”Tuon ajatusketjun heikko kohta on että se ei selitä miksi pyöräilevillä ikämiehillä harkintakyky huononee, mutta autoilevilla paranee. Uskon että kysymys on eri asioista. Autoilevat vanhat miehet vanhentuvat autoa ajaessaan, kun taas sähköpyöräilevät vanhat miehet ovat saattaneet olla pitkään pyöräilemättä ja innostuneet siitä uudelleen tai ensimmäistä kertaa vanhoina, kun tarjolle tuli sähköpyörät.”
...juuri kuin minäkin... Kuulun tuohon ’ikä-riskiryhmään’ ja olen todella innostunut ’aikuisella iälläni’ pyöräilystä ja nimenomaan ja vain sähköavusteisuudesta johtuen! Sen avulla ja tuomalla mukavuudella pyöräily on todella kivaa! toisin kuin nuorempana, vaikka sainkin silloin parikin kertaa polkaista todellista kaunotarta, isolla K:lla - siis Helkamaa
Onneks sähkö ei kovaan nopeuteen avusta, mutt alamäessä rullaa kyll yli 40 km/h ihan vaan rullaamalla - siis myös millä tahansa ’kaunottarella’ laskien...
740 GLE: ”Oman parhaan suorituksensa tasoa on erittäin vaikea arvioida itse, ellei aseta itseään alttiiksi ammattilaisen tai muuten asiantuntevan arvioija kritiikille ja opastukselle.”
Tuo on sama asia josta olen puhunut useamman vuoden: ei pidä luottaa omaan mielipiteeseensä oman suorittamisensa tasosta. Se on mieleltään terveillä ihmisillä aina liian optimistinen, tutkimuksissa sen on huomattu olevan realistinen vain vaikeaa masennusta sairastavilla. Siksi asioita pitäisi ajatellessa siitä lähtökohdasta, että ei ole yhtä hyvä kuljettajana kuin luulee olevansa. Eikä isänä, aviomiehenä, esimiehenä, työkaverina tai ystävänä. Myöskään oma huumorintaju, muisti, ymmärryskyky, tiedot ja päättelykyky eivät ole ihan niin erinomaisia kuin luulemme. Ja ihan erityisen huonosti käsitämme, miten huonosti käsitämme omat kykymme.
Maallikkona tulee mieleen että olenhan minä sentään jonkinlainen asiantuntija monessa asiassa työn, harrastusten ja kaikenlaisten mielenkiintoni kohteiden osalta, niissä kai nyt sentään voin luottaa omiin mielipiteisiini. Mutta metsään menee siinäkin, oikeastaan ERITYISESTI siinä. Tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että koulutus ja muu asiaan vihkiytyminen jopa lisää liiallisen itseluottamuksen harhaa (over-confidence effect).
Tilastot saadaan näyttämään halutessaan mieleiseksi. Tuota Guardianin juttua en ole lukenut, eli juurikaan en voi sitä kommentoida tarkemmin.
Olen lukenut paljon arvottomia, perustelemattomia ja tarkoituksella johdattelevia tilastoja. Vaadin siksi kaikki lähteet ja tarkemmat analyysit nähtäväkseni.
Jos haastatellaan määrättyjä ryhmiä, alkoholisteilta ja pultsareilta saisi tilastoidun analyysin ”ilmaista viinaa valtiolta kaikille”, tätä mieltä kansa on jne.
Siitä tuli mieleen saman alan mies, alle 50v silloin ja nuoruuden ystäväni. Hän sai sydärin pumpatessaan (krapulassa?) pyöränsä tyhjää rengastaan matkan varrella.
Hän siis kuoli pyöräillessään?
740 GLE, oletko koettanut viilata pyöräsi jarrupaloihin poikittaisia uria, näin joskus auton jarrujen kiljunta saatiin aisoihin. Pehmeämmät palat varmaan auttaisivat myös.
Itse en ole keksinyt, millä levyt kosteana saisi hiljaiseksi. En tiedä muitakaan, jotka olisi onnistuneet. Toki upeaa on aamukuudelta keväisessä metsässä ajella, kun ensimmäisen lätäkön ylityksen jälkeen kuulostaa jokaisella jarrutuksella fasaanin rääkäisyltä. Luontoääni sekin.
Jaakko17: ” Onneks sähkö ei kovaan nopeuteen avusta, mutt alamäessä rullaa kyll yli 40 km/h ihan vaan rullaamalla – siis myös millä tahansa ’kaunottarella’ laskien…”
Aivan, ja ihan erityisen vähän sähkö avustaa kovaan nopeuteen silloin, kun se pysyy akussa. Minä käyn töissä sähköpyörällä, mutta ajan useimmiten ilman sähköä. Se odottaa akussa kovia vastatuulia tai paksuja kinoksia. Kerran se auttoi kotiin kun nousi kuume työpäivän aikana ja kerran kun olin kolauttanut polveni töissä.
Kerran ajoin lainapyörällä, hybridillä parin viikon työmatkat. Matka-aika lyheni 20 % ja silti olin perillä paremmissa voimissa, joten sähköpyörä ei välttämättä tarkoita kovaa nopeutta. Hybridillä työmatkani kesti alle sen tunnin, jota olen pitänyt kuntoilun kannalta minimiaikana, joten jos hankkisin sellaisen työmatkoja varten, minun pitäisi hakea kiertoteitä tai polkea jarruja vastaan. Ei tunnu hyvältä ajatukselta. Sähköpyörän isomman painon kanssa rimpuillessa kuluu myötätuulessakin vähintään tunti, mutta 20 sentin sohjossa ja kovassa vastatuulessakin alle puolitoista tuntia sähkön avustamana.
Tuon ominaisuuden hinta on tulla pikkutyttöjen ja mummojen ohittelemaksi, varsinkin alamäissä. Kapearenkaisilla pääsee alamäessä rullaamalla kovempaa kuin mitä minä pääsen täysillä polkien, kiitos pystyn ajoasennon.
Kerran ajoin lainapyörällä, hybridillä parin viikon työmatkat. Matka-aika lyheni 20 % ja silti olin perillä paremmissa voimissa, joten sähköpyörä ei välttämättä tarkoita kovaa nopeutta. Hybridillä työmatkani kesti alle sen tunnin, jota olen pitänyt kuntoilun kannalta minimiaikana, joten jos hankkisin sellaisen työmatkoja varten, minun pitäisi hakea kiertoteitä tai polkea jarruja vastaan. Ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Tämä on minulle juuri se sähköpyörän absurdius. Tietty voisihan sähköpyörän toteutttaa niinkin, että kääntää sähkön apukuormaksi. Lähtee liikkeelle tyhjällä akulla ja lataa polkiessa akkuja. Tuonhan voisi tehdä niinkin, että tasaiselle voisi ohjelmoida vaikka tiukkoja intervalleja, jolloin ei tarvitse tuntikausia sotkea tasaisella suhteellisen alhaisella sykkeellä, vaan jo 20 minuuttia intervallitreeniä riittää mainiosti antamaan kuntoiluun tarvittavan kuormituksen.
Kovempiin nopeuksiin soveltuvien pyörien suola on juuri se, että voi kierrellä erilaisia vaihtoehtoisia reitteja.
Puolenkin tunnin kuntoilu on hyödyllistä, joten mielestäni tuntiin ei aikarajaa kannata vetää. Toisaalta ei pyöräilyyn kuntoilunäkökulmaa aina kannata edes ottaa, jos tarkoituksena on liikkua paikasta toiseen esim. työmatkalla. Toki liikuntaa siinä tulee vaikka sitten kaupan päälle.
Sähköpyörässä ei mielestäni ole mitään absurdia. Se sopii tiettyyn käyttöön, maantiepyörä ilman sähköä toiseen ja maasturi kolmanteen. Teinitytöt ovat keksineet Jopollekin sopivan käyttötarkoituksen.
Jaakko17: Tuon ajatusketjun heikko kohta on että se ei selitä miksi pyöräilevillä ikämiehillä harkintakyky huononee, mutta autoilevilla paranee
Meidän keskustelumme alkoi huonosti, mutta resetoidaan menneet ja aloitetaan alusta.
Olen samaa mieltä kritiikistäsi Iltalehden pinnallisen klikkijutun otsikon osalta. Minusta Iltis vetää omaa agendaansa pidemmälle kuin lähdemateriaali antaa pohjaa, ja käsittääkseni tämä harmitti myös Herbertiä?
Kun kuolintilastosta 15% on sähköpyöräilijöitä ja sähkö- vs. luomuajajien olosuhteista ja ajomääristä ei ole tietoa, vain klikkihuoraava iltalehden toimittelija voi otsikoida omasta päästään:
Sähköpyörien suosio tappaa Hollannissa – pyöräilijöitä kuolee jo enemmän kuin autoilijoita
Kuten sanoin, en edes lukenut otsikkoa seurannutta tekstiä ennen kuin nyt. Minusta silti Guardianin alkuperäisteksti analysoi huomattavasti tarkemmin tilastot, jotka kertovat onnettomuuksien määrästä ja niiden muutoksesta viime vuonna. Ne ovat kylmiä faktoja, joista näemme korrelaation, mutta emme tietenkään syytä.
Herbert: Siksi on täysin väärin julistaa sähköpyörien suosion tappavan.
Niin onkin, eikä alkuperäisjuttu sitä teekään. Tämän keskustelun jälkeenkin minusta Guardianin otsikko on tilastojen valossa perusteltu ja otsikkokisa menee Guardianille 6 - 0:
Older me on e-bikes behind raising death toll among Dutch cyclists
Otsikko on tilastofakta eikä se syytä sähköpyörää vaan vanhoja miehiä sähköpyörällä. Syitä tähän ei tilastosta näe, joten niitä ei Iltalehden aivopierun tavoin julisteta ollenkaan. Minusta Guardianille pisteet mielenkiintoisen tilastotiedon kantamisesta meidän ikämiesten varoittamiseksi, ja Iltaläyhylle normaalit pyyhkeet normaalista haudoilla riekkumisesta vailla yritystäkään ymmärtää artikkelin aihetta, puhumattakaan että tarjottaisiin todellinen mahdollisuus oppia muiden virheistä.
Juridisesta syyllisyydestä riippumatta pidän kuolemankolariin joutuvaa pyöräilijänä yhtenä virheentekijäkandidaattina. Polkupyöräilijään kuljettajana pätee sama motto kuin motoristiin:
"kaikki ne on väistettävä!"
Tarkoitan tällä sitä, että oman hyvinvointinsa vuoksi kaksipyöräisen kuljettajan on syytä pitää varautumistasonsa ja ennakointinsa lain vaatimuksia korkeammalla
Jaakko, nuo lihavoinnit saat asettamalla strong komennon lihavoitavan tekstin ympärille näiden merkkien väliin: < >;. Lihavointi alkaa pelkällä strong komennolla "korpraalisulkujen" välissä ja päättyy / merkki ja strong korpinnatsojen sisällä.
NHB: jo 20 minuuttia intervallitreeniä riittää mainiosti antamaan kuntoiluun tarvittavan kuormituksen
Intervalleissa on huima ero samaan matkaan ja aikaan tasatahtiin vedettynä.
Kilometrin uintiin 20 minuutissa joutuu huolellisessa tekniikkaharjoituksessakin vähän pidättelemään hengitystä tasaillen, mutta 20 x 50 m omaa kovaa 1 minuutin intervallilla pistää ottamaan ahvenhappea (=kuin kala kuivalla maalla) altaan päädyssä jo muutaman kierroksen jälkeen.
Minusta tässä on maastopyöräilyn viehätys maisemien ohella. Väliin tulee ihan luonnostaan kovia vetoja vaikka ei olisi kiire minnekään. En vaan tahdo jaksaa katsella samaa asfaltin reunaa tunnista toiseen. Epäilemättä joku ajattelee samoin altaan pohjan laattojen laskemisesta, vieläpä samalla pätkällä edestakaisin.
TeeCee: ei pidä luottaa omaan mielipiteeseensä oman suorittamisensa tasosta
Samaa mieltä. Juuri tästä syystä minun onkin vaikea ymmärtää vastahakoista suhtautumistasti EAK:hon, josta keskustelimme jo vuosia sitten.
Jos turvallisuushakuinen kuljettaja tietää ettei ole täydellinen ja tietää oman arvionsa omasta tasosta epävarmaksi ja todennäköisesti optimistiseksi, mikä häntä pidättelee hankkimasta asiantuntija-arviota ja ennen kaikkea palautetta omasta ajamisestaan?
Keskustelun sekä harjoitusten vetäjänä on asiaan ammattilaisen kouluttajan roolissa perehtynyt selvästi ajokorttitutkintoa korkeammalle tähtäävä osaaja, joten eikö olisi herkullinen tilaisuus nostaa oma tekeminen paremmalle tasolle, olivatpa ne vaikeasti itse löydettävät puutteet missä tahansa alueella?
740 GLE: ”Siksi se oma tiedostamattoman huono taso myös pysyy huonona kunnes kolahtaa. Tietämättömyys on kelvoton alibi. Olisi pitänyt tietää.”
Tietämättömyys on sekä kelvoton että todella hyvä alibi. Se on kelvoton ulkopuolisen tarkkailijan kannalta katsottuna, koska tietämätönhän vaikuttaa täysin vapaalta hankkimaan lisää tietoa. Haluttomuus hankkia sitä näyttää ihan erityisen kummalliselta sellaisen ulkopuolisen silmissä, jolla itsellään on se tieto. Mutta sama reaktio syntyy jos hän vain luulee että hänellä on se. Ja kaikillahan meistä on paljon ja pelkästään oikeaa tietoa.
Tietämättömyys on erinomainen alibi tietämättömän itsensä kannalta, koska eihän itseltään osaa vaatia sellaista tietämystä, jonka ei joko tiedä olevan edes olemassa, tai jonka jo luulee tietävänsä, mutta tieto on väärä.
Tietämättömyys ei ole tyhjä astia jonka voi täyttää harkiten, parhaalla saatavilla olevalla tiedolla. Ihmismielellä on sellainen ominaisuus, että se ei kestä tietämättömyyttä, vaan se täyttää tyhjät paikat automaattisesti, ilman että minkäänlainen harkinta ja tiedon tason arviointi pääsee edes juolahtamaan mieleen. Tietotyhjiöt täyttyvät automaattisesti ”tiedolla”, joka tukee ihmisen aiempaa ”tietoa”.
Tämän vuoksi tietämättömyys on todella vahva alibi. Sitä on melkein mahdotonta tunnistaa itsessään, ja jos muut huomattavat asiasta, syntyy automaattinen voimakas puolustusreaktio. Tämän tapaiset asiat ovat syynä siihen, miksi otan liikenneasioissa niin usein puheeksi psykologian. Liikenteen ilmiöt ovat aivoissa tapahtuneiden tiedostamattomien ilmiöiden näkyviä seurauksia.
TeeCee: Tietämättömyys on erinomainen alibi tietämättömän itsensä kannalta
Tätä yritetään käyttää alibina, vaikka todellisuudesa kyse taitaa ollakin defenssistä? Päteekö mielestäsi sama periaate myös lentämiseen, laskuvarjohyppyyn, metsästykseen isokaliberisella kiväärillä ja laitesukellukseen? Vastaa mieluimmin siihen tai niihin kohtiin, joita et harrasta itse?
Aikuisen pitää ymmärtää noiden edellä mainittujen lisäksi myös liikkuvat ajoneuvot riskiksi. Tietämättömyyteen ei voi vedota, ellei reagoi riskiin, josta tietämätöntä teeskentelevälle on kerrottu viikottain koko hänen lukutaitoisen elämänsä ajan. Tämä riskinottovalmius ei ole tietämättömyyttä, vaan oma valinta.
Tiedostamattomien suojamekanismiemme vuoksi asianomainen ei tietenkään tätä myönnä, vaan sääntöjä aktiivisesti rikkovan tavoin perustelee tapauksesta riippuen joko rajoitusten ja sääntöjen noudattamisella (niiltä osin kuin ne tuntee), hyvällä ennakoinnilla (siltä osin kuin sen taitaa) tai vaikka vireystilan ylläpitämisellä.
Se on teillä kilpapyöräilijätasoisilla ’hiukka’ erilaiset näkemykset ja asenteetja tavoitteetkin kuin muulla pyöräilijäjoukolla... monissa pyöräilyyn liittyvissä asioissa. Teillä vaikuttaa menevän jutut inttävän saivarteluksi asti? Sorry!
Isolle pyöräilevälle massalle pyöräilystä nauttiminen kun on vallan muuta
Minusta tuntuu, että autoiluun urautuneilla käsitys sähköavusteisen pyöräilyn helppoudesta vain tekosyy olla pohtimatta vaihtoehtoja omille kulkutavoille.
Miksi liikunnan pitäisi olla peruste korvata osa matkoista pyöräilyllä? Eihän liikunta ole syynä matkojen tekoon autollakaan. Liikunta on yksi hyvä syy valita kulkumuodoksi pyörä, joko sähköavusteisena tai ilman. Muitakin syitä on runsaasti. Ylipäätään kannattaa tarkastella omia ajatuksia ja syitä siihen miksi on sitä mieltä kuin on.
Toinen suosikkiaihe on verotus. Kuulemma autoilijat maksaa veroja, pyöräilijät ei. Kun kuitenkin pelkästään valtion verotuloissa muun kuin maantieliikenteen osuus on 92%, huomaa suurin osa porukasta, miten typerää on ottaa verotulot puheeksi varsinkin, kun samalla ei tarkastella moottoriajoneuvoista johtuvia kustannuksia.
Veroihin vetoavan kohdalla täytyy ihailla intoa maksaa veroja. Itse pyrin olemaan maksamatta niitä.
Kolmas juttu on päästöt. Pyöräily ei kuulemma maailmaa pelasta, kun aasialaiset ajaa paljon enemmän autolla kuin me. Totta, mutta jokainen kuluttamatta jäänyt litra on yhtä arvokas, niin Aasiassa kuin Suomessakin. Kukaan pyöräilyn päästökorttiin vedonnut ei vielä ole kertonut, mikä olisi keino, jolla maailma pelastuu eli miksi kaikkia mahdollisia keinoja fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämiseeen ei olisi tarvetta käyttää.
Tällä palstalla ei tarvitse tunnustaa tietämättömyyttään, virheellisiä käsityksiä tai suppeaa ajattelutapaa. Itse ainakin haluan, että omassa ajattelussa tuollaisia piirteitä olisi mahdollisimman vähän. Siksi asioita kannattaa katsoa muualtakin, kuin sieltä mistä niitä on ennenkin katsonut.
En tiedä, ketkä kaikki Kumppani luokittelee kilpapyöräilijätasoiseksi. Itse ainakin julistan kuuluivani ryhmään. Kilpailen jatkuvasti itseni kanssa, niin pyöräilyn määrästä kuin suorituskyvystänikin. Samalla haluan opettaa lapsilleni ajattelutavan, että pyöräily on hyvä tapa liikkua paikasta toiseen. Sääliksi käy niitä lapsia, joiden vanhemmat ei näin toimi, vaan opettavat lapsilleen autoilun olevan ykkösvaihtoehto lyhyilläkin matkoilla. Kädet pestään vastuuttomuuden kurasta lasten urheiluharrastuksen myötä. Kuitenkin hiljattain eräässä Ylen jutussa jääkiekkovalmentaja totesi, että nykyään pelaajamateriaali on hiukan toisenlaista kuin ennen. Nyt jäähallin parkkipaikka on täynnä mopoja ja mopoautoja. Ennen oli polkupyöriä.
Joku toimittaja(n’planttu’) kokeili tavallista vaihdepyörää ja sitt sähköavusteista samalla 1,5km lenkillä ja vertaili jopa autolla kulkemiseen Lappeenrannassa tunnustautuen rapakuntoiseksi ’kynänpyörittäjäksi’ kuin minäkin aikoinani, vaikka en toimittaja ole ollutkaan
Se oli muuten Jaakko, joka syytti kilpapyöräilijöitä siitä etteivät he nauti pyöräilystä oikealla tavalla kuten muut paremmin pyöräilevät nauttivat.
