Uusi autonostaja täällä, juuri saanut ajokortin. Mietin että millaiset marginaalit ovat nykyisin kohtuullisia kun ostaa käytetyn auton? Mikä on maksimi mitä kannattaa maksaa?
Uusien autojen kylkiäisinä voi saada nollakorkoja, mutta käytettyjen osalta en ole ainakaan viimeaikoina törmännyt kovin hyviin tarjouksiin. Äkkiä niissä nousee todellinen vuosikorko hätyyttelemään jopa 10% rajaa, joista toki osansa tekee n. 10€/kk tilinhoitopalkkio ja helposti satasiin nouseva perustamiskulu.
@Kumppani kirjoitti:
Sekö on siis ohjeesi myös aloittajalle?
Ei välttämättä ja olen itsekin salakavalasti luistanut ohjeesta, sillä aikanaan maksoin asuntolainaa sen verran hitaasti pois, että pystyin perheen kasvaessa vaihtamaan 19 v. / 392000 km ajetun autovanhukseni upouuteen tila-autoon.
Kun lainaraha on halpaa, ei ole välttämättä mitenkään hullumpi idea käyttää rahoitusta sen sijaan, että laittaa pääomat rotiskoon kiinni. Riippuu tietenkin monesta tekijästä.
Uusi autonostaja täällä, juuri saanut ajokortin. Mietin että millaiset marginaalit ovat nykyisin kohtuullisia kun ostaa käytetyn auton? Mikä on maksimi mitä kannattaa maksaa?
Ei mitään käsitystä, koska en lainaa rahaa autoon?
Mutta ehdotan sellaista järjestelyä, että autosi hintaluokan valittuasi selvitä ensin lainan ehdot pankista jo valmiiksi. Tämän saat tietää jo ennen auton valintaa. Näin tiedät pankkilainan koron referenssinä johon verrata löydettyäsi itsellesi sopivan auton. Sopivan auton löydyttyä pyydä rahoitustarjous autoliikkeestä. Sen saatuasi laske myös kaikki tilinhoito-, laskutus- ja muut mahdolliset oheiskulut nähdäksesi lainan todellisen hinnan.
Kun sinulla on tuon laskelman jälkeen sekä pankin että autoliikkeen rahoitus neuvoteltuna, kumpikin ovat realistisia valintoja, joten valitset niistä vain itsellesi edullisemman.
Minkälainen mahtaisi olla Suomen autokanta? ilman osamaksu ja lainajärjestelmää.
Ei mitään vaikutusta. Keskimääräiset autot ovat Suomessa niin halpoja, että niitä ostaa kuka tahansa, joka sellaista oikeasti tarvitsee. Ja me jotka ostamme minkä haluamme ostamme joka tapauksessa omalla rahalla, muodossa tai toisessa. Oman maksuvalmiuden voi toki halutessaan velkavivuttaa autolainalla, jos arvelee oman rahoituksen rahoituskulun autolainan korkoa suuremmaksi.
Tältä näyttää tyypillinen autolaina
Auton hankkiminen lainarahalla on yleistä ja verrattain kätevää, sillä menopelin saa nopeasti käyttöönsä ilman säästöjä.
Sortterin keräämän datan perusteella tyypillinen autolaina näyttää seuraavalta:
Lainanottajista 70 prosenttia on miehiä ja 30 prosenttia naisia.
Lainanottajien keski-ikä on 37 vuotta.
Keskimääräinen autolainan suuruus on 8314 euroa ja laina-aika 5 vuotta ja 2 kuukautta.
@_Quu kirjoitti:
Tältä näyttää tyypillinen autolaina
Auton hankkiminen lainarahalla on yleistä ja verrattain kätevää, sillä menopelin saa nopeasti käyttöönsä ilman säästöjä.
Sortterin keräämän datan perusteella tyypillinen autolaina näyttää seuraavalta:
Lainanottajista 70 prosenttia on miehiä ja 30 prosenttia naisia.
Lainanottajien keski-ikä on 37 vuotta.
Keskimääräinen autolainan suuruus on 8314 euroa ja laina-aika 5 vuotta ja 2 kuukautta.
Jos tuo pitelee paikkojaan, niin sen keskimääräisen autolainen laina-aika ei varmaankaan ole tuo keskimääräinen laina-aika. Tosi outoa, että keskimääräinen laina olisi noin pieni, koska silloin pitäisi olla läjäpäin oikein pieniä lainoja.
Minkälainen mahtaisi olla Suomen autokanta? ilman osamaksu ja lainajärjestelmää.
Ei mitään vaikutusta. Keskimääräiset autot ovat Suomessa niin halpoja, että niitä ostaa kuka tahansa, joka sellaista oikeasti tarvitsee. Ja me jotka ostamme minkä haluamme ostamme joka tapauksessa omalla rahalla, muodossa tai toisessa. Oman maksuvalmiuden voi toki halutessaan velkavivuttaa autolainalla, jos arvelee oman rahoituksen rahoituskulun autolainan korkoa suuremmaksi.
Mitä mieltä olet GLE, kannattaako autoa yleensäkään omistaa?
Minkälainen mahtaisi olla Suomen autokanta? ilman osamaksu ja lainajärjestelmää.
Ei mitään vaikutusta. Keskimääräiset autot ovat Suomessa niin halpoja, että niitä ostaa kuka tahansa, joka sellaista oikeasti tarvitsee. Ja me jotka ostamme minkä haluamme ostamme joka tapauksessa omalla rahalla, muodossa tai toisessa. Oman maksuvalmiuden voi toki halutessaan velkavivuttaa autolainalla, jos arvelee oman rahoituksen rahoituskulun autolainan korkoa suuremmaksi.
Mitä mieltä olet GLE, kannattaako autoa yleensäkään omistaa?
