden suorituksia arvostellen.
Omasta turvallisuudestaan kiinnostuneelle on kiinnostavampaa mitä voi tehdä itse turvallisuutensa hyväksi. Omien virheiden tunnistaminen on yhtä tärkeää kuin muiden virheiden tunnistaminen, koska ne kaikki ovat omia riskejäni jotka pitää minimoida. Siksi olen toistuvasti ehdottanut pyöräilijälle parhaaksi toimintatavaksi toimimista ensisijaisesti kuljettajana siten että motiivien ristiriitatilanteessa kaikki muut pyrkimykset ovat alisteisia tälle pääasialliselle tavoitteelle. Käsiala liikkuessa pitää olla sellainen, että ei tarvitse hävetä vaikka joku tietämättäni videoisikin minun jalankulkuani, rullaluisteluani, pyöräilyäni, moottoripyöräilyäni tai autoiluani.
Tämä on varmaan tarkoitus olla samaa karikatyyriä mutta nyt menee niin hirveästi metsään, että on pakko korjata kun et näköjään hallitse polkupyörän ohjaamisen perusteita.
WTB Rangerin pito ylitti odotukseni, mutta niin teki myös renkaan vierinvastus. Siksi alla pyörii nykyisin erittäin nopeasti rullaava Rocket Ron. Kompromissia on säädetty selvästi vähemmälle pidolle ja suuremmalle nopeudelle, minkä seurauksena renkaan luisto ei ole yllättävä ja erikoinen tapahtuma, vaan osa normaalia pyrkivää etenenmistä. Luistoihin ei kannata kiinnittää suurta huomiota ellei eturenkaan luistokulma ole leviämässä kohtuuttoman suureksi, mihin ei vastaohjaus auta.
Leveämmissä luistoissa en ohjaa luiston suuntaan vaan kaarteen suuntaan, koska leveät luistot ovat seurausta jarrulla kääntämisestä suurella nopeudella tiukkaan serpentiinimutkaan. Tuossa tilanteessa vastaohjaus veisi ulos reitiltä, mikä ei tunnu järkevältä valinnalta.
Ovatko nopeus ja huomaavaisuus vastakohtia?
Oletko sinä huomaavainen hitaamman tavoitaessasi vai menetkö vauhdilla ohitse?
Jos lähestyn pyörällä ajaen sinua (jalankulkija), huomaatko minut paremmin, jos ajan 10-15 km/h tai 20-25 km/h?
Ymmärrän, ettei koiran kanssa ole mukavaa käyttää vilkasta väylää. Mutta miksi hiljaiseen aikaan ei jalankulkija voi suhtautua niin, että milloin tahansa voi takaa saapua pyöräilijä, kuten vilkkaana aikana? Ollaan sentään tieliikennelain alaisella tieosuudella.
Kun malttaa pysyä omalla kävelylinjallaan, mitä väliä on, että pyöräilijä ohittaa? Sehän on täysin normaali asia tällaisella tiellä. Onko kyse siitä, että pelkäät kuitenkin uppoutuvasi vastamelukuulokkseista tulevaan maailmaan ja unohtavasi olevasi osa liikennettä ja käyttäytyväsi epäloogisesti? Siitäkö epämukavuus aiheutuu?
Sivuttaisetäisyys on itsestäänselvä asia, vaikka kaikki ei niin toimisikaan. Nyt kuitenkin puhutaan kai siitä, miten pitäisi toimia.
Minäkin varaudun ja varmasti moni muu. Silti sinä esität, että varautuminen tarkoittaa nopeuden pudottamista kävelyvauhtiin.
Millä vauhdilla ohitat autolla ajaessasi pientareella olevan jalankulkijan, kun rajoitus on esim. 60 km/h?
Miksi et pohtinut samalla sitä, mitä itse voit tehdä liikenteessä asialle, joka on sinun virheesi? Pyöräilijöillä on runsaasti kokemusta arvaamattomista koirista. Jokainen, joka vähänkin liikennettä lukee, varautuu asiaan. Ne, jotka ei lue, niihin ei ohje hidastamisesta auttaisi, koska he eivät motivoituisi siihen. Aivan kuten sinulla ei ole motivaatiota noudattaa nopeusrajoituksia autolla ajaessasi.
Auttaisiko siihen, että koirakko saavuttaisi teidät pienemmällä nopeuserolla?
Eihän ne itseisarvoina ole vastakohtia. Olisikohan huomaavaisen vastakohta "ei toisia huomioiva" tai "toisia kohtaan epäkohtelias" tms.? Asiayhteydestä paljolti riippuu mikä on huomaavaista käytöstä ja mikä sen vastakohta. Mietitään vaikka puhdas taklaus jääkiekkokaukalossa vs. jalankulkija taklaa toisen jalkakäytävällä. Jälkimmäinen ei ainakaan ole huomaavaisesti tehty, minkä lisäksi siihen voi soveltaa muitakin määreitä.
