@HybridRules kirjoitti:
Onkohan Samille nyt selvinnyt, mikä on sopiva marginaali autorahoitukselle?
Sami on huomannut, että pitämällä oman rahoituksen vaihtoehtoiskustannuksen vähintään osakemarkkinoiden indeksituotossa saa sekä valinnanvaraa autoa ostaessaan että omaa rahoitusta halvemman rahoituskustannuksen pankin tai autoliikkeen rahoituksella.
@HybridRules kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että te Ruuhkamiehen kanssa puhutte potaskaa.
Katsopa vastaukseni 13.6.2020 kello 23:40 ja 23:44. Mistä kohdasta olet eri mieltä?
Nykyajan teolliset prosessit on optimoitu niin pitkälle, että ei siellä turhia rooleja olekaan. Kaikki roolit ovat välttämättömiä, mutta vain joihinkin niistä rooleista kuuluu oikeus ja vastuu yrityksen tuotteiden rakentamisen lisäksi myös itse yrityksen rakentamisesta selviämään uusista haasteista.
Tietenkin jokaisella on roolinsa, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että jokainen "tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevä" todella onnistuu siinä ja että todella yrittää edes.
Tästähän on näyttöjä vaikka kuinka paljon, mm. siitä kun kosketusnäyttöjä ei muka tarvittu.
Paperimies tai sellunkeittäjä ovat huonoja esimerkkejä sekä näiden "olennaisten" että " ei-olennaisten" ihmisten tekemisten merkityksestä
Nykyajan teollisuudesta on vaikea löytää ei-olennaisia tehtäviä. Pääsääntöisesti kaikki tehtävät ovat yrityksen toiminnalle täysin välttämättömiä. Toisten vastuulla on ajaa nykyisiä prosesseja ja toisten pitää huoli, että nykyiset prosessit ovat ajan tasalla kilpailijoihin nähden.
Suorittavan tason duunarihommassa ei voi firman tulevaisuutta ryssiä niin totaalisesti kuin ne voivat, jotka tekevät niitä "olennaisia hommia", siinä mielessä duunaritason hommat eivät ole niin kovin olennaisia.
Totta. Jos prosessi toimii, mutta firma ei toimi, se ei tietenkään olen prosessia hoitavan henkilöstön vika. Ja huomaatkos kuka maksaa johdon ja tuotekehityksen tötöilyt? Aivan, johto saa bonuksensa, duunarit saavat kenkää ja omistajat kärsivät arvon menetyksestä ja osinkojen nollauksesta.
Omistajan kannalta johtaja on palkollinen kuten muutkin, paitsi että suuremmalla vastuulla ja tarkemmin seurattava, koska huono johto tuhoaa omistaja arvoa pahemmin kuin huono duunari.
Vähän sama asia kuin mikä sinun yksinkertaistuksessa ihmisen valintamahdollisuuksista minua vaivaa.
No kerro, mikä siinä vaivaa, että minäkin ymmärrän?
En uskalla luvata kaikkien pystyvän tai edes haluavan toimia kaikissa tehtävissä, joten täysin vapaata valintaa en edes ehdottanut. Mutta jonkinlaisen valinnan me jokainen olemme tehneet ammattimme, asuinpaikkamme ja puolisomme suhteen, if any.
Luulen, että et oikeasti ole sitä mieltä, että jokainen on 100% oman onnensa seppä, mutta sinulla(kin) vaikuttaa olevan mentaliteetti, että kun jotain on tullut sanottua, niin siitä pidetään kiinni
Oikeassa olet. Juuri siksi sanoinkin elämän olevan Lottoamisen sijasta asiantuntijapeliä. Vaikka omilla valinnoillaan voi merkittävästikin vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa, salettiin ei silti pääse kukaan. Huono arpa osuu väistämättä jonkun kohdalle.
Ruuhkamiehen tapa ajatella, että on olemassa "olennaisia" ja "ei-olennaisia" ihmisiä ja sinun ajatus, että kaikilla on mahdollisuus valita ja että jokainen on itse oman osansa timpuri, ovat molemmat ensinnäkin todella yksinkertaistetun mustavalkoisia kommentteja ja niiden takana oleva asenne on se, joka minua varsinaisesti vaivaa.
Yritysten menestysmahdollisuudet riippuvat monista tekijöistä eikä ole syytä nähdä työntekijäporrasta merkityksettöminä epäolennaisina ihmisinä tai välttämättömänä kulueränä, josta mieluusti pitäisi päästä eroon.
Siltarumpupolitiikassa on varmaan tapahtunut lehmänkauppoja ja kotiinpäin vetämistä, mutta pohjimmiltaan olisi tärkeää, että yhteiskuntaan ei synny vääristymiä, joista seuraa jännitteitä ja epävakautta. Julkinen liikenne ja terveydenhuolto ja yleenskin yhteiskunnan infrastruktuuri sisältää paljon sellaisia toimintoja/investointeja, joita ei pysty rahoittamaan niiden omalla tuotolla. Susirajan sisäpuolen jupinkin kukkarosta täytyy käydä vähän nipsaisemassa, jotta takahikiän mummo pääsee linjuriautolla arvauskeskuksessa käymään. Vaikka mummo olikin työelämässään yksi niistä "ei-olennaisista" ja oli valinnut huonosti osansa. Jos olisi ryhtynyt vaikka HUSin ylilääkäriksi ja muuttanut Helsinkiin, niin ei nyt tarvitsisi valittaa. Eli oma vika, että on nyt heikoilla, mutta yhteiskunnan pitää avittaa niitä, jotka eivät ole älynneet tehdä oikeita valintoja aikoinaan.
@740 GLE kirjoitti:
Ei kai sitä kukaan ole yrittänytkään kiistää, etteivätkö "käsienheiluttajat" ole täysin välttämättömiä kaikille teollisille prosesseille, mutta Amer Tupakka ei taivu maailman johtavien urheilubrändien omistajaksi Amer Sportsiksi vaikka käsienheiluttajat olisivat kuinka tunnollisia ja osaavia tahansa.
Korjaan väärinkäsitystä termin "käsienheiluttelija" osalta. Kyseisellä termillä viitataan meikäläisen kaltaisiin tekijöihin joiden pääasiallinen työpanos koostuu käsillä huitomisesta neukkarissa. Oikeita töitä tekevät ovat sitten asia erikseen.
Ja niin, uskallan myös väittää että lukumäärällisesti valtaosa suomalaistenkin yritysten pärjäämisestä perustuu tänäkin päivänä pitkälti ahkeruuteen, ei visionäärisyyteen, innovointiin tai käsienheilutteluun. Pätee moniin firmoihin kampaamoista putkifirmaan, ruokakaupasta hinausliikkeisiin. Kaikissa tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, mutta sana innovaatio on kokenut inflaation jos näiden menestyksen väitetään perustuvan siihen. Melkein tekisi mieli sanoa ettei miljoona-ansioita tienaavat Citymarket-kauppiaatkaan liiemmälti innovoi. Ei näillä maailmaa valloiteta, mutta kansallisen pärjäämisen kannalta näillä on järjettömän suuri merkitys.
että on olemassa "olennaisia" ja "ei-olennaisia" ihmisiä
Asia voi olla helpompi mieltää jos "ihmisiä" sanan tilalle vaihtaa työtehtäviä.
Esimerkiksi vaatetehtaan työt on siirtyneet Aasiaan, ja moni vaatemerkki on todennut sen hyväksi tavaksi toimia. Vaikka ompelijat olisivat kuinka hyviä. Joku toinen voi puolestaan aloittaa ompelijana, ja jäädä eläkkeelle samasta tehtävästä. Ja olla ihan tyytyväinen vaikkei hänestä tullut osastopäällikköä tai laatupäällikköä.
Kampaamoista voi ajatella asiaa siltä kantilta että jotkut laajentavat ja perustavat ketjun (eivät siis vain itse leikkaa hiuksia, vaan alkavat johtamaan yritystä), eli myyvät franchise-oikeudet jollekin joka ei ole valmis perustamaan omaa yritystä. Kuten sille Citymarket-kauppiaalle joka ei perustanut omaa kauppaa, vaan johtaa jokaiselle tuttua Citymarketia. Suomesta on loppunut mm. T-kauppa ja Spar (tuttu kauppa ulkomailla), joten kilpailu ei ole aina helppoa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuko
Haasteena kaikille on hintakilpailu, eli kalliimmalla pitäisi saada myytyä vaikka halvempaa on tarjolla. Aiemmin tullimaksuilla tasoitettiin hintoja jotta oma tuotanto pärjäisi halpatuontia vastaan, mutta nykyään tilanne on toinen.
Mielenkiintoista seurata miten velkaantuminen, työttömyys ja kannustinloukut (töihin meneminen saattaa vähentää tuloja) kehittyvät, vai jatketaanko kauas tulevaisuuteen samalla tavalla.
Asiallinen kysymys Samilta, johon täällä tavalliseen tapaan vastauksena lähinnä älinää.
Yritetäänpä. Jokainen toki päättää itse kuinka paljon haluaa rahoituksestaan maksaa. Yleisesti ottaen 10% lähestyvät korot ovat todella suuria. Laske vaikka Excelissä, kuinka paljon auton hinta kasvaa koron myötä. Laskureita löytyy kaikkien pankkien sivuilta.
