Päädyin aivan uuteen tilanteeseen ostettuani polkupyörän. Miten ihmeessä kelvillä pitäisi ohittaa?
Ryhmänä liikkuessa ratkaisu on helppo, koska poikani pyörän vapaarattaan räikkä pitää niin infernaalista pärinää, että se kuuluu varsin etäälle. Polkemisen lopettaminen siis kertoo ilman soittokelloakin, että takaa on joku tulossa ja tilaa löytyy hyvin.
Yksin liikkuessani tilanne vaikeutuu. Olen pyrkinyt kommunikoimaan aikeeni selkeästi sanomalla "ohitus - vasen". Tämän jälkeen kaikki on mahdollista. Hauva pinkaisee yhteen suuntaan ja taluttaja toiseen. Kelvin levyisenä rintamana kävelevät jäävät paikalleen pyörimään kädet levällään. Golfkärryn työntäjät ovat aivan eri planeetalla, eivätkä välttämättä havaitse ympärillään mitään muuta kuin nurmen ja valkoiset pallot. Tietoinen väistö oikealle ja vasemmalle on nähty.
Kunto riittää hidastamaan tarvittaessa, joten Kelviä käytän aina kun sellainen on tarjolla. Mutta jos joku on keksinyt tavan jolla voisi ohittaa hallitummin, otan kiitollisena vastaan?
Rohkenen nyt vähän kommentoida aihetta ilman, että olisin keksinyt tapaa hallitumpaan ohittamiseen.
Minulle kun on jokapäiväistä altistua ohitettavaksi ja toisaalta kuitenkin aika harvoin joutua ohitetuksi, niin aihe kiinnostaa. Perusongelma on suuret nopeuserot ja äänetön liikkuminen. Nythän pyöräilijöiden lisäksi on tulossa tavalliseksi moottoroidut potkulaudat ja sähköskootterit. Sähköpotkulaudalla etenevä aikuinen on aika hauska näky edetessään kuin joku väylämerkki tai hernekeppi, kun ovat tietysti järjestään hoikkaa porukkaa ja jalat on peräkkäin laudalla.
Minä kuuntelen oikeilla kuulokkeilla (ei napeilla) kirjoja tai vaikkapa kantritohtoria koiralenkeillä ja se vielä heikentää kuulohavaintoa pyöristä yms, mutta ei muusiikista!, nyt toistuu bassokin kunnolla ja eka lenkki meni tyystin äänenlaatua ihastellessa. Ostin nimittäin äskettäin jossain testissä erinomaiseksi todetut Sonyn vastamelukuulokkeet ja ekan kerran niiden kanssa mennessä tuntui kuin kaikki autot olisivat olleet hiljaisia sähköautoja, mutta kyllä rengasäänet kuitenkin selvästi tunnisti. Edellisetin kuulokkeet oli vastamelusellaiset, mutta kyllä osaa olla tuotteissa eroa!
Ei kai oikein muuta voi kuin toivoa, ettei koira saa mielenkiintoista vainua väylän yli juuri, kun joku tulee vauhdilla kohdalle. Kortit on kyllä takaa päin lähestyvän vallassa. Jos olisi yleinen tapa esim. antaa äänimerkki, niin se olisi varmaan toimiva ratkaisu. Vapaarattaan räikkä on hyvä, koska se on luonteva tunnistettava ääni. Sen sijaan hyvääkin tarkoittava epätavanomainen ääni saattaa säikyttää tai sitä ei ainakaan heti ymmärrä. Vähän kuin repsikka yhtäkkiä huutaisi kuskille "varo!" eikä kuskilla olisi hajuakaan, mitä pitäisi varoa.
Koirailijoille sekä muille jalkailijoille pitäisi olla omat reittinsä poissa pyöräilijöiden tieltä. Ainoa tapa turvalliseen ohittamiseen olisi vauhdin pudottaminen jalkailijan tasolle, mutta senhän on täällä aikaisemmissa keskusteluissa todettu olevan pyöräilijälle kohtuuton vaatimus. Onnettomuuksia taitaa kuitenkin tapahtua aika harvoin nykyisillä systeemeilläkin.
Siitä koirasta minäkin olen huolissani ja vaikka suurin osa koiruuksista onkin joko tottuneita varmajalkaisia kulkijoita tai ohjaajansa hallinnassa, epävarmat tapaukset joutuu varomaan kun ei tiedä minne hauva seuraavaksi sinkoaa.
Huvittava tilanne maastopyörälenkillä hämärässä, kun koira yhdellä puolella ja ukko toisella puolella polkua ja minä huudan jo kaukaa onko koira kiinni. Ukko selittää ummet ja lammet, ettei se pure, kiltti koira. Näenhän minä sen itsekin itsevarman koiran avoimen uteliaasta asenteesta. Mutta kiinnostaisi ihan sen koiran kannalta, että kestääkö mennä miehen ja koiran välistä vai onko siinä hämärässä huonosti näkyvä koiraparan niskaa ilkeästi repäisevä talutin, jonka merkitystä taluttaja ei tunnu ymmärtävän.
Pysähdyin jututtamaan hetkeksi parivaljakon fiksumpaa kaveria, joka luotti omaan avoimeen asenteeseeni niin paljon, että hyväksyi käsiotteen myös niskan takaa.
Tässä on kyse ihan puhtaasti kommunikoinnista.
Kyllä me sinne mahdutaan, jopa minäkin, joka jouduin aivan uuteen tilanteeseen erilaisella pyörällä, joka tuo eteen uusia tilanteita.
Ei tosiaankaan ole. Maasturilla seuraan usein ihan huvikseni kuinka kauan kestää, ennen kuin kävelijät hoksaavat minut. Kun napsuttelee vaihteet alas jo ennalta, ei vaihtoja kuule. Ja sen jälkeen maasturin 0.x bar paineistettu rengas hiipii polulla niin hiljaa, ettei jalankulkija sitä kuule. Ja niin hitaasti, että kävelijän vauhtia on varsin helppo ajaa.
Asfaltillahan maantiepyörän slicksistäkin kuluu jatkuva ulvonta satojen metrien päähän heti kun nopeus ylittää 60 km/h.
Mutta nyt ei ole kyse siitä ja meillä hyväkuntoisilla on varaa sipaista hydraulisten levyjarrujen kahvoja sen herran, että törmäys estyy varmasti, vaikka toinen osapuoli sitä tahallaan hakisikin.
Mutta mitä ihmettä pitäisi tehdä, että nukkumasta/tee-offistaan/musiikistaan/muista maailmoista herätetty jalankulkija ei kimpoa Ellun Kanana ihan minne sattuu vaan tekee jotain rationaalista?
HR saa aiheen kuulostamaan aivan erilaiselta kuin se on kertoessaan, että vaatimus hidastaa jalankulkijan nopeuteen on kohtuuton.
Mielestäni se on kohtuuton, jos puhutaan pääsääntöisestä menettelystä. Monilla väylillä on jalankulkijoita niin paljon, että silloin voisi luopua pyöräilystä ja siirtyä jalankulkijaksi. Eli koska en tuohon suostu, pidän edelleen kiinni siitä, että jalankulkijalla on roolinsa yhteispelissä, jota ei saa paeta vastamelukuulokkeiden, koirien ja oman ennalta arvaamattoman käytöksen taakse. Jo se, että sulkee liikenteessä ympäristönsä pois omasta tajunnasta, kertoo paljon suhtautumistavasta liikenteeseen.
Muuta keinoa ohitukseen en osaa sanoa, kuin tilanteen lukeminen. Täytyy vain osata arvioida, milloin ohitus vaatii selkeästi hidastamista ja milloin voi ohittaa pienemmällä hidastamisella. Pienistä asioita tuo päätelmä syntyy, enkä niitä osaa tässä täsmällisesti määritellä. Mutta yleensä tulkinnat menee oikein aivan kuten autoillessakin on mahdollista päätellä toisen käytöksestä tiettyjä asioita. Ja silloin kuin näen, että jalankulkija elää jossain muussa todellisuudessa kuin yhteisellä liikenneväylällä, hidastan niin paljon kuin katson tarpeelliseksi. En mieti asian kohtuullisuutta, koska tilanne nyt vaan noin vaatii tekemään. Onko kohtuullista olettaa, että jalankulkija aina näin toimii ja siksi pyöräilijän aina pitäisi hidastaa jalankulkijan nopeuteen, se minusta ei ole kohtuullista.
Kellon kilkutusta moni tarjoaa ratkaisuksi, mutta kuten kaikki tiedämme, sen seurauksista saisi kummeli-tason sketsin. Esim. vierekkäin kävelevän pariskunnan oikean puoleinen singahtaa vasemmalle ja vasemman puoleinen oikealle. Riippuu näiden huumorista, päätyykö tilanne huvittuneeseen naureskeluun vai pyöräilijälle kiukutteluun.
Maitokaupan lemmikkiosastolla muuten silmiini osui neonkeltainen koiran talutusnaru, taisi olla jopa pahamaineinen flexi. Valitettavan vähän noita liikenteessä näkyy. Joko kyse on uudesta keksinnöstä, jonka olemassa oloa ei ole tiedostettu tai sitten koirailijat eivät ole tiedostaneet asian merkitystä. Ehkä molempia.
Törmäysvaaraa ei tosiaan ole, koska pyöräilijähän tietenkin hidastaa ja varautuu tarvittaessa vaikks pysähtymään silloin kun kävelijä on jossain toisessa ulottuvuudessa. On pyöräilijän oma valinta miten hän asennoituu hetkelliseen hidasteshikaaniin, mutta jos tilanne eskaloituu törmäysriskiksi, silloin paikalla on KAKSI onnettomuusaltista kulkijaa ja jos kokee syyttelyn tarpeelliseksi, palautekeskustelu kannattaa kohdistaa peilikuvalleen.
Mutta ihan se unissakävelijän herättäminen minua kiinnostaa yhä. Soittokelloon saatetaan suhtautua pahimmillaan riehumalla ja solvauksin, kenties pilvilinnoista putoamisen aiheuttaman säikähdyksen triggaaman dinosauruksen aivon voimalla?
Selkeästi tauottaen artikuloitu varoitus "ohitus - vasemmalta" toimii yleensä, mutta ei siihenkään voi luottaa, ainakaan jos näennäisen hereillä olevan aikuisen mukana on golfbägi, koira tai lapsi, joka vie 104% huomiokyvystä.
Räpätti pinnoihin, ei oikein houkuta, joten raakaa metallista pärinää kehittävä takanavan vapaaratas kuulostaa tähän mennessä toimivimmalta?
Ongelma on minun mielestäni siinä, että ei ole olemassa ihmisille tuttua käytäntöä asiassa. Pohdiskelin tuota asiaa omien koiralenkkien kautta. Maantiellä kuulen autot rengasäänien ansiosta ja moottoripyörät ynnä mopot moottoriäänien takia. Hiekkatiellä autojen renkaiden rapina tulee läpi kuulokkeistakin. Polkupyörästä/potkulaudasta/sähköskootterista ei kuulu mitään kelvillä.
Luonnollisella tavalla syntyvän äänen yhdistää lähteeseensä ja siihen osaa reagoida oikein. Yllättäen tuleva kellon kilinä tai huudettu varoitus saattaa yllättää eikä sen asiayhteyttä heti tajua. Juuri kuten kuskille huudettu "Varo!" silloin, kun kuski itse ei ole havainnut mitään poikkeavaa.
Kaiketi ihminen ehdollistuu kuulohavainnoillekin, mutta sen pitää toistua tarpeeksi usein, ennenkuin siihen osaa reagoida aina tarkoitetulla tavalla.
Vakiokulkijat GLEn reiteillä oppinevat pian, että jaahas "ohitus - vasemmalta" -> sieltä se pyöräilijä tulee ja aikoo ohittaa vasemmalta. Ekalla kertaa sama henkilö on kääntynyt ympäri äänen kuullessaan ja väistää hyppäämällä oikealla eli GLEn kannalta vasemmalle ja pieleen meni. Mutta seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla kulkijan ei enää tarvitse hämmentyä vaan taakseen katsomatta väistää oikealle ja hajurakoa syntyy.
Koirista suurin osa ei ole "hallinnassa" tai "ympäriinsä säntäileviä". Minulle on syntynyt käsitys, että mitä pienempi koira, sitä enemmän säntäilee ja syy on varmaankin se, ettei pientä koiraa "tarvitse" opettaa olemaan vetämättä hihnassa, koska sitä jaksaa helposti vetää vastaan. Koira pitää luonnollisena, että voi vetää ja mennä minne haluaa, kunnes hihna estää.
Valtaosa tiellä kulkevista koirista menee sävyisästi taluttajan mukana, mutta rodusta (ja tietysti koulutuksen määrästä) riippuen reagoivat enemmän tai vähemmän muihin kulkijoihin ja hajuihin.
Meillä on ollut kolme saman rotuista keskikokoista koiraa, jotka ovat olleet omia yksilöitänsä. Yhtä niistä ei saatu ammattiauttajankaan kanssa tokenemaan reagoimasta vastaan tuleviin toisiin koiriin. Tosin sekin riippui vastaantulijasta. Eräs koirakuiskaaja toi oman koiransa "harjoitusvastustajaksi" ja käveltiin toisiamme vastaan maantiellä ennen kuin koirat olivat toisiaan ollenkaan kohdanneet, mutta meidän koirapa ei reagoinut mitenkään. Liekö aavistanut jotenkin, että tilanne oli lavastettu. Tai sitten kouluttajan koira oli niin viilipytty, ettei meidän koira saanut minkäänlaista koiran ymmärtämää vastausta omiin eleisiinsä ja päälle päin näytti, ettei se reagoinut ollenkaan. Johinkin se ei reagoinut mitenkään, toisten kimppuun se yritti ihan hulluna. Yhtä tiettyä taloa lähestyttäessä sen käytös muuttui jo hyvän matkaa ennen taloa ja jos talon koirat sattuivat olemaan pihalla, niin molemmin puolinen meteli on infernaalinen. Ei ole selvinnyt, mikä siinä oli syynä. Koirilla ei ole tietääkseni ollut sen lähempää kontaktia kuin, että meidän ohikulkiessa molemmin puolin on haukuttu.
Pyöräilijänkin on hyvä tiedostaa, että koirat eivät ole veljiä keskenään eikä niiden logiikkaa aina voi ihminen käsittää.
Varoittelun sijaan reipas yskiminen voisi olla tehokas tapa saada jalankulkija hereille. Täytyy kokeilla, kun on taas ajankohtainen asia.
Meluava vapaaratas on kyllä hyvä äänimerkki, mutta itse en sitä halua, koska en halua kuunnella ylimääräistä melua tuulta halkoessani. Mielestäni ainoa tapa on varautua ohitustilanteessa kaikkeen ja tiputtaa vauhti sen mukaiseksi. Sellaisilla väylillä, missä on paljon muita hitaampia kulkijoita, eivät vain oikein voi kehittää kuntoaan.
740GLE:
Kaikki pyöräilijät automaagisesti hokaavat toimia noin, vai jäikö tuosta "pitäisi" -sana jostakin välistä pois?
Näin minäkin olen päätellyt ja siksi kyselenkin onko joku löytänyt kohtuullisen yleispätevää tapaa varoittaa nopeammin lähestyvästä triggaamatta säikähdystä ja siitä jossain tilanteessa mahdollisesti seuraavaa taistele-tai-pakene reaktion triggaamaa aggressiota?
Tilanne on Kelvillä varsin yleinen, eikä rajoitu mihinkään kulkuneuvoon. Myös muissa maailmaoissa leijuvia pyöräilijöitä näkyy yhtä lailla.
Poikkeuksellisen kovaäänisen vapaaratasräikän pärinä näyttää vahvistavan havaintosi. Muut kulkijat osaavat yhdistää sen pyörällä ajettavaan Kelviin. Pointti onkin juuri siinä, että räminän pitää olla riittävän kova, että sen ehtii huomata ajoissa ja suunnitella seuraavat askelkuviot tai ajolinjat sen mukaisesti rauhassa. Pitääköhän vain tilata lisää Italianpaketteja Campagnololta koko perheen pyöriin?
Omaa koiraa ei ole, eikä allergian vuoksi myöskään koskaan tule. Olen silti luonteeltani koiraihminen ja jututan koiria mielelläni ulkona puhtaassa ilmassa silloin kun koira (ja omistaja) siihen suostuu.Oman vähäisen kokemukseni nojalla olen samaa mieltä siitä, että tyhjästä reuhaavat ja huonosti käyttäytyvät ovat yleensä pieniä koiria. Ison kanssa ei vaan pärjää, ellei sille opeta tapoja? Toisekseen, monien suurten koirarotujen koko ja vahvuus antaa niille itseluottamuksen, jonka nojalla niiden ei tarvi rähjätä jokaiselle vastaantulijalle.
Koiran asennosta, suupielistä, korvista ja sen tavassa kantaa häntäänsä näkee yleensä aika pian sen asennoitumisen vieraaseen. Itsevarmaa avoimen uteliaasti ympäristöään tarkkailevaa koiraa on mukava puhutella, mutta ensin pari askelta perääntyvän ja sitten peloissaan haukkua louskuttavan kannattaa antaa olla rauhassa.
Jäljellä juokseva jäniskoira on klassikkoesimerkki aivan täysin omaan missioonsa keskittymisestä. Mutta kyllä ohjaajan mukana lenkillä juoksemaan oppineen koirankin näkee jo kaukaa. Isäntä ei välttämättä huomaa pyöräilijää, mutta koiraa ei yllätetä. Ensin näkee, kuinka korvat pyörivät pään päällä kuin tutka-antennit ja sitten koira varmistaa äänen suunnan vilkaisemalla olkansa ylitse. Vierellä juokseva tai pyöräilevä isäntä ei tätä välttämättä huomaa, mutta koira tekee ensin havainnon ja sitten analyysin, jonka perusteella koira jatkaa määrätietoisesti kulkuaan. Ja joka ainoa kerta hieman ennen ohitusta se koira kyllä varmistaa, että häntä ei yllätetä. Näitä ei tarvitse erikseen varoa, riittää kun jättää kohteliaan tilan, että isäntä mahtuu jatkamaan kulkuaan ja koira ei koe tulevansa uhatuksi liian läheltä ohittaen.
Totta. Jokainen tapaus pitää katsoa omanaan, koska koirat ovat yksilöitä aivan kuten ihmisetkin.
Jos sinulla jäi jotain pois, lisää toki puuttuvat sanat kuten parhaaksi näet.
