@Ruuhkamies kirjoitti:
Paljon asiatekstiä...
Nimim. "En ole katkera, mutta kuitenkin"
Ei kannatakaan olla. Pääasia on, että saamme itse valita elämmekö Kallena vai Jussina vai jossain heidän välissään tai muutammeko pois koko maasta. Valinnan vapaudessa arvokkainta ei ole käyttää sitä joka päivä mielipidettään vaihtaen, vaan voida luottaa että se on olemassa ensi viikollakin, jos satun sitä tarvitsemaan.
Ulkomailla asuessani jäin aina vaikeuksiin miettimällä konkreettista vastausta kysymykseen "kumman maan valitsisit mieluummin?". Lopulta keksin vastauksen joka kirkasti asian kysyjälle valehtelematta ja ketään loukkaamatta:
"Jos pakotat minut valitsemaan tänään loppuelämäkseni, rakennat ympärilleni Berliinin Muurin. Mutta tänään on hyvä täällä, päätetään ensi vuodesta sitten kun sen aika koittaa"
Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä, mutta lisään Jussin puolustukseksi, että Jussi hoitaa ne metsät ja ajaa kaivosdumpperia, valssaamoa, selli- tai paperikonetta niissä metsä- ja metallialan yrityksissä, joiden tuloilla koko Suomi elää. Silti koko maata palveleva hallinto ja virkamiehistö on keskitetty käytännössä pääkaupunkiseudulle. Myös aika monien merkittävien yritysten pääkonttori on pääkaupungissa vaikka toiminta onkin muualla. Eli tukirahojen virrat eivät siis todellisuudessa ole aivan niin suoraviivaisia kuin Kallesta saattaa näyttää.
Katkeruuteen ei kannata elämäänsä tuhlata. Elleivät oman elämän askelmerkit näytä täsmäävän omien visioiden kanssa, kannattaa muuttaa jompaa kumpaa paremman konvergenssin aikaansaamiseksi.
@Karrette kirjoitti:
Enemmistö autoista on yli 3 -vuotiaita, joten jossakin vaiheessa pääomakulu alkaa olla vähäisempi kuin vuotuiset polttoainekulut. Olisiko 7-8 vuoden ikäisissä?
Ei tähän ole yhtä ainoaa vastausta, koska pääomakulu on kaksiosainen. Keskimääräisesti hoidetun ehjän auton arvon alenema on automallista riippuva ja sille löytyy jollain valitulla rahoituskululla ja ajomäärällä break-even kohta polttoainekulujen kanssa.
Pääomakulujen toinen osa on rahoituskulu, joka on henkilökohtainen ja riippuu siitä, millä tavoin rahoitus hankitaan. Kaikki tietävät auton huonoksi sijoitukseksi, mutta paljon harvemmat osaavat kertoa edes yhden desimaalin tarkkuudella monenko prosentin tuottoa ovat saaneet pääomalle, jota eivät sitoneet autoonsa. Rahoitustavasta riippuen tämä vaihtelee tyypillisesti jossain nollan ja 20% välillä vuotta kohden. Noiden ulkopuolisiakin tapauksia saattaa olla, mutta ne ovat jo varsin harvinaisia. Oman pääoman tuotto saattaa vaihdella paljonkin eri vuosien välillä, mutta tuossa arviossa puhun annualisoidusta pidemmän ajan keskituotosta, joka on yhden vuoden tuokiokuvaa parempi mittari rahan hinnalle.
@HybridRules kirjoitti:
Autorahoituksen käyttö antaa mahdollisuuden hankkia kalliimman hintaluokan auton, jonka hankinta kuormittaa omaa taloutta jopa vähemmän kuin sellaisella rahalla ostaminen, jonka rahan on omistanut jo ennen auton ostoa. Rahoituksellahan tulee ostaneeksi rahaa ja auton samalla kertaa ja rahan hinta on ollut jo vuosia hyvin kohtuullinen eikä kerran tehdyn rahoitussopimuksen korkoehdot muutu vaikka rahamarkkinat kriiseilisivätkin.
Tämä ei mielestäni vielä ratkaise auton mallia tai kuormittavuutta ellei laiteta viimeisiä rahoja autoon, vaan valinta tehdään selkeästi omien resurssien sisällä eikä niiden ylärajoilla ostaen kalleimman mihin rahat riittävät.
Rahoituksella voi myös hallita riskiä auton arvon alenemisen suhteen, jos haluaa. Voi tehdä esim. rahoitusleasing- tai osamaksusopimuksen, joka ei edes tähtää auton maksamiseen kokonaan vaan autolle määritetään etukäteen arvo, joka sillä on rahoituksen lopussa ja riskin kantaa rahoitusyhtiö. Silloin joutuu ostamaan pääoman kalliimmalla, mutta jos haluaa sellaisen turvan, niin voi saada.
Tässä saattaa olla mahdollisuus alentaa uudella autolla ajamisen kustannuksia? En osaa sanoa varmasti, koska en ole laskenut? Oman ostaja maksaa kerralla koko auton käyttöiästä, rahoitusliisarin vuokraaja vain sopimuksen käyttöajasta, jolloin jäännösarvon saa jättää maksamatta. Tästä kuviosta on mahdollista saada selkeä etu, mutta pitäisi laskea tarkemmin kenen taskuun se etu nyt tarjolla olevilla sopimuksilla päätyy?
Sivuhuomautuksena tämän vaihtoehdon äärioptimoitu versio olisi vaikkapa Santanderin tarjoama autorahoitus Espanjaan rekisteröityyn ja Suomessa käytettävään autoon. Sellainen pitäisi tuoda ihan provokaationa Suomeen aihettamaan väistämätön oikeusjuttu, jonka Suomen valtio tulee jo olemassaolevan ennakkotapauksen nojalla täysin varmasti häviämään. Määräaikaisesta liisarista EI SAA EU-lain mukaan periä koko auton käyttöiän autoveroa, vaan ainoastaan leasingkaudelle jyvitetty vero. Liikaa perityn veron palauttaminen auton poistuessa maasta ei riitä estämään rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, vaan koko autoveron tilapäisesti määräajaksi käyttöön tulevasta autosta on yksikäsitteisesti laiton kaupan este, josta on tuomio jo annettu (muistaakseni Irlannille tai Tanskalle?).
Jos arvostaa uutta tekniikkaa ja uuden auton huolettomuutta, ei autoa kannata omistaa paitsi ehkä suurituloisen.
Tämä on peruste uuden ostamiselle. Rahoituskulujen arviointi tässäkin tilanteessa on eri juttu, ja osin ostajan henkilökohtainen ominaisuus.
Olen sitä mieltä, että monessakaan tapauksessa autoa ei kannata varsinaisesti omistaa itse.
Totta. Minun ei ainakaan kannattaisi. Mutta en yli kuusikymppisenäkään malta ajaa vakioautolla, vaan aina sitä tulee jotenkin tuunattua itseni näköiseksi. Sillä itseni näköisellä autolla pystyn myös ajamaan selvästi keskimääräistä pidempään, joten sekä varustelun että käyttövuosien osalta valinnanvapaus on minulle arvokas.
@740 GLE kirjoitti:
Pääasia on, että saamme itse valita elämmekö Kallena vai Jussina vai jossain heidän välissään tai muutammeko pois koko maasta.
Se on just näin! Jostain syystä ihmiset kuitenkin valittavat omien valintojensa aiheuttamista seuraamuksista (vaikkapa heikko julkinen liikenne ja muut palvelut korvessa) ja hölmöt poliitikot miettivät, miten ihmisten omien valintojen negatiivisia seuraamuksia saataisiin lievennettyä menemällä muiden lompakoille.
Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä, mutta lisään Jussin puolustukseksi, että Jussi hoitaa ne metsät ja ajaa kaivosdumpperia, valssaamoa, selli- tai paperikonetta niissä metsä- ja metallialan yrityksissä, joiden tuloilla koko Suomi elää. Silti koko maata palveleva hallinto ja virkamiehistö on keskitetty käytännössä pääkaupunkiseudulle. Myös aika monien merkittävien yritysten pääkonttori
Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat.
Uudellamaalla ei ole asukaslukuun suhteutettuna kovinkaan suurta yliedustusta valtion virkamiehiä.
Katkeruuteen ei kannata elämäänsä tuhlata. Elleivät oman elämän askelmerkit näytä täsmäävän omien visioiden kanssa, kannattaa muuttaa jompaa kumpaa paremman konvergenssin aikaansaamiseksi.
@740 GLE kirjoitti:
Pääasia on, että saamme itse valita elämmekö Kallena vai Jussina vai jossain heidän välissään tai muutammeko pois koko maasta.
Se on just näin! Jostain syystä ihmiset kuitenkin valittavat omien valintojensa aiheuttamista seuraamuksista (vaikkapa heikko julkinen liikenne ja muut palvelut korvessa) ja hölmöt poliitikot miettivät, miten ihmisten omien valintojen negatiivisia seuraamuksia saataisiin lievennettyä menemällä muiden lompakoille.
Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä, mutta lisään Jussin puolustukseksi, että Jussi hoitaa ne metsät ja ajaa kaivosdumpperia, valssaamoa, selli- tai paperikonetta niissä metsä- ja metallialan yrityksissä, joiden tuloilla koko Suomi elää. Silti koko maata palveleva hallinto ja virkamiehistö on keskitetty käytännössä pääkaupunkiseudulle. Myös aika monien merkittävien yritysten pääkonttori
Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat.
Uudellamaalla ei ole asukaslukuun suhteutettuna kovinkaan suurta yliedustusta valtion virkamiehiä.
Katkeruuteen ei kannata elämäänsä tuhlata. Elleivät oman elämän askelmerkit näytä täsmäävän omien visioiden kanssa, kannattaa muuttaa jompaa kumpaa paremman konvergenssin aikaansaamiseksi.
Näin on.
Minulla on kyllä Ruuhkamiehen kanssa jokseenkin erilainen yhteiskunnallinen ja poliittinen näkemys. En itse tee suorittavan tason duunarihommia, mutta kyllä kilpailukyky kuihtuisi olemattomiin ilman heitä.
Eikä ole ollenkaan hyvä kehitys, että kaikki pakkautuvat muutamaan suureen kaupunkiin.
GLEkään ei ole ihan jyvällä siinä, että ihmisen olosuhteet olisivat kokonaan oma valinta.
Oleellista lainanotossa on korkomenojen osuus, sitä kannattaa pohtia ennen kuin tekee päätöksiä. Ideaali tilanne on se jos voi tehdä isohkoja hankintoja ilman lainoja. Tilanteessa jossa elämme kulutuksen lisääminen on ensisijaisen tärkeää. Jos olet työssäkäyvä henkilö niin ei muuta kuin annat palaa.
Omilla valinnoillaan voi jokainen vaikuttaa omaan elämäänsä mutta odottamattomia tilanteita tulee jokaiselle joten aina kaikki ongelmatilanteet eivät ole omaa syytä. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, tämä on syytä pitää mielessä.
@Ruuhkamies kirjoitti:
Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat.
Kyllä ne HOMMAT ovat olennaisia. Harva täällä oikeasti omillaan pärjää. Mutta jotkut tekijät ovat vaikeammin korvattavissa kuin jotkut toiset, vaikka kaikkien roolit välttämättömiä ovatkin.
Siksi yrityksen kilpailukyvyn kannalta tuotekehitys ja johto ovat avainasemassa ja vaikeammin korvattavissa. Juuri siksi vaikkapa UPM:n omistajan hyvinvoinnin kannalta Jussi Pesosen jatko tehtävässään on tärkeämpää kuin yksittäisen selluköpin, joka on helpommin joko korvattavissa tai automatisoitavissa.
@tracktest kirjoitti:
Omilla valinnoillaan voi jokainen vaikuttaa omaan elämäänsä mutta odottamattomia tilanteita tulee jokaiselle joten aina kaikki ongelmatilanteet eivät ole omaa syytä. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, tämä on syytä pitää mielessä.
Totta.
Siltikään elämä ei ole lottoa vaan asiantuntijapeliä. Vaikka omilla valinnoillaan voi merkittävästikin vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa, salettiin ei silti pääse kukaan. Huono arpa osuu väistämättä jonkun kohdalle.
@HybridRules kirjoitti:.
Eikä ole ollenkaan hyvä kehitys, että kaikki pakkautuvat muutamaan suureen kaupunkiin.
Ei olekaan. Vaikka metsurin tai selluköpin ammattitaidon korvaaminen onkin toistaiseksi tehtaan omistavan yrityksen johtajaa helpommin korvattavissa, tämä jatkuvuus katoaa, ellei kaupunkilaisten mielestä liian rahvaanomaisiin tai likaisiin töihin ole värvättävissä seuraajia eläköityvän, ennen aikojaan yllättäen kuolevan ja alaa tai paikkakuntaa vaihtavan tilalle.
GLEkään ei ole ihan jyvällä siinä, että ihmisen olosuhteet olisivat kokonaan oma valinta.
En tainnut väittääkään olosuhteiden olevan oma valinta? Mutta oma suhtautuminen olosuhteisiin sen sijaan on. Mutta siltarumpupolitikoinnista olen silti samaa mieltä Ruuhkamiehen kanssa vaikka olenkin maalaispoika Pohojammaalta.
Jos kansalainen päättää valita asuinpaikkansa haja-asutusalueelta, niin antaa palaa vain kunhan omiaan polttelee. Mutta turha sen halvan talon huitsin nevadasta ostaneen on huutaa muita apuun bensalaskunsa maksajiksi. Kaupungissa keskimäärin joka toinen bussin matkustajapaikka on turhaa energian tuhlausta, eli yhteiskunnan subventoimaa. Reilu peli olisi sama vero kaikelle matkustamiseen kulutetulle energialle ja kyytiläinen maksakoon sen itse.
En luvannut varmaa menestystä hyvin palkatussa työssä kenellekään. Mutta sen voin taata, että menestys jää varmasti saavuttamatta ellei edes yritä.
Tohtorin hiukset (if any?) ovat harmaat siinä vaiheessa kun hänen palkasta säästetty sijoitussalkkunsa saavuttaa ahkeran amiksesta valmistumisensa jälkeen työllistyneen.
@HybridRules kirjoitti:
Minulla on kyllä Ruuhkamiehen kanssa jokseenkin erilainen yhteiskunnallinen ja poliittinen näkemys. En itse tee suorittavan tason duunarihommia, mutta kyllä kilpailukyky kuihtuisi olemattomiin ilman heitä.
Se, että joku ruuvaa muttereita paikalleen, tai heiluttaa pärinäsahaa metsässä ei kilpailukykyä pelasta.
Eikä ole ollenkaan hyvä kehitys, että kaikki pakkautuvat muutamaan suureen kaupunkiin.
Ei todellakaan, pk-seudulle ei kaivata enää yhtään uutta asukasta.
@HybridRules kirjoitti:.
Eikä ole ollenkaan hyvä kehitys, että kaikki pakkautuvat muutamaan suureen kaupunkiin.
Ei olekaan. Vaikka metsurin tai selluköpin ammattitaidon korvaaminen onkin toistaiseksi tehtaan omistavan yrityksen johtajaa helpommin korvattavissa, tämä jatkuvuus katoaa, ellei kaupunkilaisten mielestä liian rahvaanomaisiin tai likaisiin töihin ole värvättävissä seuraajia eläköityvän, ennen aikojaan yllättäen kuolevan ja alaa tai paikkakuntaa vaihtavan tilalle.
GLEkään ei ole ihan jyvällä siinä, että ihmisen olosuhteet olisivat kokonaan oma valinta.
En tainnut väittääkään olosuhteiden olevan oma valinta? Mutta oma suhtautuminen olosuhteisiin sen sijaan on. Mutta siltarumpupolitikoinnista olen silti samaa mieltä Ruuhkamiehen kanssa vaikka olenkin maalaispoika Pohojammaalta.
Jos kansalainen päättää valita asuinpaikkansa haja-asutusalueelta, niin antaa palaa vain kunhan omiaan polttelee. Mutta turha sen halvan talon huitsin nevadasta ostaneen on huutaa muita apuun bensalaskunsa maksajiksi. Kaupungissa keskimäärin joka toinen bussin matkustajapaikka on turhaa energian tuhlausta, eli yhteiskunnan subventoimaa. Reilu peli olisi sama vero kaikelle matkustamiseen kulutetulle energialle ja kyytiläinen maksakoon sen itse.
En luvannut varmaa menestystä hyvin palkatussa työssä kenellekään. Mutta sen voin taata, että menestys jää varmasti saavuttamatta ellei edes yritä.
Tohtorin hiukset (if any?) ovat harmaat siinä vaiheessa kun hänen palkasta säästetty sijoitussalkkunsa saavuttaa ahkeran amiksesta valmistumisensa jälkeen työllistyneen.
Taas sanot, että kansalaiset voivat vapaasti päättää asuinpaikkansa ja valita sen vaikka haja-asutusalueelta. Mutta ei asia ole noin mustavalkoinen tietenkään ja ihmisten jakaantuminen tasaisesti ympäri Suomen olisi parempi kuin, että ihmiset pakkautuvat muutamaan kaupunkiin ja niiden liepeille. Joukkoliikenne on yksi sellainen palvelu, joka on pakko kustantaa suurelta osin yhteisillä varoilla, jos sellaista aiotaan ylläpitää.
Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja muistan hyvin muna-kana-ongelman siinä, kun bussiyhteydet olivat onnettomat ja siksi vähän käyttäjiä ja koska käyttäjiä oli vähän ei linjoja voitu kehittääkään.
Ongelma konkretisoitui nuorille viikonloppuisin, kun piti päästä "kulmille", jonne oli hervoton matka kävellen eikä busseja kulkenut. Koska bisseäkin oli tarkoitus hyödyntää, niin ei millään ajoneuvollakaan olisi voinut mennä. Taksi olisi lohkaissut liian ison osan budjetista. Silloin jo tuli ideoitua se mistä nykyään hohkataan eli autonomisesti liikkuva auto vaan jollekulle inehmolle lankesi se autopilotin homma sitten. Mutta ei ehtinyt kehitys kehittyä ennen kuin muutin pois töiden perässä. Tulee mieleen, että osa nuorten rattijuoppojen tapauksista jäisi pois, jos olisi kattava julkinen liikenne.
@HybridRules kirjoitti:
Minulla on kyllä Ruuhkamiehen kanssa jokseenkin erilainen yhteiskunnallinen ja poliittinen näkemys. En itse tee suorittavan tason duunarihommia, mutta kyllä kilpailukyky kuihtuisi olemattomiin ilman heitä.
Se, että joku ruuvaa muttereita paikalleen, tai heiluttaa pärinäsahaa metsässä ei kilpailukykyä pelasta.
Eikä ole ollenkaan hyvä kehitys, että kaikki pakkautuvat muutamaan suureen kaupunkiin.
Ei todellakaan, pk-seudulle ei kaivata enää yhtään uutta asukasta.
Koko skaalan sinisiä ajatuksia miettivästä visionääristä pärinäsahan käyttäjään pitää toimia hyvin, jotta ollaan kilpailukykyisiä kansainvälisesti.
Jokainen, joka on juuri oppinut kirjoittamaan diplomi insinööri (yhdys sanat opetetaan vasta jatkokurssilla), ei todellakaan auta kilpailukyvyn luomisessa vaikka juppina ajeleekin ympäri pääkaupunkiseutua. Monet ansioituneet mutterinvääntäjät voivat olla oman yrityksensä kantava voima, joka osaa tarvittaessa myös korjata visionäärin mokat.
Näissä nimellisissä kilpailukyvyn pelastajissa on mukana porukkaa, jotka päinvastoin heikentävät yrityksen menestymisen mahdollisuuksia. Meillähän on hieno kansallinen esimerkki siitä Nokiassa.
@HybridRules kirjoitti:
Koko skaalan sinisiä ajatuksia miettivästä visionääristä pärinäsahan käyttäjään pitää toimia hyvin, jotta ollaan kilpailukykyisiä kansainvälisesti.
Tuotantoketju vaatii tietenkin jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa. Me Ruuhkamiehen kanssa puhuimme kilpailukyvyn parantamisesta, johon se pärinäsahan käyttäjä ei käytännössä pysty vaikuttamaan ellei investoi motoon ja ryhdy koneurakoitsijaksi. Samoin sinisiä ajatuksia miettivä visionääri tai edes inhimillisen tiedon rajoja venyttävä blue sky tutkija on vielä sangen kaukana teollisten prosessien optimoinnista joka tuo firmaan lisää rahaa.
Sen sijaan insinööri ja kemisti, jotka pystyvät yhdessä valmistamaan laitteen, joka tekee aiemmin uunissa poltetusta sellunkeiton prosessijätteestä hyvälaatuista suuremman jalostusarvon biodieseliä sen sijaan parantaa sellutehtaan kilpailykykyä. Samoin tekee johtaja, joka antaa näille kahdelle keksijälle mahdollisuuden suunnitella tuo biodieselprosessi työajallaan ja ostaa firman piikkiin ensin proto- ja sitten tuotantolaitoksen rakentamiseen tarvittavat komponentit maailmassa jossa kyseistä biodieselprosessia ajavaa valmista laitosta ei voi ostaa lainkaan.
Sinisten ajatusten pohtiminen on edelleenkin vain se 2% suuresta neroudesta. Loput 98% on raakaa työtä.
@HybridRules kirjoitti:
Taas sanot, että kansalaiset voivat vapaasti päättää asuinpaikkansa ja valita sen vaikka haja-asutusalueelta.
Voin vaikka toistaakin tuon, koska mielestäni se on totta ja muu on omien valintojen selittelyä. Se on toki selvää, että ammatin ja puolison valinta rajaa jonkin verran asuinpaikan valintaa, mutta omia valintoja nekin ovat eikä mitään kohtalon johdatusta.
Joukkoliikenne on yksi sellainen palvelu, joka on pakko kustantaa suurelta osin yhteisillä varoilla, jos sellaista aiotaan ylläpitää.
Joukkoliikenne sopii mitä mainioimmin sinne, missä on joukkoja. Ellei ole riittävästi joukkoja maksamaan kyytiään, silloin ei tarvita myöskään liikennettä.
Tuotantoketju vaatii tietenkin jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa
Ja ihan kuin olisit heti tuon unohtanut.
....puhuimme kilpailukyvyn parantamisesta, johon se pärinäsahan käyttäjä ei käytännössä pysty vaikuttamaan ellei investoi motoon ja ryhdy koneurakoitsijaksi
Jos olisi koneurakoitsija, joka tarvitsee toisen pärinäsahan käyttäjän, niin aika huono olisi kilpailukyvyn kannalta, jos ei saisi palkattua sellaista urakoita tekemään. Miten niin siis palkollinen ei vaikuta kilpailukykyyn?
Sen sijaan insinööri ja kemisti, jotka pystyvät yhdessä valmistamaan laitteen, joka tekee aiemmin uunissa poltetusta sellunkeiton prosessijätteestä hyvälaatuista suuremman jalostusarvon biodieseliä sen sijaan parantaa sellutehtaan kilpailykykyä. Samoin tekee johtaja, joka antaa näille kahdelle keksijälle mahdollisuuden suunnitella tuo biodieselprosessi työajallaan ja ostaa firman piikkiin ensin proto- ja sitten tuotantolaitoksen rakentamiseen tarvittavat komponentit maailmassa jossa kyseistä biodieselprosessia ajavaa valmista laitosta ei voi ostaa lainkaan.
Mutta ilman duunaria, joka käytännössä sitten pyörittää sitä huippuhienoa laitetta, homma jäisi edelleen paikoilleen. Miten niin siis palkollinen ei vaikuta kilpailukykyyn?
Tuotantoketju vaatii jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa, vai miten se nyt menikään. Muuten kilpailukyky ei toimi loppuun asti.
@HybridRules kirjoitti:
Koko skaalan sinisiä ajatuksia miettivästä visionääristä pärinäsahan käyttäjään pitää toimia hyvin, jotta ollaan kilpailukykyisiä kansainvälisesti.
Tuotantoketju vaatii tietenkin jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa. Me Ruuhkamiehen kanssa puhuimme kilpailukyvyn parantamisesta, johon se pärinäsahan käyttäjä ei käytännössä pysty vaikuttamaan ellei investoi motoon ja ryhdy koneurakoitsijaksi. Samoin sinisiä ajatuksia miettivä visionääri tai edes inhimillisen tiedon rajoja venyttävä blue sky tutkija on vielä sangen kaukana teollisten prosessien optimoinnista joka tuo firmaan lisää rahaa.
Sen sijaan insinööri ja kemisti, jotka pystyvät yhdessä valmistamaan laitteen, joka tekee aiemmin uunissa poltetusta sellunkeiton prosessijätteestä hyvälaatuista suuremman jalostusarvon biodieseliä sen sijaan parantaa sellutehtaan kilpailykykyä. Samoin tekee johtaja, joka antaa näille kahdelle keksijälle mahdollisuuden suunnitella tuo biodieselprosessi työajallaan ja ostaa firman piikkiin ensin proto- ja sitten tuotantolaitoksen rakentamiseen tarvittavat komponentit maailmassa jossa kyseistä biodieselprosessia ajavaa valmista laitosta ei voi ostaa lainkaan.
