Sähköpyörällä ajavat vain...

26 kommenttia

TM kolumnin otsikon lisäksi myös sisältö antoi sen verran ajatuksia, että avaan aiheesta keskustelun. Saa nähdä jäikö muilla mitään hampaankoloon tästä:

https://tekniikanmaailma.fi/sahkopyoralla-ajavat-vain-laiskimukset-ja-muut-pullaposket-eihan-se-ole-edes-liikuntaa/

Minua ihmetyttää PUOLIN JA TOISIN, miksi Joonaksen tavoin pitää lähteä dissaamaan omasta valinnasta poikkeavan valinnan tehnyttä?

Eikö valinnan vapauteen liitykään mahdollisuus valita joko sähköpyörä tai luomupyörä joutumatta syytettyjen penkille toisin valinneiden suunnasta?

  
  • Jos sähköpyörä painaa 25 kg, niin kai moottoriapu on silloin perusteltu.

    Eri asia jos pyörä ja moottori painavat 10 kg.

      
  • On hienoa, jos teknologia motivoi liikkumaan, mutta itse näen sähköpyörän moneen käyttöön aika huonosti soveltuvana laitteena. Jos on vähänkään kuntoa, niin sähköpyörä vain hidastaa etenemistä. Hitaasti pääsee lihasvoiminkin keveästi, mutta nopeasti sähköavusteisella on tosi raskas ajaa. Akutkin tyhjenevät kesken pidemmän lenkin. Terassipyöräksi sähköavuteinen on sitten melko hintava ja siksi itseäni vähän mietyttäisi jättää sellaista parkkiin kadun varsille. Vaihtoehtona on vuokraskuutti, jolla pääsee samaa vauhtia ja jonka voi jättää parkkiin minne vain.

    Sähköpöyrän näytön paikka on mielestäni silloin, kun pyörätiellä on tuntuvasti lunta. Sähkön avustamana vauhti ei hyydy raskaissa olosuhteissa. Joku vähintään 30 km/h nopeuteen avustava voisi olla ihan ok kommuutteri raskaisiin olosuhteisiin.

    Ehkä tämä suhtautumiseni on pitkälti psykologiaa. Pyöräilyssä erityisesti pidän siitä, että voi lähteä hastamaan itseään suorituksilla, joiden onnistumisesta ei etukäteen ole varmuutta. Vettä ja evästä vain tarpeeksi mukaan.

      
  • @NHB kirjoitti:
    On hienoa, jos teknologia motivoi liikkumaan, mutta itse näen sähköpyörän moneen käyttöön aika huonosti soveltuvana laitteena. Jos on vähänkään kuntoa, niin sähköpyörä vain hidastaa etenemistä. Hitaasti pääsee lihasvoiminkin keveästi, mutta nopeasti sähköavusteisella on tosi raskas ajaa. Akutkin tyhjenevät kesken pidemmän lenkin. Terassipyöräksi sähköavuteinen on sitten melko hintava ja siksi itseäni vähän mietyttäisi jättää sellaista parkkiin kadun varsille. Vaihtoehtona on vuokraskuutti, jolla pääsee samaa vauhtia ja jonka voi jättää parkkiin minne vain.

    Sähköpöyrän näytön paikka on mielestäni silloin, kun pyörätiellä on tuntuvasti lunta. Sähkön avustamana vauhti ei hyydy raskaissa olosuhteissa. Joku vähintään 30 km/h nopeuteen avustava voisi olla ihan ok kommuutteri raskaisiin olosuhteisiin.

    Ehkä tämä suhtautumiseni on pitkälti psykologiaa. Pyöräilyssä erityisesti pidän siitä, että voi lähteä hastamaan itseään suorituksilla, joiden onnistumisesta ei etukäteen ole varmuutta. Vettä ja evästä vain tarpeeksi mukaan.