Minä olen omalta kohdaltani laskeskellut tuota. En privaattileasing vs omistaminen näkökulmasta, vaan työsuhdeauto vs. oma ja ainakin toistaiseksi päätynyt firman autoon. Minä en pystyisi ostamaan autoa käteisellä (nyt rahat menevät muihin rahareikiin, eli taloon) joten katson sitä kuukausittaisen kassavirran näkökulmasta.
Pitkässä juoksussa, eli kun auto on maksettu, säästöä tietysti syntyisi, mutta sitten se pitäisi taas uusia ja sama makseleminen alkaa taas (lähes) alusta.
Minkälainen mahtaisi olla Suomen autokanta? ilman osamaksu ja lainajärjestelmää.
Ei mitään vaikutusta. Keskimääräiset autot ovat Suomessa niin halpoja, että niitä ostaa kuka tahansa, joka sellaista oikeasti tarvitsee. Ja me jotka ostamme minkä haluamme ostamme joka tapauksessa omalla rahalla, muodossa tai toisessa. Oman maksuvalmiuden voi toki halutessaan velkavivuttaa autolainalla, jos arvelee oman rahoituksen rahoituskulun autolainan korkoa suuremmaksi.
Mitä mieltä olet GLE, kannattaako autoa yleensäkään omistaa?
Minä olen omalta kohdaltani laskeskellut tuota. En privaattileasing vs omistaminen näkökulmasta, vaan työsuhdeauto vs. oma ja ainakin toistaiseksi päätynyt firman autoon. Minä en pystyisi ostamaan autoa käteisellä (nyt rahat menevät muihin rahareikiin, eli taloon) joten katson sitä kuukausittaisen kassavirran näkökulmasta.
Pitkässä juoksussa, eli kun auto on maksettu, säästöä tietysti syntyisi, mutta sitten se pitäisi taas uusia ja sama makseleminen alkaa taas (lähes) alusta.
Asian voi tietysti ajatella monella tavalla. Voi ostaa sen hintaisen auton, johon on sillä hetkellä pätäkät plakkarissa, että käteisellä saa irti. Voi säästää etukäteen jotain kalliimpaa autoa varten, mutta jos tarvitsee autoa koko ajan ja on siis jonkinlainen menopeli oltava säästämisenkin aikana, niin joutuu koko ajan "syömään kuormasta" käytössä olevan auton arvon alenemisen ja käyttökustannusten kattamiseksi eli säästöaika pitenee. "Säästää" voi myös jälkikäteen eli auton voi hankkia osamaksulla/pankkilainalla, jolloin saa suoraan haluamansa auton ja "säästää" hankintahinnan jälkikäteen samalla, kun käyttää autoa.
Minä en tarkalleen tiedä, mitä yksityisleasing tarkoittaa. Oletan sen tarkoittavan huoltoleasing-sopimusta, jolloin se on käytännössä auton vuokraamista.
Minä oletan, että auto kannattaa ostaa omaksi vain, jos sen ostaa n. 5 vuotta tai sitä vanhempana, koska silloin sen arvo ei enää alene voimakkaasti.
Jos haluaa ajaa 0 - 3 vuotta vanhalla autolla, auton arvon alenema on moninkertaisesti suurempi kulu kuin rahoituskustannus. Koska palkansaaja joutuu jakamaan tulojaan moneen eri menoreikään, niin auton hankkiminen rahoituksella on minun mielestä järkevää, koska silloin auton hankkimisen rasitus jakaantuu pidemmälle ajalle. Autoliike saa joka tapauksessa rahat kassaan rahoitusyhtiöltä (tai asiakkaalta, jos auton hankkii pankkilainalla), joten auton ostajakaan ei hyödy mitään siitä, että ostaisi auton käteisellä.
Työsuhdeauto on työntekijälle hyvä vaihtoehto, koska saa ajaa max 3 vuotta vanhalla autolla ja auton arvon alenemasta ei tarvitse välittää eikä käyttökuluista.
Kun hankkii auton rahoituksella itse, ei sitä silti tarvitse maksaa omaksi asti ennen kuin vaihtaa uuteen. Silloin vain täytyy budjetoida itselleen tietty jatkuva kuukausittainen kuluerä autosta eikä ole tarkoituskaan, että auto joskus olisi oma.
Rahoituksella voi myös "säästää" sillä tavoin, että lyhentää autovelkaa reilusti enemmän kuin auton arvonalenema on, jolloin seuraavassa vaihdossa saa hyvää, kun jäljellä oleva velka on pienempi kuin auton markkina-arvo.
Ennenvanhaan, kun korot olivat jossain 10% tuntumassa ja ylikin, rahoitusvaihtoehto ei ollut niin hyvä, mutta nykyään saa ainakin uusiin autoihin jopa n. 1,5% todellisella vuosikorolla olevaa rahaa. Siis koko rahoitusjakson ajalta korko vastaa jotain lisävarusteen hintaa. Autoa valitessa voi ruksata jonkun varusteen ja sitten kaupanteossa poistaa sen, niin johan tuli korot säästettyä kokonaan
Joo, yksityisleasing on pitkä vuokrasopimus joka sisältää tai on sisältämättä muitakin palveluita auton ympärille.
Minä en oikein ymmärrä näitä periaatteen miehiä joiden mukaan pitää ostaa vain sellainen auto "mihin on varaa" ja tarkoitetaan että ne setelit pitää pystyä kaivamaan patjan alta.
Tämä on tietysti erittäin subjektiivista, mutta kun on keskellä ruuhkavuosia ja maksettavana on kaikenlaista kivitalosta vaippoihin, niin kyllä minä mielelläni tukeudun siihen pätkällä maksamiseen (tai työsuhdeliisariin tässä tapauksessa). Juuri nyt on se hetki kun auton ja talon on syytä olla suurimmillaan ja turvallisimmillaan, hittoako niillä sitten enää mitään tekee kun lapset on aikuisia. Ja, raha on tosiaan niin halpaa ettei se kituutteleminen siihen saakka että rahat on taskussa todellakaan ole sen arvoista.
@HybridRules kirjoitti:
Mitä mieltä olet GLE, kannattaako autoa yleensäkään omistaa?
En ole varma kumpaa kysyt, joten vastaan kahdesti
Auto on ilman muuta syytä olla käytettävissä jo mielenterveydellisistä syistä, koska ilman sitä ei voi oikein harrastaa mitään kivaa.
Minun on ilman muuta mielekästä omistaa käyttämäni auto, koska eihän ALD voi tietää millaiset valot, renkaat, lämmittimien konfiguraatiot ja muut väyläkontrollerien asetukset toimivat minun elämässäni. Eihän ne tiedä sitä edes tehtaalla, ellen itse asettele minulle oikeita asetuksia autooni. En tiedä sitä edes itse ellen kokeile hyväksi arvioimaani asetusta mahdollisuudella perua se pois, jos valinta osoittautuu huononksi.
Omalta kannaltani vastaus on siis vahva kyllä. Mutta jos kysytään tilanteesta että "pitäisi olla jonkinlaiset rattaat alla", sitten oman pääoman vaihtoehtoiskustannuksesta riippuen kannattaa harkita myös velkavivutusta?
Aivan. Vaikka suuren erän autoja kerralla ostava toimija nauttiikin suuren ostoerän tuomasta kilpailuedusta ostajana, kaikki pesut, korjaukset, huollot ja muut ostopalvelut nostavat käyttökuluja. Sen lisäksi sitoutuminen määrättyn ikäluokan autoihin pakottaa kaluston jatkuvaan uusimiseen. Ja lopulta tietenkin palvelun kaupallinen tarjoaja odottaa myös tuottoa investoinnilleen.
Raaimmin vuokra-auto ottaa pataan siinä vaiheessa, kun vähän ajettu vasta kolmevuotias uudesta lähtien hyvin hoidettu auto jääkin samaan perheeseen, tosin sittenhän tietenkin verrataan uuden auton ja vanhan auton kustannuksia, joten eroa pitääkin syntyä. Mutta yli 3-vuotiaalla käytetyllä ajaminen on selkeästi yksi mahdollinen vaihtoehto ja sen toteuttaminen kaupallisena palveluna suurina määrinä on vaikea skaalata vain yhtä, kenties itse uutena ostamaansa yksilöä pidempäänkin ajavan tavoin.
Taloudellisesti perusteltava motiivi ulkoistaa omistaminen voi silti olla pyrkimys vapauttaa autoon sidottu pääoma muuhun käyttöön.
@HybridRules kirjoitti:
Mitä mieltä olet GLE, kannattaako autoa yleensäkään omistaa?
En ole varma kumpaa kysyt, joten vastaan kahdesti
Auto on ilman muuta syytä olla käytettävissä jo mielenterveydellisistä syistä, koska ilman sitä ei voi oikein harrastaa mitään kivaa.
Minun on ilman muuta mielekästä omistaa käyttämäni auto, koska eihän ALD voi tietää millaiset valot, renkaat, lämmittimien konfiguraatiot ja muut väyläkontrollerien asetukset toimivat minun elämässäni. Eihän ne tiedä sitä edes tehtaalla, ellen itse asettele minulle oikeita asetuksia autooni. En tiedä sitä edes itse ellen kokeile hyväksi arvioimaani asetusta mahdollisuudella perua se pois, jos valinta osoittautuu huononksi.
Omalta kannaltani vastaus on siis vahva kyllä. Mutta jos kysytään tilanteesta että "pitäisi olla jonkinlaiset rattaat alla", sitten oman pääoman vaihtoehtoiskustannuksesta riippuen kannattaa harkita myös velkavivutusta?
Auton yksityisleasing tai huoltoleasing ei minustakaan ole hyvä ratkaisu, koska pääomittaja haluaa silloin katetta myös normaaleista huolloista ja esim. renkaista jne. Siinä tulee torta på torta.
Nykyisin voi saada uuden auton rahoituksen esim. 1,5% ja jopa allekin todellisella vuosikorolla. Rahoituksella hankittua autoa ei itse omista pitkään aikaan, jos koskaan, mutta autonhan saa juuri sellaisena kuin haluaa.
Minua ihmetyttää autorahoitusyhtiöiden bisnes, koska jonkun 100.000,- euron rahoituksesta rahoitusyhtiö tienaa vain luokkaa 1.500,- euroa vuodessa. Miksi vaivautuvat luotottamaan?
Autorahoituksen käyttö antaa mahdollisuuden hankkia kalliimman hintaluokan auton, jonka hankinta kuormittaa omaa taloutta jopa vähemmän kuin sellaisella rahalla ostaminen, jonka rahan on omistanut jo ennen auton ostoa. Rahoituksellahan tulee ostaneeksi rahaa ja auton samalla kertaa ja rahan hinta on ollut jo vuosia hyvin kohtuullinen eikä kerran tehdyn rahoitussopimuksen korkoehdot muutu vaikka rahamarkkinat kriiseilisivätkin.
Rahoituksella voi myös hallita riskiä auton arvon alenemisen suhteen, jos haluaa. Voi tehdä esim. rahoitusleasing- tai osamaksusopimuksen, joka ei edes tähtää auton maksamiseen kokonaan vaan autolle määritetään etukäteen arvo, joka sillä on rahoituksen lopussa ja riskin kantaa rahoitusyhtiö. Silloin joutuu ostamaan pääoman kalliimmalla, mutta jos haluaa sellaisen turvan, niin voi saada.
Jos arvostaa uutta tekniikkaa ja uuden auton huolettomuutta, ei autoa kannata omistaa paitsi ehkä suurituloisen.
On aika vanhakantainen ajatus minun mielestä, että auto täytyy omistaa ja mieluiten ostaa käteisellä.
Se hyvä puoli käteisellä ostamisessa on, siis sellaisella rahalla, jonka omistaa jo ennen kuin auton ostaa: oman taloustilanteen yllättävä, esim. onnettomuuden tai sairauden takia, heikkenemien ei pakota luopumaan autosta, koska se on jo kokonaan maksettu. Ellei sitten joudu myymään sitä, koska tarvitsee käteistä johonkin tärkempään. Säästöön kun ei jäänyt juuri mitään, kun kaikki meni autoon.
Autoon käytetty pääoma häviää kuin kankkulan kaivoon uudessa autossa arvon alenemisen tähden. Siksi rahoituksen voi säätää sopivalle kuluerälle ja käytännössä pitää rahoituksen lähes koko ajan ja ajaa uudella autolla. Niinhän työsuhdeautoilija tekee, vaikkakin sen rahoituksen maksaa työnantaja.
Olen sitä mieltä, että monessakaan tapauksessa autoa ei kannata varsinaisesti omistaa itse.
Enemmistö autoista on yli 3 -vuotiaita, joten jossakin vaiheessa pääomakulu alkaa olla vähäisempi kuin vuotuiset polttoainekulut. Olisiko 7-8 vuoden ikäisissä? Silloin luotonavausmaksut yms. ovat lainattuun rahamäärään korkeat, joten mietittäväksi jää tyytyykö siihen mihin säästöt riittävät, vai ostaako sen 7000 euron auton joka on monta vuotta tuoreempi ja vähemmän ajettu kuin se 3000- 4000 euron auto.
Oma vaihtoautoni arvo meni autoveroon (kuin sosialismia verrattuna ruotsalaisten käytäntöihin ) kun viimeksi vaihdoin ihan uuteen. Jälkiviisaana ajatellen ihan uuden ostaminen ei ollut fiksua, tai omalla kohdalla totesin että ei ollut myöskään toteutuneiden ajojen perusteella edes tarpeellista vaihtaa. Toki tuore auto on kiva, mutta ei ollut maksettavan hinnan arvoinen (varsinkin kun huomasi mitä sama auto olisi maksanut Ruotsissa).
Lisään tähän vielä että uuden auton hintaan ei kuulu lakisääteiset talvirenkaat, saatikka moottorin- tai sisätilanlämmitin. Ne lisätään hinnaston päälle.
@_Quu kirjoitti:
Kyllä minua niin potuttaa asua kun on joutunut maksamaan nelinkertaisen hinnan asunnosta maalisserkkuihin verrattuna. Tai sitten ei, valinta on vapaa.
Saatko sen nelinkertaisena takaisin kun myyt sen, tai jopa kuusinkertaisena?
Vai oletko reilu, ja myyt sen samaan hintaan eteenpäin kuin mitä maalaisserkkusi pyytäisi omasta vastaavastaan?
Kaavoitus onkin toinen mielenkiintoinen aihe, eli miksi tontit maksavat niin paljon tällaisessa harvaan asutussa maassa, eli miksi kysyntään ei ole vastattu?
Todella monet ostavat uuden auton vaikka se ei olekaan rahan menon minimoinnin kannalta järkevää. Ei olisi valtavaa vaihtoautomarkkinaa, jos kaikki aina ostaisivat vain käytetyn auton. Jäisi pää vetävän käteen ennen pitkää.
Uuden auton ostaminen keski- tai pienituloisemmalta on suorastaan kansallinen sankariteko. Joidenkin on uhrauduttava, jotta muille on tarjolla hyviä käytettyjä🙂
@HybridRules kirjoitti:
Todella monet ostavat uuden auton vaikka se ei olekaan rahan menon minimoinnin kannalta järkevää. Ei olisi valtavaa vaihtoautomarkkinaa, jos kaikki aina ostaisivat vain käytetyn auton. Jäisi pää vetävän käteen ennen pitkää.
Uuden auton ostaminen keski- tai pienituloisemmalta on suorastaan kansallinen sankariteko. Joidenkin on uhrauduttava, jotta muille on tarjolla hyviä käytettyjä🙂
Olet oikeassa. Onneksi näitä uhreja tarvitaan nykyään vähemmän koska ruotsalaiset ajavat ne kaikkein miellyttävimmät kilometrit suomalaisten puolesta.
@HybridRules kirjoitti:
Todella monet ostavat uuden auton vaikka se ei olekaan rahan menon minimoinnin kannalta järkevää. Ei olisi valtavaa vaihtoautomarkkinaa, jos kaikki aina ostaisivat vain käytetyn auton. Jäisi pää vetävän käteen ennen pitkää.
Uuden auton ostaminen keski- tai pienituloisemmalta on suorastaan kansallinen sankariteko. Joidenkin on uhrauduttava, jotta muille on tarjolla hyviä käytettyjä🙂
Olet oikeassa. Onneksi näitä uhreja tarvitaan nykyään vähemmän koska ruotsalaiset ajavat ne kaikkein miellyttävimmät kilometrit suomalaisten puolesta.
Uhrauksia ne ovat ruotsalaistenkin uhraukset vaikka uhrausten hedelmät valuisivatkin Suomeen. Suomessa sankaruus on tietysti suurempaa, koska uuden auton hinnassa on veroa enemmän kuin ruotsista tuodusta käytetystä joutuu rajalla maksamaan.
Pankkilainaa tuli otettua joskus 80-luvun alussa lääkkeenä pahaan autokuumeeseen. Rahoitusta maksuajan muodossa silloin taisi saada vain itäautoihin ja leasingista ei ollut tietoakaan.