Minulla ei jäänyt mitään pois, koska olen myös polkupyörällä liikkuessani ensisijaisesti kuljettaja. Rullaluisteleva ja polkupyöräilevä autoilijamotoristi, jolla on parin vuoden työtodistukset myös ABCE-luokassa ei pysty ratkaisemaan liikenteen ongelmia muita syyttelemällä, koska on itse osallisena jokaisessa ajoneuvoluokassa. Kaikki ne vaan pitää väistää.
Jotkut kokevat soittokellon kettuiluksi tai haasteeksi aivan auton äänimerkin tavoin, joten se ei ole hyvä ratkaisu.
Näin se vaan on tehtävä.
Ruuhkautuneella Kelvillä ei tietenkään mahdu vetämään vapaavalintaista treeniä. Uintitreenien tapaan yleisellä vuorolla joutuu valitsemaan erilaisia lyhyitä intervalleja ja potku- ja tekniikkatreenejä sen mukaan, miten hitaampien seassa mahtuu tekemään. Ennätysvedot on käytännössä pakko ajoittaa joko viikonloppuaamuihin tai pyytää valmentajaa kellottamaan jollain treenivuorolla. Niiden ulkopuolella tehdään jotain muita harjoitteita, joita jo parin tunnin treeniin saa kyllä sopimaan aivan kohtuudella.
Liikenteessä tämä on priorisointikysymys, jonka seurauksena tehty valinta erottaa polkupyörän kuljettajan pelkästä urheilijasta. Mitenkähän hiljaisen ja ruuhkattoman (1 hlö / km?) Kelvin vieressä ajoradalla aika-ajopyörällä edestakaisin koheltava suhtautuu liikennesääntöihin autoa ajaessaan? Mitä hän mahtaisi ajatella, jos minäkin harjoittelisin samalla tieosuudella nopeuskilpailua varten - moottoripyörällä?
Minä osaan valita reitit sen mukaan, että treenaus onnistuu muuhun liikenteeseen sovitettuna. Mutta toisaalta, suurin osa treenistä pitäisi olla rauhallista matalan sykkeen liikuntaa, joten ei rauhallisempi ajelukaan hukkaan mene. Paljon suurempi ongelma on malttaa tehdä riittävästi matalan sykkeen treeniä kuin joutua hidastamaan kovemmissa treeneissä liikaa.
@740 GLE kirjoitti:
Sinä kirjoitat tuossa yleismuodossa pyöräiljöistä ja siksi kysyin, osaavatko kaikki pyöräilijät tosiaan automaagisesti toimia noin.
Ei vaan kysyin sinulta.
Ai sinä siis sittenkin puhuit taaskin vain itsestäsi. No miksi käyt "me pyöräilijät" -tyyppistä keskustelua, jos et viittaa muihin vaan omiin polkijan ominaisuuksiisi? Silloin olisit voinut kirjoittaa ihan vaikks näin:
"Törmäysvaarahan ei koske minua, koska minä pyöräilijänä tietenkin osaan hidastaa ja varautua tarvittaessa vaikks pysähtymään silloin kun kävelijä on jossain toisessa ulottuvuudessa"
Mistäs sinä voit tietää missä ulottuvuuksissa kävelijä kulloinkin on, jos tulet takaa lähestyen? Tai miten tavallinen talla....korjaan polkija voisi oppia tuollaista?
Myös kunnon lämmittely ennen kovia vetoja on sitä tärkeämpi, mitä enemmän on vuosia mittarissa. Näiden puhtaasti treenin tavoitteista aiheutuvien kevyiden siirtoajojen turvin on useimmilla hyvät mahdollisuudet löytää kunnollinen suorituspaikka myös koville vedoille, joten todellisia esteitä polkupyörällä kuntoilevan toimimiselle ensisijaisesti kuljettajana on varsin vähän.
Kun kuitenkin puhutaan ajamisen sujuvuudesta yms. asioista näissä ohitusjutuissa, en katso asiaa kuntoilun näkökulmasta, vaan kulkutapamuotona. Autolla ajettaessa herkästi alkaa valitus, kun pitää hidastaa mopoautojen, traktorien, punaisten valojen, työmaiden yms. takia. Sujuvuudestahan on kyse, kun ei olla harrastamassa autolla ajamista, vaan matkalla johonkin. Sama juttu yleensä koskee pyöräilyä. Maantielenkit ajan maanteillä ja maastopyöräilen maastossa. Kummassakaan ei ole jalankulkijat koirineen haittana, mutta asiointimatkoilla tilanne on toinen. Silloin tulee liikuttua väylillä, jossa on jalankulkijoita ja nämä ilmiöt tulee esiin. Hidastaminen ei siis perustu sykkeen tai keskinopeuden laskuun, vaan samaan asiaan, joka autolla ajaessakin harmittaa, jos muut tienkäyttäjät eivät pelaa yhteispeliä.
Minun koiralenkeille on ominaista, että valtaosan niistä käppäilen kokonaan ilman pyörähavaintoja, koska pyöriä menee niin harvakseen. Voi olla useita lenkkejä, etten näe yhtään pyörää. Kun havaitsen pyörän pelaan ilman muuta yhteispeliä ja pidän huolen, ettei koirakaan aiheuta hämminkä. Probleemaksi jää ne takaa päin lähestyvät äänettömät pyörät, joita en havaitse ajoissa ja joiden kanssa siksi ei osaa pelata yhteispeliä. Olisi ikävä kävellä koko lenkki varautuneena takaa päin tulevaan pyörään, jota ei ollenkaan tule. Mahdollista, mutta ikävää.
Ääntä tulee käytettyä. Esim aamulla voi huutaa "hyvää huomenta!" vähän matkan päästä ja joskus tulee huudettua "pyörä lähestyy!" tai jotain muuta vastaavaa. Ohituksen hetkellä tietysti "kiitos!" ja käden heilautus tms perään.
Em toimii väljemmillä väylillä, joilla kulkijoita on vähemmän. Täällä pk-seudulla taajamien keskustoissa on kuitenkin niin paljon liikkujia, ettei jokaista voi mitenkään herätellä erikseen. Tällöin on vaan ajettava tilanteen mukaan soveltaen. Yleensä tähän liittyy jollain tavoin nopeuden laskeminen, mikäli tila on kortilla. Normaalisti käyttämilläni reiteillä on pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden puolet merkitty liikennemerkein ja katumaalauksin. Näillä osuuksilla pidän oikeutenani luottaa siihen, että jalankulkijat osaavat kulkea omalla puolellaan. No eihän ne aina pysy, mutta sen takia huomio on jatkuvasti 100% liikenteessä (eikä esim kännykässä tai korvanapeista kuuluvassa musiikissa), jolloin pystyy reagoimaan nopeastikin.
Moni autoilija valittaa kameravalvonnasta. Tuohan se tiettyä stressiä ajamiseen, jos joko haluaa ajaa sääntöjen vastaisesti ja hidastaa vain kameroiden kohdalla lailliseen nopeuteen tai sitten pelkää ajavansa vahingossa kameraan ylinopeudella. Epämukavaa, kun kamera paljastaa turhan kalliilla tavalla kuskin herpaantumisen. Tai sitten ajaa esim. 80 km/h satasen alueella varmuuden vuoksi, kun huomaa, ettei tiedä oikeaa rajoitusta.
Minun mielestäni jalankulkijan ei tarvitse varautua ohittaviin pyöräilijöihin jatkuvasti. Jos kävelee oikeassa reunassa, pyöräilijät mahtuu ohittamaan vasemmalta ilman jalankulkijan toimenpiteitä. Mutta jos on tapana haahuilla muuallakin kuin johdonmukaisesti omassa reunassa, silloin tietysti pitää varautua ja se kieltämättä olisi epämukavaa. Kannattaa siis opetella käyttäytymismalli, jossa pitää huolen omista asioistaan automaattisesti.
Porukassa kävellessä huomaa, miten erilaisia toimintamalleja ihmisillä on. Toisten pitää keskittyä sihen, että ovat osana liikennettä, toisille se on automaatio.
Itselläni ei ole ongelmia, mutta eläimet, kuten minun tai muidet koirat, on vaikea opettaa noudattamaan liikennesääntöjä. Maantien ylitystäkin saattavat yrittää vaikka uto on selvästi lähestymässä eikä suojatietä ole lähistölläkään.
Jos koiran kanssa kulkee kelvillä, jossa on muita liikkujia koko ajan, pitää koiraa tietysti pitää lyhyessä hihnassa ja enemmän "hallinnassa". Mutta yleisesti ottaen yksin liikkuessa tuntuu aika ikävältä äkseeräämiseltä estää koiraa touhuamasta lajityypillisellä tavalla kuono maassa hajuja tutkien. Joillain roduilla käytös on luontaisesti toisenlainen. Yhteispelillä homma hoituisi joustavasti, ainoa ongelma on, että kerran keskiviikkona ja toisen kerran perjantaina takaa päin tuleva pyöräilijä pääsee yllättämään.
Ymmärrän tietysti, että jos tuo autovertaus tuntuu sopivalta, niin se selittää senkin, miksi aivan autiolla maantiellä turvallisuus on niin paljon paremmin hanskassa hyvällä kesäkelilläkin, kun ajaa 80km/h eikä 95km/h.
Ehkä se nyt vaan täytyy hyväksyä, että liikennesääntöjen ohjaamassa liikenneympäristössä ei voi käyttäytyä lajityypilliseen tapaan. On se ikävää tai ei. Vastuuta tästä ei voi sysätä muiden tienkäyttäjien harteille ja alkaa sillä verukkeella puhumaan yhteispelistä. Tuskin sinullekaan tuli koiran omistamisen myötä yllätyksenä, millaista huomiota koira liikenteessä vaatii. Silti aloit vaatia, että muut muuttavat käytöstään, jottei sinun tarvitsisi sopeutua tilanteeseen.
Minusta tuo hipoo itsekkyyden maailmanennätystä.
Mönkkäriharrastajathan toimivat samalla logiikalla. Ensin ostetaan mönkkäri ja kun huomataan, ettei ympärillä oleva metsä olekaan omaa, jossa saisi vapaasti ajella, aletaan harrastuksen olemassa olon takia vaatia maastoliikennelain kumoamista ja moottoriajoneuvojen käytön sallimista toisten mailla. Perusteena on mönkkärien yleisyys ja laillisten ajopaikkojen vähäisyys.
Oletetaan, että olisi tieliikennelaki, joka vaatisi pyöräilijää hidastamaan jalankulkijan kohdalla kävelynopeuteen. Miten tämä vaikuttaisi sinun käyttäytymiseen? Luottaisitko siihen, että pyöräilijät noudattaisivat sääntöjä, jolloin voisit sulkea muut pois mielestäsi ja antaa koiran käyttäytyä lajityypilliseen tapaan? Vai kolkuttaisiko mielessä kuitenkin ajatus siitä, että milloin tahansa sinua voi lähestyä samalla tavalla sääntöihin suhtautuva pyöräilijä kuin sinä autoillessasi suhtaudut nopeusrajoituksiin ja siksi sinulla edelleen olisi ikävä olo? Miten tämä tilanne saataisiin ratkaistua?
Keskustelu on TLDR, mutta mitä nyt omaan kokemukseeni liikenteestä tulee, niin pyöräilijät tuppaavat olemaan niitä itsekkyyden maailmanennätysmiehiä. Valitsevat oman ajoneuvoluokkansa joustavasti jalankulkijan, polkupyöräilijän ja auton väliltä sen mukaan mikä itselle sillä hetkellä sattuu parhaiten sopimaan. Jostain syystä näille spandex-pyöräilijöille ei kelpaa pyörätietkään, vaan pitää tunkea ajoradalle, kaupungissa taas ollaan helposti "jalankulkijoita" jos niille sattuu sopivat vihreät valot.
Joo joo, ei kaikki sukkahousupyöräilijät ole samanlaisia. 95% porukasta pilaa kaikkien maineen.
Miten pyöräilijästä tulee autoilija?
Pyörän taluttaminen on täysin laillista, eikä siinä kai mitään ongelmaa kenenkään näkökulmasta voi olla?
Itse en harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta ymmärrä joidenkin vimmaa käyttää ajorataa, kun tarjolla on pyörätie. Tiedän kyllä, että moni niin tekee ja tiedän kyllä perustelutkin. NHB niistä taisi jo vihjaista. Lisäksi voisi pohtia, miten tilannetta pitäisi korjata. Onko ok, että jalankulkija vaatii pyöräilijää hidastaamaan kävelynopeuteen siksi, että hän ei viitsi seurata liikennetta, koska se olisi epämukavaa.