    Olen ajellut kavereiden kanssa joilla on sähkötäpäreitä,itellä luomu jäykkäperä. Ihan hyvin olen pärjännyt monen tunnin lenkeillä,teknisissä ja märissä paikoissasähköstä ei ol juuri hyötyöä vaan päinvastoin mutta toki nousut niillä menee helpommin ja alamäet mutt asiinä taas on apuna täpärin lovempi keulakulma ja pidempi runko,ei sähkö. En todellakaan dissaa sähköä,jokainen saa ajaa millä haluaa mutta ite en koe ainkaan vielä sähköpyörää tarpeelliseksi, n 6 t hinta on 1 tekijä. Ajattelen asiaa siis pelksästään maastopyöräilyn kannalta kun en muuta harrasta,tai no töihn kyllä poljen kelvejä pitkin mutta 25 asti kulkevalla sähköpyörällä en siinä tekis mitään kun yleensä poljen kovempaa joten rajoitinta vastaan olis tyhmä polkea.

      
  • muokattu 30.09.2020 13:00

    Pidin itseäni maastopyöräharrastajana, mutta koronakesänä ajomäärä kasvoi niin suureksi, että pahasti ärtynyt SRAM-ranne pakotti keksimään jotain muuta. Menin koeajamaan maantiepyörän ja siitä se sitten lähti...

    MInulle polkupyörä on harrasteväline eikä kulkuväline, joten otan mielelläni vastaan ajamisen fyysisen haasteen. Luomupyörän valintani perusteena on "koska mä voin".

    En silti lukitse tätä vastaustani loppuiäkseni, koska saattaa vielä tulla aika, jolloin sähkömaasturi lakkaa näyttämästä liian kalliilta? Tasamaalla sähkäri on turhauttavan hidas, mutta vuoristoon vuokraan sellaisen mielelläni jo nyt.

      
  • Enpä juuri ole kuullut sähköpyöräilijöiden mollaavan tavallisilla pyörällä ajelijoita - toisin päin kyllä.

    Itse otan keskusteluun kantaa sanomalla, että olen hankintaani kovin tyytyväinen, on tullut ajeltua noin 1300km neljän kuukauden aikana. Se on enemmän kuin edellisen kolmenkymmenen vuoden aikana yhteensä. Sellaisia parin, kolmen tunnin keikkoja joissa ihaillaan maisemia, hengitetään raikasta ilmaa ja heilutellaan jalkoja ja tasapainoillaan.

    Koska tuli halvemmaksi kuin kunnon sohva ja auttaa uusiin elämyksiin, pidän tätä eräänä parhaimpana ostoksenani. Kun ajelee tolkun vauhtia eikä valuva hiki peitä näkymiä, on uskomatonta, miten erilaiselta entinen tuttukin ympäristö näyttää.

      5
  • muokattu 13.10.2020 11:58

    @Ed Göran kirjoitti:
    on uskomatonta, miten erilaiselta entinen tuttukin ympäristö näyttää.

    Kuin omasta kynästäni! Tämä oli minunkin motiivini ostaa oma maastopyörä. Yksi ainoa lyhyt ajokerta kapearenkaisella maantiehybridillä mökkini vierestä kulkevan MTB-reitin helpoimmalla osuudella avasi uuden näkökulman jo vuosien ajalta suksilla ja kanootilla tutuksi tulleisiin maisemiin. Samaa piti saada lisää vehkeillä, joilla uskaltaa lähteä katsomaan myös ne reitin vaikeammat osuudet jonne ei kapearenkaisella ole järkevää pääsyä.

      
  • muokattu 27.10.2020 08:14

    @Ed Göran kirjoitti:
    Enpä juuri ole kuullut sähköpyöräilijöiden mollaavan tavallisilla pyörällä ajelijoita - toisin päin kyllä.