Sinisten ajatusten pohtiminen on edelleenkin vain se 2% suuresta neroudesta. Loput 98% on raakaa työtä.
Ruuhkamiehen sanomaa: "Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat."
Minä olen sitä mieltä, että te Ruuhkamiehen kanssa puhutte potaskaa. Tietenkin jokaisella on roolinsa, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että jokainen "tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevä" todella onnistuu siinä ja että todella yrittää edes.
Joskus kilpailukyky voi perustua tuotteen tai palvelun erinomaisuuteen, joskus niiden tuottamisen hintakilpailukykyyn, vaikka tuote ei mitenkään muuten erottuisikaan kilpailijoista. Paperimies tai sellunkeittäjä ovat huonoja esimerkkejä sekä näiden "olennaisten" että " ei-olennaisten" ihmisten tekemisten merkityksestä, koska siellä ovat "olennaisia" ne tahot, joilla on pääomaa. Siellä tehdään halpaa tavaraa kalliilla koneilla ja tehdään paljon. Voi mennä ostamaan riisin A4:ia kaupasta ja paketti kädessä sitten miettiä, että miten näin halvan paketin tekemisestä saa niin paljon rahaa, että kannattaa kaataa sademetsät ja kasvattaa niiden tilalla eukalyptusta ja keittää se velliksi maailman toisella puolella.
Suorittavan tason duunarihommassa ei voi firman tulevaisuutta ryssiä niin totaalisesti kuin ne voivat, jotka tekevät niitä "olennaisia hommia", siinä mielessä duunaritason hommat eivät ole niin kovin olennaisia.
Minulla tuossa lauseessa, jossa jaetaan ihmiset "olennaisiin" ja "ei-olennaisiin" särähti tuo sanojan asenne.
Vähän sama asia kuin mikä sinun yksinkertaistuksessa ihmisen valintamahdollisuuksista minua vaivaa.
Luulen, että et oikeasti ole sitä mieltä, että jokainen on 100% oman onnensa seppä, mutta sinulla(kin) vaikuttaa olevan mentaliteetti, että kun jotain on tullut sanottua, niin siitä pidetään kiinni ja jos toinen yrittää selittää toista näkökulmaa, seurauksena on helposti kymmenenkin vuotta kestävä jorina ja asian esittäminen aina hiukan eri sanoin, vaikka asia on ollut selvä jo pidempään. Viittaan nyt sinun ja TeeCeen säännöllisen epäsäännöllisesti esille pulpahtavaan pingisotteluun, jossa kumpikin palauttaa pallon laiskasti samalla, kun lueskelee päivän sanomalehteä tms.
Sen sijaan insinööri ja kemisti, jotka pystyvät yhdessä valmistamaan laitteen, joka tekee aiemmin uunissa poltetusta sellunkeiton prosessijätteestä hyvälaatuista suuremman jalostusarvon biodieseliä sen sijaan parantaa sellutehtaan kilpailykykyä. Samoin tekee johtaja, joka antaa näille kahdelle keksijälle mahdollisuuden suunnitella tuo biodieselprosessi työajallaan ja ostaa firman piikkiin ensin proto- ja sitten tuotantolaitoksen rakentamiseen tarvittavat komponentit maailmassa jossa kyseistä biodieselprosessia ajavaa valmista laitosta ei voi ostaa lainkaan.
Sulfaattisellutehtaassa syntyy kovin vähän prosessijätettä. Mustalipeä kuuluu olennaisena osana kemikaalikiertoon. Raakamäntyöljystähän UPM jo nykyään valmistaa dieseliä.
Tosin jo 70-luvulla eräs sellutehtaan inssi haaveili, että jos keksisi yksinkertaisen tavan erottaa kuitu, olisi pian miljonääri.
Ehkä tuossakin tuotteessa yksi mainosmaakari olisi voinut tienata palkkansa? Missä tuota myydään, tai onko toiminta niin pienimuotoista ettei siitä kannata huudella? "Heti käyttövalmis polttoaine, joka sopii kaikkiin moottoreihin."
Nyt jos tienkäyttäjältä kysytään, niin sehän on se Nesteen My mikä on uusiutuva polttoaine.
Ja aiheesta sen verran että nyt on uusissa autoissa 0% korko, ja maksut alkavat 6 kuukauden päästä. Työttömyytensäkin voi vakuuttaa näiden maksujen osalta, mutta se taisi olla melko hintava turva.
@Kumppani kirjoitti:
tuotantoketju vaatii jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa ei muuttunut kommenttini jälkeen niin....
Se riippuu paljon siitä ketä ne toimijat ovat. Osassa tehtävissä menestyminen edellyttää annosta innovointikykyä tai johtamistaitoja. Osa tehtävistä on sitä että toistaa saman -usein toisen opettaman- tehtävän päivästä toiseen. Kuten hevoset vetivät ennen auraa, tärkeää työtä, mutta ilman auramiestä ei olisi tapahtunut mitään.
....ilman hevosta aura ei olisi kuitenkaan liikkunut mihinkään, käski tämä auramies miten paljon hyvänsä... ("innovoi" tai "johti"). Mitä tehtävässä menestyminen siis edellytti?
@Kumppani kirjoitti:
....ilman hevosta aura ei olisi kuitenkaan liikkunut mihinkään, käski tämä auramies miten paljon hyvänsä... ("innovoi" tai "johti"). Mitä tehtävässä menestyminen siis edellytti?
Kolmaskaan hevonen ei olisi sitä auraa liikuttanut mihinkään ilman sitä auramiestä. Vaikka hienoja eläimiä hevoset ovat, ei siinä mitään.
Absurdi keskustelu. Täällä väitetään naama näkkärillä, että vaikkapa Applen menestyksen kannalta olennaista on Foxconn:in kokoonpanolinjan heppujen ahkera työpanos. Se on ihan selvää, että jonkun se puu pitää kaataa, pelto kyntää, ruuvi ruuvata, mutta ei se firman menestys siitä ole kiinni, vaikka kuinka kaataisi, kyntäisi, tai ruuvaisi. Tätä sakkia löytyy pilvin pimein ja uusia saadaan parin viikon koulutusjakson jälkeen. Tarvittavien käsien määrä vähenee vuosi vuodelta automaation kehittyessä. Hurjan oivaltavaa oli myös maininta, etteivät kaikki bisneksen kehityksen parissa työskentelevät tee tulosta, mutta tällä ei ole mitään tekemistä kokonaisuuden kannalta.
@Ruuhkamies kirjoitti:
Absurdi keskustelu. Täällä väitetään naama näkkärillä, että vaikkapa Applen menestyksen kannalta olennaista on Foxconn:in kokoonpanolinjan heppujen ahkera työpanos. Se on ihan selvää, että jonkun se puu pitää kaataa, pelto kyntää, ruuvi ruuvata, mutta ei se firman menestys siitä ole kiinni, vaikka kuinka kaataisi, kyntäisi, tai ruuvaisi. Tätä sakkia löytyy pilvin pimein ja uusia saadaan parin viikon koulutusjakson jälkeen. Tarvittavien käsien määrä vähenee vuosi vuodelta automaation kehittyessä. Hurjan oivaltavaa oli myös maininta, etteivät kaikki bisneksen kehityksen parissa työskentelevät tee tulosta, mutta tällä ei ole mitään tekemistä kokonaisuuden kannalta.
Olisikohan tässäkin keskustelussa ei-niin-yllättävästi tapahtumassa poteroihin linnoittautumista. Noh, antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä... eli osallistunpa minäkin.
Lienee tuo kilpailukyky ja muu jossain määrin näkökulmakysymys. Joidenkin yritysten osalta menestys on varmasti Ruuhkamiehen kuvauksen mukaista.
Yhteiskunnan tasolla asia on monitahoisempi myös kilpailukyvyn kannalta. Kun "juppi-hommia" ei kaikille riitä, mutta asukkaita kuitenkin löytyy, on varsin hyvä että kaatajille, kyntäjille ja ruuvaajille on hommia. Jos koko yhteiskunnan elättämisvastuu jäisi kaltaisilleni käsienheiluttajille, ei siinä varmaan hetken päästä hyvä heiluisi. Toki aina voi muuttaa Kööpenhaminaan ja hakea Ruotsin kansalaisuutta, mutta ei sekään niin auvoisaa ole.
