Polkupyörällä pääsee

666 kommenttia
1101113151623
  • Näinhän gallupit tehdään, minä seison odottamassa suojatien reunassa ja viisi pyöräilijää tulee eikä kukaan pysähdy tai edes hiljennä.
    Laske siitä promille.

      
  • Pyörällä liikkuvien skaala on vielä laajempi ja kirjavampi kuin autoilijoiden. Ketä tituleerataan "pyöräilijäksi" ja ketkä ovat vain pyörällä liikkuvia.... Pyörällä, kun voi kulkea kansalaiset lähes vauvasta vaariin. Ehkä tälle palstalle kirjoittavat kuuluvat enemmänkin juuri tuohon "pyöräilijät" -viiteryhmään.

    Koiraa ulkoiluttaessa toivoisi, että pyörällä takaa päin lähestyvä ilmiantaisi itsensä jollain äänimerkillä tai sitten hidastaisi suunnilleen kävelynopeuteen. Ensinnäkin koira saattaa keksiä "vaihtaa kaistaa" yllättäen ja suoraan takaa tulevan pyörän eteen ja toinen ikävä tilanne on, kun sekä koira että ulkoilutettava säikähtää yhtäkkiä takaapäin porhaltavaa äänettömästi lähestyvää pyöräkköä. Puhun siis tilanteista haja-asutusalueella maantien vieressä kevyen liikenteen väylällä.

    Itse en ole vuosiin ajanut pyörällä, vaikka sellaisen omistankin. Kuntoilussa pyörä on siinä mielessä huono väline, että etenemisnopeus nousee suureksi, jos haluaa/tarvitsee suoritukseen vastusta. Mutta jos ajaa pyörää hyötyliikuntana eli esim. työmatkat, niin mikäpä parempi tapa ylläpitää ja vähän kohottaakin kuntoa.

    Hybridivoimalinja rulettaa siinäkin: kaura- ja sähkömoottorin yhteispeli auttaa, ettei hyötyliikkujan motivaatio jää ylämäkeen.

      
  • Miksi vaadit muiden tienkäyttäjien noudattavan erityistä varovaisuutta kohdallasi, kun tiedät aiheuttamasi riskit muille? Miksi et itse pidä koiraasi TLL 46§ edellyttämällä tavalla kurissa, jottei se pääse tekemään muut tienkäyttäjät yllättäviä liikkeitä? Sallitko koirasi säntäillä myös ajoradalla 60-100 km/h lähestyvien autojen eteen kuten pyörätiellä?

    Metsäpoluilla voi olla koiran kanssa huolettomampi, mutta tiellä pelataan liikennesääntöjen mukaan.

      
  • "Kuntoilussa pyörä on siinä mielessä huono väline, että etenemisnopeus nousee suureksi, jos haluaa/tarvitsee suoritukseen vastusta."

    Vaihtoehtoja on kaksi: Joko ajaa maanteillä, eikä pyöräteillä. Tällöin vauhti ei tunnu kovalta. Tai sitten keskittyy maastopyöräilyyn. Riippuu tietysti maastosta, mutta jo alta 10 km/h keskinopeus voi olla todella rasittavaa. Samalla tulee mukaan koko kropan hallinta ihan toisella tavalla kuin tietä pitkin ajettaessa.

    Oikeastaan kolmaskin vaihtoehto tuli mieleeni. Asiointimatkat voi myös hoitaa pyörällä. Kun paluumatkalla kaupasta tullessa on viikon ruokaostokset mukana, saa varmaan riittävästi rasitustakin ilman kohtuuttomia ajonopeuksia. Jos kauppa on kovin lähellä, ainahan voi piristää arkea ajamalla seuraavaan kauppaan. Raskaat kuormat saattaa kyllä vaatia pyörältä ominaisuuksia, joita ei kaikissa pyörissä ole. Mutta arkeen kannattaa valita tarkoitukseen sopiva pyörä sen sijaan, että joutuu välttämään arjessa tavanomaisia tilanteita.

      
  • Ei ne nopeudet pyörällä kyllä kovin korkeiksi nouse. Huonokuntoiselle 25
    ja kohtuullisessa kunnossa olevalle 30 km/h keskinopeuskin saa varmasti pulssin nousemaan. Jos tuokin on liikaa, niin valitsee sitten vaikka fta biken pyöräksi ja tyylipuvun asusteeksi, niin ei nouse nopeudet liian korkeiksi.

      
  • @Herbert: omasta puolestani vastaan pyöräilyssä häiritsevän sen saman asian kuin autoilussakin, eli kuljettajat jotka vaativat muiden sopeutumista heidän itse ottamiinsa vapauksiin. Tässä olisi myös aktiivipyöräilijöillä parantamisen varaa tyhmäajossa, joka on toisinaan sääntöjen lisäksi myös yhtä lailla itsesuojeluvaiston vastaista kuin joidenkin motoristien tyhmäajo.

    Omastakin tallista löytyvä Trek on itseironiaa. Toinen on White. Katson ostaessani vain speksit merkistä piittaamatta.

      
  • Herbert: Vaihtoehtoja on kaksi: Joko ajaa maanteillä, eikä pyöräteillä
    Eikö pyörätietä enää olekaan pakko käyttää siellä missä sellainen on? Pitäisikö myös hiljaisen (sähkö)auton kuljettajan töräyttää torvea lähestyessään aika ajoin muotoaan vaihtavaa liikenteen seassa harjoittelevaa pyöräilijäparvea, kuten koiraa lähestyessä pyydettiin tekemään?

      
  • Quu ja Herbert osoittivat yllä hienosti, kuinka moni meistä ajattelee. Autoilija näkee itsensä yksilönä, ja yleensä vielä haluamansa kaltaisena, vaikkapa vastuullisena ja lainkuuliaisena yksilönä. Havaitessaan jonkun muun autoilijan ottavan kovia riskejä laittomuuksillaan, hän etäännyttää kokemansa pahan itsestään paheksumalla tuota yhtä autoilijaa samaistumatta tähän. Vaihtoehtoisesti hän voi myös paheksua vaikka kaikkia Audi-kuskeja, mikäli muun merkkisen autonsa turvin voi motiivikonfliktin välttäen nähdä tuon toisen erilaiseksi kuin itsensä vaikka kumpikin ajaa peltikotiloa.

    Elleivät nämä autoilijat aja muuten kuin B-luokassa, heillä on taipumus yleistää yhden rahtarin, pyöräilijän tai motoristin luovalla tavalla sääntöjä tulkitseva suoritus ajoneuvon mukaan yksilöä tunnistamatta.

    Kun näkee itsensä joukon ulkopuoliseksi, leimataan koko "joukko", jonka määritelmä saattaa olla hyvinkin hatara ja luokittelijan omiille mielikuville rakennettu.

      
  • 740 GLE: "Eikö pyörätietä enää olekaan pakko käyttää siellä missä sellainen on?"

    Toki, tarkoitin kommentissani reitinvalintaa. Ajaa lenkit väljemmillä väylillä, jos vauhti muuten tuntuu liian kovalta. Siirtymäosuudet pyöräteillä sitten rauhallisemmin, millään tavalla sekään ei treeniä ajatellen mene hukkaan.

    Ympäristöhän vauhdin kovuuden tunteen määrää. Lentokoneelle 900 km/h on ihan sopiva nopeus, maastopyörälle 10 km/h. Suhteellinen käsite on siis nopeus, kuten kaikki muutkin asiat.

    Itse en mielekästä n. 50 km:n lenkkiä saa edes rakennettua niin, että pitäisi pysyä pyöräteillä. Alemman luokan maanteiltä soratiet mukaanlukien reitit pääosin löytyy, kun ei puhuta maastopyöräilystä.

    Nopeuden tunnetta en kuitenkaan osaa ottaa kriteeriksi pyöräilyssä. Sen sijaan pyöräily on ympäristöoppia parhaimmillaan. Pyörän selästä näkee ja kokee asiat ihan eri tavoin kuin auton sisältä. Lisäksi kun reittejä kartasta katsoo, tulee vastaan paikkoja, joita on kiva käydä katsomassa.

      
  • Ympärivuoden pyöräilijän keskinopeus on lähempänä 20km\h. Umpihangessa tulee parhaimmillekin hiki 10km\h vauhdissa, jos pääsee siihenkään.
    On aivan erilaista pyöräilyä "sunnuntaisin auringon paistaessa", kuin läpi vuoden oikeasti aina polkea, vaikkapa pitkää työmatkaa.

    Pyöräilyä on lisättävä, se on kaikkien etu.

    Olen lähettänyt liikenneministeriöön, siis Bernerille, tavoitteen rakentaa katettuja kevyenliikenteen väyliä käytetyimmille reiteille. Tuohon ilmeisesti saisi myös EU tukea, sillä monesti pyöräily jää maassamme, kun katsoo ulos.
    Kun tietäisi pääväylän olevan katettu, sitä ennen pieni kastuminen ei olisi niin negatiivista.

      
  • Jossain julkisuudessa näin ehdotuksen katetuista pyöräilyväylistä. Jollain tasolla niitä siis tarkastellaan/on tarkasteltu. En kuitenkaan tiedä, jatketaanko ajatuksen selvittämistä tai mitä sille kuuluu. Ongelmana on varmaan sama kuin junaliikenteessä, että harvoin tällainen reitti menee kenenkään ovelta ovelle tai edes lähelle.

      
  • Aihe on polkupyörällä pääsee, ja minä teen havaintoja pyöräilijöiden käytöksestä autoilijan ja jalankulkijan näkökulmasta.
    Itse en koske kaksipyöräisiin tikullakaan.(enää)
    Liikenneministeri onneton ajatus tukea pyöränhankintaa kun lääkkeistä ym. on leikattu raskaasti.
    Myös romutuspalkkio ja sähköautotuki pitää välittömästi romuttaa.

    Tämä oikeistohallituksen sosiaalipolitiikka ei oikein natsaa.
    Julkista tuetaan, hyvä niin, mutta autot, pyörät ja muut soittopelit ostakaa tarpeen tai varallisuuden mukaa.

      
  • Tästä nyt on kyse, eikä mistään sosiaalipolitiikasta:

    Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmalla halutaan parantaa kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä suomalaisissa kunnissa sekä tukea liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja kansanterveyden parantamista Suomessa. Edistämisohjelmassa kävelyn ja pyöräilyn vuoden 2030 tavoitteeksi asetetaan 30 % matkamäärien kasvu. Tavoite on sama kuin kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa.

    30 prosentin matkamäärien kasvu tarkoittaisi noin 450 miljoonaa uutta kävely - ja pyöräilymatkaa vuonna 2030, ja 35-38 prosentin kulkutapaosuutta kävelylle ja pyöräilylle nykyisen 30 prosentin sijaan. Kävelyn ja pyöräilyn turvallisuuden tulee entisestään parantua matkamäärien kasvusta huolimatta. Kansantalouden näkökulmasta tavoitteena on ns. plussavisio: liikenteen päästöjen, liikennekuolemien ja liikenneonnettomuuksien vähentämisellä yhdessä kansanterveyden kohentumisen kanssa haetaan yhteiskunnalle miljardien eurojen säästöjä.

    Edistämisohjelmassa yksilöidään 31 eri toimenpidettä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. Keskeisiä keinoja ovat muun muassa infrastruktuurin ja maankäytön suunnittelun kehittäminen, rahoituksen kohdentaminen kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen sekä asenteisiin ja liikkumistottumuksiin vaikuttaminen. Lisäksi nähdään tärkeänä taloudellisen ohjauksen ja lainsäädännön kehittäminen, yhteistyö eri toimijoiden välillä, kävelyn ja pyöräilyn vastuutahojen määrittäminen ja pyörämatkailun edistäminen.

    http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160720/LVM_5_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

      
  • Kiristetään autoveroa ja käyttömaksuja auto on harvalle välttämätöt, niin kyllä se siitä, ja lopetetaan tämä tulonsiirto alapäästä yläpäähän, mikä on oikeisto sosiaalipolitiikkaa.

      
  • Millä tavalla se edesauttaa Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitteiden saavuttamista?

      
  • Herbert: Sallitko koirasi säntäillä myös ajoradalla 60-100 km/h lähestyvien autojen eteen kuten pyörätiellä?

    En minä salli koirien säntäillä maantiellä enkä pyörä/kävelytiellä. Maantiellä on helpompaa, koska näkee jo kaukaa vastaan tulevat autot ja pyöräköt ja voi paremmin varautua kohtaamiseen.

    Koiralenkkini pituus on yleensä n. 6,7km ja siihen kuluu aikaa n. 1,5h, josta n. 1h 10min varsinaiseen kävelyyn ja loput mielenkiintoisten hajujen nuuhkimiseen ja joskus joutuu vähän tienpiennartakin kaivelemaan, jotta hajun lähde paremmin löytyy. Vaikka omakotitalon aidatulla pihalla voi oleskella päivät pitkät, niin silti on laatuaikaa, kun pääsee iltalenkille. Oli aikoinaan tietoinen valinta, että koira saa pysähdellä ja nuuhkia lenkillä.

    Joskus hajujälki yllättää ikään kuin takaapäin. Silloin ei auta muu kuin pyörähtää ympäri ja mennä tarkemmin tutkimaan, mikä se oli.

    Huonolla tuurilla juuri silloin takaapäin saattaisi tulla polkupyörä, rullaluistelija tai -hiihtäjä reilulla vauhdilla, mutta huomaamattomasti lähestyen.

    Samaan aikaan toisaalla joku jostain selittämättömästä syystä ajaa vahingossa autolla kolmion takaa maantielle. Juuri silloin vasemmalta saattaisi tulla toinen auto 100km/h nopeudella.

    Itse ainakin yritän seurata liikennetapahtumia ikäänkuin ennakoiden, mitä voi tapahtua. Ärsyttää joidenkin, onneksi harvojen, kuljettajien tapaa lähestyä sivutieltä risteystä jarruttaen vasta aivan "viime tipassa" että ehtii herätä epäilys, että tuleeko se eteen sieltä kolmion takaa.

    Ilokseni voin sanoa, että koiralenkillämme hyvin monet autot ja pyörät jättävät reilun välin sivuuttaessaan meidät ja monet autot jopa hidastavat, jos on vastaantulevaa liikennettä, siis maantien laitaa mennessämme.

    Jos pyöräilijä käyttäytyy tietoisesti kuin trumpilainen virtahepo ajatuksella "minä ensin", niin se on ikävää. Alunperin kirjoitin pyörätiekommentin sillä mielellä, että kenties ihmiset, joilla ei ole kotieläimiä, eivät tule ajatelleeksi, että vain osa koirista on "korkeakoulutettuja" ja suurelle osalle on koulutuksella annettu vain perustottelevaisuus.

    Esim. rullasuksilla liikkuvaa minun koira ei taida oikein ymmärtää, että mikä se on ja siksi pitäisi päästä lähemmin tutustumaan ja nuuhkimaan, mikä ei ole hyvä ajatus, kun toinen kuitenkin painelee vauhdilla menemään eikä ole ollenkaan ajatellut puolestaan tutustua koiraan.

    Herbertille ja muillekin toivon rennompaa asennetta asioihin ellei koirien olemassaolon hyväksyminen ole sitten kerta kaikkiaan liian vaikea paikka.

      
  • Millä tapaa, sillä tapaa että pyöräily tulisi entistä edullisemmaksi kuin autonkäyttö, ja lääkekorvausten palauttaminen mahdollistaisi halukkaille käytetyn pyöränhankinnan.

      
  • Minä hidastan koiran kohdalla, jos vähänkin on aihetta epäillä siihen olevan syytä. Sinä kuitenkin esität muille toiveen hidastamisesta kävelynopeuteen ohitustilanteessa tietäen, että käytät tieliikennelain alaista väylää, jossa liikkuu muitakin kuin sinä. Tässä on nyt mielestäni jotain yksisuuntaista. Miksi sinä et pidä hihnaa kireällä tuollaisessa tilanteessa ja anna koiran liikkua vapaasti siellä, missä ei muita tienkäyttäjiä ole? Voinko minä auton ratissa jättää huomioimatta muut ja velvoittaa ne varomaan minua? En voi. Haja-asetusalueella on varmasti metsää ja niittyä, ei tarvi sahata samaa 6,7 km:n reittiä päivästä toiseen.

      
  • Eläin kun on eläin vaikka lähes perheenjäsenen statuksella elelisikin niin se tekee joskus ennalta arvaamattomia mooveja. Tietysti yritän hoitaa niin, etten häiritse muita, mutta ei se ainakaan pahenna asiaa, jos muutkin ottavat huomioon koiran mahdollisen yllättävän käytöksen.

    Sehän on vain tosiasia, että takaa päin tuleva äänetön pyörä, joka liikkuu 4-5 kertaa suuremmalla nopeudella kuin kävelijä, aiheuttaa yllätyksen.

    Sen vedän ilman muuta takaisin, että pitäisi hidastaa kävelyvauhtiin. Näitä kirjoitellessa ei tule hiottua sanomaa niin viimeisen päälle, että huomaisi eri tulkintamahdollisuudet.

    Tarkoitin vain, että joko hidastaa sopivaan tilannenopeuteen, joka riippuu esim. siitä kuinka läheltä joutuu sivuuttamaan koiran tai sitten heläyttää vaikka kelloa sopivasti ennen kohdalla olemista, että koirakaveri ja kaverikoiran kaveri osaavat noteerata lähestyjän.

    Minun koiralenkillä liikkuu tosi harvoin pyöriä, mutta aina joskus kumminkin. Toistaiseksi ei ole mitään edes läheltä piti tilannetta sattunut. Jokusen kerran koira on säikähtänyt ja saanut hepulin pyörän pyyhkäistyä takaa ohi reipasta vauhtia.

    Ei koiran voi antaa liikkua vapaasti oikein missään ja metsässä on hankala liikkua koira hihnan päässä. Vakiolenkki liittyy kyllä myös siihen, että paremmin pystyy ennakoimaan, mitä reitillä vastaan tulee, esim. muita koiria. Ja on se vaatimatonta kuntoiluakin, eikä oikein pidempää lenkkiä viitsi ja lyhempi lenkki olisi....lyhyempi. Päinvastoin kuin koiralle, lenkki ei aina hihnan toisessa päässä olevalle ole laatuaikaa....

      
  • Sivuttaisetäisyys ja tilannenopeus on aina kytköksissä toisiinsa. Jos puhutaan yhdistetystä pyörätiestä ja jalkakäytävästä, leveys on yleensä n. 3 m. Sujuvalla osuudella ei monestikaan hidastamatta voi ohittaa, kun koira+taluttaja vie reunassakin ollessaan tuosta vähintään kolmanneksen, eikä ohittajankaan kannata asfaltin vasenta reunaa pitkin ajaa eli enintään metri sivuttaisetäisyydeksi jää.

    Itselläni ei koiraa ole, mutta sen verran olen toisten koiria ulkoiluttanut, että metsä on minusta mieleisin paikka. Ehkä stressaan sinua enemmän liikennettä, mutta lisäksi koirat tuntuu metsässä viihtyvän. Eräskin joka kerta silmin nähden innostui, kun tieltä poikettiin metsän puolelle. Tietenkään ei mihinkään tiheään taimikkoon kannata mennä, vaan varttuneeseen metsään, jossa puusto on harvaa (keskimäärin n. 4-6 m etäisyydellä toisistaan). Toki hihnan kanssa komento "kierrä" tulee tutuksi, mutta eipä siellä ole kiire eteenpäin.

      
  • ”Polkupyörällä pitää pääsääntoisesti ajaa pyörätiellä”. Siis jos kyseessä on vaikkapa harjoitteleva kilpapyöräilijä, tai nopeus muuten merkittävän suuri, on ymmärrettävää ajaa maantiellä. Se on kaikkien etu, kukaan ei sinne autojen sekaan turhaan halua.

    Tänään on aurinkoinen sunnuntai päivä, eli sinne pyörän satulaan vaan istumaan myös Quu. Voittaa nuo linnunlaulut autostereot.

    Meillä Suomessa on kaikki kielletty. Tulipa kuitenkin lintsattua Colliemme kanssa, joka aina oli vapaana metsässä. Silloin 9 vuotias tyttäremme tuli kotiin itkien, hän oli kadottanut Popin. Siinä eteisessä vaimoni, minä ja ...koiramme ihmettelimme...

      
  • Kyllä lokkien kirkuminen kuuluu Helsingin Kaivopuistolenkillä ilman pyörääkin, ja olisi paljon turvallisempaa jos ne pyöräilijät menisi metsään ajamaan.