    Oma suppea otokseni kertoo sen, että eniten ja muutenkin pääsääntöisesti sähköpyöriä mollaavat vain ne, jotka liikkuvat vain autolla. Veikkaan, että tässä on kyse jonkinlaisesta psykologisesta paineesta. Kaikki tietävät, että lyhyet matkat autolla, kuten säännöllinen työmatka, on huono valinta monessakin suhteessa. Kun ei kuitenkaan saa itsestään irti sen vertaa, että muuttaisi omaa käytöstään, pitää kääntää asetelmä epätoivoisellakin tavalla niin, että vika on jossain muualla. Tässä tapauksessa kyse on epäloogisuuden huipentumasta, koska autolla työmatkan ajaminen se vasta huonoa kuntoilua on.

    Koska tuli halvemmaksi kuin kunnon sohva ja auttaa uusiin elämyksiin, pidän tätä eräänä parhaimpana ostoksenani. Kun ajelee tolkun vauhtia eikä valuva hiki peitä näkymiä, on uskomatonta, miten erilaiselta entinen tuttukin ympäristö näyttää.

    Minäkin allekirjoitan tuon. Tosin sen verran metsässä liikkuvana en koe siinä suurtakaan eroa maisemassa, ollaanko siellä jalan, pyörällä vai suksilla. Mutta kun mennään tielle ja verrataan maisemaa auton lasien läpi nähtävään, ero on huikea. Jopa tavallinen kauppamatka saa aivan uuden ulottuvuuden, kun aistii ympäristön passiivisen autoon eristämisen sijaan. Korona-aika tarjoaakin lomailuun huikean mahdollisuuden, miksi ei tekisi perinteisen ulkomaan matkan sijaan viikon pyöräretkeä, joka alkaa kotiovelta. Taatusti huomaa, että lähiseudullakin on paljon hienoja asioita, joista ei ole ollut ollenkaan tietoinen. Mielestäni on surullista jäädä tästä paitsi.

      1
  • @Herbert kirjoitti:
    Oma suppea otokseni kertoo sen, että eniten ja muutenkin pääsääntöisesti sähköpyöriä mollaavat vain ne, jotka liikkuvat vain autolla. Veikkaan, että tässä on kyse jonkinlaisesta psykologisesta paineesta. Kaikki tietävät, että lyhyet matkat autolla, kuten säännöllinen työmatka, on huono valinta monessakin suhteessa. Kun ei kuitenkaan saa itsestään irti sen vertaa, että muuttaisi omaa käytöstään, pitää kääntää asetelmä epätoivoisellakin tavalla niin, että vika on jossain muualla. Tässä tapauksessa kyse on epäloogisuuden huipentumasta, koska autolla työmatkan ajaminen se vasta huonoa kuntoilua on.

    Sama psykologia pätee moneen muuhunkin asiaan. On toki vaikea tunnistaa itsessään omat epäloogisuutensa ja virheensä, mutta aina kannattaa edes yrittää miettiä miksi oma mielipide on (vahvasti) jonkin asian puolesta / vastaan, ja pohtia kestääkö se kriittisen tarkastelun. Se on varmasti useimmille meistä, itseni vahvasti mukaan lukien, erittäin vaikeaa.

      
  • muokattu 07.11.2020 15:26

    Hollannissa suunnitellaan vastatoimia huonolle liikenneturvallisuustrendille, joka nosti jo polkupyöräonnettomuuksien kuolintilaston yli autokolareissa kuolleiden.

    Nyt kokeillaan tekniikoita, joilla sähköavustus kytkeytyy automaattisesti pois päältä taajama-alueella. Tässä on mielenkiintoista se, että muutosta ei haeta suurimpaan kolaroijaryhmään, joka olisi luomupyöräilijät, vaan parannusta etsitään viime aikoina eniten kasvaneeseen sähköpyöräilijöiden ryhmään:

    https://www.theguardian.com/world/2020/nov/06/dutch-government-pilots-technology-to-cut-e-bike-road-deaths

    Kokemus ei näytä auttavan yhtään, pikemminkin päinvastoin, koska sähköpyörällä hengenvaarallisesti kolaroivia kuvataan näin:

    "The vast majority were men over the age of 65."

    Pyörätkin ovat hieman erilaisia kuin meillä, vähän hitaampia ja vähän nopeampia. Aivan normaalin luomupyörän lukemilla mennään silti:

    "The standard e-bike reaches speeds of 12mph (20km/h), but faster models, such as speed pedelecs, can reach 28mph."

      
  • Yhden sähköistetyn ja yhden sähköistämättömän maastopyörän omistajana ja säännöllisenä käyttäjänä on helppo olla samaa mieltä useiden kommentoijien kanssa. Yksi on tuo asenne sähköistettyjen osalta. Liian moni tyrmää koko keksinnön kokeilematta ja edelleen liian moni tyrmää asian auton lasien läpi katsottuna. Kummallakin on paikkansa ja kenelle tahansa meistä voi aiheutua sairauden, iän tai vaikka näiden omien harrasteiden yhteydessä tilanne, että fysiikka ei jatkossa riitäkään omaa päätä tyydyttävällä tavalla liikkumiseen ilman s-avustusta. Noin muutoin miellän sähköavusteisten käytön näin:

    • sähköavusteiset pyörät madaltaa kynnystä liikkumiseen niille, joiden ei muuten tulisi liikuttua tai jotka ajaisivat työmatkansa tai muut asioinnit todennäköisesti autolla ja jos ajatellaan talviaikaa ja lumista sellaista, niin sille kaikkein kovakuntoisimmallekin velodromipolkijalle on todella paljon hyötyä töihin mennessä s-avusteisen Newtonmetreistä.
    • osa haluaa ja osa joutuu tekemään työmatkansa siten, että peseytymiseen ei ole mahdollisuutta. Siihen antaa s-avusteinen hyvän mahdollisuuden, jolloin kunnon, reitin, sään ja vaatetuksen huomioiden pyöräilijä voi sähköavusteisuudella säätää tilannetta (kuinka paljon haluaa ja voi ajaa ohi avustuksen)
    • sähköavusteinen kyllä laajentaa maastoreviirejä ainakin "keskivertopolkijalle" ja antaa mahdollisuuden harrastaa melko hankaliakin reittejä aerobisella alueella toimien
    • Hollannin kokemuksista voisi ottaa ajoissa oppia- kaupungissa nämä uusimmat s-pyörät ovat nopealla kiihtyvyydellään paikaltaan lähtiessä ymmärtämättömälle ja muille liikkujille vaarallisia. Jos sattuu olemaan vielä ajajan motoriikassa ja liikenteen/liikennetilanteiden lukutaidossa/ havainnoimisessa ongelmia, niin 25 km/h on liikaa. Näitä tilanteita nähdään lähivuosina varmaan meidänkin kasvukeskuksissa
    • 25 km/h on hyväkuntoiselle polkijalle "normaaliväylillä" ja hyvissä olosuhteissa tuskaisen vähän, mutta edelliseen liittyen, kaupunkikeskustoissa tuo nopeus on liian monessa paikassa liikaakin kävelijöiden kanssa samoilla väylillä (oli pyörässä avustus tai ei). Kuuluisa (turvallinen) tilannenopeus on helposti meillä aikuisillakin kuten nykyisillä teineillä traktorimönkijöiden ja hiukan viritettyjen mopojen osalta kadoksissa - kaikki irti oli tilanne mikä tahansa :neutral:
    • mielenkiintoista, että keski-ikäinenkin motoristi on päätynyt 29"/85 Nm avustuksella innostumaan toisinaan kuin pieni poika, kun pääsee rypemään hiukan haastavampiin paikkoihin, joissa lapsuuden ajan mopoilla ei enää pärjäisi
    • Hyvää isänpäivää teille kansanterveyttä vaaliville pyöräilijöille- oli avustusta tai ei !
      
  • Hyvä lista Inspektorilla!

    Lisään kokemuksesta vielä yhden bulletin sähköpyörän eduksi:

    • maastossa ja miksei jyrkissä mäissä myös kestopäällysteelläkin tehojen tasaajana eri tasoisten pyöräilijöiden yhteisellä retkellä.
      