Nykyään jaan varani käyttöomaisuuteen (asunnot, autot, harrastevälineet jne.)
ja sijoitusomaisuuteen (osakkeet, kiinteistöt, metsä ym.). Sijoitusomaisuuden arvon pitää kasvaa ja sen tuotoilla hankitaan käyttöomaisuutta tarpeen mukaan. Käyttöomaisuuden reaaliarvolla ei ole suurta merkitystä. Sen arvot ovat muualla. Kakkosasunnon ja viimeisimmän auton hankinnassa vaihtoehtona uusi oli vaan niin paljon käytettyä miellyttävämpi valinta.
@Yosemite J kirjoitti:
Pankkilainaa tuli otettua joskus 80-luvun alussa lääkkeenä pahaan autokuumeeseen. Rahoitusta maksuajan muodossa silloin taisi saada vain itäautoihin ja leasingista ei ollut tietoakaan.
Nykyään jaan varani käyttöomaisuuteen (asunnot, autot, harrastevälineet jne.)
ja sijoitusomaisuuteen (osakkeet, kiinteistöt, metsä ym.). Sijoitusomaisuuden arvon pitää kasvaa ja sen tuotoilla hankitaan käyttöomaisuutta tarpeen mukaan. Käyttöomaisuuden reaaliarvolla ei ole suurta merkitystä. Sen arvot ovat muualla. Kakkosasunnon ja viimeisimmän auton hankinnassa vaihtoehtona uusi oli vaan niin paljon käytettyä miellyttävämpi valinta.
Jep, jep. Onhan se mukavaa, että rahahenkilötkin kirjoittelevat tänne.
@_Quu kirjoitti:
Kyllä minua niin potuttaa asua kun on joutunut maksamaan nelinkertaisen hinnan asunnosta maalisserkkuihin verrattuna. Tai sitten ei, valinta on vapaa.
Saatko sen nelinkertaisena takaisin kun myyt sen, tai jopa kuusinkertaisena?
400 tonnin kämpän rahoituskulut ovat valtavat verrattuna 100 tonnin kämppään. Lisäksi siinä vaiheessa, kun maajussi on maksanut satkun kämppänsä pois ja alkaa vaikkapa sijoittamaan lainanmaksusta vapautuneita tulojaan, on kaupunkikalle vielä syvässä velkaorjuudessa. Kun Kalle lopulta on kämppänsä saanut maksettua, on Jussilla jo mittava sijoitussalkku piironginlaatikossaan.
Kallen kämpän arvonnousu voi hetken lämmittää, mutta lämpö katoaa, kun Kalle huomaa muidenkin alueella olevien kämppien hintojen nousseen samassa suhteessa, eli muuttaessa "voittoa" ei jää käteen. Tietysti jossain vaiheessa Kalle voi myydä kämppänsä pois ja muuttaa Jussin naapuriin, tai siirtyä vuokralaiseksi, mutta ei Kalle Jussia saa ikinä kiinni.
Tästä huolimatta Kallen rahoja pumpataan jatkuvasti Jussin asuinkunnalle, ettei Jussin tarvitsisi maksaa sellaista kunnallisveroa, jolla kunnan valot saataisiin pidettyä päällä. Lisäksi poliitikot miettivät jatkuvasti, miten suunnitellut kilometriverot yms saataisiin tehtyä niin, ettei Jussin tarvitsisi niitä maksaa - ainakaan yhtä paljon kuin Kallen.
Autoliikkeen laina on yleensä aika edullinen, joskus jopa nollakorkoista.
Uusien autojen kylkiäisinä voi saada nollakorkoja, mutta käytettyjen osalta en ole ainakaan viimeaikoina törmännyt kovin hyviin tarjouksiin. Äkkiä niissä nousee todellinen vuosikorko hätyyttelemään jopa 10% rajaa, joista toki osansa tekee n. 10€/kk tilinhoitopalkkio ja helposti satasiin nouseva perustamiskulu.
Itse olen autojen osalta noudattanut aina seuraavaa ohjetta:
Jos tarvitset lainaa, älä osta autoa!
Sekö on siis ohjeesi myös aloittajalle?
Minkälainen mahtaisi olla Suomen autokanta? ilman osamaksu ja lainajärjestelmää.
Ei välttämättä ja olen itsekin salakavalasti luistanut ohjeesta, sillä aikanaan maksoin asuntolainaa sen verran hitaasti pois, että pystyin perheen kasvaessa vaihtamaan 19 v. / 392000 km ajetun autovanhukseni upouuteen tila-autoon.
Kun lainaraha on halpaa, ei ole välttämättä mitenkään hullumpi idea käyttää rahoitusta sen sijaan, että laittaa pääomat rotiskoon kiinni. Riippuu tietenkin monesta tekijästä.
Ei mitään käsitystä, koska en lainaa rahaa autoon?
Mutta ehdotan sellaista järjestelyä, että autosi hintaluokan valittuasi selvitä ensin lainan ehdot pankista jo valmiiksi. Tämän saat tietää jo ennen auton valintaa. Näin tiedät pankkilainan koron referenssinä johon verrata löydettyäsi itsellesi sopivan auton. Sopivan auton löydyttyä pyydä rahoitustarjous autoliikkeestä. Sen saatuasi laske myös kaikki tilinhoito-, laskutus- ja muut mahdolliset oheiskulut nähdäksesi lainan todellisen hinnan.
Kun sinulla on tuon laskelman jälkeen sekä pankin että autoliikkeen rahoitus neuvoteltuna, kumpikin ovat realistisia valintoja, joten valitset niistä vain itsellesi edullisemman.
Ei mitään vaikutusta. Keskimääräiset autot ovat Suomessa niin halpoja, että niitä ostaa kuka tahansa, joka sellaista oikeasti tarvitsee. Ja me jotka ostamme minkä haluamme ostamme joka tapauksessa omalla rahalla, muodossa tai toisessa. Oman maksuvalmiuden voi toki halutessaan velkavivuttaa autolainalla, jos arvelee oman rahoituksen rahoituskulun autolainan korkoa suuremmaksi.
