Mersujuttu oli hassu. Lähtökilometrit 392000 ja kuvaushetkellä 213017. Muutamalla tonnilla korjattu, joten kilometreille on tullut hintaa.
Olisi ostanut Nissan Micran.
Olisi ostanut ihan mitä tahansa, mutta avannut silmänsä ostotapahtuman ajaksi.
Kun ostaa 1992 tai vanhemman mallin 93 mallisena ja auton jo ostettuaan huomaa vasta kotimatkalla ajomäärän olevan aika suuren, eikä ole edes videon tekemisen aikaan auton jonkin aikaa omistettuaankaan tajunnut, ettei ajaessa öljynpaineet pysy siinä kolmessa baarissa missä niiden pitää terveen Mersun koneessa pysyä, on saanut kolmella tonnillaan suunnilleen sitä mitä ansaitseekin.
Tuollaiselle ostajalle voisit aivan hyvin myydä sen 600.000 ajetun Micrasikin kolmella tonnilla, eikä kaiffari huomaisi pariin vuoteen mitään. Hänen olisi syytä oman etunsa vuoksi varmistaa, ettei osta minkäänlaista autoa omin päin.
Hyvin halpaa autoa ei yleensä kannattaisi valita uutena kovin kalliista mallista, mutta mielestäni tässä ei ollut kyse väärän automallin, vaan väärän yksilön valinnasta. Ja ihan väärään hintaan.
SO2001:
Mersun laadusta minulla ei ole harhakäsityksiä. Auto sekin vain on. Jotkut mallit lisäksi karmeita ruostumaan.
Nimenomaan. Ja koska monet vielä ajavat juuri Mersulla hyvin paljon, pitää erityisesti paljon ajetun ja vielä erityisemmin vuosikymmeniä vanhan paljon ajetun yksilön ostajan oikeasti ymmärtää, mitä on ostamassa.
Juuri tuonkin korimallin ostaja joutuu katsomaan korin kunnon hyvin tarkasti, etenkin noissa pahvikylkisissä on muutama piilopaikka, joita edes katsuri ei tajua katsoa, joten tuore leima voi olla aivan hirveässä pommissa.
SO2001:
Automaattivaihteista autoa ei kannata ostaa. Eräs tuttavani osti yhdellätoistatuhannella Saksasta tuodun automaattivaihteisen Diesel-Audin.
Jos yksi diesel-Audi todistaa automaatin kannattamattomaksi, sadat viitosvaihteensa tuhonneet Toyotat ja Nissanit todistavat manuaalin kelvottomuuden, ja tuhannet Volvo 340 variaattorin toivottomuuden, jää vaihtoehtoja aika vähän.
Mitä jos vain itse kukin ostaisi sellaisen kuin itselle sopii, mutta miettisi myös ennen ostosta valintansa seuraukset?
SO2001:
Automaattivaihteisto hajosi parinkymmenen tuhannen kilometrin jälkeen, ja korjaus maksoi tuhansia euroja. Auto seisoi pitkään, kun omistajan piti säästää rahaa korjaukseen. Kun ajaminen pitkän tauon jälkeen taas alkoi, kilometrejä ei ehtinyt kertyä kuin muutama tuhat, kun syöttöpumppu hajosi.
Tulikohan yllätyksenä, että uutena kalliin auton ylläpito ei läheskään aina halpene kilometrien kertyessä? Ja ettei oman budjetin ylittävää autoa kannata ostaa satoja tuhansia ajettuna, ellei työkalut pysy kädessä ja hankintakanavat ole jo ennalta varmistettuna?
En tosin itsekään ostaisi parin tonnin autoa automaatilla. Meillä tehtiin aivan konkreettinen päätöskin tästä aiheesta, kun toinen opiskelija-auton tarvitsijoista kyllä ajaisi mieluummin automaatilla ja hänen valitsemastaan autosta olisi automaatteja hyvin tarjolla. Mutta hän toisaalta ymmärtää, ettei lähes 300.000 km ajettua alle 3 tonnin autoa kannata ostaa automaattina, ellei ole valmis sen mahdollisesti vaatimiin toimenpiteisiin.
Korjaan edellä olevaa selostustani. Keskustelin nimittäin puhelimessa Audin omistajan kanssa ja kyselin asiasta. Hän kertoi maksaneensa autosta 14000 euroa, korjanneensa sitä 12000 eurolla ja ajaneensa sillä neljän vuoden aikana 60000 kilometriä. Lopulta hän oli myynyt sen 3000 eurolla varaosiksi. Auton ajokilometrit ostohetkellä olivat noin 180000 ja käytön loppuessa noin 240000. Hankinta- ja korjauskulut olivat 26000 euroa. Kun niistä vähennetään myyntihinta, päädytään 23000 euroon. Ajokilometriä kohti se tekee 38,3 senttiä. Tähän tulevat tietysti vielä päälle varsinaiset käyttämiskulut eli Diesel-vero, käyttömaksu, vakuutus, renkaat, polttoaine, öljyt, suodattimet ynnä muuta.
Vertailun vuoksi, ostin elokuun lopulla 450 eurolla Renault Meganen, joka nyt on viimeisiä päiviä liikenteessä. Mittariin ehti kertyä noin 11000 kilometriä. Auto oli ja on romu, mutta sen korjaamiseen en juurikaan käyttänyt rahaa. Kymppi meni Bars-jäähdytintököttiin ja toinen kymppi puhdistusaineeseen. Näillä aineilla sain kannentiivisteen vuodon rauhoittumaan. Jonkin verran rahaa meni myös jäähdytinnesteeseen, jota autoon oli silloin tällöin lisättävä. Yhtään varaosaa en ostanut.
En viitsi nähdä vaivaa auton kaupittelemiseen nollahintaan, joten työnnän sen jonnekin pressukatokseen ja unohdan sinne. Kevääksi pitää etsiskellä taas jonkinlaista kakkosautoa. Mielellään vähän parempaa. Ettei nyt menisi aivan pelkäksi moittimiseksi, niin todettakoon, että Renaultissa olivat hyvää monikäyttöiset kuljetustilat (takapenkit sai pois) sekä tukeva kuljettajan istuin ja riittävä jalkatila. Jos auto olisi ollut teknisesti parempi, se olisi menetellyt kakkosautona.
En viitsi nähdä vaivaa auton kaupittelemiseen nollahintaan, joten työnnän sen jonnekin pressukatokseen ja unohdan sinne.
Tarvitaan yksi puhelinsoitto ja autosi haetaan ilmaiseksi paalattavaksi ja postissa tulee virallinen romutustodistus. Ei liene ylivoimainen vaiva ainakaan verrattuna siihen, mikä hyöty saavutetaan kun romuauto päätyy asianmukaiseen kierrätykseen.
Romutuspalkkiota ei taida meillä ainakaan vielä olla, mutta kun Kyllöstä on tullut hiukan parjattua, kehutaan välillä.
Jos ajatukset keskitettäsiin ministeriössä suojateiden vähentämisen sijaan tällaisiin hankkeisiin, voisi jotain hyödyllistäkin syntyä, eikä parin sadan euron arvoisia romuja kannattaisi kenenkään säilyttää takapihalla:
Onko kyse tietämättömyydestä vai mistä, kun nämä jätteet (mukaanlukien muut ilmaiseksi vastaanotettavat tavarat kuten kodinkoneet) eivät automaattisesti päädy keräykseen.
Tarvitaan yksi puhelinsoitto ja autosi haetaan ilmaiseksi paalattavaksi ja postissa tulee virallinen romutustodistus. Ei liene ylivoimainen vaiva ainakaan verrattuna siihen, mikä hyöty saavutetaan kun romuauto päätyy asianmukaiseen kierrätykseen.
Mainintani, että en viitsi nähdä vaivaa, oli lähinnä sen asian (kommentista päätellen ilmeisen epäonnistunutta) kaunistelemista, että en aio myydä autoa. Olen maksanut siitä 450 euroa, ja jos en saa siitä mitään, olen hävinnyt edellä mainitun summan. Jos en myy autoa, tappio ei realisoidu. Raha on tietysti mennyt tässäkin tapauksessa, mutta se ei tunnu samanlaiselta menemiseltä. Sitä paitsi autossa on hyvä radio kaiuttimineen ja hyvät alumiinivanteet (joita en kuitenkaan taida tarvita) ja kaikenlaista, mitä voi hyödyntää. Penkkejä voi käyttää työmaakopissa tai vaikka veneessä.
Omaisuuden tuhoaminen ja hävittäminen pelkän tuhoamisen ja hävittämisen takia sotii niin totaalisesti arvomaailmaani vastaan, että vältän sellaista. Autokysymyksissä olen lisäksi sen verran "mobilistihenkinen", että ajokuntoisen auton paalaaminen... sehän on kuin harkittu murha. Jostakin syystä minulle kehittyy aika nopeasti kiintymyssuhde autoihin. Ne alkavat tuntua kuin perheenjäseniltä. Renaultiin tällaista suhdetta ei ole kehittynyt, koska ostin sen alun perin sillä asenteella, että se on tilapäinen ratkaisu. Lisäksi Renault on ollut mikä on ollut. Mutta että paalattavaksi...
Ymmärrän toki, että jätteistä ja täysin hyödyttömistä romuista on hankkiuduttava eroon, koska muuten kaikki paikat täyttyvät niistä. Kaikki romu ei ole kuitenkaan hyödytöntä jätettä. Sen sijaan että veisin romuja keräyspisteisiin, poimin niistä romuja omaan käyttööni. En usein, mutta joskus olen jotain ottanut. Kai se on kiellettyä, mutta kierrätystähän sekin tavallaan on.
Romuvarasto on rakentelijalle ja harrastelijalle suoranainen aarreaitta. Kerran nappasin talteen vanhan kottikärryn teräspyörän. Se lojui pitkään tarpeettomana, kunnes yhtäkkiä keksin, että sitä voi käyttää muottina lattaraudan vääntämiseen renkaiksi. Paloittelemalla renkaat neljään osaan sain tehdyksi kaarevat kulmat teräsoveen ja sen kehykseen. Pois heitetty romu osoittautui siis erittäin hyödylliseksi aivan muussa käytössä kuin mihin se oli tarkoitettu.
(Kuvassa - jota on vähän "editoitu" - ovi on vasta kehysvaiheessa ilman peltiä - nykyisin se on paikallaan seinässä.)
Viime keväänä huligaanit murtautuvat varastoon ja veivät (tai heittivät järveen) edellä mainitun pyörän. Sillä olisi voinut olla vielä käyttöä tulevissa projekteissa.
Auto ei välttämättä ole kovin hyvä materiaalilähde, mutta kyllä siinäkin on yhtä ja toista käyttökelpoista.
Yhden auton taka-akselistoa materiaalina käyttäen tein auton perässä vedettävät rantakärryt. Vanhasta auton jarrulevystä olen tehnyt jalustan mastolle, jonka päässä on kesäpaikkani TV-antenni. Terästynnyreiden irti leikatut päätylevyt puolestaan ovat vastaavia jalustoja mastoille, joiden päässä on työmaavalaisimia, joilla saan alueen valaistua.
Avainkysymys asennoitumisessa romuihin on todennäköisesti itse kunkin tulotaso. Allekirjoittaneella se on aina ollut varsin vaatimaton. Suurin koskaan saamani bruttopalkka on ollut noin 1300 euron luokkaa. Sain sitä kolmen kuukauden ajan 11 vuotta sitten. Sen jälkeen en jaksanut ilmoittautua edes työttömäksi saadakseni työmarkkinatukea. Tällaisista lähtökohdista ei ole kovin helppo sanoa puhelimeen, että tulkaa hakemaan autoni ja tuhotkaa se. Uusilla autoilla ajavat varakkaat ihmiset elävät kokonaan eri maailmassa. En kirjoita tätä kateellisessa tai katkerassa sävyssä, koska olen itse elämäntapani valinnut. Vanhat autot kelpaavat, kunhan ne saa pysymään liikenteessä.
