Saksassa on 70 kaupunkia joiden typpioksidi-arvot on päivittäin liian korkealla tasolla ja 20 kaupungissa näistä arvot on hälyttävän korkeat.
Ja Saksassa kinastellaan siitä että pitääkö autonvalmistajien korjauttaa dieselhuijaus-autot. Tämän päiväisen oikeuden päätöksen jälkeen autonvalmistajat eivät enää oikein voi menestyksellisesti torjua näitä korjausvaatimuksia.
TeeCeen kehäpäätelmät ja "kyökkipsykologia" ovat huvittavia, joten hänen kirjoituksiinsa voisi vastata laajemminkin kuin mihin minulla on aikaa. Tuon tuostakin näen lehdessä jutun ja ympäristössä asian, joista ajattelen, että tätä voisin käyttää vastauksissani TeeCeelle. Linkit ja havainnot pitäisi kuitenkin kirjoittaa muistiin, jotta ne eivät unohtuisi.
Jokin aika sitten näin kaksi erillistä artikkelia, jotka olisivat sopineet käsiteltäväksi näissä keskusteluissa. Valitettavasti olen unohtanut toisen kokonaan. Toisesta kuitenkin muistan sen verran, että voin mainita sen tässä ennen kuin tämäkin lähde unohtuu. Kyseessä on kansanedustaja Mikko Alatalon (sen, joka oli aikoinaan maksamassa lakia rikkoneen poliisin sakkoja omasta pussistaan) kommentti Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä:
"Ja kun me ei pystytä vaikuttamaan hirveen paljon siihen, miten ne isot asiat menee, niin me aletaan tehdä ihmisten elämästä helvettiä. Aletaan tekemään sääntöjä niille ja koetetaan sitä kautta vaikuttaa."
Kansanedustajien turhautuminenko ratkaisee sen, mikä yhteiskunnassamme kielletään ja mitä ei kielletä - vielä. Se on ainakin selvää, mistä vinkkejä kansanedustajille tulee. Tietysti sieltä, missä entisillä säännöillä kiusaaminen on alkanut maistua puulta. Kiusaajien vallanhimo on kasvanut syödessä, joten he tarvitsevat lisää stimulaatiota. Heille on käynyt kuin pornoaddikteille, jotka tarvitsevat aina vain kovempaa kamaa. Meidän alamaisten osana on olla välineitä, joilla väkivaltaeliitti huvittelee.
Jos ei kansanedustuslaitos nyt vielä aivan poliisin sivukonttori olekaan, sillä on joka tapauksessa vahvat siteet sillä poliisikuntaan. Ensinnäkin yhden pienen puolueen verran kansanedustajista on poliiseja. Lisäksi poliisi vaikuttaa lakien säätämiseen monella eri tavalla kuten aloitteen tekijänä, lobbaajana, asiantuntijana, lakien soveltajana (= toimivaltansa rajojen venyttäjänä) kentällä ja oikeusprosesseihin vaikuttajana (= lakien jälkisäätäjänä).
Poliitikot tietävät, että tiedotusvälineillä on ratkaiseva merkitys heidän suosionsa ja vaalitulostensa kannalta. Tiedotusvälineet nostavat poliitikkoja ja laskevat poliitikkoja. Mediaa onkin joskus kutsuttu vallan vahtikoiraksi. Suomessa asetelma on kääntynyt kuitenkin sikäli erikoiseksi, että media on muuttunut poliisin puudeliksi, ja mediataloista on tullut poliisin tiedotusosastoja. Poliisin ja median välillä on vahvoja taloudellisia kytkentöjä. Kansanedustajien on pidettävä kaikki tämä mielessään.
Poliisista on tullut yhteiskunnan keskipiste, joka ohjailee lakien säätämistä ja tiedotusvälineiden toimintaa ja paljon muutakin. Vaikka järjestelmä on muodollisesti edelleen demokraattinen, äänestäjät ovat poliisin ohjauksessa olevan median aivopesemiä ja äänestävät niin kuin todellinen vallankäyttäjä haluaa.
Olen joskus nimittänyt nykyistä ihmisten yhteiskuntakäsitystä turvallisuususkonnoksi, vaikka aivan kaikki uskonnon tunnusmerkit eivät täytykään. Paljon on joka tapauksessa samaa. Kiihkeimmät turvallisuususkonnon harjoittajat ovat opissaan lähes yhtä ehdottomia ja yhtä ankaria kuin maailmalla tunnetut uskonnollisten ääriliikkeiden edustajat. Tämän voi helposti todeta, kun lukee foorumeita ja katsoo, mistä asioista ihmiset eniten ärsyyntyvät. Foorumeilla voi pilkata lähes mitä tahansa, eikä se saa aikaan mainittavia reaktiota. Voi haukkua presidentin, voi haukkua pääministerin, voi haukkua ministerit ja kansanedustajat, voi pilkata pappeja, voi pilkata jumalaa, voi pilkata isänmaata, voi pilkata uskonnollisia arvoja (kunhan jättää erään uskonnon ja sen edustajat rauhaan etteivät viranomaiset vie oikeuteen), voi pilkata puoluejohtajia, voi pilkata savolaisia. Voi haukkua kenet tahansa. On kuitenkin yksi poikkeus. Jos tätä tahoa erehtyy arvostelemaan foorumilla, nostattaa ihmisissä raivoa ja saa tulista palautetta. Tuo taho on turvallisuususkonnon jumala. Tiedätte kyllä mikä.
Turvallisuususkonto siis muistuttaa varsinaisia oikeita uskontoja, koska siinäkin on pyhä palvonnan kohde, jonka loukkaamisesta turvallisuususkovaiset kiihtyvät. Yhtäläisyyksiä on muitakin.
Kun muslimi rukoilee viisi kertaa päivässä Mekkaan päin kumartuneena, se näyttää muiden kuin muslimien silmissä tarpeettomalta tai jopa typerältä. Ateisti ihmettelee, miksi joku käyttää aikaansa rukoilemiseen, kun mitään korkeampaa tahoa ei ole edes olemassa - ja vaikka olisikin, tuo taho ei näytä vastaavan rukouksiin. Rukoilemattomuudesta ei myöskään seuraa mitään rangaistusta, joten täysin turhaa touhua koko homma. Ateisti päättelee, että ainoa syy on sisäinen pakko, mikä on seurausta uskonnosta ja sen opetuksista. Eli ihminen rukoilee, koska uskonto määrää niin tekemään.
Turvallisuususkonnon harjoittajilla on myös omat sisäiset pakkonsa ja rituaalinsa, joita he noudattavat.
Helsingissä ja kenties muissakin kaupungeissa on paljon risteyksiä ja suojateitä, joissa palaa yhtä aikaa punainen valo sekä autoille että jalankulkijoille. Jos tuollaisessa risteyksessä seisoo kuuliaisesti punaisissa valoissa hiljaisena aikana, jolloin autoja ei tule, eikä lainvalvojia näy eikä edes sosiaalinen paine pakota odottamaan, syyn täytyy olla sisäinen, eli alistuminen turvallisuususkonnon ja lainkuuliaisuususkonnon oppeihin. Suojatietä pitkin voisi kävellä täysin turvallisesti, mutta uskonto estää sen.
Muistelen, että TeeCee on joskus kertonut, että hän ei periaatteen vuoksi kävele päin punaisia, vaikka sen voisi turvallisesti tehdäkin. En ihmettele. Sopii täydellisesti kuvaan.
Kun tässä nyt on muutenkin hypitty asiasta toiseen, niin lopuksi kirjallisuusviittaus. En ole lukenut seuraavaksi mainitsemaani kirjaa, mutta kertomukset sen sisällöstä ovat mielenkiintoisia. Kirja kertoo siitä, mitkä tahot suomalaisessa yhteiskunnassa lähtivät innokkaimmin mukaan natsi-Saksan harjoittamaan eliminointitoimintaan.
Kyse on tutkija Oula Silvennoisen kirjasta “Salaiset aseveljet – Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944”, jossa hän tarkastelee Suomen ja Saksan poliisien yhteistoimintaa, jonka seurauksena ihmisiä kidutettiin ja tapettiin. Kirjan arvioinut Jari Järvenpää kirjoittaa mm.seuraavasti:
“Vaikka kirja sisältää paljon informaatiota natsien harrastamasta joukkotuhonnasta ja muusta järkyttävästä toiminnasta, sen painopiste ja mielenkiintoisin osuus löytyy suomalaisen poliisiviranomaisen moraalista ja sen murtumisesta sodan alkaessa.”
Sitä, että suomalaiset poliisit lähtivät mukaan natsien kidutus- ja tappohommiin, voidaan tietysti nimittää moraalin murtumiseksi, jos halutaan. Itse en kuitenkaan käyttäisi tällaista nimitystä vaan puhuisin todellisen moraalin paljastumisesta. Sama ilmiö oli näkyvissä muissakin maissa, jotka olivat natsi-Saksan yhteistyökumppaneita tai miehittämiä. Ranskan poliisikin alkoi pidättää juutalaisia tuhoamisleireille lähetettäväksi, kun sen etu sitä vaati. Suomen häpeätahraksi jäänyt kahdeksan juutalaisen luovuttaminen Saksaan sodan aikana oli Valtiollisen poliisin päällikön omavaltaista puuhastelua poliittisen johdon tietämättä. Poliisijohtaja halusi loistaa Saksan ylimmän poliisiviranomaisen Heinrich Himmlerin silmissä.
Edellä mainituista asioista on tietysti kauan, joten joku voi huomauttaa, että aika on muuttunut, eikä vastaavaa enää tapahtuisi. Jos joku tällaista esittää, väitän jo etukäteen vastaan ja viittaan siihen historialliseen tosiasiaan, että poliisikunnan pääosa ei yleensä vaihdu, vaikka maa muuttuisi totalitaristiseksi diktatuuriksi. Jotkut yksilöt tietenkin lähtevät, ja uusia tulee, mutta pääosin organisaatio jatkaa toimintaansa entisin voimin. Onhan nimenomaan diktaruuri se järjestelmä, jossa poliisi pääsee parhaiten toteuttamaan viettejään ja olemassaolonsa syvintä olemusta.
Loppukevennyksenä sattumalta löytynyt TeeCeen melipide vuodelta 2004: ..”kohta aletaan kokea oikeanpuoleinen liikenne nöyryyttäväksi valtion mielivallaksi. Kolmen sukupolven kuluttua varmaan painovoima on kyykytystä.”
Epäilen, että kehitys ei mene tuohon suuntaan vaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Ihmiset alistuvat aina vain uusiin määräyksiin, ja kolmen sukupolven kuluttua mikään ei enää tunnu alistumiselta.
SO2001: Kansanedustajien turhautuminenko ratkaisee sen, mikä yhteiskunnassamme kielletään ja mitä ei kielletä – vielä. Se on ainakin selvää, mistä vinkkejä kansanedustajille tulee. Tietysti sieltä, missä entisillä säännöillä kiusaaminen on alkanut maistua puulta. Kiusaajien vallanhimo on kasvanut syödessä, joten he tarvitsevat lisää stimulaatiota. Heille on käynyt kuin pornoaddikteille, jotka tarvitsevat aina vain kovempaa kamaa. Meidän alamaisten osana on olla välineitä, joilla väkivaltaeliitti huvittelee.
Jos TeeCee tekee mielestäsi kehäpäätelmiä, niin juuri tuollaisilla omilla kehäpäätelmilläsi sinä syötät hänelle erittäin tehokkaasti materiaalia!
Turvallisuususkonto siis muistuttaa varsinaisia oikeita uskontoja, koska siinäkin on pyhä palvonnan kohde, jonka loukkaamisesta turvallisuususkovaiset kiihtyvät. Yhtäläisyyksiä on muitakin.
Ei edes tuota ensimmmäistä!
Kirja kertoo siitä, mitkä tahot suomalaisessa yhteiskunnassa lähtivät innokkaimmin mukaan natsi-Saksan harjoittamaan eliminointitoimintaan.
No tätä aihepiiriä et olekaan vähään aikaan sivunnut. Kehänkiertosi ympyrällä on näköjään sulkeutunut.
Ihmiset alistuvat aina vain uusiin määräyksiin, ja kolmen sukupolven kuluttua mikään ei enää tunnu alistumiselta.
Ja sinä olet alistunut rutisemaan aiheesta täällä....
SO2001: ”TeeCeen kehäpäätelmät ja ”kyökkipsykologia” ovat huvittavia, joten hänen kirjoituksiinsa voisi vastata laajemminkin kuin mihin minulla on aikaa.”
Kehäpäätelmäksi sanotaan virheellistä päätelmää, jonka pätevyys perustuu oletukseen johtopäätöksen totuudesta (Wikipedia). Minusta moni sinun mielipiteesi johtuu ihan eri syistä kuin mitä nykyään sanot niiden syiksi. Perustelen tätä mielipidettäni sillä, että olet itse antanut vaihtoehtoisia syitä mielipiteillesi. Ja sillä, että et pysty tai halua antaa uskottavaa selitystä sille, miksi sinulla on useampi selitys samoille mielipiteille. Ja sillä, että kieltäydyt keskustelemasta tästä aiheesta. Mielipiteeni ei täytä kehäpäätelmän määritelmää, koska pystyn todistamaan nuo perusteluni.
Se on totta että nämä minun päätelmäni perustuvat ”kyökkipsykologiaan”. Harhaiset mielipiteesi johtuvat mielestäni ajatusharhoista ja kaavoihin kangistuneesta ajattelusta, joten asia liittyy psykologiaan, siksi mielipiteistäsi keskustellessakin pitää psykologian olla mukana. Olen siinä asiassa maallikko, joten kyse on ”kyökkipsykologiasta”. En kuitenkaan keksi asioita omasta päästäni, kerron mihin päätelmäni perustuvat, joten sinulla olisi halutessasi mahdollisuus korjata huomaamasi virheet. Et kuitenkaan ole puuttunut kuin lopputulokseen toistelemalla, että et ole harhainen.
Haasta ihmeessä väittämiäni, tämähän on keskustelupalsta. Olen yrittänyt kirjoitella mihin tutkimuksiin tai artikkeleihin väitteeni perustuvat, mutta et kerro että olenko mielestäsi ymmärtänyt lukemani väärin, et kerro onko sinulla toisenlaista tietoa, sinä vain sivuutat perusteluni. Kehäpäättely ei osoita mitään syitä, miksi kyseistä väitettä olisi pidettävä totena tai epätotena.
Kirjoitan jonakin päivänä pidemmän vastauksen TeeCeen kommenttiin. Tällä kerralla vastaan vain lyhyesti toteamalla, että asioilla on olemassa tietty tärkeysjärjestys, ja vastaus kysymykseen "mitä kannattaa tehdä" tai "miten kannattaa toimia" tai "millaiset säännöt ovat järkeviä" riippuu siitä.
Jos jonkun ihmisen arvomaailmassa tärkeintä on, että kravatti on suorassa, ja tukka on kammattuna, hän oikoo kravattiaan ja kampaa tukkaansa, vaikka olisi hengenvaarassa tai näkisi toisen olevan hengenvaarassa. Turvaan hakeutuminen ja muiden hengen pelastaminen on hänen tärkeysjärjestyksessään vasta toisena tai kolmantena. Tärkeintä on näyttää hyvältä.
Edellä kertomani esimerkki on tietenkin liioiteltu, koska kukaan tuskin toimii noin. Esimerkistä käynee kuitenkin ilmi, mitä tarkoitan.
Oikeassa elämässäkin tärkeysjärjestykset näyttävät joidenkin kohdalla olevan omalaatuiset. "Kapakkavanhempien" tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on huumata itsensä alkoholilla, maksoi mitä maksoi ja seurasi mitä seurasi. Seuraukset jäävät lastensuojeluviranomaisten ja sosiaalityöntekijöiden ja poliisin huoleksi. Jollekin taas ura ja yhteiskunnallinen asema ovat tärkein prioriteetti, jolloin lapsille ja perheelle ei ole aikaa.
Luulen, että ideologiset näkemyserot TeeCeen ja allekirjoittaneen välillä ovat nimenomaan eroja siinä, mikä on meidän elämässämmme asioiden tärkeysjärjestys. Sitä voisi miettiä eriseen, mistä erot ovat alun alkaen tulleet, ja miksi ylipäätään toisen ihmisen arvomaailma kehittyy toiseen suuntaan kuin jonkun toisen.
Jos arvomaailmat ovat samanlaiset, mielipide-erotkin jäävät pelkiksi mielipide-eroiksi eikä niistä tule ideologisia eroja. Jossakin rajatulla tekniikan alalla voi olla näin. Jos teknisen tuotteen tilaaja asettaa tietyt reunaehdot, tuotteen järkevimmästä ja taloudellisimmasta valmistustavasta voidaan tilauksen saaneessa liikeyrityksessä keskustella ja jopa väitellä, mutta ei reunaehdoista, koska ne on määritelty tilausasiakirjassa.
Näissä meidän keskusteluissamme ei ole määritelty reunaehtoja. Jokainen määrittelee ne itse omista lähtökohdistaan. Näin ollen väittely saa ideologisen väittelyn piirteitä.
Ajoin eilen viimeksi autolla, ja nyt ajamisessani on noin neljän viikon tauko. Ei siksi, että olisin vielä menettänyt ajokorttini (mikä voi tapahtua milloin tahansa), vaan siksi, että olen "matkalla" ja katselen liikennettä jonkin aikaa pelkästään matkustajan ja jalankulkijan näkökulmasta. Eilen olin jo vähällä katsella liikenneonnettomuutta henkilöauton matkustajan näkökulmasta, kun automme oli keskellä risteystä odottamassa kääntymismahdollisuutta vasemmalle, ja samaan aikaan oikealta tuleville vaihtui vihreä valo, ja autot syoksyivät kohti. Miksi näin kävi, se jäi minulle vähän epäselväksi, koska matkustajana en tarkkaillut liikennettä.
Miten sinulla oli SO2001 taas aikaa kirjoittaa noin pitkä kommentti, joka sivuutti ihan kaiken, jota odotettiin ja selittelet vain miksi et ehdi vastata "tälläkään kertaa" kuitenkin.
TeeCee: Viimeksi oli kyse jostain opetusmateriaalista jossa sinun mukaasi väitettiin reaktioajan kasvavan pimeässä ajettaessa.
Jos on kyse siitä kommentistani, josta oletan olevan kyse, en kirjoittanut siinä mitään reaktioajan kasvamisesta pimeällä tai muulloikaan. Lainasin ainoastaan "Internetix" -sivulla olevaa tekstiä, jossa kerrotaan seuraavaa:
"Pimeässä ajettaessa reaktioajaksi voidaan arvioida 2 s. Se merkitsee, että ajoneuvo kulkee noin 60 m ennen kuin kuljettaja ehtii edes aloittaa jarrutusta tai väistöä."
Kommentoin edellä mainittua kahden sekunnin arviota esittämällä oman kokemukseni siitä, että reaktioaika pimeällä ajettaessa ei ole kahta sekuntia. Kirjoitin siis omasta reaktioajastani ja omasta kokemuksestani. Esimerkki, mihin viittasin oli "hirvenväistöjarrutukseni", jossa onnistuin pysäyttämään auton lyhyellä matkalla hirven noustessa yllättäen tielle pimeässä.
Nyt kun tutkin tuota "Internetix" -sivua, johon TeeCee viittaa, ja jota aikoinaan nimitin propagandaksi, niin en näe mitään syytä muuttaa käsitystäni.
Aihe on olevinaan "luonnontieteet ja fysiikka", mutta silti tekstin laatija esittää poliittisluonteisia näkemyksiä ja arvioita lähtökohtanaan se, että... "Ihmisen aistit toimivat tyydyttävästi nopeuksilla, jolla hän itsekin luonnostaan liikkuu eli alle 30 km/h."
Ja tästä mennäänkin jo sotahistoriaan.
"Vaikka hyvin tiedettiin, että jos perusnopeudeksi olisi asetettu 70 km/h, olisi säästetty satoja ihmishenkiä vuodessa, sensijaan että se asetettiin 80 km/h:ksi. Vaikka tosiasiat puhuivat selvää kieltä, yleinen mielipide vastusti nopeusrajoituksia. Sen vuoksi on uhrattu enemmän ihmishenkiä kuin kahdessa viimeisessä sodassa."
Jää hieman epäselväksi, mitä kirjoittaja tarkoittaa "kahdella viimeisellä sodalla". Jos hän viittaa Suomen tappioihin toisessa maailmansodassa, tuo sota vaati Wikipedian mukaan 97000 suomalaisen hengen.
Jos perusnopeudeksi olisi 1.7.1974 säädetty 70 kilometriä tunnissa eikä 80 kilometriä tunnissa, olisi säästetty yli 97000 suomalaisen henki. "Internetix" -sivun teksti lienee kirjoitettu muutama vuosi sitten, koska sivukin on jo ehditty arkistoida. Jos oletetaan, että teksti on vuodelta 2014, suomalaisten henkiä olisi säästynyt keskimäärin 2425 joka vuosi. Tämä ihme olisi saatu aikaan pelkästään sillä, että olisi kiinnitetty tien varsille 70 km/h rajoitustaulut 80 km/h taulujen sijasta.
Jos tuollaisten väitteiden esittäminen luonnontieteiden ja fysiikan nimissä ei ole propagandaa, niin mikä sitten on propagandaa.
Lisäys 1.
Perun arvioni, jos "Internetix" -sivulla olevan tekstin laatija tarkoitti muita "viimeisiä" sotia eli joitakin pieniä kirjoitushetkellä käytyjä kahakoita jossakin päin maailmaa.
Lisäys 2.
Internetix -sivulla oleva teksti on sen verran epämääräinen, että siitä ei sataprosenttisella varmuudella pysty päättelemään, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Lukija joutuu arvailemaan, onko sotauhreja suurempi liikenteen ylimääräinen kuolonuhrimäärä seurausta siitä, että yleinen mielipide vastusti nopeusrajoituksia (milloin?), vai siitä, että perusnopeudeksi säädettiin aikoinaan 80 kilometriä tunnissa eikä 70 kilometriä tunnissa. No, tosiasioilla ei olekaan väliä kiihotuspropagandassa, joka perustuu mielikuviin eikä niinkään tosiasioihin. Jälkimmäisiä heitellään sekaan juuri sen verran, että teksti vaikuttaa todelta, vaikka ei sitä olisikaan.
Suomen käymät kaksi viimeistä sotaa olivat Jatkosota ja Lapin sota. Wikipedian mukaan Suomen tappiot olivat Jatkosodassa noin 63200 kuollutta ja Lapin sodassa noin tuhat. En usko, että tuo liikenteen perusnopeuden muutos olisi säästänyt runsaan 40 vuoden aikana näin suurta määrää ihmishenkiä Suomessa.
SO2001: ”Poliisista on tullut yhteiskunnan keskipiste, joka ohjailee lakien säätämistä ja tiedotusvälineiden toimintaa ja paljon muutakin.”
Onko poliisista tosiaan tullut yhteiskunnan keskipiste, vai vain SINUN elämäsi keskipiste? Mistä tätä asiaa voisi päätellä?
Olet kertonut miten ADHD vaikuttaa suhtautumiseesi nopeusrajoituksia ja niiden valvontaa kohtaan. Sinun mukaasi ADHD saa aikaan, että kurinalainen ajaminen on helvettiä. Olet sanonut, että ADHD:n vuoksi et pysty keskittymään ajamiseen, ellei vauhtia ole sen verran, että se yleensä menee yli rajoituksen. Nopeusvalvonta ja ylinopeudesta rankaiseminen tekevät ajamisen sinulle stressaavaksi ja epämiellyttäväksi. Nuo ovat loogisia syitä, mutta koskevat sinua, ei yhteiskuntaa.
Mutta kun puhut samoista asioista laajemmassa kuvassa, sinulla onkin ihan muut syyt suhtautumisellesi. Rajoitukset sanktioineen tarvitaan jotta poliisi saisi mahtailla, kaahailla ja totuttaa kansaa tulevaan diktatuuriin. Poliisi pelaa kieroa peliä kulisseissa, sillä on hallinnassaan eduskunta, oikeuslaitos ja media. Keksit tästä perättömiä todisteita, väität mm. Matti Apusen kommentin Pressiklubi-ohjelmassa puhuneen mielipiteittesi puolesta, vaikka hän ei sanonut mitään, mikä tukisi väitettäsi poliisin meneillään olevasta vallankaappauksesta. Hän puhui lehdistön ja poliisin symbioosista, mikä on huono asia sekin, ja yleisessä tiedossa.
SO2001: ”Muistelen, että TeeCee on joskus kertonut, että hän ei periaatteen vuoksi kävele päin punaisia, vaikka sen voisi turvallisesti tehdäkin. En ihmettele. Sopii täydellisesti kuvaan.”
Muistele myös miten olen vastaillut sinulle kun olet aiemmin ihmetellyt tuota ja samantapaisia tapojani. Ei taida tulla mitään mieleen? Miksiköhän ei? En viitsi nyt toistaa samoja perusteluita koska tuskin sinä niitä nytkään lukisit. Sinun kanssasi ei yksinkertaisesti vaan kannata puhua liikenneasioista ennen kuin olet saanut ajattelusi jonkinlaiseen hallintaan.
SO2001: ”Jos jonkun ihmisen arvomaailmassa tärkeintä on, että kravatti on suorassa, ja tukka on kammattuna, hän oikoo kravattiaan ja kampaa tukkaansa, vaikka olisi hengenvaarassa tai näkisi toisen olevan hengenvaarassa. Turvaan hakeutuminen ja muiden hengen pelastaminen on hänen tärkeysjärjestyksessään vasta toisena tai kolmantena. Tärkeintä on näyttää hyvältä.”
On hyvin riskialtista puhua ihmisten arvoista, ellei ymmärrä mitä arvot usein ovat. Kun ihminen ottaa jonkun asian omaksi arvokseen, se nousee kaiken yläpuolelle. Sitä ei enää kyseenalaista itse, ja sitä puolustetaan automaattisesti, perusteluja kuuntelematta, myös muiden arvostelua vastaan. Ihminen luulee että joku asia on oikein jos se kuuluu hänen arvomaailmaansa ja väärin, jos se on hänen arvojensa vastainen. Minusta itseään ajattelevana ihmisenä pitävän on ensitöikseen hylättävä omat arvonsa.
SO2001: ”Luulen, että ideologiset näkemyserot TeeCeen ja allekirjoittaneen välillä ovat nimenomaan eroja siinä, mikä on meidän elämässämmme asioiden tärkeysjärjestys.”
Sinun on turha pohtia meidän kahden ideologioiden eroja. Sinä et tiedä edes mistä sinun oma ideologiasi oikeasti on peräisin, etkä kommenteistasi päätellen lue minun kommenteistani niiden perusteluja. Siitä seuraa, että tiedät ehkä mielipiteeni, mutta sen synnyttänyt ideologia jää sinulta piiloon. Tämä ei tosin ole sinua pahemmin haitannut, olet täyttänyt tyhjät kohdat omilla teorioillasi, joissa toistuu usein sen kaltaiset termit kuin uskovaisuus, kontrollin kaipuu, sokea luottamus yms.
Internetix -sivun alalaidassa on seuraava maininta: "Tältä sivustolta löydät mm. vuoden 2005 opetussuunnitelman mukaisia kurssimateriaaleja. Tämän sivuston materiaaleja ei enää ylläpidetä."
Jos teksti on vuodelta 2005, ihmishenkiä olisi kirjoittajan mukaan säästynyt perusnopeutta kymmenellä kilometrillä alentamalla 31 vuodessa enemmän kuin kahdessa viimeisessä sodassa.
TeeCee: Muistele myös miten olen vastaillut sinulle kun olet aiemmin ihmetellyt tuota ja samantapaisia tapojani. Ei taida tulla mitään mieleen? Miksiköhän ei?
Etsin TeeCeen kirjoitusta ennen kuin kirjoitin, että "muistelen" TeeCeen kertoneen että hän ei kävele päin punaista. Valitettavasti en löytänyt kyseistä tekstiä. Olisin mielelläni siteerannut sitä tarkemmin enkä pelkästään muistellut. Mutta jos nyt vielä jatkan muistelemislinjalla, niin TeeCee ehkä perusteli asiaa siten, että hän sinänsä myöntää, että päin punaista käveleminen voi olla joissakin tilanteissa turvallista, mutta hän ei halua lähteä sille linjalle, että hän joka kerran erikseen arvioisi onko säännön noudattaminen turvallista vai ei, joten hän periaatteen vuoksi noudattaa sääntöjä aina, vaikka joillakin kerroilla tuntuisi, että säännön noudattaminen ei olisi välttämätöntä tai edes erityisen järkevää. Kokonaisturvallisuuden kannalta on parempi, että sääntöjä noudatetaan ilman omaa tarveharkintaa, joten TeeCee toimii niin, koska hän haluaa olla sanojensa mukainen mies eikä halua antaa huonoa esimerkkiä muille.
Jotenkin tuohon tyyliin muistelen TeeCeen vastanneen. Tämä on siis pelkkää muistelua.
Ei TeeCee muuten itsekään joka kerran kovin tarkkaan muista tai vaivaudu tarkastamaan, mitä muut ovat kirjoittaneet. Edellä mainittu "internetix" -tapaus on hyvä esimerkki tällaisesta. TeeCee muisti minun esittäneen, että kyseisellä sivulla väitetään reaktioajan kasvavan pimeässä. Mitään tällaista en kuitenkaan ollut esittänyt.
SO2001: "TeeCee muisti minun esittäneen, että kyseisella sivulla väitetään reaktioajan kasvavan pimeässä. Mitään tällaista en kuitenkaan ollut esittänyt."
Liikennepalstankin keskusteluja pikään ja mielenkiinnolla seuranneena väittäisin kyllä, että pahemmin muisti pätkii SO2001:llä kuin TeeCeellä.
Nopeudet valtateillä, rakentava ehdotus -ketjusta 22.12.2017:
TeeCee: ”Eräässä kokeessa esimerkiksi mitattiin ensin jarruvaloon reagoimista, ja sen jälkeen sama koe toistettiin muuten samanlaisena, mutta auton kojetauluun asennettiin näyttö, jota piti seurata jarruvalojen lisäksi. Reaktioajat pitenivät kaikilla merkittävästi, pisimmillään viiteen sekuntiin.”
SO2001: "En ottanut tällaiseen asiaan kantaa vaan siihen, pitenevätkö reaktioajat kahteen sekuntiin, kun ajetaan pimeällä. Näinhän opetusmateriaalissa, johon viittasin, väitettiin."
Muistini ei ole hyvä, ja se varmaan pätkii enemmän kuin TeeCeellä, kuten nimimerkki FARwd esittää. Tässä asiassa minulla ei ole eväitä väittää vastaan.
Tämän keskustelupalstan kommentoinnissa on se vaikeus, että jonkin tietyn kirjoittajan tekstejä ei voi katsoa luettelona ensimmäisestä alkaen kuten joillakin muilla foorumeilla. En ainakaan minä tiedä tähän mitään keinoa.
TeeCee kaivelee esille vanhoja kirjoituksia jostakin, joten hän ehkä kopioi tekstit omalle tietokoneelleen. Tällainen asettaa kirjoittajan etulyöntiasemaan sellaisiin kirjoittajiin nähden, jotka eivät viitsi nähdä noin paljon vaivaa.
Mitä tulee edellä mainittuun FARwd:n kommenttiin, niin en täysin ymmärrä, mitä hän haluaa todistaa. Hän viittaa kirjoitukseeni 22.12.2017, jossa lainaan pätkän tekstiä TeeCeen aiemmasta kirjoituksesta ja kommentoin sitä. Kommentti ei ehkä ole aivan kohdallaan, mutta se ei kerro niinkään huonosta muististani vaan korkeintaan jonkinlaisesta ajatuskatkoksesta (=kirjoittaja sekoaa ajatuksissaan), jos siitäkään.
Oikeastaan tekisi mieli palata tuohon TeeCeen 22.12.2017 kirjoittamaan kommenttiin. Hän lainaa siinä pätkän kirjoittamaani tekstiä, jossa esitän arvion, että jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa, että hänen reaktioaikansa ei ole kahta sekuntia niin kuin oppimateriaalissa väitetään, vaan alle puoli sekuntia, alkaako tämä ihminen pitää itseään yli-ihmisenä? Vai tajuaako hän, että hänelle syötetty propaganda oli valheellista? Ja jos hän päätyy jälkimmäiseen johtopäätökseen, alkaako hän kyseenalaistaa kaiken propagandan, myös sellaisen, jossa esitetyt faktat ovat todenmukaisia?
Kirjoitukseni "pointti" olin sen arvioiminen, mitä käytännössä seuraa siitä, että koulussa opetetaan jotakin, josta ihminen myöhemmässä elämässään huomaa, ettei se pidäkään paikkansa. Onko tässä tapauksessa olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi. Tätä samaa ongelmaahan on käsitelty iät ja ajat alkoholi- ja huumevalistuksessa. Kun propagandassa väitetään, että yksi ryyppy tai yhdet henkoset vievät turmioon, eikä näin tapahdukaan, propagandalle nauretaan ja se kääntyy itseään vastaan.
Jos reaktioajasta kirjoitettaisiin totuudenmukaisesti, silloin kerrottaisiin, että reaktioaika voi olla kilpa-ajajilla jopa 0,16 sekuntia, mutta keskivertokuljettajilla se 0,25 sekunnista jopa yli sekuntiin. Samalla voitaisiin kertoa, että reaktinopeutta voi tietyissä rajoissa parantaa harjoittelemalla. Myös se kerrottaisiin, reagoimisen nopeuteen vaikuttaa se, odottaako jotakin tilannetta vai tuleeko se yllättäen. Voitaisiin lisäksi mainita, että olisi hyvä testata oma reaktioaikansa, jotta voisi sopeuttaa ajonopeutensa sen mukaiseksi. Jos reaktioaika on poikkeuksellisen hidas, on ehkä syytä ajaa tavallista hitaammin.
Noin pitkä tarina on tietysti vaikea ja turha kertoa jossakin fysiikan tehtävässä, mutta siinä asia voitaisiin kiertää käyttämällä sanaa "jos". Eli sanottaisiin, että jos kuljettajan reaktioaika on kaksi sekuntia, ja jos hän ajaa 108 kilometrin tuntinopeudella, hänen autonsa ehtii kulkea 60 metriä ennen kuin hän aloittaa jarruttamisen.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että auto ajaa sadan kilometrin tuntinopeudella, ja kuljettajan reaktioaika on 0,25 sekuntia, jolloin auto ehtii kulkea vajaa seitsemän metriä ennen jarruttamisen aloittamista. Tässä tilanteessa kuljettajan on täytynyt olla aika "skarppina", joten puoli sekuntia voisi olla todellisempi aika. Auto ehtisi kulkea tällöin lähes 14 metriä ennen kuin jarruttaminen alkaisi. On tässäkin aika suuri ero kuuteenkymmeneen metriin.
SO2001: Oikeastaan tekisi mieli palata tuohon TeeCeen 22.12.2017 kirjoittamaan kommenttiin....
Kuten palasitkin näköjään. Taas tuli pitkät pätkät aika epäolennaista lillukanvarsivastailua, SO2001 ja kaikkeen muuhun jäi TeeCeelle vastaamatta, kommentoimatta jne. Varmaan taas "palaat ehtiessäsi niihin myöhemmin"?
Helsingin Sanomissa oli tänään seuraava uutinen: "Takaa-ajettu yritti ajaa poliisin yli Helsingissä, auton alle jäämisessä oli kyse sekunneista – epäillään murhan yrityksestä"
Lehdessä kerrotaan, että 23-vuotias ajokortiton kuljettaja pakeni poliisia. Kun häntä vastassa oli poliisipartio, tapahtui lehden mukaan seuraavaa:
"KOSKELANTIEN liittymässä oli poliisipartio valmiina piikkimaton kanssa. Tässä tilanteessa epäilty ajoi suoraan päin konstaapelia, joka joutui hyppäämään äkkiä pois auton tieltä. Auton alle jäämisessä oli kyse sekunneista.
Luodon mukaan murhan yrityksen tutkinta kohdistuu viiden sekunnin aikana tapahtuneisiin tapahtumiin. Jos tieltä olisi joutunut loikkaamaan siviili, rikosnimikkeenä olisi todennäköisesti tapon yritys."
Olen joskus keskustellut tämän tämän tyyppisistä uutisista vanhojen kavereitteni kanssa, joilla on joissakin asioissa saman tyyppinen arvomaailma kuin minulla. Olemme tehneet sen johtopäätöksen, että poliisi käyttää "murhan yritys" -tekosyytä halutessaan jonkun heitä ärsyttäneen tyypin pitkäksi aikaa vankilaan - tai vielä pahempaa: halutessaan syyn eliminoidan hänet. Poliisinhan ei tarvitse kuin seisoa pysäytettävän auton edessä ja väistyä siitä hyvissä ajoin syrjään. Jos auto ei pysähdy vaan jatkaa poliisin ohi, autoilija on muuttunut liikennerikollisesta vaaralliseksi poliisin murhan yrittäjäksi, ja hänet voidaan eliminoida.
Sillä asialla, yrittääkö autoilija oikeasti murhata poliisin, ei ole merkitystä. Kun poliisi sanoo, että yritti, niin mitäpä siinä rikollisen "en yrittänyt" vastaväite merkitsee. "Syyllinen" voidaan tuomita pitkäksi aikaa vankilaan.
En tiedä, mitä uutisessa mainittu kohta "murhan yrityksen tutkinta kohdistuu viiden sekunnin aikana tapahtuneisiin tapahtumiin" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa, että kun poliisi seisoo tiellä ja väistyy enintään viisi sekuntia ennen kuin auto on paikalla, autoilija syyllistyy murhan yritykseen. Jos auton nopeus on 120 kilometriä tunnissa poliisin tarvitsee poistua sen edestä kun auto on 166,6 metrin päässä.
