Huoltovarmuuden kannalta täysin katastrofaalinen kehitys täytyy saada pysäytettyä mahdollisimman nopeasti. Tämä kehitys täytyy ymmärtää myös Suomen hallituksessa, ei tätä voi aina siirtää seuraaville vuosille.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Huoltovarmuuden kannalta täysin katastrofaalinen kehitys täytyy saada pysäytettyä mahdollisimman nopeasti. Tämä kehitys täytyy ymmärtää myös Suomen hallituksessa, ei tätä voi aina siirtää seuraaville vuosille.
Kyllä se siitä, peltivanteet ja kokea profiiliset renkaat alle.
Olen autoillut kuudella vuosikymmenellä, enkä muista, että soratiet olisivat lopputalvesta koskaan olleet näin huonossa kunnossa. Runsasluminen talvikin vaikuttaa, mutta pääosassa on heikko kunnossapito. Juontaa juurensa jo viime kesästä. Pitkään poutajaksoon vedottiin. Nimismiehenkiharoiden tasaus ja sorastus jätettiin tekemättä. Urakoitsijoilta ei tosin vaadita edes kunnollista kalustoa, ja valvontakin on heikkoa tai puuttuu kokonaan. Pelkällä kuorma-auton alustaterällä ei tieprofiilia ja pintaa kunnosteta, vaan se vaatii tiekarhun. Ja kunnon sorastuksen. Jo viitisentoista vuotta sitten paikalliset sanoivat, että useammin kohtaa karhun, kuin tiekarhun. Ennen oli tiemestarit pienemmilläkin paikkakunnilla. Nyt elykeskus jossain missälie.
Päällystetyt sitten pidetään suolalla sulana ja märkänä läpi talven kireimpiä pakkasjaksoja lukuunottamatta. Ei ihme, että tiet reikääntyvät. Siinäkin tiekarhujen puute puree, kun paannejäätä ei saada höylättyä urille, vaan hoidetaan sekin suolalla sulattamalla. Virkajärjellä keinoksi löytyy nopeusrajoitusten alentaminen.
Minkälaisia määrärahoja siellä on vuosittain jaeltu, vaikka viimeisen 10v aikana? Trendi kiinnostaa, onko lisätty vai leikattu.
Päällysteen uusimisvälit ovat liian pitkiä. Eduskunta on päättänyt antaa tieverkoston ylläpitoon ja korjauksiin tälle vuodelle noin 270 miljoonan euron budjetin. Tuolla summalla pitäisi tänä vuonna päällystää uudelleen 2 500 kilometriä maantietä. Korjaustarve on noin 1,3 miljardia joten vuotuinen korjausvelka on alimitoitettu reilusti jo vuosia.
Noin 1.37 miljardia euroa teihin, ratoihin ja vesiväyliin on ollut muutamana vuonna budjetoituna.
https://www.lvm.fi/-/liikenne-ja-viestintaministerion-budjettiehdotus-panostaa-liikenteen-ilmastotoimiin-kyberturvallisuuteen-ja-pitkajanteiseen-kehittamiseen-1470167
Tuolla rahalla korjausvelka siis kasvaa.
Nyt kehysriihessä on tarkoitus leikata 110 miljoonaa.
https://www.yrittajat.fi/tiedotteet/jarjestot-hallituksen-on-peruttava-liikenteen-rahoituksen-leikkaus/
2017 lähtien korjausvelka on kasvanut, ja 2030-luvulla ennusteen mukaan velka olisi vähenemään päin. Uskooko joku?
Niinpä.
Nyt toistaiseksi ei kannata asfaltteja uusia, kun on tuo bitumi poikkeuksellisen kallista, heh.
Ei pojat, nyt mitään uutta, suomen puolustussuunnitelmat edellyttää siltojen räjäyttämistä.
Asfaltin reikiintyminen pakkaskauden jälkeen suojasäällä tuntuu jatkuvasti pahentuvan. Jopa uudehkot päällysteet pettää, joten syytä pitäisi etsiä muualtakin kuin rahoituksesta. Ennen tiet päällystettiin urautumisen takia, nykyään se tuntuu olevan merkityksetön ongelma.
Onko pintakerros liian harva ja imaisee vedet sisään, eikä vesi pääse alempien kerrosten takia pois ja sulamis/jäätymisrasitus murentaa asfaltin vai mistä on kyse.
Vähempiarvoiset tiet päällystetään niin kutsutulla öljysoralla. En tiedä tarkasti ottaen mikä ero moottoritien asfalttiin tuolla on, mutta kestävyys on ainakin varsin heikkoa. Kodin lähellä on kangasmaastoa, itseasiassa sorakuoppakin on tuossa kilometrin päässä. Tiet ei roudi mutta tänä kesänä pinnoitettu tie on kuoppia täynnä ensi vuonna. Sitten siihen tulee mies ja lapio, jotain mustaa raetta märkään kuoppaan ja hetken taputtelu lapiolla. Tunnin päästä sitä raetta on ympäriinsä ja auton pohjassa ropisee kun siitä ajaa.
Tien päällystäminen vaatii koneita ja työtä. Tulisiko halvemmaksi laittaa hyväpohjaisille teille kunnon pinta ja unohtaa kuoppien paikkaus seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Se tie, jolla opettelin ajamaan autoa (sen jälkeen kun kortti jo oli), on päällystetty viimeksi 80-luvulla ja mitään urapaikkauksia tai kuoppia ei ole näkynyt. Onkohan tienrakennuksessa oppi kadonnut jonnekin?