Vaikka tässä nyt erisorttiset menestyjät lähinnä äänessä ovatkin, niin duunareiden ylenkatsominen ei laajassa kuvassa todennäköisesti ole kenellekään hyväksi. Suomessa asiat ovat toki hyvin, mutta ei soisi että herraviha, aidatut asuinalueet, sosiaalinen epätoivo ja turhautuminen ja muu yhteiskuntarauhaa haurastuttava kehitys yleistyisi.
Mitä tulee siihen oman onnensa seppyyteen, niin sitähän on ihan tutkittukin että menestyjät ovat helposti sitä mieltä. Omalla kovalla työllä ja taidolla on onnistuttu menestymään, ja ihmetellään että mikseivät kaikki tee samoin. Ei se kuitenkaan kaikilta onnistu, milloin mistäkin syystä. (Itsekin olen helposti sitä mieltä että oma "menestykseni" on ansaittua, mutta on siihen mahtunut paljon tuuria ja oikeaa ajoitustakin. Sitä on vaikea sanoa mikä pieneltä tuntuva päätös, minun tapauksessani esimerkiksi opiskeluaikaisen iltatyön valinta, olisi eri tavalla osuessaan vaikuttanut koko urapolkuun. Nyt osui hyvin, ihan fiftysixty että olisi mennyt toisin)
@M880 kirjoitti:
Joidenkin yritysten osalta menestys on varmasti Ruuhkamiehen kuvauksen mukaista.
Kaikkien yritysten. Eri toimialojen muutosvauhti on erilainen, mutta millään alalla ei enää pärjää 1800-luvun menetelmillä.
Yhteiskunnan tasolla asia on monitahoisempi myös kilpailukyvyn kannalta. Kun "juppi-hommia" ei kaikille riitä, mutta asukkaita kuitenkin löytyy, on varsin hyvä että kaatajille, kyntäjille ja ruuvaajille on hommia. Jos koko yhteiskunnan elättämisvastuu jäisi kaltaisilleni käsienheiluttajille, ei siinä varmaan hetken päästä hyvä heiluisi.
Ei kai sitä kukaan ole yrittänytkään kiistää, etteivätkö "käsienheiluttajat" ole täysin välttämättömiä kaikille teollisille prosesseille, mutta Amer Tupakka ei taivu maailman johtavien urheilubrändien omistajaksi Amer Sportsiksi vaikka käsienheiluttajat olisivat kuinka tunnollisia ja osaavia tahansa.
pieneltä tuntuva päätös, minun tapauksessani esimerkiksi opiskeluaikaisen iltatyön valinta, olisi eri tavalla osuessaan vaikuttanut koko urapolkuun. Nyt osui hyvin, ihan fiftysixty että olisi mennyt toisin)
Sama täällä. Mutta vaikka olemme tehneetkin valintamme pitkästi MuTulla, niin meidän omia valintojamme ne ovat siitä huolimatta.
Juu. Eiköhän tässä ole jo kaikki olennainen sanottu ja tätä jankkaamista on turha jatkaa. Pahoittelut omalta osaltani ketjun aiheen karkaamisesta sivuraiteille.
@Ruuhkamies kirjoitti:
Juu. Eiköhän tässä ole jo kaikki olennainen sanottu ja tätä jankkaamista on turha jatkaa. Pahoittelut omalta osaltani ketjun aiheen karkaamisesta sivuraiteille.
Ei se sivuraiteille mennyt. Ei ole mitenkään erityisen turhaa todeta että kaikki eivät tarvitse lainaa auton ostamiseen. Jotkut ovat keksijöitä, toiset kauppamiehiä. Nykyisistä miljardööreistä jotkut ovat itse perustaneet firmansa, ja siihen ei ole riittänyt pelkkä ahkeruus (vaikka kuinka auraisi peltoa aamusta iltaan ei sillä rikastu).
Toki sitten on niitäkin jotka saavat pilattua asiat totaalisesti, ja jättifirmat menevät nurin (Enron tai vuonna 1847 perustettu USA 4. suurin investointipankki Lehman Brothers)
@HybridRules kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että te Ruuhkamiehen kanssa puhutte potaskaa.
Katsopa vastaukseni 13.6.2020 kello 23:40 ja 23:44. Mistä kohdasta olet eri mieltä?
Nykyajan teolliset prosessit on optimoitu niin pitkälle, että ei siellä turhia rooleja olekaan. Kaikki roolit ovat välttämättömiä, mutta vain joihinkin niistä rooleista kuuluu oikeus ja vastuu yrityksen tuotteiden rakentamisen lisäksi myös itse yrityksen rakentamisesta selviämään uusista haasteista.
Tietenkin jokaisella on roolinsa, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että jokainen "tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevä" todella onnistuu siinä ja että todella yrittää edes.
Tästähän on näyttöjä vaikka kuinka paljon, mm. siitä kun kosketusnäyttöjä ei muka tarvittu.
Paperimies tai sellunkeittäjä ovat huonoja esimerkkejä sekä näiden "olennaisten" että " ei-olennaisten" ihmisten tekemisten merkityksestä
Nykyajan teollisuudesta on vaikea löytää ei-olennaisia tehtäviä. Pääsääntöisesti kaikki tehtävät ovat yrityksen toiminnalle täysin välttämättömiä. Toisten vastuulla on ajaa nykyisiä prosesseja ja toisten pitää huoli, että nykyiset prosessit ovat ajan tasalla kilpailijoihin nähden.
Suorittavan tason duunarihommassa ei voi firman tulevaisuutta ryssiä niin totaalisesti kuin ne voivat, jotka tekevät niitä "olennaisia hommia", siinä mielessä duunaritason hommat eivät ole niin kovin olennaisia.
Totta. Jos prosessi toimii, mutta firma ei toimi, se ei tietenkään olen prosessia hoitavan henkilöstön vika. Ja huomaatkos kuka maksaa johdon ja tuotekehityksen tötöilyt? Aivan, johto saa bonuksensa, duunarit saavat kenkää ja omistajat kärsivät arvon menetyksestä ja osinkojen nollauksesta.
Omistajan kannalta johtaja on palkollinen kuten muutkin, paitsi että suuremmalla vastuulla ja tarkemmin seurattava, koska huono johto tuhoaa omistaja arvoa pahemmin kuin huono duunari.
Vähän sama asia kuin mikä sinun yksinkertaistuksessa ihmisen valintamahdollisuuksista minua vaivaa.
No kerro, mikä siinä vaivaa, että minäkin ymmärrän?
En uskalla luvata kaikkien pystyvän tai edes haluavan toimia kaikissa tehtävissä, joten täysin vapaata valintaa en edes ehdottanut. Mutta jonkinlaisen valinnan me jokainen olemme tehneet ammattimme, asuinpaikkamme ja puolisomme suhteen, if any.
Luulen, että et oikeasti ole sitä mieltä, että jokainen on 100% oman onnensa seppä, mutta sinulla(kin) vaikuttaa olevan mentaliteetti, että kun jotain on tullut sanottua, niin siitä pidetään kiinni
Oikeassa olet. Juuri siksi sanoinkin elämän olevan Lottoamisen sijasta asiantuntijapeliä. Vaikka omilla valinnoillaan voi merkittävästikin vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa, salettiin ei silti pääse kukaan. Huono arpa osuu väistämättä jonkun kohdalle.
Ei kannatakaan olla. Pääasia on, että saamme itse valita elämmekö Kallena vai Jussina vai jossain heidän välissään tai muutammeko pois koko maasta. Valinnan vapaudessa arvokkainta ei ole käyttää sitä joka päivä mielipidettään vaihtaen, vaan voida luottaa että se on olemassa ensi viikollakin, jos satun sitä tarvitsemaan.
Ulkomailla asuessani jäin aina vaikeuksiin miettimällä konkreettista vastausta kysymykseen "kumman maan valitsisit mieluummin?". Lopulta keksin vastauksen joka kirkasti asian kysyjälle valehtelematta ja ketään loukkaamatta:
"Jos pakotat minut valitsemaan tänään loppuelämäkseni, rakennat ympärilleni Berliinin Muurin. Mutta tänään on hyvä täällä, päätetään ensi vuodesta sitten kun sen aika koittaa"
Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä, mutta lisään Jussin puolustukseksi, että Jussi hoitaa ne metsät ja ajaa kaivosdumpperia, valssaamoa, selli- tai paperikonetta niissä metsä- ja metallialan yrityksissä, joiden tuloilla koko Suomi elää. Silti koko maata palveleva hallinto ja virkamiehistö on keskitetty käytännössä pääkaupunkiseudulle. Myös aika monien merkittävien yritysten pääkonttori on pääkaupungissa vaikka toiminta onkin muualla. Eli tukirahojen virrat eivät siis todellisuudessa ole aivan niin suoraviivaisia kuin Kallesta saattaa näyttää.
Katkeruuteen ei kannata elämäänsä tuhlata. Elleivät oman elämän askelmerkit näytä täsmäävän omien visioiden kanssa, kannattaa muuttaa jompaa kumpaa paremman konvergenssin aikaansaamiseksi.
Ei tähän ole yhtä ainoaa vastausta, koska pääomakulu on kaksiosainen. Keskimääräisesti hoidetun ehjän auton arvon alenema on automallista riippuva ja sille löytyy jollain valitulla rahoituskululla ja ajomäärällä break-even kohta polttoainekulujen kanssa.
Pääomakulujen toinen osa on rahoituskulu, joka on henkilökohtainen ja riippuu siitä, millä tavoin rahoitus hankitaan. Kaikki tietävät auton huonoksi sijoitukseksi, mutta paljon harvemmat osaavat kertoa edes yhden desimaalin tarkkuudella monenko prosentin tuottoa ovat saaneet pääomalle, jota eivät sitoneet autoonsa. Rahoitustavasta riippuen tämä vaihtelee tyypillisesti jossain nollan ja 20% välillä vuotta kohden. Noiden ulkopuolisiakin tapauksia saattaa olla, mutta ne ovat jo varsin harvinaisia. Oman pääoman tuotto saattaa vaihdella paljonkin eri vuosien välillä, mutta tuossa arviossa puhun annualisoidusta pidemmän ajan keskituotosta, joka on yhden vuoden tuokiokuvaa parempi mittari rahan hinnalle.
Tämä ei mielestäni vielä ratkaise auton mallia tai kuormittavuutta ellei laiteta viimeisiä rahoja autoon, vaan valinta tehdään selkeästi omien resurssien sisällä eikä niiden ylärajoilla ostaen kalleimman mihin rahat riittävät.
Tässä saattaa olla mahdollisuus alentaa uudella autolla ajamisen kustannuksia? En osaa sanoa varmasti, koska en ole laskenut? Oman ostaja maksaa kerralla koko auton käyttöiästä, rahoitusliisarin vuokraaja vain sopimuksen käyttöajasta, jolloin jäännösarvon saa jättää maksamatta. Tästä kuviosta on mahdollista saada selkeä etu, mutta pitäisi laskea tarkemmin kenen taskuun se etu nyt tarjolla olevilla sopimuksilla päätyy?
Sivuhuomautuksena tämän vaihtoehdon äärioptimoitu versio olisi vaikkapa Santanderin tarjoama autorahoitus Espanjaan rekisteröityyn ja Suomessa käytettävään autoon. Sellainen pitäisi tuoda ihan provokaationa Suomeen aihettamaan väistämätön oikeusjuttu, jonka Suomen valtio tulee jo olemassaolevan ennakkotapauksen nojalla täysin varmasti häviämään. Määräaikaisesta liisarista EI SAA EU-lain mukaan periä koko auton käyttöiän autoveroa, vaan ainoastaan leasingkaudelle jyvitetty vero. Liikaa perityn veron palauttaminen auton poistuessa maasta ei riitä estämään rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, vaan koko autoveron tilapäisesti määräajaksi käyttöön tulevasta autosta on yksikäsitteisesti laiton kaupan este, josta on tuomio jo annettu (muistaakseni Irlannille tai Tanskalle?).
Tämä on peruste uuden ostamiselle. Rahoituskulujen arviointi tässäkin tilanteessa on eri juttu, ja osin ostajan henkilökohtainen ominaisuus.
Totta. Minun ei ainakaan kannattaisi. Mutta en yli kuusikymppisenäkään malta ajaa vakioautolla, vaan aina sitä tulee jotenkin tuunattua itseni näköiseksi. Sillä itseni näköisellä autolla pystyn myös ajamaan selvästi keskimääräistä pidempään, joten sekä varustelun että käyttövuosien osalta valinnanvapaus on minulle arvokas.
Se on just näin! Jostain syystä ihmiset kuitenkin valittavat omien valintojensa aiheuttamista seuraamuksista (vaikkapa heikko julkinen liikenne ja muut palvelut korvessa) ja hölmöt poliitikot miettivät, miten ihmisten omien valintojen negatiivisia seuraamuksia saataisiin lievennettyä menemällä muiden lompakoille.
Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat.
Uudellamaalla ei ole asukaslukuun suhteutettuna kovinkaan suurta yliedustusta valtion virkamiehiä.
Näin on.
Minulla on kyllä Ruuhkamiehen kanssa jokseenkin erilainen yhteiskunnallinen ja poliittinen näkemys. En itse tee suorittavan tason duunarihommia, mutta kyllä kilpailukyky kuihtuisi olemattomiin ilman heitä.
Eikä ole ollenkaan hyvä kehitys, että kaikki pakkautuvat muutamaan suureen kaupunkiin.
GLEkään ei ole ihan jyvällä siinä, että ihmisen olosuhteet olisivat kokonaan oma valinta.
Oleellista lainanotossa on korkomenojen osuus, sitä kannattaa pohtia ennen kuin tekee päätöksiä. Ideaali tilanne on se jos voi tehdä isohkoja hankintoja ilman lainoja. Tilanteessa jossa elämme kulutuksen lisääminen on ensisijaisen tärkeää. Jos olet työssäkäyvä henkilö niin ei muuta kuin annat palaa.
Omilla valinnoillaan voi jokainen vaikuttaa omaan elämäänsä mutta odottamattomia tilanteita tulee jokaiselle joten aina kaikki ongelmatilanteet eivät ole omaa syytä. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, tämä on syytä pitää mielessä.
Kyllä ne HOMMAT ovat olennaisia. Harva täällä oikeasti omillaan pärjää. Mutta jotkut tekijät ovat vaikeammin korvattavissa kuin jotkut toiset, vaikka kaikkien roolit välttämättömiä ovatkin.
Siksi yrityksen kilpailukyvyn kannalta tuotekehitys ja johto ovat avainasemassa ja vaikeammin korvattavissa. Juuri siksi vaikkapa UPM:n omistajan hyvinvoinnin kannalta Jussi Pesosen jatko tehtävässään on tärkeämpää kuin yksittäisen selluköpin, joka on helpommin joko korvattavissa tai automatisoitavissa.
Totta.
Siltikään elämä ei ole lottoa vaan asiantuntijapeliä. Vaikka omilla valinnoillaan voi merkittävästikin vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa, salettiin ei silti pääse kukaan. Huono arpa osuu väistämättä jonkun kohdalle.
Ei olekaan. Vaikka metsurin tai selluköpin ammattitaidon korvaaminen onkin toistaiseksi tehtaan omistavan yrityksen johtajaa helpommin korvattavissa, tämä jatkuvuus katoaa, ellei kaupunkilaisten mielestä liian rahvaanomaisiin tai likaisiin töihin ole värvättävissä seuraajia eläköityvän, ennen aikojaan yllättäen kuolevan ja alaa tai paikkakuntaa vaihtavan tilalle.
En tainnut väittääkään olosuhteiden olevan oma valinta? Mutta oma suhtautuminen olosuhteisiin sen sijaan on. Mutta siltarumpupolitikoinnista olen silti samaa mieltä Ruuhkamiehen kanssa vaikka olenkin maalaispoika Pohojammaalta.
Jos kansalainen päättää valita asuinpaikkansa haja-asutusalueelta, niin antaa palaa vain kunhan omiaan polttelee. Mutta turha sen halvan talon huitsin nevadasta ostaneen on huutaa muita apuun bensalaskunsa maksajiksi. Kaupungissa keskimäärin joka toinen bussin matkustajapaikka on turhaa energian tuhlausta, eli yhteiskunnan subventoimaa. Reilu peli olisi sama vero kaikelle matkustamiseen kulutetulle energialle ja kyytiläinen maksakoon sen itse.
En luvannut varmaa menestystä hyvin palkatussa työssä kenellekään. Mutta sen voin taata, että menestys jää varmasti saavuttamatta ellei edes yritä.
Tohtorin hiukset (if any?) ovat harmaat siinä vaiheessa kun hänen palkasta säästetty sijoitussalkkunsa saavuttaa ahkeran amiksesta valmistumisensa jälkeen työllistyneen.
Se, että joku ruuvaa muttereita paikalleen, tai heiluttaa pärinäsahaa metsässä ei kilpailukykyä pelasta.
Ei todellakaan, pk-seudulle ei kaivata enää yhtään uutta asukasta.
Taas sanot, että kansalaiset voivat vapaasti päättää asuinpaikkansa ja valita sen vaikka haja-asutusalueelta. Mutta ei asia ole noin mustavalkoinen tietenkään ja ihmisten jakaantuminen tasaisesti ympäri Suomen olisi parempi kuin, että ihmiset pakkautuvat muutamaan kaupunkiin ja niiden liepeille. Joukkoliikenne on yksi sellainen palvelu, joka on pakko kustantaa suurelta osin yhteisillä varoilla, jos sellaista aiotaan ylläpitää.
Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja muistan hyvin muna-kana-ongelman siinä, kun bussiyhteydet olivat onnettomat ja siksi vähän käyttäjiä ja koska käyttäjiä oli vähän ei linjoja voitu kehittääkään.
Ongelma konkretisoitui nuorille viikonloppuisin, kun piti päästä "kulmille", jonne oli hervoton matka kävellen eikä busseja kulkenut. Koska bisseäkin oli tarkoitus hyödyntää, niin ei millään ajoneuvollakaan olisi voinut mennä. Taksi olisi lohkaissut liian ison osan budjetista. Silloin jo tuli ideoitua se mistä nykyään hohkataan eli autonomisesti liikkuva auto vaan jollekulle inehmolle lankesi se autopilotin homma sitten. Mutta ei ehtinyt kehitys kehittyä ennen kuin muutin pois töiden perässä. Tulee mieleen, että osa nuorten rattijuoppojen tapauksista jäisi pois, jos olisi kattava julkinen liikenne.
Koko skaalan sinisiä ajatuksia miettivästä visionääristä pärinäsahan käyttäjään pitää toimia hyvin, jotta ollaan kilpailukykyisiä kansainvälisesti.
Jokainen, joka on juuri oppinut kirjoittamaan diplomi insinööri (yhdys sanat opetetaan vasta jatkokurssilla), ei todellakaan auta kilpailukyvyn luomisessa vaikka juppina ajeleekin ympäri pääkaupunkiseutua. Monet ansioituneet mutterinvääntäjät voivat olla oman yrityksensä kantava voima, joka osaa tarvittaessa myös korjata visionäärin mokat.
Näissä nimellisissä kilpailukyvyn pelastajissa on mukana porukkaa, jotka päinvastoin heikentävät yrityksen menestymisen mahdollisuuksia. Meillähän on hieno kansallinen esimerkki siitä Nokiassa.
Tuotantoketju vaatii tietenkin jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa. Me Ruuhkamiehen kanssa puhuimme kilpailukyvyn parantamisesta, johon se pärinäsahan käyttäjä ei käytännössä pysty vaikuttamaan ellei investoi motoon ja ryhdy koneurakoitsijaksi. Samoin sinisiä ajatuksia miettivä visionääri tai edes inhimillisen tiedon rajoja venyttävä blue sky tutkija on vielä sangen kaukana teollisten prosessien optimoinnista joka tuo firmaan lisää rahaa.
Sen sijaan insinööri ja kemisti, jotka pystyvät yhdessä valmistamaan laitteen, joka tekee aiemmin uunissa poltetusta sellunkeiton prosessijätteestä hyvälaatuista suuremman jalostusarvon biodieseliä sen sijaan parantaa sellutehtaan kilpailykykyä. Samoin tekee johtaja, joka antaa näille kahdelle keksijälle mahdollisuuden suunnitella tuo biodieselprosessi työajallaan ja ostaa firman piikkiin ensin proto- ja sitten tuotantolaitoksen rakentamiseen tarvittavat komponentit maailmassa jossa kyseistä biodieselprosessia ajavaa valmista laitosta ei voi ostaa lainkaan.
Sinisten ajatusten pohtiminen on edelleenkin vain se 2% suuresta neroudesta. Loput 98% on raakaa työtä.
Voin vaikka toistaakin tuon, koska mielestäni se on totta ja muu on omien valintojen selittelyä. Se on toki selvää, että ammatin ja puolison valinta rajaa jonkin verran asuinpaikan valintaa, mutta omia valintoja nekin ovat eikä mitään kohtalon johdatusta.
Joukkoliikenne sopii mitä mainioimmin sinne, missä on joukkoja. Ellei ole riittävästi joukkoja maksamaan kyytiään, silloin ei tarvita myöskään liikennettä.
@740 GLE kirjoitti:
Ja ihan kuin olisit heti tuon unohtanut.
Jos olisi koneurakoitsija, joka tarvitsee toisen pärinäsahan käyttäjän, niin aika huono olisi kilpailukyvyn kannalta, jos ei saisi palkattua sellaista urakoita tekemään. Miten niin siis palkollinen ei vaikuta kilpailukykyyn?
Mutta ilman duunaria, joka käytännössä sitten pyörittää sitä huippuhienoa laitetta, homma jäisi edelleen paikoilleen. Miten niin siis palkollinen ei vaikuta kilpailukykyyn?
Tuotantoketju vaatii jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa, vai miten se nyt menikään. Muuten kilpailukyky ei toimi loppuun asti.
Rakensit sitten kaipaamasi ristiriidan ihan itse kun et sitä minun tekstistäni löytänyt. Koeta nyt pärjätä oman luomuksesi kanssa.
Ruuhkamiehen sanomaa: "Suorittavan tason duunarihommat eivät ole maan kilpailukyvyn kannalta olennaisia, vaan näitä työllistävien yritysten tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevien hommat."
Minä olen sitä mieltä, että te Ruuhkamiehen kanssa puhutte potaskaa. Tietenkin jokaisella on roolinsa, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että jokainen "tuote- & liiketoiminnan kehittämistä tekevä" todella onnistuu siinä ja että todella yrittää edes.
Joskus kilpailukyky voi perustua tuotteen tai palvelun erinomaisuuteen, joskus niiden tuottamisen hintakilpailukykyyn, vaikka tuote ei mitenkään muuten erottuisikaan kilpailijoista. Paperimies tai sellunkeittäjä ovat huonoja esimerkkejä sekä näiden "olennaisten" että " ei-olennaisten" ihmisten tekemisten merkityksestä, koska siellä ovat "olennaisia" ne tahot, joilla on pääomaa. Siellä tehdään halpaa tavaraa kalliilla koneilla ja tehdään paljon. Voi mennä ostamaan riisin A4:ia kaupasta ja paketti kädessä sitten miettiä, että miten näin halvan paketin tekemisestä saa niin paljon rahaa, että kannattaa kaataa sademetsät ja kasvattaa niiden tilalla eukalyptusta ja keittää se velliksi maailman toisella puolella.
Suorittavan tason duunarihommassa ei voi firman tulevaisuutta ryssiä niin totaalisesti kuin ne voivat, jotka tekevät niitä "olennaisia hommia", siinä mielessä duunaritason hommat eivät ole niin kovin olennaisia.
Minulla tuossa lauseessa, jossa jaetaan ihmiset "olennaisiin" ja "ei-olennaisiin" särähti tuo sanojan asenne.
Vähän sama asia kuin mikä sinun yksinkertaistuksessa ihmisen valintamahdollisuuksista minua vaivaa.
Luulen, että et oikeasti ole sitä mieltä, että jokainen on 100% oman onnensa seppä, mutta sinulla(kin) vaikuttaa olevan mentaliteetti, että kun jotain on tullut sanottua, niin siitä pidetään kiinni ja jos toinen yrittää selittää toista näkökulmaa, seurauksena on helposti kymmenenkin vuotta kestävä jorina ja asian esittäminen aina hiukan eri sanoin, vaikka asia on ollut selvä jo pidempään. Viittaan nyt sinun ja TeeCeen säännöllisen epäsäännöllisesti esille pulpahtavaan pingisotteluun, jossa kumpikin palauttaa pallon laiskasti samalla, kun lueskelee päivän sanomalehteä tms.
Onkohan Samille nyt selvinnyt, mikä on sopiva marginaali autorahoitukselle?
Sulfaattisellutehtaassa syntyy kovin vähän prosessijätettä. Mustalipeä kuuluu olennaisena osana kemikaalikiertoon. Raakamäntyöljystähän UPM jo nykyään valmistaa dieseliä.
Tosin jo 70-luvulla eräs sellutehtaan inssi haaveili, että jos keksisi yksinkertaisen tavan erottaa kuitu, olisi pian miljonääri.
https://www.upmbiofuels.com/fi/liikennepolttoaineet/
Ehkä tuossakin tuotteessa yksi mainosmaakari olisi voinut tienata palkkansa? Missä tuota myydään, tai onko toiminta niin pienimuotoista ettei siitä kannata huudella? "Heti käyttövalmis polttoaine, joka sopii kaikkiin moottoreihin."
Nyt jos tienkäyttäjältä kysytään, niin sehän on se Nesteen My mikä on uusiutuva polttoaine.
Ja aiheesta sen verran että nyt on uusissa autoissa 0% korko, ja maksut alkavat 6 kuukauden päästä. Työttömyytensäkin voi vakuuttaa näiden maksujen osalta, mutta se taisi olla melko hintava turva.
@740 GLE kirjoitti:
No jos esityksesi siitä, että tuotantoketju vaatii jokaista ketjussa mukana olevaa toimijaa ei muuttunut kommenttini jälkeen niin....
Se riippuu paljon siitä ketä ne toimijat ovat. Osassa tehtävissä menestyminen edellyttää annosta innovointikykyä tai johtamistaitoja. Osa tehtävistä on sitä että toistaa saman -usein toisen opettaman- tehtävän päivästä toiseen. Kuten hevoset vetivät ennen auraa, tärkeää työtä, mutta ilman auramiestä ei olisi tapahtunut mitään.
....ilman hevosta aura ei olisi kuitenkaan liikkunut mihinkään, käski tämä auramies miten paljon hyvänsä... ("innovoi" tai "johti"). Mitä tehtävässä menestyminen siis edellytti?
Kolmaskaan hevonen ei olisi sitä auraa liikuttanut mihinkään ilman sitä auramiestä. Vaikka hienoja eläimiä hevoset ovat, ei siinä mitään.
Absurdi keskustelu. Täällä väitetään naama näkkärillä, että vaikkapa Applen menestyksen kannalta olennaista on Foxconn:in kokoonpanolinjan heppujen ahkera työpanos. Se on ihan selvää, että jonkun se puu pitää kaataa, pelto kyntää, ruuvi ruuvata, mutta ei se firman menestys siitä ole kiinni, vaikka kuinka kaataisi, kyntäisi, tai ruuvaisi. Tätä sakkia löytyy pilvin pimein ja uusia saadaan parin viikon koulutusjakson jälkeen. Tarvittavien käsien määrä vähenee vuosi vuodelta automaation kehittyessä. Hurjan oivaltavaa oli myös maininta, etteivät kaikki bisneksen kehityksen parissa työskentelevät tee tulosta, mutta tällä ei ole mitään tekemistä kokonaisuuden kannalta.
Olisikohan tässäkin keskustelussa ei-niin-yllättävästi tapahtumassa poteroihin linnoittautumista. Noh, antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä... eli osallistunpa minäkin.
Lienee tuo kilpailukyky ja muu jossain määrin näkökulmakysymys. Joidenkin yritysten osalta menestys on varmasti Ruuhkamiehen kuvauksen mukaista.
Yhteiskunnan tasolla asia on monitahoisempi myös kilpailukyvyn kannalta. Kun "juppi-hommia" ei kaikille riitä, mutta asukkaita kuitenkin löytyy, on varsin hyvä että kaatajille, kyntäjille ja ruuvaajille on hommia. Jos koko yhteiskunnan elättämisvastuu jäisi kaltaisilleni käsienheiluttajille, ei siinä varmaan hetken päästä hyvä heiluisi. Toki aina voi muuttaa Kööpenhaminaan ja hakea Ruotsin kansalaisuutta, mutta ei sekään niin auvoisaa ole.
Vaikka tässä nyt erisorttiset menestyjät lähinnä äänessä ovatkin, niin duunareiden ylenkatsominen ei laajassa kuvassa todennäköisesti ole kenellekään hyväksi. Suomessa asiat ovat toki hyvin, mutta ei soisi että herraviha, aidatut asuinalueet, sosiaalinen epätoivo ja turhautuminen ja muu yhteiskuntarauhaa haurastuttava kehitys yleistyisi.
Mitä tulee siihen oman onnensa seppyyteen, niin sitähän on ihan tutkittukin että menestyjät ovat helposti sitä mieltä. Omalla kovalla työllä ja taidolla on onnistuttu menestymään, ja ihmetellään että mikseivät kaikki tee samoin. Ei se kuitenkaan kaikilta onnistu, milloin mistäkin syystä. (Itsekin olen helposti sitä mieltä että oma "menestykseni" on ansaittua, mutta on siihen mahtunut paljon tuuria ja oikeaa ajoitustakin. Sitä on vaikea sanoa mikä pieneltä tuntuva päätös, minun tapauksessani esimerkiksi opiskeluaikaisen iltatyön valinta, olisi eri tavalla osuessaan vaikuttanut koko urapolkuun. Nyt osui hyvin, ihan fiftysixty että olisi mennyt toisin)
Kaikkien yritysten. Eri toimialojen muutosvauhti on erilainen, mutta millään alalla ei enää pärjää 1800-luvun menetelmillä.
Ei kai sitä kukaan ole yrittänytkään kiistää, etteivätkö "käsienheiluttajat" ole täysin välttämättömiä kaikille teollisille prosesseille, mutta Amer Tupakka ei taivu maailman johtavien urheilubrändien omistajaksi Amer Sportsiksi vaikka käsienheiluttajat olisivat kuinka tunnollisia ja osaavia tahansa.
Sama täällä. Mutta vaikka olemme tehneetkin valintamme pitkästi MuTulla, niin meidän omia valintojamme ne ovat siitä huolimatta.
Juu. Eiköhän tässä ole jo kaikki olennainen sanottu ja tätä jankkaamista on turha jatkaa. Pahoittelut omalta osaltani ketjun aiheen karkaamisesta sivuraiteille.
Ei se sivuraiteille mennyt. Ei ole mitenkään erityisen turhaa todeta että kaikki eivät tarvitse lainaa auton ostamiseen. Jotkut ovat keksijöitä, toiset kauppamiehiä. Nykyisistä miljardööreistä jotkut ovat itse perustaneet firmansa, ja siihen ei ole riittänyt pelkkä ahkeruus (vaikka kuinka auraisi peltoa aamusta iltaan ei sillä rikastu).
Toki sitten on niitäkin jotka saavat pilattua asiat totaalisesti, ja jättifirmat menevät nurin (Enron tai vuonna 1847 perustettu USA 4. suurin investointipankki Lehman Brothers)
Katsopa vastaukseni 13.6.2020 kello 23:40 ja 23:44. Mistä kohdasta olet eri mieltä?
Nykyajan teolliset prosessit on optimoitu niin pitkälle, että ei siellä turhia rooleja olekaan. Kaikki roolit ovat välttämättömiä, mutta vain joihinkin niistä rooleista kuuluu oikeus ja vastuu yrityksen tuotteiden rakentamisen lisäksi myös itse yrityksen rakentamisesta selviämään uusista haasteista.
Tästähän on näyttöjä vaikka kuinka paljon, mm. siitä kun kosketusnäyttöjä ei muka tarvittu.
Nykyajan teollisuudesta on vaikea löytää ei-olennaisia tehtäviä. Pääsääntöisesti kaikki tehtävät ovat yrityksen toiminnalle täysin välttämättömiä. Toisten vastuulla on ajaa nykyisiä prosesseja ja toisten pitää huoli, että nykyiset prosessit ovat ajan tasalla kilpailijoihin nähden.
Totta. Jos prosessi toimii, mutta firma ei toimi, se ei tietenkään olen prosessia hoitavan henkilöstön vika. Ja huomaatkos kuka maksaa johdon ja tuotekehityksen tötöilyt? Aivan, johto saa bonuksensa, duunarit saavat kenkää ja omistajat kärsivät arvon menetyksestä ja osinkojen nollauksesta.
Omistajan kannalta johtaja on palkollinen kuten muutkin, paitsi että suuremmalla vastuulla ja tarkemmin seurattava, koska huono johto tuhoaa omistaja arvoa pahemmin kuin huono duunari.
No kerro, mikä siinä vaivaa, että minäkin ymmärrän?
En uskalla luvata kaikkien pystyvän tai edes haluavan toimia kaikissa tehtävissä, joten täysin vapaata valintaa en edes ehdottanut. Mutta jonkinlaisen valinnan me jokainen olemme tehneet ammattimme, asuinpaikkamme ja puolisomme suhteen, if any.
Oikeassa olet. Juuri siksi sanoinkin elämän olevan Lottoamisen sijasta asiantuntijapeliä. Vaikka omilla valinnoillaan voi merkittävästikin vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa, salettiin ei silti pääse kukaan. Huono arpa osuu väistämättä jonkun kohdalle.