  • Juu, tulee tosiaankin mahdollisuus tasata erot ja säilyttää perhe-tai kaveriporukalla myönteistä mielialaa yllä :smiley:

      
  • @NHB kirjoitti:

    Ehkä tämä suhtautumiseni on pitkälti psykologiaa. Pyöräilyssä erityisesti pidän siitä, että voi lähteä hastamaan itseään suorituksilla, joiden onnistumisesta ei etukäteen ole varmuutta. Vettä ja evästä vain tarpeeksi mukaan.

    Vaikeuttaako sähköpyörä tuota jollakin tavoin? Minun mielestäni sähköpyörällä on helpompi tehdä arjen haasteita: jos haaste epäonnistuu, niin voi jatkaa loppuun avustuksella ja arkirytmi pysyy kasassa.

    Nelipyörissäkään polkuauto ei ole ainoa oikea!

      
  • @T.H. kirjoitti:

    @NHB kirjoitti:

    Ehkä tämä suhtautumiseni on pitkälti psykologiaa. Pyöräilyssä erityisesti pidän siitä, että voi lähteä hastamaan itseään suorituksilla, joiden onnistumisesta ei etukäteen ole varmuutta. Vettä ja evästä vain tarpeeksi mukaan.

    Vaikeuttaako sähköpyörä tuota jollakin tavoin? Minun mielestäni sähköpyörällä on helpompi tehdä arjen haasteita: jos haaste epäonnistuu, niin voi jatkaa loppuun avustuksella ja arkirytmi pysyy kasassa.

    Nelipyörissäkään polkuauto ei ole ainoa oikea!

    Millä tavalla sähkömoottorin voimalla mäkien päälle kiipeäminen olisi haastavaa? Jos nelipyöräisissä asiat menisivät kuten polkupyörissä eli niin, että polkuauto olisi moottorin voimalla liikkuvia autoja nopeampi, niin hommaisin heti polkuauton.

      
  • muokattu 13.07.2021 11:31

    @T.H. kirjoitti:
    Vaikeuttaako sähköpyörä tuota jollakin tavoin?

    Et tainnut hoksata NHB:n viestiä, joka käsittääkseni tarkoitti itsensä mittaamista ja haastamista urheilullisessa mielessä? Avustimien käyttö ei pelkästään vaikeuta vaan estää täysin OMAN suorituskyvyn mittaamisen. Minäkin uin lyhyitä matkoja parhaimmillaan lähelle Suomen ennätyslukemia. Nimi ei ole silti lehdessä, koska uin nämä omat nopeimmat vetoni räpylät jalassa ja lättärit kädessä. Paljain käsin ja jaloin vedän 25 metrin altaassa altaan mitat tasatahtiin 50 metrin altaassa mitaleista taistelevien kanssa, joten apuvälinein kellotettu aikani ei mittaa minun tasoani lainkaan.

    Minun mielestäni sähköpyörällä on helpompi tehdä arjen haasteita: jos haaste epäonnistuu, niin voi jatkaa loppuun avustuksella ja arkirytmi pysyy kasassa.

    NHB:n pyörä on urheiluväline ja sinun pyöräsi on ajoneuvo. Yrität kaupata moottoripyörää urheilijalle omien rajojen mittaamiseen.

    Et myöskään osaa lähestyä rajojasi kovin turvallisesti, koska näet riskin moottoriavustuksen tarpeesta ennätyskokeen epäonnistuessa. Niin paha epäonnistuminen, että kotiin paluu vaatii moottoripyörää kertoo ettei sinulla ole realistista kuvaa omasta suorituskyvystäsi. En väitä, että syyn on pakko olla todellisen suorituskykysi hämärtävässä sähköpyörässä, mutta en pidä sitäkään vaihtoehtoa mahdottomana?

    Aikatavoitteen epäonnistuminen ei merkitse raatoauton soittamista eikä moottoripyöräilyä kotiin, vaan rauhallista pyörittelyä rennolla kadenssilla sähköpyöriä ohitellen.

