Sähköpyörällä ajavat vain...

6 kommenttia

TM kolumnin otsikon lisäksi myös sisältö antoi sen verran ajatuksia, että avaan aiheesta keskustelun. Saa nähdä jäikö muilla mitään hampaankoloon tästä:

https://tekniikanmaailma.fi/sahkopyoralla-ajavat-vain-laiskimukset-ja-muut-pullaposket-eihan-se-ole-edes-liikuntaa/

Minua ihmetyttää PUOLIN JA TOISIN, miksi Joonaksen tavoin pitää lähteä dissaamaan omasta valinnasta poikkeavan valinnan tehnyttä?

Eikö valinnan vapauteen liitykään mahdollisuus valita joko sähköpyörä tai luomupyörä joutumatta syytettyjen penkille toisin valinneiden suunnasta?

  
  • Jos sähköpyörä painaa 25 kg, niin kai moottoriapu on silloin perusteltu.

    Eri asia jos pyörä ja moottori painavat 10 kg.

      
  • On hienoa, jos teknologia motivoi liikkumaan, mutta itse näen sähköpyörän moneen käyttöön aika huonosti soveltuvana laitteena. Jos on vähänkään kuntoa, niin sähköpyörä vain hidastaa etenemistä. Hitaasti pääsee lihasvoiminkin keveästi, mutta nopeasti sähköavusteisella on tosi raskas ajaa. Akutkin tyhjenevät kesken pidemmän lenkin. Terassipyöräksi sähköavuteinen on sitten melko hintava ja siksi itseäni vähän mietyttäisi jättää sellaista parkkiin kadun varsille. Vaihtoehtona on vuokraskuutti, jolla pääsee samaa vauhtia ja jonka voi jättää parkkiin minne vain.

    Sähköpöyrän näytön paikka on mielestäni silloin, kun pyörätiellä on tuntuvasti lunta. Sähkön avustamana vauhti ei hyydy raskaissa olosuhteissa. Joku vähintään 30 km/h nopeuteen avustava voisi olla ihan ok kommuutteri raskaisiin olosuhteisiin.

    Ehkä tämä suhtautumiseni on pitkälti psykologiaa. Pyöräilyssä erityisesti pidän siitä, että voi lähteä hastamaan itseään suorituksilla, joiden onnistumisesta ei etukäteen ole varmuutta. Vettä ja evästä vain tarpeeksi mukaan.

      
  • @NHB kirjoitti:
    On hienoa, jos teknologia motivoi liikkumaan, mutta itse näen sähköpyörän moneen käyttöön aika huonosti soveltuvana laitteena. Jos on vähänkään kuntoa, niin sähköpyörä vain hidastaa etenemistä. Hitaasti pääsee lihasvoiminkin keveästi, mutta nopeasti sähköavusteisella on tosi raskas ajaa. Akutkin tyhjenevät kesken pidemmän lenkin. Terassipyöräksi sähköavuteinen on sitten melko hintava ja siksi itseäni vähän mietyttäisi jättää sellaista parkkiin kadun varsille. Vaihtoehtona on vuokraskuutti, jolla pääsee samaa vauhtia ja jonka voi jättää parkkiin minne vain.

    Sähköpöyrän näytön paikka on mielestäni silloin, kun pyörätiellä on tuntuvasti lunta. Sähkön avustamana vauhti ei hyydy raskaissa olosuhteissa. Joku vähintään 30 km/h nopeuteen avustava voisi olla ihan ok kommuutteri raskaisiin olosuhteisiin.

    Ehkä tämä suhtautumiseni on pitkälti psykologiaa. Pyöräilyssä erityisesti pidän siitä, että voi lähteä hastamaan itseään suorituksilla, joiden onnistumisesta ei etukäteen ole varmuutta. Vettä ja evästä vain tarpeeksi mukaan.

    Olen ajellut kavereiden kanssa joilla on sähkötäpäreitä,itellä luomu jäykkäperä. Ihan hyvin olen pärjännyt monen tunnin lenkeillä,teknisissä ja märissä paikoissasähköstä ei ol juuri hyötyöä vaan päinvastoin mutta toki nousut niillä menee helpommin ja alamäet mutt asiinä taas on apuna täpärin lovempi keulakulma ja pidempi runko,ei sähkö. En todellakaan dissaa sähköä,jokainen saa ajaa millä haluaa mutta ite en koe ainkaan vielä sähköpyörää tarpeelliseksi, n 6 t hinta on 1 tekijä. Ajattelen asiaa siis pelksästään maastopyöräilyn kannalta kun en muuta harrasta,tai no töihn kyllä poljen kelvejä pitkin mutta 25 asti kulkevalla sähköpyörällä en siinä tekis mitään kun yleensä poljen kovempaa joten rajoitinta vastaan olis tyhmä polkea.

      
  • muokattu 30.09.2020 14:00

    Pidin itseäni maastopyöräharrastajana, mutta koronakesänä ajomäärä kasvoi niin suureksi, että pahasti ärtynyt SRAM-ranne pakotti keksimään jotain muuta. Menin koeajamaan maantiepyörän ja siitä se sitten lähti...

    MInulle polkupyörä on harrasteväline eikä kulkuväline, joten otan mielelläni vastaan ajamisen fyysisen haasteen. Luomupyörän valintani perusteena on "koska mä voin".

    En silti lukitse tätä vastaustani loppuiäkseni, koska saattaa vielä tulla aika, jolloin sähkömaasturi lakkaa näyttämästä liian kalliilta? Tasamaalla sähkäri on turhauttavan hidas, mutta vuoristoon vuokraan sellaisen mielelläni jo nyt.

      
  • Enpä juuri ole kuullut sähköpyöräilijöiden mollaavan tavallisilla pyörällä ajelijoita - toisin päin kyllä.

    Itse otan keskusteluun kantaa sanomalla, että olen hankintaani kovin tyytyväinen, on tullut ajeltua noin 1300km neljän kuukauden aikana. Se on enemmän kuin edellisen kolmenkymmenen vuoden aikana yhteensä. Sellaisia parin, kolmen tunnin keikkoja joissa ihaillaan maisemia, hengitetään raikasta ilmaa ja heilutellaan jalkoja ja tasapainoillaan.

    Koska tuli halvemmaksi kuin kunnon sohva ja auttaa uusiin elämyksiin, pidän tätä eräänä parhaimpana ostoksenani. Kun ajelee tolkun vauhtia eikä valuva hiki peitä näkymiä, on uskomatonta, miten erilaiselta entinen tuttukin ympäristö näyttää.

      2
  • muokattu 13.10.2020 12:58

    @Ed Göran kirjoitti:
    on uskomatonta, miten erilaiselta entinen tuttukin ympäristö näyttää.

    Kuin omasta kynästäni! Tämä oli minunkin motiivini ostaa oma maastopyörä. Yksi ainoa lyhyt ajokerta kapearenkaisella maantiehybridillä mökkini vierestä kulkevan MTB-reitin helpoimmalla osuudella avasi uuden näkökulman jo vuosien ajalta suksilla ja kanootilla tutuksi tulleisiin maisemiin. Samaa piti saada lisää vehkeillä, joilla uskaltaa lähteä katsomaan myös ne reitin vaikeammat osuudet jonne ei kapearenkaisella ole järkevää pääsyä.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit