Oma ajatus on ollut sen suuntainen, että kuusikymppinen ei vielä mitään sähköpyörää tarvi, mutta joskus vanhempana voisin kiinnostua sähköläskäristä. Tämä velogin video pisti tarkistamaan mitä on tarjolla:
Näissä aina vähän haraa vastaan se, että läskäri tuntuu traktorinkumeilla rengastetulta polkupyörältä, joka ei edes kulje tubeless rengastettuun 3.0" plussakoon maasturiin verrattuna kovin pehmeästi. Ei ole minulta pois, jos joku haluaa sellaista ajaa, mutta ei vaan oikein nappaa. Siksi toisekseen, maastopyörää on ikävä ajaa ilman droppisatulaa, joka on läskäreissä usein vasta kalliimpien mallien varuste tai kallis jälkiasennettava.
Vaan annas olla, tarjolla on melkein samaan hintaan kiinnostavampaakin, kuten esimerkiksi täysjousto moottoripyörä rungolla, johon mahtuu pyörimään plussakoon rengas:
Nyt on vaarassa, että läskäri jää iäksi ostamatta? Arvostuskysymys, mutta minun näkökulmastani täysjousto elastisella suurella rengaskoolla voittaa läskärin riippumatta siitä vertaanko moottorilla tai luomuna.
mielenkiintoista, että keski-ikäinenkin motoristi on päätynyt 29"/85 Nm avustuksella innostumaan toisinaan kuin pieni poika, kun pääsee rypemään hiukan haastavampiin paikkoihin, joissa lapsuuden ajan mopoilla ei enää pärjäisi
Vain omille reiteille, ei koko metsää pilaamaan, kuten muutkin moottorikäyttöiset !
Menee metsänpohja pilalle kun älypäät ajaa kovatehoisilla mopoa tehokkaammilla pyörillä sammal ilmassa.
Luulen, että jossain vaiheessa sähköavusteinen polkupyörä otetaan ihan oikeasti mukaan keskusteluun, kun aiheena on maastoliikennelaki ja moottorikäyttöinen ajoneuvo.
@pnieminen74 kirjoitti:
Vain omille reiteille, ei koko metsää pilaamaan, kuten muutkin moottorikäyttöiset !
Menee metsänpohja pilalle kun älypäät ajaa kovatehoisilla mopoa tehokkaammilla pyörillä sammal ilmassa.
Ehkä olen valinnut asuinpaikkani ja mökkeilupaikkani puhtaasti tuurilla oikein, kun en näe tuollaista enkä oikein osaa kuvitella siihen mitään tarvettakaan kun hyviä reittejä on aivan riittävästi.
Mopopojat, me entisetkin jotka metsissä aikanaan ajettiin, niin ne metsät on nyt melkein umpeen kasvaneet.
Meillä on ydinvoimaa ja tuulivoimaa, me oltaisiin täysin omavaraisia kun laitetaan metsäkoneet ja turvekoneent tuottamaan täysillä haketta ja turvetta suoraan kaukolämmitysvoimaloihin.
Tiedämmekö me kuluttaako sähköpyörä maastoa enemmän kuin luomu? Ainakaan laillisessa polkupyöränä ajettavassa ei avustusta saa olla kuin enintään 250 W teholla.
Nopeaa neulaspolkua edetessä on vetoa päällä keskimäärin vähemmän. Tiukassa nousussa eteneminen on sutimisen ja keulimisen välistä akrobatiaa. Kun polkija lisää siihen hevosen tai ainakin muulin voiman ja kovakuntoinen polkija muulin ja hevosen voiman, niin vetopyörällä riittää momenttia pienellä vaihteella ihan mukavasti. Ainakin meillä päin suurin osa näistä isoilla tehoilla polkevista näyttäisi liikkuvan täysjoustoluomuna.
En väitä yhtään mitään, vaan kysyn onko linkkiä tutkimukseen eri voimalinjojen ja eri rengastyyppien maaston kulutuksesta?
Nimim. kilowattilukema trainerilla nähty, en tosin polkenut itse.
@Lukija31722 kirjoitti:
Ainakaan sähköpyörä ei kuluta maastoa enemmän kuin hirvi - tai karhu.
Hirven tai karhun tuhoja tulee ainakin nähtyä harvemmin.
Sähköavusteisella pyörällä pääsee näköjään paikkoihin, joihin ei tavallisilla mennä, joten ajojäljet leviävät maastossa. Ja ylämäissä näkyy selvät sutimisjäljet, varmaan sähkömoottori auttaa kampien pystyasennon ohi ja tehoa saa jatkuvasti maahan. Kun läskirengas sutii, siitä tulee kunnon jälkeä ja puiden juuret tulevat esiin. Pikkukasvit lentävät ilmaan samoin tein. Maastopyöräilyetiketin noudattaminen auttaisi, jos siinä olisi myös sutimiskielto.
Veikkaan, että eniten pyöräilystä näkyvää jälkeä aiheuttaa jarrutukset. Lukkoon saa takarenkaan jokainen ja vähemmällä osaamisella tai huomaavaisuudella liikkuvat lukitsevat takarengasta muita useammin. Tässä ei tietenkään ole eroa, ajetaanko sähköllä vai luomuna.
Sähkön vaikutus näkyy ehkä siinä, että kuka tahansa jaksaa ajaa sillä kohtuullisen pitkänkin lenkin eli ajosuorite kasvaa. Sehän näkyy suorassa suhteessa kulumiseen. Lisäksi sähköllä päästään paikkoihin, johon ei muuten mentäisi. Esim. Ylläksellä Kukastunturin ylitys on suosittu reitti. Alas tullaan molempiin suuntiin kohtalaisen vauhdikkaita rinteitä, jossa jarruja tarvitaan.
Lisäksi tunturiin on tehty ajokelpoinen polku, joka näkyy ilmakuvassa melkoisena haavana luonnonsuojelualueen maastossa
Jo ihan luonnonvoimienkin aiheuttaman eroosion takia polkuun on tarvittu melkoista rakentamista.
Kulumiseen vaikuttaa myös se, että maastopyöräilijöiden profiili poikkeaa vaeltajista ja talvella murtomaahiihtäjistä. Pyöräilijät on tuotu puistoihin markkinoinnin myötä ja monella näistä puuttuu kunnioitus luontoa kohtaan, koska luonnossa liikkumisen kulttuuria ei ole. Se syntyy pyöräilyn ympärillä olevasta markkinavoimasta. Metsä nähdään huvipuistoalueena, jossa voi pitää hauskaa pyörällä ja jossa metsä on olemassa heidän harrastustaan varten. Kulttuurien välinen ero on selvä.
Ne, jotka harrastaa vaelluksia tai hiihtoa, ymmärtävät eron. Muille asiaa voi olla vaikea selittää.
@Herbert kirjoitti:
Veikkaan, että eniten pyöräilystä näkyvää jälkeä aiheuttaa jarrutukset. Lukkoon saa takarenkaan jokainen ja vähemmällä osaamisella tai huomaavaisuudella liikkuvat lukitsevat takarengasta muita useammin. Tässä ei tietenkään ole eroa, ajetaanko sähköllä vai luomuna.
Sähkön vaikutus näkyy ehkä siinä, että kuka tahansa jaksaa ajaa sillä kohtuullisen pitkänkin lenkin eli ajosuorite kasvaa. Sehän näkyy suorassa suhteessa kulumiseen. Lisäksi sähköllä päästään paikkoihin, johon ei muuten mentäisi. Esim. Ylläksellä Kukastunturin ylitys on suosittu reitti. Alas tullaan molempiin suuntiin kohtalaisen vauhdikkaita rinteitä, jossa jarruja tarvitaan.
Lisäksi tunturiin on tehty ajokelpoinen polku, joka näkyy ilmakuvassa melkoisena haavana luonnonsuojelualueen maastossa
Jo ihan luonnonvoimienkin aiheuttaman eroosion takia polkuun on tarvittu melkoista rakentamista.
Kulumiseen vaikuttaa myös se, että maastopyöräilijöiden profiili poikkeaa vaeltajista ja talvella murtomaahiihtäjistä. Pyöräilijät on tuotu puistoihin markkinoinnin myötä ja monella näistä puuttuu kunnioitus luontoa kohtaan, koska luonnossa liikkumisen kulttuuria ei ole. Se syntyy pyöräilyn ympärillä olevasta markkinavoimasta. Metsä nähdään huvipuistoalueena, jossa voi pitää hauskaa pyörällä ja jossa metsä on olemassa heidän harrastustaan varten. Kulttuurien välinen ero on selvä.
Ne, jotka harrastaa vaelluksia tai hiihtoa, ymmärtävät eron. Muille asiaa voi olla vaikea selittää.
Hyvin kirjoitettu.
Syötteellähän on paljon reittejä myös kansallispuiston ulkopuolella. Fiksu kävelijä väistää niillä reiteillä, kun ne on oikein merkitty pyöräreiteiksi. Mutta muualla pitäisi pyöräilijällä olla pää mukana, mutta ei ole. Kansallispuiston portilta alkavalle luontopolullekin on pitänyt laittaa oikein kyltit, että pyöräilijä väistää. Niinhän se aina on Suomessa, ja jos kävelijä väistää fiksu pyöräilijä kiittää.
Nyt pitää ihan kommentoida, nimimerkki mainittu
En lähtisi omaan tai toistenkaan metsään ajelemaan pyörällä, oli sitten avustusta tai ei. Suomi on pullollaan reittejä, joita löytää vaikka Outdooractivesta tai muista vastaavista applikaatioista.
Ei maastopyöräilyssä lajina ole mitään vikaa, päinvastoin. Siksi itse ajelen mielelläni metsissä. Tavalliset polut kestää hyvin asiallista käyttöä, kun ei turistimassat ole liikkeellä. Ja ilman sähköä ajelen.
@Herbert kirjoitti:
Ei maastopyöräilyssä lajina ole mitään vikaa, päinvastoin. Siksi itse ajelen mielelläni metsissä. Tavalliset polut kestää hyvin asiallista käyttöä, kun ei turistimassat ole liikkeellä. Ja ilman sähköä ajelen.
Maastopyöräily on kivaa ja varmaan oli lajina ok, mutta se on mennyt liikaa metsäcrossiksi. Kunnon revittely pitäisi viedä jo ihmisen käytössä oleville ja muuttamille alueille kuten laskettelurinteisiin ja hiekkakuopille. Metsiin pitäisi mennä ajamaan taas ympäristö mielessä, taitoajona. Pisteitä saisi siitä, ettei kukaan huomaa kenenkään polkua polkeneen.
Keskustelun perusteella huomaan olevani onnellinen mies, kun saan harrastaa valitsemiani lajeja hienossa ympäristössä ja ilman konflikteja. Syötteen reittien etuna on se, että Metsähallitus ylläpitää reittejä ja ne on myös kartalla määritelty yhteisiksi pyörä- ja patikkareiteiksi. Olen ajanut varmaan viitisen tuhatta kilometriä viiden vuoden aikana tuolla enkä ole kuullut kertaakaan kenenkään sanovan minulla tai kenellekään muullekaan "sun ei kuuluisi olla tällä reitillä".
Etiketin mukaan pyöräilijän kuuluu väistää, mutta se toteutuu harvoin koska patikoija ehtii usein väistää aiemmin. Tässä voi olla kyse erilaisesta ajan käsitteestä ja nopeudesta? Molemmat näkevät saman etäisyyden ja nopeuseron, mutta jalankulkijan mielestä "lähellä" on kauempana kuin pyöräilijän mielestä. Jalankulkija väistää ennen kuin väistämään valmistautunut pyöräilijä ehtii sen tehdä. Pyöräilijän mielestä ei vaan ole tarpeen jäädä kovin kauas odottelemaan hänen näkökulmastaan kovin hidasta patikoijaa. Poikkeus tähän tulee pitkoksilla, jossa mennään tietenkin patikoijien rytmillä, koska olisi kohtuutonta vaatia ketään hyppäämään sivuun pois edestä kulkutavasta riippumatta. Plussakoon maasturi pienillä rengaspaineilla hiipii pitkoksilla niin hiljaa patikoijien takana, että toisinaan pitää pitkosten jälkeen miettiä miten pyytää ohituslupaa kohteliaasti ettei säikäytä toista, joka ei selvästikään tiedä että häntä on seurattu jo hyvän aikaa. Etenkin rinkan kanssa näkyvyys taakse on niin rajoitettu, että ryhmän rinkoista kuuluvaa pakkien ja kippojen kalinaa ja ryhmän juttuja saa joskus kuunnella aikansa, ennen kuin arvioi tilanteen olevan sopiva ohitusluvan pyytämiseen. En pidä korrektina ohittaa reitin ulkopuolelta tuossakaan tilanteessa, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään muunkaan tekevän niin. Ilmeisesti tämä reittien ulkopuolella kurvailu on joissain paikoissa yleisempää, koska minä en sitä näe?
Yhteisymmärryksestä kertoo myös se, että eri laavuilla ja autiotuvilla taukopaikolla yhteisen nuotion äärellä eri pusseista löytyviä eväitä ihmetellessä alkaa usein epävirallinen pörssikauppa, joka määrittää kahvitilkan, monikerroskeksien ja grillimakkaroiden vaihtokurssin.
Minulla tässä maastossa ajamisessa on kaksijakoinen mielenkiinto. Toisaalta koko MTB harrastus avasi minulle uuden näkökulman tuttuihin maisemiin, joissa olin jo melonut ja hiihtänyt vuosia. Olin käynyt suksilla jo jokaisella lähialueen autiotuvista jo aiemmin. Toisaalta Syötteen reitit antavat myös ajajalle melkoisen haasteen. Kävin laskemassa Iso-Syötteen laskettelurinteen hissiradan, mutta siihen rinteeseen koen silti lumen ja sukset luontevammaksi.
Vaikka rakennan ajoreittini lähes aina kiertääkseni tunturin tai käydäkseni jossain autiotuvalla, se täyttää minulle kyllä tuon "crossiradankin" vaatimukset ajamisen kannalta. Ehkä "en vaan osaa", koska minulle karttaan merkitytkin MTB-reitit ovat jo riittävän vaikeita? Helpoimman "Syötteen Kierros" reitin pystyn onnistuessani ajamaan ilman jalkakosketustakin. Vaikeammilla reiteillä käy ilman muuta tossu maassa muutaman kerran. Minun vauhdillani ei Syöte-MTB:ssa palkinnoille pääse, vaan häviän jo lyhimmän 30 km reitin voittajalle puolisen tuntia. Minusta siihenkin pitää ajaa niin kovaa, etten kaipaa mitään crossirataa Pytkynharjun laskujen lisäksi. En ole osallistunut kisaan, mutta olen parina vuonna ajanut reitin kisaa edeltävänä tai sitä seuraavana päivänä. Edes näitä omia ennätysvetojani en viitsi lähteä yrittämään vilkkaana aikana, jolloin liikennettä on ihan liikaa nopeaan etenemiseen. Se ei tietenkään ole kenenkään vika, vaan siihen pitää sopeutua ja käydä kokeilemassa kierros kelloa vastaan arkipäivänä hiljaiseen aikaan jolloin ei tarvitse selitellä kuinka kovaa olisi mennyt ellei olisi odotellut kävelijöitä Riihisuon pitkoksilla.
Etikettiin kuuluu välttää sutimista ja lukkojarrutuksia, mutta Pumppaamolta Huuhkaseen laskettavissa serpentiineissä se tuntuu tarpeelliselta jos yrittää ajaa omaa kovaa serpentiinien kallistetuissa neulansilmissä? Vai ajanko vain väärin kun menen noissa tilanteissa syvälle kaarteeseen ja käännän jarrulla ennen kuin sinkoudun tangentin suuntaan kallistetun kaarteen penkan ylitse?
Minulla on niin loistavat reitit käytettävissäni, että ei ole tullut mielen viereenkään lähteä reittien ulkopuolelle ja nähdäkseni muut paikalla liikkuvat toimivat samoin? Maastokartat tuntevat paikalliset metsäautotiet ja muut väylät niin hyvin, että joka paikkaan pääsee tarvitsematta rymytä kansallispuiston aarniometsän läpi.
Sähköavuostus auttaisi ylämäessä, mutta jos sitä tarvitaan ala- ja yläkuolokohdan ylittämiseen, silloin on vaihde tai polkemistekniikka tai molemmat väärin. En osta teoriaa, että sähkö syö ketjuja, kun jatkuvalla selvästi yli 300 watin FTP:lla polkevilla ketju kestää 3 - 4 kertaa pidempään kuin sama ketju hennolla polkijalla 250 W sähköpyörässä. Noin suuressa erossa on myös ajotapaeroa. Yksi polkee tasaisesti kovalla kadenssilla ja toinen junttaa isolla vaihteella. Jälkimmäinen ei onnistu vaikeassa nousussa sähköllä eikä luomuna, vaan avustuksesta riippumatta vaihde pitää valita siten, että kadenssi pysyy isona ja tasaisena nousun vaikeimmassakin paikassa. Silloin kun keulimisen ja sutimisen välinen käyttökelpoinen alue on jyrkässä hiekkaisessa nousussa kutistumassa olemattomiin, ei polkimella seisten juntaamalla saa kuin pyöränsä sutaistuksi kiinni oli sähköä tai ei. En väitä vastaan havainnolle, että näin tapahtuu, vaan päättelen sen olevan ajovirhe voimalinjasta riippumatta (jos kasetissa on vielä rattaita jäljellä). TrainerRoad ja traineri auttaa polkemistekniikan viilaamisessa.
Minullakaan ei ole ollut ongelmia vaeltajana pyöräilijöiden tai pyöräilijänä vaeltajien kohtaamisessa. Taukopaikoillakin mahdutaan saman nuotion ääreen, vaikken eväidenvaihtoilmiöön olekaan törmännyt. Silti pyöräilijöiden profiilissa keskimääri on selvä ero. Ei tietenkään kaikki jne., mutta on silti. Se, että ajetaan mökkini pihalle, kaivetaan pakettiautosta pyörät ja ystävällisesti kysytään hesan murteella "ei kai auto haittaa tässä mitään" tai nuotiopaikalta etsitään roskista, kertoo juuri siitä, että markkinointi on onnistunut houkuttelemaan maksavia asiakkaita nauttimaan palveluista.
Ehkä tosiaan olen onnekas, koska tuollaisesta en ole kuullutkaan. Vaikka Syöte MTB kisareitille näkee tuvan ikkunasta, kertaakaan en ole nähnyt vieraita autoja parkkipaikalla tai edes mökkitien tukkeena. Kide-hotellin parkkipaikalla ja Luontokeskuksessa näyttää siltä, että autolla paikalle saapuvat purkavat pyöränsä autosta Syötteellä.
Syötteen Luontokeskuksessa kerrotaan amatööriretkeilijällekin hauskan sarjakuvan voimin että autiotuvilla ei ole roskiksia koska joku joutuisi ajamaan ne roskat pois haisevalla koneella.
@740 GLE kirjoitti:
Syötteen Luontokeskuksessa kerrotaan amatööriretkeilijällekin hauskan sarjakuvan voimin että autiotuvilla ei ole roskiksia koska joku joutuisi ajamaan ne roskat pois haisevalla koneella.
Varmaan Ylläkselläkin on tuo jossain kerrottu. Luonnossa liikkumiseen tottuneille ja luontoa kunnioittamaan tottuneille tuollaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Muille ne pitää erikseen kertoa. Joukkoon silti mahtuu niitä, joita informaatio ei tavoita tai jotka eivät sitä omaksu.
Etelän ulkoilualueillahan ilmiö on yleistynyt muutenkin, eikä mitenkään kohdistu maastopyöräilyyn, kun korona ajoi ihmiset ulkoilemaan kansallispuistoihin ja muille retkeilyalueille.
Toki jottei nyt asioiden mittakaava vääristyisi, käyttäytyyhän maastopyöräilijät pääsääntöisesti hyvin ja lieveilmiötkin ovat lieviä.
Polkupyöräkin on ajoneuvo, mutta muuten totta. Autolla, mopolla, mopoautolla tai rankulla saavutettavissa olevat paikat kärsivät eniten. Melkoista sotkua löytyi myös kansallispuistoon kuuluvasta saaresta, jonka laavu on veneilijöiden suosiossa.
Itse olen porukassa, joka ylläpitää eräällä maaseutupaikkakunnalla muutamaa laavua ja kotaa. Polttopuuvarkaudet on jatkuva riesa. Toisaalta laavun rakentaminen ja sen huolto kaukana tiestä on sekin oma hommansa.
Oma ajatus on ollut sen suuntainen, että kuusikymppinen ei vielä mitään sähköpyörää tarvi, mutta joskus vanhempana voisin kiinnostua sähköläskäristä. Tämä velogin video pisti tarkistamaan mitä on tarjolla:
Näissä aina vähän haraa vastaan se, että läskäri tuntuu traktorinkumeilla rengastetulta polkupyörältä, joka ei edes kulje tubeless rengastettuun 3.0" plussakoon maasturiin verrattuna kovin pehmeästi. Ei ole minulta pois, jos joku haluaa sellaista ajaa, mutta ei vaan oikein nappaa. Siksi toisekseen, maastopyörää on ikävä ajaa ilman droppisatulaa, joka on läskäreissä usein vasta kalliimpien mallien varuste tai kallis jälkiasennettava.
Vaan annas olla, tarjolla on melkein samaan hintaan kiinnostavampaakin, kuten esimerkiksi täysjousto moottoripyörä rungolla, johon mahtuu pyörimään plussakoon rengas:
https://www.canyon.com/fi-fi/sahkopyorat/sahkomaastopyorat/neuron-on/neuron-on-8/2694.html
Nyt on vaarassa, että läskäri jää iäksi ostamatta? Arvostuskysymys, mutta minun näkökulmastani täysjousto elastisella suurella rengaskoolla voittaa läskärin riippumatta siitä vertaanko moottorilla tai luomuna.
https://www.teslarati.com/homemade-e-bike-vs-ford-mustang-gt-drag-race-electric-propulsion/
Vain omille reiteille, ei koko metsää pilaamaan, kuten muutkin moottorikäyttöiset !
Menee metsänpohja pilalle kun älypäät ajaa kovatehoisilla mopoa tehokkaammilla pyörillä sammal ilmassa.
Nähty on, valitettavasti.
Luulen, että jossain vaiheessa sähköavusteinen polkupyörä otetaan ihan oikeasti mukaan keskusteluun, kun aiheena on maastoliikennelaki ja moottorikäyttöinen ajoneuvo.
Matkailubisnes pitää huolen siitä, ettei noin tule tapahtumaan.
Ehkä olen valinnut asuinpaikkani ja mökkeilupaikkani puhtaasti tuurilla oikein, kun en näe tuollaista enkä oikein osaa kuvitella siihen mitään tarvettakaan kun hyviä reittejä on aivan riittävästi.
Hyvää se tekee, kun vähän pöyhiivät.
Taitaa olla kuukauden idioottimaisin kommentti Quulta.
Niitä metsänpohjia jopa kynnetään.
Ei kynnetä. Kyntö tehdään vasta sitten, kun metsä on muutamaa puuta lukuunottamatta tuhottu.
Tuo sähkömaasturilla pöyhiminen tekee saman metsälle kuin sellaisella nurmikon pöyhiminen. Tekee vain hyvää jalkapallonurmellekin, jos vähän ilmastuu.
Mopopojat, me entisetkin jotka metsissä aikanaan ajettiin, niin ne metsät on nyt melkein umpeen kasvaneet.
Meillä on ydinvoimaa ja tuulivoimaa, me oltaisiin täysin omavaraisia kun laitetaan metsäkoneet ja turvekoneent tuottamaan täysillä haketta ja turvetta suoraan kaukolämmitysvoimaloihin.
Tiedämmekö me kuluttaako sähköpyörä maastoa enemmän kuin luomu? Ainakaan laillisessa polkupyöränä ajettavassa ei avustusta saa olla kuin enintään 250 W teholla.
Nopeaa neulaspolkua edetessä on vetoa päällä keskimäärin vähemmän. Tiukassa nousussa eteneminen on sutimisen ja keulimisen välistä akrobatiaa. Kun polkija lisää siihen hevosen tai ainakin muulin voiman ja kovakuntoinen polkija muulin ja hevosen voiman, niin vetopyörällä riittää momenttia pienellä vaihteella ihan mukavasti. Ainakin meillä päin suurin osa näistä isoilla tehoilla polkevista näyttäisi liikkuvan täysjoustoluomuna.
En väitä yhtään mitään, vaan kysyn onko linkkiä tutkimukseen eri voimalinjojen ja eri rengastyyppien maaston kulutuksesta?
Nimim. kilowattilukema trainerilla nähty, en tosin polkenut itse.
Ainakaan sähköpyörä ei kuluta maastoa enemmän kuin hirvi - tai karhu.
Hirven tai karhun tuhoja tulee ainakin nähtyä harvemmin.
Sähköavusteisella pyörällä pääsee näköjään paikkoihin, joihin ei tavallisilla mennä, joten ajojäljet leviävät maastossa. Ja ylämäissä näkyy selvät sutimisjäljet, varmaan sähkömoottori auttaa kampien pystyasennon ohi ja tehoa saa jatkuvasti maahan. Kun läskirengas sutii, siitä tulee kunnon jälkeä ja puiden juuret tulevat esiin. Pikkukasvit lentävät ilmaan samoin tein. Maastopyöräilyetiketin noudattaminen auttaisi, jos siinä olisi myös sutimiskielto.
Veikkaan, että eniten pyöräilystä näkyvää jälkeä aiheuttaa jarrutukset. Lukkoon saa takarenkaan jokainen ja vähemmällä osaamisella tai huomaavaisuudella liikkuvat lukitsevat takarengasta muita useammin. Tässä ei tietenkään ole eroa, ajetaanko sähköllä vai luomuna.
Sähkön vaikutus näkyy ehkä siinä, että kuka tahansa jaksaa ajaa sillä kohtuullisen pitkänkin lenkin eli ajosuorite kasvaa. Sehän näkyy suorassa suhteessa kulumiseen. Lisäksi sähköllä päästään paikkoihin, johon ei muuten mentäisi. Esim. Ylläksellä Kukastunturin ylitys on suosittu reitti. Alas tullaan molempiin suuntiin kohtalaisen vauhdikkaita rinteitä, jossa jarruja tarvitaan.
Lisäksi tunturiin on tehty ajokelpoinen polku, joka näkyy ilmakuvassa melkoisena haavana luonnonsuojelualueen maastossa
Jo ihan luonnonvoimienkin aiheuttaman eroosion takia polkuun on tarvittu melkoista rakentamista.
Kulumiseen vaikuttaa myös se, että maastopyöräilijöiden profiili poikkeaa vaeltajista ja talvella murtomaahiihtäjistä. Pyöräilijät on tuotu puistoihin markkinoinnin myötä ja monella näistä puuttuu kunnioitus luontoa kohtaan, koska luonnossa liikkumisen kulttuuria ei ole. Se syntyy pyöräilyn ympärillä olevasta markkinavoimasta. Metsä nähdään huvipuistoalueena, jossa voi pitää hauskaa pyörällä ja jossa metsä on olemassa heidän harrastustaan varten. Kulttuurien välinen ero on selvä.
Ne, jotka harrastaa vaelluksia tai hiihtoa, ymmärtävät eron. Muille asiaa voi olla vaikea selittää.
Hyvin kirjoitettu.
Syötteellähän on paljon reittejä myös kansallispuiston ulkopuolella. Fiksu kävelijä väistää niillä reiteillä, kun ne on oikein merkitty pyöräreiteiksi. Mutta muualla pitäisi pyöräilijällä olla pää mukana, mutta ei ole. Kansallispuiston portilta alkavalle luontopolullekin on pitänyt laittaa oikein kyltit, että pyöräilijä väistää. Niinhän se aina on Suomessa, ja jos kävelijä väistää fiksu pyöräilijä kiittää.
Nyt pitää ihan kommentoida, nimimerkki mainittu
En lähtisi omaan tai toistenkaan metsään ajelemaan pyörällä, oli sitten avustusta tai ei. Suomi on pullollaan reittejä, joita löytää vaikka Outdooractivesta tai muista vastaavista applikaatioista.
Ei maastopyöräilyssä lajina ole mitään vikaa, päinvastoin. Siksi itse ajelen mielelläni metsissä. Tavalliset polut kestää hyvin asiallista käyttöä, kun ei turistimassat ole liikkeellä. Ja ilman sähköä ajelen.
Maastopyöräily on kivaa ja varmaan oli lajina ok, mutta se on mennyt liikaa metsäcrossiksi. Kunnon revittely pitäisi viedä jo ihmisen käytössä oleville ja muuttamille alueille kuten laskettelurinteisiin ja hiekkakuopille. Metsiin pitäisi mennä ajamaan taas ympäristö mielessä, taitoajona. Pisteitä saisi siitä, ettei kukaan huomaa kenenkään polkua polkeneen.
Nyt on pakko kommentoida, kun Syöte mainittu
Keskustelun perusteella huomaan olevani onnellinen mies, kun saan harrastaa valitsemiani lajeja hienossa ympäristössä ja ilman konflikteja. Syötteen reittien etuna on se, että Metsähallitus ylläpitää reittejä ja ne on myös kartalla määritelty yhteisiksi pyörä- ja patikkareiteiksi. Olen ajanut varmaan viitisen tuhatta kilometriä viiden vuoden aikana tuolla enkä ole kuullut kertaakaan kenenkään sanovan minulla tai kenellekään muullekaan "sun ei kuuluisi olla tällä reitillä".
Etiketin mukaan pyöräilijän kuuluu väistää, mutta se toteutuu harvoin koska patikoija ehtii usein väistää aiemmin. Tässä voi olla kyse erilaisesta ajan käsitteestä ja nopeudesta? Molemmat näkevät saman etäisyyden ja nopeuseron, mutta jalankulkijan mielestä "lähellä" on kauempana kuin pyöräilijän mielestä. Jalankulkija väistää ennen kuin väistämään valmistautunut pyöräilijä ehtii sen tehdä. Pyöräilijän mielestä ei vaan ole tarpeen jäädä kovin kauas odottelemaan hänen näkökulmastaan kovin hidasta patikoijaa. Poikkeus tähän tulee pitkoksilla, jossa mennään tietenkin patikoijien rytmillä, koska olisi kohtuutonta vaatia ketään hyppäämään sivuun pois edestä kulkutavasta riippumatta. Plussakoon maasturi pienillä rengaspaineilla hiipii pitkoksilla niin hiljaa patikoijien takana, että toisinaan pitää pitkosten jälkeen miettiä miten pyytää ohituslupaa kohteliaasti ettei säikäytä toista, joka ei selvästikään tiedä että häntä on seurattu jo hyvän aikaa. Etenkin rinkan kanssa näkyvyys taakse on niin rajoitettu, että ryhmän rinkoista kuuluvaa pakkien ja kippojen kalinaa ja ryhmän juttuja saa joskus kuunnella aikansa, ennen kuin arvioi tilanteen olevan sopiva ohitusluvan pyytämiseen. En pidä korrektina ohittaa reitin ulkopuolelta tuossakaan tilanteessa, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään muunkaan tekevän niin. Ilmeisesti tämä reittien ulkopuolella kurvailu on joissain paikoissa yleisempää, koska minä en sitä näe?
Yhteisymmärryksestä kertoo myös se, että eri laavuilla ja autiotuvilla taukopaikolla yhteisen nuotion äärellä eri pusseista löytyviä eväitä ihmetellessä alkaa usein epävirallinen pörssikauppa, joka määrittää kahvitilkan, monikerroskeksien ja grillimakkaroiden vaihtokurssin.
Minulla tässä maastossa ajamisessa on kaksijakoinen mielenkiinto. Toisaalta koko MTB harrastus avasi minulle uuden näkökulman tuttuihin maisemiin, joissa olin jo melonut ja hiihtänyt vuosia. Olin käynyt suksilla jo jokaisella lähialueen autiotuvista jo aiemmin. Toisaalta Syötteen reitit antavat myös ajajalle melkoisen haasteen. Kävin laskemassa Iso-Syötteen laskettelurinteen hissiradan, mutta siihen rinteeseen koen silti lumen ja sukset luontevammaksi.
Vaikka rakennan ajoreittini lähes aina kiertääkseni tunturin tai käydäkseni jossain autiotuvalla, se täyttää minulle kyllä tuon "crossiradankin" vaatimukset ajamisen kannalta. Ehkä "en vaan osaa", koska minulle karttaan merkitytkin MTB-reitit ovat jo riittävän vaikeita? Helpoimman "Syötteen Kierros" reitin pystyn onnistuessani ajamaan ilman jalkakosketustakin. Vaikeammilla reiteillä käy ilman muuta tossu maassa muutaman kerran. Minun vauhdillani ei Syöte-MTB:ssa palkinnoille pääse, vaan häviän jo lyhimmän 30 km reitin voittajalle puolisen tuntia. Minusta siihenkin pitää ajaa niin kovaa, etten kaipaa mitään crossirataa Pytkynharjun laskujen lisäksi. En ole osallistunut kisaan, mutta olen parina vuonna ajanut reitin kisaa edeltävänä tai sitä seuraavana päivänä. Edes näitä omia ennätysvetojani en viitsi lähteä yrittämään vilkkaana aikana, jolloin liikennettä on ihan liikaa nopeaan etenemiseen. Se ei tietenkään ole kenenkään vika, vaan siihen pitää sopeutua ja käydä kokeilemassa kierros kelloa vastaan arkipäivänä hiljaiseen aikaan jolloin ei tarvitse selitellä kuinka kovaa olisi mennyt ellei olisi odotellut kävelijöitä Riihisuon pitkoksilla.
Etikettiin kuuluu välttää sutimista ja lukkojarrutuksia, mutta Pumppaamolta Huuhkaseen laskettavissa serpentiineissä se tuntuu tarpeelliselta jos yrittää ajaa omaa kovaa serpentiinien kallistetuissa neulansilmissä? Vai ajanko vain väärin kun menen noissa tilanteissa syvälle kaarteeseen ja käännän jarrulla ennen kuin sinkoudun tangentin suuntaan kallistetun kaarteen penkan ylitse?