Oman pankin autolainan korko tällä hetkellä liikkunee 3-5% tienoilla. Hintaan vaikuttavat asiakassuhde, lainattava summa, maksuaika, vakuudet, jne. Santanderin tapaiselta toimijalta lainan saanee helpommin, mutta korko on jossain 7-9% välimaastossa. Autoliikkeet suosivat yleensä omia rahoitustarjouksiaan, jotka voivat olla edullisiakin. Nyt on erittäin hyvä aika ostaa auto tässä mielessä. Itse sain hieman kalliimmalle autolle keväällä reilun 1% koron, autoliikkeen kautta omasta pankistani.
Autokauppa ja -myyjä saavat myymästään rahoituksesta palkkion. Tämä on hyvä muistaa hinnoista neuvotellessaan.
Huomioi silti myös lisäkulut, joita yleensä lasketaan varsinaisen koron päälle. Lainan myöntämispalkkio voi olla muutaman satasen ja laskutuspalkkio joka kuukausi vaikkapa 15€. Näistä kertyy laina-ajan kuluessa helposti merkittävä summa. Todellisuudessa kyse on vain eräänlaisesta piilomarginaalista.
@PiiJei kirjoitti:
Asiallinen kysymys Samilta, johon täällä tavalliseen tapaan vastauksena lähinnä älinää.
Yritetäänpä. Jokainen toki päättää itse kuinka paljon haluaa rahoituksestaan maksaa. Yleisesti ottaen 10% lähestyvät korot ovat todella suuria. Laske vaikka Excelissä, kuinka paljon auton hinta kasvaa koron myötä. Laskureita löytyy kaikkien pankkien sivuilta.
Oman pankin autolainan korko tällä hetkellä liikkunee 3-5% tienoilla. Hintaan vaikuttavat asiakassuhde, lainattava summa, maksuaika, vakuudet, jne. Santanderin tapaiselta toimijalta lainan saanee helpommin, mutta korko on jossain 7-9% välimaastossa. Autoliikkeet suosivat yleensä omia rahoitustarjouksiaan, jotka voivat olla edullisiakin. Nyt on erittäin hyvä aika ostaa auto tässä mielessä. Itse sain hieman kalliimmalle autolle keväällä reilun 1% koron, autoliikkeen kautta omasta pankistani.
Autokauppa ja -myyjä saavat myymästään rahoituksesta palkkion. Tämä on hyvä muistaa hinnoista neuvotellessaan.
Huomioi silti myös lisäkulut, joita yleensä lasketaan varsinaisen koron päälle. Lainan myöntämispalkkio voi olla muutaman satasen ja laskutuspalkkio joka kuukausi vaikkapa 15€. Näistä kertyy laina-ajan kuluessa helposti merkittävä summa. Todellisuudessa kyse on vain eräänlaisesta piilomarginaalista.
Kyse ei ole piilomarginaalista, vaan "Luoton todelliset vuosikulut", mitkä tulee ilmoittaa. https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Maksut-laskut-perinta/luotot/luoton-hinta/
Pieni korkoprosentti on hyvä kun lainasumma on suuri, ja toisaalta laskunkäsittelymaksut ja perustamiskulu voi tehdä pienen lainan ottamisen hyvin kalliiksi.
Mitä on älinä, ja miksi ajoittain esiintyy tarvetta määritellä toisten keskustelusta mikä on sitä ja mikä ei ole (älinä vaikuttaa sanana negatiiviselta, ylimieliseltä, vähättelevältä ja tuomitsevalta), jollei itse ole osallistunut siihen, ja varsinainen aihe on jo käsitelty, ilman tarkentavia lisäkysymyksiä?
@PiiJei kirjoitti:
Itse sain hieman kalliimmalle autolle keväällä reilun 1% koron, autoliikkeen kautta omasta pankistani.
Ymmärsinkö oikein, että autoliike auttoi sinua saamaan omasta pankistasi lainan paremmin ehdoin kuin olisit itse saanut? Kerrotko lisää miten tämä tapahtui?
Kummelissa oli sketsi jossa jokseenkin kummallinen ääntely oli kuvattu sanoilla älä mölö. Viitataanko tässä kuvatulla älinällä samaan? Keskustelu on asiallista ja erilaisiin aiheisiin suhtaudutaan vakavasti trollaus on vähentynyt koska siihen on löydetty lääkkeet jotka tepsivät.
Jossain määrin ehkä asiallista keskustelua, mutta PiiJei on kyllä oikeassa siinä, että muutaman ensimmäisen postin jälkeen varsin vähän avaukseen liittyvää.
Nostaa käden virheen merkiksi _o/
Guilty as charged.
@Ruuhkamies kirjoitti:
Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat.
Kyllä ne HOMMAT ovat olennaisia. Harva täällä oikeasti omillaan pärjää. Mutta jotkut tekijät ovat vaikeammin korvattavissa kuin jotkut toiset, vaikka kaikkien roolit välttämättömiä ovatkin.
Siksi yrityksen kilpailukyvyn kannalta tuotekehitys ja johto ovat avainasemassa ja vaikeammin korvattavissa. Juuri siksi vaikkapa UPM:n omistajan hyvinvoinnin kannalta Jussi Pesosen jatko tehtävässään on tärkeämpää kuin yksittäisen selluköpin, joka on helpommin joko korvattavissa tai automatisoitavissa.
Korvaamattomia henkilöitä ei ole olemassakaan yli 7 miljardin maailman väestöllä. Yksittäisten henkiöiden panos suuryritysten menestykseen, tai menestymättömyyteen on häviävän pieni. 90% toimihenkiöistä ja johtajista on korvattavissa noin viidessä minuutissa.
Mainittu herra on ollut kyllä harvinaisen surkea visionääri, hänen aikanaan useita sellukattiloita suljettiin juuri ennen kuin sellun hinta ponnahti taivaisiin, vasta kun hintojen nousu oli jo tasoittunut ruvettiin uusia kattiloita suunnittelemaan.
@740 GLE kirjoitti:
Ei kai sitä kukaan ole yrittänytkään kiistää, etteivätkö "käsienheiluttajat" ole täysin välttämättömiä kaikille teollisille prosesseille, mutta Amer Tupakka ei taivu maailman johtavien urheilubrändien omistajaksi Amer Sportsiksi vaikka käsienheiluttajat olisivat kuinka tunnollisia ja osaavia tahansa.
Korjaan väärinkäsitystä termin "käsienheiluttelija" osalta. Kyseisellä termillä viitataan meikäläisen kaltaisiin tekijöihin joiden pääasiallinen työpanos koostuu käsillä huitomisesta neukkarissa. Oikeita töitä tekevät ovat sitten asia erikseen.
Ja niin, uskallan myös väittää että lukumäärällisesti valtaosa suomalaistenkin yritysten pärjäämisestä perustuu tänäkin päivänä pitkälti ahkeruuteen, ei visionäärisyyteen, innovointiin tai käsienheilutteluun. Pätee moniin firmoihin kampaamoista putkifirmaan, ruokakaupasta hinausliikkeisiin. Kaikissa tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, mutta sana innovaatio on kokenut inflaation jos näiden menestyksen väitetään perustuvan siihen. Melkein tekisi mieli sanoa ettei miljoona-ansioita tienaavat Citymarket-kauppiaatkaan liiemmälti innovoi. Ei näillä maailmaa valloiteta, mutta kansallisen pärjäämisen kannalta näillä on järjettömän suuri merkitys.
Oli muuten ihan hyvä, että kerroit mikä "käsienheiluttajien" ammattikunta on. Minä en osannut ollenkaan arvata, mutta nyt, kun valistit, niin ihan osuva termihän tuo on.
@Peterstar kirjoitti:
Korvaamattomia henkilöitä ei ole olemassakaan yli 7 miljardin maailman väestöllä.
Puhuin vaikeammin korvattavista, eikä heidän osaamisensa muutu halveksimalla yhtään sen helpommin korvattavaksi. UPM:n hallitus ei selvästikään ole kysynyt sinun neuvoasi, koska pyysivät mainittua Pesosta jatkamaan tehtävässään ohi eläkeikänsä. Sinulla on mielipiteesi, mutta asiasta päättävä taho on kanssasi selvästikin eri mieltä. Kumpaahan meidän kannattaisi uskoa?
Yksittäisten henkiöiden panos suuryritysten menestykseen, tai menestymättömyyteen on häviävän pieni.
Sinä saat uskoa että kuka tahansa meistä olisi rakentanut Teslan, Applen, Sammon tai Berkshire Hathawayn ilman Elon Muskia, Steve Jobsia, Nalle Wahlroosia tai Warren Buffettiakin, mutta minä en siihen pysty. Siis edes uskomaan, puhumattakaan että tekemään.
90% toimihenkiöistä ja johtajista on korvattavissa noin viidessä minuutissa.
Silti Fortum käytti kuukausia uuden Pekan etsimiseen kunnes vasta tällä viikolla löytyikin Anssi. Olisi ollut halvempiaa pyytää sinulta viiden minuutin konsultointia ja hoitaa homma tehokkaasti.
En tiedä, miksi vähättelet avainhenkilöiden merkitystä yrityksille, mutta olen aiheesta eri mieltä.
Mainittu herra on ollut kyllä harvinaisen surkea visionääri, hänen aikanaan useita sellukattiloita suljettiin juuri ennen kuin sellun hinta ponnahti taivaisiin, vasta kun hintojen nousu oli jo tasoittunut ruvettiin uusia kattiloita suunnittelemaan.
Arvaanko oikein, että sinun salkussasi ei UPM ole kovin suurella painolla, koska kommentoit koko konsernia yhden business groupin yhden Euroopan ylikapasiteetista tietoisen tuotelinjan pohjalta ja olet pettynyt yrityksen hyvään menestykseen?
Isossa kuvassa miljardeja velkaisesta pääosin paperitehtaasta on tullut vuosikymmenessä nettovelaton yritys, jonka riippuvuus sellusta ja bulkkipaperista on samana ajanjaksona selvästi vähentynyt. Osakkeen arvo on tänään yli 2.5-kertainen vuosikymmenen takaiseen verrattuna, vaikka matkan varrella on maksettu osinkoja lähes vuoden 2010 ostohinnan edestä.
Koksa en hoksaa, miksi toteutunutta historiaa pitää lähteä kieltämään auton rahoituskeskustelussa, vaihdan takaisin topikin aiheeseen.
@M880 kirjoitti:
Minä olen omalta kohdaltani laskeskellut tuota. En privaattileasing vs omistaminen näkökulmasta, vaan työsuhdeauto vs. oma ja ainakin toistaiseksi päätynyt firman autoon.
Sama tilanne on tarkistettu jo yli 20 vuoden ajan joka kerta uutta tai uudehkoa autoa hankkiessa. Voin vahvistaa, että jos vaihdat noin 3 vuoden välein etkä aja merkittävää määrää laskutettavia työajoja, silloin on kustannusmielessä suunnilleen yksi lysti ajaako omalla vai samanlaisella liisarilla. Erot keskimääräisillä kilometreillä ainakin minun laskemillani autoilla jäävät hyvin vähäisiksi ainakin niin kauan kun omaan autoon ei tule pahoja yllättäviä menoja. Tässä mielessä liisarin voi siis laskea tavallaan vakuutukseksi yllättävää suurta menoerää vastaan.
Minä en pystyisi ostamaan autoa käteisellä (nyt rahat menevät muihin rahareikiin, eli taloon) joten katson sitä kuukausittaisen kassavirran näkökulmasta.
Meillä on valittu päinvastoin ja valinnassa on meidän tapauksessamme mukana jonkin verran individualismia, jonka nojalla auto valitaan juuri kuljettajansa näköiseksi. Omassa on silti myös pari optiota, joilla voi vaikuttaa kustannuksiin merkittävästi.
Pitkässä juoksussa, eli kun auto on maksettu, säästöä tietysti syntyisi, mutta sitten se pitäisi taas uusia ja sama makseleminen alkaa taas (lähes) alusta.
Miksi se pitää uusia, jos on kerran ostanut mieleisensä?
Tässä on oman auton vahva puoli. Jos onnistuu ostamaan auton, jonka oikeasti haluaa, ei sitä tarvitse vaihtaa yhtään mihinkään pelkästään siksi, että mittariin kertyy lisää numeroita. Uutena kalliinlaisenkin auton arvon aleneman voi hävittää kohinaan jatkamalla käyttöikää.
Jos haluaa vaihtaa jatkuvasti ajaakseen suhteellisen modernilla tekniikalla, oma tarjoaa mahdollisuuden ostaa kolmivuotias käytetty, jonka vaihtaa kolmen vuoden kuluttua uudempaan. Tälläkin menetelmällä pudottaa pääomakuluja merkittävästi luotettavuudesta tinkimättä.
Liisarin parhaat perustelut ovat helppous ja pääoman vapauttaminen muualle.
@M880 kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä periaatteen miehiä joiden mukaan pitää ostaa vain sellainen auto "mihin on varaa" ja tarkoitetaan että ne setelit pitää pystyä kaivamaan patjan alta.
Jos tuo on jollekin toimiva keino pitää menopuoli budjettiraamissa, niin eikö se ole ihan hvyä asia? Ellei rahaa ole tarkoituskaan säästää, silloin tulot - kulut erotuksen pitäminen vähintään nollassa riittää.
Sitten jos samaa mallia aletaan tyrkyttää muillekin ainoana oikeana, herää kysymys onko taustalla rahan lainaajien tai auton liisaajien halveksuntaa edes ymmärtämättä että tietyin reunaehdoin se on taloudellisesti erittäinkin järkevää?
Autokohtaiset kustannukset ovat automallikohtaisia mutta rahoituskulu on ostaja (tai ostattaja) kohtainen, joten eihän rahoituksen suhteen ole edes tarpeen etsiäkään yhtä ainoaa kaikille sopivaa mallia, joten ellei tämä malli tunnu sopivan itselle, sitten valitaan jokin muu rahoitustapa.
Tämä on tietysti erittäin subjektiivista, mutta kun on keskellä ruuhkavuosia ja maksettavana on kaikenlaista kivitalosta vaippoihin, niin kyllä minä mielelläni tukeudun siihen pätkällä maksamiseen (tai työsuhdeliisariin tässä tapauksessa).
Liisaus ja lainaaminen ovat myös hankintoja oman maksukyvyn puitteissa, vaikka rahoitus onkin ulkoistettu.
Juuri nyt on se hetki kun auton ja talon on syytä olla suurimmillaan ja turvallisimmillaan, hittoako niillä sitten enää mitään tekee kun lapset on aikuisia.
Useimmille se selviää jossain vaiheessa
Mielestäni auton on oikeasti syytä olla turvallisimmillaan hieman myöhemmin, sitten kun ne nuoret ajavat itse. Rahalle tuntuu löytyvän käyttöä edelleen, vaikka siitäkin on kulunut jo yli vuosikymmen.
Ja, raha on tosiaan niin halpaa ettei se kituutteleminen siihen saakka että rahat on taskussa todellakaan ole sen arvoista.
Säästämistä yleensä kuvataan kituuttamisena, vaikka todellisuudessa noin puolen miljoonan eläkesalkun kustannus työvuosien aikana on vain suunnilleen päivittäisen tupakkiaskin luokkaa. Mutta jos tuntuu paremmalta idealta polttaa ne Nortit, niin antaa palaa vain, ei ole minulta pois.
Rahoituskeskustelun melko yleispätevä perussääntö on, että ihmisen elämässä on kaksi ohikiitävää hetkeä, jolloin rahaa tuntuu olevan riittävästi. Ne ovat entisen opiskelijan työllistyminen valmistuttuaan ja asuntolainan (if any?) loppuminen, Jos älyää ottaa kiinni jo ensimmäisestä tilaisuudesta, tupakkiaskin hinnalla päivässä pääsee melko pitkälle. Jos on jo missannut tuon tilaisuuden, joutuu parikymmentä vuotta myöhemmin mättämään säästöön asuntolainan lyhennyksen kokoista kk-erää.
Ellei ole lähtiessä paljon rahaa, sitten pitää olla paljon aikaa ja lehmän hermot.
@M880 kirjoitti:
Pitkässä juoksussa, eli kun auto on maksettu, säästöä tietysti syntyisi, mutta sitten se pitäisi taas uusia ja sama makseleminen alkaa taas (lähes) alusta.
Miksi se pitää uusia, jos on kerran ostanut mieleisensä?
No jos tykkää vaihtelusta ja uusista nappuloista ja kiiltävästä jutuista?
@M880 kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä periaatteen miehiä joiden mukaan pitää ostaa vain sellainen auto "mihin on varaa" ja tarkoitetaan että ne setelit pitää pystyä kaivamaan patjan alta.
Jos tuo on jollekin toimiva keino pitää menopuoli budjettiraamissa, niin eikö se ole ihan hvyä asia? Ellei rahaa ole tarkoituskaan säästää, silloin tulot - kulut erotuksen pitäminen vähintään nollassa riittää.
Sitten jos samaa mallia aletaan tyrkyttää muillekin ainoana oikeana, herää kysymys onko taustalla rahan lainaajien tai auton liisaajien halveksuntaa edes ymmärtämättä että tietyin reunaehdoin se on taloudellisesti erittäinkin järkevää?
Juu, tässä siis tarkoitin nimenomaan niitä jotka tyrkyttävät näitä periaatteitaan muille. Minulle on tietenkin aivan samantekevää miten kukakin rahoituksensa järjestää.
Raha on kuitenkin nykyisin niin halpaa, että en näe mitään syytä lykätä esimerkiksi auton hankintaa sellaiseen hetkeen että setelinipun voi ojentaa myyjälle. Säästäminen säästämisen vuoksi, vanhuuden turvaksi tai mihin nyt ikinä, on eri asia kuin autoa varten säästäminen.
Työsuhdeliisarissa on muuten sellainenkin riskienhallinnan kannalta hyvä puoli, että sen kulut lakkaavat juoksemasta samalla sekunnilla kuin palkkakin. (Riskienhallintaa suhteessa osamaksukauppaan, käteisellä maksettu auto ei toki kovin merkittäviä kuluja aiheuta.)
@M880 kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä periaatteen miehiä joiden mukaan pitää ostaa vain sellainen auto "mihin on varaa" ja tarkoitetaan että ne setelit pitää pystyä kaivamaan patjan alta.
Jos tuo on jollekin toimiva keino pitää menopuoli budjettiraamissa, niin eikö se ole ihan hvyä asia? Ellei rahaa ole tarkoituskaan säästää, silloin tulot - kulut erotuksen pitäminen vähintään nollassa riittää.
Sitten jos samaa mallia aletaan tyrkyttää muillekin ainoana oikeana, herää kysymys onko taustalla rahan lainaajien tai auton liisaajien halveksuntaa edes ymmärtämättä että tietyin reunaehdoin se on taloudellisesti erittäinkin järkevää?
Autokohtaiset kustannukset ovat automallikohtaisia mutta rahoituskulu on ostaja (tai ostattaja) kohtainen, joten eihän rahoituksen suhteen ole edes tarpeen etsiäkään yhtä ainoaa kaikille sopivaa mallia, joten ellei tämä malli tunnu sopivan itselle, sitten valitaan jokin muu rahoitustapa.