    Pyöräilylomalla Mallorcalla Cap Formentorissa ja Sa Calobrassa käydessä selvästi yli 300 Watin FTP:lla polkevien kovakuntoisten kolmekymppisten mukaan lähtevien kuusikymppisten on hyvä ottaa sähkäri, että retki sujuu kaikille järkevällä rytmillä. Riittävän mäkisessä maastossa ei pyöritellä tasamaalla maantiepyöräilijöille normaalia 40 km/h ryhmäajoa juuri ollenkaan. Nousussa äitikin tulee mäen päälle tasatahtiin muiden kanssa samalla 300+ teholla ja alamäet mennään skoottereita ohitellen. Tuo on ihan mukavaa lomailua, mutta se on liikennettä, eikä se mittaa moottoripyöräilijän kuntoa.

    Pääset paljon helpommalla kun hyväksyt sen, että moottoroidut avustimet sopivat hyvin liikenteeseen mutta eivät kuulu kunnon mittaamiseen.

    Nelipyörissäkään polkuauto ei ole ainoa oikea!

    Kyllä minulle kelpaa kunhan on nykyistä autoani nopeampi ja tilavampi.

      1
  • muokattu 13.07.2021 11:34

    Minut pyydettiin alkukesästä pyöräretkelle (Pyöräilyä, juoksua, uintia) Ajattelin, että on sen verran rasittunut olo, että lähden matkaan vaimon sähkärillä. No, lopputulos oli sitten se että 95% matkasta ajettiin yli sitä sähköavustuksen 25 km/h rajaa ja retken jälkeen olo oli vielä rasittuneempi.

      
  • @Lukija31722 kirjoitti:
    No, lopputulos oli sitten se että 95% matkasta ajettiin yli sitä sähköavustuksen 25 km/h rajaa ja retken jälkeen olo oli vielä rasittuneempi.

    Näin sähköpyörälle pitääkin käydä maantiepyörien joukossa tasangolla. Juuri siksi mainitsinkin vuoristoisen paikan, jossa yllättäen sähkärillä ja luomuna pystyi yllättäen ajamaan ryhmänä aivan luontevasti. 25 km/h riitti kaikille nousuissa ja laskuissa 40 km/h ei riittänyt kenellekään.

      1
  • Ei mitään - olisihan otsikko voinut myös olla toisessa tilanteessa vaikka muotoa:

    "Kirsi ajoi ensimmäistä kertaa sähköautolla, kun tapahtui jotain yllättävää – turvavyö pelasti hengen:"

      
  • Appropoo pyöräily. Mitä sanoo tieliikennelaki autokaistalla pyöräilystä jos väylällä on myös pyörätie? Minä en tiedä, tämä on ihan vilpitön kysymys.

      
  • En muista sanamuotoa, mutta totaalista pakkoa kevyen liikenteen väylän käyttöön ei ole, vaan sen vahvasta käyttösuosituksesta voi poiketa vaikkapa sillä perusteella että kevyen liikenteen väylän reitti ei sovi omaan reittiin tai sen käytöstä aiheutuisi vaaraa.

    Lakiteksti siis jättää mahdollisuuden keksiä reitti, jolle kelvi ei sovi, tai perustella ajoradalla tai pientareella pyöräily sillä, että on ITSE niin vaarallinen ettei voi kohtuudella ajaa kelvillä.

    Vaikka yleensä suunnittelen reittini kevyen liikenteen väylien varaan, mikä on Oulussa helppoa, haluan silti vapauden oikaista tai käydä mukavan maisemareitin tietäen ettei kyseistä reittiä voi ajaa koko matkaa kevyen liikenteen väylällä. Niinpä hankin täksi kesäksi tehokkaat valot eteen ja taakse (Bontrager Flare). Ajan maantiepyörää hieman sähköpyöriä nopeammin ja valojen ostoperusteeni oli tuo pientareella ajo. Minulle oli yllätys nähdä, että päiväkäytössä strobovalojen suurin etu on nimenomaa kevyen liikenteen väylillä. Luurit korvilla samaan suuntaan jytistelevät basso-zombiet pysyvät edelleen omalla planeetallaan, eikä heitä herätä mikään raskaita paineilmatorvia pienempi äänimerkki tästä maailmasta. Mutta vastaan tulevat jalankulkijat ja pyöräilijät kyllä osuvat nyt omalle puolelleen väylää paljon paremmin kuin ennen. Suosittelen!

      1
  • Ensimmäinen yritys pääty kadotukseen, kokeillaan vielä toisen kerran.

    Tuosta sähköpyörällä kaatumisesta. Valitettavan harvoin käsitellään ennakointia ja pyörän hallintaa. Kypärä on ainoa kiinnostava asia, vaikka vanhan viisauden mukaan on helpompi välttää vaikea tilanne kuin selviytyä siitä. Tässäkään tapauksessa pyöräilijä ei ollut kiinnostunut siitä, miten tekee havaintoja liikenteessä ja millaista ajotaitoa ylläpitää. Tai että jatkossa kehittäisi näitä asioita. Ilmeisesti ne ovat kiveen hakattuja vakioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ainoa muuttuja yhtälössä on se, laittaakö kypärän päähän vai ei.

    Toinen asia eli ajovalojen käyttö valoisaan aikaan. Autoilijanä tietää, miten vaikea voi olla havaita vastaan tuleva pyöräilijä maantienopeuksissa riittävän ajoissa esim. ohitusta suunnitellessa, ellei pyöräilijällä ole kirkasta vaatetusta. Aurinkoisena päivänä valon ja varjon kontrasti yhdistettynä huonoon vaatetukseen on yhdistelmä, johon en halua itseäni altistaa. Siksi käytän pääsääntöisesti ajovaloja päivälläkin. Ei tosin stroboa, vaan ihan tavallista valoa.

      2
  • Samaa mieltä valojen tai vähintään havaittavutta parantavan vaatetuksen tärkeydestä. Ajan itse aika paljon metsien liikuntareiteillä. Nyt syksyn hämärtyessä suurin riski tullee taas olemaan törmäys vastaantulevan valottoman ja mustiin pukeutuneen toisen pyöräilijän kanssa. Noita strobovaloja en silti suosittele kenellekään. Jätetään vilkkuvalot hälytysajoneuvoille.

      
  • muokattu 05.09.2021 12:22

    Suunnistajien käyttämä otsalamppu taitaa olla pyöräilyssä myös kiellettyjen listalla. Havaittavuus paranee huomattavasti jos tämä menee lainkirjaimen läpi. Maastossa pimeällä liikuttaessa ehdoton ja suositeltava apuväline.

      
  • Otsalamppu on sallittu, kunhan sillä ei häikäise muita ja sitähän ei suunnistuksessa käytettävillä valotehoilla voi välttää.

    Tänään tuli päivällä vastaan pyöräilijä, jolla oli keulassa kaksi vilkkuvaloa ja yksi koko ajan palava. Havaittavuus periaatteessa ok, mutta se ei riitä. Liikenteessä pitää tunnistaa kohde ja kun havainnon seurauksena on kuljettajalla lähinnä kysymysmerkkejä, tavoite ei toteudu.

      1
  • @Herbert kirjoitti:
    Otsalamppu on sallittu, kunhan sillä ei häikäise muita ja sitähän ei suunnistuksessa käytettävillä valotehoilla voi välttää.

    Tänään tuli päivällä vastaan pyöräilijä, jolla oli keulassa kaksi vilkkuvaloa ja yksi koko ajan palava. Havaittavuus periaatteessa ok, mutta se ei riitä. Liikenteessä pitää tunnistaa kohde ja kun havainnon seurauksena on kuljettajalla lähinnä kysymysmerkkejä, tavoite ei toteudu.

    Samat asiat kävivät mielessä. Ruudun ääressä Jukolan viestiä seuratessa, ihmettelin otsalamppujen suuria valotehoja.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit