Toisissa keskusteluissa on päädytty välillä pitkäksikin ajaksi setvimään erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, joten avaan sitä varten oman threadin ettei sotketa muita aiheita rahoituskeskustelulla, joka on osittain autokohtainen ja osin autosta riippumaton ostajan ominaisuus.
Oma ehdotukseni yksinkertaistetuksi automatematiikaksi on, että ostaja häviää aina ja häviö on prosentuaalinen. Siksi eniten häviää ostamalla usein ja kallista.
Häviö muodostuu autokohtaisesta arvon alenemasta ja käyttökustannuksista sekä rahoituskuluista, jotka riippuvat ostajasta. Rahoituskulua voi aiheutua kahdenlaista, suora rahoituskustannus on joko lainan tai osamaksun korko. Tämän lisäksi tunnetaan laskennallinen ns. vaihtoehtoiskustannus, joka määräytyy sen mukaan mistä vaikkapa autoon kulutettu raha on pois, ts. mitä sama rahamäärä olisi tuottanut, ellei sitä olisi kulutettu autoon. Tämä on ostajan henkilökohtainen asia joka ei riipu siitä, millä tavoin se rahoitus on hankittu.
Auton hankinta on helppo perustella taloudellisin argumentein, jos se mahdollistaa ammattiopinnot, työssä käynnin tai halvemmalla alueella asumisen. Mutta sitten kun toimiva auto on jo hankittu, sen auton vaihtaminen kalliimpaa onkin usein vaikeampi perustella. Syy on siinä, että jo maksetun auton käyttäminen on yleensä edullisempaa kuin lisärahan maksaminen halvempien käyttökustannusten toivossa. Tokin halvempiin käyttökustannuksiin investoiminen puhtaasti säästömielessäkin on mahdollista, sehän on perinteistä dieselmatematiikkaa, jota kotilataaja ja etenkin omilla aurinkopaneleillaan kotona lataava voi nykyään soveltaa hyvin myös sähköautomatematiikaksi.
Leasing on näennäisen edullista, koska liisaaja päätyy maksamaan autonsa lisäksi leasing-firman kulut ja verot ja sijoitetun pääoman tuotto-odotuksen. Osissa maksaminen voi hyvinkin olla perusteltua, mutta taloudellisesti ajatellen olisi leasingia edullisempaa ostaa sama auto itselle ja ajaa sillä saman tien useamman leasingkauden ajan.
Toisessa keskustelussa kysyttiin:
"mitä pitää ajatella OMXHGI-indeksin pisteluvusta vuosina 2007 ja 2017? Pisteet muuttuivat n. 18600 -> n. 22600 kymmenen vuoden aikana. Alimmillaan tuolla välillä pisteet kävivät n. 7000 tasolla. Jos henkilö koko ajan siirsi kuukausittain vakiosumman rahastoon, niin eikö hän saanut kappalemääräisesti osakkeita enemmän kurssien laskiessa ja kun kurssit lähtivät nousuun, niin hänen rahasto-osuuden arvo kasvoi nopeammin kuin olisi kasvanut, jos kurssit olisivat vain kasvaneet tasaisesti tuosta 18600 -> 22600? Vai toimiiko indeksirahasto niin?"
Helsingin pörssin ns. yleisindeksi OMXH laskee vain pörssiyritysten arvoindeksiä, siis kyseiseen osakeindeksiin kuuluvien yritysten arvoa, joka nousee ja laskee pörssikurssien mukana. Vuoden 2000 huippuarvoa ei ole sen jälkeen saavutettu, joten vuosikymmenienkin ajalla yleisindeksi näyttää polkevan paikallaan.
OMXHGI (=OMXH Growth Index) on ns. kasvuindeksi, joka laskee osingot mukaan olettaen, että jokaisena vuonna osingot sijoitetaan takaisin ostamalla uusia osakkeita koko (keskimäärin noin 4%) vuosittaisella osinkopotilla.
Siksi OMXHGI antaa varsin hyvän arvion siitä, millaista tuottoa OMXH indeksiin sijoittava osingot takaisin sijoittava indeksirahasto tuottaa (-rahaston kulut). Siksi OMXHGI on Helsingin pörssissä paremmin pitkäaikaisen sijoittajan tuottoa kuvaava indeksi, kuin OMXH, joka odottaa että osingot kulutetaan joka vuosi.
Tehtäessä viivoitinanalyysiä valitun ajanjakson yli on tärkeä ymmärtää onko valittu jakso neutraali vai jotenkin poikkeuksellinen. US pörssin yli 200-vuotisen olemassaolon ajan on inflaatiokorjattu keskituotto pysytellyt 6.7 % tasolla, vaikka maailma on muuttunut dramaattisesti. Siksi on täysin kohtuullista kysyä, onko myös tuotto-odotus muuttunut? Credit Suisse teki juuri ennen koronaa vielä suhteellisen normaalissa maailmassa keskipitkän ajan vertailun ja päätyi viimeisten 50 vuoden ajalta yhden desimaalin tarkkuudella samaan lukemaan. Sen sijaan yksittäisen vuosikymmenen osalta ja etenkin sitä lyhemmillä ajoilla pitääkin varautua merkittäviin vaihteluihin, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Siksi ajankohdan valinta "lyhyellä" 10 vuoden ajalla on tärkeä. Verrattaessa vuodesta 2007 vuoteen 2016 saakka on lähtökohtana poikkeuksellisen suuri arvostustaso juuri ennen koko maailman pörssit romahduttanut Sub-primekriisiä, joka alkoi vuonna 2008. Viivotinanalyysissä viivoittimen vasen pääty on tässä tapauksessa asetettu kuluneiden 20 vuoden korkeimpaan huippukohtaan joten ei ihme, ettei nousu näytä kovin massiiviselta. Tilanne muuttuu olennaisesti, jos lähtökohdaksi vaihdetaan romahdusvuoden 2008 tilanne ja verrataan siitä 10 vuotta eteenpäin. Tämäkään ei ole neutraali pitkän ajan vertailu, koska nyt viivoittimen vasen pääty on painettu syvimpään kuoppaan, jota tältä vuosituhannelta löytyy. Edellä kysytty 2007 - 2017 tilanne vain pahenee, jos verrataan vuoteen 2018 saakka. Se oli nimittäin tappiolle jäänyt vuosi, jolloin OMXH hävisi -8.0% ja OMXHGI -4.2%. OMXHGI siis pelastui pienemmällä tappiolla osinkojen vuoksi.
OMXHGI antaa siis todellisen kuvan pitkän ajan osinkosijoittajan tuotto-odotuksesta. Näitä eri 10-vuotisjaksojen tuottoja verratessa on helppo ymmärtää, että samojen yritysten osakkeita ostaneista parhaan tuotto-odotuksen saivat osakkeensa halvimmalla ostaneet ja heikommalle tuotto-odotukselle joutuivat tyytymään kalleimpaan hintaan ostaneet, koska kummankin osakkeiden osakekohtainen arvo oli lopulta sama ja kumpikin sai saman osakekohtaisen osingon.
Kuukausiostajan ilmainen lounas on siinä, että hän tulee ostaneeksi automaattisesti eniten silloin kun hinnat ovat halvimmillaan ja siksi keskihinta jää puhtaalla laskukaavalla alle ostoperiodin keskihinnan. Kuulostaa oudolta, mutta yksinkertainen laskuesimerkki alussa 20 € maksavasta osakkeesta, joka romahtaa 5 € ja palautuu sitten 10 €. Ostetaan kerran kuukaudessa silmät kiinni satasella kerrallaan.
1. ostoerä 100 € / 20 = 5 osaketta
2. ostoerä 100 € / 5 = 20 osaketta
3. ostoerä 100 € / 10 = 10 osaketta.
Ostohintojen keskiarvo on siis 20 + 5 + 10 = 11.67€
Osakkeita on ostettu yhteensä 35 kpl yhteishintaan 300 €, eli oma keskihinta on siis 300 € / 35 = 8.57€.
Lisää tästä haulla DCA = Dollar Cost Averaging.
Eikö laskevan kurssin aikana saa siis ostettua samalla rahalla enemmän osakkeita, joten kurssien taas noustessa on kpl-määräisesti enemmän osakkeita ja vaikka osakekohtainen hinta on sama kuin myöhemmin mukaan tulleella niin osakemäärä on suurempi eli sijoituksen arvo on suurempi?
Saman kuukausirahan sijoittava hyötyy kurssien laskusta, jos kurssit palautuvat ennalleen siihen mennessä, kun on tarpeen myydä pois osakkeet. Onko siis niin, että indeksirahastoon mukaan meneminen nyt korkeiden kurssien aikaan ei ole suuremmin riskialtista vaikka kurssit lähtisivätkin nyt laskuun, jos ei ole tarpeen myydä pois ennen kuin kurssit taas ovat palautuneet ainakin nykytasolle, jolloin jo tekee voittoa, koska on ostanut kpl-määräisesti enemmän osakkeita kurssilaskun aikana.
Joo, jos kokee, että käsistä lähtevä raha on aina häviötä. Eihän autoa kannata ostaa, jos ei koe uuden auton tarjoavan rahalle vastinetta. En minä koskaan ole ajatellut auton hankkimista kannattavuusnäkökulmasta. Se on vain niin, että se raha on käytettävä, minkä auto maksaa, ei mahamittää.
HR ei tässä ole kyse siitä, että ei koe (tunne) uuden auton antavan rahalle vastinetta. Hieman käytetty auto on vaan huomattavasti edullisempi kuin uusi. Vähillä kilometreillä huolletttuna uutta vastaava. Mistäkö tiedän omasta kokemuksesta. Isäni panosti työautoissa aina uusiin, huolsi ja autot (pakettiautot) pelasivat kuin kello. Osakkeisiin tutustuin myös tätä kautta, isäni teki myös näitä hankintoja ja taide oli yksi harrastus. En viitsi liittyä keskusteluun tämän enempää, koska paikoin tuntuu siltä, että keskustelette eri asioista eikä yhteistä säveltä oikein löydy kuin ajoittain.
Mulla on vieläkin yksinkertaisempi malli - käytä vain sellaista rahoitusta, joka ei vaadi velanottoa.
Sama täällä. En muista aikaa jolloin olisin ostanut jotain velaksi.
Eikä ole kyse siitäkään, että kokeeko uuden auton antavan vastinetta rahalle. Asiahan on niin, että pelkästään liikkumista varten voisi hankkia hyvin edullisen auton. Sinäkin ajat bemarilla, joka ei käytettynäkään ole halvimmasta päästä. Häviät siis rahaa autohankinnassa. Niin kuin kaikessa kulutukseen tulevassa hankinnassa häviää rahaa.
Minä olen yrittänyt selittää, että en minäkään autoon velkaa ottaisi. Kun otan autorahoituksen, pääomat ovat melko tasapainossa. Rahoitusyhtiö maksaa auton ja minä saan sen käyttööni. Maksan sopimuksen mukaista rahaa per kuukausi. Jos tilanteeni muuttuu niin, etten pysty maksamaan, myyn auton pois yhdessä rahoitusyhtiiön kanssa ja joko saan rahaa tilille, jos olin maksanut autoa nopeammin kuin sen arvo aleni tai maksan pienen erotuksen rahoitusyhtiölle, jos auton arvo oli alentunut nopeammin kuin rahoituksessa oli ennakoitu.
Pankkilainaa ei kannata ottaa auton hankkimiseen, jos asiaa ajattelee talouden kannalta. Se on todella velanottoa, koska autolla ei ole siinä mitään vastapainoa lainaa vasten. Jos ajattelee esim. tilannetta, että tarvitsee tilapäiseen tarpeeseen pankkilainaa, mutta on jo iso autolaina, niin voi olla, että pankki suhtautuu nuivasti. Jos autolle on rahoitus rahoitusyhtiöltä, niin se ei vaikuta mitään pankin kanssa keskusteluihin.
Osamaksulla ostettu auto on rahanmenon kannalta suunnilleen sama kuin liisari. On omituista, että liisattua autoa ajatellaan jotenkin normijuttuna, mutta osamaksua velkaantumisena. Liisarin huonopuoli on, että esim. minun ajokilometreillä liisari tulisi paljon kalliimaksi kuin osamaksu ja auto olisi pakko palauttaa sopimuksen päätyttyä eikä sitä voisi vaihtaa toiseen kesken sopimuskauden ilman sanktioita.
P.S. En oikeastaan ole kiinnostunut autosta omistamisen kohteena vaan siitä, mitä se tarjoaa fiiliksenä ja käytettävyytenä. Ja haluan, että voin täysin päättää auton asioista (kontrollifriikki?), joten mieluummin ostan sen osamaksulla kuin otan liisariauton.
@Lukija31722 kirjoitti:
Minusta tuo on aika lapsellisella ajatuksella reaalimaailmaan sovitettava, idealistiseksi varmaankin tarkoitettu malli. Kaunis ajatus siis sinänsä, mutta jos puhutaan uuden auton hankinnasta, niin mitäs luulet, monellako Suomen talouksista löytyy juuri auton hankintaan kymmeniä tuhansia käteistä tämän päivän tarpeeseen? Lisäksi maksetaan/vuokrataan asuntoa jne.
Vaihtoehtona voi aina heittää sitten käytetyn ostamista, totta kai. Voidaanko siis ajatella, että juuri siksi kansamme autojen keski-ikä on liki 13 vuotta ja keskihinta 6800€. Ei ole varaa enempään, varsinkaan käteissäästöillä.
Jos mallisi pitää ottaa kirjaimellisesti, niin käytännössä voidaan unohtaa hienot päästötavoitteet ja lähdetään saman tien siitä, että keski-ikä on kohta 15+ vuotta ja keskihinta tippuu 5000- euroon. Lisäksi monissa pienituloisissa talouksissa sen toimivan elämisen pyörittämiseen tänään tarvittavan auton hankinta siirtyy vuosilla, koska pitää säästää se käteinen.
Kumpaa haluat rajoittaa enemmän, lainanottoa vai elämistä (työssäkäynnistä lähtien)?
Kyllä. Käytännössä tämä näkyy siten, että vaikkapa esimerkkisi vuonna 2007 aloittanut ostaa parin vuoden ajan laskevaan kurssiin ollen koko ajan tappiolla. Vuoden 2007 yleisindeksin taso saavutettiin uudelleen pari kuukautta sitten, mutta 2007 aloittanut DCA sijoittajan break-even kohta oli jo noin 10 vuotta sitten ja hän on tänään jo moninkertaistanut sijoituksensa.
Ja pelkästään osingot kuluttamaan varautuva hyötyy kurssilaskusta ihan aina.
Riippuu riskin käsitteestä, joka riippuu tavoitteesta ja sijoitushorisontista. Vaikkapa auton vaihtoon rahaa säästävän tavoitesäästäjän kannalta riski on todellinen, koska hän tavoittelee salkulleen suurempaa arvoa.
Toisessa ääripäässä "joskus tulevaisuudessa" salkkunsa osingot lisäeläkkeenä kuluttamaan valmistautuva jolla ei ole tarkoitus myydä ei näe arvon vaihtelua riskinä. Hänen riskinsä on oman yrityksen maksukyvyttömyys ja konkurssi, mutta hyvän ja vahvan yrityksen arvon lasku on selkeä etu, koska työvuosina palkasta säästyvällä rahamäärällä saa suuremman osuuden tuleviin osinkoihin. Tuo osuus vielä kertautuu yli vuosien korkoa korolle periaatteella, jos vaikkapa yhden koronavuoden romahduksesta tehtyjen ostojen aiheuttama kolmen tavallisen vuoden suuruinen iso loikka ylemmälle oman salkun osinkotasolle ehditään sijoittaa uudelleen vielä ennen eläkeikää.
Myymään pyrkivä hyötyy nousevasta kurssista, isomman omistusosuuden tulevaan tuottoon ostava kärsii korkeasta kurssista ja laskussa tietenkin päinvastoin, joten riski ei ole yksikäsitteinen vaan riippuu tavoitteesta ja aikajänteestä.
Tässä on syy, miksi pörssiin ei kannata laittaa kuin "kärsivällistä rahaa", ettei omistuksia joudu myymään silloin kun hinta on huonoin.
Toipumiseen ei tosin vaadita kurssin palautumista takaisin lähtötasoon, vaan laskusta ostetut isommat määrät ja laskun aikana osingot takaisin sijoittaen kerätty korkoa korolle nostavat nokan pinnalle jo ennen kurssin palautumista lähtötasolleen.
Pidemmällä ajalla yli vuosikymmenien tuotot lähestyvät pitkän ajan keskiarvoja, mutta lyhemmällä ajalla kaikki on mahdollista, jopa todennäköistä. Siksi "otanpa autorahat ensi kesäksi pörssistä" on erittäin riskialtis ajatusmalli.