Ja täytyyhän jotain vaihtelua olla, ja sellaista vanha autonromu tarjoaa. On seikkailun tuntua, kun palelee vilttiin kääriytyneenä jääkylmässä autossa, jossa ei lämmityslaite toimi, ja nousee välillä lisäilemään nestettä höyryävän konepellin alle. Tällainen on vanhan ajan perusautoilua nykyisessä yhä teknillistyvämmässä ja modernimmassa maailmassa. Aito asia.
Tyypillinen naisten kolari, vaikka kyllä niitä miehetkin ajavat. Rikoksesta epäilty kuoli, joten syyte jää nostamatta.
"Onnettomuuden tutkintanimike on nyt liikenneturvallisuuden vaarantaminen, mutta se voi myöhemmin muuttua, komisario Erkki Valinen Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoi Iltalehdelle tammikuun alussa."
Miksi puhutaan onnettomuudesta, jos kuitenkin tutkitaan rikosta?
Yli 90% ns. liikenneonnettomuuksista on todellisuudessa liikennerikoksia. Ainoat oikeat liikenneonnettomuudet ovat ne, jotka ovat seurausta yksinomaan teknisestä viasta (ratin akseli katkeaa tms.), ja jossa tekniseen vikaan ei pystytä osoittamaan syyllistä.
Yllä esittämäni eivät ole minun mielipiteitäni. Tulkitsen vain, miten tiedotusvälineet asioista kirjoittavat, ja miten asioita käsitellään.
Vanhoissa lehtiuutisissa ei mainittu onnettomuuksien yhteydessä rikosepäilyä, mutta nykyaikana uutiseen liikenneonnettomuudesta (ja monista muistakin onnettomuuksista) liittyy lähes aina maininta "poliisi tutkii tapausta liikenneturvallisuuden vaarantamisena" mahdollisesti törkeänä vaarantamisena.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut. Nykyisessä sääntöjen, kontrollin ja kurin turvallisuusyhteiskunnassamme onnettomuudet ovat lähes mahdottomia. Laki kieltää ne. Jos onnettomuus kuitenkin tapahtuu, selityksen on pakko olla rikos.
Ei sanoma- vaan aikakauslehdestä nimeltään Tekniikan Maailma 12/2014 poimittua:
"Virossa kevytperävaunuja saa vetää samalla nopeudella, joka on sallittu vetoautolle. Meillä suurin sallittu nopeus on 80 km/h. Tiedämme kaikki, että vilkkaassa moottoritieliikenteessä laillisesta nopeutta käyttävät perävaunujen vetäjät saavat jatkuvasti aikaan häiriötilanteita. Niiden nopeusero muuhun liikenteeseen verrattuna on turhan suuri."
Autoliiton veturiksi siirtyneeltä Martti Merilinnalta on viime aikoina tullut erikoisia lausuntoja. Siksi mielestäni TM:n ei pitäisi olla Autoliiton äänitorvi.
Varsin harva perävaunua vetävä noudattaa ajoneuvokohtaista rajoitusta edes sillä tarkkuudella mitä rajoitinta vastaan ajavat kuorma-autot tekevät. Pitäisikö niidenkin nopeutta nostaa vai onko n. 85 km/h hyväksyttävä nopeus vilkkaassa moottoritieliikenteessä? Peräkärryjen määrä on paljon vähäisempi kuin kuorma- ja rekka-autojen, joten tässä kohdassa mielestäni tehdään ongelma asiasta, joka ei ongelma ole.
Helsingin Sanomien autoliitteessä olevassa jutussa Setelitukun kanssa autokauppaan verrataan kolmea käytettyä autoa, jotka saa 15000 eurolla. Autot ovat Nissan Qashqai vm. 2009, Toyota Corolla vm. 2011 sekä Audi A3 Sportback vm. 2005.
Seuraavassa on muutamia poimintoja lehden artikkelista ja sen jälkeen kommenttejani. Arvioita autoista tekee autoliiton kenttäpäällikkö Tero Hartikainen.
Qashqai.
Moottoria joutuu huudattamaan kierroksilla Toyotan tapaan, jos haluaa kiihdyttää reippaammin. Jos tässä on paljon kuormaa, teho ei aivan riitä, Hartikainen sanoo Qashqain 114 hevosvoiman moottorista.
Audi.
Tero Hartikainen kiihdyttää Audin sateesta nihkeälle moottoritielle, kytkee ajonvakautuksen pois ja laittaa kolmosvaihteen silmään 100 kilometrin tuntivauhdissa. Sutii, hän naurahtaa Audin valtavista tehoreserveistä. Kaasun käytössä ja ajonhallintajärjestelmien pois kytkennässä tulee silti käyttää harkintaa.
Audi A3 Sportback on menopeli ja vahva brändi. Audin 200 hevosvoimaa ovat vaikuttavia, ja ajotuntuma on mainio.
Toyota.
Kiihtyvyys on toki Audiin verrattuna vaatimaton, mutta kun käyttää kierroksia, kyllä tämäkin kulkee riittävästi.
Corollassa on 132 hevosvoimaa. Se ei sovi sille, joka tahtoo ampaista kaasu pohjassa moottoritielle, mutta ei Corollakaan jalkoihin jää.
Ennen kuin kommentoin edellä olevaa, esitän vielä joitakin lainauksia lehden seuraavalla sivulla olevasta noin 70000 euron hintaisesta Subaru WRXST1:n koeajosta:
Tiukassa kiihdytyksessä matkustajat painautuvat penkkeihin. Yksi kiljahtaa, toinen haukkoo henkeään. Parin sekunnin jälkeen kiihdytys loppuu. Se oli siinä. Lasissa on jo 50 kilometriä tunnissa eli se, minkä nopeusrajoitus sallii.
Nopealla autolla kiihdyttely on vain lyhyitä rykäisyjä, jos noudattaa nopeusrajoituksia. Ja niitähän kannattaa tietenkin noudattaa. Ylinopeuksilla ei saa kiitosta poliisilta, ei kavereilta eikä kansa-autoilijoilta.
Tämän jälkeen juttu jatkuu selostuksena siitä, miltä autolla tuntuu kiihdytellä asfalttiteillä ja sorateillä. Asfalttiteiden mutkiin auto tuntui janoavan aina vain lisää vauhtia, toimittaja kirjoittaa ja toteaa, että sama lenkki vauhdikkaasti kiihdytellen veikin sitten 12 litraa sadalla.
Tuossa olivat lainaukset lehden artikkeleista. Olenko ainoa lehden lukija, joka kiinnittää huomiota epäsuhtaan, mikä vallitsee autojen suorituskyvyn ja siitä puhumisen/kirjoittamisen ja maanteiden nopeusrajoitustodellisuuden välillä?
Saab 99:ssä oli kaksilitrainen kone ja tehoa 100 hevosvoimaa. Auto kelpasi poliisillekin, eikä lehtien koeajoissa valitettu, että sen teho ei riitä.
Nopeusrajoituksia on vuosikymmenien aikana tiukennettu toistuvasti niin, että sallitut nopeudet ovat tällä hetkellä alhaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Ja nyt ollaan sitä mieltä, että 114 hevosvoiman teho ei oikein riitä, ja että 132 hevosvoimaakin riittää vain niille, jotka eivät tahdo ampaista kaasu pohjassa moottoritielle.
Eikö jälkimmäisessä tapauksessa asian pitäisi olla juuri päinvastoin? Mitä vähemmän tehoa, sitä suurempi syy on ampaista kaasu pohjassa moottoritielle.
Ja mitä halutaan viestiä lehdessä olevalla Subarun koejolla? Kuka ostaa 70000 euroa maksavan auton saadakseen tehdä kahden sekunnin kiihdytysrykäisyjä, jonka aikana matkustajat haukkovat henkeä ja kiljahtavat? Lehdessä varoitellaan tekopyhästi ylinopeuksista ja kerrotaan sen jälkeen koeajosta, jossa auto tuntui vaativan aina vain lisää vauhtia asfalttiteiden mutkiin.
Jos asfalttitien mutka ajetaan suurinta sallittua nopeutta, eikö sanonta aina vain lisää vauhtia ole vähän omituinen? Senhän täytyy tarkoittaa sitä, että ajaminen mutkiin on aloitettu mateluvauhdilla, ja kun auto on vaatinut aina vain lisää vahtia, nopeutta on askel kerrallaan lisätty, kunnes mittari on näyttänyt suurinta sallittua eli 60 tai 80 kilometriä tunnissa. Tuntuuko tällainen uskottavalta.
Minun vaatimattomat vanhat autonikin vaativat lisää vauhtia mutkiin, jos ajan huomattavasti alle sen, mitä nopeusrajoitus sallii. Joitakin hyvin harvoja poikkeuksia (tietyt rallimiesten tuntemat erikoisosuudet) lukuun ottamatta asfalttiteiden mutkat voi ajelle 20 km/h kovempaa kuin mitä rajoitus sallisi edes miettimättä koko asiaa, vaikka polvella ohjaillen ja Ilta-Sanomia lukien. Vasta kun vauhtia alkaa olla 30 km/h enemmän kuin mikä on nopeusrajoituksen sallima lukema, ajamiseen pitää hieman keskittyä. Näissä nopeuksissa voisi kuvitella Subarunkin vasta varsinaisesti vaativan aina vain lisää vauhtia.
Jos Subarulla ajetaan koeajossa mainitulla tavalla vauhdikkaasti kiihdytellen siten, että polttoaineen kulutus saadaan nousemaan 12 litraan sadalla, ajotyyli on lievästi sanottuna outo. Nopeusrajoituksen edellyttämä korkeintaan 80 km/h vauhti on käytännössä pelkkää pitkästyttävää matelemista, joka onnistuu millä tahansa Ladalla tai 1950-luvun Volkkarilla. Vauhdikkaasti kiihdyttely yli 80 km/h nopeuksissa ole sallittua, ainoa laillinen tapa ajaa vauhdikkaasti kiihdytellen on hidastaa nopeus hyvin hitaaksi ja tehdä sen jälkeen edellä mainittuja rykäisyjä, kunnes mittarin neula näyttää taas 80 km/h, jonka jälkeen jarrutetaan ja hidastetaan. Tällainen ajaminen on pelleilyä, eikä lenkistä tule kokonaisuudessaan edes niin vauhdikas kuin mikä on Ladan ja veteraani-Volkswagenin tasaisella 80 km/h nopeudella ajama sama osuus.
Vaikka liikennetoimittajat ja asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että mikään ei riitä, kun autojen tehoista puhutaan, kaikkien nykyisten autojen teho on täysin riittävä ajamiseen nopeusrajoituksia ja liikennesääntöjä noudattaen. Vaikka itse tunnustan olevani patologinen ylinopeuskaahari ja himo-ohittaja, en ole kokenut autojeni tehoja riittämättömiksi, vaikka hevosvoimia on ollut alle sata. Mahdollinen tehon riittämättömyys on tullut esille ainoastaan muiden autojen kanssa kehittyneissä kilpailutilanteissa, jollaiseen en yleensäkään haluaisi joutua, mutta joita syntyy, kun tehokkaiden autojen kuljettajat haluavat näyttää heikomman auton kuljettajalle, kuka on kuka. Suurta tehoa tarvitaan pelkästään liikennerikoksien tekemiseen ja kilpailuhengessä tapahtuviin nopeus- ja kiihdytysdemonstraatioihin.
Viimeksi eilen yksi Volkswagenin omistaja halusi näyttää, että kiihtyvyyttä riittää. Hän oli ajanut normaalin etäisyyden päässä takanani ennen kuin lähdin ohittamaan kahta rekkaa ohituskaistalla. Tässä tilanteessa hän katsoi ilmeisesti tarpeelliseksi todistaa, että hän pystyisi ohittamaan myös minut, koska hänen autonsa on tehokkaampi. Hän kiihdytti perääni ja tuli ajamaan hyvin lähelle. Tässä tilanteessa minun ilmeisesti olisi pitänyt luopua etummaisen rekan ohittamisesta ja päästää Volkswagen edelleni, mutta jatkoin kuitenkin ohittamista. Volkswagen ehti myös päästä rekan ohitse.
Erääseen aikaisempaan keskusteluun viitaten en hämmästy, jos joku pitää taas ajamistani häiriköimisenä ja kiusantekoja, koska ohittajahan pitää lain mukaan päästää ohitse. Jos joku tällaista esittää, en viitsi väitellä asiasta. Koska ajoin ohituskaistalla eli olin itsekin tavallaan ohittaja (etummainen rekka oli jo lähellä edessäni) en mieltänyt tapausta sellaiseksi, mitä edellä mainittu lainkohta tarkoittaa. Lain henkihän on se, että ohitettavan auton on päästettävä väärällä kaistalla ajava ohittaja ohi, ettei tapahdu törmäämistä vastaan tulevaan. Tilanne ohituskaistalla muistuttaa enemmänkin tilannetta moottoritiellä. Ja Volkswagen pääsi parin seuraavan risteyksen jälkeen joka tapauksessa ohitseni, koska valitsin eri reittivaihtoehdon kuin se.
Still-kuva videokuvasta peilin kautta. Vokswagenin teho tuli todistetuksi. Nopeuden kuvaushetkellä jätän arvailujen varaan.
Kiva hyväpintainen maisemapätkä tulee toisinaan ajetuksi kun on mummolamatkalla moottoripyörällä. 80 rajoitusnopeudella jää vielä mukavasti aikaa pellolta mahdollisesti tielle tulevien liukumiinojen väistelyyn.
Kaleva mainitsi auton merkin mielestäni hyvin korrektisti, vain jutun lopussa poliisin pyytäessä silminnäkijähavaintoja valkoisesta BMW:sta.
Ensimmäisessä oma moka. Reunaviivan saa tietenkin ylittää tilapäisesti vain väistääkseen, eikä ohittaakseen.
Kakkoskysymyksen jonoutuminen sallii eri kaistojen eri nopeudet. Taisin ymmärtää kysymyksen väärin, kun ymmärsin termillä "ohittaa", että vaihdan hitaalta vasemmalta kaistalta ohituksen ajaksi nopealle oikealle palatakseni ohituksen jälkeen takaisin vasemmalle. Jo valmiiksi oikealla kaistalla ollessani voin kyllä cruise päällä "ajaa ohi" vasemmasta jonosta, mutta kaistalta toiselle koukkien en lähde omilla rahoillani tarkistamaan poliisin tulkintaa sallitusta ohittamisesta.
Neloskysymykseen annoin HS vastauksen, vaikka en yhtä sokkona ohitakaan kuin he ehdottavat. Tästä puuttuu ehto, joka tilanteesta riippuen joko toteutuu tai ei. Eli pysytään omalla kaistalla, eikä se ole kaikissa tapauksissa läheskään niin varmaa kuin HS kuvittelee.
Seiskaan vastasin kuten HS odottaa, mutta selitys on vajaa. Se yrittää sanoa oikeaa asiaa, mutta vain henkilöautoa ajavan näkökulmasta kirjoitettu teksti ei ota huomioon ohitettavan ja ohittajan mahdollisesti hyvin suurta nopeuseroa.
Kasiin vastasin HS:n odottamalla tavalla, vaikka väärin tämäkin on. Oikea vastaus puuttuu kokonaan. Henkilöauton näkökulmasta kirjoitettu testi ei näe tarkalleen oikeaa vastausta, vaikka se on jo edellä kohdassa 4.
Kympin vastasin eri tavoin kuin HS ja TLL 18§ alakohdan 5 nojalla olen vastauksestani ylpeä. Tosin tässäkin on merkittävien suorituskykyerojen kokoinen varauma silloin harvoin kun sitä mahtuu käyttämään.
En edes yrittänyt vastata Hesarin kysymyksiin, koska vastauksien miettiminen olisi ollut vain muistutus itselleni siitä, että rikon lähes kaikkia ohituksiin liittyviä sääntöjä silloin tällöin.
Kommenttiosastossa joku muistutti seuraavasta tieliikennelain pykälästä.
"Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta."
Mitä tarkoitetaan ohituksella? Jos joku kiihdyttää ohituskaistatiellä nopeutta ohittaakseen edellään ajavan auton, onko hänen lopetettava kiihdyttäminen, jos hän huomaa taustapeilistä, että puolen kilometrin päässä hänen takanaan ajava auto on siirtynyt vasemmalle kaistalle ohittaakseen jonkin ajan päästä hänet? Jos ei, kuinka lähellä vasemmalla kaistalla ajavan auton on oltava, jotta sitä voidaan pitää ohittavana autona?
Ymmärrän TLL 18 § alakohdat 4 ja 5 parina, jonka tarkoitus on laittaa kaksi ohittajakandidaattia järjestykseen, jossa ensiksi aloittanut saa ohitusvuoron:
18 §
Ohituskiellot
Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty:
4) edellä ajavan osoitettua suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen
Kirjaimellisesti tulkittuna ei jonossa saisi kukaan lähteä ohittamaan havaittuaan toisen ohituksen pitkällä suoralla kilometrin edempänä tai kilometrin taaempana. TeeCee varmaan osaisi selittää, miksi tätäkin lakia pitää aina noudattaa kirjaimellisesti vaikkei ymmärtäisikään sen tarkoitusta. Mutta ei tässä tulkinnassa silti mitään järkeä ole.
Tilanne selkenee, kun rajataan kohtien 4 - 5 vaatimukset omalle kohdalle vaikuttaviin ohituksiin. Siitä seuraa, että takanani tuleva voi "varata" ohitusvuoron kytkemällä vilkun korostetun aikaisin. Samoin minä voin varata oman vuoroni edelläni ajavan ohittamiseksi. Joskus myös teen näin, ilmoittaakseni takanani ajavalle aikomukseni käyttää pian avautuva ohituspaikka, esim. silloin kun meidän kummankin näkemämme vastaantulija vielä estää ohituksen.
Edelläni ohittamaan lähtevä on myös selvä tapaus. Toisen takana ei voi lähteä ohittamaan vastaan tulevan ajokaistan kautta, koska siinä menettäisi oman pelitilan.
kuinka lähellä vasemmalla kaistalla ajavan auton on oltava, jotta sitä voidaan pitää ohittavana autona?
Yllä olevan tulkintani mukaisesti ainakin minut voi lukita paikoilleni jonossa hyvinkin pitkän matkan päästä. Etäisyydet pysyvät hallussa peilienkin kautta kohtuudella, mutta huomattavaa ylinopeutta on hankala bongata luotettavasti. Jonossa voi taitamattomalle tulla houkutus vetää useamman ohi samalla kerralla suurella nopeuserolla.
Pidän aikaisin osoitettua ohitusmerkkiä sitoumuksena poistua ripeästi. Nopea ohittaja ei häiritse minua käyttäessään ahtaan ohituspaikan, joka ei minulle riitä. Mutta jos sieltä takaa lähtee kuin lehmä makuulta edellyttäen muiden odottavan kun yksi ei tee mitään, silloin tuo varaaja maksaa maineellaan osoitettuaan tilannearvionsa kehnouden.
Minusta on turha spekuloida sillä, vaikuuttaako puolen kilometrin päässä oleva auto toiseen ohituskieltopykälän nojalla. Näin siksi, että täysin yksiselitteisen nopeusrajoituksenkaan rikkominen ei aiheuta tuskaa, joten mielenkiintoa on turha suunnata noihin rajatapauksiin. Jos ohituskieltojen pilkuntarkka noudattaminen oikeasti on tavoitteena, riittää nopeusrajoituksen noudattaminen. Tällöin käytännössä koskaan ei tarvitse pohtia ohituskieltojen merkitystä SO2001:n esittämällä tasolla, koska ongelma ratkeaa ihan itsestään. Ja aina täytyy muistaa sekin, että jos lähtee ohitamaan paikassa, jossa se aiheuttaa vaaraa, täytyy toimia tilanteen mukaan, esim. nopeasti kiihdyttämällä vaikka sitten reiluunkin ylinopeuteen. Kunhan vain muistaa, mikä oli syy ja mikä seuraus. Ohituksesta aiheutunut riski ei johtunut esim. pyrkimyksestä noudattaa nopeusrajoitusta, vaan väärässä paikassa aloitetusta ohituksesta.
Minusta on turha spekuloida sillä, vaikuuttaako puolen kilometrin päässä oleva auto toiseen ohituskieltopykälän nojalla
...
jos lähtee ohittamaan ahtaassa paikassa, täytyy toimia tilanteen mukaan, esim. nopeasti kiihdyttämällä vaikka sitten reiluunkin ylinopeuteen. Kunhan vain muistaa, mikä oli syy ja mikä seuraus. Ohituksesta aiheutunut riski ei johtunut esim. pyrkimyksestä noudattaa nopeusrajoitusta, vaan väärässä paikassa aloitetusta ohituksesta.
En ole ihan varma vastasitko minulle, mutta yllä olevan pienen muutoksen jälkeen olen aivan samaa mieltä. Toivottavasti en muuttanut tarkoitustasi? Minulla oli tässä kaksi muutakin pointtia.
En malttanut olla nostamatta esiin jälleen yhtä esimerkkiä, jossa lain tulkinta on pakostakin kuljettajan hallussa, eikä lain kirjaimen noudattaminen ole käytännössä järkevää.
Toisekseen, eihän siinä mitään riskiä olekaan sen jälkeen kun tiedät sen yhden ison valopallon olevan puolen kilometrin päässä takanasi ja näet sen liikkuvan edes suunnilleen järjellisellä nopeudella.
Mutta kun se valopallo näkyy moottoripyöräsi ehkä hieman tärisevässä peilissä, alkaa sinuakin kiinnostaa varmistua siitä onko se yksi tärisevä valopallo ihan varmasti riittävän kaukana ja ihan varmasti riittävän hidas ehtiäksesi itse ensin. En myöskään näe syytä rynniä toisen edelle, jos hän sattui ehtimään aloittamaan ohituksensa aivan normaalein nopeuksin ja etäisyyksin ennen minua.
Alleviivaan vielä, että tämä ei ole tienantovaatimus, koska se kosmisella pakonopeudella peilissäsi tärisevä valopallo en ole minä. En ole koskaan ollut, en edes sitä yhtä huippujen kokeilukertaa (koska se ajettiin lentoaseman kiitoradalla ). Käytän mielelläni kosmista pakonopeutta, mutta valot ja peilit on silloin teipattuna.
Mutta joku muu voi olla niin säälittävän hidas, että mahtuu ajamaan omaa kovaa liikenteen seassa ja sellaisiinkin kannattaa varautua.
Se oli vastine S02001:n esille nostamaan ja sinun säestämään kommenttiin ohittajan eli tässä tapauksessa ohituskiellon määritelmästä. Taustalla on ajatus siitä, että miksi pitää pohtia täysin epäoleellisia kiellon rajoja, jos selkeämpiäkään pykäliä ei halua noudattaa. Miksi mahdollinen ohituskielto puolen kilometrin päässä olevan auton aiheuttamana kiinnostaa, jos ei välitä nopeusrajoituksesta? Yhtä kiellettyä on ajaa ylinopeudella kuin rikkoa erityistä ohituskieltopykälää. Eikö kannattaisi aloittaa helpoimmasta päästä ja jos vielä sen jälkeen ilmenee tilanteita, joissa joutuu pohtimaan, saako ohittaa jos puolen kilometrin päässä oleva auto ohittaa, silloin ollaan aivan toisenlaisella pohjalla tämän tyyppisten asioiden käsittelyssä. Onko kyse liikenteessä perinteisestä asetelmasta, jossa omat virheet halutaan sivuuttaa ja keskittää huomio muiden toimintaan? Tässä tapauksessa taivastella sitä, että puolen kilometrin päässä oleva auto mahdollisesti asettaa aiheettomia rajoituksia muille ja unohtaa se, että oma ohitus on ihan kuskin omasta toiminnasta johtuen (tarve käyttää ylinopeutta ohituksessa) kielletty.
En malttanut olla nostamatta esiin jälleen yhtä esimerkkiä, jossa lain tulkinta on pakostakin kuljettajan hallussa, eikä lain kirjaimen noudattaminen ole käytännössä järkevää.
Tätä kohtaa kommentissasi en ymmärtänyt. Onko varmuutta siitä, että ohittaja luo ohituskiellon ainakin puolen kilometrin päähän eteensä? Tulkintaa joutuu liikenteessä tekemään, pahimmassa tapauksessa se tehdään yhteisvoimin vasta KKO:n salissa. Mutta se on täysin eri asia kuin tahallinen lain kirjaimen noudattamatta jättäminen.
Säälittävän hitaat omaa kovaa ajavat ovat todennäköisesti muille ennalta arvaamattomia tapauksia, joten omalla vastuulla ajelevat, eikä em. ohituskieltopykälä sitä kumoa. Kokemusta on moottoritiellä 10 vuoden takaa sellaisistakin. Ajelin rauhassa, saavutin hitaamman ja koska takana tuleva(t) oli kaukana horisontissa, lähdin ohitukseen. Jostain syystä kuitenkin tunsin, että kaikki ei ollut kunnossa ja samalla huomasinkin takana tulevan kaksikon lähestyvän n. 200 km/h nopeudella (itse ajoin pakulla n. 100 km/h). Voimakas jarrutus, paluu omalle kaistalle ja lähes saman tien kaksikko suhahti ohitseni. Uskon ja toivon, että mahdollisessa onnettomuustilanteessa minua ei olisi tuomittu syylliseksi.
Vaikka kuinka huolellisesti yritän ymmärtää mitä lain vaatimus minulle oikeasti merkitsee, niin se jatkuvasti ymmärretään yrityksenä venyttää lain kirjainta mahdollisimman pitkälle
Herbert:
Se oli vastine S02001:n esille nostamaan ja sinun säestämään kommenttiin ohittajan eli tässä tapauksessa ohituskiellon määritelmästä. Taustalla on ajatus siitä, että miksi pitää pohtia täysin epäoleellisia kiellon rajoja
Siksi, että olen Herbertin kanssa samaa mieltä tästä:
Herbert:
Tulkintaa joutuu liikenteessä tekemään
Väitettäsi etäisyyksien arvioinnista epäolennaisena asiana en ymmärrä. TLL 18§ on täysin ehdoton ja sitä ei ole rajattu mitenkään, joten se kirjaimellisesti koskee koko näkyvää tien osaa. Muodostaako tämän nojalla 5 km suoralla arviolta 4.5 km takanasi ohittamaan lähtenyt sinulle ohituskiellon, kyllä vai ei?
Kuvittelin sinunkin tulkinneen, että metrimäärien puuttuessa kuljettajan tulkinta on suorastaan tarpeellista, mutta jos etäisyyden arivointi on sinulle "epäoleellista", en ole enää varma?
Herbert:
Miksi mahdollinen ohituskielto puolen kilometrin päässä olevan auton aiheuttamana kiinnostaa, jos ei välitä nopeusrajoituksesta? Yhtä kiellettyä on ajaa ylinopeudella kuin rikkoa erityistä ohituskieltopykälää.
Jos mielestäsi ansaitsin läksytyksen nopeusrajoituksien merkitysestä, niin kerro nyt edes mikä osa aiemmasta analyysistäni oletti ylinopeudella ohittamista sen havainnoijan asemassa kirjoittamani jonossa edemmällä olevan ohittajakandidaatin kannalta?
Minusta sinun asenteesi yllättää, kun aiemmin turvallisuushakuiseksi mieltämäni kirjoittaja ehdottaa, että ellei noudata kaikkia lakipykäliä, miksi noudattaisi niistä mitään. Vielä jyrkemmin tuon voisi tulkita siten, että jos ei piittaa rajoituksista, olisi loogista unohtaa myös peilit. Aika jännän solmun sait generoiduksi minun tekstistäni, jossa minun mielestäni ehdotetaan, että olisi hyvä seurata muiden toimintaa ennen ohittamista.
Herbert:
Eikö kannattaisi aloittaa helpoimmasta päästä ja jos vielä sen jälkeen ilmenee tilanteita, joissa joutuu pohtimaan, saako ohittaa jos puolen kilometrin päässä oleva auto ohittaa, silloin ollaan aivan toisenlaisella pohjalla tämän tyyppisten asioiden käsittelyssä.
Entäs jos jonon keulilla on mopoauto? Saako silloin katsoa peiliin ennen ohittamista?
Herbert:
Onko kyse liikenteessä perinteisestä asetelmasta, jossa omat virheet halutaan sivuuttaa ja keskittää huomio muiden toimintaan?
joo, sitä se on. Juuri tätä tarkoitin kertoessani aivan rehellisesti, että en tee näitä arvioita raivatakseni itselleni lisää tilaa nopeisiin ohituksiin. Ymmärrän kyllä, ettei niin saa tehdä, mutta olen myös huomannut, että silti niin tapahtuu ja siihen kannattaa varautua, ettei jää alle. Eikö tämä ollut selvästi sanottu:
740 GLE: Alleviivaan vielä, että tämä ei ole tienantovaatimus, koska se kosmisella pakonopeudella peilissäsi tärisevä valopallo en ole minä.
Herbert:
Tässä tapauksessa taivastella sitä, että puolen kilometrin päässä oleva auto mahdollisesti asettaa aiheettomia rajoituksia muille ja unohtaa se, että oma ohitus on ihan kuskin omasta toiminnasta johtuen (tarve käyttää ylinopeutta ohituksessa) kielletty.
Mitä minä sanoin ansaitakseni tämän käännytystyön jo valmiiksi minun omalle kannalleni? Referenssi, kiitos?
Herbert:
En malttanut olla nostamatta esiin jälleen yhtä esimerkkiä, jossa lain tulkinta on pakostakin kuljettajan hallussa, eikä lain kirjaimen noudattaminen ole käytännössä järkevää.
Tätä kohtaa kommentissasi en ymmärtänyt. Onko varmuutta siitä, että ohittaja luo ohituskiellon ainakin puolen kilometrin päähän eteensä? Tulkintaa joutuu liikenteessä tekemään
Juuri näin. Laki vaatii tekemään näitä arvioita, joten miksi vainoat minua siitä?
Väitettäsi etäisyyksien arvioinnista epäolennaisena asiana en ymmärrä.
Se johtuu siitä, etten väitä etäisyyksien arviointia epäoleelliseksi asiaksi. Pidän epäoleellisena sitä, muodostaako ohittaja ohituskiellon puolen kilometrin päähän eteensä.
TLL 18§ on täysin ehdoton ja sitä ei ole rajattu mitenkään, joten se kirjaimellisesti koskee koko näkyvää tien osaa.
Ei siinä määritellä vaatimusta koskemaan näkyvää tien osaa, joten kirjaimellista vaatimustakaan ei voi olla. En minä osaa edes määritellä näkyvää tien osaa. Osaatko sinä?
Muodostaako tämän nojalla 5 km suoralla arviolta 4.5 km takanasi ohittamaan lähtenyt sinulle ohituskiellon, kyllä vai ei?
En osaa kuvitella tilannetta, jossa tuollaisessa tapauksessa takana ohittava muodostaisi minulle ohituskiellon.
Jos mielestäsi ansaitsin läksytyksen nopeusrajoituksien merkitysestä, niin kerro nyt edes mikä osa aiemmasta analyysistäni oletti ylinopeudella ohittamista sen havainnoijan asemassa kirjoittamani jonossa edemmällä olevan ohittajakandidaatin kannalta?
En minä mitään läksytystä anna, vaan keskustelen siitä, miten ohituskieltopykälään kannattaa mielestäni suhtautua.
Sekä sinä, että SO2001 käytätte ylinopeuksia ohituksissa. Jos ohitukseen tarvitsee ylinopeutta, tekee se automaattisesti ohituksesta kielletyn, eikö vain? Koska näin yksinkertainen asia ei riitä motivoimaan teitä luopumaan ohituksesta, miksi pitää pohtia sitä, saako ohittaa jos puolen kilometrin päässä takana ajava ohittaa?
Minusta sinun asenteesi yllättää, kun aiemmin turvallisuushakuiseksi mieltämäni kirjoittaja ehdottaa, että ellei noudata kaikkia lakipykäliä, miksi noudattaisi niistä mitään.
En minä kaikkia pykäliä heitä romukoppaan. Vertaan kahden pykälän merkitystä ohitustilanteessa, joista toisen vaikuttavuus puolen kilometrin päähän ei edes ole mitenkään varmaa.
Aika jännän solmun sait generoiduksi minun tekstistäni, jossa minun mielestäni ehdotetaan, että olisi hyvä seurata muiden toimintaa ennen ohittamista.
Tuokin on sinun generoima ajatusketju, ei minun.
Herbert:
Tässä tapauksessa taivastella sitä, että puolen kilometrin päässä oleva auto mahdollisesti asettaa aiheettomia rajoituksia muille ja unohtaa se, että oma ohitus on ihan kuskin omasta toiminnasta johtuen (tarve käyttää ylinopeutta ohituksessa) kielletty.
Mitä minä sanoin ansaitakseni tämän käännytystyön jo valmiiksi minun omalle kannalleni? Referenssi, kiitos?
Esitin kysymyksen, jossa hain tasapainoa eri pykälien välille. Kai kysyminen on sallittua ilman referenssiäkin.
Laki vaatii tekemään näitä arvioita, joten miksi vainoat minua siitä?
Toivottavasti tavoitteeni selvisi jo. En minä sinua vainoa. En myöskään SO2001:stä.
Sekä sinä, että SO2001 käytätte ylinopeuksia ohituksissa. Jos ohitukseen tarvitsee ylinopeutta, tekee se automaattisesti ohituksesta kielletyn, eikö vain? Koska näin yksinkertainen asia ei riitä motivoimaan teitä luopumaan ohituksesta, miksi pitää pohtia sitä, saako ohittaa jos puolen kilometrin päässä takana ajava ohittaa?
Kirjoituksissani 2.9., joihin vastasit minä pohdin vain ohittamisen vaatimaa tilaa ja sen harkinnanvaraisuutta. Ymmärsin SO2001:n miettineen samaa?
Jos haluat sen lisäksi keskustella myös nopeudesta, olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ohittaminen ylinopeudella on kiellettyä.
Tämä väitteesi sen sijaan on vaarallinen virhearvio:
Herbert:
Jos ohituskieltojen pilkuntarkka noudattaminen oikeasti on tavoitteena, riittää nopeusrajoituksen noudattaminen. Tällöin käytännössä koskaan ei tarvitse pohtia ohituskieltojen merkitystä SO2001:n esittämällä tasolla, koska ongelma ratkeaa ihan itsestään
Tuossa on minusta virhepäätelmiä:
1. Kaikkia ohituskieltoja ei ratkaise nopeusrajoitus, vaan kaikista ohituksista pidättäytyminen aina, myös mopoauton tai traktorin takana. Jos ohittaa kenet tahansa millä tahansa nopeudella, pitää varmistaa vapaa tila myös takana. Toivottavasti olet samaa mieltä?
En usko sinun jäävän mopoauton taakse valtatiellä, jos ohitukseen on laillinen mahdollisuus? Jos siis päätät ohittaa missään olosuhteissa, siitä seuraa laillisellakin nopeudella vielä suurempi ongelma:
2. Ohituksessa käytetty laillinen nopeus ei estä takaa tulevaa ohittamasta suuremmalla, myöskin laillisella nopeudella. Joku voi tulla jopa laittomalla nopeudella. Ja juuri siksi on ohittajan nopeudestaan riippumatta syytä varmistaa vapaa tila.
Puoli kilometriä on useimmiten riittävä, mutta jos mukana on raskaita yhdistelmiä ja jäätä, ei arvioidussa puolessa kilometrissä kannata tehdä kovin suurta arviointivirhettä.
En minä ainakaan yritä sanoa muuta kuin että ennen ohittamista kannattaa varmistua, että tarvittava tila on vapaa, myös takana. Niin minä myös todellisuudessa toimin ja siksi sanoin jo aiemmin, että minut voi vilkulla lamauttaa pysymään jonossa, vaikka olisinkin haaveilemassa ohituksesta.
Ja vastoinpäin, saman riskitilanteen hallinnan toinen puoli. Jonon takaa ei vapaassakaan tilanteessa mennä kuin yhden ohi kerrallaan. Jos tilaa on yllättävän paljon, ei kai sieltä ole pakko joka välissä palata omalle kaistalle. Silti joka välissä tarvitaan uusi tilannearvio, koska edellisen ohitusken alkutilanne on jo vanhaa dataa.
SO2001:
Olisi ostanut ihan mitä tahansa, mutta avannut silmänsä ostotapahtuman ajaksi.
Kun ostaa 1992 tai vanhemman mallin 93 mallisena ja auton jo ostettuaan huomaa vasta kotimatkalla ajomäärän olevan aika suuren, eikä ole edes videon tekemisen aikaan auton jonkin aikaa omistettuaankaan tajunnut, ettei ajaessa öljynpaineet pysy siinä kolmessa baarissa missä niiden pitää terveen Mersun koneessa pysyä, on saanut kolmella tonnillaan suunnilleen sitä mitä ansaitseekin.
Tuollaiselle ostajalle voisit aivan hyvin myydä sen 600.000 ajetun Micrasikin kolmella tonnilla, eikä kaiffari huomaisi pariin vuoteen mitään. Hänen olisi syytä oman etunsa vuoksi varmistaa, ettei osta minkäänlaista autoa omin päin.
Hyvin halpaa autoa ei yleensä kannattaisi valita uutena kovin kalliista mallista, mutta mielestäni tässä ei ollut kyse väärän automallin, vaan väärän yksilön valinnasta. Ja ihan väärään hintaan.
SO2001:
Nimenomaan. Ja koska monet vielä ajavat juuri Mersulla hyvin paljon, pitää erityisesti paljon ajetun ja vielä erityisemmin vuosikymmeniä vanhan paljon ajetun yksilön ostajan oikeasti ymmärtää, mitä on ostamassa.
Juuri tuonkin korimallin ostaja joutuu katsomaan korin kunnon hyvin tarkasti, etenkin noissa pahvikylkisissä on muutama piilopaikka, joita edes katsuri ei tajua katsoa, joten tuore leima voi olla aivan hirveässä pommissa.
SO2001:
Jos yksi diesel-Audi todistaa automaatin kannattamattomaksi, sadat viitosvaihteensa tuhonneet Toyotat ja Nissanit todistavat manuaalin kelvottomuuden, ja tuhannet Volvo 340 variaattorin toivottomuuden, jää vaihtoehtoja aika vähän.
Mitä jos vain itse kukin ostaisi sellaisen kuin itselle sopii, mutta miettisi myös ennen ostosta valintansa seuraukset?
SO2001:
Tulikohan yllätyksenä, että uutena kalliin auton ylläpito ei läheskään aina halpene kilometrien kertyessä? Ja ettei oman budjetin ylittävää autoa kannata ostaa satoja tuhansia ajettuna, ellei työkalut pysy kädessä ja hankintakanavat ole jo ennalta varmistettuna?
En tosin itsekään ostaisi parin tonnin autoa automaatilla. Meillä tehtiin aivan konkreettinen päätöskin tästä aiheesta, kun toinen opiskelija-auton tarvitsijoista kyllä ajaisi mieluummin automaatilla ja hänen valitsemastaan autosta olisi automaatteja hyvin tarjolla. Mutta hän toisaalta ymmärtää, ettei lähes 300.000 km ajettua alle 3 tonnin autoa kannata ostaa automaattina, ellei ole valmis sen mahdollisesti vaatimiin toimenpiteisiin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014013017988814_uu.shtml
...ja kovasti muka ollaan huolissaan liikenneturvallisuudesta.
Korjaan edellä olevaa selostustani. Keskustelin nimittäin puhelimessa Audin omistajan kanssa ja kyselin asiasta. Hän kertoi maksaneensa autosta 14000 euroa, korjanneensa sitä 12000 eurolla ja ajaneensa sillä neljän vuoden aikana 60000 kilometriä. Lopulta hän oli myynyt sen 3000 eurolla varaosiksi. Auton ajokilometrit ostohetkellä olivat noin 180000 ja käytön loppuessa noin 240000. Hankinta- ja korjauskulut olivat 26000 euroa. Kun niistä vähennetään myyntihinta, päädytään 23000 euroon. Ajokilometriä kohti se tekee 38,3 senttiä. Tähän tulevat tietysti vielä päälle varsinaiset käyttämiskulut eli Diesel-vero, käyttömaksu, vakuutus, renkaat, polttoaine, öljyt, suodattimet ynnä muuta.
Vertailun vuoksi, ostin elokuun lopulla 450 eurolla Renault Meganen, joka nyt on viimeisiä päiviä liikenteessä. Mittariin ehti kertyä noin 11000 kilometriä. Auto oli ja on romu, mutta sen korjaamiseen en juurikaan käyttänyt rahaa. Kymppi meni Bars-jäähdytintököttiin ja toinen kymppi puhdistusaineeseen. Näillä aineilla sain kannentiivisteen vuodon rauhoittumaan. Jonkin verran rahaa meni myös jäähdytinnesteeseen, jota autoon oli silloin tällöin lisättävä. Yhtään varaosaa en ostanut.
En viitsi nähdä vaivaa auton kaupittelemiseen nollahintaan, joten työnnän sen jonnekin pressukatokseen ja unohdan sinne. Kevääksi pitää etsiskellä taas jonkinlaista kakkosautoa. Mielellään vähän parempaa. Ettei nyt menisi aivan pelkäksi moittimiseksi, niin todettakoon, että Renaultissa olivat hyvää monikäyttöiset kuljetustilat (takapenkit sai pois) sekä tukeva kuljettajan istuin ja riittävä jalkatila. Jos auto olisi ollut teknisesti parempi, se olisi menetellyt kakkosautona.
http://aijaa.com/pUQKJU
SO2001:
Tarvitaan yksi puhelinsoitto ja autosi haetaan ilmaiseksi paalattavaksi ja postissa tulee virallinen romutustodistus. Ei liene ylivoimainen vaiva ainakaan verrattuna siihen, mikä hyöty saavutetaan kun romuauto päätyy asianmukaiseen kierrätykseen.
Romutuspalkkiota ei taida meillä ainakaan vielä olla, mutta kun Kyllöstä on tullut hiukan parjattua, kehutaan välillä.
Jos ajatukset keskitettäsiin ministeriössä suojateiden vähentämisen sijaan tällaisiin hankkeisiin, voisi jotain hyödyllistäkin syntyä, eikä parin sadan euron arvoisia romuja kannattaisi kenenkään säilyttää takapihalla:
http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/01/19/ss-kyllonen-valayttaa-romutuspalkkiota/20131061/304
Onko kyse tietämättömyydestä vai mistä, kun nämä jätteet (mukaanlukien muut ilmaiseksi vastaanotettavat tavarat kuten kodinkoneet) eivät automaattisesti päädy keräykseen.
Paljonkohan 300 000 haamuautoa vääristää tilastoa Suomen autokannan keski-iästä?
http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/06/14/108-haamu-porschea-minne-nama-autot-menivat/20137849/304
Kohta saadaan tietää, miksi rattijuoppojen rangaistuksia ei päättäjien mielestä kannata koventaa:
http://yle.fi/uutiset/rattijuoppojen_tuomioiden_koventamista_vaativa_kansalaisaloite_sai_yli_50_000_allekirjoitusta/7061959
Herbert:
Mainintani, että en viitsi nähdä vaivaa, oli lähinnä sen asian (kommentista päätellen ilmeisen epäonnistunutta) kaunistelemista, että en aio myydä autoa. Olen maksanut siitä 450 euroa, ja jos en saa siitä mitään, olen hävinnyt edellä mainitun summan. Jos en myy autoa, tappio ei realisoidu. Raha on tietysti mennyt tässäkin tapauksessa, mutta se ei tunnu samanlaiselta menemiseltä. Sitä paitsi autossa on hyvä radio kaiuttimineen ja hyvät alumiinivanteet (joita en kuitenkaan taida tarvita) ja kaikenlaista, mitä voi hyödyntää. Penkkejä voi käyttää työmaakopissa tai vaikka veneessä.
Omaisuuden tuhoaminen ja hävittäminen pelkän tuhoamisen ja hävittämisen takia sotii niin totaalisesti arvomaailmaani vastaan, että vältän sellaista. Autokysymyksissä olen lisäksi sen verran "mobilistihenkinen", että ajokuntoisen auton paalaaminen... sehän on kuin harkittu murha. Jostakin syystä minulle kehittyy aika nopeasti kiintymyssuhde autoihin. Ne alkavat tuntua kuin perheenjäseniltä. Renaultiin tällaista suhdetta ei ole kehittynyt, koska ostin sen alun perin sillä asenteella, että se on tilapäinen ratkaisu. Lisäksi Renault on ollut mikä on ollut. Mutta että paalattavaksi...
Ymmärrän toki, että jätteistä ja täysin hyödyttömistä romuista on hankkiuduttava eroon, koska muuten kaikki paikat täyttyvät niistä. Kaikki romu ei ole kuitenkaan hyödytöntä jätettä. Sen sijaan että veisin romuja keräyspisteisiin, poimin niistä romuja omaan käyttööni. En usein, mutta joskus olen jotain ottanut. Kai se on kiellettyä, mutta kierrätystähän sekin tavallaan on.
Romuvarasto on rakentelijalle ja harrastelijalle suoranainen aarreaitta. Kerran nappasin talteen vanhan kottikärryn teräspyörän. Se lojui pitkään tarpeettomana, kunnes yhtäkkiä keksin, että sitä voi käyttää muottina lattaraudan vääntämiseen renkaiksi. Paloittelemalla renkaat neljään osaan sain tehdyksi kaarevat kulmat teräsoveen ja sen kehykseen. Pois heitetty romu osoittautui siis erittäin hyödylliseksi aivan muussa käytössä kuin mihin se oli tarkoitettu.
(Kuvassa - jota on vähän "editoitu" - ovi on vasta kehysvaiheessa ilman peltiä - nykyisin se on paikallaan seinässä.)
http://kuvaton.com/k/yYDt.jpg
Viime keväänä huligaanit murtautuvat varastoon ja veivät (tai heittivät järveen) edellä mainitun pyörän. Sillä olisi voinut olla vielä käyttöä tulevissa projekteissa.
Auto ei välttämättä ole kovin hyvä materiaalilähde, mutta kyllä siinäkin on yhtä ja toista käyttökelpoista.
Yhden auton taka-akselistoa materiaalina käyttäen tein auton perässä vedettävät rantakärryt. Vanhasta auton jarrulevystä olen tehnyt jalustan mastolle, jonka päässä on kesäpaikkani TV-antenni. Terästynnyreiden irti leikatut päätylevyt puolestaan ovat vastaavia jalustoja mastoille, joiden päässä on työmaavalaisimia, joilla saan alueen valaistua.
Avainkysymys asennoitumisessa romuihin on todennäköisesti itse kunkin tulotaso. Allekirjoittaneella se on aina ollut varsin vaatimaton. Suurin koskaan saamani bruttopalkka on ollut noin 1300 euron luokkaa. Sain sitä kolmen kuukauden ajan 11 vuotta sitten. Sen jälkeen en jaksanut ilmoittautua edes työttömäksi saadakseni työmarkkinatukea. Tällaisista lähtökohdista ei ole kovin helppo sanoa puhelimeen, että tulkaa hakemaan autoni ja tuhotkaa se. Uusilla autoilla ajavat varakkaat ihmiset elävät kokonaan eri maailmassa. En kirjoita tätä kateellisessa tai katkerassa sävyssä, koska olen itse elämäntapani valinnut. Vanhat autot kelpaavat, kunhan ne saa pysymään liikenteessä.
Ja täytyyhän jotain vaihtelua olla, ja sellaista vanha autonromu tarjoaa. On seikkailun tuntua, kun palelee vilttiin kääriytyneenä jääkylmässä autossa, jossa ei lämmityslaite toimi, ja nousee välillä lisäilemään nestettä höyryävän konepellin alle. Tällainen on vanhan ajan perusautoilua nykyisessä yhä teknillistyvämmässä ja modernimmassa maailmassa. Aito asia.
Tyypillinen naisten kolari, vaikka kyllä niitä miehetkin ajavat. Rikoksesta epäilty kuoli, joten syyte jää nostamatta.
"Onnettomuuden tutkintanimike on nyt liikenneturvallisuuden vaarantaminen, mutta se voi myöhemmin muuttua, komisario Erkki Valinen Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoi Iltalehdelle tammikuun alussa."
http://www.iltalehti.fi/viihde/2014020918023109_vi.shtml
Miksi puhutaan onnettomuudesta, jos kuitenkin tutkitaan rikosta?
Yli 90% ns. liikenneonnettomuuksista on todellisuudessa liikennerikoksia. Ainoat oikeat liikenneonnettomuudet ovat ne, jotka ovat seurausta yksinomaan teknisestä viasta (ratin akseli katkeaa tms.), ja jossa tekniseen vikaan ei pystytä osoittamaan syyllistä.
Yllä esittämäni eivät ole minun mielipiteitäni. Tulkitsen vain, miten tiedotusvälineet asioista kirjoittavat, ja miten asioita käsitellään.
Vanhoissa lehtiuutisissa ei mainittu onnettomuuksien yhteydessä rikosepäilyä, mutta nykyaikana uutiseen liikenneonnettomuudesta (ja monista muistakin onnettomuuksista) liittyy lähes aina maininta "poliisi tutkii tapausta liikenneturvallisuuden vaarantamisena" mahdollisesti törkeänä vaarantamisena.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut. Nykyisessä sääntöjen, kontrollin ja kurin turvallisuusyhteiskunnassamme onnettomuudet ovat lähes mahdottomia. Laki kieltää ne. Jos onnettomuus kuitenkin tapahtuu, selityksen on pakko olla rikos.
Audi-kuski jyräsi jalankulkijan Ateneumin nurkalla ja pakeni
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288671895426.html
http://www.hs.fi/autot/Laservalot+tulevat+autoihin++n%C3%A4kyvyys+jopa+600+metri%C3%A4/a1395370467075
Kiinnostavin ominaisuus on, että hiturin voi höyrystää tieltään liikenneturvallisuutta vaarantamatta alle euron/kpl.
http://www.tuulilasi.fi/uutiset/dacia-rikkoi-5-miljoonan-rajan
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288688299989.html
Pitäisikö laittaa tähän vai ikäkuljettajakeskusteluun:
Raportti: Kevyen liikenteen onnettomuuksia poikkeuksellisen paljon
Alkuvuonna tapahtuneissa kevyen liikenteen onnettomuuksissa näkyy erityisesti iäkkäiden ihmisten osuus.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/629575/Raportti+Kevyen+liikenteen+onnettomuuksia+poikkeuksellisen+paljon
IS: Valtava lasti "sitä itseään" liukasti tien Porvoossa - jopa 15 cm kerros
Ei sanoma- vaan aikakauslehdestä nimeltään Tekniikan Maailma 12/2014 poimittua:
"Virossa kevytperävaunuja saa vetää samalla nopeudella, joka on sallittu vetoautolle. Meillä suurin sallittu nopeus on 80 km/h. Tiedämme kaikki, että vilkkaassa moottoritieliikenteessä laillisesta nopeutta käyttävät perävaunujen vetäjät saavat jatkuvasti aikaan häiriötilanteita. Niiden nopeusero muuhun liikenteeseen verrattuna on turhan suuri."
Autoliiton veturiksi siirtyneeltä Martti Merilinnalta on viime aikoina tullut erikoisia lausuntoja. Siksi mielestäni TM:n ei pitäisi olla Autoliiton äänitorvi.
Varsin harva perävaunua vetävä noudattaa ajoneuvokohtaista rajoitusta edes sillä tarkkuudella mitä rajoitinta vastaan ajavat kuorma-autot tekevät. Pitäisikö niidenkin nopeutta nostaa vai onko n. 85 km/h hyväksyttävä nopeus vilkkaassa moottoritieliikenteessä? Peräkärryjen määrä on paljon vähäisempi kuin kuorma- ja rekka-autojen, joten tässä kohdassa mielestäni tehdään ongelma asiasta, joka ei ongelma ole.
Helsingin Sanomien autoliitteessä olevassa jutussa Setelitukun kanssa autokauppaan verrataan kolmea käytettyä autoa, jotka saa 15000 eurolla. Autot ovat Nissan Qashqai vm. 2009, Toyota Corolla vm. 2011 sekä Audi A3 Sportback vm. 2005.
Seuraavassa on muutamia poimintoja lehden artikkelista ja sen jälkeen kommenttejani. Arvioita autoista tekee autoliiton kenttäpäällikkö Tero Hartikainen.
Qashqai.
Moottoria joutuu huudattamaan kierroksilla Toyotan tapaan, jos haluaa kiihdyttää reippaammin. Jos tässä on paljon kuormaa, teho ei aivan riitä, Hartikainen sanoo Qashqain 114 hevosvoiman moottorista.
Audi.
Tero Hartikainen kiihdyttää Audin sateesta nihkeälle moottoritielle, kytkee ajonvakautuksen pois ja laittaa kolmosvaihteen silmään 100 kilometrin tuntivauhdissa. Sutii, hän naurahtaa Audin valtavista tehoreserveistä. Kaasun käytössä ja ajonhallintajärjestelmien pois kytkennässä tulee silti käyttää harkintaa.
Audi A3 Sportback on menopeli ja vahva brändi. Audin 200 hevosvoimaa ovat vaikuttavia, ja ajotuntuma on mainio.
Toyota.
Kiihtyvyys on toki Audiin verrattuna vaatimaton, mutta kun käyttää kierroksia, kyllä tämäkin kulkee riittävästi.
Corollassa on 132 hevosvoimaa. Se ei sovi sille, joka tahtoo ampaista kaasu pohjassa moottoritielle, mutta ei Corollakaan jalkoihin jää.
Ennen kuin kommentoin edellä olevaa, esitän vielä joitakin lainauksia lehden seuraavalla sivulla olevasta noin 70000 euron hintaisesta Subaru WRXST1:n koeajosta:
Tiukassa kiihdytyksessä matkustajat painautuvat penkkeihin. Yksi kiljahtaa, toinen haukkoo henkeään. Parin sekunnin jälkeen kiihdytys loppuu. Se oli siinä. Lasissa on jo 50 kilometriä tunnissa eli se, minkä nopeusrajoitus sallii.
Nopealla autolla kiihdyttely on vain lyhyitä rykäisyjä, jos noudattaa nopeusrajoituksia. Ja niitähän kannattaa tietenkin noudattaa. Ylinopeuksilla ei saa kiitosta poliisilta, ei kavereilta eikä kansa-autoilijoilta.
Tämän jälkeen juttu jatkuu selostuksena siitä, miltä autolla tuntuu kiihdytellä asfalttiteillä ja sorateillä. Asfalttiteiden mutkiin auto tuntui janoavan aina vain lisää vauhtia, toimittaja kirjoittaa ja toteaa, että sama lenkki vauhdikkaasti kiihdytellen veikin sitten 12 litraa sadalla.
Tuossa olivat lainaukset lehden artikkeleista. Olenko ainoa lehden lukija, joka kiinnittää huomiota epäsuhtaan, mikä vallitsee autojen suorituskyvyn ja siitä puhumisen/kirjoittamisen ja maanteiden nopeusrajoitustodellisuuden välillä?
Saab 99:ssä oli kaksilitrainen kone ja tehoa 100 hevosvoimaa. Auto kelpasi poliisillekin, eikä lehtien koeajoissa valitettu, että sen teho ei riitä.
Nopeusrajoituksia on vuosikymmenien aikana tiukennettu toistuvasti niin, että sallitut nopeudet ovat tällä hetkellä alhaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Ja nyt ollaan sitä mieltä, että 114 hevosvoiman teho ei oikein riitä, ja että 132 hevosvoimaakin riittää vain niille, jotka eivät tahdo ampaista kaasu pohjassa moottoritielle.
Eikö jälkimmäisessä tapauksessa asian pitäisi olla juuri päinvastoin? Mitä vähemmän tehoa, sitä suurempi syy on ampaista kaasu pohjassa moottoritielle.
Ja mitä halutaan viestiä lehdessä olevalla Subarun koejolla? Kuka ostaa 70000 euroa maksavan auton saadakseen tehdä kahden sekunnin kiihdytysrykäisyjä, jonka aikana matkustajat haukkovat henkeä ja kiljahtavat? Lehdessä varoitellaan tekopyhästi ylinopeuksista ja kerrotaan sen jälkeen koeajosta, jossa auto tuntui vaativan aina vain lisää vauhtia asfalttiteiden mutkiin.
Jos asfalttitien mutka ajetaan suurinta sallittua nopeutta, eikö sanonta aina vain lisää vauhtia ole vähän omituinen? Senhän täytyy tarkoittaa sitä, että ajaminen mutkiin on aloitettu mateluvauhdilla, ja kun auto on vaatinut aina vain lisää vahtia, nopeutta on askel kerrallaan lisätty, kunnes mittari on näyttänyt suurinta sallittua eli 60 tai 80 kilometriä tunnissa. Tuntuuko tällainen uskottavalta.
Minun vaatimattomat vanhat autonikin vaativat lisää vauhtia mutkiin, jos ajan huomattavasti alle sen, mitä nopeusrajoitus sallii. Joitakin hyvin harvoja poikkeuksia (tietyt rallimiesten tuntemat erikoisosuudet) lukuun ottamatta asfalttiteiden mutkat voi ajelle 20 km/h kovempaa kuin mitä rajoitus sallisi edes miettimättä koko asiaa, vaikka polvella ohjaillen ja Ilta-Sanomia lukien. Vasta kun vauhtia alkaa olla 30 km/h enemmän kuin mikä on nopeusrajoituksen sallima lukema, ajamiseen pitää hieman keskittyä. Näissä nopeuksissa voisi kuvitella Subarunkin vasta varsinaisesti vaativan aina vain lisää vauhtia.
Jos Subarulla ajetaan koeajossa mainitulla tavalla vauhdikkaasti kiihdytellen siten, että polttoaineen kulutus saadaan nousemaan 12 litraan sadalla, ajotyyli on lievästi sanottuna outo. Nopeusrajoituksen edellyttämä korkeintaan 80 km/h vauhti on käytännössä pelkkää pitkästyttävää matelemista, joka onnistuu millä tahansa Ladalla tai 1950-luvun Volkkarilla. Vauhdikkaasti kiihdyttely yli 80 km/h nopeuksissa ole sallittua, ainoa laillinen tapa ajaa vauhdikkaasti kiihdytellen on hidastaa nopeus hyvin hitaaksi ja tehdä sen jälkeen edellä mainittuja rykäisyjä, kunnes mittarin neula näyttää taas 80 km/h, jonka jälkeen jarrutetaan ja hidastetaan. Tällainen ajaminen on pelleilyä, eikä lenkistä tule kokonaisuudessaan edes niin vauhdikas kuin mikä on Ladan ja veteraani-Volkswagenin tasaisella 80 km/h nopeudella ajama sama osuus.
Vaikka liikennetoimittajat ja asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että mikään ei riitä, kun autojen tehoista puhutaan, kaikkien nykyisten autojen teho on täysin riittävä ajamiseen nopeusrajoituksia ja liikennesääntöjä noudattaen. Vaikka itse tunnustan olevani patologinen ylinopeuskaahari ja himo-ohittaja, en ole kokenut autojeni tehoja riittämättömiksi, vaikka hevosvoimia on ollut alle sata. Mahdollinen tehon riittämättömyys on tullut esille ainoastaan muiden autojen kanssa kehittyneissä kilpailutilanteissa, jollaiseen en yleensäkään haluaisi joutua, mutta joita syntyy, kun tehokkaiden autojen kuljettajat haluavat näyttää heikomman auton kuljettajalle, kuka on kuka. Suurta tehoa tarvitaan pelkästään liikennerikoksien tekemiseen ja kilpailuhengessä tapahtuviin nopeus- ja kiihdytysdemonstraatioihin.
Viimeksi eilen yksi Volkswagenin omistaja halusi näyttää, että kiihtyvyyttä riittää. Hän oli ajanut normaalin etäisyyden päässä takanani ennen kuin lähdin ohittamaan kahta rekkaa ohituskaistalla. Tässä tilanteessa hän katsoi ilmeisesti tarpeelliseksi todistaa, että hän pystyisi ohittamaan myös minut, koska hänen autonsa on tehokkaampi. Hän kiihdytti perääni ja tuli ajamaan hyvin lähelle. Tässä tilanteessa minun ilmeisesti olisi pitänyt luopua etummaisen rekan ohittamisesta ja päästää Volkswagen edelleni, mutta jatkoin kuitenkin ohittamista. Volkswagen ehti myös päästä rekan ohitse.
Erääseen aikaisempaan keskusteluun viitaten en hämmästy, jos joku pitää taas ajamistani häiriköimisenä ja kiusantekoja, koska ohittajahan pitää lain mukaan päästää ohitse. Jos joku tällaista esittää, en viitsi väitellä asiasta. Koska ajoin ohituskaistalla eli olin itsekin tavallaan ohittaja (etummainen rekka oli jo lähellä edessäni) en mieltänyt tapausta sellaiseksi, mitä edellä mainittu lainkohta tarkoittaa. Lain henkihän on se, että ohitettavan auton on päästettävä väärällä kaistalla ajava ohittaja ohi, ettei tapahdu törmäämistä vastaan tulevaan. Tilanne ohituskaistalla muistuttaa enemmänkin tilannetta moottoritiellä. Ja Volkswagen pääsi parin seuraavan risteyksen jälkeen joka tapauksessa ohitseni, koska valitsin eri reittivaihtoehdon kuin se.
Still-kuva videokuvasta peilin kautta. Vokswagenin teho tuli todistetuksi. Nopeuden kuvaushetkellä jätän arvailujen varaan.
http://uppaa.net/0982e
...vaaralliset kesällä, kesä- vai talvirenkaat? Ai niin, talvirenkaathan ne: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014062218428640_uu.shtml
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288704920998.html
Automerkkiä ei mainita, koska se on lukijoille selvää sanomattakin: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288710679528.html
Voimia omaisille ja paalatkaa ne BMW:t ajoissa.
Kiva hyväpintainen maisemapätkä tulee toisinaan ajetuksi kun on mummolamatkalla moottoripyörällä. 80 rajoitusnopeudella jää vielä mukavasti aikaa pellolta mahdollisesti tielle tulevien liukumiinojen väistelyyn.
Kaleva mainitsi auton merkin mielestäni hyvin korrektisti, vain jutun lopussa poliisin pyytäessä silminnäkijähavaintoja valkoisesta BMW:sta.
http://www.hs.fi/m/autot/Testaa+osaatko+ohittaa+oikein/a1305855399517
Vain 7/10.
Ensimmäisessä oma moka. Reunaviivan saa tietenkin ylittää tilapäisesti vain väistääkseen, eikä ohittaakseen.
Kakkoskysymyksen jonoutuminen sallii eri kaistojen eri nopeudet. Taisin ymmärtää kysymyksen väärin, kun ymmärsin termillä "ohittaa", että vaihdan hitaalta vasemmalta kaistalta ohituksen ajaksi nopealle oikealle palatakseni ohituksen jälkeen takaisin vasemmalle. Jo valmiiksi oikealla kaistalla ollessani voin kyllä cruise päällä "ajaa ohi" vasemmasta jonosta, mutta kaistalta toiselle koukkien en lähde omilla rahoillani tarkistamaan poliisin tulkintaa sallitusta ohittamisesta.
Neloskysymykseen annoin HS vastauksen, vaikka en yhtä sokkona ohitakaan kuin he ehdottavat. Tästä puuttuu ehto, joka tilanteesta riippuen joko toteutuu tai ei. Eli pysytään omalla kaistalla, eikä se ole kaikissa tapauksissa läheskään niin varmaa kuin HS kuvittelee.
Seiskaan vastasin kuten HS odottaa, mutta selitys on vajaa. Se yrittää sanoa oikeaa asiaa, mutta vain henkilöautoa ajavan näkökulmasta kirjoitettu teksti ei ota huomioon ohitettavan ja ohittajan mahdollisesti hyvin suurta nopeuseroa.
Kasiin vastasin HS:n odottamalla tavalla, vaikka väärin tämäkin on. Oikea vastaus puuttuu kokonaan. Henkilöauton näkökulmasta kirjoitettu testi ei näe tarkalleen oikeaa vastausta, vaikka se on jo edellä kohdassa 4.
Kympin vastasin eri tavoin kuin HS ja TLL 18§ alakohdan 5 nojalla olen vastauksestani ylpeä. Tosin tässäkin on merkittävien suorituskykyerojen kokoinen varauma silloin harvoin kun sitä mahtuu käyttämään.
Mies jäänyt 19 kertaa kiinni kortitta ajosta vuoden aikana.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014083118619102_uu.shtml
En edes yrittänyt vastata Hesarin kysymyksiin, koska vastauksien miettiminen olisi ollut vain muistutus itselleni siitä, että rikon lähes kaikkia ohituksiin liittyviä sääntöjä silloin tällöin.
Kommenttiosastossa joku muistutti seuraavasta tieliikennelain pykälästä.
"Ohitettavan on, havaittuaan ohituksen vasemmalta, pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä hän saa lisätä nopeutta."
Mitä tarkoitetaan ohituksella? Jos joku kiihdyttää ohituskaistatiellä nopeutta ohittaakseen edellään ajavan auton, onko hänen lopetettava kiihdyttäminen, jos hän huomaa taustapeilistä, että puolen kilometrin päässä hänen takanaan ajava auto on siirtynyt vasemmalle kaistalle ohittaakseen jonkin ajan päästä hänet? Jos ei, kuinka lähellä vasemmalla kaistalla ajavan auton on oltava, jotta sitä voidaan pitää ohittavana autona?
Ymmärrän TLL 18 § alakohdat 4 ja 5 parina, jonka tarkoitus on laittaa kaksi ohittajakandidaattia järjestykseen, jossa ensiksi aloittanut saa ohitusvuoron:
18 §
Ohituskiellot
Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty:
4) edellä ajavan osoitettua suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tulevan ajoneuvon kuljettajan aloitettua ohituksen
Kirjaimellisesti tulkittuna ei jonossa saisi kukaan lähteä ohittamaan havaittuaan toisen ohituksen pitkällä suoralla kilometrin edempänä tai kilometrin taaempana. TeeCee varmaan osaisi selittää, miksi tätäkin lakia pitää aina noudattaa kirjaimellisesti vaikkei ymmärtäisikään sen tarkoitusta. Mutta ei tässä tulkinnassa silti mitään järkeä ole.
Tilanne selkenee, kun rajataan kohtien 4 - 5 vaatimukset omalle kohdalle vaikuttaviin ohituksiin. Siitä seuraa, että takanani tuleva voi "varata" ohitusvuoron kytkemällä vilkun korostetun aikaisin. Samoin minä voin varata oman vuoroni edelläni ajavan ohittamiseksi. Joskus myös teen näin, ilmoittaakseni takanani ajavalle aikomukseni käyttää pian avautuva ohituspaikka, esim. silloin kun meidän kummankin näkemämme vastaantulija vielä estää ohituksen.
Edelläni ohittamaan lähtevä on myös selvä tapaus. Toisen takana ei voi lähteä ohittamaan vastaan tulevan ajokaistan kautta, koska siinä menettäisi oman pelitilan.
SO2001:
Yllä olevan tulkintani mukaisesti ainakin minut voi lukita paikoilleni jonossa hyvinkin pitkän matkan päästä. Etäisyydet pysyvät hallussa peilienkin kautta kohtuudella, mutta huomattavaa ylinopeutta on hankala bongata luotettavasti. Jonossa voi taitamattomalle tulla houkutus vetää useamman ohi samalla kerralla suurella nopeuserolla.
Pidän aikaisin osoitettua ohitusmerkkiä sitoumuksena poistua ripeästi. Nopea ohittaja ei häiritse minua käyttäessään ahtaan ohituspaikan, joka ei minulle riitä. Mutta jos sieltä takaa lähtee kuin lehmä makuulta edellyttäen muiden odottavan kun yksi ei tee mitään, silloin tuo varaaja maksaa maineellaan osoitettuaan tilannearvionsa kehnouden.
Minusta on turha spekuloida sillä, vaikuuttaako puolen kilometrin päässä oleva auto toiseen ohituskieltopykälän nojalla. Näin siksi, että täysin yksiselitteisen nopeusrajoituksenkaan rikkominen ei aiheuta tuskaa, joten mielenkiintoa on turha suunnata noihin rajatapauksiin. Jos ohituskieltojen pilkuntarkka noudattaminen oikeasti on tavoitteena, riittää nopeusrajoituksen noudattaminen. Tällöin käytännössä koskaan ei tarvitse pohtia ohituskieltojen merkitystä SO2001:n esittämällä tasolla, koska ongelma ratkeaa ihan itsestään. Ja aina täytyy muistaa sekin, että jos lähtee ohitamaan paikassa, jossa se aiheuttaa vaaraa, täytyy toimia tilanteen mukaan, esim. nopeasti kiihdyttämällä vaikka sitten reiluunkin ylinopeuteen. Kunhan vain muistaa, mikä oli syy ja mikä seuraus. Ohituksesta aiheutunut riski ei johtunut esim. pyrkimyksestä noudattaa nopeusrajoitusta, vaan väärässä paikassa aloitetusta ohituksesta.
Herbert:
En ole ihan varma vastasitko minulle, mutta yllä olevan pienen muutoksen jälkeen olen aivan samaa mieltä. Toivottavasti en muuttanut tarkoitustasi? Minulla oli tässä kaksi muutakin pointtia.
En malttanut olla nostamatta esiin jälleen yhtä esimerkkiä, jossa lain tulkinta on pakostakin kuljettajan hallussa, eikä lain kirjaimen noudattaminen ole käytännössä järkevää.
Toisekseen, eihän siinä mitään riskiä olekaan sen jälkeen kun tiedät sen yhden ison valopallon olevan puolen kilometrin päässä takanasi ja näet sen liikkuvan edes suunnilleen järjellisellä nopeudella.
Mutta kun se valopallo näkyy moottoripyöräsi ehkä hieman tärisevässä peilissä, alkaa sinuakin kiinnostaa varmistua siitä onko se yksi tärisevä valopallo ihan varmasti riittävän kaukana ja ihan varmasti riittävän hidas ehtiäksesi itse ensin. En myöskään näe syytä rynniä toisen edelle, jos hän sattui ehtimään aloittamaan ohituksensa aivan normaalein nopeuksin ja etäisyyksin ennen minua.
Alleviivaan vielä, että tämä ei ole tienantovaatimus, koska se kosmisella pakonopeudella peilissäsi tärisevä valopallo en ole minä. En ole koskaan ollut, en edes sitä yhtä huippujen kokeilukertaa (koska se ajettiin lentoaseman kiitoradalla ). Käytän mielelläni kosmista pakonopeutta, mutta valot ja peilit on silloin teipattuna.
Mutta joku muu voi olla niin säälittävän hidas, että mahtuu ajamaan omaa kovaa liikenteen seassa ja sellaisiinkin kannattaa varautua.
Se oli vastine S02001:n esille nostamaan ja sinun säestämään kommenttiin ohittajan eli tässä tapauksessa ohituskiellon määritelmästä. Taustalla on ajatus siitä, että miksi pitää pohtia täysin epäoleellisia kiellon rajoja, jos selkeämpiäkään pykäliä ei halua noudattaa. Miksi mahdollinen ohituskielto puolen kilometrin päässä olevan auton aiheuttamana kiinnostaa, jos ei välitä nopeusrajoituksesta? Yhtä kiellettyä on ajaa ylinopeudella kuin rikkoa erityistä ohituskieltopykälää. Eikö kannattaisi aloittaa helpoimmasta päästä ja jos vielä sen jälkeen ilmenee tilanteita, joissa joutuu pohtimaan, saako ohittaa jos puolen kilometrin päässä oleva auto ohittaa, silloin ollaan aivan toisenlaisella pohjalla tämän tyyppisten asioiden käsittelyssä. Onko kyse liikenteessä perinteisestä asetelmasta, jossa omat virheet halutaan sivuuttaa ja keskittää huomio muiden toimintaan? Tässä tapauksessa taivastella sitä, että puolen kilometrin päässä oleva auto mahdollisesti asettaa aiheettomia rajoituksia muille ja unohtaa se, että oma ohitus on ihan kuskin omasta toiminnasta johtuen (tarve käyttää ylinopeutta ohituksessa) kielletty.
Tätä kohtaa kommentissasi en ymmärtänyt. Onko varmuutta siitä, että ohittaja luo ohituskiellon ainakin puolen kilometrin päähän eteensä? Tulkintaa joutuu liikenteessä tekemään, pahimmassa tapauksessa se tehdään yhteisvoimin vasta KKO:n salissa. Mutta se on täysin eri asia kuin tahallinen lain kirjaimen noudattamatta jättäminen.
Säälittävän hitaat omaa kovaa ajavat ovat todennäköisesti muille ennalta arvaamattomia tapauksia, joten omalla vastuulla ajelevat, eikä em. ohituskieltopykälä sitä kumoa. Kokemusta on moottoritiellä 10 vuoden takaa sellaisistakin. Ajelin rauhassa, saavutin hitaamman ja koska takana tuleva(t) oli kaukana horisontissa, lähdin ohitukseen. Jostain syystä kuitenkin tunsin, että kaikki ei ollut kunnossa ja samalla huomasinkin takana tulevan kaksikon lähestyvän n. 200 km/h nopeudella (itse ajoin pakulla n. 100 km/h). Voimakas jarrutus, paluu omalle kaistalle ja lähes saman tien kaksikko suhahti ohitseni. Uskon ja toivon, että mahdollisessa onnettomuustilanteessa minua ei olisi tuomittu syylliseksi.
Vaikka kuinka huolellisesti yritän ymmärtää mitä lain vaatimus minulle oikeasti merkitsee, niin se jatkuvasti ymmärretään yrityksenä venyttää lain kirjainta mahdollisimman pitkälle
Herbert:
Siksi, että olen Herbertin kanssa samaa mieltä tästä:
Herbert:
Väitettäsi etäisyyksien arvioinnista epäolennaisena asiana en ymmärrä. TLL 18§ on täysin ehdoton ja sitä ei ole rajattu mitenkään, joten se kirjaimellisesti koskee koko näkyvää tien osaa. Muodostaako tämän nojalla 5 km suoralla arviolta 4.5 km takanasi ohittamaan lähtenyt sinulle ohituskiellon, kyllä vai ei?
Kuvittelin sinunkin tulkinneen, että metrimäärien puuttuessa kuljettajan tulkinta on suorastaan tarpeellista, mutta jos etäisyyden arivointi on sinulle "epäoleellista", en ole enää varma?
Herbert:
Jos mielestäsi ansaitsin läksytyksen nopeusrajoituksien merkitysestä, niin kerro nyt edes mikä osa aiemmasta analyysistäni oletti ylinopeudella ohittamista sen havainnoijan asemassa kirjoittamani jonossa edemmällä olevan ohittajakandidaatin kannalta?
Minusta sinun asenteesi yllättää, kun aiemmin turvallisuushakuiseksi mieltämäni kirjoittaja ehdottaa, että ellei noudata kaikkia lakipykäliä, miksi noudattaisi niistä mitään. Vielä jyrkemmin tuon voisi tulkita siten, että jos ei piittaa rajoituksista, olisi loogista unohtaa myös peilit. Aika jännän solmun sait generoiduksi minun tekstistäni, jossa minun mielestäni ehdotetaan, että olisi hyvä seurata muiden toimintaa ennen ohittamista.
Herbert:
Entäs jos jonon keulilla on mopoauto? Saako silloin katsoa peiliin ennen ohittamista?
Herbert:
joo, sitä se on. Juuri tätä tarkoitin kertoessani aivan rehellisesti, että en tee näitä arvioita raivatakseni itselleni lisää tilaa nopeisiin ohituksiin. Ymmärrän kyllä, ettei niin saa tehdä, mutta olen myös huomannut, että silti niin tapahtuu ja siihen kannattaa varautua, ettei jää alle. Eikö tämä ollut selvästi sanottu:
740 GLE: Alleviivaan vielä, että tämä ei ole tienantovaatimus, koska se kosmisella pakonopeudella peilissäsi tärisevä valopallo en ole minä.
Herbert:
Mitä minä sanoin ansaitakseni tämän käännytystyön jo valmiiksi minun omalle kannalleni? Referenssi, kiitos?
Herbert:
Juuri näin. Laki vaatii tekemään näitä arvioita, joten miksi vainoat minua siitä?
740 GLE:
Se johtuu siitä, etten väitä etäisyyksien arviointia epäoleelliseksi asiaksi. Pidän epäoleellisena sitä, muodostaako ohittaja ohituskiellon puolen kilometrin päähän eteensä.
Ei siinä määritellä vaatimusta koskemaan näkyvää tien osaa, joten kirjaimellista vaatimustakaan ei voi olla. En minä osaa edes määritellä näkyvää tien osaa. Osaatko sinä?
En osaa kuvitella tilannetta, jossa tuollaisessa tapauksessa takana ohittava muodostaisi minulle ohituskiellon.
En minä mitään läksytystä anna, vaan keskustelen siitä, miten ohituskieltopykälään kannattaa mielestäni suhtautua.
Sekä sinä, että SO2001 käytätte ylinopeuksia ohituksissa. Jos ohitukseen tarvitsee ylinopeutta, tekee se automaattisesti ohituksesta kielletyn, eikö vain? Koska näin yksinkertainen asia ei riitä motivoimaan teitä luopumaan ohituksesta, miksi pitää pohtia sitä, saako ohittaa jos puolen kilometrin päässä takana ajava ohittaa?
En minä kaikkia pykäliä heitä romukoppaan. Vertaan kahden pykälän merkitystä ohitustilanteessa, joista toisen vaikuttavuus puolen kilometrin päähän ei edes ole mitenkään varmaa.
Tuokin on sinun generoima ajatusketju, ei minun.
Esitin kysymyksen, jossa hain tasapainoa eri pykälien välille. Kai kysyminen on sallittua ilman referenssiäkin.
Toivottavasti tavoitteeni selvisi jo. En minä sinua vainoa. En myöskään SO2001:stä.
Herbert:
Kirjoituksissani 2.9., joihin vastasit minä pohdin vain ohittamisen vaatimaa tilaa ja sen harkinnanvaraisuutta. Ymmärsin SO2001:n miettineen samaa?
Jos haluat sen lisäksi keskustella myös nopeudesta, olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ohittaminen ylinopeudella on kiellettyä.
Tämä väitteesi sen sijaan on vaarallinen virhearvio:
Herbert:
Tuossa on minusta virhepäätelmiä:
1. Kaikkia ohituskieltoja ei ratkaise nopeusrajoitus, vaan kaikista ohituksista pidättäytyminen aina, myös mopoauton tai traktorin takana. Jos ohittaa kenet tahansa millä tahansa nopeudella, pitää varmistaa vapaa tila myös takana. Toivottavasti olet samaa mieltä?
En usko sinun jäävän mopoauton taakse valtatiellä, jos ohitukseen on laillinen mahdollisuus? Jos siis päätät ohittaa missään olosuhteissa, siitä seuraa laillisellakin nopeudella vielä suurempi ongelma:
2. Ohituksessa käytetty laillinen nopeus ei estä takaa tulevaa ohittamasta suuremmalla, myöskin laillisella nopeudella. Joku voi tulla jopa laittomalla nopeudella. Ja juuri siksi on ohittajan nopeudestaan riippumatta syytä varmistaa vapaa tila.
Puoli kilometriä on useimmiten riittävä, mutta jos mukana on raskaita yhdistelmiä ja jäätä, ei arvioidussa puolessa kilometrissä kannata tehdä kovin suurta arviointivirhettä.
En minä ainakaan yritä sanoa muuta kuin että ennen ohittamista kannattaa varmistua, että tarvittava tila on vapaa, myös takana. Niin minä myös todellisuudessa toimin ja siksi sanoin jo aiemmin, että minut voi vilkulla lamauttaa pysymään jonossa, vaikka olisinkin haaveilemassa ohituksesta.
Ja vastoinpäin, saman riskitilanteen hallinnan toinen puoli. Jonon takaa ei vapaassakaan tilanteessa mennä kuin yhden ohi kerrallaan. Jos tilaa on yllättävän paljon, ei kai sieltä ole pakko joka välissä palata omalle kaistalle. Silti joka välissä tarvitaan uusi tilannearvio, koska edellisen ohitusken alkutilanne on jo vanhaa dataa.