Tekniikan Maailmalle pohdittavaksi autojen kestävyyden vertailu. Volkkarikeskustelussa jo tätä sivusinkin.
Otetaan esim. Volkkarin mallisto ja sieltä kolme kokoluokkaa, Polo, Golf ja Passat. Näistä kaikista on eri versioita, moottorit 1,0 litran bensakoneesta ylöspäin. Jätetään gt- yms. erikoismallit tarkastelusta pois, niissä kuskien profiili ja ehkä tietynlaiset painotukset sotkee aineistoa. Asteikon toisessa päässä voisi tällöin olla 2-litraiset bensa- ja dieselkoneet. Ei tietenkään Polossa, jossa jäädään 1,5-litraisiin. Muukin tekniikka varmaan seuraa moottoreita, joten tehokkaammissa on ehkä järeämmät jarrut ja voimansiirto. Kalliimmissa malleissa kenties koko auto on paremmin rakennettu alkaen korin pintakäsittelystä, saumojen rakenteista ja päätyen toleranssivaatimuksiin koko tuotantoketjussa. Sallitaanko Polossa jotain, mitä ei sallita Passatissa. Lässähtääkö Polon penkit puolessa matkassa Passatin elinkaarta.
Mitoittaako tehdas automallit erilaiselle käyttömäärälle ja jos mitoittaa, miten käyttäjä voi valita kestävän mallin maksamatta turhasta? Jos tilojen, suorituskyvyn yms. ominaisuuksien puolesta Polo riittäisi, mutta suuri määrä kilsoja vuodessa tuottaa nopeasti suuren mittarilukeman, onko Polo mahdollisesti vähäiseen ja kevyeen käyttöön mitoitettuna väärä valinta? 1,5-litraisen koneen saa Passattiinkin, joten onko Passat silti kestävämpi? Vai onko kevyt Polo auton kokoon suhteutettuna isommalla 1,5-l moottorilla kestävämpi kuin raskaampi Passat tai sopusuhtainen Golf saman kokoisella koneella. Ääripäissä tietysti vielä litrainen Polo ja 2-litrainen Passat.
Löytyykö katsastus- yms. luotettavuustilastoista dataa tällaiseen analyysiin? Sähköautojen osalta ei tietenkään, mutta ajetaanhan tässä vielä ainakin yksi autosukupolvi polttomoottoreillakin.
Poloa markkinoidaan kaupunkiautoksi, mutta minusta sen ajettavuus riittää hienosti maantiellekin. Isommalla moottorilla suorituskyky on enemmän kuin riittävä, joten miksi tällaista ei hankkisi se, joka pärjää pienemmillä tiloilla. Miksi maantieautoksi halutaan kallis Passat.
Hyvä aloitus, josta olisi mielenkiintoista kuulla toimittajien mielipide.
Ehkä pikemminkin analyysi kuin mielipide. Onhan jokaisella mielipide, mutta sen yhteys todellisuuteen on toinen tarina.
Maahantuojalta tai tehtaalta voisi kysyä mielipidettäkin, jossa voi tietysti olla vaikeata erottaa markkinointipuhetta faktasta.
Toimittajien mielipiteen toivoisi olevan analyysi, tosiasioiden ja niiden ymmärtämisen perusteella muotoiltu kokonaismielipide. Ei mikään mä en tykkää -mielipide, vaan seikkojen oikeaa punnintaa asiasta, josta ei voi sanoa yhtä totuutta.
Minä uskon, että se Polo on minkä ikäisenä tahansa käyttökuluiltaan edullisempi kuin Passat. Molemmilla voi ajaa vaikka maailman tappiin asti jos vain haluaa, mutta usein jokin yksittäinen korjaus saattaa sitten lopulta olla arvokkaampi mitä esim. vaikka 25 vuotias auto on, jolloin auto sitten menee romutettavaksi ja käyttäjä siirtyy nuorempaan.
Korjauskuluja ei kannata peilata auton jälleenmyyntiarvoon, vaan käyttöarvoon.
Mikä on käyttöarvo? Miksi kaikki pitäisi mitata rahassa? Jos on rahaa käytettävissä ja haluaa ajaa autollansa, se korjataan. Jos ei ole rahaa, tehdään jotakin. Jos ei halua autollaan jatkaa, se laitetaan eteenpäin, vaikka romutustodistukseen vaihtaen.
Minulle raha kovasti rajallinen asia. Joudun laskemaan, mikä on tarkoituksenmukaista. Käyttöarvosta puhun siksi, että auton markkinahinta saattaa olla esim. 2000 €. Silti auto saattaa olla luotettava ja elinkaarta jäljellä. Voin ihan hyvin ostaa siihen uudet merkkirenkaat tai teettää 1500 euron remontin, jos arvioin niillä saavutettavan lisää käyttöikää riittävästi. Vaihtoehtonahan olisi vaihtaa koko auto, mutta siinä palaisi rahaa herkästi paljon enemmän ja markkinoilta tuskin löytää 2000 eurolla luotettavaa autoa.
Minulle auto on välttämättömyys. Kyse ei ole halusta ajaa autoa.
Jos sanon, että oman autoni käyttöarvo on 30 000 euroa, kun uuden vastaavan saisi tuolla hintaa, olenko väärässä? Vai kuinka sen käyttöarvon saisi? Autoni myyntiarvo voi olla pari tonnia.
Itsehän sen itsellesi määrittelet. Ei muut voi siihen ottaa kantaa.
Itse siis kirjoitit: Korjauskuluja ei kannata peilata auton jälleenmyyntiarvoon, vaan käyttöarvoon. Mitä tuo käyttöarvo tarkoittaa?
Nyt alat kuulostaa Kumppanilta.
Kiitos. Aletaanko taas käymään henkilöihin asioiden sijaan? Mikä tuossa käyttöarvossa on vaikeaa? Jos ei osaa vastata, ei tarvitse lähteä sitä toisen syyksi kääntämään. Ei ole myöskään järkevää, että lukija päättää mitä kirjoittaja tarkoitti, mutta saisihan siten kaikille kelpaavia mielipiteitä, joita taas ei saisi ilmoille päästää.
Jälleenmyyntiarvon ollessa nolla kukaan ei enää halua ostaa autoa, eikä se näin ollen kiinnosta ketään. Käyttöarvoa voi olla toimivuuden ja katsastuksen myötä hyvinkin jäljellä, siitähän se käyttöarvo omistajalle muodostuu ja seuraavaan katsastukseen ei ole tiedossa korjauksia.
Kahteen otteeseen jo vastasin.
@Late1969 onko "käyttöarvo" oikeasti vieras konsepti? @tracktest sitä hyvin avasikin, mutta sanoisin ettei jälleenmyyntiarvon välttämättä tarvitse olla nolla.
En tiedä onko käyttöarvolle mitään virallista määritelmää, mutta minulla on siihen tulkinta. Siinä missä jälleenmyyntiarvo määrittyy markkinoilla, on käyttöarvo henkilö- ja tapauskohtaisempi näkemys asiasta.
Vanhan ruosteisen petkeleen myyntiarvo on nolla, mutta jos sillä saa hakattua jäät pois rappusilta siinä missä uudellakin, niin käyttöarvo on suurempi kuin jälleenmyyntihinta.
Toinen ei ehkä ole suoraan käyttöarvo, vaan enemmänkin puutteellisen markkinainformaation tuottama näkemysero. Sellainen syntyy siitä että omistajalla on tarkempi tieto autonsa kunnosta kuin markkinoilla olisi ko. autosta, ja vastaavasti omistaja ei tunne markkinoilla olevien autojen kuntoa yhtä hyvin kuin omaansa. Vastaavien autojen markkinahinta voi olla vaikka 3000€, mihin on hinnoiteltu riski siitä että autossa on jotain vikaa. Omasta autosta voi tietää että se on hyvin pidetty ja oikeasti kunnossa, jolloin oman auton arvosta ei tarvitse vähentää "riskipreemiota", kun taas markkinoilla ostaja sen sinne laittaisi. Lopputuloksena on tilanne jossa auton arvo itselle on suurempi kuin markkinoille.
Ei tarvitse ei. Omassa 5-sarjassa on toinen ääripää, jossa vanhan BMW M5:n hinta lähtee vuosien myötä nousuun. Näiden ääripäiden väliin sopii kaikkea hinnoittelua, mutta keskeistä kaikessa on ajetut kilometrit. Auton kunto ratkaisee ja alkuperäisyys, tekijöitä on useita jotka vaikuttavat jälleenmyyntiarvoon ja hintakehitykseen.
Esitettiin väite, että korjauskuluja pitää verrata/peilata käyttöarvoon. Korjauskulut ovat euroja, joten käyttöarvon pitäisi olla niin ikään euroja. Jostain syystä kukaan ei tahdo myöntää, että käyttöarvolla ei ole yksikköä, mutta se on selkiintynyt tässä keskustelussa. Se on siis mutua, tuntuu siltä että kannattaa vielä korjata. Ei voi siis sanoa, että käyttöarvo on 1500e, korjausarvio 1000e, kyllä kannattaa korjata.
Jälleenmyyntihinta, markkinahinta, uuden tai vastaavan hankintahinta ovat euromääräisiä ja eri asioita.
Itsellä melkein 750 € korjaus 25 v. autoon ei vielä ylittänyt tuota rajaa.
Herbertin, tracktestin ja M880:n kommentit yhdistellen päästään jo aika pitkälle. Käyttöarvo ei aina ole suoraan rahassa mitattavissa, vaan siihen liittyy henkilökohtaiset näkemykset, oletukset, tarpeet ja kriteerit.
Jos esimerkiksi tarvitsen (tai edes arvostan) väljiä sisätiloja ja (omiin tarpeisiini) hyvää ja riittävää kuljetuskapasiteettia, niin viiden tonnin Passat farkkuna on minulle käyttöarvoltaan huomattavasti arvokkaampi kuin viiden tonnin Polo. Siitäkin huolimatta, että tulevaisuuden käyttökustannuksiltaan Polo saattaisi tulla Passatia edullisemmaksi.
Tonnin auto voi olla käyttötarkoitukseltaan erityisen hyvä. Hirvimiehillä on näitä autoja jotka ovat tähän hommaan sopivia, joissa jälleenmyyntiarvo on vähäinen mutta käyttöarvo korkea.
Jos osaa tehdä korjauksia/hitsauksia itse tuonkaan hintainen remontti ei ole vielä kovin paha, jos taas teetetään kaikki työt vieraalla aletaan olla tilanteessa jossa pitää alkaa miettiä kannattavuutta.
Sanoinhan jo, että jokainen määrittelee käyttöarvon itse. Muut ei sitä toisen puolesta voi tehdä, joten käyttöarvon voit määritellä ihan missä yksikössä tahansa. Aivan kuten vertaat aikaakin rahaan. Ajat kahden kilometrin kauppamatkan autolla, koska se on nopeampi, mutta kalliimpi tapa kuin kävely. Lauantaina ei olisi kiire mihinkään.
Näin siis periaatteessa. Jos kävelet 2 km ja esimerkki vesittyy, vaihda tilalle 3 km.
Siis Mika Häkkisen tyyliin sinä-passiivilla: "Itsehän sen itsellesi määrittelet. Ei muut voi siihen ottaa kantaa." Luulin, että vastaat minulle, kun asiaa ihmettelin ja jopa kysymysmerkkejä viljelin. Otan tuon uudenkin tekstin sinä-passiivina. En ajattele asioita rahan kautta, itse asiassa kauppakäynti määräytyy kuljetustarpeen mukaan ja tietysti ajankin käytettävyyden perusteella.
On se näinkin, en tiennyt väittäväni tätä vastaan. Kyllä minä olen valmis yhtymään näkemykseen siitä että käyttöarvo on mutu johon niitä korjauskustannuksia peilataan.
Kyllä sille silti mielestäni ja mielessään voi löytää sen raha-arvonkin, esimerkiksi niin että tonnin korjauksen vielä tekee, kahden tonnin korjausta ei. Käyttöarvolle löytyy joku euromäärä tuosta välistä, mutta määrittelyn tekee jokainen itse omassa päässään.
Luulenpa, että tuollainen ruostuneen taka-akselin vaihto (ym.) olisi mennyt päin p...tä kotivälineillä ja -taidoilla. Sieltä pitää kuitenkin irroittaa kaikki laakerit, jarrut, jouset ym. ja säätää kokoomisen jälkeen ohjauskulmat jne. ennen kuin homma on hoidettu. Olin vain hyvin tyytyväinen että oli paikka jossa homma hoitui ja itse joutui vain maksajan rooliin. Kotona auto olisi kiikkunut joitenkin pölkkyjen päällä, jousenpuristimia ei olisi ollut ja laakerit ym. olisi varmaan saanut vain rikottua niitä irroittaessaan ja muutenkin varmaan olisi tullut vain sutta ja sekundaa. Ja kuitenkin pyöräkulmien säädön olisi joutunut teettämään jossain.
Tietysti korjaukselle määritellään maksimihinta. Joko sijoitan x:n euron arvoiseen autoni korjaukseen y euroa. Saan sen taas kuntoon ja voin jatkaa ongelmatonta ajamista todennäköisyydellä a jakson, jonka pituus on b. Tai sitten en korjaa autoani, jonka jälleenmyyntiarvo viallisena on 0 € ja joudun hankkimaan toisen auton hintaan c euroa.
Tuossa yhtälössä on niin monta liikkuvaa palikkaa, että meistä harvalla on kiinnostusta tai edes osaamista ratkoa siitä täsmällisiä euromääriä. Illan tai parin pohdiskelu + surffaus nettiautossa ja sen tuottama arvaus on peruste päätökselle. Ja edelleen meistä jokainen tekee omat ratkaisunsa, koska jokaisella on noihin muuttujiin omat näkemyksensä. Rahatilannekin vaikuttaa. Jos kalliimman auton rahoittaminen on vaikeaa, ohjaa se jatkamaan vanhan elinkaarta.
Ei pyöräkulmien (aurauksen ja camberin) säätökään mitään rakettitiedettä ole (jos tuon kaiken ylläolevan olisi itse suorittanut). Toki pitää tietää asetusarvot mihin halutaan kulmissa päätyä. Camberia varten saa magneetilla jarrulevyyn kiinnitettäviä mittareita ja aurauksen voi säätää vaikka linjalangalla työntömittaa apuna käyttäen, kunhan virittelee langan auton molemmille sivuille käyttäen jotain siirrettäviä tolppia (etu/taka-akselin raideleveyden poikkeama huomioitava).
Olipahan lehtijousitetun taka-akselin vaihto helppoa.
Minulla on kakkosautona ’02 mallinen S60D5. Ostin sen vuoden ikäisenä (auto siis) ja 18tkm mittarissa. Olen sillä ajanut reilut 20 vuotta ja 550 tkm itse. Tiedän historian erittäin tarkasti. Auto ei ole ruostumisherkkä kuten uudemmat ford volvot on. Koneessa pysyy 0W30 öljyt ilman lisäyksiä vaihtovälillä. Kulutus kesällä 5.5 L satasella. Katsastukset menneet kahta kertaa lukuunottamatta kerralla läpi ja hylätyt tuli jo vuosia sitten. Noita myydään 2-4 k€ hintaluokassa. Minun mielestä auton käyttöarvo on selvästi suurempi kuin neljä tonnia jos joku vaikka ajaisi kylkeen ja auto lunastukseen.
Vanha ja halpa hyvin hoidettu auto on siinä mielessä huonossa asemassa että vakuutus kattaa vain rahallisen arvon. Ovi ja lokasuoja ruttuun ja parin tonnin arvoinen auto lähtee lunastukseen. Sillä rahalla on vaikea löytää tilalle yhtä varmatoiminen ja hyvin hoidettu (=käyttöarvoltaan yhtä hyvä).