@Yosemite J kirjoitti:
En Erolan kirjaa ole lukenut. Kovat ovat ainakin lupaukset:
Paras sijoitus kertoo, miten voitat ammattilaiset osakemarkkinoilla ilman mitään erikoisosaamista, erityistietoa tai edes vaivannäköä.
Kova lupaus nojaa siihen, että Erolan kirja pohjautuu indeksointiin, jolloin odotusarvona tosiaan on kalliiden ammattilaisten manageeraamien rahastojen voittaminen. Se on kuin Burton Malkielin Random Walk down Wall Street suomeksi kirjoitettuna.
Kirjan sanoma on: osta indeksirahastoja vakio kuukausierinä ja keskity elämiseen sijoituksia miettimättä, koska voitat jo tällä yli 80% ammattilaisten salkunhoitajien rahastoista. Tuosta helposti saavutettavasta jo lähtökohtaisesti hyvästä tuloksesta parantaminen vaatii suuren työmäärän ja nostaa riskitasoa.
@HybridRules kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma "riski vs sijoitettu summa", sanoisinko, että rahamiesnäkökulma.
Voidaanko mieluummin sanoa analyyttinen? Onko osakesalkun arvon aleneminen ulkoisen tekijän vuoksi toteutunut riski? Se riippuu siitä, aiotko myydä sijoituksesi ja pysyykö sijoituksen tuotto jatkossa arvon alenemista edeltävällä tasolla tai onko ainakin odotettavissa sen palautuminen kohtuuajassa. Jos pysyt omistajana ja tuotot alenevat vain väliaikaisesti, silloin hinnan aleneminen ei ole riski, vaan suosikkituotteesi alennusmyynti.
Minulle riski voi olle mitätön, jos panos on mitätön ja suorastaan kestämätön, jos panos on suuri.
Mitä teet sitten kun hyväksymäsi riskitason panos on vuosien myötä kasvanut niin suureksi, ettet halua riskeerata sitä enää pääomasi luoneessa järjestelmässä?
@HybridRules kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma "riski vs sijoitettu summa", sanoisinko, että rahamiesnäkökulma.
Voidaanko mieluummin sanoa analyyttinen? Onko osakesalkun arvon aleneminen ulkoisen tekijän vuoksi toteutunut riski? Se riippuu siitä, aiotko myydä sijoituksesi ja pysyykö sijoituksen tuotto jatkossa arvon alenemista edeltävällä tasolla tai onko ainakin odotettavissa sen palautuminen kohtuuajassa. Jos pysyt omistajana ja tuotot alenevat vain väliaikaisesti, silloin hinnan aleneminen ei ole riski, vaan suosikkituotteesi alennusmyynti.
Minulle riski voi olle mitätön, jos panos on mitätön ja suorastaan kestämätön, jos panos on suuri.
Mitä teet sitten kun hyväksymäsi riskitason panos on vuosien myötä kasvanut niin suureksi, ettet halua riskeerata sitä enää pääomasi luoneessa järjestelmässä?
Tuossa se pohdinnan ydin minulla onkin, siis että riskeeraako sen mitä jo on tuottojen toivossa vai pistääkö sukanvarteen mitä on.
Zoomailin sitä linkittämääsi sivustoa ja kokeilun laskuria osakepohjaisesti erilaisille alku- ja säästösummilla tähtäimenä 50.000,-. Aikaväli viidenkympin kokoonsaamiseen vaihteli 7 - 10 vuotta, kun alkusijoitus oli 5.000 - 10.000 ja kuukausisumma aika monta tupakkiaskia. Loppujen lopuksi kuukausisumman pitää olla melko suuri eikä indeksi vivuta säästöä kovin päätähuimaavasti.
Hyvä puoli on, että korkoprosentti on sentään jonkinlainen, kun pankissa maatessaan rahojen reaaliarvo taitaisi pienentyä.
Huonolla tuurilla osakkeiden arvo simahtaa juuri, kun oli tarkoitus nostaa pätäkkää ulos.