Tältä näyttää tyypillinen autolaina
Auton hankkiminen lainarahalla on yleistä ja verrattain kätevää, sillä menopelin saa nopeasti käyttöönsä ilman säästöjä.
Sortterin keräämän datan perusteella tyypillinen autolaina näyttää seuraavalta:
Lainanottajista 70 prosenttia on miehiä ja 30 prosenttia naisia.
Lainanottajien keski-ikä on 37 vuotta.
Keskimääräinen autolainan suuruus on 8314 euroa ja laina-aika 5 vuotta ja 2 kuukautta.
Jos tuo pitelee paikkojaan, niin sen keskimääräisen autolainen laina-aika ei varmaankaan ole tuo keskimääräinen laina-aika. Tosi outoa, että keskimääräinen laina olisi noin pieni, koska silloin pitäisi olla läjäpäin oikein pieniä lainoja.
Mitä mieltä olet GLE, kannattaako autoa yleensäkään omistaa?
Minä olen omalta kohdaltani laskeskellut tuota. En privaattileasing vs omistaminen näkökulmasta, vaan työsuhdeauto vs. oma ja ainakin toistaiseksi päätynyt firman autoon. Minä en pystyisi ostamaan autoa käteisellä (nyt rahat menevät muihin rahareikiin, eli taloon) joten katson sitä kuukausittaisen kassavirran näkökulmasta.
Pitkässä juoksussa, eli kun auto on maksettu, säästöä tietysti syntyisi, mutta sitten se pitäisi taas uusia ja sama makseleminen alkaa taas (lähes) alusta.
Asian voi tietysti ajatella monella tavalla. Voi ostaa sen hintaisen auton, johon on sillä hetkellä pätäkät plakkarissa, että käteisellä saa irti. Voi säästää etukäteen jotain kalliimpaa autoa varten, mutta jos tarvitsee autoa koko ajan ja on siis jonkinlainen menopeli oltava säästämisenkin aikana, niin joutuu koko ajan "syömään kuormasta" käytössä olevan auton arvon alenemisen ja käyttökustannusten kattamiseksi eli säästöaika pitenee. "Säästää" voi myös jälkikäteen eli auton voi hankkia osamaksulla/pankkilainalla, jolloin saa suoraan haluamansa auton ja "säästää" hankintahinnan jälkikäteen samalla, kun käyttää autoa.
Minä en tarkalleen tiedä, mitä yksityisleasing tarkoittaa. Oletan sen tarkoittavan huoltoleasing-sopimusta, jolloin se on käytännössä auton vuokraamista.
Minä oletan, että auto kannattaa ostaa omaksi vain, jos sen ostaa n. 5 vuotta tai sitä vanhempana, koska silloin sen arvo ei enää alene voimakkaasti.
Jos haluaa ajaa 0 - 3 vuotta vanhalla autolla, auton arvon alenema on moninkertaisesti suurempi kulu kuin rahoituskustannus. Koska palkansaaja joutuu jakamaan tulojaan moneen eri menoreikään, niin auton hankkiminen rahoituksella on minun mielestä järkevää, koska silloin auton hankkimisen rasitus jakaantuu pidemmälle ajalle. Autoliike saa joka tapauksessa rahat kassaan rahoitusyhtiöltä (tai asiakkaalta, jos auton hankkii pankkilainalla), joten auton ostajakaan ei hyödy mitään siitä, että ostaisi auton käteisellä.
Työsuhdeauto on työntekijälle hyvä vaihtoehto, koska saa ajaa max 3 vuotta vanhalla autolla ja auton arvon alenemasta ei tarvitse välittää eikä käyttökuluista.
Kun hankkii auton rahoituksella itse, ei sitä silti tarvitse maksaa omaksi asti ennen kuin vaihtaa uuteen. Silloin vain täytyy budjetoida itselleen tietty jatkuva kuukausittainen kuluerä autosta eikä ole tarkoituskaan, että auto joskus olisi oma.
Rahoituksella voi myös "säästää" sillä tavoin, että lyhentää autovelkaa reilusti enemmän kuin auton arvonalenema on, jolloin seuraavassa vaihdossa saa hyvää, kun jäljellä oleva velka on pienempi kuin auton markkina-arvo.
Ennenvanhaan, kun korot olivat jossain 10% tuntumassa ja ylikin, rahoitusvaihtoehto ei ollut niin hyvä, mutta nykyään saa ainakin uusiin autoihin jopa n. 1,5% todellisella vuosikorolla olevaa rahaa. Siis koko rahoitusjakson ajalta korko vastaa jotain lisävarusteen hintaa. Autoa valitessa voi ruksata jonkun varusteen ja sitten kaupanteossa poistaa sen, niin johan tuli korot säästettyä kokonaan
Joo, yksityisleasing on pitkä vuokrasopimus joka sisältää tai on sisältämättä muitakin palveluita auton ympärille.
Minä en oikein ymmärrä näitä periaatteen miehiä joiden mukaan pitää ostaa vain sellainen auto "mihin on varaa" ja tarkoitetaan että ne setelit pitää pystyä kaivamaan patjan alta.
Tämä on tietysti erittäin subjektiivista, mutta kun on keskellä ruuhkavuosia ja maksettavana on kaikenlaista kivitalosta vaippoihin, niin kyllä minä mielelläni tukeudun siihen pätkällä maksamiseen (tai työsuhdeliisariin tässä tapauksessa). Juuri nyt on se hetki kun auton ja talon on syytä olla suurimmillaan ja turvallisimmillaan, hittoako niillä sitten enää mitään tekee kun lapset on aikuisia. Ja, raha on tosiaan niin halpaa ettei se kituutteleminen siihen saakka että rahat on taskussa todellakaan ole sen arvoista.
En ole varma kumpaa kysyt, joten vastaan kahdesti
Auto on ilman muuta syytä olla käytettävissä jo mielenterveydellisistä syistä, koska ilman sitä ei voi oikein harrastaa mitään kivaa.
Minun on ilman muuta mielekästä omistaa käyttämäni auto, koska eihän ALD voi tietää millaiset valot, renkaat, lämmittimien konfiguraatiot ja muut väyläkontrollerien asetukset toimivat minun elämässäni. Eihän ne tiedä sitä edes tehtaalla, ellen itse asettele minulle oikeita asetuksia autooni. En tiedä sitä edes itse ellen kokeile hyväksi arvioimaani asetusta mahdollisuudella perua se pois, jos valinta osoittautuu huononksi.
Omalta kannaltani vastaus on siis vahva kyllä. Mutta jos kysytään tilanteesta että "pitäisi olla jonkinlaiset rattaat alla", sitten oman pääoman vaihtoehtoiskustannuksesta riippuen kannattaa harkita myös velkavivutusta?
Eipä se, että joku tekee bisnestä autosi omistamisesta, lähtökohtaisesti kulujasi alenna.
Aivan. Vaikka suuren erän autoja kerralla ostava toimija nauttiikin suuren ostoerän tuomasta kilpailuedusta ostajana, kaikki pesut, korjaukset, huollot ja muut ostopalvelut nostavat käyttökuluja. Sen lisäksi sitoutuminen määrättyn ikäluokan autoihin pakottaa kaluston jatkuvaan uusimiseen. Ja lopulta tietenkin palvelun kaupallinen tarjoaja odottaa myös tuottoa investoinnilleen.
Raaimmin vuokra-auto ottaa pataan siinä vaiheessa, kun vähän ajettu vasta kolmevuotias uudesta lähtien hyvin hoidettu auto jääkin samaan perheeseen, tosin sittenhän tietenkin verrataan uuden auton ja vanhan auton kustannuksia, joten eroa pitääkin syntyä. Mutta yli 3-vuotiaalla käytetyllä ajaminen on selkeästi yksi mahdollinen vaihtoehto ja sen toteuttaminen kaupallisena palveluna suurina määrinä on vaikea skaalata vain yhtä, kenties itse uutena ostamaansa yksilöä pidempäänkin ajavan tavoin.
Taloudellisesti perusteltava motiivi ulkoistaa omistaminen voi silti olla pyrkimys vapauttaa autoon sidottu pääoma muuhun käyttöön.
Auton yksityisleasing tai huoltoleasing ei minustakaan ole hyvä ratkaisu, koska pääomittaja haluaa silloin katetta myös normaaleista huolloista ja esim. renkaista jne. Siinä tulee torta på torta.
Nykyisin voi saada uuden auton rahoituksen esim. 1,5% ja jopa allekin todellisella vuosikorolla. Rahoituksella hankittua autoa ei itse omista pitkään aikaan, jos koskaan, mutta autonhan saa juuri sellaisena kuin haluaa.
Minua ihmetyttää autorahoitusyhtiöiden bisnes, koska jonkun 100.000,- euron rahoituksesta rahoitusyhtiö tienaa vain luokkaa 1.500,- euroa vuodessa. Miksi vaivautuvat luotottamaan?
Autorahoituksen käyttö antaa mahdollisuuden hankkia kalliimman hintaluokan auton, jonka hankinta kuormittaa omaa taloutta jopa vähemmän kuin sellaisella rahalla ostaminen, jonka rahan on omistanut jo ennen auton ostoa. Rahoituksellahan tulee ostaneeksi rahaa ja auton samalla kertaa ja rahan hinta on ollut jo vuosia hyvin kohtuullinen eikä kerran tehdyn rahoitussopimuksen korkoehdot muutu vaikka rahamarkkinat kriiseilisivätkin.
Rahoituksella voi myös hallita riskiä auton arvon alenemisen suhteen, jos haluaa. Voi tehdä esim. rahoitusleasing- tai osamaksusopimuksen, joka ei edes tähtää auton maksamiseen kokonaan vaan autolle määritetään etukäteen arvo, joka sillä on rahoituksen lopussa ja riskin kantaa rahoitusyhtiö. Silloin joutuu ostamaan pääoman kalliimmalla, mutta jos haluaa sellaisen turvan, niin voi saada.
Jos arvostaa uutta tekniikkaa ja uuden auton huolettomuutta, ei autoa kannata omistaa paitsi ehkä suurituloisen.
On aika vanhakantainen ajatus minun mielestä, että auto täytyy omistaa ja mieluiten ostaa käteisellä.
Se hyvä puoli käteisellä ostamisessa on, siis sellaisella rahalla, jonka omistaa jo ennen kuin auton ostaa: oman taloustilanteen yllättävä, esim. onnettomuuden tai sairauden takia, heikkenemien ei pakota luopumaan autosta, koska se on jo kokonaan maksettu. Ellei sitten joudu myymään sitä, koska tarvitsee käteistä johonkin tärkempään. Säästöön kun ei jäänyt juuri mitään, kun kaikki meni autoon.
Autoon käytetty pääoma häviää kuin kankkulan kaivoon uudessa autossa arvon alenemisen tähden. Siksi rahoituksen voi säätää sopivalle kuluerälle ja käytännössä pitää rahoituksen lähes koko ajan ja ajaa uudella autolla. Niinhän työsuhdeautoilija tekee, vaikkakin sen rahoituksen maksaa työnantaja.
Olen sitä mieltä, että monessakaan tapauksessa autoa ei kannata varsinaisesti omistaa itse.
Enemmistö autoista on yli 3 -vuotiaita, joten jossakin vaiheessa pääomakulu alkaa olla vähäisempi kuin vuotuiset polttoainekulut. Olisiko 7-8 vuoden ikäisissä? Silloin luotonavausmaksut yms. ovat lainattuun rahamäärään korkeat, joten mietittäväksi jää tyytyykö siihen mihin säästöt riittävät, vai ostaako sen 7000 euron auton joka on monta vuotta tuoreempi ja vähemmän ajettu kuin se 3000- 4000 euron auto.
Oma vaihtoautoni arvo meni autoveroon (kuin sosialismia verrattuna ruotsalaisten käytäntöihin
) kun viimeksi vaihdoin ihan uuteen. Jälkiviisaana ajatellen ihan uuden ostaminen ei ollut fiksua, tai omalla kohdalla totesin että ei ollut myöskään toteutuneiden ajojen perusteella edes tarpeellista vaihtaa. Toki tuore auto on kiva, mutta ei ollut maksettavan hinnan arvoinen (varsinkin kun huomasi mitä sama auto olisi maksanut Ruotsissa).
Lisään tähän vielä että uuden auton hintaan ei kuulu lakisääteiset talvirenkaat, saatikka moottorin- tai sisätilanlämmitin. Ne lisätään hinnaston päälle.
Kyllä minua niin potuttaa asua kun on joutunut maksamaan nelinkertaisen hinnan asunnosta maalisserkkuihin verrattuna. Tai sitten ei, valinta on vapaa.
Saatko sen nelinkertaisena takaisin kun myyt sen, tai jopa kuusinkertaisena?
Vai oletko reilu, ja myyt sen samaan hintaan eteenpäin kuin mitä maalaisserkkusi pyytäisi omasta vastaavastaan?
Kaavoitus onkin toinen mielenkiintoinen aihe, eli miksi tontit maksavat niin paljon tällaisessa harvaan asutussa maassa, eli miksi kysyntään ei ole vastattu?
Todella monet ostavat uuden auton vaikka se ei olekaan rahan menon minimoinnin kannalta järkevää. Ei olisi valtavaa vaihtoautomarkkinaa, jos kaikki aina ostaisivat vain käytetyn auton. Jäisi pää vetävän käteen ennen pitkää.
Uuden auton ostaminen keski- tai pienituloisemmalta on suorastaan kansallinen sankariteko. Joidenkin on uhrauduttava, jotta muille on tarjolla hyviä käytettyjä🙂
Olet oikeassa. Onneksi näitä uhreja tarvitaan nykyään vähemmän koska ruotsalaiset ajavat ne kaikkein miellyttävimmät kilometrit suomalaisten puolesta.
Tuosta sankaruudesta tuli mieleen seuraava myytti - ei tosin liity autoiluun mitenkään:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensiyön_oikeus
Niin että myynkö ennen noutajantuloa asunnon ja auton, ostan valmiiksi arkun itselleni ja piilotan rahallisen omaisuuteni arkunvuoriin.
Uhrauksia ne ovat ruotsalaistenkin uhraukset vaikka uhrausten hedelmät valuisivatkin Suomeen. Suomessa sankaruus on tietysti suurempaa, koska uuden auton hinnassa on veroa enemmän kuin ruotsista tuodusta käytetystä joutuu rajalla maksamaan.
Pankkilainaa tuli otettua joskus 80-luvun alussa lääkkeenä pahaan autokuumeeseen. Rahoitusta maksuajan muodossa silloin taisi saada vain itäautoihin ja leasingista ei ollut tietoakaan.
Nykyään jaan varani käyttöomaisuuteen (asunnot, autot, harrastevälineet jne.)
ja sijoitusomaisuuteen (osakkeet, kiinteistöt, metsä ym.). Sijoitusomaisuuden arvon pitää kasvaa ja sen tuotoilla hankitaan käyttöomaisuutta tarpeen mukaan. Käyttöomaisuuden reaaliarvolla ei ole suurta merkitystä. Sen arvot ovat muualla. Kakkosasunnon ja viimeisimmän auton hankinnassa vaihtoehtona uusi oli vaan niin paljon käytettyä miellyttävämpi valinta.
Jep, jep. Onhan se mukavaa, että rahahenkilötkin kirjoittelevat tänne.
HR juuri näin rahamiehet ja persaukiset sulassa sovussa ei aina mutta melkein.
400 tonnin kämpän rahoituskulut ovat valtavat verrattuna 100 tonnin kämppään. Lisäksi siinä vaiheessa, kun maajussi on maksanut satkun kämppänsä pois ja alkaa vaikkapa sijoittamaan lainanmaksusta vapautuneita tulojaan, on kaupunkikalle vielä syvässä velkaorjuudessa. Kun Kalle lopulta on kämppänsä saanut maksettua, on Jussilla jo mittava sijoitussalkku piironginlaatikossaan.
Kallen kämpän arvonnousu voi hetken lämmittää, mutta lämpö katoaa, kun Kalle huomaa muidenkin alueella olevien kämppien hintojen nousseen samassa suhteessa, eli muuttaessa "voittoa" ei jää käteen. Tietysti jossain vaiheessa Kalle voi myydä kämppänsä pois ja muuttaa Jussin naapuriin, tai siirtyä vuokralaiseksi, mutta ei Kalle Jussia saa ikinä kiinni.
Tästä huolimatta Kallen rahoja pumpataan jatkuvasti Jussin asuinkunnalle, ettei Jussin tarvitsisi maksaa sellaista kunnallisveroa, jolla kunnan valot saataisiin pidettyä päällä. Lisäksi poliitikot miettivät jatkuvasti, miten suunnitellut kilometriverot yms saataisiin tehtyä niin, ettei Jussin tarvitsisi niitä maksaa - ainakaan yhtä paljon kuin Kallen.
Nimim. "En ole katkera, mutta kuitenkin"