Poliisin henki on kalliimpi kuin tavallisten ihmisten, joten virkatehtävissä olleen poliisin tappaminen katsotaan aina murhaksi. Sen sijaan jos virkatehtävissä oleva poliisi tappaa tai yrittää tappaa tavallisen ihmisen, taitavinkaan lakimies ei saa tehtyä siitä murhaa tai murhan yritystä.
Yhdysvalloissa on tainnut tosin olla joskus tapauksia, joissa poliisi on innostunut ammuskelemaan siinä määrin, että on menettänyt virkansa ja saanut syytteen jopa murhista, mutta Suomessa ei ole tainnut tällaista tapahtua. Täällä ilmiselvät murhan yrityksetkin katsotaan asianmukaiseksi poliisin voimankäytöksi eikä niistä seuraa edes moitteita tuomioista puhumattakaa.
1980-luvulla lehdissä kerrottiin tapauksesta, jossa poliisi ampui moottoripyöräilijää niin, että moottoripyöräilijä halvaantui loppuiäkseen. Ampuminen oli mukamas ollut välttämätöntä moottoripyöräilijän pysäyttämiseksi ennen kuin hän ehtii ajaa poliisin päälle. Uskokoon, joka haluaa.
Muutama vuosi sitten uutiset kertoivat tapauksesta, jossa poliisi tyhjensi lippaansa murtomiesten autoa kohti sillä seurauksella, että autoa kuljettanut mies loukkaantui hengenvaarallisesti ja taisi vammautua pysyvästi. Tässä tapahtumassa poliisi sai yllättäen käräjäoikeudessa sakkoja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vammantuottamuksesta, mutta hovioikeus kumosi tuomion, koska se katsoi poliisilla olleen oikeuden ampua kuljettajaa. Olihan tässäkin tapauksessa kuljettaja syyllistynyt “murhan yritykseen” ajettuaan poliisia kohti. "Ilman sivuun siirtymistä poliisi olisi jäänyt auton alle”, uutisessa kerrotaan.
Eikö edellä mainittu hovioikeuden ratkaisu vahvista sen, mitä edellä arvioin? Kun poliisi seisoo tiellä ja väistyy siitä, pysähtymättä paikan ohi ajavan auton kuljettaja voidaan eliminoida.
Helsingin Sanomien uutinen kertoo, että… "Yksi luodeista osui pakoauton kuljettajaa selkään. Loput iskeytyivät autoon. Murtomies oli menettää henkensä, mutta poliisi elvytti hänet."
Kun ei saada hengiltä, niin elvytetään. Virallista oikeutta “lopetuslaukaukseen” ei poliisillakaan taida toistaiseksi olla, kun on kyseessä ihminen eikä auton alle jäänyt eläin.
Jos vielä palaan ensiksi mainittuun tapaukseen, niin voisin pitää tapausta murhan yrityksenä, jos poliisi olisi ollut sidottu ketjulla tiehen kiinni, ja kohti ajavan auton kuljettaja olisi tiennyt sen, ja jos yliajo olisi jäänyt tapahtumatta renkaan puhjettua ja auton syöksyessä metsään tai toisten poliisien ehdittyä viime hetkessä saada ketjuissa oleva poliisi pois auton edestä.
Tapon tai murhan yrityksessä on mielestäni oleellista se, että tekijä oikeasti aikoo tappaa uhrinsa ja uskoo myös onnistuvansa, mutta jokin yllätystekijä estää teon. Poliiisia kohti ajavan auton kuljettaja mitä todennäköisimmin olettaa poliisin hyppäävän pois edestä, koska kuka tahansa hyppää pois edestä, kun autolla ajetaan kohti. Näin ollen kyseessä ei oikeasti ole murhan yritys riippumatta siitä, mitä oikeus asiasta aikoinaan päättää.
Tämän tapauksen uutisoinnissa huomionarvoista on myös se, mitä Ilta-Sanomat kertoo:
Vantaan käräjäoikeus päästi miehen vapaaksi viime perjantaina, koska sen mielestä miehen vangitseminen olisi ollut ”kohtuutonta”.
Eikö ole aika erikoista, että vuosien vankeustuomion tuovasta rikoksesta epäilty päästetään vapaalle jalalle. Olisiko käräjäoikeuden ratkaisu viite siitä, miten oikeus tulee aikoinaan suhtautumaan “murhan yritykseen”. Se jää nähtäväksi.
SO2001: ”Sitä voisi miettiä eriseen, mistä erot ovat alun alkaen tulleet, ja miksi ylipäätään toisen ihmisen arvomaailma kehittyy toiseen suuntaan kuin jonkun toisen.”
Minusta on turhaa vertailla toistemme arvomaailmojemme eroja ja niiden syitä niin kauan kun käsitämme täysin eri tavoilla mikä se arvomaailmaksi kutsumamme asia on. Sinä pidät omaasi suuressa arvossa. Käytät sitä jopa mielipiteittesi perusteluna sanomalla että jokin asia on arvomaailmasi mukaista tai sen vastaista. Minun korvaani tuo kuulostaa yhtä fiksulta kuin sanoisi että olen tätä mieltä koska olen tätä mieltä.
Minä taas en pidä luontaista arvomaailmaani muuna kuin yhtenä alitajunnan keinoista ohjailla ajatuksiani sen pyrkiessä säästämään ajatteluun käyttämääni aikaa ja energiaa. Ne olivat kumpikin kortilla niihin aikoihin kun meille kehittyi abstraktin ajattelun kyky. Silloin se oli etu, nykyisessä tilanteessamme iso riesa. Savanniapina ei ole kovin hääppöinen esimerkiksi kuskina, aviopuolisona tai ajattelijana.
Tutkijat väittelevät siitä, onko ihmisellä vapaata tahtoa vai ei. Se tiedetään varmaksi, että jos sitä on, niin sitä on hyvin vähän, joten se vähä olisi fiksua käyttää mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Siksi yritän vähentää tiedossani olevia alitajunnan keinoja ohjailla ajatteluani. Ymmärrän kyllä että melkein kaikki ajatteluni tulee aina olemaan pois hallinnastani, mutta pienikin alitajunnan vallan vähentäminen näkyy lopputuloksessa niin selvästi juuri siksi, että tietoisen ajattelun osuus on niin pieni.
Olet puhunut joskus siitä miten vanhentunut ”BIOS” johtaa nykyaikaisessa ympäristössä totalitarismiin ja maailmansotiin ja joukkotuhoihin. Minä pidän arvomaailmaa yhtenä vanhentuneen BIOS:n väylistä saada noita asioita aikaan. On ihmisiä, joiden arvomaailman mukaista on johtaa maansa totalitarismiin. Heidän arvomaailmoihin ja niiden syntyhistorioihin sinun pitäisi vertailla omiasi, koska ymmärrätte tuon käsitteen samalla tavalla. Mikään ajatus ei ole liian typerä, kunhan se vaan on oman arvomaailman mukainen.
Sinun ajatuksesi tuosta vanhentuneesta BIOS:sta ovat kummallisen lähellä minun käsitystäni alitajunnasta. Olet minun laillani päätynyt ajatukseen, että sitä ei pystytä muuttamaan, mutta jo pelkästään asian tiedostaminen auttaa. Tavallaan siis tiedät mitä meidän vanhentunut BIOS saa aikaan, jos sen voimaa ei tiedosta, mutta et sovellakaan tietoasi oman ajattelusi kehittämiseen. Sen sijaan käytät tietoasi selittämään sitä, miksi minä pidän liikennesääntöjen noudattamista hyvänä asiana: ihmisen geeneissä on alitajuinen tarve noudattaa sääntöjä.
En tiedä onko vai ei, ja veikkaan että sinullakin tuo perustuu enemmän ”arvomaailmaasi” kuin tietoon. Olen moneen kertaan perustelut miksi liikennesääntöjä minun mielestäni pitäisi noudattaa, etkä ole kertaakaan kommentoinut perustelujani. Se voi johtua siitä, että et edes näe perusteluja, jotka eivät sovi arvomaailmaasi. Vanhentunut BIOS ei päästä niitä tietoisuuteen, koska sinulle olisi henkisesti hyvin raskasta huomata, että ajatukset, joista olet kymmeniä vuosia kirjoittanut kirjoja, blokeja ja kommentteja keskusteluihin, johtuisivatkin ihan muista syistä kuin olet luullut.
Tämmöisiä pikku esteitä on vielä puhuttava selväksi ennen kuin voimme käydä ehdottamaasi keskustelua arvomaailmoistamme.
SO2001: ”Jos arvomaailmat ovat samanlaiset, mielipide-erotkin jäävät pelkiksi mielipide-eroiksi eikä niistä tule ideologisia eroja.”
Mutta kun meillä on perustavaa laatua oleva mielipide-ero jo siitäkin, mikä on se, mitä kutsut arvomaailmaksi. Onko se kokoelma luonnostaan syntyneitä jaloja ja loogisia ajatuksia elämän ohjenuoraksi, vai onko se epälooginen vyyhti pinttyneitä harhaluuloja ja haaveita, joita ihminen tarvitsee pitääkseen yllä ylioptimistista kuvaa itsestään ja ajatustensa hienoudesta, ja joita alitajunta käyttää ajattelun oikopolkuina, jotta ihminen ei turhanpäiten ajattelisi.
TeeCee kirjoittaa edellä, että käsitämme eri tavalla, mikä on arvomaailmaksi kutsumamme asia. Näin ollen arvomaailmojamme on turha vertailla. TeeCeen käsityksen mukaan minä pidän omaa arvomaailmaani niin suuressa arvossa, että perustelen sillä asioita. Se on TeeCeen mielestä sama kuin jos perustelisi olevansa jotakin mieltä jostakin asiasta sillä, että on jotakin mieltä jostakin asiasta.
Tarkoitan “arvomaailmalla” laajempaa kokonaisuutta kuin pelkästään sitä, että on jostakin yksittäisestä asiasta jotakin mieltä. Arvomaailma voi sisältyä uskontoon tai poliittiseen kantaan ja yleiseen näkemykseen elämästä. Joku on esimerkiksi arvomaailmaailmaltaan konservatiivi ja joku toinen on liberaali. Kyse ei ole pelkästään yhdestä asiasta vaan ajatussuuntauksesta ja yleisestä asenteesta.
Kun kirjoittaa sanan “arvomaailma” hakukoneeseen, löytyy paljon tuloksia. Sana on siis aika yleinen. En nyt tässä ala esitellä erilaisia selityksiä ja tulkintoja. Mainitsen vain esimerkkinä, että erään aikakausilehden keskustelupalstalla aihetta käsitellään seurustelun näkökulmasta. Keskustelun aloittaja kysyy: “Kuinka paljon ylipäätään teille arvomaailmojen samankaltaisuudella on merkitystä? Millaiset arvot ovat teille niitä, joilla on suuressa määrin merkitystä parisuhteessa? Kysyjä itse kertoo oman parisuhteensa päättyneen, koska erot arvomaailmoissa olivat liian suuret. Samaa mieltä ovat monet muutkin kommentoijat. Arvomaailmoilla näyttää siis olevan merkitystä.
En muista, että olisin perustellut mielipiteitäni sanomalla, että jokin asia on arvomaailmani vastaista. Olen kyllä voinut tällä tavalla kirjoittaa, mutta en ole tarkoittanut, että varsinaisesti perustelisin mielipiteeni arvomaailmallani. Peruste löytyy enemmänkin yksityiskohdista, joista arvomaailma muodostuu. Ja vaikka mielipide perusteltaisiinkin arvomaailmalla, peruste voi olla silti tietyllä tavalla pätevä. Muslimi esimerkiksi voi sanoa, että hän ei käytä eikä suosittele muidenkaan käyttävän alkoholia, koska hänen uskontonsa kieltää sen.
Myönnän, että arvomaailmalla perustelemiseen voi liittyä ongelmia. Jos ensiksi perustelee jonkin asian arvomaailmalla, ja sen jälkeen joku toinen esittää kritiikkiä, joka osoittaa perustelun vääräksi, on vaikea myöntää olevansa väärässä, koska silloin ei myönnä pelkästään sitä, että on yksittäisessä asiassa väärässä, vaan silloin tulee myöntäneeksi myös sen, että arvomaailmassa, johon uskoo, on jotakin väärää. Tämän tyyppisen kysymyksen kanssa joudutaan tekemisiin esimerkiksi silloin, kun keskustellaan uskonnoista ja tieteestä. TeeCee, joka on kertonut kiusanneensa uskovaisia, ehkä tuntee tämän alueen.
TeeCee kirjoittaa, että hänelle arvomaailma merkitsee yhtä alitajunnan keinoista ohjailla ajatuksia, jotta ajatteluun käyttämää aikaa ja energiaa säästyisi. Jos oikein ymmärrän, mitä TeeCee tarkoittaa, luulen hänen tarkoittavan, että arvomaailma on nykyisessä maailmantilanteessa enemmän riesa kuin etu, koska se johdattelee ihmisten ajatuksia väärään suuntaan.
TeeCee arvelee minun tiedostavan jollakin tasolla tämän arvomaailma-asian, koska olen kirjoittanut saman tyyppisestä asiasta eli “BIOSista”, joka syvällä alitajunnassamme ohjaa käyttäytymistämme. TeeCee ihmettelee, että jos kerran tiedostan tämän asian, miksi en hyödynnä sitä omalla kohdallani ja sovella sitä oman ajatteluni kehittämiseen.
Saman kysymyksen voisi esittää myös TeeCeelle. Onko hänkään täydellisesti vapaa arvomaailmastaan. Hänen kirjoituksiaan lukiessani en tule tällaiseen käsitykseen, vaan aivan toisenlaiseen. Nimittäin siihen, että TeeCee edustaa uskonnon kaltaista ideologiaa ja puolustaa sitä härkäpäisesti tieteellisiä tosiasioita sopivasti eri tilanteissa painottaen. Tällaisen käsitykseni minä olen saanut. TeeCee todennäköisesti väittää vastaan ja kertoo, että hänen mielipiteensä perustuvat vain puhtaaseen tieteeseen ja logiikkaan.
TeeCee kertoo, että hän on kymmeniä kertoja perustellut sen, miksi hän noudattaa liikennesääntöjä, mutta en ole kertaakaan kommentoinut hänen perustelujaan.
Olen yrittänyt kommentoida, mutta mielipiteemme ovat menneet ilmeisesti niin pahasti ristiin, että kommenttini eivät ole näyttäneet kommenteilta. TeeCeen perusväitteitä en sinänsä kiistä, vaikka joistakin yksityiskohdista olen voinut saivarrella.
Seuraavassa analysoin joitakin TeeCeen kirjoituksista tiivistämiäni teesejä.
Jos kaikki noudattavat liikennnesääntöjä, liikenne on turvallisempaa kuin silloin, jos kukaan ei noudata liikennesääntöjä. En väitä vastaan.
Mitä suurempi osa tiellä liikkujista noudattaa liikennesääntöjä, mukaan lukien nopeusrajoitukset, sitä turvallisempaa tiellä liikkuminen kokonaisuutena on. En väitä vastaan.
Mitä hitaampi on ajonopeus, sitä turvallisempaa on liikkuminen. En väitä vastaan.
Mitä enemmän poliisivalvontaa ja nopeuskameroita maantiellä on, sitä turvallisempaa on liikkuminen johtuen nopeuksien alenemisesta. En väitä vastaan.
Jos noin monessa asiassa en väitä vastaan, niin missä sitten väitän vastaan.
Kyse ei ole vastaan väittämisestä vaan mielipiteiden erosta erosta siinä, miten hitaampiin nopeuksiin ja turvallisempaan liikenteeseen pitäisi päästä. Myös siinä mielipiteemme eroavat, missä osassa liikennettä nopeuksia pitäisi alentaa, ja missä niitä ei tarvitsisi alentaa, ja voitaisiinko alentamisesta jossakin luopua ja saavuttaa turvallisuuden paraneminen jollakin muulla keinolla. Näen turvallisuuden yhtenä liikenteen ulottuvuutena, mutta katson, että on olemassa muitakin ulottuvuuksia, jotka ovat tärkeitä.
Jos turvallisuus asetetaan ainoaksi ja tärkeimmäksi kriteeriksi, ajoneuvojen käyttäminen pitää kieltää. Ei ajoneuvoja - ei ajoneuvo-onnettomuuksia. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan ajoneuvoliikenne sallitaan, vaikka tiedetään sen johtavat loukkaantumisiin ja kuolemantapauksiin.
Minun mielestäni - ja tässä asiassa “arvomaailmani” on erilainen kuin TeeCeellä - nykyisessä järjestelmässä ihmisiä simputetaan ja valvotaan ja rangaistaan enemmän kuin mitä turvallinen liikkuminen edellyttäisi, ja kaiken lisäksi huonolla hyötysuhteella. Simputtamista ja valvontaa ja rangaistuksia voitaisiin vähentää ja siitä huolimatta saada aikaan nykyistä turvallisempi liikenne. Tämä on keskeinen väittämäni.
En hyväksy ihmisten vapauden riistämistä turvallisuustekosyyn varjolla tilanteissa, joissa ei ole kyse sen tyyppisestä ja tasoisesta “turvallisuudesta”, että sen kuuluisi edellyttää ihmisten vapauden riistämistä ja ihmisten rankaisemista.
Nykyiseen tilanteeseen on päädytty kaavalla, jossa kansalaisten vapauden arvo on nolla, ja turvallisuuden arvo on ääretön. Kun tämän kaavan mukaan toimitaan, mitättöminkin teoreettinen turvallisuusperuste oikeuttaa rajattomaan vallankäyttöön kansalaista kohtaan. Kääntäisin tämän kaavan toisin päin, jolloin se tarkoittaisi, että minkäänlainen turvallisuusperuste ei oikeuta minkäänlaiseen vallankäyttöön kansalaista kohtaan silloin kun on kyse pelkästään kansalaisen itsensä turvallisuudesta. Ainoastaan muiden ihmisten turvallisuuden selkeästi ja konkreettisesti osoitettu vaarantaminen oikeuttaisi vallankäytön. En nyt yritä tässä laatia mitään kuvitteellista lakitekstiä, joten ei kannata kiistellä yksityiskohdista. Idea olisi joka tapauksessa tuon tyyppinen.
SO2001: ”Kirjoitukseni ”pointti” olin sen arvioiminen, mitä käytännössä seuraa siitä, että koulussa opetetaan jotakin, josta ihminen myöhemmässä elämässään huomaa, ettei se pidäkään paikkansa. Onko tässä tapauksessa olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi.”
Empiirisen kokemuksesi mukaan reaktioaikasi yllättävässä tilanteessa on luokkaa 0,25-0,3 sekuntia. Barcelonan MM-kilpailuissa vuonna 2013 miesten 50 m vapaauinnin finaalissa uimareiden reaktioaika oli keskimäärin 0,63 s. Näistä huippu-urheilijoista ainakin fiksuimmat osasivat odottaa starttilaukausta, sinulle tilanne tuli yllätyksenä, silti heidän reaktioaikansa oli yli kaksinkertainen sinuun verrattuna. Eräässä tutkimuksessa seurattiin, kauanko kuljettajilta kesti reagoida tien sivussa seisovan auton oven yllättävään avautumiseen. Ajaksi saatiin 3-4 s. Reaktioaikasi näyttää olevan siis noin 1/10 tavallisen kuskin vastaavasta, ja vaikutat pitävän sitä uskottavana ja kellolla mitattuja aikoja turvallisuuspropagandan valheina.
Toinen asia, jota en usko sinun ottaneen arviointiisi mukaan, on ihmisaivojen sisäänrakennettu taipumus induktiiviseen päättelyyn. Tämä ajatusharha saa meidät tekemään yksittäisistä havainnoista yleispäteviä totuuksia. Saatamme esimerkiksi arvioida koko väestön reaktioaikoja sen perusteella, mikä on käsityksemme omasta reaktionopeudestamme.
Toinen, vahvistusharhaksi nimitetty ajatusharha saa meidät tulkitsemaan uutta tietoa kuin se mukamas vahvistaisi jo omaksumaamme ”totuutta”. Nämä kaksi harhaa yhdessä ovat tehokas pari, toinen saa tekemään johtopäätöksiä huterin perustein ja toinen saa meidät pitämään niistä kynsin ja hampain kiinni. Nämä kaksi ajatusharhaa löytyvät ymmärtääkseni jokaiselta edes jotenkuten terveet ihmisaivot omaavalta, mutta moniko yrittää tietoisesti vähentää niiden vaikutusta mielipiteisiinsä? Et ainakaan sinä: ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.”
Tuolla yllä olevalla perustellen vastaan kysymykseesi siitä, onko olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi, että kyllä, sellainen vaara on. Me emme lajina ole rationaalisia olentoja (Bristolin yliopiston kokeellisen psykologian professori Bruce Hood). Sen vuoksi me vedämme herkästi esimerkiksi tuon johtopäätöksen, että jostain tietystä lähteestä saatava tieto on lähtökohtaisesti väärää. Se on inhimillistä, koska aivoissamme on tuota käyttäytymistä suosiva ”vika”.
Mutta aivomme tosiaankin vain SUOSIVAT tuollaista käytöstä, ne eivät pakota siihen. Rationaalisuutta voi opetella seuraamalla omaa ajatteluaan. Päätöksemme syntyvät kuulemma alitajunnassa jopa 7 sekuntia ennen kuin ne pälkähtävät tietoisen puolemme päähän tuoreina ideoina, joten mitään ihmeitä ei kannata odottaa. Mutta ihmisten keskellä eläessä erottuu jo pienikin parannus, koska suurin osa ei tule koskaan epäilleeksi oman ajattelunsa tuotoksia. Jos tämä opetettaisiin koulussa ihan ensimmäiseksi, osattaisiin varmaan suhtautua paremmin, kun joskus selviää että koulussa kerrottu ihmisten keskimääräinen reaktioaika ei pitänytkään paikkansa.
Viimevuotisen kirjoitukseni kappale, johon TeeCee edellä viittaa, alkoi sanalla "kun". Jos olisin aloittanut kappaleen sanalla "jos", tätä kommenttia ei ehkä tarvitsisi kirjoittaa.
Kirjoitin viime vuoden syksyllä erääseen opetusmateriaalitekstiin viitaten: "Kun koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa...". Olisi kannattanut kirjoittaa: "Jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa...".
Käyttäessäni sanaa "kun", lukijalle saattoi tulla käsitys, että mielestäni kaikkien ihmisten reaktioaika on alle puoli sekuntia, minkä mainitsin. Jos olisin aloittanut sanalla "jos", olisin selkeämmin tarkoittanut yhtä henkilöä, josta kerron esimerkkinä, ja jonka reaktioajaksi ajattelen alta puolta sekuntia.
Nettisivuilla olevat reaktioajan testit saattavat olla mitä sattuu, joten niihin ei voine luottaa. Tällaisia aikoja joka tapauksessa sain, kun kokeilin. TeeCee voi kokeilla myös. Tuskin hänenkään tuloksensa sentään on kahta sekuntia. Todennäköisesti ne ovat paremmat kuin minun.
Alkuperäisessä koulun opetustekstissä, jota aikoinaan väitin propagandaksi, lukee näin: "Pimeässä ajettaessa reaktioajaksi voidaan arvioida 2 s."
Tietenkin voidaan arvioda kaksi sekuntia ja voidaan arvioda mitä tahansa. Eihän tuossa absoluuttisesti väitetä, että kaikkien ihmisten reaktioaika olisi kaksi sekuntia. Tällaisen käsityksen lukija kuitenkin helposti saa. Ja saattaapa saada myös sen käsityksen, että pimeys jotenkin vaikuttaisi reaktioaikaan, kun se erikseen mainitaan.
TeeCee kirjoittaa edellä (en tiedä mihin viitaten), että "sinulle tilanne tuli yllätyksenä". Tämä on mielenkiintoinen asia.
Mitä tarkoitetaan sillä, että tilanne tulee yllätyksenä? Jos hirvi nousee maantielle auton edessä, tuleeko tilanne yllätyksenä? Minun mielestäni vastaus riippuu siitä, onko kuljettaja varautunut siihen, että näin voi tapahtua. Jos kuljettaja tiedostaa mahdollisuuden, että hirvi voi ilmestyä metsästä, hän tarkkailee metsän reunaa. Kun hirvi ilmestyy näkyviin, kuljettaja reagoi nopeasti, koska hän on tavallaan valmiustilassa reagoimaan.
Ei kuljettaja tietenkään voi eikä jaksa olla koko ajan silmät tarkkana vahtimassa hirviä, jollainen voi ilmestyä tien varteen muutaman vuoden välein. Mutta jos metsän reuna on lähellä tietä, ja jos on pimeää, kuljettaja voi olla ainakin osittaisessa valmiustilassa reagoimaan, mikäli hirvi ilmestyisi. Tässä auttaa kokemus. Kun on muutaman kerran joutunut täpärään tilanteeseen hirven kanssa, on ehkä oppinut varomaan.
Tiedän, että seuraavasta asiasta TeeCee on jyrkästi eri mieltä, koska tästä on keskusteltu ennenkin. Esitän silti vanhan väitteeni eli sen, että ylinopeudella ajaminen edellyttää tarkempaa havainnointia ja varuillaan olemista. Ja kun yllättävä tilanne tulee, ylinopeudella ajava on edellä mainitusta syystä valmiimpi reagoimaan kun nopeusrajoituksen mukaan ajeleva, jolle tärkeintä on nopeusmittarin seuraaminen.
Ylinopeudella ajavan havainnointivalppaus ja myös reaktionopeus voi olla parempi kun legaalikuskin, ja näillä ominaisuuksilla hän jossakin määrin voi kompensoida sitä, että hänen autonsa jarrutusmatka on pidempi. Siinä vaiheessa kun ylinopeuskuski vasta aloittaa jarruttamisen, ylinopeuskuski on jo ehkä jarruttanut jonkun aikaa ja saanut autonsa nopeuden samaksi, mistä legaalikuski aloittaa jarruttamisen. En väitä, että näin tapahtuisi aina ja automaattisesti. Väitän kuitenkin, että tällainen kompensaatioelementti on olemassa.
Huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta. Ylinopeudella voi ajella vaikka silmät kiinni. Oletan kuitenkin, että pitkän linjan ylinopeuskuskit ovat sopeutuneet käyttämiinsä nopeuksiin ja niiden vaatimuksiin ja kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita suuremmassa nopeudessa tarvitaan vähän samalla tavalla kuin kilpa-autoilijoiden tietyt taidot ovat kehittyneet. Tietysti puhutaan täysin erilaisista nopeuksista ja erilaisista taidoista.
Jollakin uutissivulla oli aikoinaan video, jossa esitettiin, miten yllättäen hirvi tulee tielle. Video oli kuvattu auton tuulilasikameralla. Auto törmäsi hirveen. Minun mielestäni kyseinen video ei osoittanut sitä, miten nopeasti ja yllättäen hirvi tulee maantielle vaan sen, miten huonosti kuljettaja huomasi hirven. Hän ei ehtinyt edes aloittaa jarruttamista, kun auto jo törmäsi hirveen, vaikka joku takapenkin matkustajista huusi varoituksen. Hirvi näkyi videokuvassa hyvin, kun se ilmestyi metsästä. Aikaa reagoimiseen olisi ollut riittävästi, mutta kuljettaja ei ilmeisesti huomannut hirveä lainkaan. Kun hirvi oli jo noussut tielle, kuljettaja ei edes siinä vaiheessa reagoinut, vaikka takapenkiltäkin jo huudettiin. Joko hän oli hidas reagoimaan tai hän ei missään vaiheessa nähnyt hirveä.
Itse kokemani tilanne, josta kerroin aikoinaan, oli paljon täpärämpi. Näin, kuinka hirvi nousi pimeällä tien pengertä pitkin ja polkaisin saman tien jarrun pohjaan. En missään tapauksessa odottanut kahta sekuntia enkä edes sekuntia. Luulen, että olin painanut auton jarrupoljinta puolen sekunnin sisällä siitä, kun olin nähnyt hirven. Jarruttaminen alkoi jo ennen kuin hirvi oli asfaltilla tai viimeistään samaan aikaan. Etupenkillä istunut matkustaja ei tässä vaiheessa vielä huomannut hirveä lainkaan vaan ainoastaan säikähti äkillistä jarruttamista. Jarruttamisen aloitusnopeus oli noin 100 kilometriä tunnissa. Sain auton pysähtymään noin kymmenen metrin päähän hirvestä, joka juuri tuolloin oli jo astumassa asfaltilta tien laitaan, josta se loikki metsään. Todettakoon vielä, että se oli iso hirvi.
Edellä kerrotulla esimerkillä en missään tapauksessa yritä todistaa, että en voisi törmätä hirveen. Varmasti voin. Voin jopa kuolla hirvikolarissa. En nimittäin aina tarkkaile tietä niin hyvin, kun edellä mainitussa tilanteessa satuin katselemaan.
Autoradio on yksi pahimpia vaaratekijöitä, jos sitä alkaa ajon aikana säädellä. Ja joskus sitä tulee säädeltyä. Pahin vaaratilanne, mikä radioon on liittynyt, oli se, kun iso hirvi nousi tielle, enkä huomannut sitä lainkaan, kun painelin radion nappeja kilpaa tyttäreni kanssa, kun "kiistelimme" mitä asemaa kuuntelisimme. Yhtäkkiä näin, että jokin vilahti auton vierellä, ja kun katsoin taustapeilistä, huomasin että olimme ohittaneet tielle nousseen hirven niin, että melkein karvat olivat pöllynneet. Meillä oli vauhtia noin sata kilometriä tunnissa. Jälkisäikähdys oli aikamoinen. Tuon tapauksen jälkeen olen ainakin yrittänyt olla varovaisempi.
SO2001: Huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta. Oletan kuitenkin, että pitkän linjan ylinopeuskuskit ovat sopeutuneet käyttämiinsä nopeuksiin ja niiden vaatimuksiin ja kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita suuremmassa nopeudessa tarvitaan
Tuo on kyllä aika höpöhöpöä! Ikäänkuin olisi kaksi vaihtoehtoa: aja rajoitusnopeutta ja tuijota mittaria vs. ole herkempi ajamalla mitä nopeutta sattuu. Pöhh!! Sen takia kuvittelet voivasi esittää tällaisia:
..kun yllättävä tilanne tulee, ylinopeudella ajava on edellä mainitusta syystä valmiimpi reagoimaan kun nopeusrajoituksen mukaan ajeleva, jolle tärkeintä on nopeusmittarin seuraaminen.
Miten rajoitusnopeudella ajaminen edellyttää sen kummemmin nopeusmittarin seuraamista, tai miksi se olisi ainakaan "tärkeintä"? Mistä ylinopeudella ajava tietää ajavansa ylinopeutta, jos ei mittarista?
Yhtä lailla voidaan väittää, että rajoitusnopeudella ajavat, pitkän linjan kuskit vaikkapa, ovat sopeutuneet käyttämäänsä nopeuteen ja sen vaatimuksiin ja ovat kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita rajoitusnopeutta ajaessa tarvitaan.
SO2001: Kirjoitin viime vuoden syksyllä erääseen opetusmateriaalitekstiin viitaten: ”Kun koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”. Olisi kannattanut kirjoittaa: ”Jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”.
Lisää höpöhöpöä. Ainoa ero noissa on että ensinmainitussa tilanteelta ei voi välttyä ja jälkimmäisessä tilanne voi olla tulemattakin. Enpä usko TeeCeen takertuneen moiseen lillukanvarteen. Käyttämäsi termit liikennepropaganda ja aivopesu sinun kirjoittamanasi ovat jo riittävästi useimmiten monille.
Taas sait kaamean määrän tekstiä yhdestä pienen pienestä osa-alueesta, joka meni enempi vähempi sivuraiteelle. Koskas keskittyisit kommentoimaan lisää niitä laajempia kuvioita, joita sinulta on perätty?
SO2001: Nykyiseen tilanteeseen on päädytty kaavalla, jossa kansalaisten vapauden arvo on nolla, ja turvallisuuden arvo on ääretön. Kun tämän kaavan mukaan toimitaan, mitättöminkin teoreettinen turvallisuusperuste oikeuttaa rajattomaan vallankäyttöön kansalaista kohtaan.
Aika kestämätön väite todellisuuden kanssa. Sekä lähtökohdaltaan, että lopputulemanaan.
Kääntäisin tämän kaavan toisin päin
Vapauden arvo ääretön ja turvallisuuden nolla?
jolloin se tarkoittaisi, että minkäänlainen turvallisuusperuste ei oikeuta minkäänlaiseen vallankäyttöön kansalaista kohtaan silloin kun on kyse pelkästään kansalaisen itsensä turvallisuudesta. Ainoastaan muiden ihmisten turvallisuuden selkeästi ja konkreettisesti osoitettu vaarantaminen oikeuttaisi vallankäytön
Liikenteestähän me puhumme kontekstina, eikä minkään asian natsivertauksista, diktatuureista, poliisien sadomasokistisista taipumuksista ja vallankaappausaikeista, meidän tiedostamattomasta aivopesusta jne. Eikö?
Saisit siis ajaa liikenteessä aivan niinkuin sinua huvittaa, niin kauan kunnes ei satu mitään?
Kumppani:"Tuo on kyllä aika höpöhöpöä! Ikäänkuin olisi kaksi vaihtoehtoa: aja rajoitusnopeutta ja tuijota mittaria vs. ole herkempi ajamalla mitä nopeutta sattuu."
Kommentoimasi SO2001:n teksti alkaa sanoilla "huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta".
Oletko tästä eri mieltä?
Tuo kommentoimasi pala SO2001 tekstiä tekee muutenkin järkeä ihan täysin. Pitäisin suoranaisena ihmeenä, ellei autoa tai moottoripyörää ajava oppisi katsomaan yhtään kauemmas eteensä kuin pelkästään mopoa tai traktoria ajava. Kuljettaja kyllä alkaa nähdä kauempana olevia kohteita, kun niillä on vaikutusta hänen omaan ajamiseensa. Valitettavasti oppimismekanismimme on kovin tehoton, mutta on se olemassa, joten "pitkän linjan ylinopeuskuski" on pakosta oppinut katsomaan kauemmas, koska muuten hänen pitkäksi aiottu linjansa olisi jo katkennut ennenaikaisesti.
Se on sitten eri asia, että sekunnin kauemmas katsomisen voi varsin hyvin opetella tietoisesti nopeutta nostamattakin. Näin on myös syytä tehdä, koska tyypillisesti niin traktoria kuin autoakin joko sallitulla tai ylinopeudella ajava katsoo vaistomaisesti liian lähelle ja ennakoi liian vähän.
Kotiin viemisiksi tästä jää se, että kun nopeutemme kasvaa selvästi yli juoksuvauhdin, arvioimme tyypillisesti oman ja muiden nopeuden vaikutusalueen epärealistisen pieneksi. Se virhe kannattaa korjata tietoisesti, ajoipa millä nopeudella tahansa.
Kumppani:"Miten rajoitusnopeudella ajaminen edellyttää sen kummemmin nopeusmittarin seuraamista, tai miksi se olisi ainakaan ”tärkeintä”?"
Tässä se ristiriita on. Jos hyväksymme SO2001:n hyvin uskottavalta kuulostavan teorian, että ainakin me onnekkaat jotka emme kuolleet ensimmäiseen virhehavaintomme säikähdämme läheltäpiti tilanteita sen verran, että alamme vähitellen katsoa eteemme, silloin tuossa yllä olevassa ei ole mitään järkeä.
Jos ylinopeuskuski oppii havainnoimaan tärkeitä asioita ja jos nopeus on tärkeä, siitä seuraa että kokeneen ylinopeuskuskin ei tarvitse pysäytysmerkin nähdessään edes arvailla tutkanäyttöä.
Koska asia on tärkeä ja koska hän on tottunut havainnoimaan, hän on kehittänyt omaan nopeusvalvontaansa niin rautaisen rutiinin, että pingismailan noustessa puskasta hän tietää tutkalukemansa parin km/h tarkkuudella mittaria edes vilkaisematta.
@SO2001: mietipä nyt vielä uudelleen, että opettaako se jatkuva ylinopeus kokemuksen kautta havainnoimaan nopeasti ajavalle tärkeitä asioita vai ei?
Minusta kyllä, ja jos olet samaa mieltä, silloin nopeusmittarisi ei voi olla sinulle rasite, vaan täysin välttämätön apuväline! Jos taas olet eri mieltä, silloin nopeus menettää merkityksensä, ja myös teoriasi nopeuden vaikutuksesta havainnoinnin oppimiseen särkyy saman tien.
Oma perusteesisi nopeuden havaintoja kouluttavasta vaikutuksesta vaatii tietoisuutta nopeudesta. Siksi et voi pitää kiinni havaintojen sopeutumisen teoriastasi olematta joka hetki tietoinen nopeudestasi.
Saksassa on 70 kaupunkia joiden typpioksidi-arvot on päivittäin liian korkealla tasolla ja 20 kaupungissa näistä arvot on hälyttävän korkeat.
Ja Saksassa kinastellaan siitä että pitääkö autonvalmistajien korjauttaa dieselhuijaus-autot. Tämän päiväisen oikeuden päätöksen jälkeen autonvalmistajat eivät enää oikein voi menestyksellisesti torjua näitä korjausvaatimuksia.
TeeCeen kehäpäätelmät ja "kyökkipsykologia" ovat huvittavia, joten hänen kirjoituksiinsa voisi vastata laajemminkin kuin mihin minulla on aikaa. Tuon tuostakin näen lehdessä jutun ja ympäristössä asian, joista ajattelen, että tätä voisin käyttää vastauksissani TeeCeelle. Linkit ja havainnot pitäisi kuitenkin kirjoittaa muistiin, jotta ne eivät unohtuisi.
Jokin aika sitten näin kaksi erillistä artikkelia, jotka olisivat sopineet käsiteltäväksi näissä keskusteluissa. Valitettavasti olen unohtanut toisen kokonaan. Toisesta kuitenkin muistan sen verran, että voin mainita sen tässä ennen kuin tämäkin lähde unohtuu. Kyseessä on kansanedustaja Mikko Alatalon (sen, joka oli aikoinaan maksamassa lakia rikkoneen poliisin sakkoja omasta pussistaan) kommentti Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä:
"Ja kun me ei pystytä vaikuttamaan hirveen paljon siihen, miten ne isot asiat menee, niin me aletaan tehdä ihmisten elämästä helvettiä. Aletaan tekemään sääntöjä niille ja koetetaan sitä kautta vaikuttaa."
Kansanedustajien turhautuminenko ratkaisee sen, mikä yhteiskunnassamme kielletään ja mitä ei kielletä - vielä. Se on ainakin selvää, mistä vinkkejä kansanedustajille tulee. Tietysti sieltä, missä entisillä säännöillä kiusaaminen on alkanut maistua puulta. Kiusaajien vallanhimo on kasvanut syödessä, joten he tarvitsevat lisää stimulaatiota. Heille on käynyt kuin pornoaddikteille, jotka tarvitsevat aina vain kovempaa kamaa. Meidän alamaisten osana on olla välineitä, joilla väkivaltaeliitti huvittelee.
Jos ei kansanedustuslaitos nyt vielä aivan poliisin sivukonttori olekaan, sillä on joka tapauksessa vahvat siteet sillä poliisikuntaan. Ensinnäkin yhden pienen puolueen verran kansanedustajista on poliiseja. Lisäksi poliisi vaikuttaa lakien säätämiseen monella eri tavalla kuten aloitteen tekijänä, lobbaajana, asiantuntijana, lakien soveltajana (= toimivaltansa rajojen venyttäjänä) kentällä ja oikeusprosesseihin vaikuttajana (= lakien jälkisäätäjänä).
Poliitikot tietävät, että tiedotusvälineillä on ratkaiseva merkitys heidän suosionsa ja vaalitulostensa kannalta. Tiedotusvälineet nostavat poliitikkoja ja laskevat poliitikkoja. Mediaa onkin joskus kutsuttu vallan vahtikoiraksi. Suomessa asetelma on kääntynyt kuitenkin sikäli erikoiseksi, että media on muuttunut poliisin puudeliksi, ja mediataloista on tullut poliisin tiedotusosastoja. Poliisin ja median välillä on vahvoja taloudellisia kytkentöjä. Kansanedustajien on pidettävä kaikki tämä mielessään.
Poliisista on tullut yhteiskunnan keskipiste, joka ohjailee lakien säätämistä ja tiedotusvälineiden toimintaa ja paljon muutakin. Vaikka järjestelmä on muodollisesti edelleen demokraattinen, äänestäjät ovat poliisin ohjauksessa olevan median aivopesemiä ja äänestävät niin kuin todellinen vallankäyttäjä haluaa.
Olen joskus nimittänyt nykyistä ihmisten yhteiskuntakäsitystä turvallisuususkonnoksi, vaikka aivan kaikki uskonnon tunnusmerkit eivät täytykään. Paljon on joka tapauksessa samaa. Kiihkeimmät turvallisuususkonnon harjoittajat ovat opissaan lähes yhtä ehdottomia ja yhtä ankaria kuin maailmalla tunnetut uskonnollisten ääriliikkeiden edustajat. Tämän voi helposti todeta, kun lukee foorumeita ja katsoo, mistä asioista ihmiset eniten ärsyyntyvät. Foorumeilla voi pilkata lähes mitä tahansa, eikä se saa aikaan mainittavia reaktiota. Voi haukkua presidentin, voi haukkua pääministerin, voi haukkua ministerit ja kansanedustajat, voi pilkata pappeja, voi pilkata jumalaa, voi pilkata isänmaata, voi pilkata uskonnollisia arvoja (kunhan jättää erään uskonnon ja sen edustajat rauhaan etteivät viranomaiset vie oikeuteen), voi pilkata puoluejohtajia, voi pilkata savolaisia. Voi haukkua kenet tahansa. On kuitenkin yksi poikkeus. Jos tätä tahoa erehtyy arvostelemaan foorumilla, nostattaa ihmisissä raivoa ja saa tulista palautetta. Tuo taho on turvallisuususkonnon jumala. Tiedätte kyllä mikä.
Turvallisuususkonto siis muistuttaa varsinaisia oikeita uskontoja, koska siinäkin on pyhä palvonnan kohde, jonka loukkaamisesta turvallisuususkovaiset kiihtyvät. Yhtäläisyyksiä on muitakin.
Kun muslimi rukoilee viisi kertaa päivässä Mekkaan päin kumartuneena, se näyttää muiden kuin muslimien silmissä tarpeettomalta tai jopa typerältä. Ateisti ihmettelee, miksi joku käyttää aikaansa rukoilemiseen, kun mitään korkeampaa tahoa ei ole edes olemassa - ja vaikka olisikin, tuo taho ei näytä vastaavan rukouksiin. Rukoilemattomuudesta ei myöskään seuraa mitään rangaistusta, joten täysin turhaa touhua koko homma. Ateisti päättelee, että ainoa syy on sisäinen pakko, mikä on seurausta uskonnosta ja sen opetuksista. Eli ihminen rukoilee, koska uskonto määrää niin tekemään.
Turvallisuususkonnon harjoittajilla on myös omat sisäiset pakkonsa ja rituaalinsa, joita he noudattavat.
Helsingissä ja kenties muissakin kaupungeissa on paljon risteyksiä ja suojateitä, joissa palaa yhtä aikaa punainen valo sekä autoille että jalankulkijoille. Jos tuollaisessa risteyksessä seisoo kuuliaisesti punaisissa valoissa hiljaisena aikana, jolloin autoja ei tule, eikä lainvalvojia näy eikä edes sosiaalinen paine pakota odottamaan, syyn täytyy olla sisäinen, eli alistuminen turvallisuususkonnon ja lainkuuliaisuususkonnon oppeihin. Suojatietä pitkin voisi kävellä täysin turvallisesti, mutta uskonto estää sen.
Muistelen, että TeeCee on joskus kertonut, että hän ei periaatteen vuoksi kävele päin punaisia, vaikka sen voisi turvallisesti tehdäkin. En ihmettele. Sopii täydellisesti kuvaan.
https://yle.fi/uutiset/3-7894713
Kun tässä nyt on muutenkin hypitty asiasta toiseen, niin lopuksi kirjallisuusviittaus. En ole lukenut seuraavaksi mainitsemaani kirjaa, mutta kertomukset sen sisällöstä ovat mielenkiintoisia. Kirja kertoo siitä, mitkä tahot suomalaisessa yhteiskunnassa lähtivät innokkaimmin mukaan natsi-Saksan harjoittamaan eliminointitoimintaan.
Kyse on tutkija Oula Silvennoisen kirjasta “Salaiset aseveljet – Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944”, jossa hän tarkastelee Suomen ja Saksan poliisien yhteistoimintaa, jonka seurauksena ihmisiä kidutettiin ja tapettiin. Kirjan arvioinut Jari Järvenpää kirjoittaa mm.seuraavasti:
“Vaikka kirja sisältää paljon informaatiota natsien harrastamasta joukkotuhonnasta ja muusta järkyttävästä toiminnasta, sen painopiste ja mielenkiintoisin osuus löytyy suomalaisen poliisiviranomaisen moraalista ja sen murtumisesta sodan alkaessa.”
Sitä, että suomalaiset poliisit lähtivät mukaan natsien kidutus- ja tappohommiin, voidaan tietysti nimittää moraalin murtumiseksi, jos halutaan. Itse en kuitenkaan käyttäisi tällaista nimitystä vaan puhuisin todellisen moraalin paljastumisesta. Sama ilmiö oli näkyvissä muissakin maissa, jotka olivat natsi-Saksan yhteistyökumppaneita tai miehittämiä. Ranskan poliisikin alkoi pidättää juutalaisia tuhoamisleireille lähetettäväksi, kun sen etu sitä vaati. Suomen häpeätahraksi jäänyt kahdeksan juutalaisen luovuttaminen Saksaan sodan aikana oli Valtiollisen poliisin päällikön omavaltaista puuhastelua poliittisen johdon tietämättä. Poliisijohtaja halusi loistaa Saksan ylimmän poliisiviranomaisen Heinrich Himmlerin silmissä.
Edellä mainituista asioista on tietysti kauan, joten joku voi huomauttaa, että aika on muuttunut, eikä vastaavaa enää tapahtuisi. Jos joku tällaista esittää, väitän jo etukäteen vastaan ja viittaan siihen historialliseen tosiasiaan, että poliisikunnan pääosa ei yleensä vaihdu, vaikka maa muuttuisi totalitaristiseksi diktatuuriksi. Jotkut yksilöt tietenkin lähtevät, ja uusia tulee, mutta pääosin organisaatio jatkaa toimintaansa entisin voimin. Onhan nimenomaan diktaruuri se järjestelmä, jossa poliisi pääsee parhaiten toteuttamaan viettejään ja olemassaolonsa syvintä olemusta.
http://hybrislehti.net/hybris-12010/kirja-arvostelu-”turha-panna-paperille-tällaista”
Loppukevennyksenä sattumalta löytynyt TeeCeen melipide vuodelta 2004: ..”kohta aletaan kokea oikeanpuoleinen liikenne nöyryyttäväksi valtion mielivallaksi. Kolmen sukupolven kuluttua varmaan painovoima on kyykytystä.”
Epäilen, että kehitys ei mene tuohon suuntaan vaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Ihmiset alistuvat aina vain uusiin määräyksiin, ja kolmen sukupolven kuluttua mikään ei enää tunnu alistumiselta.
SO2001:
Kansanedustajien turhautuminenko ratkaisee sen, mikä yhteiskunnassamme kielletään ja mitä ei kielletä – vielä. Se on ainakin selvää, mistä vinkkejä kansanedustajille tulee. Tietysti sieltä, missä entisillä säännöillä kiusaaminen on alkanut maistua puulta. Kiusaajien vallanhimo on kasvanut syödessä, joten he tarvitsevat lisää stimulaatiota. Heille on käynyt kuin pornoaddikteille, jotka tarvitsevat aina vain kovempaa kamaa. Meidän alamaisten osana on olla välineitä, joilla väkivaltaeliitti huvittelee.
Jos TeeCee tekee mielestäsi kehäpäätelmiä, niin juuri tuollaisilla omilla kehäpäätelmilläsi sinä syötät hänelle erittäin tehokkaasti materiaalia!
Turvallisuususkonto siis muistuttaa varsinaisia oikeita uskontoja, koska siinäkin on pyhä palvonnan kohde, jonka loukkaamisesta turvallisuususkovaiset kiihtyvät. Yhtäläisyyksiä on muitakin.
Ei edes tuota ensimmmäistä!
Kirja kertoo siitä, mitkä tahot suomalaisessa yhteiskunnassa lähtivät innokkaimmin mukaan natsi-Saksan harjoittamaan eliminointitoimintaan.
No tätä aihepiiriä et olekaan vähään aikaan sivunnut. Kehänkiertosi ympyrällä on näköjään sulkeutunut.
Ihmiset alistuvat aina vain uusiin määräyksiin, ja kolmen sukupolven kuluttua mikään ei enää tunnu alistumiselta.
Ja sinä olet alistunut rutisemaan aiheesta täällä....
SO2001: ”TeeCeen kehäpäätelmät ja ”kyökkipsykologia” ovat huvittavia, joten hänen kirjoituksiinsa voisi vastata laajemminkin kuin mihin minulla on aikaa.”
Kehäpäätelmäksi sanotaan virheellistä päätelmää, jonka pätevyys perustuu oletukseen johtopäätöksen totuudesta (Wikipedia). Minusta moni sinun mielipiteesi johtuu ihan eri syistä kuin mitä nykyään sanot niiden syiksi. Perustelen tätä mielipidettäni sillä, että olet itse antanut vaihtoehtoisia syitä mielipiteillesi. Ja sillä, että et pysty tai halua antaa uskottavaa selitystä sille, miksi sinulla on useampi selitys samoille mielipiteille. Ja sillä, että kieltäydyt keskustelemasta tästä aiheesta. Mielipiteeni ei täytä kehäpäätelmän määritelmää, koska pystyn todistamaan nuo perusteluni.
Se on totta että nämä minun päätelmäni perustuvat ”kyökkipsykologiaan”. Harhaiset mielipiteesi johtuvat mielestäni ajatusharhoista ja kaavoihin kangistuneesta ajattelusta, joten asia liittyy psykologiaan, siksi mielipiteistäsi keskustellessakin pitää psykologian olla mukana. Olen siinä asiassa maallikko, joten kyse on ”kyökkipsykologiasta”. En kuitenkaan keksi asioita omasta päästäni, kerron mihin päätelmäni perustuvat, joten sinulla olisi halutessasi mahdollisuus korjata huomaamasi virheet. Et kuitenkaan ole puuttunut kuin lopputulokseen toistelemalla, että et ole harhainen.
Haasta ihmeessä väittämiäni, tämähän on keskustelupalsta. Olen yrittänyt kirjoitella mihin tutkimuksiin tai artikkeleihin väitteeni perustuvat, mutta et kerro että olenko mielestäsi ymmärtänyt lukemani väärin, et kerro onko sinulla toisenlaista tietoa, sinä vain sivuutat perusteluni. Kehäpäättely ei osoita mitään syitä, miksi kyseistä väitettä olisi pidettävä totena tai epätotena.
Kirjoitan jonakin päivänä pidemmän vastauksen TeeCeen kommenttiin. Tällä kerralla vastaan vain lyhyesti toteamalla, että asioilla on olemassa tietty tärkeysjärjestys, ja vastaus kysymykseen "mitä kannattaa tehdä" tai "miten kannattaa toimia" tai "millaiset säännöt ovat järkeviä" riippuu siitä.
Jos jonkun ihmisen arvomaailmassa tärkeintä on, että kravatti on suorassa, ja tukka on kammattuna, hän oikoo kravattiaan ja kampaa tukkaansa, vaikka olisi hengenvaarassa tai näkisi toisen olevan hengenvaarassa. Turvaan hakeutuminen ja muiden hengen pelastaminen on hänen tärkeysjärjestyksessään vasta toisena tai kolmantena. Tärkeintä on näyttää hyvältä.
Edellä kertomani esimerkki on tietenkin liioiteltu, koska kukaan tuskin toimii noin. Esimerkistä käynee kuitenkin ilmi, mitä tarkoitan.
Oikeassa elämässäkin tärkeysjärjestykset näyttävät joidenkin kohdalla olevan omalaatuiset. "Kapakkavanhempien" tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on huumata itsensä alkoholilla, maksoi mitä maksoi ja seurasi mitä seurasi. Seuraukset jäävät lastensuojeluviranomaisten ja sosiaalityöntekijöiden ja poliisin huoleksi. Jollekin taas ura ja yhteiskunnallinen asema ovat tärkein prioriteetti, jolloin lapsille ja perheelle ei ole aikaa.
Luulen, että ideologiset näkemyserot TeeCeen ja allekirjoittaneen välillä ovat nimenomaan eroja siinä, mikä on meidän elämässämmme asioiden tärkeysjärjestys. Sitä voisi miettiä eriseen, mistä erot ovat alun alkaen tulleet, ja miksi ylipäätään toisen ihmisen arvomaailma kehittyy toiseen suuntaan kuin jonkun toisen.
Jos arvomaailmat ovat samanlaiset, mielipide-erotkin jäävät pelkiksi mielipide-eroiksi eikä niistä tule ideologisia eroja. Jossakin rajatulla tekniikan alalla voi olla näin. Jos teknisen tuotteen tilaaja asettaa tietyt reunaehdot, tuotteen järkevimmästä ja taloudellisimmasta valmistustavasta voidaan tilauksen saaneessa liikeyrityksessä keskustella ja jopa väitellä, mutta ei reunaehdoista, koska ne on määritelty tilausasiakirjassa.
Näissä meidän keskusteluissamme ei ole määritelty reunaehtoja. Jokainen määrittelee ne itse omista lähtökohdistaan. Näin ollen väittely saa ideologisen väittelyn piirteitä.
Ajoin eilen viimeksi autolla, ja nyt ajamisessani on noin neljän viikon tauko. Ei siksi, että olisin vielä menettänyt ajokorttini (mikä voi tapahtua milloin tahansa), vaan siksi, että olen "matkalla" ja katselen liikennettä jonkin aikaa pelkästään matkustajan ja jalankulkijan näkökulmasta. Eilen olin jo vähällä katsella liikenneonnettomuutta henkilöauton matkustajan näkökulmasta, kun automme oli keskellä risteystä odottamassa kääntymismahdollisuutta vasemmalle, ja samaan aikaan oikealta tuleville vaihtui vihreä valo, ja autot syoksyivät kohti. Miksi näin kävi, se jäi minulle vähän epäselväksi, koska matkustajana en tarkkaillut liikennettä.
Miten sinulla oli SO2001 taas aikaa kirjoittaa noin pitkä kommentti, joka sivuutti ihan kaiken, jota odotettiin ja selittelet vain miksi et ehdi vastata "tälläkään kertaa" kuitenkin.
TeeCee: Viimeksi oli kyse jostain opetusmateriaalista jossa sinun mukaasi väitettiin reaktioajan kasvavan pimeässä ajettaessa.
Jos on kyse siitä kommentistani, josta oletan olevan kyse, en kirjoittanut siinä mitään reaktioajan kasvamisesta pimeällä tai muulloikaan. Lainasin ainoastaan "Internetix" -sivulla olevaa tekstiä, jossa kerrotaan seuraavaa:
"Pimeässä ajettaessa reaktioajaksi voidaan arvioida 2 s. Se merkitsee, että ajoneuvo kulkee noin 60 m ennen kuin kuljettaja ehtii edes aloittaa jarrutusta tai väistöä."
Kommentoin edellä mainittua kahden sekunnin arviota esittämällä oman kokemukseni siitä, että reaktioaika pimeällä ajettaessa ei ole kahta sekuntia. Kirjoitin siis omasta reaktioajastani ja omasta kokemuksestani. Esimerkki, mihin viittasin oli "hirvenväistöjarrutukseni", jossa onnistuin pysäyttämään auton lyhyellä matkalla hirven noustessa yllättäen tielle pimeässä.
Nyt kun tutkin tuota "Internetix" -sivua, johon TeeCee viittaa, ja jota aikoinaan nimitin propagandaksi, niin en näe mitään syytä muuttaa käsitystäni.
Aihe on olevinaan "luonnontieteet ja fysiikka", mutta silti tekstin laatija esittää poliittisluonteisia näkemyksiä ja arvioita lähtökohtanaan se, että... "Ihmisen aistit toimivat tyydyttävästi nopeuksilla, jolla hän itsekin luonnostaan liikkuu eli alle 30 km/h."
Ja tästä mennäänkin jo sotahistoriaan.
"Vaikka hyvin tiedettiin, että jos perusnopeudeksi olisi asetettu 70 km/h, olisi säästetty satoja ihmishenkiä vuodessa, sensijaan että se asetettiin 80 km/h:ksi. Vaikka tosiasiat puhuivat selvää kieltä, yleinen mielipide vastusti nopeusrajoituksia. Sen vuoksi on uhrattu enemmän ihmishenkiä kuin kahdessa viimeisessä sodassa."
Jää hieman epäselväksi, mitä kirjoittaja tarkoittaa "kahdella viimeisellä sodalla". Jos hän viittaa Suomen tappioihin toisessa maailmansodassa, tuo sota vaati Wikipedian mukaan 97000 suomalaisen hengen.
Jos perusnopeudeksi olisi 1.7.1974 säädetty 70 kilometriä tunnissa eikä 80 kilometriä tunnissa, olisi säästetty yli 97000 suomalaisen henki. "Internetix" -sivun teksti lienee kirjoitettu muutama vuosi sitten, koska sivukin on jo ehditty arkistoida. Jos oletetaan, että teksti on vuodelta 2014, suomalaisten henkiä olisi säästynyt keskimäärin 2425 joka vuosi. Tämä ihme olisi saatu aikaan pelkästään sillä, että olisi kiinnitetty tien varsille 70 km/h rajoitustaulut 80 km/h taulujen sijasta.
Jos tuollaisten väitteiden esittäminen luonnontieteiden ja fysiikan nimissä ei ole propagandaa, niin mikä sitten on propagandaa.
Lisäys 1.
Perun arvioni, jos "Internetix" -sivulla olevan tekstin laatija tarkoitti muita "viimeisiä" sotia eli joitakin pieniä kirjoitushetkellä käytyjä kahakoita jossakin päin maailmaa.
Lisäys 2.
Internetix -sivulla oleva teksti on sen verran epämääräinen, että siitä ei sataprosenttisella varmuudella pysty päättelemään, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Lukija joutuu arvailemaan, onko sotauhreja suurempi liikenteen ylimääräinen kuolonuhrimäärä seurausta siitä, että yleinen mielipide vastusti nopeusrajoituksia (milloin?), vai siitä, että perusnopeudeksi säädettiin aikoinaan 80 kilometriä tunnissa eikä 70 kilometriä tunnissa. No, tosiasioilla ei olekaan väliä kiihotuspropagandassa, joka perustuu mielikuviin eikä niinkään tosiasioihin. Jälkimmäisiä heitellään sekaan juuri sen verran, että teksti vaikuttaa todelta, vaikka ei sitä olisikaan.
Suomen käymät kaksi viimeistä sotaa olivat Jatkosota ja Lapin sota. Wikipedian mukaan Suomen tappiot olivat Jatkosodassa noin 63200 kuollutta ja Lapin sodassa noin tuhat. En usko, että tuo liikenteen perusnopeuden muutos olisi säästänyt runsaan 40 vuoden aikana näin suurta määrää ihmishenkiä Suomessa.
SO2001: ”Poliisista on tullut yhteiskunnan keskipiste, joka ohjailee lakien säätämistä ja tiedotusvälineiden toimintaa ja paljon muutakin.”
Onko poliisista tosiaan tullut yhteiskunnan keskipiste, vai vain SINUN elämäsi keskipiste? Mistä tätä asiaa voisi päätellä?
Olet kertonut miten ADHD vaikuttaa suhtautumiseesi nopeusrajoituksia ja niiden valvontaa kohtaan. Sinun mukaasi ADHD saa aikaan, että kurinalainen ajaminen on helvettiä. Olet sanonut, että ADHD:n vuoksi et pysty keskittymään ajamiseen, ellei vauhtia ole sen verran, että se yleensä menee yli rajoituksen. Nopeusvalvonta ja ylinopeudesta rankaiseminen tekevät ajamisen sinulle stressaavaksi ja epämiellyttäväksi. Nuo ovat loogisia syitä, mutta koskevat sinua, ei yhteiskuntaa.
Mutta kun puhut samoista asioista laajemmassa kuvassa, sinulla onkin ihan muut syyt suhtautumisellesi. Rajoitukset sanktioineen tarvitaan jotta poliisi saisi mahtailla, kaahailla ja totuttaa kansaa tulevaan diktatuuriin. Poliisi pelaa kieroa peliä kulisseissa, sillä on hallinnassaan eduskunta, oikeuslaitos ja media. Keksit tästä perättömiä todisteita, väität mm. Matti Apusen kommentin Pressiklubi-ohjelmassa puhuneen mielipiteittesi puolesta, vaikka hän ei sanonut mitään, mikä tukisi väitettäsi poliisin meneillään olevasta vallankaappauksesta. Hän puhui lehdistön ja poliisin symbioosista, mikä on huono asia sekin, ja yleisessä tiedossa.
SO2001: ”Muistelen, että TeeCee on joskus kertonut, että hän ei periaatteen vuoksi kävele päin punaisia, vaikka sen voisi turvallisesti tehdäkin. En ihmettele. Sopii täydellisesti kuvaan.”
Muistele myös miten olen vastaillut sinulle kun olet aiemmin ihmetellyt tuota ja samantapaisia tapojani. Ei taida tulla mitään mieleen? Miksiköhän ei? En viitsi nyt toistaa samoja perusteluita koska tuskin sinä niitä nytkään lukisit. Sinun kanssasi ei yksinkertaisesti vaan kannata puhua liikenneasioista ennen kuin olet saanut ajattelusi jonkinlaiseen hallintaan.
SO2001: ”Jos jonkun ihmisen arvomaailmassa tärkeintä on, että kravatti on suorassa, ja tukka on kammattuna, hän oikoo kravattiaan ja kampaa tukkaansa, vaikka olisi hengenvaarassa tai näkisi toisen olevan hengenvaarassa. Turvaan hakeutuminen ja muiden hengen pelastaminen on hänen tärkeysjärjestyksessään vasta toisena tai kolmantena. Tärkeintä on näyttää hyvältä.”
On hyvin riskialtista puhua ihmisten arvoista, ellei ymmärrä mitä arvot usein ovat. Kun ihminen ottaa jonkun asian omaksi arvokseen, se nousee kaiken yläpuolelle. Sitä ei enää kyseenalaista itse, ja sitä puolustetaan automaattisesti, perusteluja kuuntelematta, myös muiden arvostelua vastaan. Ihminen luulee että joku asia on oikein jos se kuuluu hänen arvomaailmaansa ja väärin, jos se on hänen arvojensa vastainen. Minusta itseään ajattelevana ihmisenä pitävän on ensitöikseen hylättävä omat arvonsa.
SO2001: ”Luulen, että ideologiset näkemyserot TeeCeen ja allekirjoittaneen välillä ovat nimenomaan eroja siinä, mikä on meidän elämässämmme asioiden tärkeysjärjestys.”
Sinun on turha pohtia meidän kahden ideologioiden eroja. Sinä et tiedä edes mistä sinun oma ideologiasi oikeasti on peräisin, etkä kommenteistasi päätellen lue minun kommenteistani niiden perusteluja. Siitä seuraa, että tiedät ehkä mielipiteeni, mutta sen synnyttänyt ideologia jää sinulta piiloon. Tämä ei tosin ole sinua pahemmin haitannut, olet täyttänyt tyhjät kohdat omilla teorioillasi, joissa toistuu usein sen kaltaiset termit kuin uskovaisuus, kontrollin kaipuu, sokea luottamus yms.
Internetix -sivun alalaidassa on seuraava maininta: "Tältä sivustolta löydät mm. vuoden 2005 opetussuunnitelman mukaisia kurssimateriaaleja. Tämän sivuston materiaaleja ei enää ylläpidetä."
Jos teksti on vuodelta 2005, ihmishenkiä olisi kirjoittajan mukaan säästynyt perusnopeutta kymmenellä kilometrillä alentamalla 31 vuodessa enemmän kuin kahdessa viimeisessä sodassa.
TeeCee: Muistele myös miten olen vastaillut sinulle kun olet aiemmin ihmetellyt tuota ja samantapaisia tapojani. Ei taida tulla mitään mieleen? Miksiköhän ei?
Etsin TeeCeen kirjoitusta ennen kuin kirjoitin, että "muistelen" TeeCeen kertoneen että hän ei kävele päin punaista. Valitettavasti en löytänyt kyseistä tekstiä. Olisin mielelläni siteerannut sitä tarkemmin enkä pelkästään muistellut. Mutta jos nyt vielä jatkan muistelemislinjalla, niin TeeCee ehkä perusteli asiaa siten, että hän sinänsä myöntää, että päin punaista käveleminen voi olla joissakin tilanteissa turvallista, mutta hän ei halua lähteä sille linjalle, että hän joka kerran erikseen arvioisi onko säännön noudattaminen turvallista vai ei, joten hän periaatteen vuoksi noudattaa sääntöjä aina, vaikka joillakin kerroilla tuntuisi, että säännön noudattaminen ei olisi välttämätöntä tai edes erityisen järkevää. Kokonaisturvallisuuden kannalta on parempi, että sääntöjä noudatetaan ilman omaa tarveharkintaa, joten TeeCee toimii niin, koska hän haluaa olla sanojensa mukainen mies eikä halua antaa huonoa esimerkkiä muille.
Jotenkin tuohon tyyliin muistelen TeeCeen vastanneen. Tämä on siis pelkkää muistelua.
Ei TeeCee muuten itsekään joka kerran kovin tarkkaan muista tai vaivaudu tarkastamaan, mitä muut ovat kirjoittaneet. Edellä mainittu "internetix" -tapaus on hyvä esimerkki tällaisesta. TeeCee muisti minun esittäneen, että kyseisellä sivulla väitetään reaktioajan kasvavan pimeässä. Mitään tällaista en kuitenkaan ollut esittänyt.
SO2001: "TeeCee muisti minun esittäneen, että kyseisella sivulla väitetään reaktioajan kasvavan pimeässä. Mitään tällaista en kuitenkaan ollut esittänyt."
Liikennepalstankin keskusteluja pikään ja mielenkiinnolla seuranneena väittäisin kyllä, että pahemmin muisti pätkii SO2001:llä kuin TeeCeellä.
Nopeudet valtateillä, rakentava ehdotus -ketjusta 22.12.2017:
TeeCee: ”Eräässä kokeessa esimerkiksi mitattiin ensin jarruvaloon reagoimista, ja sen jälkeen sama koe toistettiin muuten samanlaisena, mutta auton kojetauluun asennettiin näyttö, jota piti seurata jarruvalojen lisäksi. Reaktioajat pitenivät kaikilla merkittävästi, pisimmillään viiteen sekuntiin.”
SO2001: "En ottanut tällaiseen asiaan kantaa vaan siihen, pitenevätkö reaktioajat kahteen sekuntiin, kun ajetaan pimeällä. Näinhän opetusmateriaalissa, johon viittasin, väitettiin."
Muistini ei ole hyvä, ja se varmaan pätkii enemmän kuin TeeCeellä, kuten nimimerkki FARwd esittää. Tässä asiassa minulla ei ole eväitä väittää vastaan.
Tämän keskustelupalstan kommentoinnissa on se vaikeus, että jonkin tietyn kirjoittajan tekstejä ei voi katsoa luettelona ensimmäisestä alkaen kuten joillakin muilla foorumeilla. En ainakaan minä tiedä tähän mitään keinoa.
TeeCee kaivelee esille vanhoja kirjoituksia jostakin, joten hän ehkä kopioi tekstit omalle tietokoneelleen. Tällainen asettaa kirjoittajan etulyöntiasemaan sellaisiin kirjoittajiin nähden, jotka eivät viitsi nähdä noin paljon vaivaa.
Mitä tulee edellä mainittuun FARwd:n kommenttiin, niin en täysin ymmärrä, mitä hän haluaa todistaa. Hän viittaa kirjoitukseeni 22.12.2017, jossa lainaan pätkän tekstiä TeeCeen aiemmasta kirjoituksesta ja kommentoin sitä. Kommentti ei ehkä ole aivan kohdallaan, mutta se ei kerro niinkään huonosta muististani vaan korkeintaan jonkinlaisesta ajatuskatkoksesta (=kirjoittaja sekoaa ajatuksissaan), jos siitäkään.
Oikeastaan tekisi mieli palata tuohon TeeCeen 22.12.2017 kirjoittamaan kommenttiin. Hän lainaa siinä pätkän kirjoittamaani tekstiä, jossa esitän arvion, että jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa, että hänen reaktioaikansa ei ole kahta sekuntia niin kuin oppimateriaalissa väitetään, vaan alle puoli sekuntia, alkaako tämä ihminen pitää itseään yli-ihmisenä? Vai tajuaako hän, että hänelle syötetty propaganda oli valheellista? Ja jos hän päätyy jälkimmäiseen johtopäätökseen, alkaako hän kyseenalaistaa kaiken propagandan, myös sellaisen, jossa esitetyt faktat ovat todenmukaisia?
Kirjoitukseni "pointti" olin sen arvioiminen, mitä käytännössä seuraa siitä, että koulussa opetetaan jotakin, josta ihminen myöhemmässä elämässään huomaa, ettei se pidäkään paikkansa. Onko tässä tapauksessa olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi. Tätä samaa ongelmaahan on käsitelty iät ja ajat alkoholi- ja huumevalistuksessa. Kun propagandassa väitetään, että yksi ryyppy tai yhdet henkoset vievät turmioon, eikä näin tapahdukaan, propagandalle nauretaan ja se kääntyy itseään vastaan.
Jos reaktioajasta kirjoitettaisiin totuudenmukaisesti, silloin kerrottaisiin, että reaktioaika voi olla kilpa-ajajilla jopa 0,16 sekuntia, mutta keskivertokuljettajilla se 0,25 sekunnista jopa yli sekuntiin. Samalla voitaisiin kertoa, että reaktinopeutta voi tietyissä rajoissa parantaa harjoittelemalla. Myös se kerrottaisiin, reagoimisen nopeuteen vaikuttaa se, odottaako jotakin tilannetta vai tuleeko se yllättäen. Voitaisiin lisäksi mainita, että olisi hyvä testata oma reaktioaikansa, jotta voisi sopeuttaa ajonopeutensa sen mukaiseksi. Jos reaktioaika on poikkeuksellisen hidas, on ehkä syytä ajaa tavallista hitaammin.
Noin pitkä tarina on tietysti vaikea ja turha kertoa jossakin fysiikan tehtävässä, mutta siinä asia voitaisiin kiertää käyttämällä sanaa "jos". Eli sanottaisiin, että jos kuljettajan reaktioaika on kaksi sekuntia, ja jos hän ajaa 108 kilometrin tuntinopeudella, hänen autonsa ehtii kulkea 60 metriä ennen kuin hän aloittaa jarruttamisen.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että auto ajaa sadan kilometrin tuntinopeudella, ja kuljettajan reaktioaika on 0,25 sekuntia, jolloin auto ehtii kulkea vajaa seitsemän metriä ennen jarruttamisen aloittamista. Tässä tilanteessa kuljettajan on täytynyt olla aika "skarppina", joten puoli sekuntia voisi olla todellisempi aika. Auto ehtisi kulkea tällöin lähes 14 metriä ennen kuin jarruttaminen alkaisi. On tässäkin aika suuri ero kuuteenkymmeneen metriin.
SO2001:
Oikeastaan tekisi mieli palata tuohon TeeCeen 22.12.2017 kirjoittamaan kommenttiin....
Kuten palasitkin näköjään. Taas tuli pitkät pätkät aika epäolennaista lillukanvarsivastailua, SO2001 ja kaikkeen muuhun jäi TeeCeelle vastaamatta, kommentoimatta jne. Varmaan taas "palaat ehtiessäsi niihin myöhemmin"?
Helsingin Sanomissa oli tänään seuraava uutinen: "Takaa-ajettu yritti ajaa poliisin yli Helsingissä, auton alle jäämisessä oli kyse sekunneista – epäillään murhan yrityksestä"
Lehdessä kerrotaan, että 23-vuotias ajokortiton kuljettaja pakeni poliisia. Kun häntä vastassa oli poliisipartio, tapahtui lehden mukaan seuraavaa:
"KOSKELANTIEN liittymässä oli poliisipartio valmiina piikkimaton kanssa. Tässä tilanteessa epäilty ajoi suoraan päin konstaapelia, joka joutui hyppäämään äkkiä pois auton tieltä. Auton alle jäämisessä oli kyse sekunneista.
Luodon mukaan murhan yrityksen tutkinta kohdistuu viiden sekunnin aikana tapahtuneisiin tapahtumiin. Jos tieltä olisi joutunut loikkaamaan siviili, rikosnimikkeenä olisi todennäköisesti tapon yritys."
Olen joskus keskustellut tämän tämän tyyppisistä uutisista vanhojen kavereitteni kanssa, joilla on joissakin asioissa saman tyyppinen arvomaailma kuin minulla. Olemme tehneet sen johtopäätöksen, että poliisi käyttää "murhan yritys" -tekosyytä halutessaan jonkun heitä ärsyttäneen tyypin pitkäksi aikaa vankilaan - tai vielä pahempaa: halutessaan syyn eliminoidan hänet. Poliisinhan ei tarvitse kuin seisoa pysäytettävän auton edessä ja väistyä siitä hyvissä ajoin syrjään. Jos auto ei pysähdy vaan jatkaa poliisin ohi, autoilija on muuttunut liikennerikollisesta vaaralliseksi poliisin murhan yrittäjäksi, ja hänet voidaan eliminoida.
Sillä asialla, yrittääkö autoilija oikeasti murhata poliisin, ei ole merkitystä. Kun poliisi sanoo, että yritti, niin mitäpä siinä rikollisen "en yrittänyt" vastaväite merkitsee. "Syyllinen" voidaan tuomita pitkäksi aikaa vankilaan.
En tiedä, mitä uutisessa mainittu kohta "murhan yrityksen tutkinta kohdistuu viiden sekunnin aikana tapahtuneisiin tapahtumiin" tarkoittaa. Jos se tarkoittaa, että kun poliisi seisoo tiellä ja väistyy enintään viisi sekuntia ennen kuin auto on paikalla, autoilija syyllistyy murhan yritykseen. Jos auton nopeus on 120 kilometriä tunnissa poliisin tarvitsee poistua sen edestä kun auto on 166,6 metrin päässä.
Poliisin henki on kalliimpi kuin tavallisten ihmisten, joten virkatehtävissä olleen poliisin tappaminen katsotaan aina murhaksi. Sen sijaan jos virkatehtävissä oleva poliisi tappaa tai yrittää tappaa tavallisen ihmisen, taitavinkaan lakimies ei saa tehtyä siitä murhaa tai murhan yritystä.
Yhdysvalloissa on tainnut tosin olla joskus tapauksia, joissa poliisi on innostunut ammuskelemaan siinä määrin, että on menettänyt virkansa ja saanut syytteen jopa murhista, mutta Suomessa ei ole tainnut tällaista tapahtua. Täällä ilmiselvät murhan yrityksetkin katsotaan asianmukaiseksi poliisin voimankäytöksi eikä niistä seuraa edes moitteita tuomioista puhumattakaa.
1980-luvulla lehdissä kerrottiin tapauksesta, jossa poliisi ampui moottoripyöräilijää niin, että moottoripyöräilijä halvaantui loppuiäkseen. Ampuminen oli mukamas ollut välttämätöntä moottoripyöräilijän pysäyttämiseksi ennen kuin hän ehtii ajaa poliisin päälle. Uskokoon, joka haluaa.
Muutama vuosi sitten uutiset kertoivat tapauksesta, jossa poliisi tyhjensi lippaansa murtomiesten autoa kohti sillä seurauksella, että autoa kuljettanut mies loukkaantui hengenvaarallisesti ja taisi vammautua pysyvästi. Tässä tapahtumassa poliisi sai yllättäen käräjäoikeudessa sakkoja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vammantuottamuksesta, mutta hovioikeus kumosi tuomion, koska se katsoi poliisilla olleen oikeuden ampua kuljettajaa. Olihan tässäkin tapauksessa kuljettaja syyllistynyt “murhan yritykseen” ajettuaan poliisia kohti. "Ilman sivuun siirtymistä poliisi olisi jäänyt auton alle”, uutisessa kerrotaan.
Eikö edellä mainittu hovioikeuden ratkaisu vahvista sen, mitä edellä arvioin? Kun poliisi seisoo tiellä ja väistyy siitä, pysähtymättä paikan ohi ajavan auton kuljettaja voidaan eliminoida.
Helsingin Sanomien uutinen kertoo, että… "Yksi luodeista osui pakoauton kuljettajaa selkään. Loput iskeytyivät autoon. Murtomies oli menettää henkensä, mutta poliisi elvytti hänet."
Kun ei saada hengiltä, niin elvytetään. Virallista oikeutta “lopetuslaukaukseen” ei poliisillakaan taida toistaiseksi olla, kun on kyseessä ihminen eikä auton alle jäänyt eläin.
Jos vielä palaan ensiksi mainittuun tapaukseen, niin voisin pitää tapausta murhan yrityksenä, jos poliisi olisi ollut sidottu ketjulla tiehen kiinni, ja kohti ajavan auton kuljettaja olisi tiennyt sen, ja jos yliajo olisi jäänyt tapahtumatta renkaan puhjettua ja auton syöksyessä metsään tai toisten poliisien ehdittyä viime hetkessä saada ketjuissa oleva poliisi pois auton edestä.
Tapon tai murhan yrityksessä on mielestäni oleellista se, että tekijä oikeasti aikoo tappaa uhrinsa ja uskoo myös onnistuvansa, mutta jokin yllätystekijä estää teon. Poliiisia kohti ajavan auton kuljettaja mitä todennäköisimmin olettaa poliisin hyppäävän pois edestä, koska kuka tahansa hyppää pois edestä, kun autolla ajetaan kohti. Näin ollen kyseessä ei oikeasti ole murhan yritys riippumatta siitä, mitä oikeus asiasta aikoinaan päättää.
Tämän tapauksen uutisoinnissa huomionarvoista on myös se, mitä Ilta-Sanomat kertoo:
Vantaan käräjäoikeus päästi miehen vapaaksi viime perjantaina, koska sen mielestä miehen vangitseminen olisi ollut ”kohtuutonta”.
Eikö ole aika erikoista, että vuosien vankeustuomion tuovasta rikoksesta epäilty päästetään vapaalle jalalle. Olisiko käräjäoikeuden ratkaisu viite siitä, miten oikeus tulee aikoinaan suhtautumaan “murhan yritykseen”. Se jää nähtäväksi.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005602058.html
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004536519.html
SO2001: ”Sitä voisi miettiä eriseen, mistä erot ovat alun alkaen tulleet, ja miksi ylipäätään toisen ihmisen arvomaailma kehittyy toiseen suuntaan kuin jonkun toisen.”
Minusta on turhaa vertailla toistemme arvomaailmojemme eroja ja niiden syitä niin kauan kun käsitämme täysin eri tavoilla mikä se arvomaailmaksi kutsumamme asia on. Sinä pidät omaasi suuressa arvossa. Käytät sitä jopa mielipiteittesi perusteluna sanomalla että jokin asia on arvomaailmasi mukaista tai sen vastaista. Minun korvaani tuo kuulostaa yhtä fiksulta kuin sanoisi että olen tätä mieltä koska olen tätä mieltä.
Minä taas en pidä luontaista arvomaailmaani muuna kuin yhtenä alitajunnan keinoista ohjailla ajatuksiani sen pyrkiessä säästämään ajatteluun käyttämääni aikaa ja energiaa. Ne olivat kumpikin kortilla niihin aikoihin kun meille kehittyi abstraktin ajattelun kyky. Silloin se oli etu, nykyisessä tilanteessamme iso riesa. Savanniapina ei ole kovin hääppöinen esimerkiksi kuskina, aviopuolisona tai ajattelijana.
Tutkijat väittelevät siitä, onko ihmisellä vapaata tahtoa vai ei. Se tiedetään varmaksi, että jos sitä on, niin sitä on hyvin vähän, joten se vähä olisi fiksua käyttää mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Siksi yritän vähentää tiedossani olevia alitajunnan keinoja ohjailla ajatteluani. Ymmärrän kyllä että melkein kaikki ajatteluni tulee aina olemaan pois hallinnastani, mutta pienikin alitajunnan vallan vähentäminen näkyy lopputuloksessa niin selvästi juuri siksi, että tietoisen ajattelun osuus on niin pieni.
Olet puhunut joskus siitä miten vanhentunut ”BIOS” johtaa nykyaikaisessa ympäristössä totalitarismiin ja maailmansotiin ja joukkotuhoihin. Minä pidän arvomaailmaa yhtenä vanhentuneen BIOS:n väylistä saada noita asioita aikaan. On ihmisiä, joiden arvomaailman mukaista on johtaa maansa totalitarismiin. Heidän arvomaailmoihin ja niiden syntyhistorioihin sinun pitäisi vertailla omiasi, koska ymmärrätte tuon käsitteen samalla tavalla. Mikään ajatus ei ole liian typerä, kunhan se vaan on oman arvomaailman mukainen.
Sinun ajatuksesi tuosta vanhentuneesta BIOS:sta ovat kummallisen lähellä minun käsitystäni alitajunnasta. Olet minun laillani päätynyt ajatukseen, että sitä ei pystytä muuttamaan, mutta jo pelkästään asian tiedostaminen auttaa. Tavallaan siis tiedät mitä meidän vanhentunut BIOS saa aikaan, jos sen voimaa ei tiedosta, mutta et sovellakaan tietoasi oman ajattelusi kehittämiseen. Sen sijaan käytät tietoasi selittämään sitä, miksi minä pidän liikennesääntöjen noudattamista hyvänä asiana: ihmisen geeneissä on alitajuinen tarve noudattaa sääntöjä.
En tiedä onko vai ei, ja veikkaan että sinullakin tuo perustuu enemmän ”arvomaailmaasi” kuin tietoon. Olen moneen kertaan perustelut miksi liikennesääntöjä minun mielestäni pitäisi noudattaa, etkä ole kertaakaan kommentoinut perustelujani. Se voi johtua siitä, että et edes näe perusteluja, jotka eivät sovi arvomaailmaasi. Vanhentunut BIOS ei päästä niitä tietoisuuteen, koska sinulle olisi henkisesti hyvin raskasta huomata, että ajatukset, joista olet kymmeniä vuosia kirjoittanut kirjoja, blokeja ja kommentteja keskusteluihin, johtuisivatkin ihan muista syistä kuin olet luullut.
Tämmöisiä pikku esteitä on vielä puhuttava selväksi ennen kuin voimme käydä ehdottamaasi keskustelua arvomaailmoistamme.
SO2001: ”Jos arvomaailmat ovat samanlaiset, mielipide-erotkin jäävät pelkiksi mielipide-eroiksi eikä niistä tule ideologisia eroja.”
Mutta kun meillä on perustavaa laatua oleva mielipide-ero jo siitäkin, mikä on se, mitä kutsut arvomaailmaksi. Onko se kokoelma luonnostaan syntyneitä jaloja ja loogisia ajatuksia elämän ohjenuoraksi, vai onko se epälooginen vyyhti pinttyneitä harhaluuloja ja haaveita, joita ihminen tarvitsee pitääkseen yllä ylioptimistista kuvaa itsestään ja ajatustensa hienoudesta, ja joita alitajunta käyttää ajattelun oikopolkuina, jotta ihminen ei turhanpäiten ajattelisi.
TeeCee kirjoittaa edellä, että käsitämme eri tavalla, mikä on arvomaailmaksi kutsumamme asia. Näin ollen arvomaailmojamme on turha vertailla. TeeCeen käsityksen mukaan minä pidän omaa arvomaailmaani niin suuressa arvossa, että perustelen sillä asioita. Se on TeeCeen mielestä sama kuin jos perustelisi olevansa jotakin mieltä jostakin asiasta sillä, että on jotakin mieltä jostakin asiasta.
Tarkoitan “arvomaailmalla” laajempaa kokonaisuutta kuin pelkästään sitä, että on jostakin yksittäisestä asiasta jotakin mieltä. Arvomaailma voi sisältyä uskontoon tai poliittiseen kantaan ja yleiseen näkemykseen elämästä. Joku on esimerkiksi arvomaailmaailmaltaan konservatiivi ja joku toinen on liberaali. Kyse ei ole pelkästään yhdestä asiasta vaan ajatussuuntauksesta ja yleisestä asenteesta.
Kun kirjoittaa sanan “arvomaailma” hakukoneeseen, löytyy paljon tuloksia. Sana on siis aika yleinen. En nyt tässä ala esitellä erilaisia selityksiä ja tulkintoja. Mainitsen vain esimerkkinä, että erään aikakausilehden keskustelupalstalla aihetta käsitellään seurustelun näkökulmasta. Keskustelun aloittaja kysyy: “Kuinka paljon ylipäätään teille arvomaailmojen samankaltaisuudella on merkitystä? Millaiset arvot ovat teille niitä, joilla on suuressa määrin merkitystä parisuhteessa? Kysyjä itse kertoo oman parisuhteensa päättyneen, koska erot arvomaailmoissa olivat liian suuret. Samaa mieltä ovat monet muutkin kommentoijat. Arvomaailmoilla näyttää siis olevan merkitystä.
En muista, että olisin perustellut mielipiteitäni sanomalla, että jokin asia on arvomaailmani vastaista. Olen kyllä voinut tällä tavalla kirjoittaa, mutta en ole tarkoittanut, että varsinaisesti perustelisin mielipiteeni arvomaailmallani. Peruste löytyy enemmänkin yksityiskohdista, joista arvomaailma muodostuu. Ja vaikka mielipide perusteltaisiinkin arvomaailmalla, peruste voi olla silti tietyllä tavalla pätevä. Muslimi esimerkiksi voi sanoa, että hän ei käytä eikä suosittele muidenkaan käyttävän alkoholia, koska hänen uskontonsa kieltää sen.
Myönnän, että arvomaailmalla perustelemiseen voi liittyä ongelmia. Jos ensiksi perustelee jonkin asian arvomaailmalla, ja sen jälkeen joku toinen esittää kritiikkiä, joka osoittaa perustelun vääräksi, on vaikea myöntää olevansa väärässä, koska silloin ei myönnä pelkästään sitä, että on yksittäisessä asiassa väärässä, vaan silloin tulee myöntäneeksi myös sen, että arvomaailmassa, johon uskoo, on jotakin väärää. Tämän tyyppisen kysymyksen kanssa joudutaan tekemisiin esimerkiksi silloin, kun keskustellaan uskonnoista ja tieteestä. TeeCee, joka on kertonut kiusanneensa uskovaisia, ehkä tuntee tämän alueen.
TeeCee kirjoittaa, että hänelle arvomaailma merkitsee yhtä alitajunnan keinoista ohjailla ajatuksia, jotta ajatteluun käyttämää aikaa ja energiaa säästyisi. Jos oikein ymmärrän, mitä TeeCee tarkoittaa, luulen hänen tarkoittavan, että arvomaailma on nykyisessä maailmantilanteessa enemmän riesa kuin etu, koska se johdattelee ihmisten ajatuksia väärään suuntaan.
TeeCee arvelee minun tiedostavan jollakin tasolla tämän arvomaailma-asian, koska olen kirjoittanut saman tyyppisestä asiasta eli “BIOSista”, joka syvällä alitajunnassamme ohjaa käyttäytymistämme. TeeCee ihmettelee, että jos kerran tiedostan tämän asian, miksi en hyödynnä sitä omalla kohdallani ja sovella sitä oman ajatteluni kehittämiseen.
Saman kysymyksen voisi esittää myös TeeCeelle. Onko hänkään täydellisesti vapaa arvomaailmastaan. Hänen kirjoituksiaan lukiessani en tule tällaiseen käsitykseen, vaan aivan toisenlaiseen. Nimittäin siihen, että TeeCee edustaa uskonnon kaltaista ideologiaa ja puolustaa sitä härkäpäisesti tieteellisiä tosiasioita sopivasti eri tilanteissa painottaen. Tällaisen käsitykseni minä olen saanut. TeeCee todennäköisesti väittää vastaan ja kertoo, että hänen mielipiteensä perustuvat vain puhtaaseen tieteeseen ja logiikkaan.
TeeCee kertoo, että hän on kymmeniä kertoja perustellut sen, miksi hän noudattaa liikennesääntöjä, mutta en ole kertaakaan kommentoinut hänen perustelujaan.
Olen yrittänyt kommentoida, mutta mielipiteemme ovat menneet ilmeisesti niin pahasti ristiin, että kommenttini eivät ole näyttäneet kommenteilta. TeeCeen perusväitteitä en sinänsä kiistä, vaikka joistakin yksityiskohdista olen voinut saivarrella.
Seuraavassa analysoin joitakin TeeCeen kirjoituksista tiivistämiäni teesejä.
Jos kaikki noudattavat liikennnesääntöjä, liikenne on turvallisempaa kuin silloin, jos kukaan ei noudata liikennesääntöjä. En väitä vastaan.
Mitä suurempi osa tiellä liikkujista noudattaa liikennesääntöjä, mukaan lukien nopeusrajoitukset, sitä turvallisempaa tiellä liikkuminen kokonaisuutena on. En väitä vastaan.
Mitä hitaampi on ajonopeus, sitä turvallisempaa on liikkuminen. En väitä vastaan.
Mitä enemmän poliisivalvontaa ja nopeuskameroita maantiellä on, sitä turvallisempaa on liikkuminen johtuen nopeuksien alenemisesta. En väitä vastaan.
Jos noin monessa asiassa en väitä vastaan, niin missä sitten väitän vastaan.
Kyse ei ole vastaan väittämisestä vaan mielipiteiden erosta erosta siinä, miten hitaampiin nopeuksiin ja turvallisempaan liikenteeseen pitäisi päästä. Myös siinä mielipiteemme eroavat, missä osassa liikennettä nopeuksia pitäisi alentaa, ja missä niitä ei tarvitsisi alentaa, ja voitaisiinko alentamisesta jossakin luopua ja saavuttaa turvallisuuden paraneminen jollakin muulla keinolla. Näen turvallisuuden yhtenä liikenteen ulottuvuutena, mutta katson, että on olemassa muitakin ulottuvuuksia, jotka ovat tärkeitä.
Jos turvallisuus asetetaan ainoaksi ja tärkeimmäksi kriteeriksi, ajoneuvojen käyttäminen pitää kieltää. Ei ajoneuvoja - ei ajoneuvo-onnettomuuksia. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan ajoneuvoliikenne sallitaan, vaikka tiedetään sen johtavat loukkaantumisiin ja kuolemantapauksiin.
Minun mielestäni - ja tässä asiassa “arvomaailmani” on erilainen kuin TeeCeellä - nykyisessä järjestelmässä ihmisiä simputetaan ja valvotaan ja rangaistaan enemmän kuin mitä turvallinen liikkuminen edellyttäisi, ja kaiken lisäksi huonolla hyötysuhteella. Simputtamista ja valvontaa ja rangaistuksia voitaisiin vähentää ja siitä huolimatta saada aikaan nykyistä turvallisempi liikenne. Tämä on keskeinen väittämäni.
En hyväksy ihmisten vapauden riistämistä turvallisuustekosyyn varjolla tilanteissa, joissa ei ole kyse sen tyyppisestä ja tasoisesta “turvallisuudesta”, että sen kuuluisi edellyttää ihmisten vapauden riistämistä ja ihmisten rankaisemista.
Nykyiseen tilanteeseen on päädytty kaavalla, jossa kansalaisten vapauden arvo on nolla, ja turvallisuuden arvo on ääretön. Kun tämän kaavan mukaan toimitaan, mitättöminkin teoreettinen turvallisuusperuste oikeuttaa rajattomaan vallankäyttöön kansalaista kohtaan. Kääntäisin tämän kaavan toisin päin, jolloin se tarkoittaisi, että minkäänlainen turvallisuusperuste ei oikeuta minkäänlaiseen vallankäyttöön kansalaista kohtaan silloin kun on kyse pelkästään kansalaisen itsensä turvallisuudesta. Ainoastaan muiden ihmisten turvallisuuden selkeästi ja konkreettisesti osoitettu vaarantaminen oikeuttaisi vallankäytön. En nyt yritä tässä laatia mitään kuvitteellista lakitekstiä, joten ei kannata kiistellä yksityiskohdista. Idea olisi joka tapauksessa tuon tyyppinen.
SO2001: ”Kirjoitukseni ”pointti” olin sen arvioiminen, mitä käytännössä seuraa siitä, että koulussa opetetaan jotakin, josta ihminen myöhemmässä elämässään huomaa, ettei se pidäkään paikkansa. Onko tässä tapauksessa olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi.”
Empiirisen kokemuksesi mukaan reaktioaikasi yllättävässä tilanteessa on luokkaa 0,25-0,3 sekuntia. Barcelonan MM-kilpailuissa vuonna 2013 miesten 50 m vapaauinnin finaalissa uimareiden reaktioaika oli keskimäärin 0,63 s. Näistä huippu-urheilijoista ainakin fiksuimmat osasivat odottaa starttilaukausta, sinulle tilanne tuli yllätyksenä, silti heidän reaktioaikansa oli yli kaksinkertainen sinuun verrattuna. Eräässä tutkimuksessa seurattiin, kauanko kuljettajilta kesti reagoida tien sivussa seisovan auton oven yllättävään avautumiseen. Ajaksi saatiin 3-4 s. Reaktioaikasi näyttää olevan siis noin 1/10 tavallisen kuskin vastaavasta, ja vaikutat pitävän sitä uskottavana ja kellolla mitattuja aikoja turvallisuuspropagandan valheina.
Toinen asia, jota en usko sinun ottaneen arviointiisi mukaan, on ihmisaivojen sisäänrakennettu taipumus induktiiviseen päättelyyn. Tämä ajatusharha saa meidät tekemään yksittäisistä havainnoista yleispäteviä totuuksia. Saatamme esimerkiksi arvioida koko väestön reaktioaikoja sen perusteella, mikä on käsityksemme omasta reaktionopeudestamme.
Toinen, vahvistusharhaksi nimitetty ajatusharha saa meidät tulkitsemaan uutta tietoa kuin se mukamas vahvistaisi jo omaksumaamme ”totuutta”. Nämä kaksi harhaa yhdessä ovat tehokas pari, toinen saa tekemään johtopäätöksiä huterin perustein ja toinen saa meidät pitämään niistä kynsin ja hampain kiinni. Nämä kaksi ajatusharhaa löytyvät ymmärtääkseni jokaiselta edes jotenkuten terveet ihmisaivot omaavalta, mutta moniko yrittää tietoisesti vähentää niiden vaikutusta mielipiteisiinsä? Et ainakaan sinä: ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.”
Tuolla yllä olevalla perustellen vastaan kysymykseesi siitä, onko olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi, että kyllä, sellainen vaara on. Me emme lajina ole rationaalisia olentoja (Bristolin yliopiston kokeellisen psykologian professori Bruce Hood). Sen vuoksi me vedämme herkästi esimerkiksi tuon johtopäätöksen, että jostain tietystä lähteestä saatava tieto on lähtökohtaisesti väärää. Se on inhimillistä, koska aivoissamme on tuota käyttäytymistä suosiva ”vika”.
Mutta aivomme tosiaankin vain SUOSIVAT tuollaista käytöstä, ne eivät pakota siihen. Rationaalisuutta voi opetella seuraamalla omaa ajatteluaan. Päätöksemme syntyvät kuulemma alitajunnassa jopa 7 sekuntia ennen kuin ne pälkähtävät tietoisen puolemme päähän tuoreina ideoina, joten mitään ihmeitä ei kannata odottaa. Mutta ihmisten keskellä eläessä erottuu jo pienikin parannus, koska suurin osa ei tule koskaan epäilleeksi oman ajattelunsa tuotoksia. Jos tämä opetettaisiin koulussa ihan ensimmäiseksi, osattaisiin varmaan suhtautua paremmin, kun joskus selviää että koulussa kerrottu ihmisten keskimääräinen reaktioaika ei pitänytkään paikkansa.
Viimevuotisen kirjoitukseni kappale, johon TeeCee edellä viittaa, alkoi sanalla "kun". Jos olisin aloittanut kappaleen sanalla "jos", tätä kommenttia ei ehkä tarvitsisi kirjoittaa.
Kirjoitin viime vuoden syksyllä erääseen opetusmateriaalitekstiin viitaten: "Kun koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa...". Olisi kannattanut kirjoittaa: "Jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa...".
Käyttäessäni sanaa "kun", lukijalle saattoi tulla käsitys, että mielestäni kaikkien ihmisten reaktioaika on alle puoli sekuntia, minkä mainitsin. Jos olisin aloittanut sanalla "jos", olisin selkeämmin tarkoittanut yhtä henkilöä, josta kerron esimerkkinä, ja jonka reaktioajaksi ajattelen alta puolta sekuntia.
Nettisivuilla olevat reaktioajan testit saattavat olla mitä sattuu, joten niihin ei voine luottaa. Tällaisia aikoja joka tapauksessa sain, kun kokeilin. TeeCee voi kokeilla myös. Tuskin hänenkään tuloksensa sentään on kahta sekuntia. Todennäköisesti ne ovat paremmat kuin minun.
https://ibb.co/kGuNsx
Alkuperäisessä koulun opetustekstissä, jota aikoinaan väitin propagandaksi, lukee näin: "Pimeässä ajettaessa reaktioajaksi voidaan arvioida 2 s."
Tietenkin voidaan arvioda kaksi sekuntia ja voidaan arvioda mitä tahansa. Eihän tuossa absoluuttisesti väitetä, että kaikkien ihmisten reaktioaika olisi kaksi sekuntia. Tällaisen käsityksen lukija kuitenkin helposti saa. Ja saattaapa saada myös sen käsityksen, että pimeys jotenkin vaikuttaisi reaktioaikaan, kun se erikseen mainitaan.
TeeCee kirjoittaa edellä (en tiedä mihin viitaten), että "sinulle tilanne tuli yllätyksenä". Tämä on mielenkiintoinen asia.
Mitä tarkoitetaan sillä, että tilanne tulee yllätyksenä? Jos hirvi nousee maantielle auton edessä, tuleeko tilanne yllätyksenä? Minun mielestäni vastaus riippuu siitä, onko kuljettaja varautunut siihen, että näin voi tapahtua. Jos kuljettaja tiedostaa mahdollisuuden, että hirvi voi ilmestyä metsästä, hän tarkkailee metsän reunaa. Kun hirvi ilmestyy näkyviin, kuljettaja reagoi nopeasti, koska hän on tavallaan valmiustilassa reagoimaan.
Ei kuljettaja tietenkään voi eikä jaksa olla koko ajan silmät tarkkana vahtimassa hirviä, jollainen voi ilmestyä tien varteen muutaman vuoden välein. Mutta jos metsän reuna on lähellä tietä, ja jos on pimeää, kuljettaja voi olla ainakin osittaisessa valmiustilassa reagoimaan, mikäli hirvi ilmestyisi. Tässä auttaa kokemus. Kun on muutaman kerran joutunut täpärään tilanteeseen hirven kanssa, on ehkä oppinut varomaan.
Tiedän, että seuraavasta asiasta TeeCee on jyrkästi eri mieltä, koska tästä on keskusteltu ennenkin. Esitän silti vanhan väitteeni eli sen, että ylinopeudella ajaminen edellyttää tarkempaa havainnointia ja varuillaan olemista. Ja kun yllättävä tilanne tulee, ylinopeudella ajava on edellä mainitusta syystä valmiimpi reagoimaan kun nopeusrajoituksen mukaan ajeleva, jolle tärkeintä on nopeusmittarin seuraaminen.
Ylinopeudella ajavan havainnointivalppaus ja myös reaktionopeus voi olla parempi kun legaalikuskin, ja näillä ominaisuuksilla hän jossakin määrin voi kompensoida sitä, että hänen autonsa jarrutusmatka on pidempi. Siinä vaiheessa kun ylinopeuskuski vasta aloittaa jarruttamisen, ylinopeuskuski on jo ehkä jarruttanut jonkun aikaa ja saanut autonsa nopeuden samaksi, mistä legaalikuski aloittaa jarruttamisen. En väitä, että näin tapahtuisi aina ja automaattisesti. Väitän kuitenkin, että tällainen kompensaatioelementti on olemassa.
Huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta. Ylinopeudella voi ajella vaikka silmät kiinni. Oletan kuitenkin, että pitkän linjan ylinopeuskuskit ovat sopeutuneet käyttämiinsä nopeuksiin ja niiden vaatimuksiin ja kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita suuremmassa nopeudessa tarvitaan vähän samalla tavalla kuin kilpa-autoilijoiden tietyt taidot ovat kehittyneet. Tietysti puhutaan täysin erilaisista nopeuksista ja erilaisista taidoista.
Jollakin uutissivulla oli aikoinaan video, jossa esitettiin, miten yllättäen hirvi tulee tielle. Video oli kuvattu auton tuulilasikameralla. Auto törmäsi hirveen. Minun mielestäni kyseinen video ei osoittanut sitä, miten nopeasti ja yllättäen hirvi tulee maantielle vaan sen, miten huonosti kuljettaja huomasi hirven. Hän ei ehtinyt edes aloittaa jarruttamista, kun auto jo törmäsi hirveen, vaikka joku takapenkin matkustajista huusi varoituksen. Hirvi näkyi videokuvassa hyvin, kun se ilmestyi metsästä. Aikaa reagoimiseen olisi ollut riittävästi, mutta kuljettaja ei ilmeisesti huomannut hirveä lainkaan. Kun hirvi oli jo noussut tielle, kuljettaja ei edes siinä vaiheessa reagoinut, vaikka takapenkiltäkin jo huudettiin. Joko hän oli hidas reagoimaan tai hän ei missään vaiheessa nähnyt hirveä.
Itse kokemani tilanne, josta kerroin aikoinaan, oli paljon täpärämpi. Näin, kuinka hirvi nousi pimeällä tien pengertä pitkin ja polkaisin saman tien jarrun pohjaan. En missään tapauksessa odottanut kahta sekuntia enkä edes sekuntia. Luulen, että olin painanut auton jarrupoljinta puolen sekunnin sisällä siitä, kun olin nähnyt hirven. Jarruttaminen alkoi jo ennen kuin hirvi oli asfaltilla tai viimeistään samaan aikaan. Etupenkillä istunut matkustaja ei tässä vaiheessa vielä huomannut hirveä lainkaan vaan ainoastaan säikähti äkillistä jarruttamista. Jarruttamisen aloitusnopeus oli noin 100 kilometriä tunnissa. Sain auton pysähtymään noin kymmenen metrin päähän hirvestä, joka juuri tuolloin oli jo astumassa asfaltilta tien laitaan, josta se loikki metsään. Todettakoon vielä, että se oli iso hirvi.
Edellä kerrotulla esimerkillä en missään tapauksessa yritä todistaa, että en voisi törmätä hirveen. Varmasti voin. Voin jopa kuolla hirvikolarissa. En nimittäin aina tarkkaile tietä niin hyvin, kun edellä mainitussa tilanteessa satuin katselemaan.
Autoradio on yksi pahimpia vaaratekijöitä, jos sitä alkaa ajon aikana säädellä. Ja joskus sitä tulee säädeltyä. Pahin vaaratilanne, mikä radioon on liittynyt, oli se, kun iso hirvi nousi tielle, enkä huomannut sitä lainkaan, kun painelin radion nappeja kilpaa tyttäreni kanssa, kun "kiistelimme" mitä asemaa kuuntelisimme. Yhtäkkiä näin, että jokin vilahti auton vierellä, ja kun katsoin taustapeilistä, huomasin että olimme ohittaneet tielle nousseen hirven niin, että melkein karvat olivat pöllynneet. Meillä oli vauhtia noin sata kilometriä tunnissa. Jälkisäikähdys oli aikamoinen. Tuon tapauksen jälkeen olen ainakin yrittänyt olla varovaisempi.
Virkatehtävässä olevan poliisin hengen uhkaaminen käsitellään aina tapon tai murhan yrityksenä. Ei siinä ole mitään erikoista.
SO2001:
Huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta. Oletan kuitenkin, että pitkän linjan ylinopeuskuskit ovat sopeutuneet käyttämiinsä nopeuksiin ja niiden vaatimuksiin ja kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita suuremmassa nopeudessa tarvitaan
Tuo on kyllä aika höpöhöpöä! Ikäänkuin olisi kaksi vaihtoehtoa: aja rajoitusnopeutta ja tuijota mittaria vs. ole herkempi ajamalla mitä nopeutta sattuu. Pöhh!! Sen takia kuvittelet voivasi esittää tällaisia:
..kun yllättävä tilanne tulee, ylinopeudella ajava on edellä mainitusta syystä valmiimpi reagoimaan kun nopeusrajoituksen mukaan ajeleva, jolle tärkeintä on nopeusmittarin seuraaminen.
Miten rajoitusnopeudella ajaminen edellyttää sen kummemmin nopeusmittarin seuraamista, tai miksi se olisi ainakaan "tärkeintä"? Mistä ylinopeudella ajava tietää ajavansa ylinopeutta, jos ei mittarista?
Yhtä lailla voidaan väittää, että rajoitusnopeudella ajavat, pitkän linjan kuskit vaikkapa, ovat sopeutuneet käyttämäänsä nopeuteen ja sen vaatimuksiin ja ovat kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita rajoitusnopeutta ajaessa tarvitaan.
Mitäs siihen höpötät?
SO2001:
Kirjoitin viime vuoden syksyllä erääseen opetusmateriaalitekstiin viitaten: ”Kun koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”. Olisi kannattanut kirjoittaa: ”Jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”.
Lisää höpöhöpöä. Ainoa ero noissa on että ensinmainitussa tilanteelta ei voi välttyä ja jälkimmäisessä tilanne voi olla tulemattakin. Enpä usko TeeCeen takertuneen moiseen lillukanvarteen. Käyttämäsi termit liikennepropaganda ja aivopesu sinun kirjoittamanasi ovat jo riittävästi useimmiten monille.
Taas sait kaamean määrän tekstiä yhdestä pienen pienestä osa-alueesta, joka meni enempi vähempi sivuraiteelle. Koskas keskittyisit kommentoimaan lisää niitä laajempia kuvioita, joita sinulta on perätty?
SO2001:
Nykyiseen tilanteeseen on päädytty kaavalla, jossa kansalaisten vapauden arvo on nolla, ja turvallisuuden arvo on ääretön. Kun tämän kaavan mukaan toimitaan, mitättöminkin teoreettinen turvallisuusperuste oikeuttaa rajattomaan vallankäyttöön kansalaista kohtaan.
Aika kestämätön väite todellisuuden kanssa. Sekä lähtökohdaltaan, että lopputulemanaan.
Kääntäisin tämän kaavan toisin päin
Vapauden arvo ääretön ja turvallisuuden nolla?
jolloin se tarkoittaisi, että minkäänlainen turvallisuusperuste ei oikeuta minkäänlaiseen vallankäyttöön kansalaista kohtaan silloin kun on kyse pelkästään kansalaisen itsensä turvallisuudesta. Ainoastaan muiden ihmisten turvallisuuden selkeästi ja konkreettisesti osoitettu vaarantaminen oikeuttaisi vallankäytön
Liikenteestähän me puhumme kontekstina, eikä minkään asian natsivertauksista, diktatuureista, poliisien sadomasokistisista taipumuksista ja vallankaappausaikeista, meidän tiedostamattomasta aivopesusta jne. Eikö?
Saisit siis ajaa liikenteessä aivan niinkuin sinua huvittaa, niin kauan kunnes ei satu mitään?
Kumppani:"Tuo on kyllä aika höpöhöpöä! Ikäänkuin olisi kaksi vaihtoehtoa: aja rajoitusnopeutta ja tuijota mittaria vs. ole herkempi ajamalla mitä nopeutta sattuu."
Kommentoimasi SO2001:n teksti alkaa sanoilla "huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta".
Oletko tästä eri mieltä?
Tuo kommentoimasi pala SO2001 tekstiä tekee muutenkin järkeä ihan täysin. Pitäisin suoranaisena ihmeenä, ellei autoa tai moottoripyörää ajava oppisi katsomaan yhtään kauemmas eteensä kuin pelkästään mopoa tai traktoria ajava. Kuljettaja kyllä alkaa nähdä kauempana olevia kohteita, kun niillä on vaikutusta hänen omaan ajamiseensa. Valitettavasti oppimismekanismimme on kovin tehoton, mutta on se olemassa, joten "pitkän linjan ylinopeuskuski" on pakosta oppinut katsomaan kauemmas, koska muuten hänen pitkäksi aiottu linjansa olisi jo katkennut ennenaikaisesti.
Se on sitten eri asia, että sekunnin kauemmas katsomisen voi varsin hyvin opetella tietoisesti nopeutta nostamattakin. Näin on myös syytä tehdä, koska tyypillisesti niin traktoria kuin autoakin joko sallitulla tai ylinopeudella ajava katsoo vaistomaisesti liian lähelle ja ennakoi liian vähän.
Kotiin viemisiksi tästä jää se, että kun nopeutemme kasvaa selvästi yli juoksuvauhdin, arvioimme tyypillisesti oman ja muiden nopeuden vaikutusalueen epärealistisen pieneksi. Se virhe kannattaa korjata tietoisesti, ajoipa millä nopeudella tahansa.
Kumppani:"Miten rajoitusnopeudella ajaminen edellyttää sen kummemmin nopeusmittarin seuraamista, tai miksi se olisi ainakaan ”tärkeintä”?"
Tässä se ristiriita on. Jos hyväksymme SO2001:n hyvin uskottavalta kuulostavan teorian, että ainakin me onnekkaat jotka emme kuolleet ensimmäiseen virhehavaintomme säikähdämme läheltäpiti tilanteita sen verran, että alamme vähitellen katsoa eteemme, silloin tuossa yllä olevassa ei ole mitään järkeä.
Jos ylinopeuskuski oppii havainnoimaan tärkeitä asioita ja jos nopeus on tärkeä, siitä seuraa että kokeneen ylinopeuskuskin ei tarvitse pysäytysmerkin nähdessään edes arvailla tutkanäyttöä.
Koska asia on tärkeä ja koska hän on tottunut havainnoimaan, hän on kehittänyt omaan nopeusvalvontaansa niin rautaisen rutiinin, että pingismailan noustessa puskasta hän tietää tutkalukemansa parin km/h tarkkuudella mittaria edes vilkaisematta.
@SO2001: mietipä nyt vielä uudelleen, että opettaako se jatkuva ylinopeus kokemuksen kautta havainnoimaan nopeasti ajavalle tärkeitä asioita vai ei?
Minusta kyllä, ja jos olet samaa mieltä, silloin nopeusmittarisi ei voi olla sinulle rasite, vaan täysin välttämätön apuväline! Jos taas olet eri mieltä, silloin nopeus menettää merkityksensä, ja myös teoriasi nopeuden vaikutuksesta havainnoinnin oppimiseen särkyy saman tien.
Oma perusteesisi nopeuden havaintoja kouluttavasta vaikutuksesta vaatii tietoisuutta nopeudesta. Siksi et voi pitää kiinni havaintojen sopeutumisen teoriastasi olematta joka hetki tietoinen nopeudestasi.
Mielenkiintoinen ennakkotapaus pohdittavana:
https://tekniikanmaailma.fi/tm-analyysi-saako-teknologia-anteeksi-jos-uber-kolarin-syypaa-olikin-itse-asiassa-ihminen
Kirjoitin jo jutun alle muutaman mielenkiintoisen näkökulman:
Olisiko ihminen kuljettajana tuomittu samassa tilanteessa?
Kisa ihmisen ja koneen paremmuudesta toisiaan vastaan on turhaa, koska voittaja on molemmat yhdessä samassa joukkueessa.
Muiden virheistä oppimista ei tarvitse jättää koneiden yksinoikeudeksi.
Kone todennäköisesti lyhentää reaktioaikaa, mutta ei lyhennä jarrutuksen alkamisesta jarrutusmatkaa.