SO2001: ”Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, arvoni ja käsitykseni eivät mahdu tällaiseen muottiin.”
Kenenkään muunkaan arvot ja käsitykset eivät mahdu muottiin, jonka mukaan elämän tarkoitus on toisten ihmisten säätämien pakkojen tinkimätön noudattaminen. Se maailma, jossa tuo on ongelma, on kokonaan oman pääsi sisällä.
SO2001: ”Arvioin ”liikennesuoritukseni” hyväksi tai huonoksi sen mukaan, miten hyvin se palvelee varsinaista tarkoitusta eli siirtymistä paikasta toiseen kävellen tai jollakin kulkuneuvolla.
Puhuit juuri arvoistasi. Arvot kuvaavat haltijansa käsityksiä siitä mitä kannattaa tavoitella tai vältellä. Olet sanonut sinulle tavallisten kansalaisten turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin arvioit suoritustasi liikenteessä sen mukaan, miten hyvin se palvelee omaa siirtymistäsi paikasta toiseen. Arvojen pitäisi olla pohjana mielipiteillemme, mutta tuossa arvo ja mielipide eivät ole linjassa.
Omista arvoista puhuessamme meillä on taipumus kaunistelemme asioita, todelliset arvomme näkyvät mielipiteissämme ja teoissamme. Tämän syy-seuraussuhteen ansiosta voimme päätellä todellisia arvojamme menemällä vastavirtaan mielipiteistä kohti ne synnyttäneitä arvoja. Esimerkiksi sinä voisit tämän vuoksi päätellä, minkälainen sellaisen arvon pitäisi olla, joka synnyttää mielipiteen että kuskin pitäisi arvioida omaa ajamistaan sen mukaan miten hyvin se palvelee hänen siirtymistään paikasta toiseen. Ei se arvo ainakaan se ole, että pidät tärkeimpänä muiden ihmisten turvallisuutta.
En odota sinun pohtivan tätä tällä palstalla, jos se olisi sinulle mahdollista olisit jo tehnyt niin jollain niistä lukuisista kerroista kun olen sitä pyytänyt. Sitä paitsi osaan ihan itsekin päätellä minkälaiset arvot tuollaisen mielipiteen takana täytyy olla. Tämän kuten aika monen muunkin julki tuomasi liikennettä koskevan mielipiteesi taustalla on todennäköisesti arvoja, joihin liittyy voimakas tarve päästä siirtymään paikasta toiseen ilman että lapsuutesi traumat, kuten arvostelun ja esivallan pelko, pääsevät valloilleen.
Varmasti puhut totta halustasi parantaa kanssaihmistesi elämää, mutta halu ja arvo ovat eri asioita. Sinä HALUAISIT että sinulla olisi kauniit ja humaanit arvot, kuten me kaikki muutkin. Mutta todelliset arvomme ovat niitä, joiden mukaan valitsemme tekomme, ajatuksemme ja mielipiteemme.
SO2001: ”Koen säännöt lähinnä harmillisina – joskin monesti myös tarpeellisina – kiusoina, joita noudatan silloin, kun se tuntuu järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta. Eli Tuntematonta Sotilasta lainatakseni asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.”
Minullekin säännöt ovat harmillinen mutta välttämätön paha. Ainakin liikennesäännöt, muista säännöistä luon mielipiteen kustakin erikseen. Mutta minä en noudata niitä kun se TUNTUU järkevältä, minä pyrin ajattelemaan loogisesti koska niitä on järkevää noudattaa, ja hoitaa ”asialliset hommat” sen ajattelun mukaisesti.
En tiedä koska tarvitsen liikennesääntöjen noudattamisen aikaansaamaa turvallisuusmarginaalia. Koska tiedän että kukaan muukaan ei tiedä sitä, en halua esimerkilläni yllyttää muita rikkomaan liikennesääntöjä. Pidän liikennesääntöjä myös itseäni suojelevana tekijänä, joten haluan muiden noudattavan niitä. Pidän huonona luonteenpiirteenä odottaa muilta jotain mihin en itse ole vastavuosoisesti valmis, joten minun on joko alettava pitämään itseäni kusipäänä, tai minun on toimittava, kuten mielestäni on oikein. Minulla ei omasta mielestäni ole oikeutta hankaloittaa liikennettä tai vaarantaa liikenteeseen osallistuvien terveyttä tai henkeä. Sen jälkeen kun minulle tutkimuksia lukemalla selvisi, että nuo molemmat asiat ovat sitä paremmalla tolalla mitä harvempi liikennevirrassa rikkoo liikennesääntöjä, en voi muuta kuin noudattaa liikennesääntöjä itsekin, muuten minun arvoillani varustettu joutuisi toteamaan olevansa vastuitaan pakoileva nilkki. Voin sitä luonnostani ollakin, mutta minusta ihminen on se mitä hän tekee eikä se miksi hän syntyi ja kasvoi.
Nuo ja monet muut vastaavat asiat ovat sitä mitä minä pidän ”asiallisina hommina”, jotka minun on joko hoidettava tai sitten tehtävä kipeitä johtopäätöksiä itsestäni. Minusta itsekunnioitus on ansaittava toimimalla niin kuin odotan sellaisen ihmisen tekevän, jonka katson ansaitsevan kunnioitukseni. Muita ihmisiä ei minun mielestäni voi aidosti kunnioittaa, ellei kunnioita ensin itseään, enkä voi kunnioittaa itseäni jos en hoida minun ”asiallisina hommina” pitämiäni asioita arvojani vastaavalla tavalla.
Sinusta sen verran, että sinä et hoida asiallisina pitämiäsi hommia. Olet sanonut uskovasi käytännössä kaikki minun esittämäni väitteet ylinopeuden vaarallisuudesta ja esimerkin voimasta ja keskinopeuden merkityksestä ja liikenteenvalvonnan vaikutuksesta ja niin edelleen. Ja heti perään kerroit, ettet anna noiden asioiden vaikuttaa ajotapoihisi, koska ottamasi laittomat tahalliset lisäriskit eivät vaikuta omaan kokonaisriskiisi kovin paljon. Mielestäsi niin pienen riskinmuutoksen takia ei kannata stressata ja kiduttaa itseään ja tehdä vuosittain kymmeniä tunteja vaativia uhrauksia.
Sinä tiedät miten ”asialliset hommat” pitäisi hoitaa, mutta et viitsi hoitaa niitä. Väität että sinulle on tärkeintä tavallisten kansalaisten turvallisuus, mutta kun tosipaikka tulee, sinä pidätkin tärkeämpänä sitä, paljonko hommien asiallinen hoitaminen veisi SINUN aikaasi ja mitä ottamasi tahalliset riskit vaikuttavat SINUN kokonaisriskiisi. Et sinä mieti noin hienoja asioita kun päätät ottaa tahallasi laittomia lisäriskejä, sinä vastustat omien traumojesi vuoksi periaatteesta järjestelmällistä ja rationaalista suhtautumista liikenteeseen.
Itse luen muita kuin liikenne-aiheita vain satunnaisesti ja näissä on rikkautena kirjoittajien erilaisuus. Esimerkiksi seuraava lainaus herättää paljon ajatuksia: "Arvioin ”liikennesuoritukseni” hyväksi tai huonoksi sen mukaan, miten hyvin se palvelee varsinaista tarkoitusta eli siirtymistä paikasta toiseen kävellen tai jollakin kulkuneuvolla. Liikkumisen ja yleensäkin elämäni tarkoitus ei ole sääntöjen noudattaminen."
Minulle tämä kertoo siitä, kuinka erilaisia ihmisten ajatukset liikenteessä ovat. Se puolestaan auttaa välttämään sokeutumista siitä, millaisia kuvittelee muiden olevan ja taivastelua siitä, miksi muut eivät käyttäydy kuten minä.
Minullakaan liikkumisen tarkoitus ei ole sääntöjen noudattaminen. Liikkumisen tarkoitus on yleensä jonkin asian hoitaminen tai kuntoilu. Joskus molemmat yhdessä. Säännöt ja niiden noudattaminen luovat edellytykset onnistuneelle liikkumiselle. Tämä pitäisi SO2001:n varsin hyvin ymmärtää, vaikka ensimmäinen mieleen tuleva asia olikin liikkumistarpeen perustana TeeCeellä olevan sääntöjen noudattaminen.
SO2001:n tytär ajoi pyörällä vastoin sääntöjä, mikä johti kolariin sekä henkilö- ja omaisuusvahinkoon. Tytär koki tuon seurauksena pyöräilyn liian vaarallisena, mutta minusta päätelmä on väärä. Vastaava kolari peltikuoren sisälle pakkautuneena ei olisi aiheuttanut henkilövahinkoa itselle, mutta vastaavalla suhteella sääntöihin kaikilla liikkumistavoilla kolari tai siltä välttyminen on vain tuurista kiinni. Kun määrittelee pyöräilyn vaaralliseksi sen sijaan, että määrittelisi vaaralliseksi oman suhteensa sääntöihin, tulee huomaamattaan väistäneensä oman vastuunsa liikenteessä. Se johtaa epäloogisiin ratkaisuihin, jolloin liikennesuorituksen arviointikaan ei ole kestävällä pohjalla.
Vaikka itse virheitä tekemällä välttyisikin kolareilta, sääntöjen merkitys mahdollistaa tämänkin asian. Säännöt luovat liikenteeseen ennustettavuutta ja nimenomaan tätä tahallinen sääntöjen rikkoja mitä suurimmassa määrin hyödyntää. Niin kauan kuin muiden käytös on ennustettavaa, on varsin helppo sooloilla. Tuossakin on syytä muistaa, mistä sooloilussa on kyse, eikä harhaanjohtavasti alkaa pitää joitain sääntöjä huonoina oman sooloilun onnistumisen seurauksena.
Liikennesuorituksen arvioinnissa joutuu siis pakostakin ottamaan huomioon sääntöjen noudattamisen määrän, vaikkei liikkumisen syy olisikaan sääntöjen noudattaminen. Itse otan huomioon myös liikkumistavan valinnan. Se on kuitenkin monimutkaisempi prosessi, koska vaikka nopeus on yksi kriteeri, suoraviivaista ei arviointi kuitenkaan ole. Jos esimerkiksi ajan autolla 20 kilsan matkan (10 km suuntaansa) hyvällä kelillä ilman erityistä aikataulua suhteellisen hyvin sääntöjä noudattaen, voi arvosanaksi tulla huono. Pyörällä matkaan olisi kulunut kaksinkertainen määrä aikaa, mutta se olisi voinut olla huomattavasti parempi tapa. Varsin typerää on mielestäni siirtää uusiutumattomia luonnonvaroja käyttäen 1400 kilon rautakasaa vapaa-aikana vain siksi, että se on nopein tapa hoitaa asia. Puolisen tuntia enemmän aikaa käyttämällä tuo hoituu edullisesti, ilman öljyn polttamista, meluttomasti, tilaa säästäen, omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta huolehtien sekä ulkoilmasta nauttien.
Ylinopeuskeskusteluissa tulee säännöllisesti vastaan ajan säästämisen merkitys, jolloin lasketaan teoreettisia säästöjä vuositasolla, yleensä ylinopeuden vaikutus keskinopeuteen yliarvioiden. Joskus on minuutin säästöllä suuri merkitys, mutta em. tilanteessa kannattaa kysyä, mitä säästyneellä ajalla tekisi.
Aiemmin en liikkumistavan valintaan mitään huomiota kiinnittänyt, mutta nyt olen jo saanut ruuvattua päätäni hiukan laajakatseisempaan asentoon. Sen seurauksena ns. turhat ajot autolla ovat alkaneet tympiä. Turhalla tarkoitan tässä sellaista, jonka voisi hoitaa tarkoituksenmukaisemmallakin tavalla.
Herbert: ”Itse luen muita kuin liikenne-aiheita vain satunnaisesti ja näissä on rikkautena kirjoittajien erilaisuus...Minulle tämä kertoo siitä, kuinka erilaisia ihmisten ajatukset liikenteessä ovat. Se puolestaan auttaa välttämään sokeutumista siitä, millaisia kuvittelee muiden olevan ja taivastelua siitä, miksi muut eivät käyttäydy kuten minä.
Tuo ihmisten ja heidän suhtautumistapojensa erilaisuus on minullekin tämän palstan suola. Aiemmin se ärsytti, koska en tajunnut mistä ihmisten epäloogisuus johtui. Ajan mittaan huomasin, että se olinkin ollut minä joka ajatteli epäloogisesti. Aivojemme kehityksen taustalla oli tarve saada työkalu lajin selviytymistaisteluun. Lajin selviytymisen kannalta on eduksi esimerkiksi sellaiset asiat, että yksilöillä on tapana aliarvioida riskejä ja yliarvioida omia kykyjään välttää ne. Se paransi lajimme kykyä levittäyä uusille alueille, ja kun seuraava luonnonkatastrofi tuli, laaja elinalue pienensi sukupuuton riskiä. Tämän tehtävän kannalta oli myös loogista kehittää tarve pysytellä tietämättömänä tällaisesta ja muista vastaavista alitajuisista motiiveista.
Jos pyrkii ajattelemaan tuon lajillemme luonnollisen boksin ulkopuolelta, joutuu pakostakin napit vastakkain boksin sisällä elävien, eli enemmistön kanssa. Onneksi boksista ulos pääseminen edellyttää ensin boksin olemassaolon tiedostamisen ja sen jälkeen tietoisen pyrkimisen sieltä ulos. Kukaan ei päädy boksin ulkopuolelle vahingossa, joten ulkopuolelle päätyvä tietää olevansa itse se, joka ajattelee epäloogisesti evoluution kannalta katsottuna. Tämä helpottaa suhtautumista boksin sisältä kommentoiviin ja heidän ajotapoihinsa.
Pidämme päähämme pälkähtäviä asioita ajattelun tuloksina, mutta todellisuudessa pyrimme olemaan ajattelematta. Evoluution kannalta oli loogista pyrkiä säästämään energiaa, ja ajattelu on paljon energiaa kuluttavaa puuhaa. Taloudellisempaa on tempaista alitajunnasta joku totuttu toimintamalli, eikä tietoinen puoli tarkasta alitajunnan ajatusmalleja vaan homma menee toisin päin. Joten liikenne ja myös liikennekeskustelu toimii pääsääntöisesti ajatusmalleilla, jotka syntyivät parantamaan apinalajin selviytymismahdollisuuksia savannilla. Tähän käyttöön viritetystä ajattelustaan moni näyttää olevan hyvin ylpeä. Ja tietämätön.
Keskusteluissa yritän suitsia sisäistä apinaani pyrkimällä mielipiteisiin, jotka eivät olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä pidän tieteellisenä tietona. Liikenteessä pyrin samaan olemalla soveltelematta liikennesääntöjä omien ”ajatusteni” perusteella. Jos minun mielipidettä kysytään, niin olen varma että huomaan milloin alitajuiset motiivinen vievät minua. Toisaalta, en tiedä psykologiasta vielä juuri mitään, mutta sen tiedän, että juuri noin evoluutio meidän aivomme on muovannut ajattelemaan. Eli uskomaan että tietoinen puolemme ohjaa tekojamme ja ajatuksiamme. Joten kannattaisiko vähän varoa sen itsevarmuuden kanssa?
Tiedän myös sen, että niistä noin 11 miljoonasta bitistä informaatiota jota aistimme aivoihin syöttävät sekunnissa, noin 40 bittiä pääsee tietoisuuteen asti, ja nekin tarkistetaan ensin alitajunnan puolella, etteivät ne vaan sisältäisi mitään vanhojen tottumusten vastaista. Minusta tuossa on aika hyvä vinkki siitä, kumpi puoli vie ja kumpi vikisee.
Tässäpä aihe, joka innoitti rekisteröitymään ja osallistumaan ajatusten vaihtoon. Muutama poiminta puolen vuoden takaa;
S02001: Mutta jos liikkumisen tarkoitus on paikasta toiseen siirtyminen, silloin hyvä suoritus on sellainen, jossa siirtyminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti.
Ajattelen melko samoilla ajatuksilla, tosin turvallisuus on ensimmäinen, mihin tulee kiinnittää huomiota. Turhan usein voi havainnoida sellaista toimintaa, jossa kiire ja oman perseen ajattelu menee jopa henkilökohtaisen - ja mikä pahempaa - muiden turvallisuuden edelle. En tosin itsekään jää TYHJÄÄN risteykseen ihmettelemään yöaikaan, mutta katselen melko tarkkaan ettei (väärä) toiminta aiheuta vaaraa muille tai itselleni.
S02001: Jos kävelen kaupasta majapaikkaani ja ehdin katsomaan televisiossa alkavaa elokuvaa, suoritukseni liikenteessä on mielestäni parempi kuin siinä tapauksessa, että olisin seisonut jokaisissa punaisissa liikennevaloissa tyhjien katujen varsilla ja siitä syystä elokuvan alusta olisi jäänyt muutama minuutti katsomatta.
Tässä päästään taas melko vinoutuneeseen perusteluun, johon yleensä törmää kohtuullisen ylinopeuden puolesta puhujilla (mukaanlukien itseni). Ainahan sitä voisi varata aikaa siten, ettei tarvitse miettiä minuutin tarkkuudella ehtiääkö leffaan/saunaan/töihin. Olisi suotavaa jos pääsisi pois tästä ärsyttävästä, mutta pinttyneestä, lähdin liian myöhään liikkeelle -tavasta eroon sillä se lisää stressiä, onnettomuusriskiä ja (polttoaine)kustannuksia. Hieman sivuraiteelle menin joo, kyseessä oli ilta-aika kun tiellä ei liiku ketään. Kohta 50m säteellä ei liiku ketään, tapa siirtyy myös päiväsaikaan ja riskit kasvaa huomaamatta. Joku pieni lapsonen voi hyvinkin nähdä ja alkaa matkia tällaista käytöstä. Liikenneturvallisuusteko parhaillaan?
TeeCee: Minun tietääkseni on tutkimuksin osoitettu, että liikenteen turvallisuus ja sujuminen ovat sitä huonompia, mitä yleisempää liikennevirrassa on liikennesääntöjen rikkominen. Minun mielestäni on loogista olettaa, että liikennevirrassa rikotaan liikennesääntöjä sitä useammin, mitä useampi rikkoo niitä paitsi vahingossa, myös tahallaan. Pidän huonona ajamisena sellaista, joka heikentää liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta, ja ihan erityisen huonona asiana pidän jos kuljettaja heikentää noita tahallaan.
Tähän voidaan todeta, että ko. tutkimukset ja liikenneturvallisuusarviot perustuu liikennevirroille, ei yksittäisille ajoneuvoille (kuten liikennesäännötkin). S02001 tuskin aiheuttaa liikenneturvallisuusriskiä, jos kukaan ei ole edes näkemässä kun hän kävelee punaisia päin tai en koe aiheuttavani liikenneturvallisuusriskiä, jos jätän pysähdyn kieltoalueella yöaikaan keskustan ulkopuolella. Sinänsä olen täysin samaa mieltä, ettei sääntöjä pitäisi venyttää tai rikkoa - kuitenkin maalaisjärjenkin käyttö on sallittua. En aio edelleenkään hidastaa tietyissä kohdin yöaikaa, saati pysähtyä.
Arvojen pitäisi olla pohjana mielipiteillemme, mutta tuossa arvo ja mielipide eivät ole linjassa.
"Älä tee niinkuin minä teen, tee kuten sanon"
Halu ja pyrkimys voivat olla jotain vaikkei oma käyttäytyminen sitä heijastaisi. Osittain tämä voi johtua koulutuksen, aseman, työn tai muun seikan tuomasta paineesta olla jotain mieltä, osin puhtaasti asiaan perehtyneisyydestä? Tästä esimerkkinä tositarina:
Taannoin vuosia sitten silloisessa Kuusankosken kaupungissa pidettiin Liikenneturvan, Tielaitoksen yms liikenneturvallisuusasiantuntijoiden huippukokous, jonka teemana oli pohtia mitä voidaan tehdä vaikuttaakseen kuljettajien käyttäytymiseen ja sitä kautta liikenneturvallisuuteen. Tapahtuman järjestäjä oli miettinyt itsekseen sitä seikkaa, että palopuheiden ja korulauseiden päälle tuntuu itse asiantuntijoiden kaasujalka painaa jonkin verran enämpi ja järjesti pienen kokeen. Hän asennutti keskeiselle kaupungin sisääntuloväylälle liikennevalvontakameran, joka taltioi nopeuden, kellonajan ja rekisterinumeron. Tiedettiin, että suurin osa kokousvieraista tulisi tästä ohi, jolloin heidän nopeutensa jäisi koneen muistiin. Kokous ja majoitus järjestettiin eräässä hotellissa, jonka työntekijät osallistuivat juoneen keksimällä jonkin tekosyyn millä saivat osallistujien rekisteritunnuksen kirjautumisen yhteydessä. Näitä kun verrattiin valvontakameran kuviin, selvisi että juuri nämä asiantuntijat ajoivat suurimmat ylinopeudet ko. paikassa suhteessa "maallikkoon".
Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että jos tietoisuus tai tekniikka kehittää (lue: pitäisi kehittää) liikenneturvallisuutta, niin on ihmisen luontainen taipumus "ulosmitata" turvallisuusvaikutukset ja ajaa henkilökohtaisella riskirajallaan. Tästä lisäesimerkkeinä ABS -jarrut, ESP, etc.
Toki näihin tottuessa on mennyt aikaa yms, mutta loppujen lopuiksi hetken turvllisemman ajanjakson jälkeen ihminen nostaa nopeutta kunnes tuo edellä mainittu riskiraja on saavutettu. Tähän perustuen väitän, että liikenneturvallisuutta ei voida parantaa kuin määrätyn verran erilaisilla tekniikoilla ja koulutuksilla (tietoisuuden kasvattaminen), sillä loppuosa menee tuon riskirajan kasvattamiseen eli ajonopeudet tai muut liikenneturvallisuusriskit kasvavat..
Ainoa todellinen(mutta hidas) keino vaikuttaa liikenneturva on asenteiden muuttaminen tai parhaassa tapauksessa niiden luominen. Tästä päästään jälleen esimerkin voimaan, sillä asenteet (erit. liikenteessä) omaksutaan jo lapsena.
Herbert: SO2001:n tytär ajoi pyörällä vastoin sääntöjä, mikä johti kolariin sekä henkilö- ja omaisuusvahinkoon. Tytär koki tuon seurauksena pyöräilyn liian vaarallisena, mutta minusta päätelmä on väärä.
Yllä oleva sekä aiemmat postaukseni toimii hyvänä alustuksena varsinaiselle aiheen avaukselleni, mitä ei nähdäkseni ole juurikaan tuotu esille, pois lukien tuo Herbertin lainaus.
Eli kaiken pohjalla liikenneturvallisuustyössä on liikennekasvatus, johon pääsemme toki liikennepsykologian kautta. Jos näytämme esimerkillämme, ettei nopeusrajoitukset ole niin justiinsa tai turvavyön käyttämättä jättäminen on ok, niin meillä ei ole varaa ihmetellä kun omat lapsemme (tai naapurin lapset) jatkavat turvatonta liikennekäyttäytymistä. Jos olemme itsekkäitä liikenteessä, niin voitte olla varma sen siirtymisestä seuraaville sukupolville.
Vaikkei kaikilla olisikaan omia lapsia, niin jonkun toisen lapsi kyllä huomaa liikennekäyttäytymisenne...
Miettikää tämä: koulutan ja kasvatan lapseni erityisesti varovaisiksi liikkujiksi sekä kunnioittamaan toisia tiellä liikkujia. Lapseni kun ovat kyydissäni, ajan rauhallisesti muut huomioiden ja käytän aina turvavyötä. Tästä nyt kuluu muutama vuosi vielä ennenkuin he kulkevat itsekseen kaupungilla yms, mutta nyt jo suututtaa se ajaatus, että kaikki tämä työ voi olla täysin turhaa kun joku ajattelee eli tekee, että "tästä voi kävellä ihan hyvin punaisia päin kun ei tuu autoja".
Pahimmassa tapauksessa lapseni menehtyy jäätyään rekan/bussin/mopon alle, sillä arviointitaidot ei ole kuitenkaan aikuisen tasolla ja voi käydä "hupsista, se olikin melko lähel*.."
Eli lyhyesti: vaikka kaikissa liikennesäännöissä ei olisi järkeä juuri sinulle, voi se silti olla tärkeä ja tarpeellinen liikennesääntö. Miettikääpä seuraavalla kerralla minkälaista esimerkkiä haluatte antaa tulevaisuudemme toivoille. Ikinä ette voi tietää oletteko jonkun pienen esikuvana -sitä kun ei voi itse valita.
Tällaista pyrin pitämään mielessäni, välillä onnistuen ja välille en. Mutta kuten TeeCee taisi mainita, pyrkimys on jo iso askel eteenpäin, jollei jo pääasia (aina ei voi onnistua).
Aina ei pelkkä velvollisuus noudattaa sääntöjä riitä. Asia kaipaa jotain perusteita tuekseen, jolla motivoi itseään eli velvollisuuden rinnalle tulee itsestä lähtöisin oleva halu.
Siksi olen ruuvannut päätäni siihen suuntaan, että minulla on varaa käyttäytyä hyvin. Monestihan itsekkyys on sukua ahneudelle, koska liikenteessä pyritään saamaan itselle ylimääräistä etua, ehkä yleisin esimerkki on ajansäästö. Minulla on varaa antaa aikaa myös muille eli esim. pysähtyä suojatien eteen.
Toinen samankaltainen ajatus on se, että hyvää käytöstä arvostetaan enemmän kuin huonoa ja itse haluan toimia tavalla, jota arvostetaan.
Toki turvallisuuskin on merkittävä asia ja kun riittävästi on paininut esim. työtuvallisuusasioiden parissa, asenne on helppo kääntää myös liikenteeseen. Periaatteessa ongelmana voi olla se, että henkilökohtainen riskin lisäys tai paremminkin todennäköisyys riskin realisoitumiselle on varsin vaikeasti todettavissa esim. 10 km/h ylinopeuden seurauksena. Em. seikat kuitenkin antavat tukea, kun on tarve motivoitua näinkin abstrakteista asioista.
SO2001:n tyttären tapaukseen liittyen on vielä syytä erottaa pari asiaa. Menen puhtaasti olettamusten puolelle ja SO2001 korjaa, jos tarpeen.
En usko, että tytär pitää itseään varomattomana liikenteessä. Näin siksi, että hän pitää pyöräilyä vaarallisena. Muuten hänen pitäisi pitää varomatonta pyöräilijää eli itseään vaarallisena. Itse tunnistettu vaarallinen käytös on helppo lopettaa, mutta "vaarallista pyöräilyä" ei voi lopettaa, koska asia ei ole omissa näpeissä. Kuuluu samaa sarjaan, jossa liikenteessä "muut" ovat niitä, jotka homman ryssivät.
Uskon, että tytär ajaa periaatteessa varovasti, mutta hänellä ei ole riittävää kykyä tunnistaa riskejä, esim. oikaisu näkyvyydeltään puutteellisessa paikassa. Koska kyse ei ole tahallisesta riskistä, tuloksena on mielikuva vaarallisesta liikenteestä. Riskejä ei voi välttää, ellei niitä tunnista. Siksi LiTu:n korostamassa kasvatustehtävässä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää opettaa tunnistamaan riskejä, eikä pelkästään korostaa konkreettisten sääntöjen noudattamista. Samoin opettaa itsekritiikkiä. Tälle palstalle kirjoitteli aikanaan kaveri, joka ei motivoitunut esim. nopeusrajoitusten noudattamisesta, mutta ei pitänyt tarpeellisena kehittää omaa ajotaitoaan. Naureskeli vaan puheilleni oman ajamisen analysoimisesta. Tuossa tilanteessa tehtävä on melko toivoton.
Mutta niiden tietoinen rikkominen eli asenne, että "ei tää mulle kuulu kun oon niin hyvä/perehtynyt/asiantuntija", on se mikä nostaa niskakarvat pystyyn. Jos asenne on toi, niin ei tunnisteta/tiedosteta riskejä. Ajatellaan, että ei mulla voi mitää pahaa sattua.
Tohon ajatukseen tulen sortuneeksi monesti, eihän mulle voi sattua kun oon niin varovainen, kokenut kuljettaja ja työskentelen alalla. Kuitenkin virheitä, kuten liian suuri tilannenopeus, tapahtuu ajoittain (kuten kaikille) ja kertaalleen onnettomuuteenkin joutunut. Siinä ei auttanut selitellä, oma virhearvio johti peräänajoon (kitkarenkailla jäisellä tiellä, en hidastanut ajoissa).
Noh, tarinasta asiaan. Koen, että parhaiten voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen on vaikuttaa asenteisiin. Kun psykologiaa olette lukeneet, tiedätte ettei jo muodostuneisiin asenteisiin ole helppo vaikuttaa ja joidenkin kohdalla se on mahdotonta (kuten jo sanoitkin). Näin ollen on helpompi ohajata lasten ja nuorten asenteita oikeaan suuntaan. Asenteet voi muodostua ääritilanteista, kuten esimerkissäsi lapsen pyöräilystä. Kokemus voi olla vanhemman kertomusta tai sanaa suurempi, jolloin vanhempien vaikuttamisen mahdollisuudet heikkenee rajusti. Tämä koskee erityisesti alle kouluikäisiä lapsia, joille vähäisetkin traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa pysyviä asenteita, usein myös pelkoja. Jos S02001:n tytär on jo teini tai aikuinen, tilanne on tietenkin eri hänen kohdallaan.
Kuitenkin tästä päästään taas siihen, että jokaisella meillä on roolimme siinä miten lapset näkee ja kokee liikenteen. Pyrin noudattamaan suurinta mahdollista huomiointia ja varovaisuutta alueilla, joissa tiedän lapsia liikkuvan tai näen lapsia liikenteessä. Lapsista ei koskaan tiedä milloin pallo pomppaa tielle ja juoksee perässä tms. Vaikka auton kuljettajana en tekisi teknisesti väärin yliajotilanteessa esimerkin tapauksessa, syyttäisin itseäni lopun ikää etten ollut varovaisempi. Eikä sitä voi päälle ajaa, tai lievemmin "läheltä pitää" vain sen vuoksi, että toisella olisi vastuu väistää tms...
Siksi olen ruuvannut päätäni siihen suuntaan, että minulla on varaa käyttäytyä hyvin. Monestihan itsekkyys on sukua ahneudelle, koska liikenteessä pyritään saamaan itselle ylimääräistä etua, ehkä yleisin esimerkki on ajansäästö. Minulla on varaa antaa aikaa myös muille eli esim. pysähtyä suojatien eteen.
Peukku tälle, jota näkee yllättävän harvoin. Ajattelen samalla tavalla, että kohteliaisuus ja varovaisuus liikenteessä ei ole vääryys.
Kun psykologiaa olette lukeneet, tiedätte ettei jo muodostuneisiin asenteisiin ole helppo vaikuttaa ja joidenkin kohdalla se on mahdotonta (kuten jo sanoitkin). Näin ollen on helpompi ohajata lasten ja nuorten asenteita oikeaan suuntaan.
Juuri näin, mutta ongelmana onkin se, että lapsia ja nuoria ohjaa asenteeltaan kieroon kasvanut aikuinen. Esimerkiksi toisessa viestiketjussa mainitsemani valojen vilkuttelija. Tällöin tarvitaan jokin yhteiskunnan tasolla vaikuttava voima, joka pyrkii ohjaamaan yleistä asenneilmastoa. Tässä taloustilanteessa lienee todennäköisempää päätyä investoimaan ylinopeuskameroihin kuin tuollaiseen kampanjaan.
Kuten itsekin olet todennut ja konkreettisesti kokenut, oman suorituskyvyn arviointi on tarpeen. Vain tunnistamalla omia virheitään ja analysoimalla itselle tyypillisiä käytösmalleja, on edellytykset kehittyä kuljettajana. Jos ei tunnista omia virheitä, vaan kenties ulkoistaa ne vastapuolen, yhteiskunnan, olosuhteiden, liian alhaisten nopeusrajoitusten, nopeusvalvontaa suorittavan poliisin, 3 sekunin varoajalla punaisiin valoihin pysähtymään pakottavan säännön, "ei voinut tehdä mitään-tilanteen" tai muun vastaavan tason tekijän niskaan, ei ole tarvetta kehittää itseään. Päinvastoin, muutoksen pitää alkaa em. seikoista. Pitää siis ensin ymmärtää eri tekijöiden vaikutus ja osata erottaa vaikutus liikenteeseen vaikutuksesta itseensä. Samoin esim. nopeudesta puhuttaessa pitää ymmärtää ero onnettomuuden todennäköisyyden ja onnettomuuden seurausten välillä. Minulla ja käsittääkseni myös TeeCeellä tuo kesti ajokortin saamisesta laskettuna ajan, josta tuskin kumpikaan on ylpeä. Kokemus tai tieto on kuitenkin arvokas, koska kun tällaisilla liikenteestä luultavasti keskimääräistä kiinnostuneemmilla tyypeillä noinkin yksinkertaisen asian tajuaminen otti aikansa, liikenteen osapuolilla keskimäärin aika tuskin on lyhyempi. Pointti on tuon haastavuuden lisäksi se, että moni asia ei yksinkertaisesti aukea motivoitumisen vaatimalle tasolle ilman ymmärrystä tuon kaltaisista asioista.
Asenteisiin, tässä tapauksessa aikuisten asenteisiin, vaikuttamisen ongelmat tiivistyy mielestäni tuon kaltaisiin juttuihin. Liikenneturvan kampanjat "Jätä kelivaraa", "Älä päästä kaveria kännissä rattiin", "Vain munapää ei käytä kypärää" yms. ovat joko liian itsestäänselviä ja siten tehottomia tai sitten vahingollisia. Jos asenteisiin halutaan vaikuttaa, tarvittaisiin mielestäni täysin erilainen lähestymistapa.
Peukku tälle, jota näkee yllättävän harvoin. Ajattelen samalla tavalla, että kohteliaisuus ja varovaisuus liikenteessä ei ole vääryys.
Kunhan kohteliaisuus ei mene ylivarovaisuudeksi tai perustu tietämättömyyteen.
Lasten kanssa kaupungilla pyöräillessä huomaa joka kerta kiinnostavan ilmiön. Yleensä autoilijoita moititaan huonosta suojateiden kunnioituksesta. Tuossa tilanteessa kuitenkin aletaan väistää pyörätien jatkeilla sellaisissakin paikoissa, missä pyöräilijä on väistämisvelvollinen. Eikä auta, vaikka oltaisin pyörien kanssa pysähdytty jo hyvissä ajoin ennen autoa. Yllättävän usein autoilija pysäyttää tästä huolimatta päästääkseen meidät yli.
Tämän kaltaiset jutut on minusta harmillisia nimenomaan siksi, että hyväntahtoisuus sekoittaa liikenteen rytmin, josta seuraa epätietoisuutta. Rumasti sanottuna tällainen hyväntahtoinen hölmöily pitäisi saada karsittua pois kohteliaisuuden joukosta. Mutta koska joidenkin kyselyjen mukaan iso osa kuljettajista ei tunne suojatien/pyörätien jatkeen sääntöjä, tehtävä on mahdoton ilman massiivista kampanjaa.
Toki parempi olla ylivarovainen hyväntahtoinen hölmö kuin piittaamaton riskikuljettaja. Tuo ei kuitenkaan ole kelvollinen vertailuasetelma, koska vertailu pitää tehdä nykytilanteen ja optimin välillä.
11) jalankulkijalla jalan, suksilla, rullasuksilla, luistimilla tai vastaavilla välineillä liikkuvaa ja potkukelkan, lastenvaunujen, leikkiajoneuvon, pyörätuolin, jalankulkua avustavan tai korvaavan liikkumisvälineen tai vastaavan laitteen kuljettajaa sekä polkupyörän tai mopon taluttajaa; " (finlex)
Polkupyörän taluttajaa pitää väistää, eikö vain? Eli jos ei polje pyörää suojatien yli pitää antaa esteetön kulku?
Liikennepsykologiassa voi ihmetellä myös sitä että miksi ei noudata liikennesääntöjä, vaan haluaa toimia niiden vastaisesti. Kun matkustin nuoren miehen kyydissä vastasi hän että "hän ei halua olla mulkero toisia kohtaan noudattamalla nopeusrajoitusta". Hän siis mieluummin on osa vauhkoa liikennevirtaa kuin että hoitaisi oman osuutensa siitä ettei kukaan törmäilyllään ruuhkauta liikennettä.
Mielenkiintoinen vastaus, minusta nimenomaan perässäroikkujat tekevät aktiivisen vaaratilanteen, ei se joka ajaa kuten autokoulussa juuri äsken opetettiin. Vai opetettiinko, en tiedä kerrottiinko siitä että puuttumiskynnys on 8 km/h ja sitten vielä tekninen vähennys 3 km/h.
Polkupyörän taluttajaa pitää väistää, eikö vain? Eli jos ei polje pyörää suojatien yli pitää antaa esteetön kulku?
Taluttaja on jalankulkija, mutta satulassa istuva tai putken päällä molemmat jalat maassa paikallaan oleva on pyöräilijä. Itse hyppään pois pyörän selästä taluttajaksi vain silloin, kun haluan päästä suojatiellä/pyörätien jatkeella yli odottamatta, että autot menee ensin.
Kun matkustin nuoren miehen kyydissä vastasi hän että ”hän ei halua olla mulkero toisia kohtaan noudattamalla nopeusrajoitusta”.
Tuo on kiinnostava ikuisuuskysymys, koska siihen liittyy kiinteästi liikennevirran nopeus ja siihen moni yleensä pyrkii ja samoin sillä moni oikeuttaa sujuvuuden nimissä ylinopeutensa. Jos takana oleva haluaa ajaa 110 km/h, mutta minä köröttelen 100 km/h, liikennevirran nopeus on mielestäni 100 km/h. Minä kuitenkin olen se, joka haittaa sujuvuutta. Tämän yhtälön logiikka ei minulle ole auennut.
Tuossa on mielenkiintoista tukea omaan ajamiseensa oikein ammattikorkeakoulutasolta. Kirjan hinta olisi 33 euroa, pdf-versiona se on ilmainen. Vanhan kertaamista se minulle oli, mutta melkein kuin omia ajatuksiaan olisi lukenut .
Herbert: Kunhan kohteliaisuus ei mene ylivarovaisuudeksi tai perustu tietämättömyyteen.
En nyt ihan ääripäästä toiseen tarkoittanut. Kun ajelee liikennesääntöjen mukaisesti niin hyvin pitkälle toimii tuon kohtelaisuuden ja varovaisuuden mukaan. Suhteessa lapsiin ja vanhuksiin ylivarovaisuuskaan ei ole pahitteeksi, molemmat ryhmät kun on melko ennalta arvaamattomia ja särkyy helposti.
Mitä tulee pyörätienjatkeeseen, niin pois semmoiset hirvitykset. Todella harva pyöräilijä tai autoilija tuntee näitä sääntöjä edes nimeksi. Onhan niistä kirjoiteltu ja testejä löytyy vaikka miten, mutta eiköhän niihenkin vastaa vain ne jotka haluaa todistaa muille kuinka hyvin tuntee. Ne jotka voisi vahingossa oppia jotain ei edes lue koko uutista tai tee testiä.
Kerroit tuosta autoilijoiden ylisosiaalisuudesta liikenteessä; sama tilanne toisenpäin. Pyöräilijä odottaa suojatielle pääsyä taluttaen = pitäisi antaa esteetön kulku. Kuitenkin kun väistää, hyppää pyöräilijä satulan päälle ja polkaisee suojatien poikki. Periaatteessa liikennesääntöjen mukaan voisin lähteä liikkeelle vaikka pyöräilijä on edessäni koska hänellä on väistämisvelvollisuus tällöin.
Onneksi lainsäätäjä on ollut kuitenkin viisas:
TLL 3 §
Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
30 §
Varovaisuusvelvollisuus kevyttä liikennettä kohtaan
Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.
Kuljettajan on erityisesti varottava lähestyessään pysäytettyä koululaiskuljetusautoa, linja-autoa tai raitiovaunua sekä lapsia, vanhuksia, vammaisia tai muita, joilla on ilmeisiä vaikeuksia selviytyä turvallisesti liikenteessä.
Lisäksi rikoslain 23 luvun 1§
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi
Mitä tulee pyörätienjatkeeseen, niin pois semmoiset hirvitykset. Todella harva pyöräilijä tai autoilija tuntee näitä sääntöjä edes nimeksi. Onhan niistä kirjoiteltu ja testejä löytyy vaikka miten, mutta eiköhän niihenkin vastaa vain ne jotka haluaa todistaa muille kuinka hyvin tuntee. Ne jotka voisi vahingossa oppia jotain ei edes lue koko uutista tai tee testiä.
Jos jatkeet poistettaisiin, heikkenisi pyöräilijän asema liikenteessä merkittävästi. Se taas on ristiriidassa pyöräilyn määrän lisäämisen tavoitteen kanssa. Ellet sitten tarkoita sitä, että suojatie ja pyörätien jatke olisi yksi ja sama asia.
Nykyisellään jatkeen säännöt ovat melko yksinkertaiset eli pyöräilijä väistää, paitsi jos auto kääntyy tai tulee kolmion/stopin takaa. Käytännössä vain autoilijan väistämisvelvollisuus on huomattavasti yleisempi tilanne kuin pyöräilijän, joten pääsäännön jääminen lähes poikkeustapaukseksi muodostaa eräänlaisen psykologisen ansan (sainpas aasinsillan keskustelun otsikkoon). Siihen olisi hyvä saada muutos. Sekin olisi jo paljon, jos jokaisessa aihetta käsittelevässä lehtijutussa ei korostettaisi pyöräilijän väistämisvelvollisuutta. Nykyään ne, jotka jaksavat vain selata lehden otsikot, saavat väärän käsityksen asiasta.
En oikeastaan tarkoittanut kumpaakaan suuntaan, minulle se on sinänsä sama onko väistämisvelvollisuus pyöräilijällä vai autoilijalla kunhan ei olisi tämmöisiä sekoittamassa pienen ihmisen päätä.
Selkeämpää olisi, että jompi kumpi väistää aina. Ehkä mieluummin autoilija, koska pyöräilijä on suojaamattomampi.
Suojaamattomuus ei ole mielestäni hyvä peruste, koska tällöin se pätisi vain tietyillä tien osilla, mikä olisi ristiriitaista. Sen sijaan väistämisvelvollisuus pitäisi olla autoilijalla aina siksi, että yhteiskunnan tavoitteena on lisätä pyöräilyn suosiota ja vastaavasti vähentää yksityisautoilua. Lisäksi pyörätien jatkeeseen liittyy monia epäselvyyksiä, koska suunnittelijoilla ja tienpitäjällä ei ymmärrettävistä syistä ole aina selvyyttä määräyksistä. Parasta siis olisi antaa pyöräilijöille yhtäläiset oikeuden ja velvollisuudet kuin jalankulkijoille. Tällöin jäisi monenlainen rajanveto ja tulkinta pois.
Kirjoitinkin jo liikennesääntö -keskustelun alle, että tarkemmin asiaa mietittyäni en muuttaisi sääntöä lainkaan. Jos pyöräilijöillä olisi etuajo-oikeus jatkuvasti autoilijoihin nähden, tulisi vakavia onnettomuuksia enemmän. Osa pyörätienjatkeista varsinkin alemmalla tieverkolla on todella surkeita näkyvyydeltään, jolloin autojen pitäisi pysähtyä jokaisen suojatien eteen vaikkei ketään kulkisi missään välttyääkseen mahdollisilta vahingoilta. Kunnon fillarilla kuitenkin pääsee todella lujaa.
Mielestäni tämä ei toimi hyvänä keinona yksityisautoilun vähentämiseksi, sillä se tekisi kaupungissa ajamisesta hyvin katkonaista ja lisäisi polttoaineen kulutusta ja päästöjä. Voidaan ajatella, että ehkä se jollain aikavälillä jopa pienentäisi niitä kun tarpeeksi moni autoilija vaihtaa "viisaan liikkumisen" pariin. Kuitenkin esim. perheellisillä auto voi olla välttämätön ja ammattiliikenne kärsisi melkoisesti kustannusten ja riskien noustessa. Parin vuoden aikana on uutisoitu raskaan kaluston kanssa onnettomuuteen joutuneista pyöräilijöistä ja jalankulkijoista, joissa seuraukset ovat olleet todella ikäviä. Nämä tapaukset lisääntyisivät väistämättä ja yksikin olisi liikaa.
Jos käytetään perusteena yksityisautoilun vähentämistä, keinoja tulee harkita hyvin tarkkaan. Tämäkin sääntö on voimassa myös muualla kuin kehä III sisäpuolella, jossa yksityisautoilu on isossa määrin ainoa vaihtoehto työmatkaliikenteelle tai harrastuksiin. Suurimmissa kaupungeissa on ihan ok joukkoliikenne, joka tosin on kalliimpaa kuin oman auton käyttö. En usko, että tämä vaikuttaisi juurikaan yksityisautoiluun. Kannatan ajatusta tiemaksuista, tehdään autoilusta niin kallista kaupungeissa, että se jää kotiin tai liityntäpysäköintiin. Välttämätön huolto- ja tavarantoimitusliikenne voisi vapauttaa tiemaksuista, samoin taksit ja bussit. Tällöin tiemaksut eivät kohdistuisi kuljetusyrityksiin ja sitä kautta kuljetuksien hintoihin - kustannusten kasvaessa maksaja on aina asiakas.
LiTu siinä oli reilu suomalaisen autoilijan ehdotus, lisää autonkäyttöä koskevia kuluja, niin saadaan köyhät pois liikenteestä joukkoliikenteen armoille.
Suurimmissa kaupungeissa on ihan ok joukkoliikenne, joka tosin on kalliimpaa kuin oman auton käyttö.
Tarkoitatko kalliimpaa kuin oman auton polttoaineet, vaiko käyttöä?
Tämäkin on mielenkiintoinen psykologiaan liittyvä kysymys.
30 vuorokautta Helsingin kaupungin alueella ilman kilometrirajaa maksaa 52,40 €. Pelkkä liikennevakuutus maksaa saman verran ennen kuin on maksanut bonusjärjestelmän veloitukset (perustaso joka pysyy vuodesta toiseen samana on nimeltään 70 - 77 % bonus).
Polttoaineeseen riittää n. 1,7 euroa, eli ei sillä kovin kauas aja. Jos joutuu maksamaan pysäköinnistään ei polttoaineeseen riitä rahaa ollenkaan.
Quu:
Asian voi kääntää noinkin, jos haluaa tarkoituksella ymmärtää sen väärin. Mikä sinun mielestäsi olisi hyvä keino hillitä yksityisautoilua ja lisätä jalankulun, pyöräilyn ja julkisen liikenteen osuuksia?
Valtio on linjannut vähentävänsä yksityisautoilua päästöjen vuoksi. Tähän tuodaan rinnalle ekopolttoaineita hyödyntävät ajoneuvot, kuten sähkö ja maakaasu (halvemmat verot yms). Vaihtoehtoisina kulkutapoina on kävely, pyöräily ja julkinen liikenne. Jotta tavoitteet saavutetaan, täytyy ihmisille tarjota jokin syy kulkutavan muuttamiselle. Joukkoliikenteellä tuntuu olevan paha kaiku, joten sitä on kehitettävä. Myös ihmisen omilla valinnoilla on merkitystä siihen, onko rahaa autoilla vai ei.
Karrette:
Lukistiko tekstini jatkossa tarkemmin.
"Suurimmissa kaupungissa" ei tarkoita Helsinkiä (juuri ennen olin todennut, että kehä III ulkopuolella yksityisautoilu on lähes pakollista).
"ok joukkoliikenne" tarkoittaa, että reitit, vuorotiheys tai hinta saattaa olla ok, kaikki yhdessä ei. Helsinki on ainoa kaupunki Suomessa, jossa joukkoliikenne toimii edes jollain tapaa hyvin.
Perheellisenä omistan oman auton keskustaan suuntautuvasta kulkutavasta huolimatta, joten lasken vain polttoainekustannuksia. Verot ja vakuutukset joutuu maksamaan jokatapauksessa, sillä perheemme arki olisi hyvin hankalaa ilman autoa ja osan matkoista mm. harrastuksiin ja töihin joutuisi menemään taksilla kun joukkoliikenne ei niihin vie (sehän halpaa onkin!).
Vaikka tavoitteena onkin vähentää yksityisautoilua ja lisätä tehokkaampien kulkutapojen suosiota, hyvin harvalla on mahdollisuus luopua autosta, eikä se ole edes tavoitteena. Olennaista on luopua turhasta ajamisesta eli käyttää muita kulkutapoja silloin, kun ne ovat tarkoituksenmukaisia. Näin yksityisautoilu saadaan vähenemään ilman ylivoimaisen suuria haittoja.
Ja kuinka tähän päästään? Mitä keinoja voidaan käyttää, jotta valitsen bussin kun käyn keskustassa puolisoni kanssa ravintolassa?
Mielestäni parhaaseen ratkaisuun päästään joukkoliikenteen tarkoituksenmukaisella kehittämisellä ja tiemaksuilla. Ei se sitä tarkoita, että koko Tampereen, Turun tai Helsingin keskusta olisi maksullista aluetta ajaa vaan ne tietyt alueet jonne "turhat" matkat suuntautuvat. Alueelle edullinen ja tiheä julkisen liikenteen verkko, niin yksityisautoilu vähenee varmuudella.
Ei kannata ylitulkita, keskustelu menee silloin helposti epäkohteliaaksi. Jos otan esimerkiksi Helsingin voit itse kertoa mitä Vantaalla, Espoossa, Tampereella tai Turussa kuukausilippu maksaa.
Minä en laske kustannuksiin pelkästään polttoainetta, sen verran kallista autoilu on. Polttoaine on helpoiten havaittava suora kustannus, pysäköinti on toinen jollei käytä kadunvarsiparkkia tai muutoin ilmaista tilaa.
Vaihtoehtoina yhdelle autolle on kaksi autoa, auto voi olla pieni tai suuri, uusi tai vanha jne. Moni maksaa lisähinnan jos sellaista peritään, ja jonkun ajan jälkeen tietullista tulee vain yksi pakollisista kustannuksista siinä missä käyttöverokin.
SO2001: ”Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, arvoni ja käsitykseni eivät mahdu tällaiseen muottiin.”
Kenenkään muunkaan arvot ja käsitykset eivät mahdu muottiin, jonka mukaan elämän tarkoitus on toisten ihmisten säätämien pakkojen tinkimätön noudattaminen. Se maailma, jossa tuo on ongelma, on kokonaan oman pääsi sisällä.
SO2001: ”Arvioin ”liikennesuoritukseni” hyväksi tai huonoksi sen mukaan, miten hyvin se palvelee varsinaista tarkoitusta eli siirtymistä paikasta toiseen kävellen tai jollakin kulkuneuvolla.
Puhuit juuri arvoistasi. Arvot kuvaavat haltijansa käsityksiä siitä mitä kannattaa tavoitella tai vältellä. Olet sanonut sinulle tavallisten kansalaisten turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin arvioit suoritustasi liikenteessä sen mukaan, miten hyvin se palvelee omaa siirtymistäsi paikasta toiseen. Arvojen pitäisi olla pohjana mielipiteillemme, mutta tuossa arvo ja mielipide eivät ole linjassa.
Omista arvoista puhuessamme meillä on taipumus kaunistelemme asioita, todelliset arvomme näkyvät mielipiteissämme ja teoissamme. Tämän syy-seuraussuhteen ansiosta voimme päätellä todellisia arvojamme menemällä vastavirtaan mielipiteistä kohti ne synnyttäneitä arvoja. Esimerkiksi sinä voisit tämän vuoksi päätellä, minkälainen sellaisen arvon pitäisi olla, joka synnyttää mielipiteen että kuskin pitäisi arvioida omaa ajamistaan sen mukaan miten hyvin se palvelee hänen siirtymistään paikasta toiseen. Ei se arvo ainakaan se ole, että pidät tärkeimpänä muiden ihmisten turvallisuutta.
En odota sinun pohtivan tätä tällä palstalla, jos se olisi sinulle mahdollista olisit jo tehnyt niin jollain niistä lukuisista kerroista kun olen sitä pyytänyt. Sitä paitsi osaan ihan itsekin päätellä minkälaiset arvot tuollaisen mielipiteen takana täytyy olla. Tämän kuten aika monen muunkin julki tuomasi liikennettä koskevan mielipiteesi taustalla on todennäköisesti arvoja, joihin liittyy voimakas tarve päästä siirtymään paikasta toiseen ilman että lapsuutesi traumat, kuten arvostelun ja esivallan pelko, pääsevät valloilleen.
Varmasti puhut totta halustasi parantaa kanssaihmistesi elämää, mutta halu ja arvo ovat eri asioita. Sinä HALUAISIT että sinulla olisi kauniit ja humaanit arvot, kuten me kaikki muutkin. Mutta todelliset arvomme ovat niitä, joiden mukaan valitsemme tekomme, ajatuksemme ja mielipiteemme.
SO2001: ”Koen säännöt lähinnä harmillisina – joskin monesti myös tarpeellisina – kiusoina, joita noudatan silloin, kun se tuntuu järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta. Eli Tuntematonta Sotilasta lainatakseni asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.”
Minullekin säännöt ovat harmillinen mutta välttämätön paha. Ainakin liikennesäännöt, muista säännöistä luon mielipiteen kustakin erikseen. Mutta minä en noudata niitä kun se TUNTUU järkevältä, minä pyrin ajattelemaan loogisesti koska niitä on järkevää noudattaa, ja hoitaa ”asialliset hommat” sen ajattelun mukaisesti.
En tiedä koska tarvitsen liikennesääntöjen noudattamisen aikaansaamaa turvallisuusmarginaalia. Koska tiedän että kukaan muukaan ei tiedä sitä, en halua esimerkilläni yllyttää muita rikkomaan liikennesääntöjä. Pidän liikennesääntöjä myös itseäni suojelevana tekijänä, joten haluan muiden noudattavan niitä. Pidän huonona luonteenpiirteenä odottaa muilta jotain mihin en itse ole vastavuosoisesti valmis, joten minun on joko alettava pitämään itseäni kusipäänä, tai minun on toimittava, kuten mielestäni on oikein. Minulla ei omasta mielestäni ole oikeutta hankaloittaa liikennettä tai vaarantaa liikenteeseen osallistuvien terveyttä tai henkeä. Sen jälkeen kun minulle tutkimuksia lukemalla selvisi, että nuo molemmat asiat ovat sitä paremmalla tolalla mitä harvempi liikennevirrassa rikkoo liikennesääntöjä, en voi muuta kuin noudattaa liikennesääntöjä itsekin, muuten minun arvoillani varustettu joutuisi toteamaan olevansa vastuitaan pakoileva nilkki. Voin sitä luonnostani ollakin, mutta minusta ihminen on se mitä hän tekee eikä se miksi hän syntyi ja kasvoi.
Nuo ja monet muut vastaavat asiat ovat sitä mitä minä pidän ”asiallisina hommina”, jotka minun on joko hoidettava tai sitten tehtävä kipeitä johtopäätöksiä itsestäni. Minusta itsekunnioitus on ansaittava toimimalla niin kuin odotan sellaisen ihmisen tekevän, jonka katson ansaitsevan kunnioitukseni. Muita ihmisiä ei minun mielestäni voi aidosti kunnioittaa, ellei kunnioita ensin itseään, enkä voi kunnioittaa itseäni jos en hoida minun ”asiallisina hommina” pitämiäni asioita arvojani vastaavalla tavalla.
Sinusta sen verran, että sinä et hoida asiallisina pitämiäsi hommia. Olet sanonut uskovasi käytännössä kaikki minun esittämäni väitteet ylinopeuden vaarallisuudesta ja esimerkin voimasta ja keskinopeuden merkityksestä ja liikenteenvalvonnan vaikutuksesta ja niin edelleen. Ja heti perään kerroit, ettet anna noiden asioiden vaikuttaa ajotapoihisi, koska ottamasi laittomat tahalliset lisäriskit eivät vaikuta omaan kokonaisriskiisi kovin paljon. Mielestäsi niin pienen riskinmuutoksen takia ei kannata stressata ja kiduttaa itseään ja tehdä vuosittain kymmeniä tunteja vaativia uhrauksia.
Sinä tiedät miten ”asialliset hommat” pitäisi hoitaa, mutta et viitsi hoitaa niitä. Väität että sinulle on tärkeintä tavallisten kansalaisten turvallisuus, mutta kun tosipaikka tulee, sinä pidätkin tärkeämpänä sitä, paljonko hommien asiallinen hoitaminen veisi SINUN aikaasi ja mitä ottamasi tahalliset riskit vaikuttavat SINUN kokonaisriskiisi. Et sinä mieti noin hienoja asioita kun päätät ottaa tahallasi laittomia lisäriskejä, sinä vastustat omien traumojesi vuoksi periaatteesta järjestelmällistä ja rationaalista suhtautumista liikenteeseen.
Arvatkaapas, luenko mielummin TeeCeetä vai toisten otsakkeiden alla olevia "auton muodot ovat kivat ja myynti on hyvä ja..." -juttuja?
Itse luen muita kuin liikenne-aiheita vain satunnaisesti ja näissä on rikkautena kirjoittajien erilaisuus. Esimerkiksi seuraava lainaus herättää paljon ajatuksia: "Arvioin ”liikennesuoritukseni” hyväksi tai huonoksi sen mukaan, miten hyvin se palvelee varsinaista tarkoitusta eli siirtymistä paikasta toiseen kävellen tai jollakin kulkuneuvolla. Liikkumisen ja yleensäkin elämäni tarkoitus ei ole sääntöjen noudattaminen."
Minulle tämä kertoo siitä, kuinka erilaisia ihmisten ajatukset liikenteessä ovat. Se puolestaan auttaa välttämään sokeutumista siitä, millaisia kuvittelee muiden olevan ja taivastelua siitä, miksi muut eivät käyttäydy kuten minä.
Minullakaan liikkumisen tarkoitus ei ole sääntöjen noudattaminen. Liikkumisen tarkoitus on yleensä jonkin asian hoitaminen tai kuntoilu. Joskus molemmat yhdessä. Säännöt ja niiden noudattaminen luovat edellytykset onnistuneelle liikkumiselle. Tämä pitäisi SO2001:n varsin hyvin ymmärtää, vaikka ensimmäinen mieleen tuleva asia olikin liikkumistarpeen perustana TeeCeellä olevan sääntöjen noudattaminen.
SO2001:n tytär ajoi pyörällä vastoin sääntöjä, mikä johti kolariin sekä henkilö- ja omaisuusvahinkoon. Tytär koki tuon seurauksena pyöräilyn liian vaarallisena, mutta minusta päätelmä on väärä. Vastaava kolari peltikuoren sisälle pakkautuneena ei olisi aiheuttanut henkilövahinkoa itselle, mutta vastaavalla suhteella sääntöihin kaikilla liikkumistavoilla kolari tai siltä välttyminen on vain tuurista kiinni. Kun määrittelee pyöräilyn vaaralliseksi sen sijaan, että määrittelisi vaaralliseksi oman suhteensa sääntöihin, tulee huomaamattaan väistäneensä oman vastuunsa liikenteessä. Se johtaa epäloogisiin ratkaisuihin, jolloin liikennesuorituksen arviointikaan ei ole kestävällä pohjalla.
Vaikka itse virheitä tekemällä välttyisikin kolareilta, sääntöjen merkitys mahdollistaa tämänkin asian. Säännöt luovat liikenteeseen ennustettavuutta ja nimenomaan tätä tahallinen sääntöjen rikkoja mitä suurimmassa määrin hyödyntää. Niin kauan kuin muiden käytös on ennustettavaa, on varsin helppo sooloilla. Tuossakin on syytä muistaa, mistä sooloilussa on kyse, eikä harhaanjohtavasti alkaa pitää joitain sääntöjä huonoina oman sooloilun onnistumisen seurauksena.
Liikennesuorituksen arvioinnissa joutuu siis pakostakin ottamaan huomioon sääntöjen noudattamisen määrän, vaikkei liikkumisen syy olisikaan sääntöjen noudattaminen. Itse otan huomioon myös liikkumistavan valinnan. Se on kuitenkin monimutkaisempi prosessi, koska vaikka nopeus on yksi kriteeri, suoraviivaista ei arviointi kuitenkaan ole. Jos esimerkiksi ajan autolla 20 kilsan matkan (10 km suuntaansa) hyvällä kelillä ilman erityistä aikataulua suhteellisen hyvin sääntöjä noudattaen, voi arvosanaksi tulla huono. Pyörällä matkaan olisi kulunut kaksinkertainen määrä aikaa, mutta se olisi voinut olla huomattavasti parempi tapa. Varsin typerää on mielestäni siirtää uusiutumattomia luonnonvaroja käyttäen 1400 kilon rautakasaa vapaa-aikana vain siksi, että se on nopein tapa hoitaa asia. Puolisen tuntia enemmän aikaa käyttämällä tuo hoituu edullisesti, ilman öljyn polttamista, meluttomasti, tilaa säästäen, omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta huolehtien sekä ulkoilmasta nauttien.
Ylinopeuskeskusteluissa tulee säännöllisesti vastaan ajan säästämisen merkitys, jolloin lasketaan teoreettisia säästöjä vuositasolla, yleensä ylinopeuden vaikutus keskinopeuteen yliarvioiden. Joskus on minuutin säästöllä suuri merkitys, mutta em. tilanteessa kannattaa kysyä, mitä säästyneellä ajalla tekisi.
Aiemmin en liikkumistavan valintaan mitään huomiota kiinnittänyt, mutta nyt olen jo saanut ruuvattua päätäni hiukan laajakatseisempaan asentoon. Sen seurauksena ns. turhat ajot autolla ovat alkaneet tympiä. Turhalla tarkoitan tässä sellaista, jonka voisi hoitaa tarkoituksenmukaisemmallakin tavalla.
Herbert: ”Itse luen muita kuin liikenne-aiheita vain satunnaisesti ja näissä on rikkautena kirjoittajien erilaisuus...Minulle tämä kertoo siitä, kuinka erilaisia ihmisten ajatukset liikenteessä ovat. Se puolestaan auttaa välttämään sokeutumista siitä, millaisia kuvittelee muiden olevan ja taivastelua siitä, miksi muut eivät käyttäydy kuten minä.
Tuo ihmisten ja heidän suhtautumistapojensa erilaisuus on minullekin tämän palstan suola. Aiemmin se ärsytti, koska en tajunnut mistä ihmisten epäloogisuus johtui. Ajan mittaan huomasin, että se olinkin ollut minä joka ajatteli epäloogisesti. Aivojemme kehityksen taustalla oli tarve saada työkalu lajin selviytymistaisteluun. Lajin selviytymisen kannalta on eduksi esimerkiksi sellaiset asiat, että yksilöillä on tapana aliarvioida riskejä ja yliarvioida omia kykyjään välttää ne. Se paransi lajimme kykyä levittäyä uusille alueille, ja kun seuraava luonnonkatastrofi tuli, laaja elinalue pienensi sukupuuton riskiä. Tämän tehtävän kannalta oli myös loogista kehittää tarve pysytellä tietämättömänä tällaisesta ja muista vastaavista alitajuisista motiiveista.
Jos pyrkii ajattelemaan tuon lajillemme luonnollisen boksin ulkopuolelta, joutuu pakostakin napit vastakkain boksin sisällä elävien, eli enemmistön kanssa. Onneksi boksista ulos pääseminen edellyttää ensin boksin olemassaolon tiedostamisen ja sen jälkeen tietoisen pyrkimisen sieltä ulos. Kukaan ei päädy boksin ulkopuolelle vahingossa, joten ulkopuolelle päätyvä tietää olevansa itse se, joka ajattelee epäloogisesti evoluution kannalta katsottuna. Tämä helpottaa suhtautumista boksin sisältä kommentoiviin ja heidän ajotapoihinsa.
Pidämme päähämme pälkähtäviä asioita ajattelun tuloksina, mutta todellisuudessa pyrimme olemaan ajattelematta. Evoluution kannalta oli loogista pyrkiä säästämään energiaa, ja ajattelu on paljon energiaa kuluttavaa puuhaa. Taloudellisempaa on tempaista alitajunnasta joku totuttu toimintamalli, eikä tietoinen puoli tarkasta alitajunnan ajatusmalleja vaan homma menee toisin päin. Joten liikenne ja myös liikennekeskustelu toimii pääsääntöisesti ajatusmalleilla, jotka syntyivät parantamaan apinalajin selviytymismahdollisuuksia savannilla. Tähän käyttöön viritetystä ajattelustaan moni näyttää olevan hyvin ylpeä. Ja tietämätön.
Keskusteluissa yritän suitsia sisäistä apinaani pyrkimällä mielipiteisiin, jotka eivät olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä pidän tieteellisenä tietona. Liikenteessä pyrin samaan olemalla soveltelematta liikennesääntöjä omien ”ajatusteni” perusteella. Jos minun mielipidettä kysytään, niin olen varma että huomaan milloin alitajuiset motiivinen vievät minua. Toisaalta, en tiedä psykologiasta vielä juuri mitään, mutta sen tiedän, että juuri noin evoluutio meidän aivomme on muovannut ajattelemaan. Eli uskomaan että tietoinen puolemme ohjaa tekojamme ja ajatuksiamme. Joten kannattaisiko vähän varoa sen itsevarmuuden kanssa?
Tiedän myös sen, että niistä noin 11 miljoonasta bitistä informaatiota jota aistimme aivoihin syöttävät sekunnissa, noin 40 bittiä pääsee tietoisuuteen asti, ja nekin tarkistetaan ensin alitajunnan puolella, etteivät ne vaan sisältäisi mitään vanhojen tottumusten vastaista. Minusta tuossa on aika hyvä vinkki siitä, kumpi puoli vie ja kumpi vikisee.
Tässäpä aihe, joka innoitti rekisteröitymään ja osallistumaan ajatusten vaihtoon. Muutama poiminta puolen vuoden takaa;
S02001: Mutta jos liikkumisen tarkoitus on paikasta toiseen siirtyminen, silloin hyvä suoritus on sellainen, jossa siirtyminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti.
Ajattelen melko samoilla ajatuksilla, tosin turvallisuus on ensimmäinen, mihin tulee kiinnittää huomiota. Turhan usein voi havainnoida sellaista toimintaa, jossa kiire ja oman perseen ajattelu menee jopa henkilökohtaisen - ja mikä pahempaa - muiden turvallisuuden edelle. En tosin itsekään jää TYHJÄÄN risteykseen ihmettelemään yöaikaan, mutta katselen melko tarkkaan ettei (väärä) toiminta aiheuta vaaraa muille tai itselleni.
S02001: Jos kävelen kaupasta majapaikkaani ja ehdin katsomaan televisiossa alkavaa elokuvaa, suoritukseni liikenteessä on mielestäni parempi kuin siinä tapauksessa, että olisin seisonut jokaisissa punaisissa liikennevaloissa tyhjien katujen varsilla ja siitä syystä elokuvan alusta olisi jäänyt muutama minuutti katsomatta.
Tässä päästään taas melko vinoutuneeseen perusteluun, johon yleensä törmää kohtuullisen ylinopeuden puolesta puhujilla (mukaanlukien itseni). Ainahan sitä voisi varata aikaa siten, ettei tarvitse miettiä minuutin tarkkuudella ehtiääkö leffaan/saunaan/töihin. Olisi suotavaa jos pääsisi pois tästä ärsyttävästä, mutta pinttyneestä, lähdin liian myöhään liikkeelle -tavasta eroon sillä se lisää stressiä, onnettomuusriskiä ja (polttoaine)kustannuksia. Hieman sivuraiteelle menin joo, kyseessä oli ilta-aika kun tiellä ei liiku ketään. Kohta 50m säteellä ei liiku ketään, tapa siirtyy myös päiväsaikaan ja riskit kasvaa huomaamatta. Joku pieni lapsonen voi hyvinkin nähdä ja alkaa matkia tällaista käytöstä. Liikenneturvallisuusteko parhaillaan?
TeeCee: Minun tietääkseni on tutkimuksin osoitettu, että liikenteen turvallisuus ja sujuminen ovat sitä huonompia, mitä yleisempää liikennevirrassa on liikennesääntöjen rikkominen. Minun mielestäni on loogista olettaa, että liikennevirrassa rikotaan liikennesääntöjä sitä useammin, mitä useampi rikkoo niitä paitsi vahingossa, myös tahallaan. Pidän huonona ajamisena sellaista, joka heikentää liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta, ja ihan erityisen huonona asiana pidän jos kuljettaja heikentää noita tahallaan.
Tähän voidaan todeta, että ko. tutkimukset ja liikenneturvallisuusarviot perustuu liikennevirroille, ei yksittäisille ajoneuvoille (kuten liikennesäännötkin). S02001 tuskin aiheuttaa liikenneturvallisuusriskiä, jos kukaan ei ole edes näkemässä kun hän kävelee punaisia päin tai en koe aiheuttavani liikenneturvallisuusriskiä, jos jätän pysähdyn kieltoalueella yöaikaan keskustan ulkopuolella. Sinänsä olen täysin samaa mieltä, ettei sääntöjä pitäisi venyttää tai rikkoa - kuitenkin maalaisjärjenkin käyttö on sallittua. En aio edelleenkään hidastaa tietyissä kohdin yöaikaa, saati pysähtyä.
Arvojen pitäisi olla pohjana mielipiteillemme, mutta tuossa arvo ja mielipide eivät ole linjassa.
"Älä tee niinkuin minä teen, tee kuten sanon"
Halu ja pyrkimys voivat olla jotain vaikkei oma käyttäytyminen sitä heijastaisi. Osittain tämä voi johtua koulutuksen, aseman, työn tai muun seikan tuomasta paineesta olla jotain mieltä, osin puhtaasti asiaan perehtyneisyydestä? Tästä esimerkkinä tositarina:
Taannoin vuosia sitten silloisessa Kuusankosken kaupungissa pidettiin Liikenneturvan, Tielaitoksen yms liikenneturvallisuusasiantuntijoiden huippukokous, jonka teemana oli pohtia mitä voidaan tehdä vaikuttaakseen kuljettajien käyttäytymiseen ja sitä kautta liikenneturvallisuuteen. Tapahtuman järjestäjä oli miettinyt itsekseen sitä seikkaa, että palopuheiden ja korulauseiden päälle tuntuu itse asiantuntijoiden kaasujalka painaa jonkin verran enämpi ja järjesti pienen kokeen. Hän asennutti keskeiselle kaupungin sisääntuloväylälle liikennevalvontakameran, joka taltioi nopeuden, kellonajan ja rekisterinumeron. Tiedettiin, että suurin osa kokousvieraista tulisi tästä ohi, jolloin heidän nopeutensa jäisi koneen muistiin. Kokous ja majoitus järjestettiin eräässä hotellissa, jonka työntekijät osallistuivat juoneen keksimällä jonkin tekosyyn millä saivat osallistujien rekisteritunnuksen kirjautumisen yhteydessä. Näitä kun verrattiin valvontakameran kuviin, selvisi että juuri nämä asiantuntijat ajoivat suurimmat ylinopeudet ko. paikassa suhteessa "maallikkoon".
Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että jos tietoisuus tai tekniikka kehittää (lue: pitäisi kehittää) liikenneturvallisuutta, niin on ihmisen luontainen taipumus "ulosmitata" turvallisuusvaikutukset ja ajaa henkilökohtaisella riskirajallaan. Tästä lisäesimerkkeinä ABS -jarrut, ESP, etc.
Toki näihin tottuessa on mennyt aikaa yms, mutta loppujen lopuiksi hetken turvllisemman ajanjakson jälkeen ihminen nostaa nopeutta kunnes tuo edellä mainittu riskiraja on saavutettu. Tähän perustuen väitän, että liikenneturvallisuutta ei voida parantaa kuin määrätyn verran erilaisilla tekniikoilla ja koulutuksilla (tietoisuuden kasvattaminen), sillä loppuosa menee tuon riskirajan kasvattamiseen eli ajonopeudet tai muut liikenneturvallisuusriskit kasvavat..
Ainoa todellinen(mutta hidas) keino vaikuttaa liikenneturva on asenteiden muuttaminen tai parhaassa tapauksessa niiden luominen. Tästä päästään jälleen esimerkin voimaan, sillä asenteet (erit. liikenteessä) omaksutaan jo lapsena.
Herbert: SO2001:n tytär ajoi pyörällä vastoin sääntöjä, mikä johti kolariin sekä henkilö- ja omaisuusvahinkoon. Tytär koki tuon seurauksena pyöräilyn liian vaarallisena, mutta minusta päätelmä on väärä.
Yllä oleva sekä aiemmat postaukseni toimii hyvänä alustuksena varsinaiselle aiheen avaukselleni, mitä ei nähdäkseni ole juurikaan tuotu esille, pois lukien tuo Herbertin lainaus.
Eli kaiken pohjalla liikenneturvallisuustyössä on liikennekasvatus, johon pääsemme toki liikennepsykologian kautta. Jos näytämme esimerkillämme, ettei nopeusrajoitukset ole niin justiinsa tai turvavyön käyttämättä jättäminen on ok, niin meillä ei ole varaa ihmetellä kun omat lapsemme (tai naapurin lapset) jatkavat turvatonta liikennekäyttäytymistä. Jos olemme itsekkäitä liikenteessä, niin voitte olla varma sen siirtymisestä seuraaville sukupolville.
Vaikkei kaikilla olisikaan omia lapsia, niin jonkun toisen lapsi kyllä huomaa liikennekäyttäytymisenne...
Miettikää tämä: koulutan ja kasvatan lapseni erityisesti varovaisiksi liikkujiksi sekä kunnioittamaan toisia tiellä liikkujia. Lapseni kun ovat kyydissäni, ajan rauhallisesti muut huomioiden ja käytän aina turvavyötä. Tästä nyt kuluu muutama vuosi vielä ennenkuin he kulkevat itsekseen kaupungilla yms, mutta nyt jo suututtaa se ajaatus, että kaikki tämä työ voi olla täysin turhaa kun joku ajattelee eli tekee, että "tästä voi kävellä ihan hyvin punaisia päin kun ei tuu autoja".
Pahimmassa tapauksessa lapseni menehtyy jäätyään rekan/bussin/mopon alle, sillä arviointitaidot ei ole kuitenkaan aikuisen tasolla ja voi käydä "hupsista, se olikin melko lähel*.."
Eli lyhyesti: vaikka kaikissa liikennesäännöissä ei olisi järkeä juuri sinulle, voi se silti olla tärkeä ja tarpeellinen liikennesääntö. Miettikääpä seuraavalla kerralla minkälaista esimerkkiä haluatte antaa tulevaisuudemme toivoille. Ikinä ette voi tietää oletteko jonkun pienen esikuvana -sitä kun ei voi itse valita.
Tällaista pyrin pitämään mielessäni, välillä onnistuen ja välille en. Mutta kuten TeeCee taisi mainita, pyrkimys on jo iso askel eteenpäin, jollei jo pääasia (aina ei voi onnistua).
Aina ei pelkkä velvollisuus noudattaa sääntöjä riitä. Asia kaipaa jotain perusteita tuekseen, jolla motivoi itseään eli velvollisuuden rinnalle tulee itsestä lähtöisin oleva halu.
Siksi olen ruuvannut päätäni siihen suuntaan, että minulla on varaa käyttäytyä hyvin. Monestihan itsekkyys on sukua ahneudelle, koska liikenteessä pyritään saamaan itselle ylimääräistä etua, ehkä yleisin esimerkki on ajansäästö. Minulla on varaa antaa aikaa myös muille eli esim. pysähtyä suojatien eteen.
Toinen samankaltainen ajatus on se, että hyvää käytöstä arvostetaan enemmän kuin huonoa ja itse haluan toimia tavalla, jota arvostetaan.
Toki turvallisuuskin on merkittävä asia ja kun riittävästi on paininut esim. työtuvallisuusasioiden parissa, asenne on helppo kääntää myös liikenteeseen. Periaatteessa ongelmana voi olla se, että henkilökohtainen riskin lisäys tai paremminkin todennäköisyys riskin realisoitumiselle on varsin vaikeasti todettavissa esim. 10 km/h ylinopeuden seurauksena. Em. seikat kuitenkin antavat tukea, kun on tarve motivoitua näinkin abstrakteista asioista.
SO2001:n tyttären tapaukseen liittyen on vielä syytä erottaa pari asiaa. Menen puhtaasti olettamusten puolelle ja SO2001 korjaa, jos tarpeen.
En usko, että tytär pitää itseään varomattomana liikenteessä. Näin siksi, että hän pitää pyöräilyä vaarallisena. Muuten hänen pitäisi pitää varomatonta pyöräilijää eli itseään vaarallisena. Itse tunnistettu vaarallinen käytös on helppo lopettaa, mutta "vaarallista pyöräilyä" ei voi lopettaa, koska asia ei ole omissa näpeissä. Kuuluu samaa sarjaan, jossa liikenteessä "muut" ovat niitä, jotka homman ryssivät.
Uskon, että tytär ajaa periaatteessa varovasti, mutta hänellä ei ole riittävää kykyä tunnistaa riskejä, esim. oikaisu näkyvyydeltään puutteellisessa paikassa. Koska kyse ei ole tahallisesta riskistä, tuloksena on mielikuva vaarallisesta liikenteestä. Riskejä ei voi välttää, ellei niitä tunnista. Siksi LiTu:n korostamassa kasvatustehtävässä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää opettaa tunnistamaan riskejä, eikä pelkästään korostaa konkreettisten sääntöjen noudattamista. Samoin opettaa itsekritiikkiä. Tälle palstalle kirjoitteli aikanaan kaveri, joka ei motivoitunut esim. nopeusrajoitusten noudattamisesta, mutta ei pitänyt tarpeellisena kehittää omaa ajotaitoaan. Naureskeli vaan puheilleni oman ajamisen analysoimisesta. Tuossa tilanteessa tehtävä on melko toivoton.
Samoja ajatuksia, ei ne säännöt yksistään riitä.
Mutta niiden tietoinen rikkominen eli asenne, että "ei tää mulle kuulu kun oon niin hyvä/perehtynyt/asiantuntija", on se mikä nostaa niskakarvat pystyyn. Jos asenne on toi, niin ei tunnisteta/tiedosteta riskejä. Ajatellaan, että ei mulla voi mitää pahaa sattua.
Tohon ajatukseen tulen sortuneeksi monesti, eihän mulle voi sattua kun oon niin varovainen, kokenut kuljettaja ja työskentelen alalla. Kuitenkin virheitä, kuten liian suuri tilannenopeus, tapahtuu ajoittain (kuten kaikille) ja kertaalleen onnettomuuteenkin joutunut. Siinä ei auttanut selitellä, oma virhearvio johti peräänajoon (kitkarenkailla jäisellä tiellä, en hidastanut ajoissa).
Noh, tarinasta asiaan. Koen, että parhaiten voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen on vaikuttaa asenteisiin. Kun psykologiaa olette lukeneet, tiedätte ettei jo muodostuneisiin asenteisiin ole helppo vaikuttaa ja joidenkin kohdalla se on mahdotonta (kuten jo sanoitkin). Näin ollen on helpompi ohajata lasten ja nuorten asenteita oikeaan suuntaan. Asenteet voi muodostua ääritilanteista, kuten esimerkissäsi lapsen pyöräilystä. Kokemus voi olla vanhemman kertomusta tai sanaa suurempi, jolloin vanhempien vaikuttamisen mahdollisuudet heikkenee rajusti. Tämä koskee erityisesti alle kouluikäisiä lapsia, joille vähäisetkin traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa pysyviä asenteita, usein myös pelkoja. Jos S02001:n tytär on jo teini tai aikuinen, tilanne on tietenkin eri hänen kohdallaan.
Kuitenkin tästä päästään taas siihen, että jokaisella meillä on roolimme siinä miten lapset näkee ja kokee liikenteen. Pyrin noudattamaan suurinta mahdollista huomiointia ja varovaisuutta alueilla, joissa tiedän lapsia liikkuvan tai näen lapsia liikenteessä. Lapsista ei koskaan tiedä milloin pallo pomppaa tielle ja juoksee perässä tms. Vaikka auton kuljettajana en tekisi teknisesti väärin yliajotilanteessa esimerkin tapauksessa, syyttäisin itseäni lopun ikää etten ollut varovaisempi. Eikä sitä voi päälle ajaa, tai lievemmin "läheltä pitää" vain sen vuoksi, että toisella olisi vastuu väistää tms...
Siksi olen ruuvannut päätäni siihen suuntaan, että minulla on varaa käyttäytyä hyvin. Monestihan itsekkyys on sukua ahneudelle, koska liikenteessä pyritään saamaan itselle ylimääräistä etua, ehkä yleisin esimerkki on ajansäästö. Minulla on varaa antaa aikaa myös muille eli esim. pysähtyä suojatien eteen.
Peukku tälle, jota näkee yllättävän harvoin. Ajattelen samalla tavalla, että kohteliaisuus ja varovaisuus liikenteessä ei ole vääryys.
Juuri näin, mutta ongelmana onkin se, että lapsia ja nuoria ohjaa asenteeltaan kieroon kasvanut aikuinen. Esimerkiksi toisessa viestiketjussa mainitsemani valojen vilkuttelija. Tällöin tarvitaan jokin yhteiskunnan tasolla vaikuttava voima, joka pyrkii ohjaamaan yleistä asenneilmastoa. Tässä taloustilanteessa lienee todennäköisempää päätyä investoimaan ylinopeuskameroihin kuin tuollaiseen kampanjaan.
Kuten itsekin olet todennut ja konkreettisesti kokenut, oman suorituskyvyn arviointi on tarpeen. Vain tunnistamalla omia virheitään ja analysoimalla itselle tyypillisiä käytösmalleja, on edellytykset kehittyä kuljettajana. Jos ei tunnista omia virheitä, vaan kenties ulkoistaa ne vastapuolen, yhteiskunnan, olosuhteiden, liian alhaisten nopeusrajoitusten, nopeusvalvontaa suorittavan poliisin, 3 sekunin varoajalla punaisiin valoihin pysähtymään pakottavan säännön, "ei voinut tehdä mitään-tilanteen" tai muun vastaavan tason tekijän niskaan, ei ole tarvetta kehittää itseään. Päinvastoin, muutoksen pitää alkaa em. seikoista. Pitää siis ensin ymmärtää eri tekijöiden vaikutus ja osata erottaa vaikutus liikenteeseen vaikutuksesta itseensä. Samoin esim. nopeudesta puhuttaessa pitää ymmärtää ero onnettomuuden todennäköisyyden ja onnettomuuden seurausten välillä. Minulla ja käsittääkseni myös TeeCeellä tuo kesti ajokortin saamisesta laskettuna ajan, josta tuskin kumpikaan on ylpeä. Kokemus tai tieto on kuitenkin arvokas, koska kun tällaisilla liikenteestä luultavasti keskimääräistä kiinnostuneemmilla tyypeillä noinkin yksinkertaisen asian tajuaminen otti aikansa, liikenteen osapuolilla keskimäärin aika tuskin on lyhyempi. Pointti on tuon haastavuuden lisäksi se, että moni asia ei yksinkertaisesti aukea motivoitumisen vaatimalle tasolle ilman ymmärrystä tuon kaltaisista asioista.
Asenteisiin, tässä tapauksessa aikuisten asenteisiin, vaikuttamisen ongelmat tiivistyy mielestäni tuon kaltaisiin juttuihin. Liikenneturvan kampanjat "Jätä kelivaraa", "Älä päästä kaveria kännissä rattiin", "Vain munapää ei käytä kypärää" yms. ovat joko liian itsestäänselviä ja siten tehottomia tai sitten vahingollisia. Jos asenteisiin halutaan vaikuttaa, tarvittaisiin mielestäni täysin erilainen lähestymistapa.
Kunhan kohteliaisuus ei mene ylivarovaisuudeksi tai perustu tietämättömyyteen.
Lasten kanssa kaupungilla pyöräillessä huomaa joka kerta kiinnostavan ilmiön. Yleensä autoilijoita moititaan huonosta suojateiden kunnioituksesta. Tuossa tilanteessa kuitenkin aletaan väistää pyörätien jatkeilla sellaisissakin paikoissa, missä pyöräilijä on väistämisvelvollinen. Eikä auta, vaikka oltaisin pyörien kanssa pysähdytty jo hyvissä ajoin ennen autoa. Yllättävän usein autoilija pysäyttää tästä huolimatta päästääkseen meidät yli.
Tämän kaltaiset jutut on minusta harmillisia nimenomaan siksi, että hyväntahtoisuus sekoittaa liikenteen rytmin, josta seuraa epätietoisuutta. Rumasti sanottuna tällainen hyväntahtoinen hölmöily pitäisi saada karsittua pois kohteliaisuuden joukosta. Mutta koska joidenkin kyselyjen mukaan iso osa kuljettajista ei tunne suojatien/pyörätien jatkeen sääntöjä, tehtävä on mahdoton ilman massiivista kampanjaa.
Toki parempi olla ylivarovainen hyväntahtoinen hölmö kuin piittaamaton riskikuljettaja. Tuo ei kuitenkaan ole kelvollinen vertailuasetelma, koska vertailu pitää tehdä nykytilanteen ja optimin välillä.
"Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan:
11) jalankulkijalla jalan, suksilla, rullasuksilla, luistimilla tai vastaavilla välineillä liikkuvaa ja potkukelkan, lastenvaunujen, leikkiajoneuvon, pyörätuolin, jalankulkua avustavan tai korvaavan liikkumisvälineen tai vastaavan laitteen kuljettajaa sekä polkupyörän tai mopon taluttajaa; " (finlex)
Polkupyörän taluttajaa pitää väistää, eikö vain? Eli jos ei polje pyörää suojatien yli pitää antaa esteetön kulku?
Liikennepsykologiassa voi ihmetellä myös sitä että miksi ei noudata liikennesääntöjä, vaan haluaa toimia niiden vastaisesti. Kun matkustin nuoren miehen kyydissä vastasi hän että "hän ei halua olla mulkero toisia kohtaan noudattamalla nopeusrajoitusta". Hän siis mieluummin on osa vauhkoa liikennevirtaa kuin että hoitaisi oman osuutensa siitä ettei kukaan törmäilyllään ruuhkauta liikennettä.
Mielenkiintoinen vastaus, minusta nimenomaan perässäroikkujat tekevät aktiivisen vaaratilanteen, ei se joka ajaa kuten autokoulussa juuri äsken opetettiin. Vai opetettiinko, en tiedä kerrottiinko siitä että puuttumiskynnys on 8 km/h ja sitten vielä tekninen vähennys 3 km/h.
Taluttaja on jalankulkija, mutta satulassa istuva tai putken päällä molemmat jalat maassa paikallaan oleva on pyöräilijä. Itse hyppään pois pyörän selästä taluttajaksi vain silloin, kun haluan päästä suojatiellä/pyörätien jatkeella yli odottamatta, että autot menee ensin.
Tuo on kiinnostava ikuisuuskysymys, koska siihen liittyy kiinteästi liikennevirran nopeus ja siihen moni yleensä pyrkii ja samoin sillä moni oikeuttaa sujuvuuden nimissä ylinopeutensa. Jos takana oleva haluaa ajaa 110 km/h, mutta minä köröttelen 100 km/h, liikennevirran nopeus on mielestäni 100 km/h. Minä kuitenkin olen se, joka haittaa sujuvuutta. Tämän yhtälön logiikka ei minulle ole auennut.
http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522163936.pdf
Tuossa on mielenkiintoista tukea omaan ajamiseensa oikein ammattikorkeakoulutasolta. Kirjan hinta olisi 33 euroa, pdf-versiona se on ilmainen. Vanhan kertaamista se minulle oli, mutta melkein kuin omia ajatuksiaan olisi lukenut
.
Tekniikan Maailma mainitaan sivulla 70.
Herbert: Kunhan kohteliaisuus ei mene ylivarovaisuudeksi tai perustu tietämättömyyteen.
En nyt ihan ääripäästä toiseen tarkoittanut. Kun ajelee liikennesääntöjen mukaisesti niin hyvin pitkälle toimii tuon kohtelaisuuden ja varovaisuuden mukaan. Suhteessa lapsiin ja vanhuksiin ylivarovaisuuskaan ei ole pahitteeksi, molemmat ryhmät kun on melko ennalta arvaamattomia ja särkyy helposti.
Mitä tulee pyörätienjatkeeseen, niin pois semmoiset hirvitykset. Todella harva pyöräilijä tai autoilija tuntee näitä sääntöjä edes nimeksi. Onhan niistä kirjoiteltu ja testejä löytyy vaikka miten, mutta eiköhän niihenkin vastaa vain ne jotka haluaa todistaa muille kuinka hyvin tuntee. Ne jotka voisi vahingossa oppia jotain ei edes lue koko uutista tai tee testiä.
Kerroit tuosta autoilijoiden ylisosiaalisuudesta liikenteessä; sama tilanne toisenpäin. Pyöräilijä odottaa suojatielle pääsyä taluttaen = pitäisi antaa esteetön kulku. Kuitenkin kun väistää, hyppää pyöräilijä satulan päälle ja polkaisee suojatien poikki. Periaatteessa liikennesääntöjen mukaan voisin lähteä liikkeelle vaikka pyöräilijä on edessäni koska hänellä on väistämisvelvollisuus tällöin.
Onneksi lainsäätäjä on ollut kuitenkin viisas:
TLL 3 §
Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
30 §
Varovaisuusvelvollisuus kevyttä liikennettä kohtaan
Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.
Kuljettajan on erityisesti varottava lähestyessään pysäytettyä koululaiskuljetusautoa, linja-autoa tai raitiovaunua sekä lapsia, vanhuksia, vammaisia tai muita, joilla on ilmeisiä vaikeuksia selviytyä turvallisesti liikenteessä.
Lisäksi rikoslain 23 luvun 1§
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi
Jos jatkeet poistettaisiin, heikkenisi pyöräilijän asema liikenteessä merkittävästi. Se taas on ristiriidassa pyöräilyn määrän lisäämisen tavoitteen kanssa. Ellet sitten tarkoita sitä, että suojatie ja pyörätien jatke olisi yksi ja sama asia.
Nykyisellään jatkeen säännöt ovat melko yksinkertaiset eli pyöräilijä väistää, paitsi jos auto kääntyy tai tulee kolmion/stopin takaa. Käytännössä vain autoilijan väistämisvelvollisuus on huomattavasti yleisempi tilanne kuin pyöräilijän, joten pääsäännön jääminen lähes poikkeustapaukseksi muodostaa eräänlaisen psykologisen ansan (sainpas aasinsillan keskustelun otsikkoon). Siihen olisi hyvä saada muutos. Sekin olisi jo paljon, jos jokaisessa aihetta käsittelevässä lehtijutussa ei korostettaisi pyöräilijän väistämisvelvollisuutta. Nykyään ne, jotka jaksavat vain selata lehden otsikot, saavat väärän käsityksen asiasta.
En oikeastaan tarkoittanut kumpaakaan suuntaan, minulle se on sinänsä sama onko väistämisvelvollisuus pyöräilijällä vai autoilijalla kunhan ei olisi tämmöisiä sekoittamassa pienen ihmisen päätä.
Selkeämpää olisi, että jompi kumpi väistää aina. Ehkä mieluummin autoilija, koska pyöräilijä on suojaamattomampi.
Suojaamattomuus ei ole mielestäni hyvä peruste, koska tällöin se pätisi vain tietyillä tien osilla, mikä olisi ristiriitaista. Sen sijaan väistämisvelvollisuus pitäisi olla autoilijalla aina siksi, että yhteiskunnan tavoitteena on lisätä pyöräilyn suosiota ja vastaavasti vähentää yksityisautoilua. Lisäksi pyörätien jatkeeseen liittyy monia epäselvyyksiä, koska suunnittelijoilla ja tienpitäjällä ei ymmärrettävistä syistä ole aina selvyyttä määräyksistä. Parasta siis olisi antaa pyöräilijöille yhtäläiset oikeuden ja velvollisuudet kuin jalankulkijoille. Tällöin jäisi monenlainen rajanveto ja tulkinta pois.
Kirjoitinkin jo liikennesääntö -keskustelun alle, että tarkemmin asiaa mietittyäni en muuttaisi sääntöä lainkaan. Jos pyöräilijöillä olisi etuajo-oikeus jatkuvasti autoilijoihin nähden, tulisi vakavia onnettomuuksia enemmän. Osa pyörätienjatkeista varsinkin alemmalla tieverkolla on todella surkeita näkyvyydeltään, jolloin autojen pitäisi pysähtyä jokaisen suojatien eteen vaikkei ketään kulkisi missään välttyääkseen mahdollisilta vahingoilta. Kunnon fillarilla kuitenkin pääsee todella lujaa.
Mielestäni tämä ei toimi hyvänä keinona yksityisautoilun vähentämiseksi, sillä se tekisi kaupungissa ajamisesta hyvin katkonaista ja lisäisi polttoaineen kulutusta ja päästöjä. Voidaan ajatella, että ehkä se jollain aikavälillä jopa pienentäisi niitä kun tarpeeksi moni autoilija vaihtaa "viisaan liikkumisen" pariin. Kuitenkin esim. perheellisillä auto voi olla välttämätön ja ammattiliikenne kärsisi melkoisesti kustannusten ja riskien noustessa. Parin vuoden aikana on uutisoitu raskaan kaluston kanssa onnettomuuteen joutuneista pyöräilijöistä ja jalankulkijoista, joissa seuraukset ovat olleet todella ikäviä. Nämä tapaukset lisääntyisivät väistämättä ja yksikin olisi liikaa.
Jos käytetään perusteena yksityisautoilun vähentämistä, keinoja tulee harkita hyvin tarkkaan. Tämäkin sääntö on voimassa myös muualla kuin kehä III sisäpuolella, jossa yksityisautoilu on isossa määrin ainoa vaihtoehto työmatkaliikenteelle tai harrastuksiin. Suurimmissa kaupungeissa on ihan ok joukkoliikenne, joka tosin on kalliimpaa kuin oman auton käyttö. En usko, että tämä vaikuttaisi juurikaan yksityisautoiluun. Kannatan ajatusta tiemaksuista, tehdään autoilusta niin kallista kaupungeissa, että se jää kotiin tai liityntäpysäköintiin. Välttämätön huolto- ja tavarantoimitusliikenne voisi vapauttaa tiemaksuista, samoin taksit ja bussit. Tällöin tiemaksut eivät kohdistuisi kuljetusyrityksiin ja sitä kautta kuljetuksien hintoihin - kustannusten kasvaessa maksaja on aina asiakas.
LiTu siinä oli reilu suomalaisen autoilijan ehdotus, lisää autonkäyttöä koskevia kuluja, niin saadaan köyhät pois liikenteestä joukkoliikenteen armoille.
Suurimmissa kaupungeissa on ihan ok joukkoliikenne, joka tosin on kalliimpaa kuin oman auton käyttö.
Tarkoitatko kalliimpaa kuin oman auton polttoaineet, vaiko käyttöä?
Tämäkin on mielenkiintoinen psykologiaan liittyvä kysymys.
30 vuorokautta Helsingin kaupungin alueella ilman kilometrirajaa maksaa 52,40 €. Pelkkä liikennevakuutus maksaa saman verran ennen kuin on maksanut bonusjärjestelmän veloitukset (perustaso joka pysyy vuodesta toiseen samana on nimeltään 70 - 77 % bonus).
Polttoaineeseen riittää n. 1,7 euroa, eli ei sillä kovin kauas aja. Jos joutuu maksamaan pysäköinnistään ei polttoaineeseen riitä rahaa ollenkaan.
Quu:
Asian voi kääntää noinkin, jos haluaa tarkoituksella ymmärtää sen väärin. Mikä sinun mielestäsi olisi hyvä keino hillitä yksityisautoilua ja lisätä jalankulun, pyöräilyn ja julkisen liikenteen osuuksia?
Valtio on linjannut vähentävänsä yksityisautoilua päästöjen vuoksi. Tähän tuodaan rinnalle ekopolttoaineita hyödyntävät ajoneuvot, kuten sähkö ja maakaasu (halvemmat verot yms). Vaihtoehtoisina kulkutapoina on kävely, pyöräily ja julkinen liikenne. Jotta tavoitteet saavutetaan, täytyy ihmisille tarjota jokin syy kulkutavan muuttamiselle. Joukkoliikenteellä tuntuu olevan paha kaiku, joten sitä on kehitettävä. Myös ihmisen omilla valinnoilla on merkitystä siihen, onko rahaa autoilla vai ei.
Karrette:
Lukistiko tekstini jatkossa tarkemmin.
"Suurimmissa kaupungissa" ei tarkoita Helsinkiä (juuri ennen olin todennut, että kehä III ulkopuolella yksityisautoilu on lähes pakollista).
"ok joukkoliikenne" tarkoittaa, että reitit, vuorotiheys tai hinta saattaa olla ok, kaikki yhdessä ei. Helsinki on ainoa kaupunki Suomessa, jossa joukkoliikenne toimii edes jollain tapaa hyvin.
Perheellisenä omistan oman auton keskustaan suuntautuvasta kulkutavasta huolimatta, joten lasken vain polttoainekustannuksia. Verot ja vakuutukset joutuu maksamaan jokatapauksessa, sillä perheemme arki olisi hyvin hankalaa ilman autoa ja osan matkoista mm. harrastuksiin ja töihin joutuisi menemään taksilla kun joukkoliikenne ei niihin vie (sehän halpaa onkin!).
Vaikka tavoitteena onkin vähentää yksityisautoilua ja lisätä tehokkaampien kulkutapojen suosiota, hyvin harvalla on mahdollisuus luopua autosta, eikä se ole edes tavoitteena. Olennaista on luopua turhasta ajamisesta eli käyttää muita kulkutapoja silloin, kun ne ovat tarkoituksenmukaisia. Näin yksityisautoilu saadaan vähenemään ilman ylivoimaisen suuria haittoja.
Ja kuinka tähän päästään? Mitä keinoja voidaan käyttää, jotta valitsen bussin kun käyn keskustassa puolisoni kanssa ravintolassa?
Mielestäni parhaaseen ratkaisuun päästään joukkoliikenteen tarkoituksenmukaisella kehittämisellä ja tiemaksuilla. Ei se sitä tarkoita, että koko Tampereen, Turun tai Helsingin keskusta olisi maksullista aluetta ajaa vaan ne tietyt alueet jonne "turhat" matkat suuntautuvat. Alueelle edullinen ja tiheä julkisen liikenteen verkko, niin yksityisautoilu vähenee varmuudella.
LiTu: "Lukistiko tekstini jatkossa tarkemmin."
Ei kannata ylitulkita, keskustelu menee silloin helposti epäkohteliaaksi. Jos otan esimerkiksi Helsingin voit itse kertoa mitä Vantaalla, Espoossa, Tampereella tai Turussa kuukausilippu maksaa.
Minä en laske kustannuksiin pelkästään polttoainetta, sen verran kallista autoilu on. Polttoaine on helpoiten havaittava suora kustannus, pysäköinti on toinen jollei käytä kadunvarsiparkkia tai muutoin ilmaista tilaa.
Vaihtoehtoina yhdelle autolle on kaksi autoa, auto voi olla pieni tai suuri, uusi tai vanha jne. Moni maksaa lisähinnan jos sellaista peritään, ja jonkun ajan jälkeen tietullista tulee vain yksi pakollisista kustannuksista siinä missä käyttöverokin.
Yksityisautoilua ei pidä hillitä millään muotoa, päinvastoin auto on vapaan liikkumisen tae länsimaisessa yhteiskunnassa.
Quu:
Yksityisautoilua ei pidä hillitä millään muotoa, päinvastoin auto on vapaan liikkumisen tae länsimaisessa yhteiskunnassa.
Huraa!! Eikö muissa yhteiskunnissa?