Ja kun liioitellaan, saadaan kivasti taas pönkitettyä omaa näkemystä ja sehän varmaan tuntuu mukavalta. Ylipäätään tuollainen tapa käsitellä asiaa on järjetön, koska omaan kokemukseen pohjautuen voin täysin liioittelematta sanoa, että suurempi osa autoilijoista rikkoo pyöräilijää kohtaan väistämissääntöjä kuin pyöräilijöistä autoilijaa kohtaan. En silti sano, että 95% autoilijoista pilaa kaikkien maineen. Itsekin olen sekä autoilija, että pyöräilijä, joten melkoiseen myllyyn siinä joutuisin. Toisaalta mainehan ei ole mikään yhteismitallinen fakta, jonka joku muu tässä yhteiskunnassa puolestani määrittelee. Jos siis M880 mielestä pyöräilijöiden maine on mitä on, minun ei tarvitse olla samaa mieltä. Silloin maine on vain M880:n korvien välissä oleva asia.
Toivottavasti alkuperäisestä postauksestani ymmärsi että kyseessä oli kärjistys jota ei olekaan tarkoitus tulkita kirjaimellisesti. Kuitenkin pieni närkästyminen on syytä havaita. Mutta viestintä tuppaa epäonnistumaan, ja silloin syy on lähtökohtaisesti viestijässä elitässä tapauksessa allekirjoittaneessa. Pahoittelut.
Mutta vakavammin, pyöräilijästä tuppaa tulemaan omasta mielestään autoilija tunkemalla ajoradalle vaikka pyörätie menee vieressä. Samalla lailla pyöräilijästä tulee omasta mielestään jalankulkija, käyttämällä jalkakäytävää tai oikeaisemalla jalankulkijoiden vihreällä tien yli kun siellä ajoradan puolella on punaiset. Mihinkään näistä ei liity pyörän taluttaminen millään tavalla, tiukasti on takapuoli satulassa ja jalat polkimilla.
Se perustelu minkä minä olen kuullut ajoradalle tunkemiseen on se että kevyen liikenteen väylällä on jalankulkijoita(kin) tiellä. Samalla unohtuu kätevästi että tällä oman käden oikeudella ollaan autoliikennettä vaarantamassa (lähinnä toki itseään, mutta kuitenkin).
Tottakai liikenteessä hölmöilevät ihan kaikki ryhmät. Myös minä. Se mikä minua henkilökohtaisesti ärsyttää näitä edellä mainittuja temppuja tekevissä pyöräilijöissä on tekojen täysin tietoinen tahallisuus, tahtoisin sanoa ylimielisyys. Se että kävelee muissa maailmoissa, tai ei autossa huomaa jostain lähestyvää pyöräilijää on yleensä tahaton moka tai ajattelemattomuutta (ei ole linkittää tutkimustuloksia, mutta oletan että vammantuottamus on hyvin harvoin kenenkään tarkoitus).
Tänään koiralenkillä tein peräti kaksi pyörähavaintoa. Toinen tuli takaa ja ohitti melko läheltä. Myös toinen havainto oli takaa ja näkyi, kun vilkaisin taakse, mutta oli kääntynyt sittemmin pois eikä ohittanut meitä.
Mutta ihme ja kumma: autonominen ajo on tullut jo polkupyöriinkiin ja kumpikin pyöräkkö hyödynsi sitä.
Noiden pyörien Pilot Assist oli jo niin kehittynyttä tekniikkaa, ettei ainakaan tämän, joka meidät ohitti ja jonka menoa pystyin seuraamaan, tarvinnut pitää ohjaustangosta kiinni koko aikana kun näin pyöräkön, ehkä n. kilometrin verran. Meni ihan nätisti kaarteetkin ilmeisesti aika kehittyneen kamerajärjestelmän ohjaamana, koska kelvissä ei ollut reunaviivoja. Kuski ei ollut juniori, vaan ihan aikuinen mies-oletettu. Siis näytti kyllä ihan mieheltä, jos tällainen vähän arvelluttava sukupuoleen käyvä arvio sallitaan. Ainakin kyseessä oli henkilö.
Ehkä koirien tunnistusalgoritmissa olisi vielä kehitettävää, koska pyörä ohitti meidät aika läheltä ja mietiskelin, miten Pilot Assist olisi mahtanut hanskata tilanteen, jos koira olisi keksinyt tehdä syrjähypyn vasemmalle. Ei onneksi tehnyt eikä järjestelmää tarvinnut siis testata tällä kertaa.
Kaikkein selkeintä olisi jos aina käytettäisiin yhdistetyillä kävely ja pyöräteillä menosuuntaan oikeaa puolta, keskiviivalla erottuna niin kuin ajorata. Ohitus liikkumistavasta riippumatta aina vasemmalta.
Pahimmat tilanteet oli Rekolantiellä, pitkä suora (kova nopeus pyörillä) oli erotettu keskiviivalla pyörille ja jalankulkijoille omat puolet, katuun oli myös maalattu symbolit, pyöräilijät noudatti sitä aika hyvin toisteensuuntaan, mutta kun menosuunnassa piti ajaa keskiviivan omalla puolella, lipsuminen jalankulkijoidenpuolelle oli yleistä. Jalankulkijat on luku sinänsä, he valitseva joko oikean tai vasemmanpuolen kevyenliikenteenväylällä merkinnöistä huolimatta. Merkinnät jyrsittiin pois ja liikennemerkit vaihdettiin.
Nyt jalankulkijat kulkee pääsääntöisesti reunoilla ja pyöräilijät keskialueella. Huomattavasti turvallisempaa.
Mielenkiintoista on kun on mennyt jo muutamapyöräilykausi, niin on pyöräilijöitä mitä ei ole huomanneet uusia liikennemerkkejä, vaan tulevat pinttyneesti vanhankaavan mukaan soitellen kelloa jalankulkijoille.
Oma kokemukseni on samanlainen. Hyödynnän itsekin sopivissa tilanteissa tätä lain minulle antamaa valintaa käyttäytyä ajoneuvona tai jalankulkijana oman valintani mukaisesti vaikkapa välttääkseni liikennevaloissa odottelun. Mutta jokaisen metamorfoosin jälkeen käyttäydyn uuden roolini lain vaatimuksia noudattaen. Niin kauan kun ajan, olen kuljettajana ja silloin tietenkin noudatan kuljettajan vaatimuksia mitä ryhmittymisestä, valoista, suuntamerkeistä ja kääntymisistä on säädetty. Jalkauduttuani lakkaan olemasta kuljettaja, mutta noudatan tietenkin jalankulkijan määräyksiä aivan kuten ilman pyörääkin kävellessäni.
Minusta ongelma ei ole pyöräilijän roolin vaihdos, vaan häiritsevän monien valmius laiminlyödä häntä koskevia määräyksiä ja etenkin silloin kun hänen pitäisi toimia ajoneuvon kuljettajana. Oletko samaa mieltä, vai teenkö mielestäsi jotain vaarallista tai häiritsevää sääntöjen puitteissa roolia vaihdellessani? Jos tässä vaihdoksessa on jotain häiritsevää, niin kerro toki, koska en ole sitä itse huomannut?
Juuri tähän sääntöjä noudattavan pyöräilijän rooliin etsin apuja avauksellani. En odota muun maailman sopeutuvan minun treenivauhtiini. En edes odota jalan liikkuvien noudattavan jotain määrättyä käyttäytymiskoodia, vaikka liikennesäännöistä saattaisi joku löytää sellaisenkin. Etsin ainoastaan keinoa, jolla saan jalan tai pyörällä, yksin, kaksin tai koiran kanssa täysin muissa maailmoissa liikenteessä liikkuvan herätettyä siten ettei se/hän pillastu vaan tekee jotain rationaalisia peliliikkeitä, joista ulkopuolinen voi ymmärtää mitä unesta herätetty aikoo seuraavaksi tehdä. Tämän hallitun heräämisen tarvitsen kyetäkseni toteuttamaan oman kuljettajan vastuuni väistää turvalliselta etäisyydeltä kohtuullisella nopeudella. Sitä en vielä usko, että vastuuni on odotella hiljaa koko kevyen liikenteen väylän lapsilleen tai harrastuksilleen varaavan takana kunnes hän päättää lähteä kotiinsa. Katson oikeudekseni vaikkapa kävellä, juosta, rullalluistella tai pyöräillä hänen ohitseen, mutta tarvitsen nukkujan apua nähdäkseni mistä suunnasta hän suostuu päästämään minut ohitseen turvallisesti. Minulla on yksi lysti mitä kautta ohitus tehdään, mutta ei nukkujalla ole lupa pysäyttää muiden liikkumista edes kelvillä.
Tätä samaa ihmettelin tuossa ylempänä itsekin? Eikö ole jalkaa nostaa nopeutta uudelleen kerran hidastettuaan? Eipä silti, ei niillä yleensä näytä olevan kunnon jarrujakaan. Tästä voi tehdä omat päätelmänsä siitä, mikä on tärkeää, kuljettajan rooli vai omat harrastukset liikenteen seassa.
Ehei. Kollektiivista vastuuta ei ole. Jos olisi, Toyotan ja muiden kaikkein vaarallisimpien ajoneuvojen myynti olisi kielletty jo aikoja sitten. Jokainen vastaa vain omasta ajamisestaan.
Jos koiran pitää osata liikennesäännöt, silloin kannattaa kulkea opaskoiran kanssa.
Muussa tapauksessa koiran taluttaja on vastuussa koiransa tekemisistä.
Luonnollisesti. Ja sen hallinnan menetelmiä on monta. Fiksuimmat koirat pysyvät hallinnassa erikseen pitämättä. Muita pidellään niiden holtittoman käytöksen edellyttävällä tavalla.
Mutta minusta kuulostaa, ettet halua edes yrittää, vaan teet kelvistä oman musiikkistudiosi ja koirasi leikkikentän.
Sinun vastuullasi se silti on täysin kiistatta. On oma valintasi, kannatko vastuusi kouluttamalla koirasi kulkemaan itse kunnolla ilman talutintakin vai painitko sen kanssa taluttimen päässä jokaisella kävelylenkillänne.
Ellet viitsi kasvattaa koiraasi, se on sinun valintasi, mutta koirasi puolesta ehdotin jo aiemmin, että vie se edes betonihelvetistä metsäpolulla, joka on koirallesi virikkeellisempi ja turvallisempi ympäristö.
Mitä yhteispeliä se on, että kaikki muut joutuvat väistelemään sinua kun et viitsi pistää koiraasi järjestykseen?
Mitä ajattelet 80 rajoituksella edessäsi tien laidasta laitaan koikkelehtivasta hevosesta tai tojotasta, jonka kuljettaja ei näytä reagoivan muuhun liikenteeseen millään tavoin? Hänen hevosensa / tojotansa on vaan vähän kuriton ja sen kouluttaminen liikkumaan sääntäjen mukaisesti on kuljettajan mielestä kovin vaivalloista ja siksi muiden tehtävä on odotella kuritonta ajopeliään holtittomasti muiden liikkumisen esteenä siirtelevän palaavan lopulta kotiinsa riittävästi ulkoilmaa haisteltuaan?
Taisi olla nuoruuttaan muisteleva Wannabe? 20 vuotta sitten ajanut kisapyörän tiukassa ajoasennossa vaivatta 200+ km vetoja, joten sama mitoitus ostettava myös keski-ikäisenä, vaikka vartalo ei enää taivukaan kuten ennen?
Ellei naista erota pyöräilyasussa naiseksi takaapäin, on ikä aika mieto häväistys, koska suurempi vika on ihan muualla.
Muiden toimintaan et voi vaikuttaa, omaasi voit niin itsesi kuin koirasi turvaksi. Kuinka hyvin koirasi pysähtyy silloin kun sinulla on kädet irti hallintalaitteista? Kuinka monta kertää kymmenestä osut metrin sisään koirasi parhaasta jarrutuksesta? Saatko koirasi kaartamaan hallitusti valitsemaasi suuntaan vauhdissa kädet irti ohjaimilta?
Jos pidät koirasi kouluttamista jäätymään kesken laukan yhdellä komennolla työläänä, silloin velvollisuutesi koiraasi kohtaan on pitää se tiukasti hallinnassasi jos sitä asfaltilla juoksuttamalla haluat kiusata. Kuten itsekin olet huomannut, kelvi on niin täynnä eri tasoisia improvisoijia, että koirasi on vaarassa, ellet sinä pidä sitä poissa itse kuvaamasi kaltaisista riskitilanteista.
Kelvillä kovaa vauhtia ajavat pyöräilijät ovat varmaan hitaimmille pelottava asia ja siitä kannattaisi avata varmaan eri keskustelu. Tämä avaus ei silti edelleenkään etsi suojautumiskeinoa nopeampien pyöräilijöiden varalta, koska nämä hallitusti asfaltin vasemmasta reunasta ohittavat eivät ole sääntöjen mukaan pyöräilevälle ja kävelevälle mikään ongelma. En minäkään aina kuule heidän tuloaan tuulen suhinan ja oman rengasääneni ylitse, mutta ei sillä ole väliä, koska näytän suuntamerkin itseeni nähden hitaampaa ohittaessani. Takaani lähestyvä minua nopeampi tulee siten tietoiseksi minun ohitusaikeestani ja tietää varoa, vaikka ei olisi minun edessäni olevaa ohitustilannetta havainnutkaan.
Rullaluistellessani saan toisinaan pyynnön ohitukseen ja siihen on helppo reagoida rullaamalla asfaltin oikeaa laitaa hetken. Tuo on vähän epävakaa tilanne, kun pitää huterasti kulkevilla rullilla nähdä montako ohittajaa takaa on tulossa ennen kuin voi jatkaa lisävauhdin potkimista.
Aina ei tiedä, miten joku asiat näkee tai kokee. Uskon, että monien mielestä pyöräilijät pitäisi postaa liikenteestä tai ainakin määrätä ne aina väistämisvelvolliseksi autoilijoille.
Kyllä, tuo on valitettavan yleinen ilmiö.
Harvemmin siellä ketään vaarannetaan, mutta muut syyt kyllä puoltaa pyörätien käyttöä. Ajorata on silti monille houkuttelevampi. Jalankulkijoiden lisäksi syynä on usein pyörätien luokaton kunto ja surkeat liikennejärjestelyt. Esimerkiksi pihoista kuusi- tai orapihjala-aidan välistä työnnetään auton nokka pyörätielle ja vasta sitten aletaan katsella sivuille. Kääntyvät tai kolmion takaa sivutieltä tulijat eivät huomioi pyöräilijöitä, mutta ajoradalla pyöräilijä huomtaan paremmin. Turvallisuus saattaa olla siis jopa parempi ajoradalla ajettaessa. Tietenkään joku kännykkää tuijottava teinityttö ei ajoradalla pärjää eli mikään yleistettävä asia tämäkään ei ole.
Tahallisuuden ja tahattomuuden raja on häilyvä. Kun lähtee liikenteeseen ja päättää, millaisella asenteella sen tekee, tuo raja siirtyy melkoisesti siihen verrattuna, jos lähtee sillä mielellä, että sallii itselleen sulkea muun ympäristön huomioimisen. Jos laput korvilla ja naama kännykässä hoipertelee puolelta toiselle ja säikähtelee ohi ajavia pyöriä, onko silloin kyse vahingosta vai tahallisesta virheestä?
Näissä teksteissä pitäisi kaiketi pitäytyä tiukasti asiassa. Mies-oletus -juttu ei tainnut tulla ymmärretyksi. Äskettäin kuuntelin radiosta jotain haastattelua, jossa haastateltava selitti, että sukupuolia on paljon useampia kuin mies ja nainen. Hänen mielestään on suorastaan väärin, että mies- tai nais-oletettua kohdellaan sen mukaan, miltä hänen sukupuolensa näyttää perinteisten normikäsitysten mukaan. En ymmärrä, mitä muita sukupuolia ihmisellä voi olla, mutta virallisesti näkyy jo joissain kyselyissä olevan mahdollista ilmoittaa sukupuolekseen "muu". Satuinpa sitten kirjoittamaan ikäänkuin huumorilla tai nykyjan mukaisesti, että pyöräilijä oli mies-oletettu. Minulla ei ollut epäselvää, että hän oli mies, mutta mistä minä sen tietäisin vaikka olisi ollutkin "muu", koska oli aivan tuntematon minulle.
Autopilotin ohjaama pyöräilijä lähestyessään koiraa takaapäin ei ehkä toteuta uutta tieliikennelain kohtaa ennakoimisvelvollisuudesta. Ei koiran eikä minunkaan suhteen.
En ole tosiaan pyrkinyt kouluttamaan koiraa äkseeräämään. Suurin puute koulutuksessa on luokse tulemisen heikko noudattaminen ja siksi kuskaankin sitä aina hihnassa. Se tottelee luokse-kutsua selektiivisesti.
Vasta äskettäin ymmärsin, että se tahtoo usein valita, mikä reitti milloinkin kävellään. Meillä on neljä vaihtoehtoista lenkkiä 4 - 6km pituudeltaan ja joskus mennään yhdistelmänä n. 10km. Ihmettelin, kun koira joskus veti liinat kiinni ja tuijotti minua jossain risteyksessä. Sitten älysin, että se yritti telepatiaa ilmeisesti. Olin sen mielestä aikeissa kääntyä eri suuntaa kuin koiran mieli teki. Lenkkiä jatkettiin, kun olin korjannut suuntani. Tietenkin se lähtee, minne käsken, mutta on ollut hauskaa vaihtelua antaa sen päättää, mikä reitti otetaan.
Yhteispeli kevlillä toimii hyvin, kunhan on havainto toisesta liikkujasta. Oletko varmasti huomannut, että minä olen alun alkaenkin tuonut esiin vain ongelman siitä, että takaa päin lähestyvä pyöräiljä yms. äänettömät etenijät helposti yllättävät jalkailijan ja koirailijan.
Ei siinä asiassa tarvitse vetää esiin huippukoulutettuja tai edestakaisin säntäileviä koiria. Itse aloitit tämän ketjun ihan samasta kysymyksestä, mikä minuakin on vaivannut kävellessäni kelvillä. Vaikka ei olisi koiraakaan tuntuisi epämukavalta, kun joku hurahtaa ennalta arvaamatta ohi. Mutta ei kai siihen ole ratkaisua olemassa, koska rahaa ei riitä tekemään jalankulkijoille omia reittejä.
Enkä kävele koiran kanssa betonihelvetissä vaan haja-asutusalueella maantien laidassa ja pellon viertä kulkevilla kevleillä. Ja hiekkatiellä, mutta metsäteitä ei ole lähistöllä.