Pyöräilyssä on myös omatoimisuuden kasvattamisen näkökulma, kun lapset oppivat näkemään, että ihan kaikkea ei tarvitse odottaa tumput suorana virallisestetulta merkkikorjaamolta, vaan erilaisia pikku asioita, kuten vaikkapa polkupyörän, voi kyllä koota itsekin.
En osallistu kilpailuun kilpailullisesta pyöräilystä. En edes omista mitään sellaista millä siihen voisi osallistua, ellei maasturi kelpaa?
Trafin päätöksessä puhutaan urheilu- ja kilpailukäyttöön tarkoitetusta pyörästä, muttei määritellä tuollaista pyörää. Heijastinvaatimusten osalta todetaan kuitenkin, että alle 10 kilon ja vähintään 12-vaihteisessa urheilu- ja kilpailukäyttöön tehdyssä pyörässä ei etu- ja sivuheijastimia vaadita valoisaan aikaan. Maasturi ei siis täytä heijastinvaatimusta, mutta siihen mikään säädös ota kantaa, kelpaako maasturi kilpailukäyttöön. Onneksi tuo on ongelma vain joillekin sellaisille, jotka ei pyöräile.
Anna mennä vaan, itse katsot toisten silmin miltä näyttäisi. Lakia ei saa aukottomaksi, siksi siellä on monta pykälää, tärkeimpänä ehkä ”kohtuullisuus”. Se taas kertoo ”ymmärrettävästi”. Se taas kertonee ”yleisen edun nimessä”.
Sakkoa et päiväsaikaan voi saada ilman heijastimia (oma tulkinta), mutta siksi ne vaaditaan, sillä todennäköisesti ajat normipyörällä myös pimeällä. Samat normaalit vaatimukset tietenkin koskevat hämärän tultua myös kilpapyöräilijöita.
Ne heijastimet ovat kyllä helppoja laittaa, eli mentiin pilkun sellaiseksi.
Oli sitten kilpapyöräilijätasoinen(missä lie raja menee?) tai ei, näkemykset ja asenteet tulisi kalibroida muita tiellä liikkujia huomioivaksi- samalla itsensäkin pelastaen. Kuuluisa tilannenopeuden tajuaminen on yksi niistä asioista ja näkyminen liikenteessä toinen, joista on selkeää puutetta kaikenlaisilla pyöräilijöillä (muista tiellä liikkujista puhumattakaan).
Kunnon lisäksi itsensä kanssa joutuu välillä kilpailemaan myös siinä, saako pidettyä itsensä siinä vireydessä (sen hetken mielentilaan liittyviä asenneongelmia- kuten meillä kaikilla), että liikenteessä osaisi "kaiken kattavasti" huomioida ja ennakoida riskejä, niin itsensä kuin muiden kannalta.
Jaakko: Se on teillä kilpapyöräilijätasoisilla ’hiukka’ erilaiset näkemykset ja asenteetja tavoitteetkin kuin muulla pyöräilijäjoukolla… monissa pyöräilyyn liittyvissä asioissa.
Postasit tämän heti minun perääni, joten oletan olevani kohderyhmääsi. Toistan, että kilpapyöräilijät ovat jossain aivan muualla. Minulla ei ole koipia eikä pyörää edes polkupyöräilyharrastajaksi. Mutta en ole myöskään sohvaperuna, joten saan polkupyörän liikkumaan ihan omin voimin, kunhan pidän vauhdin pyöräilyharrastajan mielestä rauhallisena.
Onko mielestäsi meidän koko ikämme jotain lajia harrastaen itsestämme huolta pitäneiden vika, että meidän harjoituksemme mennään eri tempolla kuin rauhallisella sähköavusteisella pyörällä kuntoilevan?
Mikä vika on asenteessani, että polkupyöräilijä on ensisijaisesti ajoneuvon kuljettaja, ja kaikki muu on tähän päärooliin verrattuna toisarvoista?
Jaakko: Teillä vaikuttaa menevän jutut inttävän saivarteluksi asti?...Isolle pyöräilevälle massalle pyöräilystä nauttiminen kun on vallan muuta
Aivan varmasti on. Minun lisäkseni ainakin Herbert on tuossa aiemmin aika kattavasti kertonut juuri siitä, että eri ihmiset pyöräilevät eri tavoittein ja eri asioilla.
Miksi sinun pitää paheksua itseäsi nopeammin etenevää? Sähköpyörä on hyvä hankinta, jos se saa sohvaperunan liikkeelle edes heiluttelemaan jalkojaan moottorin vetämän vauhdin tahdissa. Viittaamasi juttukin kertoo, kuinka kevyt rauhallinen sähköpyöräily on fyysinen rasite vain huonokuntoiselle:
"Mitä huonommassa kunnossa on, sitä suuremmat kuntovaikutukset pienelläkin fyysisellä rasituksella on. Suurimmallakin avusteisuudella saa siis liikuntaa harrastamattoman kunnon kohenemaan"
Joo, antaa mennä vaan. Se on oikeasti hyvä juttu, jos tällä pääsee liikkeelle, koska aika pian alkaa saavuttaa asioita, joiden vuoksi ei ehkä enää lopetakaan kuntoilua, mikä on paras palkinto. Mutta edelleenkään vuosikymmenien immobilisaation kokeneelle vartalolle terve treenirytmi on erilainen kuin aina liikkuneelle.
Miksi tähän pitää hakea syyllisiä? Ei ole mitään universaalisti ainoaa oikeaa tapaa kuntoilla, vaan eri ihmisille sopivat eri treenit. En minä vaan ole keksinyt, miksi minun pitäisi pillastua siitä, että kovakuntoisempi polkee kippurasarvisellaan ohitseni, vaikkei minulla ole edes normaalilla matkanopeudellani rasitteeksi muuttuvaa sähkärin kuollutta painoa mukanani. Ala sinäkin kisata itsesi kanssa äläkä muita vastaan. Se vain katkeroittaa, jos olet antanut muille 30 vuotta etumatkaa.
Lakkaa keksimästä syitä sähköpyöräilyllesi, ja mene vaikka polkemaan jonnekin, kun keli on hyvä. Minä poljen tästä uimahallille treeneihin, mutta vaikka matkalla saisin kiinni sähköpyöräilijän, en lupaa jäädä hänen taakseen peesaamaan.
Juuri tuostasuvaitsemattomuudestasi muita kohtaan sai minut osoittamaan nuo viestini juuri sinulle. Sinä kun olet ylvästellyt SM-tason saavutuksistasi ja niiden myötä muka saavuttamastasiauktoriteettisesta asemastasi, näkemättä, että muunlaisia kuntoilijoita on paljon enemmän ...moninkertaisesti. Sinä olet ’syyllistynyt’ sähköpyörien vähättelyyn ja niiden niiden liikuntaa elvyttäviin mahdollisuuksiin. Jos et muista, niin lueppa kertaukseksi omia kannaottojasi ja vetoomuksiasi SM-mitallistin saavutuksiisi...
Mut hienoa, että olet nyt huomannut, ett on muunlaistakin liikuntaa ja kuntoilua kuin hikipäisenä maitohapoillaraataminen.
Liikunta, kuntoilu, kuntourheilu ja kun ovat vallan eri juttuja keskenään...
Jos muistat, niin minä olen painottanut liikunnan merkitystä paljolti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sekä esim pyöräilyn osuuden lisäyksen tuomasta yhteiskunnan varojen säästöstä terveyden- ja sairaanhoidon kustannuksissa ...jopa 4 mrd joka vuosi - siis veronmaksajien maksamia rahoja...
Siinä tekilpatason urheilijat olette aikas pieni joukko. Tosin esimerkillinen porukka muita liikuntaan innostamassa. Vaikka ne käppyräsarvisilla ajelevat trikoopellet näenkin näköalattomina jo pään asennon aiheuttamasta etupyörän tuojittamisesta johtuen, kenties...
Jaakko: Sinä olet ’syyllistynyt’ sähköpyörien vähättelyyn ja niiden niiden liikuntaa elvyttäviin mahdollisuuksiin
Juuri tuo syyllistäminen minuä tässä keskustelussa ärsyttää. Omasta mielestäni vain puolustauduin sinun painostukseltasi kun aloit 12.4. patistaa terveysvaikutuksilla meitä muita pyöräilemään välittämättä siitä, kuinka paljon itse kukin sitä lisätreeniä tarvitsee.
Tähän syytteeseesi en vastannut sähköpyörää väheksyen, vaan perustellen miksi en sellaista tarvitse itse, jolloin sinä keksit seuraavaksi pää edeltä ajavat, joita itse puhuttelet systemaattisesti hyvin halveksivaan sävyyn:
Jaakko: Onkohan se pää edellä kippurasarvista kiinnipitäen tyhjännyt pahasti korvien välit, vai mistä lie moinen asenne muunlaisesti liikkuvia ja nautiskelevia pyöräilijöitä kohtaan.
Jaakko: kysy niiltä, joilla kiristää. Ei minulla ainakaan. Ehkä joillain huippu-urheilijoilla ja/tai muilla trikoopelleillä… ilmanvastusta päällään puskien niin, ett korvienvälikin perän kautta tyhjäksi suhisee ?
Näillä näytöillä on kohtuutonta vaatia muilta mitään kohteliaisuuksia. Kuten jo sanoin, en edes omista kippurasarvista. Koeta nyt vaan kestää se tosiasia, että jos on vuosikymmenet sinun ohjeistuksesi mukaan kuntoillut säännöllisesti, niin silloin ihan pieni vastus ei nosta kuntoa.
Jaakko: Siinä te kilpatason urheilijat olette aikas pieni joukko. Tosin esimerkillinen porukka muita liikuntaan innostamassa. Vaikka ne käppyräsarvisilla ajelevat trikoopellet näenkin näköalattomina
Minä en arvioi ihmisiä heidän ajoneuvonsa perusteella, en auton enkä polkupyörän. Sinä voit toki niin tehdä, jos katsot sen järkeväksi. Ymmärrän, etten pysty täyttämään sinun normejasi hyötypyöräilijänä enkä edes kuntopyöräilijänä, mutta ei tarvitse silti nimitellä.