Tämä on tietysti erittäin subjektiivista, mutta kun on keskellä ruuhkavuosia ja maksettavana on kaikenlaista kivitalosta vaippoihin, niin kyllä minä mielelläni tukeudun siihen pätkällä maksamiseen (tai työsuhdeliisariin tässä tapauksessa).
Liisaus ja lainaaminen ovat myös hankintoja oman maksukyvyn puitteissa, vaikka rahoitus onkin ulkoistettu.
Juuri nyt on se hetki kun auton ja talon on syytä olla suurimmillaan ja turvallisimmillaan, hittoako niillä sitten enää mitään tekee kun lapset on aikuisia.
Useimmille se selviää jossain vaiheessa
Mielestäni auton on oikeasti syytä olla turvallisimmillaan hieman myöhemmin, sitten kun ne nuoret ajavat itse. Rahalle tuntuu löytyvän käyttöä edelleen, vaikka siitäkin on kulunut jo yli vuosikymmen.
Ja, raha on tosiaan niin halpaa ettei se kituutteleminen siihen saakka että rahat on taskussa todellakaan ole sen arvoista.
Säästämistä yleensä kuvataan kituuttamisena, vaikka todellisuudessa noin puolen miljoonan eläkesalkun kustannus työvuosien aikana on vain suunnilleen päivittäisen tupakkiaskin luokkaa. Mutta jos tuntuu paremmalta idealta polttaa ne Nortit, niin antaa palaa vain, ei ole minulta pois.
Rahoituskeskustelun melko yleispätevä perussääntö on, että ihmisen elämässä on kaksi ohikiitävää hetkeä, jolloin rahaa tuntuu olevan riittävästi. Ne ovat entisen opiskelijan työllistyminen valmistuttuaan ja asuntolainan (if any?) loppuminen, Jos älyää ottaa kiinni jo ensimmäisestä tilaisuudesta, tupakkiaskin hinnalla päivässä pääsee melko pitkälle. Jos on jo missannut tuon tilaisuuden, joutuu parikymmentä vuotta myöhemmin mättämään säästöön asuntolainan lyhennyksen kokoista kk-erää.
Ellei ole lähtiessä paljon rahaa, sitten pitää olla paljon aikaa ja lehmän hermot.
Toisaalta, kun viimeisen kerran lähtee, ei ainakaan lähtijälle itselleen ole väliä, jääkö rahakasa jälkeen vai ei. Perikunta tietysti saattaa olla eri mieltä. Kuinka kauan kannattaa säästää ja milloin päästää rullaamaan vapaalla?
@M880 kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä periaatteen miehiä joiden mukaan pitää ostaa vain sellainen auto "mihin on varaa" ja tarkoitetaan että ne setelit pitää pystyä kaivamaan patjan alta.
Jos tuo on jollekin toimiva keino pitää menopuoli budjettiraamissa, niin eikö se ole ihan hvyä asia? Ellei rahaa ole tarkoituskaan säästää, silloin tulot - kulut erotuksen pitäminen vähintään nollassa riittää.
Sitten jos samaa mallia aletaan tyrkyttää muillekin ainoana oikeana, herää kysymys onko taustalla rahan lainaajien tai auton liisaajien halveksuntaa edes ymmärtämättä että tietyin reunaehdoin se on taloudellisesti erittäinkin järkevää?
Juu, tässä siis tarkoitin nimenomaan niitä jotka tyrkyttävät näitä periaatteitaan muille. Minulle on tietenkin aivan samantekevää miten kukakin rahoituksensa järjestää.
Raha on kuitenkin nykyisin niin halpaa, että en näe mitään syytä lykätä esimerkiksi auton hankintaa sellaiseen hetkeen että setelinipun voi ojentaa myyjälle. Säästäminen säästämisen vuoksi, vanhuuden turvaksi tai mihin nyt ikinä, on eri asia kuin autoa varten säästäminen.
Työsuhdeliisarissa on muuten sellainenkin riskienhallinnan kannalta hyvä puoli, että sen kulut lakkaavat juoksemasta samalla sekunnilla kuin palkkakin. (Riskienhallintaa suhteessa osamaksukauppaan, käteisellä maksettu auto ei toki kovin merkittäviä kuluja aiheuta.)
Kenelle lakkaavat ja kenelle eivät. Työnantajalle kulut jäävät vaikka kuski lähtee. Siinä mielessä varsinkin huoltoleasingpirssi voi olla työnantajalle ongelmallinen. Jos työnantaja joutuu vähentämään väkeä tai työntekijä itse lähtee pois, niin auton leasingmaksu jää työnantajan taakaksi vaikka sitä vastaan ei saa enää työpanosta.
@M880 kirjoitti:
Pitkässä juoksussa, eli kun auto on maksettu, säästöä tietysti syntyisi, mutta sitten se pitäisi taas uusia ja sama makseleminen alkaa taas (lähes) alusta.
Miksi se pitää uusia, jos on kerran ostanut mieleisensä?
No jos tykkää vaihtelusta ja uusista nappuloista ja kiiltävästä jutuista?
Tämä on tietenkin aivan riittävä syy vaihtaa uuteen. Mutta silloin pääomakulu aiheutuukin juuri tästä halusta ajaa uudella eikä tarpeesta ajaa tarkoitukseensa sopivalla ja hyvin toimivalla autolla.
@M880 kirjoitti:
Työsuhdeliisarissa on muuten sellainenkin riskienhallinnan kannalta hyvä puoli, että sen kulut lakkaavat juoksemasta samalla sekunnilla kuin palkkakin. (Riskienhallintaa suhteessa osamaksukauppaan, käteisellä maksettu auto ei toki kovin merkittäviä kuluja aiheuta.)
Toinen liisarin etu riskienhallinnassa on siinä, että tekniikkamurroksessa äkillisesti vanhanaikaiseksi koetun automallin huono vaihtoarvo ei rasita vanhoilla oletuksilla leasingsopimuksen jo tehnyttä. Tämä riski kohdistuu omaan autoon rahoitustavasta riippumatta.
Vaurioista aiheutuvan taloudellisen riskin voi sen sijaan helposti ulkoistaa huoltosopimuksella.
@HybridRules kirjoitti:.
Toisaalta, kun viimeisen kerran lähtee, ei ainakaan lähtijälle itselleen ole väliä, jääkö rahakasa jälkeen vai ei.
Samaa mieltä. Siksi minua kiinnostaakin maksuvalmius sitä ennen. Juuri tästä nyt on käsittääkseni kysymys?
Salkun ATH on vain tilastotieto, jonka vaihtelut ovat lyhyellä ajalla melkoista arvontaa, jonka suorittavat robot, suursijoittajat, markkinatunnelma, korona ja muut ilkiöt minulta lupaa kysymättä. Mutta salkun generoima osinkovirta on konkreettista kassavirtaa, joka putoaa tilille joka vuosi muiden mielipiteistä riippumatta.
Säästämisen ei siis tarvitse olla tapa elää kituuttaen, vaan se voi myös olla tapa nostaa ostovoimansa kestävällä tavalla yli säännöllisen palkka- tai eläketulon.
Säästäminen antaa myös vapautta valintoihin. Löin säästöpossuni kuoliaaksi ostaessani nykyisen taloni 20 vuotta sitten ilman lainaa omalla rahalla. Minun ja Rouvan palkka ei riitä tuollaisiin temppuihin ilman määrätietoista sijoitusharrastusta. Tuossa tilanteessa oli tämän autorahoituskeskustelun tapaisen pelin paikka ja se olisi tuottanut erittäin hyvin. Mutta koska pää ei olisi kestänyt talon kokoista velkavipua vuoden 2000 dot-com kriisin pyörteissä, on turha haikailla saamatta jääneen tuoton perään pelissä johon ei uskalla itse osallistua.
Tiedän hukkaavani tuottoa ostamalla omalla rahalla, mutta velattomuus on myös mukavuuskysymys, joka pitää valinnat enemmän omissa käsissä jos vaikka työnteko lakkaa kiinnostamasta.
Perikunta tietysti saattaa olla eri mieltä. Kuinka kauan kannattaa säästää ja milloin päästää rullaamaan vapaalla?
Perikunta on arvokkaimman perintönsä jo saanut opiskeltuaan vanhempien sponsoroimana ilman opintolainaa ja maailman kahdeksannen ihmeen ymmärrettyään myös aloittanut oman eläkesalkkunsa rakentamisen heti ensimmäisestä palkastaan. Siksi he eivät ole taloudellisesti riippuvaisia perinnöstään, jonka myös ymmärtävät sisältävän niin suuren verovelan, että perintövero tulee olemaan sen rinnalla pikku juttu.
Mutta siihen saakka maksamattomat osinkoveroni tuottavat minulle lisää osinkoja joka vuosi, kunnes kuittaan verovelkani tuhkauurnasta.
Auton valinnan tavoin se on tietenkin jokaisen oma asia, mitä tuloillaan tekee. Minä ajattelin säästää työvuodet sen mitä helposti jää muista huveista yli ja sen jälkeen jatkaa eläkkeellä samoilla nettotuloilla.
Sortsi, taas käpläilin puhelimella sitaattivirheen tuohon ylle. Tämä on siis omaa tekstiäni, eikä HybridRulesin tarvitse ottaa siitä mitään vastuuta:
"Perikunta on arvokkaimman perintönsä jo saanut opiskeltuaan vanhempien sponsoroimana ilman opintolainaa ja maailman kahdeksannen ihmeen ymmärrettyään myös aloittanut oman eläkesalkkunsa rakentamisen heti ensimmäisestä palkastaan. Siksi he eivät ole taloudellisesti riippuvaisia perinnöstään, jonka myös ymmärtävät sisältävän niin suuren verovelan, että perintövero tulee olemaan sen rinnalla pikku juttu.
Mutta siihen saakka maksamattomat osinkoveroni tuottavat minulle lisää osinkoja joka vuosi, kunnes kuittaan verovelkani tuhkauurnasta.
Auton valinnan tavoin se on tietenkin jokaisen oma asia, mitä tuloillaan tekee. Minä ajattelin säästää työvuodet sen mitä helposti jää muista huveista yli ja sen jälkeen jatkaa eläkkeellä samoilla nettotuloilla."
Liisarin parhaat perustelut ovat helppous ja pääoman vapauttaminen muualle
Poimin tuon lauseesi erikseen, koska niin painokkaasti jätit sen itsekin viimeiseksi.
Jonkinmoinen helppous on ymmärrettävissä. Tuo pääoman vapautuminen muualle jää hämäräksi. Autoon menee x euroa ja se on pois käytettävissä olevasta rahasta. Maksaa sitä sitten lainalla, tai liisarilla, tai käteisellä.
Liisarin parhaat perustelut ovat helppous ja pääoman vapauttaminen muualle
Poimin tuon lauseesi erikseen, koska niin painokkaasti jätit sen itsekin viimeiseksi.
Jonkinmoinen helppous on ymmärrettävissä. Tuo pääoman vapautuminen muualle jää hämäräksi. Autoon menee x euroa ja se on pois käytettävissä olevasta rahasta. Maksaa sitä sitten lainalla, tai liisarilla, tai käteisellä.
>
Kassasta hypoteettisesti löytyvän auton hintaa vastaavan summan voi vaikka sijoittaa, jos kuukausittainen kassavirta kestää pätkän tai liisarin maksamisen.
Liisarin parhaat perustelut ovat helppous ja pääoman vapauttaminen muualle
Poimin tuon lauseesi erikseen, koska niin painokkaasti jätit sen itsekin viimeiseksi.
Jonkinmoinen helppous on ymmärrettävissä. Tuo pääoman vapautuminen muualle jää hämäräksi. Autoon menee x euroa ja se on pois käytettävissä olevasta rahasta. Maksaa sitä sitten lainalla, tai liisarilla, tai käteisellä.
Minä sanoisin niin päin, että liisarilla välttää pääoman sitomisen autoon. Pääoman vapauttaminen kuulostaa minulta siltä, kuin olisi ensin ostanut auton ja sitten myisi sen leasingyhtiölle ja vuokraisi itselleen. Niinkin voi tietyillä reunaehdoilla tehdä.
Se, ettei sido pääomaa autoon, tarkoittaa, että ei sido kerralla isoa määrää rahaa autoon vaan maksaa sitä vähitellen pienissä erissä, jolloin voi käyttää isompia könttejä sellaiseen, mihin ei saa vakuudetonta lainaa tai jota ei voi vuokrata. Huoltoleasing on vuokraamista rahoitusleasing on paremminkin lainanottoa.
Pääoman sitominen on oleellinen näkökulma esim. omaa yritystä pyörittävälle, jolla rahat sitoutuvat usein käyttöpääomaan. Riippuu tietysti yrityksen toimialasta ja toiminnan laajuudesta, miten tuo menee.
Rahoittamalla autohankinnan eli ostamalla rahaa isomman köntän ja maksamalla sen pois erissä, pystyy kevyemmällä rasituksella hankkimaan korkeamman hintaluokan auton uutena. Tietysti pitää sitten budjetoida meno usemmalle vuodella ja helposti käy niin, että jonkinlainen rahoitus on "päällä" koko ajan.
M880 ja HR jo tulkkasivatkin tarkoittamani rahan vaihtoehtoiskustannuksen ja HR vielä korjasi tapahtumien tyypillisimmän järjestyksenkin. Vaihtoehtoiskustannuksen suuruus riippuu siitä, mistä autoon laitettu raha on pois sellaisella ostajalla, jolla on todellinen mahdollisuus valita maksaako autonsa omalla rahallaan vai hankkiiko ulkopuolisen rahoituksen.
Halvimmillaan nollakorkotililtä nostetun oman rahan vaihtoehtoiskustannus on suunnilleen nollassa, koska merkittävää korkotuottoa ei olisi luvassa ilman auton ostoakaan. Hyvin tuottavasta sijoituksesta kulutukseen puretun rahan hinta on sen sijaan nollakorkojenkin aikana kaksinumeroinen prosenttiluku, jonka ensimmäinen numero ei taitavimmilla treidaajilla ole edes ykkönen. Näille veijareille raha on työkalu tehdä lisää rahaa, joten pelipöydästä pois otettu raha on erittäin kallista menetettyjen tuottojen vuoksi. Nykyajan työkaluilla nimellinen 8 - 10% ja inflaatiokorjattu 6.7% osakeindeksituotto (- pieni kiinteä kulu) on kenen tahansa saavutettavissa.
Nämä on hyvä laskea ollakseen tietoinen valintojensa vaikutuksista, mutta kannattaa silti varoa, ettei menetettyjä tuottoja auton tai peräti oman elinajan odotteelle diskonttaamalla unohda elämistä osallistuessaan "se voittaa kellä on kuollessaan eniten" kilpailuun.
Konkreetiaa vaihtoehtoiskustannuksesta saa kun seuraavan kerran autoa ostaessaan puolittaa autoon varatun summan ja laittaa toisen puolen osakeindeksiin jääden seuraamaan kumman puolikkaan arvo kehittyy paremmin.
@740 GLE kirjoitti:
M880 ja HR jo tulkkasivatkin tarkoittamani rahan vaihtoehtoiskustannuksen ja HR vielä korjasi tapahtumien tyypillisimmän järjestyksenkin. Vaihtoehtoiskustannuksen suuruus riippuu siitä, mistä autoon laitettu raha on pois sellaisella ostajalla, jolla on todellinen mahdollisuus valita maksaako autonsa omalla rahallaan vai hankkiiko ulkopuolisen rahoituksen.
Halvimmillaan nollakorkotililtä nostetun oman rahan vaihtoehtoiskustannus on suunnilleen nollassa, koska merkittävää korkotuottoa ei olisi luvassa ilman auton ostoakaan. Hyvin tuottavasta sijoituksesta kulutukseen puretun rahan hinta on sen sijaan nollakorkojenkin aikana kaksinumeroinen prosenttiluku, jonka ensimmäinen numero ei taitavimmilla treidaajilla ole edes ykkönen. Näille veijareille raha on työkalu tehdä lisää rahaa, joten pelipöydästä pois otettu raha on erittäin kallista menetettyjen tuottojen vuoksi. Nykyajan työkaluilla nimellinen 8 - 10% ja inflaatiokorjattu 6.7% osakeindeksituotto (- pieni kiinteä kulu) on kenen tahansa saavutettavissa.
Nämä on hyvä laskea ollakseen tietoinen valintojensa vaikutuksista, mutta kannattaa silti varoa, ettei menetettyjä tuottoja auton tai peräti oman elinajan odotteelle diskonttaamalla unohda elämistä osallistuessaan "se voittaa kellä on kuollessaan eniten" kilpailuun.
Konkreetiaa vaihtoehtoiskustannuksesta saa kun seuraavan kerran autoa ostaessaan puolittaa autoon varatun summan ja laittaa toisen puolen osakeindeksiin jääden seuraamaan kumman puolikkaan arvo kehittyy paremmin.
Leasingiin täytyy sitoutua pitemmäksi ajaksi (9 ... 12 vuotta), että saa suuremmalla todennäköisyydellä tuottoa muualle (siis käytännössä pörssiin) sijoitetulle pääomalle. Kolmen vuoden OMXGI-tuotto taitaa tällä hetkellä olla nollan tienoilla.
Kassasta hypoteettisesti löytyvän auton hintaa vastaavan summan voi vaikka sijoittaa, jos kuukausittainen kassavirta kestää pätkän tai liisarin maksamisen.
Sepä se! Täällä on helppo neuvoa sellaisten, joiden tulotaso (eri juttu kuin säästö/sijoitusomaisuus) mitä ilmeisimmin sallii taloustietojargonilla puhumisen. Eikä tarvitse miettiä niin tarkkaan hypotioita. Ja lisäksi työtehtävät ovat sellaisia, joissa liisaria tarjotaan optiona auton saamiseksi käyttöön.
Mikäs on herrojen kuvitelma aloittajan statuksesta tässä suhteessa?
"Uusi autonostaja täällä, juuri saanut ajokortin. Mietin että millaiset marginaalit ovat nykyisin kohtuullisia kun ostaa käytetyn auton? Mikä on maksimi mitä kannattaa maksaa?"
Jokainen voi miettiä miten hämmentynyt juuri kortin saanut nuori voi olla tästä keskustelusta. Sanoisin näin kaiken nähdyn keskustelun jälkeen, hyvät neuvot ovat se mitä nuori tilanteessaan kaipaa. Ei varmasti sijoittajien neuvoja vaan konkreettisia neuvoja miten saada se ensimmäinen auto niin ettei joudu isommin katumaan tätä "ensimmäistä" isoa ja tärkeää hankintaa. Sanoisin edelleen näin lähipiiristä joku mukaan ja autoliikkeeseen joka on luotettavuudessa kärkisijoilla. Töissä oleva saa autoliikkeen kautta ehkä edullisempaa lainaa kuin uusi asiakas pankista. Asiakkuus pankissa voi olla hyvä vaihtoehto nuorelle joka aloittelee elämää itsenäistyen vältellen virheitä, joita voi joutua kenties toisella tavalla toimimalla katumaan. Kieltämättä oikea asenne rohkea kysyvä ei tieltä eksy asenne. Hyviä neuvoja voi saada ihan mistä vaan mutta täälläkin huomaa että hyviä neuvoja ei ole isommin jaettavaksi. Kuten sanoin rohkeasti eteenpäin ja kun se järkevä rahoitus järjestyy se toinen tärkeä asia ota autoista tietävä henkilö mukaan saat asiantuntevan avun ensimmäiseen autosi hankintaan ja voit aloittaa ajamisen ilman isoja huolia siitä että mitä on tullut tehtyä. Ajamisen iloa ja turvallista matkaa heti ensimmäisistä metreistä alkaen, siitä se lähtee elämä eteenpäin.
Sami on huomannut, että pitämällä oman rahoituksen vaihtoehtoiskustannuksen vähintään osakemarkkinoiden indeksituotossa saa sekä valinnanvaraa autoa ostaessaan että omaa rahoitusta halvemman rahoituskustannuksen pankin tai autoliikkeen rahoituksella.
Ruuhkamiehen tapa ajatella, että on olemassa "olennaisia" ja "ei-olennaisia" ihmisiä ja sinun ajatus, että kaikilla on mahdollisuus valita ja että jokainen on itse oman osansa timpuri, ovat molemmat ensinnäkin todella yksinkertaistetun mustavalkoisia kommentteja ja niiden takana oleva asenne on se, joka minua varsinaisesti vaivaa.
Yritysten menestysmahdollisuudet riippuvat monista tekijöistä eikä ole syytä nähdä työntekijäporrasta merkityksettöminä epäolennaisina ihmisinä tai välttämättömänä kulueränä, josta mieluusti pitäisi päästä eroon.
Siltarumpupolitiikassa on varmaan tapahtunut lehmänkauppoja ja kotiinpäin vetämistä, mutta pohjimmiltaan olisi tärkeää, että yhteiskuntaan ei synny vääristymiä, joista seuraa jännitteitä ja epävakautta. Julkinen liikenne ja terveydenhuolto ja yleenskin yhteiskunnan infrastruktuuri sisältää paljon sellaisia toimintoja/investointeja, joita ei pysty rahoittamaan niiden omalla tuotolla. Susirajan sisäpuolen jupinkin kukkarosta täytyy käydä vähän nipsaisemassa, jotta takahikiän mummo pääsee linjuriautolla arvauskeskuksessa käymään. Vaikka mummo olikin työelämässään yksi niistä "ei-olennaisista" ja oli valinnut huonosti osansa. Jos olisi ryhtynyt vaikka HUSin ylilääkäriksi ja muuttanut Helsinkiin, niin ei nyt tarvitsisi valittaa. Eli oma vika, että on nyt heikoilla, mutta yhteiskunnan pitää avittaa niitä, jotka eivät ole älynneet tehdä oikeita valintoja aikoinaan.
Korjaan väärinkäsitystä termin "käsienheiluttelija" osalta. Kyseisellä termillä viitataan meikäläisen kaltaisiin tekijöihin joiden pääasiallinen työpanos koostuu käsillä huitomisesta neukkarissa. Oikeita töitä tekevät ovat sitten asia erikseen.
Ja niin, uskallan myös väittää että lukumäärällisesti valtaosa suomalaistenkin yritysten pärjäämisestä perustuu tänäkin päivänä pitkälti ahkeruuteen, ei visionäärisyyteen, innovointiin tai käsienheilutteluun. Pätee moniin firmoihin kampaamoista putkifirmaan, ruokakaupasta hinausliikkeisiin. Kaikissa tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, mutta sana innovaatio on kokenut inflaation jos näiden menestyksen väitetään perustuvan siihen. Melkein tekisi mieli sanoa ettei miljoona-ansioita tienaavat Citymarket-kauppiaatkaan liiemmälti innovoi. Ei näillä maailmaa valloiteta, mutta kansallisen pärjäämisen kannalta näillä on järjettömän suuri merkitys.
Asia voi olla helpompi mieltää jos "ihmisiä" sanan tilalle vaihtaa työtehtäviä.
Esimerkiksi vaatetehtaan työt on siirtyneet Aasiaan, ja moni vaatemerkki on todennut sen hyväksi tavaksi toimia. Vaikka ompelijat olisivat kuinka hyviä. Joku toinen voi puolestaan aloittaa ompelijana, ja jäädä eläkkeelle samasta tehtävästä. Ja olla ihan tyytyväinen vaikkei hänestä tullut osastopäällikköä tai laatupäällikköä.
Kampaamoista voi ajatella asiaa siltä kantilta että jotkut laajentavat ja perustavat ketjun (eivät siis vain itse leikkaa hiuksia, vaan alkavat johtamaan yritystä), eli myyvät franchise-oikeudet jollekin joka ei ole valmis perustamaan omaa yritystä. Kuten sille Citymarket-kauppiaalle joka ei perustanut omaa kauppaa, vaan johtaa jokaiselle tuttua Citymarketia. Suomesta on loppunut mm. T-kauppa ja Spar (tuttu kauppa ulkomailla), joten kilpailu ei ole aina helppoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuko
Haasteena kaikille on hintakilpailu, eli kalliimmalla pitäisi saada myytyä vaikka halvempaa on tarjolla. Aiemmin tullimaksuilla tasoitettiin hintoja jotta oma tuotanto pärjäisi halpatuontia vastaan, mutta nykyään tilanne on toinen.
Mielenkiintoista seurata miten velkaantuminen, työttömyys ja kannustinloukut (töihin meneminen saattaa vähentää tuloja) kehittyvät, vai jatketaanko kauas tulevaisuuteen samalla tavalla.
Asiallinen kysymys Samilta, johon täällä tavalliseen tapaan vastauksena lähinnä älinää.
Yritetäänpä. Jokainen toki päättää itse kuinka paljon haluaa rahoituksestaan maksaa. Yleisesti ottaen 10% lähestyvät korot ovat todella suuria. Laske vaikka Excelissä, kuinka paljon auton hinta kasvaa koron myötä. Laskureita löytyy kaikkien pankkien sivuilta.
Oman pankin autolainan korko tällä hetkellä liikkunee 3-5% tienoilla. Hintaan vaikuttavat asiakassuhde, lainattava summa, maksuaika, vakuudet, jne. Santanderin tapaiselta toimijalta lainan saanee helpommin, mutta korko on jossain 7-9% välimaastossa. Autoliikkeet suosivat yleensä omia rahoitustarjouksiaan, jotka voivat olla edullisiakin. Nyt on erittäin hyvä aika ostaa auto tässä mielessä. Itse sain hieman kalliimmalle autolle keväällä reilun 1% koron, autoliikkeen kautta omasta pankistani.
Autokauppa ja -myyjä saavat myymästään rahoituksesta palkkion. Tämä on hyvä muistaa hinnoista neuvotellessaan.
Huomioi silti myös lisäkulut, joita yleensä lasketaan varsinaisen koron päälle. Lainan myöntämispalkkio voi olla muutaman satasen ja laskutuspalkkio joka kuukausi vaikkapa 15€. Näistä kertyy laina-ajan kuluessa helposti merkittävä summa. Todellisuudessa kyse on vain eräänlaisesta piilomarginaalista.
Kyse ei ole piilomarginaalista, vaan "Luoton todelliset vuosikulut", mitkä tulee ilmoittaa.
https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Maksut-laskut-perinta/luotot/luoton-hinta/
Pieni korkoprosentti on hyvä kun lainasumma on suuri, ja toisaalta laskunkäsittelymaksut ja perustamiskulu voi tehdä pienen lainan ottamisen hyvin kalliiksi.
Mitä on älinä, ja miksi ajoittain esiintyy tarvetta määritellä toisten keskustelusta mikä on sitä ja mikä ei ole (älinä vaikuttaa sanana negatiiviselta, ylimieliseltä, vähättelevältä ja tuomitsevalta), jollei itse ole osallistunut siihen, ja varsinainen aihe on jo käsitelty, ilman tarkentavia lisäkysymyksiä?
Ymmärsinkö oikein, että autoliike auttoi sinua saamaan omasta pankistasi lainan paremmin ehdoin kuin olisit itse saanut? Kerrotko lisää miten tämä tapahtui?
Kummelissa oli sketsi jossa jokseenkin kummallinen ääntely oli kuvattu sanoilla älä mölö. Viitataanko tässä kuvatulla älinällä samaan? Keskustelu on asiallista ja erilaisiin aiheisiin suhtaudutaan vakavasti trollaus on vähentynyt koska siihen on löydetty lääkkeet jotka tepsivät.
Jossain määrin ehkä asiallista keskustelua, mutta PiiJei on kyllä oikeassa siinä, että muutaman ensimmäisen postin jälkeen varsin vähän avaukseen liittyvää.
Nostaa käden virheen merkiksi _o/
Guilty as charged.
Fokusoidaan jatkossa rahoitukseen.
Korvaamattomia henkilöitä ei ole olemassakaan yli 7 miljardin maailman väestöllä. Yksittäisten henkiöiden panos suuryritysten menestykseen, tai menestymättömyyteen on häviävän pieni. 90% toimihenkiöistä ja johtajista on korvattavissa noin viidessä minuutissa.
Mainittu herra on ollut kyllä harvinaisen surkea visionääri, hänen aikanaan useita sellukattiloita suljettiin juuri ennen kuin sellun hinta ponnahti taivaisiin, vasta kun hintojen nousu oli jo tasoittunut ruvettiin uusia kattiloita suunnittelemaan.