Minulla on varmaan heikko sietokyky antaa varoja jonkun toisen hallintaan ilman, että itse voi mitenkään vaikuttaa, mitä niillä tehdään. Ja jos itse lähtisin sijoittamaan, niin satavarmasti veikkaisin väärää hevosta.
Kerran Alexandrian markkinointi sai houkuteltua minut kuuntelemaan hyviä sijoitusneuvoja ja olisi kuulemma ollut lähes oikotie onneen, jos olisin antanut heille rahaa sijoitettavaksi. Heidänkin arvion mukaan tuotto olisi voinut olla kuitenkin vain 6-7%.
Vanha kansakin tiesi, että pahan päivän varalle kannattaa säästää. Perusperiaate on hyvä. Indeksirahasto voittaa inflaation ja sekin on hyvä. Silti minä vain mietin, että parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Eikä kukaan takaa, että sieltä oksalta saisi yhtään pyytä lisää sinne pivoon.
Siinä kai se minun onglma, koen, että mahdollinen tuotto on pieni ja kuitenkin on mahdollisuus, että sijoitusten arvo onkin alhaalla juuri, kun olisi tarpeen saada säästöt käyttöön.
@HybridRules kirjoitti:
Huonolla tuurilla osakkeiden arvo simahtaa juuri, kun oli tarkoitus nostaa pätäkkää ulos.
Tämä on totta. Romahdus on yhtä varma kuin auringon nousu. Vain ajankohta on vaikeampi ennustaa. Siksi lyhytaikaisiin alle 10 vuoden hankkeisiin varaudutaan muilla tavoin.
Oma pitkän ajan sijoitusstrategiani ei perustu osakkeiden arvolle, vaan yritysteni tuotolle. Siksi arvon alentuminen on minulle vain mahdollisuus kasvattaa omistusoikeuttani tuleviin tuottoihin tavallista nopeammin. Kun sanoin, että korona vei Rouvan uude(mma)n auton, se ei tarkoita sijoitustemme arvon laskua vaan että auton vaihtoon varatut rahat kaadettiin maalis-huhtikuussa entisten lisäksi säästöön. Aika näyttää kannattiko?
Minulla on varmaan heikko sietokyky antaa varoja jonkun toisen hallintaan ilman, että itse voi mitenkään vaikuttaa, mitä niillä tehdään. Ja jos itse lähtisin sijoittamaan, niin satavarmasti veikkaisin väärää hevosta.
Vaihtoehtoja on periaatteessa kolme:
1. salkunhoitajan manageeraama rahasto
2. osakepoiminta omilla valintakriteereillä itse
3. indeksirahasto, joka laskukaavansa perusteella pysyy voittajien mukana
Kohta 1. on hyvin valittuna voitollinen. Nämä ammatikseen muiden rahoilla hevosia veikkaavat pankin rahastonhoitajat osaavat asiansa ja valitsevat keskimäärin oikein. Ongelma on siinä, että he laskuttavat palveluistaan niin suuren palkkion, että rahaston vuosikustannusten jälkeen yli 80% manageeratuista rahastoista häviää halvoille indeksirahastoille, jotka eivät edes yritä voittaa markkinoita, vaan ainoastaan seurata markkinaa mahdollisimman tarkasti. Saattaa käydä niin, että sijoittaja kantaa 100% riskistä ja saa vain 50% tuotoista. Alexandrian tapauksessa suhde on vielä huonompi.
Kohdassa 2 ei käytännössä pysty voittamaan veikkaamalla, koska yhdellä arvauksella on vaikea pärjätä on todennäköisyys toistuvasti oikein arvaamiseen on olematon. Tämä toimii vain, jos veikkaamisen sijasta valitaan strategia, jolla pystyy voittamaan kestävällä tavalla ja sitten pitää vielä löytyä taito toteuttaa valitsemaansa strategiaa ja päättäväisyyttä pysyä valitsemallaan tiellä jonka osaa, eikä lähteä hetken mielijohteilla hyppimään tilanteisiin joita ei tunne.
Itse käytän kohtia 2 ja 3, mutta en suosittele tällä foorumilla kenellekään mitään muuta kuin kohtaa 3. Kohta 3 ei ota kohdan 1 markkinanäkemystä, ei kohdan 2 osakepoimintoja, vaan järjestää ennalta tunnettujen tunnuslukujen perusteella yritykset tietynlaiseen painotettuun kasaan johon panostaa. Kun indeksirahaston sääntöihin kuuluu koostua vaikkapa 500 nopeimmin juoksevaa hevosta, silloin indeksi pysyy jokaisella kierroksella voittajien mukana olivatpa ne ketä tahansa. Jos edellisen kierroksen johtanut hevonen uupuu, se lentää ulos indeksistä ja seuraava 500 parhaan joukkoon oikeutettu nousee tilalle. Tämä on siitä helppoa veikkaamista, että veto asetetaan niiden puolelle, jotka voittavat nimeämättä voittajia ennakolta. Siksi Talvivaaran katastrofia ei edes paljain silmin erota OMXH25 indeksin käyrältä. Yhden yrityksen painoarvo isoissa monta sataa tai monta tuhatta yritystä kattavassa indeksissä on vielä pienempi.
Kun tähän lisätään se tieto, että voittavia vuosia on keskimäärin enemmän kuin tappiollisia ja voitot ovat keskimäärin suurempia kuin tappiot, ei kukaan ole vielä onnistunut häviämään 20 vuoden periodilla.
Kerran Alexandrian markkinointi sai houkuteltua minut kuuntelemaan hyviä sijoitusneuvoja ja olisi kuulemma ollut lähes oikotie onneen, jos olisin antanut heille rahaa sijoitettavaksi. Heidänkin arvion mukaan tuotto olisi voinut olla kuitenkin vain 6-7%.
Joo, ei tänne. Mieluummin vaikka kivijalkapankki. Niidenkin rahastuksessa on sentään jokin tolkku.
Siinä kai se minun onglma, koen, että mahdollinen tuotto on pieni ja kuitenkin on mahdollisuus, että sijoitusten arvo onkin alhaalla juuri, kun olisi tarpeen saada säästöt käyttöön.
Olet oikeassa siinä, että tuotto saadaan vasta pitkälläa ajalla. Suunnilleen ensimmäinen 10 vuoden ajan kuukausierä pysyy jo sijoitetun pääoman tuottoa suurempana.
Eläkesalkkuni osalta ratkaisin tämän siten, että koska pyrin näkemään eläkeläisenäkin ainakin muutaman ison pörssiromahduksen, en ole laskenut osakkeideni myymisen varaan yhtään mitään. Maksan salkkujeni sisältämän verovelan vasta tuhkauurnasta. Siihen saakka pidän omistukseni ja niiden lisäksi myös maksamattomat veroni, jotka maksavat minulle lisäeläkettä osinkoina. Tällä strategialla tosin joutuu siirtämään pilkun paikkaa esimerkkinä toimineissa numeroissa, koska itselle saatava kassavirta rajoittuu 2 - 4 % vuotuiseen osinkoon. Mutta se osinko on jo inflaatiosuojattua, koska on prosentuaalinen.
Salkun syöminen tyhjäksi eläkevuosina vaatisi myös jäljellä olevan elinajan määrittelemisen, jonka katson traumaattiseksi tehtäväksi. Jos haluaa varmistaa, että ehtii syödä kaiken säästämänsä, joutuu joko liian aikaisin kuollessaan edelleen jättämään perintöä. Jos taas rahojen loppuessa kunto onkin hyvä, on ikävää elää loppuikä rahattomana tai pelkällä eläkkeellä. Siksi on henkisesti helpompaa rakentaa lisäeläke kestävällä tavalla loppuiäksi, olipa se kuinka pitkä tahansa.
Salkut voi heittää kierrätykseen, eläkkeen pitää olla niin iso että vudenlopussa loppusldo jää plussalle. Mitä välii mitä tänne jää, kun lähdetään viimeiselle koeajolle mustalla autolla.
Kova lupaus nojaa siihen, että Erolan kirja pohjautuu indeksointiin, jolloin odotusarvona tosiaan on kalliiden ammattilaisten manageeraamien rahastojen voittaminen. Se on kuin Burton Malkielin Random Walk down Wall Street suomeksi kirjoitettuna.
Malkielin kirja löytyy hyllystä. Vanha painos kuten Saariokin. Ehkä tulee ostettua Saarion uusin, 17. painos, kun hänkin on siirtynyt indeksisijoittamisen suuntaan.
Varsinaisen leipätyöfirmani myin jo vuosia sitten. Listaamattomista ja listatuista yhtiöistä tulevilla osingoilla tässä elellään eläkeikää odotellessa.
@_Quu kirjoitti:
Salkut voi heittää kierrätykseen, eläkkeen pitää olla niin iso että vudenlopussa loppusldo jää plussalle.
Suurenkin eläkkeen huono puoli on siinä, että se on palkkaa pienempi.
Mitä välii mitä tänne jää, kun lähdetään viimeiselle koeajolle mustalla autolla.
"Viimeisessä paidassa ei ole taskuja" on argumentti, joka kertoo ettei ole ymmärretty osakesijoittamisen pitkällä ajalla lisäävän maksukykyä eikä vähentävän sitä. Mutta ellet keksi rahalle käyttöä ei sitä toki kannata silloin hankkia lisää.
Nyt puhutaan ajasta jolloin vielä ajetaan itse. Eläkkeelläkin on mukavampaa olla kun täydentää nettotulot vähintään työvuosien tasolle olipa se totuttu tulotaso mitä tahansa.
Myös valinta milloin jää eläkkeelle on omissa käsissä, kun ei ole pakko enää tehdä sellaista työtä, josta ei tykkää.
Minulle muuten on väliä vaimoni taloudellisella tilanteella, jos minua viedään mustalla autolla ensin. Ilman minun palkkaani tai eläkettäni hänen tulotasonsa putoaa elämää rajoittavalla tavalla, mitä en halua tapahtuvan. Siksi tämäkin asia on jo järjestetty valmiiksi ja perinnönjako tehdään vasta meidän molempien jälkeen. Siihen saakka kummankin eläkesalkkujen yhteinen tuotto tuo yksin jääneelle sisäfilettä ja kunnollista viiniä pöytään ja sähköä kodin lisäksi porealtaaseen ja mökille ja pitää Mersun riittävän uutena.
@740 GLE kirjoitti:l
Suurenkin eläkkeen huono puoli on siinä, että se on palkkaa pienempi.
Mutta kun se on vuosittaista kulutusta suurempi, niin se riittää minulle.
Hieno juttu sulle! Turha rahan hankkimisella on päätään vaivata, ellei rahalle ole käyttöä. Mutta silloin ei toisaalta ole paljon merkitystä tämän keskustelun aiheena olevalla autorahoituksellakaan.
@740 GLE kirjoitti:
Hieno juttu sulle! Turha rahan hankkimisella on päätään vaivata, ellei rahalle ole käyttöä. Mutta silloin ei toisaalta ole paljon merkitystä tämän keskustelun aiheena olevalla autorahoituksellakaan.
Sori, otin taas kantaa oman reviirin ulkopuolelle, koita pysyä ulkopuolella asioista jotka ei minulle kuulu henkilökohtaisesti.
(Eläke) on vuosittaista kulutusta suurempi, niin se riittää hänelle. @740 GLE Quulle:
Turha rahan hankkimisella on päätään vaivata, ellei rahalle ole käyttöä. Mutta silloin ei toisaalta ole paljon merkitystä tämän keskustelun aiheena olevalla autorahoituksellakaan
Kaikki on suhteellista, kaveri asuu Helsingin kalasatamassa vuokralla alle 50 neliön asunnossa, ja omistaa Helsingissä kaksi omakotitaloa, mitkä on vuokrattu.
Kova lupaus nojaa siihen, että Erolan kirja pohjautuu indeksointiin, jolloin odotusarvona tosiaan on kalliiden ammattilaisten manageeraamien rahastojen voittaminen. Se on kuin Burton Malkielin Random Walk down Wall Street suomeksi kirjoitettuna.
Kirjan sanoma on: osta indeksirahastoja vakio kuukausierinä ja keskity elämiseen sijoituksia miettimättä, koska voitat jo tällä yli 80% ammattilaisten salkunhoitajien rahastoista. Tuosta helposti saavutettavasta jo lähtökohtaisesti hyvästä tuloksesta parantaminen vaatii suuren työmäärän ja nostaa riskitasoa.
Voidaanko mieluummin sanoa analyyttinen? Onko osakesalkun arvon aleneminen ulkoisen tekijän vuoksi toteutunut riski? Se riippuu siitä, aiotko myydä sijoituksesi ja pysyykö sijoituksen tuotto jatkossa arvon alenemista edeltävällä tasolla tai onko ainakin odotettavissa sen palautuminen kohtuuajassa. Jos pysyt omistajana ja tuotot alenevat vain väliaikaisesti, silloin hinnan aleneminen ei ole riski, vaan suosikkituotteesi alennusmyynti.
Mitä teet sitten kun hyväksymäsi riskitason panos on vuosien myötä kasvanut niin suureksi, ettet halua riskeerata sitä enää pääomasi luoneessa järjestelmässä?
Tuossa se pohdinnan ydin minulla onkin, siis että riskeeraako sen mitä jo on tuottojen toivossa vai pistääkö sukanvarteen mitä on.
Zoomailin sitä linkittämääsi sivustoa ja kokeilun laskuria osakepohjaisesti erilaisille alku- ja säästösummilla tähtäimenä 50.000,-. Aikaväli viidenkympin kokoonsaamiseen vaihteli 7 - 10 vuotta, kun alkusijoitus oli 5.000 - 10.000 ja kuukausisumma aika monta tupakkiaskia. Loppujen lopuksi kuukausisumman pitää olla melko suuri eikä indeksi vivuta säästöä kovin päätähuimaavasti.
Hyvä puoli on, että korkoprosentti on sentään jonkinlainen, kun pankissa maatessaan rahojen reaaliarvo taitaisi pienentyä.
Huonolla tuurilla osakkeiden arvo simahtaa juuri, kun oli tarkoitus nostaa pätäkkää ulos.
Minulla on varmaan heikko sietokyky antaa varoja jonkun toisen hallintaan ilman, että itse voi mitenkään vaikuttaa, mitä niillä tehdään. Ja jos itse lähtisin sijoittamaan, niin satavarmasti veikkaisin väärää hevosta.
Kerran Alexandrian markkinointi sai houkuteltua minut kuuntelemaan hyviä sijoitusneuvoja ja olisi kuulemma ollut lähes oikotie onneen, jos olisin antanut heille rahaa sijoitettavaksi. Heidänkin arvion mukaan tuotto olisi voinut olla kuitenkin vain 6-7%.
Vanha kansakin tiesi, että pahan päivän varalle kannattaa säästää. Perusperiaate on hyvä. Indeksirahasto voittaa inflaation ja sekin on hyvä. Silti minä vain mietin, että parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Eikä kukaan takaa, että sieltä oksalta saisi yhtään pyytä lisää sinne pivoon.
Siinä kai se minun onglma, koen, että mahdollinen tuotto on pieni ja kuitenkin on mahdollisuus, että sijoitusten arvo onkin alhaalla juuri, kun olisi tarpeen saada säästöt käyttöön.
Tämä on totta. Romahdus on yhtä varma kuin auringon nousu. Vain ajankohta on vaikeampi ennustaa. Siksi lyhytaikaisiin alle 10 vuoden hankkeisiin varaudutaan muilla tavoin.
Oma pitkän ajan sijoitusstrategiani ei perustu osakkeiden arvolle, vaan yritysteni tuotolle. Siksi arvon alentuminen on minulle vain mahdollisuus kasvattaa omistusoikeuttani tuleviin tuottoihin tavallista nopeammin. Kun sanoin, että korona vei Rouvan uude(mma)n auton, se ei tarkoita sijoitustemme arvon laskua vaan että auton vaihtoon varatut rahat kaadettiin maalis-huhtikuussa entisten lisäksi säästöön. Aika näyttää kannattiko?
Vaihtoehtoja on periaatteessa kolme:
1. salkunhoitajan manageeraama rahasto
2. osakepoiminta omilla valintakriteereillä itse
3. indeksirahasto, joka laskukaavansa perusteella pysyy voittajien mukana
Kohta 1. on hyvin valittuna voitollinen. Nämä ammatikseen muiden rahoilla hevosia veikkaavat pankin rahastonhoitajat osaavat asiansa ja valitsevat keskimäärin oikein. Ongelma on siinä, että he laskuttavat palveluistaan niin suuren palkkion, että rahaston vuosikustannusten jälkeen yli 80% manageeratuista rahastoista häviää halvoille indeksirahastoille, jotka eivät edes yritä voittaa markkinoita, vaan ainoastaan seurata markkinaa mahdollisimman tarkasti. Saattaa käydä niin, että sijoittaja kantaa 100% riskistä ja saa vain 50% tuotoista. Alexandrian tapauksessa suhde on vielä huonompi.
Kohdassa 2 ei käytännössä pysty voittamaan veikkaamalla, koska yhdellä arvauksella on vaikea pärjätä on todennäköisyys toistuvasti oikein arvaamiseen on olematon. Tämä toimii vain, jos veikkaamisen sijasta valitaan strategia, jolla pystyy voittamaan kestävällä tavalla ja sitten pitää vielä löytyä taito toteuttaa valitsemaansa strategiaa ja päättäväisyyttä pysyä valitsemallaan tiellä jonka osaa, eikä lähteä hetken mielijohteilla hyppimään tilanteisiin joita ei tunne.
Itse käytän kohtia 2 ja 3, mutta en suosittele tällä foorumilla kenellekään mitään muuta kuin kohtaa 3. Kohta 3 ei ota kohdan 1 markkinanäkemystä, ei kohdan 2 osakepoimintoja, vaan järjestää ennalta tunnettujen tunnuslukujen perusteella yritykset tietynlaiseen painotettuun kasaan johon panostaa. Kun indeksirahaston sääntöihin kuuluu koostua vaikkapa 500 nopeimmin juoksevaa hevosta, silloin indeksi pysyy jokaisella kierroksella voittajien mukana olivatpa ne ketä tahansa. Jos edellisen kierroksen johtanut hevonen uupuu, se lentää ulos indeksistä ja seuraava 500 parhaan joukkoon oikeutettu nousee tilalle. Tämä on siitä helppoa veikkaamista, että veto asetetaan niiden puolelle, jotka voittavat nimeämättä voittajia ennakolta. Siksi Talvivaaran katastrofia ei edes paljain silmin erota OMXH25 indeksin käyrältä. Yhden yrityksen painoarvo isoissa monta sataa tai monta tuhatta yritystä kattavassa indeksissä on vielä pienempi.
Kun tähän lisätään se tieto, että voittavia vuosia on keskimäärin enemmän kuin tappiollisia ja voitot ovat keskimäärin suurempia kuin tappiot, ei kukaan ole vielä onnistunut häviämään 20 vuoden periodilla.
Joo, ei tänne. Mieluummin vaikka kivijalkapankki. Niidenkin rahastuksessa on sentään jokin tolkku.
Olet oikeassa siinä, että tuotto saadaan vasta pitkälläa ajalla. Suunnilleen ensimmäinen 10 vuoden ajan kuukausierä pysyy jo sijoitetun pääoman tuottoa suurempana.
Eläkesalkkuni osalta ratkaisin tämän siten, että koska pyrin näkemään eläkeläisenäkin ainakin muutaman ison pörssiromahduksen, en ole laskenut osakkeideni myymisen varaan yhtään mitään. Maksan salkkujeni sisältämän verovelan vasta tuhkauurnasta. Siihen saakka pidän omistukseni ja niiden lisäksi myös maksamattomat veroni, jotka maksavat minulle lisäeläkettä osinkoina. Tällä strategialla tosin joutuu siirtämään pilkun paikkaa esimerkkinä toimineissa numeroissa, koska itselle saatava kassavirta rajoittuu 2 - 4 % vuotuiseen osinkoon. Mutta se osinko on jo inflaatiosuojattua, koska on prosentuaalinen.
Salkun syöminen tyhjäksi eläkevuosina vaatisi myös jäljellä olevan elinajan määrittelemisen, jonka katson traumaattiseksi tehtäväksi. Jos haluaa varmistaa, että ehtii syödä kaiken säästämänsä, joutuu joko liian aikaisin kuollessaan edelleen jättämään perintöä. Jos taas rahojen loppuessa kunto onkin hyvä, on ikävää elää loppuikä rahattomana tai pelkällä eläkkeellä. Siksi on henkisesti helpompaa rakentaa lisäeläke kestävällä tavalla loppuiäksi, olipa se kuinka pitkä tahansa.
Salkut voi heittää kierrätykseen, eläkkeen pitää olla niin iso että vudenlopussa loppusldo jää plussalle. Mitä välii mitä tänne jää, kun lähdetään viimeiselle koeajolle mustalla autolla.
Malkielin kirja löytyy hyllystä. Vanha painos kuten Saariokin. Ehkä tulee ostettua Saarion uusin, 17. painos, kun hänkin on siirtynyt indeksisijoittamisen suuntaan.
Varsinaisen leipätyöfirmani myin jo vuosia sitten. Listaamattomista ja listatuista yhtiöistä tulevilla osingoilla tässä elellään eläkeikää odotellessa.
Suurenkin eläkkeen huono puoli on siinä, että se on palkkaa pienempi.
"Viimeisessä paidassa ei ole taskuja" on argumentti, joka kertoo ettei ole ymmärretty osakesijoittamisen pitkällä ajalla lisäävän maksukykyä eikä vähentävän sitä. Mutta ellet keksi rahalle käyttöä ei sitä toki kannata silloin hankkia lisää.
Nyt puhutaan ajasta jolloin vielä ajetaan itse. Eläkkeelläkin on mukavampaa olla kun täydentää nettotulot vähintään työvuosien tasolle olipa se totuttu tulotaso mitä tahansa.
Myös valinta milloin jää eläkkeelle on omissa käsissä, kun ei ole pakko enää tehdä sellaista työtä, josta ei tykkää.
Minulle muuten on väliä vaimoni taloudellisella tilanteella, jos minua viedään mustalla autolla ensin. Ilman minun palkkaani tai eläkettäni hänen tulotasonsa putoaa elämää rajoittavalla tavalla, mitä en halua tapahtuvan. Siksi tämäkin asia on jo järjestetty valmiiksi ja perinnönjako tehdään vasta meidän molempien jälkeen. Siihen saakka kummankin eläkesalkkujen yhteinen tuotto tuo yksin jääneelle sisäfilettä ja kunnollista viiniä pöytään ja sähköä kodin lisäksi porealtaaseen ja mökille ja pitää Mersun riittävän uutena.
Mutta kun se on vuosittaista kulutusta suurempi, niin se riittää minulle.
Hieno juttu sulle! Turha rahan hankkimisella on päätään vaivata, ellei rahalle ole käyttöä. Mutta silloin ei toisaalta ole paljon merkitystä tämän keskustelun aiheena olevalla autorahoituksellakaan.
Sori, otin taas kantaa oman reviirin ulkopuolelle, koita pysyä ulkopuolella asioista jotka ei minulle kuulu henkilökohtaisesti.
Taas lipsahti olennainen virhe tekstiin
koitan pysyä ulkopuolella asioista jotka ei minulle kuulu henkilökohtaisesti.
(Eläke) on vuosittaista kulutusta suurempi, niin se riittää hänelle.
@740 GLE Quulle:
Miten niin mikään sulkisi jotakin pois mukamas?
Kaikki on suhteellista, kaveri asuu Helsingin kalasatamassa vuokralla alle 50 neliön asunnossa, ja omistaa Helsingissä kaksi omakotitaloa, mitkä on vuokrattu.