Ajoneuvokohtaista rajoitusta ei ole ja oman tulkintani mukaan kuvaamassasi tilanteessa soveltaisin 80 rajoitusta.
Tasaisella useimpien pyöräilijöiden hetkellinen huippunopeus rajoittuu 50 km/h tienoille tai sen alle. Mäessä sitten rajoitusten mukaan. Oikeasti kovaa lähestyvän pyörän kuulee jo kaukaa, koska kuvioton kapea katuslicksikin ulvoo kovaa kun vauhtia on paljon.
@740 GLE kirjoitti:
Ajoneuvokohtaista rajoitusta ei ole ja oman tulkintani mukaan kuvaamassasi tilanteessa soveltaisin 80 rajoitusta.
Tasaisella useimpien pyöräilijöiden hetkellinen huippunopeus rajoittuu 50 km/h tienoille tai sen alle. Mäessä sitten rajoitusten mukaan. Oikeasti kovaa lähestyvän pyörän kuulee jo kaukaa, koska kuvioton kapea katuslicksikin ulvoo kovaa kun vauhtia on paljon.
Kevyenliikenteen väylä on sitten todella erikoinen tapaus. Onhan maantiellä vielä suurempi nopeusero autojen ja jalankulkijan välillä, mutta siellä auto ei pääse yllättämään äänettömästi takaapäin kapealla väylällä.
Kaupunkien jalkakäytävät ovat olleet aikaisemmin jalankulkijoille turvallisia alueita, mutta nyt sähköpotkulautojen tultua nekään eivät ole sitä.
En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan, kuinka turvattomaksi ilman kulkuneuvoa liikkuminen on muuttunut. Pitänee miettiä, jos vaikka alkaisin kävellä pelkästään maantien reunassa. Tuleekohan joku virhemaksu, jos poliisi osuu kohdalle, kun valitsen turvallisemman kulkutien vaikka kevlikin olisi käytettävissä?
@HybridRules kirjoitti:
Kevyenliikenteen väylä on sitten todella erikoinen tapaus. Onhan maantiellä vielä suurempi nopeusero autojen ja jalankulkijan välillä, mutta siellä auto ei pääse yllättämään äänettömästi takaapäin kapealla väylällä.
Ajoradalla kyllä kuulee, että auto on tulossa. Silti joka kerta saa jännittää, miten läheltä se ohittaa. Pyörällä ei voi mihinkään väistää ja 80-120 km/h läheltä ohittava on elämys, johon ei totu. Siihen verrattuna 20 km/h nopeuserolla jalankulkijan läheltä ohittava pyöräilijä ei tunnu miltään ja ohitettavalla on tilanne hallinnassa. Riittää, ettei tee yllättäviä sivuliikkeitä.
@HybridRules kirjoitti:
Kevyenliikenteen väylä on sitten todella erikoinen tapaus. Onhan maantiellä vielä suurempi nopeusero autojen ja jalankulkijan välillä, mutta siellä auto ei pääse yllättämään äänettömästi takaapäin kapealla väylällä.
Ajoradalla kyllä kuulee, että auto on tulossa. Silti joka kerta saa jännittää, miten läheltä se ohittaa. Pyörällä ei voi mihinkään väistää ja 80-120 km/h läheltä ohittava on elämys, johon ei totu. Siihen verrattuna 20 km/h nopeuserolla jalankulkijan läheltä ohittava pyöräilijä ei tunnu miltään ja ohitettavalla on tilanne hallinnassa. Riittää, ettei tee yllättäviä sivuliikkeitä.
Maantiellä kävellessä ei tarvitse olla osana liikennettä. Riittää, kun huomio reaalisesti vastaan tulevet autot ja muut ajoneuvot ja muuten voi kävellä vapaasti. Vilkasliikenteinen kevlikin on selkeä, koska silloin on ihan luontevaa toimia osana liikennettä. Jalankulkijan pakottaminen äkseeräämään yksikseen kevlillä on se rasittava asia. Kevlilläkään vastaantulevat ajoneuvot eivät ole ongelma. Mutta takaapäin tuleva sattumapyöräilijä, pitäisikö sanoa haamupyöräilijä eli pyöräilijä, joka ilmaantuu kerran kaksi viikossa on rasittava ilmiö.
Uskon, että maantiellä läheltä ohitetuksi tuleva pyöräilijä tuntee olonsa turvattomaksi, kun rekka jyrää ohi. Kuinka kaukaa pitäisi ohittaa henkilöautolla, että pyöräilijä kokisi tilanteen mukavana?
Kun vasemman puolen renkaat menee reilusti yli keskiviivan, jää väliä riittävästi. Sanotaan nyt vaikka, että auton keskilinja on suunnilleen tien keskiviivan kohdalla. Näin siis silloin, kun pyöräilijällä ei ole käytettävissään kunnollista piennarta.
@Herbert kirjoitti:
Kun vasemman puolen renkaat menee reilusti yli keskiviivan, jää väliä riittävästi. Sanotaan nyt vaikka, että auton keskilinja on suunnilleen tien keskiviivan kohdalla. Näin siis silloin, kun pyöräilijällä ei ole käytettävissään kunnollista piennarta.
ok, minustakin samalla kaistalla on nihkeästi tilaa pyörälle ja autolle. Joskun tulee mentyä siitä, kun on vastaantulijoita, mutta silloin kyllä reilusti hidastaen ja keskiviivaa nuollen.
@HybridRules kirjoitti:
En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan, kuinka turvattomaksi ilman kulkuneuvoa liikkuminen on muuttunut. Pitänee miettiä, jos vaikka alkaisin kävellä pelkästään maantien reunassa. Tuleekohan joku virhemaksu, jos poliisi osuu kohdalle, kun valitsen turvallisemman kulkutien vaikka kevlikin olisi käytettävissä?
En muista, mitä laki sanoo jalankulkijan oikeudesta kävellä ajoradalla, vaikka jalkakäytäväkin olisi tarjolla. Mutta onko jalkakäytävällä kulku oikeasti muuttunut turvattomaksi? Itse liikun sen verran vähän jalan keskustassa, etten osaa ottaa kantaa sähköpotkulautoihin. Sen perusteella, mitä keskustassa olen viime aikoina kävellyt, kukaan ei päälleni ole ollut ajamassa.
Jos liikkuminen jalan on muuttunut turvattomaksi, mikä tuon muutoksen on saanut mielestäsi aikaan?
Sähköpotkulaudalla liikutaan polkupyörille tarkoitetuilla väylillä tai kaistoilla. Jos erillistä väylää tai kaistaa ei ole, sähköpotkulaudalla liikutaan tien oikeassa reunassa. ”Niillä ei missään nimessä saa ajaa jalkakäytävällä”
Vaan kun ajetaan, ainakin Helsingissä, puikkelehtivat jalanlukijoiden seassa, ja tulokset näkyy ensiavussa.
Hidasta sähköpotkulautaa pitääkin ajaa jalkakäytävällä, koska sellaisella liikkuva on jalankulkija. Nopea sähköpotkulauta rinnastetaan polkupyöräään.
Onnettomuusmäärissä saattaa näkyä sama ilmiö kuin sähköpolkupyörissä, kun moottori mahdollistaa ripeän liikkumisen sellaisillekin, joiden olisi ehkä parempi liikkua sen mitä omin voimin jaksavat?
@Herbert kirjoitti:
Kun kyse oli turvattomuudesta jalankulkijan näkökulmasta, kolhiiko sähköpotkulautailijat muita vai ainoastaan itseään?
Äskettäin haastateltiin radiossa miestä, jonka avovaimon ranne murtui, kun sähköpotkulautailija ajoi päin ilmestyttyään yllättäen kadunkulman takaa.
Minun koiralenkit eivät ole muuttuneet turvattomammaksi ainakaan paljon, mutta en ole aikaisemmin ymmärtänyt, että Kevlillä saa ihan lain puitteissa ajaa kovaa.
Kirjoitin aikaisemmin, että maantiellä kohtaamistilanteet tapahtuvat vastaantulijoiden kanssa. Ei olisi pitänyt mainita moista. Eilen kävelin maantien laitaa vasemmalla ja eikös takaa päin tullut pyöräiljä samalla puolella tietä. Nuorison edustaja jatkoi ohitseni matkaa ja näpytteli kaksin käsin kännykkää. Vauhti tosin oli minimalistinen ja ajolinja kuin pujottelumäessä. Oli varmaan turvallisinta hänen ajaakin vasenta laitaa, ettei takaa tuleva autoilija pääsisi yllättämään.
Uusilla vanteilla ja renkailla pyörän ääni katosi lähes olemattomiin. Kapeampi tubelessinä matalapaineisena ajettava rengas on hiljaisempi ainakin niillä nopeuksilla, joihin minä pystyn (30+) ja takanavan vapaaräikkä on hiljaisin koskaan kuulemani.
Kiitän tajuntaani laajentaneesta keskustelusta ja ohitan jatkossa entistäkin varovaisemmin.
Tänään kuuntelin Yle Puheen juttuja autolla ajellessa.
Aiheena oli Mulkvistit eli Mulkerot.
Yksi polkupyörällä liikkuva soitti ja kertoi kokemuksiaan ja vinkin soittokellon rimputtelusta. Kohteena oli ollut naispuoleinen jalankulkija. Pyöräilijä oli takaa päin lähestyessään rimpauttanut kelloa tarkoituksenaan varoittaa, että täältä tullaan. Naishenkilö oli säikähtänyt ja pyöräilijä oli saanut haukut kellon kanssa säikyttelystä. Toisella kertaa pyöräilijä oli kohdannut kertomansa mukaan saman naisen ja jättänyt rimpauttamasta. Nyt tuli haukut siitä, kun äänetön pyörä säikäytti. Jutussa ei otettu kantaa, kumpi osapuoli oli se Mulkvist.
Ratkaisuksi kuulemma löytyi reilusti ennen jalankulkijaa tehty varovainen rimpautus, jonka jalankulkija selvästi kuulee tulevan kauempaa eikä siksi säikähdä tai koe ääntä "äkkiä pois alta" -rimpautukseksi.
Kovasti muistutti jotain aiempia keskusteluja tällä palstalla.
Minä jouduin pyöräilijöiden jyräämäksi, kun tuumailin, että takaapäin lähestyvä äänetön pyöräilijä on epämukava ilmiö koiran kanssa kävelylenkillä.
En tullut ajatelleeksi, että ongelmaa esiintyy yleisemminkin.
Ratkaisuksi minun ongelmaan löytyi nopeasti tiukka liikennesääntöjen noudattaminen ja pysytteleminen visusti pois pyöräilijöiden ajolinjoilta.
Nyt on tullut tietoa, että EU alkaisi vaatia sähköautoilta jotain äänilähdettä alle 20km/h vauhdissa. Että jalankulkijat osaisivat varoa. Miksiköhän ihmeessä? Ihmisethän voivat kulkea tiukasti liikennesääntöjen mukaan, niin mitään vaaraa ei ole?
Liikennesääntöjä noudattamaton jalankulkija ja sinne tänne säntäilevä koirahan ovat riski pyöräilijälle, mutta autojen kohdalla ei ole. Autohan voi vain jyrätä holtittoman jalankulkijan koirineen, jos eivät noudata liikennesääntöjä. Miksi siis sähköauton pitäisi tuottaa jotain ääntä?
Oikeastaan meitä ei kiinnosta se, että koet takaa päin lähestyvän pyöräilijän epämukavaksi. Meitä kiinnostaa se, että esitit ratkaisuksi pyöräilijän ajonopeuden pudottamista ohitustilanteesssa kävelyvauhtiin siksi, että sinun ei tarvitsisi huomioida muita ja voit rauhassa hortoilla väylällä ja välttää epämukavuuden tunteen. Tai sinun ei tarvitse pitää huolta siitä, että koirasi päättääkin siirtyä nopeasti tien toiselle puolelle ja virittää siis ansanarun tien poikki.
Tämä kaikki kuitenkin taustaa vasten, jossa nopeusrajoitukset ei autolla ajaessasi koske sinua. Miksi EU ei halua antaa tätä mahdollisuutta kaikille? Jokainenhan osaa valita paikat, jossa on ok ajaa 10-15 km/h ylinopeutta. Vai oletko vain sinä näin taitava ja muut ei?
Kun olet noin taitava tienkäyttäjä, ei pitäisi olla sinulle ongelma olla tekemättä muiden kannalta arvaamattomia liikkeitä.
Mutta mitään ongelmaa tässä ei ole. Ajan jatkossa pyörällä ohitustilanteissa vain yli 20 km/h. Se vastaa kai sinun käsitystäsi yhteispelistä, jota olet peräänkuuluttanut.
HR itsesi ja koirasi mielenvirkeyden lisäämiseksi menkää metsään lenkille, stressivapaaseen ympäristöön, jos se vain on mahdollista. Hoitaessamme tyttäremme koiria aina silloin tällöin, liikumme elämäni naisen kanssa mieluiten pitkin metsiä. Aika voimaannuttavia kokemuksia meille kaikille. Koirat ovat stressittömän lenkin jälkeen selvästi rauhallisempia ja lepäävät pitkän tovin ennen seuraavaa lenkkiä. Tämä toimii täällä joten saattaa olla hyvä vinkki myös sinne. 👍😀
@tracktest kirjoitti:
HR itsesi ja koirasi mielenvirkeyden lisäämiseksi menkää metsään lenkille, stressivapaaseen ympäristöön, jos se vain on mahdollista. Hoitaessamme tyttäremme koiria aina silloin tällöin, liikumme elämäni naisen kanssa mieluiten pitkin metsiä. Aika voimaannuttavia kokemuksia meille kaikille. Koirat ovat stressittömän lenkin jälkeen selvästi rauhallisempia ja lepäävät pitkän tovin ennen seuraavaa lenkkiä. Tämä toimii täällä joten saattaa olla hyvä vinkki myös sinne. 👍😀
Tottahan koira vapaanakin juoksentelaa, mutta mökillä ollessa. Koska asun haja-asutusalueella ja liikenne on erittäin vähäistä, minun stressivapaa koirakävely toteutuisi vallan hyvin, jollei satunnaisia takaapäin äänettömästi ilmaantuvia polkupyöräilijöitä esiintyisi.
Ihan ainut ongelma kevyenliikenteenväylällä kulkevalle on hölkkävauhtia nopeammin liikkuva takaapäin äänettömästi tuleva pyöräilijä.
Minun ajatusmalli on tässä vähän samalta pohjalta kuin suhtautumiseni autonomiseen ajamiseen: en pidä siitä, että joudun olemaan toisten päätösten varassa. Jos takaa tuleva pyöräilijä on jostain syystä, vaikka kännykkään selaamisen takia, törmäyslinjalla, en pysty siihen reagoimaan, koska en ole pystynyt havaitsemaan lähestyvää.
Moottoriajoneuvoilla lähdetään siitä, että kuljettajat pystyvät havainnoimaan toisiaan. On taustapeilit ja jopa tutkat ja kamerat avittamassa, että kuljettaja pystyy havaitsemaan pelikaverit ympärillään ja silloin on mahdollisuus yhteispeliin.
Jalankulkijaa takaapäin lähestyvä äänetön pyöräilijä haluaa nähdä jalkailijat pelkkinä pujottelukeppeinä, joita pyöräilijä ohittelee niin kuin milloinkin parhaaksi näkee. Hän haluaa pitää jalankulkijan passiivisena objektina eikä kanssaan liikenteessä toimivana osapuolena.
Riittävän tiheä liikenne on helpompi, koska takaapäin tuleva liikenne on jatkuvaa. Kun pyöräilijän näkee vain kerran kaksi kuukaudessa, on vähän natsimaista vaatia kävelijää koko ajan kulkemaan kuin ku.. sukassa siltä varalta, että pyöräilijä saattaa tulla.
Polkupyöriin pitäisi säätää pakolliseksi räpättimet. Niistähän voisi tehdä kiertokahvalla säädettävät premiummallit, jolloin pyöräilijä voisi kaasutella mennessään ja näin elävöittää kulkemistaan. Harmi, että siltikään ei voisi kaasutella liikennevaloissa seisoessaan, koska räpätin tarvitsee pyörivän pinnivanteen toimiakseen. Ehkä sähköpyöriin voisi lisätä kaiuttimet ja jonkun äänilähteen tuottamaan räpätinäänet keinotekoisesti?
Jos kerran sähköautoihin tarvitaan ääni, niin kyllä myös polkupyöriin.
Ihan ainut ongelma kevyenliikenteenväylällä kulkevalle on hölkkävauhtia nopeammin liikkuva takaapäin äänettömästi tuleva pyöräilijä.
Ongelma on se, että ajattelet asiaa vain ja ainoastaan omien lasiesi takaa. 2-vuotiaan tavoin maailma pyörii oman navan ympärillä.
Jalankulkijaa takaapäin lähestyvä äänetön pyöräilijä haluaa nähdä jalkailijat pelkkinä pujottelukeppeinä, joita pyöräilijä ohittelee niin kuin milloinkin parhaaksi näkee.
Keksitkö yhtään asiaa, jolla voit vaikuttaa siihen, miltä puolelta sinut ohitetaan?
Hän haluaa pitää jalankulkijan passiivisena objektina eikä kanssaan liikenteessä toimivana osapuolena.
Uskotko oikeasti tuohon kuvitelmaan? Miksi minä näkisin jalankulkijat passiivisina objekteina, kun olet elävä esimerkki siitä, ettei minkäänlaista passiivisuutta voi olettaa. Jalankulkija voi esim. taakseen katsomatta kääntyä tien poikki tai musta naru voi johtaa pimeällä kävelijästä tien poikki koiraan.
Polkupyöriin pitäisi säätää pakolliseksi räpättimet.
Entä jos määrättäisiinkin räpättimet jalankulkijoihin? Kännykkään uppotunut pyöräilijä hoksaa, että edessä on jalankulkija ja nostaa katseensa ajoissa eteenpäin. Tai määrätään nuo tasapuolisuuden vuoksi molemmille.
Ihan ainut ongelma kevyenliikenteenväylällä kulkevalle on hölkkävauhtia nopeammin liikkuva takaapäin äänettömästi tuleva pyöräilijä.
Ongelma on se, että ajattelet asiaa vain ja ainoastaan omien lasiesi takaa. 2-vuotiaan tavoin maailma pyörii oman navan ympärillä.
Jalankulkijaa takaapäin lähestyvä äänetön pyöräilijä haluaa nähdä jalkailijat pelkkinä pujottelukeppeinä, joita pyöräilijä ohittelee niin kuin milloinkin parhaaksi näkee.
Keksitkö yhtään asiaa, jolla voit vaikuttaa siihen, miltä puolelta sinut ohitetaan?
Hän haluaa pitää jalankulkijan passiivisena objektina eikä kanssaan liikenteessä toimivana osapuolena.
Uskotko oikeasti tuohon kuvitelmaan? Miksi minä näkisin jalankulkijat passiivisina objekteina, kun olet elävä esimerkki siitä, ettei minkäänlaista passiivisuutta voi olettaa. Jalankulkija voi esim. taakseen katsomatta kääntyä tien poikki tai musta naru voi johtaa pimeällä kävelijästä tien poikki koiraan.
Polkupyöriin pitäisi säätää pakolliseksi räpättimet.
Entä jos määrättäisiinkin räpättimet jalankulkijoihin? Kännykkään uppotunut pyöräilijä hoksaa, että edessä on jalankulkija ja nostaa katseensa ajoissa eteenpäin. Tai määrätään nuo tasapuolisuuden vuoksi molemmille.
No joo, pujottelukeppi voi luoda mielikuvan, että ohitetaan eri puolelta vaihtelevasti. Ajattelet kenties, että jalankulkija voi kävellä väärää tai oikeaa laitaa. Voidaan myös ajatusleikkiä, että jalankulkijoita on kumpaankin suuntaan kulkevia, jolloin pyöräilijä voi pujotella vaikka jalakulkijat käppäilisivätkin liikennesääntöjen mukaan oikein.
Mutta minä tarkoitin enemmänkin ohitusvalikoimaa akseleilla läheltä-kaukaa ja vauhdilla-hitaasti.
Minut on ennenkin tällä palstalla tässä asiassa jyrätty, mutta ei se muuta tilanteita tuolla ulkona. Eikä minulla ole asiaan mitään uutta sanottavaa, oli vain mielenkiintoista kuulla radiosta, että näitä juttuja pohtivat muutkin.
Juuriongelmahan on, että pyöräilijät ja jalkailijat ohjataan liikkumaan samalla väylällä. Olisi varmaan aika vaikeaa perustella tarvetta jalkailijan räpättimille, mutta jos vastavuoroisuus saisi pyöräilijän antamaan vinkin lähestymisestään, niin ok, minulle käy.
@HybridRules kirjoitti:
No joo, pujottelukeppi voi luoda mielikuvan, että ohitetaan eri puolelta vaihtelevasti. Ajattelet kenties, että jalankulkija voi kävellä väärää tai oikeaa laitaa.
Jalankulkijalle molemmat reunat ovat oikeita, kunhan käyttäytyy johdonmukaisesti. Keskellä kuljeskelu tai sivusuuntainen hortoilu on asia erikseen.
Mutta minä tarkoitin enemmänkin ohitusvalikoimaa akseleilla läheltä-kaukaa ja vauhdilla-hitaasti.
Siihenkin jalankulkija voi vaikuttaa. Oletko varmaan autoliikenteessä huomannut, millainen käytös provosoi joitain kuskeja käyttäytymään typerästi.
Juuriongelmahan on, että pyöräilijät ja jalkailijat ohjataan liikkumaan samalla väylällä. Olisi varmaan aika vaikeaa perustella tarvetta jalkailijan räpättimille, mutta jos vastavuoroisuus saisi pyöräilijän antamaan vinkin lähestymisestään, niin ok, minulle käy.
Helppo suostua ajatukseen, jonka toteutuminen on täysi mahdottomuus.
@HybridRules kirjoitti:
Pyöräilijä oli takaa päin lähestyessään rimpauttanut kelloa tarkoituksenaan varoittaa, että täältä tullaan. Naishenkilö oli säikähtänyt ja pyöräilijä oli saanut haukut kellon kanssa säikyttelystä. Toisella kertaa pyöräilijä oli kohdannut kertomansa mukaan saman naisen ja jättänyt rimpauttamasta. Nyt tuli haukut siitä, kun äänetön pyörä säikäytti.
Hyvä, että näet tilanteen nyt myös pyöräilijän kannalta. Soittokelloepisodi, jossa sama jalankulkija haluaa häätää sekä hiljaiset että kelloa soittavat pyöräilijät pois kulkuväylältä, jolle pyöräilijät lain mukaan kuuluvat, mutta jonka jotkut jalankulkijat omasta mielestään omistavat ei ole poikkeus vaan tyypillinen tilanne. Herbert kertoi jo aikoja sitten, että soittokellon käytöstä saisi muutaman illan viihdeohjelmaan sketsit varsin helposti keksimättä yhtään ainoaa outoa tilannetta todellisuudessa jo tapahtuneiden lisäksi. Jo hitaammalla hybridipyörällä liikkuessani huomasin soittokellon käyttökelvottomuuden, joten uudessa nopeammassa pyörässä sellaista ei ole eikä tule.
Jutussa ei otettu kantaa, kumpi osapuoli oli se Mulkvist.
Emmää mitää syyllistä kaipaa, vaan ongelman ratkaisua. Merkittävä osa ratkaisua on välttää säikähdyksestä johtuvaa dinosauruksen aivojen aktivoitumista. Kulkutavasta riippumatta sen voi estää helposti olemalla hereillä ja edes jollain tasolla tietoisena ympäristön tapahtumista.
Ratkaisuksi kuulemma löytyi reilusti ennen jalankulkijaa tehty varovainen rimpautus, jonka jalankulkija selvästi kuulee tulevan kauempaa eikä siksi säikähdä tai koe ääntä "äkkiä pois alta" -rimpautukseksi.
Ensinnäkin, missä se jalankulkija hortoilee, jos hän kokee "äkkiä pois alta" rimpautuksen? Omien havaintojeni vajavaisuuden ymmärtäen ainakin minun oma tapani on kulkea jatkuvasti kohdassa, jossa ei ole tarpeen säntäillä "äkkiä pois alta". Keino on vapaasti muidenkin hyödynnettävissä.
Toisekseen, kun yhden ympäristöstään tiedottoman jalankulkijan herättämisohje on nyt tiedossa, mistä me muut tunnistamme hänet? Ja mistä me tiedämme, miten suhtautua muihin tiedottomana luurit päässä käveleviin? Millaisen ennakon kukin jalankulkija tarvitsee ja millä nopeudella liikuttaessa hän vielä kuulee itse vaatimansa ennakon etäisyydellä annetun äänimerkin? Jos jalankulkija haluaa tällaisen eritysikohtelun hänen kannattaa pukeutua takkiin, jonka selässä lukee isoilla kirjaimilla kuinka monen sekunnin ennakkovaroituksen kyseinen kulkija tarvitsee? Ja on hänen omalla vastuullaan myös kuulla toivomaltaan etäisyydeltä annettu varoitus.
Tässä yritetään jälleen kerran siirtää unissakävelijän vastuut kaikille muille vain siksi, että ei haluta pitää silmiä auki liikenteessä.
Sellainen pyörän keinotekoinen ääni, minkä jalankulkija kuulisi luotettavasti tuulessa ja tuiskussa, olisi jo aikamoinen melusaasteen lähde. Saastelähteistä pyritään eroon.
@HybridRules kirjoitti:
Olisi varmaan aika vaikeaa perustella tarvetta jalkailijan räpättimille, mutta jos vastavuoroisuus saisi pyöräilijän antamaan vinkin lähestymisestään, niin ok, minulle käy.
Montako dB pitää olla, että varmasti kaikki kuulevat ja ettei kukaan säikähdä liian kovaäänisen pyörän vuoksi? Sano sellainen lukema, joka sopii ihan varmasti kaikille kävelijöille, ettei yksikään heikkokuuloinen vanhus eikä heavy metallia luureissaan luukuttava jää kuulematta varoitusta ja ettei kukaan valita melusta. Paljonko laitetaan?
Ei sellaista yleispätevästi sopivaa hälytystä ole olemassakaan. Jos pitää pystyä herättämään ihminen joka ei halua olla ympäristöstään tietoinen, silloin ensimmäiset valitukset liiasta metelistä ja säikyttelystä alkavat paljon ennen kuin heikkokuuloisimmat ja luuripäät ovat edes huomanneet varoitusta.
Vastuuta jalankulkijan herättämisestä ei voi sysätä muiden vastuulle ilman kehittynyttä V2X tai V2V järjestelmää, koska kaikki jalankulkijat tarvitsevat erilaisen herätyksen erilaisella varoajalla erilaisella volyymilla. Ja se järjestelmä sitten asettaa ulkonaliikkumiskiellon kaikille, jotka eivät kanna heidän itse omalle havaintokyvylleen konffaamansa hälytyksen antavaa V2V järjestelmää mukanaan kävellessään.
Ihmiset eivät näköjään aina tiedä kevyen liikenteen sääntöjä ja syyttävät muita niiden rikkomisesta.
Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, mikä koskee myös pyöräilijää, koska hän on ajoneuvon kuljettaja.
Kevyen liikenteen väyliä on kahdenlaisia. Jos merkissä on rinnakkain polkupyörän ja ihmisen kuva ja välissä on pystyviiva, niin pyöräilijät ja jalankulkijat kulkevat kuvan mukaisesti siten, että toinen puoli tiestä on jalankulkijoille ja toinen pyöräilijöille. Puoli ei ole aina samanlaisilla teillä sama, vaan järjestyksen voi tarkastaa kyseisen tien liikennemerkistä.
Toisessa kevyen liikenteen väylän merkissä ihmisen ja pyörän kuvat ovat päällekkäin, jolloin kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Tällöin jalankulkija saa valita, kummassa reunassa kävelee. Käveltävä on kuitenkin nimenomaan reunassa, ei keskellä. Pyöräilijä kulkee tällaisella tiellä oikeanpuoleisen liikenteen mukaisesti, eli oman kulkusuuntansa mukaan oikealla puolella.
Jäin vielä miettimään jalankulkijan taipumusta esim. kääntyä yhdistetyllä väylällä taakseen katsomatta sivulle. HR:n ongelmana on takaa lähestyvän pyöräilijän äänettömyys, mutta kuka itseään liikenneympäristössä tiedostavana ohjaava uskaltaa kääntyä jalankulkijana ajoradan poikki taakse katsomatta? Jos en kuule auton ääntä, voinko silloin huolettomasti ylittää tien. En voi, kukaan ei uskalla näin toimia.
Kyse on siis siitä, että jalankulkija yhdistetyllä väylällä ei tajua olevansa tai ei suostu olemaan osa liikennettä, jossa on muitakin kuin itsensä kanssa enintään samaa tahtia liikkuvia jalankulkijoita. Mielestäni tämä on sukua sille, että rikkoo autolla liikennesääntöjä tilanteessa, jossa voi olla muitakin osapuolia. Esim. ylinopeutta ajamisen mahdollistaa se, että muiden käytös on ennustettavaa. Se taas perustuu yhteisiin sääntöihin. Muu ei ole välttämättä kovin hyvin ennustettavaa. HR ei uskaltaisi ajaa ylinopeutta, jos poukkoilisin hänen edessään ennustamattomasti. Sen sijaan hän sättisi minua sääntöjen vastaisesta ajotavasta, kunnes minusta eroon päästyään jatkaisi matkaa sääntöjen vastaisella nopeudella.
@HybridRules kirjoitti:
Pyöräilijä oli takaa päin lähestyessään rimpauttanut kelloa tarkoituksenaan varoittaa, että täältä tullaan. Naishenkilö oli säikähtänyt ja pyöräilijä oli saanut haukut kellon kanssa säikyttelystä. Toisella kertaa pyöräilijä oli kohdannut kertomansa mukaan saman naisen ja jättänyt rimpauttamasta. Nyt tuli haukut siitä, kun äänetön pyörä säikäytti.
Hyvä, että näet tilanteen nyt myös pyöräilijän kannalta. Soittokelloepisodi, jossa sama jalankulkija haluaa häätää sekä hiljaiset että kelloa soittavat pyöräilijät pois kulkuväylältä, jolle pyöräilijät lain mukaan kuuluvat, mutta jonka jotkut jalankulkijat omasta mielestään omistavat ei ole poikkeus vaan tyypillinen tilanne. Herbert kertoi jo aikoja sitten, että soittokellon käytöstä saisi muutaman illan viihdeohjelmaan sketsit varsin helposti keksimättä yhtään ainoaa outoa tilannetta todellisuudessa jo tapahtuneiden lisäksi. Jo hitaammalla hybridipyörällä liikkuessani huomasin soittokellon käyttökelvottomuuden, joten uudessa nopeammassa pyörässä sellaista ei ole eikä tule.
Jutussa ei otettu kantaa, kumpi osapuoli oli se Mulkvist.
Emmää mitää syyllistä kaipaa, vaan ongelman ratkaisua. Merkittävä osa ratkaisua on välttää säikähdyksestä johtuvaa dinosauruksen aivojen aktivoitumista. Kulkutavasta riippumatta sen voi estää helposti olemalla hereillä ja edes jollain tasolla tietoisena ympäristön tapahtumista.
Ratkaisuksi kuulemma löytyi reilusti ennen jalankulkijaa tehty varovainen rimpautus, jonka jalankulkija selvästi kuulee tulevan kauempaa eikä siksi säikähdä tai koe ääntä "äkkiä pois alta" -rimpautukseksi.
Ensinnäkin, missä se jalankulkija hortoilee, jos hän kokee "äkkiä pois alta" rimpautuksen? Omien havaintojeni vajavaisuuden ymmärtäen ainakin minun oma tapani on kulkea jatkuvasti kohdassa, jossa ei ole tarpeen säntäillä "äkkiä pois alta". Keino on vapaasti muidenkin hyödynnettävissä.
Toisekseen, kun yhden ympäristöstään tiedottoman jalankulkijan herättämisohje on nyt tiedossa, mistä me muut tunnistamme hänet? Ja mistä me tiedämme, miten suhtautua muihin tiedottomana luurit päässä käveleviin? Millaisen ennakon kukin jalankulkija tarvitsee ja millä nopeudella liikuttaessa hän vielä kuulee itse vaatimansa ennakon etäisyydellä annetun äänimerkin? Jos jalankulkija haluaa tällaisen eritysikohtelun hänen kannattaa pukeutua takkiin, jonka selässä lukee isoilla kirjaimilla kuinka monen sekunnin ennakkovaroituksen kyseinen kulkija tarvitsee? Ja on hänen omalla vastuullaan myös kuulla toivomaltaan etäisyydeltä annettu varoitus.
Tässä yritetään jälleen kerran siirtää unissakävelijän vastuut kaikille muille vain siksi, että ei haluta pitää silmiä auki liikenteessä.
Kolmannekseen ei siinä ohjelmassa varmaankaan käytetty "äkkiä pois alta" määritelmää, minä vain satuin kirjoittamaan niin. En muista ohjelmaa sillä lailla ulkoa, että osaisin suoraan lainata. Kyseinen pyöräilijä vain kertoi omista kokemuksistaan ja sanoi ratkaisseensa ongelman sillä, että antaa sen verran lievän rimpautuksen, ettei jalkailija säihkähdä sitä eikä koe sitä hoputukseksi mennä pois alta. Nytkään en siteeraa ohjelmaa sanatarkasti, joten minun tekstistäni ei pidä johdatella mitään väittämiä tms. Minä vain kerron, mistä ohjelmassa puhuttiin.
Ohjelmaan siis oli pyydetty kuuntelijoita soittamaan mulkvist-tyyppisistä kokemuksista.
Oli siinä toinenkin pyöräilyaiheinen juttu (taaskaan ei sanatarkasti ja juttu vain sellaisena, minkä muistan, eli pääkohdat oikein, muuten epätarkka): mies oli työmatkapyöräilijä, joka ajeli yleensä rauhalliseen tahtiin töihin. Hänet ohitti vauhdilla ja läheltä useampana aamuna maastopyörällä joku samoja reittejä ajava. Mies säikähti ohitusta useamman kerran. Päätti maksaa potut pottuina ja kunnosti vanhan nopean pyöränsä (en muista tarkemmin, mikä se oli, varmaan joku retkipyörän tapainen). Jäi väijymään reitille jonkun nurkan taakse ja kun maastopyöräilijä ilmaantui, lähti peesiin vähän matkan päähän. Reitillä oli muistaakseni joku alikulkutunneli, jonka jälkeen reilu nousu. Mies otti vauhtia, minkä reisistä lähti ja kun maastopyöräilijä oli vähän puuduksissa mäessä, mies pyyhkäisi oikein läheltä ohi ja vauhdilla. Kuuli takaa maastopyöräilijän säihkähtäneen huudon ja koki onnistumisen elämyksen. Kosto oli ollut niin suloinen, että vielä radiossakin nauraa hykerteli tyytyväisenä
@Herbert kirjoitti:
Jäin vielä miettimään jalankulkijan taipumusta esim. kääntyä yhdistetyllä väylällä taakseen katsomatta sivulle. HR:n ongelmana on takaa lähestyvän pyöräilijän äänettömyys, mutta kuka itseään liikenneympäristössä tiedostavana ohjaava uskaltaa kääntyä jalankulkijana ajoradan poikki taakse katsomatta? Jos en kuule auton ääntä, voinko silloin huolettomasti ylittää tien. En voi, kukaan ei uskalla näin toimia.
Kyse on siis siitä, että jalankulkija yhdistetyllä väylällä ei tajua olevansa tai ei suostu olemaan osa liikennettä, jossa on muitakin kuin itsensä kanssa enintään samaa tahtia liikkuvia jalankulkijoita. Mielestäni tämä on sukua sille, että rikkoo autolla liikennesääntöjä tilanteessa, jossa voi olla muitakin osapuolia. Esim. ylinopeutta ajamisen mahdollistaa se, että muiden käytös on ennustettavaa. Se taas perustuu yhteisiin sääntöihin. Muu ei ole välttämättä kovin hyvin ennustettavaa. HR ei uskaltaisi ajaa ylinopeutta, jos poukkoilisin hänen edessään ennustamattomasti. Sen sijaan hän sättisi minua sääntöjen vastaisesta ajotavasta, kunnes minusta eroon päästyään jatkaisi matkaa sääntöjen vastaisella nopeudella.
Tunnistatko itsesi tästä, HR?
No en. Saattaisin kyllä ajaa ylinopeutta ohittaessa, jos ihan tahallasi poukkoilisit siinä tientukkona Ja jos en ajaisi, en silti myöskään sättisi sinua. Ihmettelisin vain, että mikäköhän toope tuossakin menee. Liikenteessä on se hyvä puoli, että käymään sinne vaan mennään eikä olemaan ja tilanteet tulee ja menee.
@HybridRules kirjoitti:
jos ihan tahallasi poukkoilisit siinä tientukkona Ja jos en ajaisi, en silti myöskään sättisi sinua. Ihmettelisin vain, että mikäköhän toope tuossakin menee.
Näin minäkin ajattelen, jos autoa ajaessani huomaan jonkun muun poukkoilevan omiaan muiden tientukkona. Näyttää siltä, että autoa ajaessamme suhtaudumme samalla tavoin vallitsevasta tilanteesta hukassa olevaan kulkijaan, joka häiritsee muiden kulkua omalla toiminnallaan.
Minä jatkan samalla asenteella myös kevyen liikenteen väylällä. Jos olemme yhtä mieltä siitä, että ajoradalla on sopimatonta "poukkoilla tientukkona", miksi tientukkona poukkoilu kevyen liikenteen väylällä olisi hyväksyttävää?
@HybridRules kirjoitti:
jos ihan tahallasi poukkoilisit siinä tientukkona Ja jos en ajaisi, en silti myöskään sättisi sinua. Ihmettelisin vain, että mikäköhän toope tuossakin menee.
Näin minäkin ajattelen, jos autoa ajaessani huomaan jonkun muun poukkoilevan omiaan muiden tientukkona. Näyttää siltä, että autoa ajaessamme suhtaudumme samalla tavoin vallitsevasta tilanteesta hukassa olevaan kulkijaan, joka häiritsee muiden kulkua omalla toiminnallaan.
Minä jatkan samalla asenteella myös kevyen liikenteen väylällä. Jos olemme yhtä mieltä siitä, että ajoradalla on sopimatonta "poukkoilla tientukkona", miksi tientukkona poukkoilu kevyen liikenteen väylällä olisi hyväksyttävää?
Eihän se ole hyväksyttävää, miksi minulta kyselet? Vai oletko ottanut käyttöön vanhan kunnon taktiikan, että hyökkäys on paras puolustus? Haluat siirtää keskustelun pois polkupyöräilijöiden edesottamuksista jalankulkijoiden kuviteltuun huonotapaisuuteen?
Jostain luin, että EU olisi säätänyt kohtapuoleen voimaan tulevan säännön, että sähköautoista pitäisi lähteä ääntä alle 20km/h nopeuksissa.
Miten ajattelet tuon säännön ajatuksen korreloivan polkupyöriin? Nehän liikkuvat useimmiten alle 20km/h ja äänettöminä.
Autojen suhteenhan ei luulisi olevan tarvetta äänilähteeseen senkään vertaa kuin polkupyörillä.
Vai onko joku logiikka siinä, että autosta pitäisi lähteä ääntä, mutta polkupyörästä ei?
Ei kai tuo niin mahdoton ajatus ole soveltaa liikennesääntöjä myös kevyenliikenteen väylille, tuon pitäisi kyllä riittää sielläkin. Synnynnäiselle tyhmyydelle ei voi mitään lukee tai laulaa aina sama tulos.
Polkupyörälle ei ole ajoneuvokohtaista rajoitusta, joten tien nopeusrajoitus ja tilannenopeus ovat määrääviä.
Ajoneuvokohtaista rajoitusta ei ole ja oman tulkintani mukaan kuvaamassasi tilanteessa soveltaisin 80 rajoitusta.
Tasaisella useimpien pyöräilijöiden hetkellinen huippunopeus rajoittuu 50 km/h tienoille tai sen alle. Mäessä sitten rajoitusten mukaan. Oikeasti kovaa lähestyvän pyörän kuulee jo kaukaa, koska kuvioton kapea katuslicksikin ulvoo kovaa kun vauhtia on paljon.
Kevyenliikenteen väylä on sitten todella erikoinen tapaus. Onhan maantiellä vielä suurempi nopeusero autojen ja jalankulkijan välillä, mutta siellä auto ei pääse yllättämään äänettömästi takaapäin kapealla väylällä.
Kaupunkien jalkakäytävät ovat olleet aikaisemmin jalankulkijoille turvallisia alueita, mutta nyt sähköpotkulautojen tultua nekään eivät ole sitä.
En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan, kuinka turvattomaksi ilman kulkuneuvoa liikkuminen on muuttunut. Pitänee miettiä, jos vaikka alkaisin kävellä pelkästään maantien reunassa. Tuleekohan joku virhemaksu, jos poliisi osuu kohdalle, kun valitsen turvallisemman kulkutien vaikka kevlikin olisi käytettävissä?
Ajoradalla kyllä kuulee, että auto on tulossa. Silti joka kerta saa jännittää, miten läheltä se ohittaa. Pyörällä ei voi mihinkään väistää ja 80-120 km/h läheltä ohittava on elämys, johon ei totu. Siihen verrattuna 20 km/h nopeuserolla jalankulkijan läheltä ohittava pyöräilijä ei tunnu miltään ja ohitettavalla on tilanne hallinnassa. Riittää, ettei tee yllättäviä sivuliikkeitä.
Maantiellä kävellessä ei tarvitse olla osana liikennettä. Riittää, kun huomio reaalisesti vastaan tulevet autot ja muut ajoneuvot ja muuten voi kävellä vapaasti. Vilkasliikenteinen kevlikin on selkeä, koska silloin on ihan luontevaa toimia osana liikennettä. Jalankulkijan pakottaminen äkseeräämään yksikseen kevlillä on se rasittava asia. Kevlilläkään vastaantulevat ajoneuvot eivät ole ongelma. Mutta takaapäin tuleva sattumapyöräilijä, pitäisikö sanoa haamupyöräilijä eli pyöräilijä, joka ilmaantuu kerran kaksi viikossa on rasittava ilmiö.
Uskon, että maantiellä läheltä ohitetuksi tuleva pyöräilijä tuntee olonsa turvattomaksi, kun rekka jyrää ohi. Kuinka kaukaa pitäisi ohittaa henkilöautolla, että pyöräilijä kokisi tilanteen mukavana?
Kun vasemman puolen renkaat menee reilusti yli keskiviivan, jää väliä riittävästi. Sanotaan nyt vaikka, että auton keskilinja on suunnilleen tien keskiviivan kohdalla. Näin siis silloin, kun pyöräilijällä ei ole käytettävissään kunnollista piennarta.
ok, minustakin samalla kaistalla on nihkeästi tilaa pyörälle ja autolle. Joskun tulee mentyä siitä, kun on vastaantulijoita, mutta silloin kyllä reilusti hidastaen ja keskiviivaa nuollen.
En muista, mitä laki sanoo jalankulkijan oikeudesta kävellä ajoradalla, vaikka jalkakäytäväkin olisi tarjolla. Mutta onko jalkakäytävällä kulku oikeasti muuttunut turvattomaksi? Itse liikun sen verran vähän jalan keskustassa, etten osaa ottaa kantaa sähköpotkulautoihin. Sen perusteella, mitä keskustassa olen viime aikoina kävellyt, kukaan ei päälleni ole ollut ajamassa.
Jos liikkuminen jalan on muuttunut turvattomaksi, mikä tuon muutoksen on saanut mielestäsi aikaan?
Vaan kun ajetaan, ainakin Helsingissä, puikkelehtivat jalanlukijoiden seassa, ja tulokset näkyy ensiavussa.
Hidasta sähköpotkulautaa pitääkin ajaa jalkakäytävällä, koska sellaisella liikkuva on jalankulkija. Nopea sähköpotkulauta rinnastetaan polkupyöräään.
Onnettomuusmäärissä saattaa näkyä sama ilmiö kuin sähköpolkupyörissä, kun moottori mahdollistaa ripeän liikkumisen sellaisillekin, joiden olisi ehkä parempi liikkua sen mitä omin voimin jaksavat?
Kun kyse oli turvattomuudesta jalankulkijan näkökulmasta, kolhiiko sähköpotkulautailijat muita vai ainoastaan itseään?
Äskettäin haastateltiin radiossa miestä, jonka avovaimon ranne murtui, kun sähköpotkulautailija ajoi päin ilmestyttyään yllättäen kadunkulman takaa.
Minun koiralenkit eivät ole muuttuneet turvattomammaksi ainakaan paljon, mutta en ole aikaisemmin ymmärtänyt, että Kevlillä saa ihan lain puitteissa ajaa kovaa.
Kirjoitin aikaisemmin, että maantiellä kohtaamistilanteet tapahtuvat vastaantulijoiden kanssa. Ei olisi pitänyt mainita moista. Eilen kävelin maantien laitaa vasemmalla ja eikös takaa päin tullut pyöräiljä samalla puolella tietä. Nuorison edustaja jatkoi ohitseni matkaa ja näpytteli kaksin käsin kännykkää. Vauhti tosin oli minimalistinen ja ajolinja kuin pujottelumäessä. Oli varmaan turvallisinta hänen ajaakin vasenta laitaa, ettei takaa tuleva autoilija pääsisi yllättämään.
Uusilla vanteilla ja renkailla pyörän ääni katosi lähes olemattomiin. Kapeampi tubelessinä matalapaineisena ajettava rengas on hiljaisempi ainakin niillä nopeuksilla, joihin minä pystyn (30+) ja takanavan vapaaräikkä on hiljaisin koskaan kuulemani.
Kiitän tajuntaani laajentaneesta keskustelusta ja ohitan jatkossa entistäkin varovaisemmin.
Tänään kuuntelin Yle Puheen juttuja autolla ajellessa.
Aiheena oli Mulkvistit eli Mulkerot.
Yksi polkupyörällä liikkuva soitti ja kertoi kokemuksiaan ja vinkin soittokellon rimputtelusta. Kohteena oli ollut naispuoleinen jalankulkija. Pyöräilijä oli takaa päin lähestyessään rimpauttanut kelloa tarkoituksenaan varoittaa, että täältä tullaan. Naishenkilö oli säikähtänyt ja pyöräilijä oli saanut haukut kellon kanssa säikyttelystä. Toisella kertaa pyöräilijä oli kohdannut kertomansa mukaan saman naisen ja jättänyt rimpauttamasta. Nyt tuli haukut siitä, kun äänetön pyörä säikäytti. Jutussa ei otettu kantaa, kumpi osapuoli oli se Mulkvist.
Ratkaisuksi kuulemma löytyi reilusti ennen jalankulkijaa tehty varovainen rimpautus, jonka jalankulkija selvästi kuulee tulevan kauempaa eikä siksi säikähdä tai koe ääntä "äkkiä pois alta" -rimpautukseksi.
Kovasti muistutti jotain aiempia keskusteluja tällä palstalla.
Minä jouduin pyöräilijöiden jyräämäksi, kun tuumailin, että takaapäin lähestyvä äänetön pyöräilijä on epämukava ilmiö koiran kanssa kävelylenkillä.
En tullut ajatelleeksi, että ongelmaa esiintyy yleisemminkin.
Ratkaisuksi minun ongelmaan löytyi nopeasti tiukka liikennesääntöjen noudattaminen ja pysytteleminen visusti pois pyöräilijöiden ajolinjoilta.
Nyt on tullut tietoa, että EU alkaisi vaatia sähköautoilta jotain äänilähdettä alle 20km/h vauhdissa. Että jalankulkijat osaisivat varoa. Miksiköhän ihmeessä? Ihmisethän voivat kulkea tiukasti liikennesääntöjen mukaan, niin mitään vaaraa ei ole?
Liikennesääntöjä noudattamaton jalankulkija ja sinne tänne säntäilevä koirahan ovat riski pyöräilijälle, mutta autojen kohdalla ei ole. Autohan voi vain jyrätä holtittoman jalankulkijan koirineen, jos eivät noudata liikennesääntöjä. Miksi siis sähköauton pitäisi tuottaa jotain ääntä?
Oikeastaan meitä ei kiinnosta se, että koet takaa päin lähestyvän pyöräilijän epämukavaksi. Meitä kiinnostaa se, että esitit ratkaisuksi pyöräilijän ajonopeuden pudottamista ohitustilanteesssa kävelyvauhtiin siksi, että sinun ei tarvitsisi huomioida muita ja voit rauhassa hortoilla väylällä ja välttää epämukavuuden tunteen. Tai sinun ei tarvitse pitää huolta siitä, että koirasi päättääkin siirtyä nopeasti tien toiselle puolelle ja virittää siis ansanarun tien poikki.
Tämä kaikki kuitenkin taustaa vasten, jossa nopeusrajoitukset ei autolla ajaessasi koske sinua. Miksi EU ei halua antaa tätä mahdollisuutta kaikille? Jokainenhan osaa valita paikat, jossa on ok ajaa 10-15 km/h ylinopeutta. Vai oletko vain sinä näin taitava ja muut ei?
Kun olet noin taitava tienkäyttäjä, ei pitäisi olla sinulle ongelma olla tekemättä muiden kannalta arvaamattomia liikkeitä.
Mutta mitään ongelmaa tässä ei ole. Ajan jatkossa pyörällä ohitustilanteissa vain yli 20 km/h. Se vastaa kai sinun käsitystäsi yhteispelistä, jota olet peräänkuuluttanut.
HR itsesi ja koirasi mielenvirkeyden lisäämiseksi menkää metsään lenkille, stressivapaaseen ympäristöön, jos se vain on mahdollista. Hoitaessamme tyttäremme koiria aina silloin tällöin, liikumme elämäni naisen kanssa mieluiten pitkin metsiä. Aika voimaannuttavia kokemuksia meille kaikille. Koirat ovat stressittömän lenkin jälkeen selvästi rauhallisempia ja lepäävät pitkän tovin ennen seuraavaa lenkkiä. Tämä toimii täällä joten saattaa olla hyvä vinkki myös sinne. 👍😀
Tottahan koira vapaanakin juoksentelaa, mutta mökillä ollessa. Koska asun haja-asutusalueella ja liikenne on erittäin vähäistä, minun stressivapaa koirakävely toteutuisi vallan hyvin, jollei satunnaisia takaapäin äänettömästi ilmaantuvia polkupyöräilijöitä esiintyisi.
Ihan ainut ongelma kevyenliikenteenväylällä kulkevalle on hölkkävauhtia nopeammin liikkuva takaapäin äänettömästi tuleva pyöräilijä.
Minun ajatusmalli on tässä vähän samalta pohjalta kuin suhtautumiseni autonomiseen ajamiseen: en pidä siitä, että joudun olemaan toisten päätösten varassa. Jos takaa tuleva pyöräilijä on jostain syystä, vaikka kännykkään selaamisen takia, törmäyslinjalla, en pysty siihen reagoimaan, koska en ole pystynyt havaitsemaan lähestyvää.
Moottoriajoneuvoilla lähdetään siitä, että kuljettajat pystyvät havainnoimaan toisiaan. On taustapeilit ja jopa tutkat ja kamerat avittamassa, että kuljettaja pystyy havaitsemaan pelikaverit ympärillään ja silloin on mahdollisuus yhteispeliin.
Jalankulkijaa takaapäin lähestyvä äänetön pyöräilijä haluaa nähdä jalkailijat pelkkinä pujottelukeppeinä, joita pyöräilijä ohittelee niin kuin milloinkin parhaaksi näkee. Hän haluaa pitää jalankulkijan passiivisena objektina eikä kanssaan liikenteessä toimivana osapuolena.
Riittävän tiheä liikenne on helpompi, koska takaapäin tuleva liikenne on jatkuvaa. Kun pyöräilijän näkee vain kerran kaksi kuukaudessa, on vähän natsimaista vaatia kävelijää koko ajan kulkemaan kuin ku.. sukassa siltä varalta, että pyöräilijä saattaa tulla.
Polkupyöriin pitäisi säätää pakolliseksi räpättimet. Niistähän voisi tehdä kiertokahvalla säädettävät premiummallit, jolloin pyöräilijä voisi kaasutella mennessään ja näin elävöittää kulkemistaan. Harmi, että siltikään ei voisi kaasutella liikennevaloissa seisoessaan, koska räpätin tarvitsee pyörivän pinnivanteen toimiakseen. Ehkä sähköpyöriin voisi lisätä kaiuttimet ja jonkun äänilähteen tuottamaan räpätinäänet keinotekoisesti?
Jos kerran sähköautoihin tarvitaan ääni, niin kyllä myös polkupyöriin.
Ongelma on se, että ajattelet asiaa vain ja ainoastaan omien lasiesi takaa. 2-vuotiaan tavoin maailma pyörii oman navan ympärillä.
Keksitkö yhtään asiaa, jolla voit vaikuttaa siihen, miltä puolelta sinut ohitetaan?
Uskotko oikeasti tuohon kuvitelmaan? Miksi minä näkisin jalankulkijat passiivisina objekteina, kun olet elävä esimerkki siitä, ettei minkäänlaista passiivisuutta voi olettaa. Jalankulkija voi esim. taakseen katsomatta kääntyä tien poikki tai musta naru voi johtaa pimeällä kävelijästä tien poikki koiraan.
Entä jos määrättäisiinkin räpättimet jalankulkijoihin? Kännykkään uppotunut pyöräilijä hoksaa, että edessä on jalankulkija ja nostaa katseensa ajoissa eteenpäin. Tai määrätään nuo tasapuolisuuden vuoksi molemmille.
No joo, pujottelukeppi voi luoda mielikuvan, että ohitetaan eri puolelta vaihtelevasti. Ajattelet kenties, että jalankulkija voi kävellä väärää tai oikeaa laitaa. Voidaan myös ajatusleikkiä, että jalankulkijoita on kumpaankin suuntaan kulkevia, jolloin pyöräilijä voi pujotella vaikka jalakulkijat käppäilisivätkin liikennesääntöjen mukaan oikein.
Mutta minä tarkoitin enemmänkin ohitusvalikoimaa akseleilla läheltä-kaukaa ja vauhdilla-hitaasti.
Minut on ennenkin tällä palstalla tässä asiassa jyrätty, mutta ei se muuta tilanteita tuolla ulkona. Eikä minulla ole asiaan mitään uutta sanottavaa, oli vain mielenkiintoista kuulla radiosta, että näitä juttuja pohtivat muutkin.
Juuriongelmahan on, että pyöräilijät ja jalkailijat ohjataan liikkumaan samalla väylällä. Olisi varmaan aika vaikeaa perustella tarvetta jalkailijan räpättimille, mutta jos vastavuoroisuus saisi pyöräilijän antamaan vinkin lähestymisestään, niin ok, minulle käy.
Jalankulkijalle molemmat reunat ovat oikeita, kunhan käyttäytyy johdonmukaisesti. Keskellä kuljeskelu tai sivusuuntainen hortoilu on asia erikseen.
Siihenkin jalankulkija voi vaikuttaa. Oletko varmaan autoliikenteessä huomannut, millainen käytös provosoi joitain kuskeja käyttäytymään typerästi.
Helppo suostua ajatukseen, jonka toteutuminen on täysi mahdottomuus.
Hyvä, että näet tilanteen nyt myös pyöräilijän kannalta. Soittokelloepisodi, jossa sama jalankulkija haluaa häätää sekä hiljaiset että kelloa soittavat pyöräilijät pois kulkuväylältä, jolle pyöräilijät lain mukaan kuuluvat, mutta jonka jotkut jalankulkijat omasta mielestään omistavat ei ole poikkeus vaan tyypillinen tilanne. Herbert kertoi jo aikoja sitten, että soittokellon käytöstä saisi muutaman illan viihdeohjelmaan sketsit varsin helposti keksimättä yhtään ainoaa outoa tilannetta todellisuudessa jo tapahtuneiden lisäksi. Jo hitaammalla hybridipyörällä liikkuessani huomasin soittokellon käyttökelvottomuuden, joten uudessa nopeammassa pyörässä sellaista ei ole eikä tule.
Emmää mitää syyllistä kaipaa, vaan ongelman ratkaisua. Merkittävä osa ratkaisua on välttää säikähdyksestä johtuvaa dinosauruksen aivojen aktivoitumista. Kulkutavasta riippumatta sen voi estää helposti olemalla hereillä ja edes jollain tasolla tietoisena ympäristön tapahtumista.
Ensinnäkin, missä se jalankulkija hortoilee, jos hän kokee "äkkiä pois alta" rimpautuksen? Omien havaintojeni vajavaisuuden ymmärtäen ainakin minun oma tapani on kulkea jatkuvasti kohdassa, jossa ei ole tarpeen säntäillä "äkkiä pois alta". Keino on vapaasti muidenkin hyödynnettävissä.
Toisekseen, kun yhden ympäristöstään tiedottoman jalankulkijan herättämisohje on nyt tiedossa, mistä me muut tunnistamme hänet? Ja mistä me tiedämme, miten suhtautua muihin tiedottomana luurit päässä käveleviin? Millaisen ennakon kukin jalankulkija tarvitsee ja millä nopeudella liikuttaessa hän vielä kuulee itse vaatimansa ennakon etäisyydellä annetun äänimerkin? Jos jalankulkija haluaa tällaisen eritysikohtelun hänen kannattaa pukeutua takkiin, jonka selässä lukee isoilla kirjaimilla kuinka monen sekunnin ennakkovaroituksen kyseinen kulkija tarvitsee? Ja on hänen omalla vastuullaan myös kuulla toivomaltaan etäisyydeltä annettu varoitus.
Tässä yritetään jälleen kerran siirtää unissakävelijän vastuut kaikille muille vain siksi, että ei haluta pitää silmiä auki liikenteessä.
Sellainen pyörän keinotekoinen ääni, minkä jalankulkija kuulisi luotettavasti tuulessa ja tuiskussa, olisi jo aikamoinen melusaasteen lähde. Saastelähteistä pyritään eroon.
Montako dB pitää olla, että varmasti kaikki kuulevat ja ettei kukaan säikähdä liian kovaäänisen pyörän vuoksi? Sano sellainen lukema, joka sopii ihan varmasti kaikille kävelijöille, ettei yksikään heikkokuuloinen vanhus eikä heavy metallia luureissaan luukuttava jää kuulematta varoitusta ja ettei kukaan valita melusta. Paljonko laitetaan?
Ei sellaista yleispätevästi sopivaa hälytystä ole olemassakaan. Jos pitää pystyä herättämään ihminen joka ei halua olla ympäristöstään tietoinen, silloin ensimmäiset valitukset liiasta metelistä ja säikyttelystä alkavat paljon ennen kuin heikkokuuloisimmat ja luuripäät ovat edes huomanneet varoitusta.
Vastuuta jalankulkijan herättämisestä ei voi sysätä muiden vastuulle ilman kehittynyttä V2X tai V2V järjestelmää, koska kaikki jalankulkijat tarvitsevat erilaisen herätyksen erilaisella varoajalla erilaisella volyymilla. Ja se järjestelmä sitten asettaa ulkonaliikkumiskiellon kaikille, jotka eivät kanna heidän itse omalle havaintokyvylleen konffaamansa hälytyksen antavaa V2V järjestelmää mukanaan kävellessään.
Ihmiset eivät näköjään aina tiedä kevyen liikenteen sääntöjä ja syyttävät muita niiden rikkomisesta.
Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, mikä koskee myös pyöräilijää, koska hän on ajoneuvon kuljettaja.
Kevyen liikenteen väyliä on kahdenlaisia. Jos merkissä on rinnakkain polkupyörän ja ihmisen kuva ja välissä on pystyviiva, niin pyöräilijät ja jalankulkijat kulkevat kuvan mukaisesti siten, että toinen puoli tiestä on jalankulkijoille ja toinen pyöräilijöille. Puoli ei ole aina samanlaisilla teillä sama, vaan järjestyksen voi tarkastaa kyseisen tien liikennemerkistä.
Toisessa kevyen liikenteen väylän merkissä ihmisen ja pyörän kuvat ovat päällekkäin, jolloin kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Tällöin jalankulkija saa valita, kummassa reunassa kävelee. Käveltävä on kuitenkin nimenomaan reunassa, ei keskellä. Pyöräilijä kulkee tällaisella tiellä oikeanpuoleisen liikenteen mukaisesti, eli oman kulkusuuntansa mukaan oikealla puolella.
Jäin vielä miettimään jalankulkijan taipumusta esim. kääntyä yhdistetyllä väylällä taakseen katsomatta sivulle. HR:n ongelmana on takaa lähestyvän pyöräilijän äänettömyys, mutta kuka itseään liikenneympäristössä tiedostavana ohjaava uskaltaa kääntyä jalankulkijana ajoradan poikki taakse katsomatta? Jos en kuule auton ääntä, voinko silloin huolettomasti ylittää tien. En voi, kukaan ei uskalla näin toimia.
Kyse on siis siitä, että jalankulkija yhdistetyllä väylällä ei tajua olevansa tai ei suostu olemaan osa liikennettä, jossa on muitakin kuin itsensä kanssa enintään samaa tahtia liikkuvia jalankulkijoita. Mielestäni tämä on sukua sille, että rikkoo autolla liikennesääntöjä tilanteessa, jossa voi olla muitakin osapuolia. Esim. ylinopeutta ajamisen mahdollistaa se, että muiden käytös on ennustettavaa. Se taas perustuu yhteisiin sääntöihin. Muu ei ole välttämättä kovin hyvin ennustettavaa. HR ei uskaltaisi ajaa ylinopeutta, jos poukkoilisin hänen edessään ennustamattomasti. Sen sijaan hän sättisi minua sääntöjen vastaisesta ajotavasta, kunnes minusta eroon päästyään jatkaisi matkaa sääntöjen vastaisella nopeudella.
Tunnistatko itsesi tästä, HR?
Kolmannekseen ei siinä ohjelmassa varmaankaan käytetty "äkkiä pois alta" määritelmää, minä vain satuin kirjoittamaan niin. En muista ohjelmaa sillä lailla ulkoa, että osaisin suoraan lainata. Kyseinen pyöräilijä vain kertoi omista kokemuksistaan ja sanoi ratkaisseensa ongelman sillä, että antaa sen verran lievän rimpautuksen, ettei jalkailija säihkähdä sitä eikä koe sitä hoputukseksi mennä pois alta. Nytkään en siteeraa ohjelmaa sanatarkasti, joten minun tekstistäni ei pidä johdatella mitään väittämiä tms. Minä vain kerron, mistä ohjelmassa puhuttiin.
Ohjelmaan siis oli pyydetty kuuntelijoita soittamaan mulkvist-tyyppisistä kokemuksista.
Oli siinä toinenkin pyöräilyaiheinen juttu (taaskaan ei sanatarkasti ja juttu vain sellaisena, minkä muistan, eli pääkohdat oikein, muuten epätarkka): mies oli työmatkapyöräilijä, joka ajeli yleensä rauhalliseen tahtiin töihin. Hänet ohitti vauhdilla ja läheltä useampana aamuna maastopyörällä joku samoja reittejä ajava. Mies säikähti ohitusta useamman kerran. Päätti maksaa potut pottuina ja kunnosti vanhan nopean pyöränsä (en muista tarkemmin, mikä se oli, varmaan joku retkipyörän tapainen). Jäi väijymään reitille jonkun nurkan taakse ja kun maastopyöräilijä ilmaantui, lähti peesiin vähän matkan päähän. Reitillä oli muistaakseni joku alikulkutunneli, jonka jälkeen reilu nousu. Mies otti vauhtia, minkä reisistä lähti ja kun maastopyöräilijä oli vähän puuduksissa mäessä, mies pyyhkäisi oikein läheltä ohi ja vauhdilla. Kuuli takaa maastopyöräilijän säihkähtäneen huudon ja koki onnistumisen elämyksen. Kosto oli ollut niin suloinen, että vielä radiossakin nauraa hykerteli tyytyväisenä
No en. Saattaisin kyllä ajaa ylinopeutta ohittaessa, jos ihan tahallasi poukkoilisit siinä tientukkona
Ja jos en ajaisi, en silti myöskään sättisi sinua. Ihmettelisin vain, että mikäköhän toope tuossakin menee. Liikenteessä on se hyvä puoli, että käymään sinne vaan mennään eikä olemaan ja tilanteet tulee ja menee.
Näin minäkin ajattelen, jos autoa ajaessani huomaan jonkun muun poukkoilevan omiaan muiden tientukkona. Näyttää siltä, että autoa ajaessamme suhtaudumme samalla tavoin vallitsevasta tilanteesta hukassa olevaan kulkijaan, joka häiritsee muiden kulkua omalla toiminnallaan.
Minä jatkan samalla asenteella myös kevyen liikenteen väylällä. Jos olemme yhtä mieltä siitä, että ajoradalla on sopimatonta "poukkoilla tientukkona", miksi tientukkona poukkoilu kevyen liikenteen väylällä olisi hyväksyttävää?
Eihän se ole hyväksyttävää, miksi minulta kyselet? Vai oletko ottanut käyttöön vanhan kunnon taktiikan, että hyökkäys on paras puolustus? Haluat siirtää keskustelun pois polkupyöräilijöiden edesottamuksista jalankulkijoiden kuviteltuun huonotapaisuuteen?
Jostain luin, että EU olisi säätänyt kohtapuoleen voimaan tulevan säännön, että sähköautoista pitäisi lähteä ääntä alle 20km/h nopeuksissa.
Miten ajattelet tuon säännön ajatuksen korreloivan polkupyöriin? Nehän liikkuvat useimmiten alle 20km/h ja äänettöminä.
Autojen suhteenhan ei luulisi olevan tarvetta äänilähteeseen senkään vertaa kuin polkupyörillä.
Vai onko joku logiikka siinä, että autosta pitäisi lähteä ääntä, mutta polkupyörästä ei?
Ei kai tuo niin mahdoton ajatus ole soveltaa liikennesääntöjä myös kevyenliikenteen väylille, tuon pitäisi kyllä riittää sielläkin. Synnynnäiselle tyhmyydelle ei voi mitään lukee tai laulaa aina sama tulos.