Kapealla kevlillä vauhdilla liikkuva pyöräilijä ei ole huomaavainen jalankulkijaa kohtaan. Ehkä hänellä on lain mukaan siihen oikeus, mutta huomaavainen hän ei ole.
Liikenteessä pyrin ohittamaan hitaamman huomaavaisesti ja riittävällä vauhdilla, jotta ohitus sujuu hitaampaa häiritsemättä ja turvallisesti.
Ei välttämättä kävelyvauhtiin vaan jopa sellaiseen tilanteen vaatiessa. Pelisilmän mukaan.
Jos tilaa on, niin esim. 60km/h. Jos ei ole, niin hitaalla. Yksi vakiokoiralenkeistä menee hiekkatietä pitkin, jossa on 50km/h rajoitus. Autot hidastavat lähes kävelynopeuteen sivuuttaessaan, koska tilaa ei juuri ole.
Ei ollut minun virheeni, koska kävin ja käyn edelleen tilanteita läpi vain mielikuvituksessa. Ikään kuin ennakoiden mitä voisi tapahtua ja varautuen siihen. Mietin vain, että pyöräilijöistä moni ei taida ymmärtää, että koira voi tehdä syrjähypyn yllättävästi.
Minullahan on sitä paitsi kosolti motivaatiota nopeusrajoituksien noudattamiseen. Noudatan niitä aina, kun se on perusteltua. Motivaatiota kyllä syö kesä- ja talvinopeusleikki, koska se niin selkeästi osoittaa monien rajoitusten keinotekoisuuden. Sama keli ja valo, silti joskus 100, joskus 80. Nimismiehen näpeissäkö turvallisuus muka on?
Autot maantiellä ovat pyöräilijöitä helpompi tapaus, koska ne tulevat vastaan ja niiden ajolinjan näkee hyvissä ajoin. Kuskeissakin on varmaan koiria ymmärtäviä ja sitten ei-ymmärtäviä, koska monet autot väistävät kaukaa yli keskiviivan kuskin puolen pyörät koukaten ja toiset jyräävät suoraviivaista linjaa puolen metrin päästä. Ammattikuskit vaikuttavat väistävän varovaisimmin. Siis isot autot sekä maa- ja metsätalouskoneet. On tapahtunut sellaistakin, että vastaan tuleva auto on lähes pysähtynyt ja minä ihmetetellyt, että miksi. Kohta meidän takaa on tullut auto ja se toinen oli hidastanut ryöminnälle, kun on kokenut, ettei pysty vastaantulijan takia väistämään tarpeeksi kaukaa. Se oli sellaisen ison ojan yli menevän sillan kohdalla, jossa oli kaide molemmin puolin tietä. Tiellä 80km/h rajoitus.
Koirakon tapauksessa tilanne saattaisi jopa heiketä hitaalla nopeudella, koska koirat olisivat pidempään lähietäisyydellä toisistaan. Tuossakin tilanteessa auttaisi eniten, että huomaisi ajoissa takaa tulevan pyörän ja voisi varautua tilanteeseen.
Näinhän nykyään toimitaan. Ongelmana on se, että sinun pelisilmä antaa erilaisen tuloksen kuin sinut ohittaneiden pyöräilijöiden. Kenen silmä on oikeassa?
Maantiellä 20-30 km/h tuntuu autossa lähes kävelynopeudelta. Se on kuitenkin täysin normaali polkypyörän nopeus.
Jos pyörällä ohitettaessa ei tilaa ole, silloin mennään lähes kävelynopeudella. Jos tilaa on, silloin mennään suunnilleen normaalilka ajonopeudella. Ei siis mitään eroa autoiluun. Tietysti jotain kamikaze-porukkaa on aina liikkeellä, mutta ehkä nyt ei kannata kiinnostua näistä ääritapauksista.
Pohdit siis sitä, mitä tapahtuu, jos tekisiit virheen. Miksi et pohtinut sitä, miten voit estää tällaisen virheen syntymisen eli olevasi osa yhteispeliä? Pohdit vain sitä, miten muiden pitäisi sopeutua sinun tekemisiin.
En aloita keskusteua ylinopeuksista, mutta kannattaa silti tässäkin kohdassa yrittää ajatella asiaa liikenteen näkökulmasta, ei vain omasta itsekkäästä näkökulmasta. Aiempien kommenttiesi perusteella motivaatio on hukassa paljon useammin kuin nyt annat ymmärtää.
Huomaatko siis pyöräilijän ajoissa, jos tämä lähestyy hitaammmin? Ja miten havaitsemiseen vaikuttaa se, että käytät liikenteessä vastamelukuulokkeita eli heikentääkö vai parantaako se edellytyksiä havaita pyöräilijä ajoissa?
Nyt tämä aihe saa riittää minun osalta