Realistisimman kuvan kehityksestä saa verratessaan suunnilleen vastaavaa pörssisyklin vaihetta. Oma tuotto romahduksen pohjalta kuplan huipulle näyttää hetken aikaa hienolta, mutta sen turvin ei kannata lähteä leijumaan, koska valittu aikajänne on poikkeustilanne pohjalta huipulle. Yli ajan kannattaa mieluummin laskea pohjalta seuraavaan pohjaan tai huipusta huippuun, jolloin suhdannevaihtelu eliminoituu ja jäljelle jää oma todellinen keskituotto.
Aiemman esimerkin kehitys 2007 huipulta vuoden 2018 korjausliikkeeseen (alle -10% pudotuksista ei puhuta romahduksina) nosti OMXHGI indeksiä 18600 -> 21412 eli 15.1 % 11 vuodessa. Sitä seuraavat vuodet 2019 - 2021 nostivat saman indeksin 21412 -> 35965 pisteeseen eli 67.9% 3 vuodessa. Yli koko jakson laskettu kasvu 18600 -> 35965 eli 93.4 % vastaa jo kohtuullisella tarkkuudella Helsingin pörssin pitkän ajan tuotto-odotusta.
Vuonna 2007 ostanut oli paljon nykyistä vastaavassa tilanteessa, koska arvostustasoista näki että ostaminen kalliilla hinnalla antoi heikon tuotto-odotuksen lähivuosille. Markkinoilla pysynyt sai silti varsin hyvän tuoton ja jos osti koko ajan lisää, on pärjännyt vielä paremmin.
Juuri näin. Aloitin oman threadin pelkästään rajoituksesta juurikin erottaakseni rahoitustavan valinnan auton valinnasta.
Auton valinta ei useimmiten ole pelkkää rahoitusta vaan siihen valintaa vaikuttaa moni muukin asia. Perheen tarvitsemat tilat, kuljetustarpeet ja mukavuudenhalu ohjaavat auton valintaa. Tämän valinnan voi asettaa omalta kannaltaa hyvin kalliin uuden ja hyvin käytetyn halvan skaalalla kukin omalla tavallaan. Toivotaan että jokainen löytää itselleen sopivan.
Mutta kun se auto on valittu, rahoitus on (lähes) pelkkää talouslaskelmaa. En kehota ketään valitsemaan autoa pelkästään taloustilanteensa optimoimiseksi. Mutta kun se omaan käyttöön sopiva auto on valittu, sen samankin auton voi ostaa eri hinnoilla rahoituskuluista riippuen.
Tuo vaihtoehto on selkeästi mukana avauksen arviossa, että kannattaa ostaa oma - tavalla tai toisella.
Meidän tapamme on maksaa se omaksi ostamamme omalla rahalla. Tervetuloa kontrollifriikkien kerhoon
Minusta pankkilaina ja rahoitusyhtiön osamaksusopimus arvioidaan samoilla perusteilla ja ne ovat kustannusmielessä täysin vaihtokelpoisia. Jos omaa rahoitusta ei ole valmiina tai jos oma rahoitus on vaadittua laina- tai rahoituskorkoa kalliimpaa, silloin joko pankkilaina tai osamaksurahoitus ovat kumpikin hyviä vaihtoehtoja. Tässä tilanteessa pienemmän korkoprosentin tarjoaja voittaa.
Vakuudet voivat olla erilaiset, mutta osissa maksamisen periaate kk-erinä korkoa vastaan on maksajan kannalta sama. Mutta jos vakuudet on jo sidottu muihin lainoihin tai pankin korkoprosentti on suurempi, se tekee osamaksusta voittajan.
Rahoitusyhtiön kustannusten + verojen + pääoman tuoton maksamisen kannalta kyllä.
Mutta oman valinnan vapauden kannalta tilanne on aivan eri, koska omalla voi halutessaan ajaa niin monta lisävuotta kuin haluaa. Liisarilla ajava maksaa jatkuvasti, osamaksulla oman ostanut saa lopettaa maksut auton maksettuaan. Oma, vaikka osamaksulla maksettunakin on edullisempi myös jos työajoista voi laskuttaa km-korvauksia.
Ei tämä ole tilastomatematiikkaa, vaan oikeampi kysymys on miksi pitäisi ostaa uusi, elleivät rahat riitä siihen?
Ymmärsin ajatuksen omalla rahalla ostamisesta siten, että tavalla tai toisella pelataan itsensä tilanteeseen, jossa voi ostaa haluamansa auton ilman ulkopuolista rahoitusta. Ei velkaantumista välttelevä asennoituminen vaadi suuria tuloja vaan sopeutumista omiin todellisiin tuloihin.
Rahan riittävyydessä ei ole kyse yksin siitä kuinka paljon sitä on tulopuolella, vaan tulojen ja menojen tasapainosta. Suurempi rahamäärä helpottaa tasapainon löytämistä vähemmällä menoista tinkimisellä, mutta siitäkin löytyy tilastollista näyttöä että peritty ja lotossa voitettu tuuriraha katoaa nopeasti, vaikka sitä olisi alussa paljonkin.
Väittäisin että vaikuttaa. Ainakin meilläpäin pankissa ollaan kiinnostuneita maksuvalmiudesta. Eli kuukausittaiset kiinteät kulut tsekataan. Joihin se auton rahoituskulukin kuuluu.
.
@740 GLE kirjoitti:
Sitten vaan otsikon mukaisesti autonhankintaan rahoitusta!
Täytyy kyllä sanoa, että on yllättävän pitkäjänteistä touhua tuo auton hankkiminen. Ehtii mahdolliset jälkikasvut kasvaa aikuisiksi, mutta jäi kyllä harkkakuskaukset tekemättä kun iskä säästi autoon...
Tuotakin pitää vahtia
Minäkin kerroin kuitenkin, että silloin voi ostaa käytetyn, jätit sen vain jostakin syystä huomioimatta, samoin sen jatkoni siihen liittyen.
Kysehän on vain mittakaavasta: menot suhteutettuna tuloihin, jota voitaneen pitää tässä oletuksena kuitenkin, vai mitä. Joillekin käytetty autokin kallis hankinta ja sekin käsite on kuitenkin hyvin venyvä.
En näe vieläkään otsikon mukaista neuvontaa erilaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin. Vain sinun hyvin vauraan tilanteesi. Otsikko on vähän niin ja näin siihen nähden....
Jos olet otsikkosi mukainen neuvoja olevinasi, niin on sinun yksinkertaisesti otettava huomioon myös se, että lainarahoitus on hyvin yleinen tapa hankkia auto, on se sitten uusi tai käytetty.
Olet sitä mieltä, ettei tuota sopeutumista voi tapahtua muuten kuin säästämällä sinun ehdottamillasi osakerahastoilla, suunnilleen.
Kyllä, mutta siinä missä asuntoja ostetaan lainarahalla, niin samalla tavalla myös autoja. Onko tuo jotenkin kummallisen vaikea sinulle hahmottaa? Niin ja leasingillä, nykyään usein myös yksityisesti.
Kyllä. Mutta kaikilla ei ole suurempia rahamääriä, mutta autokin tarvitaan alle, eikä ole mahdollisuutta säästää kymmentä vuotta, saati kymmeniä ("eläkkeelle miljonäärinä" -rahastoon saattaa mennä joku summa /kk). Mitä ehdotat?
Noshit sherlock
Eikö siellä ole mukana sellaisia, jotka paitsi säästävät rahastoihin, tai osakkeisiin ja maksavat kontrolloidusti lisäksi asunto- ja autolainaa, tai mitä nyt vaan kulutusluottoa ja lisäksi muun elämisensä? Olisi kyllä kumma juttu, jos ei olisi jäsenenä.
Väitä vaan. Positiivista luottotietorekisteriä ei vielä ole.
Siis tietenkin on täytynyt hoitaa raha-asiansa kunnolla, mutta pankkilainassa pitää olla vakuutena jotain muuta kuin ostettava auto. Ja jos tarvitsee lainarahaa johonkin muuhun kuin autoon, niin vakuuksia ei ole sitoutuneena auton hankinnan takia, jos auto on rahoitusyhtiön kautta. Ylivelkaantuminenhan on eri asia kuin rahan ostaminen pankista. Tai auton ostaminen rahoitusyhtiön tuella.
Onko loppujen lopuksi väliä, viivästyttääkö auton hankintaa ja säästää ison summan, josta auton arvonalenama lohkaisee sitten nopeasti pois puolet vai maksaako arvonalenemaa rahoitusyhtiölle ja saa auton käyttöönsä heti?
Jos oletetaan vastaavan auton ostohinnan säilyvän samana, silloin tosiaan noiden vuosien yli rahaa kuluu sama määrä.
Ulkopuolisella rahoituksella ostaja maksaa autonsa hinnan täysimääräisenä ja mahdollisen koron sen lisäksi. Sijoittaja keskimäärin ansaitsee myös säästöajan tuoton, joten hän tarvitsee keskimäärin omaa rahaa vähemmän.
Disclaimer: keskimäärin koska autorahoituksessa puhutaan yleensä niin lyhyistä ajanjaksoista, että sattuman merkitys alkaa vaikuttaa holtittoman paljon. Olen itsekin yhden kerran lyhyen ohikiitävän hetken tienannut Saksasta tuomallani Mersulla enemmän kuin autoani isommalla pörssisijoituksella vuonna 2011 Helsingin pörssin kyykätessä lähes -30% ja hyvin valitun auton arvo jopa nousi hieman Suomen kilvissä.
Keskimäärin auto hankitaan sen hetkiseen tarpeeseen, ei epämääräisessä tulevaisuudessa siintävään. Sattumalla ei useinkaan ole mitään merkitystä.
Auto hankitaan käyttötarpeiden mukaan ja elämänvaiheen merkitystä ei voine sivuuttaa. Omalta kohdaltani olen mieltynyt ison auton ajettavuuteen, turvallisuutta unohtamatta.
@tracktest kirjoitti:
No ei "voine", silloin kun auto on jotakin muuta kuin harrastusväline tosiaan. Elämänvaiheen usein määrittelemä käyttötarve voi olla tismalleen sama, mutta "sen oikean" auton rahoitusmahdollisuudet (joista varsinaisesti keskustellaan tässä osiossa) vaihtelevat talouksittain - tietysti.
Miten tämä liittyi autorahoitukseen?
Kommenttiasi edeltänyt viesti puhui sijoitustuottojen vaihtelusta eri vuosina eikä automallin valinnan satunnaisuudesta:
Tätä konseptia pystyy toki yksinkertaistamaankin jättämällä keskimääräisyyden pois ja toteamalla, että sijoittaja ansaitsee aina säästöajan tuoton, joka voi tosin olla negatiivinenkin, etenkin lyhyellä ajalla.
@740 GLE kirjoitti:
Aivan. Ja minä tarkoitin sitä, että autonhankintaan ei usein päädytä sattumalta. Liittyy siihen, että on tarvetta päästä sillä liikkumaan.
Sijoittaja puhuu sijoittamisesta ja sen riskeistä, jolloin ns. lyhytkin aika on oikeasti aika pitkä. Auton ostaja puhuu rahoituksesta ja vaihtoehdoista tämän päivän tarpeeseensa.
Suomessa oli vuoden 2021 lopussa 389300 maksuhäiriöistä kärsivää ihmistä (TS tänään) ,joka tarkoittanee pikaisesti ajateltuna ehkä 20% kaikista (2,7 milj.) kotitaloudesta.
Onko silloin ostettava juuri se auto jonka haluaa ja velaksi?
Onko silloin myös (kun sellainen sitten on) vietävä lapset päivittäin autolla reilun kilometrin päässä olevaan kouluun ja valitella bensan hintaa?
Onko kaikilla omat jalat sököinä?
Onko kaikilla fillarit rikki?
Onko kaikilla bussikammo?
Mitäs itse olet mieltä?
Saamatonta laiskuutta, johon on kyllä helppoa syyllistyä itsekin.
Mihin noista kysymyksistäsi vastasit tuolla?
Just laskin, että meidän tallin yhteydessä olevassa (lukitussa ja hälytysjärjestelmän valvomassa) varastossa on uushankintahinnaltaan yli 16.000 € edestä polkupyöriä neljälle ja lisäksi pari traineria nyt kun yksi aero aika-ajopyörä on toisaalla traineriin asennettuna.
Muutama watti on tullut lisää FTP:tä tällekin talvelle, vaikkei tällainen nälkiintyneen maratoonarin näköinen ukko mikään voimamies voi ollakaan. Minulle riittää, että suunta on ylöspäin vaikka ikää on jo yli 60 vee.
Ei kammoa, mutta en vaan keksi mihin tarvitsisin bussia enkä mitä apua minun bussin käytöstäni olisi kenellekään?