Öljysora on vanha keksintö 1900-luvun alkupuolelta. Siinä saadaan bitumitervan, sepelin ja hiekan seoksella lämmittämättä, levittämällä ja jyräämällä päällystettä halvemmalla. Asfaltin valmistuksessa tarvitaankin sitten reilummin energiaa kun, kiviaines (runkoaine), bitumi (sideaine) ja tarpeelliset lisäaineet yhdistetään.
Ketjun aiemmat arvelut tienpinnan "harvuuden" osalta ovat todennäköisesti paikkansapitäviä- bitumin käyttöä on yritetty optimoida. Toki kiviaineksen laatu, raekoko ja raekokojen jakauma vaikuttaa myös asfaltin pinta- ja kesto-ominaisuuksiin. Itse ajattelin melkein ensimmäisenä sodan sytyttyä ja energian, erityisesti öljyn ja öljytuotteiden hinnan noususta puhuttaessa, että nyt jäädään oikein kunnolla jälkeen tienpidon tavoitteista. Pelkästään maanteiden korjausvelkaa uutisoitiin viime vuonna noin 1,5 miljardia euroa. Nyt sitä syntyy valitettavasti lisää.
Yep, tosin raakaöljyn hinta kävi tässä taannoin pohjamudissa, muttei silloinkaan päätetty käyttää tilannetta hyväksi ja korjata isommin. Se on hankalaa kun hallituksessa on vaikutusvaltaa tahoilla joiden mielestä liikennettä pitää hankaloittaa, ei sujuvoittaa.
Asfalttipäällysteitä on monia eri laatuja, yleisin on pihojen, katujen ja teiden päällystyksessä käytettävä asfalttibetoni. Asfalttibetonin tyypillinen kerrospaksuus Suomessa on 5 senttimetriä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa pääteiden kerrospaksuus on vähintään 10 senttimetriä. Bitumimäärä ja käytettävän kiviaineksen raekoko vaikuttavat asfalttibetonin kulutuskestävyyteen ja pinnan sileyteen. Kiviaineksen väri vaikuttaa päällysteen väriin ja massaan voidaan myös lisätä väripigmenttiä. Asfalttibetonin pintaan voidaan lisäksi liimata bitumilla ohut värillinen murskekerros, jolloin saadaan sirotepintaus. Avoin asfaltti läpäisee vettä paremmin kuin tavallinen asfaltti, sitä käytetään muun muassa pelikenttien päällysteenä. Valuasfaltti on asfalttibetonia tiiviimpi ja sileämpi päällyste, sileys saattaa ilmetä myös haitallisena liukkautena. Valuasfaltin alla pitää olla toinen sidottu päällyste, kuten asfalttibetoni, betoni tai öljysora. Valuasfalttia käytetään teille muodostuvien ajourien, kuoppien ja roudan aiheuttamien halkeamien paikkaukseen, sitä ei tiivistetä. Sitä voidaan käyttää myös koko vanhan pinnan päällystämiseen uudelleen. Tyypillisesti valuasfalttikerros on paksuudeltaan 2–4 senttimetriä.
Päällysteen uusimisvälit ovat liian pitkiä ja uusien päällysteiden paksuudet liian ohuita. Toisin sanoen säästetään väärissä paikoissa. Vanhaa pinnotetta jyrsitään muutama sentti ja uuden päällysteen paksuus ei kasva juuri yhtään. Tuloksena on noin kolmen sentin verran uutta pintaa joka on noin kahden vuoden kuluessa puhki ja kaipaa taas uutta pintaa. Hölmöläisten hommaa joka tulee älyttömän kalliiksi.
Tämä on meillä vanha vaiva. Suomi ei ole osannut koskaan tehdä pitkäaikaista vaaleista riippumatonta, mutta eri puolueiden siihen sitoutunutta liikennepoliittista ohjelmaa, jonka kesto olisi aina vähintään 10-vuotta eteenpäin. Länsinaapurin rataverkko aiheuttaa kadehtimista, eikä siellä tieverkkokaan ole niin rapistumassa kuin meillä- siltoja unohtamatta. Ympäristön ja yhteiskunnan rahojen parasta säästöä on liikenneverkoston elinkaariin peilattu pitkäaikainen korjaus-ja ylläpitosuunnittelu. Sillä saadaan nekin pyörät pyörimään, jotka tosiasiassa rahoittaa tulevaa vihreää siirtymää. Parhaat vuodet meni jo ja pieni pelko on olemassa, että liiallisella liikenteen rankaisemisella ajetaan ne tulevien vuosien ympäristöäkin hyödyttävät hankkeet ahtaalle. Investoijat arvostaisivat toimivaa ja modernia infraa erään sotilaspoliittisen liittouman ohella.
Tulipa mieleen ikivanha asia tiekarhusta. Naapurin miehellä oli sivusuhde, joka ei kauaa pysynyt salassa, kun mies oli myös tiekarhun kuski ja töissä ollessaan poikkesi muusansa luona. Tiekarhu parkissa pikkukaupungin kadunvarressa ei jäänyt huomaamatta.🙂
Mitenkähän muuttuisi asfalttiteiden päällystäminen Suomessa, jos ei tarvitsikaan ottaa huomioon nastojen kuluttavaa vaikutusta?
Palattaisiin takaisin tätä nykyistä koostumusta edeltävään sekoitukseen, mikä ei murene näinpahoille kuopille.