Minulla on niin loistavat reitit käytettävissäni, että ei ole tullut mielen viereenkään lähteä reittien ulkopuolelle ja nähdäkseni muut paikalla liikkuvat toimivat samoin? Maastokartat tuntevat paikalliset metsäautotiet ja muut väylät niin hyvin, että joka paikkaan pääsee tarvitsematta rymytä kansallispuiston aarniometsän läpi.
Sähköavuostus auttaisi ylämäessä, mutta jos sitä tarvitaan ala- ja yläkuolokohdan ylittämiseen, silloin on vaihde tai polkemistekniikka tai molemmat väärin. En osta teoriaa, että sähkö syö ketjuja, kun jatkuvalla selvästi yli 300 watin FTP:lla polkevilla ketju kestää 3 - 4 kertaa pidempään kuin sama ketju hennolla polkijalla 250 W sähköpyörässä. Noin suuressa erossa on myös ajotapaeroa. Yksi polkee tasaisesti kovalla kadenssilla ja toinen junttaa isolla vaihteella. Jälkimmäinen ei onnistu vaikeassa nousussa sähköllä eikä luomuna, vaan avustuksesta riippumatta vaihde pitää valita siten, että kadenssi pysyy isona ja tasaisena nousun vaikeimmassakin paikassa. Silloin kun keulimisen ja sutimisen välinen käyttökelpoinen alue on jyrkässä hiekkaisessa nousussa kutistumassa olemattomiin, ei polkimella seisten juntaamalla saa kuin pyöränsä sutaistuksi kiinni oli sähköä tai ei. En väitä vastaan havainnolle, että näin tapahtuu, vaan päättelen sen olevan ajovirhe voimalinjasta riippumatta (jos kasetissa on vielä rattaita jäljellä). TrainerRoad ja traineri auttaa polkemistekniikan viilaamisessa.
Minullakaan ei ole ollut ongelmia vaeltajana pyöräilijöiden tai pyöräilijänä vaeltajien kohtaamisessa. Taukopaikoillakin mahdutaan saman nuotion ääreen, vaikken eväidenvaihtoilmiöön olekaan törmännyt. Silti pyöräilijöiden profiilissa keskimääri on selvä ero. Ei tietenkään kaikki jne., mutta on silti. Se, että ajetaan mökkini pihalle, kaivetaan pakettiautosta pyörät ja ystävällisesti kysytään hesan murteella "ei kai auto haittaa tässä mitään" tai nuotiopaikalta etsitään roskista, kertoo juuri siitä, että markkinointi on onnistunut houkuttelemaan maksavia asiakkaita nauttimaan palveluista.
Ehkä tosiaan olen onnekas, koska tuollaisesta en ole kuullutkaan. Vaikka Syöte MTB kisareitille näkee tuvan ikkunasta, kertaakaan en ole nähnyt vieraita autoja parkkipaikalla tai edes mökkitien tukkeena. Kide-hotellin parkkipaikalla ja Luontokeskuksessa näyttää siltä, että autolla paikalle saapuvat purkavat pyöränsä autosta Syötteellä.
Syötteen Luontokeskuksessa kerrotaan amatööriretkeilijällekin hauskan sarjakuvan voimin että autiotuvilla ei ole roskiksia koska joku joutuisi ajamaan ne roskat pois haisevalla koneella.
Varmaan Ylläkselläkin on tuo jossain kerrottu. Luonnossa liikkumiseen tottuneille ja luontoa kunnioittamaan tottuneille tuollaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Muille ne pitää erikseen kertoa. Joukkoon silti mahtuu niitä, joita informaatio ei tavoita tai jotka eivät sitä omaksu.
Etelän ulkoilualueillahan ilmiö on yleistynyt muutenkin, eikä mitenkään kohdistu maastopyöräilyyn, kun korona ajoi ihmiset ulkoilemaan kansallispuistoihin ja muille retkeilyalueille.
Toki jottei nyt asioiden mittakaava vääristyisi, käyttäytyyhän maastopyöräilijät pääsääntöisesti hyvin ja lieveilmiötkin ovat lieviä.
Uusin hämminki kuulostaa aiheutuvan siitä, että liian lähelle kaupunkia tehdyn laavun tai autiotuvan polttopuut varastetaan.
Taitavat olla liian lähellä ajoneuvolla ajettavia kulkuväyliä. Joukossa tyhmyys tiivistyy, kauempana asutuksesta paikat pysyvät kunnossa ja tallessa.
Polkupyöräkin on ajoneuvo, mutta muuten totta. Autolla, mopolla, mopoautolla tai rankulla saavutettavissa olevat paikat kärsivät eniten. Melkoista sotkua löytyi myös kansallispuistoon kuuluvasta saaresta, jonka laavu on veneilijöiden suosiossa.
Itse olen porukassa, joka ylläpitää eräällä maaseutupaikkakunnalla muutamaa laavua ja kotaa. Polttopuuvarkaudet on jatkuva riesa. Toisaalta laavun rakentaminen ja sen huolto kaukana tiestä on sekin oma hommansa.