Oli muuten ihan hyvä, että kerroit mikä "käsienheiluttajien" ammattikunta on. Minä en osannut ollenkaan arvata, mutta nyt, kun valistit, niin ihan osuva termihän tuo on.
Puhuin vaikeammin korvattavista, eikä heidän osaamisensa muutu halveksimalla yhtään sen helpommin korvattavaksi. UPM:n hallitus ei selvästikään ole kysynyt sinun neuvoasi, koska pyysivät mainittua Pesosta jatkamaan tehtävässään ohi eläkeikänsä. Sinulla on mielipiteesi, mutta asiasta päättävä taho on kanssasi selvästikin eri mieltä. Kumpaahan meidän kannattaisi uskoa?
Sinä saat uskoa että kuka tahansa meistä olisi rakentanut Teslan, Applen, Sammon tai Berkshire Hathawayn ilman Elon Muskia, Steve Jobsia, Nalle Wahlroosia tai Warren Buffettiakin, mutta minä en siihen pysty. Siis edes uskomaan, puhumattakaan että tekemään.
Silti Fortum käytti kuukausia uuden Pekan etsimiseen kunnes vasta tällä viikolla löytyikin Anssi. Olisi ollut halvempiaa pyytää sinulta viiden minuutin konsultointia ja hoitaa homma tehokkaasti.
En tiedä, miksi vähättelet avainhenkilöiden merkitystä yrityksille, mutta olen aiheesta eri mieltä.
Arvaanko oikein, että sinun salkussasi ei UPM ole kovin suurella painolla, koska kommentoit koko konsernia yhden business groupin yhden Euroopan ylikapasiteetista tietoisen tuotelinjan pohjalta ja olet pettynyt yrityksen hyvään menestykseen?
Isossa kuvassa miljardeja velkaisesta pääosin paperitehtaasta on tullut vuosikymmenessä nettovelaton yritys, jonka riippuvuus sellusta ja bulkkipaperista on samana ajanjaksona selvästi vähentynyt. Osakkeen arvo on tänään yli 2.5-kertainen vuosikymmenen takaiseen verrattuna, vaikka matkan varrella on maksettu osinkoja lähes vuoden 2010 ostohinnan edestä.
Koksa en hoksaa, miksi toteutunutta historiaa pitää lähteä kieltämään auton rahoituskeskustelussa, vaihdan takaisin topikin aiheeseen.
Sama tilanne on tarkistettu jo yli 20 vuoden ajan joka kerta uutta tai uudehkoa autoa hankkiessa. Voin vahvistaa, että jos vaihdat noin 3 vuoden välein etkä aja merkittävää määrää laskutettavia työajoja, silloin on kustannusmielessä suunnilleen yksi lysti ajaako omalla vai samanlaisella liisarilla. Erot keskimääräisillä kilometreillä ainakin minun laskemillani autoilla jäävät hyvin vähäisiksi ainakin niin kauan kun omaan autoon ei tule pahoja yllättäviä menoja. Tässä mielessä liisarin voi siis laskea tavallaan vakuutukseksi yllättävää suurta menoerää vastaan.
Meillä on valittu päinvastoin ja valinnassa on meidän tapauksessamme mukana jonkin verran individualismia, jonka nojalla auto valitaan juuri kuljettajansa näköiseksi. Omassa on silti myös pari optiota, joilla voi vaikuttaa kustannuksiin merkittävästi.
Miksi se pitää uusia, jos on kerran ostanut mieleisensä?
Tässä on oman auton vahva puoli. Jos onnistuu ostamaan auton, jonka oikeasti haluaa, ei sitä tarvitse vaihtaa yhtään mihinkään pelkästään siksi, että mittariin kertyy lisää numeroita. Uutena kalliinlaisenkin auton arvon aleneman voi hävittää kohinaan jatkamalla käyttöikää.
Jos haluaa vaihtaa jatkuvasti ajaakseen suhteellisen modernilla tekniikalla, oma tarjoaa mahdollisuuden ostaa kolmivuotias käytetty, jonka vaihtaa kolmen vuoden kuluttua uudempaan. Tälläkin menetelmällä pudottaa pääomakuluja merkittävästi luotettavuudesta tinkimättä.
Liisarin parhaat perustelut ovat helppous ja pääoman vapauttaminen muualle.
Jos tuo on jollekin toimiva keino pitää menopuoli budjettiraamissa, niin eikö se ole ihan hvyä asia? Ellei rahaa ole tarkoituskaan säästää, silloin tulot - kulut erotuksen pitäminen vähintään nollassa riittää.
Sitten jos samaa mallia aletaan tyrkyttää muillekin ainoana oikeana, herää kysymys onko taustalla rahan lainaajien tai auton liisaajien halveksuntaa edes ymmärtämättä että tietyin reunaehdoin se on taloudellisesti erittäinkin järkevää?
Autokohtaiset kustannukset ovat automallikohtaisia mutta rahoituskulu on ostaja (tai ostattaja) kohtainen, joten eihän rahoituksen suhteen ole edes tarpeen etsiäkään yhtä ainoaa kaikille sopivaa mallia, joten ellei tämä malli tunnu sopivan itselle, sitten valitaan jokin muu rahoitustapa.
Liisaus ja lainaaminen ovat myös hankintoja oman maksukyvyn puitteissa, vaikka rahoitus onkin ulkoistettu.
Useimmille se selviää jossain vaiheessa
Mielestäni auton on oikeasti syytä olla turvallisimmillaan hieman myöhemmin, sitten kun ne nuoret ajavat itse. Rahalle tuntuu löytyvän käyttöä edelleen, vaikka siitäkin on kulunut jo yli vuosikymmen.
Säästämistä yleensä kuvataan kituuttamisena, vaikka todellisuudessa noin puolen miljoonan eläkesalkun kustannus työvuosien aikana on vain suunnilleen päivittäisen tupakkiaskin luokkaa. Mutta jos tuntuu paremmalta idealta polttaa ne Nortit, niin antaa palaa vain, ei ole minulta pois.
Rahoituskeskustelun melko yleispätevä perussääntö on, että ihmisen elämässä on kaksi ohikiitävää hetkeä, jolloin rahaa tuntuu olevan riittävästi. Ne ovat entisen opiskelijan työllistyminen valmistuttuaan ja asuntolainan (if any?) loppuminen, Jos älyää ottaa kiinni jo ensimmäisestä tilaisuudesta, tupakkiaskin hinnalla päivässä pääsee melko pitkälle. Jos on jo missannut tuon tilaisuuden, joutuu parikymmentä vuotta myöhemmin mättämään säästöön asuntolainan lyhennyksen kokoista kk-erää.
Ellei ole lähtiessä paljon rahaa, sitten pitää olla paljon aikaa ja lehmän hermot.
No jos tykkää vaihtelusta ja uusista nappuloista ja kiiltävästä jutuista?
Juu, tässä siis tarkoitin nimenomaan niitä jotka tyrkyttävät näitä periaatteitaan muille. Minulle on tietenkin aivan samantekevää miten kukakin rahoituksensa järjestää.
Raha on kuitenkin nykyisin niin halpaa, että en näe mitään syytä lykätä esimerkiksi auton hankintaa sellaiseen hetkeen että setelinipun voi ojentaa myyjälle. Säästäminen säästämisen vuoksi, vanhuuden turvaksi tai mihin nyt ikinä, on eri asia kuin autoa varten säästäminen.
Työsuhdeliisarissa on muuten sellainenkin riskienhallinnan kannalta hyvä puoli, että sen kulut lakkaavat juoksemasta samalla sekunnilla kuin palkkakin. (Riskienhallintaa suhteessa osamaksukauppaan, käteisellä maksettu auto ei toki kovin merkittäviä kuluja aiheuta.)
Toisaalta, kun viimeisen kerran lähtee, ei ainakaan lähtijälle itselleen ole väliä, jääkö rahakasa jälkeen vai ei. Perikunta tietysti saattaa olla eri mieltä. Kuinka kauan kannattaa säästää ja milloin päästää rullaamaan vapaalla?
Kenelle lakkaavat ja kenelle eivät. Työnantajalle kulut jäävät vaikka kuski lähtee. Siinä mielessä varsinkin huoltoleasingpirssi voi olla työnantajalle ongelmallinen. Jos työnantaja joutuu vähentämään väkeä tai työntekijä itse lähtee pois, niin auton leasingmaksu jää työnantajan taakaksi vaikka sitä vastaan ei saa enää työpanosta.
Hieno olkiukko. 10/10.
Tämä on tietenkin aivan riittävä syy vaihtaa uuteen. Mutta silloin pääomakulu aiheutuukin juuri tästä halusta ajaa uudella eikä tarpeesta ajaa tarkoitukseensa sopivalla ja hyvin toimivalla autolla.
Toinen liisarin etu riskienhallinnassa on siinä, että tekniikkamurroksessa äkillisesti vanhanaikaiseksi koetun automallin huono vaihtoarvo ei rasita vanhoilla oletuksilla leasingsopimuksen jo tehnyttä. Tämä riski kohdistuu omaan autoon rahoitustavasta riippumatta.
Vaurioista aiheutuvan taloudellisen riskin voi sen sijaan helposti ulkoistaa huoltosopimuksella.
Samaa mieltä. Siksi minua kiinnostaakin maksuvalmius sitä ennen. Juuri tästä nyt on käsittääkseni kysymys?
Salkun ATH on vain tilastotieto, jonka vaihtelut ovat lyhyellä ajalla melkoista arvontaa, jonka suorittavat robot, suursijoittajat, markkinatunnelma, korona ja muut ilkiöt minulta lupaa kysymättä. Mutta salkun generoima osinkovirta on konkreettista kassavirtaa, joka putoaa tilille joka vuosi muiden mielipiteistä riippumatta.
Säästämisen ei siis tarvitse olla tapa elää kituuttaen, vaan se voi myös olla tapa nostaa ostovoimansa kestävällä tavalla yli säännöllisen palkka- tai eläketulon.
Säästäminen antaa myös vapautta valintoihin. Löin säästöpossuni kuoliaaksi ostaessani nykyisen taloni 20 vuotta sitten ilman lainaa omalla rahalla. Minun ja Rouvan palkka ei riitä tuollaisiin temppuihin ilman määrätietoista sijoitusharrastusta. Tuossa tilanteessa oli tämän autorahoituskeskustelun tapaisen pelin paikka ja se olisi tuottanut erittäin hyvin. Mutta koska pää ei olisi kestänyt talon kokoista velkavipua vuoden 2000 dot-com kriisin pyörteissä, on turha haikailla saamatta jääneen tuoton perään pelissä johon ei uskalla itse osallistua.
Tiedän hukkaavani tuottoa ostamalla omalla rahalla, mutta velattomuus on myös mukavuuskysymys, joka pitää valinnat enemmän omissa käsissä jos vaikka työnteko lakkaa kiinnostamasta.
Mutta siihen saakka maksamattomat osinkoveroni tuottavat minulle lisää osinkoja joka vuosi, kunnes kuittaan verovelkani tuhkauurnasta.
Auton valinnan tavoin se on tietenkin jokaisen oma asia, mitä tuloillaan tekee. Minä ajattelin säästää työvuodet sen mitä helposti jää muista huveista yli ja sen jälkeen jatkaa eläkkeellä samoilla nettotuloilla.
Sortsi, taas käpläilin puhelimella sitaattivirheen tuohon ylle. Tämä on siis omaa tekstiäni, eikä HybridRulesin tarvitse ottaa siitä mitään vastuuta:
"Perikunta on arvokkaimman perintönsä jo saanut opiskeltuaan vanhempien sponsoroimana ilman opintolainaa ja maailman kahdeksannen ihmeen ymmärrettyään myös aloittanut oman eläkesalkkunsa rakentamisen heti ensimmäisestä palkastaan. Siksi he eivät ole taloudellisesti riippuvaisia perinnöstään, jonka myös ymmärtävät sisältävän niin suuren verovelan, että perintövero tulee olemaan sen rinnalla pikku juttu.
Mutta siihen saakka maksamattomat osinkoveroni tuottavat minulle lisää osinkoja joka vuosi, kunnes kuittaan verovelkani tuhkauurnasta.
Auton valinnan tavoin se on tietenkin jokaisen oma asia, mitä tuloillaan tekee. Minä ajattelin säästää työvuodet sen mitä helposti jää muista huveista yli ja sen jälkeen jatkaa eläkkeellä samoilla nettotuloilla."
@740GLE
Poimin tuon lauseesi erikseen, koska niin painokkaasti jätit sen itsekin viimeiseksi.
Jonkinmoinen helppous on ymmärrettävissä. Tuo pääoman vapautuminen muualle jää hämäräksi. Autoon menee x euroa ja se on pois käytettävissä olevasta rahasta. Maksaa sitä sitten lainalla, tai liisarilla, tai käteisellä.
>
Kassasta hypoteettisesti löytyvän auton hintaa vastaavan summan voi vaikka sijoittaa, jos kuukausittainen kassavirta kestää pätkän tai liisarin maksamisen.
Minä sanoisin niin päin, että liisarilla välttää pääoman sitomisen autoon. Pääoman vapauttaminen kuulostaa minulta siltä, kuin olisi ensin ostanut auton ja sitten myisi sen leasingyhtiölle ja vuokraisi itselleen. Niinkin voi tietyillä reunaehdoilla tehdä.
Se, ettei sido pääomaa autoon, tarkoittaa, että ei sido kerralla isoa määrää rahaa autoon vaan maksaa sitä vähitellen pienissä erissä, jolloin voi käyttää isompia könttejä sellaiseen, mihin ei saa vakuudetonta lainaa tai jota ei voi vuokrata. Huoltoleasing on vuokraamista rahoitusleasing on paremminkin lainanottoa.
Pääoman sitominen on oleellinen näkökulma esim. omaa yritystä pyörittävälle, jolla rahat sitoutuvat usein käyttöpääomaan. Riippuu tietysti yrityksen toimialasta ja toiminnan laajuudesta, miten tuo menee.
Rahoittamalla autohankinnan eli ostamalla rahaa isomman köntän ja maksamalla sen pois erissä, pystyy kevyemmällä rasituksella hankkimaan korkeamman hintaluokan auton uutena. Tietysti pitää sitten budjetoida meno usemmalle vuodella ja helposti käy niin, että jonkinlainen rahoitus on "päällä" koko ajan.
M880 ja HR jo tulkkasivatkin tarkoittamani rahan vaihtoehtoiskustannuksen ja HR vielä korjasi tapahtumien tyypillisimmän järjestyksenkin. Vaihtoehtoiskustannuksen suuruus riippuu siitä, mistä autoon laitettu raha on pois sellaisella ostajalla, jolla on todellinen mahdollisuus valita maksaako autonsa omalla rahallaan vai hankkiiko ulkopuolisen rahoituksen.
Halvimmillaan nollakorkotililtä nostetun oman rahan vaihtoehtoiskustannus on suunnilleen nollassa, koska merkittävää korkotuottoa ei olisi luvassa ilman auton ostoakaan. Hyvin tuottavasta sijoituksesta kulutukseen puretun rahan hinta on sen sijaan nollakorkojenkin aikana kaksinumeroinen prosenttiluku, jonka ensimmäinen numero ei taitavimmilla treidaajilla ole edes ykkönen. Näille veijareille raha on työkalu tehdä lisää rahaa, joten pelipöydästä pois otettu raha on erittäin kallista menetettyjen tuottojen vuoksi. Nykyajan työkaluilla nimellinen 8 - 10% ja inflaatiokorjattu 6.7% osakeindeksituotto (- pieni kiinteä kulu) on kenen tahansa saavutettavissa.
Nämä on hyvä laskea ollakseen tietoinen valintojensa vaikutuksista, mutta kannattaa silti varoa, ettei menetettyjä tuottoja auton tai peräti oman elinajan odotteelle diskonttaamalla unohda elämistä osallistuessaan "se voittaa kellä on kuollessaan eniten" kilpailuun.
Konkreetiaa vaihtoehtoiskustannuksesta saa kun seuraavan kerran autoa ostaessaan puolittaa autoon varatun summan ja laittaa toisen puolen osakeindeksiin jääden seuraamaan kumman puolikkaan arvo kehittyy paremmin.
Leasingiin täytyy sitoutua pitemmäksi ajaksi (9 ... 12 vuotta), että saa suuremmalla todennäköisyydellä tuottoa muualle (siis käytännössä pörssiin) sijoitetulle pääomalle. Kolmen vuoden OMXGI-tuotto taitaa tällä hetkellä olla nollan tienoilla.
@M880
Sepä se! Täällä on helppo neuvoa sellaisten, joiden tulotaso (eri juttu kuin säästö/sijoitusomaisuus) mitä ilmeisimmin sallii taloustietojargonilla puhumisen. Eikä tarvitse miettiä niin tarkkaan hypotioita. Ja lisäksi työtehtävät ovat sellaisia, joissa liisaria tarjotaan optiona auton saamiseksi käyttöön.
Mikäs on herrojen kuvitelma aloittajan statuksesta tässä suhteessa?
Sami aloitti ketjun näin.
"Moi"
"Uusi autonostaja täällä, juuri saanut ajokortin. Mietin että millaiset marginaalit ovat nykyisin kohtuullisia kun ostaa käytetyn auton? Mikä on maksimi mitä kannattaa maksaa?"
Jokainen voi miettiä miten hämmentynyt juuri kortin saanut nuori voi olla tästä keskustelusta. Sanoisin näin kaiken nähdyn keskustelun jälkeen, hyvät neuvot ovat se mitä nuori tilanteessaan kaipaa. Ei varmasti sijoittajien neuvoja vaan konkreettisia neuvoja miten saada se ensimmäinen auto niin ettei joudu isommin katumaan tätä "ensimmäistä" isoa ja tärkeää hankintaa. Sanoisin edelleen näin lähipiiristä joku mukaan ja autoliikkeeseen joka on luotettavuudessa kärkisijoilla. Töissä oleva saa autoliikkeen kautta ehkä edullisempaa lainaa kuin uusi asiakas pankista. Asiakkuus pankissa voi olla hyvä vaihtoehto nuorelle joka aloittelee elämää itsenäistyen vältellen virheitä, joita voi joutua kenties toisella tavalla toimimalla katumaan. Kieltämättä oikea asenne rohkea kysyvä ei tieltä eksy asenne. Hyviä neuvoja voi saada ihan mistä vaan mutta täälläkin huomaa että hyviä neuvoja ei ole isommin jaettavaksi. Kuten sanoin rohkeasti eteenpäin ja kun se järkevä rahoitus järjestyy se toinen tärkeä asia ota autoista tietävä henkilö mukaan saat asiantuntevan avun ensimmäiseen autosi hankintaan ja voit aloittaa ajamisen ilman isoja huolia siitä että mitä on tullut tehtyä. Ajamisen iloa ja turvallista matkaa heti ensimmäisistä metreistä alkaen, siitä se lähtee elämä eteenpäin.