Minulle polkupyöräily on aika rentoa hommaa, joten en jaksa sen kanssa pingottaa. Siksi katupyöräni on halvin nestejarrullinen pystystä ajettava lokasuojilla ja perinteisellä tavaratelineellä varustettu hybridi, jonka löysin hinnalla noin 500 €. Maasturini on ollut uutena selvästi kalliimpi, mutta sen ostin käytettynä, kun sopivasti minun kokoinen todellinen asiantuntija myi pyöränsä pois uuden ostettuaan.
Päivän lenkiltä on nyt palattu. Rennosti polkien vajaan 10 km reissu meni tuolla pystypyörällä noin satasen syketasolla edes hengästymättä tasan 25 km/h keskinopeudella. Sitten pyörä parkkiin ja treenaamaan. Uintivalvoja tulee saman tien kysymään tahdonko harjoitusvälineitä seuran kaapista, mutta vastaan, että nyt ei tarvita tasapainolautoja eikä pullareita, koska päivän ohjelma on 250-metrisiä intervalleja.
Ensimmäset kaksi settiä vedän rauhallista tekniikkatreeniä. Se osuu nappiin, koska koko 500 metriä menee tasan samoilla käsivedoilla joka altaanmitta normaaliin vajaan 3 metrin vedolla, eli 9 per sivu. Tuo verryttelymatka on näin vanhan ukon skaalalla erinomainen Cooper-testi, ja kello näyttää tasavuhtisen viissatasen täyttyessä aikaa 9:43 ja syketaso on sentään jo kevyellä lenkillä, eli yli 120. Löysää verraa perään.
Seuraava vartti nostaa vauhtia, 10 x 25 puolen minuutin intervallilla. Saa vetää niin kovaa kuin kulkee, ja kaikki minkä säästää 30 sekunnista altaanmitalla saa levähtää. Syke nousee yli 140, mutta taukojen vuoksi ei maksimiin.
Seuraava 250 on 5 x 50 yhden minuutin periodilla. Korostan hieman tekniikkaa, ja rauhoitan rytmiä, että happi riittää. Syke tapissa, koska tuplamatka ja tuot yhtä lyhyitä.
Verrailua.
Uuteen 5 x 50 lähtiessä tulee älynväläys vetää starttihypyt pallilta, mutta tähän ei aivan kunto riitä. Kääntöaika on niin lyhyt, että joudun ottamaan 10 sekuntia / kierros lisäaikaa kiivetäkseni joka kierroksen jälkeen altaasta ylös ja pallille.
Verrailua.
Lopuksi terävä monilajisprintti satasen sekaria. Koska mittarissa on jo yli 2 km, otan startin ja ekan sivun lötköperhosina kramppien välttämiseksi, selärin rennosti olkapäitä pyöritellen, rinulissa lisää kiihdyttäen ja vapari kaikki mitä kulkee. Satasen loppuajalla molemmat puolikkaat olisivat riittäneet aiempien intervallien aikatavoitteeseenkin.
Kun keli on hyvä, eikä treenin jälkeen tarvitse enää säästellä, pyöräilen paluun pidemmän matkan kautta ja reippaammin. Alun joudun ajamaan risteyksiä ja muita vaaranpaikkoja varoen, mutta tällä uhrauksella pääsen vapaalle kevyen liikenteen kiitoradalle, jossa kilometrien matkalla ei ole yhtään risteystä ja saan polkea pienen 30+ km/h sprintin rikkomatta kuljettajan vastuutani.
Minulle pyöräily on mukavan kevyttä höntsäilyä, mutta en pane yhtään pahakseni jos joku muu vetää mieluummin treenivauhdilla. Muistakaa silti liikenne, koska olette kuljettajia.
Kippurasarvisella, sileillä ja kapeilla katurenkailla menisi tietenkin kovempaa, mutta mitä sitten? En aja kelloa vastaan, ja pyöräni pitää toimia myös mökillä kauppareissulla, joten ajoasento, tavaratelineet ja rengaskoko on mitoitettu soratiellä kauppaan ajettavaksi.
Vaikka ne käppyräsarvisilla ajelevat trikoopellet näenkin näköalattomina jo pään asennon aiheuttamasta etupyörän tuojittamisesta johtuen, kenties…
Pienehkö akku näkyy antavan pyörän alhaisen nopeuden avustuksen lisäksi myös yllättävän suuret boostit rapakunnon runtelemalle egolle ja nostavan pissan kupoliin asti. Toivottavasti sähköpyöräilyn ilosanomaa alkaa julistamaan joku kypsempään ajatteluun kykenevä, koska tuo sun tyyli aiheuttaa ainoastaan myötähäpeää.
Kippurasarvisella, sileillä ja kapeilla katurenkailla menisi tietenkin kovempaa, mutta mitä sitten? En aja kelloa vastaan, ja pyöräni pitää toimia myös mökillä kauppareissulla, joten ajoasento, tavaratelineet ja rengaskoko on mitoitettu soratiellä kauppaan ajettavaksi.
Ei tästä ole pakko tehdä kilpailua.
Joo kilpapyöräilijät menee omia vauhtejaan ja tällaiselle harrastelijalle jo 30 km/h keskarina on pidemmällä matkalla haaste, mitta silti maantiepyörässä voi olla ajatusta. Maantiellä maantiepyörä on vain nautittavin pyörätyyppi. Se vastaa herkästi sekä ohjaukseen että polkemiseen. Vastatuuli ei tapa kaikkea vauhtia ja ylämäessä Jaakolla ei tahdo sähköwatit riittää perässä pysymiseen.
Luulin, että tuo Jaakon agenda tuli jo käsiteltyä Muu tekniikka-osion viestiketjussa Pyörät muuntuu/kehittyy millaisiksi". Vaan ei, taas nosti päätään sama pyöräilijöiden luokittelu. Kuten jo tuolla totesin, ajan kippurasarvisella pyörällä, suht sileillä renkailla. Trikoita en omista, mutta istuvat vaatteet kuitenkin ja vielä provosoivasti keltamustat väriltään. Hankin ne kylläkin näkyvyyssyistä, kun koin tummansinisen/keskisinisen asun liian heikosti näkyväksi. Mustat peilipintaiset ja fotokromiset ajolaskitkin antaa aika pro-vaikutelman. Iän myötä ajoviima alkoi tuntua silmissä ikävältä, joten tuollaiset tuli hankittua, eikä yhtään kaduta, vaikka kalliit olivatkin. Silti 740 GLE menee pää pystyssä minusta hybridillään heittämällä ohitse. Tosin stack/reach on minulla 1,55, joten aivan makaavassa asennossa en minäkään aja. Käytännössä kaikki matkat, jotka tietä pitkin ajan, mieluiten tuolla pyörällä syystä, jotka NHB:llä oli mielessä. Osaan kyllä nauttia ajamisestani Jaakon ajatuksista huolimatta. Siitä olen huolissani, että tuollaisten näkemysten viljely somessa ja muissa keskusteluissa voi vahingoittaa pyöräilyn edistämistä. Asia, johon on sekä Suomen valtio, että moni kaupunki sitoutunut, joten melkoisesta sisäsyntyisestä terrorismista nyt on kyse.
Minusta pyöräilyä voidaan edistää parhaiten positiivisia asioita korostamalla ja negatiivistista rakentavasti keskustellen. Ohjaustangon malli, renkaan leveys ja vaatteen istuvuus ei mielestäni edelleenkään ole oikea tapa luokitella asioita negatiiviseksi.
Unohtamatta myöskään sitä, että maantiepyörän tangon ergonomia on parasta mitä tarjolla on. Lyhyillä matkoilla tuolle ei ole niin väliä, mutta pidemmillä lenkeillä puutteet ergonomiassa muuttuvat helposti kivuliaiksi.
Meitä heikompikuntoisia, ei varsinaisia kuntourheilijoita vaan on niin paljon enemmän, kuin teitä varsinaisia treenaajia ja SM-mitalleillaan ylvästeleviä. Ja sen muun massan liikkumisesta ja edes (rapa)kunnon pienikin parannus on se pyöräilyn lisäämistoiveen juju ...joka monet pyöräilyn kovat harrastajat ja kilpailijat ovat jättäneet huomiotta. Mikä on minun mielestäni kovin valitettava asia. Siksi minä haluan painottaa sähköavusteisten ihan vaan citypyörien merkitystä ihmisten hyvinvointia ajatellen.
Mutt sen kun ajelette kippuroillanne valitsemissanne asusteissa, muttamuut kelviellä liikkuvat huomioiden ja niiden nopeuteen oman vaihtinne sopeuttaen.
Olisin lisäksi toivonut, että myös vähempivaraisille olisi annettu tukea sähköavusteisen pyörän hankintaan, työmatkakustannuksissa säästääkseen.
Mutta sitäkään ei vannoutuneet maastopyörä, ym HARRASTAJAT suvainneet, vaan nostattivat kovan älämölön vastustaakseen.
Ps. Toivottavasti erilaisten mielipiteiden arviointi voisi jäädä joko kokonaan pois tai edes vähemmälle.
En toivottavasti ole kenenkään sanomistanne hölmöksi, tms, maininnut, vaikka olenkin selkeästikin ilmaissut olevani eri mieltä joidenkin kanssa.
Kielenkäyttöni on toki väliin värikästäkin, mutt ompa se saanut keskusteluakin ja mielipiteiden vaihtoa aikaiseksi, toisin kuin viime talven puolivuotisen aikana...
Pps. Tulipa tässä mieleeni useaan kertaan toistamani mielitoteamukseni, ett ”maailma olisi perin tylsä paikka elää, jos kaikki olisivat samaa mieltä kuin minä.”
Kuulijat ja esim vaimoni ovat varsin tyytyväisinä hykerrellet ja hyväksyneet tuon.
Mutta kerran kerroin sen saman hieman toisin: ”maailma olisi perin tylsä paikka elää, jos kaikki olisivat samaamieltä kuin sinä” ...jostain syystä kuulija loukkaantui syvästi tästä versiosta...
Tuo EI ollut Herbertille eikä kelleen muullekaan henkilökohtaisesti tarkoitettu, EI!
vaan vain yleinen huomiointi monista erimuotoisista keskusteluista, milipiteen vaihdoista, kinaamisista ja vänkäämisistä.
Lainaus näin, kun en osaa kuin te muut täällä...
”Tuon ajatusketjun heikko kohta on että se ei selitä miksi pyöräilevillä ikämiehillä harkintakyky huononee, mutta autoilevilla paranee. Uskon että kysymys on eri asioista. Autoilevat vanhat miehet vanhentuvat autoa ajaessaan, kun taas sähköpyöräilevät vanhat miehet ovat saattaneet olla pitkään pyöräilemättä ja innostuneet siitä uudelleen tai ensimmäistä kertaa vanhoina, kun tarjolle tuli sähköpyörät.”
...juuri kuin minäkin... Kuulun tuohon ’ikä-riskiryhmään’ ja olen todella innostunut ’aikuisella iälläni’ pyöräilystä ja nimenomaan ja vain sähköavusteisuudesta johtuen! Sen avulla ja tuomalla mukavuudella pyöräily on todella kivaa!
toisin kuin nuorempana, vaikka sainkin silloin parikin kertaa polkaista todellista kaunotarta, isolla K:lla - siis Helkamaa 
Onneks sähkö ei kovaan nopeuteen avusta, mutt alamäessä rullaa kyll yli 40 km/h ihan vaan rullaamalla - siis myös millä tahansa ’kaunottarella’ laskien...
740 GLE: ”Oman parhaan suorituksensa tasoa on erittäin vaikea arvioida itse, ellei aseta itseään alttiiksi ammattilaisen tai muuten asiantuntevan arvioija kritiikille ja opastukselle.”
Tuo on sama asia josta olen puhunut useamman vuoden: ei pidä luottaa omaan mielipiteeseensä oman suorittamisensa tasosta. Se on mieleltään terveillä ihmisillä aina liian optimistinen, tutkimuksissa sen on huomattu olevan realistinen vain vaikeaa masennusta sairastavilla. Siksi asioita pitäisi ajatellessa siitä lähtökohdasta, että ei ole yhtä hyvä kuljettajana kuin luulee olevansa. Eikä isänä, aviomiehenä, esimiehenä, työkaverina tai ystävänä. Myöskään oma huumorintaju, muisti, ymmärryskyky, tiedot ja päättelykyky eivät ole ihan niin erinomaisia kuin luulemme. Ja ihan erityisen huonosti käsitämme, miten huonosti käsitämme omat kykymme.
Maallikkona tulee mieleen että olenhan minä sentään jonkinlainen asiantuntija monessa asiassa työn, harrastusten ja kaikenlaisten mielenkiintoni kohteiden osalta, niissä kai nyt sentään voin luottaa omiin mielipiteisiini. Mutta metsään menee siinäkin, oikeastaan ERITYISESTI siinä. Tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että koulutus ja muu asiaan vihkiytyminen jopa lisää liiallisen itseluottamuksen harhaa (over-confidence effect).
Tilastot saadaan näyttämään halutessaan mieleiseksi. Tuota Guardianin juttua en ole lukenut, eli juurikaan en voi sitä kommentoida tarkemmin.
Olen lukenut paljon arvottomia, perustelemattomia ja tarkoituksella johdattelevia tilastoja. Vaadin siksi kaikki lähteet ja tarkemmat analyysit nähtäväkseni.
Jos haastatellaan määrättyjä ryhmiä, alkoholisteilta ja pultsareilta saisi tilastoidun analyysin ”ilmaista viinaa valtiolta kaikille”, tätä mieltä kansa on jne.
Siitä tuli mieleen saman alan mies, alle 50v silloin ja nuoruuden ystäväni. Hän sai sydärin pumpatessaan (krapulassa?) pyöränsä tyhjää rengastaan matkan varrella.
Hän siis kuoli pyöräillessään?
740 GLE, oletko koettanut viilata pyöräsi jarrupaloihin poikittaisia uria, näin joskus auton jarrujen kiljunta saatiin aisoihin. Pehmeämmät palat varmaan auttaisivat myös.
Itse en ole keksinyt, millä levyt kosteana saisi hiljaiseksi. En tiedä muitakaan, jotka olisi onnistuneet. Toki upeaa on aamukuudelta keväisessä metsässä ajella, kun ensimmäisen lätäkön ylityksen jälkeen kuulostaa jokaisella jarrutuksella fasaanin rääkäisyltä. Luontoääni sekin.
Jaakko17: ” Onneks sähkö ei kovaan nopeuteen avusta, mutt alamäessä rullaa kyll yli 40 km/h ihan vaan rullaamalla – siis myös millä tahansa ’kaunottarella’ laskien…”
Aivan, ja ihan erityisen vähän sähkö avustaa kovaan nopeuteen silloin, kun se pysyy akussa. Minä käyn töissä sähköpyörällä, mutta ajan useimmiten ilman sähköä. Se odottaa akussa kovia vastatuulia tai paksuja kinoksia. Kerran se auttoi kotiin kun nousi kuume työpäivän aikana ja kerran kun olin kolauttanut polveni töissä.
Kerran ajoin lainapyörällä, hybridillä parin viikon työmatkat. Matka-aika lyheni 20 % ja silti olin perillä paremmissa voimissa, joten sähköpyörä ei välttämättä tarkoita kovaa nopeutta. Hybridillä työmatkani kesti alle sen tunnin, jota olen pitänyt kuntoilun kannalta minimiaikana, joten jos hankkisin sellaisen työmatkoja varten, minun pitäisi hakea kiertoteitä tai polkea jarruja vastaan. Ei tunnu hyvältä ajatukselta. Sähköpyörän isomman painon kanssa rimpuillessa kuluu myötätuulessakin vähintään tunti, mutta 20 sentin sohjossa ja kovassa vastatuulessakin alle puolitoista tuntia sähkön avustamana.
Tuon ominaisuuden hinta on tulla pikkutyttöjen ja mummojen ohittelemaksi, varsinkin alamäissä. Kapearenkaisilla pääsee alamäessä rullaamalla kovempaa kuin mitä minä pääsen täysillä polkien, kiitos pystyn ajoasennon.
Tämä on minulle juuri se sähköpyörän absurdius. Tietty voisihan sähköpyörän toteutttaa niinkin, että kääntää sähkön apukuormaksi. Lähtee liikkeelle tyhjällä akulla ja lataa polkiessa akkuja. Tuonhan voisi tehdä niinkin, että tasaiselle voisi ohjelmoida vaikka tiukkoja intervalleja, jolloin ei tarvitse tuntikausia sotkea tasaisella suhteellisen alhaisella sykkeellä, vaan jo 20 minuuttia intervallitreeniä riittää mainiosti antamaan kuntoiluun tarvittavan kuormituksen.
Kovempiin nopeuksiin soveltuvien pyörien suola on juuri se, että voi kierrellä erilaisia vaihtoehtoisia reitteja.
Puolenkin tunnin kuntoilu on hyödyllistä, joten mielestäni tuntiin ei aikarajaa kannata vetää. Toisaalta ei pyöräilyyn kuntoilunäkökulmaa aina kannata edes ottaa, jos tarkoituksena on liikkua paikasta toiseen esim. työmatkalla. Toki liikuntaa siinä tulee vaikka sitten kaupan päälle.
Sähköpyörässä ei mielestäni ole mitään absurdia. Se sopii tiettyyn käyttöön, maantiepyörä ilman sähköä toiseen ja maasturi kolmanteen. Teinitytöt ovat keksineet Jopollekin sopivan käyttötarkoituksen.
Jaakko17: Tuon ajatusketjun heikko kohta on että se ei selitä miksi pyöräilevillä ikämiehillä harkintakyky huononee, mutta autoilevilla paranee
Meidän keskustelumme alkoi huonosti, mutta resetoidaan menneet ja aloitetaan alusta.
Olen samaa mieltä kritiikistäsi Iltalehden pinnallisen klikkijutun otsikon osalta. Minusta Iltis vetää omaa agendaansa pidemmälle kuin lähdemateriaali antaa pohjaa, ja käsittääkseni tämä harmitti myös Herbertiä?
Kun kuolintilastosta 15% on sähköpyöräilijöitä ja sähkö- vs. luomuajajien olosuhteista ja ajomääristä ei ole tietoa, vain klikkihuoraava iltalehden toimittelija voi otsikoida omasta päästään:
Sähköpyörien suosio tappaa Hollannissa – pyöräilijöitä kuolee jo enemmän kuin autoilijoita
Kuten sanoin, en edes lukenut otsikkoa seurannutta tekstiä ennen kuin nyt. Minusta silti Guardianin alkuperäisteksti analysoi huomattavasti tarkemmin tilastot, jotka kertovat onnettomuuksien määrästä ja niiden muutoksesta viime vuonna. Ne ovat kylmiä faktoja, joista näemme korrelaation, mutta emme tietenkään syytä.
Herbert: Siksi on täysin väärin julistaa sähköpyörien suosion tappavan.
Niin onkin, eikä alkuperäisjuttu sitä teekään. Tämän keskustelun jälkeenkin minusta Guardianin otsikko on tilastojen valossa perusteltu ja otsikkokisa menee Guardianille 6 - 0:
Older me on e-bikes behind raising death toll among Dutch cyclists
Otsikko on tilastofakta eikä se syytä sähköpyörää vaan vanhoja miehiä sähköpyörällä. Syitä tähän ei tilastosta näe, joten niitä ei Iltalehden aivopierun tavoin julisteta ollenkaan. Minusta Guardianille pisteet mielenkiintoisen tilastotiedon kantamisesta meidän ikämiesten varoittamiseksi, ja Iltaläyhylle normaalit pyyhkeet normaalista haudoilla riekkumisesta vailla yritystäkään ymmärtää artikkelin aihetta, puhumattakaan että tarjottaisiin todellinen mahdollisuus oppia muiden virheistä.
Juridisesta syyllisyydestä riippumatta pidän kuolemankolariin joutuvaa pyöräilijänä yhtenä virheentekijäkandidaattina. Polkupyöräilijään kuljettajana pätee sama motto kuin motoristiin:
"kaikki ne on väistettävä!"
Tarkoitan tällä sitä, että oman hyvinvointinsa vuoksi kaksipyöräisen kuljettajan on syytä pitää varautumistasonsa ja ennakointinsa lain vaatimuksia korkeammalla
Jaakko, nuo lihavoinnit saat asettamalla strong komennon lihavoitavan tekstin ympärille näiden merkkien väliin: < >;. Lihavointi alkaa pelkällä strong komennolla "korpraalisulkujen" välissä ja päättyy / merkki ja strong korpinnatsojen sisällä.
NHB: jo 20 minuuttia intervallitreeniä riittää mainiosti antamaan kuntoiluun tarvittavan kuormituksen
Intervalleissa on huima ero samaan matkaan ja aikaan tasatahtiin vedettynä.
Kilometrin uintiin 20 minuutissa joutuu huolellisessa tekniikkaharjoituksessakin vähän pidättelemään hengitystä tasaillen, mutta 20 x 50 m omaa kovaa 1 minuutin intervallilla pistää ottamaan ahvenhappea (=kuin kala kuivalla maalla) altaan päädyssä jo muutaman kierroksen jälkeen.
Minusta tässä on maastopyöräilyn viehätys maisemien ohella. Väliin tulee ihan luonnostaan kovia vetoja vaikka ei olisi kiire minnekään. En vaan tahdo jaksaa katsella samaa asfaltin reunaa tunnista toiseen. Epäilemättä joku ajattelee samoin altaan pohjan laattojen laskemisesta, vieläpä samalla pätkällä edestakaisin.
TeeCee: ei pidä luottaa omaan mielipiteeseensä oman suorittamisensa tasosta
Samaa mieltä. Juuri tästä syystä minun onkin vaikea ymmärtää vastahakoista suhtautumistasti EAK:hon, josta keskustelimme jo vuosia sitten.
Jos turvallisuushakuinen kuljettaja tietää ettei ole täydellinen ja tietää oman arvionsa omasta tasosta epävarmaksi ja todennäköisesti optimistiseksi, mikä häntä pidättelee hankkimasta asiantuntija-arviota ja ennen kaikkea palautetta omasta ajamisestaan?
Keskustelun sekä harjoitusten vetäjänä on asiaan ammattilaisen kouluttajan roolissa perehtynyt selvästi ajokorttitutkintoa korkeammalle tähtäävä osaaja, joten eikö olisi herkullinen tilaisuus nostaa oma tekeminen paremmalle tasolle, olivatpa ne vaikeasti itse löydettävät puutteet missä tahansa alueella?
740 GLE: ”Siksi se oma tiedostamattoman huono taso myös pysyy huonona kunnes kolahtaa. Tietämättömyys on kelvoton alibi. Olisi pitänyt tietää.”
Tietämättömyys on sekä kelvoton että todella hyvä alibi. Se on kelvoton ulkopuolisen tarkkailijan kannalta katsottuna, koska tietämätönhän vaikuttaa täysin vapaalta hankkimaan lisää tietoa. Haluttomuus hankkia sitä näyttää ihan erityisen kummalliselta sellaisen ulkopuolisen silmissä, jolla itsellään on se tieto. Mutta sama reaktio syntyy jos hän vain luulee että hänellä on se. Ja kaikillahan meistä on paljon ja pelkästään oikeaa tietoa.
Tietämättömyys on erinomainen alibi tietämättömän itsensä kannalta, koska eihän itseltään osaa vaatia sellaista tietämystä, jonka ei joko tiedä olevan edes olemassa, tai jonka jo luulee tietävänsä, mutta tieto on väärä.
Tietämättömyys ei ole tyhjä astia jonka voi täyttää harkiten, parhaalla saatavilla olevalla tiedolla. Ihmismielellä on sellainen ominaisuus, että se ei kestä tietämättömyyttä, vaan se täyttää tyhjät paikat automaattisesti, ilman että minkäänlainen harkinta ja tiedon tason arviointi pääsee edes juolahtamaan mieleen. Tietotyhjiöt täyttyvät automaattisesti ”tiedolla”, joka tukee ihmisen aiempaa ”tietoa”.
Tämän vuoksi tietämättömyys on todella vahva alibi. Sitä on melkein mahdotonta tunnistaa itsessään, ja jos muut huomattavat asiasta, syntyy automaattinen voimakas puolustusreaktio. Tämän tapaiset asiat ovat syynä siihen, miksi otan liikenneasioissa niin usein puheeksi psykologian. Liikenteen ilmiöt ovat aivoissa tapahtuneiden tiedostamattomien ilmiöiden näkyviä seurauksia.
TeeCee: Tietämättömyys on erinomainen alibi tietämättömän itsensä kannalta
Tätä yritetään käyttää alibina, vaikka todellisuudesa kyse taitaa ollakin defenssistä? Päteekö mielestäsi sama periaate myös lentämiseen, laskuvarjohyppyyn, metsästykseen isokaliberisella kiväärillä ja laitesukellukseen? Vastaa mieluimmin siihen tai niihin kohtiin, joita et harrasta itse?
Aikuisen pitää ymmärtää noiden edellä mainittujen lisäksi myös liikkuvat ajoneuvot riskiksi. Tietämättömyyteen ei voi vedota, ellei reagoi riskiin, josta tietämätöntä teeskentelevälle on kerrottu viikottain koko hänen lukutaitoisen elämänsä ajan. Tämä riskinottovalmius ei ole tietämättömyyttä, vaan oma valinta.
Tiedostamattomien suojamekanismiemme vuoksi asianomainen ei tietenkään tätä myönnä, vaan sääntöjä aktiivisesti rikkovan tavoin perustelee tapauksesta riippuen joko rajoitusten ja sääntöjen noudattamisella (niiltä osin kuin ne tuntee), hyvällä ennakoinnilla (siltä osin kuin sen taitaa) tai vaikka vireystilan ylläpitämisellä.
Se on teillä kilpapyöräilijätasoisilla ’hiukka’ erilaiset näkemykset ja asenteetja tavoitteetkin kuin muulla pyöräilijäjoukolla... monissa pyöräilyyn liittyvissä asioissa. Teillä vaikuttaa menevän jutut inttävän saivarteluksi asti? Sorry!
Isolle pyöräilevälle massalle pyöräilystä nauttiminen kun on vallan muuta
https://yle.fi/uutiset/3-10193820
Minusta tuntuu, että autoiluun urautuneilla käsitys sähköavusteisen pyöräilyn helppoudesta vain tekosyy olla pohtimatta vaihtoehtoja omille kulkutavoille.
Miksi liikunnan pitäisi olla peruste korvata osa matkoista pyöräilyllä? Eihän liikunta ole syynä matkojen tekoon autollakaan. Liikunta on yksi hyvä syy valita kulkumuodoksi pyörä, joko sähköavusteisena tai ilman. Muitakin syitä on runsaasti. Ylipäätään kannattaa tarkastella omia ajatuksia ja syitä siihen miksi on sitä mieltä kuin on.
Toinen suosikkiaihe on verotus. Kuulemma autoilijat maksaa veroja, pyöräilijät ei. Kun kuitenkin pelkästään valtion verotuloissa muun kuin maantieliikenteen osuus on 92%, huomaa suurin osa porukasta, miten typerää on ottaa verotulot puheeksi varsinkin, kun samalla ei tarkastella moottoriajoneuvoista johtuvia kustannuksia.
Veroihin vetoavan kohdalla täytyy ihailla intoa maksaa veroja. Itse pyrin olemaan maksamatta niitä.
Kolmas juttu on päästöt. Pyöräily ei kuulemma maailmaa pelasta, kun aasialaiset ajaa paljon enemmän autolla kuin me. Totta, mutta jokainen kuluttamatta jäänyt litra on yhtä arvokas, niin Aasiassa kuin Suomessakin. Kukaan pyöräilyn päästökorttiin vedonnut ei vielä ole kertonut, mikä olisi keino, jolla maailma pelastuu eli miksi kaikkia mahdollisia keinoja fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämiseeen ei olisi tarvetta käyttää.
Tällä palstalla ei tarvitse tunnustaa tietämättömyyttään, virheellisiä käsityksiä tai suppeaa ajattelutapaa. Itse ainakin haluan, että omassa ajattelussa tuollaisia piirteitä olisi mahdollisimman vähän. Siksi asioita kannattaa katsoa muualtakin, kuin sieltä mistä niitä on ennenkin katsonut.
En tiedä, ketkä kaikki Kumppani luokittelee kilpapyöräilijätasoiseksi. Itse ainakin julistan kuuluivani ryhmään. Kilpailen jatkuvasti itseni kanssa, niin pyöräilyn määrästä kuin suorituskyvystänikin. Samalla haluan opettaa lapsilleni ajattelutavan, että pyöräily on hyvä tapa liikkua paikasta toiseen. Sääliksi käy niitä lapsia, joiden vanhemmat ei näin toimi, vaan opettavat lapsilleen autoilun olevan ykkösvaihtoehto lyhyilläkin matkoilla. Kädet pestään vastuuttomuuden kurasta lasten urheiluharrastuksen myötä. Kuitenkin hiljattain eräässä Ylen jutussa jääkiekkovalmentaja totesi, että nykyään pelaajamateriaali on hiukan toisenlaista kuin ennen. Nyt jäähallin parkkipaikka on täynnä mopoja ja mopoautoja. Ennen oli polkupyöriä.
Joku toimittaja(n’planttu’) kokeili tavallista vaihdepyörää ja sitt sähköavusteista samalla 1,5km lenkillä ja vertaili jopa autolla kulkemiseen Lappeenrannassa tunnustautuen rapakuntoiseksi ’kynänpyörittäjäksi’ kuin minäkin aikoinani, vaikka en toimittaja ole ollutkaan
https://yle.fi/uutiset/3-10174677
Se oli muuten Jaakko, joka syytti kilpapyöräilijöitä siitä etteivät he nauti pyöräilystä oikealla tavalla kuten muut paremmin pyöräilevät nauttivat.
Pyöräilyssä on myös omatoimisuuden kasvattamisen näkökulma, kun lapset oppivat näkemään, että ihan kaikkea ei tarvitse odottaa tumput suorana virallisestetulta merkkikorjaamolta, vaan erilaisia pikku asioita, kuten vaikkapa polkupyörän, voi kyllä koota itsekin.
En osallistu kilpailuun kilpailullisesta pyöräilystä. En edes omista mitään sellaista millä siihen voisi osallistua, ellei maasturi kelpaa?
Trafin päätöksessä puhutaan urheilu- ja kilpailukäyttöön tarkoitetusta pyörästä, muttei määritellä tuollaista pyörää. Heijastinvaatimusten osalta todetaan kuitenkin, että alle 10 kilon ja vähintään 12-vaihteisessa urheilu- ja kilpailukäyttöön tehdyssä pyörässä ei etu- ja sivuheijastimia vaadita valoisaan aikaan. Maasturi ei siis täytä heijastinvaatimusta, mutta siihen mikään säädös ota kantaa, kelpaako maasturi kilpailukäyttöön. Onneksi tuo on ongelma vain joillekin sellaisille, jotka ei pyöräile.
Anna mennä vaan, itse katsot toisten silmin miltä näyttäisi. Lakia ei saa aukottomaksi, siksi siellä on monta pykälää, tärkeimpänä ehkä ”kohtuullisuus”. Se taas kertoo ”ymmärrettävästi”. Se taas kertonee ”yleisen edun nimessä”.
Sakkoa et päiväsaikaan voi saada ilman heijastimia (oma tulkinta), mutta siksi ne vaaditaan, sillä todennäköisesti ajat normipyörällä myös pimeällä. Samat normaalit vaatimukset tietenkin koskevat hämärän tultua myös kilpapyöräilijöita.
Ne heijastimet ovat kyllä helppoja laittaa, eli mentiin pilkun sellaiseksi.
Oli sitten kilpapyöräilijätasoinen(missä lie raja menee?) tai ei, näkemykset ja asenteet tulisi kalibroida muita tiellä liikkujia huomioivaksi- samalla itsensäkin pelastaen. Kuuluisa tilannenopeuden tajuaminen on yksi niistä asioista ja näkyminen liikenteessä toinen, joista on selkeää puutetta kaikenlaisilla pyöräilijöillä (muista tiellä liikkujista puhumattakaan).
Kunnon lisäksi itsensä kanssa joutuu välillä kilpailemaan myös siinä, saako pidettyä itsensä siinä vireydessä (sen hetken mielentilaan liittyviä asenneongelmia- kuten meillä kaikilla), että liikenteessä osaisi "kaiken kattavasti" huomioida ja ennakoida riskejä, niin itsensä kuin muiden kannalta.
Jaakko: Se on teillä kilpapyöräilijätasoisilla ’hiukka’ erilaiset näkemykset ja asenteetja tavoitteetkin kuin muulla pyöräilijäjoukolla… monissa pyöräilyyn liittyvissä asioissa.
Postasit tämän heti minun perääni, joten oletan olevani kohderyhmääsi. Toistan, että kilpapyöräilijät ovat jossain aivan muualla. Minulla ei ole koipia eikä pyörää edes polkupyöräilyharrastajaksi. Mutta en ole myöskään sohvaperuna, joten saan polkupyörän liikkumaan ihan omin voimin, kunhan pidän vauhdin pyöräilyharrastajan mielestä rauhallisena.
Onko mielestäsi meidän koko ikämme jotain lajia harrastaen itsestämme huolta pitäneiden vika, että meidän harjoituksemme mennään eri tempolla kuin rauhallisella sähköavusteisella pyörällä kuntoilevan?
Mikä vika on asenteessani, että polkupyöräilijä on ensisijaisesti ajoneuvon kuljettaja, ja kaikki muu on tähän päärooliin verrattuna toisarvoista?
Jaakko: Teillä vaikuttaa menevän jutut inttävän saivarteluksi asti?...Isolle pyöräilevälle massalle pyöräilystä nauttiminen kun on vallan muuta
Aivan varmasti on. Minun lisäkseni ainakin Herbert on tuossa aiemmin aika kattavasti kertonut juuri siitä, että eri ihmiset pyöräilevät eri tavoittein ja eri asioilla.
Miksi sinun pitää paheksua itseäsi nopeammin etenevää? Sähköpyörä on hyvä hankinta, jos se saa sohvaperunan liikkeelle edes heiluttelemaan jalkojaan moottorin vetämän vauhdin tahdissa. Viittaamasi juttukin kertoo, kuinka kevyt rauhallinen sähköpyöräily on fyysinen rasite vain huonokuntoiselle:
"Mitä huonommassa kunnossa on, sitä suuremmat kuntovaikutukset pienelläkin fyysisellä rasituksella on. Suurimmallakin avusteisuudella saa siis liikuntaa harrastamattoman kunnon kohenemaan"
"Rapakuntoinen hyppää helpommin sähköpyörän satulaan"
Joo, antaa mennä vaan. Se on oikeasti hyvä juttu, jos tällä pääsee liikkeelle, koska aika pian alkaa saavuttaa asioita, joiden vuoksi ei ehkä enää lopetakaan kuntoilua, mikä on paras palkinto. Mutta edelleenkään vuosikymmenien immobilisaation kokeneelle vartalolle terve treenirytmi on erilainen kuin aina liikkuneelle.
Miksi tähän pitää hakea syyllisiä? Ei ole mitään universaalisti ainoaa oikeaa tapaa kuntoilla, vaan eri ihmisille sopivat eri treenit. En minä vaan ole keksinyt, miksi minun pitäisi pillastua siitä, että kovakuntoisempi polkee kippurasarvisellaan ohitseni, vaikkei minulla ole edes normaalilla matkanopeudellani rasitteeksi muuttuvaa sähkärin kuollutta painoa mukanani. Ala sinäkin kisata itsesi kanssa äläkä muita vastaan. Se vain katkeroittaa, jos olet antanut muille 30 vuotta etumatkaa.
Lakkaa keksimästä syitä sähköpyöräilyllesi, ja mene vaikka polkemaan jonnekin, kun keli on hyvä. Minä poljen tästä uimahallille treeneihin, mutta vaikka matkalla saisin kiinni sähköpyöräilijän, en lupaa jäädä hänen taakseen peesaamaan.
Juuri tuostasuvaitsemattomuudestasi muita kohtaan sai minut osoittamaan nuo viestini juuri sinulle. Sinä kun olet ylvästellyt SM-tason saavutuksistasi ja niiden myötä muka saavuttamastasiauktoriteettisesta asemastasi, näkemättä, että muunlaisia kuntoilijoita on paljon enemmän ...moninkertaisesti. Sinä olet ’syyllistynyt’ sähköpyörien vähättelyyn ja niiden niiden liikuntaa elvyttäviin mahdollisuuksiin. Jos et muista, niin lueppa kertaukseksi omia kannaottojasi ja vetoomuksiasi SM-mitallistin saavutuksiisi...
Mut hienoa, että olet nyt huomannut, ett on muunlaistakin liikuntaa ja kuntoilua kuin hikipäisenä maitohapoillaraataminen.
Liikunta, kuntoilu, kuntourheilu ja kun ovat vallan eri juttuja keskenään...
Jos muistat, niin minä olen painottanut liikunnan merkitystä paljolti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sekä esim pyöräilyn osuuden lisäyksen tuomasta yhteiskunnan varojen säästöstä terveyden- ja sairaanhoidon kustannuksissa ...jopa 4 mrd joka vuosi - siis veronmaksajien maksamia rahoja...
Siinä tekilpatason urheilijat olette aikas pieni joukko. Tosin esimerkillinen porukka muita liikuntaan innostamassa. Vaikka ne käppyräsarvisilla ajelevat trikoopellet näenkin näköalattomina jo pään asennon aiheuttamasta etupyörän tuojittamisesta johtuen, kenties...
Pahoitteluni tuon välilyntinappulan toiminnan satunnaisesta takeltelemisesta!
Jaakko: Sinä olet ’syyllistynyt’ sähköpyörien vähättelyyn ja niiden niiden liikuntaa elvyttäviin mahdollisuuksiin
Juuri tuo syyllistäminen minuä tässä keskustelussa ärsyttää. Omasta mielestäni vain puolustauduin sinun painostukseltasi kun aloit 12.4. patistaa terveysvaikutuksilla meitä muita pyöräilemään välittämättä siitä, kuinka paljon itse kukin sitä lisätreeniä tarvitsee.
Tähän syytteeseesi en vastannut sähköpyörää väheksyen, vaan perustellen miksi en sellaista tarvitse itse, jolloin sinä keksit seuraavaksi pää edeltä ajavat, joita itse puhuttelet systemaattisesti hyvin halveksivaan sävyyn:
Jaakko: Onkohan se pää edellä kippurasarvista kiinnipitäen tyhjännyt pahasti korvien välit, vai mistä lie moinen asenne muunlaisesti liikkuvia ja nautiskelevia pyöräilijöitä kohtaan.
Jaakko: kysy niiltä, joilla kiristää. Ei minulla ainakaan. Ehkä joillain huippu-urheilijoilla ja/tai muilla trikoopelleillä… ilmanvastusta päällään puskien niin, ett korvienvälikin perän kautta tyhjäksi suhisee ?
Näillä näytöillä on kohtuutonta vaatia muilta mitään kohteliaisuuksia. Kuten jo sanoin, en edes omista kippurasarvista. Koeta nyt vaan kestää se tosiasia, että jos on vuosikymmenet sinun ohjeistuksesi mukaan kuntoillut säännöllisesti, niin silloin ihan pieni vastus ei nosta kuntoa.
Jaakko: Siinä te kilpatason urheilijat olette aikas pieni joukko. Tosin esimerkillinen porukka muita liikuntaan innostamassa. Vaikka ne käppyräsarvisilla ajelevat trikoopellet näenkin näköalattomina
Minä en arvioi ihmisiä heidän ajoneuvonsa perusteella, en auton enkä polkupyörän. Sinä voit toki niin tehdä, jos katsot sen järkeväksi. Ymmärrän, etten pysty täyttämään sinun normejasi hyötypyöräilijänä enkä edes kuntopyöräilijänä, mutta ei tarvitse silti nimitellä.
Minulle polkupyöräily on aika rentoa hommaa, joten en jaksa sen kanssa pingottaa. Siksi katupyöräni on halvin nestejarrullinen pystystä ajettava lokasuojilla ja perinteisellä tavaratelineellä varustettu hybridi, jonka löysin hinnalla noin 500 €. Maasturini on ollut uutena selvästi kalliimpi, mutta sen ostin käytettynä, kun sopivasti minun kokoinen todellinen asiantuntija myi pyöränsä pois uuden ostettuaan.
Päivän lenkiltä on nyt palattu. Rennosti polkien vajaan 10 km reissu meni tuolla pystypyörällä noin satasen syketasolla edes hengästymättä tasan 25 km/h keskinopeudella. Sitten pyörä parkkiin ja treenaamaan. Uintivalvoja tulee saman tien kysymään tahdonko harjoitusvälineitä seuran kaapista, mutta vastaan, että nyt ei tarvita tasapainolautoja eikä pullareita, koska päivän ohjelma on 250-metrisiä intervalleja.
Ensimmäset kaksi settiä vedän rauhallista tekniikkatreeniä. Se osuu nappiin, koska koko 500 metriä menee tasan samoilla käsivedoilla joka altaanmitta normaaliin vajaan 3 metrin vedolla, eli 9 per sivu. Tuo verryttelymatka on näin vanhan ukon skaalalla erinomainen Cooper-testi, ja kello näyttää tasavuhtisen viissatasen täyttyessä aikaa 9:43 ja syketaso on sentään jo kevyellä lenkillä, eli yli 120. Löysää verraa perään.
Seuraava vartti nostaa vauhtia, 10 x 25 puolen minuutin intervallilla. Saa vetää niin kovaa kuin kulkee, ja kaikki minkä säästää 30 sekunnista altaanmitalla saa levähtää. Syke nousee yli 140, mutta taukojen vuoksi ei maksimiin.
Seuraava 250 on 5 x 50 yhden minuutin periodilla. Korostan hieman tekniikkaa, ja rauhoitan rytmiä, että happi riittää. Syke tapissa, koska tuplamatka ja tuot yhtä lyhyitä.
Verrailua.
Uuteen 5 x 50 lähtiessä tulee älynväläys vetää starttihypyt pallilta, mutta tähän ei aivan kunto riitä. Kääntöaika on niin lyhyt, että joudun ottamaan 10 sekuntia / kierros lisäaikaa kiivetäkseni joka kierroksen jälkeen altaasta ylös ja pallille.
Verrailua.
Lopuksi terävä monilajisprintti satasen sekaria. Koska mittarissa on jo yli 2 km, otan startin ja ekan sivun lötköperhosina kramppien välttämiseksi, selärin rennosti olkapäitä pyöritellen, rinulissa lisää kiihdyttäen ja vapari kaikki mitä kulkee. Satasen loppuajalla molemmat puolikkaat olisivat riittäneet aiempien intervallien aikatavoitteeseenkin.
Kun keli on hyvä, eikä treenin jälkeen tarvitse enää säästellä, pyöräilen paluun pidemmän matkan kautta ja reippaammin. Alun joudun ajamaan risteyksiä ja muita vaaranpaikkoja varoen, mutta tällä uhrauksella pääsen vapaalle kevyen liikenteen kiitoradalle, jossa kilometrien matkalla ei ole yhtään risteystä ja saan polkea pienen 30+ km/h sprintin rikkomatta kuljettajan vastuutani.
Minulle pyöräily on mukavan kevyttä höntsäilyä, mutta en pane yhtään pahakseni jos joku muu vetää mieluummin treenivauhdilla. Muistakaa silti liikenne, koska olette kuljettajia.
Kippurasarvisella, sileillä ja kapeilla katurenkailla menisi tietenkin kovempaa, mutta mitä sitten? En aja kelloa vastaan, ja pyöräni pitää toimia myös mökillä kauppareissulla, joten ajoasento, tavaratelineet ja rengaskoko on mitoitettu soratiellä kauppaan ajettavaksi.
Ei tästä ole pakko tehdä kilpailua.
Pienehkö akku näkyy antavan pyörän alhaisen nopeuden avustuksen lisäksi myös yllättävän suuret boostit rapakunnon runtelemalle egolle ja nostavan pissan kupoliin asti. Toivottavasti sähköpyöräilyn ilosanomaa alkaa julistamaan joku kypsempään ajatteluun kykenevä, koska tuo sun tyyli aiheuttaa ainoastaan myötähäpeää.
Joo kilpapyöräilijät menee omia vauhtejaan ja tällaiselle harrastelijalle jo 30 km/h keskarina on pidemmällä matkalla haaste, mitta silti maantiepyörässä voi olla ajatusta. Maantiellä maantiepyörä on vain nautittavin pyörätyyppi. Se vastaa herkästi sekä ohjaukseen että polkemiseen. Vastatuuli ei tapa kaikkea vauhtia ja ylämäessä Jaakolla ei tahdo sähköwatit riittää perässä pysymiseen.
Luulin, että tuo Jaakon agenda tuli jo käsiteltyä Muu tekniikka-osion viestiketjussa Pyörät muuntuu/kehittyy millaisiksi". Vaan ei, taas nosti päätään sama pyöräilijöiden luokittelu. Kuten jo tuolla totesin, ajan kippurasarvisella pyörällä, suht sileillä renkailla. Trikoita en omista, mutta istuvat vaatteet kuitenkin ja vielä provosoivasti keltamustat väriltään. Hankin ne kylläkin näkyvyyssyistä, kun koin tummansinisen/keskisinisen asun liian heikosti näkyväksi. Mustat peilipintaiset ja fotokromiset ajolaskitkin antaa aika pro-vaikutelman. Iän myötä ajoviima alkoi tuntua silmissä ikävältä, joten tuollaiset tuli hankittua, eikä yhtään kaduta, vaikka kalliit olivatkin. Silti 740 GLE menee pää pystyssä minusta hybridillään heittämällä ohitse. Tosin stack/reach on minulla 1,55, joten aivan makaavassa asennossa en minäkään aja. Käytännössä kaikki matkat, jotka tietä pitkin ajan, mieluiten tuolla pyörällä syystä, jotka NHB:llä oli mielessä. Osaan kyllä nauttia ajamisestani Jaakon ajatuksista huolimatta. Siitä olen huolissani, että tuollaisten näkemysten viljely somessa ja muissa keskusteluissa voi vahingoittaa pyöräilyn edistämistä. Asia, johon on sekä Suomen valtio, että moni kaupunki sitoutunut, joten melkoisesta sisäsyntyisestä terrorismista nyt on kyse.
Minusta pyöräilyä voidaan edistää parhaiten positiivisia asioita korostamalla ja negatiivistista rakentavasti keskustellen. Ohjaustangon malli, renkaan leveys ja vaatteen istuvuus ei mielestäni edelleenkään ole oikea tapa luokitella asioita negatiiviseksi.
Unohtamatta myöskään sitä, että maantiepyörän tangon ergonomia on parasta mitä tarjolla on. Lyhyillä matkoilla tuolle ei ole niin väliä, mutta pidemmillä lenkeillä puutteet ergonomiassa muuttuvat helposti kivuliaiksi.
Niin, kyllähän 5-10 kilsan asiointimatkan ajaa vaikka Jopolla, mutta miksi pitäisi, kun parempaakin on tarjolla.
Meitä heikompikuntoisia, ei varsinaisia kuntourheilijoita vaan on niin paljon enemmän, kuin teitä varsinaisia treenaajia ja SM-mitalleillaan ylvästeleviä. Ja sen muun massan liikkumisesta ja edes (rapa)kunnon pienikin parannus on se pyöräilyn lisäämistoiveen juju ...joka monet pyöräilyn kovat harrastajat ja kilpailijat ovat jättäneet huomiotta. Mikä on minun mielestäni kovin valitettava asia. Siksi minä haluan painottaa sähköavusteisten ihan vaan citypyörien merkitystä ihmisten hyvinvointia ajatellen.
Mutt sen kun ajelette kippuroillanne valitsemissanne asusteissa, muttamuut kelviellä liikkuvat huomioiden ja niiden nopeuteen oman vaihtinne sopeuttaen.
Olisin lisäksi toivonut, että myös vähempivaraisille olisi annettu tukea sähköavusteisen pyörän hankintaan, työmatkakustannuksissa säästääkseen.
Mutta sitäkään ei vannoutuneet maastopyörä, ym HARRASTAJAT suvainneet, vaan nostattivat kovan älämölön vastustaakseen.
Ps. Toivottavasti erilaisten mielipiteiden arviointi voisi jäädä joko kokonaan pois tai edes vähemmälle.
En toivottavasti ole kenenkään sanomistanne hölmöksi, tms, maininnut, vaikka olenkin selkeästikin ilmaissut olevani eri mieltä joidenkin kanssa.
Kielenkäyttöni on toki väliin värikästäkin, mutt ompa se saanut keskusteluakin ja mielipiteiden vaihtoa aikaiseksi, toisin kuin viime talven puolivuotisen aikana...
Pps. Tulipa tässä mieleeni useaan kertaan toistamani mielitoteamukseni, ett ”maailma olisi perin tylsä paikka elää, jos kaikki olisivat samaa mieltä kuin minä.”
Kuulijat ja esim vaimoni ovat varsin tyytyväisinä hykerrellet ja hyväksyneet tuon.
Mutta kerran kerroin sen saman hieman toisin: ”maailma olisi perin tylsä paikka elää, jos kaikki olisivat samaamieltä kuin sinä” ...jostain syystä kuulija loukkaantui syvästi tästä versiosta...
Tuo EI ollut Herbertille eikä kelleen muullekaan henkilökohtaisesti tarkoitettu, EI!
vaan vain yleinen huomiointi monista erimuotoisista keskusteluista, milipiteen vaihdoista, kinaamisista ja vänkäämisistä.
Hyvää jatkoa teille! ...kaikesta huolimatta