      
  • Ajoradalla (kun on pyörätie vieressä) ajaminen on tavallaan ymmärrettävää, mutta oikeasti ei kuitenkaan sillä perusteella, että kilpapyöräilijä haluaa ajaa lujaa. Säännöt koskee myös kilpapyöräilijää ja jos tilannenopeus on alempi kuin treenohjelma edellyttää, silloin on valinnut väärän paikan treenata. Muutenhan minä voisin perustella motarin käyttöä. Siellä on leveät pientareet ja leveät kaistat, jopa vastaantulijatkin omalla puolella eli kukaan ei ohita päin silmiä. Paljon turvallisempaa melkeimpä missään muualla.

    Mahtaisiko saada minkäänlaista hyväksyntää tämä ajatus? Veikkaan, että poliisin resurssipulasta ei olisi tietoakaan, kun partio löytyisi hetkessä ohjaamaan minut muualle.

      
  • Vaikka keskustelun otsikkona ei ei ollutkaan "koiran ulkoilluttamisen sietämätön keveys" tms., kerron kuitenkin näkökohdat omiin koiralenkkien valintoihin:

    • lenkin pitää olla rittävän pitkä, jotta itsekin saa vähän hyötyä kuntoilumielessä (rannelaite mittaa askeleet, tallentaa gps-reitin ja tallentaa nopeus-, aika- yms dataa)
    • valitsen sopivan reitin alueen pyöräteiden, maanteiden, hiekkateiden valikoimasta ja paras vaihtoehto on kellon mittauksen mukaan 6,7km pitkä. Pyörätien osuus on n. 2km ja maantietä n. 0,5km
    • joskus mennään osan matkaa hölkäten, useimmiten vain reipasta vauhtia kävellen. Siis nuuhkimisten väliset pikataipaleet.
    • aikaa palaa nuuskimisineen n. 1,5h kelistä ja hajujen määrästä riippuen. Keväisin lumien lähtiessä eteneminen on välillä varsin katkonaista
    • lähellä ei ole sopivaa metsää mm. maantien takia. Yksi pihasta karannut koira vuosia sitten piti hakea maantien vierestä tuhkattavaksi. Arki-iltaisin tuo 1,5h aikakin on aika paljon eikä oikein viitsi pakata koiraa autoon ja lähteä sopivaan metsään.
    • mökillä koira kyllä saa painella metsässä vaikka on sielläkin sen kanssa haasteita, kun on jänisten ja supikoirien jälkiä, jotka kiinnostavat ylivoimaisesti enemmän kuin isännän kutsuhuudot. Koulutuksen puutetta tietysti, mutta tosiasia kuitenkin.

    Kun maantien laidassa tulee vastaan koira, autoilijan olisi hyvä suhtautua siihen kuin pieneen lapseen ja olettaa, että se saattaa esim. yrittää hypätä auton kimppuun. Monet autoiljat koukkaavat jopa keskiviivan yli kohdatessaan meidät, mutta jotkut tulevat nopeuttakaan hidastamatta suoraviivaisesti alkuperäistä ajolinjaa. Haluan ajatella, että he eivät tule ajatelleeksi, että koira voi käyttäytyä yllättävästi. Minulla on yksi "vaaranpaikka", talo maantien oikealla puolella, kun itse menemme vasenta laitaa. Talon pihalla nousee aina useamman koiran konsertti, kun tulemme kohdalle ja koirakaverini haluaisi välttämättä vastata haasteeseen ja vetää hihnassa keskelle tietä. Jos tuollainen tilanne tulisi yllättäen ja huonolla tuurilla auto tai pyöräilijä vastaan, niin ihan tavallinen, rauhallinen iltahetki voisi kääntyä katastrofiksi.

      
  • Ihan kohta mennään metsään(kin) ajamaan, kunhan lumi sulaa hieman vähemmäksi. 402-nastaiset Schwalbe Ice Spikerit on tänään vaihdettu kesärenkaisiin.

    Etujarru osaa jostain syystä taas soida, vaikka miten asentaisi renkaan. Liuotinrätillä pyyhittäessä pelkkä levy soi rätin ja sormien välissä. Kaikki pultit kiinni, ja lukituskynnet varmistettu. Plasebokiristys levyn ruuveille, palat puhtaaksi, ja viilalla sintteripalan otto- ja jättöreunaan pieni viiste. En tiedä, mikä auttoi, mutta jo hiljeni. Sulais nyt tuo lumi...

      
  • Tuo sana ”pääsääntoisesti” tarkoittaa, että pyöräijä saa todellakin ajaa tietyin ehdoin myös ajoradan oikeaa reunaa, vaikka vieressä olisikin pyörätie. Sääntö ”yleinen etu” ja ”ymmärrettävistä syistä”, luki ainakin aikoinaan laissa. Lehden ”pieni ihminen” Olavi Lempinen osaisi kenties vastata lain tulkinnoista.
    Siis itse en ole ajanut ajoradalla kuin pakottavista syistä, pyörätiellä työmaa, tai lumet aurattu pyötielle ym. Enkä tosiaan ole kilpapyöräilijä, vaikka tuli kellotettu aikoinaan työmatkat.
    (Ohittanutkaan kukaan ei kerennyt, mukanani nimittäin oli myös aina pitkä rautatikku jonka olisin työntänyt ohittavan pyörän etuvanteen pinnojen väliin. Autoja varten taas oli pitkävartinen kirves, jostain syystä nykyisin tylsä!)

    Olen jo huonokuntoinen ja mietin, pitäisikö ostaa läskärirenkainen, täysjousitettu ja vielä sähköavusteinen ja leikkiä sillä trial pyöräilyä?

      
  • Hybrirules, koiran voi kouluttaa mihin tahansa, mutta rodullinen ominaisuus tekee tarkoituksesta helpompaa. Kaikkia rotuja ei voi päästää vapaaksi edes metsään. Hyvin monet rodut taas saa pienellä koulutuksella pysymään omistajansa rinnalla, häiriintymättä pyöräilijöistä.

    Aikoinaan, ymmärtääkseni, vapaana pito kiellettiin juuri koiriensa omistajien hallitsemattomuuden vuoksi. Juuri kukaan ei viitsinyt lukea ominaista lajikäyttäytymistä.
    Nykyisin se on vielä helpompaa, meillä on vielä kirjasto ja lisäksi netti. Rohkaisisin itse kouluttamaan koirasi, yllätyt mihin se pystyy palkitsemalla.

    Itse opetin koirallemme vain kolme käskyä ja ne olivat ehdottomat, tuo ei kuitenkaan totellut kuin minua.

      
  • Olen kirjoittanut tämän johonkin aikaisemmin ja tarina on totta.

    Pyöräilin siis työmatkani (noin 2*10 km) kaikissa keleissä, aina.
    Tuli harvinainen lumimyräkkä kotiinpäin tullessani ja raskasta pyörääni (DBS Kilimanjaro, tuplarunkoinen) ei voinut kantaa, eteenpäin oli vain päästävä. Kaikki väylät luonnollisesti auraamatta, juuri ja juuri liikkuvalla pyörälläni poljin läpi pellon, saman tekevää.

    Pääsin sitten kotiin ja kuulin (etäisten sukulaisten) pelastetun juuri helikopterilla Ruissalon edustalta?
    Sanoin vaimolleni, että olisinhan minä voinut hakea heidät pyörällänikin, ohimennen.

      
  • EDIT: Kirjoittaessani vastausta Lukija 2644:lle tuli näköjään muitakin posteja.

    Pyörän valinta riippuu ihan siitä, missä haluat ajaa ja kuinka paljon olet valmis uhraamaan aikaa tai rahaa huoltamiseen?

    Minä en vielä vuosi sitten edes tiennyt tarvitsevani maastopyörää, mutta poljettuani hybridillä varovasti renkaita ja vanteita säästellen muutaman höntsäilylenkin huomasin saavani aivan uuden näkökulman kansallispuistoon, jota olen katsellut vuosia suksien päältä ja kanootista.

    Lue siis kommenttini samaa asiaa hetki sitten miettineen näkökulmasta, asiantuntemus on jossain ihan muualla. Yksi näkökulma on, että 1 x 11 vaihteisessa jäykkäalustaisessa läskärissä on vähemmän huoltokohteita kuin täysjoustoisessa etuvaihtajalla varustetussa.

    Läskäri on myös keino päästä talvella polkupyörällä absurdeihin paikkoihin, mutta en suosittele sellaisen hankintaa ilman kunnollista kokeilua.

    Itselle talviajo on vain eksotiikkaa ja kesäisin mökin ympäristössä minua lellitään kansallispuiston satojen kilometrien ulkoilureittien hyvillä poluilla pitkostuksilla ja pengerryksillä. Siksi jokainen laina- tai vuokraläskärillä ajettu reissu on erikoinen kokemus tilanteesta, jonne en muuten pyörällä menisi. Lainaläskäri muistuttaa silti aina, kuinka raskas se on ajaa silloin kun 2.25" leveän rengaskoon kantavuus riittää.

    En yritä puhua ketään pois läskipyörästä, jolla on hyvät puolensa ja lisäksi joitain käyttötilanteita joissa se on täysin ylivoimainen (lumi, irtohiekka). Mutta korkean katumaasturiauton tavoin niillä hyvillä puolilla on minun kunnolleni liian raskas kääntöpuoli. Näistä rasitteista johtuen vaikkapa Suomen mahdollisesti rankimman maastopyöräkisan Syöte MTB:n reitillä maasturin rengaskoko menee läskäriä kovempaa suurimman osan matkasta. Loppunousu vastaan kaatuvan puron pohjaa myöden saattaa tosin olla riittävä peruste raahata mukana edelliset 55 km lähinnä painolastina olleita leveitä kumeja, tai peräti patterivetoa?

    Kun en itse aja kilpaa, fuskaan ensi kerralla, ja vedän kuivin jaloin suoraan laskettelurinnettä ylös huomattavasti kevyempää reittiä, Huoh!

    Jos ajatuksesi on hitaassa trial-ajon kikkailussa, en hoksaa mihin tarvitset siinä tilanteessa ainakaan täysjoustoa? Tässä mielessä taas läskäri voi olla kätevä jokapaikanhöylä?

    Halvat vannejarrut hylkäisin suosiolla maastokäytössä pyörän tyypistä riippumatta. Kuvaamassasi ajossa jarrun pitää toimia myös märkänä. Hydraulinen levyjarru sallii hallitun yhden sormen otteen jarrukahvalla, joka taas tarjoaa tukevamman neljän sormen otteen ohjaustangossa kuin koko koura jarrukahvalla riittävän jarruvoiman saavuttamiseksi. Pysähtyy se pyörä muillakin hyvillä jarruilla, mutta nestejarru jättää neljä sormea vapaaksi kaikkeen muuhun. Tämä on maastossa vielä tärkeämpää kuin kadulla.

    Sähkärin valinta taas riippunee siitä, tarvitsetko sen tuomaa apua lähteäksesi lenkille, jota haluaisit ajaa.

      
  • Lukija 2644: Hybrirules, koiran voi kouluttaa mihin tahansa, mutta rodullinen ominaisuus tekee tarkoituksesta helpompaa. Kaikkia rotuja ei voi päästää vapaaksi edes metsään. Hyvin monet rodut taas saa pienellä koulutuksella pysymään omistajansa rinnalla, häiriintymättä pyöräilijöistä.

    Kyllä tiedostan, että käyttämällä kunnolla aikaa koulutukseen koiran saisi ainakin useimmiten koulutettua hyvin käskyjä tottelevaksi. Meillä on perheessä ollut koira jo yli 20v. Kolme on ollut samaa rotua tai oikeastaan neljä, mutta ensimmäinen löytyi n. puoli vuotta meille tulon jälkeen hengettömänä maantien pientareelta pihalta karkaamisen jälkeen. Isot on erot olleet yksilöissä vaikka samaa rotua ovatkïn olleet.

    Eikä tässä nyt ole ongelmana, että koira pyrkisi hyökkäämään pyöräilijöiden kimppuun. Eikä muutenkaan ongelmaa koiran käytöksessä sen kummemmin. Saisi vain totella paremmin luokse-kutsua, että voisi antaa olla enemmän vapaana.

    Mutta parempi kai lopettaa koirista kirjoittaminen, kun se menee aika lailla sivuun keskustelun otsikosta.

    Sen verran vielä pyöräilystä ja koirista, että täytyy koiran olla hyvin viilipytty toisiin koiriin ja muihin "häiriötekijöihin" nähden, jotta uskaltaisin lenkkeillyttää pyörällä ajaen ja koira hihnan päässä. Sellaistakin näkee ja hienoa, että koira seuraa niin luotettavasti. Mutta on se varmaan vähän